Lehtokannaksen kolmelapsisessa perheessä arki kietoutuu lukuisien palveluiden ympärille.
Tamperelaisen keskituloisen palkansaajaperheen äiti käy töissä kodin ulkopuolella ja isä on lasten kanssa kotona.
– Me taidamme olla suurkuluttajia tässä elämäntilanteessa näiden julkisten palveluiden suhteen, äiti Heini Lehtokannas sanoo.
– Käytämme ainakin perusopetuksen palveluja, liikuntapalveluja ja julkisen liikenteen palveluja. Lisäksi tietysti tarvitsemme terveydenhuollon palvelut, joihin kuuluu neuvolapalvelut, sairaalapalveluita ja erikoissairaanhoidonpalveluita.
Antti ja Heini Lehtokannas kotonaan ruokapöydän ääressä.Jani Aarnio / Yle
Verovaroin tuotettujen palveluiden todellinen hintalappu jää usein käyttäjiltä pimentoon. Esimerkiksi äitiysneuvola normaalin raskauden ajalta maksaa palvelun järjestäjälle noin 1 200 euroa, ja lapsen neuvolapalvelut kuuteen ikävuoteen asti noin 1 700 euroa.
– Silloin kun palveluita käyttää, niin tulee hyvin vähän mietittyä sitä, mitä kautta ne on kustannettu. Varmaan voisi miettiä enemmänkin, Antti Lehtokannas pohtii.
Sairaalahoidon todellinen hintalappu
Lehtokannaksen perheessä on lasten terveydenhoitoon tarvittu perusterveydenhoidon lisäksi erikoissairaanhoitoa ja sairaalahoitoa. Sairaalahoidon todelliset kustannukset eivät välity asiakkaille, joten suuruusluokka jää vain arvailujen varaan.
– Voin vaan kuvitella, että se on ihan huima summa, jos lähdetään erittelemään vanupuikkoja ja sidetarpeita ja kaikkea muita mitä ihan perusosastohoidossa käytetään, Heini Lehtokannas toteaa.
Ihan hurjia summia. Olemme tosi onnekkaita, ettei tarvitse maksaa koko summaa itse. Heini Lehtokannas
Erikoissairaanhoidon kustannukset nousevat vaadittavien leikkausten myötä todella korkeiksi, mutta jo kevyempikin sairaalahoito lastenosastolla maksaa viikossa keskimäärin 4 300 euroa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Hoitolaskua asiakkaalle kertyy noin 300 euroa, ja loput 4 000 euroa jää kunnan kustannettavaksi.
– Ihan hurjia summia. Olemme tosi onnekkaita, ettei tarvitse maksaa koko summaa itse, huokaa Heini Lehtokannas.
Kotihoidosta päivähoitoon
Lehtokannaksen lapsista vanhin käy jo koulua. Oppilaalle maksuton vuosi peruskoulua maksaa yhteiskunnalle Tampereella yli 8 000 euroa.
Nuoremmat lapset siirtyvät päivähoidon piiriin vuoden vaihteen jälkeen. Päivähoidon kustannukset ovat myös todellisuudessa useita tuhansia vuodessa, josta asiakasmaksuina palautuu palvelun järjestäjälle keskimäärin noin 15 prosenttia.
Tampereella vuosi yli 3-vuotiaan varhaiskasvatusta maksoi viime vuonna 10 200 euroa, josta asiakas maksoi keskimäärin 1 500 euroa.
Antti Lehtokannas hoitaa lapsia kotona.Jani Aarnio / Yle
Tällä hetkellä Antti Lehtokannas on jälleen kotona hoitamassa lapsia hoitorahan turvin. Kukkaroon kilahtaa vähän yli 400 euroa kuussa.
Lehtokannaksen perheessä tuetuista palveluista ollaan kiitollisia.
– Koen, että todellakin saamme paljon takaisin siitä, mitä me maksamme, sanoo Heini Lehtokannas.
Silti lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset tuntuvat välillä epäreiluilta.
Esimerkiksi kuntien maksama vapaaehtoinen kuntalisä kotihoidontuen lisäksi tuli aikanaan tarpeeseen ja tulisi yhä, sanoo Antti Lehtokannas.
– Kun ajattelee aikaa, jolloin olin isoimman lapsen kanssa kotona, niin silloin Tampere maksoi sata euroa kuntalisää peruskuukausikorvauksen päälle. Se tuntui silloin isolta avulta ja tuntuisi isolta tälläkin hetkellä.
Lääkäri ehdotti lääkitystä 5-vuotiaalle ilomantsilaiselle Sara Hirvoselle noin vuosi adhd-diagnoosin jälkeen. Äiti Kaisa Keränen oli halukas aloittamaan parin kuukauden lääkekokeiluun, koska moni lapsi on saanut lääkityksestä apua puheen kehityksen ongelmiin.
Lapsen adhd-diagnoosi oli tullut Kaisa Keräselle yllätyksenä. Sara-tyttären puhe ei ollut kehittynyt niin kuin muilla samanikäisillä, joten neuvola oli antanut lähetteen Siun Soten lastenneurologian poliklinikalle Pohjois-Karjalassa.
Keräsen kolmella lapsella on todettu aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö adhd. Kahdelle lapsista on etsitty apua lääkityksestä, mutta lääkekokeilut jouduttiin molempien kohdalla keskeyttämään hurjien sivuvaikutusten takia.
Yleisintä 4–17-vuotiaiden adhd-lääkitys on Pohjois-Karjalassa, jossa 3,8 % lapsista saa sairausvakuutuskorvausta adhd-lääkkeistä. Vähiten lääkehoitoa käytetään Pohjanmaalla, jossa luku on yhden prosentin luokkaa. Maan keskiarvo on 1,8 % eli yhteensä hieman yli 15 000 lasta.
Yleisintä adhd-lääkkeiden käyttö on 9–13-vuotiailla. Adhd:n oireet korostuvat kouluiässä, kun ulkoiset vaatimukset kasvavat.
Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatri Anita Puustjärven mukaan Pohjois-Karjalassa lääkityksen määrä on kohdillaan verrattuna siihen arvioon, kuinka moni lapsi sairastaa adhd:tä. Tutkimusten mukaan häiriötä esiintyy 7–8,5 prosentilla suomalaisista lapsista, kertoo Helsingin Sanomat. Puustjärvi johtaa adhd-hoidon suositusten Käypä hoito -työryhmää.
– Joillakin alueilla lääkitystä annetaan aivan liian vähän, jos ottaa huomioon, että adhd:n yleisyys on melko samanlainen eri puolilla Suomea. Samalla tavalla vammaistukia määrätään eri puolilla Suomea eri määriä, mikä tarkoittaa, että adhd-lapsia jää ilman hoitoa ja tukea, sanoo Puustjärvi.
Puustjärven mukaan alueelliset erot johtuvat erilaisista hoitokulttuureista: kuinka paljon hoitoa ja millaisia erilaisia hoitomuotoja on saatavilla, miten hyvin hoitohenkilökunta on perehtynyt lääkehoitoon sekä painottuuko hoito psykiatrian vai neurologian poliklinikoille.
– Pohjois-Karjalassa on pitkät perinteet ja olemassa oleva hoitoketju adhd:n aktiiviseen tunnistamiseen ja hoitamiseen, Puustjärvi sanoo.
Terveyskeskuslääkäri voi aloittaa lääkekokeilun
Pohjois-Karjalassa lapsella on useampi tie adhd-diagnoosin saamiseksi: lastenneurologian ja lastenpsykiatrian lisäksi myös terveyskeskuslääkäri voi tehdä diagnoosin ja aloittaa lääkekokeilun, kertoo Siun Soten lastenneurologian ylilääkäri Marika Jantunen.
Maakunnan lasten korkeat lääkitysmäärät eivät kuitenkaan johdu terveyskeskuslääkärien tekemistä diagnooseista, sanoo Puustjärvi. Lääkityksen määrässä ei ole nimittäin ollut suurta muutosta sen jälkeen, kun hoitoa vietiin perustasolle terveyskeskuksiin. Siun Soten ylilääkäri Jantunen kertoo, että Pohjois-Karjalan terveyskeskuslääkäreitä koulutetaan säännöllisesti adhd:n diagnosoinnista ja lääkityksestä.
Puustjärven mukaan lääkehoidon määrään voi mahdollisesti vaikuttaa myös koulun antaman tuki – ja varsinkin sen puute.
– Koulujen tukitoimet näkyvät suoraan lapsen pärjäämisessä. Jos tukea ei ole riittävästi, sitä saatetaan paikata lääkityksellä, sanoo Puustjärvi.
Puustjärvi muistuttaa, että kaikki adhd-lapset eivät tarvitse lääkitystä. Pienten lasten kanssa hoito on käytöksen ohjaamista ja vanhempien tukemista. Lääkitys on ajankohtaisempaa vasta kouluikäisillä.
Adhd:tä hoidetaan amfetamiinijohdannaisilla psykostimulanttilääkkeillä, joista voi parhaimmassa tapauksessa olla suurta apua lapsen oppimisessa ja sosiaalisten taitojen jalostumisessa – ja sitä kautta itsetunnon kehittymisessä.
Toisaalta haittavaikutukset voivat olla rajuja: ilomantsilaisessa Keräsen perheessä lääkekokeilu jouduttiin lopettamaan, kun lasten käytös muuttui huolestuttavan paljon.
Kun mikään lääkkeistä ei sovi lapselle
Keräsen lapsista sekä Sara että pikkuveli Rasmus ovat kokeilleet adhd-lääkitystä, mutta kummallekaan se ei sopinut. Nyt 8-vuotias Rasmus testasi kaikkia markkinoilla olevia adhd-lääkkeitä – huonoin tuloksin.
Kaisa-äiti ei olisi ikinä voinut arvata, kuinka vakavia lääkkeiden sivuvaikutukset voivat olla. Niin rajua itkuisuutta ja kärttyisyyttä, että äiti pelkäsi, palaako lapsi enää ennalleen.
Tällä hetkellä kumpikaan lapsista ei käytä adhd-lääkkeitä. Perheen kolmannelle adhd-diagnoosin saaneelle lapselle ei lääkitystä koskaan ehdotettu.
Kaisa Keränen ei ollut osannut epäillä lapsillaan adhd:tä ennen ensimmäistä diagnoosia.Annika Martikainen / Yle
Kaisa Keränen ei ole lääkevastainen, vaikka resepteistä ei ollut apua hänen lapsilleen.
– Joillekin lapsille lääkkeistä voi olla suuri apu puheen ja muun kehityksen kanssa. Siksi uskalsin kokeilla kolmatta eri lääkettä, vaikka pelotti hurjan paljon. En halunnut olla Rasmuksen tulevaisuuden esteenä, sanoo Keränen.
– Vanhempana joutuu tekemään isoja päätöksiä, että varmasti tekee lapsensa kannalta oikein.
Ylilääkäri Jantusen mukaan vanhempien suhtautuminen adhd-lääkitykseen on nykyisin myönteisempää, koska lääkkeiden hyvistä vaikutuksista on jo paljon näyttöä. Jantusen mukaan vanhemmilla on myös mahdollisuus kieltäytyä adhd-lääkityksestä.
Jantunen muistuttaa, että lääkitys aloitetaan muutaman kuukauden kokeilulla, jolloin nähdään lääkkeen hyödyt ja haitat.
– Lasta ei lääkitä sen takia, että muut kestäisivät hänen vilkkauttaan, vaan että lapsi pystyy oppimaan, saa sosiaalisia taitoja ja impulsiivisuus vähenee. Parhaassa tapauksessa lääkitys ja muu hoito vaikuttavat lapsen ja perheen elämään hyvin laajasti, sanoo Jantunen.
Lääke ei saa olla ainoa hoito
Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkehoidon lisäksi adhd-lapsille ja hänen perheelleen tulisi tarjota muuta tukea jo varhaisessa vaiheessa: esimerkiksi ohjeistusta vanhemmille, puhe- tai toimintaterapiaa sekä tukea oppimiseen koulussa tai päivähoidossa.
Kaisa Keräsen mukaan perhe on saanut tukea Pohjois-Karjalassa: neuropsykiatrinen valmentaja käy Saran luona kerran viikossa ja Rasmuksella on toimintaterapeutti. Puheterapeuttia ei ole Ilomantsiin asti vielä saatu. Lähin on tunnin ajomatkan päässä Joensuussa, jonne jonot ovat pitkät. Molemmat lapset opiskelevat pienryhmissä, mistä on ollut paljon apua oppimiseen.
– Tukea on tullut ihan kivasti, mutta vanhemman tukemista ja ohjeistusta olisi voinut olla enemmänkin, sanoo Keränen.
Keräsen perheessä elämä jatkuu ilman adhd-lääkitystä, mutta ainakin eri vaihtoehdot on kokeiltu. Kuinka adhd näkyy perheen arjessa?
– Kuinka se ei näkyisi? Tämä on jatkuvaa toiminnan ohjausta. Samalla elämän pitää olla aika vapaamuotoista, että saa arjen toimimaan.
Huhtikuussa 2017 Tampereen Kullervonkadulla sijaitsevassa luhtikerrostalossa syttyi tulipalo. Raju palo sai alkunsa kolmelta aamuyöllä.
Käräjäoikeuden käsittelyssä on selvinnyt, että palo syttyi tipahtaneesta tupakasta. Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut asunnossa asuneen iäkkään miehen törkeästä yleisvaaran tuottamuksesta viiden kuukauden ehdolliseen rangaistukseen.
Käräjäoikeuden mukaan miehen pitää maksaa esimerkiksi yhdelle vakuutusyhtiölle liki 120 000 euroa ja yhteensä korvauksia vajaat 130 000 euroa.
Asunnon asukas oli tupakoinut sisällä asunnossaan yöaikaan. Mies havahtui itse vasta tulipalon ollessa jo liekkivaiheessa.
Asunto sijaitsi 7-kerroksisessa luhtitalossa, jossa oli yhteensä 111 asuntoa.
Syyttäjän mukaan mies oli nukahtanut sohvalle, mutta hän itse vetosi sairauskohtauksen mahdollisuuteen.
Käräjäoikeuden mukaan tulipalon syttymissyytä on pidettävä miehen huolimattomuutena.
Tupakka putosi haastehakemuksen mukaan ensin iäkkään miehen housuille ja poltti niihin pari reikää. Lopulta tupakka päätyi lattialle. Matto ja lattialla olleet lehdet syttyivät palamaan ja mies heräsi liekkeihin.
Huoneiston ikkunat rikkoutuivat ja savukaasut levisivät molemmin puolin kerrostaloa ylöspäin. Yläkerrosten asukkaita ei pystytty evakuoimaan. Asunnot alkoivat täyttyä savulla vähitellen.
Kaiken kaikkiaan 33 asukasta saatiin kuitenkin turvaan ja pelastuslaitos sai palon hallintaan nopeasti.
Palo tuhosi huoneiston pahoin ja ainoastaan iäkäs mies loukkaantui vakavasti.
Tuomio ei ole lainvoimainen. Siitä voi valittaa hovioikeuteen.
Jos äidinkielesi on suomi, olet saattanut pitää itsestäänselvänä, että voit käyttää äidinkieltäsi kaikkialla Suomessa kaikissa yhteyksissä. Tulevaisuudessa se ei kielentutkijoiden ja -tuntijoiden mukaan välttämättä ole aivan itsestäänselvää.
Suomen kielen lautakunta julkaisi viime viikolla poikkeuksellisen kannanoton, jossa puhutaan kansalliskieliin kohdistuvasta "vakavasta uhasta".
Uhka tunnistetaan myös yliopistoissa eri puolilla Suomea. Erityistä huolta suomen kielen professoreissa herättää lautakunnan esiin nostama riski: suomen käyttöalan kaventuminen.
Kuinka laajalle englanti leviää Suomessa?
Itä-Suomen yliopistossa suomen kielen professorina toimiva Hannele Forsberg sanoo, että tähän asti suomen kieltä on voinut käyttää kaikilla yhteiskunnan alueilla, mutta englanti valtaa alaa. Englanninkielisten opinnäytetöiden osuuden kasvusta korkeakouluissa on puhuttu jo pitkään, ja esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa palvelu tulee entistä useammin englanniksi.
– Jos mihinkään ei puututa ja aloitetaan esimerkiksi englanninkielinen lukiokoulutus, se voi johtaa pahimmillaan siihen, että emme kohta saa yhteiskunnan palveluja omalla kielellämme. Pahimmissa uhkakuvissa mennään lääkäriin tai virastoon, ja siellä joudutaan puhumaan vierasta kieltä. Suomi jää juttelukieleksi kotona, Forsberg pohtii.
Oulun yliopiston suomen kielen professori Harri Mantilakin pitää englanninkielisiä lääkärikäyntejä kaukaisena visiona. Hän lisää, että suomen kieltä ei uhkaa mikään toinen kieli, vaan kielen käyttäjät itse.
– Eihän nyt mikään kieli tule ja syö sitä suomea, slurps vaan. Siitähän se uhka muotoutuu, jos me suomenkieliset emme käytä sitä kaikilla aloilla, kuten esimerkiksi koulutuksessa, tieteessä ja hallinnossa ja jos emme kannusta maahan tulevia ulkomaalaisia opiskelemaan suomea. Jos suomea osaamaton väestö kasvaa, pitää alkaa tuottaa palveluja muulla kielellä, Mantila sanoo.
Turun yliopiston suomen kielen professori Marja-Liisa Helasvuo on samoilla linjoilla Mantilan kanssa. Hänen mukaansa kieli ei säily ilman, että sitä vaalitaan.
– Suomen kieli on kehitetty 1800- ja 1900-luvuilla valtavalla työllä laaja-alaiseksi sivistyskieleksi. Sen säilyminen vaatii, että sitä käytetään ja kehitetään kaikilla yhteiskunnan eri alueilla. Kielen käyttökelpoisuus vähenee, jos siinä ei ole sanoja, joilla kuvata ilmiöitä, Helasvuo kertoo.
Helasvuo huomauttaa, ettei englannin käytön lisääminen nosta suomea osaamattomia kielimuurin yli.
– Meillä on paljon kielellisiä vähemmistöjä, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea, mutta joille myöskään englanti ei ole vahva kieli. Toimimme parhaiten heidän tulevaisuutensa eteen niin, että tarjoamme heille mahdollisuuden oppia suomea sellaisella tasolla, että he pystyvät tulemaan toimeen suomalaisessa yhteiskunnassa, Helasvuo sanoo.
Professori: "Kissa on nostettu pöydälle"
Suomen kielen lautakunnan kannanotossa todetaan jopa, että "olemme lähellä tilannetta, jossa on konkreettisesti tehtävä päätös siitä, haluammeko edelleen pitää kiinni äidinkielestämme vai olemmeko valmiit luopumaan siitä toisen kielen hyväksi".
Professorit pitävät dramaattista asettelua lähinnä tarpeellisena ravisteluna ja keskustelun herättäjänä. Professori Mantilan mukaan on mahdotonta arvioida, kuinka lähellä kuvailtua tilannetta ollaan. Hänen mielestään on toiminnan aika.
– Tämä on tärkeä kysymys, joka täytyy keskustella nyt. Aiemmin on ehkä pelätty sanoa näin suoraan, koska tällainen voidaan tulkita nationalistiseksi kannanotoksi. Hyvä, että kissa on nostettu pöydälle: Kansallisesta kulttuurista täytyy voida puhua ilman nationalismia, Mantila sanoo.
Lautakunta vaatii kielipoliittista ohjelmaa
Suomen kielen lautakunta vaati kannanotossaan valtiovaltaa ryhtymään pikaisesti toimiin kansallisen kielipoliittisen ohjelman laatimiseksi. Lautakunta kertoo suositelleensa toimenpiteisiin ryhtymistä jo kahdeksan vuotta sitten.
Lautakunnan mukaan ohjelmassa tulisi ottaa kantaa kansalliskielten eli suomen ja ruotsin käyttöalan kaventumiseen, yleiskielen hallinnan heikkenemiseen, suomalaisen kieliyhteisön jäseneksi pääsyn kynnykseen sekä vähemmistökielten ja maahan tulleiden oman äidinkielen opetukseen.
Kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) aikoi viime viikolla ottaa asian esille hallituksessa.
Aiheesta keskustellaan myös illan A-studiossa. Lähetys alkaa Yle TV1:ssä klo 21.05.
Kauppalehti kertoo maksu- ja luottokorteilla tehtävien lähimaksujen ylärajan nousevan huhtikuussa nykyisestä 25 eurosta 50 euroon.
Kauppalehden mukaan maksupalveluyritys Nets Finlandin johtaja Petri Carpén on vahvistanut lehdelle, että luottokorttiyhtiöt ja pankit ovat sopineet muutoksesta.
Maksukorttiyhtiöt MasterCard ja Visa sekä pankit ovat halunneet vauhdittaa maksu- ja luottokorttien lähimaksujen yleistymistä nostamalla maksujen ylärajaa nykyisestä 25 eurosta 50 euroon.
Muutoksen myötä kaupoissa, kioskeissa ja muissa kassapäätteiden maksutapahtumissa voi maksaa ilman pin-koodia vain korttia kassapäätteelle vilauttamalla entistä useammin.
Monissa Euroopan maissa lähimaksurajaa on vähitellen nostettu ylöspäin.
Pöydällä lojuu eri värisiä silkkilankakeriä, kullattuja koukkuja ja mustia korulaatikoita. Kaikista kiinnostavimpia ovat kuitenkin valmiit tupsukorvakorut. Ei siis ihme, että 2-vuotias Mohamed tarttuu sellaiseen ja ehtii melkein jopa maistaa. Fatima Laondiyi nappaa korun poikansa kädestä ja antaa tälle jogurttipurkin tilalle.
– Olen sanonut, että meidän pitää tehdä nämä korut todella vahvoiksi, sillä meidän lapsemme tulevat todennäköisesti syömään näitä, Elina Siira sanoo ja hymyilee.
Aida Impact sai alkunsa, kun Siira pohti äitiyslomalla ollessaan, olisiko muodikkaita hapsukorvakoruja mahdollista valmistaa ketjuliikkeitä laadukkaammin ja vastuullisemmin? Voisiko hän luoda houkuttelevan tuotteen ja tehdä samalla hyvää?
– Ajattelen, että yrittäjyys on ihan mahtava mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä hyviä asioita. Eli että tehdään jotain muutakin kuin vain uusia tavaroita tai palveluita. Tämä on heidän ensimmäinen askeleensa työelämään Suomessa ja samalla myös osa integroitumisprosessia, Siira sanoo.
Siksi Siira lähtee työntekijöidensä kanssa myös vaikkapa kävelylle puistoon, seuraksi uimahalliin ja avuksi Kelan toimistoon.
– Haluan olla se ihminen, joka maksaa palkan ja myös se, jonka puoleen voi kääntyä muissakin asioissa.
Maailmanparannus ja voitontavoittelu voivat kulkea myös rinnakkain
Yhteiskunnallisella yrityksellä tarkoitetaan yritystä, jonka liiketoiminnan tarkoitus on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen. Tyypillisesti yrityksellä on halu luoda ratkaisu tai uusi toimintamalli yhteiskuntaan tai ympäristöön liittyvään haasteeseen.
Taloudellisen voiton maksimointi ei ole yhteiskunnallisten yritysten keskeisin motiivi, mutta yhteiskunnallinen päämäärä ja tuoton tavoittelu eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia asioita.
Suomessa tunnetuimpien yhteiskunnallisten yritysten joukkoon kuuluvat esimerkiksi Lastenpäivän säätiö Linnanmäki ja Diakonissalaitoksen omistama Diacor.
Aida Impactin perustajalle Elina Siiralle (oik.) oli tärkeää, että hänen yrityksensä tekee tavaroiden lisäksi myös hyvää. Usein aidalaisten kokoontuessa paikan päällä ovat myös naisten lapset.Petteri Juuti / Yle
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan syksyllä 2015 julkaisemasta selvityksestä käy ilmi, että yhteiskunnallinen yrittäminen on Suomessa vielä suhteellisen tuore ilmiö ja siitä on saatavilla hämmästyttävän vähän tietoa.
Etlan päivitetyn arvion mukaan Suomessa on noin 20 000 yhteiskunnalliseksi luokiteltavaa yritystä. Kaikkiaan Suomessa on yli 280 000 yritystä, jotka työllistävät yhteensä 1,4 miljoonaa ihmistä.
– Vaikka yhteiskunnallisten yritysten määrä kaikista yrityksistä on vielä varsin pieni, ne kuitenkin työllistävät noin kymmenesosan kaikissa yrityksissä työskentelevistä, tutkimusjohtaja Petri Rouvinen Etlasta kertoo.
Yhteiskunnallisten yritysten määrä on nousussa, sillä sivustaseuraamisen sijaan yrityksiltä odotetaan nykyään aktiivisia kannanottoja yhteiskunnallisiin ongelmiin – ja tekoja niiden ratkaisemikseksi.
Kuluttajat vaativat yritykset mukaan arvokeskusteluun
Konsulttiyritys Miltton kysyi vuosi sitten laajassa tutkimuksessaan, tulisiko yritysten osallistua yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Kyselyyn vastanneista yli 3000 suomalaisesta, ruotsalaisesta ja virolaisesta kaikkiaan vain alle 10 prosenttia oli sitä mieltä, ettei yritysten tulisi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.
– Kuluttajien potema ilmastoahdistus, pettymys politiikkaan ja yhä moninaisimpien yhteiskunnallisten haasteiden käsittely mediassa ovat saaneet kuluttajat vaatimaan yrityksiltä aiempaa enemmän vastuuta ja näkyvämpää roolia arvokeskustelussa, johtava viestintäkonsultti Lauramaria Havu Milttonilta sanoo.
Milttonin tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset odottavat yritysten kannanottoja etenkin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jotka käsittelevät ilmastonmuutosta, kierrättämistä, ihmis- ja työoikeuksia ja Itämeren saastumista.
– Huomionarvoista oli myös se, että 69 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että yritysten pitäisi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin tai aiheisiin silloinkin, kun ne jakavat voimakkaasti mielipiteitä, Havu kertoo.
Aida Impactin korvakoruja on myyty jo useita satoja kappaleita. Suosio on yllättänyt niin perustajan kuin työntekijätkin, joilla riittää töitä niin paljon kuin he vain suinkin haluavat ja ehtivät tehdä.Petteri Juuti / Yle
Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvisen mukaan yritysten kommunikointi yhteiskunnallisista asioista ja kuluttajien halu maksaa omien arvojensa mukaisista tuotteista ja palveluista tulee tulevaisuudessa yhä kasvamaan.
– Tämä johtaa siihen, että todennäköisesti myös yhteiskunnallisten yritysten määrä lisääntyy. Kasvu tuskin on kuitenkaan räjähdysmäistä, sillä muutos kuluttajien arvoissa ja asenteissa tapahtuu nopeammin kuin muutos yrityskentällä, Rouvinen pohtii.
Pelkkä hyvä tarkoitus ei riitä, myös tuotteen on oltava kunnossa
Kun Elina Siira oli perustamassa Aida Impact -yritystään, hänelle oli selvää, että yrityksellä on oltava yhteiskunnallinen omatunto. Maahanmuuttajien työllistymistä tukevasta vapaaehtoisverkosto Startup Refugeesista Siira apua työntekijöiden rekrytointiin.
Naiset tapaavat Kalliossa yhteistyöskentelytilassa kerran–pari viikossa. Suurimman osan käsitöistä he tekevät kuitenkin missä milloinkin. Tarvikkeet ja valmiit korvakorut kulkevat kätevästi muovirasiassa mukana.
Tupsukorvakorut käyvät nyt sen verran hyvin kaupaksi, että Siira on pystynyt tarjoamaan työntekijöilleen niin paljon tunteja, kun he ovat vaan halunneet tehdä.
Keskimäärin Aida Impactin työntekijät ovat tienanneet joitain satoja euroja kuussa. Palkkaus on provisiopohjaista ja tuntipalkaksi tulee noin 10 euroa.
– En usko, että pelkällä hyvällä tarkoituksella pääsee pitkälle. On tärkeää, että myös tuote on kunnossa. Moni meidän korvakorut ostanut on ensin innostunut tuotteesta ja saanut vasta sitten kuulla, että tässä on yhteiskunnallinen missio taustalla.
Aida Impactin perustajan Elina Siiran haaveissa on, että muotoilua ja muualta Suomeen muuttaneiden käsityötaitoja osattaisiin yhdistää aiempaa enemmän. "Se tarjoaisi vaikka mitä mahdollisuuksia niin yrityksille kuin tekijöillekin."Petteri Juuti / Yle
Siiran haaveissa on, että Aida Impact voisi työllistää tulevaisuudessa entistä suuremman joukon naisia ja kasvaa kansainväliseksi vastuulliseksi design-yritykseksi. Hän haluaa myös, että nämä nyt Aida Impactissa työskentelevät naiset pääsevät kielitaidon ja itsevarmuuden karttuessa jatkamaan omaa elämäänsä uudessa kotimaassaan Suomessa.
– Toivon, että he saavat omaa koulutustaan ja työkokemustaan vastaavia töitä. Olisi myös hienoa, että meillä työskennelleet naiset työllistävät tulevaisuudessa muita ihmisiä. Sillä tavalla hyvä lähtee tästä vaan kasvamaan.
Se voi olla oikeastaan vain ajan kysymys, sillä Aida Impactin ensimmäinen työntekijä irakilaistautainen Sara Al-Suwaid suunnittelee jo oman korufirman perustamista.
– Olen seurannut sivusta kun Elina on perustanut oman yrityksensä. Nyt minulla on paljon ideoita ja alan hiljalleen rakentaa omaa yritystä saamillani opeilla, Al-Suwaid kertoo.
Ensimmäinen askel yrittäjäksi tapahtuu pian, sillä Siira on pyytänyt Al-Suwaidin mukaan Aida Impactin asiakastapaamisiin.
Vastuullisuutensa voi osoittaa myös virallisesti
Yritysten aiempaa aktiivisempi rooli maailmanparantajina on huomattu myös Suomalaisen Työn Liitossa, jonka myöntämien virallisten Yhteiskunnallinen yritys -merkkien määrä on tuplaantunut viimeisen kahden vuoden aikana. Sertifikaatin ovat saaneet esimerkiksi Yliopiston Apteekki ja Veikkaus Oy.
– Kiinnostus merkkiä kohtaan on ollut selkeässä kasvussa viime vuosina. Tällä hetkellä Suomessa on 214 yritystä, jolla on Yhteiskunnallinen yritys -merkki. Vielä vuoden 2016 lopussa määrä oli noin sata kappaletta, kertoo brand manager Niina Ollikka Suomalaisen Työn Liitosta.
Suomalaisen Työn Liitto myöntää myös suomalaisesta työstä kertovia Avainlippu ja Design from Finland -merkkejä.
Yhteiskunnallisen yrityksen merkin voi saada yritys, joka täyttää seuraavat kriteerit:
1. Yhteiskunnallisen yrityksen ensisijainen tarkoitus ja tavoite on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen. Yhteiskunnallinen yritys harjoittaa vastuullista liiketoimintaa.
2. Yrityksen voitonjakoa on rajoitettu siten, että yhteiskunnallinen yritys käyttää suurimman osan voitostaan liikeideansa mukaisen yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen joko kehittämällä omaa toimintaansa tai lahjoittamalla sen toiminta-ajatuksensa mukaisesti.
3. Yrityksen liiketoiminnan on avointa ja läpinäkyvää.
Ollikan mukaan yhteiskunnallisesta yrittämisestä olisi syytä puhua enemmän, sillä emme vielä ihan täysin ymmärrä, että yritykset voivat todella ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia.
Jos aiemmin yrityksissa ajateltiin, että yhteiskunnallinen vastuu kannetaan työllistämällä ja veroja maksamalla, nykyään suunta on, että tavoite hyvän tekemiseen tulee kirjata tärkeäksi osaksi liiketoimintasuunnitelmaa.
Ollikan mukaan se on yrittäjän velvollisuus:
– Kuluttajilla on kasvava tarve olla vastuullisempia ja ymmärtää, mistä tuotteet ja palvelut tulevat. Eniten heitä kiinnostaa, mihin omat rahat menevät ja miten yritykset kantavat yhteiskunnallista vastuuta. Siksi hyvästä tarkoituksesta olisi hyvä pitää meteliä.
Kaakaolla päästiin herkuttelemaan paljon aiemmin kuin tähän asti on oletettu, eivätkä suklaajuoman ensimmäisten kupillisten kumoajat olleetkaan mayanintiaaneja, kuten tähän saakka on ajateltu, kertoo tuore tutkimus.
Arkeologisten löytöjen perusteella kaakaon viljelemisen oli päätelty alkaneen Väli-Amerikassa 3 900 vuotta sitten. Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistu kansainvälinen tutkimus venyttää kaakaonviljelyn historiaa puolellatoista tuhannella vuodella
Synnyinpaikka puolestaan siirtyy tuhansia kilometrejä etelämmäksi, mayo-chinchipe-intiaanien kyliin.
Tutkimus sai alkunsa kasvitieteilijöiden havainnosta, jonka mukaan kaakaopuiden ja niiden sukulaisten perimä on monimuotoisinta päiväntasaajalla Etelä-Amerikassa. Havainnon takia tutkijat lähtivät etsimään myös uusia arkeologisia todisteita kaakaonkäytön alkuperästä.
He totesivat, että Amazonin altaan pohjoisosien muinainen kaakao on läheistä sukua Meksikosta tavatulle kaakaolle mutta paljon sitä vanhempaa, kertoo kanadalaisen Brittiläisen Kolumbian yliopiston antropologian professori Michael Blake.
Hautalöydöt todistavat arvostuksesta
Mayojen ja heiltä kaakaonhimon perineiden asteekkien tavoin kaakao näyttää olleen myös mayo-chincipeille enemmän kuin kupponen mitä tahansa juomaa.
Hekin tarjosivat kaakaonsa koristelluista astioista, ja niitä on löydetty myös haudoista, joten juomalla saattoi olla jo tuolloin keskeinen rituaalinen merkitys, Blake sanoo.
– Kiinnitin huomiota heidän hienoihin astioihinsa, jotka muistuttivat niitä, joissa mayat sekoittivat suklaajuomaansa. Kysyin, olisiko ne ehkä tehty samaan tarkoitukseen, ja minulle vastattiin: "Hmm, kukaan ei ole tutkinut", Blake kertoo Science-lehdessä.
Todisteet kaavittiin kulhoista
Astioiden vanhin löytöpaikka on Ecuadorissa sijaitseva Santa Ana-La Florida, mayo-chinchipejen varhaisin tunnettu asuinpaikka ainakin 5 500 vuoden takaa. Yli kolme vuosituhatta sitten kadonneesta heimosta ei tiedetty mitään ennen tämän vuosituhannen alkua.
Keraamisten kulhojen, ruukkujen, pullojen ja niiden sirpaleiden sisäpinnalla oli säästynyt todisteita juomasta, jota mayo-chinchipe-intiaanit olivat nauttineet.
Blake ja hänen työtoverinsa kaapivat jäämät astioista ja saivat kolmenlaista näyttöä kaakaon hyvin varhaisesta alkuperästä.
Näytteissä oli kaakaolle tyypillistä tärkkelystä, teobromiinia eli kitkeränmakuista alkaloidia, jota on runsaasti kaakaopuiden pavuissa mutta ei villeissä sukulaisissa, sekä kaakaolle ainutlaatuisia DNA-jäänteitä.
Mayaruukun maalauksessa on päätelty olevan kulhollinen vaahtoavaa kaakaota.CC0
Ehkä tutkijat pystyvät vielä päättelemään mayo-chinchipejen kaakaoreseptin. Siihen saakka voi sekoitella mayakaakaota. Aivan tämän päivän tuttua juomaa se ei ole.
Anna kaakaopapujen käydä ja kuivaa ne
Paahda ritilällä
Kuori ja hienonna tahnaksi
Sekoita tahnaan vettä, chiliä ja maissijauhoa
Kaada edestakaisella liikkeellä astiaan, kunnes juoma vaahtoaa
Tarjoa koristelluista savikupeista
Astiat antavat lisää tutkimisen aihetta
Tutkijat päättelivät, että kaakao kulkeutui etelästä pohjoiseen viljelijöiden edetessä uusilla alueille tai jopa osana meritse tehtyä rannikkokauppaa. Sen nopeudella voisi selittyä sekin, miten kaakaopavut päätyivät käyttökunnossa uusille heimoille.
Vaikka kunnia kaakaon kehittämisestä "jumalten juomaksi" kuuluisi yhä mayoille, Blaken mielestä uudet löydöt viittaavat siihen, että Etelä-Amerikan muinaisilla kulttuureilla saattoi olla paljon luultua suurempi merkitys mayojen ja asteekkien mahtikulttuurien kehittymiseen.
Todisteeksi hän esittää etenkin Santa Ana-La Floridan astioita. Ne muistuttavat Väli-Amerikasta tehtyjä löytöjä, mutta ovat siis selvästi vanhempia kuin ne.
– Siinäpä aihe, jota ehdottomasti haluamme tutkia lisää, sanoo Michael Blake Science-lehdessä.
Kahdeksan Finnairin lentoa peruttiin tänään. Norran operoimien lentojen peruuntuminen johtui kahden ATR-koneen teknisestä viasta, joiden korjaaminen kestää ennakoitua pidempään, kertoo Finnair.
Keskiviikkona lentoja oli peruttu muun muassa Kokkolaan, Vaasaan sekä myös yksi iltalento Tukholmaan Brommaan.
Torstaina on peruttu lentoja Liettuaan Vilnaan ja kotimaassa Kemiin, Vaasaan, Tampereelle, Kajaaniin sekä Joensuuhun.
Finnair kertoo olevansa yhteydessä matkustajiin ja tarjoaa vaihtoehtoisia lentoja.
Ranska käynnistää valtakunnallisen tutkimuksen, joka pyrkii selvittämään, miksi maassa on syntynyt poikkeuksellisen paljon käsien epämuodostumista kärsiviä vauvoja.
Eri puolilla Ranskaa on viime vuosina syntynyt vauvoja, joilla ei ole kämmeniä tai käsivarsia lainkaan tai ne ovat olleet epämuodostuneita.
Uusia tutkimustuloksia odotetaan viranomaisten mukaan kolmen kuukauden kuluessa.
Viranomaiset kertovat löytäneensä vielä 11 uutta tapausta, joissa syntyneillä vauvoilla oli todettu epämuodostumia.
Kaikkiaan 25 vauvalla on viranomaisten mukaan ollut samankaltaisia yläraajojen epämuodostumia. Vauvat ovat syntyneet 15 vuoden aikana Ranskan länsiosissa Bretagnen ja Loire-Atlantiquen alueilla sekä Ainin alueella lähellä Sveitsiä.
Tapaukset ovat saaneet runsaasti julkisuutta ja ne ovat nostattaneet suurta huolta Ranskassa.
Epämuodostumien aiheuttaja mysteeri
Syytä epämuodostumiin ei toistaiseksi ole onnistuttu selvittämään. Julkisuudessa on epäilty, että taustalla olisi mahdollisesti jokin terveydelle vahingollinen aine ruuassa, vedessä tai hengitysilmassa.
– Minäkin haluan tietää syyn. Luulen, että koko Ranska haluaa tietää sen, Ranskan terveysministeri Agnès Buzyn sanoi ranskalaiselle Bfmtv-kanavalle.
Eräät ympäristöryhmät ovat esittäneet, että syynä saattaisivat olla tietyt torjunta-aineet. Väitteiden tueksi ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä.
Epämuodostumat saattavat liittyä myös perintötekijöihin. Lääketieteessä synnynnäisiin epämuodostumiin tunnetaan eri tekijöitä, kuten kromosomihäiriöitä, äidin käyttämät lääkeaineeet tai äidin altistuminen myrkyllisille aineille.
1950–60-luvuilla ympäri maailman syntyi tuhansia vauvoja, joilla oli epämuodostumia. Syynä epämuodostumiin oli äitien raskauspahoinvointiin määrätty lääkeaine, talidomidi. Talidomidi kiellettiin raskauspahoinvointilääkkeenä 1960-luvulla.
Iina Puskala hölkkäsi keskiviikkona iltapäivällä kotipihaansa monipäisen kannattajajoukon saattelemana. Maalissa odotti toimittajien ja lehtikuvaajien sekä lukuisten onnittelijoiden joukko.
Pohjois-Satakunnassa, Karviassa asuva Puskala saattoi päätökseen ennenkuulumattoman kestävyysjuoksu-urakkansa. Vuoden aikana hän juoksi jokaisena päivänä täyspitkän maratonin. Kilometrejä karttui yli 15 000.
Moni varoitteli, etteivät pää ja jalat kestä. Mutta kyllä kesti! Iina Puskala
Kuvitteellisen maaliviivan hän ylitti kaulatusten miehensä ja poikansa kanssa. Maalissa haastatteluja antoi huojentunut perheenäiti.
– Moni varoitteli, etteivät pää ja jalat kestä. Mutta kyllä kesti! Vähän on jäykkyyttä nivelissä. Mitään akrobaattia ei minusta nyt leivota.
Iina Puskala kertoi Ylen haastattelussa tammikuussa, että hän avasi kuntosalin oven ensimmäistä kertaa vuonna 2012. Juoksemaan hän ryhtyi, kun piti saada tupakan tukkimat keuhkot auki.
Ensimmäisen maratoninsa Puskala juoksi viisi vuotta sitten. Seuraavana vuonna hän pisteli menemään niitä jo viitisentoista. Lopulta pähkähullu idea vuoden mittaisesta maraton-putkesta alkoi itää.
Vuosi sitten urakkaa aloittaessaan hän oli vakuuttunut projektin onnistumisesta. Vaikeita hetkiä mahtui silti vuoteen monta.
– Joskus on ollut lopettaminen hiuskarvan varassa. Välillä väsytti, ketutti ja tuli riitaa läheisten kanssa. Arki koetteli joskus, mutta tässä sitä ollaan.
Jenni Joensuu / Yle
Levon aika
Iina Puskala kuuluu nyt maailmalla harvalukuiseen joukkoon, joka on juossut maratonin vuoden jokaisena päivänä. Pääkopassa on kestävyysjuoksijan mukaan tapahtunut vuoden aikana paljon.
– Olen saanut jonkin verran itseluottamusta. Yhdenkin maratonin juokseminen on henkisesti vaikeaa. Tuntuu hyvältä, kun pääsee maaliin päivä toisensa jälkeen.
Välillä väsytti, ketutti ja tuli riitaa läheisten kanssa. Arki koetteli, mutta tässä sitä ollaan. Iina Puskala
Samaa urakkaa ennätysnainen ei aio toistaa. Onko Puskalan juoksut nyt juostu?
– Ajattelin levätä viikon tai pari. Muu urheilu toki jatkuu, ja varmaan minut nähdään juoksemassa jatkossakin.
Urakan päättymistä Puskala aikoo juhlia läheistensä kanssa – saunoen ja samppanjaa juoden.
Roomassa Vatikaanin rakennuksesta on löytynyt ihmisen luita, joiden toivotaan ratkaisevan Italiassa paljon esillä olleiden kahden teinitytön katoamistapaukset.
Luut löytyivät maanantaina, kun paavin hallinnon omistamassa rakennuksessa tehtiin korjaustöitä. Luiden löytymisestä kertoi paavin hallinto.
Rakennustyöntekijöitä tekivät löydön maanantaina.Fabio Frustaci / EPA
Orlandin perhe on asianajajansa välityksellä ilmoittanut vaativansa lisätietoa luiden löytymisestä ja niiden liittymisestä kadonneiden tyttöjen tapauksiin.
Vatikaani ei tiistaina lausunnossaan viitannut Orlandiin tai Gregoriin. Italialaistutkijoita on pyydetty määrittämään luista kuolleen sukupuoli, ikä ja arvioitu kuolinaika.
Rakennus, josta luut löytyivät, kuului aikoinaan juutalaiselle bisnesmiehelle, joka oli kääntynyt katolaiseksi. Hän oli fasistipuolueen jäsen ennen kuin Italia sääti rotulait. Lahjoitus tehtiin vuonna 1949.
Luut löytyivät Vatikaanin lähetystöstä, läheltä Villa Borghesen museota.Fabio Frustaci / EPA
Asiantuntijoiden mukaan löytyneistä luista voidaan löytää kuolleen ikä, sukupuoli ja kuolinpäivä noin 10 päivän kuluessa, jos luista saadaan otettua DNA-näyte.
Toinen lähti soittotunnille
15-vuotias Emanuela Orlandi oli Vatikaanissa työskennelleen poliisin tytär. Hänet nähtiin viimeisen kerran 22. kesäkuuta, kun hän lähti soittotunnille.
Orlandin katoaminen on vuosien saatossa liitetty niin jengirikollisuuteen kuin paavi Johannes Paavali II:n salamurhaa yrittäneeseen turkkilaiseen Mahmet Ali Agcaan.
Orlandin veli on syyttänyt Vatikaania salailusta.
Lisäksi tapauksesta on pyörinyt julkisuudessa erilaisia asiakirjoja, joissa sormi osoittaa Vatikaaniin. Papereiden mukaan Vatikaani olisi kidnapannut Orlandin ja lähettänyt tämän ulkomaille.
Vatikaani on puolestaan vastannut väitteisiin kertomalla tekevänsä yhteistyötä Italian poliisin kanssa.
Toinen vastasi ovipuhelimeen ja katosi
16-vuotias Mirella Gregori puolestaan katosi 40 päivää ennen Orlandia, toukokuun alussa vuonna 1983. Hänen äitinsä kertoi, että tytär oli vastannut ovipuhelimeen ja kertonut lähtevänsä ulos koulukaverinsa kanssa.
Tutkijat eivät ole poissulkeneet sitä, että tapaukset saattavat liittyä toisiinsa.
Orlandia on etsitty useasti hänen katoamisesta jälkeen, sillä hänellä oli yhteys Vatikaaniin perheensä kautta. Vuosien saatossa hautalöydöt ja silminnäkijöiden johtolangat eivät ole ratkaisseet tapausta.
Urheiluvälineketju XXL vetää takaisin kaupan pitämiään kiväärinpatruunoita. Syynä on patruunoissa ilmennyt laatuvirhe.
Takaisinvedettävät ampumatarvikkeet ovat italialaisen valmistajan Fiocchi:n 30-06 Springfield FMJ 147 grs –patruunoita. Takaisinveto koskee eränumeroita 5801001, 5803003, 5804004 sekä 5807006.
– Kyseistä tuotetta on myyty kuluneen vuoden aikana 15 700 kappaletta eli 785 kappaletta 20 patruunan rasioita, kertoo XXL:n Suomen toimitusjohtaja Pasi Lämpsä.
Virheellisiin eriin kuuluvia patruunoita on ollut myynnissä kaikissa Suomen XXL-tavarataloissa.
Ei käytetä suurriistajahdissa
Takaisinvedettävissä patruunoissa on täysvaippaluodit, joten esimerkiksi hirvenmetsästyksessä kyseisiä tuotteita ei käytetä.
Jotta tuotteesta ei aiheutuisi vaaraa käyttäjälle, XXL pyytää turvallisuustiedotteessaan varotoimenpiteenä lopettamaan niiden käyttämisen välittömästi. Yrityksen mukaan Suomessa kyseisistä patruunoista ei ole aiheutunut vaaratilanteita.
– Ei Suomessa, mutta Ruotsissa on dokumentoitu tapaus vaaratilanteesta, kertoo Lämpsä.
Yritys pyytää toimittamaan virheelliset patruunat tavarataloihinsa, ja se korvaa ostohinnan. Palautus korvataan, vaikka kuittia ei olisikaan tallella.
– Asiakas saa rahansa takaisin koko erästä, lupaa toimitusjohtaja Lämpsä.
Yritys on kertonut asiasta myös suomenkielisillä nettisivuillaan. Takaisinvedosta on jo aiemmin uutisoinut Ruotsin metsästäjäliiton lehti SvenskJakt.
Takaisinvedot Suomessa harvinaisia
Poliisin asehallinnon mukaan patruunoiden takaisinvedot ovat varsin harvinaisia.
– Esimerkiksi meidän kautta on takaisinvetoja noin kerran kahteen vuoteen, sanoo ylitarkastaja Jussi Kytösaari Poliisihallituksen asehallinnosta.
Koska ampuma-aseet ovat erittäin korkealla paineella toimivia laitteita, on erittäin tärkeää, että patruunat ovat täsmälleen vaatimusten mukaisia ja käytettävään aseeseen sopivia.
– Se on äärimmäisen tärkeää, koska siinä vahingon mahdollisuus on aika iso. Jos patruuna on epäkuranttia, pahimmillaan se aiheuttaa aseräjähdyksen, Kytösaari muistuttaa.
Uusin tutkimustieto kyseenalaistaa D-vitamiinilisien tarpeen. Tiedelehti The Lancet on julkaissut tutkijaryhmän yhteenvedon 81 tutkimuksesta, jotka koskevat D-vitamiinin vaikutuksia.
Tutkimuspäällikkö Iris Erlund Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta arvioi, että yhteenveto on kattava selvitys viimeaikaisesta tutkimuksesta alalla.
– Kun terveet koehenkilöt alkavat käyttää D-vitamiinia, sillä ei saavuteta merkittäviä hyötyjä. Jos D-vitamiinin saanti on jo riittävä, silloin heillä ei pystytä havaitsemaan edullisia vaikutuksia luustossa, sanoi Erlund Radio Suomen Päivässä.
Keskustelu suomalaisten D-vitamiinin tarpeesta on ollut riitaisaa ja sekavaa. Virallisten suositusten mukaan terveiden aikuisten D-vitamiinin saanti tulisi olla 10 mikrogrammaa päivässä, mutta monet ovat etsineet suurempia terveyshyötyjä suuremmista annoksista.
– Tutkimuksilla ei ole osoitettu hyötyjä minkään vitamiinin syömisestä yli tarpeen, sanoo Erlund.
Suomessa on kiistelty, millaisia annoksia D-vitamiinia kannattaa syödä tai pitääkö terveen aikuisen syödä vitamiinia purkista.
– D-vitamiinia suositellaan osalle väestöstä, silloin kun ravinnosta ei saa D-vitamiinia tarpeeksi. Mutta suuria annoksia ei kannata ottaa.
D-vitamiinia voi saada liikaa
D-vitamiinille on asetettu paljon odotuksia. On arveltu, että se ehkäisisi myös esimerkiksi kaamosmasennusta, diabetesta, syöpää tai sydän- ja verisuonitauteja. Tutkimuspäällikkö Iris Erlund sanoo, että näille odotuksille ei ole saatu katetta.
– Tiedetään, että D-vitamiini on hyväksi luuston kannalta. On paljon oletuksia, että siitä olisi muutakin hyötyä. Ei ole kuitenkaan sellaista tietoa, että isot annokset ehkäisisivät diabetesta, masennusta tai muuta. Nämä ovat vasta odotuksia ja tähän mennessä näille odotuksille ei ole saatu katetta.
Liian suuresta D-vitamiiniannoksesta voi olla myös haittaa.
– Pitkäaikaisesti nautittuna suuret D-vitamiiniannokset voivat vaurioittaa munuaisia ja sydäntä tai aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Myös Suomessa on raportoitu tällaisia tapauksia, vaikkakin ne ovat harvinaisia. Jättiannokset ovat vaarallisia, eikä niitä pidä ottaa, sanoo Iris Erlund THL:sta.
Suomessa D-vitamiinia lisätään maitotuotteisiin ja rasvalevitteisiin, jolloin lähes koko väestö saa riittävästi D-vitamiinia. D-vitamiinia muodostuu myös iholla auringossa.
– Kun syödään ruokasuositusten mukaan ja syödään kalaa kaksi, kolme kertaa viikossa ja maitotuotteita käytetään puoli litraa päivässä, D-vitamiinia saadaan tarpeeksi. Jos näitä ruokia ei syö, silloin kannattaa D-vitamiini ottaa purkista vuoden pimeimpinä aikoina.
Päivitys 31.10.2018. klo 14:39 Juttuun on lisätty tiedot turvallisen D-vitamiinin saannin ylärajoista.
Neljä eri alojen yrittäjää, joilta ei monipuolista työhistoriaa ja osaamista puutu – Tuomas Enbuske, Anne Kukkohovi, Jari Sarasvuo ja Meri-Tuuli Väntsi – olivat tänä syksynä työnhaussa.
He lähettivät yhteensä 54 työhakemusta oman alansa avoimiin työpaikkoihin, ja liittivät hakemuksiin aidot CV:nsä. Omien nimiensä tilalle he kuitenkin vaihtoivat romaneille tyypilliset nimet, kuten Rainer Lindströmin tai Rosita Lindemanin.
Tulos oli erilainen kuin mihin he olivat tottuneet. Yksikään hakemuksista ei johtanut haastattelukutsuun.
Yritysvalmentaja Jari Sarasvuo haki oman alansa töitä omalla ansioluettelollaan, mutta Dimitri Hagertina. Tulos, nolla kutsua työhaastatteluun. Se sekä suretti että suututti Sarasvuota.
– Ennakkoluulojen hautomista koko ihmisryhmää kohtaan jatketaan, kun ei anna yhdelle ihmiselle sitä ensimmäistäkään mahdollisuutta. En tajunnut, että tämä voisi olla totta "meidänkin duuneissa", Sarasvuo totesi.
Näin kävi kaikille neljälle. Myös catering-yrittäjän ja juontajan Meri-Tuuli Väntsin ura Tamara Nymanina sekä Anne Kukkohovin työnhaku Rosita Lindemanina tyssäsivät alkuunsa. Pitkän mallinuran jälkeen Kukkohovi on työskennellyt graafikkona ja yrittäjänä.
– Jos et saa edes mahdollisuutta kertoa, nähdä tai kohdata ihmistä niin ethän sä voi edes edetä millään työuralla, Kukkohovi puistelee päätään.
Työnimi-kampanjan projektipäällikön Mikael "Mertsi" Ärlingin mukaan romanien kokema syrjintä työmarkkinoilla konkretisoituu usein nimeen. Työnhaku kompastuu nimeen ennen ensimmäistäkään haastattelua.
– Moni romanitaustainen on suoraan sanonut, että työhaastatteluihin pääsemiseksi on pakko vaihtaa nimi ja sitä ovat jopa työvoimaviranomaiset ehdottaneet, Ärling kertoo.
Ärling on myös itse muuttanut virallisen nimensä.
– Tottakai yrittäjä valitsee parhaan. Mutta jos me emme pääse edes yrittämään, yhdenvertaisuus ei toteudu, Ärling sanoo.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän mukaan kokeilu tuo näkyviin pitkään tiedossa olleen piirteen suomalaisesta yhteiskunnasta.
– Kokeilu paljastaa harmittavan tutusti sen ilmiön, jonka olemme huomanneet: työelämä ei ole yhdenvertainen romaneille tai muille vähemmistöille, Pimiä toteaa.
Pimiän mukaan työnantajilta vaaditaan sitä enemmän ennakkoluulottomuutta, mitä monimuotoisemmaksi työmarkkinat muuttuvat.
– Keskitytään henkilön taustan sijaan hänen osaamiseensa, Pimiä sanoo.
Enbuske: Pitääkö sopeutua, jos maailma on sairas?
Myös toimittaja ja media-ammattilainen Tuomas Enbuske sai Rainer Lindgreninä nolla kutsua haastatteluun, vaikka hakemuksia lähti parikymmentä.
Enbuske kertoo aina tienneensä syrjinnästä, mutta omakohtaisesti koettuna torjutuksi tuleminen oli silti kova kokemus.
– Se tulee tunnetasolla voimakkaasti ihmisen mieleen. Että näin se todella menee.
Enbusken mukaan väärä osapuoli joustaa, jos romani joutuu vaihtamaan nimensä työtä saadakseen.
–Jos maailma on sairas, niin pitääkö siihen sopeutua? Nimi on tärkeä osa identiteettiä. Minun mielestä sitä ei pidä vaihtaa, vaan maailman pitää muuttua terveemmäksi, Enbuske sanoo.
Työnimi-kampanja on osa valtakunnallista Nevo tiija – uusi aika -hanketta, jota koordinoi Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Vähemmistövaltuutetun vuonna 2014 tekemän selvityksen mukaan yli puolet työtä hakeneista romaneista on kokenut syrjintää työelämässä.
Arvioiden mukaan Suomen työikäisistä romaneista on työttömänä 40–60 prosenttia, ja jopa korkeakoulututkinnon suorittaneilla romaneilla on suuria vaikeuksia päästä osaksi työelämää.
Elintarvikeyhtiö HKScanin eläinkuljetuksesta julkaistu somepäivitys toi esiin sikojen kohtelun ongelmia.
Maarit Auranen kirjoitti tiistaina HKScanin Forssan tuotantolaitoksen eläinkuljetuksesta Facebookissa julkisen päivityksen, jota on jaettu jo useita tuhansia kertoja.
Hän kertoi todistaneensa tapausta, missä sikoja ajettiin kuljetusautosta laitokselle huutaen ja ajolevyllä läiskien. Ylen haastattelussa Auranen kertoo tilanteesta näin:
– Koiralenkillä noin 30 metrin päästä katselin laituria, mihin siat kuljetusautoista puretaan laitoksen puolelle. Kuljetusautoon näkyy varsin rajallisesti mutta näin, kun ajolevyllä mäiskittiin sikoja ja kuulin kuljettajan karjunnan, ja sen seurauksena myös sikojen huudot.
– Huusin miehelle, että lopeta ja se loppui. Soitin HKScanin kuljetuspäällikölle Heikki Yrjölälle ja kerroin tästä tapahtuneesta. Sain sieltä hyvin asiallisen ja neutraalin vastauksen ja tiedon, että he selvittävät asiaa ja hän palaa asiaan minun kanssani.
Auranen tiedusteli asiasta valvontaeläinlääkäriltä, joka ohjeisti ottamaan yhteyttä HKScanin tarkastuseläinlääkäriin. Auranen kertoo olleensa tarkastuseläinlääkäriin puhelinyhteydessä.
– Täytyy sanoa, että yhtiön suhtautuminen on yleisesti ollut positiivinen ja asiaa on oikeasta näkökulmasta lähdetty viemään eteenpäin.
HKScan tutki videotallenteet
Eläinten hankinnasta ja alkutuotannosta vastaava johtaja Pia Nybäck HKScanilta kertoo Ylelle, että yhtiössä on selvitetty tapausta tarkasti.
– Olemme haastatelleet vuorossa olleet työntekijät ja kuljetusliikkeen edustajan. Meillä on valvova viranomainen, tarkastuseläinlääkäri, seuraamassa jokaista purkutilannetta, kun eläimet tulevat teuraaksi, ja olemme keskustelleet myös hänen kanssaan.
Yhtiön kaikissa teurastamoissa on tallentavat valvontakamerat. Näin on myös Forssassa sikojen purkualueella.
Yhtiön omat asiantuntijat ja Eviran Forssan yksikön johtava tarkastuseläinlääkäri ovat käyneet läpi purkutilanteen videonauhoituksen.
– Tämän perusteella kaikki siinä purkutilanteessa on mennyt täysin asianmukaisesti, Nybäck sanoo.
Purkutilanteessa ei käytetty ajolevyjä
Purkutilanteessa on yhtiön mukaan noudatettu eläinten hyviä käsittelytapoja. Henkilökunta ei ole huutanut eikä sikoja ole lyöty tai pakotettu liikkumaan.
– Mitään poikkeuksellista ei ole tapahtunut tässä purkutilanteessa. Tuntuu varsin erikoiselta tämä kuvaus, ei missään nimessä vastaa sitä, mitä siellä on tapahtunut, kertoo Nybäck.
Aurasen päivityksessä kerrotaan, että "miehen karjuminen, sikojen hirvittävä huuto ja ajolevyn läiskinä jatkuivat". Ajolevy on työväline, jolla voidaan muodostaa käytävä, mitä pitkin siat kulkevat. Hakattiinko sikoja ajolevyllä?
– Se ei millään tavalla pidä paikkaansa. Itse luin tekstin ja siinä kerrottiin, että ajolevyillä olisi eläimiä hakattu. Tässä koko tilanteessa ei edes käytetty ajolevyjä lainkaan. Tämä on täysin tuulesta temmattu väite, sanoo Nybäck.
Tilanteessa on käytetty "helistinmeloja", joista lähtevän äänen avulla eläimiä ohjataan.
Yhtiö julkaisi videon
HKScanin verkkosivuille julkaistiin jo tiistaina tiedote eläinten hyvinvoinnista. Siinä ei mainita Aurasen Facebook-päivitystä, mutta kerrotaan yhtiön toimintatavoista ja sikojen hyvinvoinnin valvonnasta.
Tänään keskiviikkona yhtiö julkaisi uuden tiedotteen ja tviittasi videon sikojen poistumisesta kuljetusautosta.
Yhtiön julkaisemassa videossa siat liikkuvat rauhallisesti.
Yle ei onnistunut tavoittamaan Eviran johtavaa tarkastuseläinlääkäriä kommenttia varten.
Uuden sukupolven tutkatekniikkaan perustuvia peltipoliiseja asennetaan parhaillaan Heinolan ja Jyväskylän välille, kertoi Yle tiistaina.
Aihe sai lukijat keskustelemaan vilkkaasti. Tiukentuvaa kaupunkivalvontaa kiitettiin, toisaalta 4,4 miljoonan euron käyttämistä tolppiin ja kameroihin arvosteltiin. Jotkut kritisoivat, että nopeusrajoitukset ovat Suomessa liian alhaiset ja valvontakameroilla kerätään vain sakkorahoja.
Teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä työskentelevä liikenneturvallisuuteen erikoistunut johtava tutkija Harri Peltola näkee uusissa tolppakameroissa hyötynsä erityisesti turvallisuutta ajatellen. Onnettomuudet vähenevät, jos ylinopeudet saadaan nykyistä paremmin kuriin.
1. Kaupunkikaahaus aisoihin
Peltipoliiseja pystytään asentamaan helpommin kaupunkien keskustoihin, koska tekniikka perustuu tutkaan eikä maahan asennettaviin silmukoihin. Silmukoiden asentaminen on ollut kaupungeissa vaikeaa maassa kulkevien kaapeleiden vuoksi.
2. Vaarallinen väistely vähenee
Laskelmoivat väistöt vastaantulevien kaistalle vähenevät, koska maassa kulkevan silmukan kiertäminen ei enää auta kaahailijaa. Uudet peltipoliisit mittaavat ajonopeuksia tutkatekniikalla jopa 150 metrin päästä. Vanhatkin peltipoliisit kuitenkin pysyvät entisillä paikoillaan. Ne on todettu toimintavarmoiksi.
3. Turha kaasuttelu ja jarruttelu historiaan
Ajonopeuksia voidaan seurata pidemmältä matkalta kuin aikaisemmin. Tavalliselle autoilijalle vaikutukset ovat pieniä. Tempoileva ajaminen kuitenkin todennäköisesti vähenee: käytännössä siis äkkinäinen jarruttelu ennen tolppaa ja reipas kaasuttelu heti tolpan jälkeen.
Osaltaan tempoilevaa ajamista hillitsee nykytekniikka. Autoissa on yhä useammin vakionopeussäädin, mikä tasaa ajonopeuden vaihteluita. Uusissa autoissa oleva nopeusrajoituksen automaattinen tunnistus puolestaan voi helpottaa huonomuistista autoilijaa: autosi tietää, millä nopeudella saa ajaa. Joskus ratin takana nimittäin saattaa unohtua, pitikö ajaa kahdeksaakymppiä vai satasta.
Jotkin navigaattorit on varustettu ominaisuudella, joka ilmoittaa etukäteen lähestyvästä peltipoliisista. Liikennetutkijan mielestä tämä ei ole mitenkään huono asia, vaan voi päinvastoin lisätä tietoisuutta valvonnasta ja alentaa nopeuksia.
4. Ajaminen muuttuu taloudellisemmaksi ja ekologisemmaksi
Kun väistely, kaasuttelu, jarruttelu ja ylinopeudet vähenevät, tarkoittaa se myös pienempää polttoaineen kulutusta. Kukkaro ja ympäristö kiittävät.
Modernin peltipoliisin tunnistaa hoikkuudesta. Uudet tolppakamerat tulevat käyttöön alkuvuodesta.Yle Uutisgrafiikka
Automatiikka parantaa turvallisuutta tutkitusti
Automaattista liikennevalvontaa soimataan toisinaan rahastamiseksi. Liikennetutkija Harri Peltola pitää kuitenkin tolppakameroita varsin reiluna tapana puuttua ylinopeuksiin.
– Järjestelmän kustantavat rikesakkoina ja sakkoina he, jotka eivät noudata yhteisiä pelisääntöjä. Jos automaattisen liikennevalvonnan pääajatuksena olisi rahastus, eikä turvallisuus, olisi jokaisessa tolpassa kamera.
Esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa kamera on tolpassa useammin kuin Suomessa. Poliisin suunnitelmissa on asennuttaa viiden vuoden aikana uusille tieosuuksille 500 kameratolppaa, joissa kameroita on 150.
– Huomattava osa poliisin yhteydenotoista on huomautuksia, eikä rikesakkoja tai sakkoja. Tämäkään ei anna viitettä rahastuksesta, vaan enemmänkin turvallisuuden vaalimisesta, toteaa Peltola.
Huomattava osa poliisin yhteydenotoista on huomautuksia, eikä rikesakkoja tai sakkoja. Harri Peltola
Tutkija muistuttaa, että tieteellisen näytön mukaan automaattinen liikennevalvonta parantaa turvallisuutta.
– Jotkut ovat epäilleet, että peräänajo-onnettomuudet lisääntyisivät automaattisen nopeusvalvonnan käyttöönoton myötä. Tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu mitään viitteitä siitä. Päinvastoin: peräänajo-onnettomuudet vähenivät, samoin kuin muutkin onnettomuustyypit.
– Suomen järjestelmä, jossa automaattisen nopeusvalvonnan jaksot merkitään ja mittauspisteitä on suhteellisen tiheään, auttaa tienkäyttäjiä havaitsemaan valvontapisteet eikä niiden pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, sanoo Peltola.
Haminan sata metriä korkea lipputanko on saatu pystytettyä.
Tanko hilattiin nosturin varassa jalustalleen iltapäivällä. Tanko seisoo halkaisijaltaan 12 metriä leveän betonisen perustan päällä. Tanko on pultattu kiinni betoniin.
Terästanko oli tarkoitus nostaa paikalleen Sibeliuskadun kentälle jo eilen keskiviikkona. Kovan tuulen vuoksi nostotöitä ensin lykättiin, ja lopulta ne päätettiin siirtää kokonaan.
Uuden nostoyrityksen valmistelutyöt aloitettiin tänään torstaina aamulla. Tankoa alettiin nostaa maasta puolen päivän jälkeen.
Pyry Sarkiola / Yle
Sää suosi nostotöitä, sillä tänään tuuli eilistä vähemmän. Haminassa ei myöskään satanut kuten eilen.
– Komea ja mielenkiintoinen esitys on ollut. Minusta tämä on mahdottoman hieno homma, varsinkin sitten kun joulukuussa saadaan lippu liehumaan, kommentoi nostoa seurannut haminalainen Pekka Karvonen.
Pyry Sarkiola / Yle
Lipputanko on väritykseltään sinivalkoinen, kuten Suomen lippukin. Tanko on koottu 11 osasta.
Teräksisen tangon valmisti pietarilainen Amira Group. Osat saapuivat viime viikolla Pietarista Haminaan. Tanko koottiin ensin pitkin pituuttaan Sibeliuskadun kentälle Haminan keskustan tuntumassa.
– Itse asiassa sehän näyttää aivan upealta, haminalainen Seija Kankare totesi sen jälkeen, kun tanko oli nostettu pystyyn.
– Olen kuitenkin ollut aika skeptinen tämän hankkeen suhteen. Tämä on ollut suuri investointi ja seuraavat pari vuotta näyttävät, tuoko se matkailutuloja niin kuin on ollut puhetta.
Suurtanko perustuksineen maksaa Haminalle noin 730 000 euroa. Osa kaupunkilaisista on myös vastustanut lipun pystyttämistä.
Tanko on väritykseltään sinivalkoinen.Pyry Sarkiola / Yle
Tyvestään tangon halkaisija on 1,7 metriä. Se kapenee nuppia kohden. Yläosan halkaisija on puoli metriä.
Maailman suurin Suomen lippu vedetään salkoon joulukuun alussa. Myös lippu on jättimäinen, koripallokentän kokoinen.
Erikoinen nostotyö kiinnostaa ihmisiä, jotka olivat saapuneet torstaiaamuna Sibeliuskadun kentän tuntumaan seuraamaan tilannetta.Tiina Karppi / Yle
Musiikin luomistyö ahdisti Jean Sibeliusta niin, että hän päätti polttaa toistakymmentä vuotta valmisteilla olleen kahdeksannen sinfoniansa Ainolan ruokasalin avotakassa. Leif Segerstam sävelsi sinfonioita 14 kappaletta pelkästään kesällä 2014.
Samana kesänä Segerstam oli sairastunut eturauhassyöpään ja sai hoitoja Kuopiossa. Sairaus parantui täysin ja jätti jälkeensä tuntikaupalla musiikkia.
– Silloin luulin, että kuolen. Päätin, että kirjoitan varmuuden vuoksi paljon sinfonioita, niin jää jotain jäljellekin, Segerstam kertoi Ylelle helmikuussa 2016.
Jotain olisi jäänyt jäljelle joka tapauksessa. Sinfonioita oli valtava määrä jo ennen kesää 2014, ja paljon niitä on syntynyt sen jälkeen.
Yhteensä Segerstam on säveltänyt Wikipedian mukaan 327 sinfoniaa. Niitä voi olla enemmänkin, sillä tällainen tieto vanhenee nopeasti. Lähes kaikki Segerstamin sinfoniat ovat yksiosaisia. Mittaa niillä on keskimäärin reilut parikymmentä minuuttia.
Vertailun vuoksi tunnettujen sinfonikkojen teosmääriä:
Joseph Haydn: 106 sinfoniaa
W.A. Mozart: 41 sinfoniaa
Ludwig van Beethoven: 9 sinfoniaa
Johannes Brahms: 4 sinfoniaa
Gustav Mahler: 10 sinfoniaa
Jean Sibelius: 7 sinfoniaa
Sinfonioiden valtavaa määrää Segerstam perusteli jo Minna Lindgrenin kirjoittamassaLeif Segerstam NYT! -elämäkerrassa (2005).
– Sävellykseni ovat kuin siittiöitä. Niitä on oltava valtava määrä, jotta jotkin jäisivät henkiin.
"Sinfonia nro 276 on epilepsiakohtaus musiikin muodossa"
"Musiikki ei ole se mikä soi, vaan se, miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi". Siinä Segerstamin vastaus kysymykseen, mitä on musiikki.
Yhtä lailla kuulija ajautuu Segerstamin sinfonioiden parissa filosofisten pohdintojen äärelle. Itse olen huomannut etsiväni Segerstamin sinfonioiden soidessa vastausta kysymykseen miksi.
Niin riisuvaa on musiikki, jota säveltäjä luonnehtii vapaapulsatiiviseksi.
Se tarkoittaa ääntä, joka vyöryy kohti loppuaan ilman kapellimestaria.
Se on massaa, jonka seasta ihmiskorva yrittää – usein turhaan – löytää harmonioita tai säännönmukaisuutta.
Se tarkoittaa musiikkia, joka syntyy ajassa ja paikassa säveltäjän suuntaa antavien nuottimerkintöjen mukaan. Tahtiviivat ovat Segerstamin sinfonioissa harvinaisuus.
Ehkä Segerstamin sinfoniat ovat ratkaisevia osasia äärettömässä, kuten säveltäjä itse tapaa ajatella. Hän kertoo asiasta mielellään ja hengästyttävän monisanaisesti haastatteluissa.
Ainakin vapaapulsatiivisuus on mielipiteitä jakava kokemus. Sen todistavat muun muassa kommentit sinfoniasta nro 276 (Youtube).
– Epilepsiakohtaus musiikin muodossa, luonnehtii kuulija.
Noin parin minuutin kohdalla sinfoniassa alkaa kovaääninen kailotus, joka siis on osa musiikkia.
– Hulvatonta! Ottaakohan Segerstam itse musiikkinsa vakavasti, eräs kommentoija kysyy.
Turvallisin mielin voinee todeta, että Segerstamin sinfonioiden aikana osa kuulijoista on kovilla. Niistä ei välttämättä saisi selvää Melartinin Erkkikään, vaikka merkittävä sinfonikko olikin.
Ylen kriitikolta Kare Eskolalta meni vastikään kuppi nurin Segerstamin musiikin kanssa.
Lampilan tulkinnan mukaan jouset ovat sinfonian virtaava vesi, vaskien fanfaarit tuli, puupuhaltimet oikutellen pyrähtelevä tuuli, lyömäsoittimet edustavat äiti maata.
Sinfonioiden nimet ovat leikkiä numeroilla ja sanoilla
Sinfonioiden nimet ovat menolippu Segerstamin numeroilla, sanoilla ja assosiaatioilla leikittelevään mieleen.
Osa nimistä on yksinkertaisia totuuksia, kuten 8x8=64 (sinfonia nro 88) tai 1 after 72 (sinfonia nro 73).
Toiset liikkuvat metatasolla: esimerkiksi sinfonia nro 68 on nimeltään Nameless... just numbered...
Sanaväännökset ovat Segerstamin mieleen. Sinfonia nro 166 on nimeltään Ota vaan! & surffaa OTAVAAN...!
Tai 201: NUO otin..:..Nuotin "NU" otin...! Nimi viitannee nyt-hetkeen, joka on Segerstamin lempitermejä, sekä siihen, kuinka Segerstamille säveltäminen ja soittaminenkin on sävelten valitsemista.
Yhtäkkiä ollaan, ainakin näennäisesti, tuiki tavallisissa arjen tapahtumissa: When a cat visited (nro 289). Ja sitten jossain aivan muualla: Calling the 112 in woody galaxes of the multiverses (nro 290).
Viittaapa Segerstam myös Aku Ankkaan. Sinfonia nro 313 on totta kai The most famously known car registration number...!
Yksittäiset sinfoniat on sävelletty merkkihenkilöiden muistolle. Ohjaaja Kalle Holmbergille on omistettu Sinfonia nro 309 Situations. Mauno Koivistolle nro 311 Fundeerauksia. Myös muun muassa kapellimestarit Ulf Söderblom ja Eri Klas ovat saaneet omat muistosinfoniansa.
Segerstamin sinfoniat ovat käyntikortteja, joita tungetaan käteen kysymättä. Teokset saavat kantaesityksiä konserteissa, joissa säveltäjä itse on kapellimestarina. Omien teostensa aikana Segerstam istuu flyygelinsä takana osana orkesteria.
Vastaavasti TFO:n Brahms–Segerstam-levytysten tekoon ovat vaikuttaneet paitsi partaveikkojen yhdennäköisyys myös Segerstamin valta-asema Turun orkesterin ylikapellimestarina, arvelee kriitikko Kare Eskola.
– Ylikapellimestari Segerstam on ilmeisen tasapuolisen harkinnan jälkeen valinnut kaiken maailman musiikin joukosta levytettäväksi oman sinfoniansa nro 294 Songs of a UNICORN heralding....
Toisinaan Segerstamin sinfonioiden valtamerestä nousee valtakunnallisia uutisia. Niin kävi, kun maestro ilmoitti säveltävänsä, siis valitsevansa sävelet, tasavallan presidentin Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion vauvalle.
Niinistö ja Haukio ovat torstaina paikan päällä kuuntelemassa sinfonian kantaesitystä Vaasassa.
Pitkän ja maineikkaan kansainvälisen uran tehnyt Segerstam, 74, on kiistatta eturivin suomalaisia kapellimestareita. Samalla hän on maan omaleimaisimpia taiteilijoita.
Sinfonia nro 319, Ihmisihme (A Human Wonder), ei siis taatusti ole mikään tuutulaulu, mutta tuskin presidenttipari sellaista odottaakaan. Luvassa on hieman tavallista lyhyempi, noin vartin mittainen kokonaisuus, jossa massiivisen fortissimon lisäksi kuullaan myös kuiskauksia.
Tasoittavana vastaparina on Brahmsin Sinfonia nro 4.
– Suuri kontrasti vapaapulsatiivisesta Segerstamista hyvinkin akateemiseen ja sääntöjä noudattavaan Brahms-persoonallisuuteen sopii meille, olemmehan hyvin avoimia kaikissa tulkinnoissamme, Segerstam on todennut yhteistyöstä Turun filharmonisen orkesterin kanssa.
Kun leipomot valmistavat leipää kaupan hyllylle, ohessa syntyy myös runsaasti jäteleipää. Taikinaa, jauhoja ja myyntikelvotonta leipää päätyy biojätteeksi.
Jos Ari Siekkinen saisi päättää, ne lastattaisiin autoihin ja kuljetettaisiin Kotkan Korkeakoskelle uuteen kierrätyslaitokseen. Leivässä on nimittäin tärkkelystä, jota voidaan käyttää bioetanolin valmistuksessa.
Siekkisen johtamassa Agro Recycling -laitoksessa kuivatetaan ja pilkotaan pieneksi leipomoista haettua jäteleipää. Kahden kuukauden välein kuiva leipäsilppu laivataan Ruotsiin Norrköpingin tehtaaseen. Moneen käsittelyvaiheen kautta siitä valmistetaan bioetanolia ja eläimille rehua.
Norrköpingissä tuotettua bioetanolia käytetään autoihin tankattavan normaalin bensiinin joukossa esimerkiksi Saksassa, Englannissa ja Tanskassa. Etanolin valmistuksessa syntyvä hiilidioksidi taas kaupataan juomateollisuuteen hiilihapoiksi.
Suomessakin toimii muutamia bioetanolitehtaita. Tänään torstaina avattu Kotkan kierrätyslaitos on kuitenkin Suomen ainoa laitos, joka tuottaa raaka-ainetta muualla sijaitsevalle bioetanolitehtaalle.
– Tämä on ainutlaatuinen laitos. Ilmasto, kestävä kehitys ja hiilidioksidipäästöt ovat päivänpolttavia puheenaiheita, joten tämä on erittäin mielenkiintoinen projekti, Siekkinen kehuu.
Kotkan ja Norrköpingin laitokset omistaa Agroetanol, joka on ruotsalaisen Lantmännen-konsernin tytäryhtiö. Lantmännen kuuluu Pohjoismaiden suurimpiin elintarvike-, energiateollisuus- ja maatalouskonserneihin. Suomessa se tunnetaan ehkä parhaiten Vaasan-leipomoiden omistajana.
Laitokselle tuodaan esimerkiksi taikinaa, jauhoja sekä pakattua ja pakkaamatonta jäteleipää.Sanni Harmanen / Yle
Lisää leipomoita hakusessa
Kotkan kierrätyslaitokselle tuodaan tällä hetkellä jätettä muutamasta leipomosta, joista kolme on Vaasan-leipomoita. Lisää kuitenkin tarvittaisiin, jotta laitos pääsisi tavoitteisiinsa. Laitoksella on ympäristölupapäätös, eli se saisi tuottaa 19 000 tonnia raaka-ainetta vuodessa.
– Etsimme koko ajan uusia leipomoita yhteistyökumppaneiksi. Emme varmaan näillä nykyisillä pääse siihen 19 000 tonniin, sanoo Siekkinen.
Kotkan työmarkkinoille uusi laitos ei tuo vipinää. Laitoksella työskentelee Siekkisen lisäksi kaksi henkilöä. Lisää saatetaan palkata, jos leipomoasiakkaita alkaa kertyä lisää.
Agro Recycling -kierrätyslaitoksen johtaja Ari Siekkinen. Taustalla halli, jonne pilkottu ja kuivattu leipomojäte varastoidaan ennen laivaamista Ruotsiin.Sanni Harmanen / Yle
Kiistelty biopolttoaine
Eloperäisestä aineesta valmistettavaa biopolttoainetta pidetään yhtenä vaihtoehtona korvamaan fossiilisia polttoaineita, koska biopolttoaine tuottaa käytössä vähemmän päästöjä kuin fossiiliset polttoaineet.
Kääntöpuolena on se, että kasvien viljely biopolttoaineeksi voi vallata peltoalaa ihmisten ja eläinten ruoan viljelyltä, jolloin niille täytyy raivata uutta peltomaata kaatamalla metsää. Metsien vähetessä maapallon hiilinielut pienenevät.
Kuitenkin elintarvikejätteen, kuten leipomoissa roskiin päätyvän taikinan, hyödyntämisellä on todettu olevan ympäristömyönteisiä vaikutuksia, kertoo esimerkiksi ympäristöministeriön raportti.
– Joku saattaa kysyä, että eikös raaka-aineiden laivaamisesta Norrköpingiin tule päästöjä. Tulee, mutta laivalla viedään niin isoja massoja, että hiilidioksidipäästöt suhteessa massaan ovat paljon pienemmät, kuin jos sama määrä raaka-aineita kuljetettaisiin rekoilla, Siekkinen sanoo.
Kotkasta tuleva leipomojäte on Lantmännenin Norrköpingin tehtaalle vain pieni osa bioetanolin raaka-aineesta. Kotkan-laitoksen projektipäällikkö Håkan Mattsson Lantmännenin energiaosastolta kertoo, että vielä tärkeämpiä raaka-aineita ovat esimerkiksi maissi ja ruis.
Suomen suurituloisin nainen oli viime vuonna Ulla Sjöström 9,1 miljoonan euron kokonaistuloilla. Hän ylsi tulolistan sijalle 28.
Tieto herätti torstaina laajasti kiinnostusta, sillä Sjöström on Suomessa täysin tuntematon nimi suuren yleisön näkökulmasta.
Jotain kuitenkin tiedetään. Sjöström on arvostetun säveltäjän Kaija Saariahon pikkusisko. Sukulaisuudesta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.
Vuonna 1956 syntynyt Sjöström asuu tätä nykyä Tukholman keskusta-alueella kerrostalossa, trendikkäässä Södermalmin kaupunginosassa.
Internetin hakukoneet tuottavat Sjöströmin nimellä laihat tulokset.
Säveltäjäkuuluisuus jäi tuloissa toiseksi pikkusiskolleen
Sjöströmin tulot vuonna 2017 koostuivat pitkälti pääomatuloista, joita kertyi 9,1 miljoonaa euroa. Veroja hän maksoi yhteensä 3,1 miljoonaa euroa.
Viime vuonna Sjöström ja Saariaho myivät isänsä, teollisuusneuvos Launo Laakkosen, perustaman metalliyrityksen Temet Oy:n kilpailevalle Väistö Groupille.
Vuonna 1953 perustettu perheyritys toimii Helsingin Herttoniemessä. Yhtiö myy muun muassa väestönsuojateknologiaa yli 30 maahan maailmalla.
Temet Oy:n johto ei kommentoinut kauppaa julkisuuteen Ylen kysyessä torstaina asiasta.
Kaija SaariahoAntti Haanpää / Yle
Säveltäjäsisko Kaija Saariaho ei yltänyt viime vuonna pikkusiskonsa rinnalle tulojen suhteen Suomen verottajan listalla.
Saariahon pääomatulot olivat 724 000 euroa, ansiotuloja hänellä ei ollut lainkaan. Ranskassa asuva Saariaho teki viime vuonna merkittävän lahjoituksen Helsingin Musiikkitalolle.
Musiikkitalon säätiö vastaanotti syyskuussa 2017 Suomen menestyneimpiin kuuluvalta säveltäjältä miljoona euroa konserttiurkujen hankkimiseksi.
Konserttisalin urut jäivät aikanaan rakentamatta säästösyistä.
