Ilmetty Gunvald. Se tulee mieleen, kun ruotsalainen maailmantähti Mikael Persbrandt purjehtii sisään espoolaiseen kulttuurikeskukseen. Hanasaaressa on juuri avautumassa Persbrandtin, 55, taidenäyttely, ja mies saapuu paikalle pitkässä poplarissa ja aurinkolaisessa. Sama vaatetus, ryhti ja asenne kuin Beck-elokuvien kovispoliisilla.

Nyt ei kuitenkaan kuvata rikossarjaa. Kohta pitäisi aloittaa Into the Woods -kuvataidenäyttelyn pressitilaisuus, mutta päähenkilöllä on näköpuhelu kesken. Facetime-yhteyden toisessa päässä on Persbrandtin vaimo, jolle mies esittelee galleriatilaa ja maalauksia. Voisi melkein väittää, että Persbrandt on tohkeissaan. Ja miksi ei olisi?

Näyttely ei ole hilpeimmästä päästä

Hanasaaressa on esillä vajaat parikymmentä Mikael Persbrandtin teosta, maalauksia ja litografioita, ekspressiivisiä ja värikkäitä töitä, joista voi erottaa ihmishahmoja ja eläimiä.

Yhdessä raivoisat härät syöskyvät kohti. Toisessa istuu kaksi surumielistä hahmoa, jotka tuovat mieleen Edgar Degas’n teoksen nimeltä L’Absinthe. Samaa pohjatonta surumielisyyttä ja epätoivoa on molempien sielunmaisemassa.

Yksi Persbrandtin esikuvista on Francis Bacon, jonka teokset eivät ole hilpeimmästä päästä. Kaksiosaisessa Toinen puolisko ja Louisiana -työssä alaston mies makaa ihmisjoukon ympäröimänä. Kuollut? Näyttää siltä, että kuvassa on meneillään ruumiinavaus. Fyysinen vai henkinen, kuka tietää.

– Joku sanoi, että nämä uudet työt ovat ahdistavampia kuin ne, jotka tein aiempaan näyttelyyni. Itse en ajattele niin vaan päinvastoin, Persbrandt sanoo.

"Kasvoin tärpätin ja öljyvärien tuoksussa"

Persbrandt piti kypsän iän debyyttinäyttelynsä Ruotsissa, Lars Lerinin taidehallissa Karlstadissa vuonna 2016. Se oli menestys. Ihmiset jonottivat päästäkseen katsomaan, millaista kuvataidetta yksi maan parhaista näyttelijöistä oli saanut aikaiseksi.

Mielenkiintoon vaikutti varmasti myös se, että Persbrandt oli pitkään lööppijulkkis, jonka kokaiini- ja alkoholisekoilut, naisseikkailut, kapakkatappelut, raastupaistunnot ja tuomiot olivat pitkään sensaatiolehtien ykkösaihe.

Syksyllä suomeksi ilmestyneessä omaelämäkerrassaan Muistini mukaan (2018, Tammi), Persbrandt kertoo, miten vapauttavana hän maalaamisen koki sen jälkeen, kun alkoi pohjalle vajoamisensa jälkeen kavuta hiljalleen takaisin normaalielämään.

– Valtava määrä työstämättömiä tunteita nousi esiin, ja tuntui siltä, ettei niitä voinut käsitellä millään muulla tavalla, Persbrandt kuvailee kirjassa.

Kuvataide ei ilmestynyt näyttelijän elämään tyhjästä. Persbrandtin äiti oli kuvaamataidonopettaja, joka maalasi myös kotona.

– Kasvoin tärpätin ja öljyvärien tuoksussa. Toisinaan äiti maalasi myös puhelimen. Kun yritin aamulla soittaa, kädet tuhriintuivat väriin, Persbrandt muistelee Ylelle.

Myös baletti kiinnosti

Hilkulla oli, ettei Persbrandtista tullut päätoimista kuvataiteilijaa – tai balettitanssijaa. Alle 20-vuotiaana hän haki Ruotsin kuninkaalliseen taidekorkeakouluun, mutta ei päässyt sisään ensimmäisellä yrittämällä. Toista kertaa ei koskaan tullut.

Persbrandt oli aloittanut balettiopinnot ja päätyi avustajaksi Ingmar Bergmanin ohjaukseen. Paikka oli Ruotsin kuninkaallinen teatteri Dramaten ja näytelmä William Shakespearen Kuningas Lear. Teatteri vei ja maalaaminen jäi, kunnes pohja tuli vastaan.

– Olen yrittänyt maalata aiemminkin, mutta minulla on ollut erittäin aktiivinen ura. Paikasta ja ajasta on ollut pulaa, Persbrandt perustelee, miksi rakkaaseen lajiin tuli lähes 40 vuoden tauko.

Persbrandt on tehnyt omien sanojensa mukaan 80 elokuvaa ja näytellyt “erilaisissa teattereissa”. Se on vaatimattomasti sanottu mieheltä, jolla on takanaan poikkeuksellisen komea lista kiitettyjä klassikkorooleja erityisesti Ruotsin ykkösnäyttämöllä Dramatenissa.

Pitkä Dramaten-ura päättyi kuitenkin eroon vuonna 2007, kun Persbrandt retkahti ja jätti ilmestymättä Tšehovin Lokin näytöksiin. Se oli yksi lukuisista skandaaleista, joita puitiin julkisuudessa.

Myös Beck-ura tyssäsi. Viimeisen kerran Persbrandt näytteli Gunvaldia vuoden 2016 elokuvassa. Hän oli jättänyt ilmestymättä kuvauksiin liian monta kertaa. Omaelämäkerrassaan Persbrandt kertoo, kuinka hän loppuvaiheessa vihasi Beckejä ja näytteli “automaattiohjauksella”.

On helppo ymmärtää, miksi Persbrandtia ärsyttää jatkuva viittaaminen Gunvaldiin, rooliin, jolla hän nousi julkisuuteen. Hän on paljon muutakin: palkittu draamanäyttelijä, jolla on merkittävä teatteri- ja elokuvaura.

Laji kuin laji, kunhan sytyttää

Persbrandt on avustajansa välityksellä tehnyt selväksi, ettei halua puhua yksityiselämästään tai näyttelijäntyöstään. Kysyä saa vain kuvataiteesta. Puhutaan siis siitä.

Persbrandtin mielestä maalaamisen kanssa on vähän sama kuin näyttelemisen: lopputuloksen täytyy sytyttää.

– Myös maalauksen täytyy liekehtiä, löytää jotain sellaista, joka tulee kankaan läpi ja jolla on jotain muuta sanottavaa kuin se alituinen pälpätys, joka meitä ympäröi, Persbrandt sanoo.

Maalaaminen on Persbrandtille tapa ilmaista itseä.

– Näyttämöllä voin yksittäisinä sekunteina kokea, miten hengitän yhdessä yleisön kanssa. Kun maalaan yksin ateljeessani, koen jotain samaa. Tästä on kyse: ilmaisuntarpeesta.

Persbrandt korostaa, että hän nauttii myös näyttelemisestä, mutta teatterissa ja elokuvia tehdessä itsen ja yleisön välillä on tunkua: on teksti, vastanäyttelijät ja ohjaaja, kamera ja leikkaaja.

– Maalatessa on vain minä, kangas ja luonnos. Se on lyhyempi ja suorempi prosessi, kukaan ei tule väliin sotkemaan, Persbrandt kuvailee.

Uusi aluevaltaus: komedia

Muistini mukaan -kirjassa Persbrandt kertoo, että hänellä on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kuivilla hän on kirjaa kirjoittaessaan ollut tuhat päivää.

Viimeisten kohujen jälkeen mies on jo palannut näyttämölle. Hän esitti Macbethin nimiroolin vuonna 2016 tukholmalaisessa Maxim-teatterissa, josta hän omistaa osan.

Tänä syksynä hän on tehnyt uuden aluevaltauksen. Vakavista draamarooleista tunnettu Persbrandt näyttelee paraikaa Molièren klassikkokomediassa Luulosairas. Hänellä on päärooli, kuvitteellisista vaivoista kärsivä Argan. Ensi-ilta oli marraskuussa Maxim-teatterissa.

Persbrandt on raivannut myös maalaamiselle aiempaa enemmän tilaa.

– Ja olen siitä erittäin onnellinen. Jos tähän asti olen luonnostellut ja maalannut 10 prosenttia ajastani, haaveenani on maalata 40 prosenttia ajasta, näytellä teatterissa 30 prosenttia ja elokuvissa 30 prosenttia. Siitä tulee 100 prosenttia, sanoo Persbrandt, mies, jonka elämä vaikuttaa olevan raiteillaan.

Lähteenä käytetty myös kirjaa: Mikael Persbrandt ja Carl-Johan Vallgren: Muistini mukaan (Tammi 2018), suomentanut Heikki Eskelinen.

Mikael Persbrandt: Into the Woods -näyttely Hanasaaren kulttuurikeskuksessa 27.1.2019 asti.

Yle kertoi oikeustoimittaja Päivi Happosen blogissa viime perjantaina, että poliisi muutti muutama vuosi sitten sakotuskäytäntöään, kun se ei enää katso rikesakkoa lähettäessään valvontakameran kuvasta kuljettajan naamaa.

Muutaman vuoden kuluttua poliisin sakotuskäytäntö muuttuu jälleen hyvin merkittävästi.

Uusi tieliikennelaki vaatii, että poliisin valvontakameroiden täytyy ottaa niin hyvälaatuisia kuvia, että kuljettajan voi tunnistaa.

Poliisi valmistautuu uuteen lakiin täyttä päätä. Se uusii parhaillaan tietojärjestelmiään ja hankkii uusia nykyistä parempilaatuisia valvontakameroita.

Mutta esimerkiksi lumisateella kuljettajan kasvoista on vaikea saada valvontakameroilla riittävän selkeitä kuvia.

Poliisi arvioikin, että tulevaisuudessa jopa 60 000 ylinopeutta ajanutta selviää vuosittain ilman sakkoa.

– Arvio on, että noin 20 prosenttia valvontakameran kuvista menee poistolaariin, kun kuljettajaa ei voida tunnistaa kuvasta, sanoo Ylelle Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja Dennis Pasterstein.

Poliisi ei aio kuitenkaan tiputtaa hanskoja käsistä lumisateella.

Poliisin partioautot liikkuvat joka säässä, ja Liikenneturvallisuuskeskus tekee omat temppunsa. Se kytkee lumisateella tai kovassa vesisateessa päälle ne kamerat, joiden lähistöllä sää on parempi.

– Silloin me laitamme useamman kameran ottamaan kuvia ja lisäämme valvontatunteja, lupaa Pasterstein.

Punaisia päin ajosta sakko kotiin

Uusi tieliikennelaki tuo poliisille nykyistä huomattavasti tehokkaammat tavat puuttua kännykän käyttöön ajaessa ja punaisia päin ajamiseen.

Näistä kuten turvavöiden käyttämättä jättämisestäkin lähtee tulevaisuudessa sakko auton omistajalle tai haltijalle, jos valvontakameran kuvassa oleva henkilö syyllistyy näihin liikennerikkomuksiin.

– Näiden valvonta lisääntyy dramaattisesti. Arvioisin, että se tulee tuplaantumaan tai jopa triplaantumaan, sanoo Pasterstein.

Sakkolappuun kuljettajan kuva

Muutaman vuoden kuluttua myös sakkolappu uudistuu.

Poliisin mukaan kotiin tulevan sakkolapun kulmaan tulee valvontakameran nappaama kuva auton kuljettajasta.

– Tulevaisuudessa sakkolapun kulmassa näkyy kuva henkilöstä, joka ylinopeutta oli ajanut, kertoo Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtajaDennis Pasterstein.

Jos sakkolappuun tulostunut kuva ei ole sakon saajan mielestä riittävän selvä, hän pääsee katsomaan kuvaa poliisin palvelupisteessä tai sähköisessä asiointijärjestelmässä. Näin sakon saanut voi vastustaa sakkoa, jos hän itse ei ole valvontakameran kuvassa.

Uusi tieliikennelaki tulee voimaan 1.6.2020. Eduskunta hyväksyi sen kuluneena syksynä.

Lue myös:

Miksi poliisi ei katso valvontakameran kuljettajan kuvaa, kun se lähettää rikesakon? Mitä tapahtuu, jos vuodessa saa yli 90 huomautusta? Poliisi vastasi 20 sakkokysymykseen

Miksi poliisi ei katso valvontakameran kuvaa, kun se lähettää rikesakkoja? Mitä muuta haluat tietää sakoista? Kysy kello 10-13, me haemme vastaukset

Päivi Happonen: Voisitteko te poliisit vilkaista sitä valvontakameran kuvaa, ennen kuin lähetätte rikesakon?

Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevan elektroniikkaliikkeen vartijat ilmoittivat lauantaina kello 20.00 aikaan poliisille, että myymälästä poistui kaksi miestä mukanaan anastettua omaisuutta. Myymälän työntekijän mukaan miehet poistuivat pihasta henkilöautolla.

Poliisi tavoitti tuntomerkkejä vastaavan auton hetken päästä punaisista liikennevaloista Porkkalankadun ja Mechelininkadun risteyksessä. Kun poliisipartio laittoi hälytysvalot päälle, auto pakeni punaisia päin pohjoisen suuntaan.

Takaa-ajo eteni Pohjoiselle Rautatienkadulle, jossa pakoauto ajoi vastaantulevien kaistalla ja aiheutti läheltä piti -tilanteen linja-auton kanssa. Auto jatkoi matkaansa huomattavaa ylinopeutta Runeberginkadun ja Arkadiankadun kautta Mannerheimintielle.

Mannerheiminkadun ja Postikadun risteyksessä auto teki U-käännöksen osuen samalla kahteen henkilöautoon. Useat poliisipartiot olivat mukana takaa-ajossa, joka jatkui Töölöntorin ympäristössä. Auto ajoi myös yksisuuntaisia katuja väärään suuntaan ja poikkesi jalkakäytävälle. Jalankulkijat hyppivät pois auton tieltä, etteivät jäisi sen alle.

Sandelsinkadulla auto törmäsi vielä kahteen henkilöautoon ja valui lopulta poliisiauton keulaan.

Poliisin mukaan autosta löytyi muutaman tuhannen euron arvosta varastettua elektroniikkaa ja myymälän vetokärryt.

Takaa-ajon aikana vaurioitui yhteensä kuusi ajoneuvoa pakoauto mukaan lukien.

Helsingin poliisin rikoskomisarion Mika Helmisen mukaan on vain sattumaa, että pakomatkan aikana ei tapahtunut vakavia henkilövahinkoja.

Autossa oli kuljettajan lisäksi kaksi muuta matkustajaa, mies ja nainen. Kyydissä ollutta miestä epäillään varkaudesta, mutta naista ei epäillä mistään rikoksesta.

Pakoauton vuonna 1994 syntynyttä kuljettajaa epäillään muun muassa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, varkaudesta ja rattijuopumuksesta. Helsingin käräjäoikeus vangitsi hänet eilen keskiviikkona.

Myymälän valvontakameratallenteelta näkyy, että miehet kaatoivat kassajonossa olleen lapsen kumoon, kun he lähtivät juoksemaan pakoon. Poliisi ei ole tavoittanut lapsen huoltajia.

Poliisi pyytää lapsen huoltajia ottamaan yhteyttä sähköpostitse ositteeseen: analyysi.helsinki@poliisi.fi.

Rasvan määrän lisäksi rasvan laatu voi vaikuttaa siihen, miten todennäköisesti lisäkiloja kertyy vuosien varrella. Yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella pienet muutokset ruokavalion rasvoissa näkyvät vähittäisinä muutoksina painossa.

Tutkimus julkaistiin Journal of Nutrition -lehdessä, ja sen mukaan paino alkaa kertyä nopeammin, jos henkilö lisää tyydyttyneiden rasvojen tai transrasvahappojen osuutta energiansaannistaan. Kun niiden osuus päivittäisestä energiansaannista nousi 5 % ja 1 %, osallistujan paino nousi keskimäärin 600–700 grammaa neljän vuoden aikana. Monityydyttymättömiä rasvoja lisänneet puolestaan laihtuivat noin 500 grammaa.

Muutokset eivät ole suuren suuria, mutta vuosien varrella niistä voi kasaantua huomattava terveystaakka. Tyydyttyneet rasvat ja transrasvahapot kertovat myös ruokavalion huonosta laadusta ja epäterveellisyydestä, sillä niitä on runsaasti muun muassa pikaruoassa ja teollisissa lihatuotteissa, joiden tiedetään altistavan sydän- ja verisuonitaudeille.

Tutkimuksessa hyödynnettiin yli 120 000 yhdysvaltalaisnaisen ja -miehen terveys- ja ruokavaliotietoja. Osallistujia seurattiin ja tietoja kerättiin yli 20 vuoden ajan.

Suomalaisten maanpuolustustahto on laskenut alimmalle tasolleen lähes 30 vuoteen, kertoo Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) torstaina julkistama haastattelututkimus.

Maanpuolustustahtoa mitataan kysymyksellä "Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?".

Kaksi kolmesta vastaajasta, 66 prosenttia, vastaa kysymykseen myöntävästi. Laskua viime vuodesta on 6 prosenttiyksikköä.

Edellisen kerran alle 70 prosentin tulos maanpuolustustahtoa mittavaan kysymykseen saatiin vuonna 1989.

Eniten maanpuolustustahto on hiipunut nuorimmilla, alle 25-vuotiailla vastaajilla.

Hyökkäyksen sattuessa henkilökohtainen valmius osallistua parhaansa mukaan maanpuolustukseen on edelleen korkea, vaikka pientä laskua on siinäkin: 84 prosenttia vastaa myöntävästi, kun viime vuonna osuus oli 87 prosenttia.

Nato-jäsenyyden kannatus laskenut neljä vuotta

Suomen Nato-jäsenyyden kannatus on vajonnut 20 prosenttiin, mutta epävarmuus kysymyksestä on kasvanut.

Viime vuonna Nato-jäsenyyttä kannatti 22 prosenttia kyselyn vastaajista. Muutos mahtuu virhemarginaaliin, mutta trendi jatkuu: Naton kannattaminen on MTS:n kyselyissä vajonnut neljänä peräkkäisenä vuotena.

Vuonna 2014 Nato-jäseneksi pyrkimistä kannatti 30 prosenttia suomalaisista. Tuona vuonna Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan sota alkoi.

Toisaalta epävarmuus Nato-kannasta on tällä kertaa kasvanut: Sekä Nato-jäsenyyden kannattajien että torjujien osuus supistui ja entistä suurempi joukko, 21 prosenttia vastaajista, ei osannut kertoa kantaansa.

Entistä useampi vastaaja katsoo, että EU ja YK lisäävät Suomen turvallisuutta. Myös usko pohjoismaisen ja EU:n puolustusyhteistyön turvallisuutta lisäävään vaikutukseen on pysynyt vahvana.

Asevelvollisuusjärjestelmän kannatus heikentynyt

Nykyisenkaltaista, miesten yleistä asevelvollisuusjärjestelmää kannattaa kolme neljästä vastaajasta, 74 prosenttia. Viime vuoteen verrattuna tuki on laskenut seitsemän prosenttiyksikköä.

Eniten tuki on laskenut 15–34-vuotiaiden keskuudessa.

Entistä hieman useampi – 13 prosenttia vastaajista – siirtyisi nykymallia valikoivampaan järjestelmään, jossa vain osa ikäluokasta saisi sotilaallisen koulutuksen.

Selvä enemmistö pitää nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää silti parhaana vaihtoehtona. Vain 17 prosenttia laajentaisi asevelvollisuuden naisille ja 13 prosenttia tekisi siitä vapaaehtoisen molemmille sukupuolille. Ammattiarmeijan kannatus on pysynyt alle kymmenessä prosentissa.

Myös tuki puolustusmäärärahojen nostamiselle on notkahtanut kyselyn mukaan. Puolustusmäärärahojen korottamista tukee 40 prosenttia, kun vuonna 2017 korottamista tuki 47 prosenttia vastaajista.

Naisten luottamus ulko- ja puolustuspolitiikkaan laskenut

Valtaosa vastaajista, 75 prosenttia, pitää puolustuspolitiikkaa hyvin hoidettuna, mutta naisten luottamus siihen on laskenut peräti kahdeksan prosenttiyksikköä.

Myös luottamus ulkopolitiikan hoitoon on heikentynyt enemmän naisten keskuudessa. Kaikista vastaajista 70 prosenttia pitää ulkopolitiikkaa hyvin hoidettuna. Viime vuonna ulkopolitiikan hyvään hoitoon luotti 73 prosenttia vastaajista.

Miesten luottamus sekä ulko- että puolustuspolitiikkaan on säilynyt ennallaan.

MTS kysyi nyt ensimmäistä kertaa myös Suomen aseviennistä. Noin puolet, 49 prosentti vastaajista antoi tukensa sille, että puolustustarvikkeita viedään nykyisten sääntöjen mukaisesti. Lupaharkintaa tiukentaisi 31 prosenttia vastaajista.

Ilmastonmuutos noussut suurimmaksi huoleksi

MTS:n kyselystä selviää lisäksi, että yleinen turvattomuuden tunne on vähentynyt viime vuodesta.

Viime vuonna 60 prosenttia vastaajista uskoi suomalaisten elävän lähivuosina entistä turvattomammassa maailmassa. Nyt osuus on laskenut noin puoleen vastaajista.

Yksittäiset uhat huolestuttavat silti yhä useampaa ja kärkihuolenaiheeksi on ampaissut ilmastonmuutos.

Viime vuonna 75 prosenttia piti ilmastonmuutosta paljon tai jonkin verran huolta aiheuttavana asiana. Tänä vuonna ilmastonmuutos huolestuttaa yhdeksää kymmenestä vastaajasta.

Seuraavaksi eniten huolta aiheuttaa kansainvälinen terrorismi ja kolmanneksi maailman pakolaistilanne, joka aiempina vuosina on ollut huolenaiheiden ykkönen.

MTS kartoittaa vuosittain laajasti kansalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta.

MTS tilasi tutkimuksen Taloustutkimukselta, ja sitä varten haastateltiin 1 034 henkilöä.

Haastattelut tehtiin 21.9.–7.10.2018. Tutkimuksen virhemarginaali on 3,2 prosentti- yksikköä suuntaansa.

Juttua päivitetty 29.11. klo 15.30: Jutun kahden grafiikan ulkoasua muutettu poistamalla kuvista Nato-symboli.

Syyttäjä vaatii kotkalaiselle kaupunginvaltuutetulle Pentti Tiusaselle (vas.) vähintään 10 kuukauden mittaista ehdollista vankeusrangaistusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tiusanen on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen.

Tapausta käsiteltiin keskiviikkona Kymenlaakson käräjäoikeudessa lähes 12 tunnin ajan. Käsittely käytiin suljetuin ovin ja jutun asiakirjat julistettiin salaisiksi, koska juttuun liittyy arkaluontoisia yksityiselämään liittyviä tietoja. Käsittelyä ei enää jatketa. Tuomion julistamisen ajankohdasta ei ole vielä tietoa.

Syytteen tarkasta sisällöstä ei ole vielä tarkkaa tietoa. Ilta-Sanomille Tiusanen kertoi asian liittyvän potilastyöhön. Tiusanen on ammatiltaan kirurgian erikoislääkäri.

Valtuustoryhmä erotti

Vuosina 1995-2011 Vasemmistoliiton kansanedustajana toiminut Tiusanen on tällä hetkellä Kotkan kaupunginvaltuuston kolmas varapuheenjohtaja. Kaupunginhallitus on pyytänyt Tiusaselta selvitystä rikossyytteeseen liittyen.

Kotkan Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ilmoitti maanantaina erottaneensa yksimielisesti Tiusasen häntä koskevan oikeuskäsittelyn ajaksi.

Tiusanen on ottanut potilaita vastaan terveysyritys Mehiläisessä. Kun rikosepäilyt tulivat maanantaina julki, keskeytti Mehiläinen potilasaikojen varaamisen Tiusaselle.

Yhtiö haluaa ensin selvyyden siitä, mitä on tarkalleen tapahtunut Tiusasella on kuitenkin edelleen voimassaoleva sopimus Mehiläisen kanssa.

– Kyllä se hienolta tuntuu, että sinne aukeaa ensimmäinen ja ainoa Suomessa tällainen hieno kylä.

Tähän virolahtelaisen Jaakko Kuntsin tokaisuun tiivistyy päivän tunnelmat pienessä 3 000 asukkaan Virolahden kunnassa, joka nojaa Suomen ja Venäjän väliseen rajaan.

Vihdoin kunnan vuosikausia viritellyistä ostoskeskushaaveista yksi on käynyt toteen: Suomen ensimmäinen outlet-ostoskylä viettää avajaisiaan tänään torstaina.

Vaalimaan rajanylityspaikan tuntumassa sijaitseva Zsar Outlet Village jäljittelee pientä kaupunkia, jossa on kansainvälisten merkkiliikkeiden tehtaanmyymälöitä.

Jotkut liikkeet, kuten italialainen muotitalo Armani, avaa Suomen ensimmäisen myymälänsä juuri Zsarissa.

Tynkäavajaiset?

Ostoskylän liiketilat on rakennettu noin 60 liikkeelle, mutta myymälöistä vain 22 avautuu tänään. Osa liikkeistä avataan lähiviikkoina ja osa vasta keväällä, sillä kaikkiin myymälöihin ei ole vielä saatu hankittua työntekijöitä.

Muitakin syitä on.

– Yhdeltä kauppiaalta on myymälän huonekalut saapumatta. Ne ovat tiettävästi jossain Helsingin ja Balin välillä, Zsar Oy:n toimitusjohtaja Sami Vainionmäki kertoo.

Vainionmäen mukaan kuitenkin jo 60 prosenttia liiketiloista on vuokrattu. Osaa pidetään tietoisesti vielä vapaina, jotta niihin tulevia merkkiliikkeitä voidaan miettiä myös asiakkailta tulevan palautteen perusteella.

Uusi kauppakeskus ei ole kooltaan erityisen suuri. Neliöitä on nyt 12 000. Esimerkiksi Suomen suurimmassa kauppakeskuksessa Jumbossa Vantaalla on vuokrattavaa liiketilaa 85 000 neliötä.

Kauppakeskushankkeen mahdollisen toisen vaiheen myötä liikkeitä on suunniteltu olevan 110 ja neliömäärä kasvaa 20 000:een.

Kuntalaiset toivovat menestystä

Ensimmäisen kerran kansainvälisiin tehtaanmyymälöihin perustuvan Zsar-ostoskylän kokonaisuutta valotettiin julkisuuteen syksyllä 2014.

Tuolloin julkaistiin ostoskeskuksen nimi, neliömäärä ja julkaistiin ensimmäiset havainnekuvat.

– Toivon, että ostoskylä lähtisi hyvin liikkeelle. Liikkeitä on vähän ensi alkuun. Tässä aloituksessa olisi ollut hyvä olla koko kompleksi valmiina, pohtii virolahtelainen Kuntsi.

– Vilpittömästi toivon, että homma lähtee pyörimään hienosti ja liikkeitä tulee lisää. Se on aika paljon kiinni maailmanpoliittisesta tilanteesta. Ruplan kurssi on varmaan se suurin tekijä, sanoo Timo-Jussi Talsi.

Molemmat miehet aikovat tänään avajaisiin.

– Kai sieltä voisi jotain löytää, katsotaan nyt, Kuntsi pohtii mahdollisia ostoksia.

Merkkiliikkeiden tehtaanmyymälöissä on tarjolla etupäässä edellisten sesonkien tuotteita, jotka myydään alennuksella.

Suuret suunnitelmat

Venäjän rajan tuntumaan Virolahdelle on ehditty kuluvan vuosikymmenen aikana kaavailla neljää suurta kauppakeskusta.

Vuonna 2012 Virolahdella elettiin loiston päiviä. Silloin rajan ylittävien venäläisturistien määrä oli ennätyslukemissa ja samalla varmistui, että Vaalimaan ja Haminan välille rakennetaan uusi E18-moottoritie. Tie on nyt valmis ja avattu liikenteelle.

Kuntaan oli samaan aikan alettu suunnitella isoa, 70 miljoonan euron kauppakeskusta Vaalimaa Shopping Centeriä. Myös Raha-automaattiyhdistys kertoi rakentavansa kasinon sen yhteyteen. Seuraavana vuonna Vaalimaalle alettiin suunnitella myös toista, jopa 60 000 kerrosneliön Grande-kauppakeskusta.

Sitten tuli Ukrainan kriisi. Suuret unelmat alkoivat murskautua yhtä nopeasti, kuin ne olivat syntyneet.

Raha-automaattiyhdistys päätti rakentaa kasinonsa Vaalimaan asemesta Tampereelle. Pian sen jälkeen venäläisvetoinen kauppakeskus Vaalimaa Shopping Center kohtasi loppunsa. Jäljelle jäi vain jo rakennettu ostoskeskuksen kivijalka.

Apollo-rakenne puolestaan irtisanoi Grande-ostoskeskuksen tontin vuokrasopimuksen rahoitusongelmien takia marraskuussa 2016.

Kolmas keskeytys tuli kesällä 2017, kun Lappeenrannantien varten ravintoloita ja kahviloita suunnitellut Domfinland jätti vuokrat maksamata ja kunta irtisanoi sopimuksen. Domfinlandin suunnitelmat olivat suuria kauppakeskuksia maltillisemmat. Tarkoitus oli rakentaa noin 3 000 neliön kokoinen liikekeskus.

Hankkeista jäi jäljelle vain nyt avautuva Zsar Outlet Village.

Maahanmuuttovastaisen Soldiers of Odinin jäsenet kokoontuivat Puhoksen ostoskeskuksessa Itä-Helsingissä viime maanantaina. Puhos on etenkin maahanmuuttajien suosima kauppapaikka.

Ryhmän logoihin sonnustautunut joukko kerääntyi aluksi rinkiin, minkä jälkeen alkoi partiointi ympäri ostoskeskusta.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Yle News.

Maanantaina paikalla oli myös Helsingin kaupunginvaltuutettu Abdirahim "Husu" Hussein (sd.). Hussein kertoo, kuinka tunnelma Puhoksen ostoskeskuksessa muuttui välittömästi Soldiers of Odinin joukkojen saapuessa.

– Ilmiset alkoivat väistelemään ja ne, jotka olivat autossa tai kaupassa, eivät halunneet tulla ulos, Hussein kuvailee.

Husseinin mukaan ei ole ensimmäinen kerta, kun äärioikeisto löytää tiensä Itä-Helsinkiin ja nimenomaan Puhokseen. Paikalla on ollut muitakin ryhmiä kuin Soldiers of Odin.

Tällä kertaa ostoskeskuksessa nähty joukko oli kuitenkin aiempia suurempi. Myös toiminta oli erilaista.

– Yleensä he ovat tulleet ja seisoneet yhdessä paikassa, pitäneet puheenvuoroja ja lähteneet. Nyt he menivät ylä- ja alakertaan useita kertoja ja pyörivät kauppojen edessä, Hussein kertoo.

Hänen mukaansa äärioikeistoryhmien toiminta on viime aikoina muuttunut Itä-Helsingissä entistä näkyvämmäksi ja röyhkeämmäksi.

Soldiers of Odinin toiminnan Puhoksessa ikuisti somalitaustainen freelance-toimittaja. Video on julkaistu Facebookissa. Videolla näkyy, kuinka maahanmuuttovastaisen ryhmän jäseniä on paikalla toistakymmentä.

"Mitä tällä saavutetaan?"

Husseinin mukaan äärioikeistoryhmille tyypillistä on myös provosoiva käyttäytyminen maahanmuuttajataustaisia ohikulkijoita kohtaan.

– Ne ovat pieniä eleitä ja nimityksiä. He eivät pidä niin kovaa meteliä, että kaikki kuulisivat, mutta provosointia kuitenkin.

Hussein ei ymmärrä, mitä äärioikeistolaisryhmät oikein tavoittelevat partioinnillaan. Helsingin maahanmuuttajayhteisöissä toiminta herättää ennen kaikkea pelkoa.

– Mitä tällä saavutetaan? Minkä takia tullaan paikkaan, jossa on pieniä lapsia ja aikuisia menossa asioilleen?

Maanantai-iltana Soldiers of Odinin toimintaa oli seuraamassa myös poliisi. Mihinkään toimiin poliisi ei kuitenkaan ryhtynyt.

Helsingin poliisi on vahvistanut Yle Newsille, että he saivat kyseisenä iltana kaksi puhelua äärioikeistoryhmästä.

– Kun poliisi lähestyi heitä, he kertoivat olevansa vain kävelyllä ja katsomassa nähtävyyksiä, kertoo ylikomisario Patrik Karlsson.

Karlsson ei kuitenkaan usko, että äärioikeistoryhmistä poliisille tehdyt ilmoitukset olisivat lisääntyneet viime vuosina.

"Hirveää yrittäjille"

Puotinharjun Puhoksen hallituksen puheenjohtaja Maria von Flittner ei hyväksy Soldiers of Odinin kokoontumista ostoskeskuksessa.

Jos von Flittner olisi tiennyt ryhmän tulosta etukäteen, hän olisi pyrkinyt kieltämään sen.

Hän pitää tilannetta hyvin harmillisena ostoskeskuksen liiketoiminnan kannalta.

– Jos tällaista tapahtuu, se voi säikäyttää ihmisiä ja he alkavat välttelemään paikkaa. Tämä on hirveää yrittäjille, von Flittner toteaa.

Myös von Flittner on tietoinen siitä, että Puhoksen ostoskeskukselle on pyrkinyt aiemminkin maahanmuuttovastaisia ryhmiä.

Näistä von Flittner on saanut ilmoituksen, ja tällöin hän on voinut pyytää poliisia huolehtimaan siitä, ettei kokoontuminen tapahdu ainakaan ostoskeskuksen sisäpihalla.

– Se on suljettu ympäristö, jossa perheet käyvät ostoksilla. Esimerkiksi lapset voivat säikähtää tällaista toimintaa, siksi se on kielletty.

Von Flittnerin mukaan äärioikeistoryhmät todennäköisesti pyrkivät provosoimaan esimerkiksi ostoskeskuksen maahanmuuttajataustaisia yrittäjiä. Hän on monesti neuvonut yrittäjiä, etteivät nämä välittäisi provosointiyrityksistä.

Wasa Expressin Vaasasta Uumajaan matkalla ollut vuoro on kääntynyt takaisin Vaasaan. Syynä on yhtiön mukaan erittäin korkea aallokko ja voimakas myrsky.

Myrskyn vuoksi aluksessa on myös kaatunut rekka, kun sen kiinnikkeinä olleet kettingit katkesivat.

WasaLinen toimitusjohtaja Peter Ståhlbergin mukaan alus päätettiin kääntää takaisin Vaasaan odottelemaan myrskyn laantumista. Vaasassa myös rekan ottaminen pois aluksesta on Ståhlbergin mukaan helpompaa kuin Uumajassa.

– Tässä ei aiheutunut mitään vaaratilannetta. Rekka on varmasti jotenkin vahingoittunut, mutta se nähdään, kun alus on saapunut satamaan, Ståhlberg sanoo.

Ståhlbergin mukaan tilanne aluksella on hallinnassa. WasaLine tiedottaa, että merenkäynnistä ei ole aiheutunut henkilövahinkoja tai vaurioita alukselle.

Wasa Expressin arvioitu saapumisaika Vaasaan on kello 16.30.

Uumajasta Vaasaan -vuoro peruttu tänään

Merenkäynti Vaasan ja Uumajan välillä on yhtiön mukaan erittäin kova.

Tuulen keskinopeus oli Holmsundissa iltapäivällä 22 m/s ja puuskissa 26 m/s. Nordvalenissa tuulen voimakkuus oli kello 13 jälkeen 24 m/s ja puuskissa 31 m/s.

Yhtiön mukaan turvallinen saapuminen Holmsundiin Uumajaan ei onnistu myrskyn vuoksi.

Wasa Expressin Uumajasta Vaasaan suunniteltu vuoro on tänään peruttu.

Hallitus on päättänyt lähettää eduskunnan käsiteltäväksi lakiesityksen, joka rajoittaa kaksoiskansalaisten pääsyä Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen sotilasvirkoihin.

Puolustusministeriön tiedotteen mukaan sotilasvirkaan voitaisiin tulevaisuudessa nimittää ainoastaan sellainen henkilö, jolla ei ole "sellaista toisen valtion kansalaisuutta tai muuta ulkomaansidonnaisuutta, joka vaarantaa valtion turvallisuutta, yleistä turvallisuutta, maanpuolustusta tai Suomen kansainvälisiä suhteita".

Tänään eduskunnalle annetussa esityksessä ei siis esitetä totaalikieltoa kaikille kaksoiskansalaisille.

Nämä vaatimukset koskisivat myös Maanpuolustuskorkeakoulun upseeriksi opiskelevia henkilöitä.

Esityksen mukaan olennaista on se, altistaako ulkomaansidonnaisuus henkilön epäasialliselle vaikuttamiselle.

– Henkilö voi joutua ristiriitatilanteeseen, jossa hänen läheisiään uhataan väkivallalla tai henkilöä muutoin painostetaan toimimaan työtehtäviinsä liittyvien velvollisuuksiensa vastaisesti, puolustusministeriön tiedotteessa todetaan.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) sanoo tiedotteessa, että sotilasvirkoihin pääsy on tärkeää estää sellaisilta henkilöiltä, joiden sidonnaisuudet ulkomaihin voisivat aiheuttaa haittaa kansalliselle turvallisuudelle. Hän huomauttaa, että on olemassa valtioita, joiden kaksoiskansalaiset ovat velvoitettuja auttamaan kyseisen valtion turvallisuusviranomaisia rangaistuksen uhalla.

Toisen pohjoismaan kaksoiskansalaisuus ei olisi este

Sisäministeri Kai Mykkäsen (kok.) mukaan tarkoitus on estää sellaiset sidonnaisuudet, joista voi olla vaaraa Suomelle tai henkilölle itselleen.

– Ulkomaansidonnaisuuksien ja kaksoiskansalaisuuden merkityksen arviointiin vaikuttaisivat esimerkiksi sidonnaisuusvaltion toimintatavat sekä sidonnaisuuksien luonne ja kesto. Esimerkiksi Suomen ja toisen pohjoismaan kaksoiskansalaisuus ei olisi este sotilasvirkaan hakeutumiselle jatkossakaan, Mykkänen sanoo tiedotteessa.

Lakihanketta arvosteltu pitkin matkaa

Lakihanke on ollut vastatuulessa, ja sitä on arvosteltu pitkin matkaa. Sisäministeriössä ja puolustusministeriössä lakia on valmisteltu lähes kaksi vuotta.

Niinistö on alusta lähtien esittänyt, että kaksoiskansalaisille tulisi niin sanottu totaalikielto Puolustusvoimien sotilasvirkoihin.

Sisäministeriössä on ollut pohdinnassa sekin vaihtoehto, että Suomi hyväksyisi sotilasvirkoihinsa kaksoiskansalaiset niistä valtioista, jotka hyväksyvät vastavuoroisesti omiin sotilasvirkoihinsa Suomen kansalaiset,

Yle uutisoi syyskuussa, että hallitus ajautui kiistan kaksoiskansalaisuuslaissa. Mykkänen ilmoitti yllättäen, ettei hän lähdekään viemään eduskuntaan puolustusministerin kanssa yhdessä kaksoiskansalaisia koskevaa lakihanketta.

Nyt sisäministeri Mykkänen on muuttanut mielensä.

Tarkoitus käsitellä eduskunnassa vielä tällä vaalikaudella

Eduskunnan on tarkoitus käsitellä lakihanke vielä tämän eduskunnan aikana. Lakihankkeen halutaan tulevan voimaan ensi vuoden aikana.

Yle uutisoi alkuvuonna 2016, että Puolustusvoimat oli alkanut kohdella Venäjän kaksoiskansalaisia eri tavoin kuin muita. Venäjän kansalaisuuden omaavat varusmiehet eivät päässeet enää esimerkiksi lennokkikoulutukseen.

Puolustusministeri Jussi Niinistö raivostui uutisesta ja kiisti sen, mutta hän ilmoitti muutama tunti uutisen julkaisun jälkeen, että hän laittaa vireille lakihankken, jolla kaksoiskansalaisten pääsy estettäisiin Puolustusvoimissa sotilasviroissa.

Tuolloin myös sisäministeriö ilmoitti käynnistävänsä lakihankkeen, jolla kaksoiskansalaisten pääsy estetään Rajavartiolaitoksessa sotilasvirkoihin.

Päivitetty juttua klo 14.35 ja 16.10: Päivitetty jutun alkua ja otsikkoa: Hallitus on antanut lakiesityksen eduskunnalle ja avattu lakiesityksen sisältöä.

Sähkötekniikan professori Jarmo Partanen ehdottaa melkoista vallankumousta sähkönjakelun ikiaikaisiin periaatteisiin tuoreessa sähköselvityksessään, joka luovutettiin aamulla asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.).

Sähkönsiirtohinnat ja toimitusvarmuus -selvityksesssään Partanen väläyttää mahdollisuutta antaa verkkoyhtiöille oikeus irtisanoa sähköliittymiä tilanteissa, joissa ei ole ollut sähkön käyttöä useaan vuoteen tai se on hyvin vähäistä.

Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi syrjäseutujen mummonmökkejä, jotka ovat vuosittain vähällä tai olemattomalla käytöllä, muun muassa kesähuviloina. Myös kesämökin sähkönkäyttö voi jäädä minimaaliseksi.

Tyhjän johdon riski

Nyt sähköliittymän irtisanominen on kuluttajan vallassa. Verkkoyhtiö ei voi irtisanoa liittymää, vaikka liittymässä ei olisi ollut sähkönkäyttöä vuosiin.

Partanen huomauttaa, että sähkönkäytöstä riippumatta verkkoyhtiön on huolehdittava verkon ylläpidosta ja käyttövarmuudesta. Tyhjänä käyvä johto vikaantumismahdollisuuksinen heikentää Partasen mukaan myös muiden sähkönkäyttäjien käyttövarmuutta.

– Partanen huomauttaa, että suurinta osaa irtisanottavista liittymistä "syöttää" vain niitä varten oleva haarajohto, jonka pituus on tyypillisesti muutama sata metriä. Partasen mukaan liittymien irtisanominen seuraavan 20 vuoden aikana voisi merkittävästi nostaa asiakasmäärää per johtokilometri ja alentaa verkon siirtomaksuja merkittävästi.

– Säädöksiä kehitettäessä olisi hyvä pohtia verkkoyhtiöiden mahdollisuutta irtisanoa sähköliittymiä tilanteissa, joissa ei ole ollut sähkön käyttöä useaan vuoteen.

Ministeri ei innostu

Sähköyhtiöitä edustava Energiateollisuus ilmoitti samantien tänään, ettei tällaista uudistusta tarvita.

– Näkisin pikemmin niin, että kylmän tai vähäkäyttöisen sähköliittymän ylläpitomaksu antaa asiakkaalle mahdollisuuden valita jatkaako liittymän pitoa vai sanooko sen irti. Minusta tällaista (verkkoyhtiön) irtisanomismahdollisuutta ei tarvita, toteaa johtaja Kenneth Hänninen Energiateollisuudesta.

Myös selvityksen vastaanottanut energiaministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) etenisi mieluummin muilla keinoilla.

– Jos sähkön jakeluyhtiöt kerran tietävät, että heillä on asiakkaina liittymiä, missä sähköä ei ole vuosikausiin käytetty, niin ehkä kannattaisi tarjota mieluummin porkkanaa, jotta tarpeettomat liittymät irtisanotaan. Silloin vältytään siltä, että niitä käyttämättömiä liittymiä varten täytyy pitää verkko ja ylläpito kunnossa. Ehkä kannattaa yhtiöitten ruveta keskustelemaan asiakkaitten kanssa mieluummin, kuin että lainsäätäjää pyydetään apuun, Tiilikainen ohjeistaa.

Sähkönsiirto kallistuu

Sähkön siirtohintojen korotuksista on viime vuosina riittänyt jupinaa etenkin harvaan asutuilla alueilla, mutta myös kaupungeissa, muun muassa pääkaupunkiseudulla. Energiaviraston tilaston mukaan siirtohinnat ovatkin nousseet selvästi etenkin 2016 jälkeen. Hintakeskustelu olikin taustalla ministeri Tiilikaisen aloitteessa selvityksen tilaamisesta.

Partanen ei selvityksessään lupaa käännettä siirtohintoihin.

– Toimitusvarmuusvaatimusten täyttämiseen vaaditut ja vaadittavat investoinnit ja verkkojen ennakoiva kunnossapito ovat nostaneet ja edelleen nostavat verkkoyhtiöille sallittuja valvontamallin mukaisia liikevaihtoja. Tämä näkyy sähkönkäyttäjien siirtotariffien nousuna, Partanen toteaa raportissa.

– On ennakoitavissa, että verkkoyhtiöiden siirtotariffit tulevat edelleen nousemaan. Muutos 2016–2028 aikana tullee olemaan +10–40 prosenttia verkkoyhtiöiden alueellisista olosuhteista riippuen, Partanen ynnäilee.

Partanen kuitenkin huomauttaa, että edellä olevaan arvioon liittyy merkittävä epävarmuus, koska yleistä talouskehitystä on vaikea ennustaa.

Kello 14.57. Lisätty juttuun johtaja Kenneth Hännisen ja ministeri Kimmo Tiilikaisen kommentit.

Lue myös:

Sähkön korkeat siirtohinnat taas syynissä – hallitus selvityttää mahdollisuudet tehdä sähköverkot halvemmalla

Pienessä pohjoisen kylässä puhe on paikallisten keskuudessa kääntynyt viime vuosina hyvin usein matkailijoihin, jotka pyörivät paikallisten ihmisten ikkunoiden alla, laskevat mäkeä maanteillä, kävelevät hiihtoladuilla – ja onpa kylällä liikkunut tarinoita siitäkin, että turistit olisivat käyneet tarpeillaan yksityisten ihmisten pihamailla.

Kun valitukset tämän tyyppisistä ja muista harmia aiheuttaneista tapauksista lisääntyivät, päätti Inarin kunta tarttua ongelmaan ja julkaista matkailijoille ohjeistuksen seudulla käyttäytymisestä.

– Ajattelimme, että jotain täytyy tehdä. Päätimme "Arctic Outdoor – turvallisuutta ja terveyttä tunturista" -hankkeen tiimoilta laatia turvallisuusohjeistuksen matkailijoille. Halusimme kohdistaa ohjeistuksen juurikin tavallisille matkailijoille, emme safarityöntekijöille, kertoo Inarin kunnan Elinkeino&Kehitys Nordican kehittämiskoordinaattori Marja Männistö.

Turvallisuusohjeistuksessa kerrotaan sekä kuvin että sanoin esimerkiksi siitä, missä on luvallista ja turvallista liikkua, miten pakkasella tulee pukeutua, minne roskat kuuluvat sekä kannattaako auton rattiin hypätä itse vai ei.

– Matkailijat saavat ohjevihkoset hotellien ja muiden matkailuyritysten kautta. Ohjeistus löytyy myös netistä, Männistö jatkaa.

Turistit ikkunan takana

Inarilainen Matti Lehtola on tyytyväinen, kun matkailijat saavat nyt ohjeistuksen alueella käyttäytymisestä. Kun matkailijoiden määrä alkoi lisääntyä jokunen vuosi sitten Inarin kylällä, sekä Lehtolan että monien muiden pihoilla alkoi pyörimään matkailupalveluja etsiviä turisteja.

Eräänä talvisena iltana Lehtola ja hänen vaimonsa Aino hätkähtivät, kun turistit kurkistelivat ikkunasta sisään.

– Istuin pöydän ääressä lähellä ikkunaa. Täytin ristisanaa. Aino oli olohuoneen puolella ja luki jotain. Oli pimeää. Yhtäkkiä huomasin, että ikkunassa on jotakin. Siellä oli ihmisen päitä, yksi, kaksi, kolme, neljä. Sanoin Ainolle, että täällä on ihmisen päitä täällä pimeällä puolella taloa. Aino sanoi, että niin on täälläkin, Matti Lehtola muistelee.

Aluksi pihalla käynyt kuhina ja hangessa kahlaavat turistit pyörillä kulkevine matkalaukkuineen olivat pariskunnan mielestä huvittavaa seurattavaa, mutta pian asia alkoi kyllästyttämään. Pihalla pyöri vieraita ihmisiä tuon tuosta.

Matti Lehtolan mielestä ongelmaan olisi paras ratkaisu se, että matkailupalvelujen myyjät ohjeistaisivat asiakkaitaan paremmin.

– Parempi opastus auttaisi. Matkailuyrittäjät voisivat opastaa heitä, antaa selvät ohjeet, Lehtola pohtii.

Matkailijat ovat tyytyväisiä ohjeisiin

Aasialaisnuorten ryhmä, neljä nuorta naista ja yksi nuori mies Taiwanista sekä yksi nuori mies Japanista, ovat tutustumassa saamelaiskulttuurikeskus Sajokseen Inarissa. Saamelaiskulttuuri onkin yksi niistä asioista, joihin he halusivat Inarin matkallaan tutustua. He olivat löytäneet netistä tiedon Sajoksen opastuskierroksista. Muutoin he kertovat löytäneensä aiheesta tietoa hyvin niukasti.

Ryhmä oli varannut matkansa ja majoituksensa netin kautta.

– Me olemme opiskelijoita, joten meidän matkabudjettimme on aika tiukka. Olemme varanneet kaikki majoitukset netistä Airbnb:n kautta, kertoo taiwanilainen Ling Chen.

Nuoret eivät olleet aiemmin nähneet Inarin kunnan laatimaa, matkailijoille tarkoitettua ohjeistusta. He olivat iloisia saadessaan kuvitetut ohjeet käteensä.

– Erityisesti liikennettä ja ympäristöä koskevat ohjeet ovat hyödyllisiä. Ohjeissa kerrotaan, miten pukeutua erilaisissa sääolosuhteissa sekä selvennetään, mitä meidän pitää ottaa huomioon, kun olemme täällä Inarissa. Koska täällä on hyvin pimeää, on hyvä käyttää heijastinta, toteaa Chen tutkiessaan ohjevihkosta.

– Ohjeet ovat mielestäni todella hyödylliset, ja tarpeen, jatkaa Chen tyytyväisenä.

Chenin ja hänen ystäviensä mielestä kaikkien matkailijoiden pitäisi saada ohjeistus käsiinsä, koska netistä ei juurikaan löydä tietoa näistä asioista.

Ohjeistuksen kääntäminen on helppoa tarpeen mukaan

Inarin kunnan ohjeistus matkailijoille on käännetty kolmelle kielelle: englanniksi, saksaksi ja kiinaksi. Kehittämiskoordinaattori Marja Männistö kertoo, että nämä kielet on valittu vihkoseen, koska ne ovat ovat olleet mukana Arctic Outdoor -projektissa.

– Näiden kolmen kielen kielialueet kattavat aika suuren osan matkailijoiden määrästä.

Tulevaisuudessa on odotettavissa, että myös muilta kielialueilta matkaa yhä enemmän ihmisiä Pohjois-Lappiin. Ohjeistusta onkin tarkoitus täydentää tarpeen mukaan.

– Meillä on tarkoitus käännättää ohjeet myös muille kielille sitä mukaa, kun on tarpeen, Männistö kertoo.

Taiwanilaisia nuoria nauratti ohjeiden yksinkertainen kiinan kieli, sillä heidän oma kielensä muistuttaa enemmän perinteistä kiinaa. Yhtä kaikki he olivat kuitenkin iloisia ja tyytyväisiä siitä, että saattoivat lukea ohjeet omalla kielellään. Nuorten mielestä ohjeet pitäisi kääntää myös muille kielille.

– Ehdotan, että tietoa tarjottaisiin myös esimerkiksi japaniksi ja koreaksi. Kun olemme olleet Rovaniemellä ja täällä Inarissa, niin olemme huomanneet, että saamme tietoa englanniksi ja kiinaksi, mutta emme japaniksi. Ja miksipä ohjeita ei voisi julkaista myös espanjaksi ja muilla kielillä, koska matkailijat kuitenkin lisääntyvät koko ajan, pohtii taiwanilainen Ling Chen.

Myös paikallisten toivotaan tutustuvan erilaisiin kulttuureihin

Inarin kunta on halunnut ohjeistuksellaan vastata paikallisten ihmisten huoliin kertomalla matkailijoille, että paikallisia tulee kunnioittaa. Toisaalta kunnan taholta toivotaan, että myös paikalliset saisivat matkailusta positiivisia kokemuksia.

Kun pienten kylien pienissä ruokakaupoissa pyörii paljon ihmisiä, on luonnollista, että se voi harmittaa paikallisia. Asiasta voi kuitenkin myös hyötyä, muistuttaa Marja Männistö.

– Matkailijoiden lisääntymisen vuoksi myös kauppojen valikoima kasvaa, sillä tavalla asiassa on myös paljon hyviä puolia.

Lutikkaongelma yleistyi Suomessa yli kymmenen vuotta sitten. Vaikka maahamme on tässä ajassa kehittynyt jo oma lutikkakanta, kulkeutuu verta imeviä hyönteisiä paljon myös matkatuliaisina.

Toisin kuin usein kuvitellaan, huonon hygienian kanssa lutikoilla ei ole mitään tekemistä, vaan ne pystyvät elämään yhtä hyvin viiden tähden hotelleissa kuin murjuisemmissa majataloissakin. Ruoka, eli ihmisen tai eläimen veri, on se mikä lutikkaa kiinnostaa.

Näillä vinkeillä torjut sitkeät lutikat jo matkalla ollessasi

1. Tarkista majoituspaikka aina lutikoiden varalta. Lutikat piileskelevät pääasiassa vuoteessa ja sängyn lähistöllä. Jos pystyt, nosta sänky kyljelleen, sillä lutikat viihtyvät useimmiten sängyn pohjarakenteissa. Pohjasäleikön laudan ja rungon väliin jää yleensä pieniä koloja, johon lutikka tykkää tyypillisesti pesiä. Tarkista sängynalusta valon avulla. Etsi lutikoita ja pieniä mustia pilkkuja saumoista ja koloista.

Muista katsoa myös sijauspatjan sekä tyynyn alta. Pidä matkatavarat kylpyhuoneessa huoneen tarkistamisen ajan.

2. Vaikka et olisi löytänyt jälkiä lutikoista, pidä matkalaukku ja tavarasi mahdollisimman kaukana sängystä sekä poissa lattialta. Lutikka harvemmin lähtee 1 – 2 metriä kauemmaksi sängystä, jos vain ruokaa on tarjolla.

Hotellihuoneissa on usein matkalaukkuteline, jota on hyvä käyttää. Tarkista kuitenkin ensin, ettei sen päällä tai läheisyydessä ole lutikoita. Jos matkalaukkutelinettä ei ole, yritä löytää joku kova ja vaaleapintainen paikka, jossa voit pitää matkalaukkuasi mahdollisimman kaukana sängyn läheisyydestä.

3. Jos havaitset lutikoita, vaihda huonetta. Tarkista uusi huone heti. Yöeläiminä lutikat voivat olla hyvinkin huomaamattomia. Usein ne paljastuvat vasta parin päivän jälkeen, kun ihoon ilmestyy yön aikana punaisia kutiavia patteja (Terveyskirjasto).

4. Voit pyytää majapaikan henkilökuntaa pesemään vaatteesi 60 asteessa. Lutikka kuolee joko lämpimässä (noin 60 astetta tai yli) tai pakkasessa (alle -18 astetta). Joissain hotelleissa on varattuna lämpöteltta, joissa tavarat ja matkalaukut voi kuumakäsitellä.

5. Älä levitä vaatteita ja tavaroitasi huoneeseen. Ennen kuin lähdet kotimatkalle, tarkista tavarasi vielä kerran. Käy huolellisesti läpi saumat ja taitokset. Tarkista myös huone uudelleen. Jos jälkiä lutikoista löytyy tässä vaiheessa, on matkatavaroiden kanssa oltava erityisen huolellinen.

Loman loputtua pakkaa käytetyt vaatteet takaisin matkalaukkuun jätesäkeissä tai muovipusseissa. Koska lutikalla ei ole leukoja eikä hampaita, se ei pääse muovin läpi.

Entä jos niitä tuli sittenkin mukaan?

Aikuinen lutikka on kooltaan 5 – 6 millimetriä pitkä, joten sitä voi olla hyvin vaikea huomata vaatteista tai matkatavaroista.

Jos epäilet lutikoiden, tai muiden öttiäisten, salamatkustaneen kaikista turvatoimista huolimatta laukussasi, jätä laukut ulos. Matkatavaroille tulee tehdä kylmä- tai lämpökäsittely, jos on epäilys lutikoiden olemassaolosta. Helpoin tapa lämpökäsitellä vaatteet, on pestä ne 60 asteessa, sanoo Petri Metsälä tuholaistorjuntaan erikoistuneesta Nopest Oy:stä.

– Kotona kannattaa muovipussi kerrallaan tuoda sisälle ja tyhjentää sisältö suoraan pesukoneeseen. 60 astetta on lämpötila, joka tappaa kaikkien hyönteislajien kaikki kehitysvaiheet.

Matkalaukun voi kuumakäsitellä höyrypesurilla. Vaihtoehtona on myös tavaroiden pakastaminen, sillä lutikat kuolevat -18 -asteessa parissa päivässä.

Matkatavaroiden käsittelyä ei kannata jättää väliin, jos yhtään epäilee lutikoita salamatkustaneen reissusta mukana. Yksi ludenaaras voi munia jopa 200 munaa, joten ongelma voi paisua hyvin äkkiä isoksi.

– Voi mennä viikkoja ennen kuin ongelma huomataan pistosjäljistä iholla. Siinä ajassa lutikoita on syntynyt asuntoon lukuisia ja niistä voi olla omin voimin hankala päästä eroon, Petri Metsälä kertoo.

Myrskyn vuoksi iltapäivällä takaisin Vaasaan kääntynyt Wasa Express on päässyt takaisin Vaasan satamaan.

Takaisin kääntymiseen vaikuttivat kova aallokko ja myrskytuuli sekä aluksella kiinnityksistään irronnut ja kaatumaan päässyt rekka.

Laivalla oli noin sata matkustajaa. Wasa Expressin torstai-illan vuoro Uumajasta Vaasaan peruttiin.

Matkustajina laivalla olleiden Pekka ja Tero Uusi-Hakalan mukaan myrsky tuntui laivalla, mutta paniikkia ei matkustajien keskuudessa syntynyt.

– Ei ainakaan huomattu, että ihmiset olisivat olleet peloissaan, Pekka Uusi-Hakala sanoo.

Uusi-Hakalat kertovat, että laivan päästyä Vaasan saaristosta avomerelle, aallokko ja aluksen keinunta lisääntyivät. Tero Uusi-Hakala arvelee, että laiva kallistui pahimmillaan parikymmentä astetta.

– Pöydistä sai pitää kiinni. Lasit ja kaikki lentelivät, Uusi-Hakala sanoo.

Uusi-Hakaloiden mukaan matkustajille kerrottiin takaisin Vaasaan kääntymisestä ja matkustajat pidettiin tilanteesta informoituna.

Kaatunut rekka kuljetti uusiomuovia

Varustamoyhtiö Wasalinen toimitusjohtaja Peter Ståhlbergin mukaan suuronnettomuuden vaaraa ei ollut missään matkan vaiheessa.

Autokannella kaatunut rekka oli Ståhlbergin mukaan kiinnitetty autokanteen kuudella liinalla, jotka olivat tarpeeksi kestäviä. Kaatumista edesauttoi bulkkirekan korkea painopiste.

– Kaatuneen säiliö- eli bulkkiauton lastina oli muovigranulaattia, jota käytetään esimerkiksi kalalaatikoihin. Auton painopiste on korkea. Kaikki kuusi kiinnitysvyötä katkesivat ja tämä yksi auto kaatui. Kaikki muut autot olivat hyvin kiinni, Ståhlberg sanoo.

Vahingot tarkastetaan

Wasalinen markkinointipäällikkö Johanna Långskogin mukaan ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että Wasa Express ei kärsinyt myrskyssä tai rekan kaatumisesta vahinkoja.

Autokannella kaatunut rekka nostetaan nyt ulos aluksesta ja alus tarkastetaan muun muassa vakuutusyhtiön toimesta.

Långskogin mukaan tavoite on, että WasaExpress lähtee Uumajaan perjantaina aikataulun mukaisesti.

Wasalinen mukaan myrsky tai rekan kaatuminen eivät aiheuttaneet matkustajille vaaraa.

Lue lisää: Merenkurkussa myrskyää: Wasa Express -aluksessa kaatui rekka, lautta kääntyi takaisin Vaasaan

Marraskuun loppupuolella ruotsalaismediassa levisi tieto, että Kärrbackenin esikoulussa oli tehty radikaali päätös: ruotsalaisille tärkeitä ja perinteikkäitä Lucia-juhlia ei tänä vuonna järjestettäisi.

Juhlan perumisesta kertoneen paikallislehti MVT:n haastattelema koulun rehtori Anna Karmskog kertoi, että taustalla on tasa-arvon vaaliminen ja syrjinnän estäminen: hänen mielestään kaikkien lasten vanhemmilla ei esimerkiksi ole varaa ostaa lapsilleen Lucia-asuja tai muuta rekvisiittaa. Lisäksi rehtorin mukaan isot Lucia-juhlan kaltaiset tapahtumat voivat aiheuttaa lapsissa rauhattomuutta, eikä Lucia-juhla "edes kuulu opetussuunnitelmaan".

Koululaisten vanhemmissa tieto herätti kiukkua.

– Jos kyse on rahasta, me olisimme voineet vaikka järjestää keräyksen tai lahjoittaa vaatteita. Minun mielestäni meidän pitäisi vaalia ruotsalaisia perinteitämme. Lisäksi oma poikani pettyy pahemman kerran, jos juhlia ei järjestetä, Jessica Gunninge Motalasta toteaa.

Sotku nousi Ruotsissa nopeasti valtakunnalliseksi uutiseksi. Aiheeseen tarttui muun muassa kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Alex Schulman Expressen-lehden kolumnissaan. Hänen mukaansa "lussefirandet" pitäisi mielellään lopettaa ainakin esikouluissa ja hän toivoo, että Kärrbackenin esimerkki leviäisi muuallekin Ruotsiin. Kolumnissaan Schulman ihmettelee vanhempien Lucia-fanittamista ja sitä, että "patriootit ovat jälleen nostaneet ääntään" tapahtuman tiimoilta. Schulman viittaa yhteiskunnallisiin keskusteluihin aktiivisesti osallistuvaan kirjailijaan Katerina Janouchiin, jonka mukaan Ruotsista löytyy muitakin esikouluja, joissa Lucia-juhlinta on pannassa.

Motalan kunta ilmoitti, että tieto juhlan perumisesta on väärä: heidän mukaansa juhla järjestetään ilman vanhempien osallistumista tai Lucia-kulkuetta, ja että sellainen suunnitelma on koko ajan ollutkin. Asiaa SVT:lle kommentoineen Motalan kunnan sivistysjohtaja Johnny Thorénin mukaan kyseessä on ollut valitettava kommunikaatiovirhe, josta he ottavat opikseen.

Väite Lucia-perinteeseen kajoamisesta oli jo kuitenkin saanut ruotsalaiset keskustelupalstat kuumenemaan. Eikä kyseessä ollut ensimmäinen kerta.

"Perinteen pilkkaamista"

Lucia-kohut ovat Ruotsissa lähes jokavuotisia. Joidenkin mielestä esimerkiksi Lucia-neidon pitää edelleen olla vaalea ruotsalaistyttö, toisten mielestä perinne taas on sellaisenaan aikansa elänyt ja Luciaksi kelpaa kuka tahansa – myös miespuolinen henkilö.

Juuri tästä kipuiltiin toissa vuonna. Åhléns-tavaratalon mainos herätti tuolloin runsaasti kiivasta keskustelua, mainoksen Lucia-neito kun oli tummaihoinen pikkupoika. Tavaratalon nettisivut ja erilaiset keskustelupalstat täyttyivät suuttuneiden ihmisten kommenteista, joissa muun muassa todettiin, että "teette väkivaltaa traditioillemme" ja että "monimuotoisuus tarkoittaa valkoihoisten kansanmurhaa" ja että "pilkkaatte pohjoismaisia perinteitämme". Tällaisia kommentteja oli tuhansia.

Tavaratalon viestintäpäällikkö Weronika Nilssonin mukaan kommentointi oli "ennenkuulumattoman loukkaavaa". Hän totesi, tavaratalon kannustavan siihen, että kuka tahansa saa ja voi olla Lucia – myös pikkupoika.

Aftonbladetin mukaan kyse oli vastenmielisestä rasistisesta viha-aallosta, jota masinoitiin äärioikeiston taholta.

Julkkikset pukeutuivat Luciaksi

Vihakommenttien ja päivittelyn vastapainoksi Ruotsissa syntyi myös kansanliike, joka ryhtyi tukemaan Åhlénsin Lucia-poikaa. Twitteriiin ilmestyi hashtag #jagärlucia, ja monet ruotsalaiset julkkikset pukeutuivat Lucia-neidoksi – heidän mukanaan myös maan gambialaistaustainen kulttuuriministeri Alice Bah Kuhnke.

Lucian tamineisiin sonnustautui lukuisia miehiäkin, kuten tunnettu korkeushyppääjä Stefan Holm. Åhlénsin Lucia-mainos sai sosiaalisessa mediassa lyhyen ajan sisällä myös 10 000 tykkäystä.

Åhléns kuitenkin poisti kampanjakuvansa sivuiltaan parin päivän sisällä pojan vanhempien pyynnöstä. He olivat kyllästyneet asian saamaan julkisuuteen ja valtaviksi nousseisiin mittasuhteisiin.

Myös vuonna 2012 Ruotsissa kohistiin "vääränlaisen" Lucian ympärillä. Tuolloin Ruotsin television jokavuotisen Lucia-juhlinnan pääosassa esiintyi tummaihoinen tyttö. Lisäksi ohjelmassa kuultiin maahanmuuttajien esittämää hip hoppia.

"SVT nöyryyttää katsojia hiilenmustalla Lucialla ja Rinkeby-ruotsiksi esitetyllä räpillä", keskustelupalstoilla päiviteltiin. Pari vuotta myöhemmin Ruotsin radio teki tummaihoisesta Luciasta ohjelman, jossa tämä kertoi joutuneensa televisioesityksen takia kiusaamisen kohteeksi. Toisaalta tyttö oli saanut myös paljon positiivista palautetta, ulkomaita myöten.

Zlatan pisti kynttelikön päähänsä

Vuonna 2015 myös maailman tunnetuimpiin jalkapalloilijoihin kuuluva Zlatan Ibrahimovic löysi sisäisen Luciansa. Hän esiintyi ylävartalo paljaana ja Lucia-kynttelikkö päässään Café-julkaisun taidemainoksessa ja lausui perinteistä Sankta Lucia -laulua. Tempaus ei aiheuttanut Ruotsissa sen kummempaa kimmastumista tai viha-aaltoa.

Pienistä kriiseistä huolimatta Lucia-perinne ei ole katoamassa Ruotsista minnekään. Etnologi Lena Kättström Höökin mukaan Lucia-juhlinta on edelleen supersuosittua ruotsalaiskouluissa, mutta toisaalta taas Lucia-kilpailut ovat kadottaneet hohtoaan.

Ja muuten, ensimmäiset Lucia-"neidot" olivat pääsääntöisesti miehiä. Ruotsissa alun perin italialaispyhimykseen liittyvä perinne syntyi 1800-luvun alun opiskelijapiireissä, joissa ei juuri naisia ollut. Lucioiksi kruunattiinkin useimmiten ensimmäisen vuoden freesejä ja viattoman oloisia opiskelijapoikia, joiden kasvoja rankka opiskelijaelämä ei vielä ollut kuluttanut.

Päivitetty ja korjattu 30.11. klo 16:45: Korjattu jutussa alunperin ollut tieto siitä, että Lucia-juhla olisi alunperin täysin peruttu. Kohua käsittelevän osion kappalejakoa järjestelty uudelleen.

Päivitetty 30.11. klo 11.03: Juttuun päivitetty Motalan kunnan sivistysjohtajan kommentit siitä, että Kärrbacken-kohussa oli kyse kommunikaatiovirheestä ja että Lucia-juhla järjestetään jossain muodossa. Aikamuotoja muutettu päivityksen mukaisesti.

Rikkaiden G20-maiden johtajat aloittavat tänään perjantaina kaksipäiväisen huippukokouksensa Argentiinassa.

Ilmastonmuutos ja paheneva kauppasota uhkaavat maailmantaloutta, mutta kokouksesta odotetaan vain laihoja tuloksia. Suurimmaksi syyksi nähdään Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin muista eroavat kannat.

Paikalla ovat myös muun muassa Kiinaa johtava kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinping, Saksan liittokansleri Angela Merkel, Britannian pääministeri Theresa May ja Venäjän presidentti Vladimir Putin. G20-ryhmään kuuluu maailman 19 vaurainta valtiota ja Euroopan unioni.

G20-ryhmän päämiehet ja -naiset ovat tavanneet vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien. Ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikassa järjestettävä huippukokous päättää Argentiinan puheenjohtajakauden ryhmässä.

Kauppasodan ja ilmastonmuutoksen torjumisen lisäksi Buenos Airesissa nousee esille myös joukko muita huomionarvoisia kysymyksiä.

1. Saavatko Yhdysvallat ja Kiina liennytettyä kauppasotaa?

Itse huippukokousta enemmän mediassa on keskitytty johtajien kahdenkeskisiin tapaamisiin Buenos Airesissa.

Kaikkein odotetuin niistä on Donald Trumpin ja Xi Jinpingin kohtaaminen, jonka on määrä toteutua lauantaina illallispöydän ääressä. Tapaaminen on ensimmäinen sen jälkeen, kun Yhdysvaltain ja Kiinan suhteet ovat viime kesästä lähtien viilenneet kauppasodan kiristyessä.

Trump luottaa diilintekotaitoihinsa. Hän on uhannut korottaa rangaistustulleja Kiinalle, jos maat eivät pääse sopuun kiistassaan. Asiantuntijat eivät ole toiveikkaita, vaan pelkäävät maailman kahden suurimman talouden välisen kauppasodan pahenevan entisestään. Tällä olisi vakavia vaikutuksia koko maailmantaloudelle.

2. Eristävätkö muut johtajat Vladimir Putinin jälleen?

Vuonna 2014 Vladimir Putin lähti kesken kotiin Australian Brisbanessa järjestetystä G20-kokouksesta. Syynä pidetään nöyryytystä, jota hän koki muiden johtajien kylmän kohtelun vuoksi.

Aiemmin samana vuonna Venäjä oli vallannut laittomasti Ukrainalta Krimin niemimaan ja aloittanut sotatoimet Itä-Ukrainassa, jossa myös ammuttiin alas malesialainen matkustajakone.

Nyt maiden suhteet ovat taas kiristyneet äärimmilleen. Sunnuntaina Venäjä otti Asovanmerellä voimakeinoin haltuunsa kolme ukrainalaisalusta ja niiden miehistöt. Ukraina on julistanut osaan maata poikkeustilan. Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Euroopan unioni ovat kertoneet harkitsevansa selkkauksen vuoksi uusia pakotteita Venäjälle.

Torstaina presidentti Trump perui tapaamisensa Putinin kanssa ja sanoi, että tapaaminen on paikallaan, mutta vasta, kun Venäjä palauttaa pidättämänsä sotilaat ja laivat.

3. Nostaako Argentiina syytteet Saudi-Arabian kruununprinssiä vastaan?

Argentiinan oikeuslaitos pohtii parhaillaan syytteiden nostamista Saudi-Arabian kruununprinssiä Muhammed bin Salmania vastaan. Hän saapuu huippukokoukseen saudien edustajana.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on kehottanut nostamaan syytteet Jemenin sodan ihmisoikeusrikkomusten ja toimittaja Jamal Khashoggin murhaepäilyn takia. Argentiinan lainsäädäntö mahdollistaa syytteiden nostamisen henkilön asuinmaasta riippumatta. Päätöksen syytteiden nostamisesta uskotaan kuitenkin kestävän kauemmin kuin Muhammed bin Salmanin vierailun Argentiinassa.

Buenos Airesiin on myös suunniteltu Muhammed bin Salmanin ja Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin kahdenkeskistä tapaamista. Toteutuessaan se olisi ensimmäinen sen jälkeen, kun Khashoggi murhattiin raa'asti Saudi-Arabian konsulaatissa Istanbulissa.

4. Saavatko Britannia ja Argentiina vihdoin normalisoitua suhteensa?

Britannian pääministeri vierailee nyt ensimmäistä kertaa Buenos Airesissa sen jälkeen, kun maa soti Argentiinan kanssa Falklandinsaarista vuonna 1982. Aiemmin virassa olevista pääministereistä vain Tony Blair on vieraillut konfliktin jälkeen lyhyesti Pohjois-Argentiinan rajalla vuonna 2001.

Argentiinalle Britannian hallitsemat Falklandinsaaret on edelleen herkkä aihe. Tapaamisen yhteydessä maiden uskotaan ilmoittavan säännöllisestä lentoreitistä Argentiinan Córdoban ja Falklandin saarien välille.

5. Vievätkö rajut mielenosoitukset taas kaiken huomion?

Väkivaltaan ja mellakointiin johtaneet mielenosoitukset veivät median huomion viime vuonna Hampurissa järjestyssä G20-huippukokouksessa. Kuluvana vuonna talouskriisin ravistelemassa Argentiinassa on nähty useita suurmielenosoituksia. Myös tänään perjantaina G20-ryhmää vastustavasta päämielenosoituksesta odotetaan massiivista.

Viranomaiset ovat varautuneet mielenilmaisuihin ennennäkemättömin turvatoimin. Buenos Airesin asukkaille on myönnetty ylimääräinen vapaapäivä. Heitä on kehotettu lähtemään pois kaupungista tai pysymään kodeissaan.

Euroopan ytimessä taotaan direktiiviuudistusta, joka pahimpien pelkojen mukaan sulkee Youtuben, tuhoaa sosiaalisen median ja vie internetin takaisin pimeään keskiaikaan.

Youtuben omistavassa Googlessa uskotaan, että siinä sivussa kortistoon voisi päätyä karkeasti arvioiden saman verran ihmisiä kuin koko Suomessa tällä hetkellä on työttömiä.

Digimarkkinoiden hallitsijoihin kuuluvan amerikkalaisjätin maalaama uhkakuva on vain yksi monista mahdollisista lopputuloksista. On myös mahdollista, että yhtiön asema vahvistuu entisestään.

Kyseessä on varsinainen lobbauksen taistelutanner, josta on vaikea tehdä selkoa. Sama pätee itse lakitekstiin, ja siinä näyttää olevan ongelman ydin: direktiiviä voi tulkita monin eri tavoin.

Asiantuntijoiden lisäksi tätä juttua varten on jututettu tubettajaa ja muusikkoa, sillä heidän palkkapussiensa kokoon uudistuksen on määrä vaikuttaa.

Räppäri Mikko “Pyhimys” Kuoppala uskoo, että internet kyllä keksii keinot, eikä taivas ole putoamassa. Tubettaja Roni Back puolestaan on huolissaan elantonsa puolesta.

Kiistelty artikla 13

Uhkakuvat isosta muutoksesta on luonut sanahirviö direktiivi tekijänoikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla. Laajempaan lakipakettiin kuuluva direktiivi on herättänyt voimakkaita tunteita – etenkin verkossa.

Vaikka kansallista lainsäädäntöä ohjaavaa direktiiviä on rukattu nykyiseen asentoonsa vuosikausia, sen vaikutukset jäävät hämärän peittoon jopa Ylen haastattelemalta alan asiantuntijalta.

Direktiivi on jaettu kaikkiaan 24 alakohtaan eli artiklaan. Kritiikin kohteeksi ovat joutuneet erityisesti artiklat 11 ja 13. Ensimmäisen pelätään muun muassa lisäävän valeuutisten määrää verkossa. Voit lukea lisää artikla 11:n vaikutuksista esimerkiksi täältä.

Tämä artikkeli keskittyy artiklaan 13, joka näyttää olevan kaksikosta pahamaineisempi.

Esimerkiksi Suomen kantaa lakiehdotukseen valmistellut tekijänoikeusneuvos Viveca Still pitää mahdollisena, että artikla voisi johtaa sosiaalisen median näivettymiseen Euroopassa.

Vastuu lataajalta Youtubelle

Uudistuksen lähtökohtana on EU:n lainsäätäjien havainto siitä, että tällä hetkellä monet internetiin sisältöä tuottavat tahot eivät saa riittävää korvausta työstään. Tekijänoikeusdirektiivin on tarkoitus suojata musiikin, kirjojen ja elokuvien tekijöiden oikeuksia internetissä.

Internetiin kehitetään jatkuvasti uusia tapoja jakaa sisältöjä, eikä lainsäädäntö ole pysynyt kärryillä tekniikan kehityksen kanssa.

Suurin huomio on kohdistunut valtavan suosittuun sosiaalisen median alustaan Youtubeen. Tällä hetkellä Youtubessa on paljon sellaista materiaalia, joka on ladattu sinne ilman tekijöiden lupaa. Tällaisesta materiaalista tekijä ei usein saa korvausta.

Nykytilanteessa Youtube ei ole suoraan vastuussa luvattomasta materiaalista, vaan vastuu lankeaa lataajalle. Youtuben roolina on poistaa luvaton sisältö, kun tekijänoikeuden haltijat sitä vaativat.

Youtube voi myös toimia "sovittelijana" tekijänoikeuden haltijan ja luvattomasti toimineen lataajan välillä.

Esimerkiksi laittomasti ladattu musiikkikappale saattaa palvelussa kerätä nopeasti suuren määrän kuuntelukertoja. Tällaista kappaletta ei välttämättä kannata poistaa palvelusta, vaan sen yhteyteen voidaan sijoittaa mainos, jonka tulot jaetaan tekijänoikeuden haltijoiden ja Youtuben kesken.

Tämänhetkisen tiedon mukaan artikla 13 muuttaisi tilannetta siten, että jatkossa Youtube – ja muut vastaavat alustapalvelut – olisi ensisijaisesti vastuussa kaikesta laittomasta materiaalista. Tämä olisi valtava muutos vastuunjaossa ja samalla palvelun tarjoajalle suuri riski.

Artikla todennäköisesti myös velvoittaisi Youtuben kaltaiset alustapalvelut seulomaan niihin ladattua materiaalia ennakkoon suodatinten avulla.

Youtube vs. Spotify

Etenkin musiikkiteollisuus on katsonut, että Youtube on pitänyt liikaa mainostuloja itsellään ja maksanut liian vähän muille.

Musiikkiteollisuuden etujärjestöt ovat verranneet Youtubea musiikkiin erikoistuneeseen suoratoistopalvelu Spotify’hin. Musiikkituottajia edustavan IFPI:n väite on kuulunut näin: Kun Youtube jakaa jokaista käyttäjää kohden alle euron tekijänoikeuskorvauksia vuodessa, Spotify maksaa 19 euroa.

Luvut pitänevät paikkansa, mutta vertailu voi johtaa harhaan. Syynä on se, että kun Spotify saa tulonsa sekä käyttäjiltään kerääminä kuukausimaksuina että mainoksista, Youtuben tulot pohjautuvat yksinomaan mainoksiin.

Yksittäinen käyttäjä ei välttämättä tuo Youtubelle euroakaan, koska kaikella Youtubeen ladattavalla sisällöllä ei ole mainosarvoa. Tyhjästä on paha jakaa eteenpäin.

Jos unohdetaan käyttäjämäärät ja keskitytään ainoastaan siihen, millaisen osuuden yhtiöt jakavat mainostuloistaan, lopputulos muuttuu.

– On kerrottu, että Spotify tulouttaa noin 70 prosenttia mainostuloistaan oikeudenhaltijoille ja Youtube 50–60 prosenttia, kertoo tekijänoikeusneuvos Viveca Still opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Vaikka Youtuben jakama määrä on tässäkin vertailussa pienempi, tilanne on toinen kuin musiikkiteollisuuden lobbaamassa versiossa.

Palvelut ovat perusluonteeltaan sen verran erilaisia, että voidaan kysyä, onko niiden vertailu ylipäänsä hedelmällistä.

Toisaalta sekin on selvää, että muusikon tulonlähteenä Youtube on esimerkiksi Spotify’ta huonompi. IFPI on katsonut, että Youtube rapauttaa luovien sisältöjen arvoa.

Youtuben toiminta voi vaikeutua, mutta se voi myös vahvistua

Olivat artiklan lähtökohdat mitkä tahansa, sen suurimmat ongelmat liittyvät ennen kaikkea sen tulkintaan. Tästä kun ei tunnu olevan yksimielisyyttä.

Tekijänoikeusneuvos Viveca Still ei peittele tyytymättömyyttään.

– Kovasti halutaan säännellä asioita, mutta on hirveän epäselvää, miten sääntely toimisi, Still sanoo.

Epäselvyys johtaa helposti siihen, että tekstiä saatetaan tulkita eri tavalla ympäri Eurooppaa.

– Se on myrkkyä markkinoilla. Kukaan ei tiedä, miten pitäisi toimia, Still sanoo.

Stillin mukaan on mahdollista, että direktiivi voisi tehdä Youtuben toiminnan mahdottomaksi Euroopassa. Toisaalta on myös mahdollista, että Youtuben asema vahvistuu entisestään.

Kaikki on kiinni lakitekstin lopullisesta muodosta ja tulkinnasta.

Pelkona valtavat tekijänoikeuskorvaukset

Tällä hetkellä näyttää siltä, että alustapalvelun tarjoaminen – jollainen Youtubekin on – olisi direktiivin mukaan tekijänoikeuden loukkaus, jos sillä voidaan julkaista aineistoa, johon ei ole tekijöiden lupaa.

Youtubeen ladataan yli puoli miljoonaa tuntia materiaalia joka vuorokausi. Seassa on kaikkea kissavideoista Hollywood-elokuviin. Youtuben mukaan on käytännössä mahdotonta selvittää, kuka omistaa oikeudet mihinkin teokseen.

Youtubella olisi suuri riski joutua pulaan tekijänoikeuden loukkauksista. Puhutaan valtavista korvaussummista.

EU on viime vuosina näpäyttänyt Googlea pariinkin otteeseen eri syistä. Aiemmin tänä vuonna EU-komissio tuomitsi yhtiön yli neljän miljardin euron vahingonkorvauksiin, kun se oli käyttänyt väärin markkina-asemaansa Android-käyttöjärjestelmiä käyttävissä älypuhelimissa.

– Tekijänoikeuden haltijat ovat tuoneet esille, että Youtuben kanssa on vaikeaa neuvotella, koska se on niin suuri toimija. Sietää pohtia, onko varsinainen ongelma Youtuben määräävä markkina-asema, Still sanoo.

Youtubelle riski on niin suuri, että se on väläyttänyt mahdollisuutta jopa rajoittaa Euroopan kokonaan pois palveluistaan. Euroopasta ei siis voisi ladata tai katsoa Youtuben sisältöjä.

Youtube yrittää tietysti vaikuttaa vielä mielipiteisiin ja sitä kautta lakitekstin lopulliseen muotoon. Viveca Stillin mukaan se ei kuitenkaan tarkoita, että sulkemisen mahdollisuutta ei olisi olemassa.

Jos Youtube laittaisi lapun luukulle Euroopassa, se tarkoittaisi vaikeuksia esimerkiksi Youtuben kautta elantonsa saaville tubettajille.

Viveca Still pitää mahdollisena, että monet muutkin alustat alkaisivat rajata sisältöään maantieteellisesti tai lopettaisivat toimintansa.

– Sisäinen vaikutusarviointimme tästä asiasta on, että geoblokkaaminen tulisi lisääntymään valtavasti. Jos olisin vaikkapa Suomessa toimivan blogialustan ylläpitäjä, geoblokkaisin sen niin, että se on saatavilla ainoastaan Suomesta. On selvää, että sillä on aikamoinen vaikutus internetiin, Viveca Still sanoo.

Direktiivi voi vaatia perustuslain muutosta

Toinen mahdollisuus on, että direktiiviä ymmärretään niin, että se käytännössä velvoittaa kaikki sosiaalisen median alustat toimimaan siten kuin Youtube toimii jo nyt.

Youtubella on jo nyt käytössä sisällöntunnistustekniikka Content ID, jonka avulla se seuloo tekijänoikeuksia rikkovaa materiaalia pois sivustoltaan. Oikeudenhaltijat voivat toimittaa järjestelmään viitetiedostoja – esimerkiksi musiikkivideon –, joiden avulla Youtube paikantaa oikeudettomia versioita vastaavista tiedostoista.

Tällaisen järjestelmän kehittäminen on valtavan kallista. Google kertoo Content ID:n kehittämisen maksaneen yli 100 miljoonaa euroa. Googlelle direktiivi voisi olla rahasampo, kun se voisi myydä patentoitua teknologiaansa kalliilla muiden käyttöön.

–On vaikea ymmärtää, miten ratkaisu Youtube-nimiseen ongelmaan voisi olla se, että lailla säädetään, että pitää toimia juuri niin kuin Youtube jo toimii, opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeusneuvos Viveca Still sanoo.

Stillin mukaan on hämärän peitossa, mitä hyvää tilanne toisi oikeudenhaltijoille.

– Pikemminkin tällainen sääntely näyttäisi tuovan Youtubelle etulyöntiaseman markkinoilla ja nostavan markkinoille tulon kynnystä pienemmille yrityksille. Lisäksi esimerkiksi sisältöjen ennakkotarkastusvelvoite mitä ilmeisimmin edellyttäisi Suomessa perustuslain muuttamista ja erittäin tarkkaa sääntelyä, koska sillä puututaan sananvapauteen.

On myös mahdollista, että Youtube ja muut alustapalvelut lakkaavat olemasta sosiaalisia medioita ja muuttuvat pelkiksi jakelukanaviksi.

Yksi ratkaisu niille olisi karsia lataajien määrää reippaasti ja valita itse luotettavat tahot.

Todennäköisesti se tarkoittaisi erilaisia viihde- ja mediateollisuuden yrityksiä: suuria levy-yhtiöitä, elokuvastudioita ja mediataloja. Ihmismassojen tehtäväksi jäisi kuluttaa, ei tuottaa sisältöä itse.

Ainakin teoriassa on mahdollista, että nykyisen kaltainen sosiaalinen media lakkaisi Euroopassa olemasta.

Se, mitä tilalle syntyy, onkin sitten toinen juttu.

Viveca Still korostaa, että direktiivin vaikutusten ennakoiminen tilanteessa, jossa lopullisesta tekstistä ei ole selvyyttä, on hyvin vaikeaa. Vaihtoehtoisia lopputuloksia on useita.

Googlen johtaja: "Piru piilee yksityiskohdissa"

Youtuben omistava nettijätti Google on kesän jälkeen herännyt lobbaamaan toden teolla direktiiviä vastaan.

Yle tavoitti yhtiön Euroopan johtajan Matt Brittinin. Hän kertoo viime aikoina ravanneensa Brysselissä keskustelemassa direktiivin sisällöstä.

Brittinin mukaan Google kannattaa uudistuksen perimmäistä tarkoitusta: tekijänoikeuksien turvaamista ja sitä, että raha päätyy oikeisiin osoitteisiin, eli sisällöntuottajille. Mutta:

– Piru piilee yksityiskohdissa. Haluamme saada ne oikein, Brittin sanoo.

Googlen mukaan artiklat 11 ja 13 uhkaavat vapaata tiedonvälitystä ja kuluttajien valinnanvapautta. Brittin käyttää esimerkkinä Espanjaa, jossa Google sulki uutispalvelunsa, kun maa otti käyttöön samankaltaista lainsäädäntöä.

Hänen mielestään on mahdollista, että Euroopasta tulee sokea piste maailman internet-kartalla.

Brittin korostaa, että direktiivin vaikutukset näkyisivät koko sosiaalisessa mediassa, kaikkialla, mihin käyttäjillä on mahdollisuus ladata materiaalia.

Ikuiseksi optimistiksi itseään kutsuva Brittin uskoo, että asiaan saadaan vielä kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

Roni Back: "Tämä on jotakin todella pelottavaa"

Mitä asiasta ajattelevat sisällöntuottajat?

Suomen suosituimpiin tubettajiin kuuluva Roni Back saa elantonsa Youtuben kautta. Hän on ottanut asiaan myös kipakasti kantaa tilillään.

– Tämä on jotakin todella pelottavaa. Kaikki somen ja lainsäädännön ympärillä tapahtuva draama vaikuttaa aina meidän markkinaan negatiivisella tavalla.

Backin mukaan sekavan tilanteen vaikutukset näkyvät jo mainostulojen pienentymisenä. Tubettaja on sitä mieltä, että tekijänoikeuksia valvotaan jo riittävän tiukasti.

– Se on ihan selkeä juttu, että Youtube tekee tällä hetkellä eniten töitä sen eteen, että systeemi toimisi paremmin, Back sanoo viitaten Content ID -järjestelmään.

Back kertoo tuoreen esimerkin yhdestä suosituimmasta videostaan, jolla on miehen kertoman mukaan yli miljoona katselukertaa.

– Kuvasin seitsemän sekuntia videota, jossa soi taustalla yksi biisi. Kaikki sen videon tulot menivät tälle artistille. Mun mielestä kuulostaa vähän enemmän kuin reilulta. Minkä takia tätä systeemiä pitää viedä vielä pidemmälle, kun tämä toimii jo niin hyvin, Back kysyy.

Räppäri Mikko “Pyhimys” Kuoppala katsoo asiaa sekä muusikon että levy-yhtiön näkövinkkelistä. Hän saa osan tienesteistään toimimalla Universalin tuotantopäällikkönä.

Kuoppalalle Youtube näyttäytyy ennen kaikkea alustana, jonka kautta markkinoidaan levyä.

– Aina puhutaan, että näkyvyys ei ole hyvä palkka. Tällä alalla se on johonkin asti hyvä palkka, mutta jossain vaiheessa se taittuu. Käykin toisin päin, aletaan käyttää artistin brändiä hyödyttämään tätä palvelua, Kuoppala pohtii.

Kuoppala uskoo, että Youtube pysyy jatkossakin valta-asemassa ja ehkä vahvistaa sitä.

– Tällä hetkellä Youtubella on selkeä monopoli. Se on jo käsite. Sitä on tosi vaikea murtaa.

Jos tilanne päättyisi niin dramaattisesti, että Google pistäisi Youtuben ovet säppiin Euroopassa, Kuoppala uskoo, että musiikkivideoille löytyisi uusi väylä.

– Se olisi varmaan tosi shokki jonkin aikaa, mutta niin oli sekin, kun Jyrki tai MoonTV lopetti. Ollaan oltu, että mitäs helvettiä me tehdään. Luulen, että keino löytyy.

Tubettajatkin selviävät, räppäri uskoo.

– Mä en pysty näkemään maailmaa, jossa ei olisi tubetusta. Se on itseilmaisukanava ja omien ajatusten esiintuomisessa niin tärkeää.

Suomea vaivaa kokkipula. Ongelma on tunnistettu jo pidempään kasvukeskuksissa, kuten Helsingissä ja Tampereella, sekä matkailusesongin aikaan Lapissa. Nyt pula kokeista on levinnyt koko maahan, kertoo matkailu- ja ravitsemuspalveluiden edunvalvojan MaRa:n toimitusjohtaja Timo Lappi.

Kokeille riittäisi töitä, mutta paikkoihin ei löydy hakijoita.

– Kokoaikaisia työpaikkoja on auki alueilla, joilla on työttömiä ravintola-alan työntekijöitä, Lappi toteaa.

Suuri ongelma on Lapin mukaan kannustinloukut. Erityisesti osa-aikaista työtä ei kannata ravintola-alalla ottaa vastaan, koska tulotaso ei nouse tarpeeksi tai ollenkaan verrattuna työttömyysturvaan.

Työntekijäpula on vakava, sillä Lapin mukaan osa ravintoloista ei voi olla auki niin paljon kuin olisi mahdollista. Iltaravintoloiden lisäksi myös henkilöstöravintolat kamppailevat työntekijöiden rekrytoinnin kanssa.

Työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometrin mukaan Suomessa on tällä hetkellä avoinna runsas 3 000 ravintola-alan työpaikkaa. Alan työnhakijoita ja lomautettuja on kuitenkin yli 5 000. Lappi painottaa, että luku on vain suuntaa antava, koska iso osa ravintoloista ei ilmoita työpaikoista TE-toimistojen kautta.

Keittiössä on kiire

Keittiössä työskentely on usein raskasta niin henkisesti kuin fyysisesti. Varsinkin iltaisin auki olevissa ravintoloissa asiakasmäärää voi olla hankala ennakoida. Välillä ruokaa tehdään niin kovalla tahdilla, että taukoja ei ehdi pitää. Näin kertoo 14 vuotta keittiössä työskennellyt Toni Helander.

Hän muistelee, että samalta vuosikurssilta valmistuneita kahdestakymmenestä kokista enää kolme tai neljä on alalla.

Helanderilla on kokemusta kokin, keittiömestarin ja keittiöpäällikköön työtehtävistä pääkaupunkiseudulta, Lapista ja Pohjois-Karjalasta.

– Kun aloitin työt, kokkeja oli usein neljä vuorossa. Nyt heitä on kaksi ja kiire on sen mukainen.

Helander vaihtoi keittiötyön kalastus-, retki- ja ruokapalveluita tarjoavan yrityksen pyörittämiseen.

Helander arvelee, että suurin syy kokkipulan takana on median luoma väärä kuva työstä. Master Chef- ohjelmien luoma siloteltu mielikuva ei vastaa todellisuutta. Tämän hän huomasi konkreettisesti työurallaan vastatessaan harjoitteluun tulevista opiskelijoista.

– Heillä oli poikkeuksetta sellainen käsitys, että heti pääsee tekemään hienoja annoksia kiireen keskelle. Sitä se ei todellakaan ole. Alusta asti hoidetaan myös tiskit ja siivoaminen.

Helander painottaa, että perusasiat pitää saada ensin haltuun. Kova työnteko kuuluu myös asiaan. Toisaalta työntekijöistä otetaan entistä enemmän irti tehoja, ja tämä voi Helanderin mielestä maalata kauhukuvia alan opiskelijoille.

– Voi tulla sellainen olo, että en todellakaan jää tällaiseen touhuun mukaan. Välillä keittiössä on niin kiire, ettei opiskelijoita ehditä ohjata.

Osa-aikatyö ei riitä elämiseen

Joensuulaisen ammattiopisto Riverian koulutuspäällikkö Jaana Rajavuori on samaa mieltä kokkipulasta.

– Ongelma näkyy niin Pohjois-Karjalassa, Suomessa kuin koko Pohjois-Euroopassakin.

Rajavuori painottaa, että yhtä syytä ongelmaan tuskin on olemassa. Median luoman siloitellun kuvan lisäksi hän epäilee, että viime aikoina parantunut taloustilanne on lisännyt kokkien kysyntää.

Sitten on vielä yksi ongelma, josta Rajavuori haluaisi keskusteltavan: palkkaus. Alalla ovat yleistyneet hänen mukaansa 30 viikkotunnin työsopimukset.

Aloittelevan kokin palkka on työehtosopimuksen mukaan noin 1700–1800 euroa. Osa-aikaisena työntekijä saa luonnollisesti vielä vähemmän.

– Tällaiset sopimukset eivät välttämättä riitä nuorella omaan elämään, Rajavuori surkuttelee.

Tämä on oravanpyörä. Asiakkaat pitävät hintoja kalliina, palkat ovat suhteellisesti moniin toimialoihin verrattuina pieniä, mutta yrittäjille ei jää juuri mitään liiketoimintansa tuloksena. Timo Lappi

Ravintolaruokailu painottuu viikonloppuihin

Tilanne tiedostetaan myös työnantajajärjestössä. MaRa:n Lappi kertoo, että taustalla on ihmisten muuttunut kulutuskäyttäytyminen. Arki-iltoina ravintoloissa on hiljaista ja asiakaskäynnit painottuvat perjantaihin ja viikonloppuihin.

– Henkilöstökulut ovat keskimäärin 30 prosenttia kaikista kuluista. On selvää, että työntekijöitä ei kannata pitää töissä, jos ei ole asiakkaita.

Palkkojen nostaminen ei Lapin mukaan ole tällä hetkellä järkevää. Syynä on ravintola-alan yritysten heikko kannattavuus. Hän kertoo, että keskimäärin kohtuullisena taloudellisena aikana yritysten voitot ovat vain 1–3 prosenttia liikevaihdosta.

– Tämä on oravanpyörä. Asiakkaat pitävät hintoja kalliina, palkat ovat suhteellisesti moniin toimialoihin verrattuina pieniä, mutta yrittäjille ei jää juuri mitään liiketoimintansa tuloksena.

Lapin mukaan ongelmaa pahentaa ravintola-alan kova verotus.

Moniosaajuudesta vastaus ongelmiin?

Pohjois-Karjalan osuuskauppa (PKO) on yksi Pohjois-Karjalan suurimmista työnantajista ravintola-alalla. Myös siellä on havaittu kokin paikkaa hakevien vähentyminen.

– Ihan hyvin on tähän mennessä selvitty, mutta koko ajan tekijöiden löytäminen on vaikeampaa, sanoo matkailu- ja ravitsemiskaupan toimialajohtaja Mikko Hautasaari.

Hän kertoo, ettei kaikille voida tarjota kokopäiväistä työtä.

– Tarvitsemme yhä enemmän tekijöitä viikonloppuisin ja viikolla vähemmän.

Ongelmaa on yritetty ratkaista siten, että sekä uudet että vanhat työntekijät toimivat moniosaajina.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kokki voi työskennellä myös hotellin vastaanotossa, siivoojana tai vaikka kaupan puolella.

– Näin he saavat isomman määrän tunteja ja paremman palkkapussin.

Hautasaari kertoo, että tästä mallista on tullut positiivista palautetta työntekijöiltä. Kaikki heistä eivät ole kuitenkaan lähteneet mukaan.

– Ymmärrän tämän hyvin. Uskon kuitenkin, että tämä malli toimii kaikkien parhaaksi ja työntekijän markkina-arvohan kasvaa siinä, kun hän osaa ja hallitsee useamman työtehtävän.

MaRa:n toimitusjohtaja Lappi kertoo, että liitto toivoo työperäisen maahanmuuton lisäämistä, jotta kokkipula helpottuisi. EU:n ulkopuolelta tulevien työntekijöiden tarveharkinnasta pitäisi myös luopua, hän sanoo.

PKO:n Hautasaari pitää ehdotusta hyvänä.

– Olemme valmistautuneet siihen, että ulkomaiset työntekijät työllistyvät jatkossa meille.

Hautasaari kertoo myös, että PKO:n palveluksessa työskentelee jo esimerkiksi venäläisiä, ranskalaisia ja yhdysvaltalaisia työntekijöitä.

Anne istuu kotisohvallaan ja näyttää hänelle tehdyn geenitestin tuloksia. Kyseessä on farmakogeneettinen testi, joka kertoo, miten eri lääkeaineet vaikuttavat häneen.

Anne on syönyt kaksi vuotta mielialalääkkeitä. Testin tuloksesta selviää, että kyse on ollut lääkkeistä, jotka eivät toimi hänelle samalla annostuksella kuin suurimmalle osalle muista ihmisistä.

Anne on kiertänyt testituloksen kanssa usean lääkärin luona. Joka kerta hänelle on määrätty lääkkeitä, jotka on jo aikaisemmin todettu hänelle sopimattomiksi.

Pettymys ja turhautuminen on käsinkosketeltavaa.

Testitulos huojensi

Palataan hetkeksi vuoteen 2016. Anne sairastuu työuupumuksen aiheuttamaan masennukseen.

Hän on väsynyt, mieliala on huono. Olisi löydettävä sopiva mielialalääke, joka nopeuttaisi toipumista ja työhön palaamista.

Kuluu kaksi vuotta, eikä sopivaa lääkettä ole vieläkään löytynyt. Anne on kokeillut useita eri lääkkeitä, mutta mikään ei ole tuonut apua. Sivuvaikutuksia on tullut sitäkin enemmän: muun muassa nivelsärkyä, päänsärkyä, ummetusta, käsien tärinää, hiustenlähtöä ja pahoinvointia.

– Suurimman osan ihmisistä on hankala edes ajatella, että he alkaisivat käyttää mielialalääkettä. Niihin suhtaudutaan negatiivisesti. Jatkuvat tehottomat lääkekokeilut ja sivuvaikutukset lisäävät kielteistä suhtautumista ja nostavat kynnystä uusien lääkkeiden kokeiluun, Anne sanoo.

Lukuisten epäonnistuneiden lääkekokeilujen jälkeen työterveyslääkäri suosittelee Annelle farmakogeneettistä testiä. Sillä voidaan selvittää, miten mikäkin lääke vaikuttaa potilaaseen ja kuinka nopeasti lääke poistuu kehosta. Testin perusteella voidaan ennakoida, kenelle lääkkeestä on apua ja kuka saa sivuvaikutuksia.

Jatkuvat tehottomat lääkekokeilut ja sivuvaikutukset lisäävät kielteistä suhtautumista mielialalääkkeisiin. Anne

Anne käy antamassa verinäytteen laboratoriossa. Kun tulokset tulevat, olo on huojentunut.

Annen geenitestissä tarkasteltiin 19 eri geeniä. Kuudessa niistä oli poikkeamia, jotka saattoivat vaikuttaa lääkeaineiden tehoon. Kolme näistä kuudesta geenistä oli sellaisia, joilla oli yhteys Annen aikaisemmin kokeilemiin mielialalääkkeisiin. Syy lääkkeiden tehottomuudelle löytyi.

Samalla saatiin selitys moneen muuhunkin asiaan, muun muassa siihen, miten migreeniin määrätty kodeiini aiheutti Annelle aina pahoinvointia.

Perimä vaikuttaa joka viidenteen lääkkeeseen

Farmakogeneettiset testit ovat Suomessa vielä melko harvinaisia: niitä on tehty muutamille tuhansille ihmisille.

Testeillä voidaan toistaiseksi mitata noin 150 lääkeaineen sopivuutta eri potilaille. Geenitestien lausuntopalveluita laboratorioille tuottavan Abomics Oy:n toimitusjohtaja, sisätautien erikoislääkäri Jari Forström kertoo, että noin seitsemän prosenttia ihmiskäytössä olevista lääkeaineista on sellaisia, joissa genetiikalla on merkitystä. Nämä lääkeaineet ovat hyvin yleisiä lääkkeitä, joten Forströmin arvion mukaan kaikista ihmisille määrätyistä resepteistä 18 prosenttia on sellaisia, joihin genetiikka vaikuttaa.

Psykiatria on yksi tärkeimmistä erikoisalueista, jolla geenitestejä voidaan hyödyntää. Muun muassa psykoosi- ja depressiolääkkeiden kohdalla geneettiset yksilölliset vaihtelut ovat suuria.

Helsingin yliopistossa on tutkittu yhtä yleisimmin käytetyistä masennuslääkkeistä, sitalopraamia. Tutkimusten perusteella lääkeaine ei tehoa perimästä johtuen riittävällä tavalla joka viidenteen potilaaseen.

Masennuslääkkeiden lisäksi geenitestit antavat tietoa myös kivunhoitoon liittyvien lääkeaineiden, esimerkiksi kodeiinin ja tramadolin, sopivuudesta. Kolmas tärkeä ryhmä ovat verenkiertolääkkeet.

Jatkuvia pettymyksiä

Kun Anne sai käsiinsä farmakogeneettisen testin tulokset, hän uskoi vihdoin löytävänsä sopivan mielialalääkkeen.

Toisin kävi.

Annen työterveyslääkäri sanoi suoraan, ettei osaa hyödyntää tuloksia tarpeeksi hyvin. Hän suositteli toista lääkäriä, jonka piti olla perehtynyt aiheeseen.

Vierailu vastaanotolla tuotti kuitenkin pettymyksen. Lääkäri ei ollut kiinnostunut Annelle tehdystä geenitestistä vaan määräsi samaa lääkettä, jota Anne oli aiemminkin syönyt.

Tämä käynti ei jäänyt Annen ainoaksi tuloksettomaksi lääkärikäynniksi. Hän varasi aikoja myös muille lääkäreille, mutta kaikki heistä määräsivät Annelle samoja lääkkeitä, joita hän oli kokeillut aiemminkin. Nämä kaikki lääkkeet olivat farmakogeneettisen testin perusteella sellaisia, jotka eivät normaaliannostuksella Annelle sovi.

Eikö potilas olekaan lääkärille tärkein? Anne

Suurin osa lääkäreistä ei edes vilkaissut Annen geenitestituloksia. Yksi lääkäreistä luki tulokset, mutta päätyi silti käyttämään edellisen lääkärin määräämää lääkettä.

– Olen yrittänyt pehmeästi ja kohteliaasti tuoda esille, että minulla on tällainen geenitesti. Yksi lääkäri totesi, että on helpompi jatkaa samalla lääkkeellä kuin alkaa kokeilla uutta. Toinen sanoi, että ihmisessä on niin paljon geenejä, että ei tiedetä, kuinka paljon ne masennuslääkkeiden käytössä vaikuttavat.

Vastaanotot ovat paitsi olleet kalliita, myös aiheuttaneet jatkuvia pettymyksiä.

– Se turhauttaa. Kukaan lääkäreistä ei ole kunnolla osannut perustella vastahakoisuuttaan. Herää kysymys, kuinka paljon lääkäri antaa painoarvoa sille, tuleeko lääkkeestä sivuvaikutuksia ja miten se vaikuttaa potilaaseen. Eikö potilas olekaan lääkärille tärkein? Vai onko niin, että kun on kokeiltu useita lääkkeitä, potilas saa hankalan potilaan leiman, ja sitten ei enää haluta auttaa?

Asenteet ja tietämys kaipaavat muutosta

Abomicsin Jari Forström pitää Annen kohtaamaa tilannetta valitettavana. Ongelmat liittyvät asenteisiin, mutta myös tietämykseen.

– Jos potilaalle on aikaisemmin määrätty tiettyä lääkettä, on lääkärin vaikea ymmärtää, miksi jostain päivästä lähtien ei saisikaan toimia vanhaan malliin. Kun tieto lisääntyy, vanhoista käytännöistä tulee hoitovirheitä, Forström sanoo.

Myös dosentti Petri Vainio Turun yliopistosta pitää ikävänä sitä, että farmakogeneettisen testin tuloksiin suhtaudutaan vähättelevästi. Hän työskentelee Turun yliopiston ylläpitämässä kliinisen farmakologian konsultaatiopalvelussa. Sieltä lääkärit saavat neuvoja lääkehoitoon liittyvissä kysymyksissä.

Kysymyksiä farmakogenetiikkaan liittyen tulee jonkin verran.

Huomattavasti vähemmän tulee riskejä ja ennen kaikkea epäonnistumisia, kun lähdetään valitsemaan lääkehoitoa tiedon perusteella. Petri Vainio

– Testit hankitaan usein kotimaiselta toimittajalta, ja ohessa tulee testituloksen tulkintaohje. Jos se ei riitä, autamme mielellämme. Tärkeintä on, että testitieto saadaan käytettyä potilaan parhaaksi, Vainio sanoo.

Entä jos lääkäri ei halua hyödyntää farmakogeneettistä testiä, vaan hän uskoo pystyvänsä löytämään sopivan lääkkeen ilmankin testiä?

Dosentti Petri Vainion mukaan tämä on se tilanne, jossa elettiin ennen kuin geenitestit tulivat käyttöön. Silloin valittiin joku lääkeannos ja mietittiin sen jälkeen, pitääkö annosta suurentaa tai pienentää vai lähdetäänkö hakemaan vaihtoehtoista lääkettä.

– Niinkin voi lähestyä, mutta huomattavasti vähemmän tulee riskejä ja ennen kaikkea epäonnistumisia, kun lähdetään valitsemaan lääkehoitoa tiedon perusteella, Vainio sanoo.

Toistaiseksi suurin osa farmakogeneettisistä testeistä tehdään Suomessa silloin, kun huomataan, että lääkehoito ei tehoa ja tiedetään, että taustalla voi olla jonkin geenin vaikutus. Petri Vainion mukaan testejä kannattaisi näissä tapauksissa tehdä hyvin matalalla kynnyksellä.

Vainio kuitenkin muistuttaa, että käytössä on myös paljon sellaisia lääkkeitä, joiden vaikutukseen perimällä ei ole merkitystä.

Abomicsin Jari Forström uskoo, että testaamista vähentää se, etteivät lääkärit välttämättä tiedä asiasta.

– Jos lääkärikoulutuksesta on kymmenen vuotta aikaa, eivät lääkärit ole saaneet asiasta oppia. Aika harvoin lääkäri pystyy työssään oppimaan uusia asioita tehokkaasti, Forström sanoo.

Hän nostaa esiin myös sen, että lääkehoidon koulutuksesta vastaa varsinkin työssäkäyvien lääkärien osalta hyvin vahvasti lääketeollisuus. Ei sen intressinä ole puhua lääkkeiden haittavaikutuksista, Forström sanoo.

Osaava lääkäri tekee testin, mutta seuraava ei osaa hyödyntää sitä. Jari Forström

Jari Forström suuntaa sanansa erityisesti sairaanhoitopiireille, päättäjille ja lääkelaitokselle.

– Farmakogeneettiset testit vaativat ohjeistusta ja Käypä hoito -suositusta. Jos asia on yksittäisen lääkärin mielenkiinnon kohteena, käy juuri näin, että osaava lääkäri tekee testin, mutta seuraava ei osaa hyödyntää sitä. Sen pitäisi mennä niin, että sairaanhoitopiirit sekä ministeriö ja Lääkelaitos laativat Käypä hoito -ohjeen, jossa kerrotaan, missä tilanteessa testiä pitää käyttää.

Jari Forström kertoo, että geenitestien hinnat ovat laskeneet merkittävästi kymmenessä vuodessa. Farmakogeneettinen testi maksaa parisataa euroa.

Se on hinta, jonka työssäkäyvä pystyy usein maksamaan. Hinta kuitenkin jarruttaa testauksen yleistymistä, ja koko väestön testaaminen on katsottu nykytilanteessa kannattamattomaksi. Tulevaisuudessa mennään kuitenkin todennäköisesti siihen, että testejä aletaan tehdä entistä enemmän jo ennen lääkityksen aloittamista.

Potilaalla keinot vähissä

Palataan vielä Annen luo.

Jokaisen epäonnistuneen lääkekokeilun jälkeen tulee pettymys. Menee aikaa, että potilas saa kerättyä itsensä kasaan ja päättää, riittääkö voimia vielä uuteen kokeiluun.

– Jos lääke ei osu kohdalleen, käy pahimmassa tapauksessa niin, että aikaa kuluu ja masennus ehtii pahentua.

Jos henkilö on vielä työelämässä, sairasloma pitenee. Se on huono asia sekä potilaalle että työnantajalle. Anne itsekin on sairaslomalla eikä töihin paluusta ole vielä tietoa.

– Jos ei löydy sopivaa lääkettä eikä psykoterapia auta, onko viimeinen vaihtoehto sairaseläke? Se on aika pelottava ajatus, Anne sanoo.

Yli 400 000 suomalaista käytti vuonna 2017 masennuslääkkeitä, kertovat Kelan tilastot. Anne miettii, miten moni heistä mahtaa syödä tehotonta lääkettä, kokea jatkuvia pettymyksiä ja kerryttää kustannuksia sekä itselleen että yhteiskunnalle.

Hän uskoo, että jos geenitestien hinnat vielä nykyisestä laskevat, alkavat monet maksaa testejä itselleen. Jo nyt testin pystyy ostamaan apteekista ja lähettämään itse analysoitavaksi. Tällöin näyte otetaan verikokeen sijaan pumpulipuikolla posken limakalvolta.

– Ehkä sitä kautta tulee lääkäreille painetta, Anne arvelee.

Hän tietää, että jossain vaiheessa keinot loppuvat.

Vielä Anne ei ole antanut periksi. Hän suunnittelee varaavansa ajan ainakin vielä yhdeltä lääkäriltä.

– Haluan oikeasti löytää sopivan lääkkeen ja ratkaisun terveystilanteeseeni. Siksi toivon, että lääkärikin tekisi kaikkensa.

Juttua päivitetty kello 11.16: Poistettu yksi Annen sitaatti, jossa hän kertoi, mitä geenitestin tulokset kertoivat hänen aineenvaihduntansa toiminnasta liittyen kodeiiniin ja morfiiniin.

Lue myös:

Paljon käytetty masennuslääke ei sovi kaikille suomalaisille – geenit sanelevat, millaiset seuraukset lääkkeestä voi tulla

Kolmas pyörä. Nainen.

Helenan, 43, ei olisi edes tarvinnut kysyä. Hän tiesi jo miehensä vastauksen siihen, mitä parin kuihtuneesta seksielämästä puuttuu, ja mikä sen voisi pelastaa.

17-vuotiaasta saakka seurustelleen ja kymmenen vuotta naimisissa olleen parin intohimon liekki oli hiipunut jo pitkään suorittamiseksi, joka päättyi tyhjään oloon.

Helena tunsi sen itsekin. Jotain puuttui, ja se jokin oli jännitys.

– Kyllähän meillä rakkautta oli, ja on edelleen, mutta se seksi jotenkin tuntui… Kaikki meni tietyn kaavan mukaan.

Nainen aloittaa ja vaikenee.

– Kummatkin olemme kuitenkin seksuaalisia ihmisiä, hän jatkaa.

Harrastus, josta eivät tiedä läheisetkään

Tässä jutussa kokemuksensa parinvaihdosta avaa Helenan lisäksi toinen parinvaihtaja, 27-vuotias Vili. Mikä saa heidät ja heidän puolisonsa etsimään netistä ja bileistä pariskuntia, joiden kanssa harrastaa ryhmäseksiä?

Kumpikaan haastateltavista tai heidän puolisonsa eivät esiinny jutussa omilla nimillään asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Helenan ja hänen miehensä tarina on tyypillinen parinvaihtajien tarina.

Alle viisikymppinen pari on ollut pitkään yhdessä, eikä heillä ollut muita seksikumppaneita ennen tapaamistaan.

Kun lapset muuttivat pois kotoa, vanhemmat tekivät profiilin seuranhakusivustolle: haetaan kolmatta pyörää ja pariskuntia ryhmäseksiin.

Tänä päivänä parinvaihtajien joukosta löytyy myös täysin toisenlaisia tarinoita. Parinvaihdosta ja siihen kuuluvasta ryhmäseksistä kiinnostuvat yhä nuoremmat, sellaiset kuten Vili ja hänen 24-vuotias avopuolisonsa Aliisa.

Asenteet seksuaalisuutta ja sen ilmaisemista kohtaan ovat muuttumassa hyväksyvämpään suuntaan.

Hyväksyntä on kuitenkin vielä hyvin hiljaista.

– Eivät tästä tiedä läheisetkään. Ei vain ole tullut kerrottua, vaikkei siinä ole mitään pahaa, Helena sanoo.

Nyt Helena puhuu aiheesta ensimmäistä kertaa muulle kuin yhteisöön kuuluvalle. Niin tekee myös Vili.

Mitä tapahtuu bileissä, joiden järjestämiseen varataan välillä kokonainen hotelli, ja jonne ovat tervetulleita vain pariskunnat sekä yksinäiset naiset?

Ajaako parinvaihto parisuhteen tuhoon vai ehkäiseekö se uskottomuutta?

"Me olemme luovia – ja aika näyttävä parikin!"

– Hei. Soitan vähän myöhässä. Palaveri venähti, nuori miesääni sanoo.

Puhelun taustalla kuuluvat metron tasainen hurina sekä pysäkeistä ilmoittavat kuulutukset.

Vili luettelee faktat: Pari tapasi hänen päästessään armeijasta. Aliisa oli silloin jämähtänyt lukion jälkeen kesätyöhönsä. Vapaa-ajallaan molemmat viettivät vilkasta elämää. Ihastuttiin ja rakastuttiin. Sitten tulivat parisuhde, yhteinen asunto ja tasainen arki.

Kolme vuotta sitten Vilistä ja Aliisasta tuli parinvaihtajia. He etsivät yhteistä seksiseuraa internetistä ja swingers-bileistä.

Kun mies jää pysäkille, jutustelu vapautuu ja rentoutuu. Hän katkaisee heti luulot siitä, että parinvaihtoharrastuksen syynä olisi sujumaton seksielämä.

– Me olemme luovia – ja aika näyttävä parikin! mies avaa itsevarmasti.

– Mulla oli ikään nähden paljon kokemusta, puolisolla ei niinkään, vaikka näyttävä nainen onkin. Mulla on alkanut jo nuorena poikana omat seikkailut. Olemme hyvin avoimia ja kokeilunhaluisia, sitä kautta parinvaihto kiinnostaa, hän jatkaa.

Ja kokemuksia he ovat saaneetkin.

– Meillä on aika kovat markkinat, Vili sanoo häpeilemättä ja naurahtaa.

Kuka on parinvaihtaja?

"Ei meidän kylällä tai kaupungissa mitään parinvaihtajia ole."

Ajatuskin saa seuranhakupalvelu Finswingersin ylläpitäjän Matti Helinin räjähtämään nauruun.

– Kyllä voin kertoa, että koskaan et voi tietää esimerkiksi Jyväskylässä, että onko vastaantuleva pariskunta parinvaihtajia vai ei. Ei tarvitse hirvittävän kauan kävellä siellä, kun osuu kohdalle, Helin sanoo.

Helinin mukaan parinvaihtajien joukosta löytyy kaikkien ammattikuntien edustajia: rakennusmiehestä palomieheen ja juristista lääkäriin.

– Siellä kaikki ovat samalla viivalla. Ei siellä kysytä, mitä teet työksesi. Siinä mielessä se on tasapuolinen systeemi. Siellä lähtevät myös roolit, jos lähtevät vaatteetkin joissakin bileissä.

Myös Helena ja Vili pitävät ajatuksesta, että bileisiin saa mennä omana itsenään. Ei ole pakko paljastaa liikaa. Sen aika on myöhemmin, jos siltä tuntuu.

– Se on täysin luottamuksellista. Ei se mene niin, että heti kerrotaan itsestä jotain, vaikkapa että olen johtaja siellä ja siellä firmassa, vaan tutustutaan ihmiseen seksin myötä, Helena kertoo.

Perverssiä vai ei? Kysely paljastaa ihmisten asenteet

Kun Väestöliiton suomalaisten seksuaalisuutta kartoittavassa FINSEX-tutkimushankkeessa kysyttiin vuosina 2007 ja 2015, mitkä asiat ovat sukupuoliasioissa perverssejä tai sairaita, nousivat listalle myös parinvaihto ja ryhmäseksi.

Vuonna 2015 yhteensä 33 prosenttia miehistä ja lähes puolet naisista piti parinvaihtoa ja ryhmäseksiä perverssinä tai sairaana.

Tilastoissa näkyy asenteiden nopea muutos. Vielä vuonna 2007 lähes puolet miehistä ja 64 prosenttia naisista oli sitä mieltä, että parinvaihto on perverssiä.

Eniten ihmisten näkemyksiä sukupuoliasioiden arveluttavasta luonteesta ovat jakaneet sadomasokismi sekä yhdyntä julkisella paikalla. Kyselyyn vastanneilla naisilla listalle nousivat vahvasti ryhmäseksi sekä parinvaihto. Hyvin monet pitivät näitä perverssinä, mutta tätä mieltä olevien osuus oli vähentynyt vuosien aikana. Lisäksi nuoret suhtautuivat niihin paljon ymmärtäväisemmin kuin vanhemmat ihmiset.

Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula kirjoittaa tutkimuksessa, että ihmiset ovat vapaamielisempiä myös monien muiden aikaisemmin perversseinä pidettyjen tekojen suhteen.

Kontulan mukaan seksuaaliasenteet ovat viime vuosikymmeninä ja vielä 2000-luvullakin pääsääntöisesti muuttuneet vapaamielisempään suuntaan.

FINSEX-tutkimus tehdään kahdeksan vuoden välein. Kontulan mielestä aikaväli on riittävän pitkä, sillä vaikka trendejä tulee ja menee, suurempien linjojen muuttuminen vie aikaa.

Kontula uskoo, että seuraavassa tutkimuksessa näkyy vieläkin sallivampi ilmapiiri. Kun nuori sukupolvi avaa kokemuksiaan ja keskustelee aiheista entistä enemmän, trendi on jatkuva.

– Se on ajan henki. Halutaan kokeilla uutta, Kontula tiivistää.

Hän huomauttaa myös, että naisten halu toisia naisia kohtaan kasvanut selvästi. Naiset hakevatkin näitä kokemuksia esimerkiksi parinvaihdosta.

Ennen 2000-lukua vain noin viisi prosenttia eri-ikäisistä naisista ilmaisi seksuaalista mielenkiintoa muita naisia kohtaan. Kun taas vuonna 2015 noin 35 prosenttia alle 30-vuotiaista naisista raportoi seksuaalisesta kiinnostuksestaan miesten lisäksi myös naisiin.

Kontulan raportin mukaan yleisen asenteiden vapaamielistymisen rinnalla voi tuntua ristiriitaiselta, että uskottomuuteen suhtaudutaan aiempaa tiukemmin.

Kotisohva, pullo viiniä ja seuranhakusivusto

Helena ja puolisonsa Markku myönsivät heti kättelyssä olevansa untuvikkoja. He ajautuivat yhdessä nettiä selaillessaan parinvaihtosivuille ja arastelun sekä pitkän pohdinnan jälkeen väsäsivät profiilinsa hieman punastellen.

– Sieltä löytyi heti keskusteluseuraa ja muutama mielenkiintoinen pariskuntakin. Vaihdoimme yksityisviestejä ja heti tuntui, että viestien kautta kemiat kohtasivat.

Vili ja Aliisa taas liittyivät swingers-sivustolle hetken mielijohteesta. Nuoripari istui kotisohvallaan viiniä naukkaillen ja nettiä selaten.

– Ensikatsomalla ei näyttänyt, että se tulisi elämäämme mullistamaan. Alastonkuvia löytyi ja tuli paljon yhteydenottoja.

Kuukauden päästä pariskunnan baari-ilta päättyi siihen, että mukaan lähti toinen pariskunta.

Loppuillasta lähtivät vaatteetkin.

...mutta onko se edes laillista?

Onko parinvaihtaminen sallittua tai edes laillista? Olenko normaali, jos haluankin enemmän kuin kahden ihmisen välistä seksuaalisuutta?

Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Erja-Riitta Niskanen on kuullut asiakkailtaan muun muassa tämänkaltaisia kysymyksiä, kun puheeksi tulee parinvaihto.

Molempiin vastaus on kyllä.

Parinvaihdon suosio on seksuaaliterapeutin tuntuman mukaan noussut, tai ainakin asiasta puhutaan enemmän.

– Näyttää että parinvaihto on kasvussa. Tämä johtunee siitä, että kaiken kaikkiaan tutkimustenkin perusteella seksuaalinen käyttäytyminen on muuttumassa. Seksi hyväksytään myös ilman rakkautta.

Parinvaihtoon lähteminen ei onnistu ilman, että pariskunnan kummatkin osapuolet ovat asian kanssa sinut ja toiminta tapahtuu yhteisestä tahdosta. Se vaatii avointa keskustelua.

Seksuaaliterapeutilta kysytäänkin usein parinvaihtoon liittyen, miten luodaan säännöt ja luottamus, että kokeilu on edes mahdollista.

– Se lähtee henkilöiden seksuaalisesta itsetunnosta. Mitä vahvempi seksuaalinen itsetunto on, toki sen helpommin hän voi tunnistaa omat rajansa ja tietää, mitä haluaa seksissä ja seksuaalisuudessa tuoda esille.

– Oman seksuaalisuuden löytäminen on asia, joka meidän kaikkien ihmisten kuuluisikin tehdä.

Niskasen mukaan parinvaihdossakin selkein rajanveto tapahtuu siinä, ettei seksin aikana saa vahingoittaa tai satuttaa ketään vasten tahtoa.

– Tietenkin on olemassa sidontaseksiä tai muuta vastaavaa, mutta siinäkin on säännöt ja rajat. Niiden pitää olla kaikille ok, ja niitä pitää noudattaa. Silloin se voi olla sitä, mistä omat halut tyydyttyvät, ja löytää sen oman seksuaalisen voimavaran.

Parhaimmillaan parinvaihto voi Niskasen mukaan olla kuihtuvalle parisuhteelle pelastus, joka tuo monipuolisuutta seksuaalielämään ja parisuhteeseen.

Siinä on myös yksi iso sudenkuoppa: parinvaihtokokemus voi nostaa pintaan sisintä kalvavan mustasukkaisuuden.

Bileviikonloppuja ympäri Suomea: "Eihän se mitään pyhäkoulutoimintaa ole"

Kaikkien osallistujien tulee olla täysi-ikäisiä ja osata peruskäytöstavat. Halutessaan varsinkin naiset voivat pukeutua eroottisestikin. Saunaosastolla suoranaista seksiä ei rajoiteta, vaikka yleisistä orgioista ei ole kyse. Kaikille osallistujille suositellaan kondomin käyttöä. Viimeisestä säännöstä tinkiminen voi maksaa hengen.

Nämä ovat otteita bileohjeesta. Finswingers järjestää bileitä noin kuusi kertaa vuodessa. Matti Helinin mukaan ne ovat useimmiten tavallisia ravintolailtoja, yksityistilaisuuksia, joissa kohdataan samanhenkistä väkeä. Yleensä niistä parien ilta voi jatkua jommankumman pariskunnan kotiin tai hotelliin kolmestaan, neljästään tai useammankin parin kera.

– Eihän se mitään pyhäkoulutoimintaa ole, mutta se on juuri sitä, mitä sen pitää ollakin, Helin kertoo.

Bileitä järjestetään myös laivoilla, ja joskus niitä varten on varattu kokonainen hotelli.

– Siellä meno oli villimpää, Helin pohjustaa.

– Mitä nyt kukin voi olettaa. Suljetussa tilassa kun ollaan, niin jengiä pyörii vähän ympäri hotellia aika pienissä vaatteissa. Siellä oli erittäin hauska meininki, mies myhäilee.

Hotellibileiden muisto saa myös Helenan ja Vilin nauramaan.

– Kun kävelimme käytävää omaan huoneeseen yhden pariskunnan kanssa, kuuntelimme ja naureskelimme. Menimme aika äkkiä huoneeseen, Helena sanoo.

– Kivat jamit. Se oli niin salaperäistä, kun aluksi ei ollut tietoa, minne mennään. Kohde kerrottiin vasta tosi lähellä sitä tapahtumaa. Kyseessä oli Tampereen ydinkeskustassa sijaitseva hotelli. Se yllätti, Vili lisää.

Bilereissu vai parisuhdeviikonloppu?

Helenan ääni väreilee innosta, kun hän kertoo, miten bileiden lähestyminen saa aina perhoset vatsanpohjaan.

Ensimmäisellä kerralla mahdollinen tuttuihin törmääminen jännitti.

– Sitten ajattelimme, että mitä sillä on väliä, ehkä hekin ovat löytäneet parinvaihdosta sen, mitä haluavat, hän summaa.

Bileissä he kohtasivat pariskunnan, johon olivat tutustuneet verkossa. Ilta eteni ravintolasta muutaman drinkin ja pitkän keskustelun kautta samaan sänkyyn.

– Ensin siirryimme sivumpaan juttelemaan, sitten menimme hotellihuoneeseen ja kokeilimme, mitä ryhmäseksi on. He halusivat meidät mukaansa, opettivat meitä ja saivat itsekin siitä jotain uutta.

Tunnelma oli Helenan yllätykseksi rentoutunut.

– Tuntui, että miksi emme ole kokeilleet tätä aiemmin. Tämähän on aivan ihanaa!

Helena ja Markku rakastavat swingers-bileitä. Lapsilleen ja sukulaisilleen he käyttävät niistä nimitystä "viikonloppureissu" tai "pariskuntaviikonloppu".

Bileilta alkaa melkein poikkeuksetta ravintolasta. Siellä jutellaan ja tutustutaan siihen, mikä kustakin parista tuntuu itselle sopivimmalta.

– Joku voi tulla viereen ja laittaa käden polvelle ja vähän hipelöidä sitä. Jos näyttää, ettei kiinnosta, niin kyllä he ovat kauhean kohteliaita. Sitten se jää keskustelutilanteeseen.

Helenan mukaan sen tietää välittömästi, jos kemiat eivät pelaa, tai jokin piirre ärsyttää toisessa. Tämä on kuitenkin harvinaista. Hän muistaa vain yhden bilereissun, josta hän ja Markku lähtivät hotelliin kahdestaan.

Osasta bileissä tavatuista pareista tulee ystäviä, jotkut kohtaamiset jäävät yhteen iltaan. Helena laskee, että heillä vakituisempia pareja on yhteensä viisi. Kesällä he matkustivat Kainuuseen tapaamaan tuttavapariskuntaa.

– Se oli nautintojen täyteinen reissu. Pidämme rennosta oleskelusta, saunailloistaja sen sellaisesta.

Ei ihan kuin Eyes Wide Shut: "Ei siinä säästä pitkään puhuta"

Vilille ja Aliisalle parinvaihto ei ole "viikoittaista herkkua", kuten Vili asian itse ilmaisee. Seksiseuraa etsitään silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Laivabileet, eli Tallinnan risteilyt, ovat pariskunnan ehdottomia suosikkeja.

Vilin mukaan kuuma kesä sai aikaiseksi hyrinää seuranhakusivustolla,mutta pariskunnan sytyttää pimeys. Kolmen vuoden aikana he ovat tavanneet noin 20 paria, joista muutamia useamman kerran.

– Olemme tavallinen pari, joka ei… me ei haeta extremejuttuja, niin kuin Nicole Kidmanin tähdittämä Eyes Wide Shut, Vili kuvailee.

– Me ollaan itsevarmoja ihmisiä, mutta kuitenkin vain tavan suomalaisia.

Vilin mukaan hänen ja Aliisan suhde ja arki toimivat hyvin. He tuntevat myös toistensa halut läpikotaisin, joten he eivät mielellään hakeudu itseään nuorempien parien seuraan, vaan toivovat seksikumppaneiltaan kokemusta.

– Kaikenikäistähän siellä on, mutta sanotaan nyt, että olemme olleet eniten meitä vanhempien kanssa. Olen tykännyt jo nuorempanakin vanhemmista naisista. Emme vierasta ajatusta, että pari olisi vähän kokeneempikin parinvaihdon saralla.

Vili tunnustautuu myös krantuksi, mitä tulee parin valintaan.

– Nyt en puhu ulkonäöstä, vaan meille molemmille pitää kolahtaa. Siinä on kuitenkin neljä ihmistä. Katse riittää kertomaan, onko tässä ainesta jatkaa pidemmälle.

Keskusteluissa käydään nopeasti läpi, mitä ryhmäseksiltä halutaan.

– Ei siinä säästä pitkään puhuta. Jos haetaan jotain poikkeavaa, kerromme suoraan, missä omat rajamme menevät.

Mustasukkaisuus ja säännöt

Vili ja Aliisa eivät suutele suulle muita kuin toisiaan. Se on heidän ehdoton sääntönsä.

– Koemme, että se on meidän oma henkilökohtainen asia. Näitä on erilaisia juttuja, ja tämä on meidän.

Toinen ehdoton "ei" on kivun tuottaminen.

– Aliisa tykkää, kun kohtelen häntä kuin kukkaa. Se on hänelle tärkeää.

Sitä he vaativat myös muilta seksikumppaneiltaan.

Vilin mielestä pitää voida luottaa, että niin miesten kuin naistenkin kädet pysyvät omalla tontillaan, kunnes hyväksyvä nyökkäys annetaan.

Koska säännöt on sovittu pariskunnan välillä tarkasti, on vältytty myös mustasukkaisuudelta.

Vili ja Helena hakevat kumppaneineen seksiseuraa pääasiassa seuranhakupalvelun omalta sivulta ja bileistä. Kun sivusto avataan, se tehdään myös aina avoimesti ja yhdessä.

– Olen sanonut miehelleni, että rakastan häntä, enkä jättäisi häntä koskaan parinvaihdoissa kenenkään takia. Tämä on harrastuksemme, ja se on siinä.

Mitä parinvaihto on opettanut?

Vili ja Helena ovat kumpikin saaneet parinvaihdosta sen, mitä alun perin etsivätkin. Helena kertoo, että irtiotot ja uudet ihmiset ovat tuoneet kaivattua piristystä myös parin keskinäiseen seksielämään.

– Se on tuonut parisuhteeseemme sutinaa, eikä se seksi enää tunnu niin paljon suorittamiselta. Se on saanut uusia, yllätyksellisiä vivahteita.

Nainen paljastaa, että myös avoimuus ja leikkisyys ovat lisääntyneet. He soisivat saman myös muille pitkään yhdessä olleille pariskunnille.

– Monesti mies ajattelee, ettei vaimo halua seksiä. Oikeasti vaimokin haluaa, mutta ihmiset eivät vain puhu toiveista keskenään, Helena sanoo.

– Nyt voimme sanallisesti lyödä huumoriakin, naureskella seksille, jutella ja hassutella. On tullut uusia ulottuvuuksia. On se niin ihanaa, Helena huokaa.

Jännityksensä ovat saaneet myös Vili ja Aliisa.

– Se antaa edelleen pienet perhoset vatsaan, Vili sanoo.

Parinvaihto on vain yksi seksuaalisuuden toteuttamisen muoto. Erityistason seksuaaliterapeutti Erja-Riitta Niskanen sanoo, että jo unohtuneet seksitavat nousevat jatkuvasti uudelleen pinnalle.

– Usein vertaan, että se kuuluu meidän perustarpeisiimme. Se on yksi meidän suurimmista elinvoimistamme, ihan samalla tavalla kuin ruisleipä tai ruokailu. Aina keksitään uutta, aina voidaan yhdistellä erilaisia asioita ja niistä syntyy jotain uutta.