Kokkolan keskustassa sattui noin kello 13.30 raju kolari Torikadun ja Kaarlelankadun risteyksessä.

Toisen auton kuljettaja lähti karkuun ennen kuin poliisi ehti paikalle. Kuljettaja on kuitenkin poliisin tiedossa. Kukaan ei loukkaantunut onnettomuudessa.

Poliisin mukaan toinen autoista ajoi päin punaisia liikennevaloja.

Törmäyksen voimasta risteyksessä kaatui sähkökaappi ja liikennevalopylväs vaurioitui käyttökelvottomaksi. Auto töytäisi myös kadun varressa parkissa ollutta kolmatta autoa.

Törmäysjäljistä päätellen pahemmin vauriotuneen auton vauhti on ollut kova. Auto oli saanut vaurioita muun muassa molempiin kylkiinsä. Auton yksi sivuturvatyynyistä laukesi törmäyksessä.

Sade- ja ukkoskuurot sävyttävät loppuviikon säätä, mutta aurinkoisilla alueilla ylletään reiluun 20 asteeseen.

Ylen meteorologin Joonas Koskelan mukaan Suomeen saapuvat hidasliikkeiset sade- ja ukkoskuurot painottuvat tulevina päivinä maan eteläosaan. Maan keskivaiheilla on aurinkoisinta ja pohjoisessa on pilvistä ja viileää.

Etelään painottuvat kuurot ovat paikallisia ja paikasta riippuen vettä voi sataa rankasti. Torstaina ja perjantaina sateita tulee mahdollisesti myös Kainuussa.

– Sateet helpottavat ainakin vähän maan eteläosan kuivuutta, sanoo Koskela.

Lämpötilat ovat huomenna keskiviikkona maan etelä- ja keskiosassa 18-23 asteessa. Pohjoisessa lämpötilat jäävät huomenna 10 asteeseen. Sama meno jatkuu viikon edetessä: aurinkoisilla alueilla etelässä ylletään 20-24 asteeseen ja viikonloppuna pohjoisessa lämpötilat voivat nousta 15 asteen korville.

– Lämpötilat ovat ajankohtaan nähden hyvin tavanomaisia.

Viikonloppuyöt selkeitä, perseidien tähdenlentoparvien näkeminen mahdollista

Koskelan mukaan viikonloppu näyttää nykyisen ennusteen mukaan poutaiselta.

Se tietää ainakin hyvää heille, jotka haluavat nähdä perseidien tähdenlentoparvia taivaalla. Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan mukaan paras tähdenlentojen havaintoaika alkaa lauantain vastaisena yönä ja kestää seuraavan viikon keskiviikkoon.

Koskelan mukaan lauantain vastaisesta yöstä on tulossa selkeä, joten perseidien näkemisille parhaat mahdollisuudet ovat etelässä ja maan keskiosassa. Myös sunnuntaiyönä on monin paikoin selkeää.

Viro ei tunnusta passeja, jotka Venäjä on myöntänyt Itä-Ukrainassa sijaitsevien Donetskin ja Luhanskin separatistialueiden asukkaille huhtikuun 24. päivän jälkeen.

Viron ulkoministeriö tiedotti päätöksestä maanantaina. Päätöksestä kertoi Viron yleisradio ERR. Päätös astuu voimaan heti.

Venäjä päätti 24. huhtikuuta alkaen ryhtyä nopeuttamaan Venäjän kansalaisuuden myöntämistä Ukrainan separatistialueiden asukkaille. Vastineeksi kansalaisuuden saaneiden pitää vannoa uskollisuutta Venäjälle.

Viro on ensimmäinen EU-maa, joka on päättänyt olla tunnustamatta alueiden asukkaille myönnettyjä uusia passeja, jos passin omistaja ei ole ollut aikaisemmin Venäjän kansalainen.

EU:n ulkopuolisista maista vastaavan päätöksen teki ensimmäisenä Kanada.

– Venäjän päätös kansalaisuusprosessin nopeuttamisesta separatistialueilla horjuttaa Ukrainan itsenäisyyttä ja pitää maan turvallisuustilanteen epävakaana. Viro tuomitsee jyrkästi nämä Venäjän pyrkimykset, Viron ulkoministeri Urmas Reinsalu perusteli päätöstä maanantaina.

– Uskon, että muut Euroopan unionin jäsenvaltiot ja koko kansainvälinen yhteisö päättävät pian samoin. Velvollisuutemme on tukea Ukrainan suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta, Reinsalu sanoi.

Suomen kanta ei ole vielä selvillä

Suomi ei ole vielä päättänyt, miten se suhtautuu Donetskin ja Luhanskin alueella asuville myönnettyihin uusiin Venäjän passeihin.

– Näistä asioista keskustellaan aina EU-tasolla. Tänä kesänä tästä aiheesta on käyty paljon keskustelua EU:n piirissä, mutta vielä ei ole päädytty yhteisiin kansainvälisiin linjauksiin, kertoo ulkoministeriön passiasioiden yksikön päällikkö Leena Ritola.

Ritolan mukaan jokainen valtio päättää passi- ja viisumiasioistaan lopulta itse.

– Viro on halunnut edetä tässä asiassa muita EU:n jäsenmaita nopeammin, ja se on Viron oma päätös. Suomi jatkaa keskustelua muiden EU-maiden kanssa ennen päätöksentekoa.

Ritolan mukaan Suomen päätöstä asiaan liittyen voidaan odottaa todennäköisesti alkusyksyllä.

– Krimin suhteen toimittiin aikoinaan samalla lailla. Suomi päätti silloin yhdessä muiden EU-maiden kanssa, ettei se tunnusta Krimin niemimaata osaksi Venäjää, Ritola sanoo.

Viron ulkoministeri: Venäjä rikkoo Minskin sopimusta

Donetskin ja Luhanskin alueet ovat julistautuneet itsenäisiksi Ukrainasta vuonna 2014. Mikään kansainvälisesti tunnustettu valtio ei ole hyväksynyt alueiden itsenäisyyttä.

Alueita hallitsevat Venäjän tukemat kapinalliset, jotka ovat sodassa Ukrainan hallituksen kanssa. Venäjän on epäilty pyrkivän liittämään alueet itseensä.

Sen jälkeen kun Venäjä huhtikuussa päätti helpottaa kapinallisalueilla asuvien kansalaisuusprosessia, Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi toivoi kansainvälistä yhteisöä lisäämään Venäjä-pakotteitaan.

Viron ulkoministerin Urmas Reinsalun mukaan Venäjän keväällä aloittama kansalaisuusprosessin helpottaminen alueiden asukkaille on jyrkässä ristiriidassa Minskin sopimuksen kanssa.

Minskin sopimus solmittiin syyskuussa 2014 Ukrainan, Venäjän, Donetskin ja Luhanskin kesken. Sopimuksen tavoitteena on pysäyttää taistelut Itä-Ukrainassa.

Itä-Ukrainan taisteluissa on saanut surmansa yli 13 000 ihmistä vuoden 2014 jälkeen.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten uusi toimitusjohtaja Timo Saksela on ollut virassaan runsaan viikon. Yksi haaste, jonka Saksela joutuu kohtamaan heti uudessa työssään, on Eksoten lääkäripula.

Eksote hyllytti juuri ennen Sakselan virkaan astumista räväkän rekrytointikampanjan, jossa nuoria lääkäreitä houkuteltiin Etelä-Karjalaan sähäkällä kuvalla ja tekstillä.

Kohua aiheuttanut ilmoitus vedettiin pois julkisuudesta Eksoten hallituksen puheenjohtaja Marja-Liisa Vesterisen (sd.) käskyllä.

Saksela kehottaa nyt kuitenkin rohkeuteen rekrytointi-ilmoittelussa.

– Ottamatta kantaa siihen, onko jokin kuva ollut hyvä tai huono, niin kyllä jatkossa täytyy olla rohkea tekemään tiettyjä asioita. Ei me saada lisää lääkäreitä, jos teemme asiat aina sillä vanhalla tavalla, joka ei tähän mennessä ole tuonut tuloksia, Saksela sanoo.

Sakselan mukaan pois vedetty mainos on jo tuonut yhteydenottoja nuorilta lääkäreiltä.

Ylilääkäri Minna Linna kertoi aiemmin Ylen haastattelussa, että ilmoitus poiki lyhyen esilläoloaikansa aikana seitsemän kyselyä. Se on enemmän kuin mikään aikaisempi ilmoitus.

Sote-rajat ylittävällä yhteistyöllä apua lääkäripulaan

Saksela katsoo lääkäripulaan ja muun hoitohenkilökunnan pulan riippuvan suurelta osin valtakunnallisista päätöksistä.

– Meillä ei vain ole tarpeeksi tekijöitä. Tähän pitäisi kiinnittää suuresti huomiota valtakunnan tasolla. Nyt onkin puhuttu lääkäreiden koulutusmäärien nostosta.

Yhtenä ratkaisuna akuuttiin lääkäripulaan Saksela näkee henkilöstön käytön yli sote-piirien rajojen.

– Erään Eksoten ylilääkärin mielestä esimerkiksi lääkäreitä voitaisiin käyttää enemmän sairaanhoitopiirien rajojen ylitse. Tehtäisiin siis yhteistyötä eikä kilpailtaisi. Aion selvittää tämän vaihtoehton mahdollisuutta, Eksoten uusi toimitusjohtaja Timo Saksela sanoo.

Ei näe kriisiä Eksotessa

Saksela tulee Eksoten johtoon juuri, kun kuntayhtymä on saanut ankaraa kritiikkiä esimerkiksi kotihoidon laadusta. Eksoten tarkastuslautakunta kuvasi tilannetta alkukesästä kriisiksi. Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta kertoi Etelä-Saimaa.

Saksela valaa kuitenkin öljyä laineille.

– Kriisi on liian voimakas sana. Kriisi on nostettu esille jo aikaisemmin, ja sen jälkeen on tehty jo paljon erilaisia toimenpiteitä ja asioita tilanteen korjaamiseksi. Haasteita on, mutta meillä on selkeät suunnitelmat, miten ne korjataan ja mitä tehdään, Saksela vakuuttaa.

Saksela ei muutenkaan näe Eksoten taloustilannetta liian synkissä väreissä.

– Eksoten taloustilanne näyttää haasteelliselta, mutta ei dramaattiselta, Saksela sanoo.

Eksote valmistelee strategiaa lähivuosille. Peliä sekoittaa kuitenkin vanha mörkö, sote-ratkaisu, joka hallituksen vaihduttua on jälleen hämärän peitossa.

Kuntapäättäjät haluavat selkeyttä raportointiin

Saksela kertoo saaneensa kuntapäättäjiltä yhden selkeän toiveen: Auta meitä ymmärtämään, mistä me päätämme.

– Keskusteluissa on tullut ilmi, että Eksoten kuntapäättäjät haluavat selkeämpää raportointia. He haluavat saada selkeämmän kuvan siitä, mitä Eksotessa tapahtuu ja mihin olemme menossa. Yksinkertaisilla mittareilla pitäisi tulla selväksi, missä ollaan ja mitä pitää tehdä, että asiat sujuvat paremmin, Saksela sanoo.

Lue seuraavaksi: Avoautoon nojaileva paidaton nuorimies oli liikaa sairaalan johdolle – mainosalan ammattilaiset ihmeissään

Helsingin käräjäoikeudessa alkoi aamulla harvinaislaatuinen pahoinpitelyoikeudenkäynti, joka sai yllättävän käänteen heti aamusta.

Oikeuden puheenjohtaja kutsui saliin kaksi syytettyä ja heidän oikeusavustajansa, syyttäjän sekä asianomistajan.

Kun kaikki osapuolet olivat istuneen paikoilleen, puheenjohtaja alkoi kysellä, missä tulkki istuu.

Oikeussalista ei löytynyt lainkaan tulkkia.

Oikeus alkoi soitella tulkin perään. Hänet saatiin viimein puhelimen päähän. Tulkki kertoi, että hän ei pääse tulemaan paikalle.

Oikeus yritti tavoittaa vielä muitakin mahdollisia tulkkeja, mutta turhaan.

– Oikeudenkäynti perutaan. Ilman tulkkia emme käsittele tätä. Tämä on hyvin valitettavaa, enkä minä pidä tästä. Mutta ei voi mitään, oikeudenkäyntiä johtava puheenjohtaja sanoi osapuolille.

Oikeudenkäynnissä oli tarkoitus lukea syyte Suomessa asuvalle maahanmuuttajanaiselle. Naista syytetään hänen tyttärensä Saran pahoinpitelystä.

Sara ei ole tyttären oikea nimi. Emme myöskään kerro Saran turvallisuuden vuoksi hänen perheensä kotimaata, emmekä uskontoa.

Sara kertoi tarinansa Ylelle toukokuussa. Lue tästä Saran tarina.

Sara sanoo, että hänen äitinsä ja sukulaisnainen pahoinpitelivät hänet rappukäytävässä, kun Sara pakeni pakkoavioliittoa kotoaan.

Tapaus päätyi poliisitutkintaan ja syyteharkintaan. Syyttäjä nosti äidille ja sukulaisnaiselle pahoinpitelysyytteet.

Naiset ovat kiistäneet aiemmin syyllistyneensä rikokseen. He eivät halunneet kommentoida Ylelle tiistaina oikeustalolla pahoinpitelysyytteitään.

"Meidän on soitettava tulkille ja muistutettava häntä"

Koska syyttäjä ei ehtinyt lukea syytteitä oikeussalissa, ne eivät tulleet julkisiksi tänään.

Syyttäjä ei siis kerro vielä, pitääkö hän epäiltyä pahoinpitelyä kunniaan liittyvänä väkivaltana.

Tässä vaiheessa ei ole myöskään vielä tietoa, ottaako oikeus kantaa varsinaisessa istunnossa siihen, oliko epäilty pahoinpitely kunniaan liittyvää väkivaltaa.

Käräjäoikeus määräsi pahoinpitelyjutulle uuden käsittelypäivän. Helsingin käräjäoikeuden on määrä käsitellä pahoinpitelysyytteitä ensi vuoden tammikuussa.

– Tuota istuntoa ennen meidän on soitettava tulkille ja muistutettava häntä oikeudenkäynnistä, puheenjohtaja totesi harmistuneena tiistaina oikeussalissa.

Sen jälkeen osapuolet lähtivät oikeustalolta.

"Noin 30 Suomessa asuvaa maahanmuuttajanuorta on paennut kotoaan kunniaväkivaltaa"

Yle uutisoi toukokuussa, että noin 30 maahanmuuttajaperheen nuorta elää kunniaan liittyvän väkivallan vuoksi erossa perheestään ja yhteisöstään.

Loisto Setlementti -yhdistyksen Sopu-työ auttaa Suomessa asuvia maahanmuuttajaperheitä ja perheiden lapsia, joiden elämää rajoitetaan ja jotka kohtaavat kunniaväkivaltaa tai sen uhkaa.

– Arvioisin, että tällä hetkellä noin 30 Suomessa asuvaa maahanmuuttajaperheen nuorta on paennut kotoaan kunniaan liittyvää väkivaltaa (kunniaväkivaltaa) tai sen uhkaa, kertoi Ylelle toukokuussa Sopu-työn vastaava työntekijä Johanna Aapakallio.

Helsingin poliisi on alkanut päivystää Loisto Setlementti -yhdistyksen salaisissa tiloissa. Poliisi tapaa siellä kahden viikon välein maahanmuuttajaperheiden nuoria.

"Kunniaan liittyvä väkivalta on aihe, josta ei puhuta"

Helsingin poliisi on alkanut rekisteröidä tietyllä koodilla rikostutkintoja, joihin epäillään liittyvän kunniaväkivaltaa.

Helsingin syyttäjänvirastossa ei ole vastaavaa rekisteröintiä. Syyteharkinnassa kunniaan liittyvät väkivaltajutut hoidetaan usein "tavallisina pahoinpitelyjuttuina".

– Jos yhtään aistitaan, että esimerkiksi pahoinpitelyjutun taustalla voisivat olla kunniaan liittyvät syyt, me ohjaamme sellaiset jutut lähisuhdeväkivaltatiimille, kertoo kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski.

Velitskin mukaan syyttäjälle ja oikeuteen päätyy hyvin harvoin kunniaväkivaltajuttuja, koska niitä on vaikea tunnistaa.

– Kunniaan liittyvä väkivalta on aihe, josta ei puhuta. Edes asianosaiset eivät niistä halua useinkaan puhua, Velitski kertoo.

Lue lisää:

"Noin 30 Suomessa asuvaa maahanmuuttajanuorta on paennut kotoaan kunniaväkivaltaa" – Poliisi on alkanut tavata nuoria salaisessa paikassa

Tätä on kunniaväkivalta Suomessa, Sara kertoi tarinansa Ylelle: "Kun pakenin pakkoavioliittoa, äiti hakkasi minut rappukäytävässä"

Maahanmuuttajanuoria pakotettu Suomessa naimisiin – Kriisityö auttoi ja liitot purettiin: "Kävimme pitkät neuvottelut imaamien kanssa"

Viime vuoden lokakuussa siepatun norjalaisnaisen sieppaaja sanoo naisen olevan yhä elossa. Pohjoismaiset uutistoimistot TT ja NTB kertoivat tiistaina, että sieppaaja tai sieppaajat olivat olleet yhteydessä Anne-Elisabeth Hagenin perheeseen heinäkuun alussa.

Perheen asianajaja sanoi, että sieppaaja oli kertonut naisen olevan elossa, mutta vahvistusta asialle ei ole saatu. Asianajajan mukaan perhe on kuitenkin vakuuttunut, että yhteyttä ottanut taho on sama, joka on vastuussa sieppauksesta.

Ruotsin uutistoimisto TT:n mukaan Hagenista ei ole saatu elonmerkkejä sieppauksen jälkeen. Uutistoimiston mukaan myös poliisi on alkanut uskoa, että Hagen on surmattu, mutta ei toisaalta sulje pois mahdollisuutta, että nainen on yhä elossa.

Siepattu on miljonääri Tom Hagenin vaimo. Mediatietojen mukaan siepatusta on vaadittu yhdeksän miljoonan euron lunnaita.

Lue lisää:

Norjan poliisi epäilee: Miljardöörin vaimon sieppaus lavastettiin henkirikoksen peittelemiseksi

Suomalainen turvallisuusasiantuntija Norjan miljonäärin vaimon sieppauksesta: Katoaminen pysyi salassa yllättävän pitkään

Norjalaisen teollisuuspohatan vaimo kateissa, sieppausta epäillään – kidnappaajana esiintyvä taho vaatii miljoonalunnaita kryptovaluuttana

Oikea kuvakulma kasvoista, hymyä ja sitten kännykän kamera laulamaan.

Lappeenrannassa on tänä kesänä voinut kuvauttaa itsensä maisemakuvakehyksissä. Puusta ja metallista valmistettuja kehyksiä on kaksi: toinen sataman alueella Kasinon puistossa ja toinen vähän matkan päässä Linnoituksen valleilla.

– Jos otetaan valokuva ja laitetaan se seinälle, siihen laitetaan usein jotkut kehykset. Tässähän kehykset ovat valmiina kuvassa eli niitä ei tarvitse hankkia kehystämöstä, toinen teosten tekijöistä, kuvanveistäjä Samuli Poutanen selittää.

Kehyksiin mahtuu isompikin porukka kerralla, sillä leveyttä ja korkeutta on lähes kaksi metriä.

Corten-terästä ja lehtikuusta

Erityylisiä maisemakuvakehyksiä on ympäri Eurooppaa, muun muassa Virossa. Suomessa maisemakehyksiä on esimerkiksi Uudessakaupungissa. 370 vuotta täyttävä Lappeenrannan kaupunki tilasi kehykset juhlavuoden kunniaksi.

– Maisemakuvakehyksiä alkoi näkyä sosiaalisessa mediassa. Minusta oli korkea aika saada Lappeenrantaankin sellaiset, sanoo Lappeenrannan kaupungin matkailupäällikkö Mirka Rahman.

Kehysten paikat valittiin asukkaille suunnatulla Facebook-kyselyllä. Vastauksissa nousivat esiin varsinkin sataman ja Linnoituksen alueet. Kaupungin toiveena oli, että teokset tehdään kestävistä ja tyylikkäistä materiaaleista, jotka sopivat maisemaan.

– Valitsimme lehtikuusen ja corten-teräksen, sillä ne ovat kustannustehokkaita. Lisäksi corten-teräs on säänkestävä, kun se saavuttaa punaruskean pintansa, kertoo taideseppä Antti Nieminen.

Kehykset asennettiin paikoilleen kesäkuussa.

Mirka Rahmanin mukaan kehykset ovat olleet niin suosittuja, että niille on aika ajoin muodostunut jopa jonoa. Rahman on kuullut kehyksistä vain positiivista palautetta.

Kehysten hinnaksi tuli noin 700 euroa kappaleelta. Rahmanin mielestä kaupunki sai rahalle vastinetta.

– Raha on tullut takaisin kaikella sillä kuvien jakamisella, mitä ihmiset ovat tehneet. On ollut ilo nähdä, että joskus joutuu jonottamaan ennen kuin saa kuvan itsestään kehyksissä.

Mirka Rahman ei kuitenkaan pysty sanomaan, kuinka paljon kuvia kehyksistä on jaettu sosiaalisessa mediassa, koska kehyskuvilla ei ole virallista hastagia eli aihetunnistetta, jolla jakojen määrää voisi seurata.

"Tuollaiset haluan tuoda meille!"

Myös ulkomailla maisemakuvakehysten suosio on ollut suurta. Kansainvälisen aikakauslehti National Geographicin suojattu tuotemerkki, Keltainen kehys, on maailmanlaajuisesti tunnettu.

Idea fyysisistä keltaisista kehyksistä, joiden kanssa ihmiset voivat ottaa valokuvia, on syntynyt lehden kansikuvasta. National Geographicin kansi on ympäröity keltaisella kehyksellä, joten ihmiset voivat kuvitella olevansa arvostetun lehden kannessa ottaessaan kuvan keltaisissa kehyksissä. Kehyksiä on kahta kokoa.

Keltaisia kehyksiä on ympäri maailmaa erilaisissa kulttuuri- ja luontokohteissa, esimerkiksi Virossa. Kehysten ideana on lisätä vähemmän tunnettujen kohteiden tunnettavuutta.

Kymenlaakson Leader Sepra ry ja Etelä-Karjalan Kärki-Leader ry ovat yhteistyössä puuhanneet keltaisia kehyksiä myös Kaakkois-Suomeen.

– Näin National Geographicin keltaiset kehykset ensimmäisen kerran työmatkalla Virossa noin kuusi vuotta sitten. Kuulin, että niiden avulla on kehitetty erityisesti luonto- ja kulttuurimatkailua. Ajattelin saman tien, että tuollaiset haluan tuoda jonakin päivänä meidänkin alueellemme, Leader Sepran toiminnanjohtaja Marjo Tolvanen kertoo.

Joka kuntaan kaksi kehystä

Keltaiset kehykset muodostavat kehysreittejä, joita seuraamalla matkailijat voivat kulkea maasta toiseen ja tutustua erilaisiin kohteisiin.

– Kevättalvella 2018 virolainen kollegani Kristiina Tammets kertoi, että he aikovat laajentaa kehysten reittiä Latviaan ja Pohjois-Irlantiin. Samassa yhteydessä kehykset voisi tuoda myös Suomeen, Tolvanen sanoo.

Tolvanen alkoi samantien selvitellä kiinnostusta ja vaadittavia käytännön järjestelyjä. Tolvasen ansiosta kehyksiä on nyt tulossa Leader Sepran alueelle, johon kuuluvat Pyhtää, Kotka, Hamina, Virolahti ja Miehikkälä, yhteensä 11 kehystä.

– Jokaiseen kuntaan tulee kaksi pientä kehystä ja sen lisäksi yksi iso reitin aloituspisteeseen Virolahden Bunkkerimuseolle.

Etelä-Karjalan Kärki-Leaderin eli Imatran, Parikkalan, Ruokolahden ja Rautjärven alueelle kehyksiä tulee niin ikään kaksi kuhunkin kuntaan. Yhteensä Kaakkois-Suomen reitille tulee siis vähintään 19 kehystä.

Tolvasen mukaan varsinainen kehysten asennustyö on tarkoitus aloittaa Kymenlaaksossa elokuussa. Kehysten rakentajina ovat toimineet Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston Ekamin opiskelijat, jotka myös asentavat ne paikoilleen.

Etelä-Karjalassa kerätään vielä ehdotuksia kehysten asennuspaikoista.

Kehysreitin varrella katkos

Keltaisten kehysten käyttöoikeutta ei myydä rahalla.

– Uskon, että saimme yhteistyösopimuksen nimenomaan siksi, että toimimme samoilla arvoilla ja periaatteilla kuin National Geographic -organisaatio.

Leader Sepralla on oikeus tehdä Suomessa yhteistyösopimuksia muiden Leader-ryhmien kanssa, ja näin laajentaa reitti vaikka koko itärajan pituiseksi. Tällä hetkellä vain Etelä-Karjalan Kärki-Leader on lähtenyt mukaan hankkeeseen.

Nyt keltaisten kehysten reittiin onkin jäämässä Lappeenrannan kokoinen aukko. Lappeenrannan alueella toimiva Leader Länsi-Saimaa ry ei lähtenyt mukaan hankkimaan kehyksiä alueelleen.

Kehykset ulottuvat Kotkan seudulla pohjoisimmillaan Miehikkälään. Sen jälkeen reittiin tulee Lappeenrannan kohdalla katko, kunnes kehyksiä tulee taas vastaan Imatralla.

– Olisi toki hienoa, jos saisimme reitin kulkemaan keskeytyksettä Lappeenrannan alueen läpi, jotta kulkijoille ei tule 60-70 kilometrin kehyksetöntä taivalta.

Postin tulevaisuus on pitkälti nettishoppailijoiden käsissä – samaan aikaan kun asiakkaat ärsyyntyvät kirjepostin jakelun heikentyessä ja hintojen kallistuessa. Kuluttajaliiton mukaan asiakkaiden luottamus Postiin on rapautunut.

Posti kertoi tänään, että kirjeiden lähetys väheni toisella vuosineljänneksellä 13 prosentilla viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Toisaalta pakettijakelu vilkastui kahdeksan prosenttia. Tämä tarkoittaa postimerkin kallistumista, mutta lisää pakettiautomaatteja.

Postinjakelun murroksen takia Posti on joutunut viime vuosina laittamaan palvelunsa ja rakenteensa uusiksi, esimerkiksi sulkemalla omia myymälöitä sekä irtisanomalla työntekijöitä. Lisää muutoksia on luvassa jatkossakin.

Yle kysyi asiakkaiden, postilaisten sekä Postin johdon näkemyksiä siihen, millainen postinjakelu meillä on tulevaisuudessa.

Mihin posti on menossa viiden vuoden sisällä?

Heikki Malinen, toimitusjohtaja, Posti Group

– Posti käy läpi historiansa suurinta murrosta, sillä kirjeposti on laskenut noin 50 prosenttia 10 vuodessa. Meillä on tähän kaksi keinoa: Vastaamme kuluttajien kasvavaan verkkokaupan ostamisen tarpeeseen laajentamalla pakettiautomaattiverkostoa. Toiseksi, haemme kasvua logistiikasta.

Heidi Nieminen, puheenjohtaja, Posti ja logistiikka -alan unioni PAU

– Toivoisin, että Posti pysyisi luotettavana ja tärkeää yhteiskunnallisena palveluna. Viime vuosina kuitenkin työntekijöitä on vähennetty paljon. Pelkään, että se romuttaa luottamusta Postin palveluun.

Juha Beurling-Pomoell, pääsihteeri, Kuluttajaliitto

– Postin palvelut monialaistuvat, mikä ei ole usein kuluttajien toive. He haluaisivat, että Posti pysyisi Postina, eli turvaisi jatkossakin laadukkaan postin kulkemisen.

Vieläkö kirjeiden jakelu supistuu ja postimerkkien hinnat nousevat?

Heikki Malinen, toimitusjohtaja, Posti Group

– Tällä hetkellä kirjepostin määrä laskee noin 14 prosentin vauhtia. Valitettavasti tämä jatkuu lähivuosina, sillä meidän suuret kirjelähettäjät, kuten Verohallinto ja Kela, digitalisoivat omian prosessejaan ja näin niiden kirjeiden postittaminen tulee laskemaan tulevina vuosina.

Heidi Nieminen, puheenjohtaja, Posti ja logistiikka -alan unioni PAU

– Varmasti supistuu. Toki jos Posti nostaa palvelun hintaa ja heikentää laatua, nopeuttaa se ennestään kirjemäärän laskua. Harva varmaan uskoo, että Postin työntekijämäärä tulee olemaan niin iso, mitä se tällä hetkellä on.

Juha Beurling-Pomoell, pääsihteeri, Kuluttajaliitto

– Käynnissä on itseään ruokkiva kierre: luottamus rapautuu, kun palvelu heikkenee. Kirjejakelua tulisi olla jatkossakin, koska on asiakkaita, jotka ovat siitä riippuvaisia.

Kuinka pakettijakelu jatkossa hoidetaan?

Heikki Malinen, toimitusjohtaja, Posti Group

– Kuluttajat haluavat, että tavara tulee nopeasti perille. Nopea toimittaminen on myös verkkokauppojen keskeinen kilpailutekijä. Automaattiverkkoa laajentamalla tuomme noutopisteen mahdollisimman lähelle kuluttajaa.

Heidi Nieminen, puheenjohtaja, Posti ja logistiikka -alan unioni PAU

– Paketit eivät ilmesty tyhjästä pakettiautomaatteihin – sitä työtä postilaiset tulevat tekemään jatkossakin. Kilpailu on kovaa, mutta Postin verkko on lyömätön. Postilla on varsin hyvä markkina-asema, jonka pitäminen tosin vaatii jatkossa kovaa työtä.

Juha Beurling-Pomoell, pääsihteeri, Kuluttajaliitto

– Moni asiakas ei ymmärrä, että alalla on useita toimijoita. Posti saa haukut, vaikka joku muu firma olisi toimittanut paketin väärään osoitteeseen. Pakettiautomaatit ovat käteviä, mutta kuluttajat tarvitsisivat enemmän ohjeistusta niiden käyttämiseen.

Ovatko asiakkaat tyytyväisiä Postiin?

Heikki Malinen, toimitusjohtaja, Posti Group

– Kirjepostin jakelupäivien määrä askarruttaa asiakkaita. Me teemme kaikkemme, että nämä palvelut pysyisivät hyvinä valtakunnallisesti. Toki se tulee aina vaan haastavammaksi, kun kirjepostin määrä laskee niin nopeasti. Pakettiautomaateista saamme paljon hyvää palautetta.

Heidi Nieminen, puheenjohtaja, Posti ja logistiikka -alan unioni PAU

– Asiakkailta tulee ikävää palautetta siitä, että laatu laskee ja hinnat nousevat. Viimeaikaiset toimet ovat heikentäneet asiakkaiden luottamusta. Työntekijöitä on vähemmän kuin ennen ja vuokratyövoiman tuoma jatkuva vaihtuvuus vaikuttaa väistämättä laatuun.

Juha Beurling-Pomoell, pääsihteeri, Kuluttajaliitto

– Luottamus Postiin on rapautunut. Maakuntien kuluttajayhdistysten edustajille tehdyssä kyselyssä Posti sai kouluarvosanan 5,8. Postinkulkua pidetään nykyisin epävarmana ja hitaana.

Pitäisikö postinjakelun olla kaikille kuuluva peruspalvelu vai puhtaasti markkinaehtoista liiketoimintaa?

Heikki Malinen, toimitusjohtaja, Posti Group

– Molempia. Täytyy muistaa, että ala on erittäin kilpailtu tänä päivänä. Meidän täytyy pystyä toimimaan mahdollisimman kustannustehokkaasti, että pärjäämme. Valtakunnallinen verkko on meidän suuri kilpailuetu, ja teemme kaikkemme sen eteen, että se pysyisi jatkossakin sellaisena.

Heidi Nieminen, puheenjohtaja, Posti ja logistiikka -alan unioni PAU

– Jatkossa kysymys on siitä, onko Postin tuottama palvelu sellaista palvelua, jota meillä kansalaiset tarvitsee ja sitä tuotetaan, vaikka se ei olisi kannattavaa. Vai laitetaanko ruksi päälle siinä vaiheessa, kun huomataan, että tästä ei tuottavaa bisnestä saa?

Juha Beurling-Pomoell, pääsihteeri, Kuluttajaliitto

– Yleispalveluvelvoite kotiin kannetusta postista on laissa ja se pitää taata jatkossakin. Viimeksi kun postilakia muutettiin, väljennettiin esimerkiksi vaatimuksia siitä, missä ajassa postin tulisi olla perillä. Tätä Kuluttajaliitto vastusti.

Lue lisää:

Posti nostaa kevyiden kirjeiden hintoja

Posti karsii 18 myymäläänsä ympäri Suomen – sulkemisten ajankohta tarkentuu myöhemmin

Verkkokaupan kasvu tuonut jo yli tuhat pakettiautomaattia Suomeen ja lisää tulee – katso kartasta mistä löytyy lähin automaatti

Mielikuvamme epäluotettavasta Postista on vääristynyt: valtaosa kirjeistä pääsee perille päivässä ja alle prosentin tuhannesosa katoaa – eikä ruohoakaan enää leikata

Helsingin poliisi ei aloita esitutkintaa helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Abdirahim ”Husu” Hussein Mohamedin (sd.) heinäkuun lopussa julkaisemista tviiteistä, poliisi tiedottaa.

Hussein muun muassa kutsui perussuomalaisia ja kaikkia puoluetta äänestäviä rasisteiksi 19. heinäkuuta.

Edeltävänä päivänä Hussein nimitti Suomea rasistiseksi maaksi, joka herätti paljon keskustelua.

Poliisin tutkinnanjohtaja perustelee päätöstään sillä, että puolue, puolueen äänestäjät tai puolueen kannattajat eivät muodosta sellaista ryhmää, joka vakaumuksen tai minkään muunkaan perusteen nojalla nauttisi kiihottamisrikossäännöksen tarjoamaa suojaa.

Tviitit eivät kohdistu tunnistettavaan ja rajattuun ihmisryhmään, joten asiassa ei poliisin mukaan ole syytä epäillä myöskään kunnianloukkausta.

Lue lisää:

Perussuomalaisia rasisteiksi syyttäneestä twiitistä syntyi kiivas keskustelu Ylen aamu-tv:ssä – katso se tästä

Viime vuonna muovipilleistä Britanniassa ja Irlannissa luopunut hampurilaisketju McDonald's on joutunut ongelmiin uusien paperisten pillien kanssa. Pikaruokaketju kertoo, että sen käyttämät paperipillit ovat liian paksuja käsiteltäviksi kierrätyslaitoksissa.

Ongelmasta uutisoi ensimmäisenä brittilehti The Sun.

McDonald's korvasi kierrätettävät muovipillinsä viime syksynä Britanniassa ja Irlannissa. Ympäristönsuojelun nimissä tehty muutos ei kerännyt pelkästään kiitosta. Monet asiakkaat valittivat paperisten pillien hajoavan juoman sekaan, etenkin pirtelöitä juotaessa.

Asiakaspalautteet ansiosta McDonald's vahvisti paperipilliensa rakennetta. Samalla pilleistä tuli kuitenkin liian paksuja kierrätykseen. Nyt pikaruokaketju etsii ratkaisua ongelmaan. Sillä välin paperipillit päätyvät sekajätteeseen.

Yhdistyneen kuningaskunnan McDonald'seissa kuluu yleisradioyhtiö BBC:n mukaan päivittäin 1,8 miljoonaa pilliä.

Suomessa etsitään yhä sopivaa korvaajaa muovipillille

Suomen McDonald'seissa muovipilleistä ei olla vielä luovuttu, mutta niiden käyttöä on yritetty vähentää. Suurimmassa osassa Suomen McDonald'seja ei muovipilliä enää anneta juoman mukana automaattisesti, vaan asiakkaan pitää erikseen pyytää sitä.

Suomen McDonald'sin viestintäjohtaja Heli Ryhänen kertoo, että ravintolaketju etsii korvaajaa muovipilleille, mutta toistaiseksi sopivaa materiaalia ei ole löytynyt. Britannian ja Irlannin pilliongelmat eivät suoraan vaikuta tähän, sillä eri maiden ketjut etsivät paikallisia ratkaisuja pakkausmateriaaleihinsa.

Vaikka muovisille pilleille ei ole vielä löytynyt korvaajaa, muutaman muun pakkauksen kohdalla kehitystä on tapahtunut, Ryhänen huomauttaa. Puuro tarjoillaan nykyään muovilautasen sijaan kartonkikupista ja Flurry-jäätelökuppi on uudistettu kokonaan kartonkiseksi.

– Muovikannen poistaminen jäätelökupista vähensi ravintoloiden muovijätteen määrää 3,5 tonnilla vuodessa, Ryhänen sanoo.

Eikä muovista luopuminen rajoitu vain tarjoiluastioihin. Ryhänen kertoo, että McDonald's aikoo jo tämän vuoden puolella korvata ilmapallojen muovitikut kartonkisilla.

– Loppujen lopuksi pienillä teoilla saadaan suuria muutoksia, Ryhänen toteaa.

Lue myös:

EU-parlamentti hyväksyi muovipillit, kertakäyttölautaset ja ilmapallotikut kieltävän lain

Muovipillit ja muut merta kuormittavat kertakäyttömuovit kielletään 2021 alkaen

Kahvilaketju Starbucks hylkää muovipillit

Kymenlaakso päätti viime vuonna ryhtyä toden teolla hävittämään C-hepatiittia. Maakunnassa on suhteellisesti eniten virustartuntoja koko maassa ja hoidettavia potilaita oli THL:n tilaston mukaan viime vuonna noin 660.

C-hepatiitti leviää pääasiassa suonensisäisiä huumeita käyttävien keskuudessa neulojen välityksellä. Lääkehoidon kohteeksi otettiin kuitenkin ensin Kotkan korvaushoitopoliklinikan potilaat, jotka eivät enää aktiivisesti käytä huumeita. Syynä oli se, että potilailla oli kiinteä hoitosuhde jo olemassa.

Käytännössä korvaushoitolääkkeet hakeva potilas sai samalla matkaansa C-hepatiittia hoitavan lääkkeen eli kerran päivässä otettavan pillerin. Lääkekuuri kestää 12 viikkoa, jonka jälkeen viruksen pitäisi hävitä elimistöstä kokonaan.

Virus hävisi kokonaan yhden klinikan potilailta

Päihdelääkäri Juha Oksanen Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Kymsotesta kertoo, että kaikki klinikan 130 potilasta kävivät testeissä. Osalla tartuntaa ei ollut ja osalla se parani spontaanisti. Lääkehoitoa sai lopulta 70 potilasta.

Lääkkeiden avulla C-hepatiitti saatiin lopulta hävitettyä kokonaan Kotkan korvaushoitopoliklinikan potilailta alle vuodessa, ensimmäisenä Suomessa.

Korvaushoitopoliklinikan jälkeen hepatiittihoito laajeni tänä kesänä terveysneuvontapisteeseen, josta huumeidenkäyttäjät saavat hepatiittilääkityksen neulojen vaihdon yhteydessä. Potilas myös hoidetaan loppuun pisteen kautta vaikka hän hoidon aikana luopuisikin suonensisäisestä huumeiden käytöstä.

– Kohteena ovat nimenomaan aktiiviset huumeidenkäyttäjät. Käyttäjät liikkuvat omassa porukassaan ja melko pienellä alueella. Eli jos heiltä hävitetään C-hepatiitti, niin tauti ei enää leviä, sanoo Oksanen.

Seuraavaksi hepatiittihoito laajenee Kotkan ja myöhemmin koko Kymenlaakson terveysasemille.

Matalan kynnyksen palvelujen kautta pyritään myös löytämään ne C-hepatiitinkantajat, joita ei ole vielä testattu. Tavoitteena on hävittää C-hepatiitti Kymenlaakson alueelta kokonaan.

Oksanen harmittelee, miten hitaasti viruksen torjuminen on edennyt Suomessa. Periaatteessa taudinkantajat pitäisi pystyä löytämään tehokkaasti, koska huumeidenkäyttäjät eivät välttele julkista terveydenhuoltoa ja tiedonkulun pitäisi toimia.

Oksasen mukaan hoitoa ovat haitanneet perus- ja erikoissairaanhoidon väliset kiistat vastuista ja kustannuksista.

– Ilmeisesti ei ole ollut sellaista tahdonvoimaa rakentaa hoitojärjestelmää, joka minua kyllä ihmetyttää. Minkään sairauden hoito ei ole näin helppoa. On ällistyttävää, että meillä on lääke joka käytännössä hävittää taudin. Kansainvälisissä konferensseissakin on ihmetelty, miksi Suomessa kaikkia potilaita ei hoideta, Oksanen toteaa.

Uusi hoitopolku

Kotkassa käytetyt keinot ovat pitkälti samoja, joihin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kannustaa muitakin kuntia. THL julkaisi keväällä uuden suosituksen C-hepatiitin hoitopolusta.

Siinä korostetaan ennaltaehkäisyä ja testausta terveysneuvontapisteissä sekä sairauden hoitoa mahdollisimman aikaisin. Hoito pitäisi aloittaa siellä, missä se todetaankin eli esimerkiksi terveyskeskuksessa, korvaushoidossa tai vankilassa.

Hoitoa halutaan viedä lähemmäs potilasta, pois erikoissairaanhoidosta. Suosituksen mukaan hoito tulisi tehdä lääkkeillä.

– Ensimmäinen asia on löytää ne ihmiset, jotka hoitoa tarvitsevat. On varmasti paljon tapauksia, jotka eivät edes tiedä kantavansa hepatiitti C:tä, sanoo tutkimuspäällikkö Henrikki Brummer-Korvenkontio THL:stä.

Aiemmin C-hepatiittia on hoidettu pääasiassa pistosten ja lääkehoidon yhdistelmällä, joka on ollut monelle potilaalle hyvin raskasta henkisesti ja fyysisesti. Osa potilaista onkin jättänyt hoidot sen vuoksi kesken, ja hoito on ollut tehokas vain 50-70 prosentille hoidettavista.

Kotkan korvaushoitoklinikalla käytössä oli uudenlainen niin sanottu DAA-lääke eli suoraan virukseen vaikuttava lääke.

Lääkkeiden hinnat laskeneet

Jos taudin parantaminen on uusien lääkkeiden avulla potilaalle helpompaa ja lähes takuuvarmaa, niin miksi sitä ei vain oteta käyttöön?

Ongelmana on ollut yksinkertaisesti raha. Lääkkeet ovat hyvin kalliita, ja yhden potilaan hoitaminen on voinut edullisimmillaankin maksaa kymmeniä tuhansia euroja.

Suomessa C-hepatiittilääkkeitä on hankittu pienillä paikallisilla kilpailutuksilla, mutta nyt THL ajaa valtakunnallista kilpailutusta, jolloin hintaa saataisiin laskettua. Hintataso onkin laskenut selvästi.

Toisaalta voi pohtia, mitä C-hepatiitin hoitamatta jättäminen tulee maksamaan. Esimerkiksi Portugalissa hoitoon on panostettu, ja laskelmien mukaan jokaista 100 hoidettua C-hepatiittipotilasta kohti vältetään kolme maksansiirtoa, 19 maksasyöpää ja 54 maksakirroosia. Tällöin säästö olisi 30 000 euroa per potilas.

C-hepatiitti pitäisi poistaa vuoteen 2030 mennessä

Esimerkiksi Islannissa ja Australiassa ollaan pitkällä C-hepatiitin taltuttamisessa. Maailman terveysjärjestö WHO:n tavoitteena on viruksen hävittäminen maailmasta vuoteen 2030 mennessä.

THL:n tutkimuspäällikkö Henrikki Brummer-Korvenkontio uskoo, että uudet valtakunnalliset suositukset viruksen hoitopolusta pistävät työhön vauhtia ja tavoitteisiin lopulta päästään myös Suomessa.

– Jotkut kunnat edistyvät nopeammin kuin toiset ja uskon myös sote-uudistuksen laittavan siihen vauhtia. Mutta kannattaa muistaa, että ongelma on koko maan laajuinen ja taudinkantajia on paljon. Se ei hetkessä ratkea.

– Kestää myös oma aikansa, että julkinen terveydenhuolto osaa tunnistaa ne ihmiset joilta pitää testata C-hepatiitti. Riskiryhmät eivät ole niin hyvin tiedossa, tutkimuspäällikkö sanoo.

Brummer-Korvenkontio muistuttaa myös vahvasta leimasta, joka liittyy C-hepatiittiin. Merkintä tartunnasta paljastaa käytännössä henkilön huumeidenkäyttäjäksi.

Miltä kuulostaisi hypätä pois oravanpyörästä ja palkkatyön rutiineista nelikymppisenä? Tästä haaveilee yhä useampi nuori.

Nordean tänä vuonna teettämän kyselyn mukaan jopa yli puolet 18–25-vuotiaista nuorista tavoittelee taloudellista riippumattomuutta.

Firettäjä Jamilla Heiskasen mielestä ilmiötä selittävät julkinen keskustelu nuorten eläkkeistä ja kokemus työelämän pirstaleisuudesta. Taloudellista turvaa halutaan etsiä useammasta eri suunnasta epävarmoina aikoina.

Mistä kyse?

Yhdysvalloista lähtenyt ilmiö nimeltään FIRE tulee sanoista financial independence, retire early. Se tarkoittaa taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua niin, että on esimerkiksi varaa jättäytyä eläkkeelle tavallista aikaisemmin.

Käytännössä firettäjä yrittää nipistää tuloistaan mahdollisimman ison siivun säästöön joka kuukausi. Ilmiössä on kyse sekä säästäväisestä elämäntavasta että sijoittamisesta.

–Minulle firettäminen on vastuullista taloudenpitoa, rahan arvostamista, järkevää yhteiskunnallista vaikuttamista ja mielekkäiden asioiden tekemistä, Heiskanen sanoo.

Kuka ja mitä?

Jamilla Heiskanen on omasta mielestään firettäjänä maltillinen. Kuukausittaisista tuloistaan hän laittaa säästöön noin 30 prosenttia, vaikka nuukailevimmat firettäjät saattavat nipistää jopa 50–70 prosenttia tuloistaan sivuun.

–Itse en ole sellainen, että eläisin kovin askeettista elämää.

Heiskanen säästää osakkeisiin, vakuutuskuoriin ja rahastoihin. Jossain vaiheessa hän aikoo sijoittaa myös kiinteistöihin. Heiskanen on perustanut muun muassa Nuoret Osakesäästäjät -verkoston.

Heiskasen tavoitteena ei ole hypätä pois työelämästä, mutta hän haluaa saada enemmän vapautta valita, mitä ajallaan tekee. Se voi olla esimerkiksi mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä tai keskittyä harrastuksiin. Kun tuloja alkaa tulla useammasta lähteestä, palkkatyö ei määrittele kaikkea.

Tätä et ehkä tiennyt

Onko työelämästä jättäytyminen nelikymppisenä realistinen haave, jos sijoittamisen aloittaa 20-vuotiaana?

Firettäjien ohjenuorana on, että säästössä täytyy olla lähemmäs miljoona euroa, jotta eläkkeellä voi nostaa elämiseen noin neljä prosenttia vuodessa.

–Se on iso summa. Jokainen voi miettiä, pystyykö sellaisen summan säästämään, Heiskanen sanoo.

Mitä on tärkeä muistaa?

Jos firettämisen aloittaa, kannattaa henkisesti varautua markkinoiden vaihteluun. Heiskanen korostaa, että sijoittamisessa on kyse pitkäjänteisestä työstä.

–Moni sanoo, että seuraava taantuma kyllä pyyhkäisee viimeisetkin firettäjät pois pelistä, Jamilla Heiskanen sanoo.

Nuorilla sijoittajilla ei välttämättä ole kokemusta kuin nousukaudesta. Malttia tarvitaan erityisesti, kun omaisuus sijoituksissa alkaa sulaa huonoina aikoina.

–Markkinan heilahdukset eivät saisi vaikuttaa niin, että lähtee myymään heti kaiken tai että menettää kaikki rahat.

Jamilla Heiskanen 8 minuuttia -ohjelman vieraana. Näet haastattelun klikkaamalla pääkuvaa.

Kaikki 8 minuuttia -jaksot on katsottavissa Yle Areenassa.

Lue lisää:

28-vuotias Antti Möttönen haluaa taloudellisen vapauden nelikymppisenä – Dosentti: "Firettäjät ottavat työelämän ongelmien ratkaisut omiin käsiinsä"

Ohion Daytonissa varhain sunnuntaiaamuna yhdeksän ihmistä surmanneesta 24-vuotiaasta joukkoampujasta on paljastunut uusia tietoja.

Viestipalvelu Twitteristä löytyi tili, joka ilmeisesti kuului ampujalle. @iamthespookster -nimisellä tilillä ei esiintynyt ampujan nimeä, mutta tilille oli ladattu valokuvia henkilöstä, joka muistutti huomattavasti hyökkääjää.

Tilin esittelyssä käyttäjä kertoi olevansa anime-fani, metallimusiikin ystävä ja vasemmistolainen. Esittelyssä luki myös "Olen menossa helvettiin, enkä ole tulossa takaisin".

Anime tarkoittaa japanilaista animaatiota.

Ampuja kannatti sosialismia ja Antifa-liikettä

Tviiteissään ampuja surkutteli Donald Trumpin valintaa presidentiksi, ilmaisi kannattavansa presidentiksi pyrkivää demokraattien senaattoria Elizabeth Warrenia sekä kehotti ihmisiä leikkaamaan aukkoja siirtolaisten pidätyskeskusten aitoihin.

Hän kertoi haluavansa sosialismia, tervehti saatanaa ja kirjoitti amfetamiinipohjaisen Adderall-lääkkeen saavan hänet varautumaan mahdottomiin tilanteisiin kuten siihen, mitä hän tekisi jos natsiryhmä tunkeutuisi hänen taloonsa.

Ampuja myös uudelleentviittasi toisten käyttäjien viestejä, joissa arvosteltiin poliisia ja maahanmuuttoviranomaisia sekä kannatettiin fasismia vastustavaa Antifa-liikettä ja äärivasemmistoa.

Ampujan epäilty tili katosi Twitteristä sunnuntai-iltana. Poliisi ei ole toistaiseksi vahvistanut, että tili kuului ampujalle.

Listat raiskattavista ja tapettavista opiskelijoista

Daytonin joukkoampujan entiset luokkatoverit kertoivat nimettöminä uutistoimisto AP:lle ja uutiskanava CNN:lle, että ampuja oli erotettu väliaikaisesti Bellbrook High Schoolista, koska hän oli laatinut kohdelistan opiskelutovereistaan.

Luettelossa oli nimetty naisopiskelijoita, jotka ampuja halusi raiskata ja miesopiskelijoita, jotka hän halusi tappaa.

Ampujan lukioaikaisen luokkatoverin Hannah Showsin mukaan ampujalla oli tapana tuijottaa ihmisiä ja tehdä ampumisliikkeitä heitä kohti.

– Hän nautti nautti ihmisten pelottelusta, Shows sanoi AP:lle.

Toinen ampujan lukioaikainen luokkatoveri Addison Brickler kertoi AP:lle, että ampuja kiusasi häntä.

– Hän oli kiusaaja. Hänellä oli tapana pilkata minua bussissa, puhua painostani ja tehdä minut tyytymättömäksi itseeni. Hän naureskeli ja piti sitä huvittavana, Brickler sanoi AP:lle.

Bricklerin mukaan kiusaaminen sai synkemmän käänteen eräänä päivänä, kun kaksi poliisia haki ampujan koulubussista. Kotona Bricklerin äiti kertoi, että koulun rehtorin mukaan Addison ja hänen veljensä oli nimetty ampujan laatimalla tappolistalla.

Entisen tyttöystävän mukaan ampuja kärsi mielenterveysongelmista

Ampujan entinen tyttöystävä Lyndsi Doll kertoi The Washington Post -lehdelle, että ampuja sanoi hänelle kärsineensä unettomuudesta, harhanäyistä ja kuuli ääniä.

– Joskus hän itki minulle, että hän pelkää itseään ja sitä, että hän vielä satuttaa jotain ihmistä jonain päivänä. Asia vaivaa minua nyt, Doll sanoi lehdelle.

Dollin mukaan ampuja oli kertonut kärsineensä psykoosista nuoresta iästä lähtien ja pelänneensä sairastuvansa skitsofreniaan.

Viranomaiset selvittävät yhä joukkoampujan motiivia verityölleen. Poliisi surmasi ampujan alle minuutin kuluttua tämän aloitettua hyökkäyksensä suositulla ravintola-alueella Daytonin keskustassa varhain sunnuntaiaamuna.

Poliisin mukaan ampujan yhdeksästä kuolonuhrista kuusi oli mustaihoisia ja yksi oli ampujan sisko. Poliisi arvioi, että joukkoampumisen lyhyen keston vuoksi on epätodennäköistä, että ampuja ehti valikoida uhrejaan. Iskussa haavoittui ainakin 27 ihmistä.

Lue myös:

Pormestari: Ohion ampujan sisko hyökkäyksessä kuolleiden joukossa – yöllisessä ampumavälikohtauksessa kuoli kymmenen ja haavoittui ainakin 27

Kolme joukkoampumista vuorokauden aikana, ainakin 30 kuollutta – tämä El Pason, Daytonin ja Chicagon verilöylyistä tiedetään

Sunnuntaina pakoa yrittänyt jengipomo Clauvino da Silva on löytynyt hengettömänä sellistään, kertoivat viranomaiset tiistaina. Mies oli BBC:n mukaan tehnyt itsemurhan eristyssellissään.

Mies yritti sunnuntaina pakoa 19-vuotiaaksi tyttärekseen naamioituneena. Tapauksesta julkaistiin video, jolla mies riisuu kumimaskinsa ja valepukunsa. Da Silva siirrettiin kiinnioton jälkeen toiseen vankilaan eristykseen.

Vankilan johdon mukaan da Silva oli yrittänyt pakoa epätoivoissaan. Da Silva istui useiden kymmenien vuosien tuomiota huumekaupasta.

Da Silva oli johtanut yhtä Rio de Janeiron pahamaineisimmista huumeidensalakuljetus- ja rikollisryhmää Red Commandia eli Comando Vermelhoa.

Pääministeri Antti Rinne (sd.) on parhaillaan maakuntavierailulla Kiteellä ja Joensuussa. Rinne vieraili päivällä Stora Enson tehtaalla ja tapasi Kiteen kaupungin edustajia.

Matkalla Joensuuhun pääministeri kommentoi lyhyesti Uutissuomalaiselle antamaansa haastattelua (Karjalainen), jossa hän kertoi Puolustusvoimain komentajan tehtävänkuvasta ja asemasta yhteiskunnassa.

Jutussa Rinne korosti, että uuden komentajan, elokuun alussa aloittaneen kenraali Timo Kivisen "on syytä ymmärtää asemansa".

Mitä pääministeri tällä oikein tarkoitti?

– Tarkoituksena ei ollut millään tavalla ojentaa uutta komentajaa, eikä puuttua hänen sanoihinsa. Kysymys on siitä, että meillä on virkakoneistossa aika-ajoin sellaisia tilanteita, joissa selkeästi poliittisen päätöksenteon näkökulmasta voisi toimia täsmällisemmin kuin mitä on toimittu, Rinne vastaa.

Rinne kertoo, että häneltä kysyttiin haastattelussa, millaisia terveisiä hän haluaa lähettää Puolustusvoimain komentajalle.

– Tässä tilanteessa halusin vain muistuttaa aloittavaa komentajaa siitä, ja tämä koskee koko virkakuntaa, että meillä on päätöksentekojärjestys valtionsäännöissä määritelty ja sen mukaan mennään, hän jatkaa.

Kitee ehdottaa Rinteelle omistajaohjausta

Metsäyhtiö Stora Enso haluaa sulkea Kiteellä sijaitsevan sahan, joka työllistää suoraan 85 ihmistä. Tehdasalueella tapahtuva tukkien alkukäsittely altaalta sahalle, sekä muu siihen liittyvä toiminta työllistää lisäksi 45 ihmistä.

Kaupungilla on pääministerin vierailulle selkeät tavoitteet. Ensimmäinen on se, että saha jatkaa toimintaansa, joko Stora Enson tai toisen yrityksen toiminnassa.

Kitee korostaa, että Stora Enso on osin valtio-omisteinen ja toivoo toiminnan jatkumiseen omistajaohjausta.

Pääministerin mukaan tähän ei olla menossa.

– Stora Enso on finanssisijoitus Suomen valtiolle ja näistä lähtökohdista pitkäaikainen toimintapa on ollut se, että tämän kaltaisten yhtiöiden liiketoimintaan ei puututa omistajaohjauksella merkittävällä tavalla, Rinne kertoo.

Kaupungin toissijaisena tavoitteena on saada muuta yhteiskunnan tukea. Kaupunki ehdottaa Rinteelle, että valtiovalta rahoittaisi erilaisia kärkihankkeita ja parantaisi alueen liikenneyhteyksiä.

Yksi vaihtoehto on työllisyysperusteisen investointiavustuksen käyttöönotto.

– Olemme hyvin tietoisia, että Kitee ei yksin selviä, sanoo kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen.

Pääministeri Rinne tutustui Kiteen ehdotuksiin yhdessä kaupungin edustajien kanssa.

– Kyllä siellä on sellaisia toimenpiteitä, jotka näen hyvin mahdollisiksi, että lähdetään viemään eteenpäin. Yhtään niitä tarkentamatta sen enempää, Rinne sanoo.

Sahan sulkeminen aiheuttaisi Kiteelle kriisin

Stora Enson saha on kaupungille merkittävä työnantaja, sillä yli 80 prosenttia sen työntekijöistä asuu Kiteellä.

Kaupunginjohtajan mukaan sahan lopettaminen tarkoittaisi Kiteen työttömyyden nousemista yli 25 prosenttiin. Vaikutukset näkyisivät koko Keski-Karjalassa.

Kitee ei ole ensimmäistä kertaa vaikeassa tilanteessa. Valtioneuvosto nimesi Keski-Karjalan seutukunnan äkilliseksi rakennemuutosalueeksi vuosiksi 2008–2013, sillä alueella menetti tuolloin työpaikkansa 329 ihmistä.

– Kitee on menettänyt puolet teollisista työpaikoistaan reilussa 10 vuodessa. Siihen päälle vielä tämä sahan lopettaminen, niin tilanne on erittäin vakava ja vaikea, Auvinen kertoo.

Juttuun täydennetty klo 15.00 Rinteen Stora Enson tehdasta ja Kiteen kaupungin ehdotuksia koskevia kommentteja.

Lue myös:

Kiteen terveiset pääministeri Rinteelle: Sahan toiminnan on jatkuttava

Kiteen saha tarjosi töitä vuosikymmeniksi – "Täällä on sitoutunutta tämä työporukka"

Kiteen sahan yt-neuvottelut alkavat maanantaina

Stora Enso haluaa keskittää tuotantoaan – Kiteen sahan sulkeminen osa muutosohjelmaa

Jos Stora Enso lopettaa Kiteen sahan, myös Puhoksen satama hiljenee

Pohjois-Amerikasta Suomeen tuotu saskatoon eli marjatuomipihlaja odottaa vielä kaupallista läpimurtoaan. Se on Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden mukaan terveysvaikutuksiltaan verrattavissa esimerkiksi mustikkaan.

Sininen marja sisältää runsaasti terveellisiä ainesosia, kuten vitamiineja, hyviä rasvoja ja syöpäsolujen kasvua estäviä yhdisteitä.

– Sinisenä tai mustana marjana se on hyvin samantyyppinen kuin muutkin samanväriset marjat, kuten mustikat ja mustaherukka. Kaikkein lähiten se muistuttaa kasviyhdisteiltään marja-aroniaa, kertoo Itä-Suomen yliopiston ympäristö ja biotieteen laitoksen tutkija Anu Lavola.

Suomeen saskatoon tuotiin 1990-luvun puolivälissä. Viljeltävänä marjana sen kaupallisia mahdollisuuksia pidettiin aikoinaan merkittävänä, mutta vielä odotukset eivät ole toteutuneet.

Maultaan marja on Lavolan mukaan hyvin mieto ja aavistuksen karvasmantelinen. Maku voikin olla tuntemattomuuden lisäksi yksi syy siihen, että terveellinen marja ei ole vielä päässyt osaksi suomalaisten ruokavaliota.

– Ehkä kaikki eivät pidä sen miedosta mausta, vaan haluavat marjalle enemmän makua.

Kanadasta tuodun marjan viljelyä lisättiin voimakkaasti Pohjois-Karjalassa 2000-luvun alussa. Myös Pohjois-Savossa marjaa on viljelty pitkälti toistakymmentä vuotta.

Siilinjärveläinen Kari Roivainen aloitti marjanviljelyn 15 vuotta sitten karjasta luovuttuaan. Nyt hänellä on yli 200 saskatoonpensasta, ja kysyntä on hänen mukaansa kasvanut.

– Silloin sen taimia tuli mustikkapuun nimellä, ja alkoi mietityttämään, mitä ne ovat. Kun ne pantiin kasvamaan, huomattiin, että nämähän maistuvat hyvälle.

Roivaisen ei ole tarvinnut jalostaa marjojaan eikä edes myydä niitä toreilla. Asiakkaat tulevat ostamaan ne tilalta valmiiksi pakattuina tai poimivat ne itse pensaista.

Pohjois-Karjalassa saskatoonin jatkojalostusmahdollisuudet kiinnostavat. Tutkija Anu Lavola on mukana hankkeessa, jossa muun muassa arvioitiin sen sopivuutta mehuihin.

– Totesimme, että saskatoonmarja on todella miellyttävä yhdistettynä esimerkiksi mustaherukan kanssa.

Otsikkoa muokattu 6.8.2019 klo 14.15: lisätty saskatoon-marjan nimi.

Lue myös: Mansikkaa ja mustikkaa vaikea syrjäyttää – tiedätkö miltä maistuu saskatoon?

Poliisi tiedotti tiistaina eriskummallisesta tapauksesta.

Helsingin poliisissa työskentelevä poliisi oli joutunut huumekaupan kohteeksi.

Poliisipartio oli ollut sunnuntaina puolenpäivän aikaan tekemässä katuvalvontaa Helsingin keskustassa Sörnäisissä.

Poliisipartio oli havainnut epäilyttävää toimintaa Kurvissa. Poliisi oli huomannut, että siellä tehtiin epäiltyä huumeiden myyntiä.

Poliisi otti kiinni kaksi naista epäiltyinä huumerikoksesta. Poliisi epäilee heitä huumeeksi luokiteltujen lääkkeiden myynnistä.

Kun poliisi oli ottamassa kiinni naisia, samassa yhteydessä paikalle tuli kolmas nainen.

Hän alkoi kaupata siviilipukuiselle poliisille huumeeksi luokiteltuja lääkkeitä.

Kaupanteko päättyi siihen, kun poliisi nappasi lääkkeitä kaupitelleen naisen kiinni. Häntäkin epäillään huumerikoksesta.

Helsingin poliisi tiedotti eilen, että poliisi on päättänyt puuttua tehokkaasti Helsingin kaduilla tehtävään huumekauppaan. Viime aikoina kaduilla on myyty poliisin mukaan hyvin avoimesti pillereitä.

Otsikkoa tarkennettu 6.8. kello 16.05: Otsikossa aiemmin ollut häntä-sana on korvattu tätä-sanalla.

Lue myös:

Laiton pillerikauppa on rävähtänyt silmille Helsingissä – Poliisi: "Pillereitä tarjottu myös nuorille"

Tran Minh Canh pyörittelee kädessään kookospähkinästä tehtyä kuppia. Se on tilapäinen riisikulho, jonka Canh koversi 40 vuotta sitten.

Matkamuisto on autiosaarelta, jonne Canh ja hänen poikansa olivat haaksirikkoutuneet. Kyse ei ollut onnettomuudesta. He pakenivat Vietnamin kommunistisen hallinnon vainoa.

Perheellä oli onnea. Sadattuhannet vietnamilaiset hukkuivat Siaminlahteen. Canh ja sata muuta päätyivät Vantaan Kulomäen pakolaiskeskukseen.

Vietnamilaiset löysivät Suomesta töitä ja sulautuivat yhteiskuntaan. Heidän kotoutumistaan on pidetty menestystarinana, josta kiitos kuuluu ennen kaikkea ahkerille vietnamilaisille.

Canhin mielestä asia ei ole ihan näin yksinkertainen.

– Vietnamilaiset ovat pärjänneet, koska heitä on autettu uskomattoman paljon. Koko valtakunta huolehti noin sataa ihmistä. Voi sanoa, että olimme onnekkaita.

Todellisuudessa vietnamilaisten sopeutumisen tiellä oli tuhat ja yksi ongelmaa.

Vietnamilaiset eivät halunneet Suomeen – “Tilanne oli häpeällinen”

Vuonna 1979 vietnamilaisten avun tarve oli valtava.

Vuosikymmeniä kestänyt sota oli päättynyt Pohjois-Vietnamin voittoon. Hallinto vainosi kansanvihollisina pitämiään etelävietnamilaisia ja Vietnamin kiinalaista väestönosaa. Sadattuhannet suljettiin "uudelleenkoulutusleireille". Canh vietti leirillä kaksi vuotta.

Vuosina 1978-1979 reilun 50 miljoonan väestöstä noin 800 000 pakeni ylitäytetyillä veneillä Malesiaan ja ympäröiviin saarivaltioihin. Canhin ja hänen poikiensa vene oli 18 metrin mittainen. Siinä oli 400 pakolaista.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR kysyi jäsenvaltioiltaan apua ja Suomen hallitus päätti hoitaa vaatimattoman osansa: Pakolaisia vastaanotettaisiin sata, mielellään lapsiperheitä.

Suomalaisdelegaatio saapui Malesian Cheratingin pakolaisleirille heinäkuussa 1979. "Kuka haluaa lähteä Suomeen", suomalaiset kyselivät.

Vietnamilaiset eivät hievahtaneetkaan.

– Tilanne oli häpeällinen. Kuinka voimme syrjiä auttajiamme, leirillä muiden pakolaisten joukossa ollut Canh muistelee.

Vietnamilaisten lähtöhaluja vähensi se vähä mitä he tiesivät Suomesta: kylmä maa, ja aivan Neuvostoliiton kyljessä.

Juuri kommunisteja vietnamilaiset olivat paenneet. Monien toiveena oli päästä lännemmäs länteen, kuten Kanadaan tai Yhdysvaltoihin, joissa oli ennestään vietnamilaisia.

Korkeakoulutettu Canh oli hieman lukenut Pohjoismaista. Hän päätti kirjoittaa oman ja lastensa nimet suomalaisten listaan. Canh oli leirillä luottomiehen asemassa, joten hänen esimerkkinsä herätti kiinnostusta. Ehkä Suomessa olikin jotain hyvää?

– Sitten aita murtui, ja ihmiset rynnivät kirjoittamaan oman nimensä.

Näin alkoi sadan vietnamilaisen matka kohti pohjolaa. He saapuivat Vantaalle elokuussa 1979.

Oudot, kommunistien kanssa veljeilevät suomalaiset

Suomessa venepakolaiset herättivät suurta kiinnostusta. Vietnamin sota oli ensimmäinen televisioitu sota, jonka vaiheita suomalaiset olivat seuranneet tiiviisti uutisista.

Kommunistisen hallinnon vainoamia pakolaisia kohtaan koettiin sympatiaa, muistelee Vantaan pakolaiskeskuksessa tuolloin työskennellyt Louna Hakala.

– Henki oli innostunut. Ajattelin, että tämä hoidetaan nyt hyvin.

Hakala oli osa suomalaisten ryhmää, jonka harteille pakolaisten vastaanottaminen asetettiin. Ryhmä oli moniammatillinen. Vantaan Kulomäkeen perustetussa vastaanottokeskuksessa oli sosiaaliohjaajia, työnvälittäjiä ja Hakalan kaltaisia ammatinvalintapsykologeja. Paljon kokemusta työttömien suomalaisten tukemisesta, mutta ei pakolaisten vastaanottamisesta.

Muitakin puutteita oli, kuten yhteinen kieli. Suomessa ei ollut yhtäkään vietnamin tulkkia. Ensimmäisen vuoden aikana suomalaiset ja vietnamilaiset kommunikoivat ranskaksi. Ranskaa puhuvasta Tran Minh Canhista tuli linkki suomalaisten ja vietnamilaisten välille.

Kielimuurin lisäksi esteenä oli kulttuurinen muuri. Suomalaiset tiesivät miksi vietnamilaiset olivat paenneet, mutta eivät mitään vietnamilaisista.

– Yksi lähetyssaarnaaja kävi kerran kertomassa Vietnamista. Me ei tiedetty siitä kulttuurista oikein mitään, Hakala muistelee.

Vietnamilaiset puolestaan suhtautuivat varauksella hiljaisiin suomalaisiin, joilla oli epäilyttävän läheiset välit Neuvostoliittoon.

Kommunismin pelko ilmeni yllättävillä tavoilla. Vietnamilaiset saattoivat säikähtää neuvostolippua, tai epäillä työharjoittelupaikan sorvauskoneen valoja. Niitä epäiltiin piilokameroiksi, joiden kautta venäläiset saattaisivat vakoilla heitä.

– Heillä oli tämmöisiä vainoharhoja, jotka johtuivat tietämättömyydestä, sekä huonoista kokemuksista valvonnasta ja vakoilusta. Meni aikaa, että tämä pelko saatiin heistä pois, Hakala sanoo.

Kulttuurimuurin purkamiseksi perustettiin tukiperhetoiminta. Pakolaiskeskuksen henkilökunta haki suomalaisista halukkaita, jotka voisivat tarjota matalan kynnyksen apua vietnamilaisille.

Tukiperheiden avulla moni vietnamilainen oppi kieltä, löysi töitä ja suomalaisia ystäviä. Tukiperhe on mitä olennaisin elementti onnistuneessa kotoutumisessa, sanoo Tran Minh Canh.

– Yhteisymmärrys kulttuurien välillä on ratkaisevaa. Ystäväperhe on silta vähemmistön ja enemmistön välillä.

Kädestä pitäen työelämään

Kun vietnamilaiset olivat olleet Suomessa vuoden, lähes kaikki työikäiset olivat löytäneet itselleen työpaikan.

Se ei ole pelkästään vietnamilaisten ahkeruuden ansiota. Ahkera oli myös pakolaiskeskuksen työnvälittäjä toiminut Rauni Petramo.

– Tein hirveästi työtä sen eteen että he saivat työtä, Petramo sanoo.

Työllistämisen kaava yli yksinkertainen, mutta aikaa vievä. Vietnamilaiset kyvyt ja työtoiveet selvitettiin haastattelemalla. Petramo kolusi pääkaupunkiseudun yrityksiä, kertoi työnantajille vietnamilaisista ja kyseli mahdollisista harjoittelupaikoista.

Kiinnostusta oli. Työnantajat jopa soittelivat pakolaiskeskukseen ja kysyivät työntekijöitä.

– Ihan mihin vaan ei laitettu työhön tutustumaan. Esimerkiksi yksinäiset miehet pyysivät vietnamilaisia naisia kodinhoitajiksi.

Petramo kyyditti vietnamilaisia tutustumiskäynneille ja työharjoitteluihin. Kun tuli ongelmia, Petramo selvitteli niitä työnantajien ja vietnamilaisten kanssa.

Työpaikkoja löytyi paikallisista työpajoista, ravintoloista ja yrityksistä, kuten Tikkurilan väristä. Maanmittausinsinöörinä Vietnamissa työskennellyt Tran Minh Cahn sai oman alansa töitä maanmittauslaitokselta.

Tavallisesti vietnamilaiset eivät kuitenkaan työllistyneet ensiyrittämällä. Vietnamilaiset olivat kielitaidottomia oudossa maassa. Myös paikallisissa työtavoissa oli totuttelemista. Vietnamilaiset olivat tottuneet tekemään pidempää työpäivää, mutta suomalaisia rennommalla otteella.

Töiden saamisen vaikeus masensi vietnamilaisia. Petramo rohkaisi yrittämään uudestaan.

– Minusta ihmisille pitää osoittaa tiettyä inhimillisyyttä. Ei millään voi olettaa, että he hetkessä pystyvät omaksumaan vieraan kulttuurin.

Pientä ryhmää oli helpompi auttaa kuin suurta. Pakolaiskeskuksen henkilökunta tunsi heidän kykynsä ja paikallisten työpaikkojen tarpeet.

Henkilökunta oli myös hyvin verkottoitunut. Esimerkiksi kun Helsingin Malmille rakentui 1986 ostoskeskus, sinne palkattiin heti seitsemän vietnamilaista pakolaista. Aloitteen teki paikallinen yrittäjä Jussi Pajunen, josta tuli myöhemmin Helsingin kaupunginjohtaja.

– Me kun olimme vain heitä varten, niin teimme sitä työtä ehkä vähän monipuolisemmin kuin mihin tavallinen byrokratia pystyy, Petramo toteaa.

Rasismia lottovoittajien maassa

Venepakolaisilla oli työllistymistä isompiakin huolia. Vietnamilaisten ikuisen hymyn taakse kätkeytyi koti-ikävää, masennusta ja huolta Vietnamiin jääneistä perheenjäsenistä.

Osa poti yksinäisyyttä. Miljoonakaupunki Saigonista tullut saatettiin sijoittaa suomalaiseen pikkukuntaan. Suuri osa vietnamilaisista lähtikin Suomesta muihin länsimaihin, joissa oli suuret vietnamilaisten yhteisöt. Jotkut yrittivät itsemurhaa, ainakin yksi myös onnistui.

Eivätkä kaikki suomalaiset suhtautuneet vietnamilaisiin lämmöllä. Pakolaisia syytettiin vuoroin suomalaisten siivellä elämisestä, vuoroin työpaikkojen varastamisesta.

Canh ahkeroi jännitteiden lieventäjänä. Hän oikoi suomalaisten vääriä käsityksiä lukuisissa lehtihaastatteluissa ja sovitteli kulttuurillisia yhteentörmäyksiä.

Esimerkiksi kerran 80-luvun lopulla kuohui Närpiössä. Vietnamilaiset pakolaiset olivat teurastaneet kerrostalon pihalla kanan ja laskeneet veret maahan. Suomalaiset tulivat paikallisen vastaanottokeskuksen eteen vaatimaan selitystä.

Canh selitti suomalaisille, että kana oli teurastettu vietnamilaisen perinteen mukaisesti perheen isän muistopäivän kunniaksi.

– Pyysin anteeksi hänen tietämättömyyttään. Hän pyysi myös anteeksi ja sanoi, ettei tee sitä uudestaan.

Oli myös puhdasta rasismia ja vihaa. Pakolaiskeskuksen henkilökunnalle lähetettiin kirjeitä, joissa toivottiin työntekijöiden ja heidän perheenjäseniensä kuolemaa.

Canh on itse selvinnyt ilman pahempia välikohtauksia. Hän muistaa ainoastaan yhden kerran 90-luvulta, kun tuntematon mies alkoi solvata häntä bussissa. Kun Canh ei vastannut, solvaaja alkoi töniä.

– Hän kysyi, oletko kuuro, etkö osaa suomea? Vastasin hänelle, että osaan suomea ja että olet juuri töninyt minua, mikä on Suomessa rikos.

Tapaus naurattaa nyt, mutta syrjintä on vakava ongelma, josta Canh on kasvavasti huolissaan.

– Jos pakolainen kokee, että hän ei ole osa yhteiskuntaa, hän tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi. Tulee rikollisuutta.

Suomalaisten tukiperheiden tuki oli tärkeintä juuri vastoinkäymisiä kohdatessa, sanoo Louna Hakala.

– Vaikka olisi itse kuinka hyvä, löytyy aina joku joka ei hyväksy. Siitä on tärkeä puhua jonkun kanssa, joka suhtautuu pakolaiseen arvostavasti.

Vietnamilaiset kotoutuivat nousukauden Suomessa, somalialaiset laman keskellä

Ehkä eniten vietnamilaisten kotoutumista auttoi se, että heitä oli niin vähän.

Venepakolaisia tuli 1979-1990 välisenä aikana noin 800. Heidän tukemisensa ei tehnyt lovea nousukautta elävän Suomen valtiontalouteen.

Tilanne oli toinen 90-luvulla, jolloin Suomeen alkoi saapua turvapaikanhakijoita Somaliasta. Heitä oli vietnamilaisia enemmän – satojen sijaan tuhansia – ja he saapuivat lama-ajan Suomeen.

Hallitus teki menoleikkauksia, jotka vähensivät esimerkiksi maahanmuuttajien kielikurssien ja työharjoittelujaksojen määrää. Koulutusta pilkottiin niin, että kielikurssien välillä saattoi olla kuukausien mittaisia taukoja.

– Kaikki minkä opit, unohdit kolmen kuukauden aikana. Somalialaiset saivat paljon vähemmän koulutusta kuin vietnamilaiset, sanoo Helinä Kokkarinen, joka työskenteli tuolloin ylitarkastajana sosiaali- ja terveyshallituksen pakolaisosastossa.

Maan korkea työttömyys vaikutti myös suomalaisten asenteisiin muualta tulleita kohtaan. Somalialaiset joutuivat odottamaan kuukausitolkulla turvapaikkapäätöksiään, minkä osa suomalaisista tulkitsi laiskotteluksi.

Vietnamilaisten kiintiöpakolaisten tilanne oli parempi. Heillä oli pakolaisen asema ja siten työnteko-oikeus heti Suomeen tullessaan.

Tällä hetkellä vietnamilaisten työllisyysaste on Helsingissä 83 prosenttia, somalialaisilla 55. Eroja ei voi selittää pelkällä vastaanottotoiminnassa tapahtuneilla muutoksilla jo siksi, että vain osa on tullut Suomeen humanitaarisista syistä.

Niiden vaikutusta ei myöskään sovi unohtaa, kun vertaillaan eroja maahanmuuttajien työllisyysasteissa, Kokkarinen sanoo.

– Olen vahvasti sitä mieltä, että somalit joutuivat laman kohdalla maksumiehiksi.

Viime vuodet ovat olleet Tran Minh Canhille tunteikkaita. Kuvat Välimerta ylittävistä siirtolaisista ja turvapaikanhakijoista tuovat mieleen oman venematkan 40 vuotta sitten.

Jokaisen tulisi miettiä, miten näitä ihmisiä ihmisiä voisi auttaa, Canh sanoo. Sen sijaan Eurooppa on keskittynyt pohtimaan sitä, miten ihmiset saataisiin pidettyä poissa.

"Olemme samassa veneessä. Musta, valkoinen, keltainen, jokainen on luojan luoma". Tran Minh Canh

Mutta entä jos tulijoita on sadan sijaan sata tuhatta? Asia ei ole yksinkertainen, Canh sanoo. Jokaisen tulisi auttaa kykynsä mukaan, mutta missä tämän kyvyn rajat menevät?

– Paljonko on paljon? Asia on kaksipiippuinen. Toinen puoli on humanitäärinen, toinen on kansan oma etu.

Tästä Canh on kuitenkin varma: Nuukailu vastaanotossa kostautuu. Pakolaiseen sijoittaminen taas on sijoitus, joka kasvaa korkoa. Suomessa pärjänneet vietnamilaiset ovat tästä esimerkki, Canh sanoo.

Vastaanotto ei kuitenkaan ole vain hallituksen ja viranomaisten, vaan koko yhteiskunnan tehtävä.

– Jokaisella ihmisellä on oma arvomaailmansa. Se muokkautuu ympäristön vaikutuksista. Jos annat kasvilla hyvää multaa, se kasvaa. Tämä on vähän samanlainen tilanne.

Ilmajokelaislähtöinen kirjailija Matti Mäkelä on kuollut 68 vuoden iässä. Hän menehtyi tänään tiistaina iltapäivällä Siilaisten terveysaseman palliatiivisella osastolla Joensuussa, kertoo pohjalainen sanomalehti Ilkka.

Mäkelä sairasti maksasyöpää. Hän kertoi sairaudestaan Ilta-Sanomille kesäkuussa.

– Tyhjyyden tunne oli aikamoinen. Suurin huoleni oli, miten kerron tästä muille ihmisille ja läheisille, Mäkelä kuvaili tuolloin.

Mäkelä kertoi Helsingin Sanomille kesäkuussa peittelevänsä vitsailulla ja kevyesti kuolemaan suhtautumisella omaa pelkoaan.

– Mutta en sillä lailla, että heräisin yöllä kylmässä hiessä pelkoon, että kuolen ihan kohta, saati muuta sen tyyppistä. Olen ympärivuorokautisesti ihan normaali, Mäkelä sanoi.

Vuonna 1951 syntynyt Mäkelä valmistui filosofian kandidaatiksi 1980 ja lisensiaatiksi 1988 Helsingin yliopistosta. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 2016 Itä-Suomen yliopistosta aiheenaan viime vuosikymmenten taiteen kohutapaukset.

Mäkelä toimi kirjailijantyönsä ohessa kriitikkona, kolumnistina, blogistina ja tutkijana. Hän on julkaissut yli 20 kirjaa, muun muassa teokset Sääkirja, Rakkausromaani, Ihmisen olosijat ja Vanha metsuri ja metsähippi, yhdessä Tero Tähtisen kanssa.

Hän oli myös kotkalaisen kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista opettavan Pekkas-akatemian rehtorina lähes kymmenen vuotta.

Mäkelä palkittiin Valtion kirjallisuuspalkinnolla 1986, Valtion kirjallisuustoimikunnan kolmivuotisella taiteilija-apurahalla 2010 ja Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki -palkinnolla 2013.

Näin Mäkelä puhui kylistä vuonna 2015:

Kuolevat kylät – ja muita vanhentuneita uskomuksia

"Kun olet nähnyt yhden kylän, olet nähnyt yhden kylän"

Joko maa tömisee biisonin levitessä Suomeen?

Euroopanbiisoni voisi olla yksi Suomeen saapuvista uusista eläinlajeista. Viime aikoina puhuttanut kultasakaali on vain yksi noin tuhannesta uudesta eläinlajista, jotka ovat kotiutuneet Suomeen vuosisadan alusta.

Lajikadon rinnalla Suomen luonnossa on käynnissä ennen näkemätön uusien eläinten muuttoaalto. Uusia eläinlajeja tulee kaikista lämpimän puoleisista ilmansuunnista, mutta luultavasti eniten kaakosta. Kuten sakaali, joka hyvin varovaisena tulokkaana on saattanut ylittää rajan jo ennen sen virallista havaintoa.

Kyse on ilmaston lämpenemisen mukanaan tuomasta nopeasta ja isosta muutoksesta suomalaiseen lajistoon. Vuosisadan alusta Suomeen on jo saapunut usean prosentin verran uusia tunnistettuja eläinlajeja. Samaan aikaan on käynnissä osittain ilmastonmuutoksesta johtuva, mahdollisesti kiihtyvä lajikato.

Muuttajien joukossa on eniten hyönteisiä, kuten yöperhosten kaltaisia pieniä ja melko huomaamattomia lajeja. Päivä- ja yöperhoskantojen nopeasta muutoksesta tiedetään parhaiten pitkäaikaisten seurantojen ansiosta, mutta tutkijoiden arvioiden mukaan vastaavaa tulomuuttoaaltoa ei ole nähty sitten edellisen leudomman kauden.

Siitä on jo yli 5 000 vuotta.

Kokenut luontoharrastaja näkee lähiluonnossa muutoksen

Luontoharrastaja Petro Pynnönen on ollut kolme viime vuotta innostunut luteiden maailmasta. 250 ludelöydön joukossa on myös kaksi ennen havaitsematonta tulokasta. Ihan tuore lajilöydös on muualla Euroopassa melko yleinen Piezodorus lituratus -lude.

Pynnösen tavoitteena ei ole kerätä kaikkia Suomessa todettuja ludelajeja, mikä tarkoittaisi hänen osaltaan vähintäänkin löydösten tuplaamista. Ludeharrastus, kuten aikaisemmin sudenkorentojen ja lintujen tarkkailu, on ollut eläinten maailman ihmettelyä ja ihastelua.

Mies vie meidät tapaamispäivänä kotikuntansa Lohjan keskustan laidalle, Porlan vanhojen kalanviljelyaltaiden reunalle. Lehtipuuvaltainen ja rehevä alue on luontoharrastajalle lähiseudun parhaita.

Sieltä on löytynyt 20 Suomen noin 60 sudenkorentolajista, muun muassa kaksi EU-direktiivillä suojeltua lajia, täplälampi- ja idänkirsikorennot.

– Sudenkorentotulokkaita on niin vähän ja harvassa ja että niiden löytäminen on onnenkauppaa. Muissa hyönteisryhmissä toki löytäminen on mahdollista ja hauskaa, Luonto-Liiton alueen toiminnanjohtajana toimiva Pynnönen kertoo haavin heiluttamisen lomassa.

Rantaheinikössä ja kasvillisuuden seasta löytyy aurinkoisena päivänä lukuisia korentoja, niiden joukossa nopeasti yleistynyt verikorento.

Sudenkorennot ja luteet ovat yksi hyönteismaailman alaryhmistä, jotka ovat runsastuneet samalla, kun Suomen keskilämpötila on lämmennyt yli kaksi astetta ja talvet ovat leudontuneet.

Suomessa ja Lohjalla ollaan vielä kaukana eteläisen Euroopan ludelajitiheydestä. Sieltä löytyy moninkertainen määrä luteita ja päiväperhosia. Tulomuuttoaalto on kuitenkin iso ja näyttää jatkuvan ja jopa voimistuvan.

Luonnontieteellisen keskusmuseon entinen museomestari, rakennusalan suunnittelu- ja konsultointitoimisto Sitowisen vanhempi asiantuntija Jaakko Kullberg kertoo virne suupielessä tarinaa hullujenhuoneesta ja muista perhoskonkareista.

– Jos yhdestä pyydyksestä leikillisesti ottaisi 80-luvulla harvinaisina pidetyt lajit, ne eivät mahtuisi A4-kokoiseen laatikkoon. Jos pyydyssaaliin olisi vienyt sen ajan perhosseuran kokoukseen, olisi varmasti pistetty hullujenhuoneelle.

Nyt näkyvillä olevaa muutosta Kullberg pitää radikaalina. Valtava määrä lajeja on muuttunut tavallisiksi tai niitä on tullut Suomeen vaellukselle tai pysyvämmin uusina. Kuvaava esimerkki on pikkuhäiveperhonen, joka löytyy jo keskistä Suomea myöden.

Intohimoisten perhosharrastajien parissa epäiltiin aikanaan, että yhden ihmisen ikä ei riitä 900 perhoslajin havaitsemiseen. Kullberg naurahtaa, että kollegoilla henki vielä pihisee ja koossa on vielä joitakin vuosikymmeniä sitten maagisena pidetty 900 lajia.

– Keskieurooppalaisissa kirjoissa oli kuvia eksoottisia perhosista. Ne kaikki on löydetty Suomesta.

Kullbergilta itseltä puuttuu parisen sataa Suomen tunnetuista perhoislajeista, joita on kaikkiaan 2 600.

Muutos on ollut vielä melko näkymätön

Petoeläin sakaali on herättänyt uusista lajeista paljon huomiota. Tulijoista suurin osa on kuitenkin ollut melko näkymättömiä yöperhosia, kuten täplämorsiusyökkönen.

Luteita ja korentoja muuttajissa on ollut joitakin kymmeniä. Arviot uusista lajeista perustuvat pitkälti päivä- ja yöperhosten harrastajien havaintoihin. Lisäksi lajitietoa keräävät asiantuntijat, jotka ovat mukana arvioimassa myös Suomen lajien kehitystä, kuten uhanalaisuutta.

Yksi heistä on luonnontieteellisen keskusmuseon yksikön johtaja Aino Juslén.

– On pysäyttävää, miten nopeasti muutos on tapahtunut.

Suomen ympäristökeskuksen alaisen Biodiversiteettikeskuksen johtaja Petri Ahlroth on samaa mieltä.

– Minun silmissäni muutos on ihan hurjaa ja näen, että se kertoo suurista muutoksista ekosysteemeissä. Tavallaan se, että liikkuvat lajit vaihtavat nopeasti paikkaa, tarkoittaa, että nekin, jotka reagoivat muutoksiin hitaammin, tekevät sen myös ajan myötä.

Suomessa on asiantuntijoiden arvioiden mukaan todennettu lähes 28 000 eläinlajia, joten tuhat uutta lajia on siitä joitakin prosentteja.

Ahlrothin mukaan olemme kuitenkin nähneet vasta eräänlaisen ensinäytöksen, jonka luonto tarjoaa ilmaston muuttuessa. Näytös on ollut paljon dramaattisempi, kuin 1990-luvulla ennakoitiin, kun ilmastonmuutoksen vaikutuksia mietittiin Suomessa.

– Ennemminkin nopeus on yllättänyt, eikä niitä ole paljon tarvinnut vartoilla täällä. Tulijoita riittää jatkossakin, Ahlroth arvioi varovasti.

Muutos ei ole maallikolla vielä edes varovaisen sakaalin osalta kovin näkyvää. Näkyvä muutos tulee Ahlrothin mainitsemien hitaasti leviävien ja uusille alueille muuttavien puiden ja pensaiden myötä. Havupuiden vähentyessä eteläisessä Suomessa lehtipuut tuovat mukanaan myös muita uusia lajeja.

– Puiden luontainen levinneisyys tulee aivan väkisin muuttumaan ilmaston lämmetessä. Puut vaikuttavat niin paljon koko ekosysteemiin, siitä syntyy iso muutos.

Ahlroth ei lähde ennakoimaan, milloin iso muutos on käsillä. Ylipäätänsä muutoksen ennakoiminen on vaikeaa. Ahlrothin mukaan moni laji jatkaa esimerkiksi Kaakkois-Euroopasta meille. Tulijoiden kirjo on niin suuri, että niiden vaikutuksia Suomen luontoon on vaikea ennustaa.

Euroopanbiisoni voisi menestyä myös Suomessa

Tulijoiden joukossa sakaalin rinnalla voivat olla nisäkkäistä siiseli, pesukarhu ja mahdollisesti myös euroopanbiisoni. Näistä pesukarhu olisi niin sanottu vieraslaji. Nämä ovat levinneet luontoon ihmisen toiminnan takia ja niitä pidetään epätoivottuina.

Suurin osa Suomeen tulleista uusista lajeista kuuluu tulokaslajien joukkoon. Esimerkiksi kaikki hyönteiset, kuten korennot ovat tulokaslajeja.

Suomesta voisi löytyä euroopanbiisonille eli visentille elintilaa. Visentin tuloon myönteisesti suhtautuvan luonnonsuojeluyhdistys Suomen luonnon villiinnytyksen puheenjohtaja Aino Tuomisen mukaan visentti voisi saapua ja menestyä eteläisessä Suomessa. Tuloon menee aikaa, koska sukupuuton partaalle metsästetyn lajin kanta on heikko ja eläintä salametsästetään.

Visentti voisi vaeltaa Suomeen Venäjältä, jossa visenttejä on kasvatettu ja vapautettu luontoon. Niitä elää luonnossa myösi muun muassa Puolassa, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Tuomisen mukaan visenttejä on vapautettu luontoon myös Saksassa ja Espanjassa.

– Jos määrä Venäjällä pääsee kasvamaan, se melko varmasti leviää myös Suomeen.

Biodiversiteettikeskuksen johtaja Ahlroth suhtautuu visentin tuloon varauksella. Kyse ei hänen mukaansa ole aina yhdestä lajista, vaan siitä, mikä on luonnon kannalta järkevää.

Villieläinpopulaation luomiseen liittyy myös lieveilmiöitä, sanoo Ahlroth ja viittaa metsästykseen.

– En yllyttäisi kokeilemaan visenttien siirtämistä Suomeen.

Muutostahtia on vaikea arvioida

Visentti tuo esille sen, kuinka vaikeaa on arvioida muuttuvaa luontoa. Luomuksen johtaja Aino Juslén menee hetkeksi sanattomaksi, kun häneltä kysyy, onko muutos hyvä vai huono.

Hän ei lopulta halua lähteä arvottamaan käynnissä olevaa muutosta.

– Tämä on todiste siitä, että luonto on muuttumassa, Juslén sanoo luonnontieteilijänä.

Hän ei myöskään halua museoida luontoa. Lopulta kyse on luonnon monimuotoisuudesta ja geeniperimästä, jolla Suomen luonto vastaa muutokseen.

Ahlroth on samoilla linjoilla. Muuttoaallon etenemiseen vaikuttavat myös samanaikainen sukupuuttokehitys ja luontoon päätyvät kemikaalit.

Tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, löytävätkö Petro Pynnösen tarkkailemat sudenkorennot tai luteet ravintoa muista hyönteisistä ja kasveista.

Kala-altaiden vieressä kasvaa jo tiheänä karhunköynnös, joka vieraslajina syrjäyttää alkuperäiskasveja. Pynnösen tarkka silmä näkee myös, että köynnösten lehdistöissä ja ympärillä lajisto on köyhempää kuin viereisen lammikon reunassa.

– Jostain Etelä-Euroopasta löytyy helposti 1 000–2 000 ludelajia Suomen kokoiselta pläntiltä. Sieltähän ne pikkuhiljaa ryömivät tänne, mutta se ei ole kaikin puolin hyvä juttu, Pynnönen summaa.

Havu- ja lehtinunnat uhkaavat puustoa

Uusien lajien joukossa on jo tullut yksittäisiä lajeja, jotka ovat tehneet muualla isoja tuhoja. Samalla kun lämpö on lisännyt lehtipuiden taimien kasvua, tuholaiset voivat nopeasti tuhota havupuita ja heikentää niiden luontaista lisääntymistä.

Havununnan toukat ovat Keski-Euroopassa tappaneet kokonaisia metsiä, ja laji on vähitellen runsastunut Suomen eteläosissa. Seuraavaksi pelätään lehtipuiden vastaavan perhostuholaisen, lehtinunnan, saavan kunnon jalansijan eteläisestä Suomesta.

Suomeen tulleilla lajeilla on ollut mahdollisuus ja kyky levitä uusille alueille. Ilmastonmuutos voi olla joillekin lajeille myös kohtalokasta, kun uudet alueet eivät tarjoa sopivia elinympäristöjä kotiutumista yrittäville lajeille.

Etelä- ja Keski-Suomeen on odotettavissa lisää lajeja. Pohjoisilla lajeilla ei sen sijaan ole tilaa levitä pohjoisemmaksi.

Lue myös:

Uusi arviointi: Joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen – varsinkin monille lintulajeille voidaan sanoa pian heippa

Jättiampiaisen kotirauhan rikkojan kannattaa olla varuillaan

Monet eläinlajit ovat levittäytyneet uusille alueille, mutta onko Suomen luonto aiempaa villimpi? Biologi, tutkija ja suojelujohtaja vastaavat

Ilmastonmuutoksen hyöty Suomen talousmetsille katoaa pieniin suihin – tuholaiset pitävät helteistä ja myrskyistä