Päätöksen myötä Luxemburgista tulee ensimmäinen Euroopan unionin jäsenvaltio, joka laillistaa kannabiksen kaupallistamisen ja viihdekäytön.
Kannabiksen lääkekäyttö on jo laillista noin puolen miljoonan asukkaan Luxemburgissa.
Esimerkiksi Alankomaissa kannabiksen käyttö on sallittu, mutta päihdekannabiksen kaupallinen kasvattaminen ja tukkumyynti on edelleen kielletty.
Luxemburgin koalitiohallituksen muodostavat keskustaoikeistolainen demokraattinen puolue DP, sosiaalidemokraattinen LSAP ja vihreät. Maan pääministerinä toimii DP:tä edustava Xavier Bettel.
Maassa järjestettiin parlamenttivaalit lokakuussa. Hallituskoalition puolueet saivat vaaleissa 31 edustajaa 60-paikkaiseen parlamenttiin. Edellisessä hallituksessa koalitiolla oli 32 paikkaa.
Lokakuussa Kanada laillisti kannabiksen myynnin, kasvatuksen ja viihdekäytön.
Avatessaan maailman mahtimiesten ja -naisten istunnon Argentiinan presidentti Mauricio Macri patisti kollegoitaan näyttämään niille, jotka epäilevät koko G20-huippukokousten tarkoitusta.
Huippukokouksen päätyttyä yhä useampi kysyy, mitä virkaa maailman rikkaimpia maita edustavalla G20-ryhmällä on.
Miksi maailman johtajat kokoontuvat tapaamaan toisiaan hulppeissa puitteissa, kun he eivät pysty sopimaan mitään konkreettista koko maailmaa uhkaavien ongelmien ratkaisemiseksi?
Kuvaavaa on se, että viimeiseen saakka oli epäselvää, pystyykö G20-ryhmä saamaan minkäänlaista yhteistä julkilausumaa aikaan. Kun ympäripyöreä ja vesitetty julistus loppujen lopuksi saatiin hyväksyttyä, se esiteltiin suurena voittona.
Todellisuudessa 31-kohtainen "reilua ja kestävää kehitystä" ajava julkilausuma ei sisällä mitään uusia avauksia ilmastonmuutoksen torjumisen tai juuri minkään muunkaan ratkaisua huutavan epäkohdan suhteen.
Sen sijaan julistuksessa mainitaan erikseen, että Yhdysvallat aikoo edelleen vetäytyä Pariisin ilmastosopimuksesta muiden jatkaessa ilmastonmuutoksen vastaista taistelua.
Maailman talouskokous ei päässyt yksimielisyyteen edes vapaakaupan edistämisestä. Päinvastoin julistuksessa on jätetty kokonaan pois kohta, jossa G20-ryhmä sitoutuu taistelemaan protektionismia vastaan. Sen sijaan julistuksessa vaaditaan uudistamaan maailman kauppajärjestö WTO.
Syyttävä sormi huippukokouksen laimeasta annista osoittaa presidentti Donald Trumpia kohtaan. Myös muilla johtajilla on peiliin katsomisen paikka.
Maailman vaikutusvaltaisimmat valtionpäämiehet ja -naiset eivät saa nostaa käsiä ilmaan, kun maapallo elää kriittisiä aikoja ilmaston lämpenemisen torjumisessa.
Viime vuonna Saksan Hampurissa järjestetty G20-huippukokous muistetaan mielenosoituksista, jotka äityivät vakaviksi levottomuuksiksi ja autojen polttamiseksi.
Toissa vuoden kokouksessa Kiinan Hangzhoussa tunnelmat olivat puolestaan korkealla, kun sekä Kiina että Yhdysvallat ilmoittivat huippukokouksen aattona ratifioineensa Pariisin ilmastosopimuksen.
Buenos Airesin G20-huippukokous taas tullaan muistamaan kokouksena, jossa hukattiin mahdollisuus toimia maailman pelastamiseksi.
Presidentti Emmanuel Macron on kokoontunut hallituksensa kanssa pohtimaan, julistetaanko Pariisin poikkeustila mellakoiden takia.
Mielenosoittajat tuhosivat eilen Pariisissa autoja ja liikkeitä ja tärvelivät Ranskan kansallisia muistomerkkejä. Mellakoissa loukkaantui 133 ihmistä, joista monet poliiseja. Yli neljäsataa ihmistä on pidätetty.
Keltaliivisten protestoijien liike on ilmoittanut uusista mielenosoituksista ensi lauantaina. Hallituksen tiedottaja Benjamin Griveaux sanoi, että hallitus on valmis neuvottelemaan mielenosoittajien kanssa, mutta hallitus ei aio muuttaa suuntaansa.
Keltaliivit ovat mielenosoituksissaan vaatineet niin polttoaineiden hinnankorostuksen perumista kuin vastustaneet Macronin talousuudistuksia, jotka mielenosoittajien mielestä hyödyttävät rikkaita muiden kustannuksella.
Protesteissa kolmas kuolonuhri
Yksi henkilö menehtyi sunnuntaina liikenneonnettomuudessa, joka liittyi keltaliivien mielenosoitukseen Etelä-Ranskassa Arlesin kaupungin lähellä. Viranomaisten mukaan mielenosoittajat olivat pystyttäneet tiesulun, joka aiheutti kymmenen kilometrin pituisen liikenneruuhkan. Surmansa saanut oli autoilija, joka törmäsi jonossa olleeseen toiseen autoon.
Niin kutsuttujen keltaliivien protesteissa on aiempina viikkoina kuollut kaksi ihmistä. Viranomaisten mukaan myös nämä kuolemat olivat liikenneonnettomuuksia.
Tietoliikennevika on haitannut Digitan televisiolähetyksiä sunnuntaina koko maassa.
Katkos koski aluksi A-kanavanipun kanavia, joihin kuuluvat Yle, MTV ja Nelonen. Ylen peruslaatuisten kanavien kohdalla katkos koski myös kaapeli-tv:tä, mutta teräväpiirtolähetykset näkyivät normaalisti
Digitan mukaan katkos alkoi noin puoli yhdeksältä aamulla, ja A-nipun kanavat palautuivat hieman aamuyhdeksän jälkeen. C-nipun (Free, TLC, Vitonen ja Kutonen) kanavat palautuivat puoli yhdentoista jälkeen.
Korjaustöiden aikana lähetykset katkesivat myös Jim, Sub, Hero, Liv ja Adult-tv -kanavilla. Ne kuuluvat E-kanavanippuun.
Digita kertoo, että kaikki sen antenni-tv-verkon kanavat toimivat jälleen normaalisti.
Digita on viestintäverkkoyhtiö, joka välittää radio- ja tv-ohjelmat koko Suomeen.
Se oli yksi potku, mutta seuraukset olivat kauaskantoiset.
Syksyllä 2016 Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) lippuvartio seisoi Helsingin asema-aukiolla. Ohi kulki mies, joka sylkäisi maahan uusnatsien edessä.
PVL:n johtohahmoihin kuuluva Jesse Torniainen reagoi välittömästi. Hän ryntäsi miestä kohti, hyppäsi ja potkaisi rintaan.
Uhri kuoli noin viikkoa myöhemmin. Oikeus katsoi, ettei potkun ja kuoleman välillä ollut kiistatonta yhteyttä. Tapaus oli silti viimeinen niitti viranomaisten kärsivällisyydelle.
Poliisihallitus oli suunnitellut Vastarintaliikkeen kieltämistä jo vuoden 2013 Jyväskylän kirjastopuukotuksen rikoskäsittelyssä. Uusnatsi oli puukottanut vasemmistoaktiivia kirjanjulkistustapahtuman yhteydessä. Poliisin vaatimus ei tuolloin ehtinyt tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Helsingin asema-aukiolla Poliisihallituksen mitta täyttyi: tällä kertaa ihminen oli kuollut.
Myös kansalaiset reagoivat voimakkaasti. Asema-aukio täyttyi pian kynttilöistä ja kukista. Viesteissä luki:
Huutava vääryys.
Viha synnyttää vihaa.
Ihmiset eivät opi.
PVL:n jäsen pahoinpiteli miehen hyppypotkulla Helsingin asema-aukiolla vuonna 2016. Kansalaiset toivat aukiolle kukkia ja kynttilöitä.Berislav Jurišić / Yle
Maaliskuussa 2017 Poliisihallitus teki kantelun, jossa se vaati oikeutta lakkauttamaan Vastarintaliikkeen. Asia eteni Pirkanmaan käräjäoikeuteen, joka teki päätöksen marraskuussa 2017. Järjestö kiellettiin lainvastaisena.
Uusnatsien toiminta Suomessa ei suinkaan loppunut tähän. Kävi päinvastoin.
Samalla järjestö alkoi valmistautua siihen, että lakkauttamispäätös saa lainvoiman. Lainvoimaisuus tarkoittaisi sitä, ettei järjestö enää voisi kokoontua tai värvätä uusia jäseniä.
Syksyllä 2018 myös Turun hovioikeus päätti kieltää järjestön. Nyt PVL hakee valituslupaa päätökseen korkeimmasta oikeudesta. Ratkaisun saaminen tähän voi kestää vielä kuukausia, jopa yli vuoden.
Yle selvitti, mitä PVL on tehnyt kulisseissa kuluneen vuoden aikana, kun sen asemaa on käsitelty eri oikeusasteissa.
Kävi ilmi, että PVL:n jäsenet ovat perustaneet kaksi uutta yhdistystä, jotka jo levittävät järjestön sanomaa. Tällä se on varmistanut, että jos yksi yhdistys lakkautetaan, toiminta voi jatkua uusien yhdistysten kautta. Toisen yhdistyksen tarkoituksena on perustaa poliittinen puolue. Toinen yhdistys kertoo auttavansa vähäosaisia kantasuomalaisia.
Toisekseen PVL on vahvistunut. Sen jäsenmäärä on kasvanut kymmenillä henkilöillä ja on nyt toistasataa. Järjestö on julistanut nettisivuillaan: Kehitymme sitä vahvemmaksi, mitä kovempaa meitä vastaan hyökätään.
Kolmanneksi PVL:n ja katupartiojärjestö Soldiers of Odinin (SoO) välit ovat lämmenneet. Odineita osallistuu jatkuvasti PVL:n mielenosoituksiin – ja toisin päin. SoO osoittaa tukeaan PVL:lle myös järjestönä. Odineiden mielestä PVL on “tarvittava vastavoima tämän ajan oikeus- ja moraalikäsitystä halventaville pakkomonikulttuurin lobbaajille”.
Luotettavien tietojen saaminen PVL:n toiminnasta ei ole helppoa. Järjestö ei lähtökohtaisesti anna haastatteluja. Yritimme tavoitella tätä juttua varten useita PVL:n jäseniä. Kaksi heistä suostui lopulta vastaamaan osaan kysymyksistämme sähköpostitse. Kameran eteen ei suostunut kukaan.
PVL suhtautuu niin kutsuttuun valtamediaan erittäin negatiivisesti. Järjestö pitää kontakteja toimittajiin riskinä. PVL:n mielestä media on osa valehtelevaa eliittiä, joten se nähdään vihollisena.
Omille nettisivuilleen järjestö tuottaa aktiivisesti ideologiansa mukaista sisältöä. Sivut toimivat tiedotuskanavana omille kannattajille.
Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Se haluaa luoda pohjoismaisen kansallissosialistisen valtion ja romuttaa nykyisen yhteiskuntajärjestyksen.
PVL ihannoi Adolf Hitleriä, vaalii valkoisen pohjoismaisen rodun “puhtautta” ja vastustaa juutalaisia. Järjestön mielestä holokaustia eli juutalaisten joukkotuhoa toisessa maailmansodassa ei ole todistettu pitävästi.
Sisäministeriö luokittelee PVL:n vallankumoukselliseksi ja militantiksi liikkeeksi, jonka tavoitteena on kansallissosialistisen valtion luominen demokratian vastaisin keinoin.
PVL:n lakkauttamista koskeva oikeuskäsittely on paitsi ajankohtainen myös poikkeuksellinen. Suomessa kiellettiin viimeksi natsijärjestöjä 1970-luvulla, kun Pekka Siitoin nimitti itseään valtakunnanjohtajaksi.
PVL uhkaa etenkin tiettyjen vähemmistöryhmien turvallisuutta. Turun hovioikeuden ratkaisun mukaan PVL hyväksyy järjestön arvojen puolesta tehdyn väkivallan.
Jäsenten väkivallanteoissa on usein vaikuttanut poliittinen motiivi. Sisäministeriön mukaan poliittinen väkivalta Suomessa on viime vuosina ollut lähinnä PVL:n jäsenien väkivaltaa.
Ulkoparlamentaarisia keinoja käyttävän äärioikeiston noususta on puhuttu muuallakin Euroopassa. Äärioikeistolaista poliittista väkivaltaa on nähty hiljattain esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa.
Poliisin mielestä PVL:n lakkauttaminen saattaa radikalisoida osaa sen jäsenistä entisestään. Koska järjestön lakkauttaminen ei ole vielä lainvoimainen, se saa toistaiseksi järjestää vapaasti kokoontumisiaan julkisilla paikoilla.
Sisäministeriö luokittelee PVL:n vallankumoukselliseksi ja militantiksi liikkeeksi, jonka tavoitteena on kansallissosialistisen valtion luominen.Jyrki Lyytikkä / Yle
Syksyllä 2017 PVL järjesti Tampereella mielenosoituksen “sananvapauden puolesta”.
Käräjäoikeus pohti vielä tuolloin järjestön kieltämistä. Marssille osallistui parisataa ihmistä, äärikansallismielisiä useista eri ryhmistä.
Paikalle oli saapunut myös PVL:n aateveljiä Ruotsista. Hämeensillalla uusnatsit kohtasivat vastamielenosoittajia. Oli syntymässä kahakka, vaikka paikalla oli paljon poliiseja.
Sitten tapahtui kummia.
Asema-aukion hyppypotkusta vankeuteen tuomittu Jesse Torniainen tuli väliin ja rauhoitteli ruotsalaisia. Tilanne oli ohi yhtä nopeasti kuin alkoi.
Tapaus kuvaa hyvin, miten Vastarintaliikkeen linja on muuttunut sen jälkeen, kun oikeusprosessi sen lakkauttamiseksi alkoi yli 1,5 vuotta sitten. Se on halunnut pitää matalaa profiilia ja pidättäytyä väkivallasta. Ei ole haluttu antaa lisäsyitä lakkauttamiselle.
Muutoin liikkeen aktiivit ovat pysyneet kiireisinä. He ovat liimailleet tarroja katupylväisiin, jakaneet lentolehtisiä ja kiinnittäneet ilmoituksia. Viikoittaisia kokoontumisia on pidetty järjestön kertoman mukaan seitsemällä paikkakunnalla Suomessa.
PVL on myös kaikessa hiljaisuudessa alkanut kerätä kannattajakortteja oman natsipuolueen perustamiseksi. Tätä varten järjestössä aktiivisesti mukana olleet henkilöt rekisteröivät keväällä Kansan yhtenäisyys -nimisen yhdistyksen. Kortteja on kerätty alkukesästä lähtien.
Tarkoittaako puoluehanke sitä, että PVL olisi muuttamassa taktiikkaansa? Järjestö kun on kertonut pyrkivänsä vallankumoukseen.
Tuskin. Ylen tietojen mukaan PVL:ää ei kiinnostanut puolueen perustaminen, ennen kuin poliisi haki järjestöä lakkautettavaksi.
Poliisi epäilee, että PVL ei aidosti tahdo vaikuttaa politiikassa. Järjestö on kertonut tavoitteekseen rakentaa Suomeen rinnakkaisyhteiskunnan, joka korvaisi lopulta nykyisen yhteiskuntajärjestelmän ja hallituksen.
Puolueprojekti vaikuttaakin varasuunnitelmalta. Jos yksi yhdistys lakkautetaan, korvaava yhdistys on jo valmiina.
Kansan yhtenäisyys -yhdistyksen mukaan puolueen perustamisaikeilla ei ole tekemistä PVL:n eikä sen lakkauttamisen kanssa.
Vastarintaliike kuitenkin mainostaa puoluehanketta nettisivuillaan ja kerää sille kannattajakortteja mielenilmaustensa sekä “perusaktivismin” yhteydessä. Puoluetta varten perustetun yhdistyksen puheenjohtaja on tunnettu PVL-aktiivi.
Puoluehanke on avoimesti kansallissosialistinen. Tavoitteikseen se listaa muun muassa EU-eron, rajojen sulkemisen pakolaisilta ja pankkitoiminnan kansallistamisen.
Kevään 2019 vaalit eivät ole tähtäimessä, mutta tulevaisuudessa tarkoitus on saada ehdokkaita sekä kunnallisiin että valtakunnallisiin vaaleihin.
Syyskuussa 2018 Kansan yhtenäisyys kertoi saaneensa kasaan tuhat korttia.
Suomessa puolueen rekisteröimiseen vaaditaan vähintään 5 000 oikeusministeriön vahvistamaa kannattajakorttia. Ne pitää kerätä yhden vuoden aikana. Aikaa on siis ensi kesän alkupuolelle asti.
Poliisi pitää mahdollisena, että järjestö saa koottua tarpeeksi tukea puoluehankkeelleen. Pelkästään äärikansallismielisten itsenäisyyspäivän 612-soihtukulkueeseen osallistui vuonna 2017 lähes 3 000 ihmistä.
PVL:n puoluehaaveet ovat kopio järjestön emomaasta Ruotsista, jossa Pohjoismainen Vastarintaliike (ruotsiksi Nordiska Motståndsrörelsen, NMR) hyväksyttiin puolueeksi 2015.
PVL kerää Suomessa kannattajakortteja oman puolueen saamiseksi. Ruotsissa järjestö on onnistunut perustamaan puolueen.Jyrki Lyytikkä / Yle
Jo vuotta aiemmin järjestön johtaja pääsi pienen Ludvikan kunnan valtuustoon Ruotsidemokraattien listalta.
Ruotsin Vastarintaliike osallistui ensimmäistä kertaa vaaleihin syksyllä 2018. Puolueella oli kuntavaaleissa kaikkiaan tusinan verran ehdokkaita kolmella pikkupaikkakunnalla, mutta ehdokkaat saivat kasaan yhteensä vain parisataa ääntä ja jäivät kauas valtuustopaikoista.
Saldo jäi laihaksi myös samalla pidetyissä eduskuntavaaleissa. Vastarintaliike keräsi koko maassa pari tuhatta ääntä, mikä oli 0,03 prosenttia lasketuista äänistä.
Puolueprojektin lisäksi Vastarintaliikkeen Suomen-osasto on perustanut myös toisen yhdistyksen. Sen nimi on Suomalaisapu.
Suomalaisapu on toiminut jo vuosia, mutta yhdistykseksi se rekisteröitiin vasta viime vuonna, hieman ennen kuin Pirkanmaan käräjäoikeus päätti lakkauttaa PVL:n.
Vastarintaliikkeen Suomen-osaston ja Suomalaisavun puheenjohtaja on sama mies, Orivedellä asuva Antti Niemi. Suomalaisavun logo mukailee Vastarintaliikkeen ylöspäin osoittavaa nuolta, Tyr-riimua.
Suomalaisapu kertoo jakavansa lahjoituksia vähäosaisille suomalaisille “isänmaalliselta arvopohjalta”. Ylen tietojen mukaan yhdistys on saanut yksityishenkilöiltä ainakin vaatteita ja joitain rahalahjoituksia.
Vaikuttaa siltä, että PVL pyrkii käyttämään Suomalaisapua maineensa kiillottamiseen ja uusien tukijoiden houkutteluun.
Se on lähettänyt avustuspaketteja, jotka ovat sisältäneet muun muassa vaatteita ja erilaisia tavaroita. Mukaan on laitettu myös kirje, jossa kansallismielisiä kehotetaan järjestäytymään “uudella tavalla” yhteiskunnan suojelemiseksi ja levittämään sanaa Suomalaisavusta.
Poliisi pitää Suomalaisapua PVL:n alayhdistyksenä. Se on todennäköisesti saanut kimmokkeensa avustustoiminnalleen Italian uusfasistiselta CasaPound-liikkeeltä, joka on vieraillut Vastarintaliikkeen luona Suomessa ja harjoittanut kotimaassaan omia näkemyksiään tukevaa hyväntekeväisyyttä.
Vastaavaa valikoitua hyväntekeväisyyttä on tehnyt myös kreikkalainen äärioikeistolainen Kultainen aamunkoitto -puolue. Sillä on oma ohjelmansa köyhien auttamiseksi.
Sekä CasaPound että Kultainen aamunkoitto pyrkivät hyväntekeväisyytensä avulla houkuttelemaan itselleen kannattajia ja äänestäjiä.
PVL on siis rekisteröinyt kaksi uutta yhdistystä Suomessa, mutta sen lisäksi järjestön aktiivi on hiljattain perinyt liiketoimintaa Virosta. Aiemmin yritykset omisti natsipiireistä tuttu suomalaismies. Asiasta kertoi ensimmäisenä Seura-lehti.
Syy on lakitekninen. Meneillään olevassa oikeusprosessissa haetaan lakkautettavaksi rekisteröimätöntä yhdistystä PVL:ää ja rekisteröityä Pohjoinen Perinne -yhdistystä, joka on hallinnoinut PVL:n rahaliikennettä.
Lain mukaan lakkautetun yhdistyksen toiminta on lopetettava heti, mutta pykälä ei koske rekisteröimätöntä yhdistystä.
Pohjoinen Perinne -yhdistyksen toiminta on jo jäädytetty, mutta Poliisihallitus on soveltanut lakia niin, että se pystyy estämään uusnatsien kokoontumiset vasta, kun tuomioistuimen ratkaisu saa lainvoiman.
PVL on saanut jatkaa julkista toimintaansa, koska sen lakkauttaminen ei ole vielä lainvoimainen. Järjestö hakee valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.Yle
Miten Vastarintaliikkeen lakkauttaminen sitten vaikuttaisi sen toimintaan?
Suomen rikoslainsäädäntö ei määrittele tarkasti, miten poliisi voi puuttua lakkautetun yhdistyksen toimintaan.
Poliisihallituksen mielestä laki jättää avoimeksi muun muassa sen, mikä kaikki konkreettinen toiminta on rikosoikeudellisessa mielessä rangaistavaa.
Lain perusteella on selvää, että yhdistyksen edustaminen ja sen puolesta toimiminen olisivat kiellettyä, jos yhdistys on lakkautettu. Lisäksi rangaistavaa olisi järjestää kokouksia ja värvätä yhdistykselle uusia jäseniä.
Poliisihallituksen elokuussa 2018 antamassa lausunnossa todetaan, että sen sijaan on epäselvää, voisiko esimerkiksi lakkautetun yhdistyksen tunnuskuvien, kuten lippujen tai logovaatteiden, kantaminen yleisellä paikalla olla rangaistavaa.
Käytännössä epäselvyydet yhdistyksen lakkauttamista koskevista lainkohdista voivat johtaa siihen, että tuomioistuimessa puidaan vielä montaa PVL:n toimintaan liittyvää asiaa.
Voi siis kulua hyvinkin pitkään, ennen kuin poliisilla on tuomioistuimen vahvistamat toimintamallit puuttua Vastarintaliikkeen toimintaan.
PVL:ää seuranneet asiantuntijat kuitenkin uskovat, että lakkauttaminen ei lopettaisi liikkeen toimintaa, vaan sitä jatkettaisiin muussa muodossa. Yksi vaihtoehto on mennä “maan alle”.
Entä mikä merkitys on PVL:n jäsenten perustamilla uusilla yhdistyksillä, puoluetta ajavalla Kansan yhtenäisyydellä ja hyväntekeväisyyttä harjoittavalla Suomalaisavulla? Voisiko PVL jatkaa toimintaansa niiden puitteissa?
Ylen haastattelemien oikeusoppineiden mukaan myös puolueprojekti ja Suomalaisapu voivat kaatua, jos PVL:n lakkauttaminen saa lainvoiman.
Jos viranomaiset osoittaisivat niiden ja PVL:n välille selvän linkin, oikeus voisi katsoa, että uudet yhdistykset ajaisivat lakkautetun järjestön asiaa. Tällöin Kansan yhtenäisyys ja Suomalaisapu voitaisiin kieltää samoilla perusteilla.
Lakkauttamiset käsiteltäisiin kuitenkin omina oikeusjuttuinaan.
PVL:n viimeaikainen toiminta kielii siitä, että se uskoo lakkauttamisen saavan lainvoiman. Tämän puolesta puhuvat uusien yhdistysten perustaminen mutta myös se, että järjestö siirsi äskettäin nettisivujensa ylläpidon ulkomaille.
Ääriliikkeiden mahdolliset lakkauttamiset ovat puhuttaneet muuallakin Euroopassa. Ruotsissa hallitus selvittää, voiko väkivaltaisten äärijärjestöjen toiminnan ja symbolit kieltää.
Saksassa korkein oikeusistuin päätti taannoin, ettei äärioikeistolaista Saksan kansallisdemokraattista puoluetta kielletä. Saksassa puolueen voi kieltää, jos sen katsotaan voivan horjuttaa valtiojärjestystä. Oikeus piti rasistista puoluetta liian mitättömänä tällaiseen.
Marraskuussa National Actioniin kuulunut suomalaismies tuomittiin Britanniassa kahdeksan vuoden vankeuteen äärioikeistolaisesta radikalismista. Hän oli entinen PVL:n jäsen.
PVL on toiminut Suomessa kymmenen vuotta. Tämä on sisäministeriön mukaan epätavallista, koska poliittisten ääriryhmittymien elinkaari on Suomessa tyypillisesti muutamia vuosia.
Hierarkisesti rakentuneen Vastarintaliikkeen ryhmänjohtajat ovat onnistuneet viime aikoina kasvattamaan osastojensa kokoa. Vastarintaliikkeen jäsenmäärä on 100–120, kun se vielä pari vuotta sitten oli 60–70.
Apuna jäsenmäärän kasvattamisessa on saattanut olla järjestön viime aikoina saama julkisuus, uhriutuminen lakkautushankkeen aikana ja samanmielisiltä saatu sympatia.
Odinin sotureista näyttää tulleen henkisellä tasolla PVL:n tukijärjestö.Ismo Pekkarinen / AOP
Aiemmin sulkeutuneesta PVL:stä on tullut myös sallivampi muita maahanmuuttovastaisia ryhmiä kohtaan. PVL näkee niissä mahdollisuuden hyötyä. Liike on halunnut näyttää julkisesti mahdollisimman vahvalta lakkauttamiskanteen käsittelyn aikana.
PVL:n jäsenyydelle on yhä tiukat kriteerit, mutta liike on kelpuuttanut mielenosoituksiinsa myös muita äärikansallismielisiä. Vastaavasti nämä ryhmät ovat sallineet uusnatsien osallistumisen omiin tapahtumiinsa.
Kuvaava esimerkki tästä oli äärikansallismielisen Kansallismielisten liittouman kesällä 2018 Turun terrori-iskun muistoksi järjestämä kulkue, jonka kärkijoukoissa marssi lukuisia uusnatseja.
Uusnatsit ja muut äärikansallismieliset ryhmät eivät jaa kaikkia ajatuksia, mutta maahanmuuttovastaisuus liimaa niitä yhteen. Yhdistäviä tekijöitä on enemmän kuin erottavia.
Varsinkin katupartiojärjestö Soldiers of Odinin (SoO) jäseniä on alkanut näkyä PVL:n mielenosoituksissa viime vuodesta lähtien. Uusnatseja on puolestaan osallistunut odinien katupartioihin.
Odinin sotureista näyttää tulleen henkisellä tasolla PVL:n tukijärjestö.
Helsingin yliopiston tutkija Daniel Sallamaa arvioi äskettäin julkaistussa raportissaan, että PVL voisi olla kiinnostunut rekrytoimaan odineita riveihinsä. Sallamaa on tutkinut ulkoparlamentaarista äärioikeistoliikehdintää ja maahanmuuttovastaisuutta 2010-luvun Suomessa.
Odinin sotureita Vastarintaliike pitää luotettavina, toisin kuin muita kansallismielisiä, jotka voivat puhua ohi suunsa sosiaalisessa mediassa.
SoO tukee julkisesti PVL:ää ja tuomitsee Poliisihallituksen toimet liikkeen lakkauttamiseksi. Odinien mielestä PVL on tarvittava vastavoima “epäisänmaalliselle rahaeliitille”.
Soldiers of Odinin perustaja Mika Ranta sanoo Ylelle, että odinit tekevät yhteistyötä kaikkien kansallismielisten ryhmien kanssa, jotka ovat lähellä heidän ajatusmaailmaansa. PVL:n kanssa yhdistäviä tekijöitä ovat ainakin maahanmuutto- ja islaminvastaisuus.
Keväällä SoO alkoi ottaa tukijäseniä PVL:n mallia mukaillen.
Entä aikovatko odinit syventää yhteistyötään PVL:n kanssa? Ranta sanoo, että “porukat jeesii toisiaan, jos tarvii jeesiä”. Hän ei ota kantaa siihen, onko odineita jäseninä PVL:ssä tai päinvastoin. Ranta on aiemmin kertonut olevansa kansallissosialisti.
Nyt Ranta pelkää, että jos PVL:n kieltäminen saa lainvoiman, seuraavaksi lakkautusuhan alla ovat odinit.
Juttua varten on haastateltu äärioikeistoon perehtyneitä tutkijoita ja poliiseja, valtiosääntöoikeuden professoria Tuomas Ojasta ja professori Heikki Hiilamoa Helsingin yliopistosta, PVL:n Antti Niemeä, Kansan yhtenäisyyden Harri Auremaa sekä Soldiers of Odinin Mika Rantaa. Lähteinä on käytetty myös poliisin esitutkintapöytäkirjoja, oikeuksien päätöksiä sekä PVL:n, Kansan yhtenäisyyden ja SoO:n kotisivuja.
Fakta: Uusnatsien rahoitushana suljettiin
PVL on rahoittanut toimintaansa lahjoituksilla, jäsen- ja kannattajamaksuilla sekä omalla nettikauppamyynnillä. Budjetti on ollut luultavasti joitakin tuhansia euroja vuodessa.
Rahavirtoja on ohjattu viranomaisten jäädyttämän Pohjoinen Perinne -yhdistyksen kautta.
Yhdistyksellä on niin vähän rahaa, ettei se riitä edes yhdistyksen mahdolliseen alasajoon.
Pohjoisen Perinteen toiminta jäädytettiin, kun käräjäoikeus määräsi PVL:n lakkautettavaksi. Yhdistyksen hallituksella ei pitäisi olla pääsyä yhdistyksen varoihin tai omaisuuteen.
Yhdistyksen ainoata omaisuutta eli nettikaupassa myytäviä tuotteita ei ole toistaiseksi saatu takaisin. Nettikauppa ei ole enää toiminnassa.
Venäjän presidentti Vladimir Putin uskoo, että Ukrainan sota jatkuu niin kauan kuin maan nykyinen hallitus on vallassa.
Buenos Airesissa G20-kokouksen yhteydessä puhunut Putin totesi, ettei Ukrainan nykyjohdolla ole kiinnostusta konfliktin ratkaisemiseen.
Ukrainan konflikti on jatkunut keväästä 2014, jolloin Venäjä miehitti Krimin ja liitti sen itseensä. Ukrainan ja Venäjän tukemien separatistien välille puhjenneissa taisteluissa Itä-Ukrainassa on kuollut yli 10 000 ihmistä.
Putin kertoi, ettei hän ole puhunut Ukrainan johdon kanssa Venäjän vangitsemien Ukrainan laivaston merimiesten mahdollisesta vapauttamisesta. Venäjä syyttää heitä Venäjän rajan laittomasta ylittämisestä.
Muun muassa sotilasliitto Nato on vaatinut Venäjää vapauttamaan ukrainalaiset merimiehet ja palauttamaan Ukrainan laivaston alukset.
Ukrainan ja Venäjän väliset suhteet kiristyivät entisestään viime viikonloppuna, kun Venäjä valtasi kolme Ukrainan laivaston alusta Kertšinsalmessa Krimin rannikon edustalla.
Putin kommentoi lisäksi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin päätöstä perua heidän virallinen tapaamisensa Buenos Airesissa. Trump perusteli päätöstä sillä, ettei Venäjä ole vapauttanut ukrainalaismerimiehiä eikä palauttanut aluksia.
Putin pahoitteli tapaamisen peruuntumista ja korosti olevansa valmis neuvotteluihin Trumpin kanssa heti, kun se amerikkalaisille sopii.
Korjaus 2.12. klo 9.30: Jutun alkuperäisessä otsikosta saattoi saada vaikutelman, että kyse olisi tuoreesta Venäjän ja Ukrainan välisestä konfliktista Asovanmerellä. Lisäksi tekstiin lisättiin tieto vuoden 2014 tapahtumista, jolloin Venäjä miehitti Krimin.
Lammilla Kanta-Hämeessä saa taivaltaa läpi peltojen ennen kuin Ässä Uusiorenkaan tilat tulevat vastaan. Henkilö- ja pakettiautojen uusiorenkaita tekee tiettävästi enää yksi yritys Suomessa.
Korkeat rengaspinot ympäröivät firmaa. Pitkään toiminut perheyritys sai uuden omistajan kaksi vuotta sitten. 1980-luvulta saakka yrityksessä työskennellyt Antti Vallinen pelasti oman ja veljensä työpaikan ostamalla Ässärenkaan kone- ja yrityskannan itselleen.
– Uskalsin ostaa, koska edelleen löytyy autoilijoita, joille on tärkeää Made in Finland -teksti renkaassa, paljastaa Vallinen.
Renkaan tekeminen vaatii muun muassa öljyä, nokea ja synteettisiä aineita. Uusiorengas käyttää uusiutumattomia luonnonvaroja vähemmän kuin kokonaan uusi rengas. Pinnoitettu rengas säästää 100 prosenttia käytetystä kudosteräksestä ja 70 prosenttia raakaöljystä, Autonrengasliitosta kerrotaan.
Myös Suomessa valmistetun autonrenkaan hiilijalanjälki on pienempi kuin kaukaa tuodun. Se on yhä useammalle ostajalle tärkeää.
– Kasvava osa asiakkaistamme tulee Helsingistä, vaikka tänne Lammin perälle ajaa ainakin puolitoista tuntia. Palvelulla, kotimaisuudella ja ekologisuudella pärjäämme, kertoo Vallinen.
Vanha maine rasittaa vieläkin
Renkaita on pinnoitettu uudelleen vuosikymmeniä. Aikanaan auton renkaat olivat kalliita. Pinnoitusta tehtiin monenlaisissa pajoissa. Kaikki myytiin mitä valmistettiin, mutta laatua ei virallisesti valvottu.
Uusiorenkaiden maine ei ollut hyvä.
– Uusiorenkaita kohtaan on vieläkin ennakkoluuloja, mutta monet asiat ovat muuttuneet. Renkaan rakenne on paljon kestävämpi. Kaikkia markkinoilla olevia renkaita valvotaan samalla tavalla, sanoo yrittäjä Antti Vallinen.
Uusiorenkaan tekemisessä on kymmenkunta työvaihetta. Jokaista työvaihetta valvoo ihminen. Kukin työvaihe testaa renkaan rungon kestävyyttä. 150-asteisessa kattilassa paistettu rengas on lämmin pitkän aikaa.
Vallisen veljekset Antti ja Heikki ovat tehneet elämäntyönsä renkaiden parissa.Heidi Kononen / Yle
Kiina jyrää rengasmarkkinoilla
Yrittäjä Antti Vallisen mukaan kiinalaiset renkaat jyräsivät markkinoille viitisen vuotta sitten. Kiinalaisrenkaiden tulo näkyy esimerkiksi palautteissa. Asiakkaita kiinnostaa, miksi suomalainen rengas maksaa käytettynä enemmän kuin uusi kiinalainen.
– Emme pysty mitenkään samanlaisiin tuotantokustannuksiin. Itse testaamme rungon todella hyvin. Asetamme tarkat vaatimukset kumin laadulle. Uusiorenkaassa on luonnonkumia 60 prosenttia, jotta ajo-ominaisuudet ovat Suomen talvi-oloihin sopivat. Pääsemme kumin jäljille myös silloin, jos laatu ei tyydytä, kertoo Vallinen.
Asiantuntija Jukka Lankolainen Autonrengasliiton pinnoitustyöryhmästä myöntää, että pinnoittamot ovat viime vuosina olleet hankalassa tilanteessa halpojen tuontirenkaiden vuoksi.
– Pinnoitettu talvirengas piti pitkään pintansa varsinkin pakettiautoissa. Henkilöauton rengaspinnoitus on viime vuosina keskittynyt vain erikoisrenkaisiin. Niiden markkinat ovat hyvin rajallisia, toteaa Lankolainen.
Erityisen selvästi renkaan kyljestä paistaa asiakkaiden arvostama teksti Made in Finland.Heidi Kononen / Yle
E-säännöt sitovat renkaita
Rengasmarkkinoita säädellään YK:sta. Euroopan unioni on suoraan ratifioinut oman lainsäädäntönsä YK-säädösten mukaan. Renkaan merkinnöistä käy ilmi valmistajan hyväksyntänumero ja hyväksyvä maa. Myös uusiorenkailla e-merkinnät ovat pakollisia.
– Uusiorenkaille tehdään sama e-sääntöön perustuva rumputesti kuin kokonaan uusille renkaille. Sen hyväksyntää hallinnoi liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja valvonnasta vastaavat katsastusasemat, toteaa Autonrengasliiton asiantuntija Jukka Lankolainen.
Parhaillaan tehdään työtä, joka yhtenäistää rengasmerkinnät koskemaan myös uusiorenkaita.
Parhaimmillaan uusiorenkaat ovat täysin kilpailukykyisiä keskitason uusiin renkaisiin verrattuna. Jukka Antila
Test World Oy on tehnyt rengastestauksia liki 30 vuotta. Esimerkiksi rengastehtaat ja alan lehdet teettävät yrityksellä testejään. Yritys tekee myös pakollisia renkaiden hyväksyntätestauksia. Yrityksen tekninen johtaja Jukka Antila kertoo testauksien vaihtelevan parista päivästä useaan kuukauteen.
Antilan mukaan renkaita ei rajoita valmistusmaa, vaan se, täyttävätkö ne annetut vaatimukset. Jos rengas läpäisee lumipitohyväksyntätestin, se saa kylkeensä lumihiutaleen kuvan. Se symboloi talvirengasta.
– Käytännössä lumihiutale kertoo, että rengas on täyttänyt minimivaatimukset. Rengas täyttää vaatimukset suhteellisen helposti. Jos kuluttaja haluaa tietää erot hyvän ja huonon talvirenkaan välillä, jää ainoaksi keinoksi alan lehtien tekemät rengasvertailut, sanoo Antila.
Miten erottaa hyvät renkaat huonoista?
Jos rengasvalmistaja on merkittävä mainostaja lehdessä ja testauttaa renkaansa samassa lehdessä, onko testitulos luotettava? Test Worldin teknisen johtajan Jukka Antilan mukaan testit tehdään puolueettomasti ja huolellisesti.
– Testirenkaat hankitaan kaupasta. 4–5 eri kuljettajaa ajaa niillä sokkona. Ajoa tehdään lumella, jäällä sekä kuivalla ja märällä asfaltilla. Kuukausia kestävissä testeissä renkaiden erot tulevat kyllä näkyviin, sanoo Antila.
Uusiorenkaita testataan vähän, koska niiden osuus markkinoista on niin pieni. Pärjääkö uusiorengas vertailuissa?
– Vaikka uusiorenkaan pinta on sama, sen runko voi hiukan vaihdella. Jos laadunvalvonta toimii ja rengas on tehty oikein, parhaimmillaan ne ovat täysin kilpailukykyisiä keskitason uusiin renkaisiin verrattuna, toteaa Antila.
Historiallisen ravintola Buttehoffin yrittäjä istuu ja muistelee kymmentä vuottaan yrittäjänä. Ensimmäisena vuonna eli vuonna 2008 ihmiset liikkuivat paljon ja kävivät usein myös ravintolassa syömässä.
– Silloin 2008–2013 oli paljon venäläisiä turisteja. Täällä Imatralla oli myös tapahtumia, joissa ihmiset kävivät. Meillä oli yhtä suuret liikevaihdot kuin Helsingin keskustan ravintoloilla. Sitten vuonna 2014 Imatralla alkoi kaikilla alamäki, sanoo Kiril Georgijev.
Kiril Georgijev otti vuonna 2008 vetovastuun aivan Imatran keskustassa sijaitsevasta ravintola Buttenhoffista, kun Lars ja Birgitta Buttenhoff jäivät eläkkeelle. He tekivät ravintolassa yli 40-vuotisen uran.
Imatralla venäläiset turistit toivat pitkään merkittävän osan usean imatralaisyrityksen liikevaihdosta. Venäjän rajalle kun on keskustasta vain muutama kilometri. Kun Venäjän ruplan arvo viitisen vuotta sitten romahti, loppuivat myös turistit itärajan takaa.
Toinen takaisku oli Imatra Big Band festivaalin vuosikymmeniä pitkän historian päättyminen vuonna 2014. Tapahtuma oli joka kesä tuonut kävelykadun varrelle tuhansia vieraita.
Nyt pari viime vuotta ovat olleet vaikeita Imatran keskustan alueen yrittäjille. Vuonna 2008 Georgijevilla oli 20–22 työntekijää, nyt enää 15.
– Nyt ei puhuta voitosta tai laajennetaanko toimintaa. Nyt mietitään, miten säilytetään työpaikat ja saadaan hyvä fiilis tuohon kävelykadulle.
Paikalliset yrittäjät ja Imatran kaupunkikeskusta ry Imitsi ovat yhdessä miettineet, miten kävelykadulle saisi taas tapahtumia ja ihmisiä.Yle
Yli 30 vuotta sitten Bulgariasta Suomeen muuttanut Georgijev on käynyt 1990-luvulla ravintola-alan koulun ja ollut töissä kahdessa ravintolassa, ennen kuin vuonna 2000 tuli Buttenhoffiin töihin. Tuo aika on jäänyt tarkasti mieleen.
– Tulin kahville Buttehoffiin ja Birgitta Buttenhoff oli nähnyt minut. Hän soitti myöhemmin perään ja kysyi tulenko töihin. Se oli huhtikuun 15. päivä, nauraa Georgijev.
Pitkät perinteet
Ravintola Buttenhoff on perustettu jo kahvila-leipomona vuonna 1936. Sotavuosina se toimi muutaman vuoden Jyväskylässä, mutta palasi sodan jälkeen Imatralle. Nykyään kävelykatu Koskenpartaalla sijaitseva ravintola on kahdessa kerroksessa. Alakerrassa on kahvila ja ruokaravintola yläkerrassa. Ruoka ja viini on ollut aina ravintolalle kunnia-asia.
– Ruuan pitää olla rehellistä ja hyvää. Me käytämme kaikenlaisia raaka-aineita, mutta Itä-Suomesta on vaikea saada hyviä raaka-aineita. Vihannekset ja juurekset tulevat läheltä. Marjat ja sienet ostamme Ruokolahdelta, sanoo Georgijev.
Imatran keskustan alueen hiljeneminen huolestuttaa yrittäjiä. 10 tai 5 vuoden takaisiin asiakasmääriin ei enää päästä, kun suomalaiset eivät käy niin usein ravintoloissa ja venäläisten turistien määrä on romahtanut.Yle
Kalat ja lihat ravintoloitsija Kiril Georgijev sanoo hankkivansa tukusta Helsingistä. Hän on myös pitkään puhunut muovipakkauksia vastaan. Hän ei pidä siitä, että raaka-aineita pakataan muoviin, jossa niitä säilytetään pitkään.
– Olen hyvin tarkka raaka-aineiden päiväyksistä. Eineksiä en hanki koskaan.
Georgijev karsastaa myös ruuan teemaviikkoja. Teemaviikot liittyvät hänen mukaansa tyypilliseen ketjuravintoloiden kulttuuriin.
– Raaka-aineita käytetään silloin kun niitä on. Syksyllä riistaa ja sieniä, ja kun tulee mätiä, sitten tehdään mätiä. Blinejä saa aina, sanoo Georgijev.
Ruoka on ravintoloissa liian kallista
Kiril Georgijevin mielestä ruuasta ja viinistä voisi puhua vaikka koko päivän, mutta niistä on vaikea väitellä. Makuasioissa harvoin on yhtä totuutta. Yhdestä asiasta hän kuitenkin on varmasti samaa mieltä kuin muutkin suomalaiset. Ravintolassa syöminen on Suomessa kallista herkkua.
– Jos eurooppalaiset syövät ulkona neljä kertaa viikossa, me emme siihen pysty. Jos menet ravintolaan nelihenkisen perheen kanssa, ostat alku-, pää- ja jälkiruuat juomineen, se on aika kallista, Georgijev sanoo.
Buttenhoffin seinällä on kuvia muun muassa imatralaisesta olympimitalistista ja moninkertaisesta MM-mitalistista, soutaja Minna Niemisestä.Yle
Goergijev järjestää myös viinimaistajaisia. Niissä on käynyt paljon myös isoja viinintuottajia ympäri maailmaa.
– Viimeksi kävi italialainen Antinori, sitä ennen Zenato. Myös Australiasta, Espanjasta ja Ranskasta on käynyt suuria viinitaloja.
Putinilla porttikielto?
Buttenhoffin ravintolalla on värikäs historia. Ravintolassa on käynyt valtiovieraita eri maista, ulkomaalaisia julkkiksia ja näyttelijöitä.
– Kaikenlaista on tapahtunut. En voi sen tarkemmin kertoa, mutta jos täällä olisi ollut piilokamera, minun ei tarvitsisi tehdä yhtään töitä.
Yksi sattumus kuitenkin tulee nopeasti mieleen, kun Venäjän päämies oli tulossa ruokailemaan.
– Putinille varattiin paikkaa 12 tuntia. Sitten hän ei edes käynyt ravintolassa. Luulen, että hänellä on porttikielto tänne, nauraa Georgijev.
Kiril Georgijev oli Yle Radio Suomen sunnuntaivieraana 2.12.2018. Kuuntele Imatralla tehty haastattelu Yle Areenasta.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ehdottaa selvitystä, voitaisiinko lapsen rokottaminen laittaa ehdoksi lapsilisän maksamiselle tai muille perhe-etuuksille.
Grahn-Laasosen mielestä on välttämätöntä löytää keinoja rokotekattavuuden turvaamiseksi.
– Rokottamatta jättäminen ei ole yksityisasia. Jos vanhemmat eivät anna rokottaa lapsiaan, ei synny laumasuojaa, joka estää taudin leviämisen ja tarttumisen vaikkapa pieniin lapsiin, jotka eivät vielä ikänsä puolesta ole ehtineet saada rokotetta, sanoo Grahn-Laasonen tiedotteessaan.
Grahn-Laasosen mukaan tarvittavista keinoista on nyt uskallettava keskustella.
– Pakot ja velvoitteet ovat viimesijaisia, mutta onko se raja jo ylitetty, Grahn-Laasonen kysyy.
Rokottamatta jättäminen ei ole yksityisasia. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen
Jos perhe-etuudet sidottaisiin kansalliseen rokotusohjelmaan merkitsisi se käytännössä lähes pakkoa.
Rokotekattavuus nousi jälleen esiin kun Pohjanmaalla Luodon kunnassa esikouluikäinen lapsi sairastui tuhkarokkoon. Taudille on altistunut arviolta 300 ihmistä.
Luodossa muun muassa turharokolta suojaavan MPR-rokotteen on saanut vain 75 prosenttia lapsista, kun sen pitäisi olla Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan 95 prosenttia laumasuojan aikaansaamiseksi.
Grahn-Laasonen muistuttaa tiedotteessaan, että Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan valitaan rokotteet, joiden teho ja turvallisuus on selkeästi osoitettu ja ne saa maksutta.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen katsoo, että lasten pitäisi olla suojassa niiltä tartuntataudeilta, jotka ovat turvallisesti estettävissä.Jarno Kuusinen / AOP
Peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on kertonut, että hän ei kannata rokotepakkoa.
Rokotuspakot ovat harvinaisia, mutta joissakin maissa on jo ryhdytty suosituksia velvoittavampiin toimiin.
Italiassa lapset on rokotettava kahtatoista yleistä sairautta vastaan ennen kuin he voivat ilmoittautua valtion kouluihin. Vanhempia sakotetaan, jos lapsia ei ole rokotettu kuuden vuoden ikäisinä, mikä on koulun aloitusikä Italiassa.
Italiassa tuhkarokkoa vastaan rokotettujen kahden vuoden ikäisten lasten määrä oli ennen rokotepakkoa laskenut yli 90 prosentista alle 80 prosenttiin.
Ranskassa tuli vuoden alussa pakollisiksi yksitoista rokotetta, joiden joukossa on tuhkarokkorokote. Ilman pakollisia rokotteita lapsi ei pääse päiväkotiin tai kouluun.
Myös Yhdysvalloissa rokotusohjelma on kytketty koulun käyntiin. Kalifornian osavaltiossa koululaisten rokotuksista ei voi enää kieltäytyä henkilökohtaisiin uskomuksiin vedoten.
Australiassa lastensa rokotuksista kieltäytyvä voi menettää lapsilisiä.
Väestöhälytysjärjestelmän hälytys on kuulunut suuressa osassa Suomea tänään. Kyseessä on aiheeton hälytys, joka on johtunut harjoituksessa sattuneesta inhimillisestä virheestä.
Väärät hälytykset olivat Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen mukaan seurausta uuden hätäkeskusjärjestelmän testaamisesta.
Vääriä hälytyksiä on pelastuslaitosten mukaan kuultu kello 14.37 ainakin Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla Keski-Pohjanmaalla, Itä-Uudellamaalla, Etelä- ja Pohjois-Karjalassa.
Asukkaita pyydetään olemaan soittamatta hätäkeskukseen.
Eteläsuomalainen mies järkyttyi, kun hän sai puhelinlaskun viime vuoden kesäkuussa. Laskussa veloitettiin yli 73 euroa viidestä soitosta 118-numeropalveluun.
Hieman yli minuutin mittaisen puhelun hinta oli yli kymmenen euroa ja vajaan kolmen minuutin puhelu maksoi lähes 20 euroa.
Mies oli käyttänyt palvelua vuosia aiemmin, joten hän tiesi, että soittamisesta aiheutuu kuluja. Nyt taksa oli kuitenkin hänestä kohtuuton eikä siitä ilmoitettu etukäteen.
Sopua hinnan kohtuullistamisesta ei Fonectan kanssa löytynyt, joten mies valitti kuluttajariitalautakuntaan.
Numeropalveluiden nykyisiä hintoja on koottu jutun loppuun.
Fonecta: Asiakkaat arvostavat nopeutta
Fonectan vastineen mukaan yhtiö on tehnyt tietoisen päätöksen siitä, että hintoja ei ilmoiteta puhelun alussa. Fonecta katsoo asiakkaiden arvostavan eniten palvelun nopeutta.
Yhtiö ilmoitti, että hinnat on kerrottu kaikissa niissä kanavissa, joissa se mainostaa palveluitaan. Hinnat voi tarkistaa myös netissä tai soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon.
Kuluttajariitalautakunta oli yksimielisesti sitä mieltä, että tämä ei riitä. Mainostaminen on eri asia kuin sopimuksen tekeminen, tässä tapauksessa soittaminen palvelunumeroon.
Fonectan olisi tullut antaa kuluttajalle tieto palveluhinnastosta puhelun alussa. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg
– Kuluttajansuojalain säännösten perusteella on päädytty siihen, että Fonectan olisi tullut antaa kuluttajalle tieto palveluhinnastosta puhelun alussa. Se on helppo antaa esimerkiksi puhelinnauhoitteella kun numeropalveluun soitetaan, sanoo kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg.
– Jos hinta on 3,17 euroa puhelu plus 0,89 euroa kymmenen sekuntia, niin tämän sanomiseen menee alle viisi sekuntia. Ei se hirveästi palvelua hidasta.
Lautakunta: Mainosten hintatiedot eivät ole sitovia
Kuluttajariitalautakunta katsoo, että jos palvelun hintaa ei ilmoiteta etukäteen sopimusta tehtäessä, mainosten hintatiedot eivät sido. Tällöin numeropalvelu voi periä vain hinnan, joka on kohtuullinen saatuun palveluun nähden.
Lautakunta ei kuitenkaan pitänyt miehen soittamien yksittäisten puhelujen hintoja kohtuuttomina, joten se ei suosittanut hyvityksen maksamista.
Ståhlberg ei halua ennakoida, minkä suuruinen maksu voisi olla kohtuuton. Tässä tapauksessa hyvityksen suosittamista olisi voitu harkita tarkoin, jos kaikilla viidellä puhelulla olisi yritetty selvittää samaa asiaa.
Ei se hirveästi palvelua hidasta. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg
Ståhlberg toivoo, että yritykset ottaisivat päätöksen huomioon ja että myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto pohtisi asiaa. Virastossa aiotaan perehtyä ratkaisuun.
– Uhka siitä, että ylisuuria maksuja ei voi periä, voi johtaa siihen, että hinnat ryhdytään sanomaan puhelun alussa, arvioi Ståhlberg.
Kuluttajariitalautakunta antaa ratkaisusuosituksia yksittäisten kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riitoihin ja ohjaa kuluttajaoikeutta päätöksillään.
Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg.Juha Kivioja / Yle
MAPEL: Hinta ei ole ongelma
Kuluttajan suojaksi säädettyjen lakien noudattamista Kilpailu- ja kuluttajavirastossa valvova kuluttaja-asiamies linjasi kolme vuotta sitten, että tieto hinnasta on annettava joko puhelun alussa tai aina kun palvelua markkinoidaan.
Numeropalveluja tarjoavat yritykset ovat valinneet jälkimmäisen vaihtoehdon.
Maksullisten puhelinpalveluiden eettinen lautakunta MAPEL pitää yritysten käytäntöä asianmukaisena. MAPEL ei ole viranomainen vaan alan itsesääntelystä vastaava luottamuselin.
– Painotamme aina sitä, että jos palvelunumeroa jossakin mainostetaan, niin siinä yhteydessä pitäisi hinta kertoa, asiamies Ilkka Lehto sanoo.
Jos se koettaisin ongelmaksi, niin se pomppaisi lähteistämme esiin. MAPEL:in asiamies Ilkka Lehto
Lehdon mukaan lautakunnan viimevuotisen selvityksen perusteella puhelujen hinnoittelu ei ole ongelma.
– Jos se koettaisin laajemmin ongelmaksi, niin se pomppaisi meidän lähteistämme esiin.
Lehdon näppituntuma on, että numeropalveluilla on vakiintunut käyttäjäkunta.
– Voisin kuvitella, että ne ovat yrityskäyttäjiä, jotka haluavat tiedon nopeasti ja helposti.
Hän arvioi, että yksityishenkilöt käyttävät palveluja satunnaisesti, joten hintaa ei yleisesti pidetä ongelmana.
Paperiset puhelinluettelot historiaa
Monet etsivät tarvittavat tiedot internetistä. Kaikilla ei kuitenkaan ole tietokonetta tai älypuhelinta. Fonecta painatti viimeiset paperiset puhelinluettelot viime vuonna.
Samaan aikaan kun paperisten puhelinluetteloiden suosio on hiipunut, ovat numerotiedustelua tarjoavat yritykset moninkertaistaneet hintojaan vuoden 2010 jälkeen. Hintojen nousua on selvittänyt muun muassa Ylen Kuningaskuluttaja parisen vuotta sitten.
Nykyisillä taksoilla esimerkiksi puhelu 020202 palveluun voi maksaa illalla, yöllä ja aamulla sekä viikonloppuna lähes 30 euroa.
Lähtökohta on, että hinnoittelu on vapaata, mutta tietysti pitää ilmoittaa hyvin asiakkaalle. MAPEL:in asiamies Ilkka Lehto
Ilkka Lehto sanoo, että eettinen lautakunta ei voi puuttua hintoihin.
– Tavallaan ainoa asia, mihin voi viitata, on yleinen kuluttajaoikeudellinen kohtuus, joka tulee lainsäädännöstä. Lähtökohta on, että hinnoittelu on vapaata, mutta hinnoittelu tietysti pitää ilmoittaa hyvin asiakkaalle.
Hintojen noususta huolimatta palveluille löytyy käyttäjiä. Esimerkiksi Fonectan 020202 palveluun tulee vuosittain noin viisi miljoonaa puhelua.
Eniro Finland ei halua kertoa 0100100 numeroon soittavien määrää, mutta ilmoittaa, että "palvelu on edelleen voimissaan ja voi hyvin".
Helsingin Kruununhaassa, Pitkänsillan kupeessa seisoo jyhkeä rakennus, joka on arkkitehti Einar Flinkenbergin taidonnäyte vuodelta 1927.
Talo täytti viime vuonna 90 ja Suomi puolestaan täydet sata vuotta, jolloin taloyhtiössä päätettiin tehdä jotain juhlavaa. Valmistelu- ja pohjatyö tosin aloitettiin jo puolitoista vuotta aiemmin.
– Ollaan tykätty tehdä joulujuttuja tässä talossa jo aiemmin, mutta silloin oli hyvä syy tehdä vähän jotain erilaista, kertoo taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Sanna-Katri Rautava.
Antti Haanpää / Yle
Idea jouluvalaistuksesta esiteltiin yhtiökokouksessa ja keskustelua jatkettiin myös sen jälkeen. Näin haluttiin varmistaa, että asukkaat sitoutuisivat ja hyväksyisivät projektin, joka oli melko suuri.
Talossa oli aiempina vuosina käyty läpi muutamia remontteja, jotka olivat ajoittain koetelleet asukkaiden kärsivällisyyttä, joten yhteistuumin päätettiin panostaa viihtyvyyteen valojen muodossa.
– Valoa kaivataan, kun kaikki valo tuntuu imeytyvän jonnekin täällä Helsingissä. Paljon ollaan saatu palautetta ihmisiltä, varsinkin pimeän marraskuun aikana, jolloin tuli viestejä, puheluita ja talostamme otettuja valokuvia melko runsaasti, Rautava toteaa.
Hänen mukaansa kyse ei ole vain jouluvaloista, vaan myös juhlavaloista, joista osa jätetään paikoilleen myös joulun ja talven jälkeen.
Antti Haanpää / Yle
Arkkitehti Flinkenbergin suunnittelemaan historialliseen rakennukseen ei haluttu mitä tahansa värikkäitä vilkkuvaloja, vaan asiaan paneuduttiin tosissaan. Apuna käytettiin ammattisuunnittelijoita ja myös asukkaiden joukosta löytyi asiantuntemusta.
Nykyisen led-valotekniikan ansiosta sähkönkulutus pysyy aisoissa ja myös valojen toimintavarmuus on korkeaa luokkaa.
Lopputulos on siinä määrin näyttävä, että myös muut taloyhtiöt ovat ilmaisseet kiinnostusta samankaltaisiin valoratkaisuihin. Rautava toivottaa kaikki helsinkiläiset mukaan valotalkoisiin.
– Olen iloinen, jos muut taloyhtiöt lähtevät tähän mukaan ja olisi hienoa, jos Helsingin kaupunki kannustaisi taloyhtiöitä tällaiseen.
Onko sinunkin taloyhtiössäsi komeat jouluvalot? Lähetä kuva osoitteeseen helsinki@yle.fi. Yle saattaa käyttää saapuneita kuvia jatkojutussa.
Asikkalassa tiellä 24 on sattunut liikenneonnettomuus, jossa auto törmäsi hevoseen. Autonkuljettaja ja hevonen kuolivat Vesivehmaalla tapahtuneessa kolarissa.
Ravihevosta ajanut ohjastaja oli taluttanut hevosta tien 24 yli, mutta hevonen oli pillastunut. Ravuri lähti juoksemaan tietä pitkin, ja se törmäsi vastaantulevan, Lahden suuntaan ajaneen auton kanssa.
Henkilöauton noin 65-vuotias kuljettaja ja hevonen menehtyivät tapahtumapaikalle.
Lahden suuntaan menevä kaista oli poikki pari tuntia.
Poliisi kertoo tiedotteessaan, että liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta on käynyt paikalla ja tutkii tapahtunutta. Nimikkeinä on eläinonnettomuus ja kuolemansyyn tutkinta.
Qatar on yllättäen ilmoittanut jättävänsä öljyä vievien maiden Opec-yhteistyöjärjestön.
Maan energiaministeri Saad al-Kaabi ilmoitti asiasta maan pääkaupungissa Dohassa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa.
Ministerin mukaan maa lähtee Opecista tammikuun alussa.
Kaabi kertoi Qatarin keskittyvän tulevaisuudessa yhä enemmän kaasuun, vaikka se jatkaa myös öljyntuotantoaan.
Qatar on maailman suurin nestemäisen maakaasun tuottaja.
Maasta tuli Opecin jäsen vuonna 1961. Valtaa järjestössä pitää Saudi-Arabia, jonka välit Qatariin ovat kiristyneet kesästä 2017 lähtien. Tuolloin Saudi-Arabia liittolaisineen asetti Qatarin kauppasaartoon.
Opec-yhteistyöjärjestöön kuuluvat Qatarin lisäksi Algeria, Angola, Ecuador, Gabon, Irak, Iran, Kuwait, Libya, Nigeria, Päiväntasaajan Guinea, Saudi-Arabia, Venezuela ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.
Haminassa juhlitaan tänään, vaikka odotetuin vieras – koripallokentän kokoinen Suomen suurlippu – pysyykin viikattuna eikä sitä nosteta 100-metriseen lipputankoon.
Itsenäisyyden kunniaksi Haminassa järjestetään UMO Jazz orkesterin juhlakonsertti. Lisäksi Tervasaarella tempauksistaan tunnettuPatu Patanen järjesti oman lipunnostoseremonian.
Maailman suurin Suomen lippu piti alunperin nostaa salkoon tänään alkuillasta. Kaupunki päätti kuitenkin noin kaksi viikkoa sitten jo toistamiseen siirtää suurlipun nostamista, koska varmuutta terästangon kestävyydestä ei ole.
Varjojuhlaa Tervasaaressa
Haminan Tervasaaressa vietetään rinnakkaisjuhlaa, vaikka pääjuhla – suurlipun nosto – jäikin toteutumatta.
Höyrylaiva Hyökyn kapteeni Patu Patanen nosti maanantaina puoliltapäivin tullimakasiinin läheisyydessä olevaan noin 40-metriseen valomastoon Suomen itsenäisyyden ajan liput. Haminan kaupunki on lahjoittanut Pataselle punaisen leijonalipun, vaakunallisen siniristilipun ja nykyisen suomenlipun.
Lisäksi Patanen on saanut lahjoituksena laivaston viestiliput, joita on 20–30 kappaletta. Ne vedettiin samaan mastoon jo aiemmin.
– Liput liehuu ja fanfaarit soi, värikkäänä haminalaisena tunnettu Patanen kertoi etukäteen juhlallisuuksista.
Patasen mukaan jo tovin suunniteltuja menoja ei haluttu perua, vaikka suurlipun nosto peruuntuikin.
Myöhemmin iltapäivällä tullimakasiinin lipputankoon nostetaan vielä erikseen Suomen lippu. Tarkka aika on kello 17.04.
– Suurlipun noston piti olla kello 17. Ajattelin, että siinä menisi kuitenkin sen verran aikaa, että jos nostaisin oman Suomen lipunneljä minuuttia myöhemmin, ehtisivät se ja suurlippu salkoon suurin piirtein samaan aikaan, Patanen nauraa.
Itsenäisyyden ja suurlipputangon ohella juhlan aihetta Patasella on muitakin.
– 38 vuotta sitten Itsenäisyyspäivänä tulimme Höyrylaiva Haminaksi muutetulla aluksella tähän Tervasaarelle. Samaan aikaan Pelle Miljoona Oy lauloi Moottoritie on kuuma, ja nythän tämä tiernapoikaryhmä taas kiertää Suomea, Patanen kertoo juhlansa aiheista.
Satametrinen lipputanko pystytettiin Sibeliuskadun kentälle Haminaan lokakuun lopussa. Lippua siihen ei ole vielä voitu nostaa, koska lujuuslaskelmat ja siten tangon kestävyys ja turvallisuus halutaan tarkistaa.Pyry Sarkiola / Yle
Juhlakonserttia ei peruttu
Vaikka suurlippua ei voida vielä nostaa, kaupungin muut juhlallisuudet järjestetään suunnitellusti.
UMO Jazz Orchestra konsertoi itsenäisyyspäivän merkeissä Reserviupseerikoulun Maneesissa. Ennen konserttia nautitaan juhlakahvit.
Kaupunki jakoi juhlakonserttiin 600 pääsylippua, joista kaikki on noudettu, eikä niitä enää ole jaossa. Konserttiin on kutsuttu kunniavieraita, kuten haminalaisia sotaveteraaneja.
Juhlakonsertti korvaa Haminassa itsenäisyyspäivänä aikaisemmin järjestetyn kansalaisjuhlan.
Kansalaisjuhlaan on kaupungin tiedottajan Minna Nordströmin mukaan viime vuosina osallistunut enää esiintyjät ja kourallinen yleisöä.
Muu perinteinen itsenäisyyspäivän ohjelma, kuten seppeleenlaskut ja maasotakoulun paraati järjestetään kuten ennenkin.
Haminan satametrinen lipputanko ja Suomen suurlippu ovat vastaperustetun Haminan Lippumaailman vetonaula.Pyry Sarkiola / Yle
Kaupunki selvittää materiaalit
Venäjällä valmistetun satametrisen lipputangon lujuuslaskelmista on odotettu muutamien viikojen ajan lisätietoja, mutta riittävää varmuutta tangon kesävyydestä ei vieläkään ole, eikä tangon käyttöönottotarkastusta ole voitu tehdä.
Rakennelaskelmat tarkistaa suomalainen suunnittelutoimisto A-Insinöörit. Tämän lisäksi kaupunki on käynnistänyt oman selvityksen, jossa se tarkastaa tangon toteutuksen laadun.
– Haluamme tutkia tangon materiaalit. Millaisesta teräksestä se on valmistettu, millaiset hitsaukset on tehty. Tätä ei A-Insinöörien selvitykseen sisälly, Haminan kaupunkikehitysjohtaja Matti Filppu sanoo.
Filppu ei osaa vielä sanoa, mitä kaupungin rakennusvalvonnan toimeksiannosta teetetty selvitys tulee maksamaan. Suurlippuhankkeen kustannukset ovat nousseet jo lähelle 800 000 euroa.
Epäonninen jättitanko
Ensimmäisen kerran maailman suurin Suomen lippu piti nostaa salkoon jo Suomen lipun päivänä toukokuussa, jolloin lippu täytti 100 vuotta.
Tangon hankkiminen oli kuitenkin kesken, sillä alkuperäisen suunnitelman mukainen puinen tanko olisi tullut maksamaan aiottua enemmän. Kaupunki joutui päättämään lisämäärärahoituksen myöntämisestä hankkeelle, ja valitsi puisen tangon sijaan teräksisen vaihtoehdon, koska se tuli halvemmaksi.
Pystytyksen jälkeen todettiin, ettei tankoa ole valmistettu Suomessa noudatettavien eurooppalaisten standardien mukaisesti. Pietarilainen Amira Group noudatti sen sijaan Venäjällä käytössä olevia amerikkalaisia standardeja.
Haminan kaupunki ja A-Insinöörit ovat odottaneet lisädokumentteja, jotta tangon turvallisuudesta ja kestävyydestä voitaisiin olla varmoja, ennen kuin jättimäinen lippu vedetään salkoon.
Suurlippu olisi Haminaan perustetun Lippumaailman vetonaula. Lippumaailma esittelee maailman eri lippuja.
Kahdeksan vuotta Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana toiminut Matti Apunen jättää tehtävänsä helmikuun 2019 lopussa.
Apunen perustelee lähtöään uuden luomisella. Hän lähtee Evasta omasta halustaan.
– Olen ollut alusta saakka sitä mieltä, että Evan kaltainen think tank on organisaatio, jonka on säännöllisesti syytä luoda itsensä uudelleen. Tämä koskee tietenkin myös johtoa, Apunen kirjoittaa Evan tiedotteessa.
Ennen vuosiaan Evassa Apunen oli Aamulehden vastaava päätoimittaja. Sitä tehtävää hän hoiti vuodet 2000-2010.
Evan hallitus on jo aloittanut työn uuden johtajan löytämiseksi.
Ruotsissa hovioikeus on koventanut kulttuurivaikuttaja Jean-Claude Arnault'n tuomiota, kertovat Ruotsin tiedotusvälineet.
Oikeus tuomitsi Arnault'n kahdesta raiskauksesta kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen.
Käräjäoikeus oli aiemmin tuominnut Arnault'n yhdestä raiskauksesta ja hylännyt toisen raiskaussyytteen.
Tuomio käräjäoikeudessa oli kaksi vuotta vankeutta.
Arnault on ollut läheisesti sidoksissa Ruotsin akatemiaan, joka jakaa kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Arnault'n oikeusprosessi on ravistellut akatemiaa ja sai useat jäsenet eroamaan tai jättämään työnsä toistaiseksi.
Puolan mustaa kultaa on hankala tavoittaa. Ensin vajaan kilometrin matka hissillä suoraan alaspäin, sen jälkeen kolme kilometriä tarpomista loputtoman tuntuisissa ja paikoin säkkipimeillä kaivoskäytävillä.
Mutta tässä sitä nyt on. Mustanharmaa kivihiili välkkyy 300 metriä leveänä ja kaksi metriä korkeana esiintymänä viimeisen käytävän seinässä.
Vieressä parikymmentä kaivosmiestä valmistelee oranssia kaivoskonetta käyttökuntoon. Japanilaisvalmisteisessa koneessa on kaksi valtavaa, pyörivää terää, joiden avulla se repii hiilen seinämästä kuljettimelle.
Kaivoskone on tuotu osina maan pinnalta esiintymän luokse.Petri Raivio / Yle
Yhdellä vedolla kone louhii noin metrin levyisen hiiliauman. Käytävän hydraulista kattoa siirretään samaa tahtia reunaan päin, ettei yläpuolella oleva 990 metrin maakerros romahtaisi kaivosmiesten niskaan.
Onneksi kone ei ole vielä käynnissä. Silloin käytävä muuttuu tukahduttavan kuumaksi ja täyttyy melusta ja hiilipölystä.
– Olosuhteet ovat erittäin rankat, sanoo kaivosmies Tomasz.
Hän on työskennellyt kaivoksessa kymmenen vuotta. Eläkkeelle pääsee 25 vuoden rupeaman jälkeen. Naisia ei maan alla näy lainkaan.
– Minulla on kaksi tytärtä. He tuskin tulevat tänne töihin, Tomasz sanoo.
Tomasz (vas.) on työskennellyt Bogdankan hiilikaivoksessa kymmenen vuotta.Petri Raivio / Yle
Bogdankan hiilikaivoksella menee hyvin. Kova kysyntä on nostanut kivihiilen hinnan korkealle, yli 70 dollariin tonnilta. Vielä muutama vuosi sitten tonnista maksettiin vain 40 dollaria.
– Bogdankan tuotanto on kustannustehokasta. Meillä on markkinoiden halvin hiili, ja koska hiilestä on pulaa, saamme sen kaupaksi helposti, sanoo kaivoksen toimitusjohtaja Artur Wasil.
Hänen mukaansa kaivos kaavailee tuotannon laajentamista uuteen esiintymään nykyisen pohjoispuolelle. Kun suunnitelmat toteutuvat, Bogdankassa riittää hiiltä vielä 50 vuodeksi nykyisellä yhdeksän miljoonan tonnin vuosituotannolla.
Eli noin vuoteen 2068. Esimerkiksi Euroopan komission kaavailuissa fossiilisista polttoaineista pitäisi kuitenkin päästä eroon jo 30 vuotta aiemmin.
Puolassa käy selväksi, että näin ei tule tapahtumaan. Puolan hallitus julkisti hiljattain energiantuotannon strategiansa, jonka mukaan hiilen tuotanto aiotaan pitää nykyisellä tasollaan vuoteen 2040.
Bogdankan kaivosmiehet valmistelevat käyttökuntoon konetta, joka repii hiilen esiintymän seinästä.Petri Raivio / Yle
Puola tuottaa nyt noin 80 prosenttia sähköstään hiilellä. Strategian mukaan osuus laskee 50 prosenttiin sähkönkulutuksen kasvaessa. Mutta energiassa mitattuna hiilisähkön määrä säilyy ennallaan.
– Mielestäni meidän on lakattava ajattelemasta tunteellisesti ja mietittävä enemmän käytännön puolta, Wasil sanoo.
Hänen mukaansa hiilisähkön tuotanto on tehostunut. Nykytekniikalla hiilitonnista saadaan irti enemmän energiaa kuin aiemmin. Hiilestä on mahdollista tuottaa myös vetyä, joka on päästötön polttoaine.
Sitä paitsi vaihtoehdot ovat vähissä. Puolassa ei ole juuri vesivoimaa eikä lainkaan ydinvoimaa, joskin maa kaavailee ensimmäisen ydinvoimalansa käynnistämistä joskus 2030-luvulla.
Energiaa tuotetaan myös venäläisellä maakaasulla. Tuulisähköä tuotetaan jonkin verran. Uutta tuotantoa kaavaillaan merelle. Uudet lupaehdot tekevät tuulivoiman rakentamisesta maalle kuitenkin hyvin hankalaa, koska varoetäisyydet asutukseen ovat Euroopan pisimmät.
Niinpä jäljelle jää hiili. Bogdankan kaivoksessa on 5 500 työntekijää. Päälle tulee vielä 1 500 alihankkijaa. Jos välilliset työpaikat lasketaan mukaan, kaivos työllistää Lublinin seudulla Itä-Puolassa parikymmentätuhatta ihmistä.
Maan alla selviää, että kivihiilen louhiminen on työvoimavaltaista hommaa. Iso osa työstä on rakentamista. Esimerkiksi huoltotunnelit pitää tukea teräskaarilla puolen metrin välein, koska paikallinen kivilaji on pehmeää. Tunneleita on satoja kilometrejä.
Kaivoskoneet kootaan osista maan alla. Myös kilometrien mittaiset liukuhihnat on rakennettava osa kerrallaan. Kaikki tarvikkeet tuodaan alas hissillä.
Työntekijän tehtävän tunnistaa kypärän väristä. Ruskeakypäräiset ovat kaivosmiehiä. Sinikypärät sähkömiehiä. Valkokypärät työnjohtajia.
Kaikki vastaantulijat tervehtivät kättelemällä. Toisinaan vastaan tulee pieni juna, joka kulkee katosta ripustetulla kiskolla. Junalla kuskataan tarvikkeita ja kaivosmiehiä.
Hiili kulkee maan alla liukuhihnalla. Juniin se lastataan vasta maan päällä, asiakkaille vietäväksi.
Marcin Wróbel työskentelee työnjohtajana Bogdankan hiilikaivoksessa.Petri Raivio / Yle
Oppaamme Marcin Wróbel harppoo tottuneesti pitkin pimeää käytävää otsalampun valossa. Hän on edennyt kaivosmiehestä työnjohtajaksi ja pitää työstään.
Into paistaa miehen kasvoilta, kun hän kuvailee hiilen kaivamisen nyansseja. Kaivoskoneen edetessä tunnelin annetaan luhistua siirreltävän katon toisella puolella. Samalla maa vajoaa, mikä toisinaan vaurioittaa pinnalla olevia rakennuksia. Wróbelin mukaan kaivosyhtiö korvaa mahdolliset vahingot.
Mutta Bogdankan päällä on enimmäkseen peltoa ja metsää. Siksi kaivosta pystytään laajentamaan. Puolan merkittävämmällä hiilentuotantoalueella Sleesiassa tuotantoa on jouduttu paikoin rajoittamaan, koska kaivosten lähellä on kaupunkeja, kuten Katowice.
Bogdankan hiilikaivos sijaitsee itä-Puolassa Lublinin kaupungin lähistöllä.Petri Raivio / Yle
Kaivosmiehet on vahva poliittinen voima
Tämä Sleesian keskuskaupunki isännöi eilen sunnuntaina alkanutta YK:n ilmastokokousta. Kokouksessa on tarkoitus sopia, miten kolme vuotta sitten solmittu Pariisin ilmastosopimus pannaan täytäntöön.
Kokouksen isäntämaa Puola ei ole kunnostautunut ilmastonsuojelussa. Päinvastoin. Hiileen nojaavan energiantuotannon lisäksi Puola on toiminut EU-tasolla jarrumiehenä, kun yhteisiä ilmastotavoitteita ja lainsäädäntöä on käsitelty.
Hiilen tuotanto on kyllä vähentynyt kommunismin ajoista. Mutta ei siksi, että Puolassa oltaisiin huolissaan ilmastosta.
– Tämä johtuu lähinnä taloudellisesta paineesta. Ei ympäristön tai politiikan takia, sanoo Wojciech Janicki.
Hän on talousmaantieteen laitoksen johtaja Marie Curie-Sklodowska -yliopistossa Lublinissa. Janickin mukaan kaivoksia on jouduttu sulkemaan siksi, että valtionyhtiöiden tuotanto on ollut niin tappiollista.
Hiiliesiintymän äärellä tehdään töitä hydraulisesti liikuteltavan katon alla.Petri Raivio / Yle
Yhtiöt ovat tehneet voittoa vain kolmena vuonna viimeisen 30 vuoden aikana, viimeksi viime vuonna. Samaan aikaan yksityiset kaivokset ovat olleet voitollisia. Voitollinen Bogdanka on pörssissä noteerattu yhtiö, jonka suurin omistaja on valtiollinen Enea.
Vaikka hiilentuotanto on laskenut, sen käyttö ei ole. Erotus katetaan tuonnilla. Puolaan on tuotu tänä vuonna enemmän hiiltä kuin koskaan aiemmin, valtaosa Venäjältä.
Janickin mukaan on epätodennäköistä, että Puola ryhtyisi rajoittamaan hiilen tuotantoa ja käyttöä. Kaivosmiehet ovat vahva poliittinen voima Puolassa.
– Hiilikaivossektori työllistää noin satatuhatta ihmistä. Heidän perheensäkin äänestävät. On helppo laskea, miten paljon ääniä poliitikko voi joko voittaa tai hävitä riippuen siitä, mitä hän tästä asiasta lausuu, Janicki sanoo.
Kaivosmiehet hakevat vuoron aluksi otsalamppunsa ja suojavarusteet ennen hissimatkaa syvälle maan alle.Petri Raivio / Yle
Alasajon sijaan kotimaista hiilentuotantoa halutaankin Puolassa pönkittää.
– Sähköntuotannon suhteen Puola voi olla omavarainen. Hallitus hakee omavaraisuutta hiilen kautta, koska Puolan hiilivarat ovat valtavat, Janicki kertoo.
Niinpä näkymät ovat valoisat myös maan alla hiilivarojen äärellä ahertaville Bogdankan kaivosmiehille. Marek, 37, kiinnittää kaivoskoneeseen uusia teriä. Hän on kaivanut hiiltä 14 vuotta.
– Hiilellä on tulevaisuutta vielä pitkään. Ilman hiiltä ei ole tulevaisuutta, Marek sanoo.
– Olen työläinen. Ei täällä huomaa, että länsimaat haluavat päästä eroon hiilestä. Mutta ehkä 20–30 vuoden päästä, pohtii Tomasz.
Bogdankan kaivoksessa hiili on parin metrin korkuisina esiintyminä syvimmillään noin 990 metriä maanpinnasta.Petri Raivio / Yle
Rouva Jenni Haukion yllä Linnan juhlilla nähdään tänä vuonna kantaa ottava asu.
Puvun ovat suunnitelleet Aalto-yliopiston opiskelijat, vaatesuunnittelija Emma Saarnio ja tekstiilisuunnittelija Helmi Liikanen. Saarnion kädenjälkeä on mekon malli ja Liikanen on puolestaan suunnitellut kankaan; mekon konseptin he ovat luoneet yhdessä.
Mekon malli ja väri ovat vielä salaisuus, mutta Saarnio paljastaa sen verran, että puku on suoralinjainen ja minimalistinen. Siinä yhdistyvät suomalainen perinne ja futurismi.
– Meille oli tärkeää suunnitella puku, joka korostaa kantajansa persoonaa, viestii materiaalista ja sen alkuperästä, sanoo Saarnio.
Puvun suunnittelussa on myös otettu huomioon lukuisat kunniamerkit: suunnittelijat saivat ohjeistuksen, että puvun tulisi tukea niitä.
– Halusin luoda elävän struktuurisen pinnan, joka tuo materiaalin näkyväksi niin, että huomio kiinnittyy kankaaseen, sanoo tekstiilisuunnittelija Helmi Liikanen.
Puku on tehty puupohjaisesta liukosellusta valmistetusta ioncell-tekstiilikuidusta.Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto
– Mekon lähtökohtana on Suomen itsenäisyyden toinen vuosisata ja sen mukanaan tuoma ympäristötietoisempi ajattelutapa, sanoo vaatesuunnittelija Emma Saarnio.
Haukiolle puku luovutettiin perjantaina. Juhlapuvun suunnittelu oli pitkä ja monivaiheinen prosessi, joka sisälsi useita sovituksia Haukion kanssa. Liikasen mukaan yhteistyö Haukion kanssa on sujunut mukavasti.
– Haukiosta on ollut todella hienoa olla mukana tukemassa nuoria suunnittelijoita sekä projektissa, jossa kestävä kehitys on tärkeässä roolissa. Meistä on hienoa, että tasavallan presidentin puoliso käyttää asemaansa tärkeiden asioiden esiintuomiseen, sanoo Saarnio.
Rouva Jenni Haukion juhlapuvun kangas on käsin kudottu, ja sen on kutonut Päivi Kokko-Vuori.Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto
Liukosellu lyönyt läpi tekstiilien raaka-aineena
Jenni Haukion juhlamekon materiaalina on koivusta tehty liukosellu, joka on valmistettu Stora Enson Uimaharjun sellutehtaalla Joensuussa.
Lähes kaikki Uimaharjussa valmistettava liukosellu menee Kiinaan tekstiiliteollisuuden käyttöön. Uusiutuvan materiaalin kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti, ja siksi tehtaalla on parhaillaan isot muutostyöt käynnissä: koko laitos muutetaan 52 miljoonan investoinneilla valmistamaan jatkossa vain ja ainoastaan liukosellua.
Tällä hetkellä sellun raaka-aineena Uimaharjussa käytetään Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa kasvanutta koivua sekä Venäjältä tuotua koivua. Laajennuksen jälkeen liukosellua voidaan valmistaa myös havupuista.
Jenni Haukion itsenäisyyspäivän mekon valmistamiseen tarvittiin viisi tällaista arkkia liukosellua, sanoo Stora Enson tekninen asiantuntija Sirpa Välimaa. Niiden valmistamiseen tarvitaan noin 75-senttinen koivuhalko.Annika Martikainen / Yle
Uimaharjun tehtaalla eli Enocellillä odotetaan jo innolla Linnan juhlia, sanoo liukosellusta vastaava Stora Enson tekninen asiantuntija Sirpa Välimaa.
– Eiköhän tänne jonkinlaista kisakatsomoa viritellä itsenäisyyspäivänä ennen h-hetkeä, sanoo Välimaa innoissaan.
Kolme ja puoli -vuotias ei saanut unta. Sängyssä moni asia tuntui pyörivän väsyneessä mielessä, ja niistä keskusteltiin yhdessä hiljaa supattaen. Oli hieman ikävä isää ja äitiä. Oli pelottavia mörköjä. Sukulaisen taannoiset hautajaiset tulivat mieleen. Silloin pieni poika pisti pimeydessä tädille aika pahan.
– Kuka on minun kanssani sitten kun minä…?
Tämän jälkeen tätikään ei saanut unta.
Ihminen on läpikotaisen sosiaalinen. Opimme vuorovaikutuksessa kaiken, ja ilman kontaktia toiseen ihmiseen on ihmiseksi vaikea kehittyä. Tutkimukset Romanian orpokodeissa kasvaneista lapsista ovat tästä karmiva esimerkki. Ilman riittävää ihmiskontaktia kasvaneilla lapsilla oli sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen kehityshäiriöitä, sekä poikkeavuuksia aivojen toiminnassa, vielä adoption jälkeenkin.
Yksinäisyys näkyy aikuisiälläkin aivoissa. Kokeissa on havaittu, että yksinäisiksi itsensä kokevien aivoissa tarkkaavuuteen liittyvät toiminnot ovat poikkeavia. Yksinäiseksi itsensä kokevan huomio kiinnittyy herkemmin negatiivisiin signaaleihin ja heikommin positiivisiin signaaleihin sekä mielihyvään, mutta vain sosiaalisissa tilanteissa. Tämä voi entisestään vaikeuttaa toisten seuraan hakeutumista.
Joukkoon kuuluminen on tärkeää läpi elämän. Yksilökeskeisissäkin kulttuureissa haetaan jatkuvasti toisten hyväksyntää ja palautetta. Ihmiset oppivat toisiltaan, mitä arvostetaan ja mitä kannattaa tavoitella. Menestymisen määrittävät lopulta toiset ihmiset.
Ketjun viimeisessä viestissä luki ”enkö merkitse teille mitään”?
Kenties tästä syystä ihmiset hakevat kontaktia toisiin joskus hinnalla millä hyvänsä. Taannoin eräs twitterinkäyttäjä kutsui minua idiootiksi. Annoin pikkumaisuudelleni silloin vallan ja kävin katselemassa haukkujan profiilia. Tutkiskelin, minkälaisia viestejä hän tuppaa lähetellä. Voittopuolisesti negatiivisia. Toisten haukkumista, nälvimistä. Huomasin, että eräänä iltana viestejä oli lähtenyt liuta. Kukaan ei kuitenkaan ollut vastannut. Ketjun viimeisessä viestissä luki ”enkö merkitse teille mitään”?
Iso Britannia nimitti tänä vuonna yksinäisyysministerin. Asia huolestuttaa, sillä yksinäisyys ja eristäytyminen muista ovat tutkimusten mukaan yhteydessä monenlaisiin terveysongelmiin, ja yksinäisyyden pelätään lisääntyvän. Erään meta-analyysin mukaan sekä koettu yksinäisyys, eristyneisyys toisista että yksinasuminen liittyvät lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Tuoreessa suomalaistutkija Christian Hakulisen laajaan brittiaineistoon perustuvassa seurantatutkimuksessa yksinäisyys ja eristyneisyys lisäsivät riskiä kuolla sydänkohtaukseen tai halvaukseen. Tärkeä havainto tutkimuksessa oli se, että tätä yhteyttä selittivät kuitenkin suurimmaksi osaksi tunnetut terveyteen liittyvät riskitekijät, kuten tupakointi ja ylipaino. Usein ongelmat kulkevat käsi kädessä.
Muistan nämä hetket, koska ne ovat merkinneet, että minä olen jollekin, edes ohimennen, tärkeä.
Yksinäisyyden vastakohta, eli se, että kokee olevansa merkityksellinen toisille, rakentuu monenlaisista asioista. Sitä tukevat ihmissuhteet ystäviin, sukulaisiin ja kollegoihin. Sitä voi mielestäni tukea myös vuorovaikutus ventovieraiden kanssa. Omaan muistiini on rakentunut kirjasto satunnaisista kohtaamisista tuntemattomien kanssa. Kerran liikennevaloissa vieras nainen osoitti yhtäkkiä taivaalle ja tokaisi minulle.
– Katso!
Ihailimme hetken yhdessä joutsenten muuttoauraa.
Toisen kerran liikennevaloissa eräs luuli minun vahingossa kävelevän kuorma-auton eteen.
– Ei, älä, hän huusi.
Muistan nämä hetket, koska ne ovat merkinneet, että minä olen jollekin, edes ohimennen, tärkeä. Ja koska ne kertovat siitä, että vaikka elämä koetaan yksin, voi kokemuksia jakaa.
Voisiko tässä olla mahdollisuus yksinäisyyden torjumiseen? Lisää arjen kohtaamisia, joissa jakaa hetken tunteen, kokemuksen tai ajatuksen toisen kanssa.
Joukkoon kuulumisen kokemus on helpompi saada aikaan, jos siihen osallistuu moni.
Me emme ole ilman toisia.
Mitä vastasin pienelle pojalle, joka keskellä yötä osasi pohtia kuoleman loputonta yksinäisyyttä?
Sanoin sen, mitä heti tuli mieleen. Muistelimme yhdessä kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat pojalle läheisiä, ja jotka häntä rakastavat. Keksittiin onneksi monia.
Ehkä väistelin kysymystä, syystä. Tai ehkä annoin sittenkin oikean vastauksen.
Me emme ole ilman toisia. Toiset muovaavat meidät. Toiset elävät meissä niin kauan kuin elämää on. Ja toisissa me elämme sen jälkeenkin.
Poika tuntui tyytyvän vastaukseeni.
– Sinä olet minun kanssani, hän totesi vielä.
Sitten hän kääntyi puoleeni, ojentaen kättään.
– Tässä, hän kuiskasi.
– Mitä siinä on, kysyin hiljaa.
– Räkää, kuului filosofin vastaus.
Pian nukuttiin.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja on tutkija, joka johtaa empatian ja laadukkaan vuorovaikutuksen mekanismeja selvittävää projektia Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Hän haluaa ymmärtää paremmin todellisuutta, ei olla oikeassa. Hän ei ole ”vihervassari”, ”äärioikeistolainen” tai ”tolkun ihminen”.
