Yhdysvalloissa korkein oikeus on linjannut, että presidentti Donald Trumpin hallinto voi jättää paperittomat siirtolaiset huomiotta väestönlaskennassa. Asiasta kertovat useat yhdysvaltalaismediat.

Korkeimman oikeuden perjantainen lausunto syntyi äänin 6–3. Hallinnon linjaa puolustivat konservatiivisemmat tuomarit, joista kolme on Trumpin nimittämiä. Tuomarien mukaan noin parinkymmenen osavaltion sekä usean kansalaisjärjestön nostama kanne oli ennenaikainen.

On kuitenkin mahdollista, että asia palaa vielä korkeimman oikeuden käsittelyyn. Esimerkiksi kansalaisoikeusjärjestö ACLU:n lakimies sanoi järjestön jatkavan oikeustoimia, mikäli hallinto päättää soveltaa linjausta paperittomien ihmisten jättämisestä väestönlaskennan ulkopuolelle, kertoo Hill-lehti.

– Jos hallinto todella yrittää soveltaa linjaustaan, nostamme kanteen. Ja me voitamme, sanoi ACLU:n lakimies Dale Ho.

Tuomarit: Juridinen arviointi tässä vaiheessa hankalaa

Hillin mukaan konservatiivituomarien perjantainen linjaus kertoo osittain siitä, että Trumpin hallinnolla voi olla vaikeuksia toteuttaa presidentin kesäistä määräystä paperittomien ihmisten poistamisesta laskennasta.

Trump esitti heinäkuussa, että väestönlaskennasta vastaavan ministerin olisi raportoitava presidentille kaksi eri lukua, joista toisesta paperittomat siirtolaiset olisi jätetty pois.

Trump voisi täten esittää kongressille pienemmän luvun, jossa ei ole mukana paperittomia siirtolaisia. Tätä lukua käytettäisiin pohjana esimerkiksi edustajainhuoneen paikkajakoon.

Konservatiivituomarien lausunnon mukaan on mahdollista, että presidentin linjaukset osoittautuvat toteuttamiskelvottomiksi tai ainakin sellaisiksi, ettei kanteen jättäjille aiheudu haittaa. Tuomarien mielestä asiassa on tässä vaiheessa hankala esittää juridista arviota, Hill kertoo.

Enemmistön näkemystä vastusti kolme liberaalituomaria. Hillin mukaa he kirjoittivat lausunnossaan muun muassa hallintoa koskevien säännösten ja vuosikymmeniä jatkuneen käytännön osoittavan, että paperittomia siirtolaisia ei voi jättää laskennan ulkopuolelle vain paperittomuuden perusteella.

Laskennan deadline häämöttää

Uutiskanava CNN:n mukaan laskennan tulosten takaraja on vuoden lopussa, mutta laskentaa suorittavat viranomaiset ovat ilmoittaneet, että aikataulusta on vaikea pitää kiinni. Jos laskennat tulokset valmistuvat vasta tammikuun 20. päivän jälkeen, pääsee tuleva presidentti Joe Biden arvioimaan asiaa.

Lokakuussa korkein oikeus antoi Trumpin hallinnolle luvan keskeyttää väestönlaskenta ennen aikojaan, jotta tulokset ehdittäisiin saada valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä.

Perustuslain edellyttämä väestönlaskenta tehdään kymmenen vuoden välein. Väestönlaskenta ratkaisee esimerkiksi edustajainhuoneen paikkojen ja presidentinvaalien valitsijoiden jakautumisen eri osavaltioiden kesken.

Toteutuessaan Trumpin hallinnon malli voisi viedä poliittista valtaa osavaltioilta, joissa on paljon paperittomia siirtolaisia, kuten demokraattilinnake Kalifornialta. Osavaltiot, joissa on vähemmän maahanmuuttajaväestöä, hyötyisivät. Mallin on arvioitu hyödyttävän republikaaneja tulevien vuosien vaaleissa.

Yhdysvalloissa on arvioilta noin 11 miljoonaa maahanmuuttajaa, jotka asuvat maassa laittomasti. Hallinnon linjan vastustajat ovat sanoneet, että Trumpin linja rikkoo perustuslakia ja väestönlaskentaa koskevaa liittovaltion lakia.

Aiheesta lisää:

Yhdysvaltain korkein oikeus käsittelee Trumpin suunnitelmat jättää paperittomat siirtolaiset väestönlaskennan ulkopuolelle

Yhdysvaltalaismediat: Korkein oikeus antaa Trumpin hallinnon lopettaa väestönlaskennan ennen aikojaan

Oikeus tyrmäsi Trumpin väestönlaskenta-aloitteen – "Täysin lainvastainen"

Pääsiäismaanantaina vuonna 2018 tapahtui Pudasjärventiellä Ranuan keskustan lähellä liikenneonnettomuus, joka johti kahden henkilön kuolemaan ja yhden halvaantumiseen.

Onnettomuuden aiheuttanutta autoa ajanut ex-alppivalmentaja sai keskiviikkona ehdollisen vankeustuomion kahdesta kuolemantuottamuksesta.

Kuolleiden omaiset ja onnettomuudessa halvaantunut henkilö kokevat, että he eivät saaneet oikeutta poliisitutkintaan ja sitä seuranneeseen oikeuskäsittelyyn liittyvien puutteiden vuoksi. Kaksi syytekohtaa jouduttiin perumaan syyteoikeuden vanhenemisen takia.

Esimerkiksi kolarissa halvaantunut nuori alppihiihtäjä Nette Kiviranta ei voinut hakea oikeudessa korvauksia kärsimyksistään, koska syyte kaatui käräjäoikeuden virheeseen. Myös onnettomuudessa kuolleen avioparin lapset pitävät Kivirannan kohtaloa epäoikeudenmukaisena.

Raju törmäys suoralla tiellä

Poliisin esitutkinnan mukaan etelästä tullut Audi-merkkinen henkilöauto ajautui vastaantulevien kaistalle ja törmäsi Ouluun matkalla olleen Skoda-merkkisen henkilöauton keulaan puolenpäivän aikoihin 2. huhtikuuta 2018.

Sää oli tapahtumahetkellä poutainen, lämpötila plussan puolella ja asfaltti kuiva. Onnettomuus tapahtui pitkällä suoralla, jossa oli hyvä näkyvyys. Tiellä oli 80 kilometrin tuntirajoitus.

Tiellä ei ollut jarrutusjälkiä ennen törmäyskohtaa. Kumpikin auto ajautui noin 20 metrin päähän törmäyskohdasta.

Kolarin rajuudesta kertoo myös se, että Skodassa olleet kaksi henkilöä, oululainen aviopari, kuolivat onnettomuuspaikalla välittömästi.

Audi oli Ski Sport Finlandin käytössä. Siinä matkustanut Nette Kiviranta halvaantui selkäydinvamman vuoksi, todennäköisesti pysyvästi. Hän oli juuri voittanut mitalin alppihiihdon nuorten SM-kisoista Tahkolla.

Toinen Audin kyydissä ollut alppihiihtäjä loukkaantui vain lievästi.

Audia ajoi Ski Sport Finlandin valmentaja. Hän loukkaantui onnettomuudessa ja joutui sairaalaan sekä sairauslomalle noin viideksi kuukaudeksi. Poliisille annetun lääkärilausunnon mukaan on kuitenkin todennäköistä, että hänelle ei jää pysyviä vammoja.

Tutkijoita ei kiinnostanut selvittää ajonopeutta

Kolarin jälkeen alkoi selvitys siitä, miksi Audi päätyi väärälle kaistalle ja törmäsi toiseen autoon.

Heti kolarin jälkeen Audin kuljettaja sanoi poliisille, että hän oli nukahtanut rattiin. Mies lähti matkaan aikaisin aamulla Tahkolta, ja määränpäänä oli Levi.

Toinen kysymys oli se, millaisella nopeudella Audi kulki onnettomuustilanteessa. Kuljettaja sanoi itse poliisille esitutkinnan aikana, että hän arvioi nopeudeksi noin 80 km/h, mutta että hänellä ei ole tarkkaa mielikuvaa siitä.

Kaksi todistajaa kertoi poliisille, että he näkivät Audin ennen onnettomuutta ja kiinnittivät huomiota kovaan vauhtiin ja kiireiseen ajotyyliin. Kumpikin kertoi, että Audi yritti ohitusta useamman kerran ennen kuin pääsi heistä ohi.

Ajotyyli oli kiireinen. Kävi kuikkimassa vastaantulevien puolella ohituspaikkaa. Ja hirveää kyytiä ohitse. Todistaja poliisin esitutkinnassa

Toisen todistajan mukaan näkyvyys oli ohituksen aikana niin huono, ettei itse lähtisi siinä tilanteessa ohittamaan.

Jostakin syystä poliisi ei selvittänyt Audin nopeutta onnettomuushetkellä, vaikka kuolonuhrien omaiset tätä pyysivät. Nopeus olisi ollut selvitettävissä tarkasti lähettämällä Audin ajotietokone Saksaan.

Tutkinnanjohtaja keskusteli omaisten pyynnöstä syyttäjän kanssa. Lisätutkintaa ei tehty.

Tämän jälkeen kuolonuhrien omaiset teettivät omalla kustannuksellaan simuloinnin kolariautojen nopeuksista Suomen Vahinkotarkastus SVT:ssä.

SVT:n arvion mukaan Audin nopeus oli törmäyshetkellä 120–134 km/h, eli 40–54 kilometriä yli nopeusrajoituksen. Skodan nopeus oli rekonstruktion mukaan noin 50–55 km/h.

SVT toteaa arviossaan, että laskelmat antavat tulokseksi todennäköisesti todellista pienempiä lukemia.

"Törkeän teon kuvaus ei täyttynyt"

Audin kuljettaja sai syytteet kahdesta kuolemantuottamuksesta, vammantuottamuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta marraskuussa 2019.

Syytetty kiisti kaikki syytteet. Syytetty kiisti myös ajaneensa ylinopeutta onnettomuustilanteessa.

Hän tosin sanoo, että ei muista tapahtumia ennen kolaria – esimerkiksi sitä, oliko hän nukahtanut rattiin ja miksi hänen kuljettamansa auto mahdollisesti ajautui vastaantulevien kaistalle.

Syyttäjä Anita Haapakoski ei nostanut syytteitä törkeistä rikoksista. Haapakosken mukaan siihen ei ollut mahdollisuutta.

– Törkeän teon kuvaus ei tässä täyttynyt.

Esimerkiksi liikenneturvallisuuden vaarantaminen muuttuu vallitsevan oikeuskäytännön mukaan yleensä törkeäksi silloin, kun ylinopeutta on yli 50 kilometriä tunnissa. Tässä tapauksessa ylinopeutta oli mahdollisesti alle sen, eikä Haapakosken mukaan ollut muita syitä koventaa syytettä törkeäksi.

Kuolonuhrien omaiset olisivat halunneet, että kuljettajaa olisi syytettävä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä kahdesta törkeästä kuolemantuottamuksesta. Heidän mukaansa syytetyn ajaman auton nopeus oli todennäköisesti yli 130 kilometriä tunnissa.

Omaiset eivät kuitenkaan vaatineet oikeudessa syytteitä korotettaviksi. Heidän mukaansa ajonopeudesta ei nyt ollut pitävää todistetta, joten se olisi ollut turhaa.

He ovat myös nostaneet esille syytetyn aiemmat tuomiot rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta vuonna 2005 sekä törkeästä liikenteen vaarantamisesta vuonna 2007.

Syyttäjällä ei ollut tietoa syytetyn aiemmista tuomioista. Haapakosken mukaan on todennäköistä, että ne eivät olisi vaikuttaneet asiaan.

– Jokainen teko arvioidaan kuitenkin aina erikseen.

Oikeus teki virheen

Lapin käräjäoikeus toimitti haasteen syytetylle keväällä 2020. Käräjätuomari Teija Simula-Mobergin mukaan käräjäsihteeri lähetti haasteen postitse, eikä pyytänyt haastemiestä toimittamaan sitä, vaikka epäillyt rikokset olivat vaarassa vanhentua.

Syytetyn ilmoitus haastehakemuksen tiedoksisaannosta tuli käräjäoikeuteen 12.5.2020, jolloin haasteen katsotaan tulleen perille.

Syyteoikeus liikenteen vaarantamisesta ja vammantuottamuksesta kestää kaksi vuotta. Oikeudenkäynti koski tapahtumia huhtikuulta 2018, joten nämä syytekohdat olivat jo ehtineet vanhentua.

Tämän vuoksi oikeudessa käsiteltiin vain kaksi syytekohtaa, jotka koskivat kuolemantuottamuksia. Syytteet liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vammantuottamuksesta eivät päässeet oikeuteen asti.

Jos syytteet olisivat käsitelleet törkeitä rikosnimikkeitä, ne eivät olisi vanhentuneet. Törkeiden rikosten kohdalla vanhenemisaika on pidempi.

Suomen Kuvalehden mukaan tämä ei olisi ollut ainoa vanhenemistapaus Lapin käräjäoikeudessa viime aikoina.

"Jouduin tekemään päätöksen, että annan asian olla”

Kolarissa halvaantunut Nette Kiviranta kokee, että hän ei saanut lainkaan oikeutta. Kun oikeudessa ei käsitelty hänen vammautumistaan omana syytekohtanaan, hän ei voinut myöskään hakea korvauksia henkisestä kärsimyksestä.

Kiviranta sanoo, että olisi ehkä hakenut korvauksia oikeudenkäynnissä. Häntä koskevien syytteiden vanhentumisen jälkeen hänen asianajajansa kuitenkin sanoi, että niitä voi olla vaikeaa saada enää läpi.

– Jouduin tekemään päätöksen, että annan asian olla, ja jouduin hyväksymään elämäni suurimman vääryyden toistamiseen.

Korvausvaatimus ei ole periaatteessa vielä vanhentunut, sillä vanhentumisaika tällaisille korvauksille on kolme vuotta. Periaatteessa Kiviranta voisi halutessaan vielä hakea korvauksia, mutta eri asia on se, onko niitä mahdollista enää saada.

Asianomistajat ovat kuitenkin saaneet korvauksia vakuutusyhtiöiltä.

Nette Kiviranta kotiutui kuntoutuksesta jo reilut neljä kuukautta onnettomuuden jälkeen. Hän palasi lukion urheiluluokalle syksyllä 2018. Hän on myös alkanut harjoitella paraurheilijan uraa varten. Vastikään hänet valittiin alppihiihdossa paralympiajoukkueen valmennusrinkiin.

Lue lisää: Kolariautossa Nette Kiviranta keskittyi vain hengittämiseen, nyt kaikkeen siihen, mikä elämässä yhä on hyvin – Näin rakentuu mieli, jota kriisi ei muserra

"Tässä prosessissa moni saisi hävetä"

Onnettomuudessa kuolleen pariskunnan lapset ovat myös tyytymättömiä tuomioon. Yhden sisaruksen mukaan he pitävät tuomiota liian lievänä, olkoonkin että se on vallitsevan oikeuskäytännön mukainen.

Hän kummeksuu erityisesti sitä, että poliisilla ei ollut halua selvittää kolariautojen nopeutta. Se olisi voinut vaikuttaa siihen, onko sittenkin kyse törkeistä rikoksista.

– Se oli järkytys, että esitutkinnassa ei selvitetty ajoneuvojen nopeuksia lainkaan, vaikka me omaiset vaadimme sitä.

Loppujen lopuksi käräjäoikeus käytti tuomiossaan tietoja simuloinnista, jonka omaiset olivat teettäneet. Oikeus päätti myös korvata simuloinnista aiheutuneet kulut omaisille, koska se käytti sitä perusteluissaan tuomiossa.

Toinen kuolleen avioparin lapsista sanoo, että prosessi on ollut omaisille pitkä ja raskas.

– Syytteen nostamiseen kului luvattoman kauan aikaa, eikä aika valitettavasti lisännyt laatua. Tämä aika tuntui pitkältä ja rankalta, sillä asioista ei saanut puhua ennen oikeudenkäyntiä vaan kaikki asian käänteet piti pitää omassa tiedossa. Mielestäni kaikki tämä hidastaa ja vaikeuttaa normaalia surutyötä.

– Molempien vanhempien yhtäkkinen, yllättävä menetys on jo itsessään traumaattinen kokemus, ja tällainen prosessi tekee siitä vielä rankemman. Tuntui, että viha, raivo, katkeruus, tyrmistys ja epäusko ovat niin pinnalla. Mielestäni tässä prosessissa moni saisi hävetä.

Käräjäoikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen. Siitä voi vielä valittaa hovioikeuteen.

Oikeus tuomitsi ehdolliseen vankeuteen

Lapin käräjäoikeus antoi jutussa tuomionsa 16.12. Oikeus katsoi, että syytetty nukahti rattiin väsymyksen vuoksi. Oikeuden mukaan ajonopeus oli törmäyshetkellä 120–134 km/h – eli omaisten tekemän rekonstruktion mukainen.

Syytetty on siten syyllistynyt kahteen kuolemantuottamukseen.

Koska syytetty myös itse loukkaantui onnettomuudessa, oikeus katsoi riittäväksi rangaistukseksi kolmen kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Lisäksi hänet velvoitettiin korvaamaan erilaisia kustannuksia yhteensä hieman yli 13 000 euroa ylikorkoineen. Hän joutuu korvaamaan muun muassa kuolonuhrien omaisille heidän teettämänsä rekonstruktion, jonka tuloksia oikeus käytti perusteluissaan.

Lapin käräjäoikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen. Yle ei ole tavoittanut tuomion saanutta miestä kommentoimaan asiaa.

Ski Sport Finlandin toimitusjohtaja Iiro Kaukoniemi kertoo, että tuomittu henkilö oli aikanaan määräaikaisella sopimuksella töissä organisaatiossa, mutta sopimus on päättynyt ennen kuin hän aloitti toimessa.

– Hän ei ole enää työsuhteessa, eikä missään muussakaan suhteessa meihin.

Yle ei julkaise tuomitun nimeä, koska hän ei ole merkittävässä asemassa ja tuomio on näin lievä. Myöskään uhrien nimien julkaiseminen ei ole tässä perusteltua.

Lue lisää: Suomen maajoukkuevalmentaja ja kaksi alppiurheilijaa loukkaantuivat kuolonuhreja vaatineessa autokolarissa Ranualla

Noin 19 500 asukkaan Mustasaaressa jäljitetään parhaillaan lauantaina 19.12. kuumeisesti koronalle altistuneita.

Kunnassa on löytynyt muutamassa päivässä useita koronaketjuja, pari pientä ja yksi suuri. Moni on jo joutunut karanteeniin.

Ainakaan suurimman ketjun tartuntalähde ei ole tiedossa.

Ylilääkäri Sofia Svartsjö on ollut lauantai-iltapäivään mennessä puhelimessa tuntikausia. Jokainen kynnelle kykenevä on haalittu jäljjitystyöhön, joka jatkuu vähintään koko viikonlopun.

– Pelkästään kaksi tartunnan saanutta altisti jo 60 ihmistä, joten nyt kun tartunnan saaneita on 26, altistuneita on satoja, hän huokaa.

Kunta ryhtyi heti toimiin, kun ensimmäiset koronatapaukset löytyivät kuluneella viikolla yläkoulusta. Kaikki oppilaat ja heidän perheenjäsenensä testattiin torstaina 17.12.

– Tuli monta positiivista ja valtaosa heistä oli täysin oireettomia, Svartsjö kertoo.

Oireettomia tai vähäoireisia koronankantajia

Ehkä juuri oireettomuuden tai hyvin vähäisten oireiden takia viruksen kantajat eivät ole tienneet sairastuneensa koronaan, ja tauti on päässyt leviämään kulovalkean lailla myös alakouluun, päiväkotiin ja palveluasumisyksiköihin.

Jäljitysryhmä ja kunnan kriisiryhmä kokoontuvat vielä lauantai-illalla 19.12.

– Ehkä sitten osaamme kertoa jo tarkemmin altistuneiden määrän. Myös uusia koronatestejä on tehty pitkin päivää.

Ylilääkäri Sofia Svartsjö pelkää, että tartuntojen määrä ja sitä myötä myös altistuneiden joukko kasvaa viikonlopun aikana. Karanteeniin joutuminen pistää myös monen joulunviettosuunnitelmat uusiksi.

Nämä jo tiedetään:

Koulut olivat etäopetuksessa eilen ja tänään. Esikoulu ja päiväkodit on suljettu.

Tuorempien tietojen mukaan Solgårdin ja Elviran palveluasumisyksikössä on todettu koronatartunta yhteensä kolmella henkilöllä. Henkilökunnan ja asiakkaiden koronatestaus on käynnissä.

Smedsby-Böle yläkoulussa on todettu kolme koronavirustartuntaa. Altistuneiden jäljitys on käynnissä, ja asianomaisten huoltajia on informoitu.

Solbackenin päiväkodissa on todettu tähän mennessä yksi koronatapaus. Altistuneita jäljitetään myös Smedsby-Bölen esikoulussa. Päiväkoti Nappulatähdessä ei ole todettu yhtään koronatartuntaa.

Sotilasliitto Nato sanoo tarkastavansa tietojärjestelmänsä Yhdysvaltain hallinnon kohteita vastaan suunnatun kyberhyökkäyksen takia.

– Tällä hetkellä ei ole todisteita siitä, että tietoverkkoihimme olisi murtauduttu. Asiantuntijamme jatkavat tilanteen selvittämistä. Tarkoituksena on tunnistaa ja vähentää tietoverkkojemme mahdollisia riskejä, sanoi Naton edustaja uutistoimisto AFP:lle.

Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeo on jälleen syyttänyt Venäjää vastikään paljastuneesta massiivisesta kyberhyökkäyksestä Yhdysvaltojen hallinnon kohteita vastaan. Pompeon mukaan on "melkoisen selvää", että asialla on ollut Venäjä.

Presidentti Donald Trump puolestaan sanoi median paisuttelevan Venäjän mahdollista roolia. Trumpin mukaan iskun takana saattaa hyvin olla myös Kiina.

Lue myös: Yhdysvallat suunnittelee kahden konsulaatin sulkemista Venäjällä

Hyökkäys paljastui viime viikonloppuna. Liittovaltion poliisi FBI ja tietoturvavirasto CISA varoittivat jokunen päivä sitten, että hyökkäys jatkui edelleen.

– Tämä uhka muodostaa vakavan vaaran, CISA on tähdentänyt.

Uhan poistaminen on viraston mukaan erittäin monimutkaista ja haastavaa.

Hyökkäyksessä tietoverkkoihin on ujutettu haittaohjelma. Hakkerien epäillään tunkeutuneen järjestelmiin hyödyntäen verkkohallintatyökaluista vastaavan SolarWindsin ohjelmistopäivityksiä.

Hyökkäyksen kohteiksi ovat tiettävästi joutuneet muun muassa Yhdysvaltojen valtiovarain- ja kauppaministeriöt.

Maan energiaministeriö on vahvistanut, että haittaohjelma oli pääsyt myös sen tietojärjestelmään, mutta yhteydet saastuneisiin osiin on katkaistu. Haittaohjelma ei ministeriön mukaan ole päässyt kansallisen turvallisuuden kannalta olennaisiin tietoverkon osiin, kuten ydinturvallisuushallintoon.

Haittaohjelman uhreja myös muissa maissa

Microsoftin tiedossa oli myöhään torstaina yli 40 asiakasta, joihin haittaohjelma on iskenyt. Niistä noin 80 prosenttia on Yhdysvalloista, mutta kohteita on löytynyt myös muun muassa Belgiasta, Britanniasta, Kanadasta ja Espanjasta.

– On selvää, että uhrien määrä ja sijaintipaikat lisääntyvät, johtaja Brad Smith Microsoftista sanoi blogissaan.

– Tämä ei ole "tavanomaista vakoilua" edes digitaalisella aikakaudella.

Tietoturvavirasto CISA ei ole yksilöinyt, mitä tahoa tai keitä hyökkäyksestä epäillään. Sen sijaan yksityiset tietoturvayhtiöt ovat viitanneet hakkereihin, jotka ovat kytköksissä Venäjän hallintoon.

Myös Pompeo esitti jo maanantaina arveluja Venäjän osallisuudesta.

Venäjä on kiistänyt syytökset.

Lue myös:

Venäläiset hakkerit murtautuivat Yhdysvaltojen valtiollisiin järjestelmiin mittavassa operaatiossa – CIA:n entinen johtaja: “Ehkä vahingollisin isku koko Yhdysvaltain kyberhistoriassa”

Vuosi on ollut raskas. Myös nuorille.

Vakavaan väkivaltaan on syyllistynyt alaikäisiä poikkeuksellisen paljon.

Tämän vuoden aikana jo 49 alaikäistä on epäiltynä henkirikoksesta. Se on karmea määrä.

Poliisin tilastoissa henkirikoksiin luetaan tapon ja murhan lisäksi näiden yritykset. Tämän vuoden tilastossa suurin osa tapauksista on ollut tapon yrityksiä.

Tiedot selviävät Ylen poliisihallitukselta saamista tuoreista tilastoista, jotka ulottuvat joulukuun 9. päivään asti. Helsingin Koskelan murhasta epäillään kolmea 16-vuotiasta, Vallilan henkirikosepäilyssä mukana oli vielä nuorempia lapsia.

Viime vuonna koko vuoden ajalta henkirikoksesta epäiltiin kahdeksaa alaikäistä.

Nuorten tekemistä rikoksista ja väkivallasta on keskusteltu pitkin syksyä.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) otti kantaa nuorison pahoinvointiin marraskuussa twiitissään: "Nuorten väkivaltaan ja jengiytymiseen on puututtava nyt, kun vielä voimme välttää tilanteen kärjistymisen".

Lähdimme jalkautuvien nuorisotyöntekijöiden mukana joulukuisena perjantai-iltana kiertelemään Helsinkiä ja kysyimme kauppakeskuksissa ja asemilla aikaa viettäviltä nuorilta, mitä he ajattelevat juuri nyt väkivallasta ja turvallisuudesta.

Jutussa esiintyvien nuorten nimet on muutettu heidän suojelemisekseen.

Kello 17.30–18.30 Itäkeskus

Nuorisotyöntekijä Anki Herlin seisoskelee ja vitsailee kahden mieskollegansa kanssa koleana joulukuisena perjantai-iltana Helsingin Itäkeskuksessa.

He siemailevat jälkiruokakahvia. He ovat käyneet tankkaamassa murua rinnan alle, koska ilta tulee olemaan pitkä.

Helsingin Nuorisotyö raiteilla -hankkeen työntekijä Anki Herlin kollegoineen on jalkautunut jälleen illaksi Helsingin kaduille. Joka ilta he ja lukuisat muiden järjestöjen ja kaupunkien jalkautuvat nuorisotyöntekijät kulkevat kauppakeskuksissa eri puolilla kaupunkia. Ajelevat metrolla sinne, missä nuoret ovat.

Talskilla, eli Tallinnanaukiolla, paljon aikaansa viettävät Johanna ja Eveliina pyörähtävät vaihtamaan kuulumisia.

He ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Itiksessä pyörii entistä enemmän nuorempia porukoita, joissa on usein samat naamat.

– On tosi paljon nuoria alaikäisiä, jotka pahoinpitelee. Se tuntuu tosi oudolta. Kun olin nuorempi, niin ei silloin ollut kauheasti sellaista, vaan juuri nykypäivänä, sanoo 18-vuotias Eveliina.

– Se on ihan hirveää.

Tytöt epäilevät, että vanhemmat ryhmissä pyörivät, houkuttelevat nuorempia tekemään rikoksia, koska heille itselleen seuraukset saattaisivat olla kovempia. He uskovat, että huumeet ovat usein mukana kuvioissa.

– Nykyään käytetään aika paljon huumeita, koska niitä saa niin helposti kaikkialta ja tosi halvalla, sanoo Johanna.

Aukiolla juoksentelee nuorempien poikien porukka. Heistä kaksi kertoo asuvansa lastensuojelulaitoksessa.15-vuotias Karim kertoo, että syitä ovat "koulu ja rikokset".

Hän kertoo odottelevansa oikeudenkäyntiä, joka pidetään vielä tämän vuoden puolella.

– Törkeä ryöstö ja lievä ampuma-aserikos, hän kertoo syyksi.

Kun kysyn, miltä se tuntuu, hän vastaa:

– Ei ole hyvä juttu.

Syytä teoille hän ei osaa sanoa.

– Joskus pitää tehdä tyhmyyksiä.

Pojat sanovat, etteivät tee porukalla tyhmyyksiä.

– Me ei olla mitään wanna be gangstereita, yksi heistä naureskelee.

Pojat puhuvat toisistaan termeillä veli ja perhe. Jengejä ei heidän mielestään ole.

– Me ei olla mikään rikollisporukka, me ollaan Suomessa, muista se, Hassan sanoo.

Keskusteluamme seurannut aikuinen mies huikkaa väliin, että kyllä Suomessa on jengejä.

Mies on 27-vuotias Ali. Hänellä on musta maski naamallaan, kaula on tatuoitu.

– Totta kai täällä on jengejä, hän toteaa.

Hän sanoo, että on liivijengejä, jotka ovat rikollisjärjestöjä, mutta uutena ilmiönä ovat kuluvan vuoden aikana syntyneet nuorisojengit. Alin mukaan näihin kuuluu 12–17-vuotiaita nuoria, joilla ei ole tekemistä ja jotka eivät tunne kuuluvansa mihinkään.

Lapsena Suomeen Irakista tulleella miehellä on omien sanojensa mukaan rikostausta. Hän kertoo seuranneena sukulaispoikansa tekemisiä. Alin mukaan sukulaispoika kuuluu kuvatun kaltaiseen kaveriporukkaan, ja siksi hän tuntee asian.

– Kuulostaa karulta, mutta he miettivät porukalla, ketä he voisivat mennä vähän ojentamaan. Yleensä he kuuluvat kaikki siihen samaan piiriin, jossa on alkoholia ja huumausaineita.

– Se on tosi vaarallista, kun nuorilla ei ole suodatinta ja he katsovat isommilta mallia ja tekevät asiat paljon törkeämmin, hän sanoo.

15-vuotias Karim haluaa vielä kertoa, ettei hän ole kajonnut ulkopuolisiin.

– Mun tyhmyydet eivät ole sellaisia, että olisin varastanut joiltakin ihmisiltä, jotka kävelevät kadulla. En voi tarkemmin sanoa, millaisia mun tyhmyydet on.

Liittyykö niihin jotain riitaa tai huumejuttuja?

– Joo, jotain semmosia, hän sanoo vaisuna.

Kello 18.30 metro Itäkeskus-Vuosaari

Joku on ottanut taas hatkat lastenkodista.

Lähdemme jalkautuvien nuorisotyöntekijöiden matkassa kohti Vuosaarta, minne karkulainen on nuorisotyöntekijöiden mukaan tulossa.

Metrossa työntekijät viestittelevät puhelimillaan kiivaasti muiden tänä iltana nuorista huolehtivien kanssa.

Keskusteluryhmissä nuorisotyöntekijät, poliisit ja vartijat viestittelevät toisilleen, missä kukin on, minne he ovat menossa, mitä illan aikana tapahtuu, missä nuoria on ja minne nuoret ovat menossa.

Aikuiset seuraavat myös nuorten omia chatteja.

Tänä iltana ei näyttäisi ainakaan vielä olevan mitään erityisiä isoja kokoontumisia. Oulunkylässä on ryhmä ostarilla juhlimassa.

Viestin mukaan nuoret ovat kuitenkin häipyneet "kuin tuhka tuuleen" ennen nuorisotyöntekijöiden tuloa paikalle.

Chatit laulavat koko ajan.

– On olemassa erilaisia porukoita, mutta en todellakaan kutsuisi niitä jengeiksi, koska jengit ovat järjestäytynyttä rikollisuutta, sanoo Helsingin Nuorisotyö raiteilla -hankkeen työntekijä Anki Herlin.

Herlinin mukaan nuorilla on laajat verkostot sosiaalisen median kautta. Pääkaupunkiseudun nuoret liikkuvat yhdessä ja viettävät aikaa erilaisissa paikoissa.

Viime syksynä monena viikonloppuna satoja nuoria kokoontui eri puistoihin. Kymmeniä vuosia nuorisotyötä Helsingissä tehneen Herlinin mukaan ne ovat huolestuttavia tapahtumia, koska niihin voi hakeutua erilaisia ryhmiä varta vasten häiriköimään.

Esimerkiksi syksyllä Alppipuistossa kymmenen hengen nuorisoryhmä hyökkäsi veitsen kanssa ryöstämään 15-vuotiaan.

Metrossa häslää joukko 9–10-vuotiaita poikia. Tämän ikäiset eivät enää leiki kirkonrottaa pihalla, nuorisotyöntekijät toteavat. Monilla on tekemisen puutetta.

– Koronarajoituksia jatketaan 10.1. asti. Se on nuorten koko joululoma, Anki Herlin sanoo painokkaasti.

Kun nuorisotalot, kirjastot, uimahallit ja kaikki julkiset tilat ovat kiinni, eikä koulussakaan näe kavereita, loma tulee olemaan ostareilla ja kauppakeskuksissa notkumista.

– Jos ulkona on tosi huono keli, niin kyllä nuorilla alkaa päässä kolisemaan, Herlin pelkää.

Korona saisi jo nuorisotyöntekijän mielestä hellittää.

Kadulla pahoinvointi näkyi erityisesti keväällä. Silloin oli hiljaista, mutta ne, jotka ulkona tulivat vastaan, olivat Herlinin mukaan melko huonovointisia. Nuoret puhuivat nuorisotyöntekijöille siitä, että perheissä oli työttömyyttä ja vähemmän rahaa. Osa tippui koulusta etäkoulun vuoksi.

– Kyllä sen on huomannut, että lastensuojeluilmoitukset ja ihmiset pahoinvointi yleisesti ovat lisääntyneet tosi paljon.

Kello 19 Vuosaari

Otamme kauppakeskus Columbuksessa kahvit.

Vartijat tulevat keskustelemaan nuorisotyöntekijöiden kanssa. He vaihtavat tietoa myös lastenkodin ja poliisin kanssa. Puhelimet soivat.

Karkuri on matkalla Vuosaareen.

Pitkin Helsinkiä joka ilta kulkeva nuorisotyöntekijä Herlin kertoo, että laitoksista karanneita tulee vastaan usein.

– Kyllä me saamme aika usein tietoa siitä, että joku on lähtenyt omille teilleen helsinkiläisistä laitoksista tai ympäri maata.

Ainoastaan Helsingissä poliisin tietoon tulee 900 niin sanottua hatka-tapausta, jossa lapsi tai nuori on karannut lastensuojelulaitoksesta. Helsingin nuorisoyksikön poliisin, Marko Forssin mukaan nuori voi karata laitoksesta vaikka joka viikko, eikä siitä seuraa sanktioita.

Myös Herlinin työssä hatkat näkyvät. Katu ei ole hyvä paikka karkulaiselle.

– Helsingissähän on useita nuoria, jotka ovat omilla teillään. Osa heistä on huonovointisia ja heillä on vahvaa päihdekäyttöä ja esimerkiksi itsensä myymistä, jotta saisi yösijaa tai aineita, hän kertoo.

Herlinin mukaan tällaisia nuoria on kuitenkin todella pieni osa, eikä nuorisotyöntekijöiden työ ei ole vain karkulaisten perässä juoksentelua.

– Mutta turha sitä asiaa on kaunistellakaan.

Poliisi ja lastensuojeluviranomaiset ovat vaatineet lastensuojelulain kiristämistä, jotta esimerkiksi laitoksissa voitaisiin rajoittaa enemmän lasten ja nuorten liikkumista.

– Olen täysin samaa mieltä, koska kadulla nuoret eivät ole turvassa.

Herlin tuntee ja tietää paljon rikoksia tehneitä, oireilevia nuoria. Myös Vallilassa syksyllä nuoren miehen kuoliaaksi puukottamisesta epäillyt 14- ja 16-vuotiaat ovat hänelle tuttuja.

Herlinin mukaan myös päihdehoitoja pitäisi saada lapsille ja nuorille paremmiksi.

– Jos 14-vuotias joutuu odottamaan kuukauden katkolle pääsyä, niin ei ole hyvä. Näistä asioista vaietaan, niistä ei edes puhuta.

Jätämme vartijat, lastensuojeluviranomaiset ja poliisin hoitamaan karkurin takaisin lastenkotiin.

Lähdemme metrolla kohti Rautatieasemaa.

Kello 20 Helsingin päärautatieasema

Asemalla on erilaisia nuorisoryhmiä siellä täällä – poliiseja ja vartijoita näkyy myös.

Puhumme useiden nuorten kanssa. He kertovat tulleensa tapaamaan frendejä, käymään syömässä ja hengailemaan.

Lähes kaikki jututtamamme nuoret ovat kuitenkin nähneet tai kuulleet ryöstöistä tai muista uhkaavista tilanteista.

16-vuotias Benjamin kertoo, ettei ole nähnyt väkivaltaa, mutta hänelle on uhkailtu, huudeltu ja haukuttu: "ihan perusjuttuja".

– Ei ne ole olleet tuttuja, ihan random-tyyppejä, hän kertoo.

Toisessa porukassa niin ikään 16-vuotiaat pojat kertovat, että joskus eteen tulee uhkaavia tilanteita, eikä Rautatieasemalla ja sen ympäristössä aina ole turvallista.

– Omalla riskillä täällä ollaan. Et sä voi ikinä tietää, miten sulle käy. Mulle ei ole käynyt mitään, mutta monelle muulle on, Yusuf sanoo.

– Täällä liikkuu kaikenlaista jengiä. Jos sä kävelet esimerkiksi Kaisaniemen puistossa yksin, niin en usko, että sulle käy hyvin. Täällä on vaarallista jengiä, jotka miettivät pahaa. Jos ne näkevät, että sulla on hyvät vaatteet, ne tulee ottamaan ne tai rahaa sulta, hän kertoo.

– Se on alkanut leviämään täällä stadissa. Täällä kokoontuu liikaa jengiä. Täällä hengaa enemmän mamutaustaisia kuin suomalaisia, hän kertoo havainneensa.

Poliisin tietoon tulleiden nuorten tekemien ryöstöjen määrä on lisääntynyt viime vuosina. Tilastokeskuksen mukaan joka vuosi poliisin tietoon tulee noin sata ryöstöä, joissa tekijä on alle 15-vuotias. Helsingissä nuorimmat ovat olleet 10-vuotiaita.

Iltalehden ja Tilastokeskuksen tilastojen mukaan alaikäisten ryöstöissä ulkomaalaistaustaiset ovat yliedustettuina.

Marraskuussa Helsingin poliisi kuitenkin kertoi, ettei se tilastoi rikoksesta epäiltyjen etnisyyksiä. Poliisin mukaan arviolta 90 prosenttia rikoksia tekevistä nuorista on syntynyt Suomessa.

– Se, että osa rikoksia tekevistä nuorista tulee eri kieli- ja kulttuuritaustoista, vastaa kutakuinkin nuorison koostumusta Helsingissä, sanoi ylikomisario Jari Taponen Helsingin poliisista.

Nuorisotyöntekijä Anki Herlinin mielestä maahanmuuttajataustaisten nuorten vanhempien osallisuus yhteiskuntaan pitäisi taata paremmin.

Lasten kotoutumisesta puhutaan paljon, mutta olisi tärkeää, että vanhemmat oppisivat olemaan ja pysymään mukana yhteiskunnassa.

– Vahva suositus sille, että vielä enemmän opetettaisiin suomen kieltä ja tuettaisiin perheitä, hän sanoo.

Yusufin kaveri Salim toteaa, että hän jättää taakseen kaverit, jotka tekevät rikoksia.

– Mun isä kasvattaa mut hyväksi.

Kello 21 Rautatieasema

Lähellä Rautatieaseman pääovia seisoskelee kolme nuorta tyttöä. Hekin kertovat tulleensa tapaamaan kavereitaan, kiertelemään kaupoissa, syömään. Muita paikkoja ei lähellä ole, ja he ovat tulleet eri puolilta Helsinkiä.

Tytöt tuntevat olonsa turvalliseksi, sillä tuttuja nuorisotyöntekijöitä ja poliiseja on asemalla paljon.

– Joskus jotkut vanhemmat miehet ovat yrittäneet jotain, muuten on ollut turvallista, kertoo 14-vuotias Enni.

Hänen kaverinsa, 13-vuotias Vilma, aikoo lähteä kotiin kohta, koska hänellä on kello 21.30 kotiintuloaika. Muut tytöt aikovat lähteä jonnekin muualle.

Kymmenen aikaan asemalle on kokoontunut joitakin kymmeniä nuoria. He käyvät tupakalla etuovella, huutelevat ja melskaavat, nauravat. Vaikka tunnelma välillä on meluisa, se on rauhallinen.

Poliisit päivystävät ja juttelevat nuorten kanssa. Heidän mukaansa on aika tavallinen perjantai-ilta: viime aikoina nuoria on kokoontunut tavallista enemmän asemalle, kun nuorisotilat ja muut julkiset tilat ovat koronan takia kiinni.

Poliisikin pitää isoja, satojen nuorten puistokokoontumisia huolestuttavana, koska niissä on myös mukana päihteitä ja niissä tapahtuu rikoksia.

– Ilmasto pitää onneksi huolen siitä, että joukkokokoontumisia on tuskin tulossa talvisaikaan, ylikonstaapeli Leea Mattila poliisin ennalta estävästä toiminnosta sanoo.

Mattilan mielestä Helsingin Sanomien syksyllä julkaisemasta jutusta 100–150 hengen väkivaltaisesta nuorisojoukosta sai virheellisen kuvan siitä, että Helsingissä liikkuisi iso joukko yhdessä. Monet nuoret pelästyivät uutista.

Sitä Mattilakaan ei kiellä, etteikö pienempiä ongelmaisia ryhmiä liikkuisi ympäri pääkaupunkiseutua.

– Helsingissä ja ympäri pääkaupunkiseutua liikkuu porukoita, joille on kasautunut joitakin juttuja. Me pyrimme näitä nuoria tunnistamaan ja auttamaan yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Lähtökohtaisesti nuoret eivät ole pahoja, hän sanoo.

Partansa palmikoinut vanhempi konstaapeli Kalle Mäkelä tulee kertomaan Mattilalle, että arviolta 14-vuotiaat tytöt ovat lotraamassa Rautatieaseman vessassa viinalla.

Kello 22 Rautatieaseman pääovi

Kohta kahta tyttöä saatetaan poliisisaatossa mustaan maijaan. Kuulostaa siltä, että tytöt potkivat autoa sisäpuolelta. Poliisin mukaan tytöt olivat lantranneet aseman vessassa Viru Valgeeta.

Poliisit aikovat selvittää tyttöjen henkilöllisyyden ja ilmoittaa vanhemmille ja lastensuojeluviranomaisille tapahtuneesta.

– Viikonloppuihin kuuluu tällainen. Kyllä arkenakin tällaista voi tapahtua, sanoo vanhempi konstaapeli Tiina Alanen.

Onko Rautatieasema turvallinen tai turvaton paikka?

– Riippuu siitä, että kenelle. Jos olisin nuori lapsi, niin en olisi täällä yksin ilman vanhempia. Sitähän me täällä katsomme, että lapset eivät ole olisi täällä ainakaan ilman vanhempien lupaa. Mutta kyllä minä sanoisin, että Suomessa on turvallista olla, hän jatkaa.

Monet nuoret ovat kertoneet illan aikana kuitenkin nähneensä tai kokeneensa uhkaavia tilanteita. Ovatko ne lisääntyneet?

– Ei voi sanoa, että ne olisivat lisääntyneet. Rautatieasemakin tyhjenee illan mittaan. Kun tulemme tänne yhdeltä, niin ei täällä ole ketään.

Ovatko lapset siihen mennessä menneet kotiin vai siirtyneet jonnekin muualle?

– Kyllä he kotiin mielestäni menevät, konstaapeli sanoo.

Juttuun täydennetty 19.12.2020 kello 13.43 poliisin henkirikostilastoihin liittyen seuraavaa: "Poliisin tilastoissa henkirikoksiin luetaan tapon ja murhan lisäksi näiden yritykset. Tämän vuoden tilastossa suurin osa tapauksista on ollut tapon yrityksiä."

Lue seuraavaksi:

Kysyimme aseman nuorilta jengiytymisestä, ryöstelystä, väkivallasta ja maahanmuuttajien syyttelystä – "Kuka tahansa voi tehdä rikoksia, at the end of the day"

Ministeri Ohisalo nuorisojoukoista: "Erityisesti suuremmissa kaupungeissa täytyy olla valppaana"

Onko Helsingissäkin pian rikollisjengien hallitsemia lähiöitä Tukholman tapaan? 10 kysymystä poliisille ja tutkijalle

Nuorisotutkija varoo leimaamista: nuorten rikollisuutta on ollut aina – "Olemme taas tässä samassa keskustelussa"

Koronavuosi on ollut kurja, mutta kuinka kurja?

Mitkä ovat pahimmat Suomen kokemat talouskriisit, ja millainen koronakriisi on verrattuna niihin?

Heitimme pallon kolmelle professorille. Heistä Sakari Heikkinen tuntee Suomen koko taloushistorian, Seija Ilmakunnas viime vuosikymmenien talouskehityksen ja Heikki Patomäki globaalin talouden tuoreimmat kehityssuunnat.

Ikivanhoja kriisejä on hankala vertailla nykyaikaan. Siksi aikaväliksi valikoitui itsenäisyyden aika. Kolmikko päätyi kuuteen kriisiin, joista jokaisella on ollut peruuttamattomia vaikutuksia ihmisiin ja talouteen.

Ensimmäinen niistä oli juuri päättynyt tasan sata vuotta sitten.

– Vuosi 1918 on ilman muuta koko itsenäisyyden ajan kaikkein pahin hetki, myös taloudellisesti, Sakari Heikkinen sanoo.

Kaikki kaatui niskaan, kun Suomi itsenäistyi Venäjästä joulukuussa 1917.

Ympärillä riehunut maailmansota vei vientitaloudelta maton alta länteen ja itään: lännessä riehuivat maailmansodan taistelut, Venäjällä vallankumous. Suomessa syttyi sisällissota, ja sen keskelle iski vielä kaikkien aikojen tuhoisin influenssapandemia eli espanjantauti.

Vaikutus ihmisiin ja talouteen oli välitön ja lohduton.

Markan arvosta suli vuosina 1914–1920 peräti 90 prosenttia. Hintataso kymmenkertaistui. Sodan jälkeen vankileireillä oli kymmeniätuhansia punaisten puolella taistelleita, viljan tuonti Venäjältä katkesi.

Maa oli henkisesti ja fyysisesti sodan pieksämä.

– Arjessa kriisi vaikutti muun muassa elintarvikepulana ja voimakkaana hintojen nousuna, Seija Ilmakunnas sanoo.

Bruttokansantuote romahti yli 30 prosenttia sotaa edeltäneen vuoden 1913 tasosta. Heikkisen mukaan kansantuote ei ole minään muuna aikana supistunut yhtä paljon.

Vuodenvaihteessa 1918–1919 aseet laskettiin Euroopassa. Maanosa alkoi elpyä, ja vuoden ikäinen Suomikin kömpi haparoiville jaloilleen.

Oloja vakautettiin ja vienti lähti vetämään. Suomi oli jo valmiiksi länsisuuntautunut – ennen sotaa 70 prosenttia viennistä meni länteen ja 30 prosenttia itään – ja heikoksi puristettu markka vauhditti vientiä. Suomeen alkoi virrata rahaa.

Uusi itsenäinen valtio takoi pysyviä uudistuksia, kuten lakkautti pitkään hiertäneen torpparilaitoksen ja sääti lain kahdeksantuntisesta työpäivästä. Vuonna 1922 sekä bruttokansantuote että kulutus saavuttivat viimein vuoden 1913 tason.

– Se oli kymmenen vuoden kuoppa. Menetetty vuosikymmen, Sakari Heikkinen tiivistää.

Kriisikimppu tuotti yhden ainoan mutta tärkeän talousopin: oman markan arvon säätely hyödytti vientiä ja vauhditti selviytymistä.

Sisällissodan palossa oli loimunnut koko kansa. 1930-luvun lama oli vaikutuksiltaan rajatumpi ja sai meillä nimen pula-aika.

Lyhyesti sanottuna kyse oli siitä, että vyötä kiristettiin pörssiromahduksen käynnistämässä taantumassa liikaa. Talous supistui, investoinnit pantiin jäihin ja lama syveni.

Maailmantaloutta veti kurimukseen myös kultakanta. Valuuttojen arvon sitominen kullan arvoon oli kahle, joka sitoi valtioiden käsiä ja veti ne yhdessä lamaan.

– Suomi selvisi lamasta vähemmällä kuin muut maat, mutta Suomikin oli pulassa kunnes päästiin irti kultakannasta, Heikki Patomäki sanoo.

1930-luvun lamassa ei ollut kyse vain Atlantin takana sattuneesta pörssiromahduksesta, vaan ongelmia oli kotipuolessakin. Omasta sekaannuksestaan noussut Neuvostoliitto oli 1920-luvulla alkanut myydä ryminällä puuta maailmalle, mikä kavensi Suomen vientimahdollisuuksia.

Työttömyys nousi sataantuhanteen. Se tuntuu pieneltä, mutta 3,5-miljoonaiselle kansalle määrä oli ennennäkemätön. Työttömille määrättiin pienipalkkaisia hätäaputöitä, ja moni joutui turvautumaan köyhäinapuun.

Pulaan joutui ylikuumentunut rakennusala, mutta kaikkein pahimmin lama osui maaseutuun ja etenkin velkaisiin viljelijöihin.

– Palkat joustivat alaspäin etenkin metsä- ja uittotöissä. Viljelijät saivat tuotteistaan vähemmän rahaa, mutta heidän lainojensa nimellisarvo ei muuttunut mihinkään, Heikkinen sanoo.

Yhdysvallat ja moni muu maa kärvisteli vuosia, mutta Suomi nousi melko nopeasti.

Suomen pelasti irtautuminen kultakannasta yhdessä muiden Pohjoismaiden ja Britannian kanssa jo vuonna 1931. Markan arvo devalvoitiin suhteessa dollariin, puntaan ja kruunuun. Se tepsi nopeasti tärkeimpään asiaan eli vientimarkkinaan: Suomen myymiä tuotteita oli halvempi ostaa.

Hinta oli osalle kansaa kova. Sosiaaliturvaa ei vielä ollut pehmentämässä työväen ja viljelijöiden kokemaa iskua.

Valtiokaan ei vielä helpottanut taantumaa tekemällä investointeja velkarahalla, kuten myöhemmin. Velkaa kaihdettiin ja investointeja tehtiin lähinnä vientiylijäämillä, joita nyt ei ollut.

Isoimmaksi opiksi jäi se, että lamaa vastaan kannattaa iskeä investoinneilla, ei vain kiristämällä vyötä. Keynesiläisyys eli elvyttäminen investoimalla alkoi Yhdysvaltain New Deal -ohjelmasta vuodesta 1933 alkaen.

– 1930-luvun lamalla oli valtava merkitys sille, että keynesiläisyys löi läpi, Patomäki sanoo.

Sota ei ole talouskriisi vaan kokonaisvaltainen poikkeustila.

Suomessa koko maa käännettiin vuosina 1939-1945 palvelemaan sotaa. Iso osa työikäisistä miehistä komennettiin aseisiin. Lähes kaikki tavanomainen ulkomaankauppa loppui.

Elintaso laski, suomalaiset köyhtyivät ja maan täyttivät huoli ja hätä. Kriisi tappoi kymmeniätuhansia suomalaisia ja jätti syvät arvet.

Mutta yllätys yllätys, talousmittarit eivät heilahtaneet raa'asti pakkaselle. Bruttokansantuote laski sotavuosina vain noin kymmenen prosenttia, eli saman verran kuin 1990-luvun lamassa. Se oli pientä sisällissodan romahdukseen verrattuna.

Suomessa piisasi rahassa laskettavaa toimeliaisuutta. Jokainen sotatoimi ja sorvattu kranaatti kohotti bruttokansantuotetta.

– Sodan aikana perinteinen talousmittaristo on kaikkein surkein, Heikkinen sanoo.

Sodan jälkeen keskityttiin yhteistyöhön ja hyvinvointiin.

Eurooppaa jälleenrakennettiin elvytysrahalla, mikä vauhditti toipumista. Suomi joutui kieltäytymään länsiavusta ja sai niskaansa raskaat sotakorvaukset. Ne ovat nousseet myyttisiin mittoihin, käänteeksi joka teki korpimaasta vientiteollisuusmaan.

Aikalaisille asia ei ollut näin ruusuinen. Sotakorvaukset olivat raskas taakka, eivät siunaus.

– Ne olivat rangaistus, naapurille ilmaiseksi annettuja tuotteita. Laskun maksoivat veronmaksajat. Ilman sotakorvauksia Suomella olisi ollut enemmän varaa kulutukseen, Heikkinen sanoo.

Silti Suomi kiistatta myös hyötyi sotakorvauksista. Teollisuus kehittyi nopeasti.

– Vaikka kyse oli pakosta, sotakorvausteollisuus loi pohjaa ulkomaankaupan seuraavalle vaiheelle, Patomäki sanoo.

Suomessa alettiin solmia laajoja työehtosopimuksia, mikä nosti Suomen muiden Pohjoismaiden kanssa samaan kelkkaan. Ihmisillä oli töitä, palkkojen nousu toi rahaa kulutukseen ja koko talous hyötyi.

Kärsimyksen jälkeen oli hyvinvointi-ihmeen vuoro. Talous kasvoi pitkään ja tasaisesti, ja pomput jäivät pieniksi. Markkaa devalvoitiin suunnilleen kymmenen vuoden välein, mikä piti viennin raiteillaan ja suojasi isoilta kolhuilta.

1990-luvun lama oli mielikuvien veroinen repivä talouskriisi.

– Ainakin satatuhatta ihmistä jäi siitä eteenpäin kokonaan syrjään kehityksestä. Työttömyys oli massiivista, ja lamasta tuli monille ihmisille kokonaista aikakautta leimaava asia, Patomäki sanoo.

Rahoitusmarkkinat vapautettiin 1980-luvulla, ja lainarahan määrä kasvoi holtittomasti. Kun kansainvälinen talous notkahti 1990-luvun alussa, kupla puhkesi. Naapurissa Neuvostoliitto hajosi ja tuottoisa idänkauppa törmäsi seinään.

– Kumisaappaille ei ollut kysyntää länsimarkkinoilla, Heikkinen tiivistää.

Suomi romahti pahemmin kuin kertaakaan 50 vuoteen. Bruttokansantuote putosi vuosina 1991-1993 kymmenen prosenttia. Työttömiä oli pahimmillaan puoli miljoonaa, ja moni jäi pitkäaikaistyöttömyyden kuiluun. Pankit ajautuivat vaikeuksiin, yritykset tekivät konkursseja. Lainanhoito vaihtui velkavankeuteen.

Valtio oikaisi kurssia isolla kammella. Markka devalvoitiin kahdesti, ja valtiontaloutta lääkittiin leikkaamalla hyvinvointivaltiosta. Leikkauksiin päädyttiin, kun valtionvelka alkoi kasvaa vauhdilla ja korot olivat paljon korkeammat kuin nykyisessä nollakorkojen maailmassa. Kymmenvuotisen valtionvelan korko oli yli kymmenen prosenttia.

Valtio kyllä otti velkaa, mutta ei niin paljon että sillä olisi pelastettu laman kitaan pudonneita. Leikkaukset osuivat kipeästi etenkin pienituloisiin, ja Ilmakunnaksen mukaan leikkauspolitiikan taloutta hyydyttävät vaikutukset aliarvioitiin.

Isoin konsti lamasta selviämiseen oli, hämmästyttävää kyllä, yhtä yksinkertainen kuin 1930-luvulla. Kun markka halpeni, vienti alkoi taas vetää ja täytti vähitellen idänkaupan jättämän tyhjiön. Se auttoi nopeasti.

Työttömyyden päästäminen pilviin todettiin virheeksi. Se on laman tärkeimpiä opetuksia, ja näkyy kaikissa toimissa sen jälkeen, myös koronakriisin hoidossa.

– Opittiin, että se on iso riski. Ei ole vain niin, että työttömyys nousee korkealle tasolle ja tulee alas, vaan se myös jää herkästi korkealle tasolle, Ilmakunnas sanoo.

Myös iso markkinapyörä pyörähti. Taloutta ja kilpailulainsäädäntöä rukattiin EU-kuntoon. Yritystukia alettiin suunnata uudistumiseen eli tuotekehitykseen. Valtion aiemmin hoitamia asioita avattiin liike-elämälle, mikä on jatkunut tähän päivään asti.

– Keskeiseksi tavoitteeksi tuli luoda mahdollisimman otollinen ilmapiiri globalisoituvalle liike-elämälle, Patomäki sanoo.

Suomi nousi lamasta vuosina 1995–1996. Sillä oli jo uusi ylpeys ja valttikortti, sillä Nokia oli nousemassa koko maan veturiksi.

Yllä olevassa kuvassa Tiina Paasikivi laskee hautakynttilän Nokian Salon-tehtaan portille elokuussa 2012. Nokian kohtalo jäi symboloimaan vuosien 2008–2009 finanssikriisiä.

Finanssikriisi sai alkunsa velkakuplan puhkeamisesta Yhdysvalloissa. Kupla oli syntynyt ennen kaikkea holtittomasti jaetuista asuntolainoista. Kriisiä pidetään järjestelmäkriisinä: talouteen oli pumpattu kasvua liian lyhytnäköisesti.

Kun kupla puhkesi, koko maailma kärsi. Niin myös Suomi. Vuodesta 2008 vuoteen 2009 Suomen bruttokansantuote putosi kahdeksan prosenttia.

Vaikutus jäi kuitenkin tumpsahdukseksi. Kriisi ei kaatanut pankkeja tai suuryrityksiä, ja määrätietoinen elvytys hillitsi työttömyyden kasvua. 1990-luvun laman opit olivat tuoreessa muistissa, ja markkinoilta sai halpaa velkarahaa. Kansa pysyi työssä ja kuluttamassa.

– Kansalaisten elintaso ei tippunut niin paljon kuin jos olisi menty 30- tai 90-luvun tyylillä. Elintaso pidettiin julkisella velanotolla, Heikkinen sanoo.

Vaikka finanssikriisi sinänsä ei koskettanut monia lainkaan, Nokian sukellus osui pahaksi onneksi samaan aikaan. Tuhansia irtisanottiin, ja Nokia-rihmaston mukana koko elektroniikkateollisuus ajautui alamäkeen.

– Finanssikriisi oli ennen kaikkea vientisektorin kriisi. Kotimarkkinat selvisivät siihen nähden pienin vaurioin, Ilmakunnas sanoo.

Finanssikriisi jatkui eurokriisinä. Talouskasvu oli kituliasta, ja elvytyksestä alkanut velkaantuminen jatkui. Valtionvelka lähes kaksinkertaistui runsaasta 50 miljardista eurosta noin 90:een vuosina 2008–2013.

Jälleen useampi asia vaikutti samalla kertaa. Paperiteollisuus ajautui digitalisoituvassa maailmassa laskuun, ja Venäjän-vientikin yskähteli. Kasvu vauhdittui vasta vuonna 2015.

– Taloudessa se oli paikallaan polkemisen aikaa. Melkein vuosikymmen murmelina, Heikkinen tiivistää.

Finanssikriisistä jäi enemmän hämmennystä kuin oppeja. Eurokriisi antoi sytykettä populismille, ja euron jäykkyys alkoi saada niskaansa kritiikkiä. Suomea vertailtiin Ruotsiin, jonka talouskasvu elpyi oman kruunun vauhdittamana nopeammin.

Koronakriisiä ei voi verrata mihinkään aiempaan kriisiin, sanovat tutkijat.

– Tämä ei ole Suomen historian kaikkein vaikein vuosi. Mutta erikoisin vuosi tämä kyllä on, Heikkinen sanoo.

Ympärillä riehuu pandemia kuten aikanaan espanjantaudissa, vapauksia on rajoitettu tavalla jota voisi verrata sotavuosiin ja yritykset kärvistelevät konkurssiuhassa samoin kuin 90-luvun lamassa. Mutta silti kaikki on aivan toisin.

– Pankkisektori ei ole ongelmissa. Turvana on moderni valtio, joka antaa kansalaisille lupauksen pitää heidät hengissä. Valtiolle on tarjolla runsaasti lähes korotonta velkaa, Heikkinen sanoo.

Tautikaan ei ole ollut niin tappava kuin keväällä pelättiin. Jos poikkeustila talttuu rokotteilla, kuopasta voidaan tulla nopeastikin ylös.

Loppukeväästä työelämäprofessori Vesa Vihriälän vetämä talousviisaiden työryhmä ennakoi, että Suomen bruttokansantuote laskee tänä vuonna yhdeksän prosenttia ja jää lähes vuosikymmenen mittaiseen alhoon.

Nyt näyttäisi siltä, että tämän vuoden pudotus on puolet pienempi eivätkä tulevat vuodetkaan näytä yhtä synkiltä.

Mitä koronakriisistä opitaan? Ilmassa on isoja kysymyksiä.

Talouskasvu mataa länsimaissa, ja talouskasvun vaatimukset kulutuksen lisäämisestä törmäävät vaatimuksiin kulutuksen vähentämisestä.

Valtiot käyttävät elvytykseen ennätyssummia. Rahanjaosta päätetään parhaillaan. Velkarahalla voidaan ylläpitää vanhaa tai ohjata kehitystä kestävämpään suuntaan.

– Tilanne olisi paljon pahempi ilman tällaista massiivista keskuspankkirahoitusta. Mutta ellei vihreää elvytyspakettia saada aikaan, niin vaihtoehtona on se että kriisi uhkaa vahvistua ja ajaudutaan lähemmäs globaalia katastrofia, Patomäki sanoo.

Tutkijoiden mukaan modernilla valtiolla ei ole muita vaihtoehtoja kuin hoitaa kriisiä velaksi.

– Kansantalous ei ole kuin kotitalous. Valtion velka ei ole jotain kesämökkivelkaa, jota maksetaan pois, vaan valtio hoitaa velkansa pitkällä aikavälillä, Heikkinen sanoo.

– Ennemminkin todistustaakka menee niin päin, että miksi ei otettaisi velkaa. Kaikki muutkin ottavat, ja velka on halpaa, Ilmakunnas jatkaa.

Talouden huolipuhe jäi Suomessa päälle 1990-luvun lamassa ja on yhä läsnä vahvemmin kuin muualla Euroopassa.

– Velkapuheen hallitsevuus on suomalainen erityispiirre. Suomessa on kaikupohjaa suu säkkiä myöten -ajattelulle. Vihriälän raportin yhteydessäkin ihmiset tulivat suorastaan eloisiksi, kun tuli puheeksi että edessä on kipupaketti, Heikkinen sanoo.

Koronaan yhdistyvät digitalisaatio, ilmastonmuutos, velkaantuminen ja talousmurros. Kukaan ei vielä tiedä, mitä tuloksena syntyy.

Voiko kriisejä vertailla?

Ei voi, sanoo asiantuntijakolmikko.

– Finanssikriisistä voi sanoa, että se oli keveämpi kuin muut. Ja isoimmat käänteet tulivat ehkä 1930–40-luvuilla, joiden seurauksena rakennettiin uudenlaista järjestelmää. Mutta jokaisella kriisillä on ollut omat kauaskantoiset seurauksensa, joita en halua vertailla keskenään, Patomäki sanoo.

Samaa sanoo Ilmakunnas – vain pahin kriisi on poimittavissa:

– Syvin kriisi sijoittuu heti itsenäisyyden alkuun. Ja 90-luvun lama on ollut rauhanajan pahin talouskriisi. Pahimmat talouskriisit liittyvät aina ylivelkaantumiseen ja ylikuumenemiseen, ja itsepetosta osataan harrastaa. Aina kriisin jälkeen kuvitellaan, että tällä kertaa kehitys hallitaan.

Heikkisen mukaan historian ja nykypäivän vertailu opettaa paitsi mikä on samoin, myös mikä on toisin.

– Jos kiinnittää huomiota näennäisesti samanlaisiin asioihin, menee helposti metsään.

Sakari Heikkinen on Helsingin yliopiston taloushistorian emeritusprofessori. Seija Ilmakunnas on Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun työelämäprofessori. Heikki Patomäki on maailmanpolitiikan professori Helsingin yliopiston globaalin poliittisen talouden tutkimuskeskuksessa.

Kuvien lähteet, jos niitä ei ole erikseen merkitty:

Kuvakooste 1918-2020:
arkistovideo Yle

Kuvakooste 1918:
Museovirasto, arkistovideo Yle, Museovirasto, Wilho Apell / Ilomantsin museosäätiö, Ivar Ekström / Museovirasto

Kuvakooste 1930-luku:
Sakari Pälsi / Helsingin kaupunginmuseo, Helsingin kaupunginmuseo, arkistovideo Yle

Kuvakooste 1939-1945:
Helsingin kaupunginmuseo, arkistovideo Yle, SA-kuva

Kuvakooste 1990-luku:
Heikki Ulander / Lehtikuva, arkistovideo Yle, Sari Gustafsson / Lehtikuva, Martti Kainulainen / Lehtikuva

Kuvakooste 2008-2009:
Matti Björkman / Lehtikuva, Roni Lehti / Lehtikuva

Kuvakooste 2020:
Silja Viitala / Yle, Jorge Gonzalez / Yle

Michelle Burnsin kotipiha Monroen pikkukaupungissa Michiganissa pursuaa punanuttuisia joulupukkeja, pulleita muovilumiukkoja ja kaikenkirjavia tekokuusia.

Joulukoristeita ja -valoja riittää harvinaisen runsaasti, paljon jopa amerikkalaisittain. Lähistöllä missään muussa talossa ei ole tällaista määrää sesonkiin kuuluvaa rekvisiittaa.

Joulutunnelma on kuitenkin pilalla ja Michelle Burns perheineen peloissaan, sulkeutuneena neljän seinän sisälle.

Burnsin mukaan häntä on kiusattu viime kesästä lähtien. Hänen talonsa ohi ajaneet ihmiset ovat huudelleet solvauksia ja uhkauksia.

Joulukuussa Burns joutui somemyrskyn silmään. Kaupunkilaisten Facebook-tileillä levisi valokuva hyvän joulun toivotuksesta, jossa on keskisormi ja Burnsin kotitalo.

– Kuuden lapsen äitinä kommentit ovat minusta olleet kauhistuttavia, Michelle Burns kertoo.

Sosiaalisessa mediassa on näkynyt vihjauksia ilkivallasta ja jopa väkivallasta.

– En enää anna lasteni liikkua ulkona, koska ihmiset puhuvat siitä, että he ampuisivat kotiani kohti, Burns sanoo.

Mitä pahaa Michelle Burns oikein on tehnyt?

Burnsin perhe asuu Monroen keskustan lähellä vanhalla omakotialueella. 46-vuotias Michelle on kotiäiti, ja hänen miehensä työskentelee hitsaajana sekä koneasentajana.

Perheessä on kuusi adoptoitua lasta. Se on harvinaista, mutta vielä harvinaisempaa on se, että pariskunta on valkoinen ja heidän lapsensa ovat mustia.

Burnsin mukaan se on monille arvostelijoille liikaa. Vanhempia on epäilty mustien lastensa huonosta kohtelusta.

Kiusaajien silmissä vielä pahempaa näyttää Burnsin mukaan olevan se, että hän on vankkumaton presidentti Donald Trumpin kannattaja.

Vaalit käytiin jo marraskuun alussa, mutta Burnsin joulukoristeiden joukossa on edelleen Trump-kylttejä. Hän on säilyttänyt ne, koska pitää Trumpia vaalien todellisena voittajana.

– Kannatamme presidentti Trumpia emmekä siedä sitä, miten häntä on kohdeltu. Olen satavarma, että hän jatkaa presidenttinä, Burns sanoo.

Vaalien alla Trump-kylttejä varastettiin keskellä yötä, Burns kertoi, kun Yle haastatteli häntä edellisen kerran lokakuussa. Tuolloin poliisi pidätti kylttivarkaan, joka paljastui alaikäiseksi nuoreksi.

Nyt Burnsia ahdistaa somekirjoittelu.

– Ne tekevät elämästäni helvettiä. En nukkunut viime yönä ollenkaan, koska pelkäsin, että joku heittää polttopullon ikkunasta ja kotini palaa poroksi, Burns kertoo Ylen puhelinhaastattelussa.

Yle on seurannut juuri Monroen asukkaiden tunnelmia koko vuoden ajan, koska presidentinvaaleissa he ovat viime vuosikymmenten aikana useimmiten kannattaneet voittajaa.

Tällä kertaa kävi toisin: Monroelaisten selvä enemmistö äänesti Michelle Burnsin tapaan Trumpia.

Burns uskoo, että demokraatit ovat tehneet kaikkien aikojen vaalihuijauksen ja että Joe Biden yrittää varastaa vaalivoiton – vaikka viranomaiset eivät ole löytäneet väitteelle katetta.

– Vaalipetos on kiistämätön. Se oli aivan uskomatonta. Sadat tuhannet ihmiset ovat allekirjoittaneet valaehtoisia todistajanlausuntoja väärinkäytöksistä, Burns väittää.

Burns uskoo, että virallisessa vaalituloksessa on mukana satojen tuhansien kuolleiden ihmisten ääniä ja että ääntenlaskukoneet ovat siirtäneet ääniä järjestelmällisesti demokraateille.

Burnsin mielestä kaiken takana on deep state, koko poliittisen järjestelmän kattava korruptoitunut salaliitto, joka yrittäisi kaikin keinoin päästä Trumpista eroon.

– Ne yrittävät häikäilemättömästi tuhota tämän maan ja ovat valmiita mihin tahansa päästäkseen takaisin valtaan, Burns uskoo.

Burns tuohtui vaalien jälkeen tilanteesta niin paljon, että lähti Michiganin osavaltion pääkaupunkiin Lansingiin osoittamaan mieltään "vaalien varastamista" vastaan. Hän on myös soittanut ja lähettänyt ahkerasti sähköpostia päättäjille.

Burnsia ei vakuuta se, että ääniä on laskettu moneen kertaan republikaanien valvonnassa. Ei liioin se, että konservatiivisina tunnetut tuomarit ovat pitäneet vaalipetosväitteitä perusteettomina. Eikä se, ettei Trumpin oma oikeusministeri William Barr ole löytänyt näyttöä merkittävästä vaalivilpistä.

Burnsin mielestä nämä republikaanit eivät ole "oikeita" republikaaneja, vaan samaa korruptoitunutta poliittista eliittiä kuin demokraatitkin.

Burns ja muut konservatiivit käyttävät heistä haukkumasanaa Rino, Republican in name only eli "vain nimellisesti republikaani".

Burns uskoo ja toivoo, että Yhdysvaltain kongressi vielä kumoaisi Bidenin voiton, kun se kokoontuu vahvistamaan vaalituloksen 6. tammikuuta.

Vaikka valitsijat jo sinetöivät kunkin osavaltion vaalituloksen aiemmin tällä viikolla, perustuslain mukaan viimeinen sana on kongressilla. Se arvioi jokaisen osavaltion vaalituloksen laillisuuden erikseen.

Vaalituloksen muuttumista kongressin käsittelyssä pidetään kuitenkin erittäin epätodennäköisenä.

Michelle Burns ei ole väitteineen yksin. Valtaosa republikaaneista uskoo, että presidentti Trumpilta varastettiin vaalivoitto.

Trump itse kylvää epäilyksiä vaalitulosta kohtaan toistamalla vaalipetossyytöksiä tiuhaan sekä tviiteissään että puheissaan.

Suureen vaalipetokseen uskoo Quinnipiacin yliopiston tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa republikaaneista ja Fox Newsin kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa republikaaneista.

Näissä kyselyissä vaalivoiton varastamiseen uskoi lisäksi kolmannes tai neljännes niistä, jotka pitävät itseään riippumattomina äänestäjinä.

Journalistinen media on toistuvasti torpannut salaliittoteorioita artikkeleissaan, kuten muun muassa Washington Post ja New York Times viime viikolla. Ne eivät kuitenkaan tavoita Burnsia tai muita Trumpin ydinkannattajia, sillä he eivät ole koskaan seuranneet maan suurimpia lehtiä. He pitävät lehtiä liberaalin eliitin äänitorvina.

Michelle Burnsin mielestä media on puolueellista ja vaikenee esimerkiksi Joe Bidenin poikaan Hunter Bideniin liittyvistä skandaaleista.

Sen jälkeen kun presidentti Trump lyttäsi jopa aiemman suosikkinsa Fox Newsin vaaliseurannan, Trumpin konservatiivisimmat kannattajat ovat vaihtaneet kanavaa johtajansa esimerkin mukaan.

– Vaali-illan jälkeen en ole katsonut Foxia kertaakaan, kertoo Burns, joka aiemmin seurasi suosikkijuontajiensa ohjelmia kanavalla joka päivä.

Trumpin suosikkeja ovat nykyisin One America News Network (OANN) ja Newsmax. Ne eivät arvostele presidentin puheita tai tekoja.

Burns harmittelee, ettei pysty seuraamaan näitä kanavia televisiostaan, koska hänen kaapeliyhtiönsä ei ole ottanut niitä valikoimaansa. Niinpä Burns pääsee katsomaan uusia suosikkejaan vain netin kautta.

Trumpin konservatiiviset seuraajat ovat loikanneet oikealle myös sosiaalisessa mediassa.

Sen jälkeen kun Facebook ja Twitter ovat yhä useammin alkaneet huomautella Trumpin valheista, Trumpin ydinkannattajat ovat alkaneet käyttää Parler-nimistä sosiaalista mediaa.

– Facebook sensuroi kaiken. Isot teknologiayhtiöt ja uutismedia ovat kimpassa, ja siksi niin moni on liittynyt Parleriin, Burns sanoo.

Parler mainostaa itseään sensuurista vapaana keskustelufoorumina. Se on tarjonnut kanavan vaaleihin liittyvien salaliittoteorioiden levittämiseksi äärikonservatiivien omassa kaikukammiossa.

Parler sai paljon huomiota ja uusia käyttäjiä vaalien aikaan, mutta viime viikkoina sen käyttäjämäärä on kääntynyt laskuun.

Republikaanisen puolueen sielusta ja suunnasta taistellaan nyt poikkeuksellisen kiivaasti. Michelle Burnsin tapaiset tuliset Trumpin kannattajat vetävät puoluetta oikealle.

Republikaanien äänestäjissä Monroen pikkukaupungissa on kuitenkin paljon myös niitä maltillisia, jotka mukautuvat Bidenin vaalivoittoon ja odottavat tyynesti seuraavia vaaleja.

Yksi heistä on 33-vuotias Andrew Edelbrock. Hän on kolmen lapsen isä, joka työskentelee Fiat Chryslerin autotehtaalla Ohion osavaltion puolella. Yle kertoi Edelbrockista ensimmäisen kerran huhtikuussa, jolloin hän oli lomautettuna koronapandemian takia.

Edelbrock ei ole tyytyväinen vaalitulokseen, mutta ei ole liioin lähtenyt barrikadeille.

– Tulos on se, mikä se on. Ei välttämättä sellainen, jonka olisin halunnut, mutta ei se tätä maata tapa, kuten jotkut kuvittelevat, Edelbrock kertoo puhelimitse Monroesta.

Edelbrock on seurannut keskustelua vaalien rehellisyydestä eikä usko, että kaikki meni niin vilpittömästi kuin viranomaiset sanovat.

– Jotain omituista tapahtui, mutta tuskin sen enempää tai vähempää kuin muissakaan vaaleissa, mitä vaalivilppiin tai ennakkoääniin tulee, Edelbrock arvioi.

Edelbrockin mielestä Trumpin väitteet laajasta ja suunnitelmallisesta vaalipetoksesta ovat kuitenkin perusteettomia.

Hän perustaa näkemyksensä siihen, että seuraa mediaa laajalla skaalalla CNN:stä Foxiin.

– En välttämättä ole samaa mieltä, mutta seuraan niitä eri perspektiivien takia, hän sanoo.

Edelbrock uskoo, että Bidenin vaalivoitto tulee näkymään lähinnä verojen nousuna, vaikka Biden onkin luvannut kiristää vain kaikkein suurituloisimpien verotusta. Veronkorotusten takia Edelbrock arvelee talouden kärsivän.

Edelbrock epäilee myös, että Bidenin johdolla Yhdysvaltain hallitus pyrkii säätelemään asekauppaa ja terveydenhuoltoa.

Edelbrock pitää itseään libertaarina. Hänelle yksilönvapaus on tärkeä arvo, eikä hallituksen toiminta saisi rajoittaa sitä. Hänen mielestään julkinen valta aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee.

Siksi Edelbrock toivoo republikaanien säilyttävän enemmistönsä senaatissa. Lopputulos riippuu Georgiasta, jonka kaksi senaattorinpaikkaa jaetaan uusintavaaleissa 5. tammikuuta.

– En todellakaan haluaisi nähdä tilannetta, jossa demokraatit voittavat senaatin ja voivat sitten tiukentaa aselakeja, vaikka enemmistö amerikkalaisista ei sitä halua, Edelbrock sanoo.

Edelbrockilla on ollut tavallista enemmän aikaa seurata vaalien jälkeistä politikointia, sillä hän oli juuri kaksi viikkoa sairauslomalla koronaviruksen takia.

– Menin testiin, koska vaimoni vaati sitä. Minulla oli lihaskipuja pari päivää, mutta ei mitään muuta, Edelbrock kertoo.

Edelbrock sai positiivisen testituloksen marraskuun lopulla samana päivänä kun Monroen piirikunnassa vahvistettiin ennätysmäärä uusia koronatartuntoja.

Väkilukuun suhteutettuna Monroessa on ollut seitsemän kertaa enemmän tartuntoja kuin Suomessa. Michiganissa on voimassa tiukkoja rajoituksia, joiden myötä uusien tartuntojen määrä on vähitellen laskenut.

Koronarokotukset aloitettiin Yhdysvalloissa maanantaina. Edelbrockin perheellä ei ole rokotusjonoon kiirettä, koska tuore tartunta on todennäköisesti tuonut vastustuskykyä.

– Lopulta aion kyllä luultavasti ottaa rokotuksen. Uskon, että työnantajanikin kehottaa hankkimaan sen, Edelbrock sanoo.

Republikaanien kannattajat ovat suhtautuneet demokraatteja paljon kriittisemmin paitsi koronaviruksen rajoitustoimiin, myös rokottamiseen.

Kyselyn mukaan puolet republikaaneista aikoo hankkia rokotuksen, kun taas demokraateista rokotuksen aikoo ottaa noin 70 prosenttia.

Rokotusta karttavat kertovat syyksi sen, etteivät pidä koronavirusta riittävän suurena riskinä tai eivät usko rokotteen turvallisuuteen.

Trumpin voitosta vakuuttunut Michelle Burns ei pidä koronavirusta niin vakavana, että sitä vastaan kannattaisi rokottaa. Siksi hän ei aio missään tapauksessa hankkia koronarokotusta.

– Se on virus, josta 99,4 prosenttia selviää hengissä. En ota influenssarokotuksiakaan, vaan ainoastaan pakolliset rokotukset, Burns sanoo.

Myös Burnsin lapset jäävät ilman koronarokotusta. Jos koulu alkaa vaatia sitä, Burns aikoo ottaa lapsensa pysyvästi kotiopetukseen.

Vaalivalheita vastaan ei ole rokotetta vielä keksitty, ja niihin suhtautuminen on republikaaneille paljon koronauskomuksia suurempi ongelma. Harva republikaani uskaltaa asettua poikkiteloin Trumpin kanssa.

Viime viikolla julkaistun kyselyn mukaan valtaosa republikaanien kongressiedustajista haluaa vaieta vaalituloksesta täysin.

Vain 27 heistä piti Joe Bidenia vaalivoittajana. Yli 200 kieltäytyi antamasta selvää vastausta. Yli puolet kannatti presidentti Trumpin yrityksiä kääntää lopputulos omaksi voitokseen.

Autotehtaalla työskentelevä Andrew Edelbrock ymmärtää, että republikaanipoliitikot haluavat turvata selustansa.

– He eivät halua erottua rivistä ja suututtaa äänestäjiään, Edelbrock arvioi.

Kotiäiti Michelle Burns sen sijaan ei katso aidalla istujia hyvällä. Hän povaa kongressivaaleissa kahden vuoden kuluttua tylyä kohtaloa niille republikaaneille, jotka eivät nyt ratkaisevalla hetkellä tue Trumpia.

Burnsin mielestä edessä on kaaos, jos Trumpin väitteitä vaalipetoksesta ei hyväksytä.

– Amerikkalaiset eivät aio katsoa tätä sivusta. Jos tämä jatkuu, tässä maassa syttyy sisällissota. Olen varma siitä, Burns sanoo.

Voit keskustella aiheesta sunnuntai-iltaan klo 23 asti.

Rikosoikeuden asiantuntijat kummastelevat poliisin toimia vuonna 1995 murhatun rikollispomo Osmo "Lusu" Ahlqvistin palkkamurhaepäilyn selvittämisessä.

Ahlqvist murhattiin kotiinsa Kotkan Tavastilassa keväällä 1995. Yle kertoi viime viikolla kattavasti Ahlqvistin murhan tutkimuksista ja palkkamurhaepäilystä.

Lue lisää: Huumeparoni "Lusu" Ahlqvist rakensi vaatekaappiinsa pakoreitin mutta tuli silti murhatuksi kotiinsa – Yle selvitti, miten epäily palkkamurhasta lakaistiin maton alle

Ahlqvistin murhasta tuomittiin aikoinaan ammattirikollinen Jari Kolivaara, joka myös myönsi syyllisyytensä. Tutkijoiden suuren kiinnostuksen kohteeksi nousi kuitenkin murhassa käytetty ase. Siihen, keneltä Jari Kolivaara sai aseen haltuunsa, ei saatu vastausta.

Artikkelin julkaisun jälkeen Yle sai useita vinkkejä, joiden mukaan poliisin menetelmät murha-aseen käsittelyssä olivat varsin erikoiset.

KRP: Rikos on voinut tapahtua

Helsingin käräjäoikeuden pakkokeinoasiakirjat paljastavat, että murha-ase oli ollut poliisin hallussa alkuvuonna 1995 eli vain muutamia kuukausia ennen Osmo Ahlqvistin murhaa.

Helsingin poliisissa työskennellyt vanhempi rikoskonstaapeli oli saanut aseen tietolähteeltään epävirallisia tutkimuksia varten. Ase oli muun muassa koeammuttu. Poliisi halusi näin selvittää, oliko asetta käytetty selvittämättömiksi jääneissä rikoksissa.

Merkittävää asiassa on, että kyseinen rikoskonstaapeli luovutti tutkimusten jälkeen aseen takaisin tietolähteelleen.

Oikeusoppineiden mielestä poliisi ei missään nimessä olisi saanut luovuttaa asetta tarkoitukseen, jossa sitä todennäköisesti käytettäisiin rikolliseen toimintaan.

Yle pyysi asiaan kommenttia Helsingin poliisijohdolta, joka kieltäytyi haastattelusta. Helsingin poliisi ei myöskään halunnut kommentoida 1990-luvun aikaisia toimintatapojaan tietolähteiden kanssa yleisellä tasolla.

Tutkintavastuussa Ahlqvistin murha-aseeseen liittyvien vaiheiden selvittelyssä oli vuonna 1995 Keskusrikospoliisi.

– Jos kyseessä oli luvattomasti tietolähteen hallussa pidetty ampuma-ase, kuten varastettu ase, sitä käsitellyt poliisimies on saattanut syyllistyä rikokseen, toteaa henkirikostutkintaosaston linjapäällikkö Tero Haapala Keskusrikospoliisista.

Haapala kuitenkin muistuttaa, että asetta koskevien tapahtumien ketju ei ole tiedossa.

– Emme tiedä tietolähdettä, kuka asetta on todellisuudessa pitänyt hallussa tai kenelle se on annettu ennen kuin se joutui Kolivaaralle.

"Hyvin ongelmallista"

Ahlqvistin tapaukseen liittyviin pakkokeinoasiakirjoihin perehtyneet asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, ettei poliisin menettely kestä päivänvaloa.

– Sehän on ihan älytön ratkaisu, toteaa rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen Turun yliopistosta.

Hyttisen mukaan on itsestäänselvää, että luvattoman aseen hallussapito täyttää Suomessa ampuma-aserikoksen tunnusmerkit. Rikoslakia on uudistettu monin tavoin vuoden 1995 jälkeen, mutta tältä osin laki on pysynyt muuttumattomana.

– Jos poliisi luovuttaa aseen henkilölle, jolla ei ole siihen lupaa, niin onhan se hyvin ongelmallista, hän lisää.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta arvioi, että vanhempi rikoskonstaapeli saattoi syyllistyä tapauksessa virkavelvollisuuden rikkomiseen. Myös Tolvanen korostaa, ettei poliisi saa antaa luvatonta asetta kenellekään.

– Vaikuttaa ampuma-aselain vastaiselta menettelyltä aivan kiistatta. Luvallisenkin aseen lupa olisi pitänyt peruuttaa, jos oli aihetta epäillä asetta käytettävän rikosten tekemiseen. Aselupia peruutetaan aika matalalla kynnyksellä etenkin väkivaltarikoksiin syyllistyneiltä, Tolvanen arvioi.

Asiakirjojen perusteella on ilmeistä, että tietolähde, jolle ase palautettiin, toimi järjestäytyneen rikollisuuden piirissä. Asetutkimusten aikaan kyseinen poliisi toimi ammattirikollisuuden tutkinnassa.

Tietolähteen henkilöllisyys ei selvinnyt edes Ahlqvistin murhan tutkijoille, koska Helsingin poliisissa työskennellyt vanhempi rikoskonstaapeli ei suostunut paljastamaan sitä edes kollegoilleen.

Keskusrikospoliisi pyrki lopulta saamaan selkoa murha-aseen kulkureiteistä pakkokeino-oikeudenkäynnissä marraskuussa 1995, koska aseen vaiheilla olisi ollut keskeinen merkitys Ahlqvistin palkkamurhaepäilyn selvittämisessä.

Pakkokeinokäsittelyssä pyrittiin murtamaan Helsingin poliisilaitoksella työskennelleen rikosylikonstaapelin tietolähdesuoja. Oikeus kuitenkin katsoi, että painavia syitä tietolähdesuojan murtamiseen ei ollut.

Yle pyysi Helsingin poliisilaitokselta kyseisen rikoskonstaapelin yhteystietoja. Hän ei kuitenkaan työskentele enää Helsingin poliisissa, eikä poliisi anna entisten työntekijöidensä yhteystietoja medialle.

Villi 1990-luku

Todistusaineiston keräämistä rikostutkinnassa ei 1990-luvulla ollut säädelty niin tarkkaan kuin nykyään. Rikosoikeuden apulaisprofessorin Tatu Hyttisen mukaan poliisi pystyi käyttämään tutkinnassaan apuna tietoja, jotka oli hankittu nykypäivän näkökulmasta katsoen jopa laittomin keinoin.

Hyttinen kiinnittää huomiota siihen, ettei aseen kulkeutumisesta Jari Kolivaaralle saatu edes poliisin sisällä selvyyttä.

– Herää kysymys, eikö todellakaan ole ollut mitään keinoa selvittää tätä ketjua. Eikö poliisi sisäisesti pysty keskustelemalla selvittämään asiasta ilman, että nimiä olisi vuotanut julkisuuteen?

KRP:n mukaan vinkkimiehet olivat vielä 90-luvulla pääsääntöisesti yksittäisen poliisimiehen hallinnassa, samoin vinkkimiehiltä saadut tiedot.

– Vieläpä pitkälti niin, että tietoa kertyi tiedustelua ja tarkkailutyötä päätyönään tekeville poliisimiehille. Asia on vaatinut poliisissa sukupolven muutoksen, jotta ymmärretään, että tieto ei ole yksittäisen poliisimiehen "omaisuutta", vaan kuuluu koko organisaatiolle, kertoo henkirikostutkintaosaston linjapäällikkö Tero Haapala KRP:stä.

Vuonna 1995 poliisimies halusi menettelyllään paitsi suojata tietolähdettään myös säilyttää luottamuksellisen tiedotussuhteen.

– Luottamuksen ylläpitäminen ei oikeuta poliisia rikkomaan yksiselitteistä virkavelvollisuuttaan, rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen alleviivaa.

Rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen näkee asiassa kaksi puolta. Hän huomauttaa, ettei poliisi voi toimia tavalla, joka aiheuttaa tietolähteelle tai tämän perheelle vakavan vaaran.

– Epäilemättä poliisin on pitänyt toimia tietyllä tavalla, jotta se pystyisi jatkamaan tätä vinkkimiestoimintaa. Voidaan ajatella, että jos asetta ei olisi annettu takaisin, joku olisi voinut paljastua.

Hyttinen toteaa, ettei poliisin toimista saa aiheutua vaaraa myöskään ulkopuolisille.

– On aika itsestäänselvää, että jos poliisi antaa aseen henkilölle, jolla siihen ei ole lupaa, silloin poliisi aiheuttaa toiminnallaan vaaraa.

2000-luvun suuri lakimuutos

Helsingin huumepoliisin virkarikostutkinta ponnahti julkisuuteen vuonna 2007. Syksyllä 2008 tutkittiin, olivatko huumepoliisit ryhtyneet tulkitsemaan poliisilain pykäliä peite- ja valeostotoiminnasta itselleen sopivalla tavalla.

Epäiltiin, että huumepoliisit palkitsevat vasikoitaan eli käyttämiään soluttautujia painamalla näiden tekemiä rikoksia villaisella. Huumepoliisien virkarikosjutun syytteet kaatuivat pääosin käräjillä vuonna 2010.

Tämän jälkeen lainsäädäntöä uudistettiin salaiseen tiedonhankintaan käytettävän peitetoiminnan osalta.

KRP:n henkirikostutkintaosaston linjapäällikkö Tero Haapala huomauttaa, että yleisellä tasolla kaikkien salaisten pakkokeinojen käyttämisessä on tapahtunut valtava muutos 1990-luvun käytännöistä nykypäivään.

Merkittävin asia on hänen mukaansa se, että salainen tiedonhankinta kaikkinensa on saatu säädeltyä poliisi- ja pakkokeinolakeihin vasta tällä vuosituhannella.

– Keskusteluissa nousee usein esille se, voiko vinkkimies olla itse mukana tekemässä rikoksia, joihin poliisimies ei puuttuisi selvittääkseen isompaa juttua tai törkeämpää rikosta. Nykyisessä laissa on rikoksentekokielto, jossa sormien läpi katselua ei hyväksytä. Poliisi ei saa yllyttää tietolähdettään rikoksiin, sanoo Haapala.

"Kepeästi" selvitettyjä murhia?

Rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen kiinnittää huomiota erityisesti siihen, miksi Osmo "Lusu" Ahlqvistin palkkamurhaepäilyjen selvittämiseksi ei aikoinaan käytetty kaikkia keinoja. Hän ottaa toiseksi esimerkiksi Helsingissä vuonna 2003 tapahtuneen Volkan Ünsalin palkkamurhan, jonka tutkinta avattiin uudelleen vuosia myöhemmin.

Teosta tuomittiin aikoinaan elinkautiseen neljä miestä. Vuonna 2017 alettiin epäillä poliisin tietolähteenä tunnetun Keijo Vilhusen ja Jari Aarnion osuutta asiaan. Molemmat parhaillaan nyt tuomiota, joka annetaan lähipäivinä.

– Onhan se hämmentävää, että meillä näyttää olevan viime vuosikymmeniltä tällaisia melko kepeästi selvitettyjä murhia. Yleensä tavataan sanoa, että murhalla ei ole hintalappua eli murhat selvitetään, maksakoon vaikka kuinka paljon. Näyttää siltä, että näissä tapauksissa niin ei olekaan ollut.

Keskusrikospoliisi kiistää, että murhien selvittäminen olisi jäänyt puolitiehen.

– Oma kokemukseni henkirikostutkinnasta alkaa 80-luvulta ja voin vakuuttaa, että jutut on tutkittu "viimeinenkin kivi käännetään" -periaatteella. Jos näyttö ei ole riittänyt, niin julkisuus ei ole ollut se paikka, jossa asioita on tarkasteltu tai työmenetelmiä korjattu, sanoo KRP:n henkirikostutkintaosaston linjapäällikkö Tero Haapala.

Tutkinta voidaan avata uudestaan

Apulaisprofessori Tatu Hyttinen näkee, että kyse on laajemmasta asiasta kuin poliisin mahdollisesta 25 vuoden takaisesta virkarikoksesta. Hän muistuttaa, että Ahlqvistin tapauksessa on kyse murhatutkinnasta. Murhan syyteoikeus ei vanhene koskaan.

– Poliisilla on velvollisuus avata tutkinta uudelleen, jos on syytä epäillä, että tekoon on osallistunut useampia henkilöitä. Silloin poliisin pitää selvittää, onko joku päässyt kuin koira veräjästä.

Hyttinen pohtii, onko poliisi halunnut suojella jotakuta Osmo "Lusu" Ahlqvistin murhaan sekaantunutta tietolähdettä.

– Jonkinlainen syy poliisilla täytyy olla siihen, että tutkinta on ollut vähän vajavaista. Se ei tietenkään tarkoita, että poliisit olisivat itse tehneet näitä rikoksia, mutta heillä on saattanut olla poikkeuksellinen kiinnostus suojella tietolähteitä.

Hän ottaa esimerkiksi Vuosaaren murhasta nyt syytettynä olevan Keijo Vilhusen, joka toimi samaan aikaan poliisin tietolähteenä ja alamaailman johtohenkilönä.

– Voi olla, että tietolähdetoimintaan osallistuneet ovat olleet hierarkiassa niin korkealla sekä poliisissa että alamaailmassa, että sitä on haluttu peitellä.

KRP:n Tero Haapala myöntää, että ajatus poliisin harjoittamasta tietolähteen suojelusta on mahdollinen.

– Pohdintaa on tehty aikoinaan juttua tutkittaessa ja voidaan tehdä edelleen, sanoo Haapala.

Onko mahdollista, että Osmo "Lusu" Ahlqvistin palkkamurhaepäily nousee uuteen tutkintaan?

– Mikäli tulee viitteitä ja vihjeitä henkilöistä, joiden voitaisiin epäillä olleen henkirikoksessa osallisina, asiaa tulisi arvioida.

Ylen MOT-toimitus on saanut kymmenittäin yhteydenottoja Change Lingerie -alusvaateketjun entisiltä ja nykyisiltä työntekijöiltä julkaistuaan jutun, jossa työntekijät kertoivat epäkohdista ketjun myymälöissä. Yhteyttä ottaneiden mukaan asioista oli tullut julkisuuteen vasta jäävuoren huippu.

Vaikka työoloista kertoneet yhtiön entiset ja nykyiset työntekijät ovat työskennelleet eri paikkakunnilla ja eri vuosina, ovat heidän kokemuksensa monelta osin hyvin samankaltaisia.

Esiin nousevat vaatimukset palkattoman työn tekemisestä, yksityisyyden loukkaukset, pelolla johtaminen sekä asiakkaisiin kohdistuva syrjintä.

Tuhansia euroja maksamattomia palkkoja

MOT:n jutun jälkeen yhtiön työntekijöiden asioita alkoivat selvittää sekä Palvelualojen ammattiliitto PAM että Kaupanalan esimiesliitto KEY. Liitot kertovat, että monilla työntekijöillä voi olla yhtiöltä maksamattomia palkkasaatavia tuhansien eurojen edestä.

Myymälöiden esihenkilöinä työskenneiltä myymälänhoitajilta on edellytetty viikoittain vähintään kahden tunnin palkattoman työn tekemistä täyden työviikon päälle. Vuositasolla näistä tunneista kertyy tuhansien eurojen saatavat ylityökorvauksineen ja viivästyskorkoineen. Jos työsuhde on jatkunut pitkään, voivat saatavat olla moninkertaisia.

– Onhan se kovin erikoista ja osaamatonta, että työsopimukseen kirjoitetaan teksti, joka on lähtökohtaisesti mitätön, Palvelualojen ammattiliitto PAMin neuvontapäällikkö Juha Ojala kommentoi.

MOT:n jutun jälkeen yhdelle esimiesliitto KEY:n jäsenelle on jo maksettu edellä kuvatusta järjestelystä johtuen saamatta jääneitä palkkoja.

Change-ketjun työntekijöiden juridisena työnantajana toimivan vuokratyöyritys Rainmakerin mukaan palkan muodostuminen on työsopimuksessa ”viestitty epäselvästi” ja yhtiö lupaa korjata asian.

Koronapandemian seurauksena myyjiä taivuteltiin luopumaan jo lukkoon lyödyistä työtunneista ilman korvausta ennen kuin lomautukset ehdittiin saattaa voimaan.

Myyjät kertovat, että jo sovituista työtunneista luopuminen korvauksetta oli ketjussa normaali käytäntö. Eräs myyjä kertoo, että jos esimerkiksi sunnuntaivuoro näytti hiljaiselta, saatettiin vuoroon tulossa olleelle työntekijälle soittaa ja taivutella tämä luopumaan työvuorostaan. Tällöin saamatta jäänyt palkka koitui työntekijän menetykseksi.

– Meille korostettiin joustamista. Jos vuoroista ei olisi suostunut vapaaehtoisesti luopumaan, siitä olisi seurannut ongelmia, työskentelyn ketjussa jo lopettanut myyjä kertoo.

Työntekijät eivät esiinny jutussa omalla nimellään, koska eivät halua asian vaikuttavan työllistymismahdollisuuksiinsa tulevaisuudessa. Heidän henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.

Rainmakerin mukaan heillä ei ole ollut käytännöstä tietoa, mutta he aikovat tutustua asiaan ja puuttua siihen tarvittaessa.

Iltaisin viestiryhmässä haukuttiin huonosti myyneet

Poissaoloa sairauden vuoksi ei myyjien mukaan katsottu hyvällä. Moni kertookin työskennelleensä kipeänä sen jälkeen kun heitä oli uhattu yhtiön johdosta työn menettämisellä, mikäli he jäisivät kotiin sairastamaan.

– Sanottiin, että kai tiedät, että nyt ei ole hyvä aika olla kipeänä, yksi ketjussa työskennelleistä myyjistä kertoo.

Työntekijöiltä edellytettiin iltaisin osallistumista päivän myyntitulosten läpikäyntiin WhatsApp-viestipalvelussa. Viestittelyyn tuli osallistua riippumatta siitä, oliko henkilö ollut esimerkiksi päivävuorossa tai vapaapäivällä.

– Katsoin aina, että kello on illalla yhdeksän ja ryhmään on mentävä kommentoimaan. Yleensä sinne kirjoitettiin kommentteja tyyliin ”Jee!” ”Mahtavaa!” sekä sydämiä, yhtiössä jo työskentelyn lopettanut työntekijä kertoo.

Mikäli työntekijät eivät kommentoineet ja tsempanneet iltaviestiä, siitä seurasi nuhtelua. Viestittelyyn heidän tuli käyttää omia puhelimiaan.

WhatsApp-ryhmään kuuluvat kunkin myymälän myyjien ja myymälänhoitajan lisäksi myyntivalmentaja sekä ketjujohtaja Marjo Topi. Ketjujohtajana hän johtaa Change Lingerie Suomen toimintaa.

MOT on nähnyt myymälöiden WhatsApp-keskusteluita. Niissä ketjujohtaja moittii yksittäisiä myyjiä huonosta myyntituloksesta tai liian pienistä myyntisummista asiakasta kohti. Samassa keskusteluketjussa työntekijä yrittää tuskastuneena puolustautua ja muut tsempata häntä lukuisten emojien siivittämänä.

Change Lingerie ei vastannut MOT:n kysymykseen WhatsApp-ryhmistä. Rainmaker kertoo olevansa tietoinen käytössä olevista ryhmistä, mutta ei niiden sisällöistä ja niihin liittyvistä käytännöistä.

– Roolissamme emme osallistu päivittäiseen tai operatiiviseen johtamiseen yleensä. Jos tässä on työntekijöiden kokemaa epäasiallisuutta ja saamme riittävän yksilöidysti siitä tiedon asianomaisilta, otamme asian tietysti esille asiakkaan kanssa, Rainmakerin operatiivinen johtaja Mika Aittamäki sanoo.

”Ihmisiä savustettiin ulos milloin mistäkin syystä. Myös minua itseäni on itketetty useaan kertaan.” – Change Lingerien entinen työntekijä

Työntekijät pelkäsivät ketjujohtajan yllätysvierailuja

Kaupanalan esimiesliitto KEY on saanut jo ennen MOT:n juttua yhteydenottoja Change Lingerien myymälöissä myymälänhoitajina työskennelleiltä henkilöiltä. Yhteydenotot ovat liittyneet palkkausasioihin tai käsitelleet epäasiallista käytöstä sekä kielenkäyttöä.

Työntekijät eivät kuitenkaan ole halunneet lähteä perimään palkkasaataviaan, vaan ovat jättäneet asian sikseen. Liiton lakimiesten mukaan perusteet palkkasaataviin ovat olleet olemassa.

Myös lähes jokainen MOT-toimitukseen yhteyttä ottanut mainitsee ketjujohtaja Marjo Topin käytöksen. Työntekijät kuvaavat hänen toimintaansa nöyryyttämiseksi, pelotteluksi, uhkailuksi, henkiseksi nujertamiseksi ja lopulta myös työstä ulos savustamiseksi.

– Ihmisiä savustettiin ulos milloin mistäkin syystä ja oli kauhea katsoa, kun Marjo itketti ja nöyryytti muutamia kollegoitani useiden ihmisten edessä. Myös minua itseäni on itketetty useaan kertaan, eräs työntekijä kuvailee toimintatapaa.

Työntekijät kertovat itse tai kollegoidensa saaneen varoituksia tai joutuneen irtisanotuksi ketjujohtajan myymälöihin tekemien yllätyskäyntien seurauksena. Käyntejä pelättiin yleisesti, kertovat eri puolella Suomea ketjun myymälöissä työskennelleet.

Työntekijät olivat saaneet varoituksia tai heitä oli voitu irtisanoa, mikäli he sattuivat istumaan myymälässä. Edes pitkällä ollut raskaus ei ollut riittänyt syyksi istumiselle.

– Ketjujohtaja Marjo Topi rehenteli minulle, kuinka hän on irtisanonut työntekijöitä välittömästi, jos on yllättänyt heidät istumasta ja lukemasta lehteä myymälätilassa, nyt jo muualla työskentelevä henkilö kertoo.

Ketjujohtaja kuittaa työntekijöiden kokemukset ”kuulopuheina”

MOT:n julkaiseman jutun jälkeen Change Lingerie ja Rainmaker lähettivät yhteisen tiedotteen, jossa yhtiöt ilmoittivat tutkivansa esiin nostetut epäkohdat yhdessä työntekijöiden kanssa.

MOT kysyi tätä juttua varten tarkemmin myös uusista esiin nousseista epäkohdista.

Rainmakerin mukaan työntekijöiden esiin tuomia varoitus- ja irtisanomistapauksia ei ole olemassa. Juridisena työnantajana varoitukset ja irtisanomiset kuuluvat heille. MOT:n jatkokysymykseen siitä, miksi varoituksia on kuitenkin antanut nimenomaan Change Lingerien ketjujohtaja, yhtiö ei enää vastannut.

Change Lingerie vastasi MOT:n kysymyksiin, että se on kiitollinen saamastaan palautteesta.

– Olemme erittäin pahoillamme ihmisten kokemasta mielipahasta. Nyt käynnistetyssä kehitystyössä puramme kaikki saapuneet viestit ja huomioimme saamamme parannusehdotukset, Topi sanoo hänen ja Rainmakerin liiketoimintajohtaja Tuomas Joensuun lähettämässä vastauksessa.

Työntekijöiden Changen ketjujohtajaan Marjo Topiin kohdistama kritiikki on kuitenkin poikkeuksellisen kovaa. Häneltä on pyydetty vastaus jokaiseen työntekijöiden esiin nostamaan epäkohtaan. Topi ei kuitenkaan halunnut vastata jatkokysymyksiin.

– Olemme antaneet vastineen kysymyksiinne eikä meillä ole siihen lisättävää. Vastuullisena yhtiönä päätöksentekomme perustuu tosiasioihin emmekä kommentoi kuulopuheita, hän vastasi.

PAM: Puhelimen penkominen on laitonta

Useat ketjun työntekijät kertovat, kuinka ketjussa korkeassa asemassa ollut henkilö penkoi heidän takahuoneeseen jättämiään laukkuja ja tavaroita aina tilaisuuden tullen. Moni myyjä kertoo, kuinka heidän puhelimiinsa on kajottu ja heidän viestejään niistä on luettu luvatta kyseisen henkilön toimesta.

– Tiesin tämän käytännön ja sen vuoksi pidin aina puhelinta mukanani, ketjun myymälänhoitajana eli myyjien esihenkilönä työskennellyt työntekijä sanoo.

Pamin Juha Ojalan mukaan työntekijöiden viestien lukeminen luvatta ei ole sallittua.

– Jos mennään katsomaan ihmisen henkilökohtaisen puhelimen viestejä, niin eiköhän tässä olla jo ihan rikosoikeuden piirissä.

Työntekijät kertovat kyseisen henkilön myös levittäneen eteenpäin työntekijöiden erittäin arkaluontoisia terveystietoja.

”Minä palvelin pomoilta salaa transsukupuolisia, ihan kuin ketä tahansa muutakin asiakasta ja päästin heidät sovituskoppiin.” – Change Lingerien entinen työntekijä

Kiellettiin palvelemasta transnaisia

Työskentelyä myymälöissä määrittävät tiukat tulostavoitteet. Yhtä asiakasryhmää ne eivät ole kuitenkaan koskeneet.

Moni työntekijä kertoo kokeneensa arvojensa vastaiseksi Change Lingerie -ketjun ohjeen, jonka mukaan transnaisia ei saanut palvella kuten muita eikä missään nimessä päästää sovituskopeille.

– Minua kiellettiin ehdottomasti päästämästä heitä sovitukseen, heidät neuvottiin ohjaamaan ulos myymälästä ja tekemään ostokset verkkokaupassa.

Eräs myyjä kertoo toimineensa vastoin ohjeistusta, sillä hän koki sen täysin arvomaailmansa vastaiseksi.

– Minä palvelin pomoilta salaa transsukupuolisia, ihan kuin ketä tahansa muutakin asiakasta ja päästin heidät sovituskoppiin.

Yksi myyjistä kertoo, ettei ollut tietoinen säännöstä ja sai nuhtelua palveltuaan transnaista ja myytyään tälle paljon tuotteita. Työntekijät kertovat, että heille oli jaettu sekä suullisia että kirjallisia varoituksia, jos he ovat palvelleet transnaisia.

Työntekijöille kieltoa oli perusteltu sillä, että transihmiset voivat ahdistaa muita asiakkaita pukukopeilla. Myyjien mukaan ohjeistus oli peräisin Change Lingerie Suomen ketjujohtaja Marjo Topilta.

MOT ei saanut Marjo Topilta vastausta, miksi yhtiössä on käytössä kyseinen menettelytapa. Työntekijät kertovat hänen vastanneen nyt heille, että transihmisten palveleminen ei kuulu yrityksen konseptiin.

Moni halusi lähteä, mutta pelkäsi seurauksia

Myyjien sekä myymälänhoitajien mukaan työntekijöiden keskinäinen viestintä työajan ja työasioiden ulkopuolella oli kiellettyä.

– Yleinen periaate oli, että myyjät eivät saaneet olla liian läheisiä ja työasioista ei saanut puhua, eräs jo ketjussa työskentelyn lopettanut myyjä kertoo.

PAMin Juha Ojala sanoo, että vastaan ei ole tullut vastaavaa tapausta, jossa työnantaja olisi yrittänyt puuttua työntekijän yksityiselämään ja viestintään vapaa-ajalla.

– Ei tietenkään työnantajalla ole mitään työnjohto-oikeutta ystävyyssuhteisiin saatika, että he voisivat määrätä siitä vapaa-ajalla. Kyllähän tuo kertoo enemmän työnantajasta, jos työnantaja näin tekee. Onhan tuo hyvin poikkeuksellista ja hyvin erikoista.

Kuormittuessaan työstä ja osakseen saamastaan huonosta kohtelusta moni työntekijä päätyi itse irtisanoutumaan työstään. Työntekijät kertovat, että jos joku oli irtisanoutunut, oli häntä kielletty kertomasta siitä työkavereille viimeisten työvuorojen aikana. Moni jäikin ihmettelemään yllättäen työyhteisöstä kadonneita työkavereitaan.

Lähtijät myös pelkäsivät irtisanoutumisesta seuraavaa reaktiota yhtiön johdolta. Eräs entinen työntekijä sanoo miettineensä tarkkaan, minkä syyn varjolla uskalsi irtisanoutua.

– Minulle sanottiin, että Marjo tuntee kaikki muiden ketjujen johtajat. Hän voi kertoa eteenpäin, että olet hankala tyyppi ja sitten käy huonosti, ketjusta toiseen yritykseen työskentelemään siirtynyt työntekijä kertoo.

”Isoimpia ongelmia on, että asiat lakaistaan maton alle. Edelleenkään kukaan ei ole myöntänyt, että tällaista kohtelua olisi tapahtunut.” – Change Lingerien työntekijä

PAMin Juha Ojala sanoo, että pelko työnsaannin vaikeutumisesta jatkossa on turha.

– Sitä ei pitäisi uskoa, se on usein pelkkää pelottelua ja juridinen puoli on, että näin ei saa tehdä. On vaikea ajatella, että kukaan tässä maassa olisi sellainen henkilö, että hänellä olisi niin laajat verkostot ja yhteydenotot, että hän pystyisi vaikuttamaan aktiivisesti siihen.

Hän pitää yhtiön toimintatapoja poikkeuksellisina.

– Pari kolme tyytymätöntä entistä työntekijää olisi vielä ymmärrettävää, mutta kymmenien työntekijöiden samanlaiset tarinat tekevät asiasta laajuudessaan poikkeuksellista.

PAM kertoo nyt odottavansa käytännön tekoja Change Lingerien työntekijöiden työolojen parantamiseksi. Ojala kannustaa muutenkin tuomaan esille työpaikoilla olevat epäkohdat.

Change Lingerie ja Rainmaker kertoivat MOT:n jutun jälkeen käynnistäneensä kehitystyön.

Työntekijöiden mukaan työnantajan reagointi jutun esiin nostamiin ongelmiin on kuitenkin ollut heikkoa.

– Isoimpia ongelmia on, että asiat lakaistaan maton alle. Edelleenkään kukaan ei ole myöntänyt, että tällaista kohtelua olisi tapahtunut. Anteeksi ei ole pyydetty keneltäkään, Change Lingerien palveluksessa yhä työskentelevä henkilö kertoo.

Lue lisää:

MOT:n tutkivaa journalismia

Itkemistä takahuoneessa, kovia myyntitavoitteita ja asiakkaiden pidättelemistä liikkeessä – myyjät kertovat kokemuksistaan tunnetussa vaateketjussa

Yle selvitti: Oma työ hävettää varsinkin nuoria ja pienituloisia – Myyjä Linda Väyrynen, 23, tuntee häpeää, kun tutut kyselevät aikooko hän hakea oikeita töitä

Joulukuun alussa tapahtunut 16-vuotiaan pojan epäilty murha Helsingin Koskelassa järkyttää edelleen.

Murhasta epäiltyinä on kolme samanikäistä nuorta. Poliisin mukaan kolmikko on mahdollisesti kohdistanut uhriin väkivaltaa aiemminkin ja kiusannut tätä pidempään.

Missä on menty pieleen, että näin on voinut käydä? Mitä pitäisi tehdä toisin, jotta näin ei kävisi enää koskaan?

Keskustelunavauksen asiasta teki perjantaina Helsingin poliisin rikosylitarkastaja Jonna Turunen poliisin verkkosivuilla blogitekstissään "Rikos, jonka pitäisi muuttaa maailmaa". Turunen kirjoitti Koskelan tapahtumien osoittavan, että lasten suojelemisessa ei ole täysin onnistuttu eivätkä toimenpiteet ole olleet riittäviä.

Usein poliisi ja nuori kohtaavat vasta, kun selvitellään jo mahdollista rikosta. Tuolloin varhainen puuttuminen on Turusen mukaan jo liian myöhäistä.

Myös Lastensuojelun keskusliiton vaikuttamistyön ja yhteiskuntasuhteiden johtaja Miia Pitkänen näkee, että mitä aikaisemmin lasta päästään auttamaan, sitä parempi se on lapsen tulevaisuudelle.

Työryhmät tuottavat toisinaan vain "kauniita puheita"

Poliisin tilastojen mukaan tämän vuoden aikana jo 49 alaikäistä on epäiltynä henkirikoksesta. Koko viime vuoden saldo oli kahdeksan epäilyä. Poliisin tilastoissa henkirikoksiin luetaan tapon ja murhan lisäksi näiden yritykset ja tämän vuoden tilastossa suurin osa tapauksista on ollut tapon yrityksiä.

Turusen mukaan yhdenkin teon laajat ja pitkäaikaiset vaikutukset ihmisten elämiin tulisi aina huomioida pelkkien tilastojen sijaan.

Poliisi tekee myös ennaltaehkäisevää työtä nuorten parissa ja on mukana eri ammattilaisten ja viranomaisten yhteisissä työryhmissä, joissa etsitään keinoja lasten ja nuorten auttamiseksi.

– Näitä ryhmiä on monenlaisia, hyviäkin, mutta valitettavasti usein tulos jää kauniiden puheiden tasolle, vaikka tarvittaisiin konkreettisia toimia, Turunen sanoo.

Eri ammattilaisten yhteistyö nousee esiin myös Lastensuojelun Keskusliiton Miia Pitkäsen kanssa keskustellessa.

Esimerkiksi otettaessa nuorta huostaan saatetaan Pitkäsen mukaan tarvita samanaikaisesti montaa erilaista auttajaa, kuten psykiatrista ammattiapua ja päihderiippuvuuden hoitoa.

Pitkäsen mukaan eri ammattilaisten yhteistyön tulisi myös olla saumatonta. Mutta onko se?

– Yhteistyössä on paljon toimiviakin käytäntöjä, mutta myös paljon kehitettävää, Pitkänen tuumaa.

Poliisi: erityisen huolenpidon jaksoille on päästävä ajoissa

Helsingissä poliisille tulee Turusen mukaan noin 800–900 ilmoitusta nuorisokodista hatkat ottaneista nuorista. Hatkat ottaessaan nuori poistuu nuorisokodista ja jättää palaamatta sovittuna aikana.

Turusen mukaan joskus nuori saattaa olla hatkoilla jopa kuukausia.

– 800–900 on valtavan suuri määrä. Herää kysymys siitä, että emmekö tee asialle mitään. Meillä on ulkosalla kaupungilla pyörimässä lapsia, jotka näkyvät meillä rikosten tekijöinä ja uhreina.

– Kannatan myös lastensuojelussa tiukkoja rajoja, niissä tapauksissa joissa lapsen suojelutarve sitä edellyttää, Turunen toteaa.

Resursseja Turusen mukaan kaivattaisiin erityisen huolenpidon jaksoille pääsyyn, jonne ohjataan esimerkiksi päihde- ja rikoskierteeseen jo ajautuneita nuoria.

– Yksittäisissä tapauksissa on mahdollista, että nuori päätyy poliisin kiinniottamaksi esimerkiksi rikoskierteen vuoksi ennen kuin pääsee erityisen huolenpidon jaksolle. Kaikenlaista ehtii tapahtua, jos kuukausiakin saa jonottaa.

Turusen mukaan ylipäätään nuorten tilannetta auttaisi se, että heidän kanssaan työskentelevät todella tuntisivat nuorten yksilölliset tilanteet voidakseen auttaa.

– Lapset ja nuoret on nähtävä muutenkin kuin papereilla ja siihen tulisi olla riittävät mahdollisuudet.

Poliisin mukaan Koskelan epäillyn murhan uhri oli lastensuojelun asiakas ja sijoitettu asumaan kodin ulkopuolelle.

Paraskaan auttaja ei ole avuksi, jos nuorta ei ole kuunneltu

Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtavan asiantuntijan Esa Iivosen mielestä paraskaan auttaja tai viranomaisjärjestelmä ei kykene pelastamaan nuoria, jos heitä ei ole ehditty kuunnnella ja ongelmat eivät ole tiedossa.

Iivosen mielestä aikuisten tulisi kuulostella herkällä korvalla lasten ja nuorten arkea ja kysyä aktiivisesti kiusaamisesta ja väkivallasta.

– Ettei vain oleteta, että kiusaamista tai muuta väkivaltaa ei ole, jos lapset ja nuoret eivät itse tuo sitä esille, Iivonen toteaa.

Iivonen huomauttaa, että nuoren voi olla vaikea ottaa kiusaamista esille, jos se tulee vaikkapa kaveripiiristä.

Iivonen huomauttaa, että on olemassa lukuisia palveluita, joilla kiusaamiseen voidaan puuttua, mutta tärkeää on saada lapsiin ja nuoriin luottamuksellinen suhde, jossa asioista on turvallista puhua.

– Ei riitä vain julistaa, että meillä on nollatoleranssi. Täytyy luoda luottamuksellista suhdetta ja tehdä pitkäjänteistä työtä kiusaamisen ja väkivallan ehkäisemiseksi ja puuttumiseksi.

Iivonen myös sanoo, että perheiden pitäisi saada tukea riittävän aikaisin. Aina se ei tosin onnistu.

"Sijaishuollossa on myös onnistumisia"

Sijaishuollon ongelmakohtia on Lastensuojelun Keskusliiton Miia Pitkäsen mukaan tunnistettu ja niiden pohjalta on laadittu tuoreeltaan muutosehdotuksia lastensuojelulakiin. Ne ovat nyt lausuntokierroksella.

Pitkänen muistuttaa, että sijaishuoltoon mahtuu myös paljon onnistumisia. Lasten ja perheen tueksi vaan pitäisi mieluummin päästä ennen kuin ollaan sijaishuollon kynnyksellä.

– Meillä ei ehkä ole lastensuojelun avohuollossa ihan oikealla tavalla toimivia ja auttavia tukimuotoja nuorille ja päädytään sijaishuollon ratkaisuihin, Pitkänen harmittelee.

Silloin tilannne on hänen mukaansa jo vaikea ja nuoren käytös voi olla todella vaarallista nuorelle itselleen.

Pitkänen haluaa tarkastella lasten tukemista kokonaisvaltaisesti. Hänen mukaansa palvelujärjestelmässä on kuitenkin valitettavasti edelleen siiloutumista: katsotaan kerrallaan vain yhtä osa-aluetta.

– Tarkastelu lähtee peruspalveluista, varhaiskasvatuksesta, koulusta ja oppilashuollosta alkaen. Myös lapsen lähipiirin merkitys on tärkeä.

Jokainen voi puuttua kiusaamiseen

Auttaa voivat myös ne, jotka eivät ole ammattilaisia. Esimerkiksi kiusaamiseen puuttumista ei rajoita ammattipätevyyden uupuminen.

– Olimmepa ammattilaisen roolissa, vapaa-ajan harrastusten parissa tai missä tilanteessa vaan, on todella tärkeää, että kaikki me lapsia kohtaavat aikuiset pystyisimme pysähtymään ja kuuntelemaan, tunnistamaan kiusaamisen.

– On tärkeää, että meillä kaikilla olisi valmiuksia tukea lapsen ja nuoren mielenterveyttä ja hyvinvointia, Pitkänen toteaa.

Mitä sinun mielestäsi yhteiskunnassa pitäisi muuttua, jotta nuorilla olisi parempi turvaverkosto? Voit keskustella aiheesta 20.12. klo 23 saakka.

Lisää aiheesta:

"Mulle ei ole käynyt mitään, mutta monelle muulle on", kommentoi teini-ikäinen menoa Helsingin keskustassa – jo lähes 50 alaikäistä epäiltynä henkirikoksesta tänä vuonna

Lapsiperheiden kuormitus on lisääntynyt – poliisi ja koulut tehneet eniten uusia lastensuojeluilmoituksia

Huostassa-audiodokumenttisarjassa neljä lastensuojelun sijaishuollossa kasvanutta nuorta kertoo kokemuksistaan

Iho on niin ohut, että siitä melkein näkyy läpi. Ympäri pientä vartaloa risteilee letkuja ja johtoja. Ne on liitetty monitoreihin, joissa vilkkuu lukuja ja sahalaitaisia käyriä.

On heinäkuu 2008. Miiamaija Mäntylä istuu nojatuolissa Kuopion yliopistollisen sairaalan vauvojen teho-osastolla. Laitteiden ja johtojen keskellä, hänen paljasta rintaansa vasten makaa ihminen, tuskin maitopurkin kokoinen. Oma poika.

Mäntylä on hätäsektiosta hajalla ja keskosvauvan elämä monitoreiden varassa. Silti hän on levollisempi kuin pitkään aikaan. Ainakaan tällä hetkellä, iho ihoa vasten sairaalan seinien sisällä, hänen ei tarvitse pelätä. Tämä kosketus ei satuta.

Joensuulaiselle Miiamaija Mäntylälle, 39, kosketus on tärkein kieli. Sitä hän puhuu ja ymmärtää työssään sairaanhoitajana hoivakodissa. Ja sitä hän käyttää toimiessaan doulana eli tukihenkilönä synnytyksissä. Kädet todistavat suuria siirtymiä: syntymää ja kuolemaa. Ne hoitavat. Mutta Mäntylä tietää myös, millaista tuhoa paha kosketus saa aikaan.

Vanhuksen henkilökohtainen reviiri murtuu

Ovi on visusti lukossa. Numerokoodin takana aukeaa maailma, jolta moni mielellään sulkisi silmänsä. Hoivakodin arjessa askel on lyhyt, samoin muisti.

Täällä kosketus on usein sanoja tärkeämpi. Kädet vyötäisillä auttavat istumaan, kun jalat eivät meinaa kantaa. Hento ote käsivarresta muistuttaa syömään lautasen ääressä. Kun ahdistus nousee iltaisin, saattavat lämpimät kämmenet auttaa jännittyneet hartiat laskeutumaan rennoiksi.

Vaipanvaihdot, sänkyyn auttamiset, pesut ja pukemiset. Kaikessa ollaan iholla.

– En muista tilannetta, jossa kosketuksesta ei olisi ollut tässä työssä apua, Miiamaija Mäntylä sanoo.

Häntä työ hoivakodissa ei ahdista. Mutta koskettamiseen liittyvää vallankäyttöä hän miettii usein. Työvuoroon tullessaan hän muistuttaa itseään, ettei ole menossa hoivayksikköön, vaan paikkaan, joka on 15 ihmisen koti. Hän menee sinne vieraaksi.

Kun toimintakyky heikkenee, on ihmisen pakko suostua muiden kosketettavaksi. Silloin henkilökohtainen reviiri murtuu.

– Siksi on tärkeää aina kysyä lupa koskettamiseen. Vaikka sitä ei sanoisi ääneen, kysymyksen pitäisi käydä mielessä. Miten kosken? Lähestynkö samalta tasolta vai ylhäältä päin, Mäntylä sanoo.

Kun hän nuorempana tutustui hoiva-alaan, hän järkyttyi. Terveyskeskuksen vuodeosastolla vanhukset eivät aina päässeet vessaan, vaikka pyysivät. Heitä kehotettiin tekemään tarpeensa vaippaan. Arki hoivakodissa on pakottanut kompromisseihin.

– Välillä joudun itsekin sanomaan, että “kulta rakas, en nyt ehdi, mutta sinulla on siellä vaippa”. Sen asian kanssa on vain elettävä.

Kuoleman lähestyessä kosketus muuttuu

Merkit voi huomata jo viikkoja etukäteen. Sormet ja jalkaterät viilenevät. Verenkierto heikkenee. Päivä päivältä ihminen käpristyy enemmän itseensä. Kädet ja jalat koukistuvat kuin kohtuvauvalla, sanat eivät enää tavoita. Syöminen ja juominen loppuvat. Luut alkavat erottua lihan alta.

Hengitys tihenee ensin, mutta aivan lopussa, viimeisinä päivinä, se harvenee. Tauot pitenevät. Ja pitenevät. Lopulta uutta henkäystä ei enää tule. Ehkä vielä pieni korahdus. Elämä on ohi.

Kuoleman lähestyessä Miiamaija Mäntylän kosketus muuttuu intensiivisemmäksi. Pestessä mukana on työkaveri, ettei jäykistyvään kehoon satu. Hoitajan kädet eivät silittele tai rapsuta, ne vain lepäävät lämpimänä väsynyttä ihoa vasten.

– On etuoikeus saatella matkaan. Silloin kosketus merkitsee minulle siunaamista ei-uskonnollisessa mielessä.

Oma keho löytyi tanssiopinnoissa

Ensimmäistä kertaa Mäntylä ymmärsi kosketuksen voiman ollessaan parikymppinen. Hän päätyi vähän sattumalta ammattikouluun opiskelemaan tanssia. Tanssi- ja ilmaisuharrastus oli kulkenut mukana aina, mutta hän ei voinut kuvitellakaan, että liikkeestä ja kehosta voisi tulla ammatti.

– Koin itseni isoksi, painavaksi ja kömpelöksi. Atooppinen iho oireili rajusti ja olin kauttaaltaan kosketusarka.

Mutta Outokummussa tanssilinjalla opetusvälineenä ei ollutkaan peili vaan armo. Kontakti-improvisaatiossa oltiin koko ajan kiinni toisessa ja luettiin kehon liikkeitä. Opiskelijat makasivat ja pyörivät toistensa päällä, tekivät ihmiskasan. Joogatunneilla käännyttiin sisäänpäin kuuntelemaan kehoa.

Samaan aikaan Mäntylä kävi hieronnoissa ja kosketushoidoissa.

Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana jotakin aukesi.

Kerran kadulla kävellessä Mäntylän yllätti valtava riemu. Hän tajusi yhtäkkiä kehon ja mielen yhteyden.

– Se oli mykistävä tunne siitä, että minulla on tämä keho ja olen asunut siinä lapsesta saakka.

Vuoden aikana Mäntylän atooppinen iho parani ja monet allergiat helpottivat.

Vastasyntynyt tunnistaa äitinsä tuoksun

Kosketuksen merkitystä elämän eri vaiheissa on alettu ymmärtää vasta viime vuosikymmeninä. Ymmärrys ei vaadi kontakti-improvisaation harrastamista. Riittää, että tutustuu raakaan dataan, jota tieteellinen tutkimus tuottaa.

Iho on kehon suurin elin. Aikuisella se on pinta-alaltaan kuin hyvänkokoinen torkkupeitto. Iho on portti ihmisen ja maailman välillä. Monimutkaisten järjestelmien kautta se välittää viestejä aivoihin. Jo pelkät ihon erilaisten hermopäätteiden nimet kuulostavat muinaisten myyttien aarteilta: Meissnerin keräset, Merkelin kiekot ja vapaat reseptorit välittävät jatkuvasti impulsseja aivokuorelle. Yhteistyössä aivojen eri alueiden kanssa ne jalostuvat aistimuksiksi ja tunteiksi.

Koska ihminen on laumaeläin, jokainen meistä on olemassa suhteessa lajitovereihin. Läpi elämän halaus tai hierominen, silitys tai seksi käynnistävät kehossa yleensä mielihyvähormoni oksitosiinin erityksen.

Elämän alussa kosketus on elinehto. Jos vastasyntynyt saa olla häiriöttä äitinsä ihoa vasten, hän osaa ryömiä rinnalle pian syntymänsä jälkeen. Vuorokauden ikäisenä vauva tunnistaa oman äitinsä tuoksun.

Iho ihoa vasten vastasyntyneen lämpö pysyy tasaisena. Stressihormonitasot laskevat. Sydämensyke ja hengitys rauhoittuvat. Keskosvauvalla kenguruhoito on tehokas kivun lievittäjä.

Pelko pisti palelemaan

Myös Miiamaija Mäntylän esikoinen vahvistui kenguruhoidossa. Sekä lapsi että äiti selvisivät rankasta alusta. Jo vauvojen teho-osastolla Mäntylä kertoi hoitajille avoimesti kokemastaan perheväkivallasta. Useampi ammattilainen sanoi samaa: mieti kaksi kertaa, mihin suuntaan lähdet lapsesi kanssa. Hän mietti, mutta päätöksen aika tuli vasta kaksi ja puoli vuotta myöhemmin.

Sen joulun jälkeen Mäntylä piirsi turvakodissa voimapaperille 2-vuotiaan poikansa kehon ääriviivat. Vatsassa kasvoi toinen lapsi, jonka liikkeitä hän ei vielä tuntenut. Pelko tuntui jatkuvana paleluna. Koko talven Mäntylä veti pilkkihaalari päällä esikoistaan pulkassa. Päiväunet ja Pikku Kakkonen, rutiinit toivat turvaa kaaokseen.

Luuranko olohuoneessa

Kymmenen viime vuotta Mäntylä on rakentanut itselleen turvapaikkaa kerrostalokaksioon ja sen lähimetsiin. Omassa olohuoneessaan hän on turvassa. Ympärillä on kaikki tärkeä: lasten jalanjäljet painettuna paperille, matalalla pöydällä suloisessa sekamelskassa ikoneja ja anatomisia malleja naisen lantiosta.

Ikkunan ääressä seisoo hierontapöytä ja sen vieressä aidon kokoinen luuranko muistuttamassa kehon rakenteista.

Kun Mäntylä ottaa olohuoneessaan vastaan hieronta-asiakkaita, hän aistii, että lihasten kireyden alla on usein muutakin. Joskus asiakas saattaa päästä siihen kiinni ulkopuolisen kosketuksen avulla.

– Minun tehtäväni ei ole tarjota valmiita vastauksia, Mäntylä sanoo.

Traumoja ei ymmärretä terveydenhuollossa

Kehon ja kosketuksen opiskelu on ollut Mäntylälle selviytymiskeino. Omaan kotiin muuton jälkeen alkoi vimmainen opiskelu: hän kouluttautui ensin sairaanhoitajaksi, sen jälkeen hierojaksi. Kätilöopinnot ovat harjoitteluja vaille valmiit. Opiskelu on auttanut ymmärtämään omaa traumaa.

Se nimittäin kulkee mukana yhä. Yhtäkkiä jokin pieni ärsyke saattaa aktivoida muistot. Silloin maa pakenee jalkojen alta. Pelko elää tärinänä pallean seudulla ja vatsassa. Mielikuvat jyystävät päässä, yhteys kehoon katoaa ja Mäntylä jähmettyy. Aivan kuin hän ei olisi enää paikalla.

Se on traumassa tyypillistä. Kun tapahtuma on liian järkyttävä, ihminen ikään kuin poistuu paikalta ja jähmettyy yhtä aikaa. Reaktio voi olla niin totaalinen, ettei tapahtumia muista tietoisesti jälkikäteen. Mutta keho muistaa.

– Traumaterapiassa olen oppinut, että trauma on yhteyden katkeamista ja toipuminen on sitä, että yhteyksiä löytyy uudelleen.

Mäntylä sai traumaperäisen stressihäiriön diagnoosin vasta kaksi vuotta sitten, vuosikausia tapahtumien jälkeen. Hänen mielestään monessa ammatissa tarvittaisiin enemmän tietoa traumoista ja niiden vaikutuksesta hyvinvointiin.

– Traumatietoisuutta pitäisi lisätä vanhustenhoidossa, synnytyssalissa, kouluissa ja neuvoloissa. Kaikkialla, missä ihmisiä kohdataan. Moni kantaa mukanaan raskaita asioita.

Mummo muutti työpaikalle

Mäntylä ei ole pystynyt solmimaan uutta seurustelusuhdetta. Kaikkein läheisimpien piiri on ollut pieni: siihen ovat kuuluneet oma perhe ja mummo.

– Mummo on ollut vähän despootti. Suhteemme ei ole ollut helppo, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi tosi tärkeä.

Mummon muisti on heikentynyt pikkuhiljaa. Viime vuoden syksynä kunto alkoi heiketä nopeammin ja mummo ajautui sairaalakierteeseen. Kotiin ei enää ollut asiaa. Hän päätyi terveyskeskuksen vuodeosastolle odottamaan hoivakotipaikkaa.

Viime kesäkuussa, kesken työvuoronsa Miiamaija Mäntylä sai puhelun: mummon vuoro hoivakotijonossa oli tullut ja hänet sijoitettaisiin samaan hoivakotiin, jossa Mäntylä on töissä.

Mäntylästä ei tunnu lainkaan hankalalta vaihtaa vaippoja omalle mummolle. Se on hänestä luonnollista. Hän on istunut mummon sylissä, ja nyt on hänen vuoronsa kannatella mummoa.

On saattamisen aika

Työvuoro on jo päättynyt. Mäntylä menee vielä mummon huoneeseen ja auttaa tämän sängylle pitkälleen. Hämärässä huoneessa mummon elämä levittäytyy seinille: kuvat puutarhasta, puolisosta ja tyttäristä.

Mäntylä peittelee mummon viltillä ja istahtaa sängyn jalkopäähän. Hän nostaa mummon jalat syliinsä ja laskee oman kätensä mummon käden päälle.

– Minä olen väsynyt, mummo sanoo.

Suomen ulkoministeriö toimi yhteistyössä Saksan kanssa, kun se kotiutti tänään sunnuntaina kaksi naista ja kuusi lasta Syyrian al-Holin leiriltä.

Saksa haki Syyriasta samassa yhteydessä kolme naista ja 12 lasta. He saapuivat Saksan Frankfurtiin lauantaina charter-koneella.

Operaatiosta ovat kertoneet muun muassa Spiegel-lehti ja Bild-lehti.

Naiset ja lapset kotiutettiin humanitaarisista syistä

Saksan ulkoministeriön mukaan naiset ja lapset on haettu al-Holin ja al-Rojin leireiltä. Molemmille leireille on suljettu Isis-terrorijärjestön alueilta kiinni otettuja naisia ja lapsia.

Suomen tapaan myös Saksa haki nyt ensimmäistä kertaa itse aikuisia Pohjois-Syyrian leireiltä. Operaation toteuttivat Saksan ulkoministeriö ja liittovaltion poliisi.

Bild-lehden mukaan operaatiota oli valmisteltu pitkään, mutta se viivästyi koronapandemian takia. Lisäksi neuvottelut epävirallisen kurdihallinnon kanssa olivat hankalia.

Saksa perustelee operaatiota Suomen tapaan humanitaarisilla syillä. Lasten joukossa on orpoja. Osa lapsista on taas sairauksien takia niin heikossa kunnossa, että heidän henkensä on vaarassa.

Saksassa oikeusistuimet ovat myös velvoittaneet Saksaa hakemaan kansalaisiaan leireiltä. Tämänkertaiset palautukset eivät kuitenkaan ulkoministeriön mukaan liity tähän velvoitteeseen.

Saksan syyttäjä tutkii naisia

Suomessa Syyriasta palaavien naisten toiminnasta ei ole tiettävästi aloitettu yhtään esitutkintaa.

Sen sijaan Saksassa liittovaltion syyttäjä tutkii kaikkia kolmea palautettua naista. Meneillään on alustava tutkinta, jossa heitä epäillään terrorijärjestöön kuulumisesta ulkomailla. Epäillyn rikoksen enimmäisrangaistus on kymmenen vuotta vankeutta.

Yksi naisista pidätettiin heti hänen Saksaan saapumisensa jälkeen, uutistoimisto AP ja saksalaislehti Bild kertovat.

Bild-lehden tietojen mukaan yhden saksalaisnaisen puoliso oli mukana Isisin kurinpitojoukoissa, yhden puoliso kuoli taisteluissa ja yhden veli teloitti vangin Isisin propagandavideolla.

Syyriassa on yhä 70–100 saksalaista Isisin kannattajiksi epäiltyä miestä ja naista, joita pidetään vangittuina tai leireillä. Lisäksi leireillä on ainakin useita kymmeniä saksalaislapsia.

Lue myös:

Analyysi: Suomi näyttää tietä al-Hol-kotiutuksissa – ravisuttavalla päätöksellä on yhdet kasvot

Jihadismin tutkija al-Holin äitien kotiutuksista: Sataprosenttista varmuutta turvallisuusriskeistä ei todennäköisesti saavuteta

KRP tekee esiselvityksen al-Holin leiriltä kotiutetuista, supo: jokaisen palaajan mahdollisesti aiheuttama uhka arvioidaan yksilöllisesti

UM:n erityisedustaja: Tunnelma al-Holin leiriltä kotiutettujen lennolla väsynyt ja helpottunut – "Leirillä yhä olevia lapsia ei ole unohdettu", Yle seurasi tiedotustilaisuutta

Suomen viranomaiset hakivat kaksi al-Holin leirin naista ja kuusi lasta – UM kotiutti ensimmäistä kertaa äitejä

Näin al-Holin suomalaiset ovat kertoneet elämästään leirillä:

"Sanna" ja hänen naitettu 13-vuotias tyttärensä haluavat Syyriasta Suomeen – "Nyt kaikki on kauheaa", nuori tyttö sanoo

Äiti vei Sumeyan Suomesta Isisin alueelle tokaluokkalaisena – tyttö päätyi naimisiin 13-vuotiaana ja kertoo nyt tarinansa Ylelle

Suomalaiset Isis-naiset kertovat poikkeuksellisessa haastattelussa elämästään Syyriassa: "Lapset ovat kaikki, mitä minulla on"

Ensimmäinen erä Pfizerin ja BioNTechin valmistamia koronavirusrokotteita saapuu Suomeen joulunpyhinä, mikäli Euroopan komissio päättää myyntiluvasta alkuviikosta.

Rokotteiden kuljetusreittiä tai kuljetustapaa ei kerrota ennakkoon. Syynä on kansainvälisen rikospoliisijärjestön Interpolin antama varoitus. Radio Suomen Päivässä vieraillut Keskusrikospoliisin tiedusteluosaston rikosylikomisario Juha Tompuri piti rokotteiden anastamista suurempana uhkana väärennettyjen tuotteiden ujuttamista markkinoille.

– Interpol on varoittanut, että rikollisilla tahoilla saattaa olla kiinnostusta rokotteisiin, koska niitä on aluksi vähän tarjolla, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erityisasiantuntija Mia Kontio.

Kuljetuksia valvotaan poikkeuksellisen tarkasti koko EU:n alueella, koska suuremmat rokote-erät saadaan jakeluun vasta ensi vuoden alkupuolella. Lääkevalmistajat Pfizer ja BioNtech pystyvät toimittamaan tänä vuonna noin 50 miljoonaa rokotetta. Ensi vuonna yhtiö arvioi valmistavansa jo 1,3 miljardia rokotetta.

Kuivajään kuljettaminen lennoilla hallittu riski

Koronarokotteiden kuljetukset ovat alkaneet viime viikkoina esimerkiksi Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Israelissa. Lentoyhtiöille ja kuljetusliikkeille tehtävästä tekee haastavan Pfizerin rokotteen vaatima kylmäkuljetus 70 pakkasasteessa.

– Niiden pakkaaminen vaatii kuivajäätä, minkä takia lentokoneiden rahtikapasiteetti tulee käytettyä erittäin huonosti, sanoo DHL Global Forwarding Finlandin toimitusjohtaja Veli-Matti Qvintus.

Syynä on se, että nestemäisestä hiilidioksidista valmistettu kuivajää kuluttaa happea, ja kuivajäähän pakattuja rokoteaihioita ei voida ottaa yhdelle lennolle suuria määriä.

Esimerkiksi yhdessä Pfizerin rokotepakkauksessa on 5 000 rokotetta ja kuivajäätä 23 kilogrammaa. Japanilainen ANA Cargo sallii kuivajäätä lastattavan kaukolennoilla käytettävään Boeing 777-300 -koneeseen vain 800 kilogrammaa, ja lyhyemmillä lennoilla käytettävään Boeing 737-800 -koneeseen 250 kilogrammaa.

Kuljetusliikkeille ja lentoyhtiöille vaativa tehtävä

Yksistään Euroopassa jaettavana on ensi vuoden loppuun mennessä 1,5–2 miljardia rokotetta, ja koko maailmassa jopa 16 miljardia. Kuljetuksista puolet tapahtuu lentorahtina, mikä tarkoittaa noin 11 000:ta lentoa.

– Vaarana on, että muut lentorahtilähetykset voivat viivästyä, koska rokotekuljetukset priorisoidaan muiden edelle, sanoo Qvintus.

Koronapandemian takia lentorahdin kapasiteetti on laskenut, koska valtaosa rahdista kulkee normaalisti matkustajakoneissa. Tällä hetkellä suuri osa matkustajalennoista on peruutettu.

Finnair neuvottelee mannerten välisistä rokotekuljetuksista

Koronarokotteita kuljetetaan myös mantereiden välillä. Esimerkiksi Turkish Airlinesin omistama Turkish Cargo on aloittanut rokotekuljetukset Kiinan ja Brasilian välillä. Myös Air France-KLM Cargo varautuu toimittamaan Yhdysvalloissa valmistettavia rokotteita Eurooppaan.

Finnair neuvottelee koronarokotteiden kuljetuksista Aasian ja Euroopan välillä.

– Suunnitelma on se, että rokotteet kuljetetaan alaruumassa matkustajakoneissa, samalla tavalla kuin lennetään muutakin rahtia, sanoo Finnair Cargo Oy:n operaatioista vastaava johtaja Tommi Voss.

Finnairilla on valmius myös pelkkiin rahtilentoihin. Yhtiö on lentänyt tänä vuonna jo 700 sellaista lentoa, joissa ei ole kuljetettu matkustajia.

Lue lisää: Finnair Cargo valmistautuu rokotekuljetuksiin maailmanlaajuisesti – liiketoimintajohtaja: "Keskusteluja on paljon, lähinnä valmiusasteella"

Suomeen enemmän rokotteita kevään aikana

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaa Suomessa koronarokotteiden jakelusta. Ensimmäiset erät tulevat olemaan pieniä, mutta toimitusten koko kasvaa alkuvuodesta.

– Rokotteet tulevat Suomeen erissä, ja meillä on valmiudet ottaa vastaan kaikki rokotteet, sillä syväjääpakastimia riittää, vakuuttaa THL:n erityisasiantuntija Mia Kontio.

Suurempi haaste tulee olemaan syväjäässä olevien rokotteiden toimittaminen sairaanhoitopiireihin.

– Kun rokotteet otetaan pakkasesta, on viisi päivää aikaa käyttää ne. Tärkeää on, että sairaanhoitopiirien sairaala-apteekkeihin tilataan juuri se määrä rokotteita, mikä siellä pystytään käyttämään.

Kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus saada rokote ensi vuoden aikana.

– Malttia täytyy olla aluksi, rokotemäärät riippuvat siitä, mitkä valmisteet saavat myyntiluvan ja paljonko tehtaat pystyvät niitä valmistamaan. Rokotteita saadaan enemmän kevään kuluessa, vakuuttaa Kontio.

Toisena myyntiluvan saanee Modernan rokote. EU:n lääkevirasto käsittelee sen myyntilupaa heti ensi vuoden alussa.

Lue lisää: Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston asiantuntijapaneeli suosittelee Modernan koronarokotteelle käyttölupaa – Virallinen päätös luultavasti perjantaina

Kokemäkeläisellä Marko Palinilla oli havahtumisen paikka, kun vaaka näytti 180-senttiselle miehelle 171 kilon painoa. 58-vuotias mies ajatteli, että jotain on tehtävä.

– Yleiskunto oli aivan nolla. Hyvät kaverit alkoivat vinkata ylipainosta hyvinkin törkeillä kommenteilla, että miten susta on Marko tullut tuollainen porsas.

Tämä sai miehen miettimään syvällisemmin omaa olemista ja elämää. Takana oli lukuisa määrä erilaisia dieettejä ja jojottelua painon kanssa.

Arkikin alkoi olla jo liian tuskaista. Ikänsä rakennustyömailla työskennelleelle miehelle oli kertynyt kehoon vuosien aikana muutakin kremppaa.

– En enää päässyt kulkemaan. Jos mentiin isoon tavarataloon, piti ottaa mukaan kyynärsauvat. Jossain vaiheessa piti olla pyörätuoli, että pääsin maitotiskille. Silloin ajattelin, että ei Marko, ei tämä ole sun juttusi.

Elämästä alkoi pian löytyä hyviä ja ihania asioita.

– Tajusin, että nyt on jotain tehtävä. On ihana parisuhde, lapset ja lastenlapset. On ihan äärettömästi rakkautta ympärilläni. Ja jos olen siinä kunnossa, että en viihdy kropassani enkä tykkää itsestäni, niin en silloin voi paljon tykätä ja rakastaa toisiakaan.

Siitä päätös kypsyi. Marko Palin hakeutui työterveyslääkärin kautta Porissa Satasairaalan painonhallintaryhmään ja puolitoista vuotta sitten hänelle tehtiin sairaalassa lihavuusleikkaus.

Suomalaiset ovat Euroopan lihavimpia

Ylipaino on monelle suomalaiselle arkea. Luvut ovat koruttomia: suomalaisista aikuisista yli puolet on ylipainoisia (painoindeksi BMI yli 25) ja viidesosa on lihavia (BMI yli 30). Vaikeasta tai sairaalloisesta lihavuudesta (BMI yli 35) kärsii miehistä viisi prosenttia ja naisista seitsemän prosenttia.

Esimerkiksi Porin Satasairaalassa lihavuusleikattavia potilaita on vuosittain noin 70 ja Turun yliopistollisessa keskussairaalassa runsaat sata. Koko maassa leikkauksia tehdään vuosittain julkisella puolella noin 1 300.

– Määrä on lihavuusluvut huomioiden merkittävästi liian alhainen, sanoo yli 15 vuotta lihavuuskirurgian parissa työskennellyt kirurgian professori, ylilääkäri Paulina Salminen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

– Suomalaiset ovat valitettavasti yksi Euroopan lihavimpia kansoja ja lihavuusleikkausten määrä on Euroopan matalimpia suhteutettuna lihavuuslukuihin, hän jatkaa.

Professori Salminen arvioi, että leikkauksia pitäisi tehdä vuosittain koko maassa 3 500–4 000.

Leikkaus voidaan tehdä 18–65-vuotiaalle, jos painoindeksi on yli 40 tai jos se on yli 35 ja potilaalla on lihavuuden liitännäissairaus tai sen vaaratekijöitä. Siihen voidaan päätyä, jos ylipainoa ei ole saatu muuten hoidettua pysyvästi laihduttamalla, liikunnalla ja ruokavaliolla.

– Terveyskeskus- ja työterveyslääkärit ovat hirveän tärkeässä ja kriittisessä roolissa siinä, että saamme vaikeasti ja sairaalloisesti lihavia potilaita aktiivisen hoidon piiriin. Valitettavasti meillä ei ole tutkimusten perusteella osoittaa muuta keinoa hyvään ja pysyvään painonlaskuun kuin lihavuusleikkaus, sanoo Salminen.

Leikkauksiin hakeutuu enemmän naisia, vaikka miehillä olisi yhtä lailla niihin tarvetta.

Leikkauspöydälle ei pääse heti

Lihavuusleikkauksessa potilaan elämän on muututtava leikkauksen jälkeen. Hänen on jo ennen leikkausta opeteltava syömään vähemmän ja terveellisemmin.

– Tämä on valinta uusista elämäntavoista loppuelämäksi. Jos ihminen pystyisi muuttamaan niitä muulla tavoin, tätä leikkausta ei tarvittaisi. Mutta leikkaus on äärimmäisen loistava työkalu kannustajana, sanoo leikkauksen läpikäynyt Marko Palin.

Hän sanoo saaneensa tukea sekä läheisiltä että etenkin muilta samaan painonhallintaryhmään kuuluvilta.

Leikkauspöydälle päätyminen tai pääseminen ei tapahdu yhtäkkiä.

– Meillä jono ei ole pitkä, mutta prosessi kokonaisuudessaan kestää varmasti vuoden verran. Ensin odotetaan pääsyä sisätautipoliklinikalle noin kolme kuukautta. Sitten alkaa painonhallintaryhmä, jossa menee noin kolme kuukautta. Sen jälkeen odotetaan vielä aikaa kirurgille, jos leikkaushoito katsotaan hyväksi vaihtoehdoksi, kuvailee gastrokirurgi ja osaston ylilääkäri Eeva-Liisa Sävelä Satasairaalasta.

Tämän jälkeen potilaalle tehdään mahalaukun tähystys noin kahden kuukauden kuluttua ja silloin annetaan leikkausaika, joka menee parin kuukauden päähän.

– Pyrimme siihen, että kun laihdutus on saatu hyvin käyntiin, leikkaus tehdään ennen kuin paino pääsee uudelleen nousemaan.

Tarjolla on pääsääntöisesti kaksi eri leikkausta, joista valitaan potilaalle sopivampi. Tähystysleikkaus kestää noin tunnin ja siinä riskit ovat gastrokirurgi Sävelän mukaan pienemmät kuin esimerkiksi sappileikkauksessa.

– Toisessa kavennetaan mahalaukku putkeksi, jolloin jatkossa pystyy syömään vain pieniä määriä. Toisessa puolestaan mahalaukku pienennetään 20–50 millilitran pussiksi ja lisäksi tehdään ohutsuolen ohitus. Sen seurauksena rasvaiset, sokeriset ruuat aiheuttavat huonon olon, mikä ohjaa terveellisempään ruokavalioon.

Lihavuusleikkaus on sairauden hoitoa

Lihavuutta pidetään usein itse aiheutettuna elintasosairautena. Aina sitä ei edes mielletä sairaudeksi. Joillakin voi olla vielä myös arkuutta lähteä leikkaukseen, vaikka sille olisi tarvetta ja edellytykset.

– Lihominen on totta kai itse aiheutettua kuten muutkin riippuvuudet, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Syömistä ei edes voi kokonaan lopettaa kuten alkoholin juomista tai tupakointia. Elimistössä on monenlaisia säätöjä, jotka ovat menneet pieleen, kun ihminen on lihonut riittävästi, selventää gastrokirurgi Eeva-Liisa Sävelä.

Vaikeasti tai sairaalloisesti lihavista vain muutama prosentti pystyy pudottamaan painoaan ilman lihavuusleikkausta siten, ettei siitä ole enää terveyshaittaa.

Sävelä korostaa, että kyse on sairauden hoidosta. Leikkaus auttaa myös vaikean tai sairaalloisen lihavuuden liitännäissairauksien hoidossa.

– Erityisesti leikkaus on metabolista kirurgiaa eli parhaat tulokset terveydenhuollon kustannusten säästöissä saadaan potilaille, joilla saadaan parannettua tyypin 2 diabetes, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt tai uniapnea.

– Leikkaus on tällä hetkellä tehokkain painon pudotuskeino ennen kaikkea pysyvyyden suhteen. Sen on osoitettu maksavan itsensä takaisin jo noin kolmessa vuodessa. Säästö johtuu lähinnä sairaanhoitokulujen vähenemisestä.

Konjakkiryyppy jäi entiseen elämään

Lihavuusleikatun elämäntapamuutoksessa punaisena lankana on syödä terveellistä ruokaa pieninä annoksia pitkin päivää ja juoda riittävästi.

Alkoholin kanssa pitää olla tarkkana.

– Konjakki on äärimmäisen miellyttävän makuista, mutta se on ollut pakko jättää pois. Jos otan väkevää alkoholia, ei tarvita kuin pieni annos, niin olen naama nurmikossa. Sitä en halua, joten miedoissa täytyy pysyä, Marko Palin sanoo.

Hän kuvailee olotilansa parantuneen monella tavalla. Mielialaa on nostattanut sekin, että vaatekaapin sisältö on mennyt uusiksi, mutta ei ihan kokonaan.

– Säästeliäänä ihmisenä komppasin vanhoja varastoja ja löysin vanhan nahkatakin, joka on tullut taas muotiin. Se mahtui päälle.

Mieheltä on kadonnut leikkauksen ja elämäntapamuutoksen jälkeen eli puolentoista vuoden aikana 56 kiloa. Painonpudotus jatkuu edelleen.

Ruokavalion noudattaminen on tärkeintä, mutta liikunta on myös hyväksi. Nyt mieheltä taittuu pari kilometriä helposti pururadalla, kun aikaisemmin jo postilaatikolla käyminen oli iso suoritus.

Ja tavoitteita ja unelmia pitää edelleen olla.

– Viime kesänä lastenlasten kanssa potkittiin ensimmäisen kerran yhdessä palloa ja ensi kesänä yritän saada ne jo kiinni!

Keskustele aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 21.12. kello 23.

Lue aiheesta aiemmin:

50 kiloa, korkea verenpaine ja diabetes katosivat – Lihavuusleikkauksessa Satu Launonen-Tiala sai takaisin elämänilon ja laskuvarjohypyt

Eija Herttuainen pudotti 35 kiloa lihavuusleikkauksen ansiosta – Potilasyhdistys: kaikkialla Suomessa päästävä leikkaukseen yhtä helposti

Aivojen naksahtaminen väärään tilaan aiheuttaa ylensyömistä – Eija Herttuainen menee lihavuusleikkaukseen ja antaa samalla tutkia aivojaan

Suosittu amerikkalainen uutiskanava CNN nostaa Suomen yhdessä Norjan ja Tanskan kanssa malliesimerkiksi siitä, miten koronakriisi on hoidettu oikein.

CNN:n mukaan kaikki kolme maata ovat onnistuneet pitämään tartuntamäärät kurissa ja talouden pyörät pyörimässä ilman laajamittaisia sulkutoimia.

Uutiskanava on perehtynyt Oxfordin yliopiston julkaisemaan aineistoon, joka vertaa eri valtioiden koronatoimia. Lisäksi se on käyttänyt analyysissään amerikkalaisen Johns Hopkins -yliopiston tietoja koronatartunnoista ja koronan aiheuttamista kuolemista.

CNN:n analyysi keskittyy aikaväliin 1.9.–30.11. Artikkelissa tarkennetaan, että esimerkiksi Tanskassa tartuntaluvut ovat sittemmin lähteneet nousuun ja hallitus on määrännyt tiukempia koronarajoituksia.

Suomi nostetaan vertailun parhaaksi

CNN ylistää jutussaan erityisesti Suomen koronatoimia. Se on otsikoinut Suomea käsittelevän osion sanoilla "Miten olla paras (tai miten olla Suomi)?"

CNN:n mukaan Suomessa on ollut tutkitulla aikavälillä Euroopan alhaisimmat tartunta- ja kuolinluvut suhteessa asukaslukuun. Suomi on saavuttanut tämän siitä huolimatta, että sen koronarajoitukset ovat olleet artikkelin mukaan Euroopan vapaimpien joukossa.

– Tässä ei ole mitään taikatemppuja, meidän lähestymistapamme on ollut vaan käytännönläheinen, Tampereen yliopiston epidemologian professori Pekka Nuorti arvioi CNN:lle.

Nuortin mukaan Suomen etuna ovat olleet myös kulttuurilliset, poliittiset ja maantieteelliset tekijät. Esimerkkeinä hän mainitsee matalan asukastiheyden, vähäisen matkustamisen sekä suomalaisten luottamuksen omaan hallitukseensa.

Ylitse muiden Nuorti nostaa kuitenkin Suomen terveysviranomaisten tekemän työn merkityksen.

Viranomaiset ovat hänen mukaansa pystyneet nelinkertaistamaan päivittäisen koronatestauksen määrän samalla kun koronatapauksien jäljittäminen ja tartunnan saaneiden eristäminen on tehostunut.

Viranomaiset ovat myös onnistuneet vähentämään sellaisten tapahtumien määrää, joissa korona olisi päässyt leviämään, Nuorti arvioi.

CNN on haastattelut myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n terveysturvallisuusosaston johtajaa Mika Salmista. Hän nostaa artikkelissa Suomen menestyksen syiksi sen, että kesällä valmistauduttiin tulevaan toiseen aaltoon kehittämällä leviämistä estäviä toimia, kuten matkustamisen vähentämistä.

Lisäksi Salminen nostaa esimerkiksi hyvistä koronatoimista sen, että Suomessa valtio on tukenut taloudellisesti tuhansia suomalaisia, jotka ovat joutuneet kotikaranteeniin.

Salminen kertoi CNN:lle, ettei Suomi sulje pois yhteiskunnan täyttä sulkemista (lockdown), jos koronatilanne maassa pahenee.

Norja onnistui heikoimpien suojelemisessa, Tanska viestinnässä

CNN haastatteli juttua varten asiantuntijoita myös Norjassa ja Tanskassa.

He nostivat Norjan menestyksen syiksi muun muassa sen, että maa onnistui suojelemaan niitä ryhmiä, joihin koronavirus vaikutti eniten. Esimerkkinä jutussa mainitaan maahanmuuttajayhteisö sekä sulkutoimista mielenterveysongelmia saanut kansanosa.

Norjaa auttoi CNN:n mukaan myös se, että maan suuret öljytulot tarjosivat tavan tukea kansalaisia taloudellisesti.

Tanskaa uutiskanava kehuu puolestaan tehokkaasta viestinnästä. CNN:n haastatteleman Aarhusin yliopiston poliittisen psykologian professorin Michael Bang Petersenin mukaan ihmisten käytöstä koronakriisin aikana ohjaa kaksi tärkeää tekijää – motivaatio ja tieto.

Viranomaiset voivat viestinnällään vaikuttaa näihin molempiin, ja tässä Tanska on CNN:n mukaan onnistunut. Se on saanut ihmiset ottamaan uhkan tosissaan ja toimimaan oikein viruksen leviämisen hidastamiseksi.

CNN nostaa jutussa esille myös Euroopan komission kesällä tekemän Eurobarometritutkimuksen, jonka mukaan jopa 95 prosenttia tanskalaisista oli tyytyväisiä oman hallituksensa koronatoimiin.

Suomessa vastaava luku oli 84 prosenttia.

Lue myös:

Suomen koronatoimia kehutaan – koronakoirat saavat huomiota maailmalla

Saksalaisen Bild-lehden minidokumentti korona-ajan Suomesta esittää suomalaiset kansana, joka osaa etäisyydet ja tottelee suosituksia

Ei ole sattuma, että kullanruskea kettu on yhtäkkiä siinä. Se tulee polkua pitkin tuuheiden puskien välistä.

Konsta Punkka on suunnitellut tätä tapaamista pitkään. Hän on seurannut ketun liikkeitä ja tietää, mistä se saattaa tulla.

Kettu pysähtyy. Ohikiitävän lyhyen hetken he katsovat toisiaan. Punkka ottaa valokuvan.

Sitten kettu jatkaa matkaansa.

Valokuvaaja Konsta Punkka on tuntenut osan kuvaamistaan kettuperheistä jo useita vuosia. Hän ei mene eläimen luokse, vaan valitsee paikan ja odottaa.

Työtapa vaatii kärsivällisyyttä. Hyvää kuvaa varten joutuu usein tekemään monen viikon esityön.

– Uskon, että ketut tunnistavat minut: tämä sama kaveri on jo kolmatta aamua täällä.

Kuvaajaan tekevät vaikutuksen ketun inhimilliset piirteet.

– Minua kiehtovat kettujen luontainen uteliaisuus, ilmeet ja eleet.

– Haluan vangita eläimen katseen, hän sanoo.

Ilman valokuvaajan ja eläimen välille syntynyttä luottamusta kuva jäisi ottamatta.

– Pyrin aina siihen, etten häiritse eläimiä.

Meistä tuli auringonlaskun kuvaajia

Tänä erikoisena pandemiavuonna meidän piti itse keksiä itsellemme tekemistä.

Kävelimme metsään ja meren rantaan. Kuin olisimme ensimmäistä kertaa havainneet auringonnousut ja -laskut ja meren ääriviivan kaukana horisontissa.

Löysimme luonnon ja samalla monesta meistä tuli oman elämämme valokuvaajia.

Koskaan aikaisemmin Facebook ja Instagram eivät ole olleet niin täynnä valokuviamme täysistä sienikoreista, kansallispuistojen luontopoluilta, Kolin vaaroilta ja niistä auringonlaskuista.

Montako tykkäystä sait?

Kun valokuvaaja Konsta Punkka laittaa ottamansa luontokuvan omille Facebook-sivuilleen, se voi saada tuhansia tykkäyksiä.

Facebookissa hänellä on yli 200 000 seuraajaa, Instagramissa valtaisat 1,3 miljoonaa.

Hän on yksi Instagramin seuratuimmista suomalaisista.

Punkka vakuuttaa, ettei kuvatessaan mieti, paljonko kuvasta tykätään sosiaalisessa mediassa. Hänestä muidenkaan ei pitäisi.

– Tietenkin seuraan reaktioita, mutta en päästä niitä ihoni alle. En halua, että ihmisten mielipide vaikuttaa kuviini.

Hänelle on tuttu tilanne, jossa oma aavistus kuvan suosiosta onkin väärä.

– Saatan ajatella, että nyt tuli todella hieno valokuva ja laitan sen someen. Jos muut eivät olekaan kuvasta yhtä innoissaan, senkään ei saa antaa vaikuttaa.

Hän muistuttaa, etteivät Instagram tai Facebook ole vain pelkkiä kuvien julkaisualustoja.

– Se on yhteisö, jossa kuvista keskustellaan ja käydään kommentoimassa. Se on tärkeää.

Kännykällä saa "päräyttäviäkin otoksia"

Konsta Punkka oli ensimmäisiä valokuvaajia Suomessa, joka hyödynsi työssään sosiaalista mediaa. Kaikkia se ei miellyttänyt. Vanhemman polven kuvaajat ihmettelivät, miksi mennä jakamaan ilmaiseksi valokuvia ja kenelle tahansa.

Nyt 26-vuotias, itseoppinut ammattivalokuvaaja tietää, että ratkaisu oli oikea. Myös suhteet muihin kuvaajiin ovat kunnossa.

– Jos minua nuorempi kuvaaja laittaisi valokuviaan aivan uusiin sovelluksiin, joista en tiedä yhtään mitään, itsekin varmasti aluksi kummastelisin, hän sovittelee.

Konsta Punkka ei kuvaa auringonlaskuja. Hänen mielestään niistä on vaikea löytää mitään uutta ja kuvat ovat toistensa kaltaisia.

Meitä muita hän kuitenkin kannustaa kuvaamaan auringonlaskujakin. Samoin kuin löytämään oman tapamme kertoa kuvillamme tarinoita.

Hänestä esimerkiksi kännykkäkameran kuvat ovat lähes yhtä hyviä kuin järjestelmäkameralla otetut.

– Kännykällä saa aika päräyttäviäkin otoksia. Ei kuvaaminen ole kalustosta kiinni.

Valokuvaaja neuvoo muutaman perusasian, jotta kuvamme näyttäisivät paremmilta.

• Suunnittele kuvaus etukäteen.
• Tarkista valon suunta. Se on upein usein aamulla.
• Mieti kohteen tausta. Vältyt huvittavilta havainnoilta jälkeenpäin eikä puhelinmasto nouse kuvattavan päästä.

Punkan mielestä hyvää luontokuvaa ei tarvitse lähteä ottamaan toiselle puolelle maapalloa, lähipuisto tai -metsikkö riittävät.

– Olen työssäni huomannut, että se, mikä on meitä lähellä, on todella eksoottista muualla päin maailmaa asuvien mielestä.

"Siellä ne ketut ja mäyrät jolkottelevat metsissä." Konsta Punkka

Kun hän lähtee ulos, selässä on aina reppu, johon on pakattu järjestelmäkameran kaksi runkoa, useita eri linssejä sekä kauko-ohjattava drone, jolla voi kuvata ilmasta käsin.

– Siellä ne ketut ja mäyrät jolkottelevat metsissä. Kannattaa mennä katsomaan kesäyönä. Voi yllättyä, miten paljon metsässä on elämää.

– Kun on liikkeellä positiivisella asenteella eikä odota mitään, näkee paljon.

Viime aikoina valokuvaaja on kuvannut etenkin merta. Kuvauspaikkoja on löytynyt saaristomereltä Bengtskäristä ja Helsingin merialueelta.

– Olen veneillyt saaristossa, tutkinut ja katsellut, miten aallot lyövät kiviin. Olen kuvannut myrskyjä ja tyrskyjä.

Muutaman kerran vuodessa hän pakkaa autonsa ja tekee pidemmän kuvausmatkan, usein Lappiin.

Hänelle ei tuota tuskaa viettää kolmekin viikkoa täysin yksin keskellä ei mitään. Silloin hän odottaa ja katsoo, mitä vastaan tulee. Yösijaksi riittää autoon levitetty patja.

– En ole kuitenkaan erakko. Kuvausreissut ovat vastapainoa kaikelle muulle. Asun kaupungissa ja silloin tykkään olla ihmisten kanssa.

Oravakuiskaajan puuttuva eläinkuva

Tämän jutun valokuvat Konsta Punkasta on otettu Helsingin Seurasaaressa.

Paikka on kuvattavalle hyvin tuttu. Vuosia sitten hän valokuvasi samassa paikassa pähkinöitä nakertavia oravia ja laittoi hellyttävät kuvat Instagram-tililleen. Suosio räjähti ja kuvaaja sai kuuluisan lempinimensä Oravakuiskaaja.

Siitä kaikki sai oikeastaan alkunsa.

– Aluksi olin että vau! Valtava suosio yllätti.

Nyt Punkka suhtautuu Oravakuiskaaja-nimeen kaksijakoisesti. Kuvat toivat maailmanlaajuista huomiota, töitä ja elannon.

"Oravakuiskaaja on brändi." Konsta Punkka

– Oravakuiskaaja on brändi. Siitä on ollut paljon hyötyä.

Mutta nimestä tuli myös pienoinen rasite. Kuvaajasta on mukavaa, että nykyisin hänestä tiedetään sentään jo muutakin.

Kuten se, että hän on onnistunut valokuvaamaan karhuja, merikotia ja susia.

– Kun kuvaan eläimiä, ehdotan samalla, että näitä eläimiä kannattaisi suojella.

Yksi eläin on onnistunut välttelemään Punkan kameraa ja somejulkisuutta.

– Sain viime kesänä tietää Keski-Suomesta paikan, jossa oli liikkunut muutama ilves. Odotin niitä useita viikkoja. Sillä kertaa ilves ja minä emme kohdanneet.

Konsta Punkalta on tällä viikolla ilmestynyt ensimmäinen valokuvakirja. Hartaasti ja huolella toteutettu projekti kesti vuosia. Siksikin kirjan valmistuminen tuntuu hänestä erityisen hyvältä.

Teoksessa on valokuvaajan parhaita eläinpotretteja ja kuviin liittyviä tarinoita.

– Jos valokuvani onnistuu, se on maailman paras fiilis, todella palkitseva tunne.

Mereltä vihmoo jääkylmä tuuli ja vettä. Punkka ei valita, vaikka Helsingin Seurasaaressa on kylmä. Hänellä on mukana omakin kamera, mutta hän asettuu itse valokuvattavaksi.

– Miltä tuntuu, kun toinen valokuvaaja kuvaa valokuvaajaa?

– Nooh. Mieluiten olen kyllä itse kameran takana, mutta ihan jännä kokemus.

Hän havaitsee yläpuolellaan kaartelevan linnun.

– Kotka!

– Ei voi olla!

– Tuolla. Sen tunnistaa siipivälistä.

Sitten hän kumartuu vedenrajaan. Paikalle lipuu kaksi valkoista joutsenta. Ne tulevat aivan liki ja pörhistelevät höyheniään juuri hänen edessään.

Konsta Punkka katsoo lintuja tyynen rauhallisesti suoraan silmiin. Samoin kuin eläimet katsovat häntä.

Sitten hän ottaa valokuvan.

1. "Tämä on se kirja"

Vuonna 1954 ilmestynyt Tuntematon sotilas teki Väinö Linnasta juhlitun kirjailijan. Tähän päivään mennessä teosta on myyty 760 000 kappaletta.

Ei ollut kuitenkaan itsestään selvää, että Linnan kirjoittama sotaromaani ylipäätään pääsisi kansien väliin. Ensimmäisen version tulevasta suurteoksestaan Linna lähetti WSOY:lle jo vuonna 1942. Teksti oli kuitenkin vielä kaukana kelvollisesta proosasta. WSOY:lta tuli kieltävä vastaus. Kustantamon edustaja kuvaili kirjoitusta kömpelöksi ja avuttomaksi.

Linna julkaisi kaksi muuta romaania ennen kuin palasi sota-aiheeseen. Kun Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusnivaska oli postitettu Helsinkiin, Linna oli kuulemma soittanut kustantamoon ja kertonut: "Minä lähetän teille kymmenkunta niin elävää miestä, ettei ikinä ennen ole noussut rappusianne ylös."

Käsikirjoitus ehti kuitenkin maata kustantamon pöydällä tovin. Ensimmäinen lukija kustantamossa ei innostunut teoksesta. Hän oli vahvasti sitä mieltä, ettei tekstiä voi missään tapauksessa sellaisenaa julkaista. "Pahinta oli murteiden runsas käyttö."

Nihkeän vastaanoton saanut käsikirjoitus päätyi eläkkeelle jääneen pääjohtaja Jalmari Jäntin luettavaksi. Hän näki kirjan potentiaalin ja naputteli paperinivaskaa sanoen: "Tämä on se kirja."

"Ukko" Jäntti oli oikeassa.

2. Kovalla lukemisella kansakunnan kaapin päälle

Väinö Linna eli lapsuutensa Urjalassa. Vaatimattomissa oloissa kasvanut Linna piti jo lapsena lukemisesta. Hän luki kirjastosta kaikki saatavilla olevat seikkailukirjat.

Lukuharrastus jatkui Tampereella. Linna ahersi päivät Finlaysonin tehtaalla asentajana. Vapaa-ajallaan hän kirjoitti ja luki.

Linna hankki valtavan sivistyksen lukemalla klassikkokirjallisuutta ja osallistumalla tamperelaisen kulttuuriväen keskustelupiiriin. Venäläiset klassikot ja etenkin Fjodor Dostojevski olivat Linnan suosiossa.

3. Missä on Messias?

Väinö Linnasta on piirtynyt seesteinen ja rauhallinen kuva. Hulluus ei ollut kuitenkaan kaukana, kun Linna painiskeli kolmannen kirjansa kanssa.

Linna oli asettanut tavoitteet korkealle. Messiaasta oli tuleva hänen läpimurtoromaaninsa. Kirjoitus ei kuitenkaan sujunut ja rahatkin olivat jatkuvasti lopussa. Lopulta ajatukset olivat niin solmussa, että Linna pelkäsi kadottavansa oman minuutensa.

Vimmainen kirjoittaminen kahvin ja tupakan voimalla veivät Linnan psyykkiseen kriisiin.

Kriisi kuitenkin laukesi, ja Messias valmistui. Sitä ei kuitenkaan koskaan julkaistu. Linnan kerrotaan hävittäneen suurimman osan käsikirjoituksesta.

Ilman pohjamudissa käymistä Tuntematon sotilas olisi ehkä jäänyt syntymättä, sillä vasta siitä tuli Linnan kolmas romaani.

4. Kirjarahoilla maanviljelijäksi

Maaseudulla kasvanut Linna tiesi, millaista on maanviljelijän työ. Hän unelmoi nuorena omasta maapalstasta ja hevosesta.

Tuntemattoman sotilaan menestyksen myötä hän pystyi toteuttamaan haaveensa. Kirjamyynnistä saamillaan rahoilla hän osti maatilan Hämeenkyröstä.

Linna oli työteliäs. Hän teki maatilan töitä ja kirjoitti samalla.

1960-luvulla terveys alkoi kuitenkin reistailla ja viljely muuttui tappiolliseksi. Linna myi tilansa ja hankki perheelleen kesämökin Teiskosta.

5. Kekkosen miehiä

Väinö Linna pääsi itseoikeutetusti presidentti Urho Kekkosen suosioon. Kekkonen keskusteli säännöllisesti taiteilijoiden ja muun kulttuuriväen kanssa. Myös Linna vieraili usein Tamminiemessä. Eikä suotta, sillä Linna oli hyvin aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija. Hän oli sivistänyt itsensä niin hyvin, ettei keskustelu korkea-arvoisessakaan seurassa tuottanut vaikeuksia.

Linna ei kaihtanut politiikkaa. Hän osallistui innolla päivänpolttaviin keskustelunaiheisiin. Hän kannatti Kekkosta ja oli jopa tämän valitsijamiesehdokkaana vuoden 1978 vaaleissa.

6. Suuri maine, pieni tuotanto

Väinö Linnaa voi kuvata maamme merkittävimmäksi kansalliseksi kirjailijaksi. Hänen kahdella teoksellaan on ollut suuri merkitys suomalaisten kansalliselle identiteetille. Vaikka Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla -trilogia ovat fiktiota, ne ovat vahvasti vaikuttaneet suomalaisten näkemyksiin maansa historiasta.

Linnan saavutuksia pohdittaessa unohtuu usein se, että hän kirjoitti elämänsä aikana vain neljä teosta sekä joukon esseitä.

Ensimmäinen romaani Päämäärä on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Toinen romaani Musta rakkaus menestyi hieman paremmin, mutta Linna itse ei ollut siihen tyytyväinen. Hän kirjoitti kustantajalleen: ”…minä inhoan sitä kuin vastateurastettua sianlihaa. On niin kovin surkeaa nähdä, miten se suuri näkemys kuivuu tuollaiseen muruseen.”

Kun Täällä Pohjantähden alla -trilogian viimeinen osa valmistui, Linna oli 41-vuotias. Sen jälkeen hän ei enää kirjoittanut yhtään romaania.

Yle käsittelee Väinö Linnaa monissa ohjelmissa. Lue täältä lisää.

Varhainen aamu Kittilässä Levillä, Koutamaan mökkialueella. Espoolaisessa Leskisen perheessä aloitellaan aamupalan jälkeen päivää, vanhemmat etätöitään ja lapset etäkoulua.

Perheen arki vaihtui lumettomasta etelästä Lapin maisemiin neljäksi päiväksi.

– Täällä voi mennä nauttimaan lumisesta talvesta, joka on täysin erilaista kuin totaalisen musta kaamos, joka meillä siellä etelässä on. Lumi tuo sen valon, miettii Pami Leskinen.

Puoliso Karri Leskinen pakkaa tietokonettaan laukkuun ja ryhtyy pukemaan talvivaatteita päälleen. Ulkona on muutama aste pakkasta ja edellisenä yönä on satanut lisää lunta, auto täytyy puhdistaa lumipeitteestä.

– Heti, kun se kotiarki jää taakse ja samanlainen työpäivä tulee tehtyä täällä, niin olo on kuin olisi lomalla. Selkeästi rentoutuu ja pääsee arjesta irti, sanoo Karri Leskinen, joka työskentelee toimitusjohtajana patenttitoimisto Boco IP:ssä.

Leskisen nelihenkinen perhe on esimerkki korona-ajan etätyömahdollisuuksia hyödyntävistä tietotyöläisistä: palaverit voi hoitaa Lapista yhtä hyvin kuin Espoosta. Markkinarako etätyöläisille tarjottavista tiloista ja palveluista on huomattu tunturikeskuksissa.

Koronapandemia vauhditti uuden bisneksen syntyä

Pami Leskinen työskentelee Fazer Oy:ssä hankintapäällikkönä ja seuraa saapuneita sähköposteja. Perheen lapset Sini ja Nalle ottavat esille koulukirjojaan.

– Pääsääntöisesti meidän työnteko on sitä, että tietotyöläisinä kaikki tarvittava löytyy koneelta. Yhteydet toimivat ja teams-palaverit pyörivät. Eroa ei ole kotikonttoriin tai viralliseen konttoriin, Pami Leskinen punnitsee.

Tilastokeskuksen arvion mukaan enimmillään noin puolet suomalaisista palkansaajista työskenteli viime keväänä pahimpana korona-aikana etänä kotoaan. Arvioon on laskettu myös koulut, jotka olivat pitkään etäopetuksessa.

Kesällä etätyön määrä väheni, mutta toisen korona-aallon iskiessä luvut kasvoivat jälleen. Viime kevään etätyöluvuissa ei olla, sillä esimerkiksi peruskouluissa on pysytty pääasiassa lähiopetuksessa.

Joihinkin tunturikeskuksiin on perustettu korona-aikana työpisteitä ihmisille, jotka vaativat tehtäviinsä rauhallisen työympäristön ja toimivan verkkoyhteyden. Tällainen etätyöpiste Levin keskustassa on myös Karri Leskisellä.

– Meillä on hallituksen kokous ja sitten kansainvälisen organisaation hallituksen kokous ja ihan kiva on päästä tekemään sitä rauhassa tilassa, joka on minulle varattu.

Levillä ja Ylläksellä herättiin ensimmäisinä

Tunturikeskuksissa etätyöpisteitä tarjoavien yritysten mielestä heidän toiminnallaan yhdistetään kaksi puolta. Asiakkaille tarjotaan mahdollisuus rauhalliseen työhön ja vapaa-ajalla harrastuksiin, jotka poikkeavat kotikulmien tutusta ympäristöstä.

– Täällä Lapissa on turvallista olla, kun pystyy työskentelemään tällaisissa vip-tiloissa ja olemaan mökillä. Paikalliset yrittäjät pystyvät hoitamaan ruuat mökille ja ei tarvitse ylimääräisiä ihmiskontakteja, miettii Innovation Home Oy:n toimitusjohtaja Petra Kola-Erätuli, joka vuokraa erillistä etätyötilaa Levillä.

Myös heidän yrityksensä joutui muuttamaan toimintaansa koronapandemian iskiessä. Asiakaskyselyssä selvisi, että erillisille työpisteille lomakeskuksissa on tarvetta. Kola-Erätuli on ollut etätöissä Lapissa itsekin 10 viikkoa tänä vuonna.

Ylläksellä kolme yrittäjänaista huomasivat jo joitakin vuosia sitten, että etätyöpisteille olisi kysyntää. Koronapandemia vauhditti suunnitelmien toteutumista.

– Ihan selkeästi kyselyt etätyöpisteistä ovat kasvaneet, kun tullaan pitemmäksi aikaa mökille. Se on hyvä paikallisen elinkeinon kannalta ja he tuovat myös tänne osaamista, miettii Kohta Coworking Oy:n toimitusjohtaja Heidi Siira.

Etätyöläisten määrä tunturissa mitataan tuhansissa

Tällä hetkellä tutkittua tietoa etätyöntekijöiden määristä eri puolilla Suomea ei vielä ole saatavilla. Matkailualan näppituntuma on, että etätyöläisten määrät mitataan esimerkiksi Lapin osalta mieluummin tuhansissa kuin sadoissa.

– Meidän täyttöaste on ollut yli 90 prosenttia avaamisesta lähtien, laskee toimitusjohtaja Petra Kola-Erätuli.

Yritys aikoo avata jo tammikuussa uusia etätyöpisteitä yhteistyössä Visit Levin kanssa.

Lapissa on herätty muuallakin miettimään etätyöpisteiden vuokraustoimintaa. Kaupungeissa sille olisi myös selkeä markkinarako.

– Tällaisia suunnitelmia on olemassa ja asiaan on herätty kaupungissakin. Työn ja loman sekoittaminen on tulevaisuutta, toteaa Visit Rovaniemen toimitusjohtaja Sanna Kärkkäinen.

Etätyö vaatii sopeutumista myös lapsilta

Pami ja Karri Leskinen ovat työskennelleet etänä lähes täysipäiväisesti maaliskuusta lähtien. Molempien työtehtävissä tarvitaan yksityisyyttä, jota kunnioitetaan molemmin puolin.

– Työasiat ovat luottamuksellisia, eivätkä kuulu edes perheenjäsenille. Työt pystyy järjestämään hyvin ja varsinkin, jos on tällaisia mahdollisuuksia, että toinen aikuisista voi lähteä ihan fyysisesti toiseen paikkaan töihin, laskee Pami Leskinen.

Samaan aikaan kun Karri Leskinen miettii videopalaverin sisältöjä etätyökonttorilla, muu perhe jatkaa töitään mökillä. Perheen lapset odottavat jo taukoa, jolloin voi käydä piipahtamassa ulkona, haistelemassa talven tuoksua.

– Ihan kiva olla täällä, kun näkymät ovat hyviä. Kun tehtävät on tehty niin voi mennä sen jälkeen ulos pulkkailemaan ja hyppimään lumihankeen, suunnittelee nelosluokkalainen Nalle Leskinen.

Kuudesluokkalainen Sini Leskinen haaveilee jo seuraavan päivä matkasta katsomaan husky-koiria. Ruotsin kirjoitustehtävän täytyy olla kuitenkin valmis ennen koirasafarimatkaa. Onneksi taukoja on helpompi pitää kuin koulussa.

– Pitää olla hiljaa, kun vanhemmat ovat palavereissa. Toisaalta voi mennä missä vaiheessa vaan ulos ja tulla takaisin sisään tekemään tehtäviä, tuumii Sini Leskinen.

Toimistyön kulttuuri muuttuu pandemian jälkeen

Leskisen perheessä vakuutetaan, että muutamien päivien piipahdus Lapissa on perinteisen kotiarjen sijaan virkistävä kokemus.

– Kun täällä on niin sanotusti oikea talvi, niin voidaan lähteä pulkkailemaan, lumikenkäilemään ja laskettelemaan, suunnittelee Pami Leskinen.

Leskiset ovat suunnitelleet vapaa-aikansa Lapissa tarkkaan. Päivän töiden jälkeen on tarkoitus suunnistaa hiihtohisseille ja koko perhe ryhtyy testaamaan viime talven jälkeen rinteessä tämän hetken laskutaitojaan.

Kaikki ovat sitä mieltä, että etätyöt ovat jollakin asteikolla tulleet jäädäkseen niille, joilla siihen on mahdollisuus.

– Jatkossa tehdään paikasta riippumatta huomattavasti enemmän töitä. Se asettaa uudenlaisia kysymyksiä, että millaisia toimitiloja tulevaisuudessa tarvitaan, jos niin iso määrä on etätöissä, miettii Karri Leskinen ja ryhtyy valmistautumaan lumikenkäilyyn.

Herättikö juttu ajatuksia? Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23 saakka.

Lue lisää:

Engmanin perhe muutti lumen perässä Vantaalta Sallaan – Itä-Lapissa on ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin enemmän tulijoita kuin lähtijöitä

Tutkimus: Yksinäinen puurtaminen etätöissä alkanut kaihertaa suomalaisia – kokoukset liian organisoituja ja spontaanius puuttuu

Tänä jouluna Kajaanin kirkon edustalle ei muodostu kylmästä hytisevää jonoa. Siitä huolimatta kyntteliköin valaistussa, yli 100-vuotiaassa puukirkossa joululaulut kajahtavat tuttuun tapaan.

Muun muassa muusikko Kalle Torniainen, 42, esiintyy Kajaanissa järjestettävässä Kotikirkon pienessä joulukonsertissa, mutta tänä vuonna yleisönä toimii kamera. Konsertti striimataan Yle Areenaan 23.12. kello 19 alkaen.

Torniainen on monelle tuttu isoista tv-tuotannoista. Hän on esiintynyt muun muassa Voice of Finlandissa, Big Bangissä, SuomiLOVE:ssa, Nenäpäivässä ja Linnan jatkoilla. Lisäksi Torniainen on tehnyt musiikkia ja keikkaillut esimerkiksi Vesa-Matti Loirin ja Juha Tapion kanssa.

Silti hän esiintyy tänä jouluna jälleen kerran ystäviensä kanssa synnyinkaupunkinsa kirkossa. Mikä saa miehen palaamaan vuosi vuodelta musisoimaan pieneen joulukonserttiin?

42 joulua Kainuussa

Hypätään vuoteen 2008.

Tällöin Kalle Torniaisen työ ja elämä oli jo muualla kuin Kajaanissa. Hän pohti kajaanilaislähtöisen ystävänsä Antti Matikaisen kanssa sitä, kuinka mahtavaa olisi järjestää pieni konsertti ystäville ja sukulaisille Kajaanissa.

He ajattelivat, että samassa elämäntilanteessa oleville, muualta Kainuuseen tuleville, juuri ennen jouluaattoa järjestetty konsertti olisi oiva tapa rentoutua ja päästä joulun tunnelmaan.

Torniaisen lisäksi Kotikirkon pienessä joulukonsertissa esiintyvät saksofonia soittava Risto Oikarinen, kitaristina toimii Kimmo Nissisen ja laulusta vastaa Matikaisen lisäksi Henna-Mari Pöllänen. Oskari Oikarinen piipahtaa parin kappaleen ajan mukana kokoonpanossa lyömäsoittimien takana.

– Meille aika yllättäen tilanne eskaloitui, ja konsertista tuli tosi suosittu. Silmämääräisesti siellä on ollut muitakin kuin kavereita ja sukulaisia meitä katsomassa.

Vuosien varrella konsertin suosio on vain paisunut. Kotikirkon pieni joulukonsertti on esitetty vuosittain sekä 22. ja 23. päivä joulukuuta. Molempina päivinä Kajaanin kirkko on ollut ääriään myöten täynnä ja jonotukseen on saanut varata aikaa jopa tunteja. Usealle kajaanilaiselle konsertti onkin se hetki, kun joulu alkaa.

Sitä se on myös Torniaiselle.

– Minusta tuntuu, että me esiintyjät ja yleisö ollaan tässä asiassa samassa veneessä: konsertin kotikutoisuus ja lämpö virittävät joulumielen.

Joulu on kiireistä elämää viettävälle Torniaiselle hetki pysähtyä. Hän on ollut elämänsä jokaisen joulun Kajaanissa ja nauttii saadessaan olla siellä asuvien sukulaisten ja läheisten kanssa.

Joulu on myös sitä aikaa, jolloin työpuhelin ei soi. Torniaisten kulttuuriperheessä soi kylläkin jokin muu – nimittäin joululaulut.

– Suomalaiset hieman melankoliset kappaleet soittavat minun sielunkieliäni: Sydämeeni joulun teen, Sylvian joululaulu ja Varpunen jouluaamuna.

Pieni joulukonsertti ei juuri eroa isoista tuotannoista

Tänä vuonna moni joulukonsertti on striimattu ja kauneimmat joululaulut on laulettu verkossa.

Kotikirkon pieni joulukonsertti järjestetään tänä vuonna 13. kerran. Tämä on ensimmäinen kerta, kun se striimataan ja samalla esitetään tyhjälle kirkolle.

– Se tulee todennäköisesti olemaan outoa. Yleisön tuoma tunnelma, sen lämpö ja täysi kirkko on meille niin tuttua. Tämä ei kuitenkaan saa vaikutta tekemiseemme, vaan meidän esiintyjien tulee nähdä kameran toisella puolella katsovat ihmiset.

Torniainen ei kuitenkaan usko sen olevan ongelma.

– Meidän porukassa on jotain mieletöntä voimaa. Yhteenkuuluvuuden tunne hyvin poikkeuksellista.

Loppuun myydyt keikat ja suorat tv-lähetykset ovat Torniaiselle tuttuja, mutta millä tavalla pienehkö konsertti eroaa suuremmista tuotannoista?

– Konsertista on tullut valtavan suosittu, joten siinä mielessä se ei paljoa eroa nimekkäistä tai paperilla isommista tuotannoista. Kotikirkon pieni joulukonsertti on minulle todella arvokas.

Perinteisesti joulukonsertin tuotto on kohdennettu vähävaraisten kajaanilaisten tukemiseen seurakunnan diakoniatyön kautta. Myös tänä vuonna kohde on sama. Seurakunta anonut ja saanut pienkeräysluvan, keräyksen nimi on Kotikirkon pieni joulukeräys.

Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustele maanantaihin kello 23:een saakka!

Suomi on kotiuttanut al-Holin pakolaisleiriltä Koillis-Syyriasta kaksi äitiä ja heidän kuusi lastaan. He ovat lentäneet suomalaisviranomaisten avustuksella Suomeen tänään.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun suomalaisviranomaiset osallistuivat al-Holissa olleiden aikuisten kotiutukseen. Ulkoministeriön mukaan pelkästään lasten kotiuttaminen ei tässä tapauksessa ollut mahdollista.

Jihadismin tutkija Juha Saarinen pitää olennaisena, että viranomaiset pystyvät varmistaamaan sen, ettei kotiutettavista henkilöistä muodostu Suomessa turvallisuusuhkaa. Siitä huolimatta, että kyse on hyvin pienestä henkilömäärästä.

– Sataprosenttista varmuutta siitä, millaisia turvallisuusuhkia on mahdollisesti kytkeytynyt näihin henkilöihin, on hyvin hyvin vaikeaa saada selville. Sataprosenttista varmuutta ei todennäköisesti tulla saavuttamaan, Lontoon King's Collegessa jihadismista väitöskirjaansa tekevä Saarinen sanoo.

Hänen mukaansa on selvää, että osa al-Holista kotiutetuista naisista on ainakin konfliktialueella ollessaan suhtautunut hyvin positiivisesti Isisiin ja jihadistiseen liikehdintään, ja on saattanut myös osallistua liikehdintään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Ei voida poissulkea sitä, että heillä on kansainvälisiä kontaktiverkostoja jihadistisissa verkostoissa ulkomailla tai Suomessa. Eikä voida sulkea pois sitä, että osana konfliktialueella vietettyä aikaa heille on mahdollisesti muodostunut taitoja tai korostunutta karismaa, joita he voivat hyödyntää, jos haluavat osallistua jihadistiseen liikehdintään Suomeen palattuaan, Saarinen sanoo.

Lue lisää: UM:n erityisedustaja: Tunnelma al-Holin leiriltä kotiutettujen lennolla väsynyt ja helpottunut – "Leirillä yhä olevia lapsia ei ole unohdettu", Yle seurasi tiedotustilaisuutta

Rikosoikeudellisen vastuun toteutuminen vaikeaa

Hyvin olennaista on se, miten rikosoikeudellinen vastuu toteutuu niissä tapauksissa, joissa kotiutettu henkilö olisi todistettavasti edistänyt Isisin toimintaa.

Suomessa rikosoikeudellisen vastuun toteutuminen on Saarisen mukaan ollut toistaiseksi terrorismirikoksissa vaikeaa, mikä on turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta hyvin huolestuttavaa. Tästä on hänen mielestään keskusteltu Suomessa vasta hyvin vähän.

– Suomi on mielenkiintoisessa vähemmistössä. Länsi-Euroopassa ei ole ihan hirveästi maita, joilla näyttäisi olevan näin isoja haasteita rikosoikeudellisen vastuun toteutumisessa, mitä tulee terrorismirikoksiin, Saarinen sanoo.

Juha Saarisen mielestä al-Holin naisia ei lähtökohtaisesti pitäisi viranomaisten toimesta hakea Suomeen.

– Kun puhutaan henkilöistä, jotka ovat oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti osallistuneet jihadistiseen liikehdintään ja pyrkineet edistämään tällaisen jihadistisen ryhmän toimintaa, ja puhutaan aikuisista henkilöistä, puhumme ihmisistä jotka ovat tehneet omia valintojaan. On potentiaalisesti aika vaarallinenkin ennakkotapaus, että Suomi lähtee aktiivisesti tällaisia henkilöitä kotiuttamaan.

Saarinen viittaa mediatietoihin nyt saapuneista henkilöistä. Helsingin Sanomien mukaan toinen tänään kotiutetuista naisista on henkilö, joka on ollut aiemmin sosiaalisessa mediassa hyvin aktiivinen tilillä, jonka nimi on suomeksi "Äiti Terroristi".

– Henkilö on ollut hyvin näkyvä Isis-aktiivi esimerkiksi twitterissä, on edistänyt tämän ryhmän toimintaa, levittänyt ryhmän viestintää, juhlistanut ryhmän väkivallantekoja, Saarinen sanoo.

Näistä twiiteistä on useita vuosia eikä Saarisen tiedossa ole, mikä on kyseisen henkilön tämänhetkinen suhtautuminen jihadistiseen liikehdintään tai Isisiin.

Al-Holissa yhä parikymmentä suomalaista

Juha Saarisen mukaan Suomen viranomaisten osallistuminen aikuisten äitien kotiuttamiseen ei välttämättä tarkoita sitä, että kyse olisi Suomen suunnanmuutoksesta al-Holissa olevien henkilöiden palauttamisessa. Alueella olevat lapset on jo pitkään pyritty kotiuttamaan eikä se tässä tapauksessa ulkoministeriön mukaan ollut mahdollista ilman äitejä.

Ulkoministeriön mukaan Koillis-Syyrian leireillä on edelleen viitisentoista suomalaislasta ja puolenkymmentä äitiä. Heidän palautuksiinsa liittyy Saarisen mukaan niin logistisia kysymyksiä kuin esimerkiksi se, haluavatko aikuiset henkilöt itse edes palata Suomeen.

– Ei tietenkään voida poissulkea sitä, että vastaavanlaisia kotiuttamisia nähdään jatkossa, mutta se ei ole pelkästään viranomaisten ratkaistavissa oleva kysymys, Saarinen arvioi.

Suomen viranomaisten on kuitenkin varmistettava, että al-Holissa pidettyjen lasten perusoikeudet turvataan, ja se vaatii lasten kotiuttamista Suomeen.

Lue lisää:

Analyysi: Suomi näyttää tietä al-Hol-kotiutuksissa – ravisuttavalla päätöksellä on yhdet kasvot

UM:n erityisedustaja: Tunnelma al-Holin leiriltä kotiutettujen lennolla väsynyt ja helpottunut – "Leirillä yhä olevia lapsia ei ole unohdettu", Yle seurasi tiedotustilaisuutta

Oppositio arvostelee al-Holin leirin äitien kotiuttamista – Halla-ahon mielestä tarkkaan harkittu ajoitus

KRP tekee esiselvityksen al-Holin leiriltä kotiutetuista, supo: jokaisen palaajan mahdollisesti aiheuttama uhka arvioidaan yksilöllisesti

Saksa ja Suomi tekivät yhteistyötä al-Holin leirin kotiutuksissa – Saksa haki Syyriasta kolme naista ja 12 lasta, yksi naisista pidätettiin heti

Al-Holista kotiutettiin nyt myös aikuisia – paljonko paluut ovat maksaneet, mitä leirillä vielä oleville tapahtuu?

Al-Holista kotiutettiin nyt myös aikuisia – paljonko paluut ovat maksaneet, mitä leirillä vielä oleville tapahtuu?