NAPOLI Oli leuto tammikuinen keskiviikkoaamu, aurinko oli vasta noussut. Viimeisillään raskaana oleva napolilainen Stefania D'Andrea odotti kaupungin laidalla sijaitsevan sairaalan naistenklinikalla vuoroaan keisarileikkaukseen.
Osaston käytävät olivat täynnä naisia samalla asialla. D'Andrealle kerrottiin, että hänen täytyisi odottaa. Leikkaussalissa oli ruuhkaa, sillä tavallista useampi gynekologi oli sopinut keisarileikkauksia samalle aamulle.
Odottaessaan D'Andrea tajusi, ettei ollut täysin käsittänyt, mitä hänelle oli tapahtumassa.
Vain kaksi päivää aiemmin, 36. raskausviikolla, D'Andrea oli käynyt kontrollikäynnillä raskauttaan seuranneen gynekologin eli naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin vastaanotolla. Tämä oli arvioinut, ettei D'Andrean synnytys voisi alkaa luonnollisesti tälle aiemmin annettujen, supistuksia ehkäisevien lääkkeiden takia.
Siispä lääkäri kehotti D'Andreaa tulemaan keisarileikkaukseen.
– Se yllätti. Minulla oli ollut supistuksia, mutta ne oli saatu hallintaan ja voin hyvin. Laskettuun aikaan oli yli kolme viikkoa, D'Andrea muistelee nyt kodissaan Napolissa, Scampian kaupunginosan laidalla.
D'Andrea empi lääkärin ehdotusta, mutta suostui. Hän oli toivonut alatiesynnytystä. Aikaa harkita ehdotusta ei kuitenkaan lääkärin mukaan ollut. Tämä ei myöskään kertonut leikkauksen mahdollisista riskeistä tai seuraamuksista.
D'Andrean tytär syntyi keisarileikkauksella tuona keskiviikkoiltapäivänä, 25. tammikuuta vuonna 2012 ja sai nimen Fiamma.
– Olisimme voineet vielä odottaa. Uskon, että lääkäri pelkäsi, että synnytys käynnistyisi itsestään, vaikka hän oli väittänyt muuta, D'Andrea sanoo.
Italiassa useampi kuin joka kolmas lapsi syntyy keisarileikkauksella eli sektiolla.
Tilasto vie maan listauksessa Puolan ja Unkarin tuntumaan, Euroopan kärkikolmikkoon. Suomi puolestaan on Euroopan maiden häntäpäässä. Vuonna 2017 suomalaisten synnytyksistä 16,7 prosenttia oli sektioita.
– Voidaan sanoa, että täällä [Italiassa] on keisarileikkausepidemia, sanoo nyt jo eläkkeellä oleva naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri sekä Genovan yliopiston tutkija Sandra Morano. Hän oli vuosina 2012–2017 mukana EU:n rahoittamassa tutkimushankkeessa, joka tähtäsi keisarileikkausten vähentämiseen.
Moranon mukaan keisarileikkausten määrä Italiassa on noussut räjähdysmäisesti. 1980-luvun noin kymmenestä prosentista noustiin piikkiin, 38 prosentin lukemaan noin kymmenen vuotta sitten. Italian terveysministeriön Ylelle toimittamien tilastojen mukaan vuonna 2018 yhä kolmannes synnytyksistä tehdään keisarileikkauksella.
Keisarileikkaukset ovat lääkäreille ja klinikoille suoranainen bisnes. tutkija Sandra Morano
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan keisarileikkaus tulee tehdä vain, jos se on lääketieteellisistä syistä perusteltua. Leikkausten määrä ei saisi järjestön mukaan kivuta 10–15 prosentin yläpuolelle, sillä turhat sektiot voivat vahingoittaa äidin ja lapsen terveyttä.
Äidille synnytyksen jälkeiset komplikaatiot ovat yleisempiä keisarileikkauksessa kuin alatiesynnytyksessä. Yleisimpiä haittoja ovat verenvuoto ja tulehdukset kuten kohtutulehdus. Leikkaus lisää myös veritulpan riskiä sekä mahdollisesti seuraavan raskauden riskejä.
Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla esiintyy muita enemmän allergioita ja astmaa. Suunnitellulla sektiolla syntyneellä lapsella on lisäksi lisääntynyt alttius syntymän jälkeisiin hengitysvaikeuksiin.
– Napoli on yksi iso kaaos, tutkija Sandra Morano huokaa.
Eniten sektioita tehdään Italiassa juuri Campanian alueella, jonka pääkaupunki Napoli on. Siellä yli puolet synnytyksistä oli keisarileikkauksia vuonna 2018.
Sektioiden määrä vaihtelee alueittain. Pohjois-Italiassa prosentuaalinen osuus on lähempänä ideaalia, etelään mentäessä se kasvaa.
Ilmiö selittyy osin terveydenhuollon alueellisilla eroilla. Roomasta etelään kunnat ostavat palveluja usein yksityisiltä klinikoilta.
Erityisesti Napolissa terveydenhuolto on suurelta osin yksityisten klinikoiden varassa. Niissä keisarileikkauksia tehdään eniten, Morano selittää.
Joissakin tapauksissa jopa hälyttävän paljon.
Vuonna 2017 Napolissa kolmelle yksityisklinikalle ja kolmeen julkiseen sairaalaan lähetettiin tarkastajat, sillä niiden keisarileikkausten määrät olivat pitkään keikkuneet yli 60 prosentissa.
Kun teet aamulla suunnitellun keisarileikkauksen, se on sitten alta pois. tutkija Sandra Morano
Lääketieteestä ei löydy syytä näin suurelle leikkausmäärälle. Tutkija Morano kertoo, että keisarileikkaukset ovat lääkäreille ja klinikoille suoranainen bisnes.
Kunnat maksavat yksityisille klinikoille korvausta sen mukaan, millaisia toimenpiteitä niissä tehdään. Keisarileikkauksesta maksetaan enemmän kuin tavallisesta alatiesynnytyksestä, Morano selittää.
Italiassa on tapana, että lääkärit työskentelevät julkisella tai yksityisellä puolella ja pitävät vielä omia, yksityisiä vastaanottoja. Heidän vastaanotollaan käyvät asiakkaat tulevat toimenpiteisiin klinikoille, joilla he työskentelevät.
Maassa on pidemmän aikaa käyty keskustelua julkisen sairaanhoidon kriisistä ja yksityisten palvelujen käytön vaikutuksista. On pohdittu, tehdäänkö yksityisillä terveysklinikoilla turhia toimenpiteitä, koska ne tuovat kassaan rahaa.
Keisarileikkaus on alatiesynnytystä helpompi vaihtoehto myös aikataulujen kannalta, tutkija Sandra Morano selittää.
– Kun teet aamulla suunnitellun keisarileikkauksen, se on sitten alta pois, hän sanoo.
Keisarileikkausten vähentämiseen tähtäävän hankkeen aikana Morano keskusteli aiheesta italialaisgynekologien kanssa. Napolilaisessa sairaalassa lääkärit olivat hänen mukaansa niin sisällä leikkauskulttuurissa, etteivät aluksi ymmärtäneet, miksi niiden määrä pitäisi saada laskuun.
Myös lääkäreiden selitykset kuulostivat Moranosta ihmeellisiltä.
– Napolissa joku lääkäri sanoi, että teki sen, koska naisen perhe uhkaili nostaa syytteen, jos naiselle tapahtuisi alatiesynnytyksessä jotain. Jotakuta olivat kuulemma työkaverit painostaneet.
Italiassa ihmetystä herätti vuonna 2016 yksityinen napolilaisklinikka Villa Cinzia, jonka synnytyksistä yli 90 prosenttia oli sektioita. Klinikan johtava lääkäri kertoi silloin sanomalehti La Repubblicalle olevansa ylpeä tuloksesta, sillä keisarileikkaus toi hänen mukaansa sekä äidille että lapselle turvaa ja hyötyä. Alatiesynnytyksessä puolestaan piili hänestä enemmän vaaroja.
Tunsin, että minun kehossani on jotain vikaa. Stefania D'Andrea
Moranon mukaan lääkäreissä oli myös niitä, jotka puolustautuivat ja kertoivat "vain suostuneensa naisten pyyntöön päästä leikkaukseen". Tätäkin selitystä Morano pitää tekosyynä. Hänen mukaansa naisen pyyntö on merkki siitä, että hän pelkää.
– On luonnollista, että synnytys pelottaa. Silloin lääkärillä on vastuu keskustella naisen kanssa, kertoa keisarileikkauksen riskeistä. Pyrkiä kääntämään pää.
Stefania D'Andrean tytär, nyt 8-vuotias Fiamma tahtoo huomiota. Hän haluaa viedä äitinsä toiseen huoneeseen ja näyttää tälle sinisestä afrikkalaistyylisestä kankaasta ompelemiaan nukenvaatteita. D'Andrea kaappaa lapsen kainaloon ja pyytää lasta vielä odottamaan hetken.
Hän kertoo olleensa tytön maailmaan saatelleen keisarileikkauksen jälkeen varma, ettei haluaisi lisää lapsia. Muistot raskaudesta ja synnytyksestä olivat ikävät. Leikkauksesta toipuminen vei aikaa, arpi vatsassa ärtyi usein ja punotti. Itsetunto oli maassa, olo epäonnistunut.
– Tunsin, että minun kehossani on jotain vikaa, sillä en pysty synnyttämään normaalisti. Se oli rankkaa minulle naisena. Ei siksi, että minusta naisen tarkoitus olisi vain synnyttää, vaan koska halusin sitä kovasti.
Leikkauksen tehneen lääkärin sanat satuttivat. Hän arvioi, että D'Andrean olisi keisarileikkauksen takia hankalaa ellei mahdotonta synnyttää enää alateitse.
Yle haastatteli D'Andrean lisäksi neljää muuta naista, joille oli tehty suunniteltu keisarileikkaus Roomassa tai Napolissa vuosina 2002–2018. Kaikkien raskautta oli seurannut lääkäri. Osa oli synnyttänyt julkisessa sairaalassa, osa yksityisklinikoilla.
Kolme näistä neljästä kertoi myöhempien kokemustensa ja konsultaatioidensa perusteella olevansa sitä mieltä, että keisarileikkaukseen päädyttiin heppoisin perustein. He myös kokivat, että leikkauksen seurauksista ei kerrottu tarpeeksi.
Raskausaika oli ihanaa, olin täynnä energiaa ja tunsin oloni hyväksi. Stefania D'Andrea
Stefania D'Andrea päätti etsiä tukea traumaansa kätilö Teresa De Pascalelta. De Pascale on perustanut 20 vuotta sitten Terraprena-nimisen odottavien äitien ja synnyttäneiden tukiyhdistyksen Napolissa.
– Kätilön tuki oli valtava apu traumasta selviämisessä, D'Andrea kertoo.
Tunnelma De Pascalen kanssa oli lämmin – hänelle saattoi uskoutua. Mikä tärkeintä, D'Andrea sai tietoa. Ehkäpä vika ei ollutkaan hänen kehossaan, eikä alatiesynnytys ollut automaattisesti poissuljettu.
Pian D'Andrea päätti aviomiehensä kanssa yrittää toista lasta. Raskauden aikana hän kävi De Pascalen yhdistyksen tiloissa muiden odottavien ja vasta äidiksi tulleiden kanssa. Juteltiin huolista ja peloista, tehtiin kevyitä joogaharjoituksia. Asiaankuuluvat lääketieteelliset tutkimukset teki yksityinen lääkäri.
– Raskausaika oli ihanaa, olin täynnä energiaa ja tunsin oloni hyväksi, D'Andrea muistaa.
Kun synnytys sitten omia aikojaan alkoi käynnistyä, De Pascale soitettiin D'Andrean kotiin tueksi. Myöhemmin he suuntasivat yksityisklinikalle, johon De Pascale ohjaa asiakkaansa synnyttämään. Perheen toinen lapsi, Leon-poika syntyi kätilön käsivarsille.
Napolilainen Teresa De Pascale, 69, on tehnyt töitä keisarileikkaustrendiä vastaan reilun kolmen vuosikymmenen pituisen uransa aikana. Hänestä on selvää, että Italian suuret keisarileikkausluvut kertovat epärehellisestä järjestelmästä.
Nykyään De Pascale tarjoaa yksityisiä kätilöpalveluja, mutta ennen sitä hän työskenteli vuosia Napolin lähellä julkisessa sairaalassa. Hän pyrki siihen, että naiset synnyttäisivät normaalisti: tarjosi vaihtoehtoisia synnytysasentoja, pyrki odottamaan synnytyksen luonnollista alkamista. Se suututti jotkut lääkärit.
– Italian lain mukaan kätilö avustaa synnytyksessä itsenäisesti. Vasta, jos synnytyksessä ilmenee ongelmia, lääkäri tulee paikalle ja voi päättää, miten jatketaan. Tai näin sen pitäisi mennä, De Pascale sanoo.
Niin asia ei kuitenkaan usein mene. De Pascalen mukaan lääkärit tekevät päätöksiä – joskus ei niinkään naisen, vaan omat intressit edellä.
Taustalla vaikuttaa myös ajattelun muutos: naiset valitsevat raskauttaan seuraamaan yhä useammin yksityisen lääkärin kuin kätilön.
– Tämä on luonut lääkäreille tilanteen, jossa he tienaavat hyvin. Koska vastuu on jaettu, on kuin ketään yksittäistä tahoa ei voisi syyttää, sanoo De Pascale.
Nyt 39-vuotias Stefania D'Andrea on jälleen raskaana. Seitsemännelle kuulle edennyt odotusaika on sujunut rauhaisasti, hän kertoo hymyillen. Tälläkin kerralla hän toivoo voivansa synnyttää luonnollisesti, ilman leikkausta.
Viime vuosina Napolin ja yleisemminkin Italian keisarileikkaustilastot ovat kääntyneet lievään laskuun. Se voi olla osittain valvonnan lisäämisen ja erilaisten ongelman kitkemiseen tähtäävien hankkeiden ansiota.
Tilanteessa on silti edelleen paljon parantamisen varaa. D'Andrean mukaan ongelmaan on hieman herätty, ja muun muassa naisia tukevaa yhdistystoimintaa on enemmän. Hän on itsekin liittynyt yhdistykseen, jossa naiset saavat kätilöiltä ja toisiltaan tietoa synnytyksestä ja vaihtoehdoista.
Yleisesti ottaen naiset jäävät näiden asioiden kanssa kuitenkin yhä yksin ja kaipaisivat enemmän tukea, D'Andrea pohtii.
– Esimerkiksi siinä, että ainoa vaihtoehto keisarileikkauksen jälkeen ei ole toinen keisarileikkaus.
Myös Italian keisarileikkauksia käsittelevässä julkisessa keskustelussa on hiljalleen tapahtunut muutosta. Aihe on esillä mediassa aiempaa useammin.
D'Andrean mukaan myös kätilöt ovat alkaneet taistella takaisin itsenäistä päätösvaltaansa synnytyksessä. Enää he eivät niin usein jää lääkärin jalkoihin, hän arvelee.
– Kaikki johtuu siitä, että näistä asioista on vihdoin alettu puhua julkisesti. Aiemmin niistä ei kuullut missään.
Lue lisää:
Suomalaiset ovat luomuilijoita, mutta synnytyspelko kasvaa – 5 mielenkiintoista asiaa synnytyksestä
Synnytyspelon vuoksi tehtävät keisarileikkaukset yleistyneet
