Vuoropäällikkö Andrian Satrio kaataa metalliseen pikkukannuun kauramaitoa, höyryttää sen vaahdoksi ja valuttaa tarkasti cappuccino-kuppiin. Entistä useampi helsinkiläisen Roasberg-kahvilan asiakas haluaa cappuccinonsa, lattensa tai muun kahvinsa kauramaidolla, niin myös espoolainen Ella Norja.

– Ehkä maun takia. Olen tottunut käyttämään kahvissa kauramaitoa, hän sanoo.

Maun lisäksi Ella Norja perustelee valintaansa ekologisuudella. Kotiin hän kertoo ostavansa suomalaisen valmistajan kauramaitoa, koska haluaa tukea kotimaista tuotantoa.

Ruokakulttuuriin perehtyneen Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijan Sami Koposen mukaan kauramaito sopii erittäin hyvin tämän hetken ruokatrendeihin. Sen valitseminen on hänen mielestään kuluttajan kannanotto ajankohtaisiin kysymyksiin.

– Kauramaidon valinta viestittää siitä, että halutaan olla kiinni erilaisissa ajankohtaisissa ruokakysymyksissä ilmastonmuutokseen, terveyteen ja kasvissyömiseen liittyen, Sami Koponen sanoo ja hörppii kauralattea.

Kauramaidon myynti kasvaa niin, että hyllyjä on kaupoissa tyhjillään

Kauramaidon suosion kasvu on nyt niin haipakkaa, että suosikkituotteet ovat ajoittain kauppojen hyllyistä lopussa.

– Keskeisin syy on se, että joillakin isoimmista valmistajista ei ole ollut kykyä vastata näin ryminällä kasvaneeseen kysyntään. Paikoitellen on jouduttu myymään jopa "eioota", mikä on tosi ikävä juttu, valikoimajohtaja Antti Oksa S-ryhmästä sanoo.

Myös Keskon mukaan ruotsalaisen Oatlyn suosituimpien tuotteiden saatavuudessa on tällä hetkellä haasteita valmistajan tuotantoteknisistä syistä johtuen.

Oatlyn mukaan yhtiö yrittää vastata ennakoitua suurempaan kysyntään ja on muun muassa rakentamassa uusia tuotantolinjoja.

Lehmänmaidon kulutukseen on matkaa

Kauramaidon myynti on kaiken kaikkiaan suurimmissa ruokakauppaketjuissa jyrkässä nousussa.

– Tänä vuonna kaurajuomien myynnin kehityksen osalta voidaan puhua jopa läpimurtotason kasvusta, Keskon päivittäistavarakaupan tuoretuotteiden osto- ja myyntipäälllikkö Timo Kirjavainen sanoo.

Maidon tapaan käytettävien kasvipohjaisten juomien myynti on K-ruokakauppaketjussa kasvanut tänä vuonna noin puolella viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Eniten ovat nousseet juuri kaurajuomien myyntilitrat.

Myös S-ryhmässä kauramaitojen myynti on kasvanut 60 prosentilla viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. S-ryhmän arvio on, että se myy kaurajuomia tänä vuonna 9 miljoonaa litraa.

Maitoon verrattuna kauramaitojen myynti on kuitenkin yhä hyvin pientä. Esimerkiksi S-ryhmässä kaurajuomien myynnin osuus on ollut tänä vuonna 3 prosenttia nestemäisistä maitotuotteista ja kasvipohjaisista juomista.

Kaura on suomalaisille tuttu ja kotoisa

Ruokakulttuuria tutkiva Sami Koponen uskoo, että kauramaidon suosion taustalla on myös sen käytännöllisyys. Useat kaurajuomat säilyvät avaamattomina huoneenlämmössä, ja niitä voi hankkia vaikka verkkokaupasta suuria määriä kerrallaan.

Kaura sopii erilaisiin ruokavalioihin, mikä helpottaa arkea.

– Monissa perheissä kaura tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa yhden maidon politiikkaa, kun on erilaisia ruokavalioita, ruokatottumuksia ja allergioita, hän sanoo.

Kaura on suomalaisille todella tuttu raaka-aine, ja kasvipohjaisista juomista nimenomaan kaurajuomien kulutus nousee nyt selvästi. Se on suomalaisille kotoisampi vaihtoehto kuin soija-, riisi- tai mantelimaito.

Moni kuluttaja haluaa suosia lähellä tuotettua ruokaa, minkä Koponen uskoo lisäävän kotimaisten kauramaitojen kulutusta.

Kotimaiset kauramaidot valtaavat hyllyjä

Tänä vuonna kauppoihin on tullut useita uusia kotimaisten valmistajien kauramaitoja.

– Meillä tuotelukumäärä on tänä vuonna kaksinkertaistunut ennen kaikkea sen kautta, että peliin on tullut hienosti mukaan kotimaisia valmistajia, S-ryhmän valikoimajohtaja Antti Oksa sanoo.

Ulkomaiset tuotteet ovat pitkään hallinneet kauramaitohyllyjä, mutta kaurabisnekseen lähteneille kotimaisillekin valmistajille kaurajuomat ovat olleet erittäin tuottoisia.

Esimerkiksi kouvolalainen Kaslink tuli kauratuotteillaan markkinoille runsas vuosi sitten. Yhtiön mukaan kauramaidon ja muiden kauratuotteiden kysynnän kasvua voi koko tänä aikana kutsua jopa räjähdysmäiseksi. Kaslink vie tuotteitaan myös ulkomaille ja etsii uusia vientimahdollisuuksia.

Mainosten kauramaito on nuorten juoma

Mainonnassa kauramaito näyttäytyy trendikkäänä ja nuorekkaana juomana.

– Kauramaito vetoaa markkinoinnillaan nuoriin kuluttajiin, joilla ei ehkä ole vakiintuneita tottumuksia lehmänmaidon juomisesta. He vaikuttavat olevan kauramaidon ydinkohderyhmää, ruokakulttuurin tutkija Sami Koponen sanoo.

Myös S-ryhmän Antti Oksan mukaan nuorten osuus käyttäjissä painottuu, vaikka kauramaitoa ostavatkin kaikenikäiset.

– Pari-kolmekymppiset ja varhaisessa keski-iässä olevat korostuvat käyttäjissä selvästi, Antti Oksa sanoo.

Tutkija Sami Koponen arvelee, että kauramaito on tullut suomalaiseen ruokakulttuuriin pysyvästi.

– Suurin buumi voi mennä ohi, mutta uskon ettei tämä ole mikään ohimenevä trendi.

Lue myös:

Tutkija odotti vuosikymmeniä, että kaura löisi läpi – sitten tulivat nyhtökaura ja kauramaito, ja nyt hän sanoo olevansa taivaassa

Markku Toivola on kuljettanut leipomotuotteita kuorma-autolla yli 30 vuotta. Seitsemän vuotta sitten mies joutui reitillään onnettomuuteen. Toinen osapuoli menehtyi.

Törmäyksen jälkeen sokkiin vaipunut Toivola ei kyennyt soittamaan hätänumeroon. Ensimmäinen paikalle ajanut autoilija soitti apua.

Vaikka asikkalalainen kuljetusyrittäjä oli onnettomuuteen tyystin syytön, kantaa hän sen jälkiä mukanaan loppuelämänsä. Etenkin pimeässä kuljettaja on erityisen valpas.

– Kyllä se oli pitkään mielessä, miksi tämä tapahtui juuri minulle.

Ilman fyysisiä vammoja selvinnyt Toivola kuljetettiin terveyskeskukseen. Siellä hän sai keskustella lääkärin kanssa muutaman tunnin. Seuraavana yönä Toivola lähti taas ajamaan.

– Ei ollut paljon vaihtoehtoja, kun olen yrityksen ainoa kuljettaja.

Läheltä piti -tilanne voi ahdistaa yhtä paljon kuin onnettomuus

Raskaan liikenteen turvallisuutta muun muassa Trafille tutkinut Tarja Ojala on 1990-luvulta alkaen tarkastellut kuljettajien onnettomuuskokemuksia ja niiden vaikutusta kuljettajien psyykkiseen hyvinvointiin.

Hänen mukaansa vakavat tapaukset kuormittavat ihmisiä eri tavoilla. Pelkkä läheltä piti -tilanne voi stressata kuljettajia yhtä paljon kuin tuhoisa kolari.

– Jos osallisena on lapsia, se voi kuormittaa kuljettajaa äärimmäisen paljon.

Onnettomuuskokemus pysyy kuljettajan mukana aina. Joillekin taakka on liian suuri kannettavaksi.

– Tiedän tapauksia, joissa kuljettaja on päätynyt itsemurhaan. Tai sitten vaihdetaan ammattia, vaikka siihen ei olisi mitään osaamiseen liittyvää syytä, Ojala kertoo.

Liikenneturvan tilastoista selviää, että kuolemantapaukset raskaan ajoneuvon onnettomuuksissa ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet, mutta viime vuosien aikana määrässä on hienoista nousua. Liikenneturvan mukaan valtaosan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista aiheuttaa jokin muu kuin raskas ajoneuvo.

Työterveys huolettaa asiantuntijoita

Tutkija Tarja Ojalan mukaan kaikissa kuljetusyrityksissä työterveys ei ole riittävän hyvissä kantimissa. Asia tulee ilmi juuri onnettomuustilanteissa ja niihin varautumisessa.

– Jos on hyvä työnantaja, siellä on varauduttu ja on selkeät suunnitelmat. Esimerkiksi jos jotain sattuu vieraalla paikkakunnalla, kuka tulee hakemaan pois. Tämä ei ole missään tapauksessa kaikissa yrityksissä kunnossa.

Trafin johtava asiantuntija, psykologi Inkeri Parkkari on huomannut saman asian. Hänen mukaansa ongelmia on enemmän pienissä raskaan liikenteen yrityksissä.

On ollut tapauksia, ettei kuljettajan hyvinvointi ole kiinnostanut työnantajaa. Inkeri Parkkari

Sekä Ojala että Parkkari ovat onnettomuustutkintoja tehdessään huomanneet, että työnantajalta ei aina löydy empatiaa kuljettajaa kohtaan.

– On ollut tapauksia, että työnantajaa on kiinnostanut vain auton kunto, Parkkari kertoo.

Onnettomuuden kokenut kuorma-autonkuljettaja Markku Toivola on yksityinen kuljetusyrittäjä. Kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen mies olisi kaivannut enemmän ohjattua apua, vaikka pääsikin purkamaan tuntojaan lääkärille.

– Ei se minulle olisi riittänyt. Silloin tosin lähdin lomalle hyvän kaveriporukan kanssa seuraavalla viikolla.

Toivola kertasi tapahtunutta ystävilleen useaan kertaan, sai heiltä tukea ja hiihti pohjoisen lumilla. Lopulta ahdinko helpotti.

Tukipuhelin palvelee 24/7

Raskaan liikenteen ammattilaisille on olemassa oma vertaistukipuhelin. Suomen Kuljetus ja Logistiikka Skal ry:n ja Rahtareiden ylläpitämään numeroon voi soittaa kellon ympäri. Numeron päivystämisestä vastaa Autoliitto.

Vertaistukea antavat vapaaehtoiset miehet ja naiset, joilla on jokin kontakti alaan. Yksi heistä on puhelinta perustamassa ollut kuljetusyrittäjä Ahti Myllys. Hän on pyörittänyt rattia työkseen 47 vuotta.

Myllys kertoo, että aina raskasta liikennettä koskevan vakavan onnettomuuden jälkeen soitot lisääntyvät. Kun erään usean auton ajoringistä yksi kuljettaja menehtyi onnettomuudessa, tukea tarvitsivat myös muut saman ringin kuljettajat.

– Inhimillisen menetyksen lisäksi siinä sekoittui koko ajorinki, kun yksi kuljettaja ja auto olivat pois pelistä.

Vertaistukipuhelinta onkin kiitelty siitä, että auttajat ymmärtävät apua tarvitsevan taustat – miten yksi onnettomuus voi vaikuttaa kuljetusyrittäjän talouteen radikaalisti.

Myllys muistaa tapauksen, jossa henkistä tukea tarvitsi puolisonsa menettänyt kuljettaja. Hän oli saanut kriisiapua, mutta työhuolia ymmärsi vasta toinen liikennöitsijä. Yksinhuoltajaksi jääneen kuljettajan oli pakko vaihtaa ammattia.

Vertaistukipuhelin ei kuitenkaan varsinaisesti käy kuumana. Skal ry:stä kerrotaan, että tavallisesti puhelin soi muutaman kerran kuussa.

Tutkija Tarja Ojala uskoo, että osa kuljettajista ei osaa hakea apua, vaikka sitä tarvitsisi. Tukipuhelinta hän pitää silti merkittävänä.

– Puhelinpalvelu on tärkeä perälauta. Se täydentää, ja niin kauan kuin soittoja tulee, sille on tarvetta.

Pete Parkkosen kiharat hiukset ovat kosteat. Hän on käynyt pelaamassa sählyä ennen haastattelua. Parkkonen juo palauttavaa juomaa.

Verkkaritakkiin ja farkkuihin pukeutunut Parkkonen voisi olla kuin kuka tahansa 28-vuotias urheileva nuori mies. Artistiksi hänet arvaa korkeintaan käsistä. Sormissa on isoja sormuksia ja kynnet on maalattu mustiksi.

Parkkonen nousi julkisuuteen jo kymmenen vuotta sitten Idolsista. Kaksi vuotta sitten Kohta sataa -kappaleen video muutti kaiken. Alastonta vartaloaan esitellyt laulaja teki itsestään seksiobjektin.

– Voin mielelläni kantaa seksisymbolin viittaa, jos Suomen kansa sitä oikein haluaa. Eipä siitä voi huono fiilis tulla, laulaja virnistää.

10 vuoden opit

Se oli hirveä vääryys. Yleisö tyrmistyi, kun vuoden 2008 Idolsin ennakkosuosikki Pete Parkkonen tippui kisasta. Pihtiputaalainen sijoittui kolmanneksi, kun finaaliin menivät Koop Arponen ja Anna Puustjärvi, joka nykyisin tunnetaan artistinimellä Anna Puu.

Parkkonen on tänä vuonna miettinyt paljon uraansa, koska sitä on takana kymmenen vuotta. Tuona aikana moni asia on muuttunut. Hänen ensimmäistä levyään myytiin vielä fyysisinä kappaleina, kun nykyisin musiikkia kuunnellaan lähinnä suoratoistopalveluista.

– Aika tuntuu pitkältä, mutta nopealta. Samaan aikaan voi miettiä, että olen vasta urani alussa.

Suuri muutos on tapahtunut myös mediassa. Vielä kymmenen vuotta sitten Parkkosesta lehteen painetuista jutuista puhuttiin vasta seuraavana päivänä. Älypuhelimien aikana uutiset ovat parin tunnin päästä vanhoja.

– Tänään se on kuin Tinder-peliä eli katsotaan uutiset ja mennään seuraavaan.

Koska olin objektoinut itseni videolla, se antoi luvan ihmisille tehdä keikoilla seksuaalista häirintää. Minua kouritaan hiuksista varpaisiin.

Pete Parkkonen kokee, että media on kohdellut häntä suhteellisen hyvin. Hyötyä on ollut enemmän kuin haittaa.

– Julkisuuden kautta olen voinut tuoda musiikkiani ihmisten tietoisuuteen. Julkisuus on ollut 75 prosenttisesti positiivista. Se 25 prosenttia on sitten vahvasti paskaa. Se vie yksityisyyden ja yksityisen elämän.

Kaveriporukan kanssa bailaamaan lähtiessä pitää miettiä, minne menee ja mitä tekee. Laulaja kestää itseään koskevat ikävät jutut, mutta perhettään käsitteleviä juttuja hän ei siedä.

– Keltainen lehdistö osaa myöskin värväillä omat lauseensa mun suuhun. Sekin on nyt tiedossa ja paremmin hallussa kuin kymmenen vuotta sitten. Nyt tietää, mitä suustansa latelee.

Kohta sataa...

"HUHHUH mitä kihelmöintiä musavideon katsominen aiheutti."

Näin kommentoi yksi keskustelija Vauva.fi-sivustolla Pete Parkkosen Kohta sataa -musiikkivideota pari vuotta sitten.

Viivi Huuskan ohjaamalla videolla laulaja sivelee öljyttyä vartaloaan, kuohuviini suihkuaa haarovälistä ja sanat viittaavat suorasukaisesti seksiin.

Kohuhan siitä syntyi. Suomessa ei aiemmin oltu nähty yhtä eroottista musiikkivideota, jossa pääosassa on mies. Sosiaalisessa mediassa osa ihasteli videota, toisten mielestä se esineellisti miehiä.

Parkkosen mukaan tekijät jännittivät vastaanottoa, mutta silti valtava huomio yllätti.

– Emme osanneet odottaa, että se räjähdys olisi ollut noin valtava. Siinä sitten herkuteltiin medialla. Se meni ihan maaliin asti.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Video muutti suhtautumisen Pete Parkkoseen. Se konretisoitui etenkin keikoilla. Yleisö oli tarrannut kiinni komeaan mieheen aiemminkin, mutta videon jälkeen hanakoita käsiä tuli huomattavasti enemmän.

– Koska olin objektoinut itseni videolla, se antoi luvan ihmisille tehdä keikoilla seksuaalista häirintää. Minua kouritaan hiuksista varpaisiin.

Satunnaisista tapauksista Parkkonen ei välitä, mutta jatkuvana se ei tunnu kivalta. Silloin laulaja pyrkii lopettamaan tilanteen välittömästi ja kertomaan, että asia ei ole ok.

Suomessa ei ole totuttu, että mies on seksiobjektina ja katseen kohteena Parkkosen tavoin. Ainakaan tänä päivänä.

– Harvoin miehet uskaltavat puhua seksuaalisesta häirinnästä. Se on jollakin tavalla noloa.

Parkkonen kertoo, että hän on puhunut muutaman artistikollegan kanssa seksuaalisesta häirinnästä. Silti aiheesta keskustellaan edelleen vähän. Kuten myös siitä että naiset lähestyvät miehiä aiempaa rohkeammin.

– Sitä ei varmaan ole ennen vanhaan ajateltu, että se olisi väärin. On ajateltu, että se on okei, että nainen koskee miestä, mutta se ei ole okei, että mies koskee naista.

Parkkonen on kuitenkin tyytyväinen, että asiat ovat menossa parempaan päin.

– Tänä päivänä osataan ja uskalletaan puhua. Miehetkin saavat avata suunsa.

Hymypoika

Pete Parkkonen kaivaa esiin hiuslenkin ja pyöräyttää hiuksensa ponnarille. Laulaja jaksaa poseerata kuvaajalle, vaikka takana on lähes 30 haastattelua. Hänestä ollaan kiinnostuneita enemmän kuin koskaan aiemmin.

Parkkonen on juuri julkaissut neljännen albuminsa, Pete. Toinen suomenkielinen levy on artistin mukaan rakkausalbumi, joka on poppia lisämausteilla. Kappaleissa lauletaan elämänkokemuksista, itsensä etsimisestä ja epäröinnistä.

Levyllä on kuitenkin vahva eroottinen fiilis, mikä on jatkumoa Kohta sataa -kappaleelle. Monin paikoin Parkkosen tyyli tuo mieleen amerikkalaislaulaja Lenny Kravitzin esiintymisestä lähtien. Vertailu Kravitziin ei suomalaislaulajaa haittaa.

Parkkonen vaikuttaa olevan tällä hetkellä ihmisten mielissä lähinnä seksiä tihkuva artisti. Kuinka hän itse näkee imagonsa suomalaisten silmissä?

– Kun katson peiliin, näen rehellisen, hymyilevän ja ystävällisen ihmisen. En ole pyrkinyt tekemään mitään sellaista, mitä en ole. Luulen, että olen sellainen hymypoika Suomelle.

Onko Liina Tiusanen väärässä puolueessa?

Tyypillinen keskustan jäsen on mies, kuusikymppinen ja asuu todennäköisesti Itä- tai Pohjois-Suomessa. Väkirikkaalla Uudellamaalla keskustalaisista asuu vain joka kymmenes.

Helsinkiläinen Liina Tiusanen, 27, on syntynyt pääkaupungissa, vastustaa turpeenpolttoa, turkistarhausta ja syö lähinnä kasvisruokaa. Silti hän otti keskustan jäsenkirjan, eivätkä teatterikorkeakoulun käyneet vanhemmat ilahtuneet.

– Äiti on antanut selkeästi ymmärtää, että olen hyvä tyyppi, mutta puolue on väärä, Tiusanen naurahtaa.

Miksi keskustaan liittyy Liina Tiusasen kaltainen ihminen, jolla ei ole juuri maaseutuidentiteettiä? Nyt hän on Helsingin keskustanuorten puheenjohtaja ja tuore puoluevaltuuston varapuheenjohtaja.

Jos Tiusasen puoluevalinta on poikkeava, samaa voi sanoa koko keskustan tarinasta.

Keskustan piti kuihtua olemattomiin, kun Suomi kaupungistui ja väki pakeni maaseudulta.

Muissa Euroopan maissa keskustan kaltaiset talonpoikaistaustaiset puolueet ovat kutistuneet tai niitä on tuskin ollutkaan, mutta Suomen keskusta on onnistunut pysymään poikkeuksellisella tavalla vallassa.

Suomalaiset ovat saaneet tottua keskustan valtaan 30 viime vuoden aikana, jolloin se on pitänyt hallussaan Suomen pääministerin paikkaa muita puolueita useammin ja pidempään. Viimeksi pääministeriksi ja vaalivoittajaksi nousi keskustajohtaja Juha Sipilä.

Poliittisen historian tutkija Mikko Majander sanoo, että SDP:n 1950-luvun kärkipoliitikko Väinö Leskinen ei olisi voinut pahimmissa kuvitelmissaankaan ajatella, että Suomessa on 2000-luvulla keskustalaisia pääministereitä. Majander on tutkinut aiemmin muun muassa SDP:n historiaa ja työskentelee parhaillaan ajatushautomo Magman tutkijana.

Miksi keskustalle ei käy kuten muille agraaritaustaisille eurooppalaispuolueille?

Liina Tiusasen syy liittyä keskustaan oli käytännöllinen. Hän huomasi Jyväskylässä opiskellessaan, että jos haluaa vaikuttaa asioihin, pitää löytää valtakunnallinen puolue.

Valinta osui keskustaan, jonka arvot vetosivat Tiusaseen enemmän kuin kokoomuksen.

– Koin, että kokoomuksessa korostetaan yksilön vastuuta itsestään. Keskustassa korostetaan sitä, että ihminen yksin ei ole oman onnensa seppä.

Juuri tässä tullaan siihen, miten Suomen puoluekenttä poikkeaa muusta Euroopasta. Kun Suomessa keskusta ja kokoomus kilpailevat osin samoista äänestäjistä, muualla ääniä voi Mikko Majanderin mukaan tavoitella yksi keskustaoikeistolainen puolue, kuten kristillisdemokraatit.

Puoluetutkija Rauli Mickelsson Turun yliopistosta sanoo, että keskustan kaltaisia suuria agraaripuolueita on ollut ennen kaikkea Itä-Euroopassa ja Skandinaviassa, mutta muualla maatalouspuolueet eivät ole olleet tai pysyneet kovin voimakkaina.

Itä-Euroopasta agraaripuolueet käytännössä katosivat jo silloin, kun vallan ottivat toisen maailmansodan jälkeen kommunistit.

Ruotsissa keskusta pääministeripuolue viimeksi 70-luvulla

Kun Suomea hallitsee keskustalainen pääministeri, lahden takana Ruotsissa paikallinen keskustapuolue ylsi samaan viimeksi 1970-luvulla. Sen jälkeen hallitusta ovat vetäneet vuorotellen sosiaalidemokraatit ja Ruotsin kokoomus.

Osa selitystä voi olla, että Ruotsissa muutkin puolueet kuin keskusta ovat ajaneet syrjäseutujen asiaa. Valtio-opin emeritusprofessori Jan Sundberg sanoo, että Ruotsissa myös SDP on ollut melko vahva syrjäseuduilla.

Sundberg selittää, että naapurimaassa metsäteollisuus omistaa huomattavan osan metsistä, ja maa on syrjäseutuja myöten Suomea teollistuneempi. Suomessa keskustaa on auttanut sirpaleinen maanomistus, jonka takia meillä on paljon pieniä metsänomistajia.

Myös Norjan keskustapuolue kalpenee Suomen sisarpuolueen kannatuslukujen rinnalla, ja Sundberg tarjoaa samankaltaista selitystä kuin Ruotsin osalta.

Suomessa sanasta aluepolitiikka tulee heti mieleen keskusta, mutta rikkaassa ja rannikkoa pitkin polveilevassa Norjassa aluepolitiikka on ollut muidenkin puolueiden yleispolitiikkaa. Sundberg huomauttaa, että valtiovalta on satsannut paljon rahaa Pohjois-Norjaan, kalastukseen ja öljyyn.

Entä Tanska? Siellä pääministeripuolueena on ollut agraaritaustainen Venstre, mutta se eroaa tutkijoiden mukaan olennaisissa asioissa Suomen keskustasta.

Sundberg huomauttaa, että Venstre on paitsi agraari myös liberaali. Mikko Majander arvelee, että pinta-alaltaan suuremmassa Suomessa alueellisuus korostuu enemmän kuin pienemmässä Tanskassa.

Olen vitsinä sanonut, että kepulaisuus on geeni. poliittisen historian tutkija Mikko Majander

Suomessa keskusta on ratsastanut maakuntien ja maaseudun asianajajana, mutta esimerkiksi keittiöstään kuuluisassa Ranskassa sama tuskin onnistuisi. Mikko Majander huomauttaa, että Ranskassa maaseudusta huolehtiminen on ollut kansallinen ylpeyden aihe kaikille puolueille.

Maakuntapuolueen tarrautuminen vallan kahvaan ei ole ainoa erikoisuus, joka Suomen puoluekentässä on. Moniin Euroopan maihin verrattuna meillä on tavallista useampia suuria, merkittäviä puolueita. Erona voi pitää myös sitä, että muualla vihreät ovat usein selvästi vasemmalla.

Pärjääkö keskusta, koska kaupungistuminen jäi Suomessa puolitiehen?

Liina Tiusanen kertoo lypsäneensä kerran, eikä hänellä ole kosketusta maatalouteen tai metsänomistukseen.

Mutta ei hän koe olevansa pelkästään kaupunkilainenkaan. Kun Tiusanen oli lapsi, perhe muutti Helsingistä Ouluun ja sieltä vielä Muhokselle.

Tiusanen on huomannut, että puolueessa arvostetaan jäsenten "perinteistä" taustaa kuten keskustalaista sukua tai maatiloja, joissa on viljelty 500 vuotta. Mutta vahvuutena pidetään myös sitä, että keskustassa on helsinkiläisiä.

Ehkä ilmeisimmältä tuntuva selitys keskustan menestykselle on, että Suomessa kaupungistuminen on jäänyt puolitiehen. Jos keskusta on eurooppalaisittain poikkeava, sitä on myös Suomi. Suomi on Euroopan Unionin väljimmin asuttu maa, jossa väkeä on vähän ja lääniä riittää.

Keskustan selviytymistä ei voi kuitenkaan ymmärtää, ellei palaa ajassa 50 vuotta taaksepäin. Silloin Suomea ravisteli suuri maaltamuutto ja keskustapoliitikot olivat pulassa. Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa keskusta kärsi pahan tappion ja puheet auringonlaskun puolueesta yltyivät.

Keskustan oman historiankirjoituksen mukaan puolueen nousun pohja kuitenkin luotiin juuri 1960- ja 70-lukujen taitteessa.

Puoluetutkija Rauli Mickelsson sanoo, että keskeinen syy keskustan suosiolle on aluepolitiikan korostaminen. Puolue pelaa vastakkainasettelulla: toisessa päässä on lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomi, toisessa kaupungistunut eteläinen Suomi.

Sisällissodan linjat näkyvät

Mickelssonin mukaan jo sadan vuoden takaisessa sisällissodassa punaisen ja valkoisen Suomen raja noudatteli keskustan kannatusta. Siitä lähtien kokoomus ja SDP ovat olleet Etelä-Suomen puolueita ja keskusta Itä- sekä Pohjois-Suomen.

Majander pitää ratkaisevana, että keskusta onnistui muuttumaan maatalousväestön edunvalvojasta laajemmaksi maakuntien puolueeksi. Hänen mukaansa on poikkeuksellista, että keskusta on pystynyt säilyttämään asemansa isona puolueena, vaikka työpaikkojen määrä maa- ja metsätaloudessa romahti.

Mickelsson selittää keskustan suosiota myös puoluekulttuurilla. Se tihkuu maalaisromantiikkaa. Keskusta eroaa jäsenistöltään kokoomuksesta, jolle ei istunut keskustan harrastama herraviha ja köyhän maan puolustaminen.

Majander sanoo, että osalla kansasta samaistuminen paikkoihin ja alueisiin on osoittanut hämmästyttävän sitkeäksi. Se periytyy hänen mukaansa tiukemmin kuin duunari-identiteetti. Se on demareille kuin agraarisuus keskustalaisille.

– Olen vitsinä sanonut, että kepulaisuus on geeni. Poliittinen kulttuuri on osoittautunut voimakkaammaksi kuin luokkapohjainen poliittinen samaistuminen, Majander sanoo.

Keskustaa auttoi läpi vaikean 1970-luvun se, että hallituspohja pysyi vaaleista huolimatta samana. Kokoomus oli ulkopoliittisista syistä ulkona, keskusta sisällä. Vallassaolo takasi, että keskusta sai voittoja aluepolitiikassa. Virastoja ja hallintoa alettiin hajasijoittaa maakuntiin, ja valtionyhtiöt investoivat niihin rahaa.

Majander sanoo, että keskustan onnistumista ei voi laittaa kuitenkaan vain ulkopoliittisen tilanteen tai Suomen väestörakenteen piikkiin. Hänen mukaansa keskusta oli ammattitaitoinen poliittinen kone.

Muutkin perinteiset puolueet ovat samassa liemessä. poliittisen historian tutkija Mikko Majander

Keskustalle oli selvää, että puolueen kannatuslaskun pysäyttäminen edellytti läpimurtoa kaupunkeihin. Helsinkiin keskusta ei ole tosin koskaan kunnolla pystynyt tunkeutumaan, alueellisiin keskuksiin kyllä.

Majanderin mukaan Suomessa on ollut keskustaoikeistossa tilaa kahdelle ”suurelle", kun porvaripuolen suhteellinen osuus äänestäjistä on kasvanut käytännössä 1970-luvulta lähtien.

– Keskusta on säilynyt näin käypänä vaihtoehtona, joka voi pongahtaa erityisesti oppositioasemasta takaisin jaloilleen.

Kiihtyvätkö jälleen puheet keskustan tuhosta?

Keskustan kannatus on laskenut alimmaksi yli kuuteen vuoteen, kun Juha Sipilän hallituskausi lähenee loppuaan.

Uhkaako keskustaa lopulta tuho, jota sille on useaan kertaan ennustettu vuosikymmenten varrella? Vai jaksaako kukaan edes aloittaa enää keskustelua auringonlaskun puolueesta, kun se on niin monta kertaa mennyt pieleen?

Majanderin mukaan aiempien ennustusten osoittautuminen liioitteluksi ei takaa keskustan pelastautumista.

Takavuosiin verrattuna uutta on, että uhka ei nyt koske vain keskustaa. Puolueuskollisuus, joka aiemmin kannatteli keskustaakin, on laskenut, ja liikkuvia äänestäjiä voi olla yli kolmannes suomalaisista.

Ajattelu, että ihmisten pitää saada asua missä haluavat on tulevaisuutta. Helsingin keskustanuorten puheenjohtaja Liina Tiusanen

– Muutkin perinteiset puolueet ovat samassa liemessä. Mikään ei takaa, että keskusta nousee kanveesista, jota kohti sitä nyt naulataan, mutta mahdollisuudet ovat samat kuin muillakin.

Majander sanoo, että SDP:nkin osalta voi kysyä, miten puolue selviää, kun jäsenet ja kannattajat ovat niin ikääntyneitä.

– Se riippuu puolueiden kyvystä uusiutua ja tehdä hyvää politiikkaa.

Mutta mistä puolueet saavat riveihinsä lisää nuoria uudistajia, Liina Tiusasia?

Tiusasen mielestään keskustan perinteiset ajattelutavat, kuten alueellisuuden korostaminen, eivät ole takapajuisia. Ne vaativat vain "uudelleensanoittamista".

Tiusanen uskoo, että työ ei ole tulevaisuudessa niin paikkaan sidottua kuin nyt, eikä työ ole enää elämää ohjaava ykkösarvo, jonka takia ihmisten olisi pakko muuttaa Helsinkiin ja muihin kaupunkeihin.

– Ajattelu, että ihmisten pitää saada asua missä haluavat on tulevaisuutta, vaikka se ehkä tässä hetkessä kuulostaa vanhanaikaiselta.

Lähteinä on käytetty Tytti Isohookana-Asunmaan kirjaa Virolaisen aika: Maalaisliitosta Keskustapuolue 1963–1981, Seppo Kääriäisen kirjaa Sitä niittää, mitä kylvää: Keskustan strategiset valinnat 1964-2001 ja Kunnallisalan kehittämissäätiön raporttia Puolueiden rakenteet ja jäsenistön verkostot.

Yhä useampi fysioterapeutti käyttää nykyään faskiakäsittelyä hoitaessaan asiakkaita. Moni fysioterapia-asiakas kertoo löytäneensä avun pitkäaikaisiin kipuihinsa faskioiden käsittelystä, vaikka myöntääkin hoitotavan kirvoittavan usein kivun kyyneleitä silmännurkkaan.

– Kyllä se välillä tuntuu aika kipeältäkin ja välillä on vedet silmissä, kun hoitoa annetaan. Mutta kun se on niin hirveän hyvä, niin sen kyllä kestää, kertoo hämeenlinnalainen Marja-Terttu Dahl, jolla on hoitomuodosta jo usean vuoden kokemus.

Päänsärkypotilaille, leikkausten ja urheiluvammojen jälkitiloihin, mutta sitä voidaan käyttää myös ennaltaehkäisevästi. Marianne Salonen

Faskia on sidekudosta: peitekalvoa, joka ympäröi ja yhdistää kehon lihaksia, sisäelimiä, hermoja ja luita. Faskioita on verrattu kokovartalosukkahousuun, joka pitää kehoa kasassa. Niitä rinnastetaan myös kalvoihin, jotka muodostavat appelsiinin lohkot.

Usein lihaskalvokäsittelyä käytetään hoitamaan selkää, reisiä, pohkeita, säären etuosaa ja niska-hartiaseutua. Hämeenlinnalainen fysioterapeutti Marianne Salonen käyttää faskiatekniikkaa noin 80 prosentille asiakkaistaan, suurimmaksi osaksi tuki- ja liikuntaelinasiakkaille.

– Päänsärkypotilaille, leikkausten ja urheiluvammojen jälkitiloihin, mutta sitä voidaan käyttää myös ennaltaehkäisevästi, kertoo Salonen.

Tieto faskiarakenteen anatomiasta on kehittynyt huimasti

Faskioiden olemassaolo on tiedetty pitkään, mutta niiden kolmiulotteisuutta ei ole aikaisemmin pystytty kuvantamaan. Anatomian tutkimusmenetelmät ja välineet ovat kuitenkin kehittyneet 2000-luvulla voimakkaasti. Ammattilaisten mukaan se selittää käsittelyn suosion kasvua fysioterapiassa viime vuosina.

– Varsinkin tieto faskiarakenteen anatomiasta ja lihasten yhteyksistä toisiinsa on lisääntynyt huimasti, myöntää fysiatriaan erikoistuva yleislääkäri Jani Takatalo Oulun Terveystalosta.

Kalvoilla on merkitystä

Vasta viime vuosina on alettu ymmärtää, miten suuri merkitys ihmisen liikkuvuuteen kehon kalvoilla on. Kun kalvo kiristyy, siihen tulee kiinnikkeitä, jotka heijastuvat muualle kehoon ja aiheuttavat kipua. Faskiat voivat kiristyä esimerkiksi arpien vaikutuksesta.

– Ihmiskeho pystyy mukautumaan tosi paljon. Kalvojen kiinnikkeet eivät välttämättä haittaa, mutta kun tulee ikää tai muita kehon rasitteita, ne saattavat aiheuttaa ongelmia, kertoo Suomen Fysioterapeutit ry:n puheenjohtaja Tiina Mäkinen.

Keho pystyy tiettyyn määrään kompensaatioita, mutta kun niitä on liikaa, keho alkaa oireilla. Nita Tolvanen

Fysioterapeutti, lasten fysioterapian erikoisasiantuntija Nita Tolvanen sanoo itse hoitavansa asiakkaansa faskioita vammoissa, joissa oire on vammamekanismiin nähden verrattain voimakas. Tälläinen vamma on Tolvasen mukaan esimerkiksi nilkan nyrjähdys, joka saattaa usein vaivata vielä kuukausien jälkeen nyrjähtämisestä.

– Keho pystyy tiettyyn määrään kompensaatioita, mutta kun niitä on liikaa, keho alkaa oireilla. Tällöin pieni uusi vamma voi olla liikaa. Tästä syystä faskiamanipulaatiossa kerätään tietoa aikaisemmista vammoista, koska niillä saattaa olla iso merkitys nykyiselle oireelle, kirjoittaa Tolvanen sähköpostissaan.

Liikunta tulee paljon helpommaksi sen jälkeen. Marja-Terttu Dahl

Marja-Terttu Dahlilla on takanaan useita leikkauksia, joiden takia hän käy fysioterapeutilla säännöllisesti. Hämeenlinnalainen eläkeläinen käy sekä joogassa että pilateksessa ja kävelee pitkiä kävelylenkkejä lähes päivittäin. Nykyään Dahlin fysioterapeutti hoitaa asiakastaan usein käyttäen faskiakäsittelyä.

– Kudostyyppini on sellainen, joka kasvaa aika herkästi arpikudosta. Faskiakäsittelyllä ollaan saatu se arpikudos venyvämmäksi ja elastisemmaksi. Liikunta tulee paljon helpommaksi sen jälkeen, kertoo Dahl.

Yksi hoitomuoto muiden joukossa

Faskiakäsittelyissä on olemassa useita koulukuntia. Marianne Salonen ja Nita Tolvanen ovat käyneet italialaisen Luigi Steccon menetelmän mukaisen koulutuksen. Asiantuntijoiden mukaan kaikkien koulukuntien perimmäinen tarkoitus on kuitenkin mukauttaa lihaskalvon toiminta niin, että se pystyy liikkumaan normaalisti.

– Faskioiden hoitamisella pyritään saamaan lihasten yhteistyö mahdollisimman hyväksi, yksinkertaistaa fysiatriaan erikoistuva yleislääkäri Jani Takatalo.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksissa on kyse useimmiten toiminnallisista vaivoista, ei niinkään rakenteellisista. Faskiakäsittely auttaa erityisesti toiminnallisissa kehon ongelmissa.

– Tämä on yksi passiivinen hoitomuoto muiden joukossa. Yritetään saada ihminen nopeammin oman aktiivisen tekemisen piiriin. Oma harjoittelu on kuitenkin kuntoutuksessa ja fysiatrisessa hoidossa yksi tärkeimmistä hoitomuodoista, korostaa Takatalo.

Lisätutkimusta kaivataan

Fysiatriaan erikoistuva yleislääkäri Jani Takatalo kertoo, että hyvistä kokemuksista huolimatta lisätutkimuksia faskiahoitojen vaikutuksista kaivataan.

– Esimerkiksi lihaskalvokäsittelystä alaselkäkivun hoidossa on jonkinlaista näyttöä jo olemassa, mutta huomattavasti lisää tutkimuksia vielä tarvitaan hoitomuodon tukemiseksi.

Oululaiskerrostalossa kävi vahinko pari kuukautta sitten. Perheen kissa Namu säikähti jotakin, otti jalat alleen ja karkasi ikkunasta teille tietämättömille. Naapuri ehti nähdä kissan katoamisen.

Kun kissan emäntä Saana Tolppanen tuli illalla kotiin, oli edessä huoli kissan kohtalosta. Tolppanen ryhtyi tuumasta toimeen ja aloitti toimet kissan saamiseksi takaisin. Hän ilmoitti asiasta kahdessa eri Facebook-ryhmässä ja saikin selville, että kissa oli nähty lähialueella.

Tolppanen etsi kissaansa laittamalla ilmoituksia ja seuraamalla Facebook-ryhmiä, jättämällä katoamisilmoituksia eri puolille Oulua ja ehtipä hän hankkia loukunkin kissan kiinnisaamiseksi.

Etsinnöistä huolimatta Namun karkumatka venyi liki kahteen kuukauteen. Tarinalla on onnellinen loppu, sillä lopulta Kempeleessä sijaitseva lemmikkihoitola Vierashuone sai Namun asiakkaakseen, ja omistaja tavoitti kissansa sieltä.

Se tavallinen tapaus

Kempeleläinen lemmikkihoitolan yrittäjä Simo Tolonen saa asiakkaakseen vuosittain noin 300 kissaa. Omistajan kertova verkkopalvelu turvasiru (Turvasiru.fi) löytyy vain harvalta lemmikkihoitolaan tuodulta kissalta.

– Kokemukseni mukaan vain kaksi löytökissaa sadasta on sirutettu, Tolonen kertoo.

Pelkkä turvasiru ei kuitenkaan riitä, siru pitää myös rekisteröidä.

– Kaikki siruttajat eivät automaattisesti rekisteröi kissansa tietoja yhteenkään rekisteriin, joten sirusta ei silloin ole hyötyä.

Tolonen ihmettelee kissaomistajia, jotka antavat kissansa liikkua pihalla ilman valvontaa. Lain mukaan kissa ei saa liikkua luonnossa ilman valvontaa.

Tolonen on huomannut, että kissojen siruttaminen yleistyy, mutta hitaasti.

– Suuri osa, jotka leikkauttavat kissansa eläinlääkärillä, siruttavat sen samalla. Vastuulliset lemmikinomistajat ovat tämän jo ymmärtäneet. On kuitenkin edelleen ihmisiä, jotka päästävät kissansa kulkemaan vapaana, mikä ei ole oikein, Tolonen kertoo.

Mikrosiru kaikille eläimille

Kissoja sirutetaan eläinlääkärissä sekä vapaaehtoisten avulla. Asialla ovat yleensä eläinsuojeluyhdistykset.

Myös miljonaa mikrosirua -kampanja kiertää siruttamassa kissoja ja muita eläimiä eri puolilla maata. Kampanja kävi Oulussa 5.1.2018. Tuolloin sirutettiin 113 kissaa ja 28 koiraa. Vuoden 2019 alussa kampanja kiertää siruttamassa eläimiä Haminassa, Orimattilassa, Lohjalla ja Kangasalla.

Siruttajat tekevät hommaa vapaaehtoisesti ja harrastusmielessä, ja omistajalle kustannukset ovat selvästi halvemmat kuin normaalisti.

Miljoona mikrosirua -tapahtuman siruttaja Annulii Koponen kertoo, että he ovat siruttaneet noin 5 000 kissaa. Työ on vasta alussa.

– Kukaan ei tiedä tarkkaa kissojen määrää maassamme. Arviot pyörivät 600 000:sta aina miljoonaa saakka. Veikkaan, että meidän siruttamamme noin 5 000 kissaa on alle prosentti koko maan kissoista.

Kansallisia rekisterejä, joihin kissan tai koiran voi rekisteröidä, on neljä. Siruttaminen maksaa muutamasta kympistä yli 100 euroon eläinlääkärillä.

– Voisin sanoa näin, että jokainen maatiaiskissan omistaja ymmärtää siruttamisen ja rekisteröinnin tärkeyden viimeistään siinä vaiheessa, kun käy lunastamassa kissansa löytöeläinkodista, kertoo Koponen.

Koponen muistuttaa, että Kennelliitto sai vaatimuksensa läpi hallituksen esitykseen eläinsuojelulain (Valtioneuvosto) uudistukseen. Koirat aletaan esityksen mukaan siruttamaan vuoden 2021 alusta. Kissat esityksestä puuttuvat.

– Itse en usko pakkoon, uskon vapaaehtoisuuteen ja tietoisuuden lisäämiseen. Siru ja sen rekisteröinti ovat halpaa verrattuna siihen, että lunastaa kissansa löytöeläinkodeista, Koponen sanoo.

Sirutus laskisi kustannuksia

Lemmikkihoitola Vierashuoneen Simo Tolonen kannustaa kissanomistajia siruttamaan lemmikkinsä. Näin oleskeluaika löytöeläinkodissa lyhenisi ja kustannukset omistajalle laskisivat.

Lemmikkihoitola Vierashuone vastaa Oulun kaupungin sekä ympäristökuntien Muhoksen, Kempeleen, Hailuodon, Limingan, Lumijoen ja Tyrnävän irrallaan tavattujen lemmikkieläinten tilapäisestä hoidosta. Kuntalaiset maksavat Vierashuoneen löytöeläintoiminnan.

Kun omistaja hakee löytökissansa takaisin Vierashuoneelta, tulee se maksamaan vähintään 55 euroa. Jos omistajaa ei löydy, voidaan kissa myydä uuteen kotiin 190 eurolla.

Kadonneen kissansa Saana Tolppanen sai takaisin, vaikka sillä ei ollutkaan mikrosirua. Nyt hän aikoo nyt siruttaa kissansa, kaiken varalta.

– Jos se maksaa muutaman kympin, niin sen maksaa mielellään. Taidanpa siruttaa myös sekarotuisen koirani samalla, naurahtaa Tolppanen.

Pariisissa hallitusta vastustavien mielenosoittajien ja poliisin väliset yhteenotot ovat olleet rajuja lauantain aikana.

Ainakin 80 ihmistä on loukkaantunut, joukossa 16 poliisia. Poliisi on pidättänyt 205 ihmistä. Poliisi kertoo myös mielenosoittajien varastaneen poliisielta rynnäkkökiväärin.

Lisäksi Champs-Elysées-kadun läheisyydessä on sytytetty yksi rakennus tuleen. Mielenosoittajat ovat sytyttäneet tuleen myös useita autoja sekä rakennustelineitä. Champs-Elysées'n varrella kaupat ja ravintolat ovat suojanneet ikkunoitaan. Kaksi suurta tavarataloa Pariisin keskustassa, Galeries Lafayette sekä Printemps, ovat sulkeneet ovensa väkivaltaisuuksien vuoksi.

Paikallisen uutiskanavan mukaan 19 metroasemaa on suljettu.

Mielenosoitukset käynnistyivät aamupäivällä Riemukaaren ympärillä, mutta levottomuudet levisivät myös laajemmalle. Viranomaiset epäilevät ääriryhmien soluttautuneen keltaliivien joukkoon ottaakseen yhteen poliisin kanssa.

Myös muualla Ranskassa keltaliivit ovat osoittaneet mieltään, joskin rauhallisemmin. Viranomaisten mukaan Emmanuel Macronin politiikan vastustajia on ollut liikkeellä jopa 75 000 ihmistä. Tämä on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin marraskuun puolessa välissä keltaliivien aloittaessa mielenosoitukset, tuolloin jopa 282 000 vastusti polttoaineiden hinnannousua.

Keltaliivit ovat tukkineet teitä eri puolilla Ranskaa yli kahden viikon ajan järjestettyjen protestien yhteydessä. He vastustavat polttoaineveron korotusta, korkeita elinkustannuksia ja presidentti Macronia.

G20-ryhmän kokouksessa Buenos Airesissa oleva Macron kommentoi tilannetta sanomalla, ettei koskaan hyväksy väkivaltaa. Presidentti tuomitsi ohikulkijoihin ja toimittajiin kohdistetun uhkailun sekä kauppojen ryöstelyn.

Laaja matalapaine tuo maanantaina ja tiistain vastaisena yönä lumisadetta Etelä- ja Länsi-Suomeen. Talvinen keli käy näillä alueilla kuitenkin vain kylässä, sillä pakkaslumi muuttuu pian sohjoksi ja sulaa pois.

Lumisade alkaa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa maanantaina iltapäivällä.

Illan ja tiistaiyön aikana sateet etenevät Pohjanmaalta pääkaupunkiseudun tuntumaan ulottuvalle alueelle. Lunta sataa muutamia senttejä, runsaimmin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa.

Ajokeli voi olla sateen vuoksi liukas, etenkin kun pakkaskeli vaihtuu lämpöasteisiin.

Tiistaina sään lauhtuessa sade muuttuu vedeksi ja sulattaa lumen pois etelästä ja lännestä. Sään lämpeneminen sulattaa myös Kaakkois-Suomeen viikonloppuna sataneen lumen.

Tuuli kylmentää itsenäisyyspäivän

Lapissa ja Kainuussa lumipeite vahvistuu lähipäivinä vaikka sää lämpenee alkuviikolla.

Keskiviikkona lämpötila putoaa pakkaselle Lounais-Suomea ja eteläisintä Suomea lukuunottamatta.

Itsenäisyyspäivän aattona keskiviikkona sää kylmenee etelässäkin. Pohjoisessa tulee lumikuuroja, mutta etelässä voi aurinko pilkahdella.

Itsenäisyyspäivänä torstaina on pakkasta lähes koko maassa. Etelä- ja lounaisrannikolla lämpötila on nollan tienoilla. Tuuli saa kuitenkin sään tuntumaan kylmemmältä.

Virolahden kappalainen Anne Koivunen saa väristyksiä aina, kun Hoosianna Daavidin poika -laulun kertosäe alkaa. Ne eivät tule liikutuksesta tai ihastuksesta.

– Hoosiaaaanna, hoosiaaaanna! Se kyllästyttää. Sitä jankataan ja venytetään loputtomiin. En pidä sellaisesta jankkauksesta missään laulussa, Anne Koivunen sanoo.

– Jos olisin rikas, palkkaisin työttömän kollegan hoitamaan kauneimmat joululaulut, Koivunen sanoo.

Anne Koivunen on pappi, joka ei välitä joulusta. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi hän on tänäkin jouluna töissä ja vetää aattona kaksi hartautta päivällä ja vielä yhden yöllä Haminan seurakunnan alueella. Hän itse ei vietä joulua mitenkään erityisesti.

Pappi puhuu sydämestä, mutta ei hehkuta

Vaikka Koivunen ei joulusta välitäkään, hän on silloin töissä hyvällä mielellä. Hartauksien pitäminen on aina mukavaa. Kirkossa joulun sanoma ja siihen liittyvät Raamatun lauseet ovat kaikille tuttuja. Haaste on siinä, että keksii saarnaan jotakin tuoretta ja koskettavaa sanomista.

– En esitä jouluihmistä tai puhu sellaista, mikä ei tule sydämestä, vaan pidän puheen asioista, jotka ovat minulle aidosti tärkeitä. Enkä takuulla hehkuta joululauluja, Koivunen lupaa.

Yhdestä joululaulusta hän voi melkein sanoa pitävänsä. Se on ruotsalaisen Carola Häggkvistin levyttämä Himlen i mitt famn, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Taivas sylissäni.

Riisi mieluummin sushina kuin puurona

Joulua karsastava pappi on kummajainen. Moni ei oikein keksi, mitä sanoisi, jos asia tulee ilmi keskustelussa.

Anne Koivunen ei ole koskaan pitänyt joulusta. Hän muistuttaa, että yksinäisille ihmisille joulu voi olla todella ahdistavaa aikaa.

– Olen surullinen ja melkein vihainen heidän puolestaan kaiken perhehössötyksen keskellä.

Koivunen itse suojautuu juhlakaudelta elämällä joulun alla mahdollisimman tavallista arkea. Jouluruokaa hän syö, jos tarjotaan, mutta ei väsää sitä kotona. Joulun alla papilla on ohjelmassa paljon puurojuhlia.

– Syön riisin mieluummin sushissa tai oikein tehtynä risottona. Riisipuuro makealla luumukiisselillä höystettynä ei ole mielestäni ruokaa, vaan makeasta pitävien herkkua. Otan näön vuoksi pari ruokalusikallista.

Koivusen mielestä parasta joulussa on se hetki, kun se on ohi. Silloin pappi pääsee oikeasti nauttimaan pimeän ajan rauhasta.

Kanttori veivaa joululauluja koko kevään

Kanttori Elina Haaviston vuodenkierrossa käsillä on nyt karmein aika vuodesta.

– Voisipa olla jossakin karussa kuukauden päivät. Joulunaika ei ole lainkaan minun juttuni. Joka paikassa raikaa samat tiptapit, Haavisto sanoo.

Ilomantsissa asuva Haavisto työskenteli 27 vuotta kanttorina seurakunnassa, mutta on nykyisin musiikin ja teatterin sekatyöläinen. Kanttorina joulumusiikki pursusi välillä ulos korvista.

– Kai se on hieno homma, jos kauneimmat joululaulut jotakuta liikuttaa. Itse en kaipaa minkään valtakunnan joulukonsertteja, Haavisto sanoo.

Joululauluista hän ei silti pääse eroon. Haaviston vetämä Carmeninae-kuoro työstää parhaillaan joululevyä, joka valmistuu vasta ensi vuoden jouluksi. Se tarkoittaa, että Haavisto veivaa joululauja kuoronsa kanssa vielä koko kevättalven.

– Voitko kuvitella!

Juhannuksena se jo hiipii

Haaviston jouluperinteisiin kuuluu kuitenkin joulukorttien teko. Ne hän tekee tapaninpäivänä valmiiksi seuraavalle vuodelle, ettei joudu joulun alla vahingossakaan fiilistelemään korttipajassa.

– Toivon kyllä vilpittömästi sen hyvän joulun ja uuden vuoden niille ihmisille, joille kortin lähetän, Haavisto sanoo.

Muille Haavisto suo joulunajan tunnelmoinnin ongelmitta, mutta yrittää itse “vain kestää sen läpi”. Sitten koittaa huoleton kevätkausi, mutta jo juhannuksen jälkeen saattaa mieleen juolahtaa: no niin, kohta on taas joulu.

Yli sata ihmistä loukkaantui lauantaina rajuissa mellakoissa Pariisissa, kun "keltaliivit" eli hallitusta vastustavat mielenosoittajat ottivat yhteen poliisin kanssa.

Poliisin mukaan yli 400 henkilöä pidätettiin yhteenotoissa.

Mielenosoittajat sytyttivät tuleen kymmeniä autoja ja useita rakennuksia sekä heittelivät poliisia kivillä. Poliisi vastasi kyynelkaasulla ja otti kiinni satoja mielenosoittajia.

Yksi ihminen loukkaantui vakavasti, kun mielenosoittajat työnsivät kumoon yhden Tuileries-puiston rautaporteista Louvren museon edustalla. Loukkaantuneita oli ainakin 133, joista noin parikymmentä oli poliiseja.

Jo kolmatta viikonloppua jatkuneet mielenosoitukset alkoivat vastarintana polttoaineveron korotuksiin, mutta kääntyivät pian yleiseksi protestiliikkeeksi presidentti Emmanuel Macronia vastaan.

Aiheesta lisää:

Pariisissa yli 200 pidätetty – mielenosoittajat varastaneet poliiseilta rynnäkkökiväärin, yksi rakennus sytytetty tuleen

Päivitys 2.12. klo 10.30: Pidätettyjen ja loukkaantuneiden lukumäärä päivitetty.

Kolme kuukautta ennen 16-vuotissyntymäpäiväänsä Aaron Armeya meni salaa virastoon ottamaan selvää, miten nimensä voi muuttaa vastaamaan sukupuoli-identiteettiään.

Nimenmuutokseen alaikäisenä tarvitaan Argentiinassa ainoastaan huoltajan suostumus. Vanhemmat kuitenkin halusivat, että asiassa odotettaisiin siihen asti, kunnes Armeya täyttäisi 16.

Suostuttelun jälkeen vanhemmat myöntyivät aikaistamaan nimenvaihtoa. Aaron Armeya sai uuden, omaa identiteettiään vastaavan henkilökortin parissa viikossa.

– Olin niin iloinen. Tiesin, että vihdoin aivan joka paikassa minua kutsuttaisiin sillä nimellä, joka oikeasti kuuluu minulle, Armeya sanoo.

Koulussa häntä oli sanottu Aaroniksi jo aiemmin. Näin noudatettiin Argentiinan liberaalia lakia sukupuoli-identiteetistä.

Aaron Armeya on avoimesti transsukupuolinen myös sosiaalisessa mediassa. YouTube- ja Instagram-päivityksissään hän kertoo tarkasti muutoksestaan naisesta mieheksi. Hän puhuu asiasta myös Ylen minidokumentissa.

Armeyalla on ollut aikaa käsitellä asiaa.

Hän tiesi jo nelivuotiaana olevansa väärässä kehossa.

Murrosiän alkaessa tunne vahvistui entisestään.

– Kun rinnat alkoivat kasvaa ja muut muutokset kehossa alkoivat, en enää kestänyt. Kerroin vihdoin vanhemmilleni, kun olin 14 tai 15, nyt 17-vuotias Armeya sanoo.

Aluksi vanhemmat eivät ymmärtäneet.

– Äitini sanoi, että haluan jotakin, jota en voi saada. Se satutti. He lähettivät minut psykologin pakeille.

Lääkäriksi opiskelevan isosiskon tuki tuli tarpeeseen. Ajan kanssa myös vanhemmat oppivat suhtautumaan asiaan.

Armeyan mukaan ymmärtämisessä auttoi tosi-tv-sarja.

Transsukupuolisesta tytöstä kertova amerikkalainen I am Jazz näytti perheelle, ettei kyse ollut vain heidän lapsestaan, vaan miljoonista ihmisistä ympäri maailmaa. Nyt vanhemmat tukevat Armeyaa varauksetta.

Samoihin aikoihin, kun Armeya paljasti salaisuutensa kotona, hän leikkasi pitkät hiuksensa ja alkoi käyttää poikien vaatteita. 15-vuotiaana hän vaihtoi tyttöjen koulupuvun poikien asuun.

Tämä johti kiusaamiseen.

– Kaikki olivat nähneet sitä ennen minut hameessa, joten olihan se varmasti järkytys monelle, Armeya arvelee.

Opettajat ja rehtori kuitenkin puuttuivat asiaan napakasti. Myöhemmin koulu luopui erillisistä tyttöjen ja poikien koulupuvuista, ja nykyään kaikki oppilaat käyttävät samanlaisia asuja.

Transihmisten oikeuksiin on alettu kiinnittää viime vuosina entistä enemmän huomiota koko Etelä-Amerikassa. Maailman terveysjärjestö WHO nosti vuonna 2015 julkaistussa raportissaan juuri Argentiinan esimerkiksi maasta, joka turvaa oikeudet hyvin.

Argentiinan vuonna 2012 hyväksyttyä lakia sukupuoli-identiteetistä pidetään yhtenä maailman edistyksellisimmistä. Se muun muassa velvoittaa käyttämään erityisesti nuorista transihmisistä heidän tahtomaansa nimeä, vaikkei henkilötodistusta olisi vielä virallisesti vaihdettu.

Laissa säädetään, että henkilö voi korjata juridisen sukupuolensa yksinkertaisella hallinnollisella toimenpiteellä ilman lääkärinlausuntoa. Sen voi tehdä myös alaikäinen huoltajansa suostumuksella.

Monissa muissa maissa kuten myös Suomessa lääketieteellinen lausunto yleensä vaaditaan, jotta syntymässä määritelty sukupuoli voidaan vaihtaa, eikä sitä voi tehdä alaikäisenä.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International luovutti suomalaisille puolueille viime kuussa lähes 18 000 allekirjoitusta keränneen vetoomuksen, jossa vaaditaan seuraavalta hallitukselta translain uudistamista. Vetoomuksessa halutaan, että muun muassa lääketieteellisestä selvityksestä ja pakkosterilisoinnista luovuttaisiin.

Suomen nykyinen laki merkitsee käytännössä, että transsukupuolisen henkilön on sterilisoitava itsensä kirurgisesti tai hormonihoitojen avulla. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin linjasi viime kuussa, että lisääntymiskyvyttömyyden vaatimus pitäisi poistaa laista.

Argentiinassa laki lähtee siitä, että sukupuoli-identiteetti on jokaisen itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluva asia. Se myös takaa sukupuolenkorjaushoidon kaikille sitä haluaville joko julkisessa tai yksityisessä terveydenhoidossa.

Liberaalista lainsäädännöstä huolimatta myös konservatiiviset asenteet istuvat tiukassa machokulttuurin kyllästämässä yhteiskunnassa.

Aaron Armeyan mukaan monet luulevat transsukupuolisuuden tarkoittavan, että ihminen on prostituoitu.

– Täällä on myös paljon syrjintää, ja meidänlaisiamme tapetaan, Armeya sanoo.

Transsukupuolisten oikeuksia ajavan järjestön ATTTA:n mukaan viharikosten määrä transihmisiä kohtaan Argentiinassa on hälyttävä. Järjestöstä sanotaan Ylelle, että Argentiinassa on tänä vuonna surmattu noin 40 ihmistä heidän sukupuoli-identiteettinsä takia.

Armeya toivoisi, että asenteita pyrittäisiin muuttamaan jo koulussa opetuksen avulla.

Argentiinassa yli kymmenen vuotta sitten hyväksytty laki velvoittaa oppilaitoksia antamaan seksuaalikasvatusta. Samalla se kuitenkin antaa kouluille mahdollisuuden kieltäytyä opetuksesta, jos se sotii niiden uskonnollista vakaumusta vastaan.

Tämän vuoksi vain yhdeksän Argentiinan 24 maakunnasta on ottanut seksuaalikasvatuksen osaksi julkisten koulujen opetussuunnitelmaa. Argentiinan parlamentissa keskustellaan parhaillaan lain muuttamisesta siten, että se velvoittaisi kaikki koulut antamaan opetusta sukupuoli-identiteetin ja seksuaalisuuden monimuotoisuudesta.

Aaron Armeyan pitkään odottamat hormonihoidot alkoivat vihdoin viime elokuussa.

Ensin Armeyan kehosta vähennetään naishormonien määrää. Vuodenvaihteessa alkavat kuukausittaiset testosteronipistokset, joita tullaan näillä näkymin jatkamaan jossain muodossa hänen elämänsä loppuun saakka.

Armeya kertoo jo kokevansa muutoksia kehossaan: kuukautiset ovat loppuneet, kehosta on hävinnyt rasvaa ja rinnat ovat pienentyneet. Fyysisten muutosten lisäksi paljon on tapahtunut myös henkisesti.

– Olen nyt iloisempi ja paljon aiempaa tyytyväisempi, kun tiedän, että kehoni on muuttumassa oikeaan suuntaan, Armeya hymyilee.

Ensi vuosi tuo suuria muutoksia.

Armeya valmistuu lukiosta ja on lähempänä unelmaansa, elokuvaohjaajaksi opiskelemista. Samalla hormonihoidot jatkuvat ja rinnat tullaan poistamaan.

Armeya on päättänyt aloittaa ensi vuoden uudelta pohjalta, omalta tuntuvassa kehossa. Hän sanoo olevan malttamaton, sillä lopulliseen muutoksen tarvitaan aikaa.

– Kyse ei ole mistään ohimenevästä oikusta, vaan olen halunnut tätä koko elämäni ajan. Haluan ilmaista itseäni vapaasti sellaisena kuin olen. Ilman, että minua syrjitään tai kadulla huudetaan perään.

Korjaus 2.12. klo 14:35 jutun otsikossa käytettiin aiemmin muotoa sukupuolen muuttaminen, se vaihdettiin muotoon sukupuolen korjaaminen.

Katso myös:

Mua seurataan -minidokumenttisarja Yle Areenassa

Sometähtenä maailmalla – uusi dokumenttisarja seuraa viiden nuoren vaikuttajan elämää päivän ajan

Israelin poliisi suositteli sunnuntaina, että maan pääministeri Benjamin Netanjahu ja hänen vaimonsa Sara asetettaisiin syytteeseen lahjonnasta ja muista rikoksista.

Kyseessä oli kolmas kerta, kun poliisi on tänä vuonna suosittellut korrutiosyytteiden asettamista Netanjahulle.

Netanjahun epäillään myöntäneen sääntelyyn liittyviä etuja telekommunikaatioyritys Bezegille vastineeksi siitä, että pääministeri saa myönteistä julkisuutta. Oikeusministerin pitää nyt päättää, nostaako hän syytteet jutussa.

Pääministeri kiisti sunnuntaina, että hän tai hänen vaimonsa olisi syyllistynyt väärinkäytöksiin. Hän arvioi, että tutkittuaan asiaa asiaankuuluvat viranomaiset tulevat toteamaan, että asiassa ei ole tapahtunut vääryyttä.

– Nämä suositukset oli määritelty ja vuodettu ennen kuin tutkinnat olivat edes alkaneet, Netanjahu sanoi tiedotteessaan.

Oppositiopuolueet vaativat Netanjahua eroamaan väärinkäytösepäilyjen vuoksi.

Aiemmin Netanjahu on syyttänyt poliittisia vihollisiaan siitä, että nämä yrittävät juonitella hänet pois pääministerin tehtävästä rikossyytteiden avulla. Hän on myös sanonut, että rikossyytöksissä on kyse median järjestämästä "noitavainosta".

Helmikuussa Israelin poliisi suositteli, että Netanjahu pitäisi asettaa syytteeseen kahden muun korruptioepäilyn takia.

Lisää aiheesta:

Israelin pääministerin vaimolle korruptiosyytteet – tilasi yli 100 000 dollarilla pitopalveluruokaa virka-asunnolle

"Uppoaako Israel Trumpin mukana?" – Israelissa huolestuttiin suhteiden heikentymisestä USA:n juutalaisiin ja demokraatteihin

Israelin hallituskriisi laantui – Pääministeri Netanjahu välttää ainakin toistaiseksi ennenaikaiset vaalit

Hilloja, joulukoristeita, käsitöitä, hunajaa, saippuaa, kalaa. Helsingin Senaatintorin Tuomaan markkinoiden kojuilla on kuhinaa, kun ihmiset katselevat ostettavaa itselleen ja läheisilleen.

Kaiken tämän yltäkylläisyyden keskellä monen auttamisen halu herää. Markkinoilla on tuota tarvetta varten oma "Kauniiden tekojen kioski". Kojulla hyörii myös Yhteismaa ry:n perustajajäsen ja tuottaja Tanja Jänicke. Yhteismaa on kioskissa esillä olevan sosiaalisen median alustan Nappi Naapurin takana.

Nappi Naapurin joulutempaus haastaa ihmisiä antamaan aineettomia lahjoja tuntemattomille naapureille. Käytännössä se toimii niin, että somessa voi esitellä itsensä naapuristolle ja kertoa haluavansa lahjoittaa vaikka joululounaan yksinelävälle naapurille. Tai vastaavasti, sinne voi jättää ilmoituksen, jos tarvitsee vaikka apua jouluostoksien kantoapua. Molemminpuolista naapuriapua siis.

– Yllättävän paljon ihmiset ovat jo laittaneet ilmoituksia tarjoamistaan lahjoista, Jänicke iloitsee.

Nappi Naapurin joulutempaus on ollut vasta pari päivää käynnissä. Lahjatarjouksissa on haluttu antaa esimerkiksi siivousapua ja tarjota jouluglögit tuntemattomille. Jänicken mukaan palveluun on tullut jo muutamia pyyntöjäkin ja niihin on löydetty halukkaat hyväntekijät. Jänicken mukaan jokainen tuntemattoman naapurin kohtaaminen on askel kohti Nappi Naapurin tavoitetta vähentää yksinäisyyttä.

– Yksinäisyys on oikea suomalaisten kansansairaus, hän sanoo.

– Meillä on sellainen ajatus, että arjessa naapureiden sosiaaliset suhteet voivat jo vähentää yksinäisyyden tunnetta, hän jatkaa.

Jänicke kertoo yllättyneensä, että moni etsii Nappi Naapurin kautta seuraa ja ystäviä.

– Moni on avoimesti sanonut, että olen yksinäinen ja kaipaisin seuraa, ehkä yksinäisyys ei olekaan enää tabu, tai sitten tämä palvelu auttaa sanomaan sen ääneen.

Jos ihmisellä on jo kaikkea, anna hänelle aikaa

Pääkaupunkiseudulla on voinut ostaa aikaa yksinäiselle jo pitkään HelsinkiMission kautta. Sosiaalialan järjestö tekee työtä yksinäisten lapsiperheiden, nuorten ja senioreiden eteen ympäri vuoden, mutta joulun aikaan kaikki voivat tukea työtä ostamalla aikalahjan.

Nappi Naapuri kannustaa ihmisiä itse kohtaamaan yksinäisiä, mutta HelsinkiMission aikalahjan ostaja voi ilahduttaa lahjan saajaa kauniilla ajatuksella siitä, että hän on halunnut tukea yksinäistä. Aikalahjalla siis ostetaan koulutettu vapaaehtoinen tapaamaan yksinäistä.

Avunsaajat ovat HelsinkiMission toiminnan piirissä.

– Näitä aikalahjoja on ollut jo kymmenen vuoden ajan ja niiden tunnettuus kasvaa pikkuhiljaa, kertoo HelsinkiMission viestintäpäällikkö Kristiina Backberg.

HelsinkiMissiolle joulu on lahjoittamisen sesonkiaikaa. Onneksi, sillä avuntarvitsijoitakin on paljon. Järjestöllä on työssä mukana 800 aktiivista vapaaehtoista.

– Tässä kulutuksen keskellä tämä on hieno asia, sillä moni haluaa antaa jonkun ajatuksen tai aineettoman asian tai tehdä hyvää, Backberg jatkaa.

– Meillä on paljon vanhuksia, joilla oma terveys alkaa heiketä ja elämänpiiri supistuu, Backberg sanoo.

– Omat lapset eivät myöskään voi korvata ystävien seuraa, sen tietävät kaikki, joilla on lapsia. Silloin tällainen vapaaehtoinen tukihenkilö arjessa on kaikkein tärkeintä, hän jatkaa.

Hyvän tekeminen korostuu jouluna

Joulu on perinteisesti hyvän tekemisen ja lahjoittamisen aikaa. Perinteitä tutkinut arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta sanoo, että hyvän tekemiseen on monta perinnettä.

Kristilliseen perinteeseen kuuluu joululahjojen antaminen, sillä niinhän tekivät jo itämaan tietäjät, jotka toivat lahjoja vastasyntyneelle Jeesukselle.

– Perinnetutkijana täytyy sanoa, että mukana on vielä vanhempaakin perinnettä, Nirkko kertoo.

– Siinä oli se vuodenvaihde, jolloin tulevaisuus oli muovattavissa. Silloin tehtiin monenlaista tulevaisuuden suhteen, ja jos teki tuolloin jotain hyvää, niin oli oikeus vaatia itselleenkin hyvää tulevaa, hän jatkaa.

Tuskin nykyihminen enää yrittää ansaita parempaa tulevaisuutta tekemällä jouluna hyvää, mutta jonkinlainen taitekohta se on vuodessa.

– Joulunvaihteessa myös päivitetään niitä läheisiä, kun mietitään kenelle lähetetään joulukorttia ja kuka on sellainen, jota pitäisi muistaa. Sehän voi olla myös se vähempiosainen, kun itsellä on liikaakin, Nirkko pohdiskelee.

Nirkon mukaan samanlaista hyvän tekemistä löytyy kaikkialta kristinuskon alueelta, mutta myös muista kulttuureista.

– Juhlien aikaan liittyy ylipäänsä tällainen lähimmäisen rakkauden osoittaminen, hän sanoo.

Nirkon mukaan joulu on erinomainen mahdollisuus pitää hyvää tapaa yllä. Sillä ei ole väliä tekeekö hyvää pelkän tavan vuoksi, vaan pääasia on tehdä hyvää.

Lue lisää:

23-vuotias opiskelija laittoi omat rahansa likoon ja tarjoaa joulun kymmenille yksinäisille: "On muitakin, jotka eivät voi tai halua viettää joulua oman perheen kanssa"

Joulun tärkein lahja ostetaan nyt tuntemattomalle – 7-vuotias Niklas Kröger valitsi paketin, joka pelastaa ikätoverin joulun

Vuosi sitten Liisa Koivisto makasi työpaikkansa vessan lattialla jalat pystyssä ja yritti hengittää. Ahtaan wc-kopin laattalattia oli kylmä selän alla, sydän hakkasi. Tuntui siltä, että happi loppuu ja taivas putoaa niskaan.

Toimistohuoneen tietokoneella verkkoyhteyden päässä kansainvälinen oppijajoukko odotti alkavaksi koulutustilaisuutta sosiaalisen median sovellusten käytöstä yritysmaailmassa.

35-vuotias Koivisto työskenteli Lapin ammattikorkeakoulussa tietojenkäsittelyn ja yrittäjyyden tuntiopettajana. Työ tuntui mukavalta ja vakaalta, vaikka olikin määräaikainen. Sivutoimena hän oli mukana opiskeluaikana perustetussa ohjelmistoyrityksessä.

Kolmen lapsen äidin aikaa veivät myös karateharrastus sekä kotona maatilalla asustelevat kanit, kanat ja hevoset. Kuulostaa kiireiseltä ja stressaavalta, mutta Koivisto oli tottunut pitämään vauhtia.

Nyt vessan lattialla maatessaan hän luuli tulleensa hulluksi, vaikka oikeasti tiesikin, mistä on kyse. Paniikkihäiriökohtaukset olivat olleet poissa jo vuosia. Nyt ne olivat palanneet.

Kaksi kohtausta vuoden sisällä olivat viimeinen niitti sille, että Koivisto jätti opettajan työt ja harppasi yrittäjäuralle.

”Aloin vain kirkua suoraa huutoa silmät lasittuneena”

Ensimmäiset paniikkihäiriökohtaukset Koivisto sai lukioikäisenä ja sitten opiskeluaikana yliopistossa. Kohtauksen saattoi laukaista vaikkapa naulakosta eteisen lattialle pudonnut sateenvarjo.

Sitä hän säikähti niin, että alkoi kirkua suoraa huutoa silmät lasittuneena. Huolestunut mies yritti ravistella ja kysellä, mikä on hätänä.

– Se kesti kuulemma tosi kauan, Koivisto muistelee.

Kohtauksen kulusta Koivistolla ei ole mitään muistikuvia. Lopulta tilanne purkautui itkuna.

Myöhemmin paniikin saattoi laukaista osaamattomuuden ja riittämättömyyden tunne: vaihto-opiskelijana Pietarissa venäjäksi pidetty esitys Dostojevskista katkesi paniikkiin.

Aluksi Koivisto oli huolissaan ja kuvitteli olevansa ainoa, jolla on outoja kohtauksia. Paniikkihäiriöstä ei tuolloin vielä puhuttu niin paljon kuin nykyään.

– Ajattelin, että olen vain hullu ja se siitä, Koivisto muistelee.

Yliopistossa venäjän kieltä opiskellut Koivisto oli haaveillut opettajan urasta. Paniikkikohtaukset johtivat kuitenkin siihen, että suunnitelmat muuttuivat: hänestä tulisikin kääntäjä. Töitä olisi tarjolla vähemmän, mutta eipähän tarvitsisi esiintyä.

Koiviston muutettua Jyväskylästä Tornioon venäjän kieli jäi ja vaihtui it-alaan ammattikorkeakoulussa sekä ohjelmistoalan yrityksen perustamiseen opiskelukavereiden kanssa. Vuonna 2010 Koivisto yhtiökumppaneineen oli esittelemässä yrityksen kehittämää ohjelmistoa Maahanmuuttoviraston väelle.

Salissa istui parisataa pukuihmistä, kirkkaat valot loistivat vasten kasvoja.

– Aloin puhua yleisölle, mutta sitten vain yhtäkkiä tuli sellainen peura ajovaloissa -tunne. Muistan vain ne valonheittimet sieltä lavalta.

Jähmettyminen oli totaalinen. Suusta ei tullut sanaakaan. Yhtiökumppani lavalla katseli häntä hermostuneena.

Koivisto ei tajunnut kuka on, eikä ymmärtänyt, miksi seisoi siinä missä oli. Yhtiökumppani jatkoi puhetta yleisölle, kunnes loputtoman pitkiltä tuntuvien minuuttien jälkeen lukko aukesi ja Koivisto pystyi jatkamaan esitystä.

Paniikkihäiriö voi sulkea neljän seinän sisälle

Paniikkihäiriöstä puhutaan, kun ihminen kokee toistuvasti voimakkaita ahdistuskohtauksia, joihin voi liittyä esimerkiksi sydämen rytmihäiriöitä, hyperventilaatiota, pahoinvointia, jopa kuristumisen tunteita.

– Pahimmillaan paniikkihäiriö voi olla jopa invalidisoiva ja työkyvyttömyyteen johtava sairaus, Oulun yliopistollisen sairaalan apulaisylilääkäri ja psykiatri Riikka Roisko sanoo.

Ahdistusoireet käyvät rajoittaviksi, kun elämä järjestetään niiden välttelemiseksi.

Ahdistusoireet käyvät rajoittaviksi erityisesti silloin, kun elämä järjestetään niiden välttelemiseksi. Kohtausten pelossa asioita jätetään tekemättä, kunnes pelottavia ja ahdistavia asioita on niin paljon, että ei uskalleta lähteä neljän seinän sisältä.

– Ongelma ei ole vältettävissä käyttäytymisessä sinänsä, vaan siinä että aletaan pelätä kohtauksia ja liitetään ne asioihin, joihin ne eivät välttämättä liity, Roisko sanoo.

Paniikkihäiriöön, kuten moniin muihinkin mielenterveyden ongelmiin, liittyy myös häpeän tunteita. Kohtauksista kärsivä voi pelätä muiden reaktiota niin paljon, että eristäytyy sosiaalisesti.

Koivistokaan ei aluksi uskaltanut puhua vaivastaan.

– Puhuin kohtauksista vain mieheni kanssa. En uskaltanut aluksi kertoa edes äidille ja isälle, Koivisto muistelee.

Paniikkihäiriön hoitoon määrätään samoja lääkkeitä kuin esimerkiksi masennuksen hoitoon. Myös psykoterapiaa käytetään hoitomuotona omahoidon lisäksi.

Roiskon mukaan paniikkihäiriön omahoitona käytetään valitettavan usein myös alkoholia. Erityisesti miehillä päihteiden ongelmakäytön taustalla voi olla muun muassa hoitamattomia ahdistusoireita, kuten paniikkihäiriötä.

Kuva opettajan työstä oli liian ruusuinen

Tornion vuosina Liisa Koiviston kiire ei hirveästi helpottanut. Ammattikorkeakoulun viimeisen tentin Koivisto suoritti viimeisillään raskaana. Tentistä tuli 2/3, lapsi syntyi pari viikkoa myöhemmin.

Koti Koivistolle, hänen miehelleen ja kolmelle lapselle löytyi Mustajärveltä, reilun 30 kilometrin päästä kaupungista, metsän halki polveilevan soratien varresta.

Töitäkin ilmaantui, kun Koivistoa pyydettiin vetämään kursseja Lapin ammattikorkeakoululle. Koivistoa opettajuus jännitti, mutta hän arveli siitä selviävänsä – reiluun kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä esiintymistilanteisiinkin oli joutunut jo tottumaan.

– Ajattelin, että muutamista kursseista nyt selviää vaikka päällään seisten.

Aluksi työ tuntui kivalta ja helpolta: osa-aikaisena työ koostui vain kurssien pitämisestä ja suunnittelemisesta – palaverirumbaa ei ollut. Vähä vähältä paineet kasvoivat, kun työ muuttui täysipäiväiseksi.

Kalenteri alkoi täyttyä palavereista ja iltatunneista. Opetussuunnitelman muutokset lisäsivät paineita. Kurssien suunnittelu, karate, lepääminen – kaikkeen ei millään tuntunut jäävän aikaa. Koivisto keskusteli iltakurssien karsimisesta esimiehensä kanssa.

Hän toki tiesi opettajantyön vaihtelevuuden: kun kursseja on paljon, on työtäkin ylen määrin. Alalla työskentelevät tuttavat olivat lohduttaneet, että ensimmäiset kaksi vuotta ovat pahimmat.

Keväällä 2017 paniikkihäiriö muistutti taas itsestään. Kesken työpäivän lauennutta kohtausta seurasi viikon sairausloma.

Katastrofi iskee maanantaina

Elokuussa Koivisto oli palannut töihin kesälomaltaan ja esimies kutsui tiimin koolle. Palaverissa oli määrä käydä läpi syksyn opetettavat kurssit.

– Silloin kuitenkin kerrottiin, että toivestani huolimatta minullakin olisi kursseja myös illalla. Väkeä on niin vähän, että kukaan ei voi valita, sanottiin.

Paniikkikohtausta edeltänyt maanantaipäivä viime vuoden lokakuussa oli erityisen hankala. Palaveria palaverin perään kahdeksasta neljään, päälle iltaopetukset viidestä yhdeksään.

Ennen viime vuotta paniikkikohtaukset olivat pysyneet poissa jo vuosikausia, mutta nyt väsymystä kertyi ja stressi kasvoi.

Käytin kohtauksiin määrättyä lääkitystä opettajana ollessa, että selvisin siitä loppuajasta. Liisa Koivisto

Tiistaiaamun Snapchat-webinaarin oli sovittu alkavan kymmeneltä. Nyt työpiste oli tyhjä, Koivisto makasi vessan lattialla ja yritti hengittää. Kollegat kiirehtivät hänen luokseen rauhoittelemaan ja kyselemään vointia.

– Tuntui tosi epäreilulta. Suututti ja itketti, että enkö ole tämän vahvempi.

Lopulta Koivisto onnistui soittamaan projektipäällikölle, että ei mitenkään pysty vetämään koulutustilaisuutta. Tämän oli kerrottava Skype-yhteyden päässä odottavalle yleisölle, että webinaari joudutaan siirtämään. Koivisto itse soitti lääkärille.

Lääkäri kirjoitti Koivistolle päivän sairauslomaa. Seuraavana päivänä hän palasi töihin.

Käsilaukussa turvana oli kohtauksiin määrätty lääkitys.

– Käytin sitä opettajana ollessa, että selvisin siitä loppuajasta. Otin sitä pari kertaa ennaltaehkäisevästi.

Työt opettajana saivat jäädä joulukuussa 2017. Viime ajat kuluivat kohtauksia vastaan taistellen.

Oravanpyörä ehkä, mutta oma

Opettajantyön sivussa Liisa Koivisto oli kehitellyt yritysideaa maatilapakopelistä. Siinä talliin rakennettuun pelihuoneeseen suljettu pelaajajoukko pyrkii ratkaisemaan vihjeiden perusteella arvoituksia päästäkseen ulos. Opettajan töiden lopettamisen vuoksi yritysidean piti kuitenkin kantaa päätoimeksi asti.

Yritys saikin vauhdikkaan startin. Peli sai huomiota alan harrastajien parissa ja pelaajia saapui jopa satojen kilometrien päästä Lappiin vain Koiviston peliä kokeilemaan. Myös paikalliset tuntuivat innostuvan ideasta.

Koivisto löysi myös yhtiökumppanin yrityksen toimitusjohtajaksi. Elämän leppoistaminen ei ole Koiviston juttu, joten Open Escape -yhtiölle lähdettiin tavoittelemaan laajenemista – aluksi muualle Suomeen, myöhemmin ulkomaillekin.

Kesällä Koivisto teki yhtiökumppaninsa kanssa reilun parin tuhannen kilometrin markkinointikiertueen keskustellakseen yritysideasta siitä kiinnostuneiden maatilayrittäjien kanssa. Tällä hetkellä ketjuun kuuluu Koiviston oman yrityksen lisäksi yksi maatila.

Alun jälkeen maatilapakopeliyritys ei kuitenkaan ole tuottanut ihan toivotulla tavalla. Koivisto päättikin syksyllä ryhtyä sivutoimiseksi karaoke-emännäksi, koska työtä voi tehdä pakopeliyrityksen ohessa.

Suunnitelmissa on vielä kouluttautuminen personal traineriksi. Yrittäjäjärjestötkin ovat kosiskelleet Koivistoa mukaan toimintaansa.

Kuulostaa siltä, että Koivisto on hypännyt oravanpyörästä vain joutuakseen toiseen. Mutta kuten hän itse sanoo, tämä on hänen oma oravanpyöränsä. Hän ei aio luovuttaa tai ryhtyä elämään hiljaista, rauhallista elämää.

Vauhdikasta ja tasapainoista elämää

Kesken haastattelun Koiviston puhelin soi. Soittaja on Koiviston ystävä ja karateopettaja, jonka kanssa hän on lähdössä Ruotsin Göteborgiin karate-maratonille. Sen aikana ei juuri nukuta – sen sijaan vuorokauden aikana on kymmenen tunnin–puolentoista treeniä ja sata treeniottelua.

Leiriponnistus jännittää, mutta riskejä on otettava, jos niitä aikoo hallita. Jos valvominen käy ylivoimaiseksi, on vain nukuttava, sen Koivisto jo tietää.

– Olen tosi ylpeä itsestäni, että osaan nykyään valvoa öitä. Tuntuu tosi pieneltä jutulta, mutta se on minulle itseni kehittämistä.

Avain itse kehitetyistä kiireistä selviämiseen on oman kehon kuunteleminen.

– Haluan testata omia rajojani, koska olen itse ainoa, joka voi ne tuntea, Liisa Koivisto painottaa.

Koiviston ajatus itsensä ”siedättämisestä” paniikkihäiriötä laukaisseille asioille voi olla hyvä omahoidon tapa, vahvistaa Oulun yliopistollisen sairaalan apulaisylilääkäri, psykiatri Riikka Roisko. Altistamista käytetään myös osana kognitiivista psykoterapiaa, jolla paniikkihäiriötä hoidetaan.

– Yksin ei kuitenkaan kannata kamppailla vuosikausia, vaan jos aina vain ahdistaa, kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen, Roisko muistuttaa.

Eikä sarjayrittäjän arki lopulta tunnu Koivistosta niin stressaavalta kuin se ehkä kuulostaa.

Kiirettä toki riittää yhä perheen kolmen lapsen, yrittäjyyden ja tulevien personal trainer -opintojen parissa. Hoidettavia eläinystäviäkin on yksi enemmän, sillä tilalle on tänä vuonna tullut uusi hevonen.

Opettajantöiden lopettamisen jälkeen Koivisto on kuitenkin kokenut elävänsä paljon seesteisempää elämää kuin ennen. Hän nauttii siitä, että voi olla kotona, kun lapset lähtevät kouluun ja päiväkotiin. Iltapäivällä Koivisto on vastassa, kun lapset tulevat kotiin.

– Koen, että elämä on nyt paljon rauhallisempaa kuin silloin opettajana ollessa. Nyt voin suunnitella aikatauluni itse ja elää tasapainoisempaa elämää, Koivisto sanoo.

Keskisuomalaisessa järvimaisemassa seisoo elokuvanäyttelijä Clint Easwoodin oloinen mies. Punamustaruudullinen flanellipaita, villapipo ja parransänki kuuluvat tällä hetkellä Steve 'n' Seagulls -yhtyeen soittajan, Matias Haaviston tyyliin.

Mielikuva elokuvien sankarista lienee jossain määrin oikea. Haavistoa on bändin toisen soittajan, haitaristi Viljam Hännisen mukaan näet kiittäminen siitä, että Steve 'n' Seagullsin musiikkivideot ylipäätään päätyivät suoratoistopalvelu YouTubeen.

Vuonna 2010 perustettu Steve'n' Seagulls ehti keikkailla kotimaassa muutaman vuoden ennen kuin se räjäytti potin.

Haavisto ei suostu ottamaan kunniaa asiasta. Rauhallisen Vetelin kasvatin mielestä videoinvaasion takana on koko bändi – ja ripaus ehtaa onnea.

– Siinä oli aika paljon myös tuuria, että ihmiset lähtivät jakamaan videoita soljuvasti eteenpäin, Matias Haavisto sanoo.

Ihmisten innostuksen pani merkille myös media, joka alkoi kirjoittaa juttuja bändistä. Samalla heräsi ulkomaisten keikkamyyjien sekä levy-yhtiöiden mielenkiinto.

Kolme videota veti sata miljoonaa katselukertaa

Steve 'n' Seagullsin historiassa onkin kaksi vaihetta: aika ennen videoiden julkaisemista ja aika sen jälkeen.

– Meillä ulkomaan keikkamyynti lähti liikkeelle YouTube-videoista, Haavisto vahvistaa.

Haitaristi Viljam Hänninen nyökyttelee vieressä niin, että hänen amerikkalaiselta fanilta saamansa punaisen metsurinlakin korvaläpät tutisevat.

– YouTube-videot ovat meille käyntikortti number uno, numero yksi.

Videoista ensimmäinen oli akustinen versio Iron Maidenin kappaleesta Trooper. Sen bändi latasi YouTubeen vuonna 2014. Trooperia on Youtubessa veivattu yli 12 miljoonaa kertaa.

Suosituin on kuitenkin bändin kolmas video eli versio AC/DC:n kappaleesta Thunderstruck. Vuoden 2018 marraskuuhun mennessä videota on katsottu yli 70 miljoonaa kertaa.

Se on huima määrä.

Tilannetta voi verrata vuosikausia kansainvälisillä areenoilla esiintyneiden Apocalyptican tai Nightwishin videoiden katselulukuihin. Esimerkiksi Apocalyptican I don't care -video on kerännyt yli 70 miljoonaa katselukertaa, mutta pitemmässä ajassa eli vajaassa kymmenessä vuodessa.

Steve 'n' Seagullsilla on suoratoistopalvelu YouTubessa kymmeniä videoita. Kaikki niistä eivät ole saaneet miljoonayleisöä. Kolmea suosituinta on kuitenkin yhdessä kerännyt muutamassa vuodessa noin sata miljoonaa katselukertaa.

Se on saman verran, kuin YouTubessa kymmenisen vuotta pyörineellä Nightwishin Bye bye beautiful -videolla.

Keski-Suomessa perustettu Steve 'n' Seagulls tekee omia bluegrass-versioitaan maailmankuuluista hardrock-hiteistä. Yhtyeen musiikin tyylilajia on hankala yksiselitteisesti määritellä, mutta imagon kannalta tyylistä ei ole epäselvyyttä. Videoissaan ja esiintymisessään Steve 'n' Seagulls ammentaa suomalaisesta maaseudusta ja amerikkalaisesta country-meiningistä – häkellyttävällä humoristisuudella kuorrutettuna.

Haavisto ja Hänninen istuvat pöydän ääressä ja pohtivat suosionsa salaisuutta. Pienen hirsimökin tupa täyttyy veijarimaisesta käkätyksestä. Kaksikko kieltää, että esiintymisasuja tai kuvauspaikkoja mietittäisiin laskelmoiden. Haaviston mukaan maailmalla pärjää yksinkertaisesti sillä, että on aito.

– Parhaiten pärjää, kun ei esitä mitään, ettei esitä itseäänkään. On vain sellainen hömelö kuin on.

Some-ilmiöksi nousemalla pääsee vasta puolitiehen

Teknologinen kehitys ja sosiaalinen media ovat tehneet musiikin julkaisemisesta helppoa. Mutta jos luulee, että digitalisaatio on tehnyt muusikoiden ja levytyssopimusta kärkkyvien lahjakkuuksien elämästä helppoa, erehtyy pahemman kerran.

Musiikkia on yksinkertaisesti niin paljon tarjolla, että erottuminen joukosta on yhä vaikeampaa. Nykyään tunnettuus luodaan musiikkialallakin pitkälti sosiaalisen median kanavissa. Sen lisäksi musiikki kulutetaan pääasiassa suoratoistopalveluiden kautta.

Kilpailu näkyvyydestä on kovaa.

– Kansainvälisen uran luominen ei ole koskaan ollut helppoa. Nyt musiikkia on niin paljon tarjolla, että erottautuminen massoissa on todella vaikeaa, huomauttaa tiimijohtaja Riku Salomaa Music Finland ry:stä.

Salomaa johtaa kansainvälistymistiimiä Music Finlandissa. Yhdistys edistää suomalaisten musiikin tekijöiden kansainvälistymistä ja auttaa muusikoita löytämään keinoja lyödä läpi ulkomaan markkinoilla.

Steve 'n' Seagulls sai nostetta YouTube-videoistaan, mutta Salomaan mukaan artisti voi käyttää sosiaalisen median kanavia monella tavalla.

– Somessa keino voi olla mikä tahansa, kunhan se on luova tapa tuoda artistia esille massasta.

Some-ilmiöksi nouseminen ei silti ratkaise kaikkea.

Peruskivenä musiikkialalla menestymiseen on Salomaan mukaan edelleen se, että käsissä on hyvä biisi. Ammattitaidon ja lahjakkuuden rinnalla artisti tarvitsee järjestelmällistä työtä.

Jos suosiota onnistuu somessa saamaan, pitää artistin osata käyttää se hyödykseen. Yksittäisen artistin kohdalla tämä tarkoittaa, että pitää olla kansainvälisesti toimiva keikkamyyjä sekä yhteistyökumppanit, jotka pystyvät hankkimaan näkyvyyttä äänitteelle.

– Vientiartisti tarvitsee hyvän tiimin ympärilleen, Salomaa kiteyttää.

Steve 'n' Seagullsin haitaristi Viljam Hänninen vahvistaa asian.

– Meidän kannaltamme on ollut luojan lykky, että yhtyeellämme on aina ollut osaavat keikkamyyjät ulkomailla ja hyvä manageri kotimaassa.

Somefaneista suurempiin keikkayleisöihin

Suomalaisen musiikin vienti ulkomaille on hyvässä nosteessa. Tekijöitä on monessa eri genressä.

Riku Salomaa nimeää yhdeksi esimerkiksi Alman, joka parhaillaan rakentaa artistina omaa profiiliaan ulkomailla. Musiikin viennissä näkyy myös kansainvälisten artistien kiinnostus suomalaisten säveltäjien ja sanoittajien työtä kohtaan.

– Vientiä tehdään laajalla rintamalla ja kehitys on ollut hyvää, Salomaa vakuuttaa.

Music Finlandin tutkimuksen mukaan suomalaisen musiikin vienti on kehittymässä hyvään suuntaan. Vuonna 2017 musiikkiviennin markkina-arvo kasvoi lähes kolmanneksen edellisvuodesta ja oli lähes 59 miljoonaa euroa. Elävän musiikin osalta vienti kasvoi viime vuonna noin 18 prosenttia.

Myös Steve 'n' Seagullsin keikkayleisöt ulkomailla paisuvat.

Haitaristi Viljam Hänninen painottaakin, että ulkomaat ovat nyt bändin kasvava markkina-alue. Käytännössä tämä näky siten, että keikkapaikkojen koot kasvavat. Esimerkiksi Hänninen mainitsee Ranskan.

– Aloitimme 200 hengen paikoista. Nyt ne ovat tuhannen hengen paikkoja.

Yhtye näyttää kääntäneen somesuosionsa ansiokkaasti edukseen. Vuonna 2010 perustettu bändi ei enää saavuta lähellekään Thunderstruck-videon kaltaisia katsojalukuja YouTubessa, mutta sen sijaan keikkayleisön eli maksavien asiakkaiden määrä kasvaa. Siinä missä yhtye soitti aiemmin omia versioitaan muiden tekemistä hiteistä, on uusimmalla Grainsville-levyllä mukana myös kokonaan itse tehtyjä biisejä.

Viljam Hänninen korjaa punaisen metsurinlakkinsa asentoa. Hänellä on selvä käsitys siitä, missä bändi olisi ilman YouTube-videoita.

– Varmaan Tampereen Amarillossa.

Joulukuussa Steve 'n' Seagulls lähtee kiertueille Eurooppaan. Ensi keväänä bändi suuntaa kiertueelle Amerikkaan – kuudennen kerran.

Huumoria, seksiä, nuoria ja mopoja.

Näistä teemoista iisalmelaisen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan Jyri Paretskoin 15-vuotiaat oppilaat kertoivat haluavansa lukea vuonna 2008.

Paretskoin oppilaiden mielestä lukeminen oli tyhmintä ikinä. Paretskoi yritti kaikkensa, hän vei oppilaat kirjastoon, luki heille ääneen ja antoi kirjavinkkejä, mutta ei saanut nuoria poikia innostumaan lukemisesta.

Lopulta hän ymmärsi kysyä, mikä heitä kiinnostaisi.

Vaikka kiinnostuksen kohteet olivat viimein löytyneet, ei teemoista tuntunut löytyvän nuorille sopivaa kirjaa. Niinpä Paretskoi päätti kirjoittaa sellaisen itse.

– Se oli opettajan urallani käänteentekevä hetki. Siitä hetkestä lähtien olen ymmärtänyt, että kaikki kirjat eivät vain sovi kaikille. Kaikkia ei kannata aina pakottaa lukemaan samaa kirjaa, vaan jokaiselle on hyvä etsiä sopivaa luettavaa niin sisällöllisesti kuin sivumäärällisestikin.

Pojista ei tule lukijoita ilman tukea

Vaikka lukutaito on Suomessa maailman kärkeä, on koululaisten kiinnostus ja into lukemiseen erittäin matala.

Nuorten lukemiseen käyttämä aika on 20 vuodessa lähes puolittunut. Kiinnostus etenkin pitkien tekstien lukemiseen on laskenut. Tutkimusten mukaan suomalaisnuorista joka kymmenennellä on heikko lukutaito, pojista jopa 16 prosentilla.

Lukutaidossa erot tyttöjen ja poikien välillä ovat kasvaneet. Peruskoulun päättyessä pojat ovat lukutaidossa noin 1,5 vuotta tyttöjä jäljessä.

– Tytöistä tulee luontevammin lukijoita ilman toimenpiteitäkin, mutta pojat tarvitsevat siihen tukea, sanoo Lukukeskuksen projektipäällikkö ja Lukuliike koulussa -kampanjan hankepäällikkö Emmi Jäkkö.

Jäkkö viittaa muun muassa saksalaiseen tutkimukseen, jossa todettiin, että tytöistä, joille ei oltu luettu lapsena säännöllisesti ääneen, yli puolet piti siitä huolimatta lukemisesta myöhemmin, mutta vaille ääneenlukemista jääneistä pojista alle neljäsosa piti lukemisesta vanhempana.

Oppilaat, joille on luettu lapsena ja jotka lukevat itse, erottuvat koulussa selvästi, Paretskoi sanoo.

– Heidän ilmaisunsa on paljon vahvempaa, selvempää ja monipuolisempaa sekä puhuessa että kirjoittaessa. Se näkyy koevastauksissa, ajattelutaidoissa, empatiakyvyssä ja jopa siinä, miten he tulevat muiden kanssa toimeen. Äidinkielen lisäksi se näkyy tietysti kaikissa muissakin aineissa.

Pojat tarvitsevat lukevia esikuvia

Lasten ja nuorten sekä erityisesti poikien lukemattomuuden ratkaisemiseksi on alettu nyt etsiä uudenlaisia keinoja.

Vuosi sitten Lukukeskus houkutteli poikia lukemisen pariin rap-musiikin avulla. Tänä syksynä alkoi valtakunnallinen Lukuliike koulussa -kampanja, johon haki mukaan 800 koulua ympäri Suomen.

Tarkoitus on järjestää kuluvan lukuvuoden aikana useita kymmeniä maksuttomia työpajoja, koulutapahtumia ja kirjailijavierailuja. Nettiin kootaan yhteen erilaisia vinkkejä ja toimintamalleja lukemisen edistämiseksi kouluissa.

Mukaan kampanjaan etsitään myös uusia lukemisen esikuvia. Erityisesti pojat tarvitsevat sellaisia, Jäkkö sanoo.

– Tarvitsemme poikien maailmasta uusia esikuvia puhumaan lukemisesta. Tubettaja Miklu on lähtenyt mukaan hankkeeseen ja hän on jo nyt onnistunut omilla videoillaan, päivityksillään ja kouluesiintymisillään saamaan monia nuoria lukemaan. Instagramissa ja Youtubessa on paljon nuorten kommentteja, joissa he toteavat, että "okei mä nyt sit luin, kun sä sanoit".

Myös Lastenkirjainstituutti ja Karisto ovat julkistaneet kirjoituskilpailun, jossa etsitään erityisesti 11–14-vuotiaita poikia kiinnostavaa kaunokirjallista käsikirjoitusta.

Jäkkö haluaa korostaa, että kirjojen lukeminen ei ole mikään itseisarvo. Lukemattomuudesta ei olla huolissaan siksi, että lapsilla ja nuorilla olisi hyvä olla lukemisen kaltainen sivistysharrastus vaan siksi, että lukeminen on paitsi avain oppimiseen ja parempaan koulumenestykseen myös elämässä pärjäämiseen.

Yhteiskunta edellyttää jatkuvasti parempaa lukutaitoa, jotta selviää työelämässä ja ihan arkielämässäkin. Hyvä lukutaito ehkäisee myös syrjäytymistä.

Vanhempien on ymmärrettävä lukemisen merkitys

Lukemisen hyödyistä olisi hyvä puhua nuorten kanssa, mutta se pitäisi tehdä heitä kiinnostavalla tavalla. Motivaattorin pitäisi löytyä lähempää nuorten elämää.

Kahdeksasluokkalaista ei välttämättä motivoi tieto siitä, että lukemisesta on hänelle hyötyä kymmenen vuoden kuluttua työelämässä.

– Jos lukutaito heikentyy, huijatuksi tuleminen helpottuu ja esimerkiksi trollaamisen tunnistaminen vaikeutuu. Pojilla porukassa pärjääminen ja oman mielipiteen kertominen muuttuu vaikeaksi, kun ei ole riittävää sanavarastoa tai kielellistä kykyä kertoa miltä tuntuu. Ehkä tätä kautta löytyisi motivointikeinoja, Jäkkö pohtii.

"75 prosenttia lapsista jää vaille säännöllistä iltasatua." Jyri Paretskoi

Omalla ajalla lukemista harrastavilla nuorilla on jopa kymmenien tuhansien sanojen etumatka verrattuna niihin, jotka eivät lue.

Koska lasten ja nuorten voi olla itse vielä vaikea ymmärtää kaikkia lukemisen hyötyjä, Jäkkö ja Paretskoi peräänkuuluttavat vanhempien vastuuta asiassa.

– Vanhempien pitäisi ymmärtää lukemisen merkitys ja se, millainen satsaus se on lapsen tulevaisuuteen. Kyse on kuitenkin hyvin yksinkertaisesta asiasta. Siksi tuntuu vähän hämmästyttävältä, että vain joka neljännessä kodissa luetaan lapsille säännöllisesti, eli toisin sanoen 75 prosenttia lapsista jää vaille säännöllistä iltasatua, Paretskoi sanoo.

Paretskoin mielestä lukemisen mieltäminen harrastukseksi on väärä lähtökohta.

– Lukemisen pitäisi olla jokapäiväinen tapa, vähän kuten hampaiden harjaus. Hirveän tarkasti määritellään, miten paljon pitää nukkua, miten paljon pitää liikkua, mitä pitää syödä ja miten paljon pitää olla harrastuksia, mutta sitten lukeminen, ihan tällainen perustaito ja perusasia, meinaa hukkua sinne kaiken muun sekaan.

Pojille on tärkeää nähdä isän lukevan

Kodilla ja perheellä on tutkitusti yhä suurempi rooli lasten lukuinnon muodostumisessa. Alla vinkkejä vanhemmille, miten saada lapset ja nuoret innostumaan lukemisesta.

1) Anna lukemisen malli

Lapsille olisi hyvä lukea ääneen ja säännöllisesti vauvaiästä lähtien, niin pitkään kuin lapsi sitä toivoo. Lasten on hyvä myös nähdä omat vanhempansa lukemassa.

Pojille on erityisen tärkeää nähdä oma isänsä kirja kädessä. Isän lukeminen vahvistaa tutkitusti poikien lukuintoa. Pojat saavat lukemisen mallin monesti äideiltään tai lastentarhanopettajiltaan, jotka useimmiten ovat naisia.

Jo se, että kotona ylipäätään on paljon kirjoja, auttaa suhtautumaan myönteisesti lukemiseen.

2) Älä jätä lasta tai nuorta yksin lukemisen kanssa

Pahinta mitä voi tehdä, on lopettaa ääneen lukeminen siinä vaiheessa, kun lapsi oppii itse lukemaan.

– Lukutaito ei ole siinä vaiheessa vielä sillä tasolla, että voisi syventyä pitkiin tarinoihin tai vaikeampiin teksteihin, Paretskoi muistuttaa.

Jos lapsen oma lukeminen on vielä hidasta ja työlästä, se voi pahimmillaan romahduttaa lapsen innon lukemiseen. Lapsen oma lukemisen harjoittelu yhdessä ääneen lukemisen kanssa tukee lukutaidon kehittymistä.

3) Selvitä, mistä lapsi on kiinnostunut

Lapselta kannattaa kysyä, mistä aihealueista hän haluaisi lukea. Yhdessä voi etsiä aluksi vaikka tietokirjoja lapsen kiinnostuksen kohteista. Tietokirjat voivat toimia porttina lukemiseen ja samasta aihepiiristä voi löytyä myös kaunokirjallisia teoksia. Kirjastojen nettisivujen hakutoimintoja kannattaa hyödyntää sopivien kirjojen etsimisessä.

4) Tutustu kirjatarjontaan

Moni saattaa tarjota lapsilleen luettavaksi klassikoita ja omia lapsuudenaikaisia kirjasuosikkejaan, koska se on helppoa. Mutta Paretskoi muistuttaa, että ne eivät aina toimi samalla tavalla nykylapsille. Siksi hän suosittelee tutustumaan myös tämän ajan tarjontaan. Erityisen hyvin lukemaan motivoivat koulukavereilta saadut kirjavinkit.

5) Pidä lukemisen kynnys matalalla

Moni poika suostuu lukemaan kirjan, kunhan se on mahdollisimman ohut. Taustalla voi olla huono lukukokemus ja siksi pakollisesta lukemisesta halutaan päästä mahdollisimman nopeasti eroon.

Lyhyissä ja nopeissa tarinoissa on kuitenkin puolensa, sillä niiden kautta pääsee helposti tarinan maailmaan. Kokonaisen tarinan, lyhyenkin, loppuun asti lukeminen tuottaa onnistumisen kokemuksia.

Netistä voi aluksia lukea vaikka uutisia tai muita lyhyempiä tekstejä, jotta lukemisesta muodostuisi säännöllinen osa jokapäiväistä arkea. Nuoria kannattaa silti ohjata vähitellen pidempienkin tekstien äärelle. Pitkäjänteinen ja pitkäkestoinen lukeminen parantaa lukutaitoa parhaiten.

– Kaiken pohjana on kyky lukea pitkää tekstiä ja muodostaa tarinan eri osista kokonaisuus. Uutisoitsikoiden ja lyhyiden sometekstien lukeminen ei aja samaa asiaa, Jäkkö huomauttaa.

"Ajat muuttuvat, nuoret eivät"

Kun Paretskoi taannoin lupasi oppilailleen kirjoittaa heitä kiinnostavan kirjan, aikaa kirjan valmistumiseen ehti vierähtää neljä ja puoli vuotta.

Kolmen mopopojan elämästä kertova Paretskoin esikoisteos Shell´s Angels julkaistiin vuonna 2013 ja palkittiin myöhemmin nuortenkirjallisuuden Topelius-palkinnolla.

Paretskoin mukaan kirjan kirjoittaminen oli lopulta melko helppoa, onhan hän itsekin ollut 15-vuotias poika.

– Vaikka ajat vaihtuvat ja kaikki ympärillä muuttuu, nuoret ovat kuitenkin aika samanlaisia. Koitan nyt kirjoittaa sellaisia kirjoja, joita olisin itse 15-vuotiaana halunnut lukea. Kyllä minä muistan, mitä silloin tehtiin ja mitkä asiat naurattivat, eikä oma huumorintajuni ole kauheasti niistä ajoista kehittynyt, Paretskoi nauraa.

Paretskoin seuraava kirja ilmestyy helmikuussa. Se on yläkoululaisille suunnatun K15-sarjan kolmas osa.

Kirjavinkkejä

K15-sarjan lisäksi Lukukeskus suosittelee nuorille pojille muun muassa seuraavia teoksia:

– Björn Sortland, Timo Parvela, Pasi Pitkänen: Kepler 62-kirjasarja

– Mika Wikström: Meidän jengin Zlatan

– Roope Lipasti: Viikinkisolmu

– Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja -sarja

– Timo Parvela: Pate-kirjat

Lue myös:

Mitä lukutaidolle tapahtuu koulussa? Suuri osa lapsista lukee jo 6-vuotiaina, mutta monet 10 vuotta vanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaistakaan tekstiä

Aleksis Salusjärven kolumni: Lukeminen ei ole hauskaa, se on eloonjäämistaito

Uhka vai mahdollisuus? Tätä kysymystä joutuvat pohtimaan sekä puolueet että ehdokkaat ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Poliitikkojen ilmoitusten mukaan 35 valittua kansanedustajaa on jättämässä eduskunnan tämän vaalikauden jälkeen. Mukana on paljon konkareita, jotka ovat keränneet paljon ääniä puolueilleen.

Ainakin kokoomusnuorten puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Henrik Vuornos näkee asian mahdollisuutena. Hän on ehdolla Uudenmaan vaalipiirissä, jossa kokoomukselta ovat poissa viime vaalien äänirohmut Alexander Stubb (kok.) ja Outi Mäkelä (kok.).

– Tilanne on todella mielekäs tällaiselle haastajaehdokkaalle. Puhutaan kymmenistätuhansista äänestäjistä, jotka eivät voi enää Uudellamaalla äänestää samaa ehdokasta kuin viime eduskuntavaaleissa, Vuornos sanoo.

Eduskunnan jättävät kansanedustajat saivat viime eduskuntavaaleissa 254 968 ääntä. Luku sisältää myös kesken kauden lähteneiden edustajien keräämät äänet.

Vihreät saivat viime eduskuntavaaleissa hieman pienemmällä äänimäärällä 8,5 prosentin kannatuksen.

Suurimman kolauksen kokee keskusta. Eduskunnan jättävät keskustalaiset kansanedustajat keräsivät eduskuntavaaleissa 2015 yhteensä 75 865 ääntä.

– Meidän konkariedustajat ovat onnistuneet keräämään varmasti yli puoluerajojen äänipotteja. Niissä vaalipiireissä, joista konkariedustajat ovat jäämässä pois, on syntynyt hyvä, terve ja kovakin sisäinen kilpailu ehdokaspaikoista, sanoo keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen.

Kaukana keskustasta tulevat kokoomus, siniset ja RKP. SDP:n luku voi vielä kasvaa, jos Eero Heinäluoma vahvistaa jättävänsä eduskunnan ja pyrkivänsä Euroopan parlamenttiin.

Vihreiden luku selittyy Ville Niinistön, Antero Vartian ja Jani Toivolan päätöksillä jättää eduskunta. Vasemmistoliitosta Annika Lapintie ja Kari Uotila ovat ilmoittaneet jättävänsä eduskunnan.

Perussuomalaisista Hanna Mäntylä jätti eduskunnan kesken kauden, mutta istuvista ainoastaan Toimi Kankaanniemi pohtii vielä ehdokkuuttaan. Yksikään kristillisdemokraateista ei ole ilmoittanut jättävänsä eduskuntaa tämän vaalikauden jälkeen.

Luvuissa eivät ole mukana perussuomalaisten hajoaminen, uusien eduskuntaryhmien perustamiset eivätkä loikkaukset puolueista toisiin.

Suuri riski äänien menettämisestä

Vanhan nyrkkisäännön mukaan eduskunnasta putoaa pois noin 70 edustajaa vaalien jälkeen. Näistä puolet jättävät eduskunnan vapaaehtoisesti, mutta toinen puolisko ei tule vaaleissa valituksi uudelleen.

Valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo pitää poisjäävien kansanedustajien lukumäärää keskimääräisenä, mutta heidän profiilinsa poikkeaa aiemmasta.

– Selvästi linjasta poikkeavaa on se, että monet kokeneet kansanedustajat, jotka ovat olleet vaalipiirinsä ääniharavia, jäävät pois eduskunnasta, Paloheimo sanoo.

Tämä johtaa Paloheimon mukaan siihen, että uudelleen jaettava äänimäärä on aiempaa suurempi.

– Puolueilla on suuri riski, että kohtuullinen osa tunnettujen ehdokkaiden äänistä menee jollekin muulle puolueelle.

Paloheimo perustelee kantaansa ihmisten käyttäytymisellä. Hieman yli puolet äänestäjistä valitsee ensin puolueen ja vasta sitten ehdokkaan.

Samaan aikaan hieman alle puolet valitsee ensin ehdokkaan ja ehdokkaan mukana tulee puolue. Äänestäjät eivät kuitenkaan valitse mitä tahansa puoluetta.

– Kaikki äänestäjät sijoittuvat tiettyyn aatteelliseen positioon. Esimerkiksi maalaisporvarien joukko voi luontevasti vaihdella keskustan ja kokoomuksen välillä. Etelän taajamissa meillä on ihmisiä, jotka voivat äänestää sekä demareita että kokoomuslaisia.

Mielenkiintoista on myös nähdä, millaisia kannatusliikkeitä nähdään SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden välillä nyt, kun Pekka Haavisto (vihr.) otti vallan puolueessaan.

Paloheimon mukaan suuri kysymys vaaleissa on myös se, ketä ja mitä puoluetta äänestävät viime vaaleissa perussuomalaisia kannattaneet suomalaiset.

Perussuomalaisten kannatus oli Ylen lokakuun mittauksessa lähes kahdeksan prosenttiyksikköä pienempi kuin eduskuntavaaleissa 2015.

Uudellamaalla eniten ääniä liikkeellä

Eniten poisjäävien kansanedustajien ääniä on uudelleenjaossa Uudenmaan vaalipiirissä. Seuraavaksi tulevat Helsinki ja Savo-Karjala.

Muutamissa vaalipiireissä nähdään tilanne, jossa poisjäävän kansanedustajan jälkeläinen tavoittelee paikkaa eduskunnasta.

Näin käy esimerkiksi Satakunnassa, jossa pitkäaikainen edustaja Timo Kalli (kesk.) jättää paikkansa ja hänen tyttärensä Eeva Kalli (kesk.) on ehdolla.

Sama asetelma saattaa toistua myös Helsingissä, jos Eero Heinäluoma (sd.) jättää eduskuntavaalit väliin. Helsingin demarien ehdokaslistalta löytyy Eero Heinäluoman tytär Eveliina Heinäluoma.

Eveliina Heinäluoma ei usko, että äänien panttaaminen onnistuu vaaleissa.

– Ei onnistu. Tiedän, että ihmiset harkitsevat todella huolellisesti ja pyrkivät löytämään itselleen sopivan ja omia arvoja vastaavan ehdokkaan, joka pystyy vakuuttamaan heidät, Heinäluoma sanoo.

Tilanne enteilee myös eduskunnan nuorennusleikkausta. Puolueiden listoista voidaan nähdä, että ehdokkaiden keski-ikä on laskenut noin vuodella.

Elokuvateatterissa näytetään saamelaiselokuvia.

Näytöksen jälkeen yleisö saa haastatella elokuvaohjaaja Marja Helanderia. Vaikka ollaan Helsingissä, katsojat kysyvät kysymyksensä saamen kielellä.

Se tekee vaikutuksen. Myös saamelaiseen ohjaajaan.

– Se tuntui todella mukavalta. On hienoa, että kieltä arvostetaan ja puhutaan arkipäivässäkin yhä enemmän, Helander muistelee marraskuista tilaisuutta.

Marja Helander on paitsi elokuvaohjaaja, myös valokuva- ja videotaiteilija. Hiljattain hänet valittiin Mäntän kuvataideviikkojen kuraattoriksi.

– En usko, että kolmisenkymmentä vuotta sitten julkisessa tilassa olisi samalla tavalla esitetty kysymys saamen kielellä. Ei ainakaan niin luontevasti kuin nuorilla on nykyään tapana. He ovat ylpeitä juuristaan.

Lapsuudessa ei saamelaisuudesta puhuttu

Helsingissä vuonna 1965 syntyneen Marja Helanderin isä oli saamelainen ja kotoisin Utsjoelta.

Vaikka saame oli isän kotikieli lapsena, omille lapsilleen hän ei sitä puhunut. 60-luvulla ajateltiin, että lapselle pitää puhua vain yhtä kieltä, koska muuten hän ei opi ainuttakaan kunnolla.

– Isä puhui saamea kun soitti puhelimella Helsingistä sukulaisilleen pohjoiseen. Kuulin kieltä myös kesä- ja talvilomilla Utsjoella. Mitään en siitä ymmärtänyt.

Kun Helander oli lapsi, perhe kävi Lapin sivistyseuran myyjäisissä. Kotona oli kirjoja saameksi ja suomeksi, mutta saamelaisuutta ei erikseen korostettu.

- Kun 1970-luvulla kävin ala-astetta, saamelaisuus oli Etelä-Suomessa vieras asia. Ei siihen kiinnitetty sen kummemmin huomiota. Siitä ei tiedetty mitään.

Hän opetteli isänsä kielen aikuisena.

"Saamen kieli sitoo minua entistä enemmän kiinni yhteisöön." Marja Helander

– Halusin ymmärtää, mistä puhutaan. Ajattelin, että saamen kieli sitoo minua entistä enemmän kiinni kulttuuriin, yhteisöön ja saamelaisuuteen.

Toinen jalka Helsingissä, toinen Utsjoella

Suomessa on noin 10 000 saamelaista ja heistä jo yli puolet asuu kotiseutualueensa ulkopuolella. Helsinki on Rovaniemen jälkeen suurin saamelaiskeskittymä.

Saamelaisalueelta pois muuttaneita tai muualla syntyneitä saamelaisia kutsutaan kaupunki- tai citysaamelaisiksi.

– Olen saamelainen. Olen myös helsinkiläinen ja siksi citysaamelainen. Äitini puolelta olen suomalainen. Ihmisellä on monta identiteettiä ja eri rooleja eri ympäristössä.

Marja Helander kertoo eläneensä nuorena etsikkovaiheen, jolloin pohti, kuka hän on ja kuuluuko saamelaisyhteisöön, koska ei puhunut kieltä tai asunut Saamenmaalla. Nyt hän on asian kanssa sinut.

– Olen viettänyt paljon aikaa Utsjoella ja Inarissa. Saamelaisuus merkitsee minulle todella paljon. Se merkitsee joukkoon kuulumista. Tietenkin myös saamenpukua, vanhoja tarinoita ja kertomuksia, joista ammennan omaan taiteeseeni.

Etelä-Suomessa hänen sielunmaisemansa on metsä ja meri.

Lapissa hän haluaa mennä tunturiin ja käydä Jäämeren rannassa.

– On tärkeää, että näkee kauaksi ja maisema on laaja.

Saamenpuku kuuluu saamelaisille

Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansaksi tunnustettu kansa.

Kansallisista tunnuksista näkyvin on gákti (pohjoisaamenkielinen nimitys) eli saamenpuku.

"Saamenpuku on solidaarisuuden ja voimaannuttamisen väline." Marja Helander

– Puen sen päälleni juhliin. Se on kunnioitus tilaisuutta kohtaan ja myös solidaarisuuden ja voimaannuttamisen väline, Marja Helander sanoo.

Häntä "loukkaa ja risoo", jos ei-saamelainen käyttää pukua. Hän ei ymmärrä, miksi "väen väkisin jonkun muun on pakko sitä käyttää".

– Missi voi laittaa puvun päälleen vain jos on saamelainen.

Helander muistuttaa, että saamenpuku ei ole pelkkä vaate, vaan osa sukupolvien ketjua.

– Taiteilija Outi Pieski on sanonut hyvin, että positiivisten asioiden lisäksi gáktiin sisältyy kaikki sorto, monen sukupolven traumat ja häpeän tunteet. Haluaako ei-saamelainen kantaa nekin?

Helander pitää omiensa puolta

Marja Helanderin taiteessa näkyy elämä kahden kulttuurin, saamelaisen ja suomalaisen, välissä.

Taiteen maisteriksi valokuvataiteen osastolta Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut Helander on kuvannut kaivosten tuhoamaa maisemaa eri puolilla pohjoista, muun muassa Ruotsissa ja Venäjällä.

Hänen valokuvissaan saamenpukuinen nainen seisoo lumisessa Lapin maisemassa kuin turistinähtävyys .

Elokuvissa tarkastellaan saamelaisen elämäntavan ja modernin yhteiskunnan välistä ristiriitaa.

Eatnanvuloš lottit eli Maan sisällä linnut -elokuvassa saamelaiset balleriinakaksoset Birit ja Katja Haarla tanssivat sekä eduskuntatalon portailla että Inarissa ja Utsjoella.

Elokuva on palkittu Torontossa Imagine native -alkuperäiskansan filmifestivaalilla. Se sai myös Risto Jarva -palkinnon Tampereen lyhyelokuvajuhlilla keväällä.

Raadin mielestä elokuva on "hätkähdyttävän kaunis, pirullisen hauska ja poliittisesti kantaaottava".

Taiteilija sanoo, ettei jaksa aina olla huolissaan. Ei edes saamelaisille tärkeistä asioista kuten maankäyttöoikeuksista, alkuperäiskansojen oikeudet takaavan ILO 169 -sopimuksen kohtalosta tai Tenon kalastussopimuksesta.

– On tärkeää puuttua epäkohtiin, mutta on aika raskasta, jos koko ajan pitää olla vihainen.

Helander painottaa, ettei hänellä ole pakkomiellettä tuoda saamelaisuutta esille jokaisessa teoksessaan.

"Taiteeni ei ole poliittinen pamfletti". Marja Helander

– Tottakai haluan pitää omieni puolta, mutta taiteeni ei ole poliittinen pamfletti. Haluan, että teoksissani on ilmaa ja monia tulkinnan tasoja.

Suomen valokuvataiteen museossa ensi viikolla avautuvassa näyttelyssä on hänen New Yorkissa ottamiaan valokuvia.

Saamelaisuus esillä Mäntän kuvataideviikoilla

– En ole kovin uskonnollinen ihminen, mutta jossain mielessä ajattelen, että kaikella elävällä on sielu. Se on hieno ajatus ja lisää kunnioitusta luontoa kohtaan.

Mäntän kuvataideviikkojen ensi kesän yksi teema on ympäristö ja mitä tapahtuu, kun ihminen hallitsee maata ja luonnonvaroja.

Kuvataideviikkojen kuraattorina Marja Helander valitsee sinne tulevat taiteilijat.

– Mänttä on arvostettu paikka. Valintani oli ilo ja kunnia, ja tehtävä on mielenkiintoinen.

Mäntän taiteilijanimet julkistetaan tammi-helmikuun vaihteessa. Sen verran kuraattori paljastaa, että saamelaisuus tulee jollain tavoin näkymään ensi kesän näyttelyssä.

Oikeus on jatkanut kahdentoista hiilivoimaa vastustavan ympäristöjärjestö Greenpeacen aktivistin tutkintavankeutta Slovakiassa. Tutkintavankeuden on määrä kestää oikeudenkäynnin alkamiseen asti. Oikeudenkäynnin alkamisajankohdasta ei ole vielä tietoa.

Järjestö kertoo tiedotteessaan, että aktivistien asianajajat valittavat tutkintavankeuspäätöksestä.

Aktivistit ovat olleet pidätettynä Slovakiassa keskiviikosta alkaen levitettyään Novákyssa hiilikauden loppua vaativan banderollin Horna Nitran ruskohiilikaivoksen torniin.

Kolme mielenosoittajista on suomalaisia. Yhdeksän muuta ovat Slovakiasta, Tšekistä ja Belgiasta.

Tornin valtaus alkoi keskiviikkona aamulla ja poliisi poisti mielenosoittajat tornista noin kolmen tunnin kuluttua mielenosoituksen alkamisesta.

Greenpeacen mukaan mielenosoittajia epäillään ”yleisesti hyödyllisen laitoksen toiminnan uhkaamisesta”, josta voidaan tuomita enimmillään viiden vuoden vankeusrangaistukseen.

Tällä viikolla aktivistit osoittivat mieltään hiilivoimalaa vastaan myös Puolan Belchatówissa. YK:n ilmastokokous alkaa tänään Katowicessa Puolassa. Aktivistit vaativat hiilen polttamisen lopettamista heti maapallon lämpötilan nousun rajoittamiseksi.

Elettiin keskiviikkoa maaliskuun 17. päivää vuonna 1943 Rukajärvellä Ontajärven länsirannalla (Suomen sotahistoriallinen seura).

Takana oli osittain onnistunut partioretki vihollisen selustaan. Miesvahvuudelta partioretki oli Suomen armeijan jatkosodan toisiksi suurin. Retkellä kaatui yhteensä 32 sotilasta.

Suurin osa kaatuneista oli kersantti Paavo Lonkilan (Kiuruvesi-lehti) joukkueesta. Lonkilan partio joutui jäällä hiihtäessä vihollisen väijytykseen. Lonkila ja muutama muu sotilas onnistuivat hiihtämään turvaan.

– Paavolta luodit katkaisivat repun ja konepistoolin viilekkeet sekä molemmat sauvat. Molemmilta puolilta jalkoja luodit läpäisivät tuulipuvun, mutta hän ei saanut osumaa, kertaa Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen.

Menetykset olisivat olleet varmasti suuremmat, mutta suomalainen sotilas osasi hiihtää ja pääsi pakoon vihollisen luoteja. Hiihtotaidosta kertoo myös se, että Lonkila voitti myöhemmin Oslon talviolympialaisissa vuonna 1952 viestikultaa ja henkilökohtaisella matkalla pronssia.

Partioretken jälkeen Lonkila, kenraalimajuri Erkki Raappana (Kansallisarkisto), ylikersantti Onni Palaste (ent. Bovellan) ja urheilu-upseeri kapteeni Akseli Kaskela (Biografiakeskus) kokoontuivat suremaan kaatuneita aseveljiään.

Kunnioituksena kaatuneita aseveljiä kohtaan he tekivät herrasmiessopimuksen.

– Sopimuksessa päätettiin, että sodan jälkeen Suomeen perustetaan säätiö ja talviurheilukasvatuslaitos, jolla edistetään talviurheilulajeja Suomen kansan keskuudessa. Tästä sai alkunsa Vuokatin urheiluopisto, kertoo Tikkanen.

Sodan jälkeen sopimuksessa mukana ollut ylikersantti Onni Palaste tuli Suomen Ladun palvelukseen ja sai tehtäväkseen etsiä urheiluopistolle sijoituspaikan. Vaihtoehtoja oli paljon, mutta monien vaiheiden jälkeen päädyttiin Vuokattiin, jossa rakennustyöt aloitettiin 1945 ja avajaiset pidettiin 23. helmikuuta 1947.

Syntyi maailmankuulu urheilukasvatuslaitos, jossa valmennetaan Suomen ja maailman huippu-urheilijoita.

– Tiesivätköhän miehet mitä suruissaan tekivät sen partioretken jälkeen ja mitä päätöksiä olivat tekemässä, tuumaa Tikkanen.

Rakennusten salattu historia

Vuokatin urheiluopiston päärakennuksella ja muilla alueelle tulleilla rakennuksilla on mielenkiintoinen ja salainen historia. Rakennukset sijaitsivat alun perin Rukajärvellä, josta ne siirrettiin Kainuuseen, kun Neuvostoliitto valtasi Viipurin 20. kesäkuuta 1944.

Rukajärven rintamalla alkoivat evakuoinnit ja koko heinäkuun ajan rakennuksia siirrettiin villiä vauhtia säilytykseen.

– Päärakennus Rukahovi sijoitettiin Kuhmon Särkijärvelle ja muut kuusi asevelitaloa sijoitettiin aivan Vuokatin lähelle Sotkamon Eevalaan, kertoo Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen.

Välirauhasopimuksen artiklan 24. mukaan rintamalta mukaan tuodut rakennukset olisi pitänyt palauttaa sotakorvauksena Neuvostoliitolle.

Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä silloinen sisäasiainministeri Yrjö Leino, joka teki päätökset sotakorvausasioista ja rakennuksista, kirjoitti tietämättään nimensä rakennuksia koskeviin papereihin, joissa luki ”Ei palauteta”.

Asiakirjoja valmistellut ja asiasta tietoinen virkamies sujautti ”Ei palauteta” -paperit yksitellen paksun paperipinkan väliin, jossa luki ”Palautetaan”.

Ministerin allekirjoituksen jälkeen opetusministeriö saattoi luovuttaa rintamalta tuodut rakennukset Vuokatin urheiluopistolle.

– Rukahovi, joka oli kenraalimajuri Erkki Raappanan esikunnan alueella upseerien kanttiinina jäi arvokäyttöön ja samoin muut rakennukset, kertoo Tikkanen.

Rukahovista tuli Vuokatin Maja

Voimistelunopettajaksi valmistuneesta ylikersantti Onni Palasteesta tuli Vuokatin urheiluopiston ensimmäinen toimitusjohtaja vuoteen 1954 saakka, ja hän piti rakennusten menneisyyden sekä salaisuuden itsellään pitkään.

Hän on kertonut sen elämänsä aikana vain kahdelle henkilölle. Toinen heistä oli urheiluopiston opettajana toiminut Aarno ”Aslak” Peltola.

– Seuraavan kerran Palaste teki paljastuksen vuonna 2005, kun urheiluopisto vietti 60-vuotisjuhlaa. Tuolloin hän kertoi uutispommin opiston silloiselle rehtorille Pekka Vähäsöyringille, sanoo Tikkanen

Rintamalla rakennetussa Rukahovissa on toiminut sen perustamisesta alkaen urheiluopiston hallinto, joka toimii edelleen.

Päärakennusta laajennettiin hiukan vuonna 1955, mistä syystä sitä ei ole helppo tunnistaa Rukahoviksi. Myöhemmin myös sotakirjailijana tunnettu Onni Palaste vihittiin avioliittoon 16.2.1947 juuri tässä opiston päärakennuksessa eli entisessä Rukahovissa.

Tuolloin rakennusta kutsuttiin Vuokatin Majaksi, jolla tarkoitettiin alkuaikoina myös koko urheiluopistoa.

Vuokatin urheiluopiston hallintorakennuksen sisällä olevilla hirsiseinillä on nähtävillä talviurheilun historian havinaa. Eteisseinää koristavat muun muassa monen tunnetun suomalaisen käyttämät sukset.

– Paavo Lonkilan sukset puuttuvat, mutta meillä ne ovat ja pitää ehdottaa opiston johtajalle saako Paavon sukset tuoda tänne seinälle, sanoo Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen.