Pieni yksiö kylpee valossa, vaikka ulkona taivas on harmaa. Suuri pyöreä peili seinällä heijastaa sisään astuvan naisen kuvajaisen. Katri Pentti ripustaa takkinsa naulaan ja astuu eteisestä peremmälle.

Asunto näyttää siltä kuin siellä ei asuisi kukaan. Pyykkikasoja, lasten leluja saati tiskaamattomia astioita ei näy missään. Tyynyt on aseteltu kauniisti eikä sängyn päiväpeitteessä näy ryppyäkään.

Sohvapöydällä seisoo valkoinen kynttilä. Katri Pentti kyykistyy sen äärelle. Kaarelle sulaneista reunoista voi päätellä, että sitä on poltettu jo paljon.

Liekki valaisee naisen kasvot, kun hän sytyttää kynttilän.

Katri Pentti laittaa puhelimensa kautta soimaan instrumentaalista musiikkia. Hän istuutuu lempituoliinsa katselemaan, kuinka lumihiutaleet tanssivat ikkunassa pianoballadin tahtiin.

On aika vain olla.

Kiireinen arki kuormitti

Muutama vuosi sitten kotkalaisen Katri Pentin arki muuttui täysin. Hän tapasi nykyisen miehensä, minkä seurauksena hän tuli osaksi nelilapsista uusperhettä.

Etenkin joka toisena viikkona koti täyttyi vilskeestä, kun hänen miehensä kolme lasta tulivat kotiin. Lisäksi talouteen kuuluu Pentin oma tytär.

Katri Pentti oli asunut valtaosan aikuisiästään yksin ja nauttinut omasta seurastaan. Siksi muutos oli omaa aikaa vaalivalle naiselle suuri.

– Niin paljon kuin pidänkin viettää aikaa lasten kanssa, usein näiden viikkojen jälkeen oloni oli aika tukala. Kuormitun voimakkaasti eri ärsykkeistä kuten äänistä ja muiden ihmisten energioista ympärilläni, hän kertoo.

Hän ymmärsi, että tarvitsi omaa aikaa kiireisen perhe-elämän keskelle. Arki ei päästäisi otteestaan ennen kuin Pentti itse päästäisi siitä irti.

– Oman tilan tarve kasvoi niin suureksi, että se alkoi tuntua jo fyysisesti pahalta.

Katri Pentin mies halusi auttaa. Tämä ehdotti, että pariskunnan toinen asunto otettaisiin pois vuokramarkkinoilta ja siitä remontoitaisiin rentoutumisen keidas.

Sinne Katri Pentti on nytkin vetäytynyt vetämään henkeä.

Omia tarpeita on helppo vältellä

Katri Pentti ei ole yksinolon tarpeensa kanssa yksin. Aikaa yksin olemiseen on arjen kiireiden lomassa yhä vähemmän, arvelee psykologi Eero-Matti Gummerus HUS:ilta.

Syitä tähän ovat muun muassa kaupungistuminen ja tiiviimmin asuminen sen myötä. Lisäksi nykyihmiset ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä, vaikka olisivatkin fyysisesti yksin.

– Olemme paljon tekemisen emmekä olemisen tilassa, ja esimerkiksi töissä työntekijän tai kotona vanhemman roolissa. Kiireen keskellä voimme helposti joko tiedostamatta tai tietoisesti vältellä omia tunteitamme ja tarpeitamme, Gummerus toteaa.

Katri Pentti on huomannut saman ilmiön – muiden tarpeiden laittamisen omien edelle. Hänestä ajatusmallin pitäisi olla päinvastainen.

– On kuin muut ihmiset tulisivat ensin, ja vasta myöhemmin on aikaa miettiä omaa itseä. Se on surullista, sillä vasta sitten kun olemme huolehtineet itsestämme, jaksamme huolehtia muista.

Pian Katri Pentti huomasi, että oman ajan ottamisella oli juuri tällainen vaikutus.

Rauhoittuminen tutussa tilassa voi olla vaikeaa

Yksiön remontti valmistui viime kesänä. Katri Pentti sisusti sen pelkistetysti ja antoi tilalle nimeksi Studio Tauko. Hän viettää siellä tavallisesti yhden päivän viikossa. Yöksi hän jää kerran kuukaudessa.

Jo muutama tunti riittää akkujen lataamiseen.

– Olen oppinut, että oman ajan tarvetta on hyvä myös ennakoida. Usein tulen tänne hengähtämään ennen kuin koti täyttyy jälleen lapsista. Siten jaksan olla huomattavasti paremmin läsnä heidän kanssaan.

MIELI Suomen Mielenterveys ry:n asiantuntijakoordinaattori Katri Peräaho pitää hyvänä ideana sitä, että rentoutuminen tapahtuu muualla kuin kotona.

– Tutussa tilassa rauhoittuminen voi olla hankalaa, jos pyykit on laitettavana ja kissanhiekat siivottavana. On helpompaa mennä paikkaan, jossa on lupa olla tekemättä mitään, Peräaho sanoo.

Tämän vuoksi Katri Pentti ei säilytä asunnossa tavaroitaan. Hän saapuu paikalle joka kerta mukanaan vain yksi kassi. Siten siivottavaa tai järjesteltävää ei juuri synny.

Voi keskittyä vain olennaiseen, eli olemiseen. Tällä kertaa hän halusi omaa aikaa, koska hänen elämässään on tapahtumassa suuri muutos.

Pois suorittamisen tarpeesta

Katri Pentti aloittaa uuden työn myymäläpäällikkönä tammikuun lopussa. Samalla hän alkaa tekemään täyttä työviikkoa ennen tekemänsä puolikkaan viikon sijaan.

Hän halusi tulla rauhoittumaan vielä omissa oloissaan ennen uusia haasteita. Syy siihen on yksinkertainen.

– Haluan hetkeksi hiljentää yleisen kakofonian ympäriltäni.

Katri Pentti kaataa litran kannusta mukiin vihreää teetä ja asettuu valkoisen pyöreän pöydän ääreen. Yksin ollessaan hän ei halua suorittaa mitään.

– Kirjoitan mielelläni päiväkirjaani asioita, joista olen kiitollinen.

Pentti avaa vihkon. Kynä alkaa liikkua saman tien.

Yksinolo ei aina tarkoita yksinäisyyttä

MIELI ry:n Katri Peräaho on huomannut, että yksin olemisesta ja yksinäisyydestä puhutaan usein ristiin. Ne voivat esiintyä kuitenkin täysin erillään toisistaan.

– Joku voi kokea yksinäisyyttä parisuhteessa tai ystäväjoukon keskellä, kun taas joku voi nauttia yksinolosta tuntematta lainkaan yksinäisyyttä.

Peräaho toivoo, että yksinoloa arvostettaisiin enemmän.

– Oman ajan ottaminen vahvistaa itsetuntemusta ja sitä kautta tervettä itsetuntoa. Näitä on vaikeaa vahvistaa ympäristössä, jossa joku muu jatkuvasti vaatii jotakin.

Viime syksynä kotkalainen Katri Pentti sai idean, että voisi tarjota Studio Taukoa matalan kynnyksen hengähdyspaikkana myös muille.

Monet samaistuvat tarpeeseen olla yksin

Aluksi Katri Pentti pohti laittavansa yksiön vuokralle Airbnb:n kautta. Se ei kuitenkaan tuntunut oikealta ratkaisulta.

Taustalla oli toinenkin, henkilökohtaisempi syy.

– Olen ollut yksinhuoltajana ja kaivannut omaa aikaa. Vähätuloisena en olisi voinut kuvitellakaan, että laittaisin yli sata euroa hotelliyöhön tai lähtisin pitkän matkan päähän mökille. Minusta yksin olemiselle on mahdotonta asettaa hintaa.

Siksi hän päätti, että tilan käytöstä saisi maksaa omien mahdollisuuksien mukaan.

Tähän mennessä tilaa ovat käyttäneet etenkin ryhmät, joita siellä on käynyt vajaat kymmenen. Kertakäytöstä on maksettu muutamia kymppejä.

– Siellä on kokoontunut muun muassa käsityökerho, ja eräs valokuvaaja otti siellä kuvia. Itse olen lisäksi pitänyt rauhoittumisiltoja muille. Tähän konseptiin on kenties helpompi tutustua muiden seurassa.

Etenkin puheen tasolla kiinnostus on Katri Pentin mukaan ollut suurta.

– Moni on sanonut, että ihana mahdollisuus! Vaikka osa tutuistanikin on sellaisia, etteivät he halua lähteä omasta kodistaan minnekään, useampi on samaistunut tarpeeseen olla välillä yksin.

Jäävätkö arjen pienet hetket huomaamatta?

Monille ajatus erilliseen taukotilaan vetäytymisestä arjen kiireiden keskellä voi kuulostaa mahdottomalta – tai jopa olla mahdotonta. Käytännön syitä ovat esimerkiksi lapset ja työt. Itseensä keskittyminen saattaa aiheuttaa myös syyllisyyden tunnetta.

Psykologi Eero-Matti Gummerus ohjeistaa miettimään, että mitä jos esimerkiksi puoliso kysyisi kumpi on tärkeämpää: pyykit vai tunnin rauhoittuminen.

– Jos tuntuu, että oman ajan ottaminen ei ole tuottavaa, on hyvä muistaa että se on hyvinkin tarpeellista omaan hyvinvointiin panostamista, Gummerus painottaa.

Samaa mieltä on MIELI ry:n Karti Peräaho.

– Yksinolokin voi luoda paineita jos ajattelee, että sinä aikana pitäisi tehdä jotakin suurta tai mullistavaa. Pitää olla armollinen itselleen, että kun ollaan niin sitten vain ollaan.

Hetki itselle onnistuu arjen pyörteessäkin. Jos ei ole mahdollista lähteä kotoa, jo verhojen ja huoneen oven sulkeminen hetkeksi auttaa rauhoittamaan ympäristöä. Töihin lähtiessä työmatkan voi kulkea uutta reittiä, ja keskittyä havainnoimaan ympäristöä.

Aina ei edes tarvitse olla fyysisesti yksin, jos huomion onnistuu kääntämään sisäänpäin.

– Tärkeintä on tunne siitä, että tämä on oma valintani ja omaa aikaani. Joillekin se voi olla hikinen jumppatunti, toiselle taas rauhassa nautittu aamukahvi. Arjesta voi etsiä mikrohetkiä, jotka tuovat hyvää mieltä.

Katri Pentti toivoo, että näihin mikrohetkiin uskallettaisiin pysähtyä.

– Minusta ehkä pahin virhe mitä tänä päivänä tehdään on se, että kaikki pienet tyhjät hetket täytetään jollakin.

Sitten hänen puhelimensa soi.

"Turha odottaa, että on ihan poikki"

Soittaja on Katri Pentin tytär.

– Lähden pian tulemaan kotiin päin, Pentti sanoo puhelimeen ja painaa päiväkirjansa kiinni.

On aika pakata tavarat – ne muutamat, joita hänellä oli mukanaan. Hän ei vielä tiedä, milloin seuraavaksi pääsee hengähtämään.

Studio Taukoon muuttaa nimittäin puoleksi vuodeksi vuokralainen – taukoa tarvitseva sellainen. Katri Pentti toivoo, että kaikille avoin toiminta voi jälleen jatkua kesän alussa.

Itselleen Pentti on neuvotellut vuokralaisen kanssa erityisen sopimuksen.

– Minulla on niin sanottu veto-oikeus, eli saan yksiön hetkeksi käyttööni, jos sitä tarvitsen, hän hymyilee.

Katri Pentti painaa hengähdyspaikkansa oven kiinni. Hän uskoo, että tarvetta sille tulee vielä talven edetessä.

Ja vaikka ei tulisi, hän tietää nyt, kuinka tärkeää pysähtyminen on siitä huolimatta.

– Turha odottaa siihen pisteeseen, että on oikeasti ihan poikki.

Kuinka paljon sinä tarvitset omaa aikaa? Kuinka järjestät sitä arjen kiireiden keskellä? Aiheesta voi keskustella lauantaihin 1.2. saakka kello 23 asti.

Laukkuja ei ole pakattu, asuntoa ei ole löytynyt eikä edes matkalippua hankittu.

Alviina Alametsä haluaisi tehdä ensimmäisen, eurokansanedustajana tapahtuvan Brysselin-matkansa laivalla ja junalla, mutta aikataulu näyttää lähes toivottomalta.

Haastattelupyyntöjä tuli kasapäin Britannian EU-eron lähestyessä. Vielä ensi maanantaina Alametsän pitäisi olla Ylen Aamussa ja jo tiistaina Brysselissä.

Tilanne tuntuu muutenkin epätodelliselta: kun Brexit-keskustelu toden teolla käynnistyi vuonna 2016, Alametsä oli maailmanpolitiikan opiskelija ja seurasi asiaa suurella mielenkiinnolla.

– Kirjoitin heti siitä blogikirjoituksen ja analysoin eri vaihtoehtoja. Sen jälkeen on tullut mielenkiinnosta seurattua, mutta vasta nyt viime aikoina vähän eri syistä. Onhan se jännä, kun maailmanpolitiikan tapahtumat ovat ristenneet omaan elämään.

Britannian EU-ero astui voimaan 1.2.2020. Britannialla on ollut parlamentissa 73 paikkaa, joista 27 paikkaan nousee uudet edustajat 14 valtiosta.

Alviina Alametsä on ainoa uusi suomalaismeppi, ja monelle edelleen tuntematon nimi. Hän on ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu Helsingissä. Viime kevään EU-vaaleissa hän pääsi vihreiden hyvän vaalituloksen siivittämänä niin sanotulle Brexit-varapaikalle – ja nyt siis parlamentin jäseneksi.

Eri sukupolvea kuin kollegat

Kansainvälisessä mediassa Suomi on saanut parin viime kuukauden aikana valtavasti näkyvyyttä maana, jonka pääministeri on maailman nuorin ja hallituspuolueiden johdossa rivi nuoria naisia.

Myös Alviina Alametsä on huomattavasti nuorempi kuin meppikollegansa.

Eurokansanedustajien keski-ikä on 55 vuotta, ja suomalaiskollegoista nuorimmat ovat perussuomalaisten Laura Huhtasaari (40), vasemmiston Silvia Modig (43) ja vihreiden Ville Niinistö (43) – hekin kaikki Neuvostoliiton ja lankapuhelimet kokenutta sukupolvea.

Vuonna 1992 syntynyt Alametsä ei pidä nuorta ikää erityisen merkityksellisenä asiana, mutta näkee siinä silti kiinnostavan mahdollisuuden.

– Olen ajatellut esimerkiksi perustaa tubekanavan, jossa voi tavoittaa vähän eri sukupolvia ja avata asioita videoiden kautta.

Youtube-kanavan perustamiselle on toinenkin keskeinen syy.

– Suomen poliittista tubea dominoi tällä hetkellä yksi puolue. Perussuomalaisilla on aika hyvin siellä presenssiä, mutta kuva esimerkiksi EU:sta voi jäädä aika yksipuoliseksi, jos siellä on vain tietyt äänessä.

Alametsä suunnittelee käsittelevänsä omalla kanavallaan esimerkiksi ilmasto- ja ihmisoikeusasioita erilaisten asiantuntijoiden kanssa.

Myös Instagramin kautta Alametsä sanoo jo nyt saaneensa paljon viestejä ja ajatuksia, jotka olisivat muuten saattaneet jäädä huomaamatta.

– Kyselen paljon IG:ssä, mitä ihmiset haluavat kehitettävän eri teemoissa. Varsinkaan nuoret eivät helposti saa ääntään kuuluville, aloitemekanismit ovat vielä tosi jäykkiä.

Instagramin kautta ovat saaneet alkunsa esimerkiksi hänen valtuustoaloitteensa monipuolisemmasta ja paremmasta seksuaalikasvatuksesta sekä avoimesta mielenterveysklinikasta, joka on juuri avattu Helsingin Myllypuroon.

Elämä muuttui Jokelan kouluampumisten myötä

Alviina Alametsän yhteiskunnallinen herääminen tapahtui likimain rankimmalla mahdollisella tavalla: Hän oli Jokelan koulukeskuksessa yhteiskuntaopin tunnilla, kun saman koulun oppilas, 18-vuotias abiturientti, aloitti silmittömän ammuskelun koulussa. Surmansa sai yhdeksän ihmistä, joista yksi oli Alametsän läheinen ystävä.

Myöhemmin Alametsä on pohtinut kokemaansa monelta kantilta. Hän oli mukana asiantuntijana hollantilaisen elokuvaohjaajan Alexander Oeyn dokumenttielokuvassa Pekka – Inside the Mind of a School Shooter (2015).

Alametsä on myös kirjoittanut aiheesta kirjan, jolla oli alustavasti sovittu kustantajakin, mutta viimeistely on jäänyt monesta syystä tekemättä.

– Dokumentin myötä olin paljon mediassa esillä. Kirjan kanssa ymmärsin, että jos joskus vielä sen julkaisen, on jälleen tarpeen antaa paljon haastatteluja. Se on psyykkisesti rankkaa enkä ole ollut vielä valmis siihen. Nyt kirja on pöytälaatikossa, eikä sen valmiiksi saattaminen ole ainakaan lähisuunnitelmissa.

Jokelan tapahtumien myötä Alametsä kiinnostui mielenterveyteen ja ihmisoikeuksiin liittyvistä asioista nähtyään omin silmin, kuinka asioita tehtiin väärin. Jälkihoito ei oikein toiminut, eikä myöskään ennaltaehkäisy.

– Kuulin myöhemmin, että kouluampuja oli yrittänyt saada apua mielenterveyden ongelmiinsa, mutta häntä ei oltu luokiteltu riittävän vakavaksi tapaukseksi. Se herätti ajattelemaan, miten heikolla kannattimilla asiat ovat mielenterveyden puolella ja kiusaamisen ehkäisyssä.

Haave: laivalla Brysseliin

Joulukuussa Alviina Alametsä muutti Helsingin Vuosaareen omistusasuntoon puolisonsa Jaakko Mustakallion kanssa. Asuintalon katon näköalaparvekkeelta avautuu kaunis näkymä Vuosaaren sataman suuntaan.

Mustakallio on vihreiden varapuheenjohtaja ja Tampereen kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja, joten jatkossa pariskunnan elämä sijoittuu kolmen kaupungin ympärille.

Vuosaaresta Alametsä suunnittelee matkaavansa laivalla ensin Saksan Travemündeen, ja sieltä edelleen junalla Brysseliin.

Tämä taitaa kuitenkin olla haave, jonka sovittaminen kiireiseen elämänrytmiin on lähes mahdotonta: pelkkä laivamatka kestää lähes 30 tuntia, ja junamatka vielä reilut kahdeksan tuntia.

Eikä Alametsä ole vielä selvittänyt, toimiiko laivamatkalla puhelin- ja nettiyhteydet.

Ja se laukkukin on vielä pakkaamatta.

Suomessa on oikeudessa menossa historiallisen suuri huumejuttu. Se on herättänyt huomiota, koska siihen on sotkeutunut monia julkisuuden henkilöitä.

Syyttäjien mukaan Tampere liittyy monella tavalla ns. Katiska-huumejuttuun. Toinen pääsyytetyistä on tamperelaistaustainen liikemies Niko Ranta-aho. Moni syytetyistä tulee Pirkanmaan liike-elämästä tai muuten asuu alueella. Lisäksi Tampereella on ollut lukuisia varastoja.

Ennen kaikkea huumeita on myyty paljon Tampereelle. Kaupunkiin kytkeytyy myös moni muu viime aikojen iso huumejuttu.

Tamperelainen lastensuojelutyöntekijä Minna Minkkinen sanoo, että on huolissaan nuorten huumekokeiluista. Minkkinen kohtaa työssään alaikäisiä huumeiden kokeilijoita.

– Olen erittäin huolissani. Tavoitetaanko näitä nuoria. Mitä on tapahtunut, että näin paljon nuoria menehtyy?

Vuosi sitten kerrottiin, että Tampereen seudun ammattiopiston Tredun neljä opiskelijaa on kuollut huumeisiin reilun vuoden aikana. Lisäksi kolmen Tredun opiskelijan epäillään kuolleen syksyllä huumeisiin.

Alaikäisten huumekuolemat ovat kasvussa koko Suomessa.

Jetset-elämää vain harvalla

Huumeidenkäyttö on eriarvoistunut. Osa nuorista haaveilee Minkkisen mukaan, että huumeet tuovat rahaa ja ystäviä. Tämä haave voi korostua, kun lukee huumeoikeudenkäyntien tietoja suurista rahoista ja hienoista bileistä.

Jetset-elämä on vain harvan varakkaan ulottuvilla.

– Jotkut vetävät tonnin setelillä kokaiinia mallin navasta hienoissa bileissä. Samaan aikaan meillä on asunnottomia huumeiden käyttäjiä kadulla. Nämä ovat kaksi täysin eri maailmaa, joissa molemmissa ovat mukana huumeet. Ei ole paljon muuta yhteistä.

Suurin osa Minkkisen kohtaamista nuorista on jo niin huonovointisia, ettei odota paljon tulevaisuudelta.

– Kohtaan niin pahoinvoivia nuoria, etteivät he haaveile paljon mistään. Huumeet turruttavat pahaa oloa.

Isoja huumejuttuja Tampereella

Tampereelle kytkeytyy moni muukin viime aikojen iso huumejuttu kuin Katiska-tutkinta. Tässä niistä esimerkkejä:

• Yle kertoi viime viikolla, että maastokätköstä löytyi syksyllä yli 8 kiloa amfetamiinia ja 40 860 kappaletta ekstaasitabletteja. Nämä tuotiin syyttäjän mukaan Tampereen seudulle. Myöhemmin vielä poliisi takavarikoi kilon kokaiinia. Kahdelle päätekijälle vaaditaan kymmenen vuotta ehdotonta vankeutta törkeistä huumerikoksista.

• Vuonna 2018 paljastui Pirkanmaan kaikkien aikojen suurin huumejuttu. Huumeita löytyi maastosta Pirkkalasta ja Tampereelta liikekeskuksesta. Takavarikoitujen huumeiden katukauppa-arvo olisi ollut 2,8 miljoonaa. Päätekijät saivat pitkiä tuomioita, hovioikeus ottaa niihin kantaa alkuvuonna.

• Pirkanmaan käräjäoikeus käsitteli viime kesänä myös Suomen suurinta kokaiiniliigaa. Yhdelle päätekijöistä tuli 13 vuoden vankeusrangaistus ja kahdelle muulle 10 vuotta vankeutta. Vyyhtiin liittyy myös jääkiekkoilija Jori Lehterän saama tuomio. Hän on valittanut tuomiosta hovioikeuteen.

Kiireelliset sijoitukset lisääntyneet

Minna Minkkinen ei ole koskaan kuullut nuorten sanovan, etteikö aineita saisi jostain.

– Jos aineita ei saa kadulta, nuoret tilaavat niitä ulkomailta.

Nuorimmat Minkkisen kohtaamat huumekokeilijat ovat 13-vuotiaita, mutta tiedossa on myös 10-vuotiaita.

Huumeiden käytön takia nuorten kiireelliset sijoitukset ovat Minkkisen mukaan lisääntyneet.

Myös rikosylikomisario Jari Kinnunen sanoi Ylelle viime viikolla, että lastensuojeluilmoitukset ovat kasvaneet voimakkaasti. Viime vuonna Sisä-Suomen poliisin huumeyksikkö teki 41 lastensuojeluilmoitusta, edellisenä vuonna 20 kappaletta ja 2017 seitsemän.

– Poliiseja on niin vähän suorassa huumeiden vastaisessa taistelussa, että ilman liioittelua pitkästi yli 90 prosenttia käyttäjistä saa pössytellä, piikittää, vetää nokkaan tai imeä eri aineita täysin rauhassa, Kinnunen arvioi.

Jari Kinnusen mukaan viime vuonna pelkästään Pirkanmaalla takavarikoitiin yli 16 kiloa marihuanaa eri muodoissaan. Minna Minkkisen mukaan nuoret kokeilevat yleensä kannabista ja amfetamiinijohdannaisia.

Vanhempien perässä

Lastensuojelu yrittää puuttua huumekokeiluihin. Joskus se onnistuu, mutta yleensä se on hankalaa. Sosiaalityöntekijä ei Minkkisen mukaan paljon paina, jos vanhemmat näyttävät esimerkkiä.

– Olen työurallani tavannut perheitä, joissa vanhemmat ovat opettaneet nuoria käyttämään huumeita. Vanhemmuutta on turvata elämä. Ylisukupolvinen päihteidenkäyttö ei katkea ilman vanhempien halua lopettaa oma päihteidenkäyttö.

Minkkinen on esimerkiksi kohdannut tilanteita, joissa nuoret aikuiset ja vanhemmat hakevat yhdessä puhtaita neuloja. Osalle vanhemmista on tärkeää opettaa turvallinen käyttötapa, ei huumeettomuutta.

– Tämä on pieni osa vanhemmista mutta silti olemassaoleva osa, Minkkinen sanoo.

Vanhemmat joutuvat tappelemaan hoidosta

Yleisin syy kokeilla huumeita on Minkkisen arvion mukaan kokeilunhalu.

Perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvistä nuorista yhdeksän, lukiolaisista 14 ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista 20 prosenttia kertoo kokeilleensa kannabista vähintään kerran. Kokeilut yleistyivät hieman lukiolaispojilla, joilla kannabista vähintään kerran kokeilleiden osuus kasvoi 14 prosentista 17 prosenttiin. Tiedot selviävät tuoreesta kouluterveyskyselystä.

Minkkisen kokemuksen mukaan suurella osalla nuorista tytöistä poikaystävä tarjoaa huumeita ensimmäisen kerran. Tätä ei ole tutkittu, mutta Minkkisen mukaan ilmiö on näkyvissä.

– Nuorilla ei ole samanlaisia valmiuksia miettiä syy–seurauksia kuin aikuisilla.

Huumekokeiluihin voi liittyä Minkkisen mukaan monenlaista kaltoinkohtelua. Ongelmat kasautuvat isoiksi.

Myös mielenterveyspalvelujen puute näkyy huumekokeiluissa. Minna Minkkinen suree, että alaikäisille huumeiden käyttäjille on vähän hoitopaikkoja.

– En tiedä montaa alaikäistä, jotka ovat päässeet huumehoitoon. Vanhemmat ovat joutuneet tappelemaan hoidoista tai maksaneet ne itse.

Lastensuojelutyöntekijä Minna Minkkinen kannustaa vanhempia juttelemaan huumeista. Lasta ei voi nykypäivänä vain käskeä olemaan irti huumeista.

– Jos vanhempi vielä itse juo kaljaa ja huutaa, että irti päihteistä, se ei toimi. Nuori lukee netistä, miten kaikki sanoo, että alkoholi on pahempi kuin huumeet.

Poppaskonsteja ei ole, mutta vanhemman kannattaa tietää, mitä nuori tekee ja kenen kanssa.

– Niin kauan kuin nuori haluaa kertoa aikuisille, mitä tekee, ollaan tosi vahvoilla.

Lue lisää:

Historiallisen suuren huumejutun syytteet luettiin oikeudessa – syytettyjen penkillä useita julkisuuden henkilöitä

"Yli 90 prosenttia saa pössytellä, piikittää, vetää nokkaan tai imeä eri aineita täysin rauhassa" – tunnetusta poliisista tilanne karkaamassa käsistä

Huumekokeilussa kuolleen Hilman, 18, vanhemmat: “Emme toivo kenellekään tätä helvettiä” – Nuorten huumekuolemat selvässä kasvussa

Näin Suomen isoin kokaiiniliiga toimi: Nainen laittoi kondomeihin pakatut huumeet sisäänsä huoltoasemalla ja astui lennolle, mies odotti perillä

Tampereella huumeita saa helposti, mutta laatu pelottaa käyttäjiäkin – "Se on ihan arpapeliä"

Toisinaan isot uutisaiheet kytkeytyvät kummallisella tavalla tavallisen ihmisen arkeen. Näin kävi juontajana ja Hunks-tanssijana tutuksi tulleelle Esko Eerikäiselle. Hän asui ensimmäiset 10 vuotta elämästään Kolumbiassa suomalaisen isänsä, kolumbialaisen äitinsä ja siskonsa kanssa. Eerikäinen kuvaili Puoli seitsemän -ohjelmassa lapsuuttaan onnelliseksi, jota kuitenkin varjosti maata repinyt huumesota. Sen keskiössä oli huumekeisari Pablo Escobar, joka hallitsi katuja pelolla.

– Siinä vaiheessa, kun muutin maasta pois, tilanne oli jo todella kaoottinen. Se arki oli aika lailla sitä, mitä nyt televisiossa pyörivässä Narcos-sarjassa. Siellä oli todella vaarallista ja autopommi saattoi räjähtää missä tahansa.

Viimeinen tippa Eerikäisen vanhemmille oli se, kun paikallinen parlamenttitalo sytytettiin tuleen vieden mukanaan huumekeisari Pablo Escobaria vastaan kerätyt todisteet.

– Silloin isä totesi, että jotain on tehtävä.

Bogotasta kielitaidottomana Suomeen

Eskon vanhemmat tekivät vaikean ratkaisun ja lähettivät vain espanjaa puhuvan Eskon yksin Kolumbiasta Suomeen isän suomalaisten sukulaisten luo. Muun perheen oli tarkoitus tulla pian perässä, kunhan kaikki käytännön asiat oli saatu kuntoon. Toisin kävi.

Hyvästit isän kanssa Kolumbiassa jäivät viimeiseksi kohtaamiseksi isän ja pojan välillä, sillä isä kuoli pian Eskon lähdön jälkeen sydänkohtaukseen. Äidin ja siskon tulo Suomeen viivästyi ja Esko varttui teini-ikäiseksi sukulaisperheen hoivissa.

Vaikka Esko sopeutui Suomeen suhteellisen helposti, ikävöi hän perhettään. Eerikäinen kertoi illan lähetyksessä, että etenkin oman tyttären kasvaessa hän on kokenut tarvetta käsitellä lapsuuden kokemuksiaan.

– Minulla on nyt itselläni 10-vuotias tytär ja mietin aika usein sitä, että juuri sen ikäisenä minut lähetettiin tänne pakoon. Olen nyt jälkeenpäin käsitellyt asiaa myös terapeutin kanssa.

Eerikäinen sanoo, että terapian myötä hänen on myös ollut helpompi katsoa asiaa vanhempiensa näkökulmasta ja nähdä miten vaikea ratkaisu se on ollut heille.

– Ymmärrän nyt aika hyvin heidän päätöksen.

Takaisin Hunkseihin

Esko Eerikäinen tunnetaan paitsi radio- ja tv-juontajana mutta myös urastaan tanssiryhmä Scandinavian Hunksien riveissä. Esko yllätti lähetyksessä ja paljasti palaavansa Hunkseihin.

– Hunksit täyttää tänä vuonna 20 vuotta ja mietimme, että pitäisikö keksiä jotain. Sitten päätettiin, että tehdään paluu ja fiilistellään ja nyt se sitten tapahtuu.

Esko Eerikäisen koko haastattelu katsottavissa Areenassa:

Palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas on uhannut, että palestiinalaishallinto katkaisee kaikki suhteet Israeliin ja Yhdysvaltoihin. Abbas puhui Arabiliiton kokouksessa Kairossa.

Syynä on Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin aiemmin tällä viikolla julkistama Lähi-idän rauhansuunnitelma. Yhdysvallat ja Israel laativat suunnitelman palestiinalaisia kuulematta. Abbas on nimittänyt sitä salaliitoksi.

Suunnitelman mukaan muun muassa Israelin siirtokunnat Länsirannalla säilyisivät osana Israelia eikä palestiinalaispakolaisilla olisi oikeutta palata Israeliin. Jerusalem säilyisi Israelin jakamattomana pääkaupunkina, mutta palestiinalaiset saisivat oman pääkaupunkinsa Itä-Jerusalemin yhteishallintoalueille.

Trumpin Lähi-idän rauhansuunnitelma: palestiinalaisille oma valtio, siirtokunnat osaksi Israelia – Jerusalemin lopullinen asema jää epäselväksi

Trumpin ja palestiinalaishallinnon suhteet ovat olleet katkolla jo vuodesta 2017, jolloin Trump ilmoitti tunnustavansa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi.

Abbasin uusista kommenteista kertoi muun muassa uutiskanava al-Jazeera.

"Palestiinalaiset ovat shokissa"

Palestiinalaispakolaisia auttavan YK-järjestö UNRWA:n johtaja Christian Saunders varoitti eilen, että suunnitelma voi johtaa väkivaltaisuuksien kiihtymiseen.

– Olemme hyvin huolissamme, että (suunnitelma) johtaa yhteenottojen ja väkivaltaisuuksien eskaloitumiseen [--] suunnitelma huolestuttaa erittäin paljon palestiinalaispakolaisia, jotka elävät miehityksen, saarron ja jatkuvien konfliktien ja kriisien kanssa. Uskon, että monet palestiinalaiset ovat shokissa, he eivät voi uskoa, että tämä on totta, Saunders sanoi.

Protestit palestiinalaisalueilla ovat toistaiseksi olleet pieniä. Länsirannalla ainakin 30 palestiinalaista on haavoittunut tällä viikolla yhteenotoissa Israelin sotilaiden kanssa. Lisäksi Gazasta ammuttiin useita raketteja Israeliin, mihin Israel vastasi ilmaiskuilla. Iskujen ei ole kerrottu vaatineen uhreja.

Trumpin eilinen rauhansuunnitelma keräsi tyrmäyksiä ja varovaista komppausta, Länsirannalla osoitettiin mieltä

On keskiviikkoilta ja seinäjokelaisen huoltoaseman pyöreään pöytään on kokoontunut joukko naisia. Suurten lasi-ikkunoiden takana, pöytävalojen ulkopuolella on jo pimeä.

Kudinpuikot eivät tässä seurassa juuri kilise, mutta keskustelu on vauhdikasta ja nauru raikuvaa. Pöydälle on kasattu röykkiö taidokkaita sukkia, lapasia ja pipoja.

Naisia yhdistää Facebookin Poutaneulos-ryhmä, joka noin vuosi sitten päätti tavata toisiaan myös sosiaalisen median ulkopuolella. Nyt pieni osa yli 300 jäsenestä tapaa Seinäjoella ja sen lähiympäristössä kerran viikossa.

Sohvannurkasta nouseminen on tehnyt hyvää, ja tälläkin kertaa mukaan ilmestyy yksi ihan uusi naama.

– Neulominen on mukavampaa yhdessä. Voidaan jakaa kokemuksia ja ohjeita ja pähkäillä yhdessä, jos joku ohje ei oikein aukea, valaisee ryhmän koollekutsuja Katja Känsäkoski.

Joskus ryhmässä on ollut liiankin hauskaa. Silloin virheitä on tullut niin paljon, että koko illan aikaansaannos on pitänyt kotona purkaa, Känsäkoski naureskelee.

"Yhdelle villasukalle"

Naiset tapaavat pääosin kahviloissa ja kapakoissa, ja siksi ryhmäläiset saattava kotona todetakin lähtevänsä "yhdelle villasukalle". Totta toinen puoli, sillä onpa joku joskus oikeastikin kutonut sukan illassa.

Ryhmän tapaamispaikkana voi olla myös lankakauppa tai muu pikkuyritys. Taustalla on jalo ajatus paikallisten yrittäjien ja elinkeinoelämän tukemisesta.

Yrittäjät ovat suhtautuneet ajatukseen lämpimästi ja pitäneet ovea auki myös aukioloaikojen ulkopuolella.

– Minä ainakin halusin, kun olen itsekin yrittäjä, että suositaan muitakin yrityksiä. Huolena on ollut, että keskusta hiljenee eikä siellä ole mitään tekemistä. Näytetään, että on tekemistä! Otetaan vain kutimet ja mennään johonkin. Ei se ole niin vaikeaa, sanoo ryhmän perustaja Taija Purola.

Edes puheet nykyajan ompeluseurasta eivät Purolaa hetkauta. Sanassa on mukava vanha klangi. Tässä ompeluseurassa ei tosin keskitytä ilkeämieliseen juoruiluun, vaan uusien termien ja tekniikoiden jakamiseen. Samalla voi saada rohkeutta esimerkiksi kirjoneuleen aloittamiseen ja tutustuu uusiin ihmisiin.

– Ei tämä ole mikään salaseura eikä mikään sisäpiirijuttu, vaan ihan kaikille avointa toimintaa. Se on aina kiva kun ihmiset rohkaistuvat lähtemään, Känsäkoski kannustaa.

Taimitarha kukoistaa

Nenäkkäin kutominen ei ole kuitenkaan kaikille mahdollista. Silloin yhteisöllisyyden kokemuksia voi hakea Facebookin lukuisista neuleryhmistä. Ryhmiin kuuluukin kymmeniätuhansia neuloosista eli pakonomaisesta neulomisinnostuksesta kärsiviä.

Esimerkiksi Suomen suurimman lankavalmistajan Novitan ryhmään Voihan villasukka kuuluu yli 85 000 jäsenta. Lisäksi tämän hetken suosituimpien suunnittelijoiden Jonna Nordstömin Villasukkarakkautta by Jonna sekä Niina Laitisen Taimitarha -ryhmiin kuuluu molempiin reilusti yli 30 000 jäsentä.

Someryhmä on tärkeä markkinointikanava villasukkamalleillaan elävälle suunnittelijalle. Ryhmässä ihmiset tutustuvat suunnittelijan töihin ja vinkkaavat niistä eteenpäin. Myöhemmin moni ostaa kirjan tai maksullisia ohjeita netistä.

Niina Laitinen kehuu ryhmän yhteishenkeä, joka on hyvä ja kannustava.

– Minun ei itse tarvitse oikeastaan moderoida siellä yhtään. Saa kysyä niin tyhmän kysymyksen kuin haluaa ja aina löytyy neuvoja, vastauksia ja apua, oikeastaan mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Yhteisneulontasukka ystävälle

Netissä yhteisöllisyyttä pääsee maistamaan parhaiten KAL-yhteisneulonnoissa. Knit along -neulonnan ideana on, että villasukkien ohje julkaistaan vähitellen, pieni pala päivässä.

Molempia sukkia neulotaan yhtä aikaa, ja kaikkien osallistujien sukkien pitäisi olla valmiita määräpäivänä.

Niina Laitinen aloitti yhteisneulontaohjeet vuonna 2015 Joulukalenterisukista. Sen jälkeen hän on julkaissut myös ystävänpäivä-, äitienpäivä- ja isänpäiväsukkien ohjeita. Neulontoja on siis noin neljä kerta vuodessa.

– Suurin syy on varmaan se, että niitä odotetaan niin paljon. Niistä on tullut tosi kiva perinne myös itselle, suunnittelija sanoo.

– Olisi tosi kurja lopettaa sellainen, mikä tuo monelle niin hyvää mieltä.

Laitinen tunnustaa, että neulojien valitsemista erilaisista väriyhdistelmä joskus joku saattaa päätyä myös tulevan mallin värityksiin.

Villasukkakirja – ja toinenkin

Villasukkabuumi on kestänyt Suomessa jo useamman vuoden. Suuresta suosiosta todistavat myös kustantajat ja kirjamyynti.

Esimerkiksi Otava-konserniin kuuluva Moreeni julkaisi huipuvuonna 2018 peräti 11 villasukkakirjaa. Myydyimpiä suunnittelijoita ovat Niina Laitisen ohella Merja Ojanperä, Pirjo Iivonen ja Lumi Karmitsa. Heillä jokaisella kirjakohtainen myynti on ylittänyt 10 000 kappaletta.

Uusin tähti on viime vuoden lopulla ensimmäisen kirjansa julkaissut Jonna Nordström. Hänen Villasukkarakkautta-kirjansa oli myös kirjakauppojen myydyimpiä marraskuussa. Kustantaja Read.me:ssä toimitusjohtaja Ari Sahanen hykertelee tyytyväisenä, sillä kirja myy edelleen hyvin.

Tuorein nokittaja tammikuulta on Laitisen Villasukkien uusi vuosi, joka ehti Nordströmin kirjan tavoin välillä loppuakin hyllystä.

– Ihmiset haluavat tehdä käsillään jotain näkyvää. Villasukat ovat nopeita ja helppoja, ne tulevat näppärästi, Niina Laitinen selittää villasukkien ja -kirjojen menestystarinaa.

Kustantajakin roikkuu ryhmässä

Vauhti on kuitenkin hidastumassa. Vielä viime vuonna Moreeni julkaisi vielä kahdeksan villasukkakirjaa, mutta tulevana vuonna uusia nimikkeitä on luvassa enää neljä.

Pitäisikö siis olla huolissaan? Onko buumi laantumassa?

– Ei pidä olla huolissaan, asiat menevät aaltoliikkeenä. Nyt on hyvä antaa neulojille rauha neuloa kaikkia niitä ohjeita, joita on julkaistu, sanoo Moreenin kustannuspäällikkö Anna Rantanen Otavasta.

Rantanen kuuluu itsekin useampaankin Facebookin villasukkaryhmään. Kustantajan on hyvä pysyä selvillä siitä, mitä kirjoista ajatellaan ja millaisia ideoita tulevaisuudessa kannattaisi toteuttaa.

Kirjoneuleiden ystävä Rantanen ei silti ole.

– Olen perinteinen sukanneuloja, joka hakee zen-elämystä. Neulon perusukkia, jolloin pääsen flow-tilaan. Ohjeen mukaan taisin tehdä yhdet kirjoneulesukat, kun katsoin futiksen MM-kisoja. Tuli paljon virheitä.

Onko mummoja näkynyt?

Villasukan suosio kielii siitä, että myös neulomisen taito on siirtymässä eteenpäin.

Poutaneuloksen nuorimpiin kuuluvat kaksikymppiset Sara Luhtanen ja Eveliina Uusitalo. He todistavat, ettei kutoakseen tarvitse olla mummoikäinen. Myös kaikenlaisilla taidoilla pärjää.

– Kyllä tässä vielä mennään vähän ohjeiden mukaan nuo kantapäät ja kärkikavennukset, mutta kyllä nekin siitä pikkuhiljaa, Uusitalo ilmoittaa toiveikkaana.

Ryhmään hänet houkutteli mukaan opiskelukaveri Luhtanen, joka pääsi neulomisen imuun jo 15-vuotiaana. Liekinpunainen tukka ja Turmion Kätilöt -tatuointi ei poissulje sitä, etteikö nainen voisi kutoa villasukkia.

– Mä olen ihan normaali, vaikka neulon, Sara Luhtanen nauraa Ruotsin väristen villasukkien ääreltä.

Näyttelijä Antti Holman innoittamana myös miehet ovat innostuneet neulomisesta. Viime vuonna miehille julkaistiin aivan oma kirjakin: Markus Haakanan Jätkä neuloo.

Kustannuspäällikkö Anna Rantanen muistuttaa, että ennen villasukkatrendiä aallonharjalla oli jo virkkaus. Silloin pipojen värkkäämisestä innostuivat myös teinipojat.

Syvällä Etelä-Pohjanmaalla tämä ei ole vielä näkynyt: Poutaneulos-ryhmään ei ole toistaiseksi eksynyt yksikään mies. Taija Purola ei pistäisi miestenkään neulekiinnostusta pahakseen.

– Tervetuloa vaan, jos jostain löytyy tällainen neuleintoinen mies. Varmasti olisi suosiossa monella tapaa, hän ratkeaa nauruun.

Lisää aiheesta:

Rakkaus saa suomalaisen tarttumaan puikkoihin – tuntemattoman tekemät villasukat lämmittivät ennen sotilaita, nyt niitä saavat keskoset ja kuolevat

Vielä syksyllä Hailuodon kunnanjohtaja opetteli neulomista Youtubesta – nyt työn alla on jo kolmas kaupunkilaistenkin himoitsema perinneneule

Koronaviruksen levitessä yhä uusiin maihin asiantuntija muistuttaa yhdestä helposta ohjeesta taudin hillitsemisessä: älä kaiva nenääsi.

Koronavirus elää luultavasti muutaman tunnin ovenkahvoissa tai muilla pinnoilla. Siitä se kulkeutuu käsien kautta silmiin, nenään tai suuhun.

Zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta referoi esimerkiksi yhtä amerikkalaistutkimusta, jonka mukaan kaikki me koskettelemme kasvojamme vähintään neljä kertaa tunnissa. Muissa tutkimuksissa on saatu jopa paljon korkeampia lukuja.

Kun kädet ovat kosketuksissa limakalvoihin, tauti pääsee etenemään nopeasti elimistöön. Toisaalta pelkkä hyvä käsienpesu katkaisee pöpön elämän sillä erää.

Koronavirus voi tarttua ihmisestä toiseen vaikkapa jonkun harmittoman lentomatkan aikana tai ylipäätään missä tahansa, missä ihmiset ovat lähekkäin toisiaan.

Koronaviruksen tarttumisesta ei tiedetä vielä kaikkea, mutta se tiedetään, että pisaratartunta on yksi todennäköinen leviämistapa. Pisaratartunnalla viitataan esimerkiksi ihan tavalliseen aivastukseen.

Aiemmista vastaavista viruksista tiedetään, että pelkkä lyhyt läsnäolo sairastuneen lähellä riittää.

Koronavirus on samankaltainen virus aiemmin maailmalla riehuneiden SARS:n ja MERS:n kanssa. Vapalahden mukaan SARS on koronaviruksen "sisar" ja MERS "serkku".

Koronavirus tappaa tehokkaammin kuin tavallinen influenssavirus, toisaalta se leviää – ainakin toistaiseksi – hitaammin kuin influenssa.

Helsingin keskustassa näkee nyt paljon turisteja, joilla on kasvoillaan hengitysuojain. Harvoin suojain on niin tiukalla, etteikö pieni pisara pääsisi jostain kulmasta sisään.

Vapalahti arvelee, että suojain voi kuitenkin toimia psykologisesti: se ehkä tekee kantajansa vähän tavallista varovaisemmaksi sekä estää koskettelemasta kasvoja.

Virus lähti leviämään Huanan Seafood Wholesale Market -nimiseltä torilta Wuhanin kaupungista Kiinassa. Torilla myytiin villieläimiä, joiden kautta virus saattoi tarttua ihmisiin. Onko tämä varmasti nyt jo maailmanlaajuiseksi muodostuneen ongelman alkupiste, on vielä epäselvää.

Kaikkein tappavimmat taudit eivät yleensä tartu kovin helposti. Potilas ehtii kuolla ennen kuin hän ehtii tartuttaa tautia laajalle lähiympäristöön. Toisaalta tavallinen influenssa tarttuu herkästi, mutta voi olla hengenvaarallinen vain riskiryhmille eli kaikille, joilla on joku muu vastustuskykyä heikentävä sairaus.

Tällä hetkellä tartuntoja on Kiinan ulkopuolella vain kourallinen.

Kiinassa joka kuudes sairaalaan päätyneistä potilasta on sairastunut kriittisesti. Kuolleista potilaista jotkut ovat viruneet sairaalassa kuukauden päivät ennen menehtymistään.

Mennyt tammikuu oli monin tavoin poikkeuksellinen. Etelässä lunta oli harvinaisen vähän ja Lapissa vastaavasti ennätyksellisen paljon. Kulunut kuukausi oli etelässä myös poikkeuksellisen lauha. Eikä terminen talvi ole Ilmatieteen laitoksen mukaan vielä edes alkanut etelässä tai lännessä.

Viikonloppuna matalapaine pitää sään edelleen epävakaisena. Useita sadealueita liikkuu Suomen yli pohjoiseen. Etelässä sataa vettä tai räntää, muutoin sateet ovat pääasiassa lunta. Paikoin voi sataa myös jäätävää tihkua ja keli onkin laajalti huono.

Helmikuun ensimmäisellä viikolla säätyypissä tapahtuu muutos kylmempään suuntaan. Suomen yllä oleva laaja matalapaineen alue väistyy itään ja pohjoistuuli tuo kylmää ilmaa koko maahan. Maanantaista eteenpäin lämpötilat ovat lähes koko maassa päivisinkin pakkasen puolella. Ainoastaan lounaassa ja etelärannikolla lämpötila voi käväistä päivisin plussan puolella. Öisin pakkasta on koko maassa. Pohjoisessa pakkasta on tulevalla viikolla kireimmillään 15...25 astetta ja etelässäkin 4...8 astetta.

Näillä näkymin pakkassää ei jatku etelässä kuitenkaan kovin pitkään. Ensi viikon lopulla lounaistuuli voimistuu jälleen ja Suomeen virtaa lauhaa sekä kosteaa ilmaa. Lämpötila kohoaa etelä- ja keskiosassa maata laajalti jälleen plussan puolelle.

Sademäärät ovat tulevalla viikolla kuivan ja kylmän pohjoistuulen myötä vähäisiä. Loppuviikon lauhtumisen myötä myös sateet yleistyvät.

Lue myös:

Tammikuun katsojakuvat

Meteorologin ennuste

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) sanoo, että Suomelle Britannian lähtö Euroopan unionista on menetys.

Britannia erosi EU:sta viime yönä railakkaan juhlinnan, haikeiden hyvästien ja mielenosoitusten siivittämänä.

– Suhteemme ei tule olemaan koskaan niin läheinen kuin se on nyt ollut. Siinä mielessä tämä on surun päivä, Haavisto valitteli Ylen Aamun Brexit-erikoislähetyksessä lauantaina.

– Britannia on ollut Suomelle tärkeä kumppani taloudessa ja sääntöjen noudattamisen kulttuurissa. Meillä on ollut hyvin paljon samoja näkemyksiä EU:n kehityksestä myös Britannian kanssa, hän perusteli.

Suurin brexit-asia on tänä vuonna EU:n ja Britannian uudesta suhteesta neuvotteleminen. Jos Britannia ei hae siirtymäajalle jatkoa, runsaassa puolessa vuodessa pitäisi neuvotella uusi kauppasopimus ja ratkaista lukuisat auki olevat kysymykset esimerkiksi tiedonvaihdosta, lentoliikenteestä ja lääkkeiden tarkastuksista.

Haaviston mukaan Suomen hallitus toivoo nopeaa etenemistä.

– Voimme yhä päätyä sopimuksettomaan brexitiin, eli 11 kuukauden jälkeen todetaan, että ei saatu aikaan sopimuksia. Kauppa ei kulkisi ja ihmisten liikkuvuuteen tulisi vaikeuksia. Tätä ei toivota.

– Kauppaneuvottelijat sanovat, että tarvitaan kolmesta viiteen vuotta. Keskeisiä asioita voidaan toivottavasti sopia, mutta riskit ovat suuret, että vuoden päästä ollaan jälleen kriisitunnelmissa sen vuoksi, että kaikessa ei ole saatu sopimuksia aikaan, Haavisto pelkää.

Saksan ja Ranskan merkitys EU:ssa kasvaa

Haavisto sanoo, että Britannian lähtö kasvattaa Saksan ja Ranskan merkitystä EU:ssa.

Haavisto arvioi, että Britannian viimeöinen EU-ero näkyy monella tavalla unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Hän muistuttaa, että Britannialla on siirtomaahistoriansa takia hyvin läheiset suhteet moniin maihin Aasiassa ja Afrikassa.

– On varmaan selvää, että ranskankielisen Afrikan merkitys nousee Ranskan vuoksi Euroopan unionille, ehkä myös Latinalaisen Amerikan, koska Espanja pitää sitä enemmän esillä, Haavisto ennakoi.

Britannia suuntautuu joko EU:hun tai Yhdysvaltoihin

Haavisto pitää mahdollisena, että Britannian painoarvo globaaleissa kysymyksissä voi nousta, koska maa voi päättää lähteekö se Yhdysvaltain vai EU:n linjalle.

Haavisto muistuttaa, että britit eivät ole kuitenkaan enää kaikissa pöydissä, joissa EU:n jäsenmaat voivat kysymyksiä pohtia.

– Kyllä siinä menetetäänkin vaikutusvaltaa, hän huomauttaa.

Haavisto toivoo, että yhteistyö EU:n ja Britannian kanssa jatkuu tiiviinä Iranin ja Kiinan kaltaisissa vaikeissa kysymyksissä. EU:ta on arvosteltu heikkoudesta, kun Iranin ja Yhdysvaltojen välit kiristyivät.

– Iran- ja Kiina-politiikka ovat sellaisia, joissa Yhdysvalloilla on hyvin kova linja. EU on etsinyt linjaa, jossa dialogi säilyy eikä luoda uusia viholliskuvia tarpeettomasti. Tässä Britannia tulee pelaajaksi, joka joko tekee yhdessä EU:n kanssa tai suuntautuu Yhdysvaltoihin päin, Haavisto sanoo.

Hän uskoo silti, että Iran-kysymyksessä Saksan, Ranskan ja Britannian yhteistyö tulee jatkumaan.

EU:n pakotepolitiikka voi heiketä

Brexitin on pelätty heikentävän myös EU:n pakotepolitiikkaa, jota on käytetty muun muassa Venäjää vastaan. Britannialla on ollut siinä merkittävä rooli.

Haavisto myöntää, että EU:n pakotepolitiikka ei ole välttämättä enää niin merkittävä poliittinen välinen kuin se on ollut.

Pakotepolitiikkaa vaikeuttaa Haaviston mukaan se, että tähän asti on pitänyt löytää yhteinen sävel EU:n ja Yhdysvaltain välillä, nyt mukaan tulee vielä Britannia.

– Mutta on myös yhteisiä intressejä, jotka tulevat olemaan EU:n, Yhdysvaltain ja Britannian välillä siitä huolimatta, että ollaan eriseuraisia kaupassa ja vapaassa liikkuvuudessa, hän sanoo.

– Totta kai riskit ovat suuret, että ajaudutaan eri teille.

Lue lisää:

Yle seurasi hetki hetkeltä – Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen: Suomelta lähti tärkeä kumppani

Analyysi: Vapauden hurmaan herännyt brexit-Britannia voi pian kaivata EU-kahleitaan – maailmankaupan jätit voivat tarjota yksinäiselle kylmää kyytiä

Facebook kerää sinusta tietoja koko ajan. Ei vain silloin, kun jaat palvelussa lomakuvia tai kommentoit ystäviesi julkaisuja. Koko ajan. Myös silloin, kun olet sulkenut sovelluksen tai kirjautunut ulos facebook.comista.

Tällä viikolla tästä prosessista tuli hieman läpinäkyvämpää. Facebook julkaisi tiistaina työkalun, jonka avulla käyttäjät näkevät, mitä tietoja Facebook on heistä kerännyt palvelunsa ulkopuolelta. Facebookin ulkopuolinen toiminta -ominaisuus paljastaa, mitkä sovellukset ja verkkosivut jakavat tietoja toimistasi somejätille.

Facebook esitteli ominaisuuden jo vuonna 2018, kun yhtiö vakuutteli Cambridge Analytica -kohun keskellä ottavansa käyttäjiensä yksityisyyden tosissaan. Tuolloin työkalu kulki nimellä Tyhjennä historiasi (Clear History). Viime vuonna palvelu tuli käyttöön muutamassa maassa Facebookin ulkopuolinen toiminta -nimellä. Tiistaina kaikki 2,5 miljardia Facebookin käyttäjää sai mahdollisuuden nähdä ja jossain määrin hallinnoida Facebookille valuvia tietojaan.

Mitä tietoja Facebook sitten saa muilta sovelluksilta ja sivustoilta? Yhtiö listaa esimerkkejä tilanteista, joista tietoa kertyy:

• Avaat sovelluksen
• Kirjaudut sovellukseen Facebook-tunnuksillasi
• Vierailet verkkosivuilla
• Teet haun verkkosivuilla
• Lisäät tuotteen toivelistalle tai ostoskoriin
• Teet ostoksen tai lahjoituksen

Nämä tiedot Facebook siis saa muilta yhtiöiltä. Miksi?

Facebook on valjastanut useilta nettisivuilta löytyvän jakonappinsa tiukasti datan keräämiseen. Samaan aikaan yhtiö on tehnyt rajoituksia muihin jakotapoihin. Jos sovellus tai sivusto haluaa, että sen käyttäjät voivat helposti jakaa kuuntelemansa kappaleen tai lukemansa artikkelin, sen täytyy lisätä alustalleen Facebookin jakonappi.

Eli samalla, kun sovellukset ja sivustot ovat jakonapilla sujuvoittaneet käyttökokemusta, ne ovat päätyneet jakamaan käyttäjiensä tietoja Facebookille.

Ja Facebook haluaa tietoja, koska niiden avulla voidaan kohdistaa entistä paremmin mainoksia. Samalla palvelun ulkopuolinen data kertoo yhtiölle, kuinka hyvin sen kohdennukset ovat toimineet.

Facebook avaa kuviota näin:

Jane ostaa kengät verkkokaupasta. Verkkokauppa jakaa tämän tiedon Facebookille. Facebook tallentaa tiedon Facebookin ulkopuolella tehtyjen toimintojen kansioon. Nyt Facebook tietää, että Jane vieraili verkkokaupassa ja että Jane teki ostoksen verkkokaupassa. Myöhemmin Jane näkee mainoksen 10 prosentin alennuksesta kyseessä olevaan verkkokauppaan.

Facebookin voi eristää, mutta helppoa se ei ole

Facebookin tiedonkeruu on vakuuttavaa tai pelottavaa riippuen näkökulmasta. Esimerkiksi omalta listaltani löytyi yhteensä 32 sovellusta tai sivustoa, jotka ovat jakaneet toimintani Facebookille viimeisen puolen vuoden aikana.

Käytän tietokoneeni selaimessa Facebook Container -lisäosaa, joka eristää Facebookin muusta selailusta. Se siis estää sivustoja lähettämästä Facebookille juuri kyseessä olevia ulkopuolisia toimintoja.

En ole asentanut puhelimeeni Facebook-sovellusta, vaan käytän palvelua selaimen kautta. Tätä selainta en käytä mihinkään muuhun tarkoitukseen. Puhelimessani on Instagram, mutta se on rekisteröity eri sähköpostiosoitteella kuin Facebook-tilini. Whatsapp-numeroani en ole koskaan jakanut Facebook-sivustolle, enkä ole koskaan kirjautunut toiseen palveluun Facebook-tunnuksillani.

Mutta. Helpottaakseni elämääni olen mennyt asentamaan puhelimeeni Facebookin Messenger-sovelluksen. Ja sen takia 32 sovellusta ja sivustoa ovat jakaneet toimintani Facebookille.

Halu näyttää minulle paremmin kohdistettuja mainoksia on ilmeisen suuri.

Uutisvahti lopettaa tietojen jakamisen Facebookille

Tietojani Facebookille ovat kertoneet muun muassa New York Times, Helsingin Sanomat, Spotify ja Wolt. Myös Ylen Uutisvahti-sovellus löytyy listalta.

Uutisvahdin kautta Facebook on saanut tietää, milloin olen käynnistänyt sovelluksen ja milloin olen lukenut uutisia sovelluksen kautta. Se mitä uutisia olen lukenut, ei ole välittynyt Piilaaksoon.

Uutisvahdista tiedot ovat siirtyneet Facebookille juuri jakonapin kautta. Ilman sitä käyttäjien olisi erittäin työlästä jakaa lukemiaan uutisia sovelluksesta.

Jatkossa Facebook ei kuitenkaan saa kerättyä enää tietoa Uutisvahdin käytöstä. Uutisvahdin kehittäjät ovat rakentamassa uutta tapaa toteuttaa uutisten jakaminen.

Muutoksen tarkoituksena on parantaa Uutisvahdin käyttäjien yksityisyyden suojaa.

Edes tilin poistaminen ei lopeta tietojesi keruuta

Facebookin keräämän tiedon määrä on valtava, ja sitä kahlatessa herää kysymys, kuinka toimiva ratkaisu Facebookin tarjoama läpinäkyvyys on. Miten paljon selkeämpi kuva kertyneistä tiedoista käyttäjälle jää tuhansia tapahtumarivejä selatessa? Nyt Facebook dumppaa tiedot käyttäjän syliin ja toteaa, että päättele siitä, millä tolalla tietosuojasi on.

Ulkopuolisen toiminnan -lokeja lukiessa helposti myös unohtuu, että kyseessä on vain pieni osa Facebookin keräämistä tiedoista. Kuumottavaksi kuva muuttuu, kun ihmisen Tinder-selailut ja taksimatkat yhdistetään tapahtumiin, joihin hän on ilmoittanut osallistuvansa Facebookissa.

Jos tämä saa olon tuntumaan epämiellyttävältä, Facebook tarjoaa mahdollisuuden poistaa omia tietoja palvelustaan. Tietojen poistaminen ei kuitenkaan tarkoita, että sovellukset ja sivustot lopettaisivat tietojen jakamisen Facebookille. Tämä jatkuu halusit tai et.

Sen sijaan voit säätää tilisi asetuksia niin, että jatkossa Facebookin ulkopuolisista tekemisistäsi kerättyjä tietoja ei yhdistetä sinun tiliisi. Tiedot kerätään, mutta niitä ei käytetä mainosten kohdistamiseen, sinulle.

Facebook-tilin poistaminen ei myöskään lopeta tietojen keräämistä. Silloin Facebook vain luo sinusta varjoprofiilin. Ja sen profiilin tietoja sinulla ei ole oikeus hallinnoida senkään vertaa.

Ainoa tapa välttää Facebookin seuranta, on lopettaa internetin käyttö.

Lue myös:

Analyysi: Facebook osoitti, että emme edes tiedä, mistä meidän pitäisi olla huolissamme

On vain yksi tehtävä. Yksi syy siihen, miksi on olemassa.

Tehtävän ansioista saattaa elää vuoden tai pari – tai jos hoitaa työnsä hyvin, ehkä hieman pidempäänkin. Kun tehtävä on suoritettu odottavat hirtto, elävältä polttaminen tai hylkääminen.

Sellaista on Espanjan ja jopa koko maailman kaltoin kohdelluimman koirarodun, galgon eli espanjanvinttikoiran kohtalo. Sanotaan, että galgo ei ole edes yhden luodin arvoinen. Espanjalainen metsästäjä, galguero, voi käyttää luodin johonkin paljon koiraa arvokkaampaan.

Espanjassa metsästyskoira ei ole mitään. Se on kertakäyttötuote, joka tapetaan metsästyskauden loputtua. Galgoja käytetään Espanjassa lähinnä jäniksen metsästykseen. Yhtä huonosti kohdellaan myös metsästykseen käytettäviä podencoja.

– Arviolta Espanjassa tapetaan noin 50 000–60 000 galgoa ja podencoa vuodessa, joidenkin arvioiden mukaan jopa 100 000, kertoo eläinlääkäri ja Galgos del Fénix Ry:n puheenjohtaja Tanja Hakkarainen.

Esimerkiksi National Geographicissa Galgo Rescue International Networkin perustaja Abigail Christmanin mukaan tapettujen koirien lukumäärä voi olla jopa tuon 100 000. Tarkkaa lukumäärää ei kuitenkaan tiedetä, sillä kaikkia tapettuja galgoja ei koskaan löydetä.

Osa galgueroista uskoo vanhaan, brutaaliin tapaan (HS).

Mitä enemmän koira kuollessaan kärsii, sitä enemmän se tuottaa metsästäjälle onnea seuraavalle metsästyskaudelle. Siitä syystä koiria tapetaan kiduttamalla (National Geographic), mitä hirveimmillä tavoilla: hirttämällä, lyömällä, polttamalla, kivittämällä, myrkyttämällä ja auton perässä vetämällä. Koiria saatetaan myös heittää kuiluihin (National Geographic). Kuiluun heitettyjen koirien päälle voidaan lisäksi kasata palavaa puuta.

– Huonosti menestynyt galgo on omistajalleen häpeä ja tämä johtaa usein kaltoinkohteluun, Hakkarainen kertoo.

Espanjassa on poliiseja, politiikkoja ja muita viranomaisia galgueroina.

Yksi tunnetuimmista tappotavoista on pianonsoittaja. Jos galgo on juossut hyvin, se hirtetään korkealle. Vastaavasti huonosti juossut koira hirtetään alemmas niin, että sen takajalat juuri ja juuri koskettavat maata.

Puusta roikkuvan koiran varpaat juuri ja juuri yltävät maan pinnalle. Ohut lanka painuu hiljalleen syvemmälle ja syvemmälle galgon pitkään ja jäntevään kaulaan. Suunniltaan oleva koira tekee etujaloillaan pianonsoittoa muistuttavia liikkeitä. Kun koira ei enää jaksa olla piipillään se kuristuu.

– Metsästyskoirien tappaminen perustuu puhtaasti hyötyajatteluun. Eläintä, joka ei tuota hyötyä, ei haluta pitää, Hakkarainen sanoo.

Galguerot itse ovat asiasta eri mieltä (Galgo News). The Royal Spanish Federation of Hunting -järjestön mukaan galguerot eivät tapa koiriaan, vaan niitä varastetaan metsästäjiltä (RFEC).

Kaikki galguerot eivät kuitenkaan tapa koiriansa, vaan hylkäävät ne niin kauas kotoa, etteivät koirat löydä enää kotiin. Osa puolestaan jättää koirat tappotarhan tai turvakodin pihaan. Monet metsästäjät eivät kuitenkaan halua, että galgot päätyvät eläinsuojelijoille, koska välit näiden kahden ryhmän välillä ovat yleisesti ottaen erittäin huonot.

– Galguerot kokevat eläinsuojelijat kiusaksi harrastukselleen ja pitävät vaatimuksia galgojen olojen parantamisesta turhina, kertoo Hakkarainen.

Espanjassa jäniksen metsästys vinttikoirilla on laillista ja metsästyskausi (Scooby) on useimmissa maakunnissa vuosittain lokakuun ensimmäisestä päivästä tammikuun loppuun. Metsästyksen lisäksi koiria käytetään juoksukisoissa.

Siirin tarina

Tappotarhan ovella vapisi laiha galgo muutaman muun lajitoverinsa kanssa. Koiran jalka oli murtunut. Lisäksi sen kasvoissa ja selässä oli piiskaamisesta syntyneitä arpia. Ovi avattiin ja koirat kuljetettiin ahtaisiin häkkeihin kunnalliselle tappotarhalle, perreralle, mahdollisesti satojen muiden galgojen joukkoon.

Siiri oli yksi onnekkaista. Espanjalainen turvatarha Galgos del Sur pelasti sen ja nyt Siiri seisoo ylväänä, mutta samalla epäluuloisena kajaanilaisen Elsi Hirvosen rinnalla.

– Löysin Siirin Galgos Dél Fenix -järjestön kautta. Siirin lisäksi oli myös muutama muu galgo vaihtoehtona, mutta Siiriin rakastuin heti. Siinä oli jotain sellaista, joka sai tuntemaan, että se sopii meidän laumaamme, Hirvonen kertoo.

Siirin silmistä paistaa epävarmuus. Kukaan ei tiedä, mitä koira on joutunut kokemaan ennen kuin se pelastettiin tappotarhalta.

– Perrera on tappotarha. Jos jokin järjestö ei saa sieltä koiraa pelastettua, kuolema on edessä, Hirvonen huokaisee.

Perreroita on Espanjassa valtavasti ja niihin hylätään arviolta 500 000 koiraa vuodessa. Näistä iso osa galgoja ja podencoja, mutta myös lemmikkikoiria joista halutaan eroon syystä tai toisesta.

Eläinlääkäri, Galgos del Fénix Ry:n puheenjohtaja Tanja Hakkaraisen mukaan parhaimmillaankin olot tappotarhoilla ovat ankeat ja johtavat usein koiran kuolemaan. Lämpötilanvaihtelut, stressi, heikko ravinto ja tiheissä populaatioissa leviävät sairaudet ovat osatekijöitä, miksi koirat heikkenevät perreroilla.

– Ehdottomasti valtaosa perreroille päätyvistä koirista ei lähde koskaan sieltä elävänä, Hakkarainen kertoo.

Elsi Hirvonen ei tiedä tarkkaan, mikä noin 3,5-vuotiaan Siirin tarina on. Hirvonen uskoo, että Siirin tassu on murtunut metsästyksessä, eikä metsästäjä hoitanut jalkaa kuntoon. Vääntynyt jalka on luultavasti tehnyt koirasta huonon metsästäjän.

– Sanotaan, että hyväkään galgo ei ole luodin arvoinen. Joka kerta kun näen kuvia, niin itku tulee. Metsästäjät sanovat, että se on heidän kulttuuriaan, he eivät pidä tapaansa vääränä, Hirvonen sanoo.

Siiri on muuttunut paljon siitä, millainen se oli reilu kaksi vuotta sitten Suomeen tullessaan. Aluksi koira oli todella arka, meni useita päivä ennen kuin se uskalsi mennä ulos tarpeilleen. Koira kuitenkin kotiutui nopeasti Hirvosten perheeseen, vaikka etukäteen oltiin jo varauduttu, että Siiri saattaisi arastella Hirvosen miestä.

– Olimme varautuneet siihen, että Siiri saattaa pelätä miestäni, sillä metsästäjät ovat usein miehiä, mutta hyvin nopeasti se otti hänetkin perheenjäseneksi, Hirvonen naurahtaa ja katsahtaa miestään, joka rapsuttelee Siiriä pihan laidalla.

Hirvosen mukaan koira on kuitenkin reipastunut hurjasti, koiran ja emännän välille on syntynyt syvä luottamus ja ehdoton rakkaus.

– Rohkea tyttö siitä on tullut. Siiri on sellainen puuhastelija, niin kuin galgot yleensä ovatkin. Ruokaa ei passaa jättää pöydälle, esimerkiksi leipäpussit lähtevät heti. Varastelu liittyy varmasti menneisyyteen, kun ruokaa on pitänyt varastaa.

Romeon tarina

Isot korvat osoittavat suoraan ylös ja kuono väpättää valppaana kun vinkuva kanalelu vingahtaa. Andalucianpodenco Romeo kipittää vinkulelun luo ja nappaa sen tyytyväisenä suuhunsa.

Valitettavasti galgot eivät ole ainoita koiria, joita kohdellaan Espanjassa kaltoin. Niiden lisäksi myös podencoja käytetään Espanjassa metsästykseen. Tanja Hakkarainen arvelee, että podencoja tapetaan suunnilleen saman verran vuodessa kuin galgoja, eli noin 50 000–60 000.

Romeo syntyi espanjalaiselle kadulle. Sen emä ja muut pennut pelastettiin Espanjan katukoirat ry-tarhalle. Kuusi vuotta myöhemmin Romeo loikoilee tyytyväisenä kajaanilaisen Matti Pihlajamaan sohvalla.

– Luulen, että Romeon emo on hylätty metsästyskauden jälkeen ja synnytti pennut. Sitä kautta Romeo on tullut maailmaa, Pihlajamaa tuumii koiraa silitellessään.

Metsästäjät pennuttavat sekä galgoja että podencoja hallitsemattomasti. Vuosittain syntyy valtava määrä pentuja, jotka usein todetaan jo ensimmäisen kauden aikana kelpaamattomiksi omistajilleen.

– Suurin ongelma on se, että koiria pennutetaan valtavia määriä sen toivossa, että aikaan saataisiin voittajakoira. Ne, jotka eivät tähän kykene, ovat galguerolle turhia, eläinlääkäri Tanja Hakkarainen kertoo.

Pihlajamaan arvion mukaan Romeo oli korkeintaan puolivuotias tullessaan Suomeen. Vaikka koira oli ehtinyt nähdä katuelämää, se oli silti alusta asti reipas ja utelias.

– Romeo on vilkas ja leikkisä. Sen kiintymys minuun on aika ehdotonta, Pihlajamaa kertoo.

Pihlajamaa on metsästänyt useita vuosia ja ihmettelee espanjalaisten metsästäjien raakuutta.

– En pysty ymmärtämään sitä, miten metsästäjät voivat käyttäytyä niin. Se on ihan käsittämätöntä. Suomessa metsästäjät pitävät koiria melkein yhtä hyvin kuin perheenjäseniä. Espanjassa toimitaan päinvastoin. Eläimen hyvinvoinnista ei välitetä pätkääkään.

Romeolla Pihlajamaa ei kuitenkaan metsästä, sillä se ei Pihlajamaan mukaan tekisi koiralle hyvää.

Espanjalaisilla metsästäjillä saattaa olla kotonaan tavallisia koiria, jotka elävät yhdessä muun perheen kanssa. Galgot ja podencot ovat sen sijaan hylättyinä maaseudulla metsästäjien tarhoilla.

– Ajattelu on samankaltaista kuin oma ajattelumme tuotantoeläimistä. Jos eläin ei tuota hyötyä, siitä halutaan eroon, koska sen ylläpito ei kannata, eläinlääkäri ja Galgos del Fénix Ry:n puheenjohtaja Tanja Hakkarainen kiteyttää.

Lupitan tarina

Vaalea vinttikoira nostaa hoikan etutassunsa emäntänsä Katariina Aihoksen syliin.

– Se pyytää tällä tavalla rapsutuksia, sotkamolainen Aihos naurahtaa.

Lupita on muuttanut osaksi Aihoksen perhettä vasta kaksi kuukautta sitten. Silti 8-vuotias galgo-mummo tepastelee vieraiden luo ja heiluttaa ujosti typistettyä häntäänsä jalkojen välissä.

– Häntää on amputoitu aika paljonkin, sillä se oli hakannut sen rikki. Sitä käy galgoille usein kun ne huitovat häntäänsä ahtaissa tiloissa, Aihos sanoo.

Aihos kertoo Lupitan olevan hyvin ihmisrakas koira. Tarhalla ollessaan Lupita on ilahtunut nähdessään ihmisiä, jolloin se on huitonut huomaamattaan häntänsä verille.

Myöskään Lupitan tarinaa ei täysin tiedetä. Luultavasti galguero on hylännyt sen paikalliselle turvatarhalle. Ihmisrakkaus kuitenkin paistaa Lupitan suklaanruskeista silmistä, sen seuratessa emäntäänsä varjon lailla.

– Lupita on aika onnekas tapaus. Se ei ole traumatisoitunut ainakaan mitenkään valtavasti ja pääsi ilman suuria ongelmia tarhojen kautta Suomeen.

Lupita on galgoksi todella vanha. Yleensä galgot ja podencot elävät espanjalaisilla metsästäjillä vain vuoden tai kaksi. Luonnollisesti molemmat alkukantaiset rodut elävät reilusti yli 10-vuotiaksi. Koirat saattavat elää vanhemmiksi, jos ne ovat erityisen hyviä metsästäjiä, juoksijoita tai tuottavat paljon pentuja.

– Näyttää siltä, ettei Lupitaa olisi käytetty pennutukseen, mutta en ole ekspertti joten varmaksi en voi sanoa. Lupita on metsästysviettinen, todennäköisesti se on menestynyt metsästäjänä, Aihos kertoo.

Ennen Aihokselle tuloa Lupita oli kahdessa eri kotihoitolassa Suomessa noin kuuden viikon ajan. Lupita haluttiin tarhalta pois mahdollisimman pian, sillä se stressaantui tarhaoloissa.

– Lupita on sen verran ihmisläheinen koira, että se piti saada äkkiä tarhalta pois.

Kun Aihos ja Lupita kohtasivat ensimmäisen kerran, kesti Lupitalla puolituntia ennen kuin se uskaltautui lähestyä uutta omistajaansa.

– Se oli leimautuvainen ja liimautuvainen varsinkin alkuun, se huolestui kovasti jos hävisin näkyvistä. Kotiin tultuaan se on rentoutunut koko ajan, Aihos kertoo.

Aihos huokaisee ja lämmittelee käsissään Lupitan korvia, jotka kylmenevät helposti ulkona.

– Adoptointi on vain oireiden hoitoa. Todellinen ongelma on Espanjassa.

Näkymättömän uroksen kirous

Useissa Espanjan kunnissa ei ole minkäänlaista eläinsuojelulakia.

Useat nuoret onneksi ymmärtävät eläinten oikeuksista, mutta silti vanhanaikainen kulttuuri on edelleen monella alueella vahvasti vallalla. Elsi Hirvonen uskoo, että eläinsuojelulakia osataan kiertää tai siitä ei välitetä.

Galgoja ja Podencoja tunnistusmerkitään Espanjassa esimerkiksi siruilla ja tatuoinneilla, joiden avulla voidaan tunnistaa kuka koiran omistaa.

– Korvia leikellään tai siru saatetaan kaivaa pois. Siten koiraa voida tunnistaa tai nähdä, kuka koiran omistaa.

Suurin osa galgoista ja podencoista ei saa uutta mahdollisuutta.

Hakkaraisen mukaan on vaikeaa antaa arviota vuosittain pelastetuista koirista, mutta galgojen osalta pelastettujen määrä liikkunee muutamassa tuhannessa.

Adoptointi on vain oireiden hoitoa. Todellinen ongelma on Espanjassa. Katariina Aihos

Erityisen paha tilanne on uroksilla. Niiden lähtökohdat elämälle ovat Espanjassa huonot.

Galguerot arvostavat naaraita huomattavasti uroksia enemmän, sillä näitä ei pidetä yhtä nälkäisinä metsästyksessä ja kilpailuissa. Tämä johtaa siihen että uroksia hylätään ja tapetaan varhaisemmassa vaiheessa ja suuremmassa mittakaavassa kuin narttuja.

Urosten huono onni ei pääty tähän. Mikäli galgo-poikaa kohtaa lottovoiton kaltainen onnenpotku ja se pelastetaan turvatarhalle, on sillä huonommat mahdollisuudet tulla adoptoiduksi kuin nartulla. Suurin osa adoptoijista kysyy narttua. Samaan aikaan urokset odottavat kotiaan kuukausia, jopa vuosia.

Adoptiota harkittava tarkkaan

Elsi Hirvosella, Matti Pihlajamaalla ja Katariina Aihoksella ei ole ollut aikaisemmin rescue-koiraa. He kaikki ovat kuitenkin pärjänneet hyvin uusien lemmikkiensä kanssa. Jokaisen mielestä adoptioita täytyy kuitenkin harkita todella tarkkaan (Aamulehti).

Kokemuksen ja kärsivällisyyden lisäksi tarvitaan myös rahaa.

– Kulut eivät lopu siihen, että maksat koiran adoptiomaksut. Niillä saattaa olla sairauksia ja murtumia, joita ei ole nähty ilman kuvauksia. Sieltä voi tulla mitä vain, Aihos kertoo.

Lisäksi vinttikoirat ovat hyvin riistaviettisiä. Galgoja ja podencoja voi harvoin pitää irtaallaan, sillä koirat saattavat lähteä muiden eläinten perään. Koiran omistajalla täytyy olla mahdollisuus juoksuttaa koiraa säännöllisin väliajoin aidatulla alueella.

Kolmikko muistuttaa myös, että koira kannattaa adoptoida luotettavan ja rekisteröidyn yhdistyksen kautta.

Tanja Hakkarainen kertoo, että järkyttävistä oloista selvinneet koirat ovat kuitenkin useimmiten mukavia kotikoiria (HS).

Hakkaraisen mukaan Galgos del Fenixin kautta Suomeen saapuu vuosittain noin 100 galgoa, sen lisäksi jonkin verran tulee muiden yhdistysten kautta, mutta huomattavasti vähemmän.

Huonosti menestynyt galgo on omistajalleen häpeä. Tanja Hakkarainen

– Adoption merkitys yksilötasolla on kiistaton ja jokainen ulkomaille adoptoitu galgo myös levittää tietoisuutta tilanteesta.

Hakkaraisen mukaan tärkeintä on kuitenkin paikallisesti asenteiden muuttaminen. Erilaiset pelastustarhat muun muassa kampanjoivat espanjalaisissa kouluissa ja pyrkivät valistamaan uutta sukupolvea.

– Isoissa kaupungeissa asenteet ovat alkaneet jo muuttua ja galgoja adoptoidaan lemmikeiksi paikallisestikin. Pitkä matka on kuitenkin siihen että galgojen käyttö metsästyksessä olisi kiellettyä tai edes kontrolloitua.

Koiria voi auttaa myös Suomesta käsin, jos galgon tai podencon adoptointi ei omaan elämäntilanteeseen sovi.

– Auttaa voi esimerkiksi raha- ja tavaralahjoituksin tarhoille, hyväntekeväisyyshuutokauppoihin osallistumalla, toimimalla kummina tai lentokummina adoptoiduille galgoille ja kotihoitamalla kotia etsivää galgoa, luettelee Hakkarainen.

Hakkarainen painottaa myös tiedon levittämisen tärkeyttä.

– Mitä laajemmin näiden koirien kohtalo tunnetaan, sitä todennäköisemmin saadaan myös kansainvälistä painostusta tilanteen muuttamiselle.

Lue lisää:

Linkit sisältävät myös raakaa materiaalia.

National Geographic: Traditional Hunting Dogs Are Left to Die En Masse in Spain

National Geographic: Restoring Dignity to Spain’s Mistreated Hunting Dogs

Galgo News

Galgo Podenco Support

Juttua täsmennetty 3.7.2017 klo 14.38: sitaatista Perrera on nimensä mukaan tappotarha poistettiin kohta nimensä mukaan.

Juttua korjattu 3.7.2017 klo 14.38: mistä on kyse -laatikosta on korjattu luku 150 000 lukuun 100 000.

Juttua korjattu 4.7.2017 klo 8.47: Hakkaraisen sitaattia, missä puhutaan tapettujen koirien lukumäärästä, tarkennettu. Otettu pois kohta podencojen määristä, sillä se oli jo arvioitu aikaisempaan lukuun. Otettu myös linkitys pois National Geographicin juttuun Restoring Dignity to Spain’s Mistreated Hunting Dogs. Sen sijaan lisätty sitaatin alapuolelle kohta, josta linkitys menee NG:n juttuun Traditional Hunting Dogs Are Left to Die En Masse in Spain.

Hotelli- ja ravintola-ala tarvitsee neljässä vuodessa jopa 10 000 uutta työntekijää, arvioi työnantajajärjestö Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry. Taustalla on ravintolapalveluiden kysynnän kasvu.

Työntekijöiden saanti alalle on kuitenkin heikentynyt parissa–kolmessa vuodessa kaikkialla Suomessa, sanoo MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi.

Palvelualojen ammattiliiton PAMin sopimusasiantuntija Raimo Hoikkala vahvistaa, että työvoiman saanti on vaikeutunut. Eikä se koske pelkästään Lapin matkailukeskuksia.

Opiskelijoiden into hakeutua alalle on lähes romahtanut, toteaa Hoikkala. Syiksi hän näkee raskaan työn, työaikojen vaihtelun, osa-aikaiset työpaikat ja palkkatason.

Osa-aikaisuus ei houkuta

Hämeenlinnalaisella Tawastia Groupilla on hotelli, ravintola, baari ja pubi. Toimitusjohtaja Karoliina Mäki-Kuutti myöntää rekrytointivaikeudet varsinkin osa-aikaisiin työtehtäviin.

– Kun töitä on tarjolla vähemmän, se rajaa heti hakijoiden määrää.

MaRan mukaan kolmasosalle työntekijöistä on tarjolla vain osa-aikaista työtä. Se johtuu osin siitä, että varsinkin baarielämä keskittyy viikonloppuihin.

Vaikka työtä on tarjolla, nuoret hakeutuvat kokki- ja tarjoilijalinjoille aiempaa harvemmin. Se on huomattu myös hämeenlinnalaisessa Ammattiopisto Tavastiassa. Koulutuspäällikkö Merja Kytöaho myöntää olevansa huolestunut.

– Jotain pitäisi tehdä, että nuorten kiinnostus saataisiin heräämään. Kokkiohjelmien veto on hiipunut, kun niitä ohjelmia tulee joka kanavalta.

Kahdeksasluokkalaiset kohteena

Ammattiopisto Tavastia on alkanut suunnata houkutteluviestiä yhä nuoremmille. Esimerkiksi peruskoulun kahdeksasluokkalaisille on järjestetty alaan liittyviä 8-rasteja ja myös yhdeksäsluokkalaisia on käynyt tutustumassa opetukseen.

Nyt myös MaRa suunnittelee kahdeksasluokkalaisille huhtikuussa järjestettävää ravintolaelämyspäivää, johon kutsutaan 20 000 koululaista. Elämysviikon lisäksi suosittuja tubettajia houkutellaan tet-harjoitteluun hotelli- ja ravintola-alalle. Tavoite on saada opiskelijamäärä kasvuun.

Osuuskauppa Hämeenmaan henkilöstöjohtaja Sanna Virtainlahti korostaakin ennakoivaa rekrytointia. Nuorille on kerrottava, mitä alan tehtävät ovat ja millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat. Tähän pyritään loppuvuodesta käynnistyvällä Musta tulee isona -hankkeella. Siinä halutaan tuoda esille alan positiiviset puolet.

– Tässä on yhteishaaste niin meille kuin alan oppilaitoksille.

Kansalaisaloite vesihuollon yksityistämisen estämiseksi on kerännyt 50 000 allekirjoitusta. Aloite saavutti eduskuntakäsittelyyn oikeuttavan rajan nopeasti, sillä se ylitti rajapyykin toisena päivänään.

Aloite esittää, että julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen myyminen kaupallisille yksityisille toimijoille estetään lailla ja että nykyinen omistus pidetään julkisen sektorin hallussa.

– Vesihuolto on luonnollinen monopoli, jota ei tule altistaa voitontavoittelulle, aloitteen vastuuhenkilöt sanovat tiedotteessa.

Luonnollisella monopolilla tarkoitetaan tilannetta, jossa kilpailuasetelman syntyminen ei ole mahdollista tai taloudellisesti järkevää.

Aloitetta perustellaan esimerkiksi sähkönsiirtohintojen nousulla sen jälkeen kun Fortumin sähköverkkotoiminta myytiin pääosin ulkomaisten sijoittajien omistamalle Caruna-yhtiöille.

Lisäksi aloitetekstissä tukeudutaan ulkomaisiin esimerkkeihin. Vesihuollon yksityistäminen nosti veden hintaa Britanniassa jakeluongelmien lisääntymisestä huolimatta, aloitteessa kirjoitetaan. Lisäksi aloitteen mukaan Euroopan suurista kaupungeista Pariisi ja Berliini ovat palauttaneet yksityistetyn huollon uudelleen omistukseensa.

Keskustelu vesihuollon yksityistämisestä Suomessa alkoi tammikuun lopulla sen jälkeen kun Jyväskylän kaupungin uutisoitiin selvittävän vähemmistöosuuden myymistä kaupungin vesi- ja sähkönjakeluyhtiö Alvasta.

Kansalaisaloite.fi-sivuston mukaan eduskuntaan on aiemmin toimitettu 36 kansalaisaloitetta. Kyseisistä aloitteista vain kaksi keräsi palvelussa riittävän tukijamäärän taakseen vesihuoltoaloitetta nopeammin. Sukupuolineutraalia avioliittoa ja dieselautojen käyttövoimaveron poistamista koskevat aloitteet ylittivät 50 000 allekirjoittaneen rajapyykin jo ensimmäisenä päivänään.

Asiantuntija: Yksityistäminen tuskin laskee hintoja

Vesihuoltoon perehtynyt tekniikan tohtori Pekka Pietilä ei lämpene idealle alan yksityistämisestä. Pietilä sanoo, että vesihuolto isossa kaupungissa on toimintaa, josta kaupunki saa tasaista voittoa.

Tampereen yliopistossa vanhempana tutkijana työskentelevän Pietilän mukaan maailmalla on ollut 2000-luvun alussa useita satoja tapauksia, joissa yksityistettyjä vesilaitoksia on otettu takaisin julkiseen omistukseen. Uusia yksityistämisiä on sen sijaan nähty vähän.

– Hollannissa on lainsäädäntö siitä, että vesihuollon tulee olla julkisen omistuksen piirissä. Ruotsissa lainsäädäntöä puolestaan tiukennettiin niin, että määräysvalta pitää olla julkisella toimijalla, mistä seuraa se, että näkyvää voittoa ei voi tulla.

Hän ei myöskään näe, että yksityisen toimijan voitontavoittelu ainakaan laskisi hintoja.

– Vesihuoltolaki sanoo, että vesihuollossa perittävillä maksuilla pitäisi pyrkiä kattamaan toiminnasta aiheutuneet kulut. Sijoitetulle pääomalle on sallittu kohtuullinen tuotto, mutta laissa tai toistaiseksi missään oikeustapauksessakaan ei ole määritelty lukua, mikä olisi kohtuullinen tuotto.

Leppä: Uutta Carunaa ei haluta

Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) mukaan tarve valvoa tai rajoittaa vesihuollon yksityistämistä selvitetään.

– Vesihuoltoyhtiöillä on vedenjakelussa luonnollinen monopoli, joten yksityisen omistuksen suhteen on oltava hyvin varovainen. Emme halua vesihuollosta uutta Carunaa, ministeri Leppä sanoo tiedotusvälineille lähettämässä tiedotteessaan.

Vesihuollon yksityisomistusta koskevaa sääntelyä selvitetään osana maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltavaa kansallista vesihuoltouudistusta Leppä tiedottaa. Lepän mukaan Suomen lainsäädännössä vesi on jatkuvassa kierrossa, eikä sitä omista kukaan.

Leppä toteaa, että Suomen vesivarat eivät ole kaupan.

Juttua täydennetty kello 12.18 maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän tiedotteen tiedoilla.

Britannia heräsi tänään ensimmäiseen aamuunsa EU:n ulkopuolella.

Puolelle kansasta kyseessä on ilon päivä. Britannian pääministeri Boris Johnson lupaa nyt maalle “uutta aamunkoittoa”.

– Tämä on hetki, jolloin esirippu nousee ja edessä on uusi näytös. Tämä on todellisen kansallisen uudistumisen ja muutoksen hetki, Johnson runoili videoviestissään.

BBC:n haastattelussa EU-eroa kannattanut mies oli innoissaan siitä, että hän voi nyt ensimmäistä kertaa tuntea, millaista on asua “itsenäisessä Britanniassa”, joka on oman kohtalonsa herra.

Monien eron kannattajien mielessä Brysselin luomat kahleet katkeavat vuoden lopussa umpeutuvan siirtymäajan päätteeksi. Sen jälkeen Britannian leijona päästetään häkistään ja se voi rynnistää uuteen uljaaseen tulevaisuuteen.

Britannia käy yksin jättejä vastaan

Britannia kokee nyt “todellisen muutoksen “ sanoi pääministeri Johnson – ja se on kiistatonta. Kokonaan toinen kysymys on se, onko muutos parempaan vai huonompaan.

Yksi suurimmista paradokseista Britannia EU-erohaaveissa on se, että Britannia erkautuu maailman suurimmasta kaupparyhmittymästä käydäkseen enemmän “vapaata kauppaa”.

Britannian entinen EU-lähettiläs Ivan Rogers kritisoi ankarasti sitä, etteivät EU-eromieliset tunnu ymmärtävän kansainvälisen kaupan perusperiaatteita.

Mitä vapaammin valtioiden välinen kauppa soljuu, sitä enemmän seurataan yhteisiä pelisääntöjä, vaikkapa Brysselin parjattua sääntelyä.

Kun Britannia ryhtyy nyt neuvottelemaan uusia kauppasopimuksiaan, se on keskikokoisena maana altavastaaja esimerkiksi Yhdysvaltojen tai Kiinan kanssa käytävissä neuvotteluissa

EU-säännöistäkään ei päästä. Unionin kanssa käytävässä kaupassa Britannia joutuu edelleen noudattamaan EU:n sääntöjä, joista maa ei ole enää päättämässä. Paikka neuvottelupöydässä ja esimerkiksi veto-oikeus tärkeissä kysymyksissä on mennyttä.

Katumamieltä saatetaan joutua odottamaan

Britannian tie lienee paljon kivisempi kuin moni EU-eron kannattaja kuvittelee. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö brexit-Britannia voi päihittää asiantuntijoiden pessimistisiä arvioita.

Toki maa olisi voinut menestyä myös EU:n jäsenenä.

Kun Britannian ja EU:n tiet nyt erkanevat, on pian vaikea arvioida sitä, mitä tulevaisuus jäsenenä olisi voinut olla. Britannian EU-eromielinen lehdistö ei ainakaan julkaise mahdollisia todisteita brexitin haitoista.

Siksi kirkastumisen hetkeä, jolloin Britannia kollektiivisesti tajuaisi tehneen virheen ja pyrkisi takaisin unionin huomaan, on turha odottaa lähitulevaisuudessa.

EU-mieliset haaveilevat uudesta jäsenyydestä

– Me löydämme nyt lihakset, joita emme ole käyttäneet vuosikymmeniin – itsenäisen ajattelun ja toiminnan voiman, maalaili pääministeri Johnson eilisillan viestissään.

Vaikka Britannian EU-eromielisten pullistelu saattaa ärsyttää monia, olisi maan hyvä pitää ovensa auki, kuten brexitiä vastustanut kansanosa nyt toivoo.

Britannia saattaa vielä haluta takaisin EU:n jäseneksi, vaikka siihen voikin mennä vuosia tai vuosikymmeniä. Silloin sekä unioni että Britannia voivat olla aivan toisenlaisia.

“Älkää unohtako meitä” anoivat EU-myönteiset aktivistit, jotka heijastivat viestinsä ja EU-tähden Doverin valkoiseen kallioon Manner-Euroopan nähtäväksi.

“Pitäkää EU -tähdestämme huolta.“

Lue lisää:

Britannian 47-vuotinen taival EU:ssa on päättynyt, Johnson vakuuttaa brexitin olevan menestystarina – Yle seuraa eron jälkipyykkiä hetki hetkeltä

Toimittajamme Edinburghissa: Brexit-päivä on Skotlannissa surun päivä, monet ovat myös vihaisia

Lontoon brexit-päivässä tunnelmat ovat pinnassa: "Ylivoimaisesti vahvin tunne on helpotus, vihdoin se on ohi"

– Tämä ei meille käy, tokaisee keskustan vaikutusvaltainen erityisavustaja hallituspuolueiden palaverissa. Asia tuli selväksi, mutta muut miettivät, että olisi sen voinut sanoa toisinkin.

Ministerien ja virkamiesten kylkeen on kasvanut valtaa käyttävä poliittisten avustajien ammattikunta, jolla ei ole kansalta tullutta mandaattia kuten ministereillä eikä selkeitä säännöksiä työlle kuten virkamiehillä.

Siitä huolimatta isokenkäisimmät heistä, poliittiset valtiosihteerit, saattavat nousta kansliapäälliköiden tilalle ministeriöiden ykköspäälliköiksi, jos puolueet niin päättävät.

Puolueet yrittävät tiukentaa virkamiehiin kohdistuvaa poliittista ohjausta. Se on johtanut hämmentävään välitilaan. Ministerien poliittisen avustajakunnan ja keskeisten virkamiesten välistä työnjakoa kuvataan sekavaksi.

Mitä jännittyneelle tilanteelle pitäisi tehdä? Kysyimme asiaa laajalta joukolta virkamiehiä ja poliittisia toimijoita. Valtaosa heistä halusi puhua “herkästä asiasta” nimettömänä.

Pitkäksi mennyt korjausliike

Sanna Marinin (sd.) hallituksella on poikkeuksellisen suuri joukko poliittisia avustajia ja valtiosihteereitä. Ministereitä avustaa 15 valtiosihteeriä ja 69 poliittista erityisavustajaa eli heitä on yhteensä 84. Valtioneuvoston tiedotusyksikön mukaan tarkat lukumäärät elävät vielä.

Edellisellä Juha Sipilän (kesk.) hallituksella oli 42 erityisavustajaa ja 4 valtiosihteeriä. Suppealla avustajajoukolla haluttiin ilmeisesti korostaa säästäväisyyttä ja ketterää hallitsemistapaa, mutta lopputulosta moni arvosteli surkeaksi. Puna-vihreä hallitus kaksinkertaisti jo Antti Rinteen (sd.) aloittaessa avustajaluvun.

– Isolla avustajien määrällä haluttiin “sanoittaa muutosta”. Osoittaa, että meidän hallituksessa lait valmistellaan huolella, kun edellisestä tuli sanomista, että valmistelu oli huonoa, pitkän linjan virkamies arvelee.

– Korjausliike meni piirun verran pitkäksi, myöntää hallituspuolueen erityisavustaja.

– Jossain kohtaa vain päätettiin, että määrä on tällainen, ja minkälaisia nämä tehtävät voisivat olla.

Pitkän linjan avustajan mielestä poliittisen ohjauksen puute näkyi Juha Sipilän kaudella lakiesitysten varomattomasti muotoiltuina teksteinä.

– Sipilän kaudella jouduttiin luottamaan virkamiesvalmisteluun, koska avustajilla ei ollut aikaa. Motto oli “paperit eteenpäin”. Virkamiehet eivät aina tunnista poliittisia sudenkuoppia, hyväkin lakiesitys saattoi kääntyä julkisuudessa negatiiviseksi, hän kertoo.

Avustajakunnalla on keskeinen rooli niin sanotussa poliittisessa ohjauksessa. Toisin sanoen siinä, miten hallituksen poliittista ohjelmaa ja tavoitteita saadaan toteutettua eri ministeriöissä.

Valtiosihteerit toimivat tarvittaessa ministerin sijaisina, varaministereinä. He voivat osallistua EU-kokouksiin ja epävirallisiin ministeriryhmiin. Valtiosihteerien tehtävä on varmistaa, että ministerin poliittinen tahto välittyy ministeriön valmistelutyöhön.

Erityisavustajat puolestaan kuljettavat tietoa eduskunnan ja hallituksen sekä muiden ministerien ja hallituspuolueiden välillä. Tarvittaessa he palvelevat ministeriä vaikka käsilaukun tai salkun kantajana. He valmistelevat ministerien puheita ja tapaavat virkamiesten lisäksi myös eri tahojen lobbareita ja muita edunvalvojia.

Nykyhallituksen poliittisen erityisavustajan mielestä turha kohina ja poliittinen säätäminen on lisääntynyt, kun avustajajoukkoa on liian paljon. On riski, että porukka alkaa elää omaa elämäänsä.

– Virkamiehille tulee vaikeammaksi ja epäselvemmäksi tietää, miten asiat kulkevat ja kenen kanssa niitä selvitetään. Pääministerin porukassa on niin monta kokkia, että on hankala saada selkoa, kenen kanssa keskustellaan ja kenen ei, eräs virkamies kuvaa.

Toisaalta kokenut virkamies ja nykyinen sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila sanoo, että virkamiehille selviää varsin pian, kenellä avustajista on suorin yhteys ministeriin.

Taitavilla erityisavustajillakin voi käytännössä olla poliittista valtaa, sillä he osallistuvat tapaamisiin virkamiesten kanssa ja keskustelevat ennen kaikkea jatkuvasti ministerin kanssa.

– Yhteisiä työtunteja ministerin kanssa kertyy vuorokaudessa helposti viisi–kuusi, erityisavustaja kuvailee.

Avustajien ammattiarmeija

Entinen kansanedustaja ja ministeri Jouni Backman (sd.) teki nykyisessä työssään Sitran vanhempana neuvonantajana kollegansa Liisa Hyssälän (kesk.) kanssa raportin Kansanvallan peruskorjaus ja on haastatellut sitä varten laajan joukon virkamiehiä.

Backman kannattaa vahvaa poliittista ohjausta. Poliittisten avustajien määrä ei hänen mielestään korvaa laatua, jos valinnoissa ei huomioida avustajien roolia ja pätevyyttä.

– Ymmärrän sen virkamiesten toiveen, että kaivataan myös senioriteettia ja auktoriteettia niiltä, jotka ovat keskeisissä poliittisissa avustajatehtävissä.

Puolueilla ei ole mitään yhteisiä pelisääntöjä siitä, miten ja keitä avustajatehtäviin valitaan.

Aiemmin erityisavustajan paikalle saattoi nousta kokenut politrukki tai vaikka kaupunginjohtaja. Nykyisiä erityisavustajia pidetään pitkälti nuorten koulutettujen ammattiarmeijana. Poliittinen kokemus ja ministeriöiden ja valtionhallinnon tuntemus on vähäistä.

Backman kaipaisi joukkoon myös poliittisen viestinnän ammattilaisia, koska nykyinen julkisuus on vaativaa. Tuore esimerkki on pääministerin eroon johtanut kohu, joka kehittyi pikkuhiljaa Postin työehtojen ja omistajaohjauksen ympärillä käydystä keskustelusta.

– Suomessa vierailevilla muiden maiden ministereillä on viestinnän ammattilainen apuna. Pääministeri Sipilä vastaili viime kaudella Latinalaisesta Amerikasta toimittajille tekstareilla. Meillä aliarvioidaan ammatillista poliittista viestintää.

Korvaako valtiosihteeri kansliapäällikön?

Yli kymmenen vuotta pääministerin kansliassa valtionhallinnon kehittämis- ja strategiatyötä johtanut ohjelmaneuvos Sirpa Kekkonen muistuttaa, että oli sellainenkin aika, kun poliitikkoja arvosteltiin liian passiivisiksi. 1990-luvun näkyvä virkamies, silloinen budjettipäällikkö Raimo Sailas toivoi, että politiikkaan pitää saada politiikkaa.

Poliittisen tahdon näkymistä eli poliittista ohjausta on sittemmin yritetty vahvistaa. Kun virkakoneisto ei siihen ole oikein taipunut, yhdeksi menetelmäksi on tullut poliittisen avustajakunnan vahvistaminen.

– Heiluriliike on nyt tässä päässä, Kekkonen sanoo.

Marinin hallituksella on edessä kansliapäällikkövaihdoksia. Niissä hallitus voi nimittää ministeriöiden johtoon itselleen poliittiselta taustaltaan mieluisen kansliapäällikön.

Sisäministeriön viimeviikkoista kansliapäällikön valintaa pidettiin ketjun ensimmäisenä poliittisena virkanimityksenä. Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo, kiistää poliittisuuden, vaikka hän nosti kansliapäälliköksi vihreiden erityisavustajana toimineen yhdenvertaisuusvaltuutetun Kirsi Pimiän.

Poliittiset virkanimitykset ovat “kaikki tietävät”-juttuja, joita kukaan ei myönnä. Virallisesti Suomessa on poliittiset valtiosihteerit ja riippumattomat, neutraalit kansliapäälliköt, joilla ei ole arvopohjaista, poliittista roolia.

– Kaikkein huonointa on se, jos meillä on poliittiset valtiosihteerit ja poliittiset kansliapäälliköt, Jouni Backman Sitrasta sanoo.

– Se syö valtiosihteerijärjestelmän uskottavuutta, jos kansliapäälliköt valitaan puoluepoliittisin perustein.

Hänen mielestään tällä hetkellä hallituksella näyttää olevan halua mennä siihen, että kansliapäälliköilläkin on arvopohjainen rooli.

Jos siihen mennään, toimivin ratkaisu olisi Backmanin mukaan se, että kullakin hallituskaudella on poliittisesti vaihtuva valtiosihteeri, joka johtaa virkavalmistelua. Kansliapäällikön tilalle tulisi hallintojohtaja, joka vastaisi hallinnollisista asioista.

Asia jakaa sekä poliittista että virkamieskenttää. Kysely puoluesihteereille osoittaa, ettei valtiosihteerin ja kansliapäällikön tehtävien yhdistämisestä erityisesti innostuta.

Monet kansliapäälliköt pitävät kiinni hallinnon neutraliteetista. Ministerit tuskailevat, kun eri arvopohjalla toimiva virkamiesjohto ei vie poliittisia tavoitteita läpi tai tarjoaa epämieluisia ratkaisuja.

Juuri siksi vahvojen kansliapäälliköiden, kuten liikenne-ja viestintäministeriön ja työministeriön vetäjien, päällystakeiksi on istutettu valtiosihteereitä. Valtiovarainministeriön ja ulkoministeriön virkamiesjohdon tiukkaa ohjausta useimmat poliitikot pitävät toivottomana.

Valtiosihteeri Maria Kaisa Aulan (kesk.) mielestä toimivaa järjestelmää ei kannata korjata.

– Jos roolit yhdistyisivät ja valtiosihteeri vaihtuisi neljän vuoden välein, tulisi helposti tyhjäkäyntiä hallinnon vaihtuessa.

Kokenut kansliapäällikkö sanoo muutoksia tarpeettomiksi, koska työnjako on selkeä. Kansliapäällikön tehtävät on määrätty laissa. Ne eivät ole poliittisia tehtäviä.

– En kyllä sitä ymmärrä, minkä takia virkatyön pitäisi olla poliittisesti johdettua. Kyllä siinä menetetään esimerkiksi pitkä kokemus, prosessin ymmärrys sekä ammattitaito.

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhilakaan ei sinänsä kannata avoimen poliittisia kansliapäällikkönimityksiä, mutta tarvittaessa hän pitää valtiosihteerin ja kansliapäällikön tehtävien yhdistämistä mahdollisena.

– Jos mennään siihen suuntaan, että meillä on poliittisesti nimitetty valtiosihteeri ja poliittisesti nimitetty kansliapäällikkö, ne olisi tietysti hyvä yhdistää. Kansliapäällikkö vaihtuisi aina hallituksen myötä. Mutta silloin pitää keksiä jokin muu menettely siihen, kuka johtaa hallintoa, Varhila pohtii.

Virkamiesten kapina julkisuudessa

Niin viime vaalikauden Sipilän hallitus kuin nykyinen hallitus ovat vahvasti ideologisia, mutta kuin toistensa peilikuvia. Juha Sipilän loppukauden ja Antti Rinteen pääministerikauden aikana nähtiin poikkeuksellisia julkisia yhteenottoja virkamiesten ja ministerien välillä. Ne näyttävät ulospäin virkamiesten kapinalta.

Sote-paketin poliittinen ohjaus sai Sipilän kaudella virkamiehet epäilemään julkisesti esitysten laillisuutta ja aikatauluja.

Posti-jupakan yhteydessä omistajaohjausyksikön virkamiesjohto tuli julkisuuteen ja esitti oman, ministerien versioista poikkeavan kertomuksensa tapahtumien kulusta.

Ulkoministeriön virkamiehen ja ulkoministerin toisistaan poikkeavia näkemyksiä al-Holin leirin suomalaisäitien ja lasten evakuointisuunnitelmasta puidaan perustuslakivaliokunnassa.

Tapahtumat ovat puhuttaneet eri ministeriöissä. Virkamies voi halutessaan kieltäytyä esittelemästä jotakin asiaa laillisuuden perusteella tai jättää eriävän mielipiteen. Tavatonta ei ole myöskään se, että haluton virkamies istutetaan pyörittämään kynää sivuhuoneeseen, "dispoon", niin kuin tilanteesta sanotaan.

– Kollegoiden kanssa on ihmetelty ulkoministeriön jupakkaa. Se on ihan poikkeuksellinen, enkä muista vastaavaa. Ei ole perinteistä, että virkamies haastaa ministerin näin ja poliittinen johto ja virkamiesjohto ottavat yhteen julkisuudessa, kokenut virkamies ihmettelee.

Jotkut virkamiehet puhuvat lisääntyneestä luottamuspulasta virkamiesten ja poliitikkojen välillä. Luottamuksen rapautuminen tuli esille myös Sitran virkamiehille tekemässä kyselyssä. Siitä huolimatta Jouni Backman uskoo, että kapinat johtuvat uudesta julkisuusympäristöstä.

– Pelisäännöt ovat muuttuneet. Melkein kaikki asiat käsitellään somessa tai muussa julkisuudessa toisella tavalla kuin aikaisemmin. Minusta tämä on enemmän julkisuusmuutos kuin se, että virkamiehet olisivat nyt suuremmassa kapinassa poliittista ohjausta kohtaan.

Virkamiesten tietomonopoli murroksessa

Uusi, vahva ammattikunta, poliittiset valtiosihteerit ja erityisavustajat, on tullut jäädäkseen. Erityisavustajien kokemattomuutta moititaan, mutta kokemattomia ovat poliittisen historiansa kannalta myös nykyisen halllituksen johtohahmot, kolmekymppiset ministerit. He olivat kouluikäisiä, kun Suomea ravisteli lama. Se oli lähihistorian rankin oppitunti poliitikoille ja virkamiehille siitä, mihin molempien osaamista tarvitaan.

Nyt eletään toisenlaista kipuilun vaihetta ja murrosta. Virkamiesten rooli tiedontarjoajina ja asiantuntijoina ei ole enää selkeä ja yksiselitteinen.

– Eräässä kansainvälisessä hankkeessa nousi esiin sellainen kehityspiirre, että virkamiesten monopoli tiedon tarjoamiseen on murtunut. Kukaan ei oikein välttämättä tiedä, mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan, Sirpa Kekkonen kertoo.

Jos murroksen suunta jatkuu, saattaa olla, että virkamiesten rooli muuttuu yhä enemmän poliittisen päätösten toimeenpanijoiksi.

– Tietoa on kaikkialla, sitä on kaikkien saatavilla ja sitä on paljon. Tarkoittaako tämä sitä, että virkamiehet jäävät tarpeettomiksi ja muut tiedonlähteet korvaavat sen asiantuntemuksen, jonka he ovat keränneet kokemuksensa myötä, Kekkonen pohtii.

Murros suosii enemmän poliittista päätöksentekoa kuin virkamiesten asiantuntijuutta.

– Se on mullistava ajatus, kun ajatellaan ongelmia, joita me olemme ratkaisemassa. Ne ovat kompleksisia ja vaikeita, kokenut virkamies miettii.

Lisääkö avustajajavalta myös lobbarien valtaa?

Poliittisen avustajakunnan lisääntyvä valta ja poliittisen ohjauksen korostuminen nostavat esiin myös kysymyksen politiikan läpinäkyvyydestä ja pyöröovesta valtioneuvoston linnan ja lobbareiden välillä.

Monet ministerien ykkösavustajat ovat menneet viestintätoimistoihin töihin. Entisen pääministerin Jyrki Kataisen (kok.) erityisavustaja Jussi Kekkonen päätyi Milttoniin, Rinteen avustaja Esa Suominen ja Sipilän oikea käsi Riina Nevamäki löytyvät Rud Pedersenilta. Ostetun edunvalvonnan ja politiikan huipputehtävien välillä on sukkuloinut jo kymmeniä avustajia.

Sanna Marinin hallituksen poliittinen avustajakunta on kaikille vielä lähes tuntematon. Joukosta on vielä virkamiesten mielestä vaikea erottaa yhtä “kovaa luuta” kuin Rinteen myötä lähtenyt valtiosihteeri Raimo Luoma.

Nykyisessä järjestelmässä vaikutusvaltaiset kansliapäälliköt tai vahvat virkamiesesittelijät opettavat poliittisen avustajakunnan tavoille. Samaan aikaan vahvat valtiosihteerit yrittävät ottaa ministeriön poliittisen johdon haltuunsa. Yhteenotoilta ei vältytä.

– Minä väitän vastaan ministereille ja pidän kiinni virkamiehen oikeuksista. Hyvä poliittinen avustaja ymmärtää roolinsa ja suhteen virkamieheen, kokenut virkamies sanoo.

Pahimpia ovat hänen mielestään kokemattomat, mutta vallanhimoiset erityisavustajat, jotka näkevät oman roolinsa suurempana kuin mikä se on.

– Ja jos siihen vielä sitten liittyvät huonot käytöstavat, hän huokaa.

Toimittaja testasi: Kännykkäni laverteli minusta melkein kaiken datakauppiaille kahdessa viikossa – Koetin jäljittää, mitä tiedoilleni tapahtui

Toimittajamme sai faktaa siitä, kenen käsiin hänen tietonsa päätyvät. Toimijoita löytyi yli 130! Mitä ne oikein haluavat?

Viruksen kantajan kulkureitit kartoitetaan bussimatkan tarkkuudella – Koronan takia ei tarvitse pelätä kauppakeskukseen astelemista

Suomessa varmistui keskiviikkona ensimmäinen koronavirustapaus, ja se käynnisti vastaavia tapauksia silmälläpitäen suunnitellun salapoliisityön ja tiedonhankinnan. Kysyimme viranomaisilta, miten sairastuneen liikkeitä ja mahdollisia altistumisia selvitetään.

Ääniraudan a on musiikin tärkein sävel, mutta sen taajuudesta kinataan jatkuvasti: 440 vai 432 hertsiä? – testaa, kuuletko eron

A-sävel on värähdellyt eri taajuuksilla vuosisadasta toiseen, eikä edes 65 vuotta sitten määritelty standardi hillitse sitä. Jutussa voit itse kokeilla, kuuletko eri a-sävelten eron.

Kuka paiskii eniten hommia? Katso lista yli miljoonan palkansaajan työtunneista

Työelämän asiantuntijan mukaan sadat tuhannet tekevät töitä myös vapaa-aikanaan ja kotonaan, mutta se ei kirjaudu mihinkään.

Teija kuuli synnytyssalissa, ettei hän saa viedä poikaansa kotiin – syntymättömästä lapsesta tehtyjen lastensuojeluilmoitusten määrä on lisääntynyt

Vauva parkaisi, ja pieni käärö nostettiin Teijan, 24, rinnalle. Onnen tunne ei kestänyt kauaa. Lääkäri kertoi Teijalle synnytyssalissa, että hänen lapsestaan tehdään ennakollinen lastensuojeluilmoitus. Lapsi sijoitettiin kiireellisesti.

Monet maat yrittää estää koronaviruksen leviämisen entistä tiukemmilla matkustusrajoituksilla.

Yhdysvallat otti eilen perjantaina käyttöön rajoituksen, jonka mukaan maahanpääsy estetään ulkomaiden kansalaisilta, jotka ovat viimeisten kahden viikon aikana vierailleet Kiinassa.

Maahanpääsykielto ei koske Yhdysvaltain kansalaisten perheenjäseniä ja pysyvän oleskeluluvan haltijoita, kertoi terveysministeri Alex Azar.

Australia estää kaikkien ulkomaalaisten matkustamisen Kiinasta Australiaan.

Kiinasta Australiaan saapuvat Australian kansalaiset määrätään pysyttäytymään eristyksissä kahden viikon ajan.

Lukuisat muut maat ovat asettaneet erilaisia rajoituksia Kiinasta saapuville matkustajille tai matkustamiselle Kiinaan. Monet lentoyhtiöt ovat myös vähentäneet lentojaan Kiinaan tai lopettaneet ne kokonaan.

Terveysviranomaiset eivät ole vakuuttuneita

Maailman terveysjärjestö WHO ei kannusta valtioita sulkemaan rajojaan. WHO:n mukaan se ei ole tehokas tapa estää epidemian leviämistä, kertoo Britannian yleisradio BBC.

Rajojen sulkeminen voi jopa nopeuttaa epidemiaa, koska maasta toiseen pyrkivät ihmiset alkavat käyttää epävirallisia rajanylityspaikkoja.

– Matkustusrajoitukset voivat tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä, koska ne estävät tiedon levittämistä, katkaisevat lääkkeiden huoltoketjun ja haittaavat taloutta, WHO sanoo tiedotteessaan.

WHO:n mukaan viisainta olisi tehostaa matkustajien tarkistamista rajanylityspaikoilla.

Lähes 260 ihmistä on kuollut Kiinassa koronavirukseen, sairastuneiden määrä lähenee 12 000:ta

Lapin sairaanhoitopiirin infektioylilääkärin Markku Broaksen mukaan tilanne on rauhallinen eikä karanteenissa olevia altistuneita ole toistaiseksi tarpeen testata. Tähän mennessä altistuneille on tehty kolme testiä, joista kaikki ovat olleet negatiivisia.

Altistuneet ovat karanteenissa Ivalossa ja Rovaniemellä. He ovat kotoisin Kiinasta, Singaporesta, Etelä-Koreasta ja Hollannista.

32-vuotias wuhanilaisnainen on edelleen ainoa koronavirukseen sairastunut.

THL seuraa tilannetta Euroopan tautivirasto ECDC:n ja Maailman terveysjärjestön WHO:n kanssa ja päivittää sivuilleen tuoreimmat tiedot taudin esiintymisestä sekä ohjeista tartuntojen torjumiseksi.

Suomi kehottaa välttämään Hubeita

Tähän mennessä tartuntoja on Kiinassa todettu yhteensä lähes 12 000. Suomen ulkoministeriö päivitti perjantaina Kiinaa koskevaa matkustustiedotettaan. Sen mukaan matkustamista Wuhanin kaupunkiin sekä muualle Hubein maakuntaan tulee välttää.

Monet lentoyhtiöt, mukaan lukien Finnair, ovat kertoneet keskeyttävänsä lennot Kiinaan.

Lue lisää:

Karanteenissa olleen testitulos valmistui – ei uusia koronavirustartuntoja Lapin keskussairaalassaLähes 260 ihmistä on kuollut Kiinassa koronavirukseen, sairastuneiden määrä lähenee 12 000:ta

Rovaniemeläinen Salla Mäki, 18, on kirjoittanut syömishäiriöstään avoimesti, mikä on auttanut myös saman sairauden läpikäynyttä äitiä käsittelemään ongelmaansa.

Vallalla olevalla laihuuspuheella on haittavaikutuksensa. Myös osa terveysalan asiantuntijoista haluaa haastaa sen ja toivoo keskustelusta moniäänisempää.

Jo lapsesta asti Mäkeä oli kehuttu laihuudesta. Sukulaiset, tuttavat ja kaverit ihastelivat, kuinka “upean hoikka” tyttö oli. Alakoulun jälkeen hän oli se kaveripiirin urheilullinen tyttö, joka voisi syödä mitä vain lihomatta, mutta syö silti muita terveellisemmin – tuleva malli, ilman muuta.

Ihastelu tuntui hyvältä, vaikka sisimmässään hän ajatteli itsestään ihan muuta.

– Näin koko ajan itseni isona, isompana kuin oikeasti olin. Kehonkuvani oli täysin vääristynyt.

Muutamassa kuukaudessa sairaalakuntoon

Yläkoulussa ajatukset alkoivat pyöriä yhä enemmän ulkonäössä ja painossa. Mäki alkoi määritellä itsensä laihuuden kautta. Mitä lihavampana hän itsensä peilissä näki, sitä ahdistuneempi hän oli.

Liikunnalliset harrastukset muuttuivat pakonomaiseksi kalorien kuluttamiseksi. Taustalla vaani pelko siitä, että tavoiteltu kontrolli omaan kehoon pettää.

Ruoka hallitsi elämää täysin.

– Jos ei ollut jotain, joka täytti ajatukset kokonaan, ne täyttyivät ruuan ajattelusta: mitä syön seuraavaksi, mitä sitten, paljonko pitää liikkua sen kuluttamiseksi.

Vain muutaman kuukauden aikana Salla Mäki kävi läpi monille syömishäiriön kanssa taistelleelle tutun kierteen. Kiellettyjen tai vältettävien ruokien lista venyi, syömisen vähyyttä piti salailla vanhemmilta, liikunnan määrä lisääntyi. Paino putosi aliravitsemukseen asti, keho protestoi, mutta paha olo ei poistunut – päinvastoin.

Mäki yritti turhaan hakea apua matalan kynnyksen mielenterveyspalveluista. Lopulta hän päätyi päivystykseen ja keskussairaalan osastolle aliravitsemuksen aiheuttamien fyysisten oireiden vuoksi.

Täydellisyyden tavoittelu ajoi anoreksiaan

Jälkiviisaasti on helppo sanoa, että kaikki oli ennustettavissa.

Alttius syömishäiriölle periytyy, ja Salla Mäen äiti on sairastanut anoreksian suurin piirtein saman ikäisenä kuin tyttärensä. Toisaalta myös syömishäiriöön sairastuneille tyypilliset luonteenpiirteet voivat siirtyä lapsille: tarkkuus, kunnianhimoisuus, määrätietoisuus, herkkyys.

– Täydellisyyden ja kontrollin tavoittelu ajoivat minut anoreksiaan, Sallalla se tuli ehkä enemmän ulkonäköpaineista, äiti kertoo.

Hän työskentelee erityistä tukea vaativien nuorten parissa Rovaniemellä ja haluaa työnsä vuoksi esiintyä jutussa nimettömänä.

Omakohtainen kokemus syömishäiriöstä oli eduksi, sillä hän osasi nähdä tyttäressään merkit sairastumisesta ajoissa.

– Huomasin, miten hän voi pahoin, eikä jaksa. Kysyin Sallalta asiasta, mutta siinä vaiheessa hän vielä kielsi asian ja väitti kaiken olevan ok.

Pian kävi ilmi, että tytär oli itse hakeutunut hoitoon.

Aluksi hänen tapaamansa ammattilaiset eivät tunnistaneet ongelmaa. Sanottiin, ettei vielä ole mitään hätää.

– Siinä tuli ehkä jopa vähän halu sairastua. Tai ainakin näyttää, että katsotaan, olenko kohta tarpeeksi sairas, äiti sanoo.

Kuukauden kuluttua Lapin keskussairaalassa Salla Mäki otettiin osastolle. Potilaskertomukseen kirjattiin tytön olevan kalpea, tärisevä ja pysähtyneen oloinen vuorovaikutuksessa.

Ysärin ihanteita olivat Beverly Hillsin Brenda ja Donna

Salla Mäen äidin sairastuessa anoreksiaan 1990-luvulla mediatarjonta määriteltiin aikakauslehtitalojen ulkoasuosastolla ja televisiokanavien kokoushuoneissa. Jos ei halunnut poiketa joukosta liikaa, oli syytä päästää Beverly Hills 90210:n langanlaihat kalifornialaisnuoret korkeavyötäröisine farkkuineen ja napapaitoineen olohuoneeseensa.

Nykynuorilla tarjontaa on monituhatkertaisesti enemmän, mutta vaikutusmahdollisuudet sen sisältöön ovat paremmat. Helsingin yliopiston mielenterveyden professorin Anna Keski-Rahkosen mukaan somekanavat ovat toki väärällään haitallistakin sisältöä laihuutta ihannoivine fitness- ja thinspiration-kanavineen, mutta se ei ole koko kuva.

– Tarjolla on myös totaalisen vaihtoehtoisia kuvavirtoja.

Myös Salla Mäki tunnistaa somen tuomien ulkonäköpaineiden vaikutuksen. Ennen hän seurasi fitnessbloggaajia toivoen saavansa heistä inspiraatiota omalle laihtumiselleen.

– Se aiheutti paremminkin ahdistusta. Paine oli todella iso ja varmasti vaikutti siihen muutokseen joka johti sairastumiseeni.

Lue myös: Mistä tunnistan, onko minulla syömishäiriö

Syömishäiriötä sairastava voi jäädä jumiin sairauteensa

Jouduttuaan osastohoitoon Mäki päätti aloittaa bloggaamisen aiheesta. Ensimmäinen yritys ei lähtenyt oikeille raiteille, hän tunnustaa.

– Ensimmäinen blogi oli paljolti sitä samaa ahdistuksessa ja anoreksiassa vellomista. Sitten tajusin, että tämä ei ole toipumista edistävää, vaan sitä estävää.

Syömishäiriöiden käsittelyllä sosiaalisessa mediassa on juuri tämä synkkä puolensa: osa kirjoittajista jumiutuu identiteettiinsä esimerkiksi anorektikkona.

– Seuraajista tai lukijoista tulee ainoa vertaisryhmä, johon elämä kiinnittyy, sanoo Anna Keski-Rahkonen.

Salla Mäen mielestä tämä näkyy myös syömishäiriöihin keskittyvissä sosiaalisen median tileissä.

– Anoreksia on tietyllä tavalla joillekin se “tavoiteltu” sairaus. Se kertoo siitä, että on onnistunut laihduttamisessa, kun otetaan vakavasti.

Keski-Rahkonen muistuttaa, että vaikka erityisesti anoreksiaa pidetään nuorten naisten sairautena, se ei ole sitä. Pian julkaistavan tutkimuksen mukaan joka kuudes nainen ja joka neljäskymmenes mies käy läpi jonkin syömishäiriön ennen kuin täyttää 22 vuotta.

– Toipumistarinat ovat hyviä, mutta miksi emme saa lukea esimerkiksi Mikosta, 57, joka taisteli ahmintahäiriön kanssa? Milloin kerrotaan tarina syömishäiriöstä trans- tai muunsukupuolisen ihmisen kautta, Keski-Rahkonen haastaa.

Tyttären blogi auttaa äidinkin toipumista

Salla Mäen avoin esiintyminen omalla nimellään syömishäiriötä käsittelevässä blogissa ei ole ollut äidille ongelma. Hän on päinvastoin kannustanut avoimuuteen asiassa.

– Salla on aina ollut kirjoittaja. Ajattelin, että blogi voisi olla hyvä keino käsitellä asiaa.

Blogissaan Mäki käsittelee tuntemuksiaan syömishäiriöön ja mielenterveysongelmiinsa. Kirjoituksissa on myös ruokapäiväkirjoja, liikuntasuhteen pohtimista ja vertaistukea neuvoineen muille vastaavien ongelmien parissa kamppaileville.

– Se on ollut merkittävä toipumiskeino ja sieltä saatu vertaistuki on ollut todella tärkeää.

Molemmat joutuivat puntaroimaan tarkasti, miten paljon tyttären täytyy suojella itseään mahdolliselta negatiiviselta palautteelta. Sitä on kuitenkin tullut erittäin vähän.

1990-luvulla syömishäiriöihin saatettiin suhtautua häpeillen, eikä niistä uskallettu ainakaan julkisesti puhua.

– Olisin ehkä itsekin toivonut kotoa enemmän tukea, mutta sitä ei varmastikaan osattu oikein käsitellä, äiti pohtii.

Nyt hän on osallistunut blogin kirjoittamiseen kertomalla tyttärensä sairastumisesta omaisen näkökulmasta. Teksti on blogin luetuimpia.

– Sallan kautta olen myös itse voinut käsitellä niitä omia asioita, joita silloin jäi hoitamatta. Myös vanhempieni käsitykset syömishäiriöstä ovat avartuneet.

Laihuuspuhe ärsyttää

Julkista keskustelua dominoi yhä laihuutta ihannoiva näkökulma. Tuore iltapäivälehden lööppi hehkuttaa, miten jo parin kilon laihtumisella voi olla merkittäviä vaikutuksia terveyteen.

Syömishäiriöliiton asiantuntija, ravitsemusterapeutti Katri Mikkilää laihdutuspuhe ärsyttää.

– On paljon puhetta, joka on näennäisesti terveiden elämäntapojen puolella, mutta oikeasti tukee ongelmallista syömistä, Mikkilä sanoo.

Mikkilä ihmettee yksipuolisuutta.

– Kerrotaan, miten pitäisi syödä että laihtuisi, kannustetaan laskemaan kaloreita ja vahtimaan syömisiä. Sitten jos on syömishäiriö, puhe muuttuu täysin ja sanotaan, että ota rennosti äläkä kyttää. Se on aika ristiriitaista.

Lihavuuskammoista kulttuuria on kuitenkin haastanut erityisesti kehopositiivisuus.

Kansanterveysongelma ei ratkea syyllistämällä

Painosta ja kehoista puhutaan julkisuudessa koko ajan. Ja aina, kun joku puhuu kehopositiivisuudesta “älä laihduta” -teemalla, joku toinen nostaa esiin kansanterveysargumentin.

– Kansanterveysongelma ei ratkea lihavia syyllistämällä. Syömisestä ja terveyden edistämisestä voi puhua vastuullisesti ilman laihdutuskärkeä, Katri Mikkilä sanoo.

Syömishäiriöihin erikoistuneen professori Anna Keski-Rahkosen mukaan alalla ollaan kuitenkin heräämässä siihen, että parasta valistusta ei ehkä olekaan se, että virallinen pekkapuska puhuu televisiossa kaikille samaa viestiä.

– Terveysvalistus on tavallaan mennyt liiallisuuksiin. Terveydenhoitoalan ammattilaistenkin pitäisi käsitellä asiaa monipuolisemmin. Puhutaan ilmiöstä nimeltä “personalized medicine”, henkilökohtainen terveydenhuolto, Keski-Rahkonen sanoo.

Hänen mukaansa keinoja yksilöllisten tarpeiden tunnistamiseen ja huomioimiseen on jo olemassa: riskilaskureilla voidaan aiempaa paremmin tunnistaa jokaisen yksilöllinen alttius esimerkiksi diabetekseen, alkoholiriippuvuuteen, korkeaan kolesteroliin ja pian ehkä myös syömishäiriöön.

– Nämä eivät ole enää pelkkiä unelmia, Keski-Rahkonen sanoo.

Toipuminen kestää vuosia

Syöksy syömishäiriöön voi olla nopea, kuten Salla Mäen kohdalla, mutta toipuminen vie aina vuosia. Viime vuoden loppupuolella Mäki päätti kuitenkin lopettaa syömishäiriötä käsittelevän bloginsa kirjoittamisen.

– En enää halunnut jatkaa vain syömishäiriöstä kirjoittamista. Se ei kuitenkaan ole enää niin iso osa identiteettiäni eikä määritä minua.

Aliravitsemustilassa Mäki menetti melkein kaiken kiinnostuksensa rakkaaseen koiraharrastukseensa. Toipuessaan hän on jaksanut lenkkeillä lemmikkiensä kanssa entistä enemmän myös muusta syystä kuin kaloreita kuluttaakseen.

– Minulle on ollut tärkeää saada itseni kuntoon, että jaksaisin taas panostaa koiriin ja saada takaisin vanhaa minääni.

Sairauteen liittyvät ajatukset syömisestä ja laihtumisesta nousevat yhä esiin kausittain, mutta nyt niiden tunnistaminen on mahdollista eivätkä ne pääse niskan päälle. Hän uskaltaa jo toisinaan herkutella, vaikka osa epäterveellisiksi mainituista ruuista herättääkin vielä pelon tunteita.

– Vihaan sitä sanaa. Eihän mikään ruoka ole epäterveellistä, jos sitä syö kohtuullisesti.

Vaikeinta on ollut, kun paino on normalisoitunut, mutta silti pitäisi jatkaa omasta mielestä runsasta syömistä. Tärkeintä Salla Mäen mielestä on tunnistaa sairautta kohti ajavat tunteet ja ajatukset ja ymmärtää mistä niissä on kyse.

– Tunnistan, että kehonkuvani on yhä vinoutunut, mutta nyt osaan katsoa peiliin jo armollisemmin.

Lue myös:

Lukiolainen hurahti terveellisiin elämäntapoihin – sitten niistä tuli pakkomielle: Pelkkää puuroa, kurkkua, omenaa ja tuntitolkulla liikuntaa

Anoreksia oli Susanna Sipolan paras ja pahin ystävä – "Tiesin, että sairaus ei ainakaan jättäisi minua"