Viisi Karelia-ammattikorkeakoulussa hyväksyttyä opinnäytetyötä on paljastunut osittain plagioiduksi. Kaikki viisi ovat ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytteitä.
Plagioinnit paljastuivat yksittäisen aktiivisen kansalaisen ansiosta.
– Hänelle iso kiitos, kun on niin tarkka ja havaitsevainen, toteaa Karelian rehtori Petri Raivo.
Hän ei vielä suostu kertomaan, miltä alalta tutkinnot ovat, koska asian selvittäminen on kesken.
Plagioijat ovat muuttaneet lähdetekstejä juuri sen verran, että sähköinen tarkastusjärjestelmä Urkund ei ole havainnut tekstien samankaltaisuutta silloin, kun opinnäytetyöt on jätetty ammattikorkeakoululle, kerrotaan Karelian tiedotteessa.
Raivo vakuuttaa, että opettajat ja ohjaajat ovat tarkastaneet hyväksytyt plagiaatit.
– Jostain syystä kävi näin. Olemme takamatkalla näiden suhteen.
Tutkinnot purkuun tai arvosana alemmaksi
Havaintojen perusteella Karelia-ammattikorkeakoulu on aloittanut esiselvitykset, jotka tehdään Tutkimuseettisen neuvottelukunnan eli TENK:n ohjeistuksen mukaan. Kun esiselvitykset ovat valmiit, Karelia päättää jatkotoimista.
Räikeimmissä plagiointitapauksissa haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta tutkinnon purkamista. Lievemmissä tai epäselvissä tapauksissa voidaan käyttää myös arvosanan alentamista itsearviointimenettelyllä tai plagiaattimaininnan lisäämistä opinnäytetyörekisteriin, arkistokappaleisiin sekä muihin julkaistuihin sähköisiin versioihin.
– Jatkossa tarkennamme entisestään käytäntöjämme opinnäytetöiden ohjaamisessa ja tarkastuksessa. Selvitämme myös sen, onko saatavilla kattavampia sähköisiä tarkastusjärjestelmiä. Plagiointi on törkeä väärinkäytös, ja meillä pitää olla keinot tunnistaa teko mahdollisimman varhain, kertoo Petri Raivo.
Satakunnassa Eurajoella on löytynyt säteilylähde romumetalliyritykseen tuodusta jätelastista. Yritys havaitsi säteilyn lähteen säteilymittausportillaan ja ilmoitti löydöstä Säteilyturvakeskukselle.
STUK pyysi pelastuslaitosta mittaamaan säteilyn määrän. Mittauksissa kävi ilmi, että säteily ei ollut ihmisille tai ympäristölle vaarallista.
Säteiluturvakeskuksen johtaja Jussi Heinonen korostaa kuitenkin, että tapaus on hyvin ikävä, koska normaalin romumetallin sekaan joutunut säteilyä aiheuttava kappale on aina riski.
Teollisuudesta, ei Olkiluodosta
Johtaja Heinosen mukaan STUK on saanut nähtäväkseen valokuvat säteilyn lähteestä. Se on todennäköisesti säteilylähteiden kuljetukseen tarkoitettu laatikko. Heinonen arvioi, että se on peräisin teollisuudesta.
Sitä ei vielä osata arvioida, onko laatikko lähtöisin koti- vai ulkomailta. Eurajoen ydinvoimalan kanssa jätteellä ei ole tekemistä.
"Vastuutonta"
Jos jäte on peräisin Suomesta ja sen alkuperä saadaan selville, asia voi päätyä myös poliisitutkintaan. Säteilevät jätteet hävitetään asiallisesti joko lähettämällä ne takaisin valmistajalle tai sijoittamalla ne Eurajoen Olkiluotoon välivarastoon.
– Joku ei ole toiminut vastuullisesti, Jussi Heinonen sanoo.
Jussi Heinonen.Pasi Peiponen / Yle
Heinonen ei osaa arvioida, kuinka usein STUK joutuu tutkimaan vastaavia tapauksia. Aivan tavallista se ei ole, mutta romumetalliyritykset ovat kuitenkin hankkineet säteilymittausportteja vastaavien tilanteiden varalle.
Tapauksen tutkintaa jatketaan maanantaina.
Radioaktiivisia säteilynlähteitä löydettiin heinä–lokakuussa Tornion terästehtaalla. Tehtaan työntekijät eivät altistuneet säteilylle, mutta joutuivat käyttämään hengityssuojaimia.
Puolangan kunnan maamerkki eli vesitorni jää kokonaan pois käytöstä. Vesitorni on ollut suljettuna jo viime vuodesta, koska remontoinnin kustannukset olisivat nousseet satoihin tuhansiin euroihin.
Vuosi sitten Puolangalla vesijohtovedestä löydettiin koli- ja enterokokkibakteereja. Syylliseksi saastumiseen epäiltiin vesitornia.
– Sen jälkeen torni päätettiin laittaa pois käytöstä, ja olemme miettineet kunnassa, mitä sille tehtäisiin, sanoo Puolangan tekninen johtaja Ismo Moilanen.
Moilasen mukaan vesitorni on myös myytävänä.
– Sen saa vaikka eurolla. Jos joku ei kiinnostu tekemään siitä itselleen esimerkiksi asuinrakennusta, kutsumme tarvittaessa armeijan harjoittelemaan tänne ja poksauttamaan sen alas. Nyt se on valaistuna ihan hyvännäköinen, niin olkoot vielä pystyssä, kuvailee Moilanen.
Puolangan kunnan uusi ylävesisäiliö rakennetaan tämän vuoden puolella Honkavaaraan. Moilasen arvion mukaan se on valmis jo jouluksi. Uuden ylävesisäiliön hinta on vajaa 130 000 euroa.
– Honkavaaran uusi ylävesisäiliö nykyaikaisempi, huolettomampi ja helpompi käyttää, Moilanen kertoo.
Suomi pystyy vähentämään päästöjään 1,5 asteen ilmastotavoitteen vaatimusten mukaisesti, mikäli poliittista tahtoa piisaa. Näin arvioi Suomen ilmastopaneeli väliraportissaan.
Alan johtavien tutkijoiden muodostaman asiantuntijaryhmän tehtävä on toimia hallituksen tieteellisenä neuvonantajana ilmastopolitiikassa.
Ilmastopaneeli selvittää paraikaa, mitä 1,5 asteen ilmastotavoite tarkoittaisi käytännössä Suomen kannalta.
Alustavien tulosten mukaan Suomen on mahdollista saavuttaa hiilineutraalius jo vuonna 2035, eli kymmenen vuotta aiemmin kuin mitä istuva hallitus on kaavaillut.
Hiilineutraalius tarkoittaa sitä, että Suomi tuottaa vain sen verran hiilidioksidipäästöjä kuin esimerkiksi kasvavat metsät ja maaperä kykenevät vuodessa sitomaan.
Ilmastopaneelin mukaan Suomi voi leikata vuotuisia päästöjään 22 miljoonaan hiilidioksiditonniin vuoteen 2035 mennessä, mikä tarkoittaisi 70 prosentin laskua vuoden 1990 tasolta.
Muutos nykyiseen olisi radikaali. Suomi on nyt sitoutunut EU-tavoitteeseen, jonka mukaan päästöjä leikataan vuosien 1990 ja 2030 välillä 40 prosenttia.
Pienen Suomen päästöt eivät yksin tietenkään ratkaise ilmastonmuutoksen suuntaa. Osana EU:n ilmastopolitiikkaa Suomen kaltaisten maiden on kuitenkin näytettävä suuntaa, kun kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa patistetaan Kiinan ja Intian kaltaisia valtioita kiristämään omia toimiaan.
Ilmastopaneeli ei anna väliraportissaan varsinaista suositusta, mitä Suomen pitäisi tehdä. Väliarvion ideana on kuvata, kuinka laajoja toimia 1,5 asteen tavoitepolku käytännössä vaatisi.
Yle tiivisti keskeiset havainnot kolmeen kohtaan.
1. Autoilu muuttuisi radikaalisti
Kansalaisen kannalta näkyvimmät muutokset koskisivat ennen kaikkea liikennettä. 1,5 asteen tavoite tarkoittaisi sitä, että kotimaan liikenteen päästöt putoaisivat nykytasolta noin 70 prosenttia vuoteen 2035 mennessä.
Ilmastopaneelin mukaan Suomen teillä pitäisi olla 850 000 sähköautoa 2030 mennessä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että uusia sähköautoja pitäisi myydä 77 000 kappaletta vuodessa seuraavan 11 vuoden ajan. Vuosittain myytävistä uusista autoista 65 prosenttia pitäisi olla sähköautoja.
Muutos olisi hurja, sillä täyssähköautoja on Suomessa tätä nykyä vajaat 2 000 kappaletta.
Ilmastotavoitteen kiristäminen tarkoittaisi myös bensa- ja dieselkäyttöisten henkilöautojen myyntikieltoa vuonna 2027. Polttomoottorilla toimivien henkilöautojen maahantuonti kiellettäisiin jo pari vuotta aiemmin.
Bussit kulkisivat sähköllä ja kaasulla. Myös kuorma-autot siirtyisivät pitkälti maakaasun ja biokaasun käyttöön. Fossiilinen diesel korvattaisiin 2030 alkaen uusiutuvalla polttoaineella, joka sisältäisi 40 prosenttia bio-osuutta.
Auto- ja ajoneuvovero korvattaisiin kilometriverolla, mikä vähentäisi henkilöautoilua.
Suomen nykyiset liikenteen päästövähennystavoitteet nojaavat vahvasti uusiutuvien biopolttoaineiden käyttöön. Ilmastopaneeli katsoo, että ne pitää käytännössä varata raskaan liikenteen käyttöön, koska siellä sähköistäminen on vaikeampaa.
2. Turpeesta ja öljylämmityksestä eroon
Ilmastopaneelin mukaan leijonanosa tarvittavista päästövähennyksistä voitaisiin toteuttaa sähkön- ja lämmöntuotannossa. Sen päästöt voisivat alustavan analyysin mukaan pudota yli 80 prosenttia vuoteen 2035 mennessä.
Hallitus on jo päättänyt, että kivihiilen energiakäyttö loppuu keväällä 2029.
Ilmastopaneelin mukaan myös runsaasti päästöjä aiheuttavasta turpeesta pitäisi luopua sähkön- ja lämmöntuotannossa samoihin aikoihin.
Lisäksi pientalojen öljylämmityksestä pitäisi päästä eroon tuohon mennessä. Suomessa on vielä tätä nykyä vajaat 200 000 öljylämmitteistä pientaloa.
Ilmastopaneelin mukaan lämpöpumput ja bioenergia yleistyisivät tuntuvasti kotien lämmityksessä. Sähköä tuotettaisiin selvästi nykyistä enemmän tuuli- ja aurinkovoimalla. Myös ydinsähkön tuotanto lisääntyy, jahka Olkiluoto 3 valmistuu.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan pitää ilmastopaneelin näkemystä siitä, että Suomen ei tarvitsisi enää tuoda sähköä muista Pohjoismaista tai Venäjältä vuonna 2030 oman tuotantokapasiteetin kasvun myötä.
Suomen hiilineutraalius vaatisi myös sitä, että sähkön ja lämmön varastointi olisi laajasti käytössä.
3. Sikoja ja nautoja vähemmän
1,5 asteen tavoite vaikuttaisi laajasti myös elinkeinoelämään teollisuudesta maa- ja metsätalouteen.
Ilmastopaneelin mukaan energiatehokkuuden pitäisi parantua viidenneksellä teollisuudessa ja rakentamisessa.
Maa- ja metsätalouden puolella päästöjä pitäisi leikata esimerkiksi lopettamalla metsänraivaus orgaanisilla mailla uusien peltojen tieltä vuonna 2025. Ilmastopaneelin mukaan yhteiskunnan täytyisi hyvittää viljelijöille turvepeltojen raivauksen loppuminen.
Muutoin maatalouden päästövähennykset nojaavat oletukseen, että sikojen ja nautojen määrä vähenisi neljänneksellä vuoteen 2035 mennessä.
Metsien hiilinielujen tasoon ilmastopaneeli ei ota tarkasti kantaa, koska tiedot ovat vielä arvailujen varassa. Hiilinielu tarkoittaa metsien hiilivarastojen kasvua.
Metsämaan nettonieluun vaikuttavat ilmastopaneelin mukaan tulevat EU-päätökset, jolla asetetaan Suomelle nielukehityksen vertailutaso. Tämän on määrä selvitä ensi vuonna.
Hiilinieluihin vaikuttavat myös esimerkiksi metsänhoito ja hakkuumäärät, jota ilmastopaneeli pitää ratkaisevan tärkeänä. Käytännössä hiilineutraaliuden saavuttaminen kymmenen vuotta etuajassa vaatisi hakkuiden säätelyä.
Ilmastopaneelin puheenjohtaja, ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen, sanoi Helsingissä pidetyssä tilaisuudessa, että hiilinielujen merkitys kasvaa ensi vuosikymmenellä.
Paneeli totesi myös, että mitä enemmän hiilinielut hakkuiden myötä heikentyvät sitä enemmän Suomi joutuu leikkaamaan fossiilisen energian päästöjä muualla yhteiskunnassa ja taloudessa.
Hakkuut ovat nousseet Suomessa ennätystasolle muun muassa sellun voimakkaan kysynnän takia.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron isännöi viikonloppuna 70:tä valtionpäämiestä Ranskassa. He juhlistavat ensimmäisen maailmansodan päättymisen 100-vuotispäivää.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoi tiistaina, että Euroopan tulisi rakentaa oma armeijansa.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump saapui vaimonsa Melania Trumpin kanssa Ranskaan perjantaina. Heti vierailun aluksi Trump totesi Ranskan presidentin ehdottaneen, että Euroopan tulisi suojautua Kiinalta, Venäjältä sekä Yhdysvalloilta.
– Tämä on hyvin loukkaava puhetta. Ehkä Euroopan pitäisi maksaa oma osuutensa sotilasliitto Naton kuluista, jota Yhdysvallat pääosin rahoittaa.
Trump on useaan kertaan muistuttanut, että Yhdysvallat maksaa liian suuren osan sotilasliitto Naton puolustusmenoista.
Macron ja Trump tapaavat lauantaina Elysee-palatsissa. Myös Venäjän presidentti Vladimir Putin saapuu Ranskaan, mutta toistaiseksi ei ole tiedossa, että hän tapaisi amerikkalaista virkaveljeään Pariissa.
Intohimoa on ilmassa, kun 67-vuotias Raino Kukkonen on palannut eläkkeeltä töihin.
Kun hän esittelee perustamansa elintarviketehtaan laitteistoa ja kertoo kastikkeiden valmistuksesta, näyttää kuin vesi heruisi väkisinkin miehen kielelle.
Välillä hän esittelee tuotteiden näytepurkkeja, pidellen niitä hellästi käsissään.
Vuosikymmenet toimitusjohtajana ja yrittäjänä elintarvikealalla toiminut mies on lähellä sitä hetkeä, kun varsinainen työ uudessa yrityksessä alkaa. Hän on käynnistämässä valmiskastikkeiden tuotantoa – jälleen kerran.
Eläkkeellä Kukkonen ehti olla kolme vuotta.
– Minä olen tällainen sarjayrittäjä, veistelee mies.
Esimerkkeja kastikepakkauksista. Vasemmalla olevan valkoisen tetran kaltaisilla purkeilla testattiin uuden tehtaan pakkauslaitteita. Testipurkkien sisältö oli vettä.Vesa Grekula / Yle
Kukkosen tänä vuonna perustama yritys on miehen uralla jo kuudes. Elintarvikkeiden lisäksi matkan varrelle ovat mahtuneet lyhyet kokeilut myös muun muassa mehiläisten rehun valmistajana ja kirjapainoalalla.
Maaliskuussa 2015 hänen mielessään pyörivät ajatukset, jotka viittasivat siihen, että työt olivat tulleet tehdyiksi.
Raino Kukkonen muistaa, kun hän katseli edellisen yrityksensä seinällä paljastettua häntä esittävää öljyvärimuotokuvaa.
– Silloin kyllä kävi mielessä, että tässäkö tämä ura oli, muistelee meijereissä toimitusjohtajana ja yrittäjänä 40 vuotta työskennellyt mies nyt.
Ei ollut.
Sen sijaan oli aika panna pystyyn uusi yritys. Mutta ei heti.
Noin kolme vuotta eläköitymisen jälkeen, viime keväänä alkoi tapahtumasarja, jota ulkopuolinen voisi kutsua vaikkapa kastikkeiden pelastusoperaatioksi.
Ajatuksia kirkastava junamatka
Eläkkeelle jäätyään Raino Kukkonen jatkoi vielä edellisen yrityksensä Kaslink Foodsin hallituksessa. Firman vetovastuu oli kuitenkin jo perheyrityksen seuraavalla sukupolvella.
Alkuvuodesta 2018 Raino Kukkoselle selvisi yrityksen hallituksen kokouksessa, että kuluttajien keskuudessa suosiotaan kasvattavien kaurajuomien tuotannolle on tehtävä tilaa.
Minun velvollisuus oli perustaa tämä yritys. Raino Kukkonen
Yritys aikoi lopettaa valmiskastikkeiden, kuten punaviini- tai pippurikermakastikkeiden tai vaikkapa kinuskikastikkeiden, tuotannon.
Tuotteet, joiden valmistusmenetelmiä kokenut yrittäjä itse oli ollut kehittämässä.
Yrityksen hallitus oli ollut koolla Helsingissä. Kukkonen istui junassa matkalla takaisin Kouvolaan. Hän mietiskeli lähitulevaisuutta. Siihen mennessä viisi yritystä käynnistänyt mies muistaa ajatelleensa, että pitäähän niitä kastikkeita nyt jonkun tehdä!
– Koen, että minun velvollisuus oli perustaa tämä yritys, hän vakuuttaa – ja painottaa sanaa velvollisuus.
Elintarvikkeiden valmistus on pitkälle automatisoitua.Vesa Grekula / Yle
Noin puolen vuoden työskentelyn jälkeen uudessa yrityksessään Kukkonen on velvollisuudestaan täyttänyt jo ison osan. Tilat tehtaalle on vuokrattu entisestä Kouvolan Meijeristä ja pakkauslaitteita on testattu.
Tuotannon aloittamisen ajankohta alkaa lähestyä.
Valvova taustahahmo tummassa puvussaan
Raino Kukkonen näyttää olevan kuin kotonaan keskeneräisen elintarviketehtaansa työmaalla rakennustelineiden ja nostureiden seassa.
Kuudensadan neliön halliin on toki jo asennettu myös nestemäisten elintarvikkeiden valmistussäiliöitä sekä muun muassa pakkauslinjasto. Ne kiiltelevät uutuuttaan.
Huippumodernin tuotannon automaatioon liittyviä prosessikaavioita on tietokoneen näytöillä ja tulosteina seinillä. Vaikuttaa suorastaan elintarviketieteeltä.
Kuvissa viivojen viidakko näyttäisi yhdistelevän erilaisia säiliöitä ja laatikoita tai kontteja muistuttavia kuvia toisiinsa.
Maallikko ei ymmärrä niistä mitään.
Laitteiden välissä, niiden ympärillä ja osin päälläkin vilahtelee oransseihin haalareihin sonnustautuneita perustamisvaiheen asentajia, jotka paiskivat pitkää päivää.
Yrittäjyys on minulle kuin huumetta. Raino Kukkonen
Kukkonen erottuu joukosta rennossa tummassa puvussaan. Kravattia hänellä ei työmaalla ole.
Yrityksen käynnistysvaiheeseen on palkattu myös kolme muuta ihmistä. Aikanaan he kouluttavat uusia työntekijöitä sitä mukaa kun tuotanto laajenee.
Raino Kukkonen korostaa olevansa yrityksen, Kouvolan Herkku Oy:n perustaja, sen taustahahmo ja pääomistaja. Toimitusjohtaja hän ei ole, sitä varten tehtävään on palkattu eri henkilö.
– Koulutan ja ohjaan uusia ihmisiä, kuvailee Kukkonen rooliaan.
Raino Kukkonen työmaallaan Kouvolan Herkussa.Vesa Grekula / Yle
Hän muun muassa tarkkailee laiteasennuksia, oikeat koneet on saatava oikeille paikoilleen. Hän sanoo pystyvänsä 40 vuoden elintarvike- ja meijerialan kokemuksella jopa puuttumaan ammattimiehen asennuksiin.
Pari kertaa näin on pitänyt tehdäkin.
– Muutama mokakin olisi tullut, jos en olisi ehtinyt paikalle riittävän ajoissa.
Enempää hän ei tilanteesta kerro – paitsi, että vakuuttaa kaiken olevan kunnossa aikataulua myöten.
– Ensimmäiset tuotteet lähtevät kauppoihin joulukuussa.
Yrittäjyys - huumaava harrastus
Mitä pitemmälle uuden yrityksen toiminta on edennyt, sitä enemmän Raino Kukkonen sanoo viettäneensä aikaa uudella työpaikallaan.
Vielä kesällä hän pyörähti tulevan tehtaansa tuotantotiloissa silloin tällöin tunnin tai pari, nykyään hän käy paikalla päivittäin viitisen tuntia kerrallaan.
Hänen suhtautumisessaan yrittäjyyteen ja työn tekemiseen yrittäjänä on jotain omaperäistä.
Kukkonen nimittäin sanoo vain ottaneensa lomaa eläkkeeltä perustaakseen uuden yrityksen. Tavallaan hän on siis edelleen eläkkeellä, vaikka uutta elintarviketehdasta käynnisteleekin.
Raino Kukkosen elintarvikeyrityksen laitteisto mahtuu ensivaiheessa noin 600 neliön tiloihin entisessä Kouvolan Meijerissä.Kari Saastamoinen / Yle
Kukkonen tunnustaa, että hän on kokenut yrittämisen eräänlaisena harrastuksena. Omasta mielestään hän ei koskaan ole kuulunut niihin ihmisiin, jotka haaveilevat eläkkeelle pääsystä.
– En minä yrittäjänä ollessani ole ihan oikeasti töissä oikeastaan ollutkaan.
Tuon sanottuaan Kukkosen silmäkulmassa on nähtävissä selvästi hieman pilkettä. Hänet tunnetaan huumorimiehenä läpi vuosikymmenten eri työpaikoillaan.
Ajatukseen yrittämisestä harrastuksena on silti oikeastaan pakko uskoa.
Harrastukset ovat tunnetusti usein varsin koukuttavia.
– Olen joskus sanonut, että yrittäjyys on minulle kuin huumetta. Tähän ei ole vieroituslääkettä keksitty, naurahtaa mies.
"Maidosta tulee harvinaisuus"
Raino Kukkonen tuntee ruokaan liittyvät kulutustottumukset.
– Kyllä kaikki ruokablogien kirjoittajat ynnä muut ovat omalta osaltaan vaikuttamassa ihmisten mielipiteisiin.
Hänen mukaansa varsinkaan nuoret eivät nykypäivänä valmista kastikkeita kotona, vaan ostavat ne mieluummin valmiina kaupasta. Raino Kukkonen sanoo Kaslinkin kokemuksellaan parin desilitran kastiketetrojen menekiksi “miljoonia” kappaleita vuodessa.
Pakkauslinjastoa Raino Kukkosen elintarviketehtaalla.Vesa Grekula / Yle
Yksi esimerkki ruokatrendeistä on myös maidon kulutuksen jatkuva väheneminen. Meijerialalla lähes koko työikänsä toiminutta ammattilaista kehitys ei hätkähdytä. Miehen kommentti asiaan on suorastaan kylmiön viileä.
– Jos tätä vauhtia jatketaan, niin jo kymmenen vuoden kuluttua perinteinen maito on harvinaista, täräyttää Kukkonen.
Hän arvioi myös, että kauppojen maitohyllyt ovat paljon pienemmät kuin nykyään. Tarjolle tulee muita, esimerkiksi kasviperäisiä tuotteita.
– Kuluttaja päättää, mitä hän ostaa.
Kukkosen paras kastike ei olekaan Rainon tekemä
Kaupparyhmiltä jo nyt tilauksia saanut Raino Kukkosen yritys lähtee liikkeelle pienillä tuotantomäärillä ja pienellä henkilökunnalla.
Jos tavoitteet ja visiot toteutuvat, on yhtiö parissa vuodessa päässyt tuotteineen Suomen lisäksi myös Ruotsin markkinoille.
Tuotantoaan yritys on lisännyt siten, että työntekijöitä tarvitaan Kukkosen arvion mukaan parisenkymmentä – riippuen siitä, mitkä kaikki yrityksen tarvitsemat toiminnot se hoitaa itse ja mitkä ostaa ulkopuolisilta.
Yrittäjä Raino Kukkosella on takanaan työuraa elintarvikealalla 40 vuotta. Hänen uusi tehtaansa aloittaa tuotannon Kouvolassa entisen meijerin tiloissa joulukuun alussa.Vesa Grekula / Yle
Lisäksi pakkauskoneet suoltavat jakeluautoihin ja kauppojen hyllyille muitakin kuin valmiskastikkeita, mutta mitä – sitä sarjayrittäjä Kukkonen ei vielä paljasta.
Vaikka Raino Kukkonen vannoo tuottamiensa ja kaupan hyllyiltä saatavien valmiskastikkeiden nimeen, tulee oman maun mukainen paras kastike omasta kotikeittiöstä. Ei tosin miehen itsensä valmistamana.
– Nooh, vaimo meillä kotona ne kastikkeet on tehnyt.
Kuin ohimennen ja itsestäänselvyytenä Kukkonen vielä nopeasti kuittaa oman suosikkimakunsa.
– Punaviinikastikehan se parasta on.
Jutussa on käytetty lähteenä myös Jukka Behmin kirjaa 'Meijerimies. Raino Kukkosen ja Kaslink Foodsin tarina'
Moni autoilija on tänä syksynä yllättynyt. Useilla paikkakunnilla diesel maksaa nyt enemmän kuin bensa.
Esimerkiksi Kirkkonummella 95-bensiinin hinta on 1,499 litralta, dieselin 1,509 euroa. Myös Helsingin Tapaninvainiossa dieselin ohittaa bensan. Vantaalaisella asemalla dieseliä ja bensaa myydään samalla hinnalla.
Tilanne on harvinainen – yleensä diesel on ollut edullisempaa sen alhaisemman verotuksen takia.
Käänteen taustalla on se, että maailmanmarkkinoilla bensiinistä on ylitarjontaa ja dieselistä pulaa. Se näkyy hinnoissa.
Antti Parviala / Yle
– Diesel maksoi eilen 21,48 dollaria kun bensiini oli vain 5,04 dollaria. Tällaista ei usein tapahdu, Nesteen energia-asiantuntija Lauri Kärnä ihmettelee.
Hän puhuu tynnyrihinnasta, josta on poistettu raakaöljyn osuus.
Väärät säädöt
Maailmanmarkkinoilla, ennen suomalaista verotusta, diesel voi olla useinkin bensiiniä kalliimpaa. Näin on ollut jokseenkin koko tämän vuoden. Lokakuussa hintaero oli poikkeuksellisen suuri, keskimäärin noin kaksitoista euroa.
Ilmiötä vahvisti se, että öljynjalostajilla lipsahtivat kesällä säädöt väärään asentoon: silloin bensiinistä saatiin korkeata jalostusmarginaalit ja tuotantoa kasvatettiin. Ja kuten nyt nähdään – vähän liikakin.
Yhdysvaltojen energiaviraston mukaan bensiinivarastot ovat täydempiä kuin viiteen vuoteen ja täyttyvät edelleen.
Sama tilanne on Euroopassakin: bensaa riittää, mutta dieselvarastot kumisevat ontosti. Tämän vuoksi dieselauton tankkaajaa hirvittää.
Sama meno talvella
Kun taloudessa menee lujaa, ammattiliikenteen dieselmoottorit käyvät kuumina ja polttoainetta palaa. Hiipuvista talousennusteista huolimatta, vauhti ei ole ainakaan vielä hidastunut.
Ja vaikka talous alkaisi osoittaa jäähdyttelyn merkkejä, talven alla dieselin hintaan lienee turha odottaa pikaisia alennuksia.
Kun öljylämmittäjät erityisesti Saksassa ja koillisessa Yhdysvalloissa alkavat havahtua viilentyviin syyskeleihin, dieselin "sisartuotteen", eli kevyen polttoöljyn, kysyntä heräilee. Se lisää nousupainetta dieselin hintaan.
Kaikki keinot käyttöön
Tilanne on kiusallinen öljyn jalostajille. Ne ovatkin jo hienosäätämässä tislausprosessejaan lisätäkseen dieselin ja vähentääkseen bensiinin tuotantoa.
Jalostamot tekevät kaikki temput, joilla voidaan tasapainottaa tarjontaa kysynnän mukaan.
– Bensiinistä tehdään niin kevyttä kuin laatumääritykset antavat myöten, Nesteen Kärnä selostaa.
– Bensiinin raskaimmat molekyylit tislataan lentopetroolin joukkoon ja lentopentroolista raskaimmat molekyylit dieseliin.
Näin voidaan lisätä dieselin tuotantoa, mutta vain muutamia prosentteja.
Varsinkin lentopetroolin laatuominaisuudet on määritelty erittäin tarkasti, eikä koostumukseen voi tehdä kovin suuria muutoksia.
Uusi öljytuotanto suosii bensiiniä
Tarjonnan epäsuhta voikin jäädä pitkäaikaiseksi ilmiöksi, sillä Kärnän mukaan käynnissä on alan perusteellinen muutos. Yhdysvaltojen kasvava liuskeöljyteollisuus tuottaa nimittäin erilaista raakaöljyä kun Lähi-Itä tai Venäjä.
Uusi raaka-aine on entistä kevyempää.
– Yhdysvaltojen liuskeöljystä syntyy enemmän bensiiniä kuin dieseliä. Tässä näyttää olevan rakenteellinen muutos, Kärnä pohtii.
Saattaa käydä niin, että diesel jää pitkäksi aikaa bensiiniä kalliimmaksi.
Suomalaiset autonostajat ovat perinteisesti laskeskelleet, paljonko heille tulee kilometrejä – ja kannattaako siksi valita diesel- vai bensiiniauto. Edellä kuullun perusteella dieselin valinta kannattaa entistä harvemmin.
Puoli seitsemän -ohjelman juontaja Mikko Kekäläinen aloitti harjoittelun nenäpäivähaasteeseensa pari viikkoa sitten. Valmentaja Mika Pennasen kanssa aloitettiin ensin henkinen valmennus. Valmentajan ensimmäisenä neuvona oli preppaaminen henkisellä puolella.
– Keskity siihen, mitä olet tekemässä, visualisoi ja käy mielikuvaa hyppäämisestä läpi, neuvoi Pennanen.
Yhdessä todettiin, että suorituksessa on kyse paljon omien pelkojen hallinnasta.
Katso tästä Mikko Kekäläisen ensimmäinen harjoituskerta Nenäpäivähyppyyn:
Seuraavalla harjoituskerralla kiivettiin jo hyppytorniin ja aloitettin hypyt ensin jalat ja sitten pää edellä. Ei kuitenkaan vielä kymmenestä metristä, vaan alemmilta tasoilta.
Tavoitteena oli saada tekniikka kuntoon ja varsinkin alastulo veteen. Kymmenestä metristä hypätessä osuu veden pintaan noin 50 km tuntinopeudella, joten asennon on oltava oikea.
Katso tästä Mikko Kekäläisen toinen harjoituskerta Nenäpäivähyppyyn:
Suora lähetys ja lopullinen vastaus haasteeseen
Nenäpäivänä 9. marraskuuta kaikki oli valmista haasteeseen vastaamiseen. Mäkelänrinteen uimahalliin oli ihmisiä kannustamaan Kekäläistä, mukana oma perhe. Ruutujen ääreen oli luvassa satoja tuhansia katsojia.
Pari tuntia ennen lähetystä Kekäläinen päätti kertoa suorassa lähetyksessä keräystavoitteensa, vaikka se huimalta kuulostikin – 50 000 euroa. Heti sen jälkeen avautuivat katsojien kukkaronnyörit. Vajaan puolen tunnin lähetyksen aikana kerättiin yli 200 000 euroa lahjoituksia Nenäpäiväkeräykseen.
Keräys jatkuu yhä. Samoin Kympillä kympistä -haaste. Täältä löydät ohjeet keräykseen osallistumiseen.
Entinen Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Michelle Obama syyttää "Becoming"-muistelmakirjassaan presidentti Donald Trumpia perheensä vaarantamisesta.
Obama viittaa Trumpin kampanjointiin ennen vuoden 2012 presidentinvaaleja, jolloin Trump kyseenalaisti Barack Obaman synnyinmaan. Trump vihjaili, ettei Obama olisi syntynyt Yhdysvaltain maaperällä vaan ulkomailla. Obama syntyi Havaijilla.
– Mitä, jos joku tasapainoton olisi hankkinut aseen ja ajanut Washingtoniin? Mitä jos tämä tyyppi olisi etsinyt käsiinsä tyttäremme, Obama kirjoittaa muistelmissaan.
Michelle Obama kutsuu Trumpin vihjailua vastuuttomaksi.
– Vihjailu saattoi perheeni vaaraan. Ja sitä en anna hänelle koskaan anteeksi, Obama lataa kirjassaan.
Haastattelussa Obama kertoo, että koki keskenmenon 20 vuotta sitten. Hän kertoo myös, että Obamat turvautuivat lapsettomuushoitoihin ennen molempien tyttärien syntymää. Sasha Obama on nyt 17-vuotias ja Malia 20-vuotias.
– Koin epäonnistumisen tunnetta, koska en tiennyt, kuinka yleisiä keskenmenot ovat - niistä emme puhu tarpeeksi, Michelle Obama sanoi ABC:n ennakkoon perjantaina näyttämässä haastatteluotteessa.
– Haudomme tuskaamme ajatellen, että olemme jotenkin rikki, Obama kuvaa haastattelussa.
Muistelmateos on yksi vuoden odotetuimmista poliittisista kirjoista. "Becoming" kuvaa Michelle Obaman tien kasvuvuosista Chicagossa julkisuuden valokeilaan Valkoisessa talossa. Barack Obaman odotetaan julkaisevan omat muistelmansa presidenttivuosistaan ensi vuonna.
31-vuotiaan Aino Luoman valkoinen lääkärintakki näyttää hieman väljältä hänen päällään, ja rusketuksesta huomaa, että ulkomailla on oltu. Lomailun sijaan Luoma kuitenkin osallistui lokakuussa Espanjan Barcelonassa täyspitkien matkojen Ironman-kisoihin.
Muistona kisasta ovat vielä arvet niskassa ja rintalastassa. Ne ovat märkäpuvun saumojen aiheuttamia ruhjeita lähes 4 kilometrin mittaisesta avomeriuinnista, joka tosin on koko kisan lyhytkestoisin osuus.
Nelisen vuotta sitten Aino Luoma päätti kokeilla kestävyyslaji triathlonia. Jo ensimmäisenä vuonna hän voitti Joroisten puolimatkojen ikäluokkansa suomenmestaruuden ja seuraavana kesänä ikäluokkansa euroopanmestaruuden.
Tämän syksyn Espanjan kisoihin osallistui kaikkiaan noin 2500 naista ja miestä ympäri maailmaa. Aino Luoma oli ikäluokkansa voittaja, ja koko kisan 5. nopein nainen. Ensikertaa täyspitkää matkaa kokeillut Luoma tuli maaliin 38 minuutin etumatkalla seuraavaan. Hän lunasti suorituksellaan itselleen matkalipun Hawaijin ensivuotisiin lajin maailmanmestaruuskisoihin.
Uinnin, pyöräilyn ja juoksun yhdistävä triathlon on ollut jo jonkin aikaa kovassa nosteessa. Se tarjoaa laajan kirjon erimittaisia vaihtoehtoja lyhyistä noin tunnin mittaisista sprinttimatkoista aina useamman tunnin mittaisiin teräsmiesmatkoihin. Vaikka kaikki maamme lajia harrastavat eivät Suomen Triathlonliittoon kuulukaan, on heitä jo liitossakin yli 2800 ja seuroja on tällä hetkellä Suomessa 106.
Makeanhimoinen menijä
Vaasan keskussairaalassa pitkiä lääkärinpäiviä ja välillä öitäkin paiskiva Aino Luoma nollaa parhaiten itseään liikkumalla. Vaikka treenaaminen välillä väsyttäisi, treenin jälkeen ei koskaan kaduta. Triathlon tuo tietynlaisen euforian tunteen, joka toimii vastapainona työlle.
Aino Luoma syö omien sanojensa mukaan varsin improvisoidusti, eikä noudata tiukkoja ruokavalioita. Kun harjoittelee paljon, saa syödäkin.
– Minähän olen tällainen kauhea sokerirotta, jolle kaikki makea maistuu. Mistään roskaruoasta en kyllä välitä, vaan mieluummin syön ihan kunnon ruokaa, Aino Luoma sanoo.
Luomalla ei ole Suomessa varsinaista valmentajaa. Ohjelmat hänelle tekee Jarmo Hast, joka on lajin yksi kovimpia kotimaisia nimiä. Aktiiviuransa jo lopetellut Hast asuu nykyään Australiassa ja toimii Aino Luoman etävalmentajana. Ohjelmien teko ja kommunikointi hoituvat nykytekniikan avulla.
Aino Luoma pakkaamassa pyöräänsä kisamatkalle.Aino Luoman arkisto
Luoma laskeskelee harjoittelevansa työputkista riippuen 7 – 20 tuntia viikossa. Pitkien pyörälenkkien päivinä viisikin tuntia tulee täyteen helposti, joten päivät vaihtelevat harjoitusmäärien suhteen paljon.
Ja tulokset? "Huonosti" alkaneen 3,8 kilometrin uinnin Luoma suoritti Barcelonan kisoissa kuusi minuuttia yli tuntiin. 180 kilometrin mittaisen maantiepyöräilyn hän viiletti alle viiteen tuntiin, mikä tarkoittaa lähes 37 kilometrin keskituntinopeutta.
Triathlonin lopun maratonin Aino Luoma juoksi aikaan 3 tuntia ja 19 minuuttia. Täyspitkä triathlon otti Luomalta siis aikaa kaikkiaan 9 tuntia ja 27 minuuttia. Harva ensikertaa pitkillä matkoilla kisaava kykenee edes kymmenen tunnin alitukseen.
Luonnonlahjakkuus?
Nopea nousukiito on triathlonissa varsin poikkeuksellista ja vaatii myös luontaisia lahjoja, tietää Kilpa- ja huippu-urheilun keskus KIHU:n biotieteiden yksikön johtaja ja kestävyysjuoksuvalmentaja Ari Nummela.
– Kyllä tällaisia tapauksia tulee kohdalle todella harvoin. Ilman muuta tämä vaatii sen, että on synnynnäinen lahja kestävyysurheiluun ja tietysti vielä intoa ja kykyä harjoitella ja kehittyä, Nummela arvelee.
Monet kestävyyslajien ja myös triathlonin huiput saattavat olla jo nelikymppisiä, joten Luomallakin on edessä varmaan vielä useita vuosia lajin parissa.
– Jos mitään isompia takapakkeja ei tule ja paikat kestävät tällaista harjoittelua, saattaa paras huippu olla Ainollakin edessä tuossa jossain viiden vuoden päässä, sillä laji vaatii vuosien onnistuneet harjoitusmäärät. Mutta kokonaisuutena tosi kova suoritus, kun ajatellaan, miten nuori hänen lajihistoriansa tässä vielä on, Nummela toteaa.
Samoilla linjoilla on myös Aino Luoman etävalmentajana toimiva triathlonisti Jarmo Hast.
– Näyttäisi siltä, että juuri nämä pitkät matkat sopivat Ainolle. Pyöräilijänä hän on maailmassakin aivan ikäistensä kärkitasoa, uinnissa on ehkä hieman mahdollista vielä petrata ja maratonin juokseminen 3,19 aikaan pyörän päältä on todella hyvä suoritus, summaa Jarmo Hast.
Aino Luoman kehitys triathlonin parissa on ollut hurjaa.Aino Luoman arkisto
Seuraava tavoite maailmanmestaruuskisat
Hawaijin Ironman-kisaa pidetään lajin klassikkokilpailuna, jossa taso on kovin mahdollinen. Osallistujat ovat osakilpailujen voittajia ympäri maailmaa. Jarmo Hast kuitenkin arvelee, että jos tulos on tämän syksyn Barcelonan kisojen veroinen, menestystä voi odottaa ihan realistisesti.
– Olotilaa ja rasitustasoa täytyy muistaa seurata ja keventää harjoittelua tarpeen vaatiessa sopivasti, ettei pääse menemään ylikuntoon. Ja kun Ainolla on vielä ohessa tuo raskas työkin, niin kyllä hänen kehityksensä ja palautumisensa on ollut aivan esimerkillisen hyvää, Jarmo Hast sanoo.
Sitä miettii, että pitäisikö omistaa kokonainen vuosi lajille, ja katsoa mihin se riittää. Aino Luoma
Moni on ehdottanut Aino Luomalle päätoimiseksi urheilijaksi siirtymistä, ja on hän sitä kovasti pohtinutkin.
– Tämä lääkärintyö on minulle rakas ammatti, ja triathlonin jälkeen on ainakin sitten joku ammatti, jonka pariin palata. Ihmiset kyllä kehuvat että lahjoja olisi, ja helposti sitä miettii, että pitäisikö omistaa kokonainen vuosi lajille, ja katsoa mihin se riittää, Luoma sanoo.
Henkisten voimavarojen merkitys
Kun täyspitkän triathlonin rääkki kestää kymmenen tunnin molemmin puolin, vaatii se hyvän fysiikan lisäksi myös henkistä kanttia. Harvalle koko matka on pelkkää flow-tilassa liihottelua, vaan keskeyttäminen saattaa hiipiä mieleen.
Aino Luoma arvelee kisan loppupuolella henkisten voimavarojen merkityksen nousevan jopa 40 prosenttiin.
– Kyllähän tuolla täysmatkalla huomasi, että monet alkavat hidastella viimeisellä osuudella juoksussa ja monihan käveleekin jo silloin välillä. Monia painaa väsymys ja varmasti kipukin, mutta jotenkin ne jalat siitä vielä lähtee juoksuun, kun näkee edessä olevan seuraavan kisailijan selän, Luoma sanoo.
Ari Nummelan mukaan täyspitkälle MM-kisamatkalle valmistautumisen yhdistäminen vaativaan lääkärintyöhön, on melkoinen yhdistelmä. Sekä työ että harjoittelu ovat elimistölle stressitekijöitä, jotka pitää huomioida.
– Itsepäinenkin pitää olla ja minä kyllä olen, eli en anna helposti periksi. Jos minä jotain haluan, niin varmasti kyllä myös sen saavutan, Aino Luoma sanoo.
Perjantaina vietetty Nenäpäivä-keräys on tähän mennessä tuottanut noin 2,3 miljoonaa euroa. Summa ei ole kuitenkaan vielä lopullinen, sillä keräys jatkuu vielä vuoden loppuun asti.
Nenäpäivä keräsi ilalla suomalaiset television ääreen, kun Yle TV2 esitti koko illan mittaisen suoran Nenäpäivä-show’n. Hyväntekeväisyystempaus kuului myös radiosta, kun Helsingin Aleksanterinkadun Nenäkulmasta lähetettiin YleX:n ennätyspitkä 40-tuntinen Naurumaraton-radiolähetys. Lähetyksellä saatiin kassaan yli 108 000 euroa.
Yksi perjantain erikoisuuksista oli Puoli seitsemän -ohjelman juontajan Mikko Kekäläisen uimahyppyhaaste. Hyppy kymmenestä metristä keräsi vajaassa puolessa tunnissa ennätykelliset yli 230 000 euroa, vaikka Kekäläisen itse asettama tavoite oli vain 50 000 euroa.
Televisioillan lisäksi monella paikkakunnalla Nenäpäivä näkyi katukuvassa, kun vapaaehtoiset järjestivät erilaisia Nenäpäivän tempauksia ja keräsivät varoja maailman lapsille. Lisäksi monet koulut, harrastusporukat ja yritykset juhlivat perjantaina Nenäpäivää.
Kaliforniassa ainakin yhdeksän ihmistä on saanut surmansa maastopaloissa, viranomaiset kertovat.
Butten piirikunnassa sijaitsevasta Paradisen kaupungin alueelta löydetyt uhrit olivat joko pahoin palaneissa autoissaan tai kodeissaan tai niiden lähistöllä.
Jo yli 150 000 ihmistä on paennut eri puolilla Kaliforniaa riehuvia maastopaloja.
Perjantaiaamuna paikallista aikaa Kaliforniassa riehui kolme maastopaloa. Tuhoisimmat palot olivat Venturan piirikunnassa Los Angelesin länsipuolella sekä Butten piirikunnassa Sacramenton pohjoispuolella.
Ihmiset katsovat Paradisen kaupungin alueen liekkimerestä nousevaa savupatsasta.EPA
Viranomaiset ovat määränneet Malibun kaupungin Los Angelesin piirikunnassa kokonaan evakuoitavaksi. Kaupungissa asuu noin 13 000 ihmistä.
Moni hylkäsi autonsa ja jatkoi pakenemista jalan
Lähes 30 000 ihmistä pakeni Paradisen kaupungista, missä liekkimeri levisi salamannopeasti. Palomiehet eivät edes yrittäneet sammuttaa liekkejä, vaan keskittyivät ihmisten pelastamiseen.
Koko kaupunki määrättiin evakuoitavaksi, mikä aiheutti valtavan liikennekaaoksen ja tiet kaupungista ulos olivat täysin tukossa.
Panikoivat ihmiset kolaroivat autoillaan, monet hylkäsivät ajoneuvonsa ja jatkoivat pakenemista jalan.
Liikenneruuhkaan jumittuneet ovat kertoneet, kuinka he tunsivat ympärillä olevan liekkimeren kuumuuden autojensa sisällä.
Monet kaupunkilaiset kertoivat todistaneensa, kuinka kodit, supermarketit, liiketilat, koulut ja ravintolat olivat ilmiliekeissä.
Maastopalot ovat levinneet äärimmäisen nopeasti voimakkaiden tuulenpuuskien vuoksi. Maaston kuivuus ja alhainen ilmankosteus ovat pahentaneet paloja entisestään.
Norjalaisen sotalaivan ja maltalaisen säiliöaluksen eilisestä yhteentörmäyksestä on selvinnyt uusia tietoja.
Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan Norjan laivaston KNM Helge Ingstad –fregattia varoitettiin siitä, että se on törmäyskurssilla maltalaisen säiliöalus Sola TS:n kanssa.
Sota-alus oli palaamassa torstaiaamuna Naton harjoituksista, kun se törmäsi Bergenin pohjoispuolella vuonossa säilöalukseen. Yhteentörmäyksessä loukkaantui lievästi kahdeksan ihmistä.
Kahden aluksen ja meriliikennekeskuksen välinen kommunikointi tallentui nauhalle ennen alusten yhteentörmäystä.
Norjan turvallisuus- ja puolustusasioita käsittelevän Aldrimer.no-verkkosivuston mukaan molemmilla aluksilla näköyhteys toisiinsa.
Pohjoisen suuntaan matkanneesta säiliöaluksesta otettiin etelään matkanneeseen fregattiin yhteyttä ja tiedusteltiin, miten fregatti on suunnitellut ohittavansa säiliöaluksen turvallisesti. Aldrimer.no-sivuston mukaan fregatista vastattiin: ”Meillä on kaikki hallinnassa”.
Koska säiliöalus on hidas, painava ja huomattavasti fregattia suurempi, on väistämissääntöjä tulkittu niin, että oli nimenomaan fregatin velvollisuus väistää maltalaisalus.
Fregatin kylkeen tuli törmäyksessä reikä ja alus kallistui pahasti. Se on sittemmin hinattu rantaan.
Onnettomuutta tutkivat sekä poliisi että Norjan onnettomuustutkintakeskus.
Seinäjoella Lähdesmäen perheessä aamu alkoi torstaina jo seitsemältä. 2-vuotias Aati ja 4-vuotias Hilma olivat virkeinä valmiita päivän seikkailuihin.
Ennen kuin kello oli 11, perheessä oli syöty aamupala, katsottu piirrettyjä ja käyty ulkoilemassa.
– Nuorempi pakkaa heräämään silloin, kun äiti herää. Jos äiti herää kuudelta mennäkseen töihin seitsemäksi, niin kyllä silloin nuorempikin herää myös, perheen isä Tero Lähdesmäki kertoo.
Syyskuusta lähtien onkin Anniina-äiti lähtenyt lähihoitajan töihin, Tero-isän jäädessä kotiin lasten kanssa. Tavoitteena on, että isä olisi lasten kanssa kotona vuoden ajan – tai niin kauan kuin säästöt riittävät.
Työelämästä koti-isäksi
Portieerina useamman vuoden toiminut Tero Lähdesmäki teki vielä keväällä pelkästään yövuoroa. Päivät kuluivat lasten kanssa touhutessa ja unet jäivät todella vähälle.
– Kyllä se alkoi tuntua, kun piti jaksaa leikkiä niiden kanssa, Lähdesmäki kertoo.
Kun äiti Anniina halusi palata työelämään, tehtiin perheessä päätös isän jäämisestä kotiin. Päiväkodit ja perhepäivähoitajat eivät olleet poissuljettu vaihtoehto.
– Meillä oli jo kauan aikaa sitten puhuttu, että jossain vaiheessa jään lasten kanssa kotiin. Tämä oli hyvä ratkaisu jäädä kunnolla kotiin lasten kanssa. Nyt saa keskittyä pelkästään lapsiin eikä tarvitse ajatella oikeastaan mitään muuta.
Lähdesmäki uskoo, että kokemus lähentää häntä ja lapsia.
– On mukavaa, että isäkin on välillä se, jonka luo tullaan, kun on paha mieli eikä vain äiti, Lähdesmäki kertoo.
Pasi Takkunen/Yle
Isät käyttävät hoitovapaapäivistä vain seitsemän prosenttia
Isien osuus vanhempain- ja hoitovapaiden käyttäjistä kasvaa Suomessa hitaasti. Viime vuonna isien osuus esimerkiksi vanhempainpäivärahapäivistä oli kymmenen prosenttia. Vastaava osuus vuonna 2007 oli kuusi prosenttia ja vuonna 1997 hieman alle neljä prosenttia.
Isien hoitovapaiden pitäminen oli vielä harvinaisempaa. Viime vuonna hoitovapaapäivistä miehet käyttivät vain seitsemän prosenttia. Kymmenen vuotta aiemmin luku oli viisi prosenttia.
Kelan mukaan suurin syy isien lyhyisiin vanhempain- ja hoitovapaisiin on raha. Tero Lähdesmäelle lasten kanssa vietetty aika oli tärkeämpää kuin raha.
– Olen meidän perheestä se, joka stressaa näitä raha-asioita. Kotihoidontuki on pieni, mutta katsotaan kuinka pitkään kotona pystyn olemaan. Haluan olla mahdollisimman pitkään, mutta säästöillä tässä melkein mennään.
Lähdesmäki uskoo, että korkeampi kotihoidontuki rohkaisisi miehiä jäämään kotiin pidemmäksi aikaa. Vaikka kotiin hoitovapaalle jäävien isien määrä ei ole suuri, ei Lähdesmäki ole saanut tuttavapiiristään ihmettelyä.
Temperamenttia ja vauhtia
Lähdesmäen perheessä päivät ovat hyvin leikintäyteisiä. Aatin suuri kiinnostuksen kohde ovat dinosaurukset, Hilma puolestaan pitää erityisesti Frozen-prinsessoista ja Ryhmä Hausta.
Isän mukaan kummallakin lapsella on temperamenttia ja omaa tahtoa.
– Hilma on jo vähän rauhoittunut, kun on vanhempi, mutta Aati on villi tapaus. Temperamenttisuus tulee äidin puolelta. Toivoin, kun Aati syntyi, että hän saisi minulta vähän rauhallisuutta, mutta ei saanut, Lähdesmäki kertoo hymyillen.
Tero Lähdesmäki toivoo olevansa lapsillensa hyvä ja mukava isä, joka kuitenkin asettaa rajoja.
Oletko mielestäsi kurinpitäjä vai sellainen, joka heltyy helposti ostamaan lasten pyynnöstä karkkia?
– Olen varmasti aikalailla molempia. Kotona tulee kyllä pidettyä kuria. Itse en pidä sotkusta, mitä kyllä lapsiperheissä tulee. Silloin pitää pitää vähän jöötä, mutta kauppareissuilla tulee osteltua karkkeja, vaikkei ehkä niin saisi. Se on kuitenkin mukavaa, kun kaikilla on kivaa.
Merja Siirilä/Yle
Isänpäivä
Viikonloppuna vietettävä isänpäivää juhlitaan Lähdesmäen perheessä tavallista suuremmin. Perheen kuopus Aati täyttää kaksi vuotta ja syntymäpäiviä juhlistamaan on kutsuttu isovanhemmat.
– Paapatkin saavat juhlia sitten isänpäivää täällä samalla.
Hilma paljastaa, että hän aikoo leipoa isälle kakun yhdessä äidin kanssa. Lahjatoiveena Lähdesmäellä on partateriä.
Lähdesmäki on nauttinut koti-isyydestä.
– On mukava seurata, kun lapset oppivat uutta ja näyttävät, mitä osaavat. Ja tekevät piirroksia esimerkiksi iskästä. Myös se on mukavaa, että illalla nukkumaan mennessä lapsi antaa pusun tai sanoo, että "isä, mä rakastan sua", Lähdesmäki kertoo.
Tarinan isä ei ole koskaan puhunut esikoispoikansa syntymästä pojalle tai tämän äidille. Ei, vaikka se on ollut yksi miehen elämän vavahduttavimpia tapahtumia.
Näin alkaa erään maanviljelijän jakama kertomus poikansa syntymästä. Ja näin hän tiivistää kahdella virkkeellä oikeastaan kaiken sen, mikä isien synnytyskertomuksissa on erikoista.
Isäksi tulemisen hetkessä tapahtuu jotakin suurta. Jotakin peruuttamatonta saa alkunsa, kun tuore isä saa ensimmäistä kertaa lapsensa syliin. Silti on paljon isiä, jotka eivät ole puhuneet isäksi tulemisesta muille.
"Päätinpä osallistua, vaikka tapana ei ole yleensä tällaista tehdä. Esikoistyttäreni syntymäpäivä oli elämäni tärkein päivä. Se oli hetki, jota en koskaan uskonut näkeväni." -isä 5
"Itkuhan siinä tuli"
Isyystutkija Johanna Terävä on saanut monesti kuulla epäilyjä siitä, että isät eivät puhu. Se ei ole totta, hän sanoo. Isät kyllä puhuvat, kun heille antaa tilan puhua.
Pyysimme Ylen lukijoita kirjoittamaan kokemuksiaan synnytyksestä miesten näkökulmasta. Sitten pyysimme Terävää ja toista isyystutkijaa, Petteri Eerolaa lukemaan tarinat.
– Itkuhan siinä tuli, Terävä tunnustaa.
Häneen teki eniten vaikutuksen isien aitous ja "auki olemisen tunne". Hänestä moni tarina oli kirjoitettu kuin sitä kerrottaisiin ensimmäistä kertaa.
Petteri Eerolalle puolestaan jäi päällimmäiseksi tunne siitä, miten suurista tunteista lapsen syntymässä onkaan kysymys.
Mutta annetaan seuraavaksi puheenvuoro isille ja mietitään sitten, mitä tarinat oikeastaan kertovat isyydestä.
"‘Tämä syntyy nyt’, kätilö sanoi. Ensi kertaa tunsin veren pakenevan kasvoiltani. Olin ring side -paikalla oman lapseni synnytyksessä. Mahtavaa, mutta mitä vit**a teen!" -isä 7
"Juttelin pienelle ihmiselle paitani sisällä useita tunteja. Lupasin hänelle (ja itselleni), että tulen pitämään hänestä aina huolta. Teen kaikkeni, jotta hänellä olisi hyvä olla." -isä 32
"Vasta kolmannen lapsen synnytyksen kohdalla pystyin kasaamaan itseni siten, että pystyin leikkaamaan lapsen napanuoran, kun sellaista mahdollisuutta minulle tarjottiin." -isä 13
"Ei pidä paikkaansa: kyllä puhuu ja pussaa"
Lapsen syntymä on ollut pitkään asia, josta ovat puhuneet lähinnä äidit. Tutkijoiden mukaan miesten ja isien ääni on tullut kunnolla kuuluviin vasta viimeisten vuosikymmenien aikana.
Joillakin foorumeilla äideillä on yhä monopoli. Mieti vaikka Facebookia: äitiyden ympärille on muodostunut monia supersuosittuja ryhmiä, mutta missä ovat isien vastaavat?
– On sanottu, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Se ei pidä paikkaansa: kyllä puhuu ja pussaa. Mutta ehkä hyvin voimakas tunnepitoinen puhe perheestä ja lapsista on sellaista, jolle ei ole ollut areenaa, miettii Tampereen yliopistossa työskentelevä Petteri Eerola.
Ehkä tämän vuoksi monen Ylelle kirjoittaneen isän kertomus muistuttaa sankaritarinaa. Oman lapsen saaminen on vähän kuin Sammon taonta tai jääkiekon maailmanmestaruus.
"Yllätyin myös siitä, miten fyysinen kokemus synnytys oli minullekin. Vatsalihakset olivat todella kipeät ja jalat ihan naatit. Tämä oli kuitenkin ehkä vain pieni aavistus siitä valtavasta ja mahtavasta työstä, jonka vaimo teki viimeisen vuorokauden ja viimeisten yhdeksän kuukauden aikana." -isä 17
"Toivoin salaa, että lapsi olisi tyttö. Kun lapsi syntyi, sanoin hämmästyneenä: ‘Se on tyttö!’ Kätilöä nauratti ja hän sanoi, että tyttöhän se on. Suoriuduin varmaankin melko hyvin, kun antoivat minun katkaista napanuorankin. Vielä nytkin vesi tulee hieman silmiin." -isä 9
"Olen monesti todennut, että synnytysten näkemisen jälkeen omia inttijuttuja ei vaan kehtaa enää kertoa. Se, että metsässä poterossa oli kylmä, ei oikein ole enää perspektiivissä mitenkään samalla mittaristolla." -isä 21
– Ehkä tässä ollaan jonkin monille miehille tärkeän asian äärellä. Kaikki ei mene ihan kuin suunniteltu ja lopuksi kun saa lapsen syliinsä, se on vähän kuin nostaa pokaalin jossakin kilpailussa, tutkija Petteri Eerola nauraa.
"Olisiko siihen ollut edes sanoja?"
Ei ole olemassa vain yhtä tarinan arkkityyppiä synnytyksestä isän näkökulmasta. Osa kirjoittajista kuvailee tapahtumia insinöörimäisen kliinisesti, toiset rönsyilevästi vitsaillen. Jyväskylän yliopiston tutkija Johanna Terävä ilahtui erityisesti isien taidosta keventää vakavaa tapahtumaa huumorilla.
– Vaikka tilanne on vakava, siitä on osattu keventää huumorin avulla. Tämä on taito, jota monet vanhemmat voisivat opetella. Ehkä siten voisi vähentää syyllisyyttä, koska syyllisyyspuhetta vanhemmuudesta on aivan riittämiin.
Siellä ilmoitettiin ettei synnytys olekaan mahdollista, koska synnytyslääkäri oli viettämässä 50-vuotissyntymäpäiväänsä Turun saaristossa. -isä 29
"En osannut oikein tehdä mitään, kunnes jostakin katsekenttääni työnnettiin saksia ja viittelöitiin napanuoraa. Vähän kuin olisi farkkukangasta leikannut. Pojan väri normalisoitui äkkiä ja ääntäkin alkoi tulla. Minä olin uusi mies." -isä 36
"Muistan, että kylvetin poikaani ja laitoin hänelle vaipan, mutta muu onkin hämärän peitossa, kunnes sain lapsen ihoani vasten. Aika pysähtyi. Joku mainitsi jostain testeistä tunti syntymän jälkeen, mutta minä en osannut muuta kuin tuijottaa lastani. Joku kysyi haluanko, että otetaan kuva ja ilmeisesti halusin." -isä 8
Perheen tilanne näkyy siinä, miten isät ovat kirjoittaneet isäksi tulemisesta. Lapsettomuudesta kärsinyt isä kertoo, ettei ole "koskaan tuntenut olleensa niin väärässä paikassa kuin neuvolakäynneillä ennen synnytystä".
"Tiedostan myös, kuinka hyväosainen tämän suhteen olen. Tahaton lapsettomuus on valtava tragedia." -isä 21
Toisessa tarinassa syntyy down-poika, joka tulee maailmaan rakastettuna lapsena, vaikka äitiä on isän mukaan painostettu keskeyttämään raskaus. Kolmannessa lapsen adoptoiva isä puree huulta, kun tapaa virastossa lapsen biologisen isän itkemässä.
"Miten voisin iloita, kun näin, mikä suru ja hätä biologisella isällä oli. Miksen ollut osannut lohduttaa? Olisiko siihen edes ollut olemassa sanoja?" -isä 38
"Lääkärin sanat 'terve poika' oli jotain, mitä vain hiljaa uskalsimme odottaa ja rukoilla. Ymmärsin, et ole sairas, vaan sinulle on vain yksi kromosomi enemmän." -isä 37
Tarinat kertovat myös siitä, millainen muutos isyydessä on tapahtunut – ja ehkä tapahtumassa.
"Tällaista puhetta ei vielä 20 vuotta sitten ollut"
"Olo oli uskomaton ja epätodellinen. Kun sain poikani ihokontaktiin makoilemaan syliini, en ole ikinä ollut yhtä onnellinen. Olin ollut hereillä yli vuorokauden, mutta väsymys oli viimeinen asia mielessäni. Tätä minä olin kaivannut ja nyt olen kokonainen." -isä 22
"Seuraavat kaksi viikkoa olin aivan ihmeellisessä huurussa. Hoidin lastani koko ajan, enkä halunnut päästää häntä silmistäni. En voinut jättää häntä nukkumaan yksin sängylle, vaan minun teki mieli maata hänen vieressä." -isä 4
Jälkimmäinen katkelma kertoo Petteri Eerolan mielestä siitä, miten puhe synnytyksestä on muuttunut. Nykyään isä saattaa kertoa synnytyksestä samanlaisin sanankääntein kuin äiti.
– Kun kuvataan, että ollaan huurussa, sekaisin synnytyksestä, tällaista puhetta ei varmastikaan vielä 20 vuotta sitten ollut. Nyt se on tullut ihan selkeästi synnytyspuheeseen mukaan.
Hän huomauttaa myös, että yksikään Ylelle kirjoittanut isä ei kyseenalaista sitä, että isät ovat läsnä synnytyksessä.
Asia, josta melkein kaikilla isillä oli jotain kerrottavaa, oli oman roolin löytäminen.
"Ei minusta ollut siellä muuta iloa kuin se, että söin kaikki ruoat, joita vaimolleni tuotiin." -isä 6
"Vaimon ähistessä milloin missäkin asennossa minä otin pari selfietä, missä mulla oli sämpylä suussa vaimon kiemurrellessa taustalla. Se oli kai tapani käsitellä jännittävää ja uutta tilannetta. Yritin kuitenkin olla niin paljon avuksi kuin suinkin pystyin. Tarjosin hierontaa, jumppapalloa, eri asentoja tyynyineen. Mikään ei kuitenkaan kelvannut." -isä 7
"Tällöin supistukset alkoivat olla todella voimakkaita ja kivuliaita. Vaimoni huusi ja ulisi, ja koin itseni voimattomaksi, koska en osannut auttaa häntä." -isä 4
Tällaisin sanankääntein isät kuvasivat omaa rooliaan synnytyksessä. Mutta tutkijat kiinnittivät huomiota aivan erityisesti yhteen sanaan tarinoissa.
Se sana oli "statisti".
"On tyrmistyttävää saada kuulla olevansa tiellä"
"Koetin olla parhaan kykyni mukaan vaimoni tukena ja apuna, vaikka minusta tuntui, että olin vain statistina kun en mitään konkreettista voinut tehdä vaimoni eteen." -isä 26
"Siinä kohtaa viimeistään tuli sellainen täydellisen avuttomuuden tunne; tästä eteenpäin asiat tapahtuvat omaa rataansa ja oma rooli on hyvin pieni sivuosa, joskin yritin olla avuksi enemmän kuin haitaksi." -isä 20
Äiti synnyttää lapsen. Tutkijat huomauttavat kuitenkin, että myös isän on tärkeä tuntea olevansa toivottu ja arvostettu synnytyksessä, koska nykyään isien odotetaan osallistuvan siihen.
– Siinä on ristiriita. On tyrmistyttävää saada kuulla olevansa tiellä oman lapsensa synnytyksessä, sanoo isyystutkija Johanna Terävä.
Lastenosaston ruuhkaisuuden vuoksi minut lähetettiin kotiin. Mietin seuraavaan aamuun asti, säilyykö meidän lapsi elossa. -isä 34
Tässä tuntuu edelleen olevan parantamisen varaa. Monet Ylelle kirjoittaneet isät kertoivat muistavansa pitkän ajan jälkeenkin, miten heidät on jätetty henkisesti tai fyysisesti ulos synnytystilanteesta.
"Sektion vuoksi pääasiallinen hoitovastuu oli alkuvaiheessa minulla. Myöhemmin kotiin postitetussa synnytyskertomuksessa minut mainittiin vain kerran lauseella ‘Isälle näytetty lepohuone’, mikä huvitti suuresti." -isä 2
"Lääkäri sanoi jotakin hätäsektioon liittyvää. Hoitajat terästäytyivät, keräsivät tavarat mukaan, irrottivat seurantalaitteet ja lähtivät kiireen vilkkaa viemään vaimoani leikkaukseen. Hetkessä huone oli tyhjä. Vain minä jäin sinne seisomaan ja vauvan sydänääntä seurannut laite piti pitkää yhtäjaksoista ja tasaista ääntä. Kukaan ei ollut sanonut minulle mitään, mitä tapahtuu." -isä 8
"Synnytyksen jälkeen kysyin, enkö voi jäädä, mutta kuulin kaikkien perhehuoneiden olevan täynnä. Minulle ei ollut paikkaa missä olla." -isä 32
"Synnytyksessä otettiin hyvin isä huomioon, mutta on järkyttävää, miten yksin isä on oman synnytyskokemuksensa kanssa, varsinkin, jos kyseessä on traumaattinen kokemus." -isä 34
"Toisen ja kolmannen lapsen synnytykseen vaimoni ei enää halunnut minua mukaan. Olin jo kuulemma nähnyt, millaista se on. Erosimme myöhemmin." -isä 26
Vaikka olin pelkästään statistin roolissa niin tunsin, että meitä kohdeltiin tasavertaisena ja kokonaisuudessaan uutena perheenä. -isä 5
Monissa tarinoissa kerrottiin myös kolikon toisesta puolesta eli isien kokemasta rohkaisusta ja huomaavaisuudesta.
Isän hämmennys, pelko, avuttomuuden tai syrjäytetyksi joutumisen tunne ovat joka tapauksessa asioita, joihin tulevan isän kannattaa varautua.
– Miesten kannattaa ylipäänsä miettiä, millaisen roolin he haluavat ja mitä he toivovat. Synnytystilanteessa voi myös sanoa henkilökunnalle, että haluan olla tässä tilanteessa läsnä ja tukena, Petteri Eerola sanoo.
"Kätilö antoi pojan syliini ja pyysi pesemään. Kysyin: ‘Miten sen teen?'. Kätilö vastasi ilmeisen tottuneesti: 'En tiedä, hän on sinun lapsesi'. Hän osoitti minulle pesualtaan ja pyyhkeen. Sillä hetkellä minut valtasi varmuus ja ymmärrys vastuusta joka minulle juuri lankesi. Päätökset, teot ja lapsen hyvinvointi on nyt minulla." -isä 11
"Ainoa, mitä pystyin tekemään, oli itkeä"
Hyvin monessa lukijan tarinassa isäksi tuleminen kulminoituu siihen hetkeen, kun oma lapsi on ensimmäistä kertaa sylissä. Siinä tapahtuu jotakin ihmeellistä: syntyy uusi ihmissuhde, mutta myös isä muuttuu.
– Identiteetti kääntyy vastuuseen, sitoutumiseen, kuvaa isyystutkija Johanna Terävä.
Ehkä tämän vuoksi kaikkein suurimmat tunnekuohut osuvat juuri tähän hetkeen isien kertomuksissa. Sana "itkeä" löytyy jossakin muodossa yli puolesta Ylelle lähetetyistä synnytysmuistoista.
Mulle ei olisi tullut mieleenkään lähteä kotiin. Olin niin onnellinen, väsynyt ja ihmeissäni. -isä 17
"Lapsi leikattiin ulos ja minä sain nähdä lapseni. Olin aivan tolaltani, onnellinen ja kiitollinen. Itkin. Vaimoni itki." -isä 4
"Kun sitten poikamme syntyi, en voinut mitään sille, että itkin vaan ja ihmettelin. Kätilö kysyi, haluaako isä pestä ensimmäisen kerran lapsen? Sanoin, etten uskalla, sillä lapsi saattaa lentää ilmaan kuin märkä saippuapala." -isä 6
"Päällimmäisenä mielessä oli vain, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin, mitä jos vauvalla ei ole kaikki hyvin tai jos vaimolleni sattuu jotain leikkauksessa. Näitä ajatuksia pyöritellessäni huomasin itkeväni ensimmäistä kertaa vuosiin." -isä 8
"Pitkä synnytys päättyi osaltani siihen, että kun siivooja tuli synnytyssaliin ja istuin siellä vauva paitani alla, niin ainoa mitä pystyi tekemään, oli itkeä. Sitä tunneryöppyä en ollut aiemmin kokenut, enkä sen jälkeenkään." -isä 13
"Näin vauvan siinä pöydällä. Kun huomasin, että se oli poika, aloin ulvoa ja itkeä ja olin ihan tohkeissani. Tunne oli jotenkin niin uskomaton, että sitä ei voi sanoin kuvata. Tunne oli semmoinen, johon ei voinut valmistautua, eikä sitä myöskään osaa kenellekään kuvailla. Ilo, kiitollisuus, riemu ja helpotus!" -isä 17
"Kuuluu pienen ihmisen pyllyyn taputusta ja sen jälkeen pientä nuuhkutusta. Se elää! Se on jokin ihan ihmeellinen, kyyneleet alkavat valua minulta. Silmät vetistäen lasken sormet ja varpaan kolmeen kertaan, itken ja yritän skarpata." -isä 27
Koska saimme isiltä niin paljon tarinoita synnytyksestä, emme valitettavasti saaneet kaikkia mahtumaan tähän juttuun. Kiitämme silti lämpimästi kaikkia synnytysmuistoja Ylelle lähettäneitä isiä. Olette juhlapäivänne ansainneet.
Viisivuotias tenava kikattaa ja kirkuu. Hän on kömpinyt vuoteeseemme ja vienosti ehdottanut pullaleikkiä, jossa hän saa olla vaivattava taikina. Minä pyörittelen häntä edestakaisin, kaulitsen, letitän käsiä ja jalkoja pitkoksi, pistelen mielikuvitusrusinoita vatsaan, voitelen vielä lopuksi päästä varpaisiin.
Eieieiei! Lapsi hirnuu ja nauraa, on estelevinään, kun laitan ihmistaikinasta tehdyn valmiin pullapitkon sängyn ison koristetyynyn alle uuniin. Kauaa se ei siellä viihdy, vaan kömpii takaisin esiin ja vaatii lisää.
Leivo isi vielä!
Minä muokkaan taikinaa uudelleen ja uudelleen, sokeroin ja pyöritän. Lapsen maitohampaat välkkyvät, ilo kimpoilee makuuhuoneen seinistä. Minä toivon, etteivät tällaiset päivät ikinä loppuisi.
Nautin näistä hetkistä. Pidän siitä, kun ipana hyppää jalkapöytieni päälle seisomaan ja tahtoo kulkea yhtä askelta minun kanssani. Kuinkahan kaukaa leikit periytyvät? Samalla tavalla minun vanhempani nujelsivat minun ja sisarusteni kanssa. Suostun heti leikkiin, kun ipana konttaa nojatuolin alta kutittamaan varpaitani tai selittää, että paljas lattia kuhisee vaarallisia korkotiilejä ja vain matoilla on turvassa. Yhtä lailla tahdon ottaa aina syliin, kun maailma harmituksia pitää päästä jonnekin suremaan. Tai kun Pikku Kakkosen piirretyssä on niin jänniä kohtia, että täytyy pitää kädestä kiinni.
Ihan pienestä pitäen olin varma siitä, että haluan lapsia.
Minä tiesin aina tahtovani isäksi. Ihan pienestä pitäen olin varma siitä, että haluan lapsia. En muista kuitenkaan koskaan kenenkään kanssa asiasta puhuneeni. Samanikäiset tytöt selittivät tulevansa isoina äideiksi, mutta isäksi haluamiselle ei ollut sanoja. Eikä sellaisista puhuttu myöhemminkään, ei koulussa eikä kaveripiireissä. Siksi kai asia unohtuikin pitkäksi aikaa. Armeijassa puhuttiin miehuudesta, mutta isyys ei kuulunut senkään paikan kuvastoon.
Äitiys kyllä myyttiytettiin, niin kuin sille tehdään nykyäänkin. Vauvan yhteys äitiin kuvataan yhä melkein yliluonnolliseksi ja nykypäivän valokuvia rakennetaan melkein samoin keinoin kuin kristinuskon seimiasetelmia. Niissä tärkeintä on äidin ja vastasyntyneen kontakti. Isä on jossakin ulkokehällä, kurkkii kuvan taustalta kuin Joosef ja yrittää päästä mukaan. Laittaa ehkä tietäjien perästä tallin oven kiinni, ettei illan viileys pääse sisään.
Kirjallisuudessakin isyys kuvataan lähinnä ongelman kautta: joku ei tahdo, osaa tai jaksa olla isän roolissa.
Joka uskonnossakin tuntuu olevan jokin välittäjä äidiksi tahtovan toiveille, madonna, jumaluus tai rukous ainakin. Mahtaako isyyshaaveilua kuunnella yksikään jumala? Kirjallisuudessakin isyys kuvataan lähinnä ongelman kautta: joku ei tahdo, osaa tai jaksa olla isän roolissa. Yritän miettiä, olenko ikinä lukenut tekstiä, jossa isä nauttisi isyydestään samalla tapaa kuin moni kirjallisuuden äiti äitiydestään, mutta en keksi yhtäkään. Sen sijaan muistan monta kansien väliin kirjoitettua symbolista isänmurhaa.
Liike-elämän jutuissa mies on puolestaan se kaksitoistatuntista päivää tekevä yrittäjä, joka havahtuu perheensä olemassaoloon vasta kolmen infarktin jälkeen. Niissä tarinoissa isyys löytyy vasta äärikokemuksen kautta. Pitää melkein kuolla ennen kuin ymmärtää, että voi lukea lapselle satukirjaa.
Miehiin liitetään helposti vieläkin vain suojelun ajatus, ei läheisyyden.
Eivät yhteiskunnan rakenteetkaan isyyttä jaksa tukea. Äitiysloman kustannuksiin ei isän työnantajan tarvitse osallistua, vaikka se vaikuttaisi paljon naisvaltaisten alojen työllistämiseen. Etuudet maksetaan automaattisesti äidin tilille, mikäli erikseen ei ole toisin sovittu. Miespuolinen kaverini kertoi, miten hänen viedessään lapsen neuvolaan yksin terveydenhoitaja kurkkasi vielä kerran käytävään ja kysäisi vielä varmistuakseen: “Äitikö ei sitten oikeasti tule?”
Lehtikuvissa äidit pitävät lapsiaan sylissä, mutta niissä tapauksissa mihin isä on päätetty ottaa mukaan, hän reippailee lapsen kanssa. Pitää korkeintaan kädestä kiinni. Miehiin liitetään helposti vieläkin vain suojelun ajatus, ei läheisyyden. Jumalankin kämmeneltä löytyy turvaa, muttei halia.
Entä jos isät ovat aina olleet helliä, mutta siihen ei koskaan kiinnitetty huomiota?
Mutta mihin isyyden mielikuvat perustuvat? Jos jo minun lapsuudessani 1970-luvulla isä otti syliin ja silitti hiuksia, uskon että 2000-luvun isät osaavat olla läsnä lapsiensa arjessa. Isyydestä on tullut samanlainen myytti kuin äitiydestäkin. Meihin vaikuttavat yhä menneisyyden kuvastot, sakaritopeliukset ja marttawendelinit, joissa isä hakkaa talven polttopuita samalla kun äiti kumartuu hymyillen kehdon ylle. Onko kuva koskaan pitänyt paikkaansa? Onko isyydestä puhuttu aina väärin?
Jokainen muistaa joko omasta lapsuudestaan tai lähiympäristöstään isejä, jotka ovat olleet mukana, ovat nostaneet syliin ja osallistuneet lastenhoitoon. Jokainen on tietävinään, miten perinteinen suomalainen isä ei osannut näyttää tunteitaan, mutta heti seuraavaan hengenvetoon selittää, että oma isä sekä isoisä oli kylläkin poikkeus. Oliko sittenkään? Entä jos poikkeuksia olivatkin ne sodan arpeuttamat miehet, jotka taistelivat rauhan tullenkin pitääkseen itsensä kasassa. Entä jos isät ovat aina olleet helliä, mutta siihen ei koskaan kiinnitetty huomiota? Isän sylistä ei vain ole puhuttu. Ajatelkaa, millainen voimauttava yhteiskunnallinen vaikutus isyyden esittämisen muutoksella saattaisi olla!
Ehkäpä yhteiskunnallinen keskustelu on muuttumassa. Kun brittiläinen tv-toimittaja Piers Morganjulkaisi Twitterissä vauvaansa kantoliinassa ulkoiluttavan näyttelijä Daniel Craigin kuvan aihetunnisteella kuohittu Bond, alkoivat häntä seuraavat miehet protestiksi postata ketjuun omia kantoliinakuviaan. Ylpeät miehet tahtoivat näyttää, ettei Craig ole ainoa, joka viihtyy lapsensa kanssa.
Toivon, että miehet yhä enemmän löytäisivät tilaa kertoa isyydestä, perheestä tai isäksi tahtomisestaan. Sillä antaisimme tämän päivän lapsille vahvan signaalin siitä, että kenen tahansa on sopivaa kaivata lasta. Pojillakin saa olla vauvakuume. Ehkä samalla muuttuisi tapa, miten isyydestä puhutaan. Kenties julkisuudessakin muuttuisimme suojelijoista syliinottajiksi.
Tommi Kinnunen
Kirjoittaja on Kuusamossa syntynyt kirjailija ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.
Helsingin Viikistä viime viikon lopulla heikkokuntoisena löydetty vaaleakiitäjä on vapautettu eilen perjantaina kotimatkalle Korkeasaaren villieläinsairaalasta.
Videolla näkyy, miten vapautettu lintu nousee korkeuksiin ja lähtee viilettämään lounaaseen.
Korkeasaaren villieläinsairaalan kuraattori Ville Vepsäläinen kertoo, että ohikulkija löysi linnun viime viikon torstaina ja toimitti sen hoidettavaksi Korkeasaareen. Väsähtänyt, tervapääskyä muistuttava lintu painoi löydettäessä 28 grammaa. Kahdeksan päivän hoidossa sen paino saatiin nousemaan 12 grammalla, ja se pystyttiin päästämään vapaaksi.
– Ihan eksyksissähän lintu on ollut. Se saatiin huomattavasti pulskempaan kuntoon, että sillä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus selvitä, jos se ymmärtää lähteä etelään, sanoo Vepsäläinen.
Välimeren maissa pesivästä vaaleakiitäjästä on Vepsäläisen mukaan aikaisemmin vain kaksi vahvistettua havaintoa Suomesta. Ne ovat molemmat loka-marraskuun vaihteesta vuodelta 2004. Silloin vallitsi samanlainen lämpöputki etelästä kuin nytkin, sanoo Vepsäläinen.
Teemu Pesonen ei ole jalkapallo- eikä jääkiekkoisä. Odotusaikana hän pohtikin kovasti, miten mahdollisesti selviäisi pojan kasvattamisesta.
– Kahta asiaa peruskoulu ei pystynyt minulle opettamaan: toinen oli päässälaskutaito ja toinen takaperinluistelu. Toivon, että pystyn olemaan muilla tavoin hyvä isä. Kirjoja lukeva isä ainakin olen.
Pesonen on kahden lapsen isä. Vain toinen heistä jäi tähän maailmaan. Pesosen ensimmäinen lapsi, tytär, kuoli kohtuun 24 viikon iässä.
Ari Welling / Yle
– Hän on ikuisesti 24 viikkoa vanha pikkuneiti. Minulla on hyvin vahva mielikuva, millainen hän olisi ollut ja mitä me olisimme yhdessä tehneet. Valitettavasti hänen piti poistua tästä maailmasta aivan liian aikaisin... tuntemattomasta syystä.
Isäksi vasta vanhemmalla iällä
Teemu Pesonen oli jo 36-vuotias, kun lasten hankkiminen tuli ajankohtaiseksi. Turkulainen suomen kielen opettaja oli jo ehtinyt tottua ajatukseen, että ehkä hänelle ei lapsia siunaantuisikaan.
Ensimmäisen lapsen syntyminen kuolleena ei Pesosta ja hänen vaimoaan lannistanut. Kävi oikeastaan päinvastoin.
– Olimme vaimoni kanssa heti sitä mieltä, että puhumme kohtukuolemasta mieluummin liikaa kuin liian vähän. Tästä ei lapsia odottaville juuri puhuta. Näin jälkeenpäin toivon, että olisi sanottu näinkin voivan käydä.
Tyksin kriisipsykologian poliklinikka auttoi Pesosta ja hänen vaimoaan eteenpäin heti kriisin alusta alkaen. Neuvona oli, että uuden lapsen yrittämisessä ei kannata aikailla. Ajatus tuntui oikealta, ja pian vaimo tuli uudelleen raskaaksi.
Ari Welling / Yle
Nyt pariskunnalla on vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen terve poika.
– Tyttären poismeno teki meistä ylivarovaisia vanhempia. Olemme uskaltaneet kuitenkin jättää pojan osaaviin käsiin päiväkotiin. Joskus tulee totta kai naarmuja naamaan, mutta se on elämää ja aina niistä selvitään.
Pesonen muistelee ensimmäisiä tunteja pojan syntymisen jälkeen. Synnytys oli ollut pitkä ja vaikea. Äiti oli heräämössä. Kokenut kätilö totesi kokemattomalle isälle legendaariset sanat: ”Ota vain syliin, ei se rikki mene.” Sitä Pesonen on tehnyt, paljon.
Kohtukuolema jätti syvät jäljet
Opettajaisä ei myönnä tuntevansa suoranaista pelkoa poikansa puolesta. Silti hän on pannut merkille vaikkapa sen, miten äänettömästi pikkupoika nukkuu.
– Pakko tunnustaa, että kävin eilen illalla kuuntelemassa nukkuvan pojan hengitystä. Kokemus tyttären kanssa hieman jomottelee takaraivossa.
Pesosen mukaan hyvä isyys vaatii ennen kaikkea läsnäoloa. Moni isä voi olla fyysisestikin läsnä lapsensa arjessa, mutta henkisesti poissa.
Pakko tunnustaa, että kävin eilen illalla kuuntelemassa nukkuvan pojan hengitystä. Teemu Pesonen
– Läsnäolo on näinä kiireisinä ja rahaa arvostavina aikoina asia, josta isänkin tulisi pitää kiinni. Jos ei muuta, niin istutaan lapsen kanssa ja jutellaan. Sekin on jo hyvä.
Monella isäksi tulevalla nousee taloudellinen toimeentulo yhdeksi suurimmista huolista. Pesonen korostaa, että yllättävän vähälläkin pärjää. Kierrätys toimii loistavasti myös lastentarvikkeissa ja –vaatteissa.
Ari Welling / Yle
Lapset avartavat maailmankatsomusta
Jos Teemu Pesonen eläisi lapsetonta 40-vuotiaan elämää, olisi se hyvin erilaista kuin nyt. Itsekeskeistä. Aika kuluisi vaikkapa vaatekaupassa etsimässä juuri oikeansävyistä kravattia.
– Jos joskus harvoin tarvitsen kravattia, otan parissa minuutissa vaatekaapistani sellaisen kuin sieltä löytyy. Lapsettomana olisin varmastikin toivoton turhuudentavoittelija.
Kyllä siinä moni mies heltyy, kun oma lapsi katselee suurilla silmillään. Teemu Pesonen
Lasten saaminen onkin paras kokemus Pesosen elämässä. Sen kautta on löytynyt kokonaan uusi maailma.
Muutama viikko sitten opettajaisä kiristi keittiöpöydän ruuveja. Seuraavana iltana poika toi oman työkalusettinsä keittiöön ja alkoi kiristää samoja ruuveja muovisella meisselillä.
– Kyllä siinä moni mies heltyy, kun oma lapsi katselee suurilla silmillään. Ja ainakin silloin, kun lapsi alkaa jäljitellä isänsä tekemisiä.
– Luulin aiemmin, että maailmankatsomukseni oli avara. Nyt ymmärrän, että se oli kaikkea muuta, Pesonen jatkaa.
Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron vierailivat lauantaina ensimmäisen maailmansodan päättäneen aseleposomuksen allekirjoituspaikalla Compiègnessä Ranskassa.
Merkel ja Macron paljastivat muistolaatan ja laskivat seppeleen. Tämän jälkeen he vierailivat junanvaunussa, missä sopimus allekirjoitettiin 11.11.1918.
Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä on kulunut sata vuotta. Suurimmat muistojuhlallisuudet järjestetään sunnuntaina Pariisissa. Seremonia pidetään Riemukaaren luona ja sen jälkeen järjestetään rauhanfoorumi, johon osallistuu kymmeniä valtionjohtajia.
Paikalla ovat muun muassa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin. Suomea kokouksessa edustaa tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
15-vuotiaana suoraan koulunpenkiltä töihin lähtenyt Eero Leino on irtisanottu lyhyen ajan kuluessa kahdesti. Vahvempi minusta ainakin tulee, sanoo vastoinkäymisistä sisuuntunut Leino. Tämä on tarina työnhausta tämän päivän Suomessa.
"Ihan hirveä kiire päällä töissä koko ajan" – Mutta onko oikeasti, vai tuntuuko vain siltä? Pyysimme kahta työelämän asiantuntijaa pohtimaan, mistä kiireen tunne kumpuaa ja mitä sille kannattaisi tehdä.
Margot Friedländer on aktiivinen demokratian puolestapuhuja. Hän vierailee usein kouluissa lukemassa otteita muistelmistaan.Uwe Tautenhahn / Yle
Friedländer piilotteli sodan ajan Berliinissä ja joutui lopulta keskitysleirille. Lue, mitä 97-vuotias Friedländer ajattelee synnyinmaansa nykytilanteesta, kun kristalliyönä tunnetuista väkivaltaisuuksista tulee kuluneeksi tasan 80 vuotta.
Eräs mediassa toistuva tarinatyyppi kertoo ihmisestä, joka on kokenut häntä vahvistaneita vastoinkäymisiä. Näissä tarinoissa on se vika, että ne eivät ole edustavia. Kovin moni masentunut jää masentuneeksi, uupunut uupuneeksi ja lihava lihavaksi, kirjoittaa Janne Saarikivi kolumnissaan.
Tällä vuosituhannella Yhdysvalloissa on järjestetty viidet presidentinvaalit. Neljässä vaalissa republikaanit ovat saaneet vähemmän ääniä kuin demokraatit, mutta voittaneet silti kolme kertaa.
