Siivoaminen on Auri Kanasen intohimo. 27-vuotias tamperelainen on kerännyt siivousaiheisille videoilleen Tiktokissa yli 2 miljoonaa seuraajaa, joten taitaa siivous kiinnostaa meitä muitakin.

Ammattisiivoojanakin työskennellyt nykyinen siivousfirman palveluesimies tietää, mikä siivouksessa kiehtoo.

– Melkein jokainen meistä joutuu siivoamaan. Siksi monia kiinnostaa se, miten lian saa pois. Toisaalta on myös tyydyttävää nähdä, kuinka paikat puhdistuvat silmänräpäyksessä.

Seuraajamäärät ovat tehneet Kanasesta muutamassa kuukaudessa kansainvälisen tähden.

Jokin aika sitten brittillehti Daily Mail haastatteli Kanasta hänen harrastuksestaan, joka kieltämättä on aika omintakeinen: Kananen käy siivoamassa ihmisten koteja, mutta vain ja ainoastaan ilmaiseksi.

– Tykkään sekä siivoamisesta että muiden auttamisesta, joten miksipä ei.

Kananen kertoo saaneensa monenlaisia yhteistyöpyyntöjä, joten todennäköisesti suomalainen siivouskuningatar nähdään siivoamassa koteja myös maailmalla. Näistä yhteistyökuvioista hän ei voi kuitenkaan vielä tarkemmin kertoa.

Joulusiivouksesta ei kannata stressata – näillä vinkeillä saa keittiön kiiltämään

Joulusiivoukseen, kuten muuhunkin puunaukseen, kannattaa Kanasen mukaan suhtautua rennosti.

– Siivouksesta ei kannata stressata, itse en stressaa yhtään. Lika tulee ja menee!

Jos kuitenkin tuntee siivouspoltteen sydämessään, on Kanasella antaa muutama kova siivousvinkki.

1. Liesi

Liesiä on erilaisia ja niiden puhdistamisessa ovat omat kikkansa.

Perinteisen sähkölieden saa puhtaaksi, kun levyjen päälle laittaa sekä puhdistusainetta että muovikelmua. Näin pesuaine ei haihdu pois, vaan pääsee kunnolla vaikuttamaan.

– Kun kelmun antaa olla pari tuntia, lika lähtee.

Puhdistuksen voi tehdä tiskiharjalla tai teräspallolla. Levyjen päälle kannatta levittää liesi- tai uunimustaa.

Induktioliedenkin voi jättää hautumaan pesuaineen ja kelmun alle, mutta sen puhdistamiseen kannattaa käyttää raappaa eli tuttavallisemmin skrapaa.

2. Uuni

Käyttääpä mitä tahansa uuninpuhdistusainetta, aineen päälle kannattaa pystypinnoille laittaa kertakäyttöiset liinat. Näin pesuaine pysyy paikoillaan eikä se kuivu tai valu uunin pohjalle.

Lisäksi aineen pitää antaa vaikuttaa.

– Sen minkä ajassa häviää, sen voittaa mekaanisessa työssä.

Uunin lasia ei kannata Kanasen mukaan alkaa raaputtaa esimerkiksi sokeripalalla. Lika lähtee, kun malttaa antaa puhdistusaineen vaikuttaa ja käyttää sen jälkeen raappaa lian poistamiseen.

Uuninpellit, ritilät ja kannattimet kannattaa pestä astianpesukoneessa. Jos lika ei siellä lähde, Kananen suosittelee rapsuttelemaan niitä teräspallolla.

3. Pesuallas

Pesuaine kannattaa valita aina tahran eikä esimerkiksi tilan, kuten keittiön tai wc:n mukaan. Yleispesuaineen puolesta Kananen ei liputa.

– Ammattilaiset valitsevat pesuaineen likatyypin mukaan eli vaikkapa rasvan- tai ruosteenpoistoaineen. Näin toivoisin kuluttajienkin tekevän, sillä silloin siivous on paljon helpompaa.

Näin on myös pesualtaan kanssa.

– Todella monilla on pesualtaissa kahvirasvaa, jota he erehtyvät luulemaan ruosteeksi.

Rasva lähtee pois emäksisellä aineella esimerkiksi kloorilla tai rasvanpoistoaineella. Pesun jälkeen altaan voi kiillottaa teräksenkiillotusaineella.

Pesuaineiden kanssa ei kannata läträtä

Yleisvinkkinä niin joulu- kuin arkisiivoukseenkin Kananen neuvoo pitämään pinnat puhtaina – siis puhtaina pesuaineista.

– En itse jätä millekään pinnoille pesuaineita, sillä pesuaine jättää aina kalvon, joka kuivuessaan muuttuu tahmeaksi ja suorastaan kutsuu likaa puoleensa.

Mitä puhtaampi pinta on, sitä vähemmän siihen siis tarttuu minkäänlaista likaa.

Katso videolta, kuinka Tiktok-video syntyy siivouksen lomassa:

Lue lisää aiheesta:

Miljoonat ihmiset fanittavat, kun Auri Kananen,27, siivoaa TikTokissa (Kotiliesi)

Siivouskuningatar Auri nousi otsikoihin siivottuaan Tinder-deitin kotia tuntikausia (MTV)

Nämä keittiön siivoustyöt suomalaisilta tuppaavat unohtumaan ( Ilta Sanomat)

Sukkahousujen sävynimet iho ja kameli ovat niin tavallisia, että niihin ei välttämättä edes kiinnitä huomiota. Kuitenkin ihonväriset sukkahousut sopivat vain vaaleaihoiselle. Ovatko tällaiset tuotekuvaukset enää sopivia vuonna 2020, kun monimuotoisuutta pidetään tärkeänä arvona?

Ruskeat tytöt ry:n toiminnanjohtaja Jasmina Amzilin mielestä eivät, kahdesta syystä.

Ensimmäinen asia on yritysten iso vastuu. Markkinoijilla on valtaa siihen, mitä näemme ja mitä ajattelemme.

– Vaalean ihonvärin oletus ja priorisointi maailmassa, joka on enimmäkseen kaikkea muuta kuin vaalea, on itsessään ongelmallista. Näin ollen markkinointi, joka ottaa huomioon vain vaaleuden ja peräänkuuluttaa vaaleutta, ei ole tavoittavaa eikä vastuullista. Päin vastoin, se ylläpitää rasismia,Amzil kertoo sähköpostitse.

Toiseksi markkinoijan näkökulmasta on Amzilin mukaan ongelmallista kuvitella, että yksipuolisella markkinoinnilla tavoittaisi monipuolisen asiakaskunnan.

– Tämä on monelle markkinoijalle selkeää esimerkiksi iän osalta, mutta ihonväriä ei ajatella, koska valkoisuus on edelleen niin vahva normi.

Ruskeat tytöt ry pyrkii vahvistamaan rodullistettuihin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden yhteiskunnallista osallisuutta.

Värisävyjen nimet ovat olleet pitkään samat

Tuotteiden nimet voivat olla perua vuosien takaa. Näin on esimerkiksi Keskolla, jonka Pirkka-sukkahousujen värisävyjä ovat edelleen muun muassa iho ja kameli.

Keskon valikoimapäällikkö Terhi Pelin kertoo, että sukkahoususävyjen nimeämisessä on mukailtu alalla olevaa käytäntöä. Pelinin mukaan tuotteita nimetään samalla tavoin kuin isot sukkahousuvalmistajat, jotta asiakkailla olisi helpompi ostaa tuotteita.

– Ihmiset tunnistavat tunnettujen sukkahousuvalmistajien käyttämiä nimiä. Jos asiakas on käyttänyt esimerkiksi kamelia jostain brändisukkahoususta, niin Pirkan kameli-sävyinen tuote voi vastata samaa sävyä.

Moni suomalainen ei löydä kaupoista itselleen sopivia tuotteita

Värisävyjen ontuvien nimien lisäksi ongelma on, että ylipäätään tummaan ihonsävyyn sopivia tuotteita on vähän. Sukkahousujen lisäksi ongelma koskee muun muassa alusvaatteita, kosmetiikkaa ja laastareita, sanoo Ruskeat tytöt ry:n toiminnanjohtaja Jasmina Amzil.

Amzilin mukaan monet suomalaiset joutuvat esimerkiksi tilaamaan tuotteita netistä, koska Suomessa saatavilla olevat tuotteet eivät sovellu heille ollenkaan tai tuo haluttuja tuloksia.

Hän toivoisi markkinoijien kyseenalaistavan sen, minkä näköisistä ihmisistä Suomen kansa ylipäätään koostuu.

– Meiltä puuttuu edelleen paljon tietoa ja dataa aiheesta, mutta on selvää, että nykyinen tuotetarjonta ja markkinointi jättää paljon ihmisiä ulkopuolelleen.

Kuluttajien valinnoilla on väliä

Suomen Tekstiili & Muoti ry:n vastuullisuusasiantuntija Satumaija Mäen käsityksen mukaan diversiteettiin on alettu kiinnittää alalla varsin paljon huomiota, erityisesti markkinoinnissa.

– Kun katsoo, millaisia kuvia mainoskampanjoissa on, siellä on eri ikäisiä, eri kokoisia ja eri etnisistä taustoista olevia henkilöitä.

Mäki näkee, että kuluttajien tietoisuus ja se, miten esimerkiksi mediassa puhutaan vastuullisuudesta, vaikuttavat brändien toimintaan.

– Tämä varmasti entisestään korostuu tulevina vuosina.

Kuitenkin Mäki pitää diversiteettikeskustelua vielä melko pinnallisena ja uskoo sen olevan alkutekijöissään. Sukkahousujen ja alusvaatteiden sävynimet ovat yksi esimerkki siitä, mihin brändit voisivat kiinnittää huomiota.

Saman kaltaista ilmiötä on nähty esimerkiksi ruokatuotteissa, kun muun muassa Eskimo-jäätelöpuikkojen ja Uncle Ben's-riisin tuotenimistä alettiin keskustella.

Keskon valikoimapäällikkö Terhi Pelin kokee, että muutos on helpompaa, jos esimerkiksi värisävyjen nimet päätetään muuttaa koko alalla yhdessä ja sävyt olisivat yhtenäisiä.

Hän nostaa hyväksi esimerkiksi sävynimet powder, cream ja sun, jotka ovat olleet pitkään käytössä. Pelin kuitenkin näkee, että alalla on edelleen uudistumisen ja värisävyjen tarkentamisen paikka.

– Termit ja niiden merkitykset muuttuvat nopeasti, ja koko alan pitäisi käydä niitä läpi aika-ajoin. Kaikkien värien nimet tulisi miettiä niin, että ne kuvastavat hyvin tuotetta.

Herättikö juttu ajatuksia? Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin kello 23:een asti.

Valona-vanhuspalveluissa Pieksämäellä on nyt huutava pula ammattitaitoisesta henkilökunnasta, koska koronavirus on vienyt suurimman osan työntekijöistä sairauslomalle ja karanteeniin.

Esimerkiksi lauantain aamuvuorosta puuttui neljä työntekijää vielä kolmelta perjantai-iltapäivällä.

– Tämähän on ihan täysi katastrofi! huudahtaa Valona-vanhuspalveluiden palvelujohtaja Susanna Pirttiaho.

Hoitokodin reilusta 40 työntekijästä 24:llä on todettu koronatartunta. Lisäksi monet ovat karanteenissa. Töissä on vain muutamia omia työntekijöitä.

– Tilanne on nyt se, että pyrimme varmistamaan, että seuraavassa vuorossa on tarpeeksi väkeä. Yhtään pidemmälle ei ole voitu suunnitella työvuoroja, Pirttiaho sanoo.

Tilanne jatkuu Pirttiahon mukaan vielä viikkoja ja lisää henkilökuntaa tarvitaan vielä pitkälle ensi vuoden puolelle.

– Mutta taistelutahto on kova. On ollut ihana huomata, että ihmiset puhaltavat yhteen hiileen ja tekevät kaikki parhaansa oman terveytensäkin uhalla.

Apuvoimaa ei ehditty perehdyttää

Valonan tilanne paheni itsenäisyyspäiväviikonloppuna. Apua hälytettiin omasta konsernista eli Kirkkopalveluiden organisaatiosta.

Etulinjassa töihin riensivät sotealan opettajat, kiinteistöalan väki, asuntolaohjaajat ja muu porukka, jolla ei ole koulutusta kyseiseen tehtävään. Varsinaista perehdytystäkään heille ei ehditty tilanteessa järjestää.

Sittemmin Pieksämäen kaupunki on tullut avuksi. Kaupunki perusti Valonaan koronaosaston, jossa kaupungin työntekijät hoitavat sairastuneet asukkaat. Valonan oma henkilökunta vastaa terveiden asukkaiden hoidosta.

– Käytännössä olemme vieneet näitä vankkureita eteenpäin yhdessä kaupungin kanssa tiistaista alkaen. Julkinen ja yksityinen palveluntuottaja tekee saumattomasti rinta rinnan yhteistyötä. Tällä tämä on onnistunut ja nyt tilanne alkaa olla hallinnassa, Pirttiaho summaa.

Henkilöstöpula näkyy kaupungillakin, koska kaupunki on joutunut supistamaan muita terveyspalveluitaan tarjotessaan apua Valonalle.

Kaupungilta on saatu apua myös koronan leviämisen ehkäisyyn. Kaupungin vastuusairaanhoitaja varmistaa, että suojautumisohjeita noudatetaan tarkasti.

– Henkilöstöä pitää olla riittävästi ja suojautumisen pitää olla aukotonta, Pirttimäki summaa tärkeimmät keino viruksen leviämisen torjuntaan.

– Vielä toista viikkoa sitten meillä oli sosiaalihuollon yksikkö, jossa asukkaat asuivat omilla vuokrasopimuksillaan omissa kodeissaan. Nyt meillä on käytännössä sairaalaosasto, joka on laitettu pystyyn muutamassa päivässä. Tämä on mahdollistunut, koska kaupunki on tullut hätiin.

Valona hakee nyt työvoimaa Diakonia-ammattikorkeakoulun Diakin avustuksella. Diak on välittänyt kyselyä valtakunnallisesti sekä opiskelijoille että työväelle.

Pieksämäellä voidaan Pirttiahon mukaan tarjota majoitus kauempaa tuleville apukäsille. Hän ei osaa arvioida, kuinka paljon lisätyövoimaa tarvitaan, sillä tilanne elää koko ajan uusien testitulosten varmistuessa.

"Hoitohenkilökunta on venynyt ja paukkunut jo ennen kriisiä"

Valonassa on eletty korona-arkea maaliskuusta alkaen, kuten muuallakin yhteiskunnassa.

Työntekijöitä ei ole päästetty töihin, jos he ovat ilmoittaneet pienistäkään oireista. Sen vuoksi maalis-marraskuussa on kertynyt kolme kuukautta ylimääräistä sairauslomaa henkilöille, jotka Pirttimäen mukaan normaalioloissa olisivat olleet töissä. Sijaisvoimaa on siis tarvittu paljon jo aiemmin tänä vuonna.

– Väki on ollut kuormittunutta jo ennen tätä koronatartuntakriisiä. Tämä on piste iin päälle. Hoitohenkilökunta on venynyt ja paukkunut, ja nyt tuli ihan mahdoton tilanne vastaan, mutta edelleen he venyvät. He tekevät tosi pitkä työpäiviä laskematta tunteja, Pirttiaho sanoo.

– Mummot ja papat on hoidettava. Vaipat on vaihdettava, heidät on syötettävä ja pestävä. Jonkun on se tehtävä.

"Nyt rupeaa loppumaan paukut"

Hoitohenkilökunnan löytymistä vaikeuttaa se, että Pieksämäellä on runsaasti ikäihmisiä väkilukuun suhteutettuna.

Pirttiaho kritisoi hoitotyölle jatkuvasti tulevia uusia vaatimuksia henkilöstön määrästä ja koulutuksesta.

– On turha vaatia mitoituksen nostoa, kun ei ole henkilökuntaa, mistä ottaa. Tämä on iso ongelma, mille pitää tehdä jotain. Muuten meidän mummot ja papat jäävät hoitamatta tulevina vuosina, Pirttiaho toteaa.

Hoiva-alan työntekijäpula vaatii hänen mielestään järeitä poliittisia ja yhteiskunnallisia toimenpiteitä.

– Vanhustyössä meidänkin työntekijät pitävät työtä tärkeänä ja ihanana, mutta säälliset työolot pitää heille turvata, ja se ei tällä hetkellä toteudu, eikä ole enää pitkään aikaan toteutunut. Ongelma on rakenteellinen, eikä pelkästään yksittäisten yksikköjen, palveluntuottajien tai julkisen sektorin vika, ettei asialle olisi yritetty tehdä jotain. Nyt rupeaa loppumaan paukut.

Lue lisää:

Kaikkiaan viruksen on saanut Vanhuspalveluissa 18 asukasta ja 24 työntekijää.

Ukraina aikoo hakea Tšernobylin ydinvoimala-alueelle maailmanperintökohteen asemaa YK:n koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestöltä Unescolta, kertoo uutistoimisto AFP.

Ukrainan kulttuuriministerin Oleksandr Tkatšenkon mukaan maailmanperintölistalle pääseminen korostaisi alueen asemaa muistopaikkana, joka toimisi myös varoituksena uusien ydinkatastrofien varalta.

– Alue voi ja sen pitäisi olla avoin kävijöille, mutta sen pitäisi olla enemmän kuin vain seikkailukohde retkeilijöille, Tkatšenko sanoo AFP:lle.

Toiveissa kuitenkin on, että maailmanperintökohteen asema vauhdittaisi turismia – mikä auttaisi puolestaan alueen rapistuvan infrastruktuurin ylläpidossa.

Hallitus aikoo antaa ensi maaliskuuhun mennessä esityksen siitä, miten suurta aluetta se esittää nimettäväksi maailmanperintölistalle, mutta päätös voi tulla vasta vuonna 2023.

Maailman pahin ydinvoimalaonnettomuus

Tšernobylin ydinvoimalan nelosreaktorin räjähdys keväällä 1986 oli ja on maailman tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus. Satoja tuhansia ihmisiä jouduttiin evakuoimaan lähiseuduilta, ja kymmeniä kyliä ja kaupunkeja jäi autioiksi.

Tšernobylin kolme muuta reaktoria tuottivat sähköä vielä vuoteen 2000 saakka, jolloin ydinvoimala suljettiin lopullisesti. Vuonna 2016 saatiin valmiiksi nelosreaktoria peittävä suojakupu.

Nykyään alue on myös suosiotaan nostava turistikohde. Viime vuonna Tšernobylissä kävi ennätykselliset 124 000 turistia, joista noin 100 000 ulkomailta. Innostuksen takana lienee HBO:n viime vuonna julkaisema Chernobyl-sarja, josta tuli hyvin suosittu.

Kiiltäviä, virtaviivaisia monoliitteja on viime viikkoina löytynyt kuin tyhjästä ilmestyneenä eri puolilla maailmaa. Niitä on tavattu muun muassa Yhdysvaltojen Utahin aavikolta, Britanniasta (Iltalehti) ja Romaniasta (Iltalehti).

Nyt mystinen monoliitti on ilmestynyt Kyrönniemelle Savonlinnaan. On tosin vaikea vahvistaa vielä, onko kyseessä jatkumo edellisille teoksille.

Savonlinnan Seudun Matkailu Oy:n toimitusjohtaja Jaana Komi, mitä tiedät Savonlinnalle ilmestyneestä monoliitista?

– En yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan. Tämä tuntuu olevan maailmanlaajuinen ilmiö. Hienoa, että ovat löytäneet Kyrönniemellekin, Komi toteaa.

Komin puhelin on kuitenkin soinut pariin otteeseen, kun asiasta kertoi ensimmäisenä Itä-Savo-lehti.

Tekijästä ei Komilla ole minkäänlaista tietoa. Hän ei myöskään uskalla veikata, voisiko kyseessä olla jonkin paikallisen tahon oma teoskopio.

Monoliitti sijaitsee tarkkaanottaen Kyrönniemen urheilukentän lähellä kalliolla. Paikalle oli torstai-iltapäivään mennessä saapunut muutamia ihmettelijöitä.

Yksi heistä on läheisen koulun opettaja Sanna Malinen, joka kuuli asiasta oppilailtaan, jotka puolestaan olivat lukeneet Itä-Savoa.

– Ajattelin, että täytyyhän minun kuviksen opettajana mennä katsomaan, kun ihan vierestä löytyy tällainen ihmeellinen teos, Malinen toteaa.

Hän arvioi, että pylväs on noin 2,5-metrinen. Malinen on itsekin seurannut maailman monoliittimysteereitä uutisissa ja keskustellut asiasta perheensä kanssa.

– On tämä aika mystinen, Malinen toteaa paikan päältä.

Malinen ei ole edes halunnut ajatella, mikä taho teosten takana on, vaan pitää teoksia vain hauskana ilmiönä.

Yle kysyi myös paikalliselta taidekollektiivi Savonlinnan palvojilta, onko kukaan heistä teoksen takana, mutta sai kieltävän vastauksen. Muun muassa Episodi-lehti on myös kirjoittanut, että kellomerkki Undone Watches olisi metallipylväiden takana.

Yle kysyi sähköpostitse, oliko Undone Watches Savonlinnan monoliitin takana. Firman viestintähenkilön vastauksen mukaan Undone Watchesilla ei ole monoliittien kanssa mitään tekemistä; he ainoastaan käyttivät muokattua monoliittikuvaa liittääkseen sen uuden kellonsa julkaisuun.

Aikaisempien monoliittien kohdalla tekijät ovat jääneet toistaiseksi pimentoon. Arveluita on esitetty siitä, olisiko kyse jonkinlaisesta taideteoksesta. Jotkut ovat myös vetäneet yhtymäkohtia Stanley Kubrickin elokuvan 2001: Avaruusseikkailu monoliittiin.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana monoliitti viittaa varsinaisesti yhdestä lohkareesta tehtyyn kiviveistokseen tai -pylvääseen. Maailmalla näitä salaperäisiä esineitä on kuitenkin kutsuttu monoliiteiksi, kenties juuri Kubrickin elokuvasta tulleen mielleyhtymän mukaan.

Korjaus 10.12.2020 klo 16:09: muokattu otsikosta virheellinen termi kuvaamataidon opettaja oikeaan muotoon kuvataideopettaja.
Lisäys 11.12.2020 klo 09:09 selitys termistä monoliitti jutun loppuun.

Britannia ja EU aikovat jatkaa neuvottelujaan vapaakauppasopimuksesta. Asiasta kerrottiin yhteisellä tiedotteella, jonka Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen luki ääneen lyhyessä tiedotustilaisuudessa.

Aiemmin oli ilmoitettu, että tänään sunnuntaina olisi neuvottelujen takaraja.

Von der Leyen sanoi, että hän ja Britannian pääministeri Boris Johnson ovat käyneet aamulla rakentavan ja hyödyllisen puhelinkeskustelun.

– Neuvottelutiimimme ovat työskennelleet viime päivät yötä päivää. Ja huolimatta väsymyksestä lähes vuoden kestäneisiin neuvotteluihin, huolimatta siitä, että takarajat ovat siirtyneet uudelleen ja uudelleen, olemme sitä mieltä, että tässä tilanteessa on vastuullista, että teemme kaikkemme, von der Leyenin ja Johnsonin yhteisessä tiedotteessa todetaan.

Tiedotteen mukaan von der Leyen ja Johnson ovat valtuuttaneet neuvottelijansa jatkamaan neuvotteluja selvittääkseen, voitaisiinko sopimus vielä saavuttaa.

Britannian EU-eron siirtymäaika päättyy vuodenvaihteessa, jolloin Britannia lähtee EU:n sisämarkkinoilta ja tulliliitosta riippumatta siitä, onko vapaakauppasopimusta saatu aikaiseksi vai ei.

Johnson yhä pessimistinen

Britannian pääministeri Boris Johnson sanoi hieman myöhemmin omassa tiedotustilaisuudessaan, että neuvottelujen epäonnistuminen on edelleen todennäköisin vaihtoehto.

– Valitettavasti olemme edelleen hyvin kaukana toisistamme joissakin tärkeissä asioissa, mutta missä on elämää, on myös toivoa. Jatkamme keskusteluja nähdäksemme, mitä voimme tehdä. Britannia ei missään nimessä katkaise neuvotteluja, Johnson sanoi toimittajille uutistoimisto Reutersin mukaan.

Johnson toisti, että hän on valmis keskustelemaan EU-maiden johtajien kanssa. Hänen mukaansa sopimus on tehtävissä, jos EU haluaa sen syntyvän.

Johnsonin mukaan Britannian on samaan aikaan syytä jatkaa valmistautumistaan siihen, että se eroaa EU:n sisämarkkinoilta ilman vapaakauppasopimusta.

– Sen vaihtoehdon selkeydessä ja yksinkertaisuudessa on omat hyötynsä. Emme halunneet, että niin kävisi, mutta jos päädymme siihen ratkaisuun, Britannia on enemmän kuin valmistautunut, Johnson sanoi.

"Meidän pitää tehdä kaikki mitä voimme"

Päätös neuvottelujen jatkamisesta sai EU-maiden puolella kiitosta.

Saksan liittokanslerin Angela Merkelin mukaan jokainen mahdollisuus sopimuksen saavuttamiseksi on erittäin tervetullut. Merkel kommentoi uutista tiedotustilaisuudessaan Berliinissä.

Irlannin ulkoministeri Simon Coveney kirjoitti Twitterissä, että nyt on aika pysyä rauhallisena ja antaa neuvottelijoiden tehdä työtään.

– Yhteinen tiedote on hyvä signaali. Sopimus on selvästi hyvin vaikea, mutta mahdollinen, hän kommentoi.

Myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel kiitteli päätöstä France Inter -radiokanavan haastattelussa.

– Meidän pitää tehdä kaikki mitä voimme sen eteen, että sopimus olisi mahdollinen.

Lue myös:

Britannia ja EU jatkavat neuvotteluja – Sopuun on pitkä matka, arvioi ulkoministeri Raab

Brexit-vääntö meni viime tippaan – Näihin kolmeen asiaan Britannian ja EU:n kauppasopimus uhkaa kaatua

Puiden lomasta pilkistää suuri, keltainen rakennus.

Se ei oikeastaan ole pelkästään suuri, vaan pikemminkin valtava. Noin 1 600 neliömetrin pinta-alallaan Sippolan hovi on Suomen suurin puukartano.

Kouvolan Sippolassa sijaitseva rakennus valmistui vuonna 1836. Iästään huolimatta rakennus näyttää ulkoa varsin hyväkuntoiselta.

Hirsiseinät kuitenkin kätkevät sisäänsä toisenlaisen totuuden.

Rakennusta on remontoitu isommin viimeksi 1980-luvun taitteessa, ja vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Koulukotina toimivaan rakennukseen on tullut muun muassa lahovaurioita, ja muutenkin tilat ovat auttamattomasti vanhentuneet. Myös esimerkiksi lämmitysjärjestelmä kaipaisi päivitystä nykyaikaan.

Nyt tilanteeseen on tulossa helpotusta, sillä koulukodissa on alkamassa iso remontti.

Sisätilat puretaan kokonaan

Lähivuosien aikana koulukodin yli 180 vuotta vanha päärakennus kunnostetaan sisältä täysin.

– Seinät otetaan hirsipinnalle, kaikki lattiat avataan, väliseiniä puretaan pois, katot ja välipohjat uusitaan. Tulossa on tosi massiivinen remontti. Oikeastaan tähän jää vain hirsirunko. Siitä aletaan sitten kasata, koulukodin vastaava ohjaaja Harri Sivén kertoo.

Rakennuksen pohjaratkaisu mietitään remontin yhteydessä uusiksi. Koulukodin toiminta on edellisen remontin jälkeen laajentunut, ja tilaa tarvitaan lisää. Sitä saadaan uuden pohjaratkaisun lisäksi esimerkiksi ulkovinteistä, joita voidaan ottaa käyttöön.

Rakennusta ehostetaan myös ulkopuolelta. Koulukoti saa pintaansa uuden, keltaisen maalin. Myös ikkunoita uusitaan.

Vanhojen rakenteiden purkamisen on määrä alkaa kesän kynnyksellä, ja remontti kestää arviolta kolmisen vuotta.

Remontin ajaksi koulukoti muuttaa viereiselle urheilukentälle konteista rakennettaviin väistötiloihin. Remontista kertoi ensimmäisenä Keskilaakso-lehti.

Tärkeä remontti

Sippolan koulukotiin rakennetaan parhaillaan myös uutta lisärakennusta, johon erityisen huolenpidon osastot muuttavat. Lisäksi osastoja tulee yksi lisää.

Tällä hetkellä koulukodissa on kymmenen paikkaa erityisen huolenpidon osastoilla. Jatkossa paikkoja on 14. Yhteensä koulukodissa asuu tällä hetkellä 25 lasta, jotka ovat iältään 14–16-vuotiaita.

Lisärakennusta alettiin rakentaa viime kesänä, ja sen on tarkoitus valmistua ensi kesänä.

Erityisen huolenpidon osastot toimivat jo nykyään erillisissä rakennuksissa. Lisärakennus tarvitaan, koska varsinkin toinen rakennuksista on päässyt huonoon kuntoon.

– Lisärakennuksen myötä saamme nykyaikaisemmat tilat ja lisää paikkoja, koulukodin johtaja Tuija Lindberg sanoo.

Koulukodin rakennukset ovat Senaattikiinteistöjen omistuksessa, ja valtion ylläpitämä koulukoti on niissä vuokralla.

Tuija Lindbergin mukaan tuleva remontti on tärkeä monesta eri näkökulmasta katsottuna.

– Yksi asia on, että historiallista miljöötä ja rakennusta kunnioitetaan ja pidetään huolta siitä, että rakennukset pysyvät pystyssä. Myös sillä on iso merkitys, että yhteiskunta pitää huolta siitä, missä hoidamme vaikeassa elämäntilanteessa olevia lapsia. On myös tärkeää, että henkilökunnalla on asianmukaiset työtilat, sanoo Lindberg.

Uusia työpaikkoja

Uudistusten myötä Sippolan koulukotiin tulee kymmenisen uutta työpaikkaa.

Tarkoituksena on palkata seitsemän uutta ohjaajaa, neljä valvojaa, opettaja ja koulunkäynninohjaaja. Rekrytointi on tarkoitus aloittaa keväällä.

Uusien työntekijöiden myötä koulukodin työntekijöiden määrä kasvaa yli sataan. Tällä hetkellä koulukodissa on yli 90 työntekijää.

Värikäs historia

Sippolan kartano on toiminut koulukotina noin 111 vuotta.

Kartanolla on vaiherikas historia. Ennen koulukodiksi muuttamista kartanon mailla harjoitettiin maatalous- ja metsätaloustoimintaa. Sippolan kartano on toiminut myös sotasairaalana.

Kartanolla on ollut myös oma tiilitehdas, jossa valmistetuista tiilistä Sippolan kirkko on rakennettu.

Onpa kartanossa valmistettu myös Suomen ensimmäinen emmental-juusto. Sippolan hovin isäntä Alexander von Daehn kutsui kartanoon sveitsiläisen juustomestari Rudolf Klossnerin, joka keitti kartanossa historiallisen emmental-juuston.

Tarinan mukaan Suomen ensimmäinen emmental keitettiin nuotiolla, ja juustopata riippui männynoksassa avotulen päällä.

Lue lisää:

Juustoa rakastanut isäntä oli aikansa ideapankki – sai koko kylän hurahtamaan emmentaliin ja sveitsiläiset juustomestarit muuttamaan Suomeen

10 nuorta karkasi yhteensä lähes 400 kertaa – koulukodeissa on jo niin vaikeasti oireilevia nuoria, että poliisikin nostaa kädet pystyyn

8-vuotiaan Mikael Julianderin pehmolelutaimen meni hukkaan viime kesänä muuton yhteydessä.

Kalaa ei etsinnöistä huolimatta löytynyt, joten Mikael päätti tehdä kadonneesta kalasta etsintäkuulutuksen.

Se käynnisti lopulta melkoisen lumipalloefektin, sillä vielä kesällä ei kukaan olisi voinut arvata, että piirroksella kerättäisiin rahaa hyväntekeväisyyteen. Pian kuva koristaisi satoja t-paitoja, ja koko Julianderin perhe saisi lähettää joulun alla satoja paitoja Lapista aina Lontooseen saakka.

Isänpäivälahja innosti muitakin

Etsintäkuulutuksesta huolimatta taimen oli ja pysyi hukassa. Samaan aikaan Mikaelin isä Ossi Juliander oli lähdössä kavereineen kalareissulle Lappiin. Mikael antoi kuvan mukaan reissuun eräänlaiseksi onnenamuletiksi, sillä olihan isä vähän samalla asialla: kaloja ja taimenia hakemassa.

Kuva kulki isän mukana ja siitä alkoi tulla reissulla käsite. Samalla porukassa syntyi ensimmäisiä ideoita siitä, että kuvasta pitäisi painattaa t-paita kalastajille.

Isänpäivän alla perheen äiti Kaisa-Maria Juliander päätti ryhtyä toimeen ja teetti etsintäkuulutuksesta t-paidan lahjaksi.

Lahjapaidan antamisen yhteydessä perheessä puhuttiin vesistöistä ja siitä, miten lohikalakannat niissä oikein voivat. Luonnosta kiinnostuneelle Mikaelille heräsi halua auttaa, kun kotona pohdittiin esimerkiksi kalojen kutupaikkojen vähäisyyttä.

– Äiti kertoi vesistöistä ja siitä, että taimenet eivät synny kunnolla. Sitten keksimme tehdä paitoja, Mikael kertoo.

Kun idea hyväntekeväisyyspaidoista oli keksitty, muun muassa blogia pitävä Kaisa-Maria Juliander osasi käyttää hyväkseen sosiaalisen median voimaa. Hän laittoi Instagramiin seuraajilleen koepallon, kiinnostaisiko heitä t-paidan tilaaminen. Vastauksia tuli heti useita kymmeniä.

– Sitten parin päivän päästä alkoi tulla kyselyjä, koska ne tulevat myyntiin.

Niin moni oli kiinnostunut, että paitaprojekti oli syytä laittaa tulille. Wandet taimen -tempaus oli saanut alkunsa.

Paitojen menekki yllätti

Selvitettäviä asioita oli paljon. Perhe alkoi kysellä t-paitojen painatuskustannuksia ja oli yhteydessä hyväntekeväisyyskohteeksi valikoituneeseen Virtavesien hoitoyhdistykseen, Virhoon. Vanhemmat tekivät kampanjalle myös omat nettisivut.

Tavoitteeksi otettiin 50 paidan myynti.

– Kiinnostus ylitti odotukset ja tavoite täyttyi muutamassa tunnissa, Kaisa-Maria Juliander kertoo.

Kaikkiaan paitoja tilattiin määräaikaan mennessä 350 kappaletta. Perhe pisti takarajan marraskuun loppupuolelle, jotta paidat ehditään tilaamaan ja toimittamaan perille ennen joulua.

Jokaisesta paidasta luovutetaan viisi euroa Virholle ja Mikael saa noin 4,5 euroa. Yhdistykselle kertyy paidoista näin 1 750 euron potti.

Seuraavaksi edessä onkin paitojen postitus. 350 t-paidan hoitaminen matkaan tietää perheelle melkoista pakkausurakkaa, mutta apuun on hälytetty myös läheisiä. Mikael kirjoittaa paketteihin pienet kiitoskortit.

Paitoja on kyselty edelleenkin, mutta alun perin perheen ajatuksissa on ollut kertaluontoinen hyväntekeväisyystempaus. Silti jatkoa voi olla luvassa, koska kysyntää vaikuttaa olevan edelleen.

Jokaisella on mahdollisuus auttaa

Virtavesien hoitoyhdistys Virhon hallituksen puheenjohtaja Esa Lehtinen on tyytyväinen Wandet taimen -tempauksesta.

Lahjoitukset ja hyväntekeväisyys ovat Lehtisen mukaan yksi tärkeä osa vapaaehtoispohjalla toimivan yhdistyksen rahoituspohjaa. Rahan lisäksi tempaus on tuonut yhdistykselle näkyvyyttä ja myös he ovat kertoneet siitä omissa somekanavissaan.

Kertyvät rahat voidaan Lehtisen mukaan käyttää suoraan toimintaan, esimerkiksi purojen ja kalojen kutupaikkojen kunnostamiseen.

Kaisa-Maria Juliander toteaa, että hanke on myös tärkeä muistutus siitä, että jokaisella on mahdollisuus auttaa.

– Ei tarvitse olla aikuinen, että alkaa tekemään jotain.

Perhokalastuvälineet itselle ja velipojille

Mikael itse on hyväntekeväisyysprojektista mielissään. Se on ollut paitsi kivaa, myös samalla melkoinen pikakurssi talouselämästä ja rahasta. Yhteistä tekemistä on riittänyt kaikille.

– Tämä on ollut ihan mieletön oppi koko perheelle, Kaisa-Maria Juliander sanoo.

Ja jotakin kouriintuntuvaakin on tulossa. Suunnitelmissa on hankkia Mikaelille ja hänen kahdelle nuoremmalle veljelleen myös uudet kalastusvälineet.

– Pojilla on ollut virvelit jo aikaisemmin, mutta nyt olisi tarkoitus hankkia perhokalastusvehkeet.

Pehmolelua ei ole edelleenkään löytynyt. Mikael sai uuden, isomman taimenen kesäreissulta Rukalle, mutta alkuperäinen pikkutaimen on edelleen teillä tietymättömillä.

Etsintäkuulutus on siis edelleen voimassa. Wandet taimen.

Voit osallistua keskusteluun 14.12. kello 23:een saakka!

Ensi-ilta oli ohi. Ohjaaja Anne Rautiainen kumarsi yleisölle Kaikki äidistäni -näytelmän työryhmän kanssa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä.

Tilanne oli erikoinen.

Espanjalaisen elokuvaohjaajan Pedro Almodóvarin samannimiseen elokuvaan perustuva näytelmä oli poikinut vuoden teatterikohun. Julkisuudessa oli käyty äänekästä keskustelua siitä, kuka saa esittää näytelmän transhahmoksi miellettyä henkilöä. Hetken näytti siltä, että Kansallisteatteri oli palkannut transnaisen rooliin miehen. Se turhautti transyhteisöä, joka piti roolitusta väkivaltaisena tekona transyhteisöä kohtaan.

Kohu oli kuumimmillaan ennen ensi-iltaa, ja sekä Kansallisteatteri että Rautiainen joutuivat someraivon kohteeksi. Kansallisteatteri päätti siirtää ensi-iltaa eteenpäin tilanteen selvittämiseksi, mutta pyörsi pian päätöksensä ja palasi alkuperäiseen aikatauluun. Teatteri ehti myös antaa potkut kiistan kohteeksi joutuneen hahmon näyttelijälle Janne Reinikaiselle, mutta potkut peruttiin samalla vauhdilla kuin ensi-illan siirtäminen.

Reinikainen näyttelee Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmässä Agrado-nimistä transvestiittia.

Kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen näytti siltä, että Kansallisteatteri oli mennyt täydelliseen paniikkiin, eikä pääjohtaja Mika Myllyaho ollut tilanteen päällä. Teatterilta lähti julkisuutteen ristiriitaisia viestejä.

Lopulta Myllyaho totesi Ylen haastattelussa, että näytelmän ohjaaja Anne Rautiainen oli ohjannut kiistanalaisen roolin kohdalla jotain muuta kuin mitä näytelmäkäsikirjoituksessa luki. Niin ei kuitenkaan ollut: kiistanalainen hahmo toistakymmentä vuotta vanhassa käsikirjoituksessa oli kirjoitettu henkilöksi, joka identifioi itsensä naiseksi. Rautiainen tiesi koko ajan, mitä hän teki.

Oli kova isku Rautiaiselle, kun teatterinjohtaja moitti häntä julkisesti ja kyseenalaisti hänen ammattitaitonsa. Rautiainen jätettiin teatterissa yksin nurkkaan.

– Täysin yksin, Rautiainen sanoo nyt kaksi kuukautta kohun jälkeen.

“Ammattitaitoni kyseenalaistaminen jätti jäljen”

Helsingin entisellä teurastamolla sijaitsevassa kahvilassa on aamulla rauhallista. Rautiainen, 51, hörppii erikoiskahvia. Sen vieressä pöydällä odottaa vuoroaan vihreä smoothie. Ihmisiä valuu harvakseltaan kahvilaan, ja selin ovelle istuva Rautiainen kääntyy vilkaisemaan jokaista sisääntulijaa.

Ohjaaja vaikuttaa voimakkaalta ja energiseltä, vaikka takana on poikkeuksellisen raskas syksy. Päälle päin ei näy se, että Kaikki äidistäni -näytelmä satutti häntä.

Rautiaiselle kohu näyttäytyy kahtena eri asiana: transyhteisön reaktiona ja oman ammattitaidon julkisena kyseenalaistamisena. Jälkimmäinen on tuntunut pahalta.

– Transyhteisön reaktio ei kohdistunut ammattitaitooni. Se on poliittinen asia, jonka ymmärrän ja jota pidän tärkeänä. Ammattitaitoni kyseenalaistaminen sen sijaan on jättänyt isomman jäljen, Rautiainen summaa.

Hän kertoo puhuneensa vielä kohun jälkeen transyhteisöä edustavien ihmisten kanssa Kaikki äidistäni -näytelmän kohun laukaisseesta roolihahmosta. Rautiainen sanoo ymmärtävänsä, mistä kritiikissä oli kysymys.

– Jos kokee pyrkineensä hyvään ja toimineensa oman parhaan tietämyksensä mukaan, silloin on helpompi katsoa peiliin.

– Yritin välttää virheen näytelmän roolihahmon suhteen, mutta en onnistunut siinä. Se ei ole kuitenkaan sellainen asia, jonka takia pitäisi sirotella tuhkaa päälleen.

Oman ammattitaidon julkinen kyseenalaistaminen sen sijaan tuntui siltä kuin häneltä olisi vedetty matto alta. Ja mikä masentavaa, se toi mieleen monta muistoa varhaisemmista vaiheista työelämässä: pitkän uran kotimaisessa teatterissa tehnyt Rautiainen on kuullut tytöttelyä ja vähättelyä vuosien varrella. Mieleen nousi ikävä ajatus siitä, että mikään ei ole muuttunut tasa-arvon suhteen teatterialalla.

Pintaan nousi voimaton raivo

Näytelmästä syntyneen kohun jälkimainingeissa Rautiainen ryhtyi miettimään teatterin valtarakenteita. Tilanteen laukaisi se, että hänen ammattitaitonsa kyseenalaistettiin Kaikki äidistäni -näytelmän ohjaajana. Se vei Rautiaisen “aika syviin vesiin”.

– Olen alkanut miettiä tätä sukupuolikysymystä tässä asiassa, Rautiainen sanoo.

Hän uskoo, että kohun seurauksena liikkeelle lähti yleisesti hyväksytty narratiivi, tarina siitä, ettei naisohjaaja täysin ymmärrä, mitä hän tekee. Rautiainen ajattelee, että median oli helppo lähteä siihen mukaan.

– Että naisohjaajat vain vähän ohjailevat. Se ei tässä tapauksessa pitänyt lainkaan paikkaansa, Rautiainen sanoo.

Ensin pintaan nousi voimaton raivo.

– Ja sen jälkeen aika vahva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, Rautiainen jatkaa.

Ohjaaja kokee kohun horjuttaneen hänen turvallisuudentunnettaan. Se on Rautiaisen mukaan vaarallista taiteentekijälle, koska taiteen tekeminen on riskien ottamista.

– Varsinkin jos taidetta tekee Kansallisteatterissa aika laajan julkisen katseen alla. Se voi aiheuttaa paineita. Ja jos siinä alkaa tuntea olonsa turvattomaksi, voi seurata se, että rupeaa pelkäämään virheitä.

Se voi Rautiaisen mukaan johtaa puolestaan keskinkertaiseen taiteeseen. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että Rautiainen palkittiin elokuussa - siis vain vähän ennen hänen ammattitaitonsa kyseenalaistanutta kohua – historian ensimmäisenä naisena Kansallisteatterin merkittävällä ohjaajapalkinnolla. Rautiainen sai Eino Kalima -palkinnon Anton Tšehovin teoksesta Lokki. Palkinnon perusteluissa Rautiaisen ohjausta kiitettiin ainutlaatuiseksi. Tunnustus oli 20 000 euron arvoinen.

– Tämän työn ytimessä on aina tuntemattomaan meneminen. Silloin olisi hyvä tietää, että joku pitää kädestä kiinni, eikä jää yksin, Rautiainen toteaa.

“Olisin toivonut tukea”

“Tahriintuneen” teoksen vieminen ensi-iltaan oli Rautiaisen mukaan todella rankkaa. Hänen huolensa kohdistui näyttelijöihin ja heidän hyvinvointiinsa. Rautiaiselle on tärkeää, että näyttelijät tuntevat olonsa turvalliseksi ensi-illan alla.

– Heitä katsoo ikään kuin omia lapsiaan. Että kaikilla on varmasti hyvä olla ja että he tietävät, mitä ovat tekemässä.

Mukana näytelmässä on myös kolme Taideyliopiston teatterikorkeakoulun opiskelijaa.

– Heillä on vasta vain vähän kokemusta siitä, millaista on astua yleisön eteen tilanteessa, jossa joutuu kriittisen katseen kohteeksi ulkoteatterillisista syistä ja jossa näyttämöllä olemisesta tulee siksi vaarallisempaa, Rautiainen sanoo.

Hän kertoo kantaneensa kohun keskellä todella paljon huolta näyttelijöistään.

– Itse jäin paineisessa tilanteessa aika yksin. Tukea olisi voinut tulla moneltakin taholta enemmän kuin sitä tuli, Rautiainen sanoo.

Voimakkaan yksin jäämisen tunteen seurauksena Itä-Helsingin luonnosta tuli Rautiaisen henkireikä. Hän alkoi hoitaa itseään kulkemalla meren rannoilla, tuijottamalla laiturinnokasta horisonttiin ja ihmettelemällä metsän omalakista elämää.

– Keskityin niihin asioihin, jotka antavat itselleni turvallisuudentunnetta.

Rautiainen on valmistunut ohjauksen maisteriksi Middlesexin yliopistosta Lontoossa. Hänellä on opiskeluajalta espanjalainen sydänystävä, joka vaikuttaa ohjaajana madridilaisessa teatterikentässä.

Ystävä kulki mukana kävelylenkeillä Whatsapp-puhelun välityksellä. Rautiainen kertoo espanjalaisystävän olleen se, jonka kanssa hän eniten käsitteli Kaikki äidistäni -näytelmästä syntyneitä traumojaan.

Ystävän lisäksi Rautiaisen tukena oli näyttelijäpuoliso Timo Ruuskanen, joka on monille tuttu klovneriaan erikoistuneesta Red Nose Companysta.

– Pystyin hahmottamaan koko tätä näytelmästä kummunnutta problematiikkaa ystäväni ja puolisoni kautta, Rautiainen sanoo.

Kritiikit nihkeitä

Britanniassa työskentelevän näytelmäkirjailijan Samuel Adamsonin käsikirjoitukseen perustuva Kaikki äidistäni sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa 16. syyskuuta. Suomen johtava teatterikritiikin julkaisija Helsingin Sanomat ei lämmennyt Rautiaisen ohjaamalle teokselle. Eikä Hesari ollut ainoa.

Jo kertaalleen turpiinsa saanut ohjaaja joutui nieleskelemään kohun lisäksi vielä nihkeitä kritiikkejä.

Ne eivät häntä yllättäneet. Hän osasi omien sanojensa mukaan odottaa niitä.

– Olisin kuitenkin toivonut, että kriitikot olisivat pystyneet nousemaan kohun yläpuolelle ja katsomaan esitystä sellaisena kuin se oli.

Näytelmä sai kyllä myös myönteisiä arvosteluja.

Kaikki äidistäni -näytelmä jatkaa Kansallisteatterin ohjelmistossa, mutta juuri nyt teatterit ovat koronarajoitusten takia kiinni ja esitykset tauolla. Rautiaisen työt Kansallisteatterissa jatkuvat. Hän valmistelee taloon seuraavaa teostaan, mutta ei halua puhua siitä vielä mitään.

Jotain on kuitenkin muuttunut, ja ehkä pysyvällä tavalla.

– Aiemmin olen kantanut vastuuta vain työryhmäni turvallisuudesta. Jatkossa yritän pitää paremmin huolta myös omasta turvallisuudentunteestani.

Termit haltuun: Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen mukaan transvestiitti on mies tai nainen, jolla on mahdollisuus sisäisesti eläytyä kumpaankin sukupuoleen ja tarve ilmentää naisellista ja miehistä puolta itsessään vaihdellen. Transsukupuolinen taas on ihminen, jolla on voimakas sukupuoliristiriita. Oma sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa syntymässä määritetyn sukupuolensa kanssa.

Reino Vesterinen sairastaa parantumatonta, selkäytimessä kulkevien liikehermojen sairautta, ALS:ia.

Vesterinen on 63-vuotias. Häntä pelottaa kokonaan toisten varaan joutuminen. Se, ettei pysty liikuttamaan enää mitään kehossaan.

– Pelkään myös sitä, jos kipujani ei pystytä lievittämään riittävästi.

Vesterisen kanta eutanasiaan on selvä: se pitäisi sallia.

Ritva Pihlaja puolestaan ei ole niin varma.

Hänen 80-vuotias monisairas äitinsä kuoli vuosi sitten. Äiti, Pirjo Pihlaja, sairasti kahta dementoivaa sairautta. Hänellä oli myös Parkinsonin tauti, joka heikentää toimintakykyä ja vaikeuttaa liikkumista. Viimeiset puolitoista vuotta äiti oli täysin muiden avusta riippuvainen. Hän ei pystynyt puhumaan tai liikkumaan.

Jos eutanasiasta olisi tuolloin ollut laki voimassa ja joku olisi Pihlajalta kysynyt, olisiko hän halunnut, että äidin elämä olisi lopetettu, se ei olisi tullut kysymykseen.

– Omaisena en olisi voinut ottaa kantaa, koska se on sellaista valtaa, joka ei minulle kuulu. Äidin viimeistä tahtoa en voinut tietää, eikä äidiltä enää voinut sitä kysyä.

Suhtautuminen eutanasiaan on muuttunut myönteisemmäksi vuosien kuluessa niin Suomessa kuin Euroopassa. Silti kysymys ihmiselämän päättämisestä potilaan tai hänen läheisensä toiveesta on edelleen vaikea ja monimutkainen. Pitäisikö eutanasiasta säätää laki?

Tällä viikolla julkaistussa Lääkäriliiton kyselyssä puolet työikäisistä lääkäreistä on eutanasian laillistamisen kannalla, puolet laillistamista vastaan. Eutanasian kannatus ei ole juurikaan muuttunut edellisestä, vuoden 2013 kyselystä.

Kysyimme asiaa Reino Vesterisen ja Ritva Pihlajan lisäksi kolmelta asiaa pohtineelta lääkäriltä, koska eutanasia edellyttää paitsi potilaan omaa toivetta, myös aina lääkärin myötävaikutusta.

Sara Launio on nuori, erikoistuva lääkäri. Geriatri Sanna Maula hoitaa erityisesti vanhoja ihmisiä. Palliatiivisen hoidon professori Tiina Saarto toimii Helsingin yliopistollisen keskussairaalan syöpäkeskuksen ylilääkärinä jaistuu ryhmässä, joka pohtii eutanasian laillistamista.

Mikä selittää eutanasiamyönteisyyden kasvua?

Haastattelemamme lääkärit selittävät lisääntynyttä eutanasiamyönteisyyttä sillä, että ihmiset haluavat yhä enemmän päättää asioista itse.

Itsemääräämisoikeuden korostuminen näkyy muussakin terveydenhuollossa, esimerkiksi synnytyksissä.

– Sektiosynnytysten suosio kasvaa ja alatiesynnytysten suosio on vähentynyt, koska ihminen haluaa hallita niin elämää kuin kuolemaakin. Se on varmaan suurin syy eutanasiamyönteisyyden kasvulle, professori Tiina Saarto sanoo.

Toisena keskeisenä syynä haastattelemamme lääkärit pitävät vanhojen ihmisten hoidon surkeaa tilaa.

– Vanhan ihmisen elämän loppuvaiheen hoito on liian usein ihmisarvoa alentavaa. Ja vaikka se korjaantuisikin, nyky-yhteiskuntamme arvostaa mielen kirkkautta. Muistisairaus ei sovi nykyiseen arvomaailmaan, professori Saarto sanoo.

Eutanasiamyönteisyyden kasvua selittää myös lääketieteen kehitys: on löydetty uusia parannuskeinoja ja ihmisiä pystytään pitämään elossa yhä pidempään. Tämä nostaa esiin kysymyksen kuoleman ajankohdasta uudella tavalla.

Tiina Saarto: Eutanasiaa sallivaa lakia ei pitäisi säätää

Tiina Saarto vastustaa eutanasian laillistamista, muttei vakaumuksellisista syistä. Saarto kertoo olevansa ateisti.

– Yksittäisen potilaan kohdalla laki olisi armelias, mutta laki ei saa vahingoittaa muita. Media ja julkinen keskustelu pyörivät paljolti yksittäisten ihmisten ympärillä. Myötätunto yksittäistä ihmistä kohtaan on tärkeää, mutta silloin emme hahmota lain kokonaisseuraamuksia.

Professori Saarto pitää tarkkarajaisen lain säätämistä mahdottomana.

– Käytännössä eutanasian rajaa on todella vaikea vetää. Kuin kierivään lumipalloon, aina tulee uusi elämäntilanne tai ryhmä, joka pitäisi ottaa eutanasian piiriin. Jos eutanasia sallitaan syöpäpotilaille, niin miksi ei muistisairaille tai mielenterveyspotilaille, Saarto kysyy.

Häntä huolestuttaa myös se, että keskustelu voi laajeta koskemaan myös kroonisesta kivusta kärsiviä.

– Tässä joudutaan uudelle polulle, joka muuttaa arvojamme. Emme enää hallitse mihin se johtaa. Tämän jälkeen emme enää keskustele onko toisen surmaaminen sallittua, vaan keskustelemme siitä kenelle se tehdään.

Kun sanotaan, että eutanasian pitää olla viimeinen keino kärsimyksen lievittämisessä, ja kaikki muut keinot pitää olla ensin koitettu, Saarto muistuttaa, että potilas voi aina kieltäytyä muusta hoidosta ja eutanasiaan edetäänkin oikotietä.

– Näinhän Hollannissa tehdään, sivuutetaan kivun hoito ja mennään suoraan eutanasiaan. Tämän vakaumukselliset eutanasian kannattajat hyväksyvät.

Saarto muistuttaa myös siitä, että lakia ei tosiasiassa olla säätämässä ensi sijassa saattohoitotilanteisiin, joissa kuolevan kärsimys poistettaisiin. Eutanasiaa käytettäisiin varhaisemmassa vaiheessa. Hän ottaa esimerkin niin sanotuista mallimaista: Yhdysvaltain Oregonin, Australian ja Kanadan. Siellä lääkärin avustamaan itsemurhaan kuuluu kahden viikon harkinta-aika.

– Pitkä harkinta-aikaa ei saattohoidossa ole, koska potilas on muutenkin lähiaikoina kuolemassa, Saarto sanoo.

Hänen mukaansa kaikki eutanasian kannattajat eivät myöskään pidä kuoleman läheisyyttä edellytyksenä eutanasialle. Osan mielestä eutanasia tulisi kysymykseen myös psykiatristen potilaiden kohdalla.

– Masennukseen ja psykiatrisiin sairauksiin kuuluu monesti kuoleman ajattelu. Usein elämää on paljon jäljellä ja tilanne voi muuttua ja kuolintoive väistyä. Rajanveto voi olla vaikeaa ja pelottavaa on se, jos hoitokeinoihin tulee surmaaminen.

Lisäksi Saarto kantaa huolta eutanasian leviämisestä myös vanhoihin ihmisiin.

– Hollanti ja Belgia ovat jo varovaisesti raottaneet ovea. Se on vielä pienimuotoista, mutta yli 80-vuotiaat hoitolaitosten vanhukset ovat nopeimmin kasvava ryhmä. Niissä eutanasia lisääntyy kiivaimmin, Saarto varoittaa.

Professori Saarto sanoo, että eutanasialaki tarkoittaisi käytännössä sitä, että eutanasiasta tulisi lähes subjektiivinen oikeus, joka kuuluisi jokaiselle.

– Mikäli laki säädetään, se tarkoittaa sitä, että laista tulee hyvin liberaali. Kun kärsimys halutaan ratkaista eutanasialla, pitkällä tähtäimellä ei voida ajatella, että vain tietty kärsimys kuuluisi lain piiriin. On hyväksyttävä, että se koskee monia ihmisryhmiä.

Saarto pitää valtavana riskinä, jos yhteiskunta antaa jollekin instituutiolle vallan tuottaa kuolemaa.

– Tulemme tähän maailmaan ryömien ja lähdemme täältä ryömien. Se vain on elämänkaari. Eutanasialla kärsimys ei lopu elämästä. Ei tässä oikeastaan ole kysymys sietämättömästä kärsimyksestä, vaan kyse on itsemääräämisoikeudesta ja hallinnan tunteesta.

ALS:ia sairastavalle Reino Vesteriselle eutanasiassa kyse on itsemääräämisoikeudesta

Reino Vesterinen sairastui kuutisen vuotta sitten ALS:iin. Tauti on heikentänyt hänen lihaksistoaan niin, että kotona hän käyttää rollaattoria, ulkona sähkömopoa. Avustaja Vesterisellä on viitenä päivänä viikossa neljä tuntia päivässä.

Vesterisen ennuste on karu. ALS on etenevä sairaus. Vähitellen lihaksisto surkastuu ja heikkenee, keho lakkaa toimimasta. Menehtyminen tapahtuu hengityslihasten laman myötä, eli ihminen ei saa enää riittävästi happea.

Vesterinen sanoo kannattavansa eutanasiaa, hän kannatti sitä jo ennen omaa sairastumistaan.

– Saattohoidon huono saatavuus on yksi syy. Hyvä saattohoito voisi olla mielestäni myös eutanasian vaihtoehto.

Hän pitää parempana, että kuolema tapahtuisi lääkärien ohjauksessa.

– Siinä voi jättää hyvästit kaikessa rauhassa ja on tiedossa, miten kaikki menee. Voihan sitä tehdä itsemurhankin. Onko se sitten parempi vaihtoehto, Vesterinen kysyy.

Hänen mielestään on kyse ihmisen itsemääräämisoikeudesta. Ihmisen pitää itse saada päättää elämästään.

– Ihmisellä pitää olla valinnanvapaus, jos loppuelämä on kärsimystä.

Geriatri Sanna Maula: Eutanasia voi jopa lisätä elämänhalua

Geriatrian erikoislääkäri, eli ikääntyvien hoitoon erikoistunut Sanna Maula suhtautuu myönteisesti eutanasiaan. Hänkin näkee, että siinä on kyse ihmisen itsemääräämisoikeudesta, mutta myös tasa-arvosta.

– Ne suomalaiset, joilla on rahaa, voivat jo nyt matkustaa Sveitsiin, muilla eutanasian mahdollisuutta ei ole, Maula sanoo.

Hänen mukaansa ihminen voi kokea elämän merkityksellisemmäksi, jos saa itse päättää kuolemastaan ja siitä, minkä määrän kärsimystä on valmis kestämään. Eutanasian mahdollisuus voi vähentää myös ahdistusta ja lisätä elämänhalua, kun tietää, että halutessaan voi kuolla.

– Jokainen määrittää kärsimyksen tason itse ja lääkäreiden tehtävänä on arvioida täyttyvätkö eutanasian kriteerit, Maula sanoo.

Yli 65-vuotiaiden ikäluokassa tehdään noin 200 itsemurhaa vuodessa. Maula uskoo, että eutanasian mahdollisuus voisi vähentää vanhojen ihmisten itsemurhia, jotka ovat aina katastrofi myös läheisille.

– Näistä osa tehdään juuri siitä syystä, että he kokevat olevansa taakkoja läheisille ja yhteiskunnalle, ehkä niiden määrä vähenisi.

Maulan mielestä lain pitäisi koskea myös psykiatrisia potilaita.

– Kysymykseni on, että miksi ei, koska meillä on parantumattomasti, vakavasti masentuneita ihmisiä, joihin kerta kaikkiaan mikään hoito ei auta, tai kaikkia hoitoja ei ole mahdollista välttämättä käyttää. Miksi fyysinen sairaus on tärkeämpi kuin psyykkinen, Maula kysyy.

Maulalle itselleen eutanasian mahdollisuus toisi turvallisuuden tunnetta.

– Tietäisin, että silloin kun mikään muu ei auta, voin itse päättää, milloin riittää.

Eutanasialain riskeinä Maula pitää sitä, että vammaisia ja vanhoja ihmisä ruvettaisiin painostamaan eutanasiaan. Myös lääkärit voisivat esimerkiksi omaisten taholta joutua painostuksen kohteeksi.

Maula sanoo, että eutanasialain pitää olla tarkka, huolellinen ja valvottu, ettei tule järjettömyyksiä. Hän myöntää, että riskinä on se, että lain soveltaminen leviäisi sellaisille alueille, joille se ei kuulu. Toisaalta liian jäykkä laki ei kuitenkaan saa olla.

– Jos laki on liian jäykkä, onko siitä kuitenkaan apua, jos se ei ole tarkoitettu lieventämään ihmisen kärsimystä katastrofaalisessa tilanteessa.

“Onko eutanasiassa kysymys kuolevan tuskasta vai omaisten tuskasta”

Ritva Pihlaja sanoo, että monisairaan äidin kuihtuminen oli kovaa seurattavaa.

– Kysyin toistuvasti, miksi hänen pitää kärsiä niin pitkään ja miksi hän ei kuole. Äidin paino tippui viimeisinä kuukausina 15 kiloa. Kuollessa äiti painoi noin 25 kiloa. Arkku oli kevyt kantaa, tytär kertoo.

Kaikesta huolimatta Pihlaja sanoo, että kauniita hetkiä oli loppuun asti.

– Päiväkirjoistani näkee, että vaikka kaikki äidissä kuihtui loppuvaiheessa lähes olemattomiin, silti hän miltei loppuun asti reagoi, kun veljeni kanssa tulimme hänen sänkynsä viereen. Silmien ja kasvojen vähistä ilmeistä ja hymyistä luimme toisiamme.

Eutanasiakeskustelua kuunnellessaan Pihlaja sanoo usein miettineensä, mistä lopulta on kysymys.

– Kuinka paljon kuolevan läheiset haluavat lievittää omaa tuskaansa ja kuinka paljon on kyse kuolevan tuskasta.

Pihlaja sanoo, että hänen äitinsä kohdalla oikeaa hetkeä eutanasialle ei olisi ollut, eikä sellaista olisi voinut kukaan määritellä.

– Kuka olisi sellaista voinut päättää? Äiti kuitenkin nieli itse. Äidilläni ei ollut hoitotahtoa, mutta silti ajattelen elämän loppuneen niin kuin äitini olisi toivonut.

“Ei lakia, mutta jossakin tilanteessa olisin eutanasiaan valmis”

Sara Launio on terveydenhuoltoon erikoistuva lääkäri, joka työskentelee tällä hetkellä terveyskeskuksessa. Hän oli myös Nuorten Lääkärien Yhdistyksen puheenjohtaja vuosina 2018-2019.

Jos Launio olisi nyt itse lainsäätäjä, hän ei laillistaisi eutanasiaa, koska laissa pitäisi olla hirvittävän tiukat reunaehdot, joiden määritteleminen on vaikeaa.

– Riskinä on, että eutanasia laajenee sen ulkopuolelle, mitä lääketieteellisesti on pidetty hyväksyttävänä. Euroopassa näin on jo käynyt. Se on jo laajentunut psykiatrisiin potilaisiin, mikä on mielestäni erittäin ongelmallista, koska monet sairauksista ovat hoidettavissa, jos hoito aloitetaan ajoissa.

Toisena keskeisenä riskinä hän pitää sitä, että eutanasiapäätöksiä alettaisiin tehdä taloudellisin perustein.

– Mikä on ihmiselämän arvo, ja mikä elämä on arvokasta – siihen kysymykseen ei ole vastausta.

Ennen kaikkea palliatiivisen hoidon, eli oireita ja kärsimystä lievittävän hoidon ja saattohoidon, pitäisi Launion mielestä olla kaikesta hyvästä kehittämisestä huolimatta selvästi paremmalla tasolla ennen kuin eutanasiasta säädetään lailla.

Launio sanoo olevansa helpottunut, kun hänen oma isoäitinsä kuoli luonnollisen kuoleman sydämen vuoksi.

– Jos meillä olisi ollut laki eutanasiasta, se olisi saattanut viedä minut sen kysymyksen eteen, että minulla olisi ollut mahdollisuus osallistua päätöksentekoon.

Silti, joissakin tilanteissa yksittäisen potilaan kohdalla, mikäli lainsäädäntö muuttuisi, hän sanoo olevansa valmis eutanasiaan.

– Potilassuhteen pitäisi olla pitkä, jotta tuntisin potilaan. Minulla pitäisi myös olla mahdollisuus konsultoida ja keskustella päätöksestä muiden kollegoiden kanssa, että päätös voitaisiin tehdä yhdessä.

Launio muistuttaa, että eutanasiassa on kyse yhdestä ihmiselämän vaikeasta eettisestä ongelmasta.

– Oikeaa vastausta eutanasiaan ei ole. Emme ole niin fiksuja, että tietäisimme vastauksen.

Voit keskustella aiheesta 14.12. kello 23:een saakka.

Lue myös:

Lääkäriliiton kysely: Eutanasia jakaa yhä lääkärikunnan lähes kahtia – hyvä saattohoito tärkeintä

Keravalainen Outi Kurki oli vastikään ostoksilla, kun päätti osallistua Joulupuu-keräykseen. Keräyksellä kerätään lahjoja lastensuojelun ja erityisen tuen piirissä oleville lapsille, joilla voi olla rajallinen mahdollisuus saada joululahjoja.

Kurki kertoo, että osti keräykseen lahjat, ja pohti, pitääkö lahjojen olla paketoituja.

– Infopisteestä kerrottiin, ettei lahjoja saa missään nimessä paketoida, sillä niistä on löytynyt niin järkyttäviä juttuja aiempina vuosina, että paketit tarkistetaan, Kurki kertoo.

Hän kertoo hämmentyneensä niin, ettei tajunnut kysyä, mitä vastaus tarkoitti. Tapaus kuulosti Kurjen mielestä julmalta.

Eri paikkakuntien Joulupuu-keräykset ovat paikallisten nuorkauppakamarien järjestämiä. Keski-Uudenmaan nuorkauppakamarin puheenjohtaja Sari Heikkilä Keravalta kertoo, että joinain vuosina paketeista on löytynyt joululahjaksi soveltumatonta tavaraa.

– Lahjatavaran joukossa on ollut esimerkiksi likainen käytetty potta, hän toteaa.

Heikkilä kertoo, että aiempina vuosina lahjoja on toimitettu paketoituina, mutta tänä vuonna ne pyydettiin ilman käärettä, sillä paikallinen sosiaalitoimi tarkistaa lahjat ennen jakamista. Hänen on vaikea kuvitella, että ihmiset toisivat ilkeyksiä lahjakeräykseen tahallaan. Eri asia on, jos lahjan antaja ei hoksaa, mitä minkäkin ikäinen lapsi voi haluta lahjaksi.

Heikkilä korostaa, että uskoo ihmisten hyviin aikeisiin, eikä halua loukata lahjoittajia.

– Mutta jos joululahjaksi annetaan likainen potta, lahjan saanut lapsi ei ymmärrä, että se tulee toiselta ihmiseltä. Hän kuitenkin uskoo Joulupukin tuovan lahjat, sanoo Heikkilä.

Käytetyt lahjat eivät sovi pakettiin

Satunnaiset soveltumattomat lahjat ovat tuttuja Hope ry:lle. Toiminnanohjaaja Nora Nederström kertoo, ettei ilmiöstä ole ongelmaksi asti, mutta paketeista on kyllä löytynyt tuotteita, joita ei voida antaa eteenpäin perheille.

Nederströmin mukaan myös ilkivaltaa on tullut vastaan. Hän muistaa, että joku on esimerkiksi paketoinut tyhjän laatikon lahjaksi.

– Se on todella ikävää, Nederström sanoo.

Jonkin kerran on käynyt esimerkiksi niin, että 16-vuotias hygieniatuotteita toivonut poika onkin saanut lasten junaradan lahjaksi. Silloin on todennäköisesti kyse siitä, että paketit ovat menneet sekaisin, mutta lahjansaajan kannalta paketin avaaminen on voinut olla ikävä yllätys.

Joskus keräysohje ei tuota toivottuja tuloksia. Käytettyä tavaraa lahjoitetaan, vaikka ohjeen mukaan pakettien pitäisi sisältää uusia tuotteita.

Hope ry:n Jyväskylän osastosta kerrotaan sähköpostitse, etteivät he ole saaneet sopimattomia tuotteita, mutta lasten ikään nähden epäsopivia lahjoja on löytynyt. Samoin käytettyjä leluja on muutaman kerran tullut vastaan. Hope ry ottaakin paketit vastaan kääreittä. Nederström toteaa, että silloin ilo lahjojen paketoimisesta voidaan jättää lasten vanhemmille. Lisäksi vanhemmat näkevät, mitä lapselle on tulossa lahjaksi.

Jyväskylän nuorkauppakamarin tuleva puheenjohtaja Miia Valkonen kertoo, että paikallinen Joulupuu-keräys on säästynyt ilkivallalta. Vain kerran sattui niin, että joku varasti lahjoja keräyspisteeltä, jossa oli valvontakamerat ja vartijakin.

– Hän ei jäänyt heti kiinni, mutta oli tallentunut kameroihin. Poliisi sai hänet kiinni myöhemmin, Valkonen kertoo.

Myös Jyväskylän Joulupuu-keräyksessä on satunnaisesti törmätty käytettyihin tavaroihin. Ne poistetaan keräyslahjoitusten joukosta ja toimitetaan muunlaisiin keräyksiin.

– Tarkoitusperä on lahjoittajilla ollut varmasti hyvä, mutta perusperiaatteemme on, että tavarat ovat uusia ja käyttämättömiä.

Valkonen kertoo, että kaikki vaatteita sisältävät lahjoituspaketit avataan, jotta voidaan varmistua lahjan sopivuudesta saajalle. Myös muita paketteja tarkastetaan, etenkin, jos niissä ei ole pakettikortteja.

Seuraavana ketjussa on Jyväskylässä lastensuojelun henkilökunta, joka lopulta vie lahjat perheille. Jyväskylän kaupungin tehostetun perhetyön sosiaaliohjaaja Virve Mäkelä kertoo, että tänä vuonna muun muassa aikuissosiaalityön henkilökunta sekä lastensuojelun eri yksiköt jakavat vähävaraisille perheille lahjoja. Myös ensi- ja turvakodeille viedään lahjoituksia.

Mäkelä kertoo, että nuorkauppakamarin lajiteltua lahjat myös sosiaalitoimen henkilökunta tarkistaa niiden sisältöjä. Perheille myös tähdennetään, että halutessaan paketit voi avata ja tarkistaa, että sisältö on sopiva.

Jyväskylässä lahjoja kertyy Miia Valkosen mukaan 3000–4000 kappaletta. Perhetyöntekijä Mäkelän mukaan yhtään ei jää yli. Kaikki jaetaan.

– Koronavuotena voi olla, että tulee vielä reilumminkin lahjoituksia. Perheet ovat selvästi olleet ihmisten mielessä, Mäkelä sanoo.

Laura Kolari, 27, ja Christer Ådahl, 36, tiesivät hetkensä tulleen.

Oli heinäkuun puoliväli, ja Suomi oli viimein löysännyt matkustusrajoituksia.

Pariskunta oli alkanut myydä ylimääräisiä tavaroita pois jo kesäkuussa ja irtisanonut vuokra-asuntonsa Helsingissä.

Kun tieto Norjan rajojen aukeamisesta tuli, he pakkasivat pyörälaukkunsa ja suuntasivat kohti pohjoista.

Eikä kyseessä ollut mikä tahansa reissu, vaan pyörämatka koronan riivaamassa Euroopassa.

Haaveena polkea Suomesta Ranskaan

Kolari vastaa puhelimeen pienessä Alppikylässä Ranskan Chamonixissa, joka on – normaalisti – suosittu talviurheilukeskus.

– Tällä hetkellä tämä on vähän kummituskaupunki, koska turisteja ei ole. Täällä on myös koronarajoituksia.

Kolari ja Ådahl ovat päätyneet kylään, mihin he suunnittelivat matkaa jo ennen kuin koronasta oli tietoakaan. Heidän haaveenaan oli ollut pyöräillä Suomesta aina Ranskaan asti. Kun korona iski ja rajat menivät kiinni, Euroopan kiertäminen vaihtui pyöräilyksi ja telttailuksi kotimaassa.

Rajojen auetessa päätös oli helppo tehdä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

– Kun olimme hetken aikaa pyöräilleet Suomessa, maisemat alkoivat toistaa itseään. Tuli sellainen fiilis, että haluamme lähteä uusiin paikkoihin.

Kolari ja hänen puolisonsa ovat niitä harvoja suomalaisia, jotka ovat tällä hetkellä ulkomailla.

Viime vuoden aikana noin 244 000 suomalaista teki ulkoministeriön matkustusilmoituksen. Tämän viikon perjantaihin mennessä (11.12.) matkustusilmoituksia oli tehty tänä vuonna kaikkiaan 138 377 kappaletta. Siis yli satatuhatta vähemmän kuin viime vuonna.

Lisäksi tänä vuonna aiempaa useampi ulkomailla aikaa viettänyt suomalainen on todennäköisesti tehnyt ilmoituksen. Esimerkiksi Kauppalehti uutisoi kesällä, että koronaviruksen alkaessa levitä maaliskuussa suomalaiset tekivät ennätysmäärän matkustusilmoituksia. Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) kehotti keväällä kaikkia ulkomailla olevia suomalaisia tekemään matkustusilmoituksen, jotta kotiutuslentojen määrää pystyttiin arvioimaan.

On kuitenkin syytä muistaa, että matkustusilmoituksia tehdään yleensä huomattavasti vähemmän kuin matkoja: normaalisti suomalaiset ovat tehneet vuodessa jopa noin 10 miljoonaa matkaa, kun taas vapaaehtoisia matkustusilmoituksia on tehty vuosittain alle 300 000.

Kolari kertoo heidän törmänneen suomalaisiin turisteihin lähinnä Pohjois-Norjassa heinäkuussa ja elokuun alussa.

– Kun menimme Norjaan, joka toinen – tai oikeastaan joka ikinen – auto oli suomalainen.

• Lue täältä suomalaisten ryntäyksestä Norjaan viime kesänä.

Pitkään haaveillun pyörämatkan toteutuminen ei kuitenkaan ole ollut pelkkää unelmaa ja oman mausteensa matkaan on tuonut tietenkin korona.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Teipattu teltta ja suljettuja leirintäalueita

Jo alkumatkasta Kolari ja Ådahl kohtasivat vastoinkäymisiä: kolmen viikon reissaamisen jälkeen heidän telttansa hajosi. Reissua jatkettiin parin viikon ajan teipatulla teltalla, jonka oviaukko oli rikki.

– Onneksi oli jeesusteippiä mukana! Ja saimme tilattua uuden teltan Lofooteille, Kolari kertoo.

Hänen mukaansa koronavirus sen sijaan on vaikuttanut pyörillä matkaa tekevän parin reissuun yllättävän vähän: kauppoja, ravintoloita ja leirintäalueita on saattanut olla suljettuna, mikä vaati lähinnä joustavuutta ja uusien suunnitelmien tekoa.

– Jos paikassa on vain yksi kauppa, niin on pitänyt miettiä, että mistä saa ruokaa ja pyöräillä seuraavaan kylään tai kaupunkiin, Kolari kuvaa.

Hankalinta on ollut tilanteen jatkuva eläminen. Esimerkiksi pienet leirintäalueet eivät välttämättä ole kertoneet muutoksista verkkosivuillaan.

Telttailijat eivät myöskään ole olleet korona-aikana tervetulleita kaikkialle.

Tämän pariskunta sai huomata kouriintuntuvasti telttaillessaan Lofooteilla. He olivat asettaneet telttansa rannan tuntumaan, mutta päättivät lähteä läheiselle leirintäalueelle suojaan alkavaa ukkosmyrskyä. Perille saapuessaan he saivat kuulla, ettei koronan vuoksi telttailijoita enää päästetä leirintäalueelle.

– Saavuimme kahdentoista jälkeen yöllä ihan väsyneinä. Soitimme omistajalle ja jouduimme käymään aika pitkän keskustelun siitä, onko mahdollista jäädä yhdeksi yöksi. Saimme onneksi lopulta luvan.

Muutoin Kolari kertoo vastaanoton olleen lämmin kaikkialla, minne he ovat menneet. Ihmiset ovat tulleet matalalla kynnyksellä juttelemaan heidän kanssaan ja kyselemään matkasta. Varsinkin heidän matkustustapansa on herättänyt suurta mielenkiintoa: pääosan matkasta pari on taittanut polkien, osan julkisilla kulkuvälineillä.

– Ihmiset ovat olleet ihan, että vau, pääsisipä itsekin tekemään tuollaisen reissun pyörillä.

Koronasulku Ranskassa

Pariskunnan matka on vienyt Norjan kautta Tanskaan, sieltä Saksaan ja lopulta Ranskaan, mihin he päättivät jäädä hetkeksi aloilleen – kuten alkuperäinen suunnitelma oli jo ennen koronaa.

– Tuntuu hyvältä vaihtoehdolta olla nyt hetki Chamonixissa paikallaan, kun tilanne on, mikä on.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Telttaelämää he eivät enää alppikylässä ensimmäisen viikon jälkeen jatkaneet, sillä pakkasyöt alkoivat olla siihen liian kylmiä. Väliaikainen majoitus löytyi Airbnb:n kautta.

Marraskuussa Ranskaan tuli lockdown eli yhteiskunta suljettiin. Kolari kertoo, että kotoa sai poistua päivässä yhdeksi tunniksi yhden kilometrin säteelle. Lisäksi ulos mentäessä piti olla täytettynä lomake, josta selvisivät henkilötiedot ja ulosmenemisen syy.

– Poliiseja päivysti ympäri kylää. Jos sinut pysäytettiin eikä sinulla ollut mukana täytettyä lomaketta ja henkilöllisyystodistusta, sait sakot. Tämä rajoitti elämäämme koko marraskuun melko paljon.

Koronasulun aikana Kolari on tehnyt valmiiksi opinnäytetyönsä Haaga-Helian ammattikorkeakouluun, Ådahl on jatkanut töitään valokuvaajana.

Koronatilanteen on huonontuminen ympäri Eurooppaa kuitenkin huolestuttaa.

– Rehellisesti sanottuna tuntuu välillä pelottavalta olla vieraassa maassa, kun meillä ei ole täällä mitään tukiverkostoa. Toisaalta aina pääsee takaisin Suomeen, jos tulee sellainen tilanne, Kolari toteaa.

• Aurinkomatkat kertoi viime viikolla, että se peruu kaikki ulkomaan kohteisiin suuntautuvat matkapaketit tammi-helmikuun ajalta. Jo aiemmin yhtiö perui marras-joulukuun matkat.
• Myös matkanjärjestäjät Tjäreborg ja Tui ovat peruneet joulu-tammikuun matkat, ja Finnairin reittilentoja on nyt normaalia vähemmän. (Helsingin Sanomat)

Ranskan koronasulku hölleni joulukuun alussa hieman, ja nyt kotoa saa poistua kolmen tunnin ajaksi ja jopa 20 kilometrin päähän.

– Koettiin melko erilainen lockdown kuin Suomessa keväällä. Vaikka tilanne kuulostaa aika hurjalta, niin ei se täällä alppikylässä ollut niin paha. Elimme rauhallista elämää ja nautimme vuorimaisemista.

Vaikka korona rajoittaa elämää, matkustelusta nauttivat Kolari ja Adåhl eivät kadu reissuun lähtemistä. He myös aikovat punnita tarkoin, milloin on aika palata kotimaahan.

– Kun tulee takaisin Suomeen, niin sieltä ei sitten ihan heti pääse pois. Siinä mielessä on hyvä, että olemme jo reissussa. Pystyy miettimään, mitä tekee: jatkaako matkaa vai ei.

Oletko matkustanut koronan aikana vai aiotko odottaa koronatilanteen helpottumista? Voit keskustella aiheesta maanantaihin 14. joulukuuta kello 23:een saakka.

Lue myös:

Katumainoksissa Etelä-Korea houkuttelee jo matkustajia, sillä miljardibisnes on heräämässä – matkailuala: Ihmisillä on patoutunutta matkustamisen tarvetta

Matkanjärjestäjät ovat selättäneet ruuhkahuiput rahanpalautuksissa – jotkut kuluttajat kuitenkin juuttuivat ikävään limboon

Lappiin jouluksi tuleville julkaistiin koronaohjeet – pohjoiseen odotetaan jopa 35 000 vierasta etelästä

Vaasan kaupungissa siirrytään huomisesta maanantaista alkaen etäopetukseen kaikissa yläkouluissa. Syynä etäopetukseen on Vaasan Variskan yläkoululla tapahtunut koronatartunta, jonka seurauksena kaikki koulun yhdeksäsluokkalaiset ovat pakollisessa karanteenissa.

Karanteeni koskee sivistysjohtaja Christina Knookalan mukaan noin 70 henkeä. Lisäksi kaikki muutkin Vaasan yläkoulut siirretään etäopetukseen.

Yläkoululaisia on Vaasassa noin 1700. Etäopetus koskee Variskan koulun, Onkilahden yhtenäiskoulun, Merenkurkun koulun, Borgaregatans skolanin ja Savilahden yhtenäiskoulun vuosiluokkia 7-9 sekä Vamian Sampo-kampusta.

–Tässä on parasta ottaa nyt päättäväiset otteet. On väsymystä noudattaa ohjeita, vaikka maskisuositukset ovat vahvoja eikä etäisyyttäkään aina osata pitää, perustelee Knookala ratkaisua sunnuntaina illansuussa.

Variskan koulun oppilaita, vanhempia ja henkilökuntaa on tiedotettu asiasta sunnuntaina.

Lisäksi Vamialla on todettu tartunta aikuisten ryhmässä. Siellä altistuneita on 20 ja heidät on asetettu karanteeniin. Myös Vamian Sampo-kampus aloittaa etäopiskelun.

Maskeja ei oltu käytetty

Variskan koulussa tartunnan saanut ei ollut käyttänyt Knookalan mukaan maskia, vaikka sitä vahvasti suosittellaan. Etäopetukseen siirtyminen on Knookalan mukaan varotoimenpide, jota noudatetaan ensi viikon ajan. Sen jälkeen oppilaat jäävät joululomalle.

–He palaavat takaisin tammikuussa joululoman jälkeen. Toivottavasti silloin lähiopetukseen.

Ylilääkäri Heikki Kaukoranta toivoo, että kaikkea kodin ulkopuolista kanssakäymistä vältettäisiin omaehtoisesti:

– Variskan koulussa altistuneiden määrä on suuri, vetoamme kaikkiin karanteeniin asetettujen altistuneiden lisäksi myös kaikkiin Variskan koulun oppilaisiin ja opetushenkilökuntaan, että he noudattaisivat omaehtoista karanteenia. Jos on pakko olla yhteyksissä kodin ulkopuolelle, on käytettävä maskia ja huolehdittava turvaväleistä.

Vaasassa peruskoulut ovat olleet syksyllä etäopetuksessa jo kerran aiemmin. Lokakuussa kaikki yläkoulut ja perusopetuksen 4.-6. luokkien oppilaat olivat etäopetuksessa pandemiatilanteen pahentuessa.

Etäopetusta jo aiemmin lokakuussa

Vaasan kaupunginjohtaja Tomas Häyryn mukaan koronatilanne Vaasassa on heikentynyt merkittävästi.

–Tartunnat ovat nousussa. Teemme kaikkemme, että saisimme nämä tartuntaketjut pysäytettyä. Siksi päätimme tänään varautumisen johtoryhmässä, että kaikki yläkoulut sekä Vamian Sampo-kampus siirtyvät etäopetukseen lukukauden loppuun saakka. Tällä toimenpiteellä pyrimme myös siihen, että kevätlukukausi voisi alkaa normaalissa lähiopetuksessa, kertoo Häyry kaupungin tiedotteessa.

Hän muistuttaa kaikkia vaasalaisia maskin käytön tärkeydestä, turvaväleistä ja käsihygieniasta.

– Erityisesti vetoamme nuoriin, sillä yläkouluissa maskien käyttö on vähentynyt huolestuttavasti. Saimme kaikki yhdessä koronatartunnat laskuun syksyllä, ei päästetä nyt tartuntakäyrää nousemaan yhtään korkeammalle, Häyry toivoo.

Lue lisää:

Maskisuositus jatkuu Pohjanmaalla vuoden loppuun saakka

Vaasan peruskouluissa siirrytään etäopetukseen koronatilanteen vuoksi

Jo kaukaa kuuluu Katikankanjonin veden kohina. Nyt on vettä liikkeellä paljon, vaikka itse puroa ei vielä edes näy.

Matkailuyrittäjä, luonto-opas Ismo Nousiainen tietää, että kanjoni ei kuivu koskaan.

– Kauhaneva ja siellä matkan varrella olevat lähteet nostavat aina vettä tähän. Kesällä voi olla, että kivikkoisimmissa kohdissa kuuluu vain pieni lirinä, mutta aina tässä virtaa vettä. Ihan kuivaksi tämä ei mene koskaan, Nousiainen sanoo.

Katikankanjoni on Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston upeimpia kohteita. Kanjoni on muodostunut virtaavan veden voimasta, sillä vesi on kovertanut pehmeään hietaan oman reittinsä.

Kanjonin seinämät ovat jyrkät ja kuusien täyttämät. Kanjonin pohjalla on ihan oma maailmansa. Ilma on raikas ja kosteuden huomaa. Talvella siellä saattaa nähdä saukkojakin.

Veden ruskea väri johtuu Kauhanevan suoalueen humuksesta, mutta vesi on tummasta väristään huolimatta kirkasta. Pohjan kivet ja puunrungot erottuvat selvästi.

Geopark-status antoi vauhtia kehittämiseen

Kansallispuisto on osa Lauhanvuori-Hämeenkankaan Geoparkia. Geopark ulottuu kolmen maakunnan alueelle, ja se on luonnon geologisia arvokohteita esiin nostava puisto.

Alue pääsi mukaan kansainväliseen UNESCOn Geopark-verkostoon heinäkuussa, ja se on pistänyt vauhtia kehittämiseen.

Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark -yhdistyksen toiminnanjohtaja Terttu Hermansson kertoo, että alueita on kehitetty ennenkin, mutta geopark-statuksen säilyttämisenkin vuoksi uudistuksia ja kehittämistä on tehtävä.

– Me jatkamme kehittämistä, ja paljon on jo tehtykin. On rakennettu uusia katselulavoja, parannettu esteettömiä palveluita ja muun muassa Katikankanjoniin on pystytetty portaat kulkua helpottamaan, listaa Hermansson.

Uusien portaiden myötä laskeutuminen kanjonin pohjalle on turvallisempaa. Samalla ihmisiä ohjataan kulkemaan tiettyjä reittejä pitkin, jotta maasto ei kuluisi.

Metsähallitus on kehittänyt Geopark-alueen retkeilypalveluja useilla Maaseuturahoitteisilla hankkeilla.

Rakentamisen lisäksi puiston markkinointia on tehostettu ja yhteistyötä tehdään kansainvälisten verkostojen avulla.

Näkyvyys kasvaa

Tämä vuosi on ollut luonnossa kulkemisen supervuosi. Kansallispuistoissa on tänä vuonna vieraillut tammi-heinäkuussa 20 prosenttia enemmän ihmisiä kuin viime vuonna samaan aikaan.

Käyntejä on ollut 2,4 miljoonaa. Metsähallituksen tilastojen mukaan se tarkoittaa yli 400 000 käyntiä viime vuotta enemmän.

Geoparkiin kuuluvat Lauhanvuoren ja Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistot ovat pieniä, mutta niissäkin kävijämäärät ovat tänä vuonna nousseet selvästi.

Esimerkiksi Kauhanevalla kävijöitä on tammi-heinäkuussa ollut reilusti yli 17 000. Määrä on ylittänyt lähes 3000:lla kävijällä koko viime vuoden määrän.

Geopark-statuksen myötä puistojen näkyvyys kasvaa maailmanlaajuiseksi, ja kunhan koronapandemia hellittää, toivotaan myös ulkomaisten kävijöiden löytävän pohjalaispuistojen kohteisiin.

Ismo Nousiainen toivoo Geopark-verkostoon pääsemisen nostavan alueen profiilia luontomatkailun näkökulmasta.

– Etelä-Pohjanmaalla luontomatkailulla ei ole ollut korkeaa profiilia, mutta statuksen myötä on nyt mahdollisuus kohottaa sitä, ja nostaa esiin näitä hienoja kohteita.

Aiheesta voi keskustella 15.12.20 kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Maksaisitko sinä vaellusreitin kulkemisesta tai tulipaikan käytöstä? Kansallispuiston kävijämäärä kasvoi, mutta se ei näy luontoyrittäjän tuloissa

Suomalaiset paikkaavat jo turistikatoa ja tästä voi alkaa kotimaanmatkailun nousukausi – etenkin nuoret löytäneet Suomi-helmien äärelle

Saksa tiukentaa koronarajoituksia keskiviikosta alkaen, ilmoittaa liittokansleri Angela Merkel.

Koulut siirtyvät etäopetukseen ja suurin osa kaupoista suljetaan 10. tammikuuta asti. Vain välttämättömät kaupat, kuten ruokakaupat ja apteekit saavat pitää ovensa auki.

– Olisin toivonut kevyempiä rajoituksia, mutta jouluostoksilla käyminen on merkinnyt sosiaalisten kontaktien lisääntymistä merkittävästi, Merkel sanoi Reutersin mukaan.

– Meillä on kiire toimia.

Saksassa on ollut jo kuudetta viikkoa voimassa osittainen koronasulku, mutta tartuntamäärät ja kuolleisuus ovat jatkaneet nousuaan. Päiväkohtaiset ennätykset ovat menneet tällä viikolla uusiksi jo pariin kertaan.

Eilen lauantaina Saksassa todettiin lähes 22 000 uutta tartuntaa ja 351 koronaan liittyvää kuolemaa, perjantaina yli 28 000 tartuntaa ja 587 kuolemaa, osoittaa Worldometers-tilasto.

Siksi kaupanalan joulusesonki keskeytetään, eikä uudenvuoden raketteja saa myydä lainkaan. Myös kampaamot, kauneussalongit ja tatuointiliikkeet suljetaan.

Saksa lupaa rajoitustoimien kohteena oleville yrityksille yhteensä 11 miljardia koronatukea kuukaudessa. Yrityksille korvataan jopa 90 prosenttia niiden kiinteistä kustannuksista, mutta korkeintaan 500 000 euroa kuukaudessa.

Rajoituksista sovittiin Merkelin ja Saksan 16 osavaltion pääministerien kesken käydyissä neuvotteluissa.

Koronan uhka lisää palvelukotien hoitajien kuormitusta, pelkoa ja huolta riskiryhmiin kuuluvien asukkaiden hyvinvoinnista. Näin kuvaa jyväskyläläinen hoitaja Päivi Syvänperä.

– On hirvittävä huoli, että teenhän minä kaiken mahdollisen, että asukkaille ei käy huonosti. Henkinen paine on suurin kuorma.

Fyysinen työ sen sijaan sujuu entiseen malliin ja hoitajat ovat Syvänperän mukaan tottuneet jo maskien käyttöön.

Syvänperä on toiminut osastonhoitajana Jyväskylän Keljon pitkäaikaishoidon osastolla elokuusta alkaen. Sitä ennen hän ehti kokea koronan uhan käytännön hoitajan työssä.

Uudet potilaat tuoneet koronan hoivakoteihin

Korona on viime aikoina livahtanut hoivakoteihin riskiryhmien keskuuteen uusien potilaiden mukana.

Näin kävi muun muassa Pieksämäellä, jossa Matti ja Liisa -kodin uudella asukkaalla todettiin koronatartunta keskiviikkoiltana. Hän siirtyi uuteen kotiin joulukuun alussa Valona-palvelutalosta, jossa on sittemmin todettu useita koronatartuntoja. Valonan tartunnat eivät olleet tiedossa, kun henkilö vaihtoi asuinpaikkaansa.

Koronavirus päätyi ikäihmisten palveluyksikköön uuden asukkaan mukana myös Keski-Suomessa, kun ikäihminen siirtyi Jyväskylän Kyllön kaupunginsairaalasta Uuraisille palvelukeskus Kuukankotiin marraskuun loppupuolella. Tuolloin hän oli oireeton ja ehti saada huonekaverinkin.

Pian uudella asukkaalla todettiin koronatartunta, ja virus lähti leviämään palvelukeskuksessa.

"Tämä on taistelua koronan nuolisadetta vastaan. Kilvet nostetaan ylös, mutta aina jää joku aukko, josta nuoli voi pujahtaa ja osua vanhukseen." Ilkka Käsmä, Jyväskylän kaupungin tartuntataudeista vastaava lääkäri

Uusi asukas oli saanut tartuntansa kaupunginsairaalan osastolta, jossa paljastui laaja koronaketju. Sekin oli saanut alkunsa toisesta potilaasta. Ikäihmisen siirtyessä Uuraisille kaupunginsairaalan osastolla ei vielä tiedetty tartunnoista.

– Olen itsekin sinisilmäisesti tuijottanut aina sitä, että tartunnan lähde on henkilökunta tai vieraat, mutta kyllä potilaatkin tautia siirtävät, myöntää Jyväskylän kaupungin tartuntataudeista vastaava lääkäri Ilkka Käsmä.

Myös Helsingissä tiedetään koronaviruksen levinneen ikäihmisten palveluyksiköihin uusien asukkaiden mukana.

Iäkkäät, palvelutalokuntoiset ihmiset ovat sairaita, ja heillä on lukuisia erilaisia oireita jatkuvasti. Koronavirusoireet jäävät helposti huomaamatta, Ilkka Käsmä toteaa.

Uusia asukkaita ei testata, jos oireita ei ole

Palvelutaloihin siirtyviä uusia asukkaita ei testata koronan varalta, ellei heillä epäillä tartuntaa. Käsmän mielestä oireettomien testaaminen ei ratkaisisi ongelmaa.

– Ei ole järkeä testata heitä, koska se ei kertoisi mitään. Tulosta odotellaan kahdesta kolmeen päivää, ja henkilö voi saada tartunnan sillä aikaa, Käsmä toteaa.

Pieksämäen kunnan vt. ylilääkäri Aino Rubini sanoo, että testitulosten viipyminen vaikeuttaa jo nyt koronaketjujen jäljitystä. Kasvava testausmäärä sotkisi työtä entisestään.

Helsingissä ikäihmisten palveluyksiköissä uudet tulijat ovat aina 14 vuorokautta karanteenin omaisissa olosuhteissa, vaikka heillä ei olisi oireita. Muiden asukkaiden kohtaamista vältetään ja uudet asukkaat ruokailevat omissa huoneissaan. He voivat kuitenkin ulkoilla ja tavata läheisiään. Heitä hoidetaan tuolloin suojavarusteisiin pukeutuneena.

Myös Jyväskylässä hoivakotien uusia asukkaita pidetään karanteenin omaisissa olosuhteissa.

– Näkemyksemme mukaan emme voi asettaa karanteeniin oireettomia henkilöitä. Tämä on vaikea kysymys, koska liikkuminen on periaatteessa ihmisen perusoikeus, Ilkka Käsmä sanoo.

Esimerkiksi Uuraisten tapauksessa korona päätyi palvelukotiin muistisairaan ja paljon liikkuvan henkilön mukana. Käsmän mukaan tauti pääsi sen vuoksi leviämään palvelukodissa.

Hoivakotien koronaepidemiat esiintyvätkin usein muistisairaiden ryhmäkodeissa, kertoo Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen palvelualueen johtaja Maritta Haavisto.

– Muistisairaat asukkaat liikkuvat ja koskettelevat asioita eivätkä tietenkään ymmärrä, että tauti voi levitä silloin. He tarvitsevat todella paljon ohjausta, että pystyvät noudattamaan turvatoimia.

Työvuoroja uusiksi ja työpäivät venyivät

Korona iski myös Jyväskylän Keljon pitkäaikaishoidon osastolle muutama viikko sitten. Tauti vaati osastolla yhden kuolonuhrin.

Tuolloin osaston yksi siipi rajattiin koronapotilaiden hoitoon. Työvuorot menivät uusiksi, jotta vain osa hoitajista työskenteli tartunnan saaneiden parissa. Työpäivät venyivät.

Hoitajien piti pukeutua suojavarusteisiin ennen koronapotilaiden luo menoa, mikä vei aikaa. He harjoittelivat suojavarusteiden käyttöä yhdessä joka aamu.

Hoitajat pitivät myös tiiviisti yhteyttä omaisiin, joita huolestutti, kuinka heidän läheisilleen käy.

– Se oli monille hoitajille hyvin työteliästä ja raskastakin aikaa. Toisaalta näimme, että homma toimii ja meillä on tarkat ohjeet miten toimia, jotta asukkailla on mahdollisimman turvallista olla, osastonhoitaja Päivi Syvänperä kuvaa.

Henkistä painetta helpotti muun muassa potilaan oven vierestä löytyvä kirjallinen ohje ja valmiiksi koottu hoitotarvikekärry.

– Ei tarvitse epäröidä sillä hetkellä eikä jälkikäteen, että teinkö niin kuin kuuluu tehdä, Syvänperä sanoo.

“Suojausta on hankala parantaa”

Pieksämäkeläiseen Valona-palvelutaloon korona päätyi todennäköisesti työntekijän välityksellä. Tartuntoja on todettu useilla hoitajilla.

Virus levisi henkilökunnan keskuudessa ruoka- ja kahvitauoilla. Vaikka töissä muuten pidetään kasvomaskia, ruokailun ajaksi se luonnollisesti otetaan pois.

– Kyse ei ole yhden ihmisen virheestä tai yhdestä asiasta, vaan taustalla on ikävien asioiden yhteenkertymä, sanoo ylilääkäri Aino Rubini.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ohjeistaa hoivakoteja kouluttamaan hoitohenkilökuntaansa tunnistamaan koronan oireita ja käyttämään suojavarusteita oikein. Näin onkin toimittu kaikissa kolmessa kaupungissa.

Esimerkiksi Helsingissä on tehty videoita ja mallinnuksia suojainten pukemisesta ja oikeasta käytöstä. Sitä on harjoiteltu myös käytännössä.

Muuten koronaa torjutaan hoivakodeissa tutuin keinoin: nenä-suu-suuojaimin, käsienpesulla, siivouksella ja turvaväleillä. Lisäksi työntekijät jäävät kotiin, jos heillä on vähänkään koronaan viittaavia oireita.

– Suojausta on tästä hankala parantaa. Mielestäni olemme onnistuneet hyvin ehkäisemään tartuntoja hoivakodeissa. Tämä on taistelua koronan nuolisadetta vastaan. Kilvet nostetaan ylös, mutta aina jää joku aukko, josta nuoli voi pujahtaa ja osua vanhukseen. Valitettavasti emme saa rakennettua kuplaa, jossa asukkaat olisivat täysin turvassa, toteaa Ilkka Käsmä Jyväskylästä.

Tärkeintä välttää lähikontakteja vieraillessa

Koronavirus pääsee palvelukoteihin myös vierailijoiden mukana. Sen vuoksi vierailuja rajoitetaan, eikä paikalle saa tulla flunssaoireisena.

Aivan kokonaan ovia ei voi laittaa säppiin.

– Emme voi asettaa totaalista vierailukieltoa. Palvelutalo on käytännössä asukkaiden koti, emmekä voi päättää, että ihmisen kodissa ei saisi kukaan vierailla, Ilkka Käsmä selventää.

Tilanne on toinen, jos yksikössä edes epäillään koronatartuntaa. Silloin paikan saa laittaa karanteeniin. Jyväskylässä palvelukotien karanteenit ovat Käsmän mukaan jokaviikkoisia.

– Säännöstelyä tulee väkisinkin, vaikka laki sanoo, että ei pitäisi tulla. Laitoksessa asuvan vanhuksen luona käynti ei valitettavasti voi olla täysin vapaata tällaisessa tilanteessa.

Ohjeet vieraille ovat tuttuja: Flunssaoireisena ei tulla. Paikan päällä pidetään välimatkaa, pestään käsiä ja käytetään maskeja. Muiden kuin oman omaisen kanssa ei saa olla tekemisissä.

Käsmän mukaan tärkeintä on välttää lähikontakteja.

– Toki on piinaavaa, että rakkaan omaisen lähelle ei saa mennä.

Helsingissä vierailurajoituksia tiukennettiin 20. joulukuuta asti pääkaupunkiseudun pahentuneen koronatilanteen takia. Nyt sisätiloissa voi vierailla vain yksi läheinen kerrallaan ja suositus on korkeintaan vartin vierailu. Ulkona vieraita saa olla kaksi ja käynti kestää puolisen tuntia.

Pieksämäellä ovat voimassa koronan leviämisvaiheen ohjeet ja suositukset. Niiden perusteella vierailuja sote-palveluiden yksiköissä pitäisi välttää. Valonan asukkaista suurin osa on karanteenissa ja tartunnan saaneet eristyksissä.

– Valonaan ei todellakaan nyt voi tulla vierailemaan. Ei äkkiseltään tule mieleen hyvää syytä, minkä takia kannattaisi tulla edes hyvin suojautuneena, sanoo ylilääkäri Aino Rubini.

Matti ja Liisa -kodissa tartuntojen ei epäillä levinneen uudelta asukkaalta muille, joten palvelutalo ei ole karanteenissa.

Korona lisäsi luottamusta omaan ammattitaitoon

Korona-ajan raskaudesta huolimatta osastonhoitaja Päivi Syvänperä näkee poikkeusajassa hyvääkin.

– Tämä on kirkastanut omaa ammattitaitoa ja tuonut luottamusta siihen. Asioita osataan ja opitaan.

Työyhteisön tuki ja kannustus auttaa jaksamaan.

– On tärkeää keskustella ja sanoa, mikä tuntuu hankalalta ja pelottavalta. Se on huojentavaa ja tuo voimavaroja.

Lue lisää:

Korona kaatoi lähes kaikki hoivakodin työntekijät sairaslomalle ja karanteeniin Pieksämäellä – "Ihan täysi katastrofi", sanoo palvelujohtaja

Vuonna 1987 tapahtuneesta Viking Sallyn henkirikoksesta syytetään tanskalaismiestä, jota pidettiin vuosikymmenien ajan avaintodistajana ja uhrien auttajana. Rikosta seuranneina päivinä 18-vuotias tanskalaismies kertoi tietojaan poliisille ainakin kahdessa kuulustelussa ja antoi useita haastatteluja suomalaislehdille.

Eri julkaisuissa miehen kertomus surmayöstä vaihtelee merkittävästi. Lisäksi hän kertoi uhrien vammoista niin yksityiskohtaisia tietoja, että edes uhreja hoitanut pintapelastaja ei sellaisia havainnut.

Poliisi ei ole kertonut, miksi se epäilee tanskalaismiestä rikoksen tekijäksi.

Miehen vuonna 1987 antamilla todistajanlausunnoilla on merkittävä rooli hänen osuutensa arvioinnissa. Yle esittelee tässä jutussa, mitä murhasta syytetty mies kertoi haastatteluissa ja mitä tiedetään hänen kertomuksestaan poliisille.

Tanskalaismies kiistää ehdottomasti olevansa henkirikoksen tekijä. Ristiriitaisuuksille miehen kertomuksissa voi olla täysin luonnollinen selitys. Mies ei halua kommentoida asiaa Ylelle.

Miksi uhrit olivat laivalla?

Rikoksen uhrit Klaus Schelkle, 20 ja Bettina Taxis, 22 olivat interrail-matkalla, joka oli alkanut muutama päivä aiemmin heidän kotikaupungistaan Stuttgartista. Mukana reilillä oli myös Schelklen ystävä Thomas Schmid, 21.

Schelkle ja Schmid olivat olleet ystäviä jo vuosia. Taxisin kanssa Schelkle oli seurustellut alle vuoden.

Kolmikko halusi mahdollisimman nopeasti Suomeen. Heidän matkansa ensimmäinen tavoite oli Turku ja siellä elokuun alussa alkava Ruisrock. Maanantai-iltana 27. heinäkuuta 1987 he nousivat Tukholmassa Viking Sallyyn.

Miksi tanskalaismies oli laivalla?

Laivalla oli matkustajia ainakin yhdeksästä eri kansallisuudesta. Matkustajien joukossa oli partiolaisia eri maista matkalla kansainväliselle Nordic LDS Jamboree -leirille Varsinais-Suomen Sauvoon. Leiri oli suunnattu MAP-kirkon jäsenille eli mormoneille.

Vuonna 1969 syntynyt tanskalaismies oli yksi näistä partiolaisista.

Poliisi julkaisi tietoa yön tapahtumista vuoden 1992 Poliisi kertoo -kirjassa. Poliisin mukaan osa teini-ikäisistä partiolaisista oli vaellellut ympäri laivaa koko yön, ja se oli aiheuttanut joissakin matkustajissa paheksuntaa.

Poliisi ei ole valottanut lainkaan sitä, miksi tanskalaismiehestä tuli epäilty, mutta se tapahtui vuonna 2016. Rikosta seuranneina päivinä tanskalaismies antoi useita haastatteluja suomalaiselle ja tanskalaiselle medialle.

Poliisi ei ole koskaan paljastanut tarkasti, mitä tanskalaismies kertoi esitutkinnassa 1980-luvulla. Hänen kuulustelukertomuksistaan poliisille saa tiivistetyn kuvan tuolloisen tutkinnanjohtajan vuonna 1992 kirjoittamasta artikkelista Poliisi kertoo -kirjaan.

Poliisin julkistamat tiedot

Poliisi kuuli tanskalaispartiolaista tiettävästi alustavasti jo yöllä laivalla, kun rikostutkijat olivat saapuneet alukselle helikopterilla. Varsinaisesti häntä kuulusteltiin keskiviikkona 29. heinäkuuta 1987 partioleirillä Sauvossa.

Poliisin mukaan hän oli aiemmin rikosyönä käynyt helikopterikannella. Uudelleen hän päätyi sinne aamuyöllä noin kello 3.45. Hänen mukanaan oli kaksi muuta tanskalaista partiolaista.

Ensin kannella ei näkynyt ketään muuta. Pian vuonna 1969 syntynyt partiolainen kuitenkin alkoi erottaa hämärässä liikettä. Ilmastointiaukkojen alla näkyi kaksi ihmishahmoa. Kohta oli pimeä, sillä sitä valaiseva lamppu oli rikkoutunut aiemmin.

Pojat ajattelivat ensin, että hahmot olivat tolkuttomasti humaltuneita ihmisiä, sillä hahmot yrittivät nousta¹ mutta vaipuivat aina takaisin kannelle. (Jutussa on merkitty yläviittein kohdat, joissa on merkittäviä ristiriitaisuuksia. Saman tilanteen kuvaukset on merkitty samalla numerolla.) Poliisin julkistamien tietojen perusteella partiolainen ei olisi aiemmin nähnyt Schelkleä ja Taxisia nukkumassa kannella².

Jonkin ajan kuluttua partiolainen päätti mennä lähemmäs. Silloin hän huomasi, että hahmot olivat mies ja nainen, joiden vaatteet ja kasvot olivat veressä. Myös kannella oli runsaasti verta.

Partiolaisista kaksi jäi rikospaikalle³, kun yksi lähti hälyttämään apua laivan infopisteelta.

Infopisteen hoitaja hälytti välittömästi paikalle laivan järjestysmiehen. Tämä totesi heti uhrien vammojen perusteella, että kyseessä oli väkivaltarikos.

Muun henkilökunnan avustuksella järjestymies kuljetti⁴ uhrit laivan sairaanhoitajan hyttiin. Uhrit kuljetettiin ”kantaen ja tukien”.

Turun Sanomien tiedot

Turun Sanomat haastatteli partiopoikaa partioleirillä Sauvossa oletettavasti samana keskiviikkona, kun poliisi kuuli tätä. Juttu julkaistiin torstaina. Tiedossa ei ole, millä kielellä partiopojan haastattelut tehtiin ja kuinka hyvin toimittajat ja haastateltava ymmärsivät toisiaan.

Turun Sanomien mukaan partiopoika oli nähnyt Schelklen ja Taxisin nukkumassa makuupusseissaan autokannelle johtavien portaiden alla² kolmisen tuntia aiemmin. Thomas Schmidia hän ei kertomansa mukaan nähnyt missään vaiheessa.

Lehden mukaan hän oli liikkeellä kahden ruotsalaisen partiolaisen kanssa. Kun he havaitsivat uhrit, he yrittivät nostaa¹ näitä pystyyn ja huomasit silloin, että nämä olivat vakavasti loukkaantuneet.

Tämän jälkeen kaikki kolme partiolaista ryntäsi hakemaan apua³. Matkalla vuonna 1969 syntynyt partiopoika kuitenkin muutti mielensä ja palasi uhrien luokse, kun toiset jatkoivat matkaa hälyttämään apua.

Miehen mukaan hän odotti uhrien luona kymmenisen minuuttia ennen kuin apua saapui. Koko tämän ajan uhrit olivat tajuttomia⁵.

Apu-lehden tiedot

Avun toimittaja haastatteli partiopoikaa myös leirillä Sauvossa, mutta ajankohdasta ei ole tietoa.

Haastattelussa partiopoika kertoi, että uhrit olivat löytöhetkellä makuupusseissaan¹. Jutussa mainitaan, että partiopoika huomasi uhrit, mutta luuli heidän nukkuvan. Hän kertoo ihmetelleensä näiden omituista nukkuma-asentoa. Vasta tämän jälkeen hän lähestyi uhreja ja huomasi, että nämä olivat vakavasti loukkaantuneita.

Avussa ei mainita mitään siitä, miten ja kuka hälytti apua tai auttoiko partiopoika uhrien siirtämisessä.

Samassa haastattelussa oli läsnä myös vanhempi partionjohtaja, jolla oli sama sukunimi kuin partiopojalla. Molempien haastateltavien sanomaksi on kirjattu, että he arvioivat tekijän tai tekijöiden yllättäneen uhrit nukkumasta.

Heidän mielestään tekijöitä oli ollut useita tai sitten tekijä on ”väkivahva ja riehunut mielipuolen lailla”.

Partiolaisten mukaan Taxisilla oli vamma myös kädessään. Tästä partiolaiset päättelivät, että Taxis oli yrittänyt tehdä vastarintaa.

Seura-lehden tiedot

Kaikkein seikkaperäisimmän kertomuksen tapahtumista partiopoika antoi Seuralle, jonka juttu julkaistiin 7. elokuuta 1987.

Jutun mukaan partiopoika oli nähnyt Schelklen ja Taxisin nukkumassa helikopterikannella² puolen yön aikaan. Sitä ennen hän ei ollut nähnyt kaksikkoa. Löytöhetkestä hänen kertomakseen on kirjattu uudenlainen versio:

– Kävelin helikopterikannella ja yhtäkkiä näin kolme muuta poikaa makuupussien äärellä¹. Samalla huomasin, että jotain oli vinossa. Kun menin lähemmäksi, huomasin, että verta oli joka puolella ja makuupusseissa maanneet nuoret olivat yltä päältä veressä. Poika yritti nousta ylös, sillä hän oli makuupussin ulkopuolella, mutta hän ei pystynyt nousemaan. Tyttö oli vielä puolittain makuupussin sisällä ja yritti sanoa jotain. Heidän vierellään oli tyhjiä sekä täysiä olutpulloja.

Jutun mukaan kaikki neljä säntäsivät hakemaan apua³, mutta kesken matkan vuonna 1969 syntynyt partiopoika totesi, että jonkun on jäätävä uhrien luo, joten hän palasi kannelle. Hän kertoi osaavansa ensiapua, mutta tilanteessa ei hänen mukaansa ollut mitään tehtävissä. Odottaessaan apua Schelkle istui ja tyttö yritti nousta ylös⁵.

– Lähdin jo katsomaan mihin apua hakemaan lähteneet pojat ovat jääneet, mutta samalla joku miehistöön kuuluva henkilö tulikin paikalle. Sitten vain yritimme keskittyä pitämään pahoinpidellyt nuoret aloillaan.

– Kasvoja ei oltu lyöty tai potkittu eikä pahoinpitelijä minun mielestäni ollut myöskään käyttänyt veistä. Ikään kuin niitä olisi hakattu jollain vasaran tapaisella. Heidän vartaloissaan ei näkynyt mitään haavoja.

– Tytöltä oli lisäksi veistetty yksi sormi irti.

Partiopoika kertoo haastattelussa, että hän oli mukana auttamassa siirtämään uhreja sairastuvalle⁴. Schelkle käveli tuettuna, mutta Taxisia piti kantaa.

– Minun mielestäni tyttö näytti silloin paljon huonokuntoisemmalta kuin poika. En voi uskoa, että poika on nyt kuollut.

Partiopojan mukaan henkilökunta pyysi häntä auttamaan, ja niin hän myös teki.

– Kun ensin autoimme poikaa siirtymään laivan sisälle, tyttö tuli täysin villiksi. Hän halusi mukaan. Kannoimme tytön sisään ja vaatteeni ja käteni olivat aivan veressä.

Yksityiskohdat merkityksellisiä

Tanskalaismiehen yksityiskohtaiset kertomukset yön tapahtumista ovat merkityksellisiä. Ne voivat olla olennaisia syyttäjän näytön kannalta, tai ne voivat olla merkityksellisiä tanskalaismiehen puolustukselle.

Haastatteluissa herättää ristiriitaisuuksien lisäksi huomiota tanskalaismiehen yksityiskohtainen kertomus uhrien vammoista, erityisesti huomio Taxisin sormen irtileikkautumisesta. Edes uhreja hoitanut pintapelastaja Heikki Maskulin ei Ylen haastattelussa muistanut nähneensä tällaista vammaa.

Poliisi ei ole koskaan kertonut näin tarkkoja yksityiskohtia vammoista. Se on kerrottu, että Taxisilla oli vielä vuosia tapahtuneen jälkeen vamma kädessään.

Thomas Schmid yllättyi syytteestä

Ylen ulkomaantoimittaja Tom Kankkonen haastatteli Thomas Schmidia puhelimitse lauantaina 12. joulukuuta 2020.

Schmid oli lukenut saksalaisesta lehdistöstä Ylen tiedot siitä, että jutussa on nostettu murhasyyte tanskalaispartiolaista vastaan. Schmid todennäköisesti tapasi partiopojan yöllä laivalla, mutta varma hän ei ole.

– Hän selitti minulle, että hän oli löytänyt Klausin ja Bettinan ja että joka paikassa oli verta, Schmid sanoo.

Tieto murhasyytteestä partiolaista vastaan yllätti Schmidin täysin. Tanskalaisen mahdollinen osuus ei ollut käynyt hänen mielessään.

– Ei, ei koskaan. Ajattelin, että kyse oli jostakin muusta henkilöstä, joka oli poistunut laivasta, kuten sanottiin.

Schmidin mielestä on tärkeää saada tekijä vastuuseen, oli se kuka tahansa.

– Kyllä se on minulle hyvin tärkeää. En minä tätä joka päivä mieti, mutta toki mietin: miksi, miksi, miksi?

Syytettä on määrä käsitellä Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa Turussa toukokuussa 2021. Syytettyä ei ole vangittu, ja hän aikoo saapua oikeuteen vapaaehtoisesti.

Lue lisää:

Opiskelijapari nukkui Viking Sallyn kannella makuupusseissaan, kun tappaja hyökkäsi – Turun poliisin mukaan 33 vuotta vanha murha on selvinnyt

Viking Sallyn henkirikoksesta sai murhasyytteen partiopoika, joka kertoi löytäneensä uhrit – antoi 1987 haastatteluita, kuinka auttoi uhreja

WASHINGTON Pääkaupungin kaduilla marssi taas lauantaina lippispäisiä presidentti Donald Trumpin kannattajia.

Miljoonan marssijan tavoite jäi haaveeksi. Kahdessa eri mielenosoituksessa oli kummassakin useita tuhansia ihmisiä.

Nimekkäimmät puhujat taisivat olla mainoksista tuttu ”tyynymies” Mike Lindell ja entinen turvallisuusneuvonantaja Michael Flynn, jolle Trump antoi pari viikkoa sitten armahduksen.

Tyyny-Mike ja Flynn ovat nousseet Trumpin luottomiehiksi Rudy Giulianin sairastuttua koronaan. Flynn vannoi katupuheessaan oikeustaistelujen jatkuvan.

Todennäköisesti näin tapahtuu.

Korkeimman oikeuden päätös olla ottamatta edes käsittelyyn neljän osavaltion tulosten mitätöimistä kuitenkin hautasi Trumpin jatkohaaveet. Kyseistä kannetta ajoi Texasin osavaltion oikeusministeri ja siihen liittyi mukaan konservatiivipoliitikkoja eri puolilta maata.

Presidentinvaalin delegaatit eli valitsijat kokoontuvat maanantaina äänestykseen. Äänet ovat Joe Bidenille 306-232, joten mahdollinen muutaman valitsijan lipeäminen Trumpin puolelle ei lopputulosta muuta.

Trumpin voittoon tarvitsemat 38 eivät leiriään enää vaihda.

Bidenista tulee presidentti tammikuun 20. päivänä.

Flynn sanoi Washingtonin kadulla, että republikaanit yrittävät vielä saada kongressin kumoamaan valitsijaäänestyksen tuloksen. Se on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Tuon tammikuun 6. päivänä pidettävän istunnon kiinnostavin kysymys onkin se, kuinka moni republikaani vielä asettuu tukemaan Trumpia?

Korkeimman oikeuden päätöksessäkään uutispommi ei ollut enää Trumpia tukevan kanteen mitätöinti vaan se, että 126 republikaania tuki sitä.

Myös konservatiivipiireissä pöyristellään pelkistä poliittisista syistä kanteen hyväksyneitä kongressiedustajia. He tiesivät, että päteviä todisteita ei ollut.

Republikaanipuolueen entinen puheenjohtaja Michael Steele luonnehti kannetta perustuslain vastaiseksi hyökkäykseksi, joka tahraa näiden poliitikkojen mainetta pitkään.

Steele saattaa olla väärässä.

On mahdollista, että se päinvastoin vain kasvatti näiden republikaanien mainetta omien äänestäjiensä keskuudessa.

Quinnipiacin yliopiston mittauksen mukaan 77 prosenttia republikaaniäänestäjistä pitää vaaleja vilpillisinä. Tämä siitäkin huolimatta, että näyttöä vilpistä ei ole. Trumpin kampanjan nostamat 40 kannetta ovat yksi toisensa perään kaatuneet.

Trump on kuitenkin Yhdysvaltain suosituin republikaani. Puolueen näköpiirissä ei ole ketään muuta, joka voisi yltää Trumpin kannatuslukuihin.

Tämä on kova paikka Trumpia hampaat irvessä äänestäneille konservatiiveille.

Heitä on paljon. Olen jutellut vaalien jälkeen useiden republikaaniäänestäjien kanssa, jotka ovat kertoneet hämmennyksestä, jopa identiteettikriisistä.

He eivät haluaisi hypätä demokraattileiriin, koska vastustavat aborttia ja erilaisia veroja, mutta eivät haluaisi olla enää samassa leirissä Trumpin peruskannattajien kanssa.

Tuota katutappeluun valmista Trump-väkeä vyöryi lauantaina lava-autoilla Washingtoniin. Kansanliike aikoo järjestää jatkossakin mielenosoituksia pääkaupungissa.

He tappelevat häviäjän puolesta.

Istuvalla presidentillä on Yhdysvaltain järjestelmässä huomattava etulyöntiasema. Sen menettäminen on suuri epäonnistuminen niin presidentille itselleen kuin puolueelle. Trumpille tappion myöntäminen tuntuu olevan ylivoimaisen nöyryyttävää.

Trump on toisen maailmansodan jälkeen neljäs Yhdysvaltain johtaja, joka on hävinnyt jatkokauden vaaleissa. Heistä kolme on ollut republikaaneja.

Poikkeuksellisen suuri 74 miljoonan äänen potti ei riittänyt Trumpille. Biden keräsi yli 80 miljoonaa ääntä.

Ne ovat tulevien vaalien pesämuna, josta muutkin republikaanit haluaisivat nyt palasen.

Korjattu 13. joulukuuta kello 16.40 valitsijoiden lukumäärä, joiden lipeäminen muuttaisi vaalin tuloksen.