Sonkajärveläinen talopaketteja valmistava Omatalo on yksi niistä kymmenistä yrityksistä, joissa tuotanto on ollut pysähdyksissä maanantaina alkaneen metsäteollisuuden lakon vuoksi.
Lakko jää Omatalon osalta käytännössä kuitenkin vain päivän mittaiseksi, sillä yrityksen työntekijät aikovat palata töihin jo tiistaiaamuna. Taustalla on Teollisuusliiton soutaminen ja huopaaminen yrityskohtaista sopimusta koskevan luvan myöntämisessä.
Metsäteollisuuden lakko hiljensi maanantaina myös Omatalon talotuotannon.Antti Karhunen / Yle
Omatalo sai viime viikolla Teollisuusliitolta luvan omaan yrityskohtaiseen sopimukseen, mikä poisti yritystä uhanneen lakkouhan. Lauantaina tilanne kuitenkin muuttui, kun Teollisuusliiton hallitus kielsi yrityskohtaisten sopimusten tekemisen.
– Emme hyväksy sitä, että yritys voisi ostaa itsensä ulos lakosta, perustelee Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto.
Aallon mukaan tällainen ostaminen olisi mahdollista ainoastaan sellaisille yrityksille, joilla on hyvä tilauskanta. Yrityskohtaisten sopimusten tekeminen saattaisi kuitenkin vähentää painetta saada koko metsäteollisuuden kenttä tekemään ay-liikkeen haluama työehtosopimus.
– Puolustamme työntekijöitä yhdessä koko alalla, Aalto linjaa.
Omatalossa petyttiin pahasti
Teollisuusliiton hallituksen omaksuma kanta yllätti Omatalon väen, niin työnantajan kuin työntekijätkin.
– Minulle on jo kaksi kertaa luvattu, että voimme tehdä paikallisen sopimuksen. Sen takia tämä aiheuttaa aika paljon harmaita hiuksia, sekä työnantajalle että työntekijöille, pyörittelee päätään pääluottamusmies Pasi Kainulainen.
Toimitusjohtaja Janne Rönkön mukaan tilanne oli vielä aamulla tehtaalla kaoottinen, kun kukaan ei tiennyt varmaksi, saavatko työntekijät tulla töihin. Keskustelussa päädyttiin kuitenkin siihen, että tuotanto jatkuu jo heti seuraavana päivänä.
– Jos ei muuten jatku, niin sitten yön aikana automatisoidaan tuotantolinjat. Mutta huomenna tulee elementtejä ovesta, Rönkkö nauraa.
Toimitusjohtaja Janne Rönkkö uskoo, että tuotanto Omatalon tehtaalla jatkuu heti tiistaiaamuna.Antti Karhunen / Yle
Rönkkö kehuu tehtaalla vallitsevaa yhteishenkeä ja työntekijöiden halua pitää tuotanto käynnissä.
– Saattaa tuntua käsittämättömältä, että Suomessa on yritys, jossa työntekijät ja työnantaja tekevät aidosti hommia yhdessä. Tämä oli yritys saada meidät riitelemään keskenämme, mutta epäonnistuivat pahasti.
Työntekijät: Teollisuusliitto ei tule saamaan yhtä hyvää sopimusta
Toimitusjohtaja Janne Rönkkö olisi ollut valmis tekemään yrityskohtaisen sopimuksen työntekijäpuolen asettamilla ehdoilla. Siinä sopimuksessa ei olisi ollut kiky-tunteja.
– Työntekijät olisivat tarvittaessa joustaneet ja tehneet ylityötä normaalipalkalla.
Yrityskohtainen sopimus oli alun perin pääluottamusmies Pasi Kainulaisen idea. Hän ei peittele pettymystään.
– Me olisimme todennäköisesti saaneet paremmat työehdot kuin tulevissa neuvotteluissa saadaan aikaan.
Kainulainen kehuu Omatalon työilmapiiriä ja kertoo, että yrityksessä on tehty paikallisia palkkaratkaisuja, jotka ovat olleet tasoltaan huomattavasti parempia kuin varsinainen työehtosopimus.
Pääluottamusmies Pasi Kainulainen uskoo, että yrityskohtainen sopimus olisi voinut tuoda Omatalon työntekijöille paremmat työehdot kuin Teollisuusliiton käymät sopimusneuvottelut.Antti Karhunen / Yle
Aalto: Teollisuusliitto ei aio aktiivisesti puuttua
Janne Rönkön mukaan lakko olisi osunut pahasti juuri nousuun lähteneen Omatalon talouteen. Yritys on tekemässä viime vuodelta pitkästä aikaa voitollisen tuloksen, ja töitä on talven ajan paiskittu kahdessa vuorossa.
– Olemme luvanneet asiakkaille taloja määrätylle päivälle, ja lakko aiheuttaisi hirvittävän toimitusten siirtelyn. Me emme saisi toimituksia kiinni ennen kuin vasta kesällä.
Entä millaisia sanktioita Teollisuusliitto aikoo kohdistaa Omatalon palveluksessa oleviin jäseniinsä, jos nämä palaavat lakon aikana töihin? Puheenjohtaja Riku Aallon mukaan liitossa tunnustetaan, että asiassa on annettu kentälle virheellistä informaatiota.
– Liitto ei aio aktiivisesti puuttua asiaan.
Teollisuusliitto ei aio aktiivisesti puuttua siihen, jos Omatalon työntekijät palaavat tiistaina takaisin töihin.Antti Karhunen / Yle
Ainoa lakkovahti yrityksen pihalla saattaakin tiistaiaamuna olla pääluottamusmies, ja hänkin vain virkansa puolesta.
– Lakkovahti katsoo portin ulkopuolelta, sisälle minä en tule. En minä näe, onko täällä työntekijöitä, ja keitä täällä on töissä, Kainulainen muotoilee.
– Todellakin näin näyttää Turussa käyneen ja Tampereellakin lippuja on poltettu. Se on hyvin huolestuttavaa. Miten siihen sitten voidaan puuttua? Meillähän on oikeuslaitoksessakin asiaa käsitelty, se on hyvä. Minullakin on tarkoitus asiasta vielä puhua, presidentti Niinistö sanoo.
Niinistö kommentoi asiaa toimittajille Auschwitzin vapautuksen muistojuhlassa Puolassa.
– Wiesenthal-keskus, joka alun perin asiassa lähestyi, on ollut tyytyväinen siihen, että Suomi selvittää perin pohjin osuuttaan.
– Kun olin Jerusalemin tilaisuudessa, kyllä siellä väistämättä tuli mieleen se, että Suomi on suhteellisen vähäisessä määrin ollut holokaustissa jollain tavalla mukana ja ne on kyllä perin pohjin tutkittu. Kyllä luulen, että suomalaiset voimme tässä suhteessa kertoa, että olemme tehneet selon historiasta itsellemme ja muille, Niinistö arvioi.
Pahuus yhä läsnä
Jerusalemin tilaisuudessa verrattiin myös 1930-luvun tilannetta nykypäivään. Vaikka aika ja ihmiset ovat erilaisia, pahuus on nykyisinkin läsnä, katsoi muun muassa Saksan presidentti Frank-Walter Steinmeier.
Miten voimme tunnistaa pahuuden yhteiskunnassa ja puuttua mahdollisiin vainoihin ennen kuin ne pääsevät alkamaan?
– Minusta nimen omaan niin, ettei se pahuus leviäisi. Olisi hyvä olla tietoinen siitä, mikä ihmisen ajaa yhtäkkiä kääntymään pahaksi, tavallisetkin ihmiset. Varmasti joitain propagandisteja aina on, mutta miten he saavat mukaansa muita, se on se mikä minua huolettaa erityisesti.
Merkkejä on presidentti Niinistön mukaan myös Suomessa.
– Natsilippuja heiluu ja nyt tämä Turun tapahtuma, ne ovat selviä osoituksia siitä, että meillä on tälläisiä henkilöitä.
Myös sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) tuomitsi tapahtumat.
Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen on tehnyt rikosilmoituksen kansanedustaja Ano Turtiaisesta (ps.), kertoo STT.
Tapauksessa on kyse viikonloppuna Twitterissä käydystä keskustelusta, jossa kansanedustaja solvasi poliisia. Turtiainen nimitti Taposen kaltaisia ihmisiä "munattomaksi nillittäjäryhmäksi".
Sananvaihto sai alkunsa Taposen twiitistä, jonka mukaan "henkilöitä tai henkilöryhmiä loukkaavat sanat eivät ansaitse sananvapauden suojaa".
Turtiaisen kovasta kielenkäytöstä kertoi ensimmäisenä Iltalehti. Turtiainen kertoi lehdelle provosoituvansa "näköjään aika helposti, jos sananvapauttamme kohtaan hyökätään". Hän myönsi, ettei twiitti ollut hyvän maun mukaista kielenkäyttöä.
– Sananvapauden puitteissa voi kuvailla [ylikomisario Taposta] ihan miksi vain. Rikoslaki hoitaa sitten asian, jos sanat tai sanominen tulkitaan solvaukseksi ja kunnianloukkaukseksi.
Myöhemmin maanantaina STT kertoi, että Taponen on jättänyt nimittelystä rikosilmoituksen. Helsingin poliisista vahvistetaan Ylelle, että tapaukseen liittyen on kirjattu maanantaina rikosilmoitus. Poliisista ei kuitenkaan kerrota, missä ja millä nimikkeellä asiaa tutkitaan.
Mahdollisesti kyse on kunnianloukkauksesta, jossa joko esitetään toisesta vahinkoa aiheuttava valheellinen tieto tai muuten halvennetaan toista.
Kunnianloukkaus ei nauti sananvapauden suojaa, vaan se on sakkojen arvoinen rikos. Sen sijaan laissa ei ole kriminalisoitu toisen henkilön loukkaamista yleisellä tasolla.
Tilat eivät vastaa mielikuvaa nykyaikaisesta toimistosta. Käytävän varrella on paljon pieniä huoneita, ja niissä työskentelee työpareja tai yksittäisiä työntekijöitä. Oulun yliopiston ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksessa ei tehdä töitä nykyaikaisessa maisemakonttorissa.
Siihen on syynsä.
Kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola on itse osallistunut johtamansa yksikön tilojen suunnitteluun.Marko Väänänen / Yle
Tilan rakenne palvelee Oulun yliopiston kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkolan suurempaa ajatusta. Täällä ei haluta flunssan leviävän.
Jaakkolan kolme perustetta
Professori Jouni Jaakkola on antanut omille työntekijöilleen erilaisen ohjeistuksen kuin lääkäriseura Duodecim. Hänen mukaansa töistä on syytä jäädä pois heti ensimmäisten flunssaoireiden eli nuhan, päänsäryn tai kurkkukivun alkaessa. Jos työntekijän kunto sallii, hän voi tehdä kotonaan etätöitä tai sitten keskittyä lepäämiseen ja taudista toipumiseen.
Jaakkola perustelee käytäntöään kolmella seikalla. Ensinnäkin hänen mukaansa toipuminen hengitystieinfektiosta on nopeampaa, kun levätään heti taudin alkuvaiheissa. Samalla hän suosittelee käyttämään sinkkiä ja C-vitamiinia.
Toisena perusteena on vähentää toisten työntekijöiden tartuntariskiä, sillä flunssa tarttuu toisiin tehokkaammin taudin alkuvaiheessa.
Kolmanneksi hän arvioi mallin vähentävän myös terveydenhuollon kuormitusta. Kun työntekijä arvioi itse omaa toimintakuntoaan, ei flunssan vuoksi ei tarvitse mennä käymään lääkärissä.
Taloudellisesti hankala malli
Työterveyslaitoksen ylilääkäri Timo Leino pitää Jaakkolan ohjeistusta erityisesti taloudellisessa mielessä hankalana. Hengitystieinfektiot ovat niin yleisiä, että hänen mielestään poissaolojen määrä lisääntyisi, mikäli työstä jäätäisiin pois heti oireiden ilmaantuessa. Se taas tulisi kalliiksi erityisesti työnantajan näkökulmasta.
Lisäksi taudin alkuvaihe voi olla sellainen, että ihminen ei itse edes tajua vielä sairastuneensa. Silloin tartuttavuus on kuitenkin jo olemassa eli oireiden ilmaantuessa olisi jo liian myöhäistä jäädä pois töistä, Leino sanoo.
Suomalaisten työpaikkojen sairauspoissaolokäytännöissä on suuria eroja. Mitään erityisiä valtakunnallisia ohjeistuksia asiasta ei ole olemassa.
Osa vaatii ammattilaisen arvion heti ensimmäisestä poissaolopäivästä alkaen. Toisilla työpaikoilla omalla ilmoituksella voi olla poissa jopa työviikon, Leino summaa.
Kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkolan mielestä työnantajat eivät luota tarpeeksi työntekijän omaan kykyyn arvioida vointiaan ja työkykyään.Marko Väänänen / Yle
Toisaalta sairauskäyttäytyminen on eri asia kuin sairaus, Timo Leino muistuttaa. Jotkut kokevat saman sairauden mitättömänä ja toiset kokevat olevansa lähes kuoleman kielissä. Leinon mukaan myös lääkäreillä ja terveydenhoitajilla on oma kynänjälkensä siinä, miten sairauslomaa myönnetään.
Keskustelu kääntyykin nopeasti myös keskusteluksi luottamuksesta. Jos työntekijöitä ohjeistetaan jäämään pois töistä lievienkin oireiden myötä, alettaisiinko mahdollisuutta käyttää väärin?
Ainakin aiemmin työntekijöiden mahdollisuus olla pois töistä omalla ilmoituksella on jopa vähentänyt sairauspoissaolojen määrää, Työterveyslaitoksen ylilääkäri Timo Leino sanoo. Lääkäriltä on voinut saada sairauslomaa enemmän kuin mitä työntekijä olisi ollut poissa töistä omalla ilmoituksella.
– Mieluummin sanoisin, että sairaana mennään töihin useammin kuin ollaan sieltä pois, Leino toteaa.
Kaikkiaan erilaisten poissaolokäytäntöjen eroja ja niiden vaikutuksia työn tuottavuuteen on tutkittu vähän, eikä yksiselitteisiä tuloksia ole saatavilla.
Voit kertoa omista kokemuksistasi ja oman työpaikkasi käytännöistä tarkemmin tämän artikkelin lopussa.
Viruksia kaikkialla
Hengitystietulehduksia sairastetaan Suomessa Duodecimin arvion mukaan vuosittain 10–20 miljoonaa kertaa.
Duodecimin ohjeissa korostetaan, että viruksille altistuneita ihmisiä on joukossamme niin paljon, että yksittäisen ihmisen jääminen kotiin ei vaikuta sairastumisriskiin merkittävästi. Myös Timo Leino arvioi, että työpaikalta poissa oleminen ei vaikuta suuresti muiden sairastumisriskiin.
Jouni Jaakkola näkee asian eri tavalla. Työpaikalla vietetään niin merkittävä osa päivästä.
– Tuntuu uskottavalta, että määrällä on merkitystä. Hengitystieinfektioita sairastavan kanssa kahdeksan tuntia samassa tilassa on eri asia kuin lyhyt bussimatka tai käynti jossain julkisella paikalla.
Jaakkola on tutkinut toimistotyöntekijöiden terveyttä ja hänen mukaansa yhteisissä toimistotiloissa hengitystieinfektioiden määrä kasvoi noin kolmellakymmenellä prosentilla.
Sairastuneen kannattaisi Jaakkolan mielestä pysyä etätöissä tai olla ainakin omassa työtilassaan, jos töihin on tultava flunssaisena.
– Erityisesti maisemakonttoreissa akuuttia hengitystieinfektiota sairastavan kannattaisi pysyä poissa yhteisistä työtiloista, Jouni Jaakkola linjaa.
Ongelmana on tietysti se, että työtehtävien mukauttaminen on helpointa lähinnä asiantuntijatyössä, jossa esimerkiksi etätyön järjestäminen on mahdollista. Esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä se on vaikeammin toteutettavissa.
Leino muistuttaa, että moni työnantaja pyrkii ehkäisemään sairastumista jo ennalta ja tarjoaa työntekijöilleen mahdollisuutta ottaa influenssarokotus ilmaiseksi. Myös Jouni Jaakkola suosittaa influenssarokotuksen ottamista.
Rokote ei kuitenkaan ehkäise yleisimpiä hengitystietulehduksia, joiden torjumisessa perinteiset ohjeet ovat edelleen toimivat.
Sekä Jouni Jaakkola että Timo Leino muistuttavat käsihygienian merkityksestä, yskimisestä ja aivastelusta paperiin tai hihanvarteen sekä esimerkiksi käytettyjen nenäliinojen laittamisesta mielellään erillisiin, suljettuihin roskapusseihin. Leinon mukaan toimistoissa myös yhteiskäyttöisten näppäimistöjen ja hiirien pyyhkäiseminen desinfiointiaineella ennen niiden käyttöä on hyvä tapa.
Timo Leinon mukaan tehokkaan hygienian merkityksestä saatiin esimerkki 2000-luvun puolivälissä, kun uutisointi lintuinfluenssasta oli kiivaimmillaan. Silloin myös hengitystieinfektioiden ilmaantuvuus väheni, kun ihmiset huolehtivat hygieniastaan paremmin.
Kysymyksiin voi vastata 29.1. klo 14.00 asti. Jos et näe kysymyksiä alla, pääset vastaamaan myös tästä.
Aiheesta voi keskustella tiistaihin kello 23.00:een asti.
Vauva parkaisi, ja pieni käärö nostettiin Teijan, 24, rinnalle. Onni valtasi Teijan, tätä hän oli aina halunnut. Oman lapsen.
Onnen tunne ei kestänyt kauaa.
Lääkäri kertoi Teijalle synnytyssalissa, että hänen lapsestaan tehdään ennakollinen lastensuojeluilmoitus. Lapsi otettiin Teijalta kahdeksi viikoksi huostaan.
Ennen raskautta Teija oli käyttänyt amfetamiinia, ekstaasia, kannabista ja rauhoittavia lääkkeitä. Hän käytti huumeita lähinnä bilettäessään tai ollessaan ahdistunut.
– Kerroin neuvolassa rehellisesti, mitä päihteitä olen käyttänyt ja kokeillut ennen raskautta. Tuntui helpottavalta kertoa se kaikki.
Teijan mukaan neuvolassa asiaan ei kuitenkaan reagoitu. Vasta lääkäri otti asian esille, ennakollinen lastensuojeluilmoitus tuli Teijalle täytenä yllätyksenä.
Ennen ponnistusvaihetta lääkäri kyseli Teijalta tämän päihteiden käytöstä, josta oli mainittu Teijan taustatiedoissa.
Viime vuoden alussa Teija oli käyttänyt alkoholia ja erilaisia huumaavia aineita festareilla ollessaan. Silloin hän ei tiennyt olevansa raskaana. Biletys johti myrkytystilaan ja sairaalaan.
Teija kertoo, että lopetti päihteiden käyttämisen, kun sai tietää odottavansa lasta.
Teija arvelee, että ilmoituksen tekemiseen vaikutti myös se, että hän oli ottanut rauhoittavan lääkkeen päivänä, jolloin synnytys käynnistyi.
– Olin shokissa ja peloissani. Siinä hetkessä oli hirveät kivut enkä ajatellut kuin itseäni. En ottanut rauhoittavaa päihtymistarkoituksessa, enkä ymmärtänyt asian seurauksia ja sitä, että se oli niin vakava asia.
Kun lääkäri kertoi ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekemisestä, Teijan maailma mureni. Häntä pelotti ja hävetti.
Teija ei esiinny jutussa omalla nimellään lapsensa yksityisyyden suojaamiseksi.
"Hyvää kehitystä ei näy"
Suomessa tehdään vuosittain parituhatta ennakollista lastensuojeluilmoitusta, vaikkakin ne ovat pieni osa kaikista lastensuojeluilmoituksista.
Ennakolliset lastensuojeluilmoitukset ovat kuitenkin olleet kasvussa neljässä Suomen viidestä suurimmasta kaupungista.
Ennakollinen lastensuojeluilmoitus johtaa aina arviointiin, millaista apua perhe tarvitsee selvitäkseen arjessa. Aina se ei tarkoita huostaanottoa.
Ilmoituksen syy on usein äidin tai molempien vanhempien päihteiden käyttö tai jokin muu riippuvuus, joka havaitaan esimerkiksi neuvolassa raskauden seurannassa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoissuunnittelija Anne Arponen on perehtynyt päihteitä käyttäville raskaana oleville suunnattuihin palveluihin. Hänen mukaansa valitettavan moni raskaana oleva nainen käyttää huumeita.
– Havaintojeni mukaan raskauden aikainen päihteiden käyttö ei ole vähentynyt. Hyvää kehitystä ei näy.
Teijan tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvät: hän haluaa saada ammatin, mennä töihin ja pitää huolta pojastaan.Marko Väänänen / Yle
Huumeiden ja alkoholin käyttö perustuu neuvolassa vanhempien itse ilmoitettuun määrään, jolloin todellinen kulutus voi olla kerrottua suurempaa. Arposen mukaan vaikuttaa siltä, että raskauden aikainen huumeiden käyttö tunnistetaan alkoholin käyttöä paremmin.
Alkoholin riskikäyttöä varten on olemassa verikoe (THL), mutta se ei ole neuvoloissa käytössä. Asiantuntijoiden mukaan verikoe olisi hyvä ottaa käyttöön jokaisen äidin kohdalla, jotta oikeasti tiedettäisiin, kenen kohdalla on syytä huoleen.
Toinen yleinen syy ilmoituksen tekemiseen on mielenterveyden ongelmat, kuten masennus.
Ennakollisissa lastensuojeluilmoituksissa kriteerit ovat korkeammalla kuin niin sanotussa tavallisessa lastensuojeluilmoituksessa. Pelkkä huoli tai epäilys ei riitä ilmoituksen tekemiseen. Ilmoitus on tehtävä, jos on perusteltua syytä epäillä, että syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen.
Ongelmat huomataan usein neuvolassa
Vaikka Teija omien sanojensa mukaan lopetti päihteiden käytön saatuaan tietää raskaudestaan, hän olisi toivonut, että jo neuvolassa olisi enemmän käsitelty hänen aiempaa päihdetaustaansa ja sitä, onko siitä riskiä lapselle. Silloin ennakollinen lastensuojeluilmoitus ei olisi välttämättä tullut samanlaisena järkytyksenä.
Oulun neuvolasta ei oteta kantaa yksittäiseen tapaukseen. Neuvolasta kuitenkin korostetaan, että laki velvoittaa työntekijöitä huomioimaan esimerkiksi äidin päihteiden käytön. Jos asiakas on lopettanut päihteidenkäytön saadessaan tietää tulleensa raskaaksi, hoidetaan odottavaa äitiä neuvolassa samoin kuin päihderiippuvaista äitiä.
Päihteiden käyttö tai mielenterveysongelmat eivät aina automaattisesti tarkoita ennakollista lastensuojeluilmoitusta. Yleensä pyritään löytämään jokin toinen keino, esimerkiksi ohjaamalla vanhempaa päihde- ja mielenterveyspalveluiden piiriin.
Tilastokeskuksen mukaan toissa vuonna sosiaalihuoltoon otettiin yhteyttä noin 14 400 kertaa sen arvioimiseksi, tarvitseeko lapsi tai perhe tukea. Määrä oli pari tuhatta toissa vuotta enemmän.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen arvioi, että neuvoloiden työntekijöillä on kyky ja mahdollisuus tunnistaa tilanteita, joissa perhe tarvitsee tukea.
Hakulisesta on poikkeuksellista, että Teijan huumeiden käyttöön ei ole puututtu neuvolassa.
– Kuulostaa ihmeelliseltä. Kyse lienee yksittäistapauksesta.
Neuvolatyöntekijällä pitää olla hyvät keskustelutaidot ja hänen tulee osata rakentaa luottamus asiakkaaseen, jotta mahdollisen tuen tarve tunnistetaan. Tosin, jos vanhempi tai vanhemmat eivät ole halukkaita kertomaan ongelmistaan, voi työntekijällä olla hankala tarjota apua.
– Jos joku haluaa ongelman peittää, niin kyllä sekin on mahdollista. Mutta yleensä raskaana olevat tahtovat lapselleen hyvää ja haluavat kertoa saadakseen apua, Hakulinen sanoo.
Raskauden aikana äidillä on 8–10 neuvolakäyntiä, ja lisäkäyntejä pyritään tarjoamaan tarpeen mukaan.
"Olen onnellinen, että kaikki meni miten meni"
Teija oli pojastaan erossa kaksi viikkoa. Hän ei halua puhua siitä, millaista elämä ilman vauvaa oli, sillä haavat ovat vielä tuoreet.
Kaksikko muutti Oulun ensikotiin sairaalasta päästyään. Teijasta tuntui, ettei hän ollut vielä valmis elämään vauva-arkea ilman tukea.
– Tiedän, että saan ensikodista varmuuden ja pystyn turvallisesti lähtemään pojan kanssa täältä.
Teijalla ja hänen pojallaan on myös oma koti, jossa he käyvät välillä harjoittelemassa elämää kahdestaan. Myös pojan isä on mukana heidän elämässään, ja vanhemmilla on yhteishuoltajuus.
Huumeet ja biletys ovat Teijan mukaan taakse jäänyttä elämää. Hän on tyytyväinen tämän hetkiseen elämäntilanteeseensa eikä suostu kantamaan loppuelämäänsä huumeidenkäyttäjän leimaa.
– Olen onnellinen siitä, miten asiat menivät, vaikkei se ollut ihan normaalin kaavan mukaan mennytkään.
Juttua varten on haastateltu myös Helsingin lastensuojelun sosiaalityön päällikköä Jonna Vanhasta, Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimusprofessoria Tarja Heinoa ja Oulun ensikodin ohjaajaa Emma Huuskoa.
Kovassa nousukiidossa oleva Kotkamillsin tehdas on paperiteollisuuden poikkeus: siellä ei ole otettu käyttöön niin sanottuja kiky-tunteja.
Muovitonta kuppikartonkia valmistava tehdas ilmoitti viime viikolla sopimuksesta, jonka se on solminut italialaisen kahvijätin Lavazza Professionalin kanssa. Kotkamillsin kartongista aletaan tehdä ekologisia kuppeja, jotka otetaan helmikuussa käyttöön Lavazzan juoma-automaateissa eri puolilla Eurooppaa.
Aiemmin yhtiö on saanut tuotteitaan läpi muun muassa urheilukatsomoihin. Teemun Pukin seura Norwich City ilmoitti tammikuussa (siirryt toiseen palveluun), että seura alkaa käyttää ottelutapahtumissaan Kotkamillsin muovittomia kuppeja.
Seuraava sopimus on määrä julkistaa tänä keväänä. Syksyn puolella on vielä luvassa kahdesta neljään uutta sopimusta, kertoo Kotkamillsin tehtaanjohtaja Markku Hämäläinen.
Hän sanoo, että kiky-tunnit olisivat tehtaalle haitaksi.
– Meillä työtahti on niin kova, että jos alkaisimme lukea kikyn pykäliä, työn tuottavuus heikkenisi.
Paiskivat töitä ilman kikyä
Paperiliiton ja Metsäteollisuuden kiistan ytimessä ovat juuri kiky-tunnit eli Juha Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksessa sorvaamat 24 lisätyötuntia.
Kotkamillsin tehtaan työntekijät kuuluvat Paperiliittoon. Tehtaanjohtaja Markku Hämäläinen sanoo, että kiky-tuntien käyttöönottoa pohdittiin aikoinaan myös heidän tehtaallaan, kun paikallisen sopimuksen ehdoista sovittiin.
Kiky-tunteja ei kuitenkaan lopulta haluttu.
– Ihmiset tekevät täällä todella paljon ja tehokkaasti töitä ilman mitään kikyjä. Meillä ei ole mitään syytä lähteä huonontamaan työmme tuottavuutta.
Kotkamillsin tehtaalta lähtee muovitonta kartonkia maailmalle useita kertoja päivässä.Yle / Antro Valo
Hämäläisen mukaan Kotkamillsin työntekijät ovat valmiita tekemään esimerkiksi ylitöitä aina, kun tarve vaatii. Lisäksi hän sanoo, että tehtaan johdon ja henkilöstön yhteistyö toimii hyvin.
– Meillä on aktiivinen keskusteluyhteys. Puhumme päivällä ja illalla ja viikonloppuna aina tarpeen mukaan. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja tekevät töitä sen eteen, että Kotkamills Oy:llä menee hyvin. Meillä on todella hyvä jengi töissä tehtaalla.
Tehtaanjohtajan mukaan kiky-tunteja olisi myös vaikea soveltaa vuorotöihin. Kotkamillsin tehtaalla tehdään töitä kolmessa vuorossa.
Työntekijöitä on nyt 530. Tänä vuonna tehdas aikoo palkata noin kymmenen uutta työntekijää, ja tehtaanjohtajan mukaan samassa tahdissa on tarkoitus rekrytoida myös tulevina vuosina.
Lakko uhkaa Kotkamillsiä
Paperitehtaiden tuotanto pysähtyi maanantaina aamulla, kun Paperiliiton työntekijät menivät lakkoon. Lakon on määrä kestää kolme viikkoa, ja sen piiriin kuuluu 9 000 Paperiliiton jäsentä.
Kotkamillsin tehdas pyörii toistaiseksi. Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala sanoo, että jos Paperiliitto ja Metsäteollisuus eivät pääse sopuun kahdessa viikossa, lakko laajenee koskemaan myös Kotkamillsin tehdasta.
– Nyt mukana ovat nyt ne tehtaat, joiden lakolla on suurin vaikutus, Vanhala sanoo.
Kotkamillsin tehtaanjohtaja ei kommentoi lakonuhkaa mitenkään.
– Sanoisin näin, että katsotaan sitten kahden viikon päästä, Markku Hämäläinen sanoo.
Mia Mattila (47) ottaa lääkeannostelijasta kapselin. Hän avaa sen ja alkaa halkaista sisällä olevia rakeita veitsellä.
Mattila punnitsee halkaisemiaan rakeita laboratoriovaa'alla ja sulkee lääkeaineen uuteen kapseliin.
– Tällaisia kikkoja siinä on käytettävä, että pääsee näistä eroon.
Mattilan avaamassa kapselissa on masennuslääke venlafaksiinia. Hän vieroittaa siitä itseään milligramma kerrallaan.
Merkittävä osa masennuslääkkeiden käyttäjistä saa lääkkeistä apua mielenterveysongelmiinsa. Mia Mattilan kokemus on päinvastainen.
Lääkityksen alettua hän menetti toimintakykynsä, sitten työpaikkansa. Lopulta hänen perheensä hajosi.
– Olen menettänyt todella paljon tämän takia. Oikeastaan lähes kaiken.
Mattilan mukaan suurin syy romahdukseen ei ollut masennus, vaan masennuslääkkeiden sivuvaikutukset, ja käytön lopettamista seuranneet vieroitusoireet.
Mattilan kaltaisia on Suomessa todennäköisesti tuhansia. Heidän mukaansa masennuslääkkeisiin liittyy ongelmia, joiden mittaluokkaa ei vielä ymmärretä.
"Olen elämäni aikana tuntenut ahdistusta ja alakuloa – tämä ei ollut sitä"
Mattilan elämä masennuslääkkeiden kanssa alkoi kesällä 2013. Hän vietti lomapäivää Tammisaaren torilla, kun hän yhtäkkiä luuli kuolevansa.
Kyseessä oli Mattilan ensimmäinen paniikkikohtaus. Takana oli muutama myrskyinen vuosi, joiden aikana hän oli eronnut ja perustanut uusperheen.
Paniikkikohtaukset alkoivat toistua, joten Mattila pyysi ongelmaan lääkehoitoa. Lääkäri määräsi Mattilalle sertraliinia. Se on masennuslääke, jota käytetään myös ahdistuksen hoitoon.
Lääke tehosi. Paniikkikohtaukset loppuivat.
Vuoden kuluttua Mattilan elämä oli tasoittunut, ja hän päätti jättää sertraliinin. Hän toimi lääkärin ohjeiden mukaan, eli lopetti käytön parissa viikossa.
Sitten Mattila alkoi saada omituisia oireita.
– Kuin kehossa olisi ollut muurahaisia. Tuli pakkomielteitä lyödä jotain. Ja kuukauden päästä alkoi järjetön uupumus, Mattila kuvailee.
Lääkärin mukaan oireiden syy oli se, että Mattila oli masentunut. Sertraliinin käyttöä jatkettiin.
Seuraavat vuodet Mattilan tila huononi. Häntä hoidettiin terapialla, entistä suuremmilla lääkeannoksilla ja uusilla lääkkeillä: oksatsepaamia, venlafaksiinia, ketipinoria, olantsapiinia.
Lääkkeet eivät auttaneet. Aina kun Mattila yritti lopettaa niiden käytön, hän sai entistä rajumpia oireita.
Lääkärien diagnoosi pysyi pääosin entisellään: Mattilan huono olo johtui uupumuksen ja traumojen aiheuttamasta ahdistuksesta ja masennuksesta. Mattila uskoi, ja samalla ihmetteli.
– Olen elämäni aikana tuntenut ahdistusta ja alakuloa. Tämä ei ollut sitä. Sydän hakkasi, henki ei kulkenut. Halusin repiä itseni omasta kehostani irti.
Keväällä 2017 Mattila löysi Facebook-ryhmän, jossa suomalaiset jakavat kokemuksia masennuslääkkeiden vieroittautumisoireista. Suljetussa ryhmässä on satoja jäseniä.
– Vasta sitten aloin ymmärtää, mistä omissa kokemuksissa on ollut kyse.
Masennus on mysteeri, samoin masennuslääkkeet
Yle haastatteli Mattilan lisäksi kolmea vieroitusoireista kärsinyttä. He kuvailevat saamiaan oireita hyvin fyysisiksi.
"Kesällä 2015 päätin lopettaa Ketipinorin. Laskin kuukaudessa annoksen 200 milligrammasta nollaan. Oloni oli niin huono, että jouduin palaamaan lääkkeelle. Itkin ja vollotin yöt ja päivät. Pahin vaiva oli levottomat jalat, joiden kanssa meinasin tulla hulluksi. Silloin en tiennyt, että sain vierotusoireet liian nopeasta ketiapiinin lopettamisesta." (Nainen, 64 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä lähes kaksi vuotta)
"Isot lihakset nykivät, silmiä kiristelee, kädet puutuvat. Jalat ovat levottomat, kuin potkurit. Paniikkikohtauksia, joita ei aiemmin tullut. Kun oli vaikea keskustelunaihe, meinasin pyörtyä. Oireita, jotka eivät kuulu depressioon." (Mies, 43 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä vuoden)
"Tuntui, että olisin herännyt joka aamu todella pahaan krapulaan, henkiseen ja fyysiseen. Ruoka ei maistu, ei pääse ylös, lihakset on voimattomia, vaikkei ole tehnyt mitään. Henkinen puoli käy ylikierroksilla. Mistään ei saa kiinni, mihinkään ei voi keskittyä (Mies, 37 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä puoli vuotta)
Masennuslääkkeiden vieroitusoireet ovat tutkittu tosiasia. Niistä mainitaan myös lääkepakkausten tuoteselosteissa.
– Eivät ne harvinaisia ole, sanoo erikoislääkäri Kari Raaska Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin psykiatriakeskuksesta.
Raaska on psykiatrian ja kliinisen farmakologian, eli lääkehoidon, erikoislääkäri. Hän on määrännyt masennuslääkkeitä sadoille, ehkä jopa tuhansille suomalaisille.
Raaskan näppituntuma on, että vieroitusoireita saa 20–30 prosenttia potilaista.
Sen sijaan vakavat vieroitusoireet, jotka käytännössä estävät lääkkeen käytön lopettamisen tavanomaisessa muutaman viikon tahdissa, ovat hänen mukaansa harvinaisia.
– Kokemukseni mukaan heidän osuutensa on ehkä prosentin luokkaa.
Prosentti on paljon. Sadat tuhannet suomalaiset kärsivät masennuksesta. Vielä suurempi määrä käyttää masennuslääkkeitä, sillä niitä käytetään masennuksen lisäksi muun muassa ahdistukseen ja uniongelmiin.
Masennuslääkkeiden yleisyyteen nähden niiden vaikutusmekanismista ymmärretään yllättävän vähän.
Nykyajan käytetyimmät masennuslääkkeet ovat niin sanottuja SSRI-lääkkeitä. Suomessa niitä on käytetty 1990-luvulta lähtien.
SSRI-lääkkeiden teho perustuu siihen, että ne nostavat serotoniinivälittäjäaineen pitoisuutta keskushermostossa. Serotoniini vaikuttaa ihmisen vireyteen ja mielialaan. Osalla masennuksesta kärsivistä potilaista lääkkeiden vaikutus on se, että heidän mielialansa nousee.
Emme kuitenkaan tiedä, miksi kaikki masentuneet eivät saa lääkkeistä apua. Tai miksi jotkut saavat lääkkeistä epämiellyttäviä sivuoireita.
Emmekä myöskään tiedä, miksi jotkut saavat lääkkeiden käytön lopettamisesta muita herkemmin ja muita voimakkaampia vierotusoireita.
– Siinä on luultavasti takana geneettisiä tekijöitä, joita emme tunne. Ehkä tulevaisuudessa vieroitusoireisiin liittyvä herkkyys voitaisiin testata jo etukäteen, Raaska pohtii.
Kiire tuottaa virhediagnooseja
"Lääkäri sanoi, että lopetusoireiden pitäisi mennä 2–4 viikossa ohi. Ja jos ei mene, se on sitten uusiutuvaa masennusta. Havahduin siihen, että apua ei tarjottu. Ei selvitetty, miten tilanteeseen on jouduttu, ja mikä olisi sopiva lääkevahvuus. Aina kun tuli uusi oire, laitettiin uusi lääke." (Mies, 37 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä puoli vuotta)
"Avunhakuprosessi on traumaattinen. Vika on sinussa, oireita ei ole olemassakaan. Tulet sen tiedon kanssa kotiin, se on rankkaa." (Mies, 43 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä lähes kaksi vuotta)
"Ani harva saa terapiaa. On kätevää, että lyödään pilleripurkki kouraan ja pistetään pihalle. Ollaan hoitavinaan ongelmia, mutta niiden juurisyyhyn ei mennä." (Nainen, 64 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä lähes kaksi vuotta)
Vieroitusoireita saaneiden tarinoissa toistuu kokemus puutteellisesta hoidosta. Masennuslääkkeet on saatu turhan helposti. Vieroitusoireista tai muista riskeistä ei ole varoitettu tarpeeksi.
Ja ennen kaikkea: vieroitusoireita vähätellään, eikä kukaan neuvo, miten niiden kanssa tulisi toimia.
– Yksi ryhmän jäsenistä sanoi osuvasti, että tämä on reissu, johon tarjotaan vain menolippuja, sanoo Mia Mattila.
Kari Raaskan mukaan suomalaiset lääkärit ovat tietoisia vieroitusoireiden olemassaolosta. On kuitenkin mahdollista, että niihin ei suhtauduta riittävän vakavasti, hän sanoo.
– Tämä johtuu ehkä siitä, että yksittäinen lääkäri kohtaa vakavia vieroitusoireita harvoin. Voi syntyä vaikutelma, että lääkkeen käyttö voidaan lopettaa nopeasti, kun se useimpien kohdalla kuitenkin onnistuu.
Toinen syy on kiire.
Raaska kuvailee masennusta monimutkaiseksi ongelmaksi, jonka tunnistaminen vaatii potilaan tilanteen perusteellista kartoittamista. Suurimman osan masennuslääkkeistä määrää kuitenkin perusterveydenhuollon puolella työskentelevä lääkäri, mahdollisesti tiukan aikataulupaineen alla.
Puutteellinen perehtyminen potilaan tilanteeseen voi johtaa siihen, että arkisia elämän suruja läpikäyviä ihmisiä diagnosoidaan masentuneiksi ja lääkitään sen mukaan. Tai siihen, ettei selkeää masennustapausta tunnisteta.
– Masennuksen hoidossa on ali- ja ylihoitoa. Kumpikaan ei ole hyvä asia.
Kiire voi johtaa myös siihen, että lääkkeen lopettamista seurannut vieroitusoire tulkitaan uusiutuneeksi masennukseksi.
– Se on ikävää, mutta tätäkin tapahtuu.
Kritiikkiä on kuultu, hoitosuositukset muuttuvat
"Vähennän sertraliinia puolentoista prosenttia kolmen viikon sykleissä. Vaa'an ja tarkan veitsikäden avulla olen päässyt 150 milligrammasta sataan. Nyt on taas jonkinlainen seksuaalinen elämä. Mutta se on tuskien tie." (Mies, 43 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä lähes kaksi vuotta)
Vieroitusoireista kärsivät kritisoivat voimakkaasti valtakunnallisia hoitosuosituksia, jotka neuvovat lopettamaan masennuslääkkeiden käytön muutamassa viikossa.
Myös osa lääketieteen ammattilaisista puhuu hitaamman vieroituksen puolesta.
Yksi puheenvuoroista julkaistiin viime keväänä Lancetissa, joka on maailman arvostetuimpia lääketieteen julkaisuja. Artikkelin mukaan vieroittaminen voi potilaasta riippuen kestää viikkojen sijaan kuukausia tai jopa vuosia. Kirjoittajat olivat brittiläisiä psykiatreja, jotka ovat itsekin kärsineet vieroitusoireista.
Mia Mattila pienentää masennuslääkkeensä annoskokoa käsipelin. Se on ainoa tapa pienentää lääkeannosta riittävän hitaasti, hän sanoo.Olli Perttula
Keskustelun seurauksena lääkehoitoa ohjaavat hoitosuositukset ovat muuttumassa.
Iso-Britannian terveysviranomainen päivitti masennuksen hoitosuositustaan syksyllä. Uuden suosituksen mukaan lääkkeiden vieroitusoireet voivat vaihdella suuresti, ja oireet voivat kestää jopa kuukausia. Ennen päivitystä suositus kuvaili mahdollisia oireita lieviksi ja viikoissa ohimeneviksi.
Samantyyppinen muutos tehtiin Suomen masennuksen käypä hoito -suositukseen joulukuussa. Suositukseen lisättiin aiempaa yksityiskohtaisempi ohje vieroitusoireiden varalle. Uuden ohjeistuksen mukaan lääkkeen käytön lopetus voidaan tarvittaessa tehdä hitaasti, potilaan tilaa seuraten, ja pienten annosten kautta.
– On huomattu, että osa potilaista ei ole saanut sellaista apua kuin olisi pitänyt, ja että tarvittiin tarkempaa ohjeistusta, sanoo Raaska, joka kuuluu masennuksen käypä hoito -työryhmään.
Ovatko lääkehoidon hyödyt haittoja suuremmat?
"En ole edelleenkään katkera ketään kohtaan. Mutta jos kymmenen vuotta sitten olisin tiennyt enemmän riskeistä, en olisi ottanut lääkettä vastaan. Olen melko varma, että keskustelun avulla olisin huomannut, että on normaalia, jos ihminen voi välillä huonosti." (Mies, 37 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä puoli vuotta)
Ovatko masennuslääkkeiden hyödyt kaikesta huolimatta mahdollisia haittoja suuremmat?
Ilman muuta, sanoo erikoislääkäri Kari Raaska.
– Yksilöiden kohdalla tilanteet on arvioitava erikseen. Mutta isossa joukossa lääkkeiden edut ovat vahvasti positiivisella puolella. Parhaimmillaan hyöty on se, että henkilö säilyy elossa.
Mia Mattila ei kiistä masennuslääkkeiden hyötyjä, vaikka hän on itse kärsinyt niiden vuoksi.
Hänellä on kuitenkin pari viestiä. Ensimmäinen on lääkäreille.
– Toivon, että ihmiset jotka päättävät lääkityksistä, miettisivät omia ratkaisujaan.
Toinen on niille, jotka miettivät lääkehoidon aloittamista.
– Ymmärrän, että nykymaailman meno aiheuttaa kaikenlaisia haasteita, mutta niitä voisi ratkoa muillakin tavoin kuin lääkkeillä. Se ei ole ihan niin yksinkertaista, että aloitetaan vähäksi aikaa lääkkeet ja lopetetaan, kun on tarve.
Masennuslääkkeistä puhutaan A-studion lähetyksessä TV1:llä ja Areenassa tänään klo 21, juontajana Heikki Ali-Hokka. #yleastudio
Markus oli 17-vuotias ja halusi olla kaveriporukan isoin ja vahvin. Kun hän oli treenannut salilla vasta kuukausia, kaverit neuvoivat häntä kokeilemaan kiellettyjä dopingaineita.
Markus päätti aloittaa anabolisten steroidien käytön tabletteina. Lisäksi hän piikitti testosteronia. Tulokset paranivat salilla nopeasti.
– En miettinyt riskejä. Halusin nähdä, mihin pääsen ja kuinka nopeasti. Se vaikutti niin, että ensimmäisen kuukauden aikana painoa tuli lisää 20 kiloa ja penkkipunnerrustulos parani 40 kiloa. Käytin hyvin pieniä määriä.
Markus oli haltioissaan. Hänen tavoitteensa oli toteutumassa hyvin nopeasti. Hän ei vielä silloin ymmärtänyt, että aineet tuhoaisivat hänen terveytensä.
Markus esiintyy tässä jutussa etunimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi. Vaikka Markus ei enää käytäkään dopingia, hän ei halua tulla yhdistetyksi dopingaineisiin.
Dopingaineiden käyttö lisääntyy
Tarkkaa tilastotietoa aktiivisista dopingaineiden käyttäjistä ei ole. On kuitenkin viitteitä siitä, että testosteronin ja anabolisten steroidien käyttö on lisääntynyt tavallisten kuntoiluharrastajien keskuudessa.
Dopingaineista ja niiden vaikutuksista sekä riskeistä tietoa välittävän A-klinikkasäätiön Dopinglinkin sivuilla kävi viime vuonna yhteensä 480 000 ihmistä eli keskimäärin 40 000 ihmistä kuukaudessa.
– Kävijämäärät ovat lähes kolminkertaistuneet vuoteen 2017 verrattuna, kertoo A-Klinikkasäätiön Dopinglinkin kehittämiskoordinaattori Jukka Koskelo.
Koskelo pitää kuntoiluun liittyvää dopingia asiana, josta ei helposti puhuta ääneen. Sivustolla olevaan terveysneuvontaan tuleekin anonyymeja kysymyksiä viikoittain erityisesti miehiltä.
– Käyttöön voi liittyä häpeää siitä, että ollaan väärillä kepulikonsteilla hankittu esimerkiksi nopeita tuloksia tai halutaan polttaa rasvaa kehosta ja nopeuttaa palautumista.
Dopinglinkki pyrkii tiedottamaan kuntokeskuksia yhä enemmän dopingin käytön vaaroista ja siitä, että kuntokeskuksissa kiinnitettäisiin tähän huomiota. Puhtaan liikunnan puolesta -toimintamallissa on mukana yli 700 suomalaista kuntokeskusta.
Gym24Seven on mukana Puhtaan liikunnan puolesta -toimintamallissa. Gym24Seven Karhulan yrittäjä Ville Ahvenainen sanoo, että on tärkeää tukea puhdasta liikuntaa. – Pitäisi enemmän tiedottaa vaaroista. Selkeästi siinä on vielä puutteita. Varsinkin nuorten, jotka aloittelevat urheilua ja törmäävät ajatukseen dopingin käytöstä, pitää olla tietoinen siitä, mitä haittoja käytöstä oikeasti on. Pyry Sarkiola / Yle
Terveystalon liikuntalääketieteen erikoislääkäri Tapio Kallio arvioi, että dopingin käyttö kuntoilijoiden keskuudessa on hieman kasvuun päin.
– Pohjoismaiset tutkimukset osoittavat, että dopingin käyttö on lisääntynyt tavallisten kuntosaliharjoittelijoiden keskuudessa.
Kallio sanoo, että hänen vastaanotolleen päätyy kuitenkin harva dopingia käyttävä asiakas – vuositasolla kymmenkunta. Hänen mukaansa lääkäri kysyy asiakkaalta dopingin käytöstä, jos on syytä epäillä, että tämä käyttää kiellettyjä aineita.
– Lääkäri voi kysyä ja potilas voi kertoa. Jos potilaan oireen selvittely edellyttää esimerkiksi potilaan ulkonäössä tai harrastuksissa on viitteitä dopingaineiden käytöstä, avoin ja rauhallisen neutraali lähestyminen voi viedä eteenpäin.
Kallion mukaan dopingvalmisteiden hankkiminen erityisesti verkon kautta on yleistynyt ja helpottunut.
– Ei ole varmuutta, vastaako tuote luvattua sisältöä. Valmisteet voivat olla epäpuhtaita, jopa väärennöksiä, ja siksi valmisteiden sivuvaikutukset voivat olla täysin arvaamattomia. Niihin sisältyy siten varsin paljon riskejä.
Sen huomasi myös Markus, joka otti dopingaineita kuuriluontoisesti. 19-vuotiaana söi viimeisen kuurinsa, mutta vahinko oli jo tapahtunut.
Kaikki halut lähtivät
Olo viimeisen kuurin jälkeen oli todella hirveä. Salille menosta ei ollut puhettakaan. Markus toivoi, ettei heräisi enää seuraavana aamuna.
– En jaksanut nousta sängystä eikä huvittanut syödä. En jaksanut yhtään mitään. Makasin kotona ja odotin, että asteroidi tulisi. Se masennus oli sairaan paha.
Dopingista seurannut masennus vaikutti arkeen kokonaisvaltaisesti. Markus kertoo olleensa lukkiutuneessa tilassa. Hän ei saanut nautintoa mistään.
– Minulta lähtivät ihan kaikki halut. Kaikki oli tasaisen harmaata. Jos ennen tykkäsin seksistä, niin silloin se ei tullut mieleenkään. Minulla oli ahdistusta, paniikkia ja masennusta.
Liikuntalääketieteen erikoislääkärin Tapio Kallion mukaan Markuksen tapaus kuulostaa tyypilliseltä, vaikka hän ei otakaan kantaa yksittäistapaukseen. Anabolisilla steroideilla on myös psyykkisiä vaikutuksia, kuten masennusta ja ahdistuneisuutta.
– Joillakin anabolisten steroidien käyttö saattaa lisätä aggressiivisuutta ja väkivaltaisuutta.
Suomen rikoslaissa on kielletty laiton dopingaineiden valmistus, maahantuonti ja levittäminen sekä hallussapito levittämistarkoituksessa. Vuonna 2018 Tulli takavarikoi noin 2,5 miljoonan euron arvosta dopingaineita.
Testosteronia sisältävä injektioruisku.US Drug Enforcement Agency / EPA
Lääkäri ohjasi psykologin juttusille
Markus ei heti ymmärtänyt, että huono olo johtui dopingaineiden käytöstä. Hän meni lääkäriin pari viikkoa dopingaineiden käytön lopettamisen jälkeen, kun hänen olonsa kävi sietämättömäksi.
– Lääkäri kysyi dopingin käytöstäni. Vastasin rehellisesti, kuinka kauan ja millaisia annoksia olen käyttänyt.
Kun Markus kertoi käytöstään, hänet laitettiin psykologin juttusille. Markukselle määrättiin masennuslääkkeitä.
–Aluksi söin masennuslääkettä varmaan kuukauden verran. Kun olo ei parantunut yhtään, lopetin lääkityksen.
Testosteronituotanto häviää tilapäisesti
Vaikka doping ei aiheuta fyysistä riippuvuutta, psyykkistä riippuvuutta voi erikoislääkäri Tapio Kallion mukaan tulla.
– Kun tulosta alkaa mahdollisesti syntyä ja halutaan yhä lisää, haetaan oikotietä nostamalla annostusta. Tällöin myös riskien määrä kasvaa, sanoo Kallio.
Kallion mukaan tyypillisillä käyttäjillä eli nuorilla käyttöön liittyy paljon enemmän riskejä kuin aikuisilla. Erityisesti herkässä kehitysvaiheessa oleva oma hormoniaineenvaihdunta voi häiriintyä ja aiheuttaa muutoksia jopa kasvuun.
– Jos miespuolisella henkilöllä häviää testosteronituotanto tilapäisesti, on mahdollista, että se ei enää palaudukaan.
Myös sydän voi kasvaa steroidien käytön myötä. Mitä suurempi sydänlihas on, sitä alttiimpi se on hapenpuutteelle.
– Sydänlihaksella on optimaalinen koko ja liikakasvu altistaa äkkikuolemille. Se on dramaattisin sivuvaikutus anabolisisista steroideista.
Toisaalta steroidit voivat Kallion mukaan vaurioittaa maksaa, nostaa verenpainetta ja lisätä riskiä sairastua diabetekseen. Myös vammariski kohoaa kasvaneen lihasmassan myötä.
– On kuvattu luunmurtumia, kun lihas on kasvanut liian nopeasti. Pitkäaikainen käyttö naisilla madaltaa ääntä ja lisää karvoitusta.
Markus tietää henkilöitä, joille dopingaineista on seurannut vakavia terveyshaittoja.
– Kaveripiirissäni on ainakin neljä tyyppiä, joilla on todettu steroidien aiheuttamaa sydämen liikakasvua. On myös tullut infektioita ja lihaksesta on jouduttu leikkaamaan palasia pois.
Kun Markus mittautti alle parikymppisenä testosteronitasonsa, ne olivat alle viitearvojen. Markus säikähti. Lääkäri kuitenkin sanoi, että käytön lopettamisen jälkeen ne lähtevät luultavasti nousemaan ja sitä kautta myös mieliala alkaa kohentua.
– Se tieto helpotti jo sitä ennestään epävarmaa oloa.
Pikkuhiljaa Markus huomasi alkavansa taas innostua tavallisista arkisista asioista, kuten kaupassakäynnistä.
Markus tietää sata dopingin käyttäjää
Kun Markus nykyään menee salille ja katsoo nuoria, hän näkee ulkonäöstä, kuka käyttää. Sen huomaa Markuksen mukaan siitä, että saliharrastajat turpoavat jo parissa viikossa paljon. Heillä on ylisuuret lihakset ja nestepöhötystä.
– Olemus on ylimielinen. Tiedän lähemmäs sata, jotka käyttävät dopingia. Enemmistö on miehiä, mutta myös kuntoilevat naiset käyttävät.
Markuksen mielestä dopingin saatavuus on kuntosaleilla helppoa. Doping on Markuksen mielestä vieläkin tabu ja erityisesti nuorten dopingin käyttöön kannattaisi puuttua.
– Kaikille vanhemmille haluan sanoa, että jos teillä on kotona juniori, joka treenaa ja menee yhtäkkiä masentuneeksi, kannattaa viedä nuori lääkäriin ja mittauttaa testosteronitasot.
Nyt Markus on yli nelikymppinen. Hänelle kävi lopulta hyvin. Hän ei enää jatkanut dopingaineiden käyttöä 19 ikävuoden jälkeen. Markus kertoo mittauttaneensa säännöllisesti testosteronitasojaan. Hän sanoo, että ne ovat olleet viitearvojen sisällä.
– Minun testosteronitasoni palautuivat lopettamisen jälkeen. Meni varmaan noin vuosi, että olo oli taas normaali.
Markus katuu dopingin käyttöään. Nykyään hän kertoo olevansa muutenkin lääkevastainen. Eniten Markusta kaduttaa se, että hän heitti aikaa elämästään hukkaan.
Markus sanoo, että jos tulokset eivät parane ruokavalion ja treenin avulla, se pitää vain hyväksyä.
– En suosittele näitä kellekään. Jos saisin valita uudestaan, en olisi ikinä alkanut käyttää.
Mitä ajatuksia artikkeli herättää? Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella 28.1. klo 23 asti.
Kiinalainen matkailija on tuotu Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle eristykseen koronavirusepäilyn vuoksi.
Matkailija on kotoisin Wuhanin alueelta, josta hän on lähtenyt viisi vuorokautta sitten, ja hän on sairastanut kaksi vuorokautta hengitystieinfektiota, kertoo Lapin sairaanhoitopiirin infektioylilääkäri Markku Broas STT:lle.
Matkailija oli hakeutunut alun perin Ivalon terveyskeskuksen päivystykseen. Matkailija on alle 40-vuotias ja hänen kuntonsa on kohtuullisen hyvä, Broas kertoo.
Potilaasta on otettu näytteet ja ne lähetetään Helsinkiin aamulla Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) tutkittavaksi.
– Uskoisin, että huomisen päivän aikana saadaan tuloksia, Broas sanoo.
Koronaviruksen oireet ovat samantyyppisiä kuin influenssassa ja muissa flunssissa. Potilas täytti kuitenkin kolme kriteeriä varotoimenpiteille, eli hän on tulossa Wuhanista, hänellä on hengitystieinfektio-oireita sekä kuumetta.
Broasin käsityksen mukaan kyseessä on lomamatkailija, mutta tämän tarkka matkareitti ja mahdolliset muut olinpaikat Suomessa ennen Ivalon tuloa ovat vielä selvittämättä.
Suurin osa koronavirustartunnoista on peräisin Wuhanin kaupungista Kiinasta ja sen ympäristöstä. Wuhanin koronavirukseen kuolleiden määrä Kiinassa nousi tiistaina jo 106:een. Ivalossa epäiltiin viime viikolla koronavirusta kahden muun kiinalaismatkailijan tapauksessa, mutta epäilyt paljastuivat aiheettomiksi.
91-vuotias David Marks on yksi Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin yhä elossa olevista selviytyjistä.
Hän palasi viime viikonloppuna leirialueelle Puolan Oświęcimiin ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun neuvostojoukot vapauttivat leirin 75 vuotta sitten.
Paluu liikuttaa häntä syvästi, mutta mielessä on muitakin asioita. Kuten suomalainen koivu.
Marks on menossa naimisiin. Hän haluaa nikkaroida sormusrasian puusta. Siihen suomalainen koivu on parasta.
– Se on hyvin suoraa, raskasta ja puhdasta, Marks sanoo.
Vierellä seisoo tuleva vaimo Kathy Peck, 69. Kesähäistä Yhdysvaltain Connecticutissa on tulossa valtaisa juhla.
Tapaan pariskunnan Oświęcimin pikkukaupungin hotellin aulassa. He odottelevat muistotilaisuuden alkua.
Pieni lepohetki on tarpeen, sillä muistotilaisuuden ohjelma on keskitysleiriltä selviytyneille kunniavieraille raskas paitsi henkisesti myös fyysisesti. Päivä on täynnä edustamista, ja moni kulkee kävelytukeen tai nuoreen sukulaiseen nojaten.
Viisi vuotta sitten Auschwitzin vapautumisen 70. vuotismuistojuhlaan osallistui kolmesataa selviytynyttä. 75. vuotisjuhlaan heitä saapui ilmeisesti siitä alle puolet, vaikka järjestäjät puhuivat kahdestasadasta.
Voi hyvin olla, että viiden vuoden päästä muistotilaisuuteen osallistuu enää muutama selviytyjä.
Tämä oli yksi eilisen muistotilaisuuden suurista huolenaiheista: kuka pitää yllä muistoa, kun leiriltä selviytyneet eivät enää itse ole kertomassa kokemuksistaan?
Unkarista alun perin oleva David Marks joutui teini-ikäisenä Birkenaun puolelle keskitysleiriä. Hänet ohjattiin jonosta vasemmalle. Se tarkoitti pakkotöihin joutumista natsi-Saksan määräämiin kohteisiin.
Muu perhe ohjattiin oikealle. Se tarkoitti kuolemaa.
Marks kertoo hotelliaulassa leirin oloista. Vaatteita ei oikeastaan ollut. Vangit pukeutuivat vanhoihin sementtisäkkeihin. Kun housuntapaiset veti alas, maahan putosi lutikoita.
Marks haluaa puhua kokemuksistaan, kuten moni muukin keskitysleiriltä selviytynyt.
Sillminnäkijäkokemuksia dokumentoidaan edelleen, päivä päivältä kasvaviin arkistoihin. Auschwitzista selviytyjien kuunteleminen, haastatteleminen ja tapaaminen on tärkeää.
He ovat elävä todiste siitä, mitä ihminen voi toiselle pahimmillaan tehdä. Mitä valtio voi kansalaisilleen pahimmillaan tehdä.
Tätäkin on ihmisyys.
Holokausti ja Auschwitz sen symbolina ovat ihmisyyden musta kuilu. Sanotaan, että historia pitää tuntea, jotta vältymme tekemästä samoja virheitä.
Turussa töhrittiin synagoga Auschwitzin vapautumisen muistopäivänä, eikä ajankohta tietenkään ole sattuma. Vuosipäivän aattona uusnatsit polttivat Israelin lipun Tampereella.
Historia ja sen symboliset päivät siis todella tunnetaan.
Siihen, ettei viha leviä vainoksi, tarvitaan insituutioita. Tarvitaan toimiva oikeusvaltio ja demokratia.
Auschwitz ei ole vitriiniin suljettu muisto, vaan Euroopan maiden lakeihin ja arvoihin yhä vaikuttava kollektiivinen trauma.
Toisen maailmansodan jälkeinen Eurooppa on rakennettu ajatuksella, ettei koskaan enää.
Vuonna 1948 hyväksyttiin YK:n ihmisoikeusjulistus, jossa ihmisoikeuksien katsotaan kuuluvan kaikille.
Perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, jota seurasi Euroopan unioni. Niiden piti varmistaa, ettei toisen maailmansodan kaltainen suursota Euroopassa toistuisi.
Sauli Niinistö Auschwitzin vapautuksen 75-vuotismuistotilaisuudessa Oświęcimissä Puolassa 27. tammikuuta.
Suomen poliittinen johto muisti näyttävästi Auschwitzin vapauttamisen vuosipäivää. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö matkusti Puolaan paikan päälle muistotilaisuuteen.
Pääministeri Sanna Marin twiittasi suomeksi ja englanniksi, miten meidän on tunnettava historia, jotta vastaava ei enää koskaan toistuisi.
– Jokaisen sukupolven on oltava edellistään vahvempi ihmisyyden puolustaja, Marin kirjoitti.
Juhlapuheilla on paikkansa, mutta teot ratkaisevat.
Saksalaiset sanovat nie wieder eli ei koskaan enää. Saksan liittotasavallan vuonna 1949 laadittu perustuslaki sanoo, että ihmisarvo on koskematon ja valtion tehtävä on valvoa ja suojella sitä.
Saksassa holokaustin opetukset näkyvät silloinkin, kun sitä ei erikseen mainita.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että saksalaiset oikeusistuimet ovat velvoittaneet Saksan ulkoministeriön hakemaan lapsia ja heidän mukanaan äitejä pois al-Holin leiriltä.
Mahdollinen uhka tai rikoksiiin syyllistyminen eivät vaikuta. Kyse on siitä, mikä on valtion velvollisuus kansalaisiaan kohtaan. Mahdollinen syyllisyys rikoksiin ratkaistaan sitten tuomioistuimessa.
Suomessa vastaava oikeustietä omien kansalaisten palauttamiseen al-Holista ei ole, vaan heidän kohtalonsa näyttää olevan nyt poliitikkojen käsissä.
Tässä saksalainen ja suomalainen ajattelutapa eroavat.
Auschwitzin ja holokaustin muistamista ja historiasta oppimista ei punnita juhlapäivänä.
Se testataan päivittäin siinä, miten kansalaisten oikeusturva ja ihmisoikeudet turvataan. Ja siinä, miten valtio omia kansalaisiaan kohtelee.
David Marks jakesämorsian Kathy Peck valmistautuvat lähtemään bussille, joka vie heidän muiden selviytyjien kanssa hotellilta muistojuhlaan. Sitä ennen hän haluaa lähettää yhden viestin.
– Ihmisten pitäisi kohdella toisiaan hyvin. Ilman vihaa. Parempi rakastaa ja välittää kuin vihata.
Marks sanoo valinneensa optimismin. Kuolleita emme saa takaisin, mutta aina voimme uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Ehkä tästä asenteesta kertoo halu mennä naimisiin vielä ysikymppisenä. Alkuun on tehty sopimus 30 yhteisestä vuodesta.
Paperiliiton ja Metsäteollisuuden välisen työriidan sovittelu päättyi tiistaina tuloksettomana. Sovittelua jatketaan perjantaina kello 12.
Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala ei antanut sovintoesitystä osapuolille.
Piekkala sanoi Ylelle, että sovintoesitykseen ei ollut tänään minkäänlaisia edellytyksiä. Piekkala kuvaili, että sovittelussa mentiin ”eteen- ja taaksepäin”.
– Sovintoesityksestä oli jossain vaiheessa hieman toivetta, mutta sitten tuntui, että ne toiveet menivät vähän hiekkaan, Piekkala kommentoi.
Riitaa ratkottiin valtakunnansovittelijan toimistolla aamuyhdeksästä lähes iltayhdeksään saakka.
Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala kertoi Ylelle, että sopua yritettiin löytää sovittelijan avustuksella, mutta se ei tänään toteutunut.
– Yritimme kyllä keskenämme etsiä sopua paljon ja sillä tiellä jatketaan perjantaina.
Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Jyrki Hollmén kommentoi Ylelle neuvottelujen kariutumisen olleen suuri pettymys.
– Kyllähän tämä huonolta näyttää, mutta ratkaisua täytyy hakea. Perjantaina on sitten uusi yritys.
Myös mekaanisen metsäteollisuuden työriidan sovittelu päättyi tuloksettomana tiistaina. Tätäkin työriitaa sovitellaan seuraavan kerran perjantaina. Sovittelu alkaa kello yhdeksän.
Mekaanisen metsäteollisuuden lakosta huolimatta kaikissa tehtaissa ei tuotantoa ole keskeytetty. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoi aiemmin tiistaina Ylelle, että lakko on tällä hetkellä kuitenkin "kohtuullisen hyvin" päällä.
– Meillä on noin sata yritystä tai toimipaikkaa lakon piirissä ja tiedossamme on neljästä viiteen yksikköä joissa lakko ei ole toteutunut odotetulla tavalla, Aalto kertoi.
Aallon mukaan tämänpäiväisessä keskustelussa selkiytyivät molempien osapuolten näkemykset.
– Meillä oli hyvähenkinen keskustelu ja nyt tiedetään mitä kumpikin osapuoli tässä tavoittelee.
Kolmiviikkoinen lakko alkoi maanantaina
Maanantaina metsäteollisuudessa alkoi kolmiviikkoinen lakko, jonka piirissä on ammattiliittojen mukaan yli 17 000 työntekijää. Siihen osallistuvat Paperiliiton edustamat paperi- ja sellutyöläiset, Teollisuusliiton väki mekaanisessa metsäteollisuudessa eli sahoilla ja vaneritehtailla sekä ammattiliitto Pron paperiteollisuuden toimihenkilöt.
Paperin ja sellun sopua on etsitty kymmenissä tapaamisissa. Erityisesti työntekijöitä neuvotteluissa kiinnostaa kiky-tuntien kohtalo. Teknologiateollisuudessa kiky-tunneista luovuttiin vuodenvaihteessa, ja palkansaajajärjestöt tavoittelevat laajasti samaa muilla aloilla.
Työnseisaukset ilmoitettiin alun perin kaksiviikkoisiksi, mutta viikonloppuna alojen työntekijäjärjestöt Paperiliitto ja Teollisuusliitto laajensivat lakkonsa kolmannelle viikolle. Toimihenkilöiden lakko kestää yhä kaksi viikkoa.
Hovioikeus on tuominnut naisen ja miehen alle kouluikäisen lapsensa törkeästä pahoinpitelystä. Oikeuden mukaan vanhemmat tekivät tekoaikaan 5–6-vuotiaalle lapselleen ruumiillista väkivaltaa muun muassa sitomalla lapsen käsiä. Lapsi oli oikeuden mukaan pakotettu syömään ja nukkumaan siten, että hänen kätensä oli teipattu yhteen vartalon eteen tai taakse.
Lasta oli lisäksi viety viileään suihkuun, suljettu veneen kajuuttaan useaksi tunniksi ja pakotettu syömään lattialla. Oikeuden mukaan myös lapsen ihosairauden hoitoa oli laiminlyöty.
– Lapselle oli vanhempien menettelyn seurauksena aiheutunut kipua, ihon kuivumista, haavautumista ja arpeutumista sekä pituuskasvun taittumista ja kehityksen viivästymistä. Vanhemmat olivat siten vahingoittaneet lapsensa terveyttä ja syyllistyneet tämän pahoinpitelyyn, sanotaan hovioikeuden tiedotteessa.
Teot tapahtuivat Helsingissä ja Kauniaisissa usean kuukauden aikana vuonna 2015.
Oikeuden mukaan pahoinpitely oli erityisen julma, sillä se kohdistui puolustuskyvyttömään lapseen, jolla ei ollut mahdollisuutta puolustautua vanhempiaan vastaan.
– Lapselle oli vastaajien menettelystä aiheutunut vakavia seurauksia, joten pahoinpitelyä oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä, oikeus toteaa.
Vanhempia syytettiin myös lapsen vapaudenriistosta, mutta hovioikeus katsoi sen olleen osa törkeää pahoinpitelyä.
Äiti löi lasta saksilla kyynärpäähän
29-vuotias nainen tuomittiin vuoden ja kymmenen kuukauden pituiseen ehdolliseen vankeuteen, 49-vuotias mies kuukautta lyhyempään rangaistukseen. Lisäksi vanhemmat määrättiin maksamaan lapselle yhteensä 13 000 euron korvaukset.
Äidin rangaistuksessa otettiin huomioon myös lapseen kohdistunut perusmuotoinen pahoinpitely. Oikeuden mukaan äiti löi lasta saksilla kyynärvarteen ja aiheutti tälle verta vuotavan haavan. Saksilla lyömisen osalta äidille määrättiin maksettavaksi vielä 500 euron korvaus.
Vanhemmat kiistivät törkeän pahoinpitelyn. Vastauksessaan isä muun muassa syytti lastensuojelua ja poliisia ylireagoinnista. Äidin mukaan toiminta ei ollut ylittänyt sallittuja kasvatuskeinoja ja kaikkien tekojen motiivina oli lapsen etu.
Lisäksi äiti kiisti saksilla lyömisen. Hänen mukaansa vamma aiheutui siitä, että sakset tökkäsivät lasta teipin leikkauksen yhteydessä.
Veneellä töissä ollut mies teki ilmoituksen
Käräjäoikeus oli aiemmin hylännyt vanhempien syytteet. Käräjäoikeuden mukaan vanhemmat eivät rasvanneet lapsen ihoa tarpeeksi, mutta tekoa ei sen mukaan kuitenkaan voinut pitää tahallisena laiminlyöntinä. Oikeuden mukaan vanhemmilla oli myös oikeus estää lastaan vahingoittamasta itseään teippaamalla tämän käsiä.
Käräjäoikeuden mukaan vanhemmat saivat myös sulkea lapsen kajuuttaan rauhoittumaan. Oikeuden mukaan kyse oli normaalista kasvattamisesta.
Tapaus tuli viranomaisten tietoon, kun naisen ja miehen veneelle lisämiehistöksi palkattu mies kertoi vanhempien toiminnasta tutulle toimittajalle, joka oli yhteydessä poliisiin. Mies oli tehnyt ilmoituksia myös lastensuojeluviranomaisille ja poliisille.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin virkarikosoikeudenkäynti jatkuu tiistaina puolustuksen puheenvuoroilla. Puolustus on kertonut aikovansa paketoida argumenttinsa reilussa kahdessa tunnissa.
Senaatin on tarkoitus äänestää perjantaina mahdollisten todistajien kutsumisesta oikeudenkäyntiin. Jos todistajia ei kutsuta, senaatti todennäköisesti äänestyksellään vapauttaa Trumpin syytteistä. Jos todistajia päätetään kutsua, oikeudenkäynti jatkuu.
Keskustelu on käynyt alkuviikon ajan kuumana Trumpin entisen turvallisuusneuvonantajan John Boltonin tulevan muistelmanteoksen sisällöstä. Sanomalehti The New York Times kertoi sunnuntaina Boltonin kertovan kirjassaan yksityiskohtaisesti, miten presidentti halusi jäädyttää sotilastuen, kunnes Ukraina tutkii demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivän Joe Bidenin perheen toimet.
Tähän asti Trumpin puolustuksen pääargumentti on ollut, ettei presidentti ole sitonut sotilasapua Biden-tutkintaan.
Republikaanisenaattori James Lankford ehdotti maanantaina, että senaatin olisi saatava Boltonin käsikirjoitus nähtäväkseen. Myös republikaanisenaattori Lindsey Graham on sanonut tukevansa Lankfordin ehdotusta.
Senaattorit haluaisivat arvioida käsikirjoitusta yksityisesti. Heidän mukaansa käsikirjoituksen tietojen arvioiminen auttaisi senaattia punnitsemaan oikeudenkäynnin loppuratkaisua eli sitä, vapautetaanko Trump syytteistä vai tuomitaanko hänet.
Demokaattisenaattori Chuck Schumer kertoi pitävänsä republikaanisenaattoreiden pyyntöä tarkastella kirjaa "yksityisissä olosuhteissa" naurettavana.
– Näkemyksemme on yksinkertainen: haluamme neljä todistajaa, neljä dokumenttia, Schumer sanoi Reutersin mukaan.
Voit seurata tiistain istuntoa suorana tässä artikkelissa.
Valo luo viihtyisyyttä ja antaa turvallisuuden tunnetta. Mutta väärin suunnattuna tai liian kirkkaana se voi muuttua haitalliseksi valosaasteeksi eli häiriövaloksi.
Suomessa ole häiriövaloa rajoittavaa säädöspohjaa samalla tavalla kuin esimerkiksi melupäästöille on. Melupäästöille on asetettu rajoittavia normeja, mutta niin sanotulla valoamisella saa häiritä toisia paljon vapaammin kuin meluamisella.
– Se, että jotkut tykkäävät valosta, ei ole riittävä peruste häiriön ja mahdollisten terveyshaittojen aiheuttamista muille, sanoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jari Lyytimäki.
Hänen mukaansa etenkin suhteellisen halvan ja helppokäyttöisen LED-tekniikan nopea yleistyminen voi johtaa ylilyönteihin. Yksi esimerkki tästä ovat häiritsevän kirkkaat mainostaulut teiden varsilla.
– Ihmiset tottuvat pikkuhiljaa liian kirkkaaseen valaistukseen. Edelleen ajatellaan virheellisesti, että kirkas valo on aina himmeämpää parempaa, Lyytimäki sanoo.
Oulun Saaristonkadun ja Rautatienkadun risteyksessä on molemmin puolin valomainos.Juha Hintsala / Yle
Taivaalla heiluvat valokeilat ja jouluvalomeret?
Kokosimme muutamia esimerkkejä valoista, jotka ovat herättäneet keskustelua mutta ovat kuitenkin tiettävästi nykyasetusten mukaisia.
Oulun taivaalla on jo vuosia pyörinyt valaisinkaupan valokeila. Valostoren 4000 watin valonheittimen keilan on voinut havaita jopa 30 kilometrin päästä (Kaleva). Valostoren toimitusjohtaja Petrus Saaren mukaan valonheitin on käytössä nykyisin vain marraskuusta joulukuuhun muutaman tunnin ajan.
– Olemme tehneet kompromisseja asiassa ja huomioineet sekä hyvän että kielteisen palautteen. Valokeilan käyttö on lähinnä markkinointi- ja huomiotempaus, kertoo Saari.
Toisinaan valo heijastuu myös sisälle asuntoihin.Tapio Kallasjoki, Petri Vuorio / Valo-lehti 1/2019, Harri Vähäkangas / Yle
Erikoistutkija Jari Lyytimäki pitää hyvin kyseenalaisena voimakkaan ylöspäin suuntautuvan keinovalon käyttöä, vaikka valaistuksen käyttöaikaa rajoitettaisiinkin.
Hänen mielestään hyvä nyrkkisääntö on, että järkevässä valaistuksessa ei suunnata valoa ollenkaan ylöspäin. Valo tulee suunnata niin, että se osuu vain valaistavaan kohteeseen. Se ei saisi näkyä häiritsevästi, eikä varsinkaan häikäistä ketään.
Seinäjoella Ideaparkin taivaalle syttyivät joulun alla vihreät keinovalot. Revontulten väriset valopatsaat valaisivat paikoin Seinäjoen tummuvaa taivasta (Seinäjoen Sanomat). Ideaparkin toimitusjohtaja Petri Hälin mukaan palaute oli pääosin positiivista, mutta valon määrää on vähennetty huomattavasti vuodenvaihteesta lähtien. Valot säätyvät nyt automaattisesti valoantureiden mukaan.
– Valojen on tarkoitus valaista vain rakennuksen julkisivua. Niiden himmentäminen on järkevää myös kustannussäästöjen vuoksi, Häli kommentoi.
Myös kotien jouluvalot kuumentavat tunteita. Niiden tuloa odotetaan usein hartaasti, mutta ne eivät saisi kuitenkaan häiritä muita. Kalle Penttilä on hämmästyttänyt oululaisia jo toistakymmentä vuotta pihansa jouluvalomerellä. Kirkkaasti valaistua värikästä taloa on tultu ihmettelemään jopa läheiseltä Kuusamontieltä asti (Kaleva). Yöksi valaistus on säädetty kuitenkin pienemmälle. Palaute on ollut pääasiassa hyvää.
– Joku juopunut ohikulkija on voinut huomauttaa, että taitaa tulla kallis sähkölasku, kertoo Penttilä.
Oululainen Kalle Penttilä sytyttää joka joulu yli 10 000 led-valoa omalle pihalleen. Kuvassa on osa etupihan valoista.Juha Hintsala / Yle
Ulkovalaistus on muuttumassa perinteisestä kellertävästä yhä kirkkaammaksi led-valaistuksen yleistymisen myötä. Valkoisesta led-valosta lähtevä sininen valo voi haitata ihmisen pimeähormonin tuotantoa. Suomen valoteknillinen seuran puheenjohtaja Tapio Kallasjoki kertoo, että valaistavan alueen lisäksi on tärkeää huomioida myös lähiympäristö.
– Asuntoon heijastuva sininen valo voi vaikuttaa unensaantiin ja vuorokausirytmiin perinteistä valoa enemmän, kertoo Kallasjoki.
Suomessa valosaasteen rajoittaminen vielä lapsen kengissä
Suomesta ei kuitenkaan ole kattavaa säätelyä valon käytölle.
Vaikka laki ei kattavasti Suomessa määrittele valon käyttöä, käytännössä kuitenkin esimerkiksi kunnan rakennusjärjestyksessä on määritelty valaistukseen liittyviä asioita.
Valosaasteen säätelyssä Ranska on edelläkävijä. Ranskassa tuli vuosi sitten voiman valosaastelaki, joka rajoittaa mainosvalojen käyttöä viiden vuoden siirtymäajalla todella radikaalisti. Tarkoituksena on vähentää valosaasteen aiheuttamia haittoja ihmisille ja ekosysteemille. Samalla halutaan vähentää turhaa energian haaskausta.
– Ranskan kansalliseen valosaastelakiin on luvassa uusia tiukennuksia joka vuosi. Esimerkiksi energian säästön vuoksi Pariisin kaupunki kehottaa sammuttamaan kaikkien liiketilojen valot öisin, sanoo WSP:n valaistussuunnittelija Annukka Larsen.
Helsingissä selvitetään parhaillaan kaupungin valosaasteen ja häiriövalon määrää. Tarkoituksena on tehdä toimintamalli häiriövalon vähentämiseksi vuoden 2020 loppuun mennessä. Tämän vuoksi kaupunkilaisilta pyydettiin viime vuoden lopulla havaintoja valosaasteesta ja häiriövalosta. Vastauksia tuli noin 1500 kappaletta.
– Selkeästi eniten ihmisiä häiritsivät välkkyvät mainosvalot ja toiseksi eniten katuvalot. Kun alamme tutkimaan Helsingin alueen mainosvaloja, tukeudumme Oulussa tehtyyn mainosvalojen ohjeistukseen. Yritämme löytää Helsingille sopivat ohjeistukset, jota rakennusvalvonta voi hyödyntää, Larsen kertoo.
Oulussa määriteltiin lupaehdot led-valaistuille mainostauluille jo vuonna 2014. Siinä ohjeistetaan muun muassa tienvarsimainoksissa käytettävien mainostaulujen valaistusvoimakkuuden maksimiarvo, tekstien ja kuvien värit, määrät ja muodot.
Valaistukseen voi vaikuttaa myös itse
Oulussa ja Kuopiossa alkaa tänä vuonna täydennyskoulutus, jossa voi opiskella arkkitehtuuri- ja kaupunkivalaistuksen suunnittelijaksi. Hanketta johtavan tutkijatohtori Henrika Pihlajaniemien mielestä hyvin suunniteltu valaistus voi auttaa jopa hillitsemään ilmastonmuutosta. Valolakien säätämisen suhteen Pihlajaniemi on kuitenkin varovainen.
– Tällaisten rajoitusten laatiminen vaatii aina hyvin tarkan valon käytön tuntemuksen. Jos säädöksiä tehdään, niiden pitää olla niin moniulotteisia, ettei turhaan kielletä valon käyttöä kokonaan, Pihlajaniemi sanoo.
Väärin suunnattujen pihavalojen häikäisy on yksi ikävimmistä häiriövalon muodoista.Juha Hintsala / Yle
Valaistussuunnittelija Annukka Larsen uskoo, että alamme vähitellen kiinnittämään valaistukseen enemmän huomiota.
– Toivon, että jokainen kuntalainen katsoisi omaa ympäristöään. Me voimme vaikuttaa esimerkiksi siihen, että omassa taloyhtiöissä tehdään hyviä päätöksiä valaistuksen suhteen, summaa Larsen.
Vanhan Vaasan sairaalassa kuohuttaa tapaus, jossa hoitaja on nauhoittanut älypuhelimellaan salaa potilaan puhetta ja jakanut äänitettä sosiaalisessa mediassa. Potilas on käyttäytynyt ja äännellyt äänityshetkellä sekavasti. Asiasta kertoivat ensimmäisinä sanomalehdet Ilkka ja Pohjalainen.
Sairaalan määräaikainen johtava lääkäri Pirjo Takala sanoo Ylelle, että asian selvittely on menossa parhaillaan, mutta ei kerro asiasta sen enempää.
Takala on vaitonainen asiasta siksi, että ei ole vielä saanut yhteyttä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen juristiin. Hän kertoo olleensa määräaikaisen johtavan lääkärin viransijaisena niin vähän aikaa, että ei osaa ilman juridista apua päättää, mitä asiasta voi kertoa.
– Yleisellä tasolla haluaisin sanoa, että jos sairaalassa käy ilmi, että yksittäinen henkilö on tehnyt vääriä valintoja, on tärkeää että asiat selvitetään. Asianosaisia kuullaan ja selvitetään mahdolliset juridiset ja hallinnolliset seuraamukset, Takala sanoo.
Tieto nauhoituksesta järkytti sairaalassa
Ilkassa ja Pohjalaisessa julkaistun artikkelin mukaan asia on ollut noin 150 ihmisen tiedossa. Takala sanoo kuitenkin, että asia on tullut laajempaan tietoon sairaalassa vasta lehtiartikkelin ilmestymisen jälkeen.
– Minun käsitykseni mukaan hyvin suuri osa luki asiasta Pohjalaisen artikkelista. Tämän tyyppiset asiat järkyttävät ihmisiä ja he ovat hyvin pahoillaan, koska hyvä hoitotapa ja -kulttuuri sekä eettinen toiminta ovat kuitenkin keskeisiä arvojamme, Takala painottaa.
Vanhan Vaasan sairaalassa hoidetaan ensisijaisesti oikeuspsykiatrisia eli ns. kriminaalipotilaita. He ovat useimmiten syyllistyneet väkivaltarikokseen ja todettu mielentilatutkimuksessa syyntakeettomaksi sekä jätetty tuomioistuimessa rangaistukseen tuomitsematta.
Alakouluikäinen tyttö raiskattiin Tampereen Tesomalla huhtikuun alussa vuonna 2019. Epäilty oli sopinut tapaamisen sosiaalisessa mediassa. Käytössä oli useita sovelluksia.
Epäillyn henkilöllisyys saatiin rikoskomisario Joni Länsipuron mukaan selville vasta tämän vuoden puolella. Selvittämisessä meni paljon aikaa, sillä yhteistyö Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa oli hidasta.
Länsipuron mukaan yhteistyö FBI:n kanssa oli ratkaisevaa. Sosiaalisen median sovellukset toimivat Yhdysvalloista käsin, joten paikallista apua tarvittiin.
Yhdysvaltojen päässä aikaa vei byrokratia ja toisaalta suomalaisen poliisin pyyntö oli vain yksi lukemattomista.
Poliisi selvittää onko muita uhreja
Suomessa syntynyt pirkanmaalainen mies pidätettiin nopeasti ja maanantaina hänet vangittiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa todennäköisin syin epäiltynä. Epäillyn vangitsemisesta kertoi ensin Aamulehti.
Nyt poliisi selvittää tarkasti mitä kaikkea epäillyn historiaan kuuluu.
– Selvitämme pohjamutia myöten mitä on tapahtunut ja mitä epäillyn historiaan kuuluu. Selvitämme onko esimerkiksi muita uhreja, Länsipuro sanoo.
Syytteet epäilyä vastaan on nostettava maaliskuun 20. päivään mennessä.
Länsipuron mukaan uhrin vointi on nyt ihan hyvä. Tyttö sai apua heti raiskauksen jälkeen ja tuki on jatkunut sen jälkeenkin.
Aki Heiskasen kokemus tekstiilikäsitöistä on ala-asteella virkattu patalappu. Siitä tuli ihan onnistunut, hän muistelee. Patalappu pääsi Heiskasen lapsuudenkodissa käyttöönkin, mutta neulepuikkoihin tai virkkuukoukkuun hän ei enää patalapun valmistumisen jälkeen koskenut.
Ennen viime kesää.
Heiskanen muutti Oulun edustalla Perämeressä sijaitsevaan saareen Hämeestä syksyllä 2017, kun hänet oli valittu Hailuodon kunnanjohtajaksi. Viime kesänä hän päätti alkaa opetella saaren perinnekäsityön, tikkuröijyksi kutsutun kalastajaneuleen neulomisen.
Villapaidan kokoinen urakka, johon kuuluvat erityiset nappilistat ja västäräkki-niminen neulos rinnuksella, kuulostaa vasta-alkajalle suurelta. Varsinkin, kun aluksi piti harjoitella kaikki perusasiat: oikeat ja nurjat silmukat sekä neulomisen motoriikka, kuinka kädet liikkuvat ja miten lanka sormien lomassa kulkee. Alku olikin hyvin hidasta.
– Kun ei ollut tehnyt tätä aiemmin, niin yhden silmukan tekemiseen meni puoli minuuttia.
Vasta-alkajalle myös käsitteet kavennuksista tai silmukan lisäämisistä olivat hepreaa.
Kunnanjohtaja tuijotti neulepuikot käsissään Youtube-videoita ja harjoitteli. Myös saaressa toimiva tikkuröijypiiri oli tärkeä apu. Siellä piirin ainoa miesjäsen sai konkareilta tukea ja vinkkejä, joilla välttää pahimmat vasta-alkajan virheet.
Perinnevillapaidasta tuli ilmiö
Hailuodon perinneneuleita kutsutaan yleisimmin tikkuröijyiksi tai luotolaisiksi. Niitä kudottiin alun perin kalastajille pesemättömästä suomenlampaan villalangasta. Se oli saarelaiselle merenkävijälle käytännöllinen vaate, joka lämmitti kastuttuaankin, mutta saattoi se valikoitua sulhasen ylle jopa hääjuhlaan.
Välillä neule näytti painuvan jo unholaan, mutta nyt se on noussut takaisin suosioon. Neule on kysytty vaate myös saaren ulkopuolella. Villapaita on kasvattanut suosiotaan myös kaupunkilaisten keskuudessa.
Tämän on huomannut myös käsityökeskus Taito Pohjois-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Elina Seppänen. Hän puhuu jopa ilmiöstä.
– Taustalla on herkullinen tarina, se on aito ja se syntyy perinteestä. Nykyihminen haluaa olla mukana siinä tarinassa, Seppänen pohtii.
Villapaita on näkynyt käsityökeskuksen tarjonnassa jo pitkään. Röijykurssien lisäksi he ovat myyneet materiaalipaketteja ja valmiita villapaitoja, ja kiinnostus kasvaa Seppäsen mukaan jatkuvasti. Esimerkiksi viime syksynä Tampereen käsityömessuille varatut materiaalipaketit loppuivat Seppäsen mukaan kesken.
Villapaidan tekeminen itse voi houkuttaa myös hinnan takia, sillä valmiina käsintehty röijy maksaa yleensä yli 300 euroa.
Aki Heiskasen ensimmäinen käsityö valmistui hitaasti, mutta kertaakaan hän ei ollut heittämässä puikkoja nurkkaan. Pusero vaati vain tunteja ja kärsivällistä työntekoa, hän sanoo.
Hän kirjasi ensimmäisen villapaitansa työtunnit ylös tarkasti. Tikkuröijyn tekemiseen kului aikaa 150 tuntia. Jos siis paitaa olisi neulonut arkisin keskimäärin kahdeksan tuntia päivässä, olisi se vienyt aikaa lähes neljä viikkoa.
Hailuodon kunnanjohtajan kotona perinneneuleet on nostettu seinällekin. Aki Heiskasen yllä on hänen itsensä tekemä tikkuröijy. Se, jonka tekemisen hän viime syksynä tikkuröijypiirissä aloitti.Päivi Seeskorpi / Yle
Mistä sinnikkyys ja halu oppia uutta sitten löytyy?
– Halusta murtaa myytti siitä, että ihminen ei voisi oppia uusia asioita, Aki Heiskanen vastaa.
Hän sanoo itsekin ajatelleensa joskus, että jos jotakin ei osaa, se pitää unohtaa. Tämän ajatusrakennelman hän halusi poistaa omasta mielestään.
– Olen ottanut itselleni haasteita, joita en koskaan muuten tulisi tekemään. Todistan, että on mahdollista oppia ihan mitä tahansa, kun vaan tarpeeksi näkee vaivaa ja on motivaatiota oppia.
Ajankulukaan ei ahdista. Vaikka neulominen ei vielä suju televisiota katsellessa, kuuntelee Heiskanen äänikirjoja neulomisen lomassa.
Ja kun on sopiva pieni hetkinen aikaa, ottaa kunnanjohtaja neulepuikot käteen. Neulomisesta on tullut harrastus. Nyt käsissä on järjestyksessään kolmas tikkuröijy. Jo toinen villapaita oli tilaustyö, se on nyt Helsingissä, ja tulevalle paidallekin on kohde tiedossa.
– Lasten valmistujaisia on tulossa keväällä, ja yritän niihin saada neulottua lahjaksi paidat, Heiskanen kertoo.
Espoossa kaksi päiväkodin työntekijää on tuomittu sakkoihin nelivuotiaan pojan heitteillepanosta.
Tapaus sattui viime vuoden kesäkuussa. Hoidossa ollut lapsi oli kiivennyt päiväkodin portin yli, ylittänyt autotien ja kulkenut yksin noin 250 metrin matkan läheiseen kauppaan.
Syyttäjän mukaan ulkopuolinen ihminen oli löytänyt lapsen kaupasta ja ollut yhteydessä hätäkeskukseen. Myös päiväkodista oli soitettu hätäkeskukseen, ja lopulta poliisit olivat palauttaneet pojan takaisin hoitopaikkaan noin tunnin kuluttua katoamisesta.
Todistaja kertoi oikeuden mukaan, että lapsi oli ollut kassajonossa tikkari kädessään ja vastannut kysyttäessä tulleensa kauppaan yksin.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden mukaan ulkoilua valvoneet päiväkodin työntekijät olivat syyllistyneet heitteillepanoon. Heidän velvollisuutensa olisi ollut huolehtia, ettei lapsen hengelle tai terveydelle aiheutuisi vaaraa.
Oikeus toteaa, ettei rikoksen tunnusmerkistön toteutumisen kannalta ole merkitystä, että työntekijät olivat ryhtyneet asianmukaisiin toimiin lapsen löytymiseksi huomattuaan tämän katoamisen.
Käräjäoikeus antoi ratkaisunsa asiassa tänään tiistaina. Molemmat työntekijät tuomittiin maksamaan 40 päiväsakkoa.
Tuomio ei ole lainvoimainen, eli siihen voi hakea muutosta valittamalla hovioikeuteen.
Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitosta todettiin Ylelle tiistaina, että oikeustapaus kuulostaa poikkeukselliselta. Liitosta ei muistettu, että vastaavia olisi tullut ilmi aivan hiljattain.
Saksassa poliisi on vahvistanut Moselin lähellä sijaitsevasta metsästä löytyneen luurangon henkilöllisyyden. Trierin poliisin mukaan kyseessä on Trierissä asunut 60-vuotias suomalaisnainen. Poliisi kertoi asiasta tiedotteessaan.
Henkilöllisyys vahvistettiin dna-testien avulla. Metsästysseurue löysi ihmisjäännökset metsästä Palzemin ja Wehrin kylien väliltä Rheinland-Pfalzin osavaltiossa 1. joulukuuta 2019. Luiden läheltä löydettiin myös henkilökohtaisia tavaroita, muun muassa suomalaisen naisen henkilöllisyystodistus.
Naisesta ei ollut tehty katoamisilmoitusta. Hän oli asunut Trierissä, mutta ei ilmeisesti ole ollut kotonaan sitten toukokuun 2015. Asunto oli tyhjennetty myöhemmin.
Rikosteknisissä tutkimuksissa ja rikospoliisin tekemissä tutkimuksissa ei selvinnyt mitään todisteita väkivallasta, poliisin tiedotteessa sanottiin.
Naisen sukulainen löydettiin Suomesta Suomen poliisin avulla. Sukulaisnainen kertoi poliisille, ettei ole ollut yhteydessä 60-vuotiaan naisen kanssa vuosikymmeniin. Hän kuitenkin toimitti poliisille dna-näytteen, joka lähetettiin edelleen Saksaan. Tunnistaminen vahvistettiin näytteestä.
Kiinan Wuhanista leviämään lähteneen koronaviruksen oireet ovat hyvin samankaltaiset kuin 2000-luvun alussa levinneen SARS-koronaviruksen oireet.
Tutkijat julkaisivat lääketieteellisessä Lancet-lehdessä nyt ensimmäinen kunnon kuvauksen uuden koronaviruksen (2019-nCoV:n) aiheuttamista oireista. Asiasta kertoo Uutispalvelu Duodecim.
Oirekuvaus perustuu 41 tartunnan saaneen potilaan tutkimuksiin. Nämä laboratoriotestein varmistetut tartunnan saaneet henkilöt olivat kaikki aikuisia.
Tutkituista 41 potilaasta lähes kaikilla, 98 prosentilla, oireena oli kuume. 76 prosentilla oli yskää ja 44 prosentilla lihassärkyä ja uupumusta. Hengenahdistusta koki noin puolet potilaista. Kaikilla potilailla oli myös keuhkokuume. Harvinaisempiin oireisiin kuuluivat esimerkiksi limaisuus ja päänsärky.
Näistä potilaista kuusi menehtyi sairauteen. Noin kolmannes tarvitsi tehohoitoa. Tehohoitoa tarvitsevilla potilailla oli veressään enemmän tulehduksellisia sytokiineja kuin muilla potilailla.
Noin kolmanneksella potilaista oli ennestään jokin muu sairaus, esimerkiksi diabetes, sydän- ja verisuonitauti tai korkea verenpaine.
Tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että uusi koronavirus tarttuu ihmisestä ihmiseen.
