Yhdysvaltain Etelä-Dakotassa yhdeksän ihmistä on kuollut ja kolme loukkaantunut lentokoneen syöksyttyä maahan pian nousunsa jälkeen. Kuolonuhrien joukossa oli kaksi lasta.

Viranomaisten mukaan Pilatus PC-12 -mallin potkuriturbiinikäyttöisessä matkustajakoneessa oli turmahetkellä 12 ihmistä.

Kone lähti matkaan puolen päivän jälkeen paikallista aikaa Chamberlainin lentokentältä. Se oli matkalla Idaho Fallsiin.

Paikallisten tiedotusvälineiden mukaan alueelle oli annettu talvimyrskyvaroitus. Viranomaisten on määrä aloittaa onnettomuustutkinta, mutta huono sää vaikeuttaa turmapaikalle pääsyä.

Lemmikin nimeämiseen liittyy paljon intohimoja. Inspiraatiota voi hakea vaikka verkosta löytyvistä nimigeneraattoreista. Kennelliiton mukaan koirien suosituimissa nimissä näkyvät perinteet mutta myös muotivirtaukset. Liiton listauksen mukaan esimerkiksi vuonna 2018 suosituin koiran nimi oli Alma. Nimen suosiota lienee lisännyt kotimaisen pop-artistin menestys.

Niin ikään Rokka on ollut viime vuosina suosittu nimi. Syynä siihen saattaa Kennelliiton mukaan olla uusin Tuntematon sotilas -elokuva ja toisaalta mediassakin runsaasti näkynyt norsunluun salakuljettajia etsivä Rokka-koira.

Pyysimme Puoli seitsemän -ohjelman katsojia jakamaan kuvia lemmikeistään, jotka ovat nimetty julkisuuden henkilöiden mukaan ja saimme valtavasti kuvia ja tarinoita. Suurkiitokset kaikille.

Alla kokoelma lähetetyistä ja tarinat nimen takaa:

1. Iso Arska

Tässä on Iso Arska, joka muutti 2-vuotiaana kodinvaihtajana Puolasta. Arska rakastaa tyttökoirien hurmaamista ja pullistelee toisille pojille! Tänä päivänä Arska on jo 10-vuotias vanha herra ja 17 pennun isä.

2. Lord Eddard Stark, tuttavallisemmin Ned

Kuvassa Game of Thronesista tuttu Lord Eddard Stark eli tuttavallisemmin Ned. Päädyimme avopuolisoni kanssa nimeen sarjan suurina faneina. Jompikumpi ehdotti nimeä vitsillisenä heittona katsellessamme sarjaa, mutta nimi tuntuikin todella osuvalta ja päädyimme siihen ilman sen kummempaa puntarointia.

3. Pässit Late Lammas, Lasse Pöysti ja Lauri Viita.

Tämä kolmikko on nimetty L-kirjaimella alkavilla julkkisten nimillä. Kuvassa kainuunharmaspässit Late Lammas, Lasse Pöysti ja Lauri Viita.

4. Arttu.

Ihan vaan Viskari kavereitten kesken, kirjoittaa Arttu-koiran omistaja.

5. Lisa-Marie alias Köyhä

Kuvassa kuningasboa Lisa-Marie alias Köyhä. Se on saanut nimensä Lisa-Marie Presleyn mukaan.

6. Tony Iommi ja Ozzy Osbourne

Pöydän päällä istuvat Black Sabbath-bändin pojat. Tony on vuoden ikäinen ja Ozzy kaksi vuotta vanha. Tony on musta ja Ozzy väriltään fawn.

7. Kani Albert

Albert on nimetty Albert Einsteinin mukaan. Nimellä ei ole sen erityisempää tarinaa, hän vain näytti Albertilta. Nimi on osoittautunut kyllä juuri täydelliseksi fiksulle otukselle.

8. Daavid Hasselhoff

Kolmikon isä Daavid Hasselhoff on hyvätapainen komistus. Kolme tipua saivat nimekseen Mauno, Tellervo ja Assi.

9. Harry, Jethro ja Sumu-Harmaja

Kissalan kolme poikaa. Oranssi isäkissa Harry, prinssin mukaan. Valkoharmaa Jethro, kiinteistövälittäjän kaima ja aloitteleva siitoskolli. Takana veli Sumu-Harmaja, Saima Harmajan mukaan nimetty, hyvin sumun harmaa kissa.

10. Barack ja Obama

Bichon Bologneset Barack 7v ja Obama 11v asuvat Iitin kunnassa, jossa heidän Whitehouse-kartanonsa sijaitsee. Barack ja Obama haaveilevat, että Michelle tulisi heidän rinnalleen viettämään luksuselämää kartanoonsa.

Siperiassa Venäjällä 19 ihmistä on kuollut ja 21 loukkaantunut bussin syöksyttyä jäätyneeseen jokeen. Viranomaisten mukaan bussissa oli onnettomuushetkellä yli 40 ihmistä.

Rengas puhkesi, kun bussi oli ylittämässä siltaa, jolloin ajoneuvo luisui jokeen. Bussi oli matkalla Sretenskistä Tshitaan.

Onnettomuuspaikalle lähetettiin kaksi lääkintähelikopteria.

Venäjän rikostutkintaviranomainen on aloittanut tutkinnan tapauksesta mahdollisten liikenneturvallisuusrikkomusten selvittämiseksi.

Liikenneonnettomuudet ovat Venäjällä yleisiä. Usein taustatekijöinä on rattijuopumus, teiden huono kunto tai piittaamattomuus liikennesäännöistä. Viime vuosina liikennekuolemien määrä on kuitenkin laskenut noin 20 000:een vuodessa.

Teollisuuden laaja lakko voi toteutuessaan vaikuttaa bensiinin ja lääkkeiden saatavuuteen Suomessa.

Usean työntekijäliiton antama lakkovaroitus uhkaa sulkea viennille tärkeitä teollisuuden tuotantolaitoksia. Kolmen päivän työnseisaus alkaisi reilun viikon päästä, maanantaina 9. joulukuuta, ellei sovintoa löydy ennen sitä.

Lakossa olisi mukana lähes 100 000 työntekijää muun muassa teknologiateollisuudessa, kemianteollisuudessa sekä mekaanisessa metsäteollisuudessa. Tuotanto keskeytyisi tai kärsisi huomattavia häiriöitä esimerkiksi osassa Outokummun, Koneen, Orion Pharman, SSAB:n, UPM:n, John Deeren, Kemiran, Tikkurilan, Abloyn, Stora Enson, Wärtsilän ja Valmetin tuotantolaitoksia.

Teollisuusliiton mukaan merkittävimmät alasajettavat laitokset olisivat Nesteen öljyjalostamot Porvoossa ja Naantalissa. Neste ei suostunut kommentoimaan mahdollista alasajoa, sen aikataulua tai vaikutuksia.

Kemianteollisuuden toimitusjohtajan Mika Aallon mukaan lakko saattaa näkyä bensa-asemilla, varsinkin jos lakko pitkittyy.

– Pienellä viiveellä saattaa tulla vaikutuksia maa-, meri- ja ilmailuliikenteeseen, sanoo Aalto.

Työntekijäpuolella lakkovaroituksen teollisuuden aloille on antanut Teollisuusliitto, toimihenkilöitä edustava Ammattiliitto Pro sekä ylempien toimihenkilöiden YTN. Rakennusliitto on puolestaan ilmoittanut tukilakosta, johon osallistuvat Teollisuusliiton lakon alaisissa toimipaikoissa työskentelevät jäsenet.

Loppuuko syöpälääke apteekeista?

Lakko sulkisi lääkevalmistaja Orion Pharman lääkevalmistetoiminnot ja logistiikan Espoossa sekä lääkeainevalmistuksen Oulussa, sanoo toimitusketjusta vastaava johtaja Liisa Hurme.

– Koska lakko koskisi myös logistiikkatoimintoamme, saattaa lakolla olla vaikutusta lääkkeiden saatavuuteen Suomen markkinoilla sekä lähimarkkinoilla. Pelkäämme potilaiden puolesta, sanoo Hurme.

Hurmeen mukaan kriittisin on Orionin Oulun tehdas, jossa valmistetaan lääkeaineita maailmanmarkkinoille. Tuotannossa on vakavien sairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkeaineita, joita ei valmisteta missään muualla maailmassa tai Orionilla on niissä merkittävä markkinaosuus.

Työnseisaus voisi Hurmeen mukaan vaikuttaa esimerkiksi erään syöpälääkkeen saatavuuteen maailmalla.

Alasajoja aloitetaan jo lähipäivinä

Työnantajapuoli arvioi, että lakko maksaisi toteutuessaan satoja miljoonia euroja.

Työnseisaus tulee kalliiksi, sillä prosessiteollisuuden alas- ja ylösajo kestää useamman päivän.

Esimerkiksi Orionilla kolmen päivän lakko tarkoittaa käytännössä vähintään kahden viikon tuotannon keskeytystä. Jos sovintoa ei tule ensi viikolla, alkaa Orionilla alasajo viikon loppupuolella.

Kemianteollisuuden toimitusjohtaja Mika Aalto muistuttaa, että yleensä huoltoseisokkeja suunnitellaan jopa vuosia etukäteen.

– Kemianteollisuuden tuotantoprosessit ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joihin liittyy korkeita lämpötiloja ja paineita sekä varovasti käsiteltäviä aineita. Tällaista prosessia ei voi sulkea samalla tavalla kuin lamppu laitetaan pois päältä katkaisijasta, sanoo Aalto.

Teollisuusliitosta arvioidaan, että esimerkiksi Nesteen öljynjalostamoiden alasajo aloitettaneen jo lähipäivinä.

Työnantaja pelkää mainekolhua

Aallon mukaan lakon vaikutukset vientiin olisivat merkittävät. Pelkästään kemianteollisuuden viennin arvo on noin 33 miljoonaa euroa päivässä.

Teknologiateollisuuden pääekonomisti Petteri Rautaporras pelkää, että suomalaisten yritysten maine saa kolhun maailmalla toimitushäiriöiden vuoksi.

– Globaalissa maailmassa asiakkaalla on hyvin vähän ymmärrystä. Toimitushäiriöt voivat johtaa uusien tilausten ja investointien menettämiseen, sanoo Rautaporras.

Metsäteollisuudessa työnseisaus saattaa pitkittyä: työnantajia edustava Metsäteollisuus ry on julistanut kuuden päivän työsulun 12.–18. joulukuuta. Työsulussa työnantaja ei päästä työntekijöitä töihin ja katkaisee palkanmaksun.

Suurimmat työnantajaliitot neuvotteluissa ovat Teknologiateollisuus, Kemianteollisuus sekä Metsäteollisuus. Niiden on määrä jatkaa sovittelua ensi viikolla.

Lue lisää:

Teollisuusliiton Riku Aalto: Kiky-tunnit pois avaussopimuksesta ja kaikista muista

Lakkosuma kasvaa: Nyt Teollisuusliitto ja Pro ilmoittivat aloittavansa työtaistelut kahden viikon kuluttua – työnantaja: "Lakkoesitykset ovat täysin ylimitoitetut"

Kauppalehti: Lakko uhkaa reilun viikon päästä, työmarkkinatilanne Nesteen erittäin tarkassa seurannassa - ”Meillä on erilaisia skenaariomalleja, mitä otamme tarvittaessa käyttöön”

Metsäteollisuus vastaa työntekijöiden joulukuun lakkoon: kuuden päivän työsulku – "Kilpailemme Baltian maiden, Puolan ja Venäjän kanssa"

Suomessa adoptoidaan Suomessa syntyneitä vauvoja hyvin harvoin. Tällaisen adoption taustalla on tyypillisesti myöhään havaittu yllätysraskaus, minkä vuoksi lapsen biologinen vanhempi alkaa pohtia adoption mahdollisuutta, kertoo Pelastakaa Lapset ry:n kotimaan adoption kehittämispäällikkö Kaisa Tervonen-Arnkil.

– Vauvan synnyttyä vanhemmalla on aina vähintään kahdeksan viikon harkinta-aika. Adoptioon tarvitaan molempien vanhempien suostumus, Tervonen-Arnkil toteaa.

Pelastakaa Lapset ry hoitaa noin 70 prosenttia kaikista Suomen adoptioneuvonnoista. Järjestön kautta adoptoidaan vuosittain keskimäärin 13 suomalaisvauvaa. Järjestön aluetoiminnan johtajan Kristiina Mattisen mukaan adoptioneuvontaan tulee vuosi vuodelta enemmän asiakkaita, jotka haluavat adoptoida lapsen ulkomailta.

– Moni tietää, että Suomessa odotusajat ovat jopa 4-5 vuotta, ja ulkomailta adoptoitaessa perheellistyminen voi tapahtua nopeammin.

Kotimaan adoptioissa lapsen adoptoitavaksi antavat vanhemmat saavat esittää toiveita siitä, minkälaisessa perheessä he haluaisivat lapsen kasvavan.

– Jotkut haluavat, että perheellä on esimerkiksi koiria, koska heidän kotonaan on aina ollut niitä. Jotkut haluavat esimerkiksi maalaisperheen ja jotkut kaupunkilaisperheen, Mattinen kuvailee.

Oli sitten kyse kotimaan adoptiosta tai kansainvälisestä adoptiosta, varsinaista jonoa ei Pelastakaa Lapset ry:n mukaan ole, ja lapselle valitaan aina perhe, joka vastaa parhaiten hänen tarpeisiinsa. Ensisijaisesti pyritään valitsemaan perhe, joka on odottanut lasta jo pitkään.

Sijaisperheet yleisempiä

Kotimaisissa adoptioissa on aina kyse siitä, että vanhemmat ovat itse halunneet antaa lapsen adoptoitavaksi. Suomessa selvästi adoptiota yleisempää onkin se, että lastensuojelun asiakkaana olevan perheen lapselle etsitään uusi koti. Näissä tilanteissa viranomaisten tulee ensisijaisesti etsiä lapselle sijaisperhe.

Adoptiota ei Mattisen mukaan yleensä ajatella edes vaihtoehtona, vaikka se olisi lainsäädännöllisesti täysin mahdollinen. Tämä johtuu Suomen lastensuojelulaista, joka edellyttää, että lapsen paluumahdollisuutta hänen biologisten vanhempiensa luokse tarkastellaan säännöllisesti.

– Pyrimme aktiivisesti siihen, että myös adoption mahdollisuus otettaisiin näissä tilanteissa paremmin huomioon. Adoptio tuo lapsen elämään pysyvyyttä, joka luo parhaat edellytykset lapsen suotuisalle kehitykselle, Mattinen sanoo.

Ikä voi estää vanhemmuuden

Tervonen-Arnkil kertoo, että Suomessa kaikki adoptiohakijat käyvät vähintään vuoden ajan adoptioneuvonnassa ja -valmennuksessa. Tämän jälkeen haetaan lupa adoptoimiseen adoptiolautakunnalta. Kun lupa on myönnetty, hakijat jäävät odottamaan lasta.

Mattisen mukaan hakijan tulee olla adoptiohetkellä alle 50-vuotias, joten jonoon pitäisi hakeutua jo vuosia tätä ennen. Lisäksi ikäero adoptiolapseen saa olla enintään 45 vuotta. Hakijalla ei saa olla rikollista taustaa, ja hänellä tulee olla hyvä fyysinen ja psyykkinen terveydentila.

Niin sanottujen ulkoisten adoptioiden lisäksi Suomessa tehdään myös perheen sisäisiä adoptioita. Tervonen-Arnkilin mukaan niissä on tavallisesti kyse uusperheiden adoptioista, joissa henkilö adoptoi puolisonsa biologisen lapsen.

Lue myös:

Uutissuomalainen: Kansainvälisten adoptioiden määrä romahti viime vuonna – vain vuosina 1985-1987 määrä oli pienempi

Ilmastokunnianhimo on kadoksissa isossa maatalousuudistuksessa – Suomi ajaa löysää ympäristölinjaa

Suomi on puolustanut EU:n maatalousuudistuksessa maatalouden vanhoja etuja ja unohtanut kunnianhimoisen ympäristöpolitiikan. Suomi on esittänyt lievennyksiä komission esityksille, joilla maatalouden ilmastotoimia tiukennetaan. Maataloudelle haetaan uudistuksessa lisää rahaa valtion kassasta. Yksi mahdollinen rahojen uusjaossa kärsivä on luomutuotanto.

Sähköpotkulaudat herättävät maailmalla raivoa – Suomessa ajettu jo yli 2,5 miljoonaa matkaa

Helsingissä, Turussa ja Tampereella vuosi 2019 tullaan muistamaan sähköpotkulaudoista. Näiden "skuuttien" turvallisuus ja ympäristövaikutukset huolettavat, mutta kymmenissä maissa toimivan potkulautayrittäjän mukaan kaupunkiliikenteen todellinen kauhu on kuitenkin henkilöauto. Se aiheuttaa henkilövahinkoja ja sille on pyhitetty omat kaistat ja parkkipaikat.

"Täällä on keisarileikkausepidemia" – Napolin alueella yli puolet lapsista syntyy sektiolla, joiden tehtailu muistuttaa jo bisnestä

Italiassa joka kolmas lapsi syntyy keisarileikkauksella. Eniten sektioita tehdään Campanian alueella, jonka pääkaupunki on Napoli. Kunnat maksavat yksityisille klinikoille korvausta toimenpiteiden mukaan, ja keisarileikkauksesta maksetaan alatiesynnytystä enemmän, sanoo tutkija Sandra Morano.

Tiedeuutisten joulukalenterin 1. luukku avautui

Tänään avautui Ylen tiedeuutisten joulukalenterin ensimmäinen luukku. Julkaisemme aina aamuisin tiedeuutisen, joka liittyy tähän vuodenaikaan – suoraan tai ainakin mutkan kautta. Ensimmäisen luukun takaa paljastuu joulun rähmäkäpäliä rauhoittava tutkimus, joka kertoo, että omaiselle tai ystävälle annettava joululahja kannattaakin paketoida hieman ruttuisemmin.

Mikael Gabrielin, Cheekin ja Jenni Vartiaisen luottokuvaaja Nana Simelius: "Rankka lapsuus opetti rakastamaan kauneutta"

Kulttuurivieras on myös palkittu musiikkivideoiden tekijä, joka aloittaa kuvauspäivänsä rukoushetkellä.

Tuuli tekee pakkasesta purevan

Suuressa osassa maata on tänään poutaista ja lämpötilat ovat pakkasen puolella lähes koko maassa. Tuuli lisää pakkasen purevuutta. Lapissa ja maan keskiosassa voi tulla lumisateita. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Palestiinalaisalueella Betlehemissä otettiin lauantaina ilolla ja hartaudella vastaan muinaisjäännös, jonka uskotaan olevan puinen pala Jeesuksen seimestä.

Muinaisesine ehti olla Roomassa tuhat vuotta ennen sen palauttamista takaisin Jeesuksen synnyinkaupunkiin Betlehemiin.

Koristeellisen jalustan sisällä oleva puupalanen on peukalon kokoinen. Betlehemissä järjestettiin lauantaina juhlakulkue pyhäinjäännöksen kotiinpaluun kunniaksi. Pyhäinjäännös sijoitettiin pyhiinvaeltajien nähtäväksi Pyhän Katariinan kirkkoon. Se sijaitsee lähellä kirkkoa, jonka paikalla Jeesuksen uskotaan syntyneen.

Muinaisesine on ollut aiemmin nähtävillä Basilica di Santa Maria Maggioressa Roomassa. BBC:n mukaan suuri osa seimestä jäi Roomaan, mutta paavi Franciscus halusi lahjoittaa kyseisen pyhän esineen lahjaksi Betlehemille.

Vaikka kristityt juhlistivatkin näyttävästi pyhän esineen palauttamista, mahtui juhlahumuun myös ripaus pettymystä.

– Kun kuulimme, että seimi saapuu takaisin, luulimme, että kyseessä olisi koko seimi, mutta sitten näimme sen, totesi Sandy Shahin Hijazeen uutistoimisto Reutersin haastattelussa.

Betlehemin pormestarin Anton Salmanin mukaan palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas oli esittänyt paaville pyynnön esineen palauttamisesta takaisin Betlehemiin tämän ollessa hiljattain vierailulla Vatikaanissa.

Pyhän esineen palautus ajoitettiin ensimmäisen adventtisunnuntain aatoksi.

Noin prosentti Länsirannan, Gazan ja Itä-Jerusalemin palestiinalaisväestöstä on kristittyjä. Länsirannalle sijaitseva Betlehem on suosittu kristittyjen pyhiinvaelluskohde erityisesti joulun aikaan. Kaupunkiin odotetaan joulukuuksi kymmeniä tuhansia pyhiinvaeltajia.

Israelilainen kristinuskon asiantuntija, tohtori Yisca Harani kiitteli muinaisesineen palauttamista takaisin kotiseudulleen.

– Tuhat vuotta sitten Roomalla oli kiire kerätä pyhiä esineitä idästä rakentaakseen Roomaan vaihtoehtoisen Jerusalemin. Nyt Rooma on tarpeeksi vahva palauttaakseen esineet takaisin Jerusalemiin ja Betlehemiin, sanoi Harani Haaretz-lehden haastattelussa

Korjattu 1.12. klo 11.11 Betlehem ei sijaitse Israelissa vaan Länsirannan palestiinalaisalueella

Lue myös:

BBC: Jesus manger: Relic returns to Bethlehem in time for Christmas

– Ihana, ihana! Törkeen makee! Sä oot täydellinen!

Nana Simelius kehuu poplaulaja Iltaa, joka vaihtelee asentoa ja heilauttelee vaaleita kiharoitaan salamavalon räpsyessä. Raisiolaisella teollisuusalueella sijaitsevalla studiolla on käynnissä promokuvaukset. Kuvia otetaan ensi vuonna ilmestyvää esikoisalbumia varten.

Avarassa tilassa häärää kuvaaja Simeliuksen lisäksi lavastajia, kampaaja-meikkaaja sekä levy-yhtiön edustajia. Taustalla soi tarkkaan valittu rauhallinen soulmusiikki luomassa tunnelmaa. Se saa kuvattavan rentoutumaan.

Hyväntuulinen ilmapiiri on yksi syy, miksi useat Suomen ykkösartistit vaivautuvat kuvattavaksi Raisioon saakka.

Nana Simelius, 33, on yksi käytetyimpiä poptähtien kuvaajia. Työparinsa eli miehensä Juhana Simeliuksen kanssa hän on tehnyt artisteille myös musiikkivideoita, joista on tullut kaksi Emma-palkintoa.

Niin ikään muotia ja mainoksia kuvaavan Simeliuksen johtoajatuksena on saada kuvissa esiin ihmiset ja heidän tarinansa.

Valokuvaaja uskoo, että hänellä on silmää ihmisten lukemiseen, sillä hän kasvoi ongelmien kanssa painineessa perheessä. Kun on elänyt vaikeuksien keskellä, niin mielellään kiinnittää huomiota kauniisiin asioihin.

– Kun on kirpeitä tuntoja, niin musta tuntuu, että se kauneus vaan voimistuu, miten asiat kokee.

Lukiopudokkaasta poptähtien kuvaajaksi

Nana muutti kotoa pois 15-vuotiaana. Se oli hänen mukaansa ainoa vaihtoehto, koska tilanne perheessä kriisiytyi mielenterveys- ja päihdeongelmien takia.

Ysiluokan jälkeen tyttö meni partioleirille eikä koskaan palannut kotiin. Leirin jälkeen hänen tavaransa ja tulevaisuutensa odottivat yksiössä. Muu perhe muutti taloon, johon hän ei mahtunut. Nanan mukaan kotoa pois muuttaminen ei ollut oma valinta vaan pakko.

Nana aloitti lukion, sillä 9,3 keskiarvolla se oli luonnollinen jatkumo opiskelulle. Koulun käyminen osoittautui lyhyessä ajassa kuitenkin omillaan elävälle teinille mahdottomaksi. Rahat eivät yksinkertaisesti riittäneet kirjoihin ja elämiseen töissä käymisestä huolimatta. Puolen vuoden jälkeen lukio jäi.

– Siinä elämäntilanteessa musta otti kopin seurakunta, jossa kävin. Ystävät hakivat lattialleen nukkumaan ja laittoivat minulle ruokaa.

Lukion päättämisen jälkeen Simelius päätyi media-assistenttilinjalle, missä hän pääsi tutustumaan valokuvaukseen sekä liikkuvan kuvan tekemiseen. Opiskelujen alussa hän tapasi myös tulevan aviomiehensä Juhanan. Pari muutti Turkuun ja teki kaikkia mahdollisia töitä mitä oli tarjolla. Työvoimatoimiston kurssin kautta Nana päätyi harjoitteluun mainoskuvia tekevään Studio Valotukseen J-P Palmulaakson oppiin.

Valokuvaus vei mennessään, ja olihan sama maailma kulkenut Simeliuksen mukana lapsesta pitäen. Hän oli muusikkoisänsä kautta ollut tv-ohjelmien kulisseissa hämmästelemässä alan ammattilaisten työskentelyä.

– Mua kiinnosti aina se, miten asiat tehdään. Olen pienestä pitäen miettinyt, miten asiat on valaistu. Taustatiimit olivat niitä, mitkä mua siinä hommassa imuttivat.

Simelius ei koskaan ajatellut työnsä liittyvän mitenkään musiikkimaailmaan. Silti hän päätyi kymmenen vuotta sitten tekemään promokuvia Anna Abreun Just a pretty face? -albumille. Samaan aikaan hän alkoi tehdä töitä aviomiehensä kanssa yhteisen firman nimissä.

Sittemmin Simeliusten kuvattavina ovat olleet maamme ykkösartistit kuten Cheek, Jenni Vartiainen, Chisu ja Antti Tuisku.

Erityisesti Nana Simeliuksen mieleen on jäänyt yhteistyö räppäri Mikael Gabrielin kanssa. Hänen kanssaan on syntynyt kuvien lisäksi musiikkivideot kappaleisiin Riippumatto ja Kivi sakset seteli, joista jälkimmäisen video palkittiin Emma-palkinnolla yleisöäänestyksessä.

– Mikael Gabrielilla on samanlainen hyvä luova hulluus ja kokeilunhalu. Ja onhan meillä yhtymäkohtia joissain menneisyyden jutuissa.

Molemmilla on takanaan repaleinen nuoruus, sillä räppäri otettiin teini-ikäisenä huostaan kasvatuskotiin ja Simelius kasvoi osan lapsuudestaan ongelmaisessa kodissa.

Lupa leikkiä aikuisenakin

“Jokainen ohjaaja ja kuvaaja käsittelee usein yhtä isoa teemaa töissään jopa läpi elämänsä. Olen käsitellyt aina lapseutta. Ekasta lasten lyhäristä läpi tuhansien kuvien ja videoiden tähän päivään. Kasvua ja kasvamattomuutta.”

Näin Nana Simelius kirjoitti keväällä Instagram-tilillään. Hän kertoi siitä, kuinka joutui lapsena pitämään huolta vanhemmistaan ja sisaruksistaan. Liian isoissa kengissä hoiperrellessa oma lapsuus jäi kesken.

Simelius pakeni vaikeita hetkiä kuvataiteen pariin sekä satuihin, joista mieleen ovat jääneet Zacharias Topeliuksen Vattumato sekä Narnian tarinat. Siskon kanssa hän lähti luontoon, missä he ottivat pokkarikameralla kuvia toisistaan.

– Koko valokuvainnostus alkoi pitkälle siitä, että tuli otettua paljon kuvia itsestä ja läheisistä. Ne olivat hyvin henkilökohtaisia terapeuttisia hetkiä.

Tällä hetkellä Simelius kertoo olevansa hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa, sillä perheessä on pystytty käsittelemään ongelmia avoimesti.

– “Selvitä” on mun mielestä vähän haastava sana. Vaikeistakin asioista voi mennä eteenpäin ja niiden kanssa voi tehdä sopua, Simelius pohtii.

Rankat kokemukset ovat jättäneet kuitenkin jälkensä. Kun lapsuus jää kesken, joutuu astumaan aikuisen saappaisiin liian aikaisin.

– Kun on kuullut paljon aikuisten asioita ja murheita, sitä on tietyillä osa-alueilla kypsä ja fiksu. Toisaalta on jäänyt vaille turvaa, rakkautta ja läsnäoloa.

Simeliuksella on ollut ajanjaksoja, jolloin hän on käsitellyt työssään kasvua ja kasvamattomuutta enemmänkin. Sittemmin aihe on jäänyt vähemmälle, mutta ajatus lapseudesta kulkee edelleen mukana hänen kuvissaan.

– Olen ajatellut sen tietoisesti, että minulla on lupa elää niitä asioita myöhemmin. Ihmettelen maailmaa ja ajattelen, että en ole valmis, ja minulla ei tarvitse olla valmiita vastauksia. Minulla on oikeus kasvaa ja fiilistellä. Olla kiukutteleva tai keskeneräinen.

Simelius on kääntänyt lapsenmielisyyden ja leikin voimavarakseen. Pariskunnan Raision kuvausstudiota hän kutsuu testilaboratorioksi, missä lavastuksena saattaa olla jättitikkareita, satoja ilmapalloja tai lunta keskellä kesää.

– Siellä kokeillaan, tehdään, leikitään ja pidetään hauskaa. Meidän jutun juoni löytyy ilon kautta.

Leikkimielisyys on säilynyt myös Simeliuksen ja hänen miehensä arjessa. Aikoinaan he kiersivät autoretkellä kaikki mahdolliset Suomen huvipuistot ja nykyisin HopLopissa he ryntäävät kahden lapsensa mukana liukumäkeen ja makaavat pallomeressä.

Lapsen maailman vilpittömyys kiehtoo Simeliusta, ja hänen mielestään lasten leikeistä voi ottaa mallia työhön ja muuhun elämään.

– Sehän on ihan järkyttävän hieno demokratia. Lapsilla on luontainen kyky ottaa muita huomioon ja leikithän on parasta isolla porukalla. Mitä enemmän jengiä, sitä hauskempaa. Siinä on myös tietty vilpittömyys. Ollaan mitä ollaan.

Valokuvaaja kuitenkin painottaa, ettei leikkimaailmassa huidella koko aikaa. Pariskunta tekee esimerkiksi parhaillaan videota mielenterveyskampanjaan, jossa kerrotaan koskettavia elämäntarinoita.

– Ei tässä olla mitään kokopäiväisiä eskapisteja, että paetaan todellista elämää. Se olisi ehkä traagista, Simelius pohtii.

Myös perhearki maadoittaa Simeliusta. Nykyään perhe asuu Turun maaseudun rauhassa ja se luo rutiineja ja turvallisuuden tunnetta. Pariskunta tekee töitä harkiten, ettei työn rooli kasva liian suureksi.

Valokuvaajan mukaan luovan alan erikoiset työajat voi yhdistää hyvinkin tavalliseen elämään. Perhearki on jotain sellaista, millä hän korjaa rikkinäistä lapsuuttaan.

– Perusturvaa voi myöhemminkin kasvattaa hyvässä parisuhteessa ja rakkaudessa sekä kahden pienen lapsen kanssa.

Ihmisten tarinat esiin valokuvissa

Silmiemme ohi vilisee satoja ja satoja valokuvia päivittäin. Elämme maailmassa, joka on täynnä kuvia ja niiden luomia viestejä.

Nana Simelius selaa ammattinsa ohella kiinnostuksella Instagramia ja inspiroituu ihmisten jakamasta sisällöstä. Vaikka sosiaalinen media ei ole ainoa paikka innoituksen hakemiseen, kuvavirrasta jää joka päivä jotain alitajuntaan.

– Sillä on aika iso merkitys, millaisessa kuvamateriaalissa mä marinoin itseni. Kuvatulvaa on todella paljon ja sieltä nousee esiin se, mihin on laitettu tosi paljon aikaa ja ajatusta.

Instagram-aikana puhutaan paljon siitä, miten viimeisen päälle puleeratut kuvat vääristävät todellisuutta. Samaa keskustelua on käyty jo pidempään käsitellyistä mainoskuvista.

Simelius sanoo pohtineensa asiaa paljon. Kun keskustelussa keskitytään esimerkiksi kuvankäsittelyyn, meikkaamiseen tai stailaamiseen, pointti on hänen mielestään väärä.

– He ovat taiteilijoita ja luovia ihmisiä, jotka haluavat kertoa tarinaa mahdollisimman mieleenpainuvalla tavalla.

Tällä hetkellä mainoksissa ei tyydytä pelkästään perinteisiin malleihin vaan kuviin etsitään mahdollisimman erilaisia ihmisiä. Simeliuksen mukaan tärkeintä on esitellä ihmisiä hyväksyttyinä ja sellaisina kuin he ovat. Tällöin he eivät jää näkymättömiksi yhteiskunnassa.

– Elämme todella tärkeää kehopositiivisuuden aikakautta. Enää ei suostuta siihen, että itsestä pitää ajatella negatiivisesti tai pitää tavoitella jotain sellaista, mitä ei itse ole. On lupa olla oma itsensä ja olla onnellinen omissa nahoissaan.

Tänä vuonna Simeliukset tekivät kuvat Aspa-säätiön Lupa olla upea -kampanjaan, joka liittyi Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeeseen. Siinä kysyttiin, voiko vammainen ihminen olla seksikäs. Kuvissa esiintyvät naiset on puettu kukkamekkoihin ja he poseeraavat kukkien keskellä.

Simelius kertoo, että hänen tekemistään kampanjoista on tullut kannustavaa palautetta. Yleisö haluaa nähdä erilaisia ihmisiä mahdollisimman laajalla kattauksella.

– Mä nään sen sellaisena happena, mitä me tällä hetkellä hengitetään. Ihmiset haluavat löytää itsensä niistä kuvista, videoista ja viesteistä.

Silmät uuden äärellä

Poplaulaja Ilta vaihtaa promokuvauksissa vaatteita jo kolmatta kertaa. Samaan aikaan lavasteet muutetaan uuteen uskoon. Nana Simelius selailee läppäriltä jo otettuja kuvia. Kuvauspäivä kestää koko päivän ja sen aikana kuvia kertyy tuhansia.

Simeliuksen kuvauksissa on poikkeuksellisen rauhallinen ja kannustava tunnelma. Hän aloittaa aina kuvauspäivät rukouksella itsekseen tai aviomiehensä kanssa. Simelius siunaa nimellä kuvauksiin tulevat sekä itse kuvaustilanteen.

Yksi asia on kuitenkin kielletty: kuvauksissa ei käytetä ilmaisua “tämä ei toimi”. Sen sijaan kysytään, tehtäisiinkö asiat toisin. Kuvattavan itsetuntoa ei haluta musertaa koko kuvaustiimin silmien edessä.

– Ihminen on haavoittuvainen, kun hän on kameran edessä ja jakamassa syviä tuntojaan. Me lähdemme siitä, että voiko tämän tehdä toisella tavalla. Ei jäädä negaatioon kiinni.

Nana Simelius kertoo olevansa miehensä kanssa ammatillisesti uuden äärellä. He haluavat teroittaa näkemystään, mihin kuuluu muun muassa kuvata vielä rohkeammin erilaisia ihmisiä ja tarinoita. Tässä ajassa he haluavat tuoda esiin vaikeitakin aiheita.

– Mehän ollaan ne silmät, jotka katsovat ihmistä. Tässä on hyvä paikka silmille, jotka näkevät ihmisen lempeästi ja ovat ihmisten puolella.

Marraskuista pakkaspäivää valaisee harvinainen auringonpaiste. Kirpeä ilma nipistelee iholla, maa on kuurassa.

Lappeenrannan Joutsenossa Kukkuroinmäen jätteenkäsittelykeskuksen porteista pääsee ajamaan sisään vaa’an kautta. Alueen sisällä on useita pienempiä pisteitä, joissa käsitellään erilaista romua ja roskaa.

Alueen perällä kohoaa penkka, joka on hyödyntämättä jäävän jätteen loppusijoituskohde. Penkalla ei haise. Missään ei vilistä rottia tai näy lintuparvia.

– Täällä on enää pääosin pvc-muovia, lasikuituvillaa ja kiviainesperäistä jätettä poikkeusluvalla, sillä niitä ei voi kierrättää, kertoo aluejohtaja SamiHuotari Etelä-Karjalan jätehuollosta.

Kymmenisen vuotta sitten kaatopaikan yleisilme oli erilainen. Silloin kaikki kuivajäte ja lajittelematon biojäte päätyivät penkalle. Kasassa oli paljon syötävää, mikä houkutteli paikalle runsaasti lintuja ja muita eläimiä.

Vuonna 2013 kuivajätettä alettiin käyttää energiantuotannossa. Myös muut jätteisiin liittyvät lajitteluketjut ja innovaatiot kehittyivät. Niinpä eläinten määrä kaatopaikalla lähti laskuun.

– 2016 tuli lainsäädäntömuutos, orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto. Sen jälkeen jäte on niin eri näköistä, että ei täällä ole mitään syötävää eläimille, Huotari kertoo.

Lintuja ammutaan poikkeusluvalla

Vaikka käsittelykeskus ei enää tuota samalla tavalla ravintoa eläimille, ei niistä ole päästy kokonaan eroon. Kevät tuo Kukkuroinmäelle tuhansia lintuja.

Suurin osa niistä on lokkeja ja varislintuja.

Keväisin koittaa myös lintujen pesimäaika, jolloin rauhoittamattomia lintuja ei saisi ampua. Etelä-Karjalan jätehuolto on kuitenkin hakenut Suomen riistakeskukselta erikoislupaa, jonka turvin lintuja voi ampua. Toukokuusta heinäkuun alkuun linnuilla on kuitenkin pesimärauha. Pesimärauhan ajat vaihtelevat lajeittain.

Vuonna 2018 lokkeja ja varislintuja ammuttiin koko vuoden aikana yhteensä noin tuhat.

Riistakeskuksen myöntämää poikkeuslupaa on haettu terveyssyistä. Lintujen mukana kulkee bakteereita ja viruksia, jotka saattavat levitä ulosteen mukana

– Kannan vähentäminen on se, mitä yritetään. Mutta vaikea sanoa, ovatko ne vähentyneet. Silmämääräisesti näyttää siltä, että vakiomäärä lintuja täällä pyörii, sanoo käyttöpäällikkö OssiHuovinen Etelä-Karjalan jätehuollosta.

Harrastajat kritisoivat

Etelä-Karjalan jätehuollon saama poikkeuslupa ei ole Suomessa poikkeuksellinen, mutta toisaalta ei myöskään erityisen yleinen. Lupia on myönnetty noin kymmenelle eri kaatopaikalle.

– Luvitettujen kaatopaikkojen määrä on ollut laskusuunnassa. Poikkeuslupien ajallinen kesto vaihtelee 1–5 vuoden välillä ja ilmoitusmenettelyä koskevat päätökset ovat voimassa toistaiseksi, riistapäällikköVisaEronen Suomen riistakeskuksesta kertoo.

Lintuharrastajia lintujen ampuminen keväällä ja kesällä rasittaa. Lokkeja koko ikänsä tutkinut ja lokeista väitöskirjaa tekevä Risto Juvaste on tuohtunut siitä, että pesimäaikaa ei kunnioiteta.

– Ongelma on siinä, kun heinäkuussa ammutaan aikuisia lintuja, joiden poikaset ovat vielä lentokyvyttömiä. Ne jäävät pesään kitumaan ja kuolemaan, Juvaste sanoo.

Erityisesti harrastajat harmittelevat syytä, jolla poikkeuslupa on myönnetty.

– Jos yhtenä päivänä ammutaan 30 lintua, siitä ei ole mitään hyötyä. Jos olisi vaikka lintuinfluenssaepidemia, niin silloinhan se olisi perusteltu. Mutta nyt ammutaan muuhun tarkoitukseen, ja se on huolestuttavaa.

Ruokaviraston mukaan lintuinfluenssatapauksia on todettu Suomessa Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa kaikkiaan parisenkymmentä. Korkeapatogeenistä lintuinfluenssaa ovat kantaneet pääosin merikotkat. Korkeapatogeeninen muoto aiheuttaa korkeaa kuolleisuutta siipikarjalajeissa. Suomessa ihminen ei ole saanut tartuntaa linnuista.

Lintuihin liittyvät terveysriskit

Juvaste pitää lokkien aiheuttamia terveysriskejä liioiteltuina. Tutkija väittää, että terve ihminen voi vaikka syödä hatullisen lokin ulostetta sairastumatta.

– On ihan naurettavaa, että lokeista olisi jotain todellista haittaa. Yhtä lailla varpuset voivat tartuttaa esimerkiksi salmonellaa, Juvaste sanoo.

Ruokaviraston mukaan nisäkkäät, linnut ja matelijat voivat toimia oireettomina salmonellabakteerin kantajina. Tuotantoeläimet voivat saada tartunnan saastuneesta rehusta tai juomavedestä.

Salmonella on yksi yleisimmistä ruokamyrkytysten aiheuttajista maailmassa. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat poikkeus, sillä salmonellaa tavataan Pohjoismaissa huomattavasti harvemmin kuin muualla maailmalla. Suomessa salmonellavalvonta on pitänyt huolen siitä, että salmonellaa esiintyy kansainvälisessä vertailussa hyvin vähän.

Käyttöpäällikkö Huovinen muistuttaa, että vaikka linnut viihtyvät kaatopaikalla, ne eivät asu siellä, vaan siirtyvät muihin lähialueen houkutteleviin paikkoihin.

– Sanotaan, että vaikka viisikymmentä tai sata naakkaa istuu avonavetan orsilla ja paskoo siihen, niin jokainen voi miettiä, onko se sitten kiva lehmillekään tai mitä se voi aiheuttaa. Tuleeko sieltä tautiriskejä tai muita, Huovinen sanoo.

Noutokoirakoulutusta

Risto Juvaste kritisoi myös sitä, että kaatopaikalla ammuttuja lintuja jatkohyödynnetään noutajakoirien koulutuksessa. Ossi Huovinen vahvistaa väitteen.

– Kaikki linnut kerätään, mitä löytyy. Ne haudataan maahan tai poltetaan. Hyviä yksilöitä voi mennä noutajakoirayhdistykselle pakastimen kautta, Huovinen sanoo.

Lintujen ampuminen ajoitetaan viikonloppuna aukioloaikojen ulkopuolelle. Tautiriskin lisäksi ampumisella pyritään vähentämään myös muita lintujen aiheuttamia ongelmia.

– Suurin haitta on lähialueen maanviljelijöille. Nokitaan pyöröpaalit rikki, Huovinen sanoo.

Kaatopaikkojen lintumääriä lasketaan ja tutkitaan säännöllisesti. Ulkopuolelta palkattu lintutieteilijä tekee lintulaskentaa keväästä pitkälle syksyyn. Lintulaskennoissa on selvinnyt myös, että lajittelukeskuksessa vierailee välillä myös harvinaisia rauhoitettuja lintulajeja.

Sekin huolettaa lokkitutkijaa. Kun lintuja ammutaan, on riski, että lintua ei tunnista oikein.

Huovinen vakuuttaa, että lintuja ei ammuta, jos varmaa tunnistamista ei tapahdu.

– Kaikki ampujat ovat metsästäjiä. Silloin kun ei tunne, mistä linnusta on kyse, niin sitten ei ammuta. Varikset, harakat ja naakat ovat hyvin selkeitä. Lokit on määritetty poikkeusluvissa, että vain aikuisia yksilöitä voi ampua.

Keskustelu uuden opetussuunnitelman mukaisesta teknisen ja tekstiilityön yhdistämisestä on käynyt kiivaana.

Ylen pari viikkoa sitten julkaisemassa jutussa kerrottiin, että sekä tyttöjen että poikien kiinnostus käsitöitä kohtaan on vähentynyt uuden opetussuunnitelman myötä. Siinä uusi yhdistetty käsityö tuli pakolliseksi kaikille 7. luokkalaisille. Muun muassa vientiteollisuus ja teknisen työn ammattilaiset ovat huolissaan käsityötaitojen katoamisesta.

Alan sisällä on hyvin eriäviä mielipiteitä kaksi vuotta käytössä olleesta opetussuunnitelmassa.

Tekstiiliopettajaliiton johto ja käsityö- ja teknologiakasvatusprofessorit eivät pidä opetussuunnitelmaa huonona eivätkä he näe, että teknisen työn opettajien ehdottama teknisen työn ja teknologian yhdistäminen omaksi tekstiilityöstä erilliseksi oppiaineekseen olisi ratkaisu.

Puolestaan tekstiilityön opettajat näkevät enemmän ongelmia opetussuunnitelmassa kuin heitä edustava liitto.

Opetussuunnitelmalla myös tukijansa

Viisitoista asiantuntijaa reagoi käsityön ja teknologiakasvatuksen professorien johdolla Ylen ja Helsingin Sanomien uutisointiin peruskoulun opetussuunnitelmauudistuksen vaikutuksista teknologisen osaamisen tasoon. He ovat lähettäneet asiaa koskevan kannanoton Ylelle ja Helsingin Sanomille.

Tekstiiliopettajaliiton puheenjohtaja Minna Hankala-Vuorinen on professorien, teknologiakasvattajien ja tekstiiliopettajaliiton kannanottojen allekirjoittaja. Erityisesti kannanoton kirjoittajia vaivaa Teknisten aineiden opettajien yhdistyksen esittämä teknisen työn eriyttäminen takaisin omaksi oppiaineekseen ja teknologiakasvatuksen sisällyttäminen tähän.

Hankala-Vuorisen johdolla myös Tekstiiliopettajien liitto on ottanut erikseen kantaa Ylen alaa koskevaan uutisointiin, jossa he vaativat opettajille työrauhaa uuden opetussuunnitelman haltuun ottamiseksi. Molemmissa kannanotoissa nähdään, että opetussuunnitelmassa ei ole suuria ongelmia.

Hankala-Vuorinen pitää uutta opetussuunnitelmaa hyvänä ja peräänkuuluttaa työrauhaa sen ympärille.

– On liian aikaista tehdä johtopäätöksiä uuden opetussuunnitelman toimivuudesta.

Hankala-Vuorinen on kuitenkin sitä mieltä, että nykyistä monimateriaalista käsityötä parempi vaihtoehto opettajakoulutuksessa olisi kaikille yhteiset perusopinnot, jonka jälkeen opiskelija voisi syventyä jompaankumpaan ainealaan.

Toisen kannanoton allekirjoittaneen professorijoukon mielestä teknologiakasvatus on teknistä työtä huomattavasti laajempi osaamisalue. Professorit nostavat teknologiakasvatuksessa keskeiseen asemaan luovan ajattelun kehittämisen.

– Taiteisiin, käsityöhön, muotoiluun ja humanistisiin tieteisiin liittyvä osaaminen on keskeistä myös teknisillä aloilla, he toteavat kannanotossaan.

Heidän mukaansa teknologiaan liittyvän osaamisen kehittäminen kuuluu lähes kaikkeen toimintaan perusopetuksessa.

Hankala-Vuorinen puolustaa molempia kannanottoja, joissa hän on allekirjoittajana. Hänen mielestään teknologiaa pitää pystyä soveltamaan eri tavoin, ei vain teknisen työn kautta.

– Luovuutta tarvitaan siinä, että saadaan keksittyä tarve teknologiselle toteutukselle, jota ei tällä hetkellä edes vielä tiedetä.

Opettajat eri mieltä järjestönsä kanssa

Tekstiiliopettajaliiton johdon ja käytännön työtä tekevien opettajien näkemykset ovat kaukana toisistaan.

Käsityönopettajille tänä vuonna tehdyn kyselyn vastausten ja tekstiiliopettajien sisäisen keskustelun antama kuva on aivan eri kuin liiton kannanoton allekirjoittajien.

Tekstiilintyönopettajat ovat samaa mieltä teknisen työn opettajien kanssa siitä, että käsityön suosion romahtamisen syy on opetussuunnitelma. Näin kertoo käsityönopettajille aiemmin tänä vuonna tehty kysely. Kyselyyn vastasi tekstiiliopettajista lähes kuudesosa.

Tekstiilityönopettajat ovat käyneet vilkasta keskustelua uudesta opetussuunnitelmasta myös omissa Facebook-ryhmissään. Niissä moni on eri mieltä liiton johdon kanssa ja ilmaisee, ettei hyväksy liiton virallista kantaa opetussuunnitelman ongelmattomuudesta.

Yksi heistä on turkulainen tekstiilitaustainen käsityönopettaja Tuula Wilén.Hänen mukaansa uusi opetussuunnitelma ei toimi, koska oppilailla ei ole riittäviä valmiuksia toteuttaa sitä. Tunteja pitäisi olla selkeästi enemmän tai oppilaiden pitäisi saada keskittyä jompaankumpaan sisältöön, jotta taidot ehtivät karttua.

Tekstiiliopettajien Lapin alueyhdistyksen puheenjohtaja Hely Perunka sanoo, että Lapissa peruskoulussa kädentaidot valinnaisaineena ovat vähentyneet todella paljon.

– Uusi opetussuunnitelma on ollut täydellinen mahalasku koko oppiaineelle.

Tekstiiliopettajien liiton hallituksessa kahteen otteeseen olleen rovaniemeläisen Perungan mielestä käsityön tilanne ei parane Opetushallituksen ja liiton puheenjohtaja Minna Hankala-Vuorisen vaatimalla työrauhalla.

Hänestä oppilaiden osaaminen ja taitotaso on romahtanut täysin. Ammatillinen koulutus ei ole vielä nähnyt, miten paljon nuorten osaaminen on tippunut, mutta ensi vuonna Perunka näkee senkin olevan edessä.

Hän kiinnittää huomiota myös siihen, että käsityön tilanne vaihtelee hyvin paljon kuntien välillä. Sitä voi olla 7. luokalla 0–4 tuntia viikossa.

Tekstiiliopettajaliiton puheenjohtaja Minna Hankala-Vuorinen uskoo, että suurin osa tekstiilityön opettajista on samaa mieltä opetussuunnitelmasta kuin liiton johto.

– Ei voi yleistää muutaman äänekkään ihmisen mesoamista somessa.

Hänen mukaansa viimeksi vuonna 2018 on tehty jäsenkysely, jonka pohjalta hallitus on muotoillut kannanottonsa. Tämän kyselyn kysymyksiä ja vastauksia tai kyselyyn vastanneiden määrää ei ole annettu Ylen tietoon.

Teknologiakasvattajat: Teknologian ja teknisen yhdistäminen ei ratkaisu

Teknologiakasvattajien mielestä ratkaisu olisi uuden oppiaineen sijaan teknologiakasvatuksen vieminen lähes kaikkeen perusopetukseen.

Helsingin yliopistossa valmistellaan uutta teknologiakasvatuksen opetussuunnitelmaa. Se on määrä ottaa käyttöön ensi syksynä, kertoo Helsingin yliopiston teknologiakasvatuksen apulaisprofessori Kaiju Kangas.

– Siinä ei keskitytä pelkästään teknis-loogiseen ajatteluun tai matemaattis-luonnontieteellisten aineiden soveltamiseen, vaan siellä on huomattavasti laajemmin esimerkiksi uutta luovan ajattelun sisältöjä.

Kangas on yksi allekirjoittajista samoin kuin Aalto-yliopiston teknologiakasvatuksen työelämäprofessori Maria Clavert.

– Tutkimus on osoittanut että laaja-alaisuus vahvistaa teknologisen ymmärryksen kehittymistä ja se on myös tapa luoda kiinnostusta niiden oppilaiden joukossa, jotka eivät kiinnostuneita varsinaisesti luma-aineista, sanoo Clavert.

Kangas lähtisi ennen kaikkea oppilaiden kiinnostuksen kohteista.

– Jos tyttöjä kiinnostaa esimerkiksi hoiva-ala, voitaisiin pohtia, mitä kaikkea teknologiaa siihen liittyy.

Kankaan mukaan asiaa on tutkittu 2000-luvun alusta saakka useissa Suomen Akatemian rahoittamissa hankkeissa.

– Tällä hetkellä meillä on menossa esimerkiksi keksintöpedagogiikan kehittäminen kymmenessä koulussa ja kuudessa päiväkodissa.

Clavert ja Kangas ymmärtävät teknologiateollisuuden huolen osaavan opiskelija- ja työntekijäaineksen saamisesta tulevaisuudessa, mutta pitävät huolestuttavana sitä, että perusopetukseen kohdistuu vaatimuksia elinkeinoelämästä.

Erikoistumisen palauttaminen vaihtoehto?

Turun yliopiston Rauman yksikössä käsityönopettajaksi opiskelevan Antti Vepsäläisen mukaan olisi hyvä, että opettajaopiskelijat saisivat erikoistua jompaankumpaan aineeseen. Hänellä itsellään on pitkä tausta teknisen työn opettamisesta ennen opiskelun aloittamista. Vepsäläinen on ainoa opiskelija, joka halusi kommentoida Ylelle.

– Kun kaikkien pitää opiskella kaikkea, ei mitään opi kunnolla. Olemme ehdottaneet, että kaikki tekisivät perusopinnot laajasti, mutta sen jälkeen saisi valita suuntautumisen. Tätä kannattavat monet opiskelijat ja myös kentällä olevat opettajat.

Vepsäläisen yllä kuvaamaa mallia kutsutaan y-malliksi. Siinä yhteisten perusopintojen jälkeen opiskelija voi valita, erikoistuuko hän tekstiilityöhön vai tekniseen työhön.

– Se, miten ja mitä opiskellaan, on oppilaitosten omissa käsissä.

Vepsäläisen mukaan tekniseen työhön tarvittavat laitteet voivat olla vaarallisia, jos niitä ei osaa käyttää, joten riittävää aineen hallinta on tärkeää. Hänen mielestään laitteiden käyttöä opetetaan liian vähän yliopisto-opetuksessa.

– Riittävän vahvaa aineen hallintaa ei voi korvata pedagogiikalla.

Hän toivoisi, että opettajaopiskelijoiden opettajilla olisi myös teknisen alan riittävä osaaminen. Kaikki Suomen käsityön professorit ovat tekstiilitaustaisia.

Myös Tekstiiliopettajaliiton Minna Hankala-Vuorinen kannattaa erikoistumista. Hän on huolissaan alan suosion laskusta. Sitä kuvaa hänen mukaansa se, että Itä-Suomen yliopistoon haki tänä syksynä opiskelemaan monimateriaalisen käsityön opettajaksi vähemmän ihmisiä kuin oli aloituspaikkoja.

Hänen mukaansa y-malli poistaisi myös pelkästään tekstiili- tai teknistä työtä opiskelleiden opettajien nykyisen pätevyysongelman. Nykyään opettajilta edellytetään usein sekä tekstiili- että teknisen työn pätevyyttä, vaikka he olisivat tehneet opintonsa jo vuosia sitten.

Keskustele aiheesta kello 22:een saakka!

Yhdysvaltain New Orleansissa on ammuttu yhtätoista ihmistä, kertovat uutiskanava NBC ja uutistoimisto AP.

Tapahtumat saivat alkunsa aikaisin sunnuntaiaamuna turistien suosimalla ranskalaiskortteleiden alueella Canal Streetillä. Alueella on paljon hotelleja ja raitiovaunuliikennettä.

New Orleansin poliisi kertoo ampumavälikohtauksesta Twitterissä. Poliisi kertoi aiemmin, että yksi henkilö olisi otettu kiinni tapaukseen liittyen.

Myöhemmin poliisi on kuitenkin sanonut medioiden mukaan, ettei ketään ole pidätetty. Teon motiivi on epäselvä.

Alkutietojen mukaan ampumisessa olisi loukkaantunut kymmenen henkilöä. Myöhemmin poliisi kertoi, että välikohtauksen 11. uhri on hakeutunut sairaalahoitoon.

Nola.com-julkaisun mukaan kaksi ammutuista on kriittisessä tilassa. Uhrit on viety sairaalahoitoon.

Shaun Fergusen New Orleansin poliisista on kertonut Nola.comille, että alueella oli jo valmiiksi tavallista enemmän partioita, sillä kaupungissa järjestettiin kiitospäivän viikonloppuna perinteinen jalkapallopeli.

Twitterissä on jaettu kuvia, joiden kerrotaan olevan tapahtumapaikalta. Kuvissa näkyy poliisiautoja ja nauhalla eristettyjä alueita. Osan teistä kerrotaan olevan suljettuina.

Uutinen päivittyy.

Kirjoitan sinulle, joka huollat lastasi yksin. Sinulle, joka elätät lastasi yhdellä palkalla.

Kunta maksaa sinulle elatustukea, joka hädin tuskin riittää kenkäpariin. Kirjoitan sinulle, jolla ei ole rinnallaan tai missään muuallakaan toista vanhempaa, johon tukeutua.

Sinä olet timantti.

Joka aamu kun heräät, elämälläsi on kallisarvoinen merkitys: että te perheenä peittoaisitte eriarvoisuuden.

Kokemuksesi ainoana vanhempana ovat olleet kovia, mutta ne ovat vain vahvistaneet parhaita ominaisuuksiasi. Sinä kieltäydyt mistä vain ja teet lapsesi eteen mitä vain. Sinusta näkee, että kun täytyy jaksaa, niin jaksat. Pyyhit kyyneleet, viet lääkäriin, paimennat hampaiden oikomiset ja hoidat sairaudet. Vahdit läksyt ja nukkumaanmenot.

Yksin jääminen ja kovat kokemuksesi ovat puristaneet sinusta timantin, jota ei riko mikään. Valvot talouden, asumisen, ruoan ja vaatteet, hommaat koulutarvikkeet ja urheiluvälineet. Kun lapsi tarvitsee jotakin, mitä kaverilla on, selität ettei ole rahaa, mutta sanot sen samaan sävyyn kuin että “tänään sataa”, jotta lapsi ei huolestuisi.

Kun menet ostoksille, rahattomuus näkyy sinussa. Myyjän katse pyyhkäisee sormuksetonta kättäsi ja hän vie sinut halpojen tavaroiden hyllylle. Häpeät, valikoit mitä voit ja lähdet.

Teet parhaasi, vaikka tiedät ettei se riitä. Yksi ei voi korvata kahta, mutta ehkä hyvä yritys palkitaan, ajattelet. Tarvitessa lainaat rahaa, pyydät sukulaisilta tai sosiaalitoimelta, häpeät ja jatkat elämää.

Mutta mitä yksinhuoltajan vähävaraisuus oikein tarkoittaa? Tilastokeskuksen mukaan yhden aikuisen ja yhden lapsen kotitalouksien mediaanitulot ovat 19 000 euroa vuodessa. Jos yhdellä vanhemmalla on kaksi lasta, mediaanitulot ovat 18 000 euroa.

Vertailun vuoksi: kahden vanhemman ja yhden lapsen taloudessa mediaanitulot ovat 28 900 euroa vuodessa. Jos kahdella vanhemmalla on kaksi lasta, mediaanitulot ovat 27 000 euroa vuodessa.

Yksinhuoltaja, olet timantti ja lapsi rinnallasi on toinen, kasvava timantti. Koet onnen tunteita ja ihailet lastasi, jonka taloudellinen asema on todennäköisesti muita heikompi. Tuet hänen taipumuksiaan minkä pystyt, vaikka koko maailma hokisi, miten surkeassa tilanteessa lapsesi elää. Joka aamu kun heräät, elämälläsi on kallisarvoinen merkitys: että te perheenä peittoaisitte eriarvoisuuden.

Sinulla on läheinen suhde lapseesi, läheisempi kuin mitä se olisi jos aikuisia olisi kaksi oman parisuhteensa kiemuroissa. Sinä voit suojella lastasi riidoilta, epäsovulta ja ahdistavalta ilmapiiriltä. Teillä on yhden vanhemmat arvot ja ihanteet, satukirjat ja todellisuus. Se tekee elämästä selkeää.

Saatat olla yksinäinen, sillä sinulla ei ole seuraa toisesta aikuisesta, mutta työnnät yksinäisyyden taka-alalle. Sinun on kestettävä vaikeuksia ja hyväksyttävä se tosiasia, että toista auttavaa käsiparia tai lompakkoa ei ole. Vaikeissa tilanteissa olette keskenänne. Ei ole muita.

Yksinhuoltajaperhe saa tuloja yli 2000 euroa vähemmän vuoden jokaisena kuukautena. Laskelma sisältää palkat, asumistuet, päivärahat, opintorahat jne. ja ottaa huomioon maksetut verot.

Huomattakoon, että mediaanitulo tarkoittaa, että puolet yksinhuoltajista saa tuloja mediaania vähemmän, ja monilla ei ole palkkatuloja lainkaan.

Joillekin vähävaraisuuden kokeneille muisto on katkera ja lähtemätön. Toiset pelastaa välittäminen, huumori ja se, että pienistä asioista osataan iloita – ominaisuus, joka säilyy läpi elämän.

Kun sinua vastaan kävelee väsynyt yksinhuoltaja, älä tuomitse häntä. Koeta nähdä hänet ihmisenä, eikä vain yksinhuoltajana. Avaa ovi, nosta väsyneistä käsistä pudonnut ostoskassi. Ojenna käsi, jos lapsi on kaatumaisillaan.

Usein riittää vain ystävällinen sana tai auttava ele oikealla hetkellä, ja hädässä oleva pärjää taas eteenpäin. Timantti tarvitsee vain hitusen valoa, vain muutaman säteen, ja se loistaa taas.

Heli Vaaranen

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän työskentelee Väestöliitossa johtavana asiantuntijana.

Aiheesta voi keskustella sunnuntaina 01.12. klo 17.00 asti

Lue myös

Heli Vaarasen kolumni: Mitä jos jättäisit tänä jouluna joulunäytelmän näyttelemättä?

Heli Vaarasen kolumni: Haluatko pitkän parisuhteen? Tässä pelastusoperaation ABC

Suomi on aktiivisesti vaikuttanut EU:n tulevan maatalouspolitiikan ilmasto- ja ympäristölinjausten lievennyksiin.

Suomi on EU:n puheenjohtajana ollut kokousasiakirjojen mukaan esittämässä unionin maataloustukiin muutoksia, joilla muun muassa lievennettäisiin maatalouden päästöjen kytkemistä unionin ilmastotavoitteisiin.

Esitykset ovat vastoin komission esittämiä ajatuksia siitä, että unionin maataloustuista melkein puolet käytettäisiin 2020-luvulla ilmastotalkoisiin.

EU:n seitsemän vuoden maatalousohjelmasta käytävät neuvottelut eivät tule yllätyksenä maatalouspolitiikan asiantuntijalle, professori Jyrki Niemelle Luonnonvarakeskuksesta.

– Vaarana on se, että yksikään EU-maa ei ole korottamassa merkittävästi omaan kunnianhimon tasoa. Kyllä tässä halutaan päästä mahdollisimman vähäisillä ympäristönormeilla eteenpäin.

Neuvotteluista puuttuu ympäristökunnianhimo

Maatalouden yhteisistä uuden tukikauden tavoitteista ollaan päästy sopuun. Näitä ovat muun muassa viljelijöiden tulotasosta huolehtimisen lisäksi ilmastonmuutoksen hillintä ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen.

Siitä miten tavoitteisiin lopulta päästään, väännetään parhaillaan tiuhaan kättä jäsenmaiden, komission ja vielä vähän myöhemmin EU:n parlamentin kanssa. Viime metreillä olevalla EU:n monivuotisella budjetilla on myös iso vaikutus, kun yli kolmannes yli 150 miljardin rahoista käytetään maatalouteen.

Uudella tukikaudella jäsenmaille annetaan enemmän vapauksia toteuttaa yleisiä tavoitteita. Toisaalta ohjelma pakottaa nykyistä selvemmin tulotuen vastineeksi viljelijöitä pitämään peltoja muun muassa kasvipeitteisenä myös kasvukauden ulkopuolella.

Professori Niemen mukaan neuvotteluja ja mahdollista lopputulosta leimaa jäsenmaiden laaja haluttomuus lähteä kisaamaan Euroopan ekologisemman ja puhtaimman maatalousmaan tittelistä.

Monta tavoitetta pitäisi ratkaista samaan aikaan

Lähes 30 jäsenmaan joukossa Suomi neuvottelee tutuilla tavoilla. Suomi korostaa jäsenmaan vapautta päättää lähes nykyisen kaltaisen politiikan jatkosta.

Lisäpanoksen neuvotteluihin tuo se, että suomalaisten maatilojen kannattavuus ei ole parantunut viime vuosina ja tuista pitäisi saada aikaan mahdollisimman laaja maaseudun tukiohjelma.

Suomen tavoitteena on saada neuvotteluista ulos yksi prosenttiluku sille, kuinka paljon euroja on jatkossa ympäristöpanostusta. Suomi varmistaisi tällä muun muassa sen, että päätökset rahan kohteista voidaan päättää vapaammin Suomessa.

– Poliittinen realismi iskee, kun samalla ollaan huolissaan maatalouden kannattavuus- ja tulokehityksestä. Nämä nousevat korkeammalle, kuin ilmasto- ja ympäristöasiat, Niemi kiteyttää useiden kansallisten tavoitteiden yhtäaikaisen toteuttamisen vaikeuden.

Maatalous tarvitsee satoja miljoonia euroja lisää veronmaksajilta

Suomi joutuu myös laittamaan ajamansa linjan mukaisesti lisää rahaa maatalouden tukemiseen omasta budjetista. Suomi on ajanut tavoitetta, jossa EU säätelee mahdollisimman vähän tai ei laisinkaan uusia tehokkaampia ilmastotoimia suoraan EU:n budjetista.

Suomi ei halua käyttää suoria, täysin unionin rahoittamia tulotukia ilmastotalkoissa esimerkiksi turvepeltojen haittojen vähentämiseen tai luomutuotantoon. Tukia ollaan jakamassa ainakin perusesitystä enemmän muun muassa nuorille viljelijöille.

Kyse on arviolta noin miljardista eurosta puhdasta EU-rahaa. Suomi haluaa siirtää uuden niin sanotun ekojärjestelmän miljardin osaksi laajaa, pitkälti kansallisesti rahoitettavaa maaseutuohjelmaa.

Toisin kuin suorien tukien osalta, EU:ssa ollaan leikkaamassa sadoilla miljoonilla euroilla tukitoimista, joita Suomi haluaa myös jatkossa käyttää. Pääministeri Rinteen hallitus on hallitusohjelman mukaan sitoutunut turvaamaan tukien nykyisen tason.

Kyse on maaseutuohjelman ympäristökorvausten osalta satojen miljoonien lisälaskusta suomalaisille vuodesta 2021 alkaen. Muun muassa EU-budjetin loppusumma vaikuttaa lopulta siihen, kuinka paljon EU rahoittaa maaseudun kehittämisohjelmaa. Sen jälkeen selviää Suomen lisärahoituksen määrä.

– Hallitus on erittäin sitoutunut ympäristötavoitteisiin. Suomessa nähdään suurempana uhka se, että lähdemme pilkkomaan järjestelmää viljelijälle monimutkaisemmaksi kuin se, että joudutaan laittamaan vähän enemmän paukkuja rahoitukseen, sanoo ylitarkastaja Anna Schulman maa- ja metsätalousministeriöstä.

Ilmastotavoite vaatii merkittäviä muutoksia maatalouteen

Maatalousprofessori Niemi ei ole vakuuttunut Suomen valitsemasta linjasta.

Vielä voimassa olevalla tukikaudella erilaisten vesiensuojelutoimenpiteiden lisäksi tavoitteena on ollut myös vähentää maatalouden ilmastopäästöjä. Päästövähennykset ovat kuitenkin seurantojen mukaan jääneet saavuttamatta niin Suomessa kuin muualla Euroopassa.

Suomen hallitus on linjannut kunnianhimoisesta tavoitteesta pyrkiä vähentämään päästöt sille tasolle, kuin nielut vuonna 2035. Tasaisen tahdin taulukolla tavoite vaatii tällä hetkellä useiden prosenttien leikkauksia vuosittain, jotta Suomi saavuttaa hiilineutraalisuuden.

Maatalousperäiset päästöt vastaavat vähintään viidennestä Suomen kokonaispäästöistä.

– Jos tavoitetta oikeasti halutaan, se tarkoittaa sitä, että kunnianhimon tasoa pitää nostaa ja ilmastopuolen vaatimuksia pitäisi merkittävästi tiukentaa. Jos mennään lähes nykyisenlaisella ohjelmalla, tavoitteita ei missään nimessä saavuteta, arvioi Niemi ykskantaan.

Kunnianhimon nosto tarkoittaisi muun muassa sitä, että osa turvepelloista pitäisi saada pois lannanlevitys- ja maatalouskäytöstä. Hiilensidontaan pitäisi saada laajalti käyttöön muun muassa kerääjäkasveja.

Suomi voisi erottua muista ekologisella viljelyllä

Suomen kannattaisi professori Niemen mukaan miettiä vakavasti, pitäisikö suomalainen ruoantuotanto suunnata ilmasto- ja ympäristöystävälliseen suuntaan ja erottua muista EU-maista.

– Mahdollisuus siihen on nyt olemassa, ja ekologinen suunta voisi pitkällä tähtäimellä olla hyvä satsaus. Myös iso osa kuluttajista on valmiita maksamaan enemmän näistä tuotteista.

Niemi penää koko suomalaisen maatalouden muutosta.

Etenkin luomutuottajat ovat olleet huolissaan siitä, riittääkö raha jatkossa enää maaseutuohjelman kautta erityiseen luomutukeen. Luomun tukeminen on jatkossa enemmän kiinni siitä, miten jäsenmaat siihen suhtautuvat ja rahat siihen riittävät.

Luomuviljelyn jatko epävarma

Suomalaiset luomutuottajat haluaisivat tukea suoraan uuden ekojärjestelmän kautta. Suomi aikoo myös jatkossa rahoittaa luomua maaseutuohjelman kautta.

– Kysymys on siitä, että keskustelusta halutaan sulkea ulos vaihtoehtoja, joissa viljelijälle voitaisiin maksaa hyvistä ympäristöteoista kannustinta. Tuet halutaan pitää vain kustannusperusteisina, jotta ne eivät houkuttelisi viljelijöitä, harmittelee asiamies Reijo Käki Yhdistyneistä luomutuottajista.

Ylitarkastaja Anna Schulman pitää epätodennäköisenä, ettei luomulle löydy rahoitusta. Luomuala on kasvanut ja luomuohjelmaa ollaan päivittämässä.

– Siinä vaiheessa, kun koko kokonaisuus lyödään lukkoon, siinä vaiheessa lyödään lukkoon myös rahat, jotka luomuun olisi käytettävissä, Schulman tarkentaa ja viittaa viime kädessä eduskunnalta tulevaan maaseutuohjelman rahoitukseen.

Näillä näkymin näyttää siltä, että ensi vuosikymmenen maatalouspaketista tehdään päätökset keväällä. Tämän jälkeen Suomi valmistelee komissiolle oman esityksen yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Eduskunta tekee rahoituspäätöksen sen jälkeen.

Komissio vaatii, että Suomen suosimassa maaseutuohjelmassa 30 prosenttia rahoista käytetään ympäristötoimiin.

Maatalouspolitiikalta puuttuu tarkat tavoitteet

Saksalaisen, suomalaista Luonnonvarakeskusta vastaavan Thünen instituutin tutkija Nic Lampkinin mukaan luomun kohtalo on vielä EU:ssa epäselvä, mutta sen tukemiseen löytyy vahvat ilmastoperusteet.

– Tutkimustemme mukaan luomu on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää hehtaarikohtaisia hiilidioksidipäästöjä.

Lampikin pitää uusia maatalouspolitiikan tavoitteita hyvinä. Hän jää kuitenkin kaipaamaan esityksistä tarkemmin mitattavia vähennystavoitteita.

Lisäksi Lampkin toivoo, että EU:ssa päästään eroon yleisestä ajattelusta, jossa jäsenmaat valmistelevat liian löysiä ilmasto- ja ympäristötoimia sen takia, että varmistetaan mahdollisimman laaja viljelijöiden osallistuminen.

Lue myös:

Euroopan maatalouden ilmastopäästöt kasvussa, Suomi perää silti vapaaehtoisuutta ympäristötoimiin – Leppä: "Jäsenmaille enemmän liikkumavaraa"

Tätä menoa Suomen toinen iso ilmastonielu on toiveajattelua – Pelloista karkaa ilmaa lämmittävää hiiltä kuin autoista

Suomen EU-puheenjohtajuuden isoin hanke tasapainoilee köyhien ja rikkaiden maiden välillä, ja kummatkin ovat tyytymättömiä

Juttu on osa Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan tiedeuutisten joulukalenteria. Julkaisemme päivittäin tiedeuutisen, joka liittyy tähän vuodenaikaan – suoraan tai ainakin mutkan kautta. Viimeinen luukku aukeaa jouluaattona.

Joidenkin lahjapaketit ovat kauniita, toisilla paperi menee aina ruttuun eikä pysy kurissa kuin rullallisella teippiä. Se ei aina haittaa, usein jopa päinvastoin, lohduttaa markkinoinnin professori Jessica Rixom yhdysvaltalaisesta Nevadan yliopistosta Renosta.

Hänen johtamansa psykologinen tutkimus osoitti, että paketin ulkomuodolla on aivan toinen viesti omaiselle tai ystävälle kuin liike- tai muulle tuttavalle.

Huonosti kääräisty paketti joltakulta läheiseltä on saajalle loppujen lopuksi enemmän mieleen kuin viimeisen päälle taiteltu luomus, tutkijat totesivat.

He päättelivät, että elegantti paketti nostaa odotukset itse lahjasta niin korkealle, ettei sisältö usein kykene täyttämään niitä. Ruttuisella paketilla ei ole tällaista viestiä.

Aikaa ja vaivaa kannattaa edelleen uhrata niihin paketteihin, jotka annetaan tuttaville, tutkimus osoitti. He tulkitsevat huolimattoman paketin osoitukseksi siitä, ettei antaja arvosta heitä. Lähipiiri ei sellaista epäile.

Koelahjana kahvimuki

Koehenkilöiden avattaviksi annettiin huonosti ja hyvin tehtyjä paketteja. Jokaisessa oli muki, jossa oli koripallojoukkueen logo. Joukkue oli joko Miami Heat tai Orlando Magic.

Koeryhmään oli valittu vain Miami Heatin kannattajia.

Heille esitettiin joukko kysymyksiä siitä, kuinka paljon avatun paketin sisältö miellytti. Kömpelösti paperiin kääräistyt lahjat osoittautuivat mieluisemmiksi kuin tyylikkäät paketit.

Sillä ei ollut vaikutusta, kumman joukkueen muki paketista paljastui.

Rixomin tutkijarymä tulkitsee tuloksia niin, että ystävältä saadun paketin ulkomuoto todellakin päätellään vihjeeksi sisällöstä ja sen perusteella syntyy odotuksia.

Varmemmaksi vakuudeksi koehenkilöille näytettiin kuvia hyvin ja huonosti tehdyistä paketeista ja heitä pyydettiin kuvailemaan, mitä he paketissa olevalta lahjalta odottivat.

Sitten heille kerrottiin, että paketissa oli nappikuulokkeet, ja pyydettiin arvioimaan, vastasiko lahja heidän odotuksiaan.

Paketoinnin vaivat kannattaa kohdistaa tuttavien lahjoihin

Ensimmäisen testin tavoin myös toisessa kokeessa itse lahja sai huonomman arvion, jos paketti oli ollut näyttävä.

Ei siis kannata kääriä ystävän lahjaa pakettiin, joka on hienompi kuin itse lahja, Rixom neuvoo.

Tuttaville annetut hienot paketit toimivat päinvastoin: elegantti kääre antaa hohtoa lahjallekin, vaikka se olisikin vain jotakin pientä. He tuskin suuria lahjoja odottavatkaan.

Tutkimus on ilmestynyt Journal of Consumer Psychology -lehdessä.

Hallituspuolueiden puheenjohtajat kokoontuvat pääministeri Antti Rinteen (sd.) johdolla puimaan Posti-sotkua sunnuntai-iltana klo 20.30. Tarkka paikka ei ole toistaiseksi tiedossa.

Kokoomus, kristillisdemokraatit ja nyt-liike tekivät perjantaina Posti-asiasta välikysymyksen, jota käsitellään eduskunnassa tiistaina ja josta äänestetään keskiviikkona. Sitä ennen pääministeri Rinteen on selvitettävä hallituskumppaneilleen kiistan tapahtumat.

SDP:n hallituskumppaneista vihreät ja keskusta ovat pyytäneet Rinteeltä selvitystä. Hallituksessa ovat myös vasemmistoliitto ja RKP.

Aiheesta aiemmin: Mitä Posti-sotkussa tapahtuu seuraavaksi? Kokosimme Rinteen hallituksen seuraavat askeleet ennen tiistain välikysymystä

Vähän ennen SDP:n vuoden 2008 puoluekokousta Jutta Urpilainen kiipesi Suomen Pankin portaita. Hän oli sopinut tapaamisen pääjohtaja Erkki Liikasen (sd.) kanssa.

32-vuotias kansanedustaja Jutta Urpilainen oli ilmoittautunut puheenjohtajakisaan.

Urpilainen tuli Helsingin keskustassa sijaitsevaan rahamaailman linnakkeeseen kädessään 20 erilaista kysymystä taloudesta. Puheenjohtajaehdokkaalla ja pääjohtajalla meni puolitoista tuntia kysymyksien ja vastausten pohdinnassa.

– Siitä minä opin hänet tuntemaan, Liikanen muistelee.

– Hän on hyvin asiasuuntautunut, vakava henkilö suhtautumisessaan työhönsä. Siinä ei ole mitään kevyttä.

Myöhemmin keväällä Urpilainen valittiin SDP:n puheenjohtajaksi Hämeenlinnassa.

Puolueen historian nuorin, kokematon puheenjohtaja oli monelle järkytys. Vastaehdokas toisella kierroksella oli moninkertainen ministeri Erkki Tuomioja.

Tappion kärsinyt Tuomioja sanoi ymmärtäneensä, milloin täytyy siirtyä veteraanisarjaan.

Veteraanin ja nuoren puheenjohtajan kohtaamiset eivät jääneet kuitenkaan siihen.

Urpilainen oli SDP:n puheenjohtajana ensimmäinen nainen, kuten myöhemmin myös valtiovarainministerinä ja nyt Suomen komissaarina. Lasikatot poksahtelevat kokkolalaisen uralla, mutta Liikanen ei pidä häntä taktikkona tai pelurina.

– Poliitikot voi jakaa kahteen ääriryhmään. On sellaisia, joille politiikka on 80 prosenttia taktiikkaa ja 20 prosenttia asiaa ja sitten toinen ääripää, joille se on 20 taktiikkaa ja 80 prosenttia asiaa. Jutta kuuluu ehdottomasti tähän jälkimmäiseen, Erkki Liikanen arvioi.

Pohjalaiset ovat pohjalaisia, savolainen Liikanen virnuilee.

Kesärannassa riitelijöistä tuli kavereita

Suomella on ennen Urpilaista ollut kolme komissaaria: Erkki Liikanen (sd.) vuosina 1995–2004, nykyinen Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn (kesk.) 2004–2014 ja Sitran yliasiamieheksi nimitetty Jyrki Katainen (kok.) 2014–2019.

Aiempien komissaarien salkun keskiössä ovat olleet talousasiat. Nyt kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Urpilainen halkoo omaa, suomalaisille uutta latua.

Me istuttiin Kesärannassa kahdestaan ja käytiin läpi vaikeita asioita. Jyrki Katainen

Vuoden 2011 vaalien jälkeen Jyrki Kataisesta (kok.) tuli pääministeri ja Jutta Urpilaisesta valtiovarainministeri niin sanottuun sixpack- hallitukseen. Alkutaival oli keskinäistä kyräilyä.

– Muistan, että hallitusneuvotteluissa sosiaalidemokraatit puhuivat jaetusta johtajuudesta. Se tarkoitti, että heillä oli erilaisia näkemyksiä siitä, miten asioissa pitäisi edetä. Jutta oli monen tulen välissä, Katainen kertoo.

Yhteisöveron kevennys oli iso koetinkivi sekä hallitukselle että Urpilaiselle. Sitä pidettiin liiallisena myönnytyksenä työnantajille. Urpilainen sai lopulta demariryhmän tuen. Dynamiikka myös hallituskumppanien välillä muuttui.

– Me istuttiin Kesärannassa kahdestaan, käytiin läpi vaikeita asioita ja pohdiskeltiin politiikkaa myös laajemmin kuin pelkästään sitä budjettia, Katainen muistelee.

Keskinäinen arvostus ja luottamus johti kaveruuteen, joka näkyi myös työministerinä toimineen Lauri Ihalaisen (sd.) mukaan hallitustyössä. Ihalainen oli Urpilaisen tukija myös päätöksessä alentaa yhteisöveroa neljä prosenttiyksikköä. He olivat muutenkin tiivis työpari hallituksessa.

Ihalainen seurasi vierestä, kuinka nuoren valtiovarainministerin aika meni eurokriisin hoitamiseen.

– Hän hahmottaa nopeasti olennaisen. Sitkeä, mutta ei jääräpäinen, Ihalainen luonnehtii.

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön (SAK) entinen puheenjohtaja kuitenkin kuuli kokous- ja käytäväpuheista, että vastaehdokasta puuhataan. Nyt tiedetään, että SAK-laisissa Metalli- ja Paperiliitossa sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa (JHL) pohjustettiin Urpilaisen vaihtamista Ammattiliitto Pron puheenjohtajaan Antti Rinteeseen (sd.).

Taustalla olivat SDP:n liian alhaisena pidetyt kannatusluvut. Ehkä painavampi syy oli kuitenkin ammattiyhdistysliikkeen napamiesten tunne siitä, ettei heidän näkemyksiään kuunneltu.

Sivuun jääneet ay-johtajat suuttuivat

Entinen STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää (sd.) muistaa vieläkin, kun hän eräänä arkiaamuna käveli Senaatintorin poikki. Muutaman askeleen päässä valtioneuvoston linnasta hän sai viestin, että sovittu tapaaminen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen kanssa oli peruuntunut.

– Jutalle tuli maine, että hänellä ei ollut aikaa puhua ay-liikkeen kanssa. Se oli huono juttu, jos oli todella painavaa sanottavaa ja tapaamisaikaa oli oikein haettu.

Urpilaisen valtiovarainministerivuosina napina yltyi. SAK-laisten liitto- tai keskusjärjestöpuheenjohtajien ja Urpilaisen tapaamisia ei saatu aikaan.

Urpilaisen vinkkelistä nopeisiin kalenterimuutoksiin oli syynsä. Hänellä oli joka päivä Brysselin kriisikokousten varalta lentolaukku pakattuna ministeriauton takaluukussa.

Ay-liike on hyvin kansallinen, vaikka sillä on kansainvälisiä suhteita. Mikko Mäenpää

Kun Urpilainen valittiin SDP:n puheenjohtajaksi Hämeenlinnan puoluekokouksessa, hän lupasi kehittää SDP:tä johtavaksi tulevaisuuspuolueeksi. Uudistaminen oli Mäenpään mielestä tärkeää ja sen Urpilainen hoiti hänen mielestään hyvin.

– SDP:ssä on kuitenkin tosiasia, että jos haluaa uudistaa puoluetta, niin pitää osata kuunnella niitä, jotka ovat perinteisiä vallankäyttäjiä, rahoittajia ja kannattajia

SAK-laiset ammattiyhdistysjohtajat purnasivat, että mitä hän nyt priorisoi, EU-kokousta, Kreikan tilannetta vai suomalaisen ay-liikkeen viestiä.

Mäenpää toivoi kansainvälisyyttä ja uudistuksia korostavalle Urpilaiselle jatkokautta.

– Tietyllä tavalla ay-liike on hyvin kansallinen, vaikka sillä on kansainvälisiä suhteita. Voi olla, että eurooppalaiset virtaukset ja sitä kautta tulevaisuus koetaan vieraana.

– Koetaan, että pitää vaan sopia palkat ja työsuhteiden ehdot ja SDP:n pitäisi tukea tätä, Mäenpää pohtii.

Urpilainen pohti viime metreille taisteleeko puheenjohtajuudesta

Joensuun puoluekokouksessa 2010 Urpilaisen työpariksi ja puoluesihteeriksi nousi Mikael Jungner. Demarien rautakourat kuuntelivat hölmistyneinä, kun eläväinen puoluesihteeri julisti SDP:n rakkauden puolueeksi.

Jungnerin mielestä liittojohtajat olivat takajaloillaan, koska Urpilainen ei ollut heidän käskytettävissään.

– Sieltä tuli jotain vaikkapa STX-telakkaan liittyyviä esityksiä, että telakka pitää ottaa Suomen valtion omistukseen. Ehdotusten sijaan työministeri Lauri Ihalainen, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori rakensivat ratkaisun, että telakka menee saksalaisomistukseen.

Jälkikäteen sekä STX-telakkaratkaisu että yhteisöveroalennus ovat saaneet kiitosta myös sosiaalidemokraateilta.

Urpilainen ei lähde puolittain mihinkään. Mikael Jungner

Syksyn 2013 aikana tieto vastaehdokkaaksi nousevasta Antti Rinteestä oli ehtinyt myös Jutta Urpilaisen korviin. Rinteen tukijat olivat onnistuneet saamaan läpi omia nimiään puoluekokousedustajiksi niin sanotuista puolueen sopupiireistä, joissa edustajista ei äänestetty.

Sekä Jungner että Ihalainen muistavat, että Urpilainen mietti alkuvuoteen 2014 asti lähteekö hän kamppailemaan puheenjohtajuudesta.

– Urpilainen mietti tosissaan eikä tiennyt haluaako jatkaa vai ei. Helmikuussa 2014, vain kolme kuukautta ennen puoluekokousta, tuli se varmuus, että kyllä haluaa. Se kuvaa hyvin Urpilaista. Hän ei lähde puolittain mihinkään, Jungner sanoo.

Ihalainen ja peruspalveluministeri Susanna Huovinen kannattivat Urpilaisen uudelleenvalintaa myös julkisesti.

– Olimme olleet hyvä työpari Jutan kanssa hallituksessa. Ajattelin, että silloin pitää tukea, kun on vaikeata, Ihalainen muistelee.

“Jätän väliin”

Kerrotaan, että Seinäjoella ennen puoluekokouksen puheenjohtajäänestystä naiskaksikko nappasi ulkoministeri Erkki Tuomiojan kyytiin. He vetosivat vielä matkalla kokouspaikalle, että hän käyttäisi puheenvuoron Urpilaisen puolesta.

Olihan Urpilainen valinnut Tuomiojan ulkoministeriksi siitä huolimatta, että tämä kutsui nuoren puheenjohtajan ensimmäistä kuntavaalien kampanjaa vuonna 2008 unelmahötöksi.

Vetoajille Tuomioja ei vastannut mitään eikä hän nytkään muista koko tilannetta.

– Minuun vedottiin molemmilta, sekä Urpilaisen että Rinteen, puolilta. Koska ei ollut syytä, en ottanut kantaa kummankaan puolesta.

Urpilaisen hyviä tai huonoja ominaisuuksia puheenjohtajana hän ei halua muistella.

– Jätän väliin.

Komissaarikuulemisia ja Urpilaisen onnistumista niissä hän on kuitenkin seurannut.

– Hän oli valmistautunut ja pärjäsi hyvin. Ainoa, jolle ei tullut mitään huomautuksia.

“Mitä ne plikat poraa?”

Seinäjoen puoluekokouksessa 2014 uudeksi puheenjohtajaksi kukitettiin Antti Rinne. Salin keskellä seisoi toistakymmentä naista ryhmähalissa.

Monet itkivät. Yksi heistä oli nykyinen Hyvinvointialan (HALI) toimitusjohtaja Ulla-Maija Rajakangas, Urpilaisen tukija.

– Äitini tuli siihen kysymään, että mitä ne plikat poraa. Sanoin, että äiti, nyt ei ole hyvä hetki tulla jeesustelemaan, Rajakangas muistelee.

Naiset eivät ole unohtaneet tätä juttua. Ulla-Maija Rajakangas

Urpilainen vaikutti selviävän tappiostaan paremmin kuin useimmat tukijansa. Hän nauratti puolueväkeä neuvomalla seuraajaansa: Älä sitten koskaan laita verkkosukkia valokuviin. Poseeraus verkkosukissa Iltalehden kuvissa oli aloittelevan puheenjohtajan julkisuusmoka. Se seuraa Urpilaista vieläkin.

Monille demarinaisille Urpilaisesta tuli esikuva, jota äijät vähättelevät.

Rajakangas sanoo kiinnittäneensä Jutta Urpilaiseen huomiota jo tämän kansanedustajavuosina. Pienessä porukassa hän oli houkuttelemassa nuorta poliitikkoa pyrkimään puheenjohtajaksi.

– Jutta on tunnollinen ja hoitaa ne asiat, mihin hänet valitaan. Enkä tarkoita niin kuin tyttö, joka tekee kaiken kuten pitää vaan, että hän ei tee mitään puolitehoisesti vaan täysillä aina.

Rajakangas uskoo, että Urpilainen oli aikaansa edellä puheenjohtajana ja SDP:n uudistajana. Unelmista puhuminen ei ole tänä päivänä enää kummallista vaan poliittista arkea. Yksi asia haittasi kuitenkin enemmän ja se johti väärinkäsityksiin.

– Linkki ay-liikkeen ja Urpilaisen väliltä puuttui.

Rajakankaan mukaan Urpilainen halusi, että SDP on puolue, jolla on puolueen tehtävät ja ammattiyhdistysliikkeellä on ammattiyhdistysliikkeen tehtävät. Se nähtiin perinteiden rikkomisena.

– Naiset ei ole unohtaneet tätä juttua. Minäkin olen surkutellut omassa demarikuplassani Seinäjoen tappiota. Muut lohduttavat, että nythän Jutta on siellä, missä hän on parhaimmillaan, EU-komissaarina.

Urpilainen oli aikoinaan mukana, kun alle 35-vuotiaiden kansalaisjärjestöä Eurooppanuoria perustettiin. Hänen puolisonsa, Juha Mustonen on järjestön ensimmäinen puheenjohtaja.

“Jutan kanssa ei mennä kaljalle”

Mutta keihin Urpilainen luottaa, keiden kanssa hän sparraa asioita ja keiden kanssa hän lähtee kaljalle?

– Jutan kanssa ei mennä kaljalle, tokaisee Jungner.

Hän syö mieluummin vaikka hyvää aamiaista kivijalka-kahvilassa.

Kysymykseen Urpilaisen poliittisesta lähipiiristä ei tahdo oikein tulla keneltäkään vastausta. Haastateltavat hiljenevät ja miettivät pitkään.

Yleisin veikkaus läheisimmiksi sparraajiksi ja luottohenkilöiksi ovat Urpilaisen isä, pitkäaikainen kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos Kari Urpilainen sekä puoliso, ulkoministeriön karriääridiplomaatti ja virkamies Juha Mustonen.

Perheen ulkopuolisista mainitaan vain Urpilaisen avustaja Arto Virtanen.

2010-luvulla syntyi jonkinlainen lähipiiri. Jutta Urpilainen, Mikael Jungner ja näyttävän EU-uran tehnyt nykyinen pääjohtaja Timo Pesonen puolisoineen lensivät politiikan arjesta monille yhteisille lomamatkoille. Heitä yhdisti tuolloin sosialidemokratia ja eurooppalaisuus.

– Me oltiin kuusikko, joiden oli luontevaa olla yhdessä. Työ ja vapaa-aika sekoittui, Jungner kertoo.

Perjantaina Timo Pesosen puoliso Milttonin Brysselin-toimiston vetäjä Kaisa Soro-Pesonen ilmoitti aloittavansa maanantaina työt komissaari Jutta Urpilaisen kabinetissa.

“Maailman köyhyyttä ei poisteta tällä salkulla”

Opettiko kotimaan politiikan kova koulu komissaarin huippuvirkaan nousseen Urpilaisen varovaiseksi?

Erkki Liikanen uskoo, että komissiossa Urpilaisen tausta voi olla eduksi.

– Se, että miehet on käyneet sun kimppuun, olet taistellut asioista ja pitänyt pääsi. Velat voi siinä mielessä muuttua omaisuudeksi, Suomen pankin entinen pääjohtaja ja ex-komissaari sanoo.

Kun pääministeri Antti Rinne esitti Urpilaista komissaariehdokkaaksi, hän sai puolueväen silmissä mahdollisuuden lievittää menneitä. Joidenkin arvioiden mukaan se oli samalla keino lähettää monen ihailema poliitikko mahdollisimman kauas.

Työ komissaarina voi kiinnittää Urpilaisen Brysseliin vuosiksi tai liki vuosikymmeneksi, kuten kävi sekä Erkki Liikaselle että Olli Rehnille. Hänen tehtävänsä kehityskomissaarina on uusi, vaativa ja laaja.

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja tyrmää vähättelyt kehityskomissaarin salkun painoarvosta. Sitä on joissakin arvioissa pidetty kevyempänä kuin aiempia talouspainotteisia salkkuja.

– Oleellista on luoda Afrikka-strategia ja aito yhteistyökumppanuus Afrikan maiden kanssa. Tehtävässä on mukana myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja muuttoliikkeiden hallinta. Kaikella tällä on suurempi paino kuin neljä vuotta sitten.

Entisten komissaarien Liikasen ja Kataisen mukaan kehityspolitiikan ja Afrikka-suhteiden merkitys on kasvanut isosti. Taustalla on myös ajankohtainen kysymys maahanmuutosta.

– Jutta ei maahanmuuttopolitiikasta sinänsä vastaa, mutta mitä paremmin köyhissä maissa menee, sitä vähemmän ihmisillä on tarvetta paeta vainoa ja huono-osaisuutta, Katainen sanoo.

Liikasen mielestä on kohtuutonta kysyä, mitä Urpilaisen pitäisi saada aikaan uudessa tehtävässään.

– Maailman köyhyyttä ei poisteta yksin tämän salkun avulla, mutta se on tärkeä tehtävä. Nämä ovat megaluokan kysymyksiä.

Hän nostaa esimerkiksi tutkimukset, joiden mukaan ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset kohdistuvat köyhiin Afrikan maihin, joilla ei ole pääsyä merelle. Tuottavuus supistuu ja mahdollisuudet nostaa elintasoa pysähtyvät.

Urpilaisen onnistuminen tulevina vuosina ei ole kiinni vain omasta tontista. On kyse myös siitä, miten muut, erityisesti komission puheenjohtaja häntä kuuntelevat.

Komission työtä johtaa ensi kertaa nainen, saksalainen Ursula von der Leyen.

Von der Leyenin tavannut Liikanen uskoo, että komission pomo ja Urpilainen tulevat hyvin keskenään toimeen.

– Von der Leyen on hyvin asiasuuntautunut, hyvin organisoitunut, hyvin vahva ja vakaumuksellinen eurooppalainen. Sitähän Juttakin on.

Jutta Urpilainen aloittaa kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavana komissaarina tänään 1. joulukuuta.

Lisää aiheesta:

Jutta Urpilaisen tie Brysseliin – Antti Rinne halusi eroon varjostaan

Ursula von der Leyen on jokeriehdokas EU-komission johtoon – Saksassa hänet tunnetaan omalinjaisena uudistajana

Analyysi: Jutta Urpilaisesta tulee EU:n pehmeän vallan käyttäjä

Posti-kiista tuskin ottaa laantuakseen tulevina päivinä. Omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) erosi tehtävästään perjantaina. Tilanne ei kuitenkaan rauhoittunut siihen, vaan nyt katseet kääntyvät entistä enemmän pääministeri Antti Rinteeseen (sd.) ja samalla koko hallituksen tulevaisuuteen.

Kokoomus, kristillisdemokraatit ja nyt-liike tekivät perjantaina Posti-sotkusta välikysymyksen, jota käsitellään eduskunnassa tiistaina. Sitä ennen pääministeri Rinteen on selvitettävä hallituskumppaneilleen Posti-kiistan tapahtumat ja saatava hallituskumppaneiden luottamus.

SDP:n hallituskumppaneista vihreät ja keskusta ovat pyytäneet Posti-kohusta selvitystä. Pääministeri Rinne on itse vakuuttanut, että hän ei aio erota ja kertoi vastaavansa itse tiistain välikysymykseen. Äänestys asiasta on keskiviikkona.

Hallituksen sisällä tilannetta puidaan tänään sunnuntaina klo 20.30 alkaen. Pääministeri on kutsunut muiden hallituspuolueiden puheenjohtajat keskustelemaan keskinäisestä luottamuksesta.

Hallituskumppaneiden riveistä ja SDP:n sisältä on huokunut hämmennystä ja epäluuloa, arvioi Ylen Politiikka ja yhteiskunta -toimituksen päällikkö Paula Pokkinen.

– Monet SDP:n riveissä kokevat, että Paateron joutuminen eroamaan oli epäreilu teko. Tämän takia pohditaan, pitääkö hallituksen tyyliä vaihtaa ja vaihtuuko tyyli, ellei sen vetäjä vaihdu, eli sitä, voiko Rinne jatkaa, pohditaan nyt vakavasti, Pokkinen arvioi Yle Uutisten kello 20.30 lähetyksessä lauantaina.

Keskustan Kulmuni haluaa laajat keskustelut yhtenäisestä linjasta

Keskustan puheenjohtaja, elinkeinoministeri Katri Kulmuni kertoi Ylen haastattelussa lauantaina, että puolue haluaa hallituksen sisällä laajemmat keskustelut yhtenäisestä linjasta.

– Keskustalle tärkeää on se, että hallitus käy myös sisäisesti keskustelun siitä, että on yhtenäinen linja, kuinka toimitaan työmarkkinapolitiikan suhteen, Kulmuni korosti.

Lue lisää: Keskustan Kulmuni vaatii neuvotteluja hallituksen yhtenäisestä linjasta – Antti Rinne Posti-kohusta: "Minä en ainakaan valehtele"

Kulmunin mukaan hallituksen sisällä on keskusteltava myös omistajaohjauksen linjasta sekä työllisyyden hoidosta.

– Ja näistä kaikista asioista hallituksella pitää olla erittäin selkeä ja yhtenäinen linja, ja keskusta haluaa käydä niistä myös hallituksen sisällä sisäisen keskustelun siten, että niistä voidaan tulla vahvempana ulos, Kulmuni vaatii.

Muutoin keskustan kansanedustajat olivat lauantaina vaitonaisia hallitusyhteistyön jatkamisesta SDP:n kanssa. Yle tavoitti soittokierroksella runsaat puolet keskustan kansanedustajista.

Edustajat haluavat ensin selvyyden Posti-kohun tapahtumista ennen kuin päättävät, nauttiiko pääministeri Antti Rinne ja hänen edustamansa SDP heidän luottamustaan.

Lue lisää: Keskustan kansanedustajat vielä vaitonaisia hallitusyhteistyön jatkamisesta SDP:n kanssa – "Tilanne pitää saada selväksi pohjamutia myöten"

Vihreiden Ohisalo toppuuttelee

Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo puolestaan kertoi, ettei usko hallituksen kaatuvaan Posti-sotkuun. Hän ei myöskään nähnyt aihetta epäluottamukselle.

– Ajattelen, että tässä kohtaa ei nyt pidä hötkyillä vaan selvittää asiat porukalla ja katsoa, miten siitä eteenpäin, Ohisalo arvioi.

Lue myös:

Orpo odottaa hallituskumppaneiden reaktiota Rinteen toimintaan – kääntyykö peukku ylös vai alas?

Perussuomalaisten Juho Eerola: Ennenaikaiset vaalit sopisivat perussuomalaisille

Voiko Posti-kohu todella kaataa pääministerin? Politiikan tutkijat arvioivat, kuinka vahvalla pohjalla opposition vaatimus Rinteen erosta on

Toinen Lontoon puukotuksen kuolonuhreista oli 25-vuotias mies, joka työskenteli vankien kuntoutusohjelmassa, kertoo BBC. Toinen uhri oli nainen, mutta hänen henkilöllisyyttään ei ole kerrottu julkisuuteen.

Miesuhri opiskeli Cambridgen yliopistossa, jossa hän myös työskenteli kurssikoordinaattorina opinahjonsa järjestämässä vankien kuntoutusohjelmassa.

Learning Together (Opitaan yhdessä) -nimisen ohjelman on tarkoitus estää vankeja uusimasta rikoksia. Myös Lontoon puukottajaksi epäilty osallistui ohjelmaan.

Juuri Learning Together -ohjelma toimi järjestäjänä perjantaisessa konferenssissa, josta tapahtumat saivat alkunsa. Konferenssi pidettiin historiallisessa Fishmongers' Hall -rakennuksessa, ja siihen osallistui kymmeniä opiskelijoita sekä nykyisiä ja entisiä vankeja.

Fishmongers' Hall sijaitsee London Bridge -sillan pohjoispäässä, ja sieltä tapahtumat siirtyivät sillalle. Perjantaisessa veitsi-iskussa kuoli kaksi ja loukkaantui kolme. Lisäksi poliisi ampui iskusta epäillyn.

Murhamies mukana urotyössä

Brittimedia ja jopa kuningatar ovat ylistäneet puukottajan taltuttaneita ulkopuolisia. Heidän joukossaan on yksi murhasta tuomittu entinen vanki, kertoo Sky News. Hän osallistui Fishmongers' Hallin seminaariin.

Puukottajan kimppuun kävi myös puolalainen kokki, joka työskenteli Fishmongers' Hallissa. Hän nappasi historiallisen rakennuksen seinältä aseekseen sarvivalaan hampaan. Kokki sai kahakassa puukosta käteensä.

Yhdellä puukottajan taltuttaneella miehellä oli aseenaan palosammutin. Vielä ei ole tietoa, oliko sammutinkin kotoisin Fishmongers' Hallista.

Lontoolaiset kiittelevät puukottajan taltuttaneita vuolaasti muun muassa Twitterissä. Darren Colley kertoo olevansa ylpeä siitä, että lontoolainen käy terroristin kimppuun valaan hampaalla.

Apuun ryntäsi myös siviilipukuinen poliisi, joka oli ilmeisesti sattumalta paikalla. Hän on mies, joka on nähty sosiaalisen median kuvissa hyökkääjän puukko kädessään.

Johnson antoi vaalilupauksen kovemmista tuomioista

Britannian pääministeri Boris Johnson lupaa kovempia tuomioita terroristeille ja väkivaltarikollisille, jos konservatiivit voittavat parlamenttivaalit tässä kuussa.

– Tuomitsen jyrkästi sen, että tämä mies (puukottaja) oli kadunkulkijana. Se on vastenmielistä, ja me aiomme toimia, Johnson sanoi BBC:lle.

Veitsi-iskusta epäilty oli ollut vankilassa terrorismiin liittyvistä rikoksista. Mies oli tuomittu vuonna 2012, ja hän oli päässyt valvottuun vapauteen joulukuussa 2018.

Miehen koevapaus on puhuttanut Britanniassa, ja siihen ovat ottaneet kantaa monet poliitikot. Oppositiojohtaja Jeremy Corbynin mukaan terrorismistakaan tuomittujen ei välttämättä tarvitse istua telkien takana koko tuomiotaan.

– Se riippuu olosuhteista ja tuomiosta, mutta ennen kaikkea se riippuu siitä, mitä tuomittu on tehnyt vankilassa, Corbyn sanoi Sky Newsille.

Lue myös:

Lontoon veitsihyökkääjän tausta puhuttaa Britanniassa – 28-vuotias mies oli päästetty koevapauteen terrorismituomion jälkeen

Lontoon veitsi-iskusta epäillyllä oli ennestään terrorismituomio – katso video puukottajan kiinniotosta

Sähköpotkulaudat, tuttavallisemmin skuutit, ilmestyivät kuin tyhjästä kalifornialaisen Santa Monican kaduille syyskuussa 2017. Sen jälkeen ne valtasivat maailman suuret ja vähän pienemmätkin kaupungit.

Skuuteilla on miljoonia käyttäjiä – ja kosolti vihamiehiä.

Ilmiön syntysijoilla Yhdysvalloissa sähköpotkulautoja kohtaan tunnetaan suoranaista raivoa. Niitä sotketaan, tönitään kumoon ja upotetaan järviin. Yli sata tuhatta Instagramin käyttäjää seuraa tiliä, joka on pyhitetty sähköskuuttien kaltoinkohtelulle (kts. alla).

Toiselle tilille kootaan materiaalia, joka todistaa skuuttien vastuuttomista käyttäjistä.

Tänä vuonna skuutit ovat herättäneet närkästystä ympäri Eurooppaa: Tanskassa poliisi pysäytti kymmeniä tankojuoppoja, Britanniassa haaviin jäi mies, joka katkoi laitteiden jarrukaapeleita ja Saksassa ihmeteltiin skuuttailijaa, joka oli lähtenyt moottoritielle.

Suomessa jo sadat potkulautailijat ovat lehtitietojen mukaan joutuneet onnettomuuksiin.

Kulkuväylille jätetyt potkulaudat ovat epäsiistin näköisiä ja vaarallisia jalankulkijoille.

Visionäärien mukaan sähköpotkulaudat ovat ratkaisu kaupunkien ruuhkiin ja ilmastopäästöihin. Ympäristöystävällisyyden kanssa on kuitenkin vähän niin ja näin, jos laitteen elinikä jää kuukauteen tai pariin, kuten yhdysvaltalaismedioissa väitetään.

Skuuteilla on imago-ongelma.

Tilastokeskus lainaa tutkimuksia, joiden mukaan sähköpotkulaudat tuottivat enemmän kasvihuonepäästöjä kuin ne kulkumuodot, joita niillä halutaan korvata. HSL:n potkulautakokeilun yhteenvedossa taas todetaan, että laitteiden käyttö ei vähentänyt autoilua läheskään niin paljon kuin kävelyä ja pyöräilyä.

Potkulautailunhan piti olla hauskaa ja hyväksi luonnolle.

Miten tässä oikein näin kävi?

"Puolet matkoista korvaa autoilua"

– Meidän tutkimustemme mukaan noin puolet matkoista korvaa kävelyä, polkupyörää tai julkista liikennettä. Toinen puoli korvaa yksityisautoja, takseja tai muita kyytipalveluja, saksalaisen Tier Mobilityn perustaja Lawrence Leuschner sanoo.

Leuschner korostaa Ylen haastattelussa, että sähköskuutti todella ratkoo kaupunkiliikenteen ja ilmastonmuutoksen ongelmia – eivätkä puheet laitteiden lyhyistä elinkaarista pidä paikkaansa.

– Skuuttiemme käyttöikä on 18–24 kuukautta. Ja jatkossa vielä enemmän, kun lähes kaikki osat ovat vaihdettavia.

Laitteiden onnettomuusriskitkään eivät yhtiön laskelmien mukaan ole sitä luokkaa kuin mediaa lukemalla voisi kuvitella.

– Kymmentä miljoonaa ajokertaa kohden on tapahtunut 250 onnettomuutta. Tämä suhde on itse asiassa hieman parempi kuin polkupyörillä.

Slush-tapahtuman yhteydessä Tier julisti olevansa täysin hiilivapaa ensi tammikuusta lähtien. Yhtiö siirtyy vaihdettaviin akkuihin, käyttää sähköllä toimivaa kuljetuskalustoa ja lataa laitteisiin vihreää sähköä.

Lautojen valmistuksesta syntyneet päästöt kompensoidaan.

"Auto ei kuulu kaupunkiin"

Tierin Leuschnerin mukaan liikennejärjestelmä on rikki, eikä syyllinen ole suinkaan skuutti vaan henkilöauto.

– Henkilöautoja ei ole tarkoitettu kaupunkiliikenteeseen, hän sanoo.

– Autoon mahtuu viisi matkustajaa, ja sillä pääsee 150–200 kilometriä tunnissa. Kaupungissa auto kuitenkin matelee 35 kilometrin tuntivauhtia ja kyydissä istuu keskimäärin 1,2 ihmistä.

Autoille on annettu kaduilta monta kaistaa ja niiden paikoituskin vie älyttömästi tilaa. Yhteen parkkiruutuun mahtuu kymmenen sähköpotkulautaa.

Tilanteessa ei ole järkeä, mutta siihen on totuttu.

– Kun perustin yrityksen, halusin haastaa tämän periaatteen. Ja sähköskuutit ovat ensimmäinen työkalu.

Aiemmin elektroniikan kierrätyksellä menestynyt Leuschner käynnisti yhtiökumppaninsa kanssa sähköpotkulautayhtiön viime vuonna Saksassa. Tänään yhtiöllä on yli 20 000 sähköpotkulautaa yhteensä 45 kaupungissa.

Rahoitusta Tier on kerännyt yli 80 miljoonaa euroa. Suurimmat kilpailijat ovat keränneet vielä paljon enemmän. Sijoittajat uskovat, että syntymässä on miljardien eurojen bisnes.

Ylen potkulautayhtiöiltä kokoamien tietojen mukaan skuuteilla on tänä vuonna tehty Suomessa jo yli kaksi ja puoli miljoonaa matkaa.

Yllä olevassa kaaviossa on esitelty viisi Suomessa toimivaa sähköpotkulautayhtiötä. Jokainen pallo vastaa kymmentä tuhatta käyttökertaa.

Erään suomalaisen skuuttipomon esittämän arvion mukaan keskimääräinen matka kestää noin kymmenen minuuttia, jolloin käyttäjä maksaisi siitä noin kolme euroa. Tällä laskukaavalla skuuttialan kokonaisliikevaihto Suomessa olisi 7,5 miljoonaa euroa.

On hyvin mahdollista, että ensi vuonna luku on paljon suurempi, sillä Tier Mobility ja ruotsalainen Voi Technology ovat kasvattaneet kalustonsa määrää kesän mittaan voimakkaasti. Yhdysvaltalainen potkulautajätti LimeBike taas aloitti toimintansa vasta heinäkuussa.

Kenties ensi vuonna skuuteilla liikutaan jo enemmän kuin HSL:n kaupunkipyörillä. Niillä ajettiin tänä vuonna 3,7 miljoonaa matkaa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.

Sähköpotkulautoja on ollut käytössä Helsingin lisäksi Tampereella ja Turussa.

Edellä mainittujen yhtiöiden lisäksi Suomessa toimi viime kesänä vielä kuudeskin potkulautabrändi, jonka toiminta jäi vähälle huomiolle. Saksalaisen Daimlerin yrityskiihdyttämö toi kaduille Foat-lautoja, joiden ylläpidosta vastasi Ylen tietojen mukaan Vehon tytäryhtiö. Molemmat nimet on tähän asti yhdistetty lähinnä Mercedes-Benz-autoihin.

Daimlerin yrityskiihdyttämön mukaan Helsinki valittiin, koska Suomi on maailman edistyksellisimpiä paikkoja liikennepalveluissa.

Tamperelaiset kärjessä

Lawrence Leuschnerin mukaan suomalaiset ovat nopeita uuden teknologian omaksujia, kuten muutkin pohjoismaalaiset. Lisäksi täällä pidetään laitteista hyvää huolta.

– Suomessa on vähemmän vandalismia kuin muissa Pohjoismaissa.

Yksi kolmesta kaupungista on ollut saksalaisille erityinen ilon aihe.

– Tampere oli 45 kaupunkimme joukossa yksi parhaista, jos lasketaan kuinka paljon ajoja kertyy yhdelle skuutille, Leuschner sanoo.

Mutta miten käy talvella?

Kolme suurinta yhtiötä ovat ilmoittanut jatkavansa toimintaansa Suomessa myös talvella. Tier ja Voi kehuvat olleensa kesäkuukausina kannattavia, mutta talvella tilanne on todennäköisesti toinen.

Miksi ne haluavat jatkaa? Syy on yksinkertainen. Se, joka pitää lautansa liikkeessä ja näkyvillä, on kevään koittaessa paremmassa asemassa. Käyttäjiä on talvella ehkä vähemmän, mutta toisaalta he ovat todennäköisesti kaikkein sitoutuneimpia.

Talvi on kuitenkin kovaa aikaa akkukäyttöisille laitteille.

Suomalainen Hoop ja venäläinen Samocat ovat jo keränneet lautansa talteen. Ne perustelevat päätöstä vastuullisuudella.

– Päätimme jo ajat sitten, että me emme operoi talvella. Emme ota turvallisuuden suhteen mitään riskejä, Hoopin toimitusjohtaja Jerry Jalava sanoo.

Samocatin projektipäällikkö Tuomas Korhonen korostaa, että yhtiön ydinliiketoimintaa ei ole lautojen vuokraus vaan latausasemien toimittaminen. Viime kesänä yhtiö toimi yhteistyössä HSL:n kanssa Helsingin Vuosaaressa.

Nyt Samocat hakee uusia kumppaneita.

–Ajatuksena on, että ensi vuonna jatkaisimme keskeisemmällä paikalla, Korhonen sanoo.

Tierin Leuschnerin mukaan alalla on odotettvissa ankaraa karsintaa ja yhdistymisiä. Merkkejä on jo nähty, esimerkiksi Bird osti hiljattain Scootin ja Uber kertoi yhteistyöstään Limen kanssa.

Ongelmien ydin? "Uber-strategia"

Jos skuuttien kaltaiset pienet sähkökulkineet ovat avain kaupunkiliikenteen ongelmiin, miksi ne herättävät lähes kaikkialla ärtymystä?

Skuuttiyrittäjän Leuschnerin mukaan moka tehtiin Yhdysvalloissa, jossa alan ensimmäiset pelurit käynnistivät toimintansa.

– Heillä oli uber-strategia, eli pyydetään anteeksi vasta sen jälkeen, kun markkinat on vallattu, hän sanoo.

Potkulautayhtiöt ryhtyivät Uberin tavoin käyttämään itsenäisiä keikkatyöläisiä. Se oli Leuschnerin mukaan virhe.

– Yhdysvaltalaisyhtiöt eivät halunneet itse nähdä laitteita tai huoltaa niitä. Keikkatyöläisillä ei ollut varaosia tai työkaluja. Ei ihme, jos laudan elinikä jäi kuukauteen ja ne jäivät roskaamaan jalkakäytäviä, Leuschner sanoo.

Tier ostaa lataus- ja huoltopalvelut Suomessa alihankkijalta. Tierin kilpailijatkaan eivät käytä Suomessa Uberin mallin mukaista keikkatyövoimaa.

Rangaistuksen pelko on viisauden alku

Potkulautayhtiöiden markkinavalloitus on herättänyt vastareaktion. Eri puolella maailmaa yhtiöille asetetaan vaatimuksia, kieltoja ja rangaistuksia tilanteen rauhoittamiseksi.

Pariisin mitta täyttyi, kun kaduilla oli 20 000 sähköpotkulautaa yli kymmeneltä eri yhtiöltä. Nyt kaupunki aikoo kilpailuttaa toimijat ja myöntää toimintaluvan vain muutamalle potkulautayhtiölle.

Espanjassa kiellettiin pysäköinti jalkakäytävillä. Uutta lainsäädäntöä valmistellaan muuallakin Euroopassa sekä Yhdysvalloissa.

Ainakin virallisesti kaikki sähköpotkulautayhtiöt kannattavat tänään järkevää sääntelyä ja rakentavaa keskustelua viranomaisten kanssa.

– Jos halutaan, että uusi liikkumismuoto jää osaksi ihmisten arkea, tarvitaan tervettä sääntelyä, Limen maajohtaja Mikael Uusivuori sanoo.

Samocatin Tuomas Korhonen uskoo, että jatkossa skuuttiyhtiöt eivät enää saa jättää lautojaan minne haluavat.

– Toinen kesä tulee ylikuumentamaan tilanteen myös Helsingissä. Viimeistään kolmanteen kesään tultaessa kaikki kaupungit toteavat, että laudoille tarvitaan asemat, Korhonen ennustaa.

Voi Technologysta kerrotaan Ylelle, että yhtiö on avoin sääntelylle ja yhtiö on toistaiseksi menestynyt varsin hyvin erilaisissa kilpailutuksissa.

Sääntöihin uskoo myös Hoopin Jerry Jalava.

– Lautavuokraajien määrää tullaan rajoittaamaan, kuten monessa yhdysvaltalaiskaupungissa ja esimerkiksi Pariisissa jo tehdään. Toinen vaihtoehto on, että rajoitetaan yksittäisten sähköpotkulautojen määrää.

Keskusta yhä täynnä skuutteja, käyttäjiä ei juuri näy

Marraskuisessa Helsingissä ei juuri näy sähköpotkulautailijoita. Sähköpotkulautoja kuitenkin nököttää ydinkeskustassa niitä on kuitenkin lähes jokaisen talon nurkalla.

Vanhan ylioppilastalon kyljessä on toistakymmentä skuuttia. Lähes kaikki ovat kumollaan.

Yksi piipittää merkkiääntä kuin hätähuutona.

Suomen laki ei nykyisellään tarjoa juurikaan työkaluja lautayhtiöiden toiminnan sääntelyyn tai järjestyksen ylläpitoon.

Sähköpotkulautojen vuokraamisen voimakas rajoittaminen lainsäädännön keinoin olisi erikoinen toimenpide maassa, joka on juuri vapauttanut taksiliikenteen. Suomessa ongelmiin pureudutaan käyttäjien opastuksella sekä kaupunkien ja potkulautayritysten välisillä keskusteluilla.

Helsingin kaupungin liikennesuunnitteluinsinööri Ilari Heiskan mukaan yhteistyö on sujunut hyvin.

– Mielestäni heidän henkilöstönsä on ollut yhteistyökykyistä. Kaikki ovat olleet kehittävällä linjalla. Enemmän haasteita on siellä käyttäjien päässä.

Kaupungin ja skuuttiyhtiöiden keskusteluissa on Heiskan mukaan sovittu esimerkiksi siitä, että laudat kerätään pois lumiaurojen tieltä ja niiden käyttöönotto estetään liukkailla keleillä.

Liukkauden määrittely on kuitenkin kiinni yhtiöistä itsestään.

Pääkaupunkiseudun ensimmäisen lumisateen jälkeen vain osa laudoista pysyi suljettuna. Tämä harmitti niitä, jotka olivat lautansa lukinneet. Toivottavasti jatkossa emme näe kilpailua siitä, kuka uskaltaa pitää laudat ajossa huonoimmalla kelillä.

Ensimmäisen lumisateen jälkeen marraskuu tarjosi joka tapauksessa erinomaiset säät potkulautailuun.

Mutta mitä viranomaisten tulisi potkulautayrittäjiltä vaatia?

Tierin Lawrence Lauschner miettii hetken, ennen kuin vastaa.

– Jos minä olisin kaupungin päättäjä, tekisin selväksi, mitä sähköpotkulautayhtiöiltä haluan. Antaisin vapaan markkinatalouden määrätä – mutta samaan aikaan pitäisin yllä pelkoa siitä, että jos homma ei toimi, yhtiöt joutuvat kilpailutukseen.

Lue lisää ja osallistu keskusteluun: Sietämätön villitys, kaupunkiliikenteen vallankumous vai ympäristöteko?

Suu- ja leukakirurgi pitää sähköpotkulautojen talvikäyttöä uhkarohkeana - kasvojen korjaus voi kestää pari vuotta

Sähköpotkulautailija, tiedätkö mitkä liikennesäännöt sinua koskevat? Katso Liikenneturvan 4 vinkkiä onnistuneeseen ajoon

Satakuntalainen maalaismaisema avautuu avarana tien 261 linja-autopysäkiltä Jämijärvellä. Toisella puolella tietä on vanha punainen puumökki, toisella puolella sänkinen pelto. Jossain lähellä haukkuu koira. Tähän kohtaan Teija Ihanamäki kävelee kotoaan Jämijärven keskustasta ja nostaa peukun pystyyn kaksi tuntia ennen työvuoron alkua.

Ihanamäelle liftaus on keino päästä paikasta toiseen, mutta paljon muutakin.

– Tästä on tullut tapa, josta en osaa luopua.

Ihanamäki on liftannut jo vuosia työmatkansa Ikaalisten kylpylään. Osa-aikatyötään hierojana hän tekee usein sellaisiin vuorokauden aikoihin, että harvoista linja-autovuoroista ei ole apua. Tänä syksynä vuorojen määrä on vähentynyt entisestään, hän sanoo. Autokin olisi, mutta sitä käyttää useimmiten Ihanamäen avopuoliso.

“Olen aina ollut optimisti liftauksessa”

Liftauspaikan Teija Ihanamäki valitsee huolella. Maisema on tärkeä, sillä peukku pystyssä on aikaa ajatella ja katsella. Tien varren maisemat ovat tehneet häneen niin suuren vaikutuksen, että hän on opiskellut maisemantutkimusta Turun yliopistossa ja tehnyt gradunsakin kulkijoiden maisemakokemuksista.

Liftauspaikka pitää valita myös sen mukaan, että siitä on liftari helppo huomata ja siihen on helppo autolla pysähtyä.

Kauaa ei yleensä tarvitse odottaa.

– Joskus kyydin saa saman tien. Voi mennä kymmenestä minuutista puoleen tuntiin, se on aika yleinen. Yleensä ehdin hyvin töihin.

– Muuten olen aika pessimisti, mutta olen aina ollut optimisti liftauksessa.

Aikaa pitää kuitenkin varata reilusti, jotta ehtii molemmissa päissä työmatkaa kävellä tai pyöräillä muutaman kilometrin.

Kesät talvet liftaava Ihanamäki varustautuu matkaan huolella. Repussa on vaihtuvaan säähän sopivaa vaatetusta, heijastinliivit, eväitä ja taksirahat. Ei kuitenkaan kylttiä, joka kertoisi määränpään.

– En kuulu tähän "kylttikulttiin", hän nauraa, ja kertoo, ettei ole oikeastaan koskaan käyttänyt kylttiä liftatessaan.

Kun auto sitten pysähtyy kohdalle ja Ihanamäki istahtaa kyytiin, hän kertoo usein olevansa työmatkalla.

– Jos ihminen katselee siinä alussa vähän arvellen minua ja ihmettelee, miksi olen täällä, kerron että menen töihin.

“Liftareita näkee enää niin harvoin”

Teija Ihanamäki saa usein perustella matkustustapaansa.

– Yleisin kommentti on, että otin nyt sinut kyytiin, kun teitä liftareita näkee enää niin harvoin.

Joskus hän kokee, että ihmiset paheksuvat liftaajia. Jotkut pitävät sitä merkkinä köyhyydestä. Hän myöntää, että toisinaan on vaikea vastata uteluihin, miksi hän liftaa.

– Sanon, että kun ei oikein muuten pääse. Tämä on minulle niin luonteva tapa. Olen tähän niin tottunut. Tehnyt tätä oikeastaan aina.

Mikä on nyt 53-vuotiaan naisen “aina”? Hetken tuumittuaan hän sanoo liftanneensa ainakin 40 vuotta.

– Muistelen, että olisin liftannut ensimmäisen kerran 12–13-vuotiaana. Syy oli polttava. Piti päästä lähimpään kauppaan, mistä sai ostaa farkut koulun diskoon.

Matkoja on kertynyt tuhansia, Ihanamäki arvelee. Liftaamalla hän on liikkunut erityisesti kotiseudullaan Satakunnan ja Pirkanmaan rajalla, mutta myös eri puolilla Itä- ja Länsi-Suomea festareiden, opiskelun, työn ja lomamatkojen takia.

Useimmiten hän on ollut liftatessaan yksin, mutta muutaman kaverin ja avopuolisonsakin hän on saanut ainakin kokeilemaan liftausta.

– En tiedä muita minun ikäluokastani, jotka olisivat yhtä aktiivisia liftaamaan kuin minä.

“Tässä voi saada ja antaa”

Liftaaminen on Teija Ihanamäelle elämäntapa. Hän haluaa suojella luontoa valinnoillaan. Hän nauttii myös kohtaamisista, joita peukkukyyti suo. Ihanamäen filosofian mukaan hänet ottaa kyytiin ne ihmiset, jotka hänen on tarkoituskin tavata molempien elämää rikastuttavalla tavalla.

– Minulla on ollut jo lapsesta asti ajatus, että miksi ei voisi jakaa asioita. Tässä voi saada ja antaa.

Kyydin antajia yhdistää ainakin yksi asia. Ihanamäen mielestä he ajattelevat toisista ihmistä hyvää.

– Kyllä niissä ihmisissä täytyy itsessäänkin jotain hyvää olla.

Ihanmäen kokemusten perusteella liftarin ottaa kyytiin herkimmin ihminen, jonka elämää liftaaminen on jotenkin koskettanut. He ovat liftanneet itse tai ovat sitä ikäluokkaa, joka on kokenut liftaamisen kukoistuskauden menneinä vuosikymmeninä. Heitä yhdistää myös halu tutustua ihmisiin.

Ihanamäki on kokenut tien päällä jännittäviä, joskus pelottaviakin hetkiä. Kaikkien kyytiin hän ei edes mene.

Liftaus on tuonut ennen kaikkea mielenkiintoisia tilanteita ja ihania uusia asioita, Ihanamäki korostaa. Moni elämäntarina on jaettu autonkorin tuomassa turvassa.

– Ihmiset kertovat todella avoimesti. Joskus käydään läpi suruja ja joskus iloja. Tavallista elämää.

"Se oli sellainen maaginen hetki"

Ihanamäki on itsekin saanut avautua. Niin isän kuin äidin kuolemaa on surtu ja lohtua saatu monen matkan ajan. Joissakin kohtaamisissa on ollut erityistä taikaa.

– Lähdin liftillä sairaalasta, kun tiesin, että isä kuolee ihan kohta. Olin ihan sekaisin.

– Oli aamuyö. En muista, miten ajauduin tien poskeen. Alkumatkastakaan en muista juuri mitään. Kun aurinko sitten nousi, mä istuin rekassa. Näin, miten pieni hirvenvasa juoksi siinä auton vierellä pientareella. Se oli sellainen maaginen hetki.

Iloisia kohtaamisia on ollut paljon. On niitä kuskeja, jotka ovat ottaneet Ihanamäen kyytiin uudestaan ja uudestaan. Joskus kyytien välissä on voinut kulua aikaa vuosia, ja silti juttu on jatkunut kuin taukoa ei olisi ollutkaan.

Monet haluavat välttämättä raivata tilaa liftarille, vaikka auto näyttääkin jo kovin täydeltä. Esimerkiksi Jämijärven pienlentokentällä käy Ihanamäen sanojen mukaan hauskoja ihmisiä, jotka haluavat auttaa liftaria.

– Hyvin pienessä autossa oli kaksi tyttöä, joilla oli todella isot pakkaukset, olisivatko olleet laskuvarjoja. Ne veivät tilan lähes kattoon asti. Mutta kyllä he mahduttivat minutkin sinne. Tulimme Ikaalisista Jämijärvelle vaikka vähän ahdasta oli.

– He kertoivat, minne olivat niillä laskuvarjoilla päätyneet ja mitä kaikkea kivaa heille oli tapahtunut, kun he olivat jonkun pellolle ensin tupsahtaneet ja saaneet vielä kutsun kahvillekin.

Mielenkiintoisten kohtaamisten toivossa Ihanamäki aikoo jatkaa liftaamista niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja jalka nousee.

– Ihan pimeimmillä ja kurjimmilla keleillä en välttämättä liftaa, mutta viimeistään keväällä taas, jos työt Ikaalisissa jatkuvat.