Kiinassa juhlistetaan kommunistisen puolueen 70-vuotista valtakautta historiansa suurimmalla paraatilla tiistaina. Paraatiin osallistuu Pekingissä 15 000 sotilasta ja 100 000 siviiliä.

Valtaapitävät näyttävät voimaansa muun muassa esittelemällä tankkeja ja ohjuksia. Lisäksi luvassa on gaalailta ja ilotulituksia. Sotilasparaati kestää 80 minuuttia, kertoo South China Morning Post.

Paraati alkoi noin kello viisi aamulla Suomen aikaa, kun armeijan kunniavartio kuljetti Kiinan lipun Tiananmenin aukion läpi. Kiinan presidentti Xi Jingping puhui kansalle juhlallisuuksien alussa.

– Ei ole voimaa, joka voisi ravistella tämän hienon maan perustuksia. Ei ole voimaa, joka voi estää Kiinan kansakuntaa ja maata menemästä eteenpäin, Xi sanoi puheessaan.

Xitä pidetään maan voimakkaimpana johtohahmona sitten Kiinan kommunistisen puolueen ensimmäisen puhemiehen Mao Zedongin.

Uutistoimisto Reutersin mukaan esityksen päätteeksi vapautetaan 70 000 kyyhkyä.

Kiinan valtion sanomalehti China Daily julkaisi Twitterissä videokuvaa paraatin käynnistymistä odottavista asevoimista.

Ylen Aasian-kirjeenvaihtajan Jenny Matikaisen mukaan turvatoimet ovat kiristyneet viikonloppu viikonlopulta, ja paraatipäiväksi koko Pekingin historiallinen keskusta aiotaan sulkea. Metroasemat ovat pimeinä ja kaupoissa on lappu luukulla.

Uutistoimisto AFP:n haastatteleman asiantuntijan mukaan myös uusia aseita, kuten mannertenvälisiä ohjuksia, tullaan esittelemään paraatissa.

– Yhtenäisyys on rautaa ja terästä. Yhtenäisyys on voiman lähde, presidentti Xi sanoi puheessaan maanantaina.

Trump onnitteli omalla tavallaan

Sydneyläisen Macquarien yliopiston Kiina-tutkija Adam Ni sanoi AFP:lle, että kommunistinen puolue pyrkii vahvistamaan asemaansa paraatilla tilanteessa, jossa kauppasota Yhdysvaltain kanssa on heikentänyt talousnäkymiä ja afrikkalainen sikarutto on nostanut porsaan hinnan taivaisiin.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump onnitteli maanantaina omalla tavallaan Kiinaa.

– "Monien vuosien jälkeen Yhdysvallat on viimein herännyt Pekingin suunnitelmiin ja kunnianhimoon mennä ohitsemme maailman hallitsevana talouden ja asevoimien supervaltana. Yhdysvallat on vihdoin vastaamassa siihen (kiitos presidentti Trump). Tämä tapahtuu kaupan ja asevoimakilpailussa." Jonathan Ward, kirjailija ja Kiina-asiantuntija. Me olemme voittamassa ja me voitamme. Heidän ei olisi pitänyt rikkoa sopimustaan kanssamme. Hyvää syntymäpäivää Kiina, Trump twiittasi.

Hongkongin tilanne varjostaa juhlia

Suurin päänsäryn aihe kommunistiselle puolueelle on tällä hetkellä kuitenkin Hongkongin tilanne, jossa mielenosoitukset ovat jatkuneet jo neljä kuukautta. Mielenosoittajat ovatkin suunnitelleet varastavansa huomion Pekingin paraatista tiistaina, vaikka Hongkongin viranomaiset eivät ole myöntäneet lupaa mielenosoituksille Kiinan juhlapäivänä. Mielenosoittajat ovat kehoittaneet ihmisiä pukeutumaan mustiin kansallispäivänä.

Hongkongin poliisi on varoittanut väkivaltaisista hyökkäyksistä tiistaina. Osa metroasemista on suljettu ja useat suuret ostoskeskukset ovat ilmoittaneet pitävänsä ovensa suljettuina tiistaina välttyäkseen vahingoilta. Hallintojohtaja Carrie Lam osallistuu juhlallisuuksiin Pekingissä.

Reuters kertoi myöhään maanantai-iltana, että Kiina on kaksinkertaistanut asevoimiensa määrän Hongkongissa, jossa on Kiinan asevoimien edustajia nyt yhteensä jopa 12 000. Diplomaattilähteet arvioivat uutistoimistolle, että Hongkongissa on nyt Kiinan asevoimia enemmän kuin koskaan.

Lue myös:

Toimittajalta: Peking sinetöi kaivonkannet ja sulki mediaa ulos paraatistaan – Hongkongin kuohunta kiusaa 70 vuotta hallinneen puolueen juhlaa(30.9.)

Hongkong ei ole 70-vuotiaan ainoa ongelma: Rutto tappoi jopa puolet Kiinan sioista, ja maan johto säännöstelee "hätäpossun" jakelua

“He kohtelevat lapsia kuin eläimiä” – Poliisin otteet suututtavat hongkongilaisia ja moni valmistautuu päivien mielenosoitusputkeen(29.9.)

Hongkongissa yhteiskuntaopin väitetään radikalisoivan nuoret ja koulukirjat joutuvat syyniin – "Puhumme asioista, joista Manner-Kiinassa ei voi puhua"(28.9.)

Korjattu 1.10. klo 3.43: Porsaan hinnan on nostanut afrikkalainen sikarutto, eli sikainfluenssa, kuten aiemmin kerroimme.

Korjattu 1.10. klo 4.12: Paraatin uskotaan alkavan kello viisi Suomen aikaa, ei kello neljä, kuten aiemmin kerroimme. Tarkkaa aikaa ei kerrottu etukäteen.

Uhanalaisten orankien suojelualueelta laittomasti tuotettua palmuöljyä on päätynyt suuryrityksille, kuten Nestlelle ja Unileverille, sanoo yhdysvaltalainen ympäristöjärjestö.

Rainforest Action Network -järjestön mukaan maailman suurimpiin lukeutuvat palmuöljy-yhtiöt Golden Agri-Resources (GAR) sekä Musim Mas ovat ostaneet öljyä tuotantolaitokselta, jonka raaka-aineet ovat peräisin hämäristä oloista.

Kyseessä on yksityisomisteinen laiton viljelmä Sumatran saarella Indonesiassa alueella, jossa sijaitsee yksi maailman suurimmista orankien luonnonsuojelualueista. Ympäristöjärjestön mukaan viljelmä on ”orankien maailman pääkaupungiksi” kutsutun suojelualueen sisällä.

Jäljet johtavat suuryrityksiin

Ympäristöjärjestön mukaan palmuöljy-yritykset ovat joko suoraan tai välittäjien kautta toimittaneet orankialueella tuotettua palmuöljyä myös muille suurille elintarvikealan yrityksille kuten suklaavalmistajat Mars ja Hershey, makeisvalmistaja Mondelez International, elintarvikeyhtiö General Mills sekä murojätti Kellogg’s.

GAR ja Musim Mas eivät uutistoimisto Reutersin mukaan ole vahvistaneet, mille yrityksille ne toimittavat palmuöljyä. GARin mukaan sen käyttämät tuotantolaitokset eivät hanki palmuöljyä luonnonsuojelualueelta. Yritykset ovat Reutersin mukaan kiistäneet hankkineensa alueella tuotettua palmuöljyä, ainakaan tietoisesti, ja korostaneet, että ne tarkkailevat hankkimansa öljyn tuotantoketjua.

Ympäristöjärjestö alkoi seurata palmuöljyn toimitusketjua Sumatralla noin vuosi sitten. Järjestön mukaan luonnonsuojelualueelta on raivattu sademetsää vuonna 2013 ja se on korvattu laittomasti öljypalmulla. Näiltä viljelmiltä on järjestön mukaan viety raaka-ainetta aivan luonnonsuojelualueen kupeessa sijaitseviin kahteen tuotantolaitokseen, jotka molemmat toimittavat jutussa mainituille palmuöljy-yhtiöille.

Kallis kauppakiista

Indonesia on yksi maailman suurimmista palmuöljyn tuottajista. Indonesia ja naapurivaltio Malesia tuottavat 85 prosenttia kaikesta maailmassa käytetystä palmuöljystä.

Palmuöljy on myös aiheuttanut kauppakiistan Euroopan unionin ja Indonesian välille sen jälkeen kun unioni ilmoitti päätöksestään lopettaa palmuöljyn käytön biopolttoaineiden raaka-aineena vuoteen 2030 mennessä.

Indonesia uhkaili nostavansa vastineeksi eurooppalaisten maitotuotteiden tuontitulleja.

Maailman toiseksi suurin palmuöljyvalmistaja Malesia on ilmoittanut, että se saattaa hankkia uudet hävittäjät Kiinasta eurooppalaisten valmistajien sijaan palmuöljyblokin takia. Kyseessä on arviolta kahden miljardin dollarin arvoiset kaupat.

Käytetään kaikkialla margariinista saippuaan

Palmuöljy on yksi maailman käytetyimmistä syötäväksi kelpaavista kasviöljyistä. Sitä käytetään laajalti eri tuotteissa margariinista saippuaan ja suklaaseen. Kosmetiikka- ja ruokatuotteiden lisäksi sitä on käytetty muun muassa biopolttoaineiden raaka-aineena. Useiden miljardien dollarien arvoinen teollisuudenala työllistää yksin Indonesiassa miljoonia ihmisiä.

Monikäyttöinen öljy on päätynyt viime vuosina tarkan syynäyksen ja julkisen tarkastelun kohteeksi. Ympäristöjärjestöjen mukaan palmuöljyn viljely kiihdyttää metsäkatoa ja että viljelmien alta on kaadettu muutaman vuosikymmenten aikana laajoja sademetsäalueita, joilla asuu orankeja ja muita uhanalaisia lajeja.

Villieläinten asuinala kutistuu

Metsää raivataan viljelymaaksi myös polttamalla. Kriitikoiden mukaan tämä aiheuttaa valtavia hiilidioksidipäästöjä ilmakehään ja voimakkaita savusumuja asuinalueille.

Indonesiassa on aloitettu viljelijöiden opetusohjelmia, joissa kerrotaan metsien polttamisen vaaroista. Kuluneen 50 vuoden aikana arviolta kahden Saksan kokoinen alue sademetsää on kaadettu, poltettu tai vahingoitettu.

Sumatran saarella orankien asuinolot kutistuvat. Kansainvälisen metsätutkimuslaitoksen johtaja Robert Nasi kertoo Reutersin haastattelussa, että Rawa Singkil Wildlife Reserve -suojelualueella on käynnissä ”hidas mutta jatkuva eroosio”.

– Pelkona on se, että jos tilanne jatkuu, orangit jäävät eristyksiin metsäsaarekkeelle viljelymaiden meren keskelle, Nasi sanoi Reutersin mukaan.

Lue myös:

Ympäristökatastrofi on jälleen lähellä Indonesiassa – maastopalot roihuavat sellupuun ja palmuöljyn tuotantoalueilla

Olisipa mielenkiintoista joskus nähdä afrikkalainen sikarutto, eläinlääkäri Edgar Wayne Johnson ajatteli opiskeluaikoinaan. 1970-luvun Yhdysvalloissa tauti kuulosti eksoottiselta ja siksi myös sellaiselta, jota nuori eläinlääketieteen opiskelija ei koskaan ajatellut kohtaavansa.

– Nyt en todellakaan haluaisi nähdä enää yhtään tapausta, Johnson sanoo toimistollaan Pekingin laitamilla.

Johnson on työskennellyt Kiinassa 14 vuotta ja toimii konsulttina kiinalaisille siankasvattajille. Viimeisen vuoden aikana hän on todistanut aitiopaikalta, miten aikoinaan harvinaiselta kuulostanut tauti on vienyt kiinalaissikalat katastrofin partaalle.

Miljoonat eläimet ovat kuolleet tai joutuneet ennenaikaisesti teuraalle.

Afrikkalainen sikarutto on sikojen ja villisikojen verenvuotokuumetauti. Se alkoi levitä Kiinassa reilu vuosi sitten. Ensimmäinen tapaus raportoitiin elokuussa 2018 Pohjois-Korean rajalla sijaitsevassa Liaoningin maakunnassa.

Viruksen arvellaan siirtyneen Kiinaan rajan yli Venäjältä tai kulkeutuneen Itä-Euroopasta saakka.

Johnsonin mukaan ensimmäiset virukset saattoivat tulla vaikka makkaran mukana. Rajan yli käydään paljon ruokakauppaa, ja virus voi siirtyä eläimeen lihapalasta tai jopa voileipäkääreestä.

Kiinassa sikoja ruokitaan edelleen yleisesti roskilla. Viruksen saastuttama elintarvike saattoi siis helposti päätyä kiinalaissian ruuaksi. Kun eläin vietiin teurastamolle, virus löysi tiensä eteenpäin.

Moni ei tiedä, mistä taudista on kyse

Kun afrikkalainen sikarutto oli päässyt maahan, Kiinan lihateollisuuden toimintatavat antoivat sille kaikki mahdollisuudet menestyä.

Roskaruokinnan lisäksi Johnson listaa useita ongelmakohtia: sikaloissa taudit ovat tavallisia ja niitä katsotaan pitkään sormien läpi, kuolintapauksia ei tutkita ja kuljetuskaluston puhtaanapito on puutteellista.

Kiinalaisviranomaiset ovat yrittäneet saada taudin kuriin kieltämällä roskien syöttämisen sioille sekä määräämällä karanteeneja ja kuljetuskieltoja. Viruksen leviäminen ei silti ole pysähtynyt.

Syynä on usein tietämättömyys.

– Tiloilla ei aluksi tiedetty, mistä oli kysymys. Kiinassa on monia asioita, jotka tappavat sikoja. Moni ehkä ajatteli, että kuolemat johtuivat tavallisista syistä, Johnson sanoo.

Afrikkalaisen sikaruton itämisaika voi olla jopa pari viikkoa. Sen jälkeen ilmestyvät oireet: ruokahaluttomuus, punoitus, hengitysvaikeudet, ihovauriot, oksentelu, lopulta sisäinen verenvuoto.

Tauti tappaa kutakuinkin kaikki siat, joihin se tarttuu. Hoitoa tai rokotetta ei ole.

Ihmiselle virus ei ole vaarallinen. Onneksi, sanoo Johnson.

– Sanotaanko näin, että en haluaisi nähdä sitä skenaariota. Tämä virus on kuin korkean teknologian tuote.

Tänä vuonna tautia on todettu myös Kaakkois-Aasiassa, muun muassa Vietnamissa, Filippiineillä ja Laosissa. Syyskuun puolivälissä Etelä-Korea ilmoitti ensimmäisestä tautitapauksesta.

Virusta on löydetty myös useista Itä-Euroopan maista, myös Virosta. Suomessa tautia ei ole koskaan todettu, mutta Ruokaviraston mukaan uhka sen leviämisestä Suomeen on kasvanut.

"Oli selvää, että loputkin tulisivat kuolemaan"

Eläinlääkäri Johnson on nähnyt, kuinka kriisi alkaa usein hiipien. Ensin kuolee sika tai kaksi, parin päivän päästä useampi. Monet afrikkalaiset sikaruton oireista muistuttavat muiden vähemmän vaarallisten tautien oireita.

Johnson kertoo usean sadan sian tilasta, jonka omistaja oli menettänyt kolmanneksen eläimistään. Oli selvää, että loputkin tulisivat kuolemaan, hän sanoo.

– Se oli hyvin asianmukaisesti hoidettu tila. Heillä oli tarkat tilastot, joista näki, kuinka tauti alkoi hitaasti ja sitten tapausten määrä lisääntyi nopeasti.

Johnsonin mukaan virus leviää teurastamoilta kuljetusautojen mukana, jolloin yksittäisen tilan on vaikea taistella vastaan. Kun asioiden laita lopulta selviää, on usein jo liian myöhäistä.

Osa kasvattajista on menettänyt kerralla tuhansia sikoja. Tiloja on mennyt konkurssiin, Johnson sanoo.

– Tilanteet ovat todella surullisia. Monet kasvattajat yrittävät tehdä parhaansa. Tauti pyyhkii mennessään kaiken kehityksen, jonka he ovat saaneet aikaiseksi.

Kasvattajia käskettiin vaikenemaan

Kiinan viranomaiset vähättelivät pitkään ongelman laajuutta. Pitkin kesää maakunnista kuului uutisia taudista, mutta virallisissa taudin leviämistä seuraavissa raporteissa paikkakuntia ei mainittu.

Johnsonin mukaan kaikki merkit viittasivat paljon pahempaan epidemiaan kuin mistä virallisesti oli kerrottu.

Netissä on levinnyt videoita, joilla näkyy kasoittain kuolleita sikoja. CNN-uutiskanavan videolla traktorikauhallisia kuolleita sianruhoja haudataan maahan yön pimeydessä.

Uutistoimisto Reuters haastatteli kesäkuussa Guangxin maakunnassa asuvaa siankasvattajaa, jonka mukaan tilallisia oli kielletty raportoimasta taudista ja "levittämästä asiasta juoruja".

Kesäkuussa Kiinan maatalousministeriö sanoi, että tauti on täysin hallinnassa. Tuolloin Kiina oli ilmoittanut, että se on teurastanut reilut miljoona sikaa estääkseen taudin leviämisen.

Elokuussa ministeriö julkaisi tilaston, jonka mukaan Kiinan sikojen määrä oli vähentynyt vuodessa 32 prosentilla. Se tarkoittaisi, että kolmannes Kiinan noin 700 miljoonasta siasta olisi vuoden aikana kuollut tai joutunut teuraaksi.

Asiantuntijoiden mukaan oikea luku on tätäkin suurempi.

– Tällä hetkellä uskomme, että todellinen määrä on ehkä puolitoista- tai jopa kaksinkertainen, Johnson sanoo.

Samansuuntaisia arvioita on esittänyt muun muassa tunnettu maataloutta rahoittava hollantilaispankki Rabobank. Arviot perustuvat muun muassa tiloilta saatuihin tietoihin ja rehuntuottajien myyntilukuihin.

Mistä possu juhliin?

Kriisi on alkanut näkyä myös tavallisten ihmisten elämässä. Sianlihan hinta on noussut kesän aikana huimasti.

Kun tauti alkoi levitä, moni kasvattaja joutui hätäteurastamaan sikansa, ja markkinoille tulvi halpaa lihaa. Nyt varastot ovat tyhjät.

– Hinta on noussut viime kuukausina melkein puolella, laskee pekingiläisessä kauppahallissa ruokaostoksilla oleva Lu Hanshuang. Mies asuu vaimonsa kanssa kahden, joten hinnan nousu ei ole vaikuttanut perheen ostopäätöksiin.

Myös virallisten tilastojen mukaan sianlihan hinta on noussut tämän vuoden aikana keskimäärin 50 prosenttia. Se ei ole mikään pikkujuttu, sillä kiinalaiset rakastavat sianlihaa ja sen kulutus henkeä kohden on Kiinassa maailman suurinta. Lihan hinnannousu on kiihdyttänyt inflaatiota.

Vain sukunimellään itsensä esittelevä lihakauppias Li sanoo, että hänelle jää enää tuskin lainkaan voittoa. Hinta on noussut viime aikoina todella nopeasti, hän sanoo.

– Moni ostaa enää puoli kiloa lihaa kokonaisen kilon sijaan, kauppahallissa työskentelevä Li sanoo.

Kiina huutokauppasi hätävarastoja

Myös Kiinan johto on huolestunut sianlihan hinnasta. Edessä on useita suuria juhlapäiviä, eikä kansa ole tyytyväinen herkkuruuan kallistumiseen.

Syksyn aikana Kiinan johto on nostanut sianliha-asian pöydälle. Valtioneuvosto julkaisi syyskuussa ohjeistuksen, jossa paikallisviranomaisia ja pankkeja kehotettiin tukemaan sikatiloja kaikin keinoin. Kuljetusautoilta ei saa periä tietulleja, varastoissa olevaa sianlihaa pitää jakaa "sopivaan tahtiin" ja muuta lihantuotantoa pitää edistää, määräyksessä sanottiin.

Yksi Kiinan neljästä apulaispääministeristä, Hu Chunhua, on nimitetty vastaamaan sianlihaan liittyvistä asioista. Financial Times -sanomalehden mukaan Hu on saanut kommunistisen puolueen keskuskomitealta "sotilastyylisen käskyn" puuttua tilanteeseen.

Nimitys kertoo paljon asian vakavuudesta, huomautti Hongkongissa ilmestyvä sanomalehti South China Morning Post. Muut apulaispääministerit nimittäin hoitavat sellaisen kokoluokan asioita kuin Hongkongin tilannetta ja kauppasotaa Yhdysvaltain kanssa.

Viime viikolla viranomaiset ilmoittivat, että markkinoille vapautetaan 10 000 tonnia sianlihaa "hätävarastoista". Käytännössä se tarkoittaa ulkomailta tuotua pakastelihaa.

Kiina on luottanut pitkälti kotimaiseen sianlihantuotantoon. Vuoden 2017 tilastojen mukaan tuontilihan osuus oli vain noin parin prosentin luokkaa verrattuna kotimaiseen tuotantoon. Vientiin on mennyt vain prosentin murto-osa Kiinan tuottamasta sianlihasta.

Nyt sianlihan tuonti Kiinaan on kasvussa. Virallisten tilastojen mukaan tuonti kasvoi kesäkuussa 68 prosenttia vuoden takaisesta.

Talvi saattaa pahentaa tilannetta

Eläinlääkäri Edgar Wayne Johnsonin mukaan tuontiliha ei riitä ratkaisemaan Kiinan vajetta. Ennen epidemiaa puolet maailman sioista eli Kiinassa.

– Maailmassa ei ole tarpeeksi sianlihaa korvaamaan edes kolmannesta Kiinan sioista, Johnson sanoo viitaten kiinalaisten syömän lihan määrään.

Hän sanoo olevansa huolissaan etenkin vanhemmista ihmisistä, joilla ei ole rahaa tai mahdollisuuksia löytää ruokavalioonsa korvaavaa proteiinia. Moni hyvinvoiva kaupunkilainen toki tulisi toimeen vähemmällä.

Viruksen pysäyttämiseksi tarvittaisiin nyt tiukkoja toimenpiteitä, Johnson sanoo. Vielä puhtaana pysyneet tilat eivät saisi viedä eläimiä samoihin teurastamoihin, joissa tapetaan tartunnan saaneita sikoja.

Tähän tarvittaisiin viranomaisten määräysvaltaa – sitä Kiinassa ei Johnsonin mukaan ole käytetty tarpeeksi tehokkaasti.

– Vastuussa olevat viranomaiset eivät tehneet mitään estääkseen taudin leviämisen. Alussa tämä tauti olisi voitu vielä pysäyttää, eläinlääkäri puuskahtaa.

Hän uskoo, että pahin on vasta edessä. Talvikin on tulossa. Kylmä auttaa virusta selviämään ja vaikeuttaa puhtaanapitoa, Johnson sanoo.

– Tauti ottaa vielä uusia kierroksia. Uskon, että se vie puolet jäljellä olevista sioista.

Lue myös:

Lentomatkustajan eväät saattavat tuoda sikaruton Suomeen – ruokakoira Rico koulutetaan haistamaan vaaralliset tuliaiset Helsinki-Vantaalla

Afrikkalainen sikarutto riehuu Kiinassa – suomalaiset lihatalot voivat hyötyä valtavien markkinoiden sianlihapulasta

Pakenin iltapäivällä kotoani puolessa tunnissa. Kyse ei ollut lähestyvästä taifuunista, niitä ei Pekingissä näe. Kyse on syntymäpäiväjuhlista.

Kiina järjestää tiistaina historiansa suurimman sotilasparaatin. Turvatoimet ovat kiristyneet viikonloppu viikonlopulta, ja paraatipäiväksi koko Pekingin historiallinen keskusta aiotaan sulkea. Metroasemat ovat pimeinä ja kaupoissa on lappu luukulla.

Myös kotini ja toimistoni jäävät suljetulle alueelle. Tietoa tulevasta oli tarjolla vähän. Pekingissä tuvallisuuteen liittyvät asiat pidetään yleensä tarkoituksella epämääräisinä.

Kellään ei tuntunut olevan tarkkaa käsitystä, mihin aikaan sulku alkaisi ja ketä se koskisi.

Pääsisin ehkä ulos mutta en takaisin. Saisinko edes lähteä, jos viivyttelisin? Ehkä, mutta riskiä ei voinut ottaa. Huomenna olisi tärkeä uutispäivä.

Keräsin nopeasti kaikki omistamani puhelinliittymät, piuhat ja mikrofonit, vähän suklaata ja kameran. Tungin laukkuun kaiken, mitä tarvitsisin saadakseni välitettyä edes jotain tietoa siitä, mitä Kiinan kansantasavallan 70-vuotisjuhlissa tapahtuu.

Hyppäsin pyöräni päälle ja poljin pohjoiseen kauemmas Taivaallisen rauhan aukiolta.

Maanantaiaamuun asti elättelin toiveita, että pääsisin seuraamaan paraatia paikan päälle. Kiinan ulkoministeriön lehdistöyksikkö oli jakanut tietoa tilaisuudesta niukasti ja tipoittain. Viimeiset kutsut aamuyön kokoontumiseen lähetettiin vasta päivää ennen paraatia.

Lopulta iso joukko eri maiden tiedotusvälineitä jäi juhlien ulkopuolelle, myös Yle. Ne jotka saivat kutsun, kokoontuvat aamuyöllä odottamaan paraatipäivän sarastusta.

Epäämällä pääsyn monilta kansainvälisesti tunnetuilta medioilta ja jopa pienen kielialueen toimittajilta, Kiina päätti taas näyttää, ettei se tarvitse ulkomaisia toimittajia saadakseen haluamaansa näkyvyyttä.

Pääsyn epääminen saattaa kuitenkin kääntyä Kiinan tavoitteita vastaan. Moni toimittaja luovutti jo lupasuon keskellä ja lähti suosiolla sinne, missä tapahtuu varmuudella: Hongkongiin.

Kiinan erityishallintoalueella lakiesityksestä alkaneet mielenosoitukset ovat kestäneet jo neljä kuukautta ja Kiinan suuri juhlapäivä on mielenosoittajille herkullinen hetki iskeä.

Civil Human Rights Front -järjestö on vannonut järjestävänsä mielenosoituksen vaikka poliisi ei ole antanut siihen lupaa. Julisteet ovat kehottaneet ihmisiä pukeutumaan kansallispäivänä mustiin.

Hongkongin johto on puolestaan perunut ilotulituksen ja juhlallisuudet turvallisuussyistä.

Kyynelkaasun täyteinen viikonloppu saattoi hyvinkin antaa esimakua tiistain tunnelmista. Poliisi ja mielenosoittajat ottivat lauantaina ja sunnuntaina yhteen rajummin kuin viikkoihin.

Kiinaa johtavalle kommunistisen puolueen juhlapäivänä tunteet ovat varmasti pinnassa puolin ja toisin.

Presidentti Xi Jinpingin johtamalle puolueelle 70-vuotispäivä on tärkeä ja herkkä hetki. Toisin kuin moni aatetovereistaan, Kiinan kommunistinen puolue on pysynyt vallassa 2020-luvun kynnykselle.

Siksi Hongkongin tapahtumat osuvat herkkään hermoon. Puolue voi ylpeillä talouskasvulla ja maan teknologisella kehityksellä, mutta yhtenäistä kansaa yhden aatteen takana sillä ei ole esitellä.

Hermostuneisuudesta kertoo muun muassa internetin sensuurin tiukentuminen äärimmilleen. Kielletyille sivuille ei paraativiikolla ole päästä edes Kiinan palomuuria kiertävillä palveluiden avulla.

Jos Kiina ei yrityksistään huolimatta voi hallita sitä, mitä siitä ulkomailla ajatellaan, se voi sentään rajoittaa omien kansalaistensa tietoa. Mannerkiinalaisten ei tarvitse tietää, että Hongkongin mielenosoittajista vain osa käyttää väkivaltaa ja tuhannet ihmiset haluavat ilmaista asiansa rauhanomaisesti.

Eräs kiinalainen tuttavani kertoi minulle vasta oman totuutensa: Hongkongin nuoret ovat kadulla, koska Yhdysvallat ja Britannia maksavat heille rahaa.

Huomenna tiistaina Kiina näyttää ennen kaikkea omilleen, että sillä on voimaa ja syytä juhlaan.

Itse joudun katsomaan kalustoa, sotilaita ja lippuja heiluttavaa kansaa hotellihuoneeni televisiosta. Pakoni ansiosta pääsen sentään kadulle haastattelemaan pekingiläisiä.

Ehkä joku heistäkin on aamulla television ääressä. Vaikka julisteet ympäri kaupunkia julistavat kunnian kuuluvan kansalle, paraatikadun varrelle tavallista kansaa ei päästetä.

Paraatin epäonnistuminen ei ole vaihtoehto. Turvatoimet ovat saaneet lähes koomisia piirteitä. Asuinalueellani viemäreiden kannet on sinetöity ja paraatiharjoitusten aikaan yleensä helppokulkuisesta portista on päässyt vain tarkan kulkukortin syynäämisen jälkeen.

Leijojen, kuvauslennokkien ja pulujen lennättäminen on kielletty.

Syyskuun viikonloppuiltoina olen sentään voinut kurkistella olohuoneeni ikkunasta vaivoin näkyvää tankkijonoa, joka on lipunut poispäin Taivaallisen rauhan aukiolta paraatiharjoituksista. Jos ikkunat olisivat suotuisampaan suuntaan, olisin saattanut kenties nähdä ydinaseen.

Huomenna tiistaina Pekingiä halkovalla pääkadulla marssii 15 000 ihmistä. Heistä moni on ylpeä maastaan ja täynnä isänmaallisia tunteita.

Omistautumisesta kertoo jotain se, että osa heistä on pukeutunut aikuisten vaippaan. Kiinalaislehden mukaan aikaa vessatauoille ei ole.

Puolitoista tuntia kestävä paraati kulkee sulun sisällä olevan kotitaloni ohi. Marssikadun nimi on “Ikuisen rauhan katu”.

Samalla kadulla kuvattiin vajaa 30 vuotta sitten Kiinan kansanarmeijan tankkien edessä seissyt mies. Kuva otettiin sen jälkeen, kun sotilaat olivat tyhjentäneet Taivaallisen rauhan aukion mielenosoittajista.

Tuolloin opiskelijat lähtivät laajoin joukoin Pekingin kadulle toistaiseksi viimeisen kerran kommunistisen Kiinan historiassa. Huomenna he lähtevät kadulle Hongkongissa.

70-vuotias Kiina on voimakas ja valtava. Mutta sillä on kiusallinen ongelma, josta sen ei ole helppoa päästä eroon. Sen on historia on jo kerran todistanut.

Aika hankala tilanne: lähes koko Suomi on väärässä paikassa.

Sadattuhannet kodit uhkaavat menettää arvonsa (HS 13.9.)

Asuntojen arvot romahtavat suuressa osassa maata (Yle A-Studio 18.9.)

Asuntomarkkinat jakautuneet jyrkästi voittajiin ja häviäjiin (IL 5.8.)

Syksyn uutisten viesti on selkeä: kaupungeissa asuntojen hinnat nousevat mutta maalla talot eivät kelpaa kenellekään.

Vielä selkeämpi on johtopäätös: Suomessa asunnot ovat väärässä paikassa. Hesarin jutussa Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna sanoo, että vain kolme aluetta on selvästi turvassa arvon laskulta: pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku.

On tavallista, että ”alueet”, eli Helsingin ulkopuolinen Suomi rutistetaan puheenvuoroissa ja otsikoissa yhdeksi nipuksi ja julistetaan sille romahdusta, häviötä ja paikkaa jyrkän jakolinjan väärässä päässä. Tämä on aika raaka viesti, eikä huomioi erilaisia paikkakuntia, toiveita, asumisratkaisuja ja elämäntapoja.

Asunnot eivät ole vain ”varallisuutta”, jota aiotaan sopivan paikan tullen realisoida. Ne ovat ihmisten koteja. Jos Suomea katsoo muualta kuin kaupungista käsin, huomaa, että elämää on muuallakin kuin Helsingin seudulla, Turussa ja Tampereella.

On todella kaupunkikeskeistä puhua siitä, että koko ”muu Suomi” olisi jokin kategorinen romahdus.

Kukaan ei kiistä kaupungistumista. Kukaan ei kiistä maaseudun raja-alueiden tyhjenemistä. Kukaan ei kiistä asuntojen hintatilastoja. Mutta näistä tiedoista yhdessä ei synny vain voittajia ja häviäjiä. On todella kaupunkikeskeistä puhua siitä, että koko ”muu Suomi” olisi jokin kategorinen romahdus.

Otsikoissa vivahteet katoavat, ehkä siihen ollaan jo totuttu. Ongelma on se, että maalailu jakaa Suomen nollan arvoisiin purkukuntoisiin taloihin ja isojen kaupunkien arvokkaisiin keskustoihin. Valtava määrä elämää jää siihen väliin, ja se taas voi vaikuttaa siihen, miten mielikuvat kaupunki-maaseutu-akselilla muodostuvat. Voi kysyä, onko maakuntien tuhon lietsonta itseään toteuttava ennuste. Miksi kukaan rakentaisi tulevaisuutta paikkaan, joka on julistettu häviäjäksi?

Helsingissä törmää välillä ajatukseen siitä, että kaikki haluaisivat asua isossa kaupungissa. Se on hassu ajatus muun muassa siksi, että pääkaupunkiseudun asuinalueista suuri osa näyttää ihan samalta kuin taajamat ja asuinalueet muuallakin. Ei ole suurkaupungin sykettä Pakilassa. Siksi ihmiset kai siellä haluavat asua.

Mietitään vaikka näitä paikkoja: Joensuu, Rovaniemi, Inari, Kokkola, Kuopio, Oulu. Onko niissä kaikki mennyt?

Suomessa on yli puoli miljoonaa mökkiä. Näyttääkö siltä, ettei väki viihdy missään muualla kuin kaupungin keskustassa?

Kotimainen ruoka elää kukoistuskautta ainakin puheissa. Muistetaanko meillä, että joku ihan oikeasti tuottaa sitä ruokaa tuolla maakuntien Suomessa?

Digitalisaatio mahdollistaa monen työn tekemisen mistä vain, ja onneksi kotimaan matkailu lisääntyy. Ehkä joku huomaa näidenkin trendien kautta, että pitkin maata asutaan, eletään ja käydään töissä.

Helsingissä asuntojen hinnat ovat sairaan korkeita. Näiden asuntolainojen keskeltä käsin on vaikea käsittää, miksi edullinen koti on vain ongelma. Miksei kukaan toitota siitä, miten hyvä elämänlaatu on niillä, joilla on pienet asuinkulut? Kaupunkien keskustoissa asuvat lasketaan asuntokaupan voittajiin, mutta eivätkö voittajia ole myös ne töissä käyvät maakuntien ihmiset, joiden kaikki raha ei mene asumiseen?

Työt ovat eri paikassa kuin asunnot, sanotaan. Osa töistä on, osa ei. Juttelin Suomussalmen kunnanjohtajan Erno Heikkisen kanssa. Hän on 28-vuotias, palannut kotiseudulleen töihin. Suomussalmen työttömyysprosentti on 13, mutta tietyissä ammateissa, esimerkkinä palomiehet ja lääkärit, vaivaa työvoimapula. Koko Kainuussa työvoimapula pahenee lähivuosina, sillä työvoimasta poistuu 2018-2022 välisenä aikana yli 2700 ihmistä. Puhetta työvoimapulasta ei tahdota oikein uskoa, sanoo kunnanjohtaja Heikkinen. Vaikeahan sitä on uskoa, kun juttu toisensa jälkeen todistaa, että koko Itä-Suomi on väärässä paikassa.

Reetta Räty

Kirjoittaja on Kuusamossa kasvanut kirjoittaja, joka voisi hankkia kakkosasunnon Hossan tai Oulangan kansallispuistojen liepeiltä.

Aiheesta voi keskustella maanantaina 30.09. ko 16.00 asti.

Lue myös:

Uusi väestöennuste vahvistaa synkät pelot – Tilastokeskus: maamme väkiluku lähtee nykykehityksellä laskuun reilun kymmenen vuoden päästä

Pekka Juntin kolumni: Soinen maa ei elättänyt kaikkia

Tommi Kinnusen kolumni: Pääkaupunkiseudusta tuli median tarinoiden normi

Heinolan torin tuntumassa sijaitsevan monikulttuurikahvilan sisältä kuuluu iloinen äänten sorina. Ovilla on ajoittain ruuhkaa, kun äidit kokoontuvat kerran viikossa yhteiseen tapaamiseen.

Mama's Café on maahanmuuttaja- ja kantaväestön äideille ja lapsille tarkoitettu kohtaamispaikka, johon on helppo tulla.

– Pyrimme luomaan sellaisen ilmapiirin, että tämä tuntuisi yhteiseltä olohuoneelta, kuvaa ohjaaja Pia Valkjärvi.

Rennon yhdessäolon, seurustelun, retkien ja muun tekemisen ohessa opitaan suomen kieltä ja kulttuuria.

Maahanmuuttajien oppimiskokemuksia kartoittaneen tutkimuksen mukaan juuri arkipäivän toiminnot ja tilanteet ovat niitä, jotka kehittävät suomen kielen kuuntelemisen, lukemisen ja puhumisen taitoa.

– Meillä käy Marokosta, Afganistanista, Turkista ja Irakista kotoisin olevia äitejä. Kantaväestöä, vastaanottokeskuksessa oleskelulupaa odottavia äitejä ja kotouttamisopiskelijoita lasten kanssa. Tänne ovat tervetulleita kaikki, Pia Valkjärvi kertoo.

Kotiäidit riskiryhmässä

Somaliasta sodan jaloista pakolaisena vuosi sitten Suomeen tullut Hamada Bashiir odottaa ensimmäistä lastaan.

– Tykkään käydä täällä, koska täällä on paljon muitakin.Teemme yhdessä ruokaa, keskustelemme ja leikimme lasten kanssa, hän kertoo.

Hamadalla on oleskelulupa ja hän on päässyt kotouttamistoimenpiteiden piiriin. Suomen kieli sujuu jo hyvin, mutta kaikilla ei ole samoin.

Kokemusten ja erilaisten selvitysten mukaan kotouttamistoimet eivät aina tavoita maahanmuuttajanaisia.

Riskiryhmässä ovat kotona lapsia hoitavat maahanmuuttajaäidit.

– Monilapsisissa, pienten lasten perheissä kotiäidit jäävät helposti neljän seinän sisään ja ilman ulkopuolisia kontakteja. Kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan voi olla vaikeaa, sanoo Väestöliiton monikulttuurisuuden asiantuntija Mina Zandkarimi.

Zandkarimin mukaan matalan kynnyksen toiminnot – oli kyseessä äiti-lapsikerho tai muunlainen keskustelu- tai vertaistukiryhmä – tukevat sopeutumista ja kielen oppimista.

– Oman kokemukseni mukaan vieras kieli vahvistuu puhumalla ja kontaktin ottamalla, mutta Suomessa ei noin vain mennä vieraiden ihmisten kanssa puhumaan ja treenaamaan suomen kieltä. Tässä mielessä myös ryhmät voivat toimia matalan kynnyksen kielenoppimispaikkoina.

Suomen kieli yhdistää

Mama’s Café on osa Jyränkölän Setlementin monikulttuurista toimintaa. Kaikkien yhteinen kieli on suomi.

– Äidit saattavat puhua keskenään vaikkapa arabiaa, mutta silloin kun tehdään asioita yhdessä, yhteinen kieli puuttuu ja silloin puhutaan suomea. Myös ohjaajien ja vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa pitää puhua suomea, kertoo Pia Valkjärvi.

Retkien ja muun toiminnan ohessa opitaan myös suomalaisia tapoja. Juhlista tutuiksi ovat tulleet joulu ja pääsiäinen.

– Välillä meillä on hemmottelutuokioita, jolloin vapaaehtoiset järjestävät lapsille jotakin mukavaa tekemistä toisaalla.

Ystävyyttä yli kulttuurirajojen

Yhteisöllisyyttä vahvistava toiminta voi ehkäistä maahanmuuttajaäitien syrjäytymistä monella tavalla. Äidit pääsevät vaihtamaan kokemuksia ja saavat toisiltaan tukea. Eri ikäisistä naisista koostuva ryhmä saattaa lievittää koti-ikävää.

– Maahanmuuttajien perhekäsitys on suomalaista laajempi. Ryhmä voi toimia kaivatun sukuyhteisön korvaajana, Väestöliiton Mina Zandkarimi toteaa.

Pia Valkjärven mukaan hienompia kokemuksia hänelle on ollut olla todistamassa tilanteita, kun äidit ovat tutustuneet yli kulttuuri- ja kansallisuusrajojen.

– Esimerkiksi vastaanottokeskuksessa vielä toisilleen tuntemattomat äidit ovat kohdanneet Mama's Caféssa, ystävystyneet ja lähteneet nauraen yhdessä täältä pois.

Metallisavupiiput ovat yleistyneet Suomessa nopeasti 2000-luvulla, koska ne ovat kevyitä ja helppoja asentaa. Samaan aikaan tulipalojen määrä on kuitenkin kasvanut tutkijan mukaan huolestuttavasti.

Diplomi-insinööri Perttu Leppänen tutki Tampereen yliopiston väitöstutkimuksessaan metallisavupiippujen paloturvallisuutta. Tulipaloja on syttynyt Leppäsen mukaan myös uusista CE-merkityistä metallisavupiipuista.

Perttu Leppäsen mukaan kaikista savupiipuista syttyneissä asuinrakennusten tulipaloista vuonna 2012 jopa 70 prosenttia oli tapauksia, jossa savupiippuna oli metallisavupiippu. Määrä on suuri, koska metallisavupiippujen osuus kaikista Suomen savupiipuista on vain noin kymmenen prosenttia.

Metallisavupiippujen aiheuttamia tulipaloja oli Suomessa noin 500 vuosina 2004–2009, Leppänen havaitsi jo diplomityössään. Tulipalojen määrä on jonkin verran vähentynyt viime vuosina.

Tulisijoista ja savupiipuista aiheutuu yhteensä noin 600–700 tulipaloja vuosittain.

Väitöstutkimuksessa tehtiin kokeita laboratoriossa ja mitattiin tulisijojen savukaasujen lämpötilaa ihmisten kodeissa. Metallisavupiipun paloturvallisuuteen vaikuttavat tutkijan mukaan oleellisesti tulisijan savukaasujen lämpötila ja savupiipun asennustapa. Näissä on ollut ongelmia.

Vaarana on, että savupiipun lämpötilaluokka on liian matala. Tästä voi seurata savupiipun läpiviennin ylikuumeneminen.

Paloturvallisuus parantunut jo

– Suomessa ongelma on erityisen suuri, koska tulisijojen lämmitystapa on erilainen ja yläpohjien lämmöneristekerrokset monesti paksumpia kuin lämpimämmissä maissa. Näiden seurauksena lämpötilat savupiippujen läpivienneissä nousevat korkeammiksi, Leppänen sanoo.

Tutkimuksen avulla on pystytty Leppäsen mukaan vaikuttamaan metallisavupiippujen paloturvallisuuteen Suomessa. Nykyään tulisijoista ilmoitetaan savukaasujen lämpötila, joka soveltuu tutkijan mukaan paremmin savupiipun valintaan.

– Suomessa myynnissä olevat metallisavupiiput on nykyään testattu suomalaista asennustapaa paremmin vastaavalla tavalla, mikä on parantanut niiden paloturvallisuutta selvästi, Leppänen sanoo.

Suurimmat paloriskit ovat tilanteissa, joissa tulisija vaihdetaan tai lisätään yläpohjaan lämmöneristettä. Tutkija neuvoo kääntymään tulisija- ja savupiippuvalmistajien tai nuohoojan puoleen, jos oman savupiipun paloturvallisuus huolestuttaa.

Diplomi-insinööri Perttu Leppäsen väitöskirja Fire Safety of Metal Chimneys in Residential Homes in Finland tarkastetaan Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnassa perjantaina 11. lokakuuta.

Voit kommentoida jutun lopussa 30.9. klo 18.00 asti.

– And action! Ohjaaja Marja Pyykkö heilauttaa kätensä alas. Vihreä Jaguar lähtee merkistä liikkeelle ja lähes välittömästi noin 10-vuotias poika selässään hieman pienempi tyttö alkaa nousta hitaasti ilmaan, kuin lentoon auton perään. Ollaan Tampereen Pyynikillä, Sihja-elokuvan kuvauksissa.

Elokuvan takana on helsinkiläinen Tuffi Films, jonka tunnetuin työ on vuonna 2014 Oscar-ehdokkaaksi noussut Pitääkö mun kaikki hoitaa. Molempien elokuvien taustalta löytyvät käsikirjoittaja Kirsikka Saari ja tuottaja Elli Toivoniemi.

Lähes 3 miljoonan euron budjetilla tehtävän Sihjan suurin rahoittaja on Suomen elokuvasäätiö, joka tukee hanketta lähes 900 000 eurolla. Tampereen kaupunki on myöntänyt elokuvalle 100 000 euron tuotantotue, joka kattaa 15 prosenttia Tampereella syntyneistä tuotantokuluista.

– Kaupungin tuella oli iso merkitys sille, että Sihjaa kuvataan juuri Tampereella, sanoo Venla Hellstedt, toinen elokuvan tuottajista.

– Meidän tekijöiden kannalta on tosi tärkeää, että rahoitus järjestyy helposti, rahoittaja on luotettava ja rahoituspäätös tulee nopeasti. Tampereella tämä toimii hienosti.

Tamperelaiset yritykset hyötyvät tuesta

Puolitoista vuotta sitten käyttöön otettu tuotantokannustin on houkutellut Tampereelle muitakin tv- ja elokuvaryhmiä. Ensimmäisen vuoden aikana tukea myönnettiin sen verran kuin oli budjetoitu eli puoli miljoonaa euroa.

Kannustimella on selkeät säännöt. Kaupalliset tv-, elokuva ja vr-tuotannot voivat saada 10 prosentin maksuhyvityksen Tampereella syntyneistä tuotantokuluista.

Lisäksi tuotannolle voidaan myöntää 0–5 prosentin lisätuki sen mukaan, kuinka hyvin Tampereen seutu saa elokuvan kautta näkyvyyttä.

Tähän mennnessä suurin ja näkyvin kannustinrahaa saanut elokuva on Juice, josta Tampere maksoi lähes 83 000 euroa. Tuotantoyhtiö Yellow Film & TV:n arvion mukaan Tampereelle jäi yli puoli miljoonaa euroa, eli noin kolmannes 1,7 miljoonan euron kokonaisbudjetista.

Elokuvan teon välillisiä vaikutuksia, esimerkiksi kuvausryhmän kaupungissa vapaa-ajallaan käyttämää euromäärää, voi tietysti vain arvailla.

Tampereen tuella on tehty myös lukuisia tv-ohjelmia, muun muassa Gladiaattoreita, SuomiLOVEa ja Kontio ja Parmas -komediasarjaa. Niistä monen takana on tamperelainen tuotantoyhtiö.

– Tämän vuoden aikana Tampereella tehdään erilaisia asioita yli 30 elokuvaan tai tv-ohjelmaan. Täällä voidaan tehdä esituotantoa, varsinaisia kuvauksia tai jälkituotantoja, arvioi liiketoiminnan kehitysjohtaja Ilkka Rahkonen Business Tampereesta.

– Olemme halunneet muuttaa markkinaa niin, että Tampereella on Ylen oman tekemisen lisäksi myös kaupallista av-tuotantoa. Se on onnistunut hyvin. Tällä hetkellä kaikki isot kaupalliset elokuva- ja tv-yhtiöt joko tekevät tai suunnittelevat uusia hankkeita Tampereella.

Tampereen elokuvakomissiota, Film Tamperetta luotsaava Rahkonen näkee kaupungin tarjoaman rahoituksen ennemmin investointina kuin tukena – tuotantotuen säännöt takaavat sen, että jokainen euro tulee takaisin vähintään kymmenkertaisena.

– Tällä hyvin maltillisella investoinnilla syntyy uusia töitä, uutta liiketoimintaa ja uusia investointeja. Keskeinen tavoite on myös se, että alan ammattilaiset ja yritykset sijoittuvat tänne veronmaksajiksi. Jo nyt Tampereella on kymmeniä alan firmoja ja melkoinen joukko huippuosaajia.

Elokuvakaupunki Turun tukipotti puolet pienempi

Tampere ei ole ainoa Suomen kaupunki, joka tukee elokuvantekijöitä. Film Tampereen lisäksi Suomessa on viisi muuta alueellista elokuvakomissiota, jotka auttavat koti- ja ulkomaisten tv-sarjojen ja elokuvien tekijöitä esimerkiksi kuvauspaikkojen ja paikallisten yhteistyökumppaneiden etsimisessä.

Rahan jakaminen ei kuulu automaattisesti komission valikoimaan. Lapin elokuvakomission palveluita elokuvantekijät kehuvat todella hyviksi, mutta rahaa siltä ei saa.

Kaakon ja Pohjois-Suomen komissiot ovat tarjonneet rahoitusta satunnaisesti, mutta Tampereen lisäksi vain Turussa taloudellinen tuki on säännöllistä.

– Tuotannontuki on kehitetty kompensoimaan niitä ylimääräisiä kustannuksia, joita tuotantoyhtiöille tulee, kun ne kuvaavat Helsingin sijaan Turussa, kertoo Turun tukipäätökset tekevä elokuvakomissaari Teija Raninen.

Turku on tukenut elokuvantekijöitä jo 2000-luvun alusta asti. Varsinainen tuotannontuki on ollut käytössä kymmenisen vuotta. Turun elokuvakomission budjetti on suuruudeltaan noin puolet Tampereen vastaavasta ja tukipäätökset tehdään tapauskohtaisesti.

Turku tunnetaan elokuvakaupunkina ja täällä on kehitetty elokuvamatkailua. Kaupungin saama imagohyöty on merkittävää. Teija Raninen

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana Turussa on kuvattu yhteensä yli 50 tv-sarjaa tai elokuvaa. Ilman tuotantotukea näitä projekteja ei olisi täällä tehty, Raninen sanoo.

Elokuvakomissaarin mukaan tuki palautuu kaupungille korkojen kanssa. Parin viimeisen vuoden aikana kaupunkiin on syntynyt seitsemän uutta av-alan yritystä ja paikalliset ihmiset ja yritykset ovat saaneet työtä.

– Turku tunnetaan elokuvakaupunkina ja täällä on kehitetty elokuvamatkailua. Kaupungin saama imagohyöty on merkittävää, Teija Raninen sanoo.

Muu maa hyötyy Helsingin tuttuudesta

Tampereen Pyynikillä Sihjan kuvausryhmä viettää ansaittua ruokataukoa. Marja Pyykkö kehuu elokuvan pääparin Elina Patrakan ja Justus Hentulan asennetta ja ammattitaitoa. Omapäistä Sihja-keijua ja kilttiä Alfredia näyttelevät 9- ja 12-vuotiaat tähdet ovat mukana elokuvan kaikkina kuvauspäivinä. 34 kuvauspäivästä 26 on Tampereella tai lähialueella.

Talouden lisäksi kuvauspaikan valinnassa painavat taiteelliset kriteerit. Sihjan tekijät halusivat tehdä elokuvaa nimenomaan Helsingin ulkopuolella.

– Suurin osa kotimaisista elokuvista tehdään Helsingissä ja siksi se näyttää elokuvissa jo kuluneelta. Tampereelta löytyi sellaisia kuvauspaikkoja, joita haimme – tehdas, lähiö, vesialue. Ja kaupunki on tosi nätti, Venla Hellstedt sanoo.

Myös studiokuvaukset olisi haluttu tehdä Tampereella, mutta kaupungin ainoa tarpeeksi korkea tv-studio Mediapoliksessa oli varattu vuodeksi eteenpäin.

Reilun vuoden kuluttua ensi-iltaan tulevassa elokuvassa Sihja ja Albert lentävät Pyynikin puutaloidyllin yllä. Pyynikin maisemien lisäksi valmiista elokuvasta voi yrittää etsiä vaikkapa Hervantaa, Nokiaa tai Kangasalaa.

Ilmatieteen laitos varoittaa voimakkaasta tuulesta maa- ja merialueilla tiistaina.

Suomenlahdella lounaistuuli puhaltaa 19 metriä sekunnissa ja aallot voivat paikoin nousta jopa neljän metrin korkuisiksi.

Ylen meteorologin Anne Borgströmin mukaan puuskat voivat yltää myrskylukemiin myös Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rannikoilla.

– Kovaa tuulta ennustetaan lisäksi Pohjois-Pohjanmaan rannikolle, Borgström sanoo.

Etenkin Ahvenanmaalla, Turun saaristossa ja Uudenmaan rannikolla on syytä varautua paikallisiin sähkökatkoihin.

Lännestä saapuva matalapaine tuo tiistain aikana runsaita sateita maan keskiosiin. Vettä voi sataa paikoin yli 20 millimetriä.

Illan aikana sadealue liikkuu pohjoisemmaksi ja keskiviikko on pitkälti poutainen.

Viikonlopuksi sää selkenee ja kylmenee. Perjantaista alkaen on odotettavissa yöpakkasia.

Rajavartiolaitosta johtanut kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen, 57, on kuollut (Rajavartioston tiedote). Hän aloitti tehtävässään vuosi sitten syyskuussa ja jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vakavan sairauden vuoksi kuukausi sitten.

Laitinen oli lähtöisin Nurmeksesta ja syntynyt vuonna 1962. Hän työskenteli Rajavartiolaitoksen palveluksessa eri tehtävissä vuodesta 1985 lähtien. Laitinen aloitti opetusupseerina Pohjois-Karjalassa. Kadettikurssin jälkeen hän toimi Lapin ja Kaakkois-Suomen rajavartiostoissa.

Esikunnassa hän aloitti vuonna 1998, työskennellen muun muassa tiedotuspäällikkönä.

Euroopan unionin rajaturvallisuusvirasto Frontexin toiminta käynnistyi toukokuussa 2005. Ilkka Laitinen työskenteli sen ensimmäisenä pääjohtajana vuosina 2005–2014. EU:n komissio esitti hänelle viiden vuoden jatkoaikaa ensimmäisen kauden päättyessä ja rajaturvallisuusviraston hallintoneuvosto päätti jatkoajan myöntämisestä yksimielisesti.

Ilkka Laitinen palasi Frontexin tehtävästä Rajavartiolaitoksen esikuntaan vuonna 2015 ensin kansainvälisten asioiden johtoon ja sen jälkeen Rajavartiolaitoksen apulaispäälliköksi vuosiksi 2015–2018.

Lue myös:

Rajavartiolaitoksen päällikkö vaihtuu – nykyinen päällikkö jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vakavan sairauden takia

Rajavartiolaitoksen johtoon kenraalimajuri Pasi Kostamovaara

Taisi olla kiire tai näyttämisen halu, kun kuljettajan kaasujalka painoi poljinta 264 kilometrin tuntivauhtiin perjantaina Turunväylällä, Lohjalla. Poliisi sattui olemaan kamera-autolla liikenteessä lähistöllä ja huomasi henkilöauton ajavan roimaa ylinopeutta.

Kyseisellä kohdalla Turunväylää eli Valtatie 1:llä nopeusrajoitus on 120 kilometriä tunnissa. Ratissa oli Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen komisario Ilkka Kantolan mukaan noin kolmekymppinen mies Lohjan seudulta. Alla oli Saksassa valmistettu auto.

– Me emme merkkejä saa mainostaa, mutta saksalaisvalmisteinen auto on kyseessä. Siellähän autonvalmistajat ovat tehneet herrasmiessopimuksen, jossa tehtaalta lähtiessään autojen huippunopeus on rajoitettu 250 kilometriin tunnissa. Tämä (kaahaajan) auto on puolestaan sellainen auto, joka on kiertänyt virityspajan kautta, Kantola toteaa.

Poliisi mittasi auton keskinopeuden 955 metrin matkalta. Kantolan mukaan huippunopeus ei juurikaan keskimääräisestä 264 kilometrin tuntivauhdista poikennut, vaan nopeus pysyi suunnilleen samoissa lukemissa koko ajan.

Poliisin mukaan tiellä oli paljon muutakin liikennettä ja mies joutui tekemään välillä hätäjarrutuksia. Jarrutuksia ei mittausmatkan aikana tosin ollut. Hätäjarrutusten aikana poliisi kiri kaahaajaa kiinni.

– Meidän auto ei kulkenut ihan yhtä lujaa, mutta auton kuljettaja joutui hiljentämään liikenne-esteen vuoksi. Hän pysähtyi ihan suosiolla.

Kantolan mukaan mies ei edes tiennyt ajaessaan, että hänellä oli poliisit perässään.

Moottoripyörät pahempia

Kantola sanoo, ettei hänen työalueellaan Länsi-Uudellamaalla ole aiemmin mitattu teillä yhtä suuria nopeuksia.

– Maanlaajuisesti niitä kyllä on – varsinkin moottoripyörillä, joista parhaat kulkevat jopa 300 kilometrin tuntivauhtia ja jopa karvan verran sen yli. Ja sitten on niitäkin moottoripyöriä, joita kyseisestä nopeudesta vielä viritetään nopeammiksi. Asennetaan turboahdin ja muuta.

Pahaa jälkeä, jos törmää

Vauhtimittarin näyttäessä vastaavia lukemia, on jälki pahempaa onnettomuuteen joutuessa.

– Jarrutusmatkat ovat valtavia. Samoin on myös osumaenergia.

Toisinaan uutisotsikoihin nousee tapauksia, joissa on kaahattu yli 200 kilometrin tuntivauhdin tai sitä suurempien lukemien vauhtia. Joissakin niistä tapauksista on käynyt huonosti.

– Muistan muutama vuosi sitten olleen jonkinlaisen tapahtuman jossain lentokentällä, missä ihmiset saivat kokeilla kuinka lujaa autolla tai moottoripyörällä pääsee. Muistaakseni yksi henkilö menetti henkensä, kun oli ensin saanut vauhdin kolmensadan luokkaan tai peräti yli. Hän alkoi jarruttaa liian myöhään ja menetti siinä henkensä, Kantola muistelee.

Vastaavan vauhdin jälkeen normaaleilla moottoriteiden nopeusrajoituksilla ajaessa tuntuu satakin kilometriä tunnissa Kantolan mukaan hitaalta.

– Siinä kun tippuu vauhti sataan, tuntuu siltä kuin hölkkävauhtia menisi.

Poliisi epäilee miestä törkeästä liikenneturvallisuuden rikkomisesta. Viitteitä päihteiden osallisuudesta ei Kantolan mukaan ole. Seurauksena kaaharia voi odottaa kovimmillaan kahden vuoden ajokielto.

Kansainvälinen elokuva-analyysi osoittaa, että valtavirtaelokuvien sukupuoliroolit ovat edelleen stereotyyppisiä ja maailmankuva seksistinen. Mieshahmot saavat elokuvissa enemmän puheaikaa, he näkyvät valkokankaalla pidempään, ja heidän yhteiskunnallinen painoarvonsa on merkittävämpi.

Etenkin roolit, jotka ovat jonkinlaisia johtohahmoja, kirjoitetaan edelleen enimmäkseen miehille. Jos nainen näyttelee johtajaa, joutuu hän miestä todennäköisemmin riisumaan vaatteensa, tai ainakin osan niistä.

Lasten oikeuksia ajavan järjestö Plan International toteutti yhdessä Geena Davis Institute in Gender and Media -instituutin kanssa tutkimuksen Rewrite Her Story - How film and media stereotypes affect the lives and leadership ambitions of girls and young women.

Tutkimuksessa analysoidaan comScoren ja Box Office Mojon tilastojen perusteella viime vuoden kymmenen eniten tuottanutta elokuvaa 20 maasta. Mukana selvityksessä olivat myös Suomessa menestyneimmät kansainväliset hittielokuvat. Kaikkiaan analysoitavaksi valikoitui 56 elokuvaa.

Tutkimuksen mukaan hittielokuvien ydinviesti nuorille naisille on se, että johtajanhommat ovat miesten puuhaa.

Rewrite Her Story on jatkoa Planin kesäkuussa julkaisemalle, maailmanlaajuiselle Taking the Lead -tutkimukselle, jonka mukaan valtaosa tytöistä haluaisi tulevaisuudessa johtoasemaan. Useampi kuin yhdeksän kymmenestä tytöstä arvelee kuitenkin, että naisjohtajat joutuvat kohtaamaan syrjintää ja seksuaalista häirintää. Kassamagneettien ihmiskuva tukee käsitystä.

Rewrite Her Story osoittaa, että silloin harvoin kun johtajarooli on kirjoitettu naiselle, kuvataan hänet miesjohtajaa useammin seksiobjektina. Naisjohtaja esimerkiksi esiintyy neljä kertaa miesjohtajaa useammin paljastavissa vaatteissa tai täysin alasti. Naisjohtajat myös päätyvät miehiä useammin seksuaalisen ahdistelun kohteeksi.

Tavallisimmin johtajahahmo elokuvassa on keskiluokkainen, valkoinen mies, joka muistuttaa kovasti elokuvan tekijöitä. Lähes puolet kaikista hahmoista on valkoisia, eikä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen edustajia esiinny kuin satunnaisesti.

Kansainvälisesti menestyneimmät elokuvat olivat lähes yksinomaan miesten ohjaamia, tuottamia ja käsikirjoittamia.

Geena Davis: En ole yllättynyt, mutta pettynyt kyllä

Elokuva-alan tasa-arvon tunnettu puhenainen Geena Davis huokaisee syvään puhelimessa. Oscar-palkitun näyttelijä on perehtynyt jo 15 vuoden ajan nimeään kantavassa instituutissa tutkimaan erityisesti lapsille suunnatun viihteen tasa-arvoasioita.

– Lapsille tarkoitetussa mediassa on merkittävästi vähemmän kiinnostavaa työtä tekeviä naisia, tai johtavaa roolia vetäviä tyttöjä kuin poikia tai miehiä vastaavassa asemassa. Siinä valossa ei juuri yllätä, että kyseessä on laajempi, globaali ongelma. Kyllä minä silti siitä pettynyt olen.

Planin tilaamassa tutkimuksessa käytettiin yhtenä välineenä Geena Davis Inclusion Quotientia, eli GD-IQ:ta. Se on Davisin instituutin yhdessä Googlen kanssa kehittämä sovellus, jonka avulla elokuvien analysointi on mahdollista automatisoida. Kone on ihmistä tarkempi, Davis huomauttaa.

– Sovellus käyttää äänitunnistusta, kasvotunnistusta ja tekoälyä rekisteröimään asiat, joita on ennen kirjannut ylös ihminen. Sovelluksen avulla saadaan millisekunnin tarkkuudella tietää, kuinka kauan jokin hahmo näkyy valkokankaalla, ja paljonko sillä on puheaikaa.

GD-IQ:n keräämä data on saanut Davisin mukaan elokuva-alalla leuat loksahtamaan.

– Sovellus on kiistattomasti osoittanut, että naisten ja miesten puheajassa elokuvissa on aivan käsittämätön epäsuhta. Naishahmoilla on kolmannes miesten puheajasta.

Nuoret naiset kaipaavat samaistumiskohteita

Rewrite Her Story -tutkimukseen tehtiin elokuva-analyysien lisäksi lähes 10 000 15–25 -vuotiasta tytön ja nuoren naisen haastattelua 19 eri maassa. Suomesta tyttöjä haastateltiin 500.

Kaikissa maissa haastatteluissa nousi esiin, että tyttöjen mielestä elokuvien naiskuva vaikuttaa heihin kielteisesti. Nuorten naisten itsetunto ja kunnianhimo kärsivät siitä, ettei elokuvissa ja mainoksissa esiinny samaistuttavia roolimalleja ja myönteisiä kuvauksia naisjohtajista.

Lukuisat haastatellut tytöt totesivat arvostavansa elokuvissa hahmoja, jotka rikkovat perinteisiä sukupuolirooleja. Niitä on kuitenkin heidän mielestään niukasti tarjolla. Silloinkin, kun naiset toimivat elokuvissa toisin kuin totuttu on, he yleensä edustavat perinteisiä kauneusnormeja. He myös kaipasivat enemmän naisia päärooleihin.

Rikkaampien naishahmojen lisäksi tytöt toivoivat haastatteluissaan, että mieshahmot ilmaisisivat tunteitaan vapaammin.

Tutkimusta varten haastateltiin nuorten naiskatsojien lisäksi useista maista myös naisia, jotka tekevät elokuvia. Suomesta mukana tutkimuksessa oli tuottaja-ohjaaja Elli Toivoniemi, joka on yksi Tuffi Filmsin perustajista.

Naisten pyörittämä tuotantoyhtiö on tunnettu muun muassa Suomen Oscar-ehdokkaaksi juuri valitusta elokuvasta Hölmö nuori sydän, ainoasta suomalaisesta Oscar-ehdokkaaksi valitusta Pitääkö mun kaikki hoitaa? -lyhytelokuvasta, ja tuoreesta, #metoo-ilmiötä käsittelevästä, seitsemän naisohjaajan yhteisestä Tottumiskysymyksestä.

– Jos ei näe itseään valkokankaalla, saattaa kehittyä kumma tunne siitä, että ei ole kokonainen tai menestyvä ihminen. Elokuva on kaikista voimakkain media ja globaali taidemuoto, ja sen vaikutukset voivat olla valtavia. Elokuvien diversiteetti ei ole tärkeää pelkästään tytöille, vaan meille kaikkille, Toivoniemi toteaa.

Kolumbialainen Juliana Tobon, 28, ihastui Suomeen kuusi vuotta sitten. Hän oli vaihto-oppilaana Etelä-Koreassa ja kuunteli lumoutuneena opiskelutoverinsa tarinoita tämän kotimaasta. Hänkin halusi sinne – vaihto-oppilaaksi ja rakastumaan lisää.

Vaihtopaikka löytyi lopulta Turusta. Suoritettuaan siellä kandidaatin tutkinnon hän päätti hakea kansainväliseen markkinoinnin maisteriohjelmaan Lappeenrantaan.

– Kävin haastattelussa, ja ihmettelin, miten joku paikka voi olla niin kaunis.

Valmistumisen jälkeen Tobon sai markkinointikonsultin töitä IT-firmasta Espoon Keilaniemestä. Asuinpaikakseen hän valitsi kuitenkin Vantaan.

– Martinlaaksossa on hyvät julkiset liikenneyhteydet. Ympäristö on rauhallinen, ja vuokrat ovat huokeammat kuin ydinkeskustassa, Tobon perustelee.

Pääkaupunkiseutu kahmii muuttovoittoja

Juliana Tobonin tarina kuvastaa hyvin Suomen väestönkasvun tunnuspiirteitä. Vaikka maahanmuutto jakautuu ympäri maata, jatkomuutot Suomen sisällä suuntautuvat pääkaupunkiseudun kuntiin.

Niin Helsingin seudun kuin koko muunkin Suomen vuosittaisesta väestönkasvusta suurin osa on maahanmuuton ansiota.

Ilmiö kertoo globaalista kaupungistumisen megatrendistä: erityisesti alle 35-vuotias väestö muuttaa kaupunkeihin vetovoimaisten palveluiden, nopeiden liikenneyhteyksien ja toimivien asumisratkaisujen perässä. Se nuorentaa alueiden väestörakennetta ja ruokkii myös syntyvyyttä.

– Olen kotoisin Medellinin suurkaupungista Kolumbiasta, ja Lappeenranta oli minulle melko pieni. Olen tottunut siihen, että ympärilläni on paljon nähtävää ja tehtävää. Helsinki on Suomessa lähimpänä sitä, Tobon sanoo.

Seuraavien vuosikymmenten aikana Helsingin seudun arvioidaan kasvavan enemmän kuin koko muun Suomen.

Näin ollen pääkaupunkiseudun ei Suomen sisällä tarvitse kilpailla muiden alueiden kanssa asukkaista, vaan kilpailu käydään pikemminkin Itämeren muiden metropolialueiden kanssa – Tukholman, Kööpenhaminan, Tallinnan ja Saksan Itämeren alueen suurkaupunkien.

Ajatushautomo Demos Helsingin teettämän, kaupungistumista tutkivan raportin mukaan kilpailua käydään erityisesti korkeasti koulutetuista maahanmuuttajista. Heistä muodostuvalla muuttovoitolla on havaittu olevan yhteys sekä innovaatioiden syntyyn että tuottavuuden kasvuun.

Esimerkiksi Piilaaksossa yli puolet korkean osaamisen ammattilaisista on syntynyt Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Tobon sai houkuteltua Suomeen myös siskonsa. Ensin tämä muutti biolääketieteen opintojen perässä Ouluun ja tuli sitten pääkaupunkiseudulle töihin terveydenhoitoalan startupiin.

"Kuka haluaa yliopistoon, jossa ei ole kansainvälisiä ihmisiä?"

Vaikka Suomen korkeakoulualueille tulee ulkomailta osaajia, ongelmana on, että maahan ei yleensä jäädä opintojen jälkeen. Myös Tobon tutkaili Saksan ja Ruotsin työmarkkinoita, sillä Suomessa työnhaku osoittautui valmistumisen jälkeen haastavaksi.

Monet hänen ulkomaalaiset tuttavansa ovat kokeneet samoin.

– Vaikka olisi paljon työkokemusta omasta kotimaastaan, täällä joutuu aloittamaan alusta. Osaamista on vaikea todistaa. Moni ei uskalla tulla tänne opiskelemaan tai hakemaan töitä, sillä he pelkäävät, etteivät saa töitä. Oleskelulupaa ei saa ennen kuin on työpaikka, ja työnhakuaikanakin pitäisi tulla toimeen.

Tobon ihmettelee, miksi ulkomaalaisten osaamista arvostetaan vain teknologia-alalla.

– Yritysten pitäisi avata silmänsä ulkomaalaisille osaajille. Luovuudesta ja markkinointiosaamisesta olisi hyötyä monilla aloilla.

Ennen kansainvälisiä opiskelijoita houkutteli Suomeen ilmainen tutkinto. Nykyisin korkeakouluopiskelu maksaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille 10 000–25 000 euroa.

Tobon itse sai vielä opiskella Suomessa ilmaiseksi.

– Suomalaiset yliopistot ovat laadukkaita, mutta kuka haluaisi opiskella niissä ilman kansainvälisiä opiskelijoita ja työntekijöitä? Usein sanotaan, että ulkomaalaiset tuo Suomeen rakkaus tai opiskelu. Jos opiskelut leikataan pois, jää ainoaksi vaihtoehdoksi rakkaus.

Raiteet vievät naapurikuntaan tai -maahan

Suomella on pitkä matka kurottavanaan kilpailukykynsä ylläpitimiksi. Esimerkiksi Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa se tulee jopa vuosikymmeniä jäljessä, niin pääkaupunkien välisten yhteyksien kuin maan sisäistenkin raideyhteyksien kehittämisessä.

Raideyhteyksien avulla rakennetaan yhä laajempia työssäkäyntimarkkinoita. Jos nyt suunnitellut tunnin rata -hankkeet Helsingin, Turun ja Tampereen välillä toteutuisivat, ne mahdollistaisivat yhtenäisen työssäkäyntialueen, jota voisi verrata jopa Malmön ja Kööpenhaminan muodostamaan työmarkkinalueeseen.

Vaikka Helsingin kilpailijat ovat Itämeren tuolla puolen, muut Suomen suuret kaupungit kilpailevat asukkaista juuri pääkaupunkiseudun kanssa.

– Muuttaisin heti Turkuun, jos sinne olisi tunnin yhteys! Tobon innostuu.

Tobon on silti erittäin tyytyväinen pääkaupunkiseudun jo olemassa oleviin yhteyksiin. Niiden ansiosta hän voi asua Martinlaaksossa Vantaalla ja käydä töissä Keilaniemessä Espoossa.

Tekemistä ja nähtävää sekä kaupungin hulinaa löytyy Helsingin ydinkeskustasta.

– Täällä ei ole lainkaan liikenneruuhkia, niin kuin muualla maailmassa. Julkinen liikenne on täydellistä. Autoilijoille liikkuminen voi olla hankalampaa, Tobon pohtii.

Perinteisesti ihmiset ovat muuttaneet töiden perässä, mutta erityisesti korkeakoulutettu työvoima näyttäisi muuttavan pikemminkin houkuttelevien elinympäristöjen perässä. Työpaikat seuraavat heitä.

Houkuttelevuuden muodostavat ennen kaikkea mielikuvat. Pääkaupunkiseudulla houkuttelevuutta lisäävät erityisesti turvallisuus ja rauhallisuus muihin Itämeren metropolialueisiin verrattuna.

– Suosittelisin Suomea myös muille. Vaikka Helsinki on suhteellisen iso ja kansainvälinen, täällä on ihanan rauhallinen ympäristö, Tobon sanoo.

Ujot paikalliset kotouttavat

Tobonin oli aluksi vaikea saada kontaktia sulkeutuneisiin ja ujoihin suomalaisiin. Silti paikalliset ihmiset saivat hänet lopulta tuntemaan olonsa kotoisaksi.

– Olihan se iso kulttuurisokki tulla tänne. Mutta ihmisistä tulee todella ystävällisiä ja rehellisiä, kun heihin tutustuu paremmin.

Tobon uskoo, että jos ulkomaalaisia kohtaan uskallettaisiin olla avoimempia, olisi heihin tutustuminenkin helpompaa.

Yksi maahanmuuttajien kotouttamista helpottava tekijä voisi tulevaisuudessa olla myös englannin ottaminen laajemmin työkieleksi. Espoo on harpannut jo ensimmäisen askeleen: sen kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2017 uuden kaupunkistrategian, jossa linjattiin tavoitteeksi englannin ottaminen kolmanneksi asiointikieleksi suomen ja ruotsin rinnalle.

– Jo nyt tuntuu siltä, että englanti olisi Espoossa toinen kieli – bisnesympäristössä jopa pääkieli. Pärjään niin hyvin englannilla, etten ole pakottanut itseäni puhumaan suomea. Siksi suomen kieleni ei ole vielä sujuvaa.

Monille myös kieli osoittautuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi työnhaussa. Näin kävi eräälle Tobonin singaporelaiselle liiketaloutta opiskelleelle ystävälle.

– Hän ei vain saanut töitä. Hän olisi niin kovin halunnut jäädä.

Tobon muistuttaa, että suomen kieltä on haastava oppia ennen maahanmuuttoa.

– Ruotsin kieli on paljon helpompi kuin suomi, ja siksi myös Ruotsiin muuttaminen voi tuntua monesta houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Juttuun on haastateltu lisäksi Demos Helsingin kaupunkitutkija Kaisa Schmidt-Thomea, MDI:n alue- ja väestönkehityksen asiantuntija Timo Aroa, Helsingin tilastokeskuksen järjestelmäpäällikkö Pekka Vuorta sekä Siirtolaisinstituutin toimitusjohtaja Tuomas Martikaista.

Lue seuraavaksi:

Yksi asia on ihmiskunnan kohtalonkysymys, mutta silti siitä ei halua puhua kukaan – Miksi väestönkasvusta tuli ilmastokeskustelun tabu?

Chileläinen Francisco Moreno säästi rahaa ja otti lainaa päästäkseen opiskelemaan Suomeen – ihmettelee sitä, miksi yli kymppitonnin lukuvuosimaksu pitää maksaa kerralla

Helsingin Vuosaaressa lokakuussa 2003 tapahtuneen Volkan Ünsalin palkkamurhaan liittyvä uusi esitutkinta on valmistunut. Asia siirtyy syyteharkintaan Valtakunnansyyttäjänvirastoon.

Poliisi katsoo esitutkinnan perusteella, että Helsingin huumepoliisin entistä päällikköä Jari Aarniota ja ex-jengipomo Keijo Vilhusta on syytä epäillä murhasta.

Lisäksi yhtä Aarnion entistä alaista epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Virkavelvollisuuden rikkomisesta on ollut aiemmin epäiltynä myös toinen Aarnion entinen alainen, mutta hänen osaltaan asiassa ei poliisin mukaan ole enää syytä epäillä rikosta.

Kaikki epäillyt ovat kiistäneet rikosepäilyt.

Aarnio oli pidätettynä epäilyjen vuoksi

Asiassa tehtiin lisätutkintaa asianosaisten toimittamien loppulausuntojen ja lisätutkintapyyntöjen johdosta.

Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnion oli murhaan liittyvien rikosepäilyjen vuoksi pidätettynä kesällä 2018.

Aarnion epäillään tienneen etukäteen 15 vuotta sitten murhatun Volkan Ünsalin surmahankkeesta, mutta hän ei estänyt sen toteuttamista. Käytännössä Aarnion epäillään aiheuttaneen laiminlyönneillään Ünsalin kuoleman.

Myös Keijo Vilhunen oli pidätettynä kesällä 2018.

Murha oli alamaailman välienselvittelyä

Kansanedustaja ja entinen Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön päällikkö Kari Tolvanen on kertonut aiemmin, että ruotsinturkkilaisen Volkan Ünsalin murhassa oli kyse oli alamaailman välienselvittelystä. Tolvanen toimi tapauksessa yleisjohtajana.

Ünsal surmattiin kostoksi, koska hän oli vasikoinut poliisille Tukholman Arlandan lentokentällä vuonna 2002 tapahtuneesta rahakuljetusryöstöstä. Ünsal oli myös vienyt kaveriltaan rahaa ryöstösaaliista.

Hän oli päässyt Ruotsissa todistajansuojeluohjelmaan ja lähtenyt myöhemmin siitä.

Ünsalin murhasta tuomittiin neljä miestä elinkautiseen vankeuteen. Vanhan palkkamurhan tutkinta avattiin uudestaan, koska kaksi Ünsalin henkirikoksesta tuomittua kertoi tapauksesta uusia tietoja.

Aarniolle on tuomittu jo yhteensä 13 vuotta vankeutta

Aarnio on aiemmin tuomittu hovioikeudessa muun muassa törkeistä huumerikoksista niin kutsutussa "tynnyrijutussa" kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Myös Vilhunen sai kymmenen vuoden tuomion.

Aarnio istuu tuomiota parhaillaan, mutta hän on hakenut valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Hänen mielestään KKO:n pitäisi linjata näyttöä huumerikokseen tuomitsemisesta. Hän perusteli valituslupahakemustaan myös vararikolla.

Aarniolla on lisäksi kolmen vuoden lainvoimainen tuomio rikoksista, jotka kytkeytyvät poliisille laitteita toimittaneeseen Trevoc-seurantalaiteyhtiöön.

Lue myös:

Päivi Happonen: Aarnio on nyt linnassa, mutta tuomitaanko hänet vielä elinkautiseen murhasta? Vuosituhannen murhatutkinta valmistuu syksyllä

Jari Aarnio määrättiin heti vankilaan törkeistä huumerikoksista, Aarniolla nyt 13 vuoden tuomio – Joutuu maksamaan valtiolle yli miljoona euroa

Ex-huumepoliisi Jari Aarnio pääsee vapaaksi, epäillään yhä rikoksesta vanhaan palkkamurhaan liittyen

Ex-jengipomo Keijo Vilhusta esitetään vangittavaksi Vuosaaren murhasta

Pidätetty Jari Aarnio kiistää syyllistyneensä mihinkään rikokseen – murhatutkinnan kuulusteluja on jatkettu koko päivän

Tuoreiden lukujen mukaan kotimaiset apurahasäätiöt tukivat yleishyödyllisiä tarkoituksia yhteensä 498 miljoonalla eurolla vuonna 2018.

Summa on hieman laskenut edellisvuodesta. Tuolloin Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukuntaan kuuluvat lähes 200 apurahasäätiötä käyttivät tarkoitukseensa yli 516 miljoonaa euroa.

– Loppuvuoden 2018 kurssinotkahdus ja maailmantalouden synkkenevät näkymät vaikuttavat säätiöihinkin, joiden tehtävä on pitää huolta ylisukupolvisesta oikeudenmukaisuudesta eli siitä, että jaettavaa riittää myös tulevina vuosina, sanoo Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimitusjohtaja Liisa Suvikumpu.

Yksityisten säätiöiden tuesta yli 200 miljoonaa euroa kohdistui tieteeseen ja tutkimukseen, lähes 80 miljoonaa eri taiteenaloille, ja yli 80 miljoonaa erilaiseen kansalaistoimintaan. Itsenäisyyden juhlavuodeksi moni säätiö oli varautunut tukemaan tavanomaista enemmän erityishankkeita.

Suomen Akatemia merkittävin tutkimusrahoittaja

Suomalaisen tutkimuksen päärahoittaja on Suomen Akatemia. Se jakoi viime vuonna tieteen apurahoja 430 miljoonaa euroa. Tänä vuonna Akatemia rahoittaa tutkimusta 458 miljoonalla eurolla.

Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) rahoittaa tieteellistä tutkimusta, jolla on yhteiskunnallista merkitystä ja vaikuttavuutta. Vuonna 2019 STN rahoittaa tutkimusta 55 miljoonalla eurolla.

Taiteen edistämiskeskus jakoi taiteen apurahoja 35 miljoonaa euroa. Veikkausvoittovaroista taidetta tuettiin 246 miljoonalla ja tiedettä 108 miljoonalla eurolla.

Säätiöiden rahoitus kasvanut 2000-luvulla

Ulkopuolisen rahoituksen merkitys tutkimukselle on huomattava. Valtion budjettivaroin katetaan alle puolet yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimusmenoista.

– Säätiörahoitus on todella merkittävää. Tutkijoilta tulee silti viestiä, että kaikki rahoituksen saaminen on ihan mielettömän tiukassa, Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Johanna Moisio sanoo.

Erityisesti nuoret tutkijat kärsivät siitä, että tohtorinväitöksen jälkeisessä postdoc-vaiheessa, kun tutkijanuraa pitäisi saada vauhdilla eteenpäin, rahoituksen hankkiminen on vaikeaa niin Akatemialta, yliopistoilta kuin säätiöiltä.

– Säätiörahoitus on kuitenkin ansiokkaasti paikannut julkisen rahoituksen vajetta viimeisten hallituskausien leikkausten aikana, Johanna Moisio arvioi.

Yliopistojen profiloituessa kaikki tutkimusteemat eivät mahdu aina painopistealueisiin. Tällaisen vapaan tutkimuksen rahoittamisessa säätiöiden tuella on kasvava merkitys.

– Mielenkiintoista on, että lääketiede ja humanistiset alat ovat niitä, joissa säätiörahoitus on huomattavaa, Moisio toteaa.

Yksityisten säätiöiden tuki tieteelle ja tutkimukselle on ollut itsenäisyyden aikana reilusti yli 4 miljardia euroa, mikä selvisi syksyllä 2018 valmistuneessa Tieteen tukijoukot -tutkimushankkeessa.

Säätiöiden merkitys taiteen tukijoina on kasvanut viime vuosina. Vuonna 2017 tukisumma oli noin 62 miljoonaa euroa.

Säätiöt myös ylläpitävät taidekokoelmia ja museoita. Viime vuonna Konstsamfundet avasi taidemuseonsa Amos Rexin yleisölle kaksi ja puoli vuotta kestäneen ja 50 miljoonaa euroa maksaneen rakennustyön jälkeen.

Kansainvälistä säätiöpäivää vietetään 1. lokakuuta. Euroopassa on 147 000 säätiötä, jotka tukevat vuosittain yhteensä 60 miljardilla eurolla yleishyödyllisiä tarkoituksia.

Ohessa listattuna 15 eniten apurahoja vuonna 2018 jakanutta yksityistä säätiötä:

Lue myös:

Korkeakoulutettuja tarvitaan tulevaisuudessa lisää, lähihoitajistakin tulee kova pula – Mihin koulutusrahat pitäisi käyttää?

LUT kiittää budjettiesitystä – rahoituksen lisäys mahdollistaa opiskelija- ja henkilöstömäärän kasvattamisen yliopistossa

Turun yliopiston uusi rehtori luottaa parempiin aikoihin: "Tutkijat pitäisi saada tekemään tutkimusta eikä vain hakemaan rahoitusta"

Kouvolassa opiskeleva Sanna Kettunen, 24, uskoo kutsuvansa kaupunkia kodikseen vielä korkeakouluopintojen päätyttyäkin.

– Näillä näkymin en ole lähdössä minnekään. Tykkään pienen kaupungin tunnelmasta. On kaikki mitä tarvitsen, pienellä alueella. Täällä on kiireettömyyttä, mikä ei pääkaupunkiseudulla näy, Vantaalta Kouvolaan muuttanut Kettunen sanoo.

Kettunen on poikkeus, sillä moni opiskelemaan tullut tai Kouvolassa ikänsä asunut suuntaa muualle.

Tilastokeskuksen tuoreen väestöennusteen mukaan Kouvolassa olisi kahdenkymmenen vuoden päästä yli 14 000 asukasta vähemmän kuin nyt.

– Eihän tämä hyvältä kuulosta. Kouvolassa väestöennuste vähenee vielä suhteellisesti eniten vertailukuntiimme nähden. Olemme häntäpään tulijoita, mikä on todella valitettavaa, Kouvolan kaupunginjohtaja Marita Toikka sanoo.

Kaakkois-Suomen suurimmalla kaupungilla on edessään iso työ, jos se mielii kääntää synkkää kuvaa maalaavat väestöennusteet voitokseen.

Työpaikat ratkaisevat

Vuoteen 2040 ulottuvan väestöennusteen mukaan Kouvolan väkiluku on pienenemässä reilun kuudesosan eli noin 17 prosenttia. Kouvola on vielä nyt reilun 82 000 asukkaan kaupunki, ja Suomen 11:nneksi suurin.

– Varmaan työpaikkojen perässä ihmiset lähtevät. Ehkä myös maineen takia. Kouvolaa ei nähdä sellaisena paikkana, missä halutaan loppuelämä olla. Mutta ei tämä Itä-Vantaalla kasvaneesta erityisen betoniselta näytä, Kettunen nauraa.

Kouvola sijaitsee vain noin 140 kilometrin päässä Helsingistä. Junaliikenne Kouvolan kautta itään on säännöllistä. Myös valtatie 6 kulkee Kouvolan kautta.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Fanni Palmunen, 21, on Kettusen kanssa kuitenkin samaa mieltä: työpaikat ratkaisevat.

Sisustusarkkitehtuuria ja kalustesuunnittelua opiskelevan Palmusen tie voi valmistumisen jälkeen viedä juuri sen vuoksi muualle.

– Kouvola tarvitsisi nuorisoon vetoavia tapahtumia. Mutta on Kouvola mainettaan parempi paikka. Kunhan vain löytää ne omat jutut, niin kyllä täällä viihtyy.

Kaksi vuotta Kouvolassa asuneen Aleksi Saurilan, 19, oma juttu on salibandy. Myös töitä on nuorelle miehelle löytynyt.

– Uusi monitoimihalli tarvittaisiin. Hallien vuorot ovat niin usein täynnä. Mutta voisin kuvitella, että viihtyisin täällä pidempäänkin.

Lisää opiskelumahdollisuuksia

Maine ja opiskelumahdollisuudet ovat asioita, joita Kouvolan kaupunki haluaa kehittää.

– Haemme kiivaasti ratkaisuja, jotta Kouvolassa olisi monipuolisemmat opiskelumahdollisuudet, ja olisimme houkuttelevampi peruskoulun tai toisen asteen opinnot päättäville. Keskusteluja on käyty Lappeenrannan LUT-konsernin kanssa, kaupunginjohtaja Marita Toikka sanoo.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK toimii neljällä paikkakunnalla: Kouvolan lisäksi Kotkassa, Mikkelissä ja Savonlinnassa. Lappeenrannan LUT-konserniin kuuluvat jo Saimaan ja Lahden ammattikorkeakoulut, jotka ovat yhdistymässä uudeksi LAB-ammattikorkeakouluksi ensi vuoden alussa.

– Kouvolan virkamiesjohdolla ja poliittisella johdolla on sen suuntaista näkemystä, että meilläkin olisi tarvetta tällaiseen samanlaiseen yhteistyökokonaisuuten kuin johon Lahti on mennyt mukaan. Käymme myös XAMK-omistajakuntien kanssa keskustelua siitä, pystyisimmekö laajemminkin tarkastelemaan Kaakkois-Suomea yhtenä koulutuskokonaisuutena, Toikka sanoo.

Työperäistä maahanmuuttoa

Kouvola ei ole väestökadon kanssa yksin.

Kouvolan naapurikunnassa Kotkassa väkiluvun ennustetaan pienenevän parin vuosikymmenen kuluessa 14 prosenttia. Kotkalaisia on vielä tällä hetkellä noin 52 400, ja väestöennusteen mukaan 45 000 vuonna 2040.

– Monet asiat ovat heikentyneet. Nuorilla ei ole oikein tulevaisuutta ja yliopistojen perässä lähdetään muualle. Kun asioita viedään kauemmaksi, kuten sairaanhoitoa Kotkan suuntaan, niin turvattomuus täällä lisääntyy, kouvolalainen perheenäiti Heidi Kajasto, 38, pohtii.

Lappeenrannassa väkiluku pienenee vain noin viidellä prosentilla. Se olisi 20 vuoden päästä väkiluvultaan Kaakkois-Suomen suurin kaupunki.

Saman kokoluokan kaupungeista esimerkiksi Pori ja Mikkeli ovat menettämässä noin kymmenesosan nykyisestä asukasmäärästään, Hämeenlinna noin kuusi prosenttia, ja Joensuu vain noin kaksi prosenttia. Kuopiossa sen sijaan on luvassa pientä kasvua.

– Lasku on niin voimakasta, että tarvitaan kansallisen tason toimenpiteitä: työperäisen maahanmuuton helpottamista sekä kansainvälisten opiskelijoiden lisäämistä Suomessa, ja heidän oleskelulupien helpottamista. En jaksa uskoa, että on sellaisia talkoita, joilla pystyisimme syntyvyyttä omin voimin kasvattamaan, kaupunginjohtaja Toikka sanoo.

Talouden ongelmia

Kouvolan taloustilanne on jo nyt vaikea.

Kaupungin talouden alijäämä kasvaa tänä vuonna 34 miljoonaan euroon. Syitä on useita, mutta esimerkiksi verotuloja kertyy kaupungille noin 10 miljoonaa euroa budjetoitua vähemmän.

Kouvola käy parhaillaan läpi muun muassa liikuntapaikkojen, uimahallien, lukioiden, päiväkotien ja nuorisotilojen määrää, ja etsii samalla säästöjä.

– Kaupungin talous on saatettava tasapainoon. Palvelurakenne pitää päivittää vastaamaan nykyistä väestömäärää ja samalla on huomioitava myös tulevat väestöennusteet.

Kouvolalla on raskas palvelurakenne, joka on perua kuuden kunnan kuntaliitoksen jäljiltä. Anjalankoski, Elimäki, Kuusankoski, Jaala, Valkeala ja Kouvola muodostivat uuden Kouvolan kaupungin kymmenen vuotta sitten.

– Jotain porkkanoita pitäisi nuorille antaa. Kahisevaa lähinnä, kouvolalainen Leo Järvinen, 80, pohtii. Hän eläkeläisenä kuitenkin viihtyy Kouvolassa.

– Eihän tässä muuta kuin kävelee, hiihtelee ja pyöräilee. Vaikka nyt näyttää siltä, että velkaa kaupungilla on ihan riittävästi.

Yhä useamman kodin vessasta löytyy nykyään palasaippua, sillä se on ympäristöystävällinen valinta käsien pesijäksi. Palasaippuasta ei jää jätettä jäljelle, kun se on käytetty loppuun.

Ekologisuudestaan huolimatta palasaippuoita ei näy ammattikeittiöissä tai yleisissä vessoissa. Syyksi terveydenhuollon ja elintarviketurvallisuuden asiantuntijat sanovat, ettei palasaippua ole yhtä hygieeninen kuin pullossa oleva nestesaippua.

Altaan reunalla kupissa oleva saippuapalanen on usein varsin käytetyn näköinen. Käyttäjä toisensa perään pyöräyttää saippuaa likaisissa käsissään ja palauttaa palan takaisin kuppiin.

Onko palasaippua hygieeninen?

Kemisti: Palasaippuan pinnalla ei kasva mikään

Saippuoita valmistavan Bernerin tuotevalikoimiin kuuluu sekä neste- että palasaippuoita. Tuotekehityskemisti Outi Tarakkamäen mielestä molemmat ovat kotikäytössä yhtä hygieenisiä ja puhdistavat ihoa yhtä hyvin.

Saippuat ovat emäksisiä, joten ne eivät ole hyvä kasvualusta bakteereille, viruksille tai homeille. Palasaippuat ovat yleensä emäksisempiä kuin nestesaippuat. Matalamman pH:n nestesaippuoiden säilyvyyttä joudutaankin useimmiten parantamaan säilöntäaineilla.

Bakteerit kasvavat happamuudeltaan neutraalissa ympäristössä, jonka pH on 6-8. Palasaippuan pH on 9-10 eli se on emäksinen.

– Palasaippuan pinnassa ei kasva mikään. Vaikka palasaippua näyttäisi likaiselta, se on erittäin hygieeninen, Tarakkamäki sanoo.

Olennaista palasaippuan hygienisyydelle on Tarakkamäen mukaan se, miten saippua säilytetään. Bakteerit villiintyvät kosteudesta, joten märässä saippuakupissa lillivä saippua voi hyvinkin olla niille suotuisa kasvualusta.

– Saippuan märässä pohjassa voi kasvaa jotakin. Saippuaa kannattaa käännellä, jotta se kuivuisi hyvin.

Nestesaippuakaan ei saa joutua kosketuksiin veden kanssa sen enempää kuin palasaippua. Jos saippuapulloon lisää vettä, säilöntäaine laimenee ja saippuassa alkaa kasvaa bakteereja.

Kemistin mielestä palasaippua on siis erittäin hygieeninen, kun sen säilyttää oikein eli kuivana. Miksei palasaippua silti kelpaa ammattikeittiöihin?

Elintarviketurvallisuuden ylitarkastaja: Vaikka bakteerit eivät kasvaisi, ne voivat pysyä elossa

Ruokavirasto ohjeistaa elintarvikkeiden kanssa työskenteleviä pesemään kätensä nestesaippualla. On riski, että likaa ja bakteereja siirtyy käsistä palasaippuaan ja palasaippuasta seuraavalle käyttäjälle.

Ylitarkastaja Annika Pihlajasaari sanoo, että vaikka palasaippuassa mikrobit eivät kasva, bakteerit ja virukset voivat silti säilyä elossa saippuan pinnalla.

– Mikään saippua ei tapa bakteereja. Saippua ainoastaan auttaa poistamaan käsistä likaa, jonka suojassa bakteerit elävät.

Pihlajasaaren mielestä palasaippuan käyttö ei ole ongelmallista kotona, sillä siellä bakteerit ja virukset leviävät joka tapauksessa käyttäjältä toiselle.

– Jos saippua säilytetään kuivana esimerkiksi piikkialustan päällä, se voi olla suhteellisen puhdas. Mutta bakteerit voivat silti siirtyä käyttäjältä toiselle.

Päätimme testata, miten paljon bakteereja palasaippuan pintaan kertyy viikon käytön aikana.

Tutkimme kymmenen palasaippuan bakteerikasvustot

Annoimme kymmenen palasaippuaa käyttöön neljään mikkeliläiseen kotiin. Viittä saippuoista säilytettiin viikon ajan ritilän päällä, joissa saippua pääsi kuivumaan hyvin. Viittä saippuaa puolestaan säilytettiin avonaisessa pakastusrasiassa, josta vesi ei päässyt valumaan pois.

Saippuoilla pestiin kädet neljä kertaa päivässä seitsemän päivän ajan. Kahdeksantena päivänä saippuat kuljetettiin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian laboratorioon. Siellä niistä otettiin bakteerinäytteet.

Neljässä saippuoista ei kasvanut bakteereja sen enempää kuin käyttämättömässä saippuassa. Bakteeripesäkkeitä oli yksi tai ei yhtään yhdellä neliösenttimetrillä.

Lopuissa kuudessa saippuassa kasvoi bakteereja vaihtelevasti. Tarkat tulokset ovat tässä:

Testin märissä pakastusrasioissa olleissa saippuoissa oli enemmän bakteereja kuin niissä, jotka pääsivät kuivumaan kunnolla käyttökertojen välillä.

Kahdessa saippuassa oli huomattavasti enemmän bakteereja kuin muissa. Ne olivat käytössä hevostilalla, joten niillä pestiin todennäköisesti likaisempia käsiä, kuin kaupunkikodeissa.

Kodissa, jonka saippuoissa ei ollut lainkaan bakteereja, oli puolestaan käytetty saippuaa juoksevan veden alla. Tällöin saippua huuhtoutui joka käyttökerralla.

Mikrobiologi: Märässä säilytetyssä saippuassa on paljon bakteeripesäkkeitä

Testimme ei täytä millään mittakaavalla tieteellisen tutkimuksen kriteereitä. Mikrobiologi Jukka Pelkonen rohkenee silti tehdä testistä yhden johtopäätöksen: palasaippuat on säilytettävät kuivissa olosuhteissa.

– Esimerkiksi 15 000 bakteeripesäkettä neliösenttimetrillä on todella paljon. Kokemukseni mukaan esimerkiksi pöytäpinnoilla bakteeripesäkkeiden määrä on korkeintaan muutamia neliösenttimetrillä, Pelkonen sanoo.

– Toinen asia on, onko sillä mitään merkitystä, jos saippuassa on bakteereja.

Kun ihminen saippuoi kätensä, saippua irrottaa käsistä mikrobit ja muodostaa niiden ympärille eräänlaisen palleron. Silloin valtaosa mikrobeista huuhtoutuu veden mukana pois.

Yleisiin tiloihin ei Pelkonenkaan suosittele palasaippuaa. Tutkimusta palasaippuoista on tehty vähän, mutta hän tietää amerikkalaistutkimuksen, jossa palasaippua oli käytössä vankilassa. Vankien keskuudessa levisi antibiooteille vastustuskykyinen MRSA-bakteeri ja yhdeksi syyksi tutkimus nimesi vankien jakaman palasaippuan.

Mikrobiologi ei kantaisi huolta palasaippuoiden bakteereista kotikäytössä. Hän on itsekin äskettäin vaihtanut nestesaippuan palasaippuaan. Tärkeämpää on keskittyä siihen, että käsiä tulee pestyä.

– Klassinen tapa levittää tauteja on kätellä kokouksessa kolmetoista ihmistä ja sen jälkeen samoilla käsillä syödä pullaa. Käsien kautta tarttuu niin paljon tauteja, että niitä pitää muistaa pestä.

Jutun kommentointi on päättynyt.

Yleisradion entinen toimittaja ja tuottaja Seppo Vihtonen on kuollut. Hän menehtyi tänään maanantaina Tampereella pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana 81-vuotiaana.

Vihtonen aloitti Ylen palveluksessa vuonna 1967. Kolmenkymmenen vuoden ajan hän toimi Ylellä lukuisissa eri tehtävissä.

Vihtonen tuotti TV2:lle muun muassa turvallisuusaiheisia Tietoiskuja, joissa valistettiin suomalaisia muun muassa liikenteen, viinan ja perheväkivallan vaaroista. Tietoiskuissa kannustettiin lisäksi ostamaan suomalaisia tuotteita ja suosimaan kotimaan matkailua.

Vihtonen oli myös Poliisi-TV:n ensimmäinen tuottaja.

Saudi-Arabian kuningashuoneelle toimittaja Jamal Khashoggin tappaminen on edelleen vain erehdys.

Kruununprinssi Mohammad bin Salman puhui tappamisesta, ei murhasta, haastattelussa, joka esitetiin eilen sunnuntaina yhdysvaltalaisen tv-kanava CBS:n 60 Minutes –ohjelmassa.

–Khashoggin tappaminen oli erehdys ja johtajana otan siitä vastuun. Rikoksen tekivät saudihallinnon työntekijät. Vastaisuudessa minun on toimittava niin, ettei tällaista tapahdu enää uudestaan.

Kruununprinssi puhui nyt asiasta ensimmäisen kerran länsimedialle.

Keskiviikkona, lokakuun 2. päivänä tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun toimittaja Khashoggi uskaltautui Saudi-Arabian konsulaattiin Istanbulissa järjestääkseen paperit avioitumistaan varten.

Washington Postin kolumnistina toiminut Khashoggi oli hyvin perillä Saudi-Arabian sisäpolitiikasta ja kuningashuoneen yksinvaltaisesta hallinnosta. Hän analysoi sitä kansainväliselle yleisölle tavalla, joka ei sopinut kuningashuoneelle.

Saudi-Arabiassa tiedonvälitys on tiukasti valtion valvonnan alla. Kuningashuoneen ja sen ratkaisujen julkinen arvostelu on ehdottomasti kielletty.

Turkin ja Yhdysvaltojen tutkimuksissa selvisi, että Khashoggi tapettiin konsulaatissa ja hänen paloiteteltu ruumiinsa hävitettiin. Tutkijat sanovat kruununprinssin tilanneen murhan, sillä yksinvaltaisessa kuningashuoneessa sellaista ei voi tapahtua ilman ylimmän johdon hyväksyntää.

Saudi-Arabia on sittemmin myöntänyt tapahtumien kulun. Taposta on asetettu syytteeseen yksitoista ihmistä. Oikeutta käydään paikallisten lakien mukaan suljettujen ovien takana. Ketään ei ole tuomittu.

"En voi tietää miljoonien hallinnon työntekijöiden toimista"

Kruununprinssi Mohammad bin Salmanin asenne CBS:n haastattelussa oli ylimielinen, kun toimittaja Norah O'Donnel kysyi, kuinka kruununprinssi ei tiennyt konsulaattiin valmistellusta operaatiosta.

Kruununprinssi vastasi kysymällä, kuinka voisi olla tietoinen kolmen miljoonan saudihallinnossa työskentelevän ihmisen toimista ja ajatustenkulusta.

– On mahdotonta, että he kaikki lähettäisivät päivittäin raportteja saudihallinnon toiseksi korkeimmalle henkilölle, hän kuittasi.

Mohammad bin Salman myös sivuutti lyhyesti toimittajan kommentin, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n mukaan kruununprinssi oli suurella todennäköisyydellä murhan tilaaja.

– Jos tällaista tietoa on, he voivat toimittaa sen minulle.

Kruununprinssi kiisti, että yksittäinen toimittaja olisi uhka Saudi-Arabialle.

Hänen mukaansa Saudi-Arabiaa uhkaavat pikemmin sellaiset rikokset, joita tehdään sauditoimittajia kohtaan.

"Lakeja noudatetaan kunnes niitä muutetaan"

CBS:n toimittaja otti esiin myös viime vuoden toukokuussa pidätettyjen naisaktivistien aseman.

Saudi-Arabia pidätti kymmenkunta naista, jotka olivat pitkään vaatineet naisille oikeutta ajaa autolla. Pidätykset tapahtuivat vain muutama viikko ennen kuin kruununprinssi Mohammad bin Salman antoi naisille ajo-oikeuden.

Julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan ainakin osaa naisista on kidutettu ja pahoinpidelty seksuaalisesti. Heidän vapauttamiselleen on asetettu ehtoja, joihin naiset eivät ole suostuneet.

Tässäkin asiassa kruununprinssi vetäytyi Saudi-Arabian lainsäädännön taakse.

– Nykyisiä lakeja noudatetaan, kunnes niitä muutetaan, hän sanoi.

Hän ohitti toimittajan kysymyksen, tukeeko hän itse asiassa naisten oikeuksien lisäämistä. Mohammed bin Salman väitti kärsivänsä näin kapea-alaisesta tulkinnasta, mutta ei selvittänyt kantaansa tämän enempää.

Kiristyvät välit Iranin kanssa voivat laajentua sodaksi

Haastattelu alkoi ajankohtaisimmalla aiheella, kysymyksillä Persianlahden kiristyneestä tilanteesta.

Kruununprinssi Mohammad bin Salman sanoi olevansa yhtä mieltä Yhdysvaltain ulkoministerin Mike Pompeon kanssa siitä, että iskut Saudi-Arabian öljyntuotantolaitoksia kohtaan syyskuun 14. päivänä olivat sotatoimi, joihin todellinen syyllinen on Iran.

Iran on kieltänyt olleensa millään tavalla osallisena iskuihin, jotka sen tukemat Jemenin huthi-kapinalliset ovat ottaneet nimiinsä.

Kruununprinssin mielestä iskujen tekijä on toiminut täydellisen typeryyden vallassa ilman strategista suunnitelmaa.

– Tässä ei isketty Saudi-Arabian öljyteollisuuden ytimeen vaan maailmantalouden keskukseen, hän tulkitsi tuhojen vaikutuksia.

Drooni- ja ohjusiskujen takia Saudi-Arabia joutui pudottamaan päivittäisen öljyntuotantonsa puoleen. Se vastaa viittä prosenttia maailman öljyntuotannosta.

Kruununprinssi Mohammad bin Salman varoitti, että jos kansainvälinen yhteisö ei saa Irania kuriin, öljyn hinta voi nousta käsittämättömän korkeaksi.

Kruununprinssi painotti kuitenkin, että Iranin kanssa pitäisi mieluummin päästä neuvotteluratkaisuun kuin joutua sotaan.

– Rauhanomainen ratkaisu on paljon parempi kuin sotilaallinen, sillä sota Saudi-Arabian ja Iranin välillä voisi johtaa maailmantalouden romahtamiseen.

Haastattelulla ollut jo kansainvälisiä vaikutuksia

Kruununprinssin haastattelun tultua julki öljyn hinta laski maanantaina hitusen, runsaan prosentin verran. Analyytikot rauhoittuivat hieman, kun kuulivat Saudi-Arabian johdon lausuvan sanoja rauhanomaisen ratkaisun puolesta.

Samaan aikaan ranskalainen luottoluokituslaitos Fitch pudotti Saudi-Arabian luokitusta yhden pykälän maan geopoliittisen ja sotilaallisen riskinnousun takia. Luottoluokitus oli A+ ja on nyt A.

Lue myös:

Sauditoimittaja Khashoggi oli monikasvoinen – eliittisuvun poika kulki maailmalla Afganistanista Yhdysvaltoihin mutta maksoi lopulta hengellään kuningashuoneen arvostelusta

Ulkolinja: Saudinaisten pako (Yle Areena)

Savukoskella Martinkylässä erään talon pihapiirissä vieraili lauantai-iltana karhu. Karhu rikkoi koiranhäkin ja nappasi koiran mukaansa. Koiran omistaja Arto Kakkinen kertoo, että karhu oli nähty koiranhäkin vieressä hahmona.

10-vuotias jämtlanninpystykorva oli Kakkisen metsästyskaveri ja aika iso koira. Pihapiirissä oli muitakin koiria kettingissä, mutta isoin koira oli häkissä.

Kakkinen ei itse asu talossa, mutta kertoo, että talon asukas meni ulko-ovelle katsomaan, mikä hahmo koiranhäkin luona on. Ulkona näkyi karhu, joka juoksi tien yli Kakkisen Jeri-koira suussaan ja koiranhäkki oli rikottu.

Kakkinen on ottanut yhteyttä poliisiin ja Savukosken riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilöt ovat käyneet tutkimassa pedon jälkiä.

– Tassun koko oli aika iso, noin 15–17 senttiä. Iso karhu se on ollut, Kakkinen sanoo.

"Erittäin harvinaista, että vie häkistä"

Kakkinen kertoo, että lähialueella on liikuttu ja ajeltu edestakaisin varmistamassa, että karhu ei tule takaisin. Koira löytyi puolen kilometrin päässä pihapiiristä syötynä.

– Ei ole enää mukava, kun liikkuu retkeilijöitä ja kaikenlaisia ihmisiä. Ei tiedä milloin se alkaa säikyttelemään. Toivottavasti karhu häipyi metsään.

Ikänsä Savukoskella asuneelle Kakkiselle ei ole aiemmin käynyt vastaavaa. Pihapiiriin tunkeutuminen ei ole karhun luontaista käytöstä. Savukosken riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jari Pienimaa toteaa, että käytös on karhulle harvinaista.

– Erittäin harvinaista, että karhu hakee häkistä koiran. Vielä täällä metsän perällä ja aivan kyläkeskuksessa. Ilmeisesti mustikkasato on ollut niin huono, arvioi Pienimaa.

Savukoski kuuluu itäiseen poronhoitoalueeseen ja kaikki karhuluvat tälle syksylle on kaadettu. Pienimaa ei usko, että kyseiselle karhulle saadaan pyyntilupaa.

– Sitten vasta pyyntilupa saadaan, jos ihmishenkeä vastaan kohdistuu uhkaa. Karhu häipyy metsään, eikä se ole helppo kertoa, että mikä karhu se oli, Pienimaa toteaa.

30.9.2019 kello 19:40 nimi korjattu sekä täsmennetty, että Kakkinen ei itse asu talossa, jonka pihasta koira vietiin.

Lue myös:

Keski-Pohjanmaalla lähdetään karhujahtiin, kun uusi havainto saadaan – Kannuksessa karhun kynsiin joutunut metsästäjä toipuu hyvin

Haavoittunut karhu raateli metsästäjää Kannuksessa – "Tilanne on hengenvaarallinen ja vaatii nopeita reaktioita ja hyviä hermoja"