Taiteen edistämiskeskus Taike on juuri julkistanut tämän vuoden taiteen valtionpalkintojen saajat Suomen kansallisoopperassa Helsingissä. Yhteensä 14 alansa huippua palkittiin työstään suomalaisen taiteen areenalla.

Elokuvataiteen valtionpalkinto myönnettiinn ensimmäistä kertaa historiassa elokuvakriitikolle ja -toimittajalle, kun Kalle Kinnunen palkittiin. Elokuvataiteen valtionpalkinto on tyypillisesti jaettu ohjaajille, käsikirjoittajille ja näyttelijöille.

Kinnunen kertoo Ylelle tuntevansa valtionpalkinnosta suurta ylpeyttä.

– Olin hämmentynyt ja todella otettu, Kinnunen kuvailee reaktiotaan siltä hetkeltä, kun hän kuuli tulevansa palkituksi.

– Tämä tuntuu luottamuksen osoitukselta. Elokuvasta kirjoittavat kriitikot ja toimittajat eivät kuulu elokuva-alaan, joten tällainen kritiikin tärkeyden tunnustaminen tuntuu merkittävältä.

Kinnunen on Suomen Kuvalehden elokuvakriitikko, mutta hänen tekstejään on julkaistu myös ympäri muuta suomalaista mediakenttää, muun muassa Image-lehdessä, STT:llä ja Ylellä. Voit lukea Kinnusen Ylellä julkaistuja tekstejä täältä.

Kritiikki nähdään Kinnusen mukaan liian usein lähtökohtaisesti negatiivisena. Vaikka elokuvakriitikon tehtävä ei hänen mielestään ole elokuvataiteen edistäminen vaan yleisön palveleminen, niin vakava, kriittinen tai kannustava kirjoittaminen kuitenkin kehittävät taiteenalaa.

– Kirjoittamalla elokuvista ja käsittelemällä niitä mediassa elokuvat nousevat ylipäätään julkiseen keskusteluun, Kinnunen sanoo.

Kinnusen ylläpitämä Kuvien takaa -elokuvablogi valittiin Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä Suomen parhaimpien blogien joukkoon vuonna 2013. Hän on Euroopan elokuva-akatemian jäsen ja toimi pitkään Filmiauran hallituksessa. Muuten Kinnunen on kunnostautunut muun muassa elokuvatietokirjailijana ja Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalin suunnittelijana.

Taiken audiovisuaalisten taiteiden toimikunta perustelee Kinnusen valintaa siten, että hänen työjäljessään näkyy riippumattomuuden lisäksi huolellinen taustatyö, taiteenalan yleisten käytänteiden ja lainalaisuuksien kuvaus ja niiden kyseenalaistaminen. Esiin nostetaan myös se, että Kinnunen on tehnyt elokuvakritiikistä ammatin aikana, jona kulttuurijournalismin resurssit ovat kokeneet suurta alasajoa.

Taike myönsi Kinnuselle jo vuonna 2016 kolmivuotisen taidejournalismin apurahan.

"On hienoa elää aikaa, jossa naiset ovat marssineet musantekijöinä esiin"

Yksi taiteen valtionpalkinnon saajista on PMMP:stä ja sittemmin Vesalana tunnettu artisti Paula Vesala. Muusikkoa kutsutaan "multitalentiksi visionääriksi, joka oman musiikkinsa lisäksi säveltää ja sanoittaa muille artisteille".

Vesala kertoo Ylelle pitävänsä saamaansa tunnustusta "hämmentävän hienona".

– Koen, että olen tekijänä vasta alussa, vaikka onhan sitä tullut kaikenlaista tehtyä. Haaveilen että musiikin tekemisessä säilyisi sama palo vielä pitkään. Tällainen on tietysti kannustava tunnustus, eikä toivottavasti mikään vahakabinettiin jäämisen etiäinen.

Palkintoperusteluissa Vesalan musiikin ja lyriikoiden kehutaan resonoivan nykyhetkessä, valloittaen ja haastaen pop-iskelmää. Hänen lyriikkansa ylistetään edustavan kirkkainta suomalaisen kirjallisen laadun perinnettä. Kipeiden teemojen käsittely kevyessä esitysmiljöössä luo Taiken mukaan Vesalan taiteeseen sävykästä, katkeransuloista voimaa.

Vesala on onnellinen ratkaisustaan lähteä soolouralle. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

– Huomasin joskus, että Ismo Alanko teki ensimmäisen soololevynsä vasta 30-vuotiaana, ja ajattelin että hitto, minäkin haluan ja hyvin ehtii. On ollut ihanaa aikaa musan parissa tämä soolotaival.

Artisti iloitsee naisten noususta musiikkialan parrasvaloihin. PMMP toimi pioneerina miesten hallitsemassa maailmassa.

– Kun PMMP alkoi, oli niin vähän naistekijöitä eturintamassa, että suorapuheisuudesta, vihaisuudesta, hikisyydestä, vitsikkyydestä, kaikesta lankesi feminismin ja edelläkävijyyden papukaijamerkkejä alun blondivitsien ja vähättelyn jälkeen, Vesala sanoo.

– On mielettömän hienoa elää nyt aikaa, jossa naiset ovat marssineet joka sektorilla musantekijöinä esiin, ja olla yhä mukana itsekin. Ensi vuonna tulee 17 vuotta Rusketusraidat-biisistä. Silloin saattoi välillä tuntua, että pitää miekkailla koko maailman kanssa. Nyt kun tekee musaa, ei tarvitse enää voittaa ketään muuta kuin itsensä, hän päättää.

Vesalan monipuolisuutta kuvaa muun muassa se, että hän ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen tuottavat yhdessä Kansallisoopperaan taiteellisia rajapintoja rikkovan Opera Beyond -esityksen kevääksi 2020. Siinä tullaan hyödyntämään immersiivistä teknologiaa. Vesala on jo aiemmin kokeillut keikoillaan virtuaali- ja lisättyä todellisuutta.

Näin YleX kirjoitti Vesalan lokakuisesta keikasta Helsingissä: Keikan jälkeen olo oli kuin terapeutin penkistä nousseella – kaikki toimi, paitsi se hiton appi

Myös sopraano Camilla Nylund saa musiikin valtionpalkinnon. Hän on esiintynyt muun muassa Pariisissa ja New Yorkin Metropolitan-oopperassa. Nylund on yksi Suomen kysytyimpiä oopperataiteilijoita ja Wienin valtionooppera myönsi hänelle tänä vuonna arvostetun kamarilaulajan arvonimen.

14 palkittua – tässä he ovat

Kaikki taiteen valtionpalkinnot jaettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhdessä tilaisuudessa.

Valtio palkitsi Kinnusen, Vesalan ja Nylundin lisäksi myös seuraavat henkilöt:

• Arkkitehtuuri: Maisema-arkkitehti Gretel Hemgård
• Muotoilu: Korutaideyhdistys ry
• Esittävät taiteet: Näytelmäkirjailija Heini Junkkaala ja tanssitaiteilija Liisa Pentti
• Kirjallisuus: Kirjailija Eeva Kilpi ja runoilija Cia Rinne (Kilpi oli Ylen kulttuurivieraana alkuvuodesta, voit lukea jutun täältä.)
• Lastenkulttuuri: Saamelainen rap-artisti Áilu Valle (Yle Saame kirjoitti artistista kesällä saameksi, ja näin Vallesta kirjoitettiin 2015.)
• Visuaaliset taiteet: Kuvataiteilija Jukka Korkeila, valokuvataiteilija Tiina Itkonen ja mediataiteen asiantuntija Perttu Rastas
• Monitaide: Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen

Taike on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto. Taiken asiantuntijoina toimivat valtion taidetoimikunnat päättävät valtionpalkinnoista vuosittain.

Palkinnon voi saada "taiteilija, taiteilijaryhmä, taidekriitikko, taidejournalisti tai taiteenalalla toimiva yhdistys tai muu yhteisö tunnustuksena kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistuneesta ansiokkaasta työstä tai suorituksesta tai pitkäaikaisesta, ansiokkaasta taiteellisesta urasta tai toiminnasta taiteen alan hyväksi".

Lastenkulttuurin valtionpalkinto on suuruudeltaan 30 000 euroa ja monitaiteen 28 000 euroa. Muut palkinnot ovat 14 000 euroa. Palkinnot jakoi tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk).

Lue lisää:

Elokuvakriitikko selittää maailmaa, ja siksi ammatti on uhattuna maailmassa, jossa ihmiset rakastavat eniten omia tunteitaan (Kalle Kinnunen)

Saamelaisräppäri Ailu Vallelle lastenkulttuurin valtionpalkinto

Eeva Kilpi, 90, on järkyttynyt vanhusten kohtelusta: "Tästä miulla on sotaisat ajatukset, vaikka muuten en sotaa tahdo"

Arvojen löytöretkellä: Valokuvaaja Tiina Itkonen ihastui Grönlannin hiljaisuuteen (2014)

Yle Teeman elokuvafestivaali 2019

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan bruttokansantuotteen volyymi kasvoi heinä-syyskuussa 0,7 prosenttia edellisestä neljänneksestä. Viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna työpäiväkorjattu bkt kasvoi 2,2 prosenttia.

Volyymi tarkoittaa tietoa, josta hintojen muutosten vaikutukset on poistettu.

Yksityisen kulutuksen volyymi kasvoi kolmannella neljänneksellä 1,5 prosenttia edellisestä neljänneksestä ja 2,4 prosenttia vuodentakaisesta.

Vuoden toisella neljänneksellä tänä vuonna bruttokansantuote kasvoi tarkentuneiden tietojen mukaan 0,8 prosenttia edellisestä neljänneksestä ja 1,4 prosenttia vuodentakaisesta.

Myös ekonomistit iloitsevat suotuisasta kehityksestä. Esimerkiksi Danske Bankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki hehkuttaa, että bruttokansantuotteen kasvu on tänä vuonna kiihtynyt huimasti.

Taloustutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista haluaa lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Auttamisenhalua meiltä siis löytyy, mutta miksi feissareita on vaikea kohdata?

Feissarilla eli face to face markkinoijalla tarkoitetaan henkilöä, joka etsii esimerkiksi jollekin järjestölle kuukausilahjoittajia julkisilla paikoilla.

Kirkkaan kylmänä syysaamuna Helsingin Mikonkatua lämmittää leveä hymy. Se kuuluu Greenpeacen feissareiden tiiminvetäjä Reko Varilolle.

Varilon mukaan jokaista pysäytettyä henkilöä kohden tehdään jopa sata lähestymisyritystä. Jos neljän ja puolen tunnin mittaisen työvuoron aikana saa kaksi henkilöä tukemaan järjestön toimintaa, voi tulokseen olla tyytyväinen.

Varilon työn taustalla on tarve muutokseen.

– Sen lisäksi, että syö kasvisruokaa tai lopettaa lentämisen, on tosi hankala vaikuttaa ilmastoasioihin. Feissaan siksi, että tämä on tosi hyvä tapa vaikuttaa.

Päältä päin on mahdotonta nähdä, lähteekö vastaantulija mukaan keskusteluun. Se selviää vain kokeilemalla. Kyseessä on taitolaji, ja tyylejä keskusteunaloituksiin on yhtä monta kuin feissariakin. Hyväksi koettuja tekniikoita vaihdellaan ja niitä treenataan myös työajan ulkopuolella.

Kohtaamiseen liittyy vahva moraalinen lataus

Vuorovaikutustilanteita tutkinut sosiologian professori Anssi Peräkylä tunnistaa ongelman feissarin ja asiakkaan välisessä kohtaamisessa.

Peräkylän mukaan kyse on arkisen ja insituutionaalisen kohtaamisen yhdistelmästä. Kohtaamisten ympärillä on myös vahva moraalinen lataus.

Greenpeacelle työskentelevän Varilo tietää mistä on kyse.

– Ymmärrän, että se voi olla ärsyttävää, jos kävelee kaupungilla ja joka päivä tullaan moikkaamaan ja kontaktoimaan. Nämä asiat ovat kuitenkin todella tärkeitä, ja niistä saa ja pitääkin häiritä.

Peräkylän mukaan kohtaamisen ristiriitaa voi tarkastella henkilökohtaisen suojakehän avulla.

Suomalaiset suhtautuvat myönteisesti hyväntekeväisyyteen

– Vuorovaikutuksessa ja kanssakäymisessä meillä on tietty suojakehä ympärillämme, jonka feissari jollain tapaa rikkoo. Se (tilanne) ei ala minun aloitteestani vaan feissarin, ja minä olen ehkä suorastaan avuton siinä tilanteessa.

Lahjoittamatta jättäminen tuntuu mielessä ja ruumiissa, emmekä me halua olla huonon ihmisen roolissa.

Auttamisen halun puutteesta ei ole kysymys. Taloustutkimuksen Hyväntekeväisyys-tutkimuksesta selviää, että 83 % 15–79-vuotiaista suomalaisista on osallistunut vuoden aikana hyväntekeväisyyteen jollain tavalla: joko lahjoittamalla rahaa, ostamalla kannatustuotteen tai osallistumalla jonkin hyväntekeväisyysjärjestön toimintaan.

– Positiivinen asenne hyväntekeväisyyttä kohtaan on olemassa. Ne teemat, joissa suomalaiset haluavat olla mukana, ovat lapset ja nuoret, sairauksien hoito, vanhukset ja kehitysmaa. Ne ovat myös niitä teemoja, joita feissaamisella rahoitetaan, kertoo Taloustutkimuksen aluejohtaja Marika Laakso.

Ja kyllä feissareille lahjoitetaankin.

Pyysimme ihmisoikeusjärjestö Amnestylta, Unicefilta ja Greenpeacelta kommentin siitä, kuinka merkittävässä asemassa feissareiden työ on varainhankinnan osalta.

Lasten oikeuksien hyväksi työskentelvä Unicef kertoi saaneensa feissauksen avulla 8000 uutta lahjoittajaa vuonna 2018.

Samana vuonna Amenstyn varainhankinnasta tehtiin feissareiden avulla 60 prosenttia.

Myös Greenpeace hankki 75 prosenttia uusista kuukausilahjoittajistaan feissauksen kautta. Kaikista Greenpeacen tuloista kuukausilahjoittajien osuus on yli 90 prosenttia.

Varilo tunnistaa kuvaukset kohtaamista välttelevistä vastaantulijoista. Feissarin silmissä pakoileminen on turhaa.

– En koskaan ota kohtaamisia henkilökohtaisesti, jos joku vaikka kiertää toiselta puolelta toria. Se tuntuu ennemminkin hassulta, että jos joku näkyvästi lähtee kiertämään kaukaa, kun pelkkä ei kiitos riittäisi oikein hyvin.

Vuorovaikutuksen asiantuntijan mukaan haastavien kohtaamisten ongelmaan ei ole olemassa helppoa ratkaisua.

– Yksi tapa ajatella vois olla se, että feissarit ovat hyvällä asialla ja organisaatiot on hyvällä asialla. Ne ansaitsevat kaiken tuen ja paljon enemmän kuin ne tällä hetkellä saavat. Nämä kohtaamiset ovat hankalia, ehkä meidän pitää vaan jotenkin elää tässä ristiriidassa ja tässä tragediassa, tavallaan toivoa kaikkea hyvää kaikille näille organisaatioille.

EDIT 11:00: Korjattu haastateltavan nimi ja muokattu sitaatin sisältöä.

Fuengirolan rantakadulla kohoaa vieriviereen rakennettujen hotellien rivistö. Hannu Hallamaa kaartaa Rafaelin aukion lähettyville ja huikkaa paikallisille taksikuskeille tervehdyksen: buenos días. Hallamaa on nähnyt hotellien rakentumisen ja sen, kuinka turistit alkoivat hiljalleen löytää aurinkoisen Andalusian.

– Ai mikä on muuttunut? Ihan kaikki!

Mies katsoo lapsuudesta tuttua maisemaa. Hän aloittaa uskomattoman tarinansa. Miten ihmeessä suomalainen perhe löysi tiensä Espanjan aurinkoisimpaan ja vielä tuntemattomaan kolkkaan 1940-luvun lopussa?

Syksyllä 1944 kotimaan hylkääminen oli ainoa vaihtoehto. Isä ja yli 700 muuta tiesivät liikaa.

Aamuhämärän turvin Pohjanlahden yli

Hannu Hallamaan isä, eversti Reino Hallamaa ja hänen kollegansa Aladár Paasonen olivat keskeisessä roolissa, kun radiotiedustelu aloitettiin Suomessa vuonna 1927.

Reino Hallamaan kehittämä tiedustelutaito antoi Suomelle etulyöntiaseman talvisodan mottitaisteluissa Laatokan Karjalassa ja Raatteentiellä. Olipa hänellä näppinsä pelissä myös siinä, että saksalaiset saivat syyskuussa 1942 tiedon liittoutuneiden suursaattueesta ja upottivat 13 rahtilaivaa, joiden lastina oli muun muassa panssarivaunuja ja lentokoneita.

Syyskuussa tuli tarkalleen 75 vuotta siitä, kun Hallamaat siirtyivät Ruotsiin osana Stella Polaris -operaatiota. Suomen tiedustelukalustoa vietiin turvaan tiedustelun jatkamiseksi siltä varalta, että Suomi miehitettäisiin.

Reino Hallamaan raskaana oleva Brita-vaimo haettiin pariskunnan vuokra-asunnosta kapsäkkiensä kera autolla Närpiöön, josta hän matkasi aamupimeän turvin laivalla Pohjanlahden yli länsinaapuriin. Vain pari päivää aiemmin Suomi oli allekirjoittanut Moskovassa rauhanehdot ja jatkosota päättyi.

Hallamaat eivät olleet ainoita lähtijöitä. Puulaatikoihin pakatun tiedustelukaluston, koodien ja arkiston mukana laivat veivät yli 700 tiedusteluun osallistunutta perheineen. Ruotsissa oli oletettu, että maahan tulee korkeintaan muutama kymmenen tiedustelujohtajaa. Stella Polariksen väki, stellistit, eivät halunneet riskeerata jättämällä taakseen ketään panttivangiksi kelpaavaa.

Kaluston, arkiston ja tiedustelijoiden avulla vastarintatoimintaa olisi voitu sissisotatilanteessa johtaa Ruotsista käsin. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Neuvostoliiton vakoilun jatkaminen Ruotsin maaperältä käsin kiellettiin, koska maan puolueettomuutta ei haluttu vaarantaa.

Ruotsin tiedustelu (FRA) palkkasi pienen joukon suomalaisia radiotiedustelijoita, jotka saivat Ruotsin passit ja uudet identiteetit. Sota- ja ilmailuhistorian asiantuntija Carl-Fredrik Geust kertoo, että suomalaisilta vaadittiin työaikana ruotsin puhumista, sillä sen uskottiin ehkäisevän polemiikkia suomalaisten ja ruotsalaisten välillä.

Kaikki eivät joko saaneet tai suostuneet ottamaan vastaan Ruotsin passia.

Suurin osa stellisteistä palasi takaisin kotiin kaikessa hiljaisuudessa talvella 1944–1945.

Johtohahmoille se ei ollut vaihtoehto.

Valtiollinen poliisi ja Neuvostoliiton tiedustelupalvelu kintereillä

Hallamaa ja Aladár Paasonen kävivät kauppaa Aston-hotelliin piilotetuista tiedustelulaitteistoista ja -aineistosta muun muassa Ruotsin, Yhdysvaltojen, Saksan, Japanin ja Iso-Britannian kanssa. Aineistoa mikrofilmattiin hotellin kellarissa.

Kaupankäynnin tarkoituksena oli aluksi rahoittaa lähes tuhannen stellistin oleilu vieraassa maassa ja mahdolliset jatkotoimet, jos Ruotsin kanta stellistien piilotteluun muuttuisi.

Tieto Ruotsissa piilottelevista karkulaisista levisi suusta suuhun, mutta myös lehdissä.

Tuli meren yli matkanneen Brita Hallamaan aika synnyttää. Hannu Hallamaa syntyi Tukholmassa toukokuussa 1945 autuaan tietämättömänä siitä, että perheen tulevaisuus oli jälleen vaarassa. Neuvostoliitto hiillosti Ruotsia palauttamaan stellistit kotimaahansa.

Hallamaan ja Paasosen kaupankäynti kuumensi tunteita Suomessa, koska sen nähtiin vahingoittavan Suomen etuja.

Robert Brantberg kertoo kirjassaan Tiedustelueversti Hallamaa – Voiton avaimet, että toiminnan arvioitiin myös vaarantavan Suomen ja Ruotsin suhteet ja olevan samalla poliittista toimintaa. Myös amerikkalaisten kerrottiin raivostuneen stellistien yhteydenpidosta japanilaisiin. Pian kävi selväksi, ettei enää Ruotsikaan ollut stellisteille turvallinen.

Kommunistinen valtiollinen poliisi ja Neuvostoliiton tiedustelupalvelu olivat operaatioon osallistuneiden kintereillä. Tiedustelijoiden palauttaminen Suomeen ja sitä kautta Neuvostoliiton armoille oli todellinen uhka.

Molotovin uhkaus

Hallamaat päätyivät Ruotsista Ranskaan Châteu de Belloy -linnan suojiin ja Ranskan tiedustelun palvelukseen.

Sinä aikana Hallamaan perheeseen syntyi toinen poika, Patrik. Perhe ehti viettää Ranskassa lähes kaksi vuotta ennen kuin Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov esitti ranskalaisille vaatimuksen suomalaisten sotilaiden palauttamisesta.

Neuvostoliitossa oli saatu vihiä, että Ranskan viranomaiset piilottelevat suomalaisia sotarikollisia.

– Siksi meidät lähetettiin ranskalaisten miehittämään saksalaiseen kaupunkiin. Siten Ranskassa pystyttiin vastaamaan Molotoville, että stellistit, suomalaiset sotarikolliset, eivät enää ole Ranskanmaalla, Hannu Hallamaa kertoo.

Stellistejä perheineen painostettiin silti jatkamaan edelleen matkaansa. Heidän turvallisuudestaan ei ollut vieläkään takeita.

Paasosen ja Reino Hallamaan tiet erosivat ja Paasonen jatkoi työtään Yhdysvaltain tiedustelupalvelun palveluksessa ja muun muassa haastattelemalla Länsi-Saksan loikkareita.

Ei sanaakaan sodasta

Hallamaat saivat tiedon Espanjan diktaattorin Francisco Francon aikeesta avata kulkuyhteydet Espanjan ja muun Euroopan välille. Perhe muutti Andalusiaan loka–marraskuussa 1947.

– Paikallisen attasean, eli lähetystöavustajan, mukaan Madrid oli maailmansodan ja sisällissodan jälkeen poliittisesti hyvin epävakaa paikka asua. Hän ehdotti, että siirtyisimme etelään – Málagaan. Se oli attasea Unto Ivaskan mukaan rauhallinen kolkka, jossa oli maailman paras ilmasto, Hannu Hallamaa kertoo.

Rauhaa kaipasi myös sotaisat ruuhkavuodet elänyt Reino Hallamaa.

Hallamaat asettuivat aloilleen ensin Marbellaan ja sitten pidemmäksi aikaa Torremolinoksen kylään vasta valmistuneeseen taloon. Brittiläiset ja ranskalaiset matkailijat löysivät kylän lomakohteekseen vasta 50-luvulle käännyttäessä, joten kalastajakylä oli vielä köyhä ja hiljainen.

Espanjassa Hannu ja Patrik saivat vielä pikkusiskon sekä -veljen.

– Tuossa vaiheessa elämää en tietenkään tajunnut, millaista kiertolaiselämää se oli. Ei silloin ollut tajua siitä, että olemme vieraassa maassa ja erikoisissa olosuhteissa. Se oli meille normaalia. Aina kun tulimme jonnekin, niin se oli meidän kotimme. Sillä siisti, Hallamaa sanoo.

Kotona ei puhuttu sanaakaan sodasta, tiedustelusta saati pakomatkasta. Kotikielenä puhuttiin suomea.

– Isä seurasi vanhoja perinnetietoja, joiden mukaan uuteen paikkaan saapuessa pitää hankkia maata viljelyyn tai karjanhoitoon. Torremolinoksessa oli talvisin paljon suolasumua, eikä se siksi se ollut maanviljelijän kannalta hyvä alue.

Hän osti maatilan Churrianan kylästä, joka sijaitsee Málagan lentokentän ja Torremolinoksen välimaastossa.

– Tänä päivänä se on ihan lähellä lentokentän kiitorataa, Hannu Hallamaa kertoo.

Pelto täynnä neilikoita

Entisestä everstistä tuli perunaa, maissia ja salaattia kasvattava maanviljelijä.

Myöhemmin hän matkusti Hollantiin, tutustui neilikanviljelyyn ja hankki pistokkaita. Viljelyn päästyä vauhtiin kauppa kävi hyvin ja Hallamaat perustivat oman kukkakaupan.

Kirjassa Tiedustelueversti Hallamaa – Voiton avaimet kerrotaan, että perheen neilikat saivat kunniamaininnan Madridin suuressa kukkanäyttelyssä 1950-luvun puolivälissä. Kun Etelä-Ranskaan iski halla ja alueen neilikkaviljelmät tuhoutuivat, Hallamaiden kukat tekivät kauppansa Ranskaa myöten.

Koko lapsuutensa ajan Hannu Hallamaa kuvitteli isänsä olevan maanviljelijä. Totuus oli toinen, sillä 16-vuotiaasta saakka armeijan harmaissa palvellut Reino Hallamaa opetteli viljelyn kantapään kautta alkuvuosinaan Espanjassa.

Hallamaat myivät neilikoita siihen saakka, kun kukat olivat kuluttaneet maan ja köyhdyttäneet sen luonnollisista ravinteista. Kun viljelyä ei voitu enää jatkaa, isä alkoi rakentaa taloja. Niistä ensimmäisiä oli perheen vuonna 1962 valmistunut uusi kotitalo.

Sen rakentamisen aikaan Hannu Hallamaa oli Suomessa käymässä koulua, sillä vuodet espanjalaisessa nunnaluostarissa ja sittemmin munkkien opetuksessa eivät olleet sitä, mitä perhe toivoi.

– Kävi ilmi, että munkkien pääasiallinen tehtävä minun kohdallani oli käännyttää minut protestanttisesta uskonnosta katolilaiseksi. Silloin vanhemmat tulivat tulokseen, että jos he eivät tee jotain, meistä kaikista lapsista tulee espanjalaisia ja unohdamme Suomen.

Hallamaa lähti Suomeen sisaruksista ensimmäisenä, vuonna 1955.

Ikimuistoinen lentomatka ja chateubriand

Hän ja Reino-isä lensivät Málagan sotilaskentältä Madridiin ja sieltä edelleen Barcelonaan.

Mallorcalla vastassa oli jyväskyläläisten Karhumäen veljesten, KAR-AIRIN, ensimmäinen turistilento, joka toi suomalaisia lomailemaan Espanjan saaristoon. Isä hyvästeli poikansa ja luotti hänet ystäviensä mukaan. Ennen Suomea oli vielä kaksi etappia.

Ranskassa Marseillessa 9-vuotiaan pojan lautasella köllötti chateubriand, mehukkain sisäfilepihvi, jota hän oli siihenastisen elämänsä aikana maistanut.

Koulupoika istui satamaravintolassa lentohenkilökunnan pöydässä ja ihmetteli kaikkea matkalla kokemaansa: Miltä tuntuikaan lentää vuoristojen solissa, istua turistikoneen ohjaimissa ja hyppiä tyhjän DC3-lentokoneen penkiltä toiselle! Nähdä Hampuri!

Matkanteko oli hidasta, koska kone ei jaksanut nousta Alppien yli ja polttoaine ei riittänyt pitkälle rupeamalle.

Koneen laskeutuessa Suomen kamaralle Hannu Hallamaa puristi kädessään tätinsä kuvaa. Hänet oli helppo tunnistaa. Kentällä ei ollut ketään muuta vastassa tyhjää konetta. Iltateellä hän kuuli tarinan, joka selitti sen, miksi poika oli syntymänsä jälkeen asunut neljässä maassa.

– Tätini mies tiedusteli, mitä everstille kuuluu. Minä en edes tiennyt, mitä sana eversti tarkoittaa.

Suomen sukulaiset kertoivat koko tarinan.

Hannu matkasi Helsingistä Sysmään, jossa hän vietti aluksi neljä talvea tätinsä hoivissa ja matkasi kesäksi Espanjaan. Perheen muiden sisarusten koulunkäynnin alkaessa Hallamaat ostivat Sysmästä talon, johon äiti Brita muutti lasten kanssa.

1960-luvulla Reino Hallamaan sotarikossyytteet kumottin ja hän pystyi vierailemaan Suomessa aina kun rakennustoiminnaltaan ehti.

Karhumäen veljesten lentotoiminta Suomen ja Espanjan välillä mahdollisti perheen liikkumisen pohjoisesta etelän lämpöön kesäksi.

Vuonna 1964 Hannu Hallamaa aloitti armeijan Lappeenrannassa ja sen jälkeen vuoteen 1968 hän opiskeli virvoitusjuomien tekemistä ja markkinointia Mallasjuoman tehtaalla.

Elokuussa 1968 Hallamaa palasi takaisin Espanjaan auttamaan isäänsä rakennustyössä.

Matkailu kasvoi ja Keihänen loi imperiuminsa yöelämään

Suomi-turismi alkoi kasvaa räjähdysmäisesti 70-luvulla ja Aurinkomatkat tarvitsi kielitaitoisia oppaita, joilla oli paikallistuntemusta.

– Äijällä kuin äijällä oli taloudelliset mahdollisuudet matkustaa Espanjaan, Italiaan, Kreikkaan ja tällä tavalla tutustua Välimeren maihin.

Vielä 1970-luvun alussa diktaattori Francisco Francon kädenjälki näkyi Espanjassa voimakkaasti. Francon valtakausi Espanjassa kesti lähes 40 vuotta ja häntä pidetään yhä yhtenä Euroopan historian raakalaismaisimmista yksinvaltiaista.

Hallamaa sen sijaan arvioi Francoa myönteisesti.

– Vaikka poliitikot tänä päivänä haukkuvat häntä pahaksi mieheksi, hän teki Espanjasta poliittisesti rauhallisen maan. Siksi turistit uskalsivat tulla tänne: ruoka oli hyvää ja halpaa, aurinko paistoi ja varsinkin 70-luvulla ihmiset tykkäsivät Espanjan yöelämästä, johon Keihäsmatkojen Kalevi Keihänen loi imperiuminsa.

Hallamaan mukaan ne olivat turismin osalta Espanjan kultavuosia. Suomalaisten rohkaistuminen matkailuun oli huikeaa seurattavaa.

Myös Reino Hallamaa ahersi turistien viihtymisen eteen ja sai samalla kaivattuja terveisiä Suomesta.

– Kun lennolla tuli vanhoja sotakavereita, eläkkeellä olevia upseereita, isä kävi hotellissa tapaamassa heitä.

Siten hän päivitti puuttuvat tiedot siitä, miten Suomi oli sodan jälkeen kehittynyt.

– Postin kulku oli niihin aikoihin varsin huonoa, mutta Karhumäen veljesten koneessa tulivat aina Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi. Niiden kautta isä pysyi kartalla Suomen uutisista, Hannu Hallamaa kertoo.

Piipahtipa Andalusiassa myös vanhoja stellistejä.

"Ei ole syytä lähteä kotoaan pois"

Reino Hallamaa kuoli vuonna 1979 ja Brita Hallamaa 10 vuotta sitten, vuonna 2009.

Lapset perivät isänsä aloittaman yritystoiminnan ja rakensivat, myivät ja välittivät 25 vuoden aikana satoja koteja uusille omistajille. Aurinkorannikolle muuttaneet suomalaiset tarvitsivat myös saunoja.

Nykyään turismi on vakiintunut. Ihmisiä tulee ja menee joka viikko tuhansittain.

Aurinkorannikolla vakituisesti asuvien suomalaisten tarkistettu määrä oli vuonna 2017 noin 20 500.

Suomesta Espanjan Aurinkorannikolle muuttaa vuosittain noin 100 henkilöä, joista puolet kirjautuu asumaan Espanjaan pysyvästi. Palvelut hammaslääkäristä kouluun ja kampaamosta kahvilaan löytyvät suomen kielellä. Lisäksi suomalaisväestöllä on omia kerhoja, yhdistyksiä, harrasteseuroja, kuoroja ja kaikkea, mitä kuvitella saattaa.

Eivätkä suomalaiset ole ainoita auringon perässä muuttavia.

Hannu Hallamaa on yksi alueen pitkäaikaisimmista suomalaisasukkaista. Hän ymmärtää niitä, jotka innostuvat tänäkin päivänä pakkaamaan laukkunsa ja rakentamaan elämänsä auringon alle. Vaikka perheen kohtalo oli kova, se kuljetti Hallamaat sinne, missä he viimein saivat rakentaa arkensa uudelleen – rauhassa.

Kaikki sisarukset asuvat edelleen Espanjassa.

– Täällä on tullut oltua yli 70 vuotta, eikä ole syytä lähteä kotoaan pois. Minulla on hyvät kontaktit suomalaiseen siirtokuntaan ja espanjalaisia ystäviä.

Aurinkorannikon suomalaiset ovat oppineet kääntymään Hannu Hallamaan puoleen remontti- ja rakennusasioissa, työntekijöiden hankinnassa tai kun kielitaitoa tarvitaan juristin kanssa asioimiseen.

– Tartun helposti pieniin projekteihin, jottei tarvitsisi vain makoilla sohvan pohjalla, Hallamaa kertoo.

Stella Polariksen ja tiedustelueverstin muisto

Osa Stella Polariksen materiaalista on edelleen kateissa tai tuhoutunut.

Mutta tuhosivatko ruotsalaiset materiaalin? Saatiinko se kuvattua ennen tuhoamista? Nämä kysymykset ovat edelleen avoinna, eikä niihin ole saatu varmaa vastausta.

Kiistatonta on se, että Neuvostoliittoa koskevaa arvokasta tietoa päätyi 75 vuotta sitten Stella Polariksen kautta Ranskan, Britannian, Yhdysvaltain sekä Japanin haltuun.

Sota- ja ilmailuhistorian asiantuntija Carl-Fredrik Geust kertoo, että sotien jälkeen suomalaiset yrittivät aktiivisesti unohtaa kokemansa ja näin ollen painaa myös koko salaisen tiedusteluoperaation ja siihen osallistuneet maamiehensä unholaan.

– Aluksi vasemmistolehdet kirjoittivat stellisteistä paenneina sotarikollisina, Carl-Fredrik Geust sanoo.

Monet ulkomaille asumaan päätyneet stellistiperheet eivät uskaltaneet käydä operaation jälkeen Suomessa vielä pitkään aikaan.

Tieto lisäsi kansan ymmärrystä siitä, millaisen urakan radiotiedustelijat sodan aikana ja taisteluiden jälkeen tekivät. Ymmärrettävästi kaikkea ei voitu heti tuoreeltaan kertoa koko kansalle.

– Pikkuhiljaa suurempi yleisö sai kuulla koodien murtamisesta ja salaisista operaatioista sekä siitä, että radiotiedustelu voi antaa ratkaisevan avun esimerkiksi mottitaisteluissa. Myös ilmavoimien lentäjille pystyttiin antamaan tiedustelun avulla tarkempia koordinaatteja, Carl-Fredrik Geust sanoo.

Operaatio Stella Polariksesta ja Reino Hallamaan vaikutuksesta Suomen tiedustelun kehitykseen on kirjoitettu vuosikymmenten aikana lukuisia teoksia.

Toimittaja ja kirjailija Johanna Parikka Altenstedt on tutkinut kirjassaan Operaatio Stella Polaris – Suuri suomalainen vakoilutarina paitsi itse operaatiota, myös perheiden kohtaloita.

Kirjassa esiintynyt Pertti Hänninen kertoi tarinansa myös Yle Vegalle. Ruotsissa kasvanut stellisti Einar Hännisen poika kiinnostui isänsä salatusta menneisyydestä ja alkoi selvittää hänen vaiheitaan Stella Polariksessa sekä FRA:n palveluksessa. Hänkin oli luullut isänsä olleen pelkkä vahtimestari (Ilta-Sanomat).

Liikkeellä on myös väärää tai muistinvaraista tietoa.

Viimeisin teos Stella Polariksen perintö (Docendo) julkaistiin lokakuun lopussa. Luettuaan opuksen, Carl-Fredrik Geust joutui puuttumaan hänen silmiinsä pompanneeseen tietoon (Helsingin Sanomat), jonka mukaan muumien äiti Tove Jansson olisi työskennellyt Suomen salaisessa tiedustelussa. Helsingin Sanomat uutisoi 4. marraskuuta Greustin huomiosta ja julkaisi kirjailijoiden kommentit kömmähdykseen. Kyseessä oli aivan toinen Tove Jansson. Kustantamo on sittemmin ottanut kirjasta toisen painoksen, jossa virhe on korjattu.

Hannu Hallamaa on lukenut kaiken käsiinsä saaman materiaalin isänsä vaiheista.

– Kaikki se mitä lehdissä ja kirjoissa on kirjoitettu isän vaikutuksesta itsenäisyyteen, on aivan sanoinkuvaamattoman hienoa.

Carl-Fredrik Geust tuntee myös Reino Hallamaan ansiot.

– Hän oli erittäin merkittävä henkilö, sillä hänen ansiostaan Suomen radiotiedustelu kehittyi ja oli kansainvälisesti erittäin tasokasta, Carl-Fredrik Geust sanoo.

Vuonna 1970 Reino Hallamaalle myönnettiin Puolustusvoimien kultainen ansiomitali.

Robert Brantberg kertoo kirjassaan, että eversti itse arvosti sitä vieläkin enemmän kuin muita kotimaassaan ja ulkomailla saamiaan kunniamerkkejä.

Eversti palasi pitkältä matkaltaan

Reino Hallamaa ehti olla haudattuna Espanjassa yli 30 vuotta. Ennen kuolemaansa Brita Hallamaa esitti toiveen. Hän halusi tulla haudatuksi kotimaansa multiin.

Lapset päättivät, että isä ja äiti ansaitsevat yhteisen viimeisen leposijan. He olivat pitäneet yhtä läpi hurjien koettelemusten. Monen mutkan kautta isän hauta avattiin, ruumis tuhkattiin ja tuhkat siirrettiin Sysmään.

– Tiedusteluosasto sai vihiä, että tuhkat ollaan tuomassa Suomeen. Puolustusvoimat osallistui isoon muistotilaisuuteen.

Upseerit osoittivat kunnioitusta pitkän matkan jälkeen takaisin Suomen maaperälle palanneelle everstille ja myös Tikkakosken Viestikoelaitos oli mukana siunaustilaisuuden järjestelyissä.

– Se vahvisti meidän tietoamme siitä, millainen arvostus puolustusvoimilla ja Suomella on ollut isää ja hänen työtään kohtaan. Se lämmitti sydäntä, Hannu Hallamaa sanoo.

Syksy on saapunut Espanjaan. Mies katsoo taas merelle, joka aaltoilee navakan tuulen voimasta ja vaahtopäät iskeytyvät rantaan. Pian on itsenäisyyspäivä, jota espanjansuomalaiset juhlivat joka vuosi näyttävästi – Hallamaan sisarukset joukossaan. Jaettu juhla vahvistaa sidettä pohjoisiin juuriin.

– Sisimmässäni olen ehdottomasti – ja sataprosenttisesti – enemmän suomalainen kuin espanjalainen.

Lue lisää elämästä Aurinkorannikolla:

Espanjansuomalaiset avasivat päiväkirjansa tunti tunnilta: Videot ja kuvat paljastavat, miltä näyttää karavaanareiden, sapattivapaan viettäjien ja perheiden arki

Suvi Kauranen joutui Espanjassa kuntapäättäjäksi, jaksoi pönötystä hetken ja sanoi politiikalle adiós – tämän hän oppi: "Olemme vieraana toisessa maassa"

Hongistot ostivat asuntoauton, laittoivat tyttären rattiin ja lensivät itse perässä – Fuengirolan keskusta tukkeutui karavaanareista

Britit ostavat Espanjasta kalliita asuntoja saadakseen "kultaisen viisumin" – takaa oleskeluluvan EU-alueelle Brexitin jälkeen

Lue lisää Suomen radiotiedustelusta:

Kaukopartiomiehiä, kapinaan nostattajia ja Naton vakoilijoita – tiesitkö tämän Suomen tiedustelusta?

Punaisten vakoilusta alkanut suomalainen sotilastiedustelu jalostui talvisodassa – Ruotsista viime hetkillä hankituilla radioilla oli tärkeä merkitys

Yle Areena: Sanomansieppaajia ja koodinmurtajia

Kerrostaloyksiön keittiössä tapahtuu. 24-vuotias Janne Lahtinen lämmittää pinaattikeittoa ja keittää munia.

Lahtinen muutti vuokrakämppään tultuaan täysi-ikäiseksi. Hän on asunut yksin kuusi vuotta.

– Nautin tästä vapaudesta, totta kai. Jos haluan vaikka lähteä reissuun, mun ei tarvitse kuin varata matka ja miettiä saanko töistä vapaata. Tämä tuntuu aika mahtavalta, Lahdessa asuva Lahtinen kertoo.

1,2 miljoonaa suomalaista asuu yksin. Määrä on kaksinkertaistunut 30 vuodessa. Samalla myös asuntokunnan keskikoko laskee. Suomalaisessa kodissa asuu nyt ensimmäistä kertaa keskimäärin alle kaksi henkilöä (Tilastokeskus).

Alla olevasta koneesta voit katsoa, kuinka paljon kotikunnassasi on ikäisiäisi yksin asuvia.

Suomalaiset itsenäistyvät aiempaa nuorempina, mutta pariutumista ja perheen perustamista lykätään. Alle 25-vuotiaista omilleen muuttaneista lähes 73 prosenttia asuu yksin.

– Mulla on lähipiirissä ystäviä, jotka seurustelevat, mutta kukaan ei asu tällä hetkellä kenenkään kanssa, Janne Lahtinen kertoo.

Keski-ikäiset miehet kriisissä

Yksin asuminen ei ole kaikille pelkkää vapauden riemua. Moni yksinasuja tuntee, että heidän elämästään puuttuu jotain oleellista.

Alle 25-vuotiaita suojelee se, että yksin asuminen on opiskeluaikana tavallista. Tässä elämänvaiheessa sosiaalinen paine pariutua ja asua jonkun kanssa ei vielä ole kova.

Toisin on keski-ikäisillä miehillä. Etenkin eronnut yksin asuva mies on usein vaikeassa paikassa. Moni heistä tuntee epäonnistuneensa, kun ei olekaan perhettä ja kumppania, joista pitää huolta.

– Eronneilla keski-ikäisillä miehillä on usein tilanne, etteivät he itse edes tienneet suhteen ongelmista. Se on aika hankala tilanne, kun jäädään ikään kuin tyhjän päälle ymmärtämättä mistä se edes johtuu, sanoo Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula.

Eron jälkeen mies jää usein sosiaaliseen tyhjiöön, kun suhteet sukulaisiin ja ystäviin ovat olleet puolison varassa.

– Jos siihen sattuu vielä työttömäksi jääminen ja talousvaikeudet, se on aika kova isku miehiselle itsetunnolle. Monet saattavat tarttua pulloon siinä kohdassa, Kontula sanoo.

Yksin asuvista miehistä 70 prosenttia on lapsettomia, eronneita vajaa viidennes.

Yksin asuvien naisten määrä kasvussa

Osmo Kontulan mukaan Suomessa on melko vähän ihmisiä, jotka asuvat koko elämänsä yksin. Yleensä asumisjärjestelyt muuttuvat elämäntilanteen mukaan.

Väestö ikääntyy, ja koska naisten eliniänodote on miehiä korkeampi, on leskiä yhä enemmän.

Marja Väisänen kaataa aamukahvin kuppiin. Jääkaapin ovessa on rivi lasten kuvia, mutta aamiainen katetaan vain yhdelle.

– Keittiö oli se paikka, jossa kokoonnuttiin. Siellä syötiin kaikki yhdessä ja samaan aikaan. Vaihdettiin kuulumisia, tehtiin läksyjä ja pelattiin lautapelejä, hän sanoo.

Väisänen jäi leskeksi yhdeksän vuotta sitten. Sen jälkeen lapset lähtivät opiskelemaan ja muuttivat kotoa pois.

Muutos oli nopea, sillä ensin talossa asui viiden hengen perhe ja kahta vuotta myöhemmin yksin Marja.

Moni käytännön asia piti opetella tekemään itse. Vanhassa talossa on aina korjattavaa.

– Ehkä suurin muutos oli kuitenkin hiljaisuus. Silloin, kun oli koko perhe paikalla, oli aina ääntä, hän sanoo.

Yksin vai yksinäinen?

Osmo Kontulan mukaan ihminen on sosiaalinen eläin, jolle on tärkeää tuntea itsensä tarpeelliseksi. Jos tuntee olonsa ulkopuoliseksi, tulee elämästä helposti kuormittavaa.

Yksin asuvista miehistä 45 prosenttia ja naisista 34 prosenttia tuntee itsensä melko usein yksinäiseksi. Yksinäisyyden tunne voi johtaa jopa masennukseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen.

– Joka viides tutkimukseeni osallistunut sanoi, että heillä ei ole ketään, jonka puoleen kääntyä, jos on vaikeaa ja tarvitsee käytännön apua. Se on aika hankala tilanne, Kontula sanoo.

Lue myös: Näillä 10 paikkakunnalla puolet talouksista on yhden hengen ruokakuntia

Yksin asuvan elämässä sosiaaliset suhteet täytyy hakea kodin ulkopuolelta. Monelle käännekohta on eläkkeelle jääminen, jolloin tutut rutiinit ja työkaverit häviävät arjesta.

Marja Väisänen käy töissä ja harrastaa aktiivisesti. Hän ajattelee, että hyvät harrastuksista saadut verkostot kannattelevat aikanaan, kun eläkkeelle jääminen on ajankohtaista.

Silloin voi lähteä vaikka päivätansseihin.

– Ehkä sitä on tottunut olemaan itsekseen. Toisaalta ei olisi hassumpaa vaihtaa joskus ajatuksia jonkun kanssa. Kissoilla on vähän niukkaa tämä viestintä, Väisänen sanoo.

Janne Lahtinen ei ole yksinäinen. Miehen arki kuluu turvallisuusalan töiden ja opiskelun parissa. Vapaa-ajalla hän urheilee ja tapaa tiheästi kavereitaan.

Perheen perustamien ei pyöri mielessä, eikä hänellä ole kiire sitoutua.

– Musta tuntuu, että perhe on vähän vanhanaikainen haave. Tällä hetkellä haaveilen siitä, että lähtisin ulkomaille töihin. Se on yksi mahdollinen tulevaisuudensuunnitelma

Lue myös:

Yksinäisyys on elimistölle kuin 15 tupakkaa päivässä – toisten seurassa ihminen kylpee hyvissä hormoneissa

Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsitellään harvinaista petosvyyhtiä, jossa on poikkeuksellisen paljon asianomistajia. Petoksen uhreina on lukuisia yksityisiä ihmisiä ja useita tunnettuja suomalaisia isoja yrityksiä. Yhteensä uhreja on noin 40.

Kahden miehen syytetään valmistaneen Tampereella ajokortteja ja käyttäneen niitä petoksissa. Rikoksen tekoaika on 1.11.2016–20.12.2016. Haastehakemus luettiin marraskuussa.

Tekijät ovat syyttäjän mukaan valmistaneet ajokortteja toisen miehistä asunnolla. Ajokorttien valmistuksessa on käytetty tietokoneita kuvankäsittelyohjelmineen, monitoimilaitteita, laminointikonetta ja korttipohjia. Väärennetyissä ajokorteissa on käytetty ulkopuolisten henkilöiden henkilötietoja sekä tekijöiden tai heidän rikoskumppaneidensa kuvia.

Poliisi teki kotietsinnän asuntoon, josta löytyi tuhansien ihmisten henkilötietoja kuten henkilötunnuksia, osoitetietoja, puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita.

Syyttäjän mukaan syytetyt ovat väärentäneet ainakin 19 suomalaisen ajokortit.

Pääsyytetyt myöntävät

Molemmat pääsyytetyt ovat myöntäneet käyttäneensä vääriä ajokortteja. He käyttivät syyttäjän mukaan väärennettyjä ajokortteja muun muassa useiden puhelimien ja tietokoneen ostossa, auton vuokrauksessa ja eri tuotteiden ostamisessa useilla tuhansilla euroilla esimerkiksi urheilukaupoista.

Useimmissa tapauksissa petos onnistui. Ainakin kahdessa puhelinmyymälässä huijaus oli havaittu, eikä puhelimia ollut luovutettu. Syytetyt tilasivat paketteja myös esimerkiksi Prismaan noudettavaksi, mutta tässäkin teko jäi yritykseksi, koska rikos paljastui.

Yksittäisellä ajokortilla on tehty syyttäjän mukaan jopa 1 800 euron tai yli petoksia. Tekijöillä ei ole syyttäjän mukaan ollut aikomustakaan maksaa kuluja.

Toista miehistä syytetään myös huumausainerikoksesta ja hampun viljelystä. Lisäksi tällä syytetyllä oli ollut huijausreissulla kääntöveitsi hallussaan.

Osassa petoksia pääkaksikolla on ollut syyttäjän mukaan rikoskumppaneita. Yhteensä petosvyyhdessä on viisi syytettyä.

Syyttäjä vaatii neljälle syytetyistä ehdotonta vankeusrangaistusta ja yhdelle sakkoja.

Vuosia sitten lakkautetun huvipuisto Wasalandian rauniot ovat muodostuneet Vaasan kaupungille pitkäaikaiseksi murheenkryyniksi.

Rakennelma näyttää ikävältä, se on keskeisellä paikalla ja esimerkiksi ensimmäisenä satamasta tulevia laivaturisteja vastassa.

Wasalandia kukoisti alkuaikoinaan. Se perustettiin 80-luvun lopulla, jolloin vilkas laivaliikenne toi asiakkaita myös huvipuistoon. Uusi hyvipuisto kiinnosti ja täyttyi lapsiperheistä.

Wasalandia toimi kuitenkin rajatulla alueella, joten sen oli mahdotonta kasvaa. Asiakasmäärät alkoivat hiljalleen laskea. Alahärmään perustettu kilpaileva huvipuisto Powerpark puolestaan kasvoi pikku hiljaa suuremmaksi ja kauniimmaksi. Lopulta espanjalaisomistaja Aspro Parksin suomalaisyhtiö Puuharyhmä päätti laittaa lapun luukulle.

– Vuoden 2015 lopulla ilmoitin, ettemme voi jatkaa Wasalandian pyörittämistä. Seuraavat vuodet osoittivat, että päätös oli oikea. Säät olivat surkeita, satoi eikä ollut helteitä. Asiakasmäärät eivät olisi riittäneet, joten tuotto ei olisi kattanut kuluja, Puuharyhmän varatoimitusjohtaja Petteri Järvenpää kertoo.

Järvenpää korostaa, että huvipuiston perustaminen oli laivaliikenteen tax-free-kaupan aikaan oikea päätös. Verovapaa myynti lakkasi Merenkurkun laivaliikenteessä 1990-luvun lopussa.

Sopimusta ei saada purettua

Wasalandiaa perustettaessa tehtiin kuitenkin yksi iso virhe.

Huvipuistoon uskottiin niin vahvasti, että sille sorvattiin 50:n vuoden vuokrasopimus.

Sopimus siirtyi Puuharyhmälle, kun se 2000-luvulla osti huvipuiston Vaasan kaupungilta. Tuo sopimus pitää tällä hetkellä tyhjillään olevan huvipuiston edelleen paikoillaan. Vuokrasopimus ja se, etteivät Vaasan kaupunki ja Puuharyhmä ole onnistuneet neuvottelemaan sopimuksen purkamisesta.

Puuharyhmä maksaa alueesta kaupungille vuokraa noin 33 000 euroa vuodessa.

– Anoimme tonttivuokran kohtuullistamista vuonna 2016. Seuraavana vuonna kyselin asian perään, mutta emme saaneet siihen kaupungilta koskaan mitään vastausta, sanoo Järvenpää, joka kertoo arkistoineensa tarkkaan konfliktin jokaisen vaiheen.

Alueelle yritettiin ensin saada uutta toimintaa kuten esimerkiksi panimoalaan liittyvää teemapuistoa. Hankkeen kariuduttua, ovat osapuolet yrittäneet päästä sopuun ehdoista, jolla vuokrasopimuksen voisi purkaa.

Vaasan kaupunki tai Puuharyhmä eivät ole kumpikaan kertoneet paljoa neuvotteluiden yksityiskohdista.

Suurin ongelma tuntuu kuitenkin olevan huvipuiston rakennusten purkukustannukset.

Kaupungin mielestä Puuharyhmän tulisi siistiä alue ja palauttaa tontti omistajalleen siinä kunnossa kuin se oli ennen huvipuistotoiminnan aloittamista. Puuharyhmän mielestä on kohtuutonta vaatia, että he maksaisivat siitä, että purkavat rakennelmia, joiden rakentamisesta he ovat aikanaan maksaneet.

Kaupunki on arvioinut purku-urakan maksavan noin 400 000 euroa. Puuharyhmä uskoo hinnan olevan sitä pienempi.

Kaupunki vaatii alueen siistimistä

Vaasan kaupungilta kerrottiin viime vuoden keväällä tavoitteeksi, että Wasalandian kohtalo saataisiin ratkaistua vuoden 2018 loppuun mennessä. Neuvottelut kuitenkin tyssäsivät jo pian sen jälkeen, kesällä 2018.

Puuharyhmä ilmoitti jäävänsä tontille vuokralaiseksi, vaikka sillä ei toimintaa huvipuistossa enää olekaan. Vuokrasopimus on voimassa vuoteeen 2037.

Sittemmin Vaasan kaupunki on vaatinut Puuharyhmää siistimään alueen ulkonäköä ja pitämään huolta sen turvallisuudesta. Alueelle on tunkeuduttu jatkuvasti ja siellä on rikottu paikkoja. Kaupunki teki Wasalandiassa katselmuksen, jonka perusteella se kirjasi vaadittavia toimenpiteitä Puuharyhmälle.

Huvipuistoa ympäröivä aita on pitänyt vaihtaa, sen seinissä olleet graffitit poistaa, ikkunoiden lasit kunnostettava, rakennuksia on pitänyt maalata ja joitakin rakennuksista on määrätty poistettavaksi. Turvallisuusriskiksi kaupunki näki muun muassa jo osittain puretut huvilaiterakennelmat ja kenossa olleen lipputangon.

Turistit tulevat laivalta ja heitä vastaan tulee kuollut ja ränsistynyt huvipuisto. Millaisen kuvan se antaa kaupungista? Alue on saatava siistiksi. Paula Frank

Tänä vuonna elokuun lopussa Vaasan rakennus- ja ympäristölautakunta totesi, että alueen yleisilme on parantunut. Kaupunki ei kuitenkaan ollut kaikilta osin tyytyväinen tehtyyn työhön.

Lautakunnan mukaan Wasalandia edelleen rumentaa ympäristöä eikä se täytä turvallisuusvaatimuksia.

– Se on edelleen epäsiistin näköinen. Ei se käy. Turistit tulevat laivalta ja heitä vastaan tulee kuollut ja ränsistynyt huvipuisto. Millaisen kuvan se antaa kaupungista? Alue on saatava siistiksi, sanoo Vaasan kaupungin rakennustarkastaja Paula Frank.

Puuharyhmän mukaan alueen kunnostuksiin on käytetty kymmeniä tuhansia euroja.

Takaraja kunnostuksille ja sakkouhka

Elokuun kokouksessa lautakunta päätti antaa Puuharyhmälle lisäaikaa alueen siistimiseen maaliskuun 2020 loppuun asti. Kaupunki odottaa Puuharyhmältä suunnitelmaa toimenpiteistä vuoden loppuun mennessä.

Puuharyhmän Järvenpää yllättyy tiedosta. Hänen mukaansa kaikki kaupungin vaatimat toimenpiteet on tehty.

– Kuulen asiasta nyt ensimmäistä kertaa. Saan kuulla käänteistä aina median kautta. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kaupunki tekee näin.

Järvenpää myöntää saaneensa Vaasan rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjan sähköpostilla. Pöytäkirjan mukaan Wasalandian alueella tehtävänä on vielä aidan ja ikkunoiden uusimista, maalauksia ja korjaustoimenpiteitä.

– Kaupungin vaatimukset ovat hyvin epämääräisiä. Meille ei ole tarkennettu, mitä pitäisi vielä tehdä. Meillä on kaupungin kanssa hyvin erilaiset käsitykset alueen kunnosta, Järvenpää toteaa.

Rakennustarkastaja Paula Frank väläyttää pakkokeinojen käyttämistä, ellei alue ole vaatimusten mukainen maaliskuun loppuun mennessä.

– Lautakunta voi päättää uhkasakosta, joka on tavallisesti noin 10 000 euron suuruinen. Summaa voi sitten nostaa, jos ei ala tapahtua, Frank sanoo.

Tarkastuskäynnit alkoivat neuvotteluiden kariuduttua. Niitä ei ole ennen tehty, eikä varsinkaan Wasalandian ollessa toiminnassa. Petteri Järvenpää

Useita tarkastuskäyntejä

Vaasan kaupungin rakennustarkastaja Paula Frank huomauttaa, että tähän asti kaupunki on yrittänyt edetä asiassa pehmein keinoin. Wasalandian alueella on tehty neljä katselmusta vuosien 2018-2019 aikana.

– Katselmusten jälkeen on kehotettu tekemään korjauksia ja sitten on taas käyty tarkistamassa alue sen jälkeen.

Järvenpää pitää kaupungin toimintaa epäilyttävänä.

– Tarkastuskäynnit alkoivat neuvotteluiden kariuduttua. Niitä ei ole ennen tehty, eikä varsinkaan Wasalandian ollessa toiminnassa. Kaupunki on samalla sekä vuokranantaja että viranomainen. Se ei ole ongelmatonta, Järvenpää sanoo.

– Meillä on velvollisuus tarkistaa esimerkiksi paikan turvallisuus, jos asia tulee vireille ilmiannosta. Kuka tahansa kuntalainen voi tehdä ilmiannon. Alueella on rikottu aitoja ja sinne on päässyt sisälle. Huvipuistolaitteet voivat olla turvallisuusriski, jos niillä kiipeillään ja puoliksi kaatunut lipputanko voi kaatua jonkun päälle, Frank perustelee.

Oikeustoimet edessä?

Rakennus- ja ympäristölautakunta kehottaa elokuun päätöksessään Puuharyhmää takaisin neuvottelupöytään kaupungin kanssa. Lautakunnan päätöksessä todetaan:

"Koska lautakunnan kehotuksen johdosta alueelle voi koitua huomattavia kustannuksia ja mahdollisuus alueen purkamiseen on myös olemassa, lautakunta esittää, että toimija käynnistää neuvottelut kaupungin kanssa joko vuokrasopimuksen purkamiseksi tai alueen käytön palauttamiseksi. Mikäli neuvottelut johtavat joko alueen purkamiseen ja siistimiseen tai käytön palauttamiseen ja sitä kautta alueen korjaamiseen ja siistimiseen, voidaan kehotusprosessi, mikä johtaa uhkasakkomenettelyyn, keskeyttää."

Tämän kappaleen Järvenpää näkee oikeudellisesti erityisen ongelmallisena. Hän kertoo olleensa jo yhteydessä etujärjestö MaRan oikeuspalveluihin.

– Tässä kappaleessa kaupungin kaksoisrooli korostuu. Tämä ei ole ok. Kaupunki laittaa viranomaisen tekemään vaatimuksia, jotka aiheuttavat kustannuksia ja vahinkoa vuokralaiselle. Ongelma on merkittävämpi kuin yksi maa-alue. Kyse on omaisuudensuojasta. Mikä on meidän mahdollisuutemme suojata omaisuuttamme.

Järvenpää ei kommentoi sen enempää mahdollisia oikeustoimia. Vaasan puoleltakin on aiemmin viitattu oikeuskäsittelyyn asian ratkaisemiseksi. Kaupungingeodeetti Osmo Ovaska totesi vuosi sitten kesällä, että jos aluetta ei pidetä hyvässä kunnossa, voisi se olla irtisanomisperuste. Ratkaisu sitä kautta edellyttäisi oikeuskäsittelyä.

Neuvotteluiden jatkuminen epätodennäköistä

Paluu neuvottelupöytään ei vaikuta tällä hetkellä todennäköiseltä kaupungin suosituksista huolimatta.

Järvenpää ei vastaa suoraan kysymykseen neuvotteluiden jatkamisesta, mutta antaa ymmärtää, että neuvottelut ovat hänen näkökulmastaan olleet toispuoleisia.

– Kaupungin ehdotus on hyvin yksipuolinen ja nyt sitä tehostetaan viranomaistoiminnalla. Haluamme minimoida kulumme ja Wasalandia on meille kulu. Siitä voi päätellä jotain kaupungin esittämästä ratkaisusta, että emme voineet sitä hyväksyä.

Mahdollisia pakkotoimia Järvenpää ei pelkää.

– Emme tule olemaan siinä tilanteessa. Kapungin on osoitettava, ettemme ole hoitaneet velvollisuuksiamme. Se on oikeusturvakysymys. Oletetaan jotain, mutta oikeusturvamme ei ole kunnossa, ellei meille täsmennetä, mitä alueella tulee tehdä.

Puuharyhmä toimii Vaasassa edelleen kylpylä Tropiclandiassa ja Vaskiluodon Top Camping -leirintäalueella. Top Campingin vuokrasopimus päättyy vuonna 2022, eikä kaupunki ole Järvenpään mukaan lupaillut yhtiölle uutta, ainakaan pitkäaikaista vuokrasopimusta.

Maidosta, maitotuotteista ja toisaalta maidontuottajien talousvaikeuksista on keskusteltu viime aikoina paljon. Yle näyttää nyt, millaista on arki tavallisessa suomalaisessa navetassa.

Yle lähettää tässä jutussa suoraa kuvaa navetasta torstaista 28. marraskuuta seuraavan viikon tiistaihin saakka. Käytössä on 360-kuvaa kuvaava kamera, jonka kuvakulmaa voi itse säädellä. Suoraa kuvaa näet alempana tässä jutussa.

Kamerat ovat Markus Heikkisen Mustola-nimisen tilan navetassa. Navetta on Kainuun Puolangalla, samalla vaaralla Paljakan laskettelukeskuksen kanssa. Vuonna 2012 valmistuneessa navetassa on yli 70 lehmää, eli tila on noin kaksi kertaa nykyistä keskiarvoa suurempi.

Yle on vienyt paikalle kuvaustekniikkaa, mutta muuten navetassa näyttää samalta kuin silloin kun Yle kävi tutustumassa siihen ensi kerran kuvauspaikkaa etsiessään. Myös navetan toiminta on kuvausaikana samaa kuin muutenkin arkisin.

Näet siis lähetyksessä, mitä lehmät tekevät pitkin päivää ja yötä, kuinka lypsyrobotti toimii, miten lehmiä ruokitaan. Näet, kuinka automaattinen rapsutuskone aiheuttaa päivittäin jonoutumista, kun lehmät käyttävät sitä arvojärjestyksessä.

Suoran ensimmäisenä yönä nähtiin, kun Lana-niminen lehmä poiki sonnin hieman ennen aamukuutta. Se sujui varsin nopeasti, ja vasikka on pirteä – se nousi horjuen jaloilleen pian syntymän jälkeen. Voit lukea lisää ja katsoa videoita uudesta vasikasta ja sen syntymästä täältä.

Huomautus: navetan tapahtumat näytetään suorana, joten esimerkiksi poikimisen näkeminen saattaa olla liian voimakasta materiaalia kaikkein herkimmille.

Suora 360-lähetys vasikkalasta

Suora 360-lähetys navetasta

Kameroiden toiminnassa on ollut teknisiä ongelmia, joita korjaamme. Lypsyrobotilta lähikuvaa kuvaava kamera on poistettu ainakin toistaiseksi huonon kuvanlaadun takia.

Markus Heikkinen on nyt 30-vuotias. Hän siirtyi isännäksi 21-vuotiaana, kun kotitilan vanha navetta paloi 2011. Palon jälkeen tilalle rakennettiin nykyinen navetta. Heikkinen on jo viides saman suvun isäntä Mustolassa.

Mustolan maitotilalla työskentelee 1–2 ulkopuolista työntekijää sekä robotteja, jotka hoitavat lypsyn, ruokinnan ja lannanpoiston. Työn luonne on muuttunut sukupolvessa raskaasta fyysisestä työstä tietotyöpainotteiseksi. Ulkopuolisten työntekijöiden ansiosta Heikkinen ehtii harrastamaan maastopyöräilyä, moottorikelkkailua, laskettelua ja matkustamista.

Tilalla on valmiina suunnitelmat investoida toiseen lypsyrobottiin ja lehmiin, eli käytännössä kaksinkertaistaa lehmämäärä. Kannattavuus on kuitenkin nyt niin heikko, ettei suunnitelmia laiteta käytäntöön ennen tilanteen selviämistä.

Onko Heikkisen tila iso vai pieni?

Vaikka Heikkisen navetta on iso, puolankalaiseksi navetaksi se on keskikokoinen, sanoo asiantuntija Minna Tanner Pro Agria Itä-Suomesta.

– Tämä on Kainuun maitopitäjä ja valtakunnallisestikin maidontuotanto on merkittävää.

Tilan kokoluokka on kuitenkin nopeasti painumassa keskiarvoon – uudet suomalaiset navetat ovat samankokoisia tai suurempia. Keskimääräisen maitotilan eläinmäärät ja viljelyala ovat reilusti kaksinkertaistuneet 2000-luvulla.

Tanner arvioi, että jos nykyaikaisen navetan perustaisi alusta alkaen, investointi voisi olla noin 3 miljoonaa euroa. Noin miljoona euroa maksavan navetan lisäksi rahaa tarvittaisiin eläimiin, peltoon, koneistukseen ja infrastruktuuriin – mutta niiden hinta riippuu niin monesta tekijästä, ettei tarkkaa hintaa voi yleisellä tasolla laskea.

Kainuussa on nyt jo neljä navettaa, joissa on yli 250 lehmää. Koko Suomessa näin suuria navetoita on Maataloustuottajien keskusliiton arvion mukaan noin 30. Suomen suurimmissa navetoissa on yli 600 lehmää.

Maitotilojen talous kuralla jo pitkään

Maitotilojen kannattavuus on ollut heikkoa koko 2000-luvun. Tilojen määrä on pienentynyt rajusti – kun vuonna 2000 maitotiloja oli lähes 20 000, tämän vuoden elokuussa niitä oli enää alle 6000.

Kuitenkin jäljelle jääneiden tilojen keskikoko on noussut niin, että maidontuotannon kokonaismäärä (Luonnonvarakeskus) ei ole juuri laskenut. Maitoa tuotetaan Suomessa lähes 2,3 miljardia litraa vuosittain. Se on noin 2 prosenttia koko EU:n maidontuotannosta.

2014 talous heikkeni erityisen nopeasti. Syynä oli tilojen ulkopuoliset muutokset maitomarkkinoilla: Venäjän valtasi Krimin vuonna 2014, ja sitä seuranneista pakotteista ja vastapakotteista aiheutui raju idänkaupan lasku, joka iski voimakkaasti juuri maitotuotteiden vientiin. Neljännes maitotuoteviennistä hävisi. Lisäksi vuonna 2015 maitokiintiöt poistuivat koko EU-alueelta, mistä seurasi tuotannon nousu ja hintojen lasku.

Yllä olevassa grafiikassa näkyy, miten maitotilojen keskimääräinen eläinmäärä ja peltoala kääntyisi laskuun vuoden 2019 ennusteessa. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Arto Latukka kuitenkin sanoo, että lopullinen vuoden 2019 tilakoko selviää vasta vuoden 2020 marraskuussa. Hän ei usko, että tilakokoon kasvu pysähtyy.

Maataloustuottajien keskusliiton maitoasiamies Marjukka Manninen kertoo, että mikäli notkahdus on todellinen, siihen on useita syitä. Heikon tuottajahinnan lisäksi muun muassa rahoituksen tiukentuminen heikentää investointihaluja. Lisäksi vanhojen viljelijöiden luopumistuen päättyminen lisäsi sukupolvenvaihdoksia vielä voimassa ollessaan.

Suurin syy hänestä on näkymien sumuisuus, koska investoinnit tehdään kymmeniksi vuosiksi.

– EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on uudistuksen alla, joten ei tiedetä tarkkaan maatalouspolitiikan sisältöä seuraaviksi vuosiksi. Se vähentää nyt investointihalukkuutta.

Huolimatta koon kasvusta keskimääräisen maitotilan talous ei ole juuri kohentunut, pikemminkin päinvastoin. Yrittäjävoitto on sukeltanut yhä syvemmälle pakkasen puolelle.

Jotta yrittäjävoittoa jäisi, tulisi tilan saada kolme talousasiaa kuntoon. Ensinnäkin kustannukset pitää saada peitettyä, toiseksi viljelijän tulisi saada tehdylle työtunnille palkka ja kolmanneksi tilaan sitoutuneelle pääomalle korkoa.

Artikkelista voi keskustella arkisin kello 22 saakka.

Yle keräsi tässä artikkelissa aiemmin lukijoiden kysymyksiä lehmistä ja maidosta. Vastusaika on nyt päättynyt.

Lue lisää: Näin suomalaiset käyttävät maitotuotteita: Maitolasit häviävät ruokapöydistä, juustoa popsitaan enemmän kuin koskaan

Kipulääkkeitä, e-pillereitä, verenpainelääkkeitä, adrenaliinikyniä, syöpälääkkeitä. Tässä muutaman lääkeryhmä, joissa on ollut saatavuusongelmia viime aikoina.

Lääkkeiden saatavuushäiriöitä on ollut tänä syksynä enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämä selviää Suomen Apteekkariliiton tekemästä perjantaina julkaistavasta kyselystä.

Apteekkariliiton mielestä tilannetta voitaisiin helpottaa apteekkien nykyistä laajemmilla oikeuksilla vaihtaa lääkkeitä.

Apteekkeja helpottaisi esimerkiksi, jos ne voisivat vaihtaa lääkkeen saatavilla olevaan vahvuuteen ja sovittaa annoksen sen mukaan, ilman yhteydenottoa lääkäriin.

Nykyisin apteekeilla on mahdollista vaihtaa lääkärin määräämä lääke esimerkiksi edullisempaan rinnakkaislääkkeeseen. Vaihto-oikeus on pakkauskohtainen, eikä lääkettä voi vaihtaa esimerkiksi eri vahvuiseen, eikä myöskään annoskokoa saa muuttaa.

Lääkkeiden vaihtuminen haittaa etenkin vanhoja ja muistisairaita

Oulussa kahta apteekkia pitävä Aila Aitamurto on työskennellyt alalla 35 vuotta. Hän muistelee, että lääkepulasta on kärsitty ennenkin, mutta nyt ongelma on poikkeuksellisen laaja.

– Tilanne ei ole koskaan ollut näin paha.

Aitamurron mukaan lääkepula on etenkin asiakkaiden kannalta harmillinen.

– Iäkkäiden ihmisten voi olla vaikea ymmärtää, että vanhaa ja tuttua lääkettä ei ole enää saatavilla. Erilainen lääkepakkaus saattaa aiheuttaa hämmennystä ja epätietoisuutta.

Reseptilääkkeiden lisäksi saatavuusongelmia on ollut myös itsehoitolääkkeissä. Esimerkiksi hyvin suosittua flunssalääke Finrexiniä ei ole saatu apteekkeihin vuoteen. Syynä tähän on lääkkeen tuotannon siirtyminen Suomesta Puolaan, jossa sen valmistamista ei ole saatu onnistumaan, Aitamurto kertoo.

Apteekit joutuvat myös tekemään paljon ylimääräistä työtä, jotta puuttuville lääkkeille löytyisi korvaaja. Niistä joudutaan soittamaan esimerkiksi reseptin määränneelle lääkärille, jotta tämä muuttaisi reseptiä sellaiseen lääkkeeseen, jota on saatavilla.

Fimean vaihtokelpoisten lääkkeiden lista on laaja, mutta edelleen sieltä puuttuu monia lääkkeitä. Aila Aitamurron mukaan yksi tällaisista lääkkeistä on ruusun hoitoon käytettävä, pistettävä penisilliini, josta on ollut maailmanlaajuisesti pulaa jo vuosikausia.

– Suomeen tuodaan määräaikaisella luvalla lääkkeestä sitä, mitä milloinkin on saatavilla. Lääkkeitä ei voi kuitenkaan vaihtaa toiseen samaa vaikuttavaa ainetta sisältävään, sillä niitä ei ole vaihtokelpoisten lääkkeiden listalla.

Lääkkeiden vaihtaminen edullisempaan rinnakkaislääkkeeseen on ollut käytössä Suomessa vuodesta 2003 lähtien. Apteekkariliiton viestintäjohtaja Erkki Kostiainen kertoo, että tulokset ovat hyviä: lääkevaihdolla on esimerkiksi saatu jo yli miljardin euron säästöt, kun lääkkeitä on vaihdettu edullisempiin rinnakkaislääkkeisiin.

Kostiaisen mukaan apteekkien nykyistä laajempi oikeus vaihtaa lääkkeitä saatavuushäiriön sattuessa vähentäisi turhia yhteydenottoja lääkäreihin. Hän kertoo, että vastaava käytäntö on jo voimassa Norjassa.

– Erehtymisen vaara lääkevaihdossa on pieni. Vaihdon selittäminen asiakkaalle lisäisi toki apteekkien työtä, varsinkin kun kyseessä on muistisairas, vanha ihminen.

Lääkepula kuormittaa myös terveyskeskuslääkäreitä

Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila tukee Apteekkariliiton esitystä. Hän toivookin Fimean ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistavan apteekkeja asiasta.

– Olisi järkevää, jos esimerkiksi kahden milligramman lääke korvattaisiin yhden milligramman lääkkeellä ja niitä otettaisiin kaksi, kun lääke ei vaihdu. Terveen järjen käyttö pitäisi sallia.

Halilan mukaan lääkettä ei kuitenkaan tulisi vaihtaa siinä tapauksessa, jos potilas ei sitä halua.

Hän kertoo, että lääkepula on hyvin kiusallinen myös lääkäreiden kannalta ja puhelut kuormittavat jo muutenkin työuupumuksesta kärsiviä terveyskeskuslääkäreitä.

– Lääkäreiden kannalta olisi ideaali, että lääkäri näkisi suoraan sähköistä reseptiä kirjoittaessaan, mitä lääkettä ei ole saatavilla.

Puuttuvien lääkkeiden liki päivittäin muuttuva lista on nähtävillä Fimean sivuilla, mutta Halilan mukaan lääkäreiden ei ole mahdollista alkaa käydä listaa läpi joka kerta lääkkeitä määrätessään.

Aina sopivaa vaihtoehtoista lääkettä ei edes löydy.

– Esimerkiksi e-pillereiden kohdalla on voitu hakea sopivaa tuotetta jopa vuosia. On kurjaa, kun joutuu määräämään sellaista lääkettä, josta tietää, ettei se ole hyvä vaihtoehto.

Alle kymmeneen lääkkeeseen vaikea löytää vaihtoehtoa

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tilastojen mukaan tänä vuonna eniten saatavuushäiriöitä on ollut hermostoon vaikuttavista lääkkeistä, kuten kipu- ja psyykelääkkeistä sekä sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeistä.

Myös sukupuoli- ja virtsaelinten sairauksien lääkkeissä ja sukupuolihormoneissa, kuten e-pillereiden saatavuudessa on ollut ongelmia.

Fimean jaostopäällikkö Johanna Linnolahti sanoo, että kriittisimpiä lääkkeitä, joista on ollut pulaa, ovat olleet rintasyöpälääke letrotsoli ja adrenaliinikynät. Nyt niiden saatavuus on jo parempi, vaikka puutteita on edelleen.

– Syöpälääkkeessä kyseessä on erittäin haavoittuvan potilasryhmän hoito. Adrenaliinikynä puolestaan käytetään vakavien allergisten reaktioiden hoidossa ja sille on ollut vaikea löytää korvaajaa.

Syyskuun loppuun mennessä lääkeyritykset olivat tehneet 1151 ilmoitusta ihmisille tarkoitetuista lääkkeistä, joiden saatavuudessa on ollut häiriöitä. Vaikka puutteita on paljon, suurimmalle osalle lääkkeistä löytyy kuitenkin korvaava vaihtoehto.

Linnolahden mukaan vuosittain alle kymmenessä tapauksessa lääkkeelle on ollut vaikea löytää muuta korvaavaa lääkettä.

Ongelmien taustalla raaka-aineiden halpatuotanto

Lääkkeiden saatavuushäiriöt alkoivat lisääntyä vuosien 2016 ja 2017 aikana. Ongelma ei koske pelkästään Suomea, vaan on maailmanlaajuinen.

Taustalla on lääkeaineiden tuotannon keskittäminen säästösyistä harvoihin lääkeainetehtaisiin Intiassa ja Kiinassa. Niiden tuotanto-ongelmat heijastuvat useisiin rinnakkaislääkkeisiin. Kiinassa tehtaita on jopa suljettu niiden aiheuttamien ympäristöongelmien vuoksi, Apteekkariliiton viestintäjohtaja Erkki Kostiainen sanoo.

Suomi on riippuvainen tuontilääkkeistä, sillä jopa 80–90 prosenttia lääkkeistä tuodaan Suomen ulkopuolelta.

Aila Aitamurto ei usko lääkkeiden saatavuusongelman helpottavan, päinvastoin. Suomen lääkemarkkinat ovat pienet, eivätkä välttämättä kovin houkuttelevat.

– Lääkevaihto säästää yhteiskunnan varoja, mutta tekee samalla Suomesta ei niin houkuttelevan markkina-alueen. Kannattaako lääkeyritysten tuoda Suomeen lääkkeitä, jos niiden hinnat laskevat kovin paljon, Aitamurto aprikoi.

Onko sinulla loppunut jokin lääke? Keskustele aiheesta kello 22:een saakka!

Suomalaiset asuvat yhä enemmän yksin. Tämä näkyy jo ruokakaupoissa. Sinkkutaloudet eivät halua jättipaahtoleipäpakkauksia, eivätkä puolentoista litran maitopurkkeja.

Kaupat eivät enää voi sivuuttaa 1,2 miljoonaa yhden hengen taloutta. Ruokahävikistä halutaan eroon, eivätkä yksinasuvat halua leipää homehtumaan ruokakaappiin.

Yle selvitti yhden hengen talouksien syömistä K-kaupoista ja SOK:lta.

Porilainen K-kauppias Niko Rantala omistaa kolme elintarvikeliikettä. Yksi sijaitsee lähiössä, toinen omakotialueella ja kolmas opiskelijoiden suosimassa korttelissa.

Kaupan sijainti vaikuttaa ratkaisevasti valikoimaan. Ostokset koostuvat pikkueristä.

– Opiskelija-alueella keskimääräinen ostos on kymmenen euroa. Näillä alueilla menee kolmioleipiä, pakasteita ja nuudeliannoksia, Rantala sanoo.

Aamulla opiskelijat ostavat limsaa, kahvia ja eväitä paistopisteistä. Illalla kaupasta haetaan pakastepizzoja ja makaronia.

Myös pullokoot ovat opiskelija-alueella erilaiset kuin omakotialueilla. Sinkkualueilla kaupaksi käyvät puolen ja puolentoista litran pullot.

Terveysbuumista huolimatta lohturuokaa ostetaan etenkin iltaisin töiden ja urheiluharjoitusten jälkeen.

– Iso osa liikevaihdosta tulee panimotuotteista, perunalastuista, virvoitusjuomista ja jäätelöstä, Rantala sanoo.

Uudet ruoka- ja juomavillitykset saapuvat yksinasuvien alueille pian ja vaihtuvuus on kovaa. Tämä koskee etenkin pienpanimo-oluita.

Muualla Suomessa kuluu piimää ja makkaraa

Maaseudulla ja pienissä kaupungeissa yksinasuvien ruokavalio näyttää aivan toisenlaiselta. Siellä yksin asuvat poikamiehet ja leskeksi jääneet naiset. 75 prosenttia yli 75-vuotiasta naisista asuu yksin.

Yle näytti yhden hengen talouksien kuntien kärkilistan SOK:lle. SOK:n analyytikot laskivat, mitä ostetaan Salesta ja S-marketeista pienillä paikkakunnilla.

Tällaisia kuntia ovat esimerkiksi Forssa, Hartola, Kemi ja Kuhmoinen. Niissä juodaan perinteiseen tapaan maitoa, piimää ja kotikaljaa.

Lihatuotteiden kärkipäässä olivat porsas, nauta, ruokamakkarat ja leikkeleet.

Kylmätiskistä ostetaan kalaa ja perinteiseen tyyliin: sillejä ja silakoita.

Pullaa menee ja pienillä paikkakunnilla leivotaan

Makea maistuu myös harvaanasutuilla seuduilla. Munkkeja ja pullia kuluu sekä tuoreena että pakasteina. Moni leipoo vielä myös itse ja ostaa vain tarvikkeet.

Työläämpiä ruoka-annoksia sekä suuret että pienet perheet kokkaavat lähinnä viikonloppuisin. Viikolla halutaan ruokaa, joka valmistuu nopeasti.

Lopputulema on, että se mikä käy kaupaksi Forssassa tai Sysmässä, ei ole välttämättä myyntivaltti Helsingin Kalliossa ja päinvastoin.

Lisää aiheesta:

Päättäjät puhuvat vain lapsiperheistä, vaikka sinkkujen määrä räjähtää: Näillä 10 paikkakunnalla puolet talouksista on yhden hengen ruokakuntia

"Perhe on vähän vanhanaikainen haave" – Ylen kone näyttää, kuinka moni ikäisesi asuu yksin

Ensin avattiin jättiläismäinen kauppakeskus Redi. Sitten tuli isompi Mall of Tripla, nimeltäänkin ainutlaatuinen suomalaisen idiotismin monumentti. Kalasatamaan rakennettiin 35-kerroksisia taloja. Laajenevan Helsinki-Vantaan lentoaseman liikennemäärät kohosivat uuteen ennätykseen.

Lehdestä luin, että ei tämä vielä mitään, Pasilaan tulee vielä korkeampia taloja aivan pian. Kauppakeskuksia avataan myös Tapiolaan sekä Tampereelle rakennettavan kannen päälle. Epäilemättä myös Turkuun, Ouluun ja Kuopioon. Vantaalle avattiin valtaisa outlet-ostoskylä (en tiedä mitä se tarkoittaa, enkä todellakaan aio ottaa selvää).

Avajais-, rakennus- ja matkustusuutisten paksun virran katkaisee silloin tällöin viesti: ihmiskunta kuluttaa liikaa, luonto järkkyy. Lajit tuhoutuvat, ilmasto muuttuu, jäätiköt sulavat.

Ylikulutuspäivä mainitaan laimeasti uutisissa, mutta oikeasti valtionhallinnossa taputetaan käsiä, kun kulutus triplataan.

Asia on ollut tiedossa lapsuudestani saakka. Kaukaisella 1980-luvulla kirjoitettiin muistaakseni, että vuoden 2020 tienoilla ollaan nykymenolla kusessa, mutta että vielä on aikaa muuttaa asioita.

Mitään ei kuitenkaan muutettu ja kusessa ollaan. Mitään ei silti aiota muuttaa nytkään. Ylikulutuspäivä mainitaan laimeasti uutisissa, mutta oikeasti valtionhallinnossa taputetaan käsiä, kun kulutus triplataan. Superrikas Björn Wahlroos kiukuttelee uutisissa, miten on kauheaa, kun Suomessa ei olla ihan yhtä rikkaita kuin Ruotsissa.

Mutta nyt on viimeinkin kerrottavissa positiivinen uutinen, nimittäin se, että lama alkaa pian. Kuulemma talouskasvu on taittumassa ja yritysten odotukset heikkenevät. Ristin käteni ja sanon: kiitos hyvä Jumala tästä uutisesta. Älä enää koskaan anna tulla uutta nousukautta.

Olen elänyt tähän ikään monta nousukautta ja lamaa ja voin varmuudella sanoa, että lama-aika on parempi.

Opitaan kantapään kautta se, mikä tulisi oppia jo pyhäkoulussa, nimittäin että raha ja menestys ei ole tärkeää vaan aivan muut asiat.

Nousukaudella ihmisillä on kännyköitä, kelloja ja autoja. Heillä on kauhea kiire, he ovat ylpeitä ja itsekkäitä. Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan julkaisema tutkimus huipputuloisten maailmankuvasta kertoo rikkaiden ylimielisyydestä ja kiittämättömyydestä. Nousukaudella näitä rikkaita tulee sitten enemmän.

Toisin on lama-aikana. Silloin arvoon nousevat kierrättäminen, sienestäminen ja kirjastossa käynti. Ruvetaan pitämään hiljaisuuden retriittejä ja viettämään aikaa lähimmäisten kanssa. Sanalla sanoen, opitaan kantapään kautta se, mikä tulisi oppia jo pyhäkoulussa, nimittäin että raha ja menestys ei ole tärkeää vaan aivan muut asiat.

Nousukaudella ihminen ajattelee itseään. Lama-aikana ihmiset alkavat pakon edessä ajatella toisiaan. Nousukaudella ihmisarvo liittyy menestykseen ja työhön, lama-aikana tajutaan, että eihän se niin voi olla, että elämällä on arvo itsessään.

Nousukaudella talous on suurta, mutta elämä pientä. Lama-aikana elämä on taas suurta.

Eikö se ole epäilemättä parempi, että minut suljetaan pienempään asuntoon viettämään hiljaista elämää? Todennäköisesti keksin silloin aikaisempaa todempia ajatuksia.

Ymmärrän kyllä, että kun lama tulee, minäkin varmaan joudun työttömäksi. Olenhan töissä yliopistoissa ja yliopistojen rahoitusta epäilemättä taas leikataan. Mutta hyvähän se vain on tietenkin, että en matkustele Chicagon ja Hongkongin ylimääräisiin tutkijatapaamisiin kuluttamaan ihmiskunnan viimeisiä luonnonvaroja ja omia hermojani.

Eikö se ole epäilemättä parempi, että minut suljetaan pienempään asuntoon viettämään hiljaista elämää? Todennäköisesti keksin silloin aikaisempaa todempia ajatuksia, joita voin julkaista tällaisissa kolumneissa, joista sitten maksetaan aiempaa vähemmän.

Jos emme osaa nauttia lamasta, meillä ei ole tulevaisuutta. Maailman voi nimittäin pelastaa ilmastonmuutokselta ja lajien sukupuutolta vain ikuinen lama, jatkuvan kasvun vaihtuminen pienenemiseen ja kutistumiseen.

Mutta ei se mitään. Silloinkin kun ei ole hurjaa kehitystä ja eteenpäin menoa, elämä jatkuu ihanana ihmeenä. Käykääpä vain katsomassa millaista elämä on Forssassa, Harjavallassa, Outokummussa ja lukemattomissa muissa taantuvissa taajamissa, joihin ei nouse uusia kauppakeskuksia. Siellä näette, mitä on lama.

Se on erinomaista, rikasta todellisuutta, elämää täynnä tunteita, kauneutta ja luonnon ihmeitä. Lihan outoa sykettä ja tempoilua nahan alla, uusien päivien iloista odottamista, näkemistä ja kokemista.

Sellaista elämää, mihin ihmiskunnan tulisi pyrkiä.

Janne Saarikivi

Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja todennäköisesti eri mieltä kanssasi.

Aiheesta voi keskustella 29.11. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Janne Saarikiven kolumni: Kulutusboikottien sijaan ilmastokysymyksen voi ratkaista vanhaa työväenliikettä muistuttava kansainvälinen liike

Pekka Juntin kolumni: Helsingin pimeydestä

Pekka Juntin kolumni: Soinen maa ei elättänyt kaikkia

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) on tyrmistynyt Postin hallituksen puheenjohtajan Markku Pohjolan tänään kertomista uusista tiedoista postikohuun liittyen.

Pohjola kertoi tänään tiedotteessa, että Postin suunnitelmilla ja pakettilajittelun liikkeenluovutuksella Posti Palvelut Oy:lle on ollut omistajaohjauksen tuki.

Pääministeri Antti Rinne (sd.) sanoi eilen eduskunnassa kyselytunnilla, ettei Postin hallitus noudattanut Paateron kieltoa liikkeenluovutukseen.

– Me pohdimme jo eilen kyselytunnin jälkeen, että Rinne antaa nyt suoraan ymmärtää, että Postin johto valehtelee. Ja nyt Postin johdon kommentit viittaavat siihen, että ministeri (Sirpa) Paatero valehtelee. Jos näin on, mielestäni ministeri Paatero ei voi jatkaa. Ja jos pääministeri Rinne tietoisesti valehtelee, niin hänen tulisi myös tehdä henkilökohtaiset johtopäätöksensä.

Mitä tarkoitatte tällä?

- Erota.

Orpo: Näyttää selvältä, että pääministeri on tietoisesti yrittänyt johtaa eduskuntaa harhaan

Myös kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo (kok.) oli tyrmistynyt Pohjolan kertomista tiedoista.

Orpo kommentoi Twitterissä, että Rinteen puheet olivat jo aiemmin heikoilla jäillä.

– Näyttää selvältä, että pääministeri on tietoisesti yrittänyt johtaa eduskuntaa harhaan. Näin toimiva pääministeri ei ansaitse eduskunnan luottamusta, Orpo kirjoittaa twiitissään.

Asuntojen hintojen lasku ei ole enää vain syrjäkylien riesa.

Myös Suomen suurimmissa kaupungeissa on kymmeniä laajoja alueita, joissa asuntojen neliöhinta on niin matala, että taloyhtiöiden on lainatarpeissaan on turha koputella pankkien ovelle. Lainaa ei heru, sillä asunnon arvo ei riitä vakuudeksi taloyhtiön remonttilainaan.

Tampereella, Suomen kolmanneksi suurimmassa kaupungissa on kuusi postinumeroaluetta, joilla asuntojen keskimääräinen hinta neliömetriltä on niin halpa, että se ei riitä vähänkään suuremman remonttilainan vakuudeksi.

Vantaalla tällaisia alueita on kolme, Oulussa yhdeksän, Turussa viisi, Jyväskylässä kahdeksan ja niin edelleen.

Tämän jutun viisi karttaa kertovat kerrostalojen asuinneliöiden keskihinnat Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa postinumeroalueittain.

Lisäksi jutun lopussa on taulukko, josta voit hakea alueittain suurimpien kaupunkien hintatiedot.

Turha haikailla lainaa liian halpaan asuntoon

Kymmenessä suurimmassa kaupungissa on 51 postinumeroaluetta, joilla keskihinta per neliömetri jää alle 2 000 euron rajan.

Asuntorahoittaja Hypo pitää juuri 2 000 euron hintaa ratkaisevana kynnyksenä, kun taloyhtiö lähtee hakemaan lainaa hiukan suuremmalle remontille. Summaa ei ole keksitty sattumalta, vaan sen perustuu kylmiin laskelmiin.

Esimerkiksi putkiremontti voi maksaa tuhat euroa asunnon neliömetriä kohti. Yleensä pankki kelpuuttaa asunnon arvosta noin puolet vakuudeksi lainalle. Asunnon neliöhinnan pitää olla siis vähintään kaksi tonnia, jos halutaan tonnin laina.

Yle käsitteli samaa aihetta runsas kaksi vuotta sitten. Silloin ratkaisevana hintarajana pidettiin 1 500 euroa. Raja on nyt noussut 500 eurolla, koska remontit ovat kallistuneet.

Remonttilainaa alkaa olla vaikea saada, jos esimerkiksi 50 neliömetrin kaksion hinta jää alle 100 000 euron.

Hypon asuntorahoitusjohtaja Päivi Salo arvioi, että luvassa ei ole "äkillisiä pomppuja", mutta suunta on selvä – lainansaannin hintaraja tulee nousemaan.

– Ilman muuta suunta on ylöspäin. Siihen johtaa pankkien sääntely ja vakuusarvostuksen kriittisempi tutkiskelu.

Salon mukaan ratkaisevan rajan alapuolelle jääminen tarkoittaa sitä, että taloyhtiön remontti lykkääntyy tai jää jopa kokonaan tekemättä. Toki on mahdollista, että kukin asukas ottaa henkilökohtaista lainaa yhtiön remonttia varten.

Mutta miten käy, jos vaikka kymmenen asunnon yhtiössä yhdellä asukkaalla ei ole varaa ottaa henkilökohtaista lainaa? Silloin voidaan joutua tilanteeseen, jossa muiden asukkaiden on tultava hätiin.

– Silloin voi harkita kustantavatko muut osakkaat remontin, mutta yhtiölainaa ei varmaankaan saa.

Joskus muut osakkaat voivatkin olla halukkaita tekemään remonttia yhden osakkaan puolesta, jos vaihtoehtona on vaikkapa vuotava katto. Tai sitten voi käydä niin, että remontti jää tekemättä, talon kunto heikkenee, arvo laskee, lainansaanti vaikeutuu ja alamäki jatkuu synkkään loppuun saakka.

Yhtiön laina asukkaan omaan piikkiin

Jyväskyläläinen rivitaloyhtiö on yksi monista, jolla on karvaita kokemuksia siitä, että edullinen koti voi olla ongelma.

Vain kolmen kilometrin päässä kaupungin keskustasta sijaitseva, vuonna 1975 rakennettu kolmen asunnon rivitalo oli tarkoitus päivittää kerralla tälle vuosituhannelle.

Rivitaloyhtiössä oli suunniteltu vähän isompaa remonttia kerralla. Piirrokset oli tehty ja urakoitsijankin kanssa sovittu asiasta. Yllättäen pankki kuitenkin ilmoitti, että lainaa ei heru ainakaan pyydettyä 160 000 euroa.

Toisesta, kolmannesta ja neljännestä pankista saatiin sama vastaus. Lopulta aloitusvalmiille hankkeelle annettiin pakit kymmenestä rahoituslaitoksesta.

– Kaikilta tuli sama viesti. Ei lainaa yhtiölle, mutta henkilökohtaisesti kullekin asukkaalle siitä voitaisiin neuvotella, kertaa tapahtumia vieläkin tuohtunut APV Isännöintipalvelun Ari Vaskelainen.

Sen jälkeen "käynnistettiin halpuutuskierros", kuten Vaskelainen luonnehtii. Remontista tingittiin pois roska-, piha- ja pyöräkatos. Sen sijaan julkisivut ja katto saatiin päivitettyä uuteen uskoon asukkaiden omilla, yhteensä 130 000 euron lainoilla. Nyt rakennustyöt on saatu onnellisesti loppusuoralle ja yli 40-vuotias talo on kuin uudesti syntynyt.

Asuntosijoittaja saa kalleimman lainan

Miksi sitten pankit myöntävät asukkaalle helpommin henkilökohtaista lainaa kuin taloyhtiölle remonttilainaa?

Ne arvioivat, että omaa kotiaan varten lainaa ottava asukas pitää huolta talosta ja asunnosta jopa varmemmin kuin taloyhtiö. Sen sijaan taloyhtiön hoitaminen voi olla kirjavaa. Hypon Päivi Salo sanookin, että luottokelpoiselle asukkaalle myönnetään lainaa halvemmalla kuin taloyhtiölle.

Laina on taloyhtiölle vielä kalliimpaa, jos talossa on paljon sijoitusasuntoja. Kalliimpi hinta kattaa suurempaa riskiä. Jos sijoittaja joutuu vaikeuksiin ja jättää vastikkeet maksamatta, vakuutena oleva asunto voidaan myydä, mutta sen hinta on voinut laskea.

Viime vuosina nopeasti kasvanut asuntosijoittaminen ei ole remonttilainan hakemisessa eduksi. Salo puhuu "sijoittaja-altistumisesta".

– Jos yhtiössä on korkea sijoittaja-altistuminen, on lainan hinta korkeampi. Kun puhutaan yli 50:stä prosentista aletaan olla jo aika korkealla tasolla.

Vaskelaisen mukaan jo 25 tai 30 prosentin sijoittajaosuus yhtiössä alkaa nostaa taloyhtiön korkoa.

Viidessä kartassa on kunkin postinumeroalueen kerrostaloasuntojen keskimääräinen hinta viime vuoden heinäkuusta tämän vuoden syyskuun loppuun. Tilastoon on koottu toteutuneiden kauppojen hinnat. Mukana on vain vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat. Kultakin alueelta lasketaan keskihinta, jos kauppoja on tehty vähintään kuusi.

Katso tästä kymmenen suurimman kaupungin hintatiedot

Listalla voit järjestää alueet postinumeron tai hinnan mukaan. Hakurivin avulla voit etsiä oman alueesi.

Voit myös keskustella aiheesta tänään perjantaina klo 17 asti. Osaavatko taloyhtiöt ennakoida remontteja vai kasaantuvatko asiat? Kohtelevatko pankit oikeudenmukaisesti lainaa hakevia yhtiöitä?

Rullaa taulukkoa alaspäin niin pääset keskustelemaan aiheesta.

• Posti-sotkun keskiössä ollut omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) on esittänyt eronpyyntönsä, ja jäänyt sairauslomalle. Asiasta kertoi pääministeri Antti Rinne (sd.) tiedotustilaisuudessa perjantaina päivällä.
• Rinne arvosteli kovin sanoin Postin hallitusta vääristä tiedoista, mutta ei sanonut, vaihtuuko Postin hallitus.
• Aiemmin perjantaiaamuna Postin hallituksen puheenjohtaja Markku Pohjola tiedotti, että pakettilajittelun liikkeenluovutuksella Posti Palvelut Oy:öön on ollut valtion omistajaohjauksen tuki.
• Pohjolan mukaan siirron valmisteluvaiheessa omistaja eli valtio ei esittänyt vastustavansa liikkeenluovutusta.

Kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) eroaa. Pääministeri Antti Rinne (sd.) kertoi perjantaina tiedotustilaisuudessa, että Paatero esitti tänään eronpyyntönsä itse. Rinne hyväksyi eronpyynnön.

Rinne sanoi, että eronpyyntöä edelsi puhelu, jossa Rinne kertoi, miltä tilanne Paateron osalta näyttää. Paateron seuraajasta ei ole vielä tietoa.

Rinteen mukaan Paatero ei ole noudattanut hänen antamia ohjeita siitä, miten Postin omistajaohjausta pitää tehdä. Rinteen mukaan Paatero ei tuonut tarpeeksi voimakkaasti valtio-omistajan näkemystä asiasta Postille.

Rinne kuitenkin korosti, että Posti on toiminut väärin ja Postin hallituksen asemaa pohditaan. Pääministeri syytti Postia siitä, että se on yrittänyt häivyttää riitaan liittyviä keskeisiä päivämääriä tiedotteissaan.

Valtioneuvoston kanslia kertoi hetki ennen infon alkua Paateron jäävän sairauslomalle kahdeksi viikoksi.

Perjantaina tapahtumat alkoivat vyöryä, Postin hallituksen puheenjohtaja Markku Pohjola totesi aamupäivällä tiedotteessa, että pakettilajittelun liikkeenluovutuksella on ollut valtion omistajaohjauksen tuki.

Pohjolan mukaan siirron valmisteluvaiheessa omistaja eli valtio ei esittänyt vastustavansa liikkeenluovutusta, ei suullisesti eikä kirjallisesti.

– Kuten julkisuudessakin on todettu, Posti on informoinut ministeriä liikkeenluovutusta koskevista suunnitelmista valmistelun aikana, Pohjola sanoi tiedotteessa.

– Jos omistajalla olisi ollut eriävä kanta ja sellainen olisi tuotu esille, olisimme siihen ehdottomasti reagoineet, vaikka kysymys onkin hallituksen päätösvaltaan kuuluvasta asiasta, Pohjola korosti.

Rinnne totesi torstaina kyselytunnilla ministeri Paateron sanoneen Postille, ettei hallitus hyväksynyt postilaisten siirtoa, mutta Posti ei totellut.

Postin hallituksen tämänpäiväisen avautumisen jälkeen kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo syytti saman tienpääministeri Antti Rinnettä tietoisesta eduskunnan harhaanjohtamisesta.

– Näin toimiva pääministeri ei ansaitse eduskunnan luottamusta, sanoo Orpo Twitterissä.

Panokset kovenivat jo keskiviikkona, kun kokoomus, kristillisdemokraatit ja Liike Nyt jättivät hallitukselle välikysymyksen koskien työmarkkinatilannetta ja omistajaohjausta Postin tapauksessa.

Posti-sotku syvenee ja syvenee

Taustalla on viime viikkoina muhinut soppa siitä, tiesikö ja hyväksyikö ministeri Paatero Postin suunnitelmat vai ei. Paatero itse on aiemmin esimerkiksi sanonut kuulleensa Postin suunnitelmista vasta jälkikäteen, kun päätökset siirroista oli jo tehty.

Eilen torstaina pääministeri Rinnettägrillattiin samasta asiasta eduskunnan kyselytunnilla. Rinne vastasi grillaajille Paateron sanoneen Postin hallitukselle, ettei hallitus hyväksy postilaisten siirtoja toiseen yhtiöön, mutta silti Posti teki siirron 700:sta pakettilajittelijasta.

– Postin hallitus esitteli Paaterolle päätöksiä, joiden mukaan 8 100 ihmistä siirretään 1. marraskuuta toiseen yritykseen. Ja että 700 pakettilajittelijaa siirretään toiseen sopimukseen 1. marraskuuta. Ministeri Paatero on todennut, että tämä ei omistajalle käy. Tuon keskustelun jälkeen Posti muutti tilannetta ja 700 ihmistä siirrettiin. Se oli vastoin omistajan selkeää tahtotilaa, Rinne sanoi kyselytunnilla eilen.

Tämänpäiväisessä tiedotteessaan Postin hallitus vastaa erittelemällä koko tapahtumien kulun päivämäärineen.

Postin hallituksen puheenjohtaja Markku Pohjolan mukaan Postin hallitus esitteli omistajaohjausministeri Paaterolle liikkeenluovutussuunnitelmia ja taustaperusteluita ensimmäistä kertaa 7.6.2019, ja että ministerin avustajien kanssa asiaa käytiin läpi tarkasti 8.8.2019.

Pohjolan mukaan ministeriä informoitiin myös pari päivää myöhemmin, 10.8.2019. Seuraavana päivänä alkoikin jo yhtiön hallituksen kokous, jossa päätökset siirrosta tehtiin. Pohjolan mukaan käytännön yksityiskohdat aikatauluineen ja julkistussuunitelmineen esiteltiin Paaterolle vielä elokuun 21. päivänä. Pakettilajitteluun tulevista muutoksista kerrottiin Paateron avustajille Pohjolan mukaan 29.8.2019.

Pohjola kertoo Paateron esittäneen 3.9.2019 aikalisää Postin työehtosopimusten muuttamisessa, mutta tämän jälkeen omistajaohjaus ei ole vaatinut liikkeenluovutuksen perumista, Pohjola huomauttaa.

Tällä viikolla tehdyn uuden työehtosopimuksen mukaan pakettilajittelun henkilöstön liikkeenluovutusta ei peruttu.

Lue lisää:

Pääministeri Rinne kyselytunnilla: Posti ei noudattanut omistajaohjausministerin kieltoa työntekijöiden siirrossa – "Paatero totesi, ettei tämä käy"

Rinne eduskunnassa: Posti halusi siirtää 9 000 työntekijäänsä uuteen työehtosopimukseen, hallitus torppasi aikeet

Mustamakkara lienee tunnetuin suomalainen ruoka, joka yhdistetään tiettyyn kaupunkin. Kaikki tietävät, että mustamakkara kuuluu Tampereelle.

Vaasassa juhlitaan nyt lauantaina vaasalaisuutta oman paikallisherkun voimin. Päivän juhlallisuuksien särpimeksi vaasalaisille tarjotaan vaasalaiseksi nimettyä tillimakaronia.

Mustamakkara kuuluu Tampereelle -tunnettuuteen Vaasalla ja tillimakaronilla on vielä matkaa. Esimerkiksi maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen kehityspäällikkö Marita Suontaustalle ruokalaji on tuntematon.

– Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan kuullutkaan tillimakaronista, Suontausta nauraa.

Tillimakaronia 2000 vieraalle

Faton ja Fatos Kavaja tulivat perheensä kanssa Vaasaan 90-luvun lopulla Kosovon sodan jaloista Mitrovican kaupungista. Nykyisin veljeksillä on Vaasan keskustassa kaksi ravintolaa Illyrian's ja Himas.

Kaupungin torijuhliin veljekset valmistavat tillimakaroniannokset 2000:lle ihmiselle. Se tarkoittaa 400 litran makaronin keittämistä. Urakkaan on varattu koko juhlaa edeltävä yö.

Veljekset mieltävät tillimakaronin vaasalaiseksi ilmiöksi, jolla on balkanilaisia juuria.

– Uskon vahvasti, että tillimakaroni on saanut alkunsa Vaasasta. Ennen meitä tällä paikalla ovat toimineet Europa ja Sarajevo -nimiset pizzeriat, joissa sitä tarjottiin. Me olemme muokanneet reseptiä hieman ja siitä on tosi paljon tykätty, Fatos Kavaja kertoo.

Tillimakaroniresepti on yksinkertainen. Keitetty makaroni jäähdytetään ja sen jälkeen siihen lisätään rypsiöljyä, aromisuolaa ja leikattua tilliä. Ainekset sekoitetaan hyvin ja annetään asettua yön yli viileässä.

– Tämä on aivan mun oma mielipide, ei välttämättä täysin totta, mutta Balkanilla tykätään maustaa ruokaa ja jopa vähän leikitellä mausteilla. Ehkä puolivahingossa tai ihan tarkoituksella on sitten syntynyt tillimakaroni, Fatos Kavaja nauraa.

Paikallisherkkua oikeassa ympäristössä

Tillimakaroni on paikallisherkku. Paikallisena erikoisuutena sillä on oma arvonsa.

– Tillimakaroni on varmaan lähtenyt leviämään, kun sitä on ensin joku valmistanut ja siitä on tykätty, Marita Suontausta arvelee.

Ruoka muuttuu ajan ja tarpeen myötä. Suontausta muistuttaa, että esimerkiksi karjalanpiirakka muuntuu nykyään myös vegaaniksi tai gluteenittomaksi.

Paikallisesta ruokaerikoisuudesta tekee tavallistakin herkullisemman ympäristö, missä se syödään.

– Poronkäristystä tai Kanariansaarten ryppypottuja voi tehdä kotona, mutta ei se ole sama kuin syödä niitä Lapissa tai Kanariansaarilla, eivätkä ne maistu samalta. Siitä, että syö tillimakaronia Vaasassa, tulee eri tunnelma.

Suontaustan mukaan tillimakaronin tarkkaa historiaa ja vaasalaisjuuria ei ole tarpeen tietää, mutta sitä voi silti pitää paikallisena erikoisuutena.

– Ei tarvitse osata osoittaa sen historiaa. Voidaan sanoa esimerkiksi, että tillimakaroni on tyypillistä alueen pizzeriaruokaa. Enpä tiedä, onko sitä tarjolla, jos mennään pizzeriaan esimerkiksi Tampereella tai Helsingissä.

"Ei voita mustamakkaraa"

Vaasan yliopiston käytävillä nokialaisen Venlan, seinäjokelaisen Jutan ja alavutelaisen Veeran ensimmäisenä mielikuvana tillimakaronista tulee Vaasa ja vaasalaisuus.

Tosin varauksetonta suosiota se ei saa, vaikka onkin opiskelijoille tuttu ruoka paikallisista ravintoloista.

– En ole koskaan maistanut sitä, mutta tiedän minkä näköistä se on ja vähän epäilen et voiko olla hyvää, tuumii Venla hieman epäluuloisena.

Espoosta Vaasaan kauppatieteitä opiskelemaan muuttanut Jaakko sanoo törmänneensä tillimakaroniin ensimmäistä kertaa Vaasassa. Kaupungin markkinointikampanjaan paikalliseksi mielletty ruoka hänen mukaansa sopii.

– Onhan se ihan hyvä markkinointitempaus. Ainakin meidän opiskelijoiden keskuudessa se on herättänyt huomiota.

Jyväskyläläinen Jonne puolestaan antaa tillimakaronille melko tylyn tuomion, vaikka suostuisikin sitä maistamaan jos tilaisuus tarjoutuisi.

– Todella outoa, ensimmäistä kertaa kuulen koko ruokalajista. Se antaa Vaasasta maalaisen vaikutelman, mies tuumii.

Tampereelta tullut Aleksi suhtautuu tillimakaroniiin selvästi myönteisemmin.

– Positiivisia mielikuvia se herättää ja on ihan mukava vaasalainen herkku, mutta ei se mustaa makkaraa voita.

Postin hallituksen puheenjohtaja Markku Pohjola ei aio jättää tehtäväänsä, vaikka Postin johto sai tänään poikkeuksellisen jyrkkää kritiikkiä pääministeri Antti Rinteeltä (sd.).

Pohjola sanoi STT:lle, että yhtiön hallituksen kokoonpano on aina osakkeenomistajan päätettävissä ja osakkeenomistaja tekee siitä päätökset milloin parhaaksi näkee, normaalisti tavanomaisena yhtiökokouspäivänä. Hän huomautti, ettei voi tietää, mihin valtio asiassa päätyy.

– Ei se ole mikään itsestäänselvyys, ainakaan minulle, Pohjola sanoi.

Pääministeri Rinteen tiedotustilaisuudessa esittämä arvostelu ei tullut Pohjolalle yllätyksenä.

– Ei se yllättänyt. Siinä on kyse tietenkin myös siitä, että Rinteen täytyy jo asemansa puolesta puolustaa sitä, mitä hän on sanonut aikaisemmin, ja silloin näiden kysymysten esille ottaminen on ihan normaalia.

Pohjola vahvisti Rinteen kertoman tiedon, ettei pääministeri ole ollut suoraan yhteydessä Postin johtoon, mikä on myös valtion omistajaohjauksen toimintaperiaatteiden mukaista.

"Posti on informoinut ministeriä"

Pohjola oli perjantaina työmatkalla Ruotsissa, eikä ollut siksi ehtinyt tarkemmin seurata Posti-jupakan uusimpia käänteitä.

Postin perjantaiaamuna lähettämässä tiedotteessa hän sanoi, että Postille ei ole esitetty missään vaiheessa valmistelun aikana suullisesti tai kirjallisesti, että valtio-omistaja vastustaisi pakettilajittelun liikkeenluovutusta Posti Palveluihin.

Tämän tiedotteen sisältö on hänen mukaansa edelleen voimassa, eikä sitä ole tarvetta miltään osin muuttaa.

Pohjolan mukaan Postilla ja omistajaohjauksella on ollut jatkuva keskusteluyhteys, missä myös virkamiehet ovat olleet keskeisessä roolissa.

– Kuten julkisuudessakin on todettu, Posti on informoinut ministeriä liikkeenluovutusta koskevista suunnitelmista valmistelun aikana. Jos omistajalla olisi ollut eriävä kanta ja sellainen olisi tuotu esille, olisimme siihen ehdottomasti reagoineet, vaikka kysymys onkin hallituksen päätösvaltaan kuuluvasta asiasta, Pohjola korosti.

Omistajaohjausministeri esitti 3. syyskuuta aikalisää Postin työehtosopimusten muuttamisessa, mutta tämän jälkeen omistajaohjaus ei ole Pohjolan mukaan vaatinut liikkeenluovutuksen perumista.

Singaporen hallitus on ottanut käyttöön kiistellyn valeuutislakinsa, kertoo CNN. Se on vaatinut kahteen Facebook-päivitykseen oikaisun, jonka mukaan teksti sisältää virheellistä tietoa.

Toinen korjaustekstin alkuunsa saanut päivitys on oppositiopoliitikko Brad Bowyerin tekemä. Hän kyseenalaistaa päivityksessään hallituksen terveydenhoitovarojen käyttöä ja investointipäätöksiä.

Toinen hallituksen virheellisenä pitämä päivitys on australialaisen States Times Reviewin Facebook-sivulla. Päivityksessä sanotaan, että Singaporen poliisi olisi pidättänyt henkilön, joka paljasti poliitikon uskonnollisia kytköksiä.

Facebook on lisännyt Bowyerin päivityksen alkuun tekstin, jossa lukee: "Tässä päivityksessä on väärää tietoa. Klikkaa tätä linkkiä, niin näet oikeaa tietoa." Linkki vie Singaporen hallituksen sivulle, jossa yksilöidään päivityksen virheet.

Facebook vetoaa maan lakiin

Singapore otti käyttöön valeuutislakinsa viime kuussa. Lain mukaan hallitus voi vaatia poistamaan valeuutisen tai lisäämään korjaustekstin sen yhteyteen.

Valeuutisten levittäjälle voi olla luvassa myös kovat sakot tai jopa viiden vuoden vankilatuomio.

Laki on herättänyt runsaasti vastustusta, koska sen on pelätty kaventavan maan sananvapautta entisestään. Singapore on esimerkiksi maailman lehdistönvapauslistauksessa sijalla 151.

Myös Facebook on vastustanut lakia. Tänään se kertoi uutistoimisto Reutersille merkinneensä korjaustekstit, koska Singaporen laki niin vaatii.

– Toivomme, että laki ei vaikuta sananvapauteen ja että sitä käytetään harkiten ja läpinäkyvästi, Facebook kommentoi.

Lue myös:

Suomi nousi lehdistönvapausindeksissä toiselle sijalle, edellä vielä Norja

Valtion omistamista yrityksistä vastaava ministeri Sirpa Paatero (sd.) pyysi tänään eroa tehtävästään pääministeri Antti Rinteeltä (sd.). Kaksikolla ei käytännössä ollut enää muuta tietä ulos tilanteesta.

Taustalla on Postin suunnittelema 700 pakettilajittelijan työehtojen heikennys ja sitä seurannut lakko.

Lakko päättyi keskiviikkona työntekijäpuolen voittoon. Nyt kyse oli siitä, ovatko Paatero ja Rinne puhuneet totta.

1. Tiesikö Paatero Postin suunnitelmista etukäteen enemmän kuin kertoi?

2. Miksi Antti Rinne väitti vielä eilen eduskunnalle, että Paatero on kieltänyt Postia siirtämästä työehtosopimuksia ja pienentämästä palkkoja?

3. Postin johtajien mukaan tällaista käskyä ei ole heille annettu.

Tänään kukaan ei tunnustanut valehdelleensa.

Antti Rinne on omien sanojensa mukaan vaatinut koko ajan, että valtionyhtiöissä ei poljeta työehtoja. Hän antoi ymmärtää, että Paateron johtama ministeriö ei pitänyt huolta, että tästä vaatimuksesta pidetään kiinni.

Tämän johdosta Sirpa Paatero ilmoitti eroavansa.

Tässä ovat postikohun keskeisimmät henkilöt.

Jos sinulla hetki aikaa, niin jatketaan vielä vähän syvemmälle.

Kuten henkilögalleriasta käy selville, Rinteen ankarin kritiikki ei kohdistu omistajaohjaukseen. Kovimman läksytyksen saa Posti.

Postin johto on Rinteen mukaan antanut harhauttavaa tietoa, kun se on väittänyt kilpailijoiden käyttävän halvempia työehtosopimuksia. Rinteen mukaan tilanne on päinvastainen – kilpailijat ovat käyttäneet koko ajan pääosin kalliimpia työehtosopimuksia kuin Posti.

Lisäksi Rinne sanoo Postin pyrkineen viestinnässään häivyttämään tietoa siitä, milloin liikkeenluovutuksen ja työehtosopimusten siirron oli määrä tapahtua. Tämä päivämääräkysymys on olennainen. Sirpa Paateroa on ahdistettu kysymyksillä, miksi valtio-omistaja ei puuttunut tilanteeseen aikaisemmin.

Antti Rinne osoitti siis syvää epäluottamusta Postin hallitusta kohtaan. Tämä tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä johtamaan Postin hallituksen vaihtoon.

Yhtiöiden hallitusten on nautittava omistajien luottamusta, eikä postilla ole muita omistajia kuin valtio.

Vain toinen hallitus vaihtuu

Myös Suomen hallituksen on nautittava luottamusta, nimittäin eduskunnan luottamusta. Oppositiopuolueet kokoomus, kristillisdemokraatit ja kansanedustaja Harry Harkimon Liike Nyt aikovat äänestyttää eduskuntaa ensi viikolla hallituksen luottamuksesta.

Hallituspuolueilla on enemmistö eduskunnassa, joten Rinteen hallituksen kaatuminen äänestyksessä on epätodennäköistä.

Hallituspuolueet eivät nimittäin toivo uusia eduskuntavaaleja, sillä Perussuomalaiset ovat tällä hetkellä kannatusmittauksissa Suomen ylivoimaisesti suurin puolue.

Palataan alkuun. Mitä tekemistä tämän päivän tapahtumilla on Postin pakettilajittelijoiden kanssa?

Ei suoranaisesti mitään. Se kiista ratkesi sovittelun kautta.

Toisaalta, keskiviikkona päättynyt lakko uhkasi pysäyttää koko Suomen, kun postilaiset saivat tukea bussikuskeilta, ahtaajilta ja esimerkiksi rautatieläisiltä. Näyttää siltä, että suuri syy tähän on se, että Postin viestintä ja pääministerin vaatimukset eivät saavuttaneet toisiaan.

Tämä nostaa esiin huolen siitä, miten Suomen kymmeniä valtionyhtiöitä ylipäätään hoidetaan.

Ministerinsalkkunsa jättänyt Sirpa Paatero ilmoitti jäävänsä kahden viikon sairauslomalle. Antti Rinteen mukaan Paatero pyysi itse eroa puhelinkeskustelun aikana. Käytännössä molemmille oli selvää, että ministerin ero on ainoa ulospääsy tilanteesta.

Pääministeri Antti Rinne on Ylen tv-uutisten suorassa lähetyksessä haastateltavana klo 20.30.

Lue myös:

Ministeri Sirpa Paatero erosi, oppositio vaatii Rinteen eroa, Rinne: osaavan ministerin ero on vaikea paikka – Yle seuraa hetki hetkeltä

Analyysi: Omistajaohjausministeri sai lähteä, mutta se ei vielä rauhoita kuplivaa eduskuntaa

Oppositio vaatii pääministeri Antti Rinteen eroa, kokoomuksen Petteri Orpo: "Omia virheitä paikataan sillä, että uhrataan yksi SDP:n ministeri"

Holstein-rotuinen sonnivasikka syntyi Puolangalla Mustolan tilan navetassa perjantaina marraskuun 29. päivänä satojen ihmisten katsellessa. Silmäparit eivät olleet paikan päällä, vaan seurasivat tapahtumia Ylen navettasuoran kautta.

Sonnivasikan isä ei poikimisen tai edes keinosiemennyksen aikana ollut lähimaillakaan, sillä Lana-lehmä siemennettiin kanadalaisen sonnin spermalla. Kanadassa asustelevan sonnin nimi on Sandy-Valley Chamonix ET.

Lanan siemennys tehtiin lypsykarjarotuisella sonnilla, jotta navettaan saataisiin uutta lypsykarjaa noin 70 lehmän navettaan. Sonnin syntyessä sen kohtalo on kuitenkin lähes varmasti lihakarjana. Lanalle poikiminen on tuttu juttu, sillä se oli jo kolmatta kertaa tiineenä.

Lauantaina navettasuorassa syntyi toinenkin vasikka, joka sekin oli sonni.

Puolangalla, niin kuin muuallakin Suomessa, vasikan kohtalo on pitkälti sukupuolesta kiinni.

Sonnivasikat muuttavat nuorena

Jo kolmen viikon ikäisenä sonnivasikka joutuu jättämään synnyinnavettansa taakseen. Sonnit muuttavat yleensä tuossa iässä juottokasvattamoon.

Siellä niitä kasvatetaan nestemäisellä rehulla tai rehun ja maidon sekoituksella. Sonnivasikat vieroitetaan maidosta pikkuhiljaa ja kasvatetaan märehtijöiksi.

Viiden tai kuuden kuukauden ikäisenä sonnin elämä muuttuu jälleen, kun se siirtyy kolmanteen ja viimeiseen kasvatuspaikkaan.

Toisinaan samalta tilalta saattaa löytyä myös useampi eri vaiheen kasvattamo, jolloin sonni viettää pidemmän ajan samassa paikassa.

Puolangan sonnivasikka onkin siinä mielessä erikoisasemassa, että se muuttaa muutaman viikon iässä naapurinavettaan kasvamaan.

Puolentoista vuoden iässä sonnin elämä on lähestymässä päätepistettään. Sonni on kasvanut lihantuotannon näkökulmasta täysikasvuiseksi.

Viimeinen matka suuntautuu teurastamolle. Siellä sonni tainnutetaan lävistämällä pulttipistoolilla eläimen aivot, jonka jälkeen eläin tapetaan viiltämällä kaula auki ja valuttamalla veret ulos.

Puolangalla kasvanut sonni viedään todennäköisesti Pohjanmaan suunnalle Nurmoon teurastettavaksi. Kainuussa ei ole teurastamoa.

Lehmät elävät sonneja pidempään

Hiehon syntyessä se jää tilalle kasvamaan uudeksi lypsylehmäksi. Ensimmäinen siemennys sille tehdään kahden vuoden iässä. Tämän jälkeen lehmä poikii vielä kerran tai kaksi. Lehmän tiineys kestää yhdeksän kuukautta.

Myös hiehot joutuvat toisinaan kasvatettavaksi lihatuotantoon, sillä niitäkin syntyy liikaa suhteessa siihen, montako uutta lypsylehmää tarvitaan.

Hiehot teurastetaan hieman nuorempina kuin sonnit. Ne nimittäin alkavat syödä rehua isommalla summalla kuin mitä niistä saa teurastettaessa. Lisäksi niiden liha on parempaa nuorena.

Lypsylehmät taas joutuvat yleensä teuraaksi noin viiden vuoden iässä, mutta poikkeuksiakin on. Jotkut lehmät elävät jopa kymmenen vuoden ikään, mikäli pysyvät terveenä ja lypsävät tarpeeksi. Niidenkin liha menee lopulta syötäväksi.

Viime aikoina lehmien ikää on pyritty pidentämään utareterveyttä, tiinehtymistä ja rakennetta tarkkailemalla jalostuksen yhteydessä. Näin eläimet pysyvät pidempään terveinä ja tuotantokuntoisina.

Vain harvoin lehmät saavat pitää henkensä sen jälkeen, kun ne eivät enää lypsä. Puolangan Mustolan tilalla on yksi poikkeuksellinen jersey-rotuinen eläkeläislehmä. Frua-niminen lehmä ei enää lypsä, mutta ei myöskään ole menossa teuraaksi.

Yhä useampi nauta kasvaa syötäväksi

Suomessa on nykyisin noin 260 000 lypsävää lehmää. Niiden määrä on laskenut koko ajan, sillä jalostuksen ja ruokinnan kehittymisen myötä lehmät lypsävät yhä enemmän. Yhden lehmän vuosituotto on kasvanut tuhansilla kiloilla viime vuosikymmenien aikana.

Lypsykarjan vähentyessä on yhä vähemmän myös lihakarjaksi meneviä sonnivasikoita. Sen vuoksi lihakarjan kasvattaminen on yleistynyt, vaikka Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan lihakarjalla on huomattavasti suurempi hiilijalanjälki kuin maidontuotannon sivutuotteena syntyvällä lihalla.

Viimeisen 20 vuoden aikana lihakarjan osuus on hiljalleen kasvanut Suomessa 10 prosentista 20 prosenttiin. Lihakarjavasikoita tuottavia emolehmiä on Suomessa 60 000.

Naudanlihaa toki tuodaan paljon myös ulkomailta, kuten Brasiliasta ja Australiasta. Yhteensä sitä tuodaan Suomeen noin 20 miljoonaa kiloa. Kotimaista naudanlihan tuotantoa on noin 80 miljoonaa kiloa.

Spermaa kuskataan ympäri maailmaa

Holstein-rotuisten lehmien kohdalla on aivan normaalia, että siemenet tulevat toiselta puolen maapalloa. Samaa rotua kasvatetaan ympäri maailman ja parhaat jalostukset on tehty Kanadassa.

Toisinaan lehmiä siemennettäessä voidaan päättää, että halutaan tehdä lypsylehmän ja liharotuisen sonnin sekoitus. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, ettei lehmä lypsä tarpeeksi hyvin. Näin syntyvä vasikka valitaan suoraan lihantuotantoketjuun.

Nykypäivänä on mahdollista hankkia myös sekstattuja eli sukupuolen mukaan valikoituja siemeniä. Ne ovat kuitenkin selvästi kalliimpia. Holstein-rotuisten, eli mustavalkoisten lehmien siemenet tulevat nykypäivänä ympäri maailmaa.

Suomessa ei ole enää siemennyssonneja ollenkaan, vaan ayrshire-lehmien siemenet tulevat Tanskassa sijaitsevasta Pohjoismaiden yhteisestä Viking genetics -siemenpankista.

Nykyään suomalaisista lypsylehmistä noin puolet on holsteineja ja puolet ayrshirejä. Lisäksi Suomessa on hieman esimerkiksi suomenlehmiä ja jersey-rotuisia lehmiä.

Jutun lähteenä on käytetty maa- ja metsätaloustieteen dosentti Arto Huuskosta sekä Helsingin yliopiston yliopistotutkija Anni Halmemies-Beauchet-Filleauta.

Olivatko jutussa mainitut asiat vasikan elinkaaresta tuttuja sinulle? Osallistu keskusteluun kello 22:een saakka. Täällä voit ehdottaa nimiä Navettasuorassa syntyneille vasikoille.

Lue myös: Näin suomalaiset käyttävät maitotuotteita: Maitolasit häviävät ruokapöydistä, juustoa popsitaan enemmän kuin koskaan