Posti on ilmoittanut siirtävänsä pakettilajittelunsa halvemman työehtosopimuksen piiriin marraskuusta alkaen. Samalla, kun työntekijöiden palkat alenevat, Postin toimitusjohtajan Heikki Malisen palkka ja palkitseminen ovat nousseet huimasti, vuosien 2016-2018 aikana yhteensä 48 prosenttia.

Malisen kuukausipalkka ilman palkkioita on 46 000 euroa. Viime vuonna hän sai palkkaa ja palkkioita yhteensä 987 764 euroa eli hänen kuukausiansionsa nousi noin 82 000 euroon.

Kohun jälkeen Malinen kertoi luopuvansa kahden kuukauden peruspalkastaan loppuvuoden aikana.

Postin hallituksen puheenjohtajan Markku Pohjolan mukaan "Tämä on hänen henkilökohtainen päätöksensä tässä hyvin vaikeassa muutostilanteessa ja yhtiön hallitus arvostaa tätä päätöstä".

Pohjola perustelee seuraavassa Ylen haastattelussa palkkojen epäsuhtaa.

Viikonloppuna on kohistu siitä, että Postissa leikataan palkkoja ja samalla toimitusjohtajan palkka nousee. Miten kommentoitte tilannetta?

– Tietysti ulkopuolisesta se saattaa näyttää tältä. Ja olemme tietoisia siitä, että tämä on henkilöstölle – jotka joutuvat tämän toimenpiteen kohteeksi – hankala tilanne. Nyt puhutaan siis 700 henkilöstä, jotka toimivat pakettiliiketoiminnassa.

Toimitusjohtaja Heikki Malisella palkka on noussut kymmeniä prosentteja muutamassa vuodessa. Miten perustelette hänen palkkaansa ja palkkioiden nousua?

– Postin tilanne on ollut erittäin vaikea. Posti on pystynyt selviytymään näistä voimakkaista peruspalvelutoiminnan laskuista, pystynyt suuntaamaan toimintaansa uusille toimialoille. Näin ollen tässä on tehty hyvää työtä omistajan näkökulmasta ja myös yhtiön kehityksen näkökulmast. Se on antanut perustan sille, että tavoitteet on saavutettu, ja näin ollen palkitseminen on ollut sen mukaista.

Tuntuuko tämä millään tavalla epäoikeudenmukaiselta, että johdossa palkka nousee ja työntekijöillä laskee?

– Ymmärrän hyvin, että tähän tulee tämän näköisiä kommentteja, jotka on tietysti hyvin perusteltuja tuntemusten puolesta. Mutta täytyy muistaa se, että tämä on ollut muutos, joka on ollut välttämätön, jotta pystymme säillyttämään työpaikat tällä toiminta-alueella.

Näettekä tässä oikeudenmukaisuusongelmaa?

– Ymmärrän, että joidenkin silmissä se on oikeudenmukaisuusongelma, mutta on myös tärkeää, että Posti on kilpailukykyinen ja pystyy tarjoamaan työtä tällä alueella myös jatkossa.

Eli miksi pakettijakelijoiden palkan täytyy laskea?

– Kysymys ei ole ensisijaisesti missään tapauksessa palkan laskusta, vaan tämän työehtosopimuksen joustavuudesta. Olemme sitten samalla viivalla kuin meidän kilpailijamme ja pystymme tarjoamaan samanlaista kilpailukykyistä palvelua.

Mikä on kaiken kaikkiaan Postin kilpailutilanne tällä hetkellä?

– Postin kilpailutilanne on hyvin kansainvälinen. Meillä on niin pakettiliiketoiminnassa kuin muissakin toiminnoissa kansainvälisiä kilpailijoita. Meillä on kaikilla alueilla runsaasti kotimaisia kilpailijoita ja vain hyvin pieni osa Postin toiminnasta on säädeltyä toimintaa. Kaikki muu on nykyisin voimakkaasti kilpailtua.

Miltä näyttää suunta? Onko Posti joutumassa entistä ahtaampaan nurkkaan?

– Posti ei ole tietysti helpossa tilanteessa, mutta meillä on kuitenkin kehitysnäkymiä, jotka antavat mahdollisuuden kehittää pakettiliiketoimintaa, logistiikkaa yleisesti ja logistiikkaan liittyviä erityisiä palveluita. Siellä on Postin tulevaisuuden pääasiallinen kasvu-ura.

Edellyttääkö pärjääminen sitä, että palkkakustannuksia lasketaan?

– Se edellyttää sitä, että meillä on saman tyyppiset ehdot kuin kilpailijoilla työehtosopimuksissa.

Posti maksaa nyt noin 30 miljoonaa euroa osinkoa valtiolle. Olisiko omistajan näissä oloissa hyvä syy tyytyä hieman pienempään osinkoon?

– Tämä kysymys kuuluu omistajalle itselleen eikä ole hallituksen tehtävä sitä arvioida.

Viime aikoina osinko on ollut jopa nousussa. Onko Postilla maksukykyä kasvattaa sitä edelleen?

– Meidän tehtävämme on toimia omistajan odotusten mukaisesti.

Puhuitte toimistusjohtaja Malisen kanssa jo viime viikolla tästä kuukausipalkan väliin jättämisestä tai muusta alentamistavasta. Miksi tätä ei tuotu aikaisemmin julkisuuteen, kun sen ympärille on kuitenkin noussut aikamoinen kohu?

– Olimme suunnitelleet tätä tuovamme esille (Maaseudun Tulevaisuuden) haastattelun yhteydessä, joka tapahtui nyt hieman jälkijättöisesti. Totesimme, että on parempi tehdä se huolellisesti, parempi panna tämä kokonaisuus siihen perspektiiviin, johon tämä kuuluu. Tätä kautta tulimme tänään ulos.

Tuntuuko, että tilanne on nyt ikään kuin kunnossa ja hoidettu vai miten tästä eteenpäin?

– Tilanne tuntuu sillä tavalla olevan kunnossa, että menemme näiden askelien mukaan eteenpäin. Tietysti meidän sympatiamme ovat sen puolella, että ymmärrämme, että henkilöstölle tämä on ollut hankala ratkaisu. Toivomme, että tältä osin löydetään oikea sävel tulevaisuuteen myös pakettiliiketoiminnan kehittämisessä.

Voivatko työntekijät odottaa, että palkan kilpailukykyä suhteessa muihin edelleen parannetaan tällä tavoin? Onko tämä nyt nähty vai vieläkö jatkoa seuraa?

– Tämä on ollut yksi selkeä ratkaisu.

Ja ei välttämättä jatku pidempään?

– En pysty kommentoimaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä ratkaisu on se, minkä olemme nyt tuoneet esille ja siihen tarttuneet.

Lue myös:

Postin toimitusjohtaja luopuu kahden kuukauden palkastaan

Pääluottamusmies tyrmistyi: Posti maksaa lakon aikana bonuksia esimiehille – Posti: "Postilla on käytössään Kiitos-palkkiot" Kriisiviestinnän asiantuntijoilta Postin tiedottamiselle risuja ja ruusuja: "Laastari, ei tätä päivää", "Ei kivaa tapaa kertoa avioerosta"

Voisiko sinunkin työnantajasi vaihtaa työehtosopimusta ja laskea palkkoja Postin tapaan? 8 kysymystä ja vastausta

Posti kertoi viime viikolla muuttavansa noin 700 paketti- ja verkkokauppatyöntekijän työehtoja. Posti perusteli muutosta muun muassa kilpailukyvyn parantamisella.

Posti ja logistiikka-alan unioni PAU julkaisi sivullaan lähes oitis laskelmat siitä, miten PAU:n viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen vaihtaminen Teollisuusliiton ja Medialiiton jakajia koskevaan työehtosopimukseen tulee palkkoihin vaikuttamaan.

PAU:n laskelmien mukaan palkat laskevat kymmeniä prosentteja ja muutkin työehdot heikkenevät merkittävästi.

PAU vastustaa Postin aikeita ja on käynnistänyt niitä vastaan lakkoja. Samalla Suomessa on vellonut suuri kohu Postin toimitusjohtajan suuresta palkasta.

Mutta olisiko sama mahdollista myös muissa yrityksissä? Kysyimme tätä SAK:n työehtoasiantuntijalta Ismo Kokolta ja EK:n lakiasiainjohtajalta Markus Äimälältä.

SAK edustaa työmarkkinoilla työntekijäpuolta ja EK puolestaan työnantajia.

Lue lisää: Postilakko alkoi ja laajeni, trukinkuljettajat mukaan

Lue lisää: Postin toimitusjohtaja luopuu kahden kuukauden palkastaan

1. Miten yleistä Postin kaltainen toiminta eli työehtojen heikentäminen eri alojen yrityksissä on?

– Se on entistä yleisempää. Tuntuu, että yritystasolla tällaisia mietintöjä on jopa kuukausittain. Yrityksissä siis pohditaan voimmeko vaihtaa työnantajaliiton jäsenyyden liitosta A liittoon B ja selvitä siten pienemmillä palkoilla ja halvemmilla työehdoilla, sanoo SAK:n työehtoasiantuntija Ismo Kokko.

Kokon mukaan Posti kuitenkin poikkeaa muista yrityksistä siinä, että se on valtionyhtiö. Myös kohteena oleva työntekijämäärä sekä palkkaleikkausten koko ovat harvinaisen suuria.

– Työehtosopimuksen vaihtaminen ei ole yleistä, mutta se ei toisaalta ole myöskään erityisen poikkeuksellista, kirjoittaa lakiasiainjohtaja Markus Äimälä sähköpostivastauksessaan.

2. Miksi työehtosopimusta voi olla syytä vaihtaa?

– Toimialojen muuttuminen ja meneminen yhä enemmän päällekkäin ovat avanneet tähän mahdollisuuksia, Kokko sanoo.

– Sitä tapahtuu ennen kaikkea aloilla, joiden toimintaympäristö on muuttunut tai muuttumassa nopeaan tahtiin, Äimälä kirjoittaa.

3. Miksi juuri nyt?

– Jos yritys vaihtaa työnantajaliittoa, niin se on silti sidoksissa vanhaan sopimukseen sopimuskauden loppuun asti. Ajatus työnantajaliiton ja sitä myöten myös työehtosopimuksen vaihtamisesta syntyy yrityksessä yleensä noin vuosi tai puoli vuotta ennen kuin vanhat sopimukset päättyvät, Kokko sanoo.

Samalla hän muistuttaa, että esimerkiksi Postin sopimus päättyy lokakuun lopussa.

4. Onko laillista toimia niin, että palkkani laskee jopa kolmanneksella?

– Ei työnantajaliiton vaihtaminen ole laitonta. Yrityksen toiminnan pitää vastata kyseisen liiton toimenkuvaa ja työtehtävien työehtosopimusta. Jos on epäselvyyksiä, niin ratkaisua kannattaa hakea työtuomioistuimesta, SAK:n Kokko sanoo.

– Työehtosopimus määräytyy sen mukaan, mihin työnantajaliittoon työnantaja kuuluu ja millaista toimintaa yritys harjoittaa. Jos nämä seikat muuttuvat eli esimerkiksi työnantajaliitto vaihtuu, myös työntekijöihin sovellettava työehtosopimus muuttuu ja palkka määräytyy uuden työehtosopimuksen mukaan. Työnantajaliitot ottavat kuitenkin jäsenikseen vain sellaisia yrityksiä, jotka harjoittavat kyseisen työnantajaliiton toimintapiiriin kuuluva toimintaa, EK:n Äimälä täsmentää.

5. Onko sopimusvaihdos siis mahdollista kaikilla aloilla ja kaikissa yrityksissä?

– Periaatteessa se on mahdollista ihan kaikilla aloilla. Aloilla, joissa työehtojen soveltamisalakirjaus on hyvin tarkka, se on tietenkin vaikeampaa, Kokko sanoo.

– Jotta työehtosopimuksen voisi vaihtaa, yrityksen työntekijöiden tekemän työn pitää sopia myös uuden työehtosopimuksen soveltamisalaan, kirjoittaa Äimälä.

6. Mitä keinoja työntekijöillä on, jos johdon suunnitelmat kavahduttavat?

– Ylipäätään kannattaa olla kiinnostunut siitä mitä yritysjohto puhuu ja lukea yrityksen tiedotteita. Aina kun yritysjohto alkaa puhua henkilöstökuluista tai ryhtyy hakemaan kustannusäästöjä niin silloin pitää kellojen soida, että kaikki on mahdollista, Kokko sanoo.

Kokko myös muistuttaa järjestäytymisen tärkeydestä ja siitä, että vaikuttaakseen työnantajaan työntekijöiden pitäisi muodostaa yhteinen näkemys siitä, mitä he haluavat tai vastustavat.

7. Mitä Postin tapaus opettaa?

– Digitaalinen maailma muuttaa työtä kuin työtä. Sitä on vaikea ennakoida, mutta siihen pitäisi pystyä. Meidän pitää SAK:ssa kiinnittää soveltamisalakirjauksiin enemmän huomiota ja pystyä ennakoimaan enemmän toimialamuutoksia, SAK:n Kokko sanoo.

8. Mitä työnantajan tulee ottaa huomiooon, jos aikoo vaihtaa työehtosopimusta toiseen liittoon tai muutoin muuttaa olemassaolevia sopimuksia toisenlaisiksi?

– Keskeistä on tietenkin selvittää, onko vaihtaminen ylipäänsä mahdollista eli soveltuuko mahdollinen toinen työnantajaliitto ja toinen työehtosopimus siihen työhön, jota yrityksessä tehdään. Lisäksi on syytä käydä läpi kaikki vanhan ja uuden työehtosopimuksen määräykset, jotta työnantaja saa tarkan kuvan työehtosopimusten välisistä eroista. Tulee myös miettiä, miten vaihdos käytännössä toteutetaan ja miten asia käsitellään henkilöstön kanssa, EK:n Äimälä kirjoittaa.

Helluntaiaamuna vuonna 1960 espoolainen kirvesmies on menossa Bodominjärven rantaan. Tarkoituksena on käydä uimassa omien ja naapurin lasten kanssa. Reissu keskeytyy syystä, joka jää osaksi suomalaista rikoshistoriaa.

Kirvesmies huomaa reitin varrella lyyhistyneen teltan ja sen yhteydessä kasan ruumiita. Kolme nuorta on murhattu raa´asti. Yksi uhreista jää henkiin, mutta on loukkaantunut. Tapaus jää kansakunnan muistiin Bodominjärven kolmoismurhana, ikuisena mysteerinä pysyvänä veritekona.

Rikospaikkatutkinnan yhteydessä teltan viereltä löydetään tyynyliina, jossa on jälkiä telttaseurueen ulkopuolisesta henkilöstä. Tyynyliinassa on veritahroja, jotka eivät veriryhmätutkimusten mukaan ole peräisin kenestäkään neljästä telttailijasta. Todistuskappale jää vaille selitystä, sillä 1960-luvun rikostutkimus ei vielä tunne käsitettä dna.

Tyynyliina nousee tutkijoiden mielenkiinnon kohteeksi jälleen 2000-luvulla – vuosikymmenenä, jolloin dna-tutkimus ottaa ennennäkemättömän harppauksen eteenpäin. Selviää, että tyynyliinassa on siemennestetahroja. Niistä eristetään dna:ta, joka ei ole kummankaan telttaseurueeseen kuuluneen miehen. Dna:lle ei kuitenkaan löydy vastaavuutta poliisin omista rekistereistä.

Vuonna 2019, lähes 60 vuotta Bodominjärven veritöiden jälkeen, maailmankuulu dna-tutkija Jari Louhelainen haluaa löytää vastauksen.

Kansainvälinen sensaatio

Viisi vuotta sitten Louhelainen, Liverpoolissa John Mooresin yliopistossa molekyylibiologina työskentelevä tutkija kohautti tiedemaailmaa uskomattomalla läpimurrolla. Suomalainen ilmoitti selvittäneensä pahamaineisen sarjamurhaajan, 1800-luvun lopun Itä-Lontoossa ainakin viisi naista silponeen Viiltäjä-Jackin todennäköisen henkilöllisyyden.

Brittiläinen liikemies Russell Edwards oli toimittanut Louhelaisen tutkittavaksi shaalin, jonka kerrotaan löytyneen murhaajan neljännen uhrin vierestä. Louhelainen löysi pitkien tutkimusten jälkeen shaalista sekä uhrin että aikanaan pääepäiltyihin kuuluneen puolalaissyntyisen Aaron Kosminskin dna:ta ja onnistui näin ollen yhdistämään molemmat samaan todistuskappaleeseen.

Viiltäjä-Jack-tutkimus herätti myös toivon monien muiden kuuluisien murhamysteerien selvittämiseen.

– Olen saanut yksityishenkilöiltä toiveita esimerkiksi Isojoella vuonna 1953 surmatun Kyllikki Saaren ja 60 vuoden takaisten Tulilahden henkirikosten tutkimisesta, kertoo Louhelainen.

Yhteen Suomessa selvittämättömään henkirikokseen hän päätti tarttua. Se on juuri Bodomin kolmoismurha, johon Louhelainen sai aineistoa nimenomaan yksityishenkilöltä.

Bodom erottuu monista muista, koska kaikista uhreista on olemassa dna-profiilit. Ne saatiin selville 2000-luvun alussa, kun kolmoismurha nousi uudelleen keskusrikospoliisin aktiiviseen tutkintaan.

Uhrit jopa kaivettiin ylös haudoistaan tarkempia tutkimuksia varten. Ja toisin kuin Kyllikki Saaren ja Tulilahden tapauksissa, Bodomista on olemassa muitakin näytteitä – kuten mahdollisen murhaajan dna:ta jo aiemmin mainitussa tyynyliinassa.

Louhelaisella on käytössään KRP:n rikoslaboratorion tulokset, joista selviää tuntemattoman henkilön dna-profiili. Hänellä ei kuitenkaan ole hallussaan varsinaista todistuskappaletta eli tyynyliinaa.

– En voi puhua enempää aineiston sisällöstä, Louhelainen sanoo.

Jos epäillyn tekijän dna:ta ei löydy poliisin omasta tietokannasta, onko vain odotettava, että tekijä joutuu joskus tekemisiin poliisin kanssa, jolloin hyvällä onnella hänen dna:nsa jää poliisille? Tähän saakka näin on ollut.

Yhdysvalloissa poliisi on kuitenkin ottanut uudet keinot käyttöönsä.

Murhaajia etsitään sukututkimuksen avulla

Geneettisen sukututkimuksen suosio on lisääntynyt vuosi vuodelta. Ihmiset haluavat saada selville, mistä päin maailmaa sukunsa on peräisin tai sitten etsitään esimerkiksi biologisia vanhempia.

Mitä enemmän ihmisiä saadaan tietokantoihin, sitä tarkemmaksi nämä tiedot tulevat.

– Julkisessa levityksessä olevissa tietokannoissa on maailmanlaajuisesti arviolta 20-30 miljoonaa dna-näytettä. Suomesta lähetettyjen näytteiden määrä on ehkä joitain kymmeniä tuhansia, molekyylibiologi Jari Louhelainen arvioi.

Ei siis mikään ihme, että rikostutkijat ovat hieroneet käsiään yhteen siinä toivossa, että moinen dna-kirjasto avautuisi heidänkin käyttöönsä. Yhdysvalloissa näin on tapahtunutkin.

– Siellä tämä näyttää olevan nousussa. Olen ollut siitä hieman yllättynyt. Ajattelin, että tässä olisi ollut enemmän eettisiä ja lainsäädännöllisiä esteitä.

Golden State -tappajan tutkimus on tapauksena tunnetuin.

Tunnistamattomana pysynyt sarjamurhaaja teki ainakin 12 henkirikosta, yli 45 raiskausta ja satoja asuntomurtoja ympäri Kaliforniaa. Syyllistä etsittiin yli 40 vuotta.

Huhtikuussa 2018 Kalifornian poliisi viimein pidätti miehen, jota se uskoo tappajaksi. Entinen poliisi, nyt 73-vuotias Joseph DeAngelo, narautettiin nimenomaan sukututkimussivustoa apuna käyttäen, kun tekijän näytettä verrattiin julkiselta sukututkimuksessa käytettävältä verkkosivustolta löytyneisiin dna-profiileihin. Sattumalta DeAngelon kaukainen sukulainen oli ladannut dna-tietojaan eräällä sivustolle ja sukulaisuussuhde Golden State -tappajaan paljastui.

Jari Louhelaisen mukaan samalla metodilla on yritetty selvittää Yhdysvalloissa yli 50 muuta ratkaisematonta rikosta. Pidätyksiä on hänen mukaansa tehty parikymmentä. Hänen mukaansa sama voitaisiin tehdä myös Suomessa.

– Teknisesti siihen ei ole mitään estettä. Minulla ei tosin ole tiedossa yhtään tapausta, jossa tällaista keinoa olisi Suomessa käytetty, Louhelainen toteaa.

Suomessa esteeksi nouseekin lainsäädäntö.

"Olisi hyvä ottaa kantaa"

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ei usko, että Suomen laki sallii sukututkimusta varten annettujen dna-tietojen käyttämistä rikostutkinnassa. Sylkinäytteiden ottamista, säilyttämistä ja tuhoamista säädellään tarkasti lailla.

– Ei voida ajatella, että ihmisten dna-tietoja käytettäisiin heidän tietämättään. Toisaalta olisi aika pulmallista ja hankalaa ilmoittaa kaikille tietokannoissa oleville, että heidän dna:taan halutaan käyttää rikostutkinnassa, pohtii Tolvanen.

Vaikka asiaan liittyvää lainsäädäntöä haluttaisiin joskus muuttaa, ei dna-vertailua sukututkimustietokantoihin tultaisi todennäköisesti tekemään lievien rikosten tutkinnassa.

– Se pitäisi rajata koskemaan nimenomaan hyvin vakavien rikosten, kuten henkirikosten tutkintaa, Tolvanen näkee.

Hän on jopa hieman ihmeissään, miksi aiheesta ei ole noussut enempää keskustelua, vaikka geneettisen sukututkimuksen suosio ei ole ainakaan vähenemään päin ja tietokannat kasvavat.

– Mielestäni oikeus- sekä sisäministeriön olisi hyvä ottaa asiaan kantaa. Suomessa tämä tuntuu olevan vielä aika avaamatonta aluetta.

Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva myöntää, ettei ole toistaiseksi kuullut asiasta käytävän keskustelua ministeriössä.

– Tämä on niin uusi asia, että sitä ei ole vielä ollut juuri puhetta. Pakkokeinolaissa tästä ei toistaiseksi ole säädetty, enkä ole asiaan törmännyt kuin julkisuudessa, Kanerva toteaa.

Lainsäädäntöneuvoksen mukaan geneettisten sukututkimustietojen käytön salliminen rikostutkinnassa olisi pitkällistä pohdintaa vaativa kokonaisuus.

– Se on aika moniulotteinen asia, johon liittyy myös tietosuojakysymyksiä. Laissa on määritelty tarkkaan, mitä tietoja saa käyttää mihinkin tarkoitukseen. Tällaiset asiat pitäisi pohtia uudelleen, Kanerva muotoilee.

Paljastuvatko Bodomin murhaajan kasvot?

Toistaiseksi Suomen poliisi ei siis saa hakea apua geneettisistä sukututkimustiedoista, ellei poliisin taltioimista dna-näytteistä löydy osumaa tuntemattomalle jäljelle. Louhelainen ei kuitenkaan ole poliisi vaan Iso-Britanniassa työskentelevä tutkija.

Aikooko hän verrata "Bodomin miehen" dna-profiilia geneettisiin sukututkimustietokantoihin?

– Sitä en voi vielä kommentoida, Louhelainen tyytyy toteamaan.

Tällä hetkellä Bodom-tutkimukset ovat odottavassa tilassa, sillä eteen on tullut hankaluuksia. Tyynyliina on keskusrikospoliisin hallussa, koska kyseessä on edelleen avoin murhatutkinta.

– En ole päässyt fyysiseen todistusaineistoon käsiksi. Tässä on olemassa toinenkin tie edetä, mutta sekin on vielä pahasti kesken.

Vuonna 2005, kun kolmoismurhasta käytiin oikeutta Espoon käräjäoikeudessa, syytetyn penkillä istui telttaseurueesta ainoana eloonjäänyt mies. Syyttäjät eivät pitäneet tyynyliinaa näyttönä ulkopuolisesta tekijästä, puolustuksen mukaan se nimenomaan oli todiste, joka osoittaa murhaajan olleen joku muu kuin syytetty.

Lopulta käräjäoikeus hylkäsi murhasyytteet ja katsoi seurueen neljännen jäsenen olleen todennäköisemmin yksi uhreista.

Jos Louhelainen pääsisi tutkimaan tyynyliinassa olevaa dna-jälkeä, hän voisi yrittää sen avulla mallintaa jopa jäljen jättäneen henkilön kasvot. Jos jälki kuuluisi syylliselle, voisimme siis jonain päivänä kenties nähdä, miltä Bodominjärven murhaaja näytti.

– Myös silmien ja hiusten väri on mahdollista saada selville dna-näytteestä. Kasvojen mallintamista dna:n avulla on tähän mennessä tehty ainakin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Ruotsissa, Louhelainen sanoo.

Keskusrikospoliisi on viime vuosina avannut esimerkiksi Kyllikki Saaren henkirikoksen esitutkinta-aineiston, mutta Bodom-tutkinnassa kannet ovat vielä pysyneet kiinni.

Viiltäjä-Jackin kansiot yhä auki

Viiltäjä-Jackiin liittyvä tutkimus on saanut osakseen myös kritiikkiä, eivätkä kaikki usko murhamysteerin ratkenneen vieläkään. Vaikka täydellistä näyttöä yli 130 vuotta vanhan rikoksen tekijästä on enää mahdotonta saada, Louhelaisen mukaan tekijästä ollaan nyt niin varmoja kuin voidaan olla. Eikä Louhelainen suinkaan ole sulkenut Viiltäjä-Jack-kansiota vieläkään.

Tutkimusta jatketaan niin pitkälle kuin nykymenetelmin on mahdollista.

– Meillä on käytössämme tiettävästi viimeinen fyysinen todiste tapauksesta, joten siitä pitää yrittää saada kaikki irti. Tutkimus alkaa mennä tieteen kannalta äärirajoille, mutta aiomme viedä sen loppuun. Voi olla, että viimeiset yrityksemme epäonnistuvat. Katsotaan, tapahtuuko tässä jotain ennen joulua.

Postin toimitusjohtaja Heikki Malinen on kertonut yhtiön hallitukselle luopuvansa kahden kuukauden rahapalkastaan loppuvuoden aikana.

Postin hallituksen puheenjohtajan Markku Pohjolan mukaan "Tämä on hänen henkilökohtainen päätöksensä tässä hyvin vaikeassa muutostilanteessa ja yhtiön hallitus arvostaa tätä päätöstä".

Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa Heikki Malinen kertoi päätöksestään näin:

– Olin pohtinut asiaa, ja kerroin hänelle [Pohjolalle] , että aion luopua kahden kuukauden kuukausipalkasta. Päätös on täysin henkilökohtainen. Kokonaistilanteen huomioiden näin tämän välttämättömäksi."

Rahallisesti kahden kuukauden palkasta luopuminen tarkoittaa noin 92 000 euron summaa ilman lomarahoja.

Malisen kuukausipalkka ilman palkkioita on 46 000 euroa. Viime vuonna hän sai palkkaa ja palkkioita yhteensä 987 764 euroa eli hänen kuukausiansionsa nousi noin 82 000 euroon. Mainittavaa on myös se, että palkka ja palkkiot ovat nousseet vuosien 2016-2018 aikana yhteensä 48 prosenttia.

Yhtiön hallitus päättää mahdollisista tulospalkkioista keväällä 2020 sen jälkeen, kun yhtiön tilinpäätös on vahvistettu.

Markku Pohjola muistuttaa Postin tiedotteessa myös, että maksettavien palkkioiden määrässä otetaan huomioon yhtiön toiminnan kansainvälisyys ja kilpailullisuus.

– Posti noudattaa valtio-omisteisten yhtiöiden johdon palkitsemisohjetta, jonka mukaan Posti rinnastetaan pörssiyhtiöihin, Pohjola sanoo.

Lue lisää:

Ministeri Paatero Demokraatille: Postin ylimmän johdon palkkiot ehkä tarkasteluun – PAU:n Nieminen: Johto ei ole halunnut leikata omasta pussistaan

PAU käynnistää lakot Postissa – syynä palkan alentaminen ja työehtojen muuttaminen

Pääluottamusmies tyrmistyi: Posti maksaa lakon aikana bonuksia esimiehille – Posti: "Postilla on käytössään Kiitos-palkkiot"

Saimaan rannalla Lappeenrannan keskustan tuntumassa lämpiää suosittu Myllysaaren sauna. Saunavuoroja on viisi kertaa viikossa, ja sauna lämpiää vuoropäivinä erikseen miehille ja naisille.

Tällä paikalla sauna on ollut jo vuosikymmeniä. Kaupunki on remontoinut omistamaansa saunaa aika ajoin, ja tänä vuonna vuorossa oli kauan odotettu laiturin uusiminen.

Kun uusi laituri pari viikkoa sitten ilmaantui, oli saunojilla edessään järkytys: laiturista oli tullut nakulaituri.

Alasti uimaan

Koska Myllysaaren saunassa on saunavuorot erikseen miehille ja naisille, ei saunoessa ja uidessa ei ole tarvinnut käyttää uima-asuja. Käytännössä kaikki ovatkin käyneet uimassa alasti.

Alasti uimiseen on houkutellut se, että edellisessä, noin kymmenen metriä pitkässä laiturissa oli reilun metrin korkuinen seinämä, joka esti uimareiden näkymisen sivullisille. Saunojat pystyivät ilman tirkistelyn pelkoa kävelemään ilkosillaan laiturilla ja hyppäämään nopsasti laiturin nokalta veteen.

Seinämä esti myös läheisellä hyppytornilla ja kalliokielekkeellä auringonottajien kiusalliset tilanteet, kun saunasta alkaakin äkkiä tulla ilkosillaan olevia miehiä tai naisia.

Nakulaituri

Uusi laituri valmistui pari viikkoa sitten. Siinä näkyvyyttä estävää seinämää ei enää ole, vaan tilalla on harva laudoitus.

Laiturista tuli saunojien suussa nakulaituri, kun uimarit eivät halua muuttaa vanhaa tapaansa käydä alasti uimassa.

Myllysaaren saunassa kerran viikossa käyvän Anne Rinteen mukaan seinämän puuttuminen on herättänyt kovaa keskustelua saunassa.

– Kesällä siellä saunan ympärillä on paljon ihmisiä, ja nyt siitä tuli aika suojaton, sanoo Rinne.

Samaa mieltä on myös pitkän linjan saunoja Pertti Laurema.

– On tämä vähän outoa. Siellä saunotaan ja uidaan alasti. Edellisessä laiturissa oli korkeat puitteet. Nyt siinä ei ole mitään näkymäestettä.

Aikuisten lisäksi saunassa käy myös nuoria ja lapsia vanhempiensa tai isovanhempiensa seurassa. Uimaan on päässyt nopeammin, kun uikkaria ei aina saunan jälkeen tarvitse pukea ylleen itselleen ja lapselle.

– Kyllä siinä seinämä olisi saanut olla. Ainakin naisten vuorolla käy paljon pikkulapsia, kertoo juuri saunan lämpöön menossa oleva Ritva Ahonen.

Alastomuus vuosien tapa

Myllysaaren sauna ei ole mikään nakuranta tai erityinen naku-uintipaikka. Alasti uimiseen on johtanut vuosien tapa.

Yksi ratkaisu olisi, että saunojat alkaisivat käyttää uima-asuja. Siihen ei kuitenkaan kovin innokkaasti suhtauduta, sillä vanhasta tavasta on hankala luopua.

– Sehän on ollut Myllysaaren saunan valtti, että siellä on voinut saunoa ja uida alasti, sanoo Pertti Laurema.

– Olen ihan samaa mieltä. Olisi vähän hassua ruveta käyttämään uima-asua, sanoo Anne Rinne.

Uima-asun käyttö on uidessa toki sallittua, mutta kukaan ei uima-asua lappeenrantalaisen Anne Rinteen mukaan käytä.

– Joskus jotkut ulkomaalaiset laittavat hämmennyksissään uimapuvun päälleen, mutta äkkiä hekin oppivat tavoille.

Tuulikin kiusaa

Toisia alasti uiminen vaivaa enemmän ja toisia vähemmän.

– Kai se on vähän omasta itsestä kiinni, vaivaako vai ei. Ei ainakaan itsellä tulisi mieleen, että laittaisin pyyhkeen ylleni. Aina olen tottunut ilman pyyhettä menemään, kertoo Rinne.

Juuri saunasta tullut Ulla kertoo, että seinämän puuttuminen on noussut jo nyt hyvin hankalaksi asiaksi useille saunojille.

– On esteettisesti merkityksellistä, että siinä se seinämä olisi. Pyyhkeen kanssa ei ole kiva mennä laiturille, sanoo Ulla.

Anne Rinne kertoo vielä, että laiturin päässä on ollut penkit, johon uimarit ovat jääneet vilvoittelemaan ja nauttimaan säästä. Nyt käytännöt voivat muuttua.

Vanhassa laiturissa seinämät olivat myös tuulen esteenä.

– Nyt jo on huomattu, että tuulisempaa on kuin ennen, kertoo myös Pertti Laurema.

Pyyhe ympärille

Myllysaaren saunan omistaa Lappeenrannan kaupungin omistama Lappeenrannan tilakeskus. Se myös asensi saunan uuden laiturin.

Tilakeskuksen kiinteistöpäällikkö Kimmo Valtonen ei halua ottaa vastuuta uudesta laiturista. Hänen mukaansa he rakensivat sellaisen laiturin, jonka kaupungin liikuntatoimi heiltä tilasi.

Liikuntatoimen kunnossapitotyönjohtaja Tommi Nakarin mielestä laituri on sellainen kuin pitääkin.

Hänen mielestään ongelmaa ei ole.

– Jos kietoo pyyhkeen ympärilleen, kävelee laiturin kärkeen ja hyppää sieltä alasti uimaan, niin minä en ymmärrä mikä vaikeus siinä on, sanoo Nakari.

Nakarin mielestä kyse on tottumuksesta. Kun ihmiset ovat aina tottuneet kävelemään alasti, ei vanhaa tapaa haluta muuttaa.

– En minä näe seinämiä tarpeellisina. Kun käyttäjiä on 300, niin siellä on 300 mielipidettä.

Nakarin mielestä laituri oli aika uusia, koska entinen alkoi olla jo huonossa kunnossa. Valmistajilla ei ollut tarjota laituria, jossa seinämät olisivat olleet valmiina.

– Minä ymmärrän sen, että muutosvastarintaa on. Mutta samanlainen keskustelu käytiin, kun saunan puukiuas muutettiin pari vuotta sitten sähkökiukaiksi. Ihmiset sanoivat, etteivät enää käy. Nyt on huomattu, että käyvät siitä huolimatta.

Hän itse tunnustaa käyttävänsä uimahousuja käydessään Myllysaaren saunassa.

Tommi Nakari myös pohtii, onko alasti uiminen edes ylipäätään sallittua.

Laki ei kiellä

Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen ei näe alasti uimisessa mitään lainvastaista.

Tolvasen mukaan laissa puhutaan sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta, eikä laki kiellä alasti uimista.

– Sen pitäisi olla jotenkin sukupuolittunutta. Jos joku rupeaa siinä laiturilla performanssia esittämään, heiluttelemaan vaikka muniaan, niin silloin se olisi varmastikin rikos. Mutta jos menee saunasta alasti uimaan, niin siinä ei syyllisty kyllä mihinkään rikokseen, kertoo Tolvanen.

Professori Matti Tolvanen muistuttaa, että Suomessa saunassa yleensä ollaan alasti ja saunasta luonnollisesti mennään uimaan.

– Jos mennään alasti uimaan, niin sitten mennään. Alastomuus ja alastomana esiintyminen eivät ole rangaistavia takoja. Jos se olisi rangaistava teko, niin siinä pitää loukata julkisesti sukupuolisiveellisyyttä. Saunasta alasti uimaan meneminen ei minun mielestäni sitä loukkaa.

Matti Tolvasen mukaan tilanne voi kuitenkin muuttua, jos tapaus sattuisi aivan kaupungin keskustassa, esimerkiksi torilla..

– Silloin sitä voidaan katsoa, että siinä on jotain seksuaalista, selventää Tolvanen.

Tämä on Yle uutisten jatkuva seuranta hurrikaani Dorianista. Tässä tiivistettynä pääkohdat siitä, mitä myrskystä tiedetään nyt:

• Hurrikaanin keskus saavutti maanantaina Grand Bahaman saaren.
• Kategoria 4:ään laantuneen myrskyn arvioidaan liikkuvan hitaasti Bahamalta kohti Floridaa.
• Hurrikaanin ennustetaan muuttavan reittiään niin, että mantereelle saapumisen sijaan se viistää Yhdysvaltain itärannikkoa.
• Puuskissa jopa 97 metriä sekunnissa puhaltaneet tuulet ovat tehneet valtaisaa tuhoa Bahamalla. Yhden ihmisen on vahvistettu kuolleen, mutta uhrimäärä saattaa edelleen nousta.

Dorian-hurrikaanin pahoin koettelemilla Bahaman Abacosaarilla aloitellaan pelastustöitä, Bahaman turismi- ja lentoliikenneministeriö ilmoittaa.

Viranomaiset vahvistivat ainakin yhden ihmisen kuolleen. Liikkeellä on ollut vahvistamattomia tietoja useammistakin uhreista. Dorian iski Abacosaarille täysin voimin, 5-kategorian hurrikaanina.

Erittäin hitaasti liikkuva myrsky riepottelee nyt Grand Bahama -saarta. Myrsky aiheuttaa saarilla valtavia tulvia.

Viranomaiset ovat kehottaneet ihmisiä varaamaan käsille kelluntavälineitä ja vasaran, jos heidän täytyy rikkoa ullakon katto paetakseen tulvimista.

Dorian on hieman menettänyt voimaansa, Yhdysvaltain kansallinen hurrikaanikeskus kertoi kello 18 Suomen aikaa.

Myrsky on heikentynyt viisiportaisella asteikolla 4-kategorian hurrikaaniksi. Sen tuulet puhaltavat 69 metriä sekunnissa.

Hirmumyrsky on silti yhä äärimmäisen vaarallinen ja sen odotetaan pysyvän voimakkaana hurrikaanina seuraavan parin päivän ajan.

Lentoja peruttu Floridassa

Lähes tuhat lentoa on peruttu Floridassa. Lentoseurantasivusto FlightAwaren mukaan Orlandon, Miamin, Fort Lauderdalen ja Palm Beachin lentokentillä on peruttu 990 lähtevää ja laskeutuvaa lentoa.

Hurrikaani Dorianin keskus on maanantaina kulkenut hitaasti Grand Bahaman saaren ylitse. Se sijaitsee noin 193 kilometriä Floridasta itään. Tämän jälkeen hirmumyrsky etenee kohti Floridan niemimaata.

Myrskyn reitin ennustetaan muuttuvan siten, että mantereelle saapumisen sijaan se alkaakin rannikon tuntumassa nousta kohti pohjoista. Tämä merkitsee, että Yhdysvaltain itärannikko saa kokea valtavan tuulen ja rankkasateen satojen kilometrien matkalla. Hurrikaani voi myös vielä muuttaa reittiään ja kulkea hyvin läheltä rannikkoa tai sen yli.

Dorian lähes jämähtänyt paikoilleen

Myrsky matelee eteenpäin hyvin hitaasti. Sen etenemisnopeus on vain noin kaksi kilometriä tunnissa.

Voimakkaimman viitoskategorian hurrikaanina Bahamalle rantautuneen Dorianin hidas eteneminen on tuhoisaa Bahamasaarille, joista Grand Bahaman saaren arvellaan olevan myrskyn silmässä 9 tunnin ajan, kertoo CNN.

Myrskyn etenemistä hidastaa CNN:n mukaan korkeapaineen alue, jonka odotetaan heikkenevän vuorokauden sisällä ja päästävän myrskyn etenemään luoteeseen.

Näin hurrikaanin ennustetaan etenevän alkuviikon aikana:

Hitaasti etenevä hirmumyrsky ehtii pudottaa saarille valtavan vesimäärän. Myrsky on myös nostanut merenpinnan 5,5 – 7 metriä tavanomaista korkeammalle, mikä merkitsee, että monet talot ovat jääneet veden alle.

Tuhansia asuntoja tuhoutunut

Jopa 13 000 asuntoa on vahingoittunut pahoin tai tuhoutunut kokonaan eri puolilla Bahamasaaria, kertoo Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto (IFRC).

– Tilanteen kokonaiskuva ei vielä ole tiedossa. On selvää, että hurrikaani Dorianin vaikutus on tuhoisa, sanoo IFRC:n hätäoperaatiokeskuksen johtaja Sune Bulow uutistoimisto AFP:n mukaan.

IFRC ilmoittaa varanneensa noin 230 000 euroa katastrofiapuun.

Myrsky ehkä voimakkain Bahamasaarille iskenyt

Ilmatieteen laitos kertoo Twitterissä, että Dorian on 2. voimakkain tiedossa oleva hurrikaani, joka on esiintynyt Atlantilla. Sen vaikutusalueella voi Ilmatieteen laitoksen arvion mukaan sataa vettä kolmessa vuorokaudessa yhtä paljon kuin Etelä-Suomessa sataa keskimäärin vuodessa.

Dorian on korkeimman, eli 5. luokan trooppinen hirmumyrsky ja se voi olla voimakkain Bahamasaarille iskenyt myrsky koko sinä aikana, kun tarkkoja mittauksia myrskyjen voimasta on tehty.

Puuskissa jopa 97 metriä sekunnissa puhaltava tuuli on tehnyt valtavaa tuhoa Great Abacon pohjoiskulmassa sijaitsevassa Marsh Harbourin kaupungissa.

Hurrikaanin aiheuttamista tuhoista on tällä hetkellä vähän varmistettua tietoa.

Bahaman valtiollinen TV-yhtiö ZNS kertoo saarella olevien työntekijöidensä nähneen ruumiiden kelluvan tulvavedessä. Pelkona on, ettei kukaan voi tietää kuolonuhrien määrää ja että ruumiit ajelehtivat avomerelle, kun vesi aikanaan laskee.

Virallisesti Bahamalla ei ole vielä ilmoitettu kuolonuhreista.

Abacon saarella tuho vaikuttaa olevan täydellistä. Tuuli on repinyt talojen kattoja ja heitellyt autoja ja veneitä kasoihin. Viranomaiset olivat kehottaneet ihmisiä hakeutumaan suojiin, mutta monellakaan ei ole muuta suojaa kuin talonsa.

Floridassa evakuointimääräys

Ihmisiä on kehotettu siirtymään turvaan Floridan pohjoisosassa. Georgiassa evakuointimääräys on annettu 540 000 ja Etelä-Carolinassa 830 000 rannikolla asuvalle ihmiselle.

Dorian-myrsky saapui Bahamasaarille Karibianmeren halki. Se voimistui hurrikaaniksi Puerto Ricon lähellä.

Trooppinen myrsky Dorian uhkaa Puerto Ricoa – Yhdysvalloissa kiistaa avustusrahoista

Voimakkaiden tuulten ja vaarallisten myrskytulvien todennäköisyys on kohonnut rannikolla Etelä- ja Pohjois-Carolinassa sekä Georgiassa myöhemmin tällä viikolla.

Yle seuraa Dorian-myrskyn etenemistä.

Lue lisää:

Hurrikaani Dorian testaa Floridan hoitolaitosten katastrofivalmiutta: Suomalais-amerikkalainen hoitokoti ei jää hurrikaanissakaan ilman sähköä – eikä pullaa

Hurrikaani Dorian rantautui Bahamalle – Myrsky on rajuimmassa hurrikaaniluokituksessa

Listasimme Amerikan 11+1 hurjinta hurrikaania – katso video vuoden 2005 tuhoista

Aggressiivisen energinen mäkäräisparvi piirittää määrätietoisessa puremistarkoituksessa toimitusjohtaja Thomas Hoyeria, mutta hän ei anna sen häiritä. Hoyer seisoo mustikanvarpujen keskellä kallioisessa sekametsässä, antaa mäkäräisten purra ja visioi tulevaa.

– Sähköautoista puhutaan paljon, mutta tässä on kyse vielä isommasta jutusta. Lähitulevaisuudessa energiaa tullaan varastoimaan akkuihin eikä öljyyn ja hiileen. Se on yhteiskunnallisesti iso muutos ja koboltti on siinä ratkaiseva raaka-aine.

Kobolttia on nykytiedon mukaan Suomen maaperässä enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Missä sitä tarkalleen on ja kuinka paljon, siitä kaivosala on nyt kiinnostuneempi kuin koskaan. Hoyer johtaa australialais-suomalaista Latitude 66 Cobalt -yhtiötä, joka teki elokuussa varausilmoituksen 2 000 neliökilometrin suuruisesta alueesta Lapissa. Valtavan varausalueen sisään mahtuu alueita Tervolasta, Rovaniemeltä, Ranualta ja Kemijärveltä.

– Syy miksi päädyimme tänne on, että teimme kallioperäanalyysin sekä geokemiallisen analyysin ja näimme, että tämän alueen ja Kuusamon liuskevyöhykkeen välillä on tosi iso korrelaatio, Hoyer kertoo.

Kuusamon seudulla yhtiö on jo löytänyt kairauksissa kobolttia. Nyt on toiveissa, että sitä löytyisi myös uudelta varausalueelta.

Kongon koboltti on mainehaitta

Maailmassa käytetystä koboltista yli puolet tulee tällä hetkellä Kongosta, jossa sitä esiintyy kuparin kylkiäisenä. Suuret kobolttikaivokset ovat kiinalaisten hallussa ja nekin jotka eivät ole, vievät kobolttinsa Kiinaan jalostettavaksi.

– Todennäköistä on, että koboltin tarve tulee tulevaisuudessa huimasti kasvamaan, eivätkä monet yhtiöt esimerkiksi autoteollisuudessa halua käyttää Kongon kobolttia, toteaa mineraalitalouden johtaja Pekka Nurmi Geologian tutkimuskeskuksesta.

Esimerkiksi saksalainen autonvalmistaja BMW on ilmoittanut lopettavansa kongolaisen koboltin käytön kahden vuoden kuluessa.

Kongolaiskoboltti voi muodostua mainehaitaksi, josta eroon pääsemisessä Suomi mielihyvin auttaisi maailman autoteollisuutta. Eikä kyse ole vain raaka-aineen tuottamisesta, vaan koko akkuteollisuuden jalostusketjun haltuunotosta.

Koboltin jalostus Suomessa jo osataan. Euroopan suurin koboltinjalostamo on Kokkolassa ja raaka-aine sinne tulee Kongosta.

– Olisi hienoa, jos Suomesta saatava koboltti jalostettaisiin täällä niin pitkälle, että saataisiin akutkin tehtyä, sanoo Työ- ja elinkeinoministeriön hankepäällikkö Jyrki Alkio.

Valtion kaivosomistuksia hallinnoiva Suomen malmijalostus yrittääkin nyt houkutella akunvalmistajia perustamaan akkukennotehtaansa Suomeen.

Akkukennotehtaistakin suurin osa on tällä hetkellä Kiinassa, mutta paine on kova saada niitä myös Eurooppaan, lähelle autonvalmistajia.

– Useat Euroopan maat kilpailevat samoista investoinneista. Lopputulosta ei varmuudella tiedetä, mutta meillä on hyvät pelimerkit, Alkio sanoo meneillään olevista neuvotteluista.

Ajatus on, että valtio olisi Suomen Malmijalostuksen kautta vähemmistöomistajana, jos iso akkuteollisuuden investointi Suomeen saadaan.

Sipilän hallitus suhtautui akkuteollisuuteen myötämielellä. Nykyhallitus ei ottanut hallitusohjelmassa asiaan selvää kantaa.

Metalleja haistellaan ja maistellaan

Suomessa valtio hallinnoi Terrafamen kautta maan suurinta kobolttiesiintymää Sotkamon kaivoksella. Nikkelin kyljessä esiintyvää kobolttia ei ole vielä saatu irrotettua kaupalliseen käyttöön, mutta vuonna 2021 valmistuva akkukemikaalitehdas muuttaa tilanteen.

Myös ruotsalainen Boliden tuottaa Kevitsan ja Kylylahden kaivoksilla kobolttia, mutta kokonaisuudessaan Suomessa tuotetaan vain prosentti maailman koboltista.

Posion ja Rovaniemen puoliväliin vuokrahybridinsä parkkeerannut Thomas Hoyer uskoo, että Suomeen mahtuu kevyesti useampikin kobolttikaivos. Onko mäkäräisten piinamassa metsässä kaivospotentiaalia, sen selvittäminen vie vielä vuosia.

Työ alkaa siitä, että kerätään yhteen kaikki mahdollinen olemassaoleva tieto, jonka ydintä ovat GTK:n selvitykset.

– Jossain vaiheessa jalkaudutaan maastoon, kartoitetaan, valokuvataan ja kenties otetaan pieniä pintakivinäytteitä, Hoyer kertoo.

Metsässä hiippailevilla geologeilla on vihot ja luupit, he kuvaavat, haistelevat ja Hoyerin mukaan joskus nuolaisevatkin kiveä saadakseen vihiä arvometallista.

Varsinaisiin kairauksiin varaus ei anna oikeutta, vaan kairauksiin tarvitaan erikseen haettava malminetsintälupa. Sen aika on aikaisintaan parin vuoden päästä.

"Keski-Lapissa jokainen neliömetri on varattu"

Lapissa arvometalleja etsivät kymmenet yhtiöt, mutta erityisesti koboltin perässä on puolisen tusinaa yhtiötä, kertoo GTK:n Mineraalitalous ja malminetsintä -yksikön päällikkö Pekka Tuomela. Useimmat ovat etsinnöissä pidemmällä kuin Latitude 66.

Tuomela ei kuitenkaan ole varma, onko kilpajuoksu oikea sana.

– Yhtiöt pyrkivät tietysti aina pääsemään potentiaalisimmille alueille. Keski-Lapissa käytännössä joka neliömetri on jo varausten tai malminetsintäluvan alla. Sinne pääsy vaatii, että yritykset tekevät keskenään diilin ja sopivat, millä ehdoilla yhteistyötä voidaan tehdä.

Kaivoksen perustaminen on Suomessa kestänyt keskimäärin 20 vuotta eikä sitä vieläkään tehdä parissa vuodessa, vaikka akkuteollisuus kuinka huutaisi raaka-ainetta.

Hoyer ei halua antaa mitään arvioita siitä, milloin Lappiin voisi syntyä Latitude 66 Cobaltin kobolttikaivos, mikäli yhtiö löytäisi kaupallisesti hyödynnettävää kobolttia.

– En lähtisi heittämään mitään lukuja. Kaivoksen perustaminen vaatii paljon ymmärrystä ympäristövaikutuksista, paikallisista oloista ja siitä, millaisella prosessilla metalli saadaan irti. Kiireellä harvemmin hyvää tulee.

Korjattu klo 15.30 mäkäräisten pistämiset mäkäräisten puremiseksi. Mäkäräiset eivät siis pistä vaan purevat.

Luumäen kuolonkolarin todistajien mukaan tien varteen pysähtyneessä henkilöautossa ei ollut valoja päällä, kertoo Ilta-Sanomat. Ohi ajaneiden autoilijoiden kertomukset tukevat venäläisen rekkakuskin näkemystä, jonka mukaan autoa oli vaikea havaita.

Heinäkuussa Luumäellä tapahtuneessa onnettomuudessa kuoli kaksi ihmistä ja yksi loukkaantui heidän jäätyään rekan alle.

Henkilöt olivat nousseet osittain ajoradalle pysäköidystä henkilöautosta ulos Jurvalan kohdalla. Auton kuljettaja, joka oli jäänyt autoon sisälle, ei loukkaantunut onnettomuudessa.

Tutkinnanjohtaja Saku Tielisen mukaan matkustajien välille oli syntynyt eripuraa, jota he poistuivat selvittelemään auton ulkopuolelle.

– Keskeinen kysymys on edelleen, mitä mahdollisuuksia rekkakuskilla oli havaita auto ja henkilöt, Tielinen toteaa.

Hänen mukaansa kaikkien keskeisten todistajien ja asianosaisten kuulustelut on tehty. Kuulusteluissa ei selvinnyt mitään yllättävää tai tutkinnan suunta muuttavia asioita.

Tielisen mukaan tutkinnan rikosnimikkeet pysyvät samoina.

Rekkakuskia epäillään liikenneturvan vaarantamisesta, kahdesta kuolemantuottamuksesta ja yhdestä vammantuottamuksesta. Autossa olleita epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Tutkinnanjohtaja Saku Tielinen arvioi, että tutkinta etenee syyteharkintaan syksyn aikana.

Elämäntilanteen muutos näkyy usein myös kulutustottumuksissa. Tietoinen muutosten tekeminen omiin valintoihin on kuitenkin monesti vaikeaa, arvioi kuluttamiseen perehtynyt tutkija.

– Ihmisillä on taipumus pysyä niissä tavoissa, joihin on tottunut, toteaa Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijatohtori Essi Pöyry.

Kun elämäntilanne muuttuu, muuttuu sekin, mihin ja kuinka paljon rahaa ruokakaupassa käytetään. Muutoksia voi tarkastella K-ryhmän Ylelle toimittamista tiedoista. Ylen koneessa voi kokeilla, kuinka vauvan saaminen, muuttaminen yhteen tai eläkkeelle jääminen vaikuttavat kulutustottumuksiin ruokakaupassa.

Koneeseen pääsee tästä: Yle tutki: lapsen saaneet tuplanneet kasvissyönnin – katso tästä, miten vauva, rakkaus tai eläke vaikuttavat sinun ruokatottumuksiisi

Elämäntilanteen vaihtuessa muutoksia usein tapahtuu omalla painollaan, mutta välillä myös tietoisesti.

Esimerkiksi yksi K-ryhmän aineistosta esiin noussut havainto oli kasviproteiinien suosion kasvu varsinkin hiljattain lapsen saaneiden joukossa.

– Yksi selittävä tekijä tälle voi olla se, että lapsiperheissä ruokakaupassa käynti ja ostopäätökset usein kasautuvat naisten harteille. Tilastojen mukaan nuoret naiset ovat erityisen kiinnostuneita kasviproteiinista ja kasvisruuan lisäämisestä perheissä ja kotitalouksissa, Pöyry sanoo.

Kasviproteiinituotteiden suosion nousua voi selittää myös se, että niiden tarjonta on kasvanut runsaasti viime vuosina.

Yle kertoi elokuun alussa, että grilliin sopivien kasviproteiinituotteiden myynti on tuoteryhmästä riippuen kasvanut tänä kesänä jopa 20–30 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Grillattavan lihan myynti oli pysynyt ennallaan.

Mitä enemmän herkkuja on tarjolla, sitä helpommin niitä tarttuu mukaan

K-ryhmän aineistoa katsomalla näkee, että tuoreille vanhemmille tarttuu kaupasta matkaan myös entistä enemmän makeisia ja alkoholijuomia.

Tutkijatohtori Pöyryn mukaan se tiedetään, että kiire, nälkä ja ilman suunnitelmia kauppaan meneminen lisäävät epäterveellisiä valintoja.

– Myös se tiedetään tutkimuksesta, että mitä enemmän vaikka herkkuja ja snackseja on tarjolla, sitä enemmän niitä myös ostetaan. Samoin mitä useammin kaupassa käydään, sen useammin näitä on tilaisuus ostaa, eikä moni varmaan tätä kiusausta pysty vastustamaan.

Lapsen saaneiden kulutusta voi muuttaa sekin, että kotona vietetään enemmän aikaa, jolloin siellä halutaan myös rentoutua.

Uutuuksia tulee jatkuvasti, samalla vanhat tuotteet pysyvät valikoimissa

Valikoimat suurissa kaupoissa ovat jatkuvasti runsastuneet.

Kun vuonna 2002 K-ryhmän Citymarket Isossa Omenassa oli 10 000 eri tuotetta, vuonna 2016 määrä oli kasvanut jo 30 000 tuotteeseen.

Kehitys on ollut samansuuntaista muissakin isoissa kaupoissa. Esimerkiksi suurissa Prismoissa päivittäistavaravalikoimassa on ollut pari vuotta sitten tarjolla yli 30 000 tuotetta, kertoo S-ryhmän kaupallinen johtaja Ilkka Alarotu.

– Tuosta tasosta tuotelukumäärä ei ole juurikaan kasvanut. Monet asiakkaat pitävät suurta valikoimaa jo hämmentävän isona. Toisaalta kysyntä pirstaloituu ja asiakastarpeet kohdistuvat yhä moninaisimpiin tuotteisiin, Alarotu toteaa.

Mikä valikoimista sitten on tehnyt yhä runsaampia?

Tutkija näkee taustalla osin käytännöllisiä syitä. Kun tietojärjestelmät ovat kehittyneet ja kysyntää voidaan ennustaa yhä tarkemmin, pystytään myynnissä olevan tavaran määrää hallitsemaan paremmin kuin ennen.

– Toisaalta uutuudet ovat tuottajien yksi keskeinen kilpailukeino. Kun tulee uutuuksia, ihmiset tunnetusti kiinnittävät niihin huomiota. Tästä tulee kierre, joka lisää valikoiman määrää, Pöyry toteaa.

Tuotteiden määrän lisääntymisen myötä ihmiset ovat myös alkaneet odottaa, että tutut tuotteet ovat aina saatavilla.

– Tuotteiden vähentäminen on hyvin paljon vaikeampaa kuin niiden lisääminen. Ja toisaalta isot marketit haluavat erottautua pienemmistä kaupoista sillä, että niissä on todella laajat valikoimat, Pöyry sanoo.

Nykyinen laaja tarjonta myös helpottaa monen elämää: erityisruokavaliota noudattavilla on paremmat mahdollisuudet saada haluamiaan tuotteita, ja ruuanlaitosta innostuneilla on mahdollisuus kokeilla erilaisia reseptiuutuuksia.

– Ruuasta on selkeästi tullut isompi osa elämää. Sen kautta halutaan kuulua johonkin ryhmään ja erottautua jostain toisesta ryhmästä.

Pöyryn mukaan tähän vaikuttaa luonnollisesti myös ihmisten kasvaneet tulot ja lisääntynyt vapaa-aika. Mitä enemmän on aikaa ja rahaa, sitä tarkemmin saattaa kiinnittää huomiota mihin tahansa tuotekategoriaan.

Lue myös:

K-ryhmä tuo asiakkailleen tiedot ruokaostosten ilmastovaikutuksista – Hiilijalanjälkimittari julkaistaan loppuvuodesta

Kaupunkien lapsiperheet innostuivat ostamaan ruokansa verkosta – "Pitäisi varmaan opettaa lapsille, miten käydään kivijalkakaupassa"

Suurin osa Suomen ilmastopäästöistä tulee kotitalouksien kulutuksesta – S-ryhmän uusi laskuri ei kaunistele asiakkaan hiilijalanjälkeä

Kanasta tuli kansallisruoka: Suomalaiset syövät kanaa yhä enemmän ja enemmän – broilerinlihan kulutus on yltämässä taas uuteen ennätykseen

Tyypillisimmät itsekehumisen kohteet ovat oma ulkonäkö ja viehätysvoima, omaisuus, onnistuminen ja menestys työelämässä, älykkyys sekä persoonallisuus. Itsekehun tavoitteena on levittää kanssaihmisille tietoa hyvistä ominaisuuksistamme ja saada heiltä vastikkeeksi hyväksyntää ja kunnioitusta.

– Haluamme mainostaa, että meidän kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä, että olemme osaavia ja ystävällisiä. On mahdollista, että tällaiset viestintästrategiat ovat kehittyneet evoluution myötä – että minun kanssani kannattaa metsästää tai perustaa perhe, koska osaan näitä asioita, pohtii professori Jan-Erik Lönnqvist Helsingin yliopiston Svenska social- ja kommunalhögskolanista.

Ripaus nöyryyttä tehostaa lähestyttävyyden vaikutelmaa – tai sitten ei

Nöyrässä itsekehussa (engl. humblebrag) itsensäkehuminen naamioidaan nöyryydellä tai valittamisella. Esimerkki nöyryydellä kuorrutetusta itsekehusta on vaikkapa lause: “En ymmärrä, miksi kaikki tekevät niin suuren numeron synttäreistäni!”

Lauseen pohjimmainen tarkoitus on viestittää kuulijalle, että kertoja on sosiaalisesti suosittu, mutta alkuun itsekehun loivennukseksi lisätty ripaus nöyryyttä pyrkii kertomaan hänen olevan myös ystävällinen ja hyvä tyyppi, vaikka kehuukin itseänsä.

Toinen tapa naamioida itsekehua on liittää mukaan valitusta – tähän tapaan: “Sain keväällä laihdutettua 10 kiloa ja nyt kaikki vanhat vaatteet roikkuvat päällä, tämähän tulee kalliiksi.”

Valittamisella itsensäkehuja hakee sympatiaa ja yrittää tehdä itsensä helposti lähestyttäväksi.

– Ihmiset ylipäätään valittavat sen takia, että heidät arvioitaisiin ystävällisiksi, mutta sillä haetaan myös yhteenkuuluvuutta toisten kanssa. Yleensä ihmiset valittavat vain läheisilleen ja jos henkilö valittaa jollekulle, hän ilmaisee sillä kuuluvansa samaan joukkoon kuulijan kanssa.

Miksi nöyrä itsekehu karahtaa karille?

Itsensäkehumista vierastetaan universaalisti, mutta silti ihmiset sortuvat siihen. Tämä johtuu siitä, että emme ymmärrä, että muut reagoivat esittämäämme itsekehuun samalla tavalla, kuin itse reagoimme. Ilmiötä kutsutaan empatiakuiluksi tai empatiavajeeksi.

– Kuvittelemme, että kuuntelijat myötäelävät onnistumistamme vaikkapa työelämässä ja kokevat siitä samaa iloa siitä kuin me – vaikka he itse asiassa saattavat tuntea siitä kateutta.

Amerikkalaisyliopiston tutkimuksessa selvitettiin, että nöyrä itsekehu – erityisesti valituksella kuorrutettuna – on tuomittu epäonnistumaan, koska se tuntuu vastaanottajasta epärehelliseltä. Henkilö tuntuu valittavan, mutta viestin sisältö ei kuitenkaan anna aihetta valitukseen. Kehujavalittaja vaikuttaa olevan epärehellinen. Jäljelle jää petetty fiilis.

Paras tapa kehua itseä

Miten sitten voisi kehua itseä ilman, että herättää kuulijoissa suurta antipatiaa? Nöyristely, vähätteleminen ja valitus ainakin kannattaa jättää tyystin pois. Kohtuullisen hyvä tapa on faktaan perustuva tiedonanto ilman kuorrutuksia, kuten “sain ylennyksen” tai “minulta kysyttiin tänään paperit kaupan kassalla”.

Ylivoimaisesti paras tapa kehua itseä on, että ei joudu kehumaan itseään lainkaan, vaan että saa tavalla tai toisella jonkun muun tekemään sen puolestaan – ja luontevalla tavalla.

– Olisi mahtavaa, jos vaikka lapseni kehuisi minua, koska lapsilta ei ehkä voi olettaa sellaista käyttäytymistä. Heidän suustaan se kuulostaisi enemmän totuudelta, sanoo Jan-Erik Lönnqvist.

Taloustieteen professori Laura Tyson työskentelee Kaliforniassa Berkeleyn yliopiston Haasin kauppakorkeakoulun professorina. Hän on toiminut myös demokraattipuolueen talousneuvonantajana ja hänellä on monivuotinen kokemus presidentti Bill Clintonin talousneuvostosta.

Suomessa Tyson vieraili maanantaina Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehnin kutsumana seminaarissa, jossa pohdittiin teknologian murroksen vaikutusta työmarkkinoihin.

Paljon tilaa seminaarissa sai myös kahden talousjätin Yhdysvaltain ja Kiinan yhä kiihtyvä kauppasota, joka vaikuttaa alavireisesti talouskasvuun paitsi maailmalla myös Euroopassa ja Suomessa.

1. Onko kauppasodasta olemassa ulospääsyä?

– Jossain vaiheessa presidentti Trump kutsuu voitoksi ratkaisua, joka ei perustu mihinkään todelliseen muutokseen. Senhän hän teki esitellessään Nafta-sopimuksen ikään kuin se olisi oikeasti uusi sopimus.

– Hän kertoi uudesta sopimuksesta uudella nimellä, mutta mikään ei todellisuudessa muuttunut paljoakaan ja presidentti kutsui sitä voitoksi. Minusta se vaikuttaa yksinkertaisimmalta ulospääsyltä, Tyson arvelee Ylen haastattelussa.

2. Mihin presidentti Trump pyrkii kauppasodassa?

Tysonin mukaan poliittiset motiivit löytyvät Trumpin kauppapäätösten taustalta, mutta muitakin syitä on. Trump haluaa amerikkalaisyrityksille nykyistä paremmat toimintaedellytykset Kiinassa.

– Trumpin pitkäaikainen uskomus on, että maiden välinen kaupan epätasapaino eli Yhdysvaltain suuri kauppa-alijäämä heijastaa Kiinan tapaa kohdella Yhdysvaltoja epäreilusti maiden välisessä kanssakäymisessä. Trump todella uskoo niin.

Tyson sanoo Trumpin ajavan muutosta moniin asioihin maiden välisissä kauppasuhteissa: Amerikkalaisyritysten on päästävä ilman erityisehtoja Kiinan markkinoille. Trump näkisi myös mielellään, että yhdysvaltalaisyritykset siirtäisivät tuotantoa Kiinasta takaisin Yhdysvaltoihin.

– Kyse ei ole pelkästään presidentinvaaleista. Mutta taktisissa ratkaisuissa, kuten kuinka tärkeätä on saada aikaan diili Kiinan kanssa ja pitääkö tulleja korottaa, politiikka ratkaisee, Tyson lisää.

3. Onko Trumpin kehotuksilla olla sijoittamatta Kiinaan mitään vaikutusta yrityksissä?

– Amerikkalaisyritykset tietävät, ettei presidentillä ole päätäntävaltaa niiden sijoituspäätöksiin. Yritysten kannalta on melko järkyttävää, että hän edes sanoo sellaista.

– Yritykset tekevät päätöksiä taloudellisten laskelmien perusteella; onko järkeä sijoittaa Kiinaan alempien palkkakulujen takia, sujuvamman toimitusketjun takia vai kannattaako Kiinaan sijoittaa, koska markkina on niin valtava.

Tysonin mukaan yksi kehotusten seuraus on, että monet pienemmät tekstiiliyritykset siirtävät jo nyt Kiinasta tuotantoaan esimerkiksi Vietnamiin tai muihin halvemman tuotannon maihin eri puolilla maailmaa.

Teknologiajätti Applea Trumpin vetoomukset eivät heilauta.

– Kun Apple katsoo Kiinan kuluttajamarkkinoita se ei voi mitenkään olla poissa, koska markkinat ovat niin suuret ja voimakkaasti kasvavat. Se pätee myös tavarataloketju Wallmartiin, professori huomauttaa.

4. Kuka häviää eniten kauppasodassa? Kuluttajat vai yritykset? Yhdysvaltojen vai Kiinan talous?

– Kauppasodassa ei ole voittajia. Tämä pätee erityisesti silloin, kun kauppasota koskettaa talouksia, jotka jo ovat voimakkaasti sidoksissa toisiinsa, Tyson sanoo.

– Kärsijöitä ovat sekä yritykset että kuluttajat molemmissa maissa. Tämä lisää poliittista painetta molempien maiden hallinnoissa neuvotteluratkaisun löytämiseksi.

Tysonin mielestä kauppasota tuottaa kuitenkin enemmän harmia Kiinalle kuin omalle taloudelleen.

– Molemmissa maissa on jo nähtävissä talouskasvun hidastuminen kauppasodan seurauksena. Kiinassa talouskasvun hidastuminen on voimakkaampaa kuin Yhdysvalloissa, koska se on riippuvaisempi viennistä.

Runsas vuosi sitten amerikkalaiskuluttajille suunnattiin helpotuksia tuloveroissa, mutta ne valuvat tyhjiin kiinalaistuotteiden korotettujen tullien takia, professori lisää.

Tullit ovat kuin veroja, jotka hidastavat kulutusta.

– Se on naurettavaa, koska kuluttajilla menee näin aiempaa huonommin.

5. Talousennusteita on alennettu paitsi maailman taloudessa myös Euroopassa. Onko näköpiirissä jo talouden taantuma?

– Näin täällä Suomen Pankissa joitakin kiinnostavia tuloksia. On kyllä totta, että teollisuustuotannon kasvun romahtaminen ja kaupan hidastuminen kertoo protektionismista eri puolilla maailmaa. Kiinan ja Yhdysvaltain kauppakonfliktin seurauksena talouskasvu hidastuu.

– Kauppasota saa aikaan myös huomattavaa epävarmuutta, joka saa aikaan taantumankaltaista vaikutusta, professori lisää.

Tysonin mukaan sijoittajat ovat nyt epävarmoja ja yritykset eivät tiedä, miten toimia. Pitäisikö heidän kasvattaa Kiina-sijoituksiaan vai muuttaa toimitusketjujaan? Vai kannattaisiko kenties odottaa, että kaikki tullimaksut on pantu täytäntöön ja katsoa, mitkä niiden vaikutukset ovat, professori kuvailee yritysten edessä olevia valintoja.

Suomen valtiovarainministeriön näkemys tältä kesältä bruttokansantuotteen kehityksestä Kiinassa, Yhdysvalloissa ja euroalueella kertoo, että Kiina kasvaa muita alueita nopeammin. Lähivuosien kasvunäkymät eivät näytä merkittävää muutosta.

6. Miten Eurooppa voi vastata, kun kaksi talousjättiä taistelee ja maailmankaupan säännöt eivät vaikuta pätevän?

– Minusta Euroopan tulisi toimia jatkossa niin kuin se on toiminut tähänkin asti. Tukea vapaakauppaa neuvottelemalla kahdenvälisiä isoja kauppasopimuksia Kiinan kanssa, joidenkin Latinalaisen Amerikan maiden ja Japanin kanssa.

– Globaalin ja avoimen liberaalin järjestelmän johtajuuden viitta on asettumassa Euroopan harteille.

Kiinan ja Euroopan välinen kauppa on molemmille osapuolille tärkeää ja Kiina tietää sen. Siitä syystä Eurooppa voi vaikuttaa Kiinan toimintaan, professori perustelee.

Tysonin mukaan Eurooppa voi ottaa johtajan roolin vapaakaupassa ja kun Yhdysvallat "pääsee takaisin raiteille", se voi ottaa Eurooppaa kiinni.

Lue myös:

Miten vakava uhka kauppasota on maailman ja Suomen taloudelle? Kuusi kysymystä ja vastausta pörssejä ravisuttavista kauppasodan tullitaisteluista

Helsingin pörssi toipui päivän kuluessa hieman aamun laskusta

Jos haluaa kokeilla lähiherkkua, ei pelkää pientä erikoisuutta ja viitsii nähdä hieman vaivaa, kannattaa pulahtaa järveen ja noukkia pohjasta järvisimpukoita. Niiden sesonki on loppukesästä ja syksyllä. Aikaa herkuttelun valmistelemiseen joutuu varaamaan pari päivää, sillä simpukat on sumputettava.

Simpukoita on maistellut muun työnsä ohella professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta. Hän kertoo, että maistelutarkoituksiin kalastuslaki ei rajoita simpukoiden keräämistä. Omiin keittoihin simpukoita voi siis huoletta kerätä.

Rauhoitettuihin simpukoihin ei silti tule koskea. Jos simpukkansa kerää järvistä, ei tule vahingossakaan törmänneeksi rauhoitettuihin vuollejokisimpukoihin tai raakkuihin, eli jokihelmisimpukoihin. Nämä kaksi simpukkalajia on rauhoitettu luonnonsuojelulailla ja ovat uhanalaisia.

Vuonna 2015 uutisoitiin Naantalin saaristossa simpukoihin kerääntyvästä panssarisiimalevästä. Taskisen mukaan panssarisiimalevästä ei ole syytä huolehtia, koska sitä ei esiinny sisävesissä. Panssarisiimalevä on hengenvaarallisen myrkyllinen Itämerellä esiintyvä levä.

Taskisella on myös neuvot simpukkasesonkiin. Talven jälkeen järven rannan pohjaan “jalkansa” työntänyt simpukka on laihtunut. Simpukoilla on lihaksikas jalkamainen uloke, jolla se liikuttelee itseään hitaasti ja kiinnittyy järven pohjaan.

– Kun jäät lähtevät ja kasviplanktonin tuotanto alkaa, ne täyttävät talven aikana huvenneita varastojaan. Keskikesällä ne tekevät toukat. Siihen menee paljon ravintoa. Loppukesän ne tankkaavat talvea varten.

Toukat ovat kaloihin kiinnittyviä loisia. Simpukat tarvitsevat aina lisääntyäkseen isännän toukalleen.

Simpukat ovat siis maukkaimmillaan loppukesästä ja syksystä. Tuhdissa kunnossa oleva simpukka on rasvapitoinen.

Nuori simpukka on vanhusta mureampi ja maukkaampi

Järvessä elävät simpukat voivat helposti olla parisen kymmentä vuotta vanhoja. Raakut elävät jopa kaksikin vuosisataa. Professori Taskinen kertoo vinkin, että simpukan kuoresta voi laskea vuosirenkaat.

– Rinkulat kun laskee niin ikä hahmottuu. Vaalea osa on kesäaikaa ja tumma kasvaa talvella.

Leveät vaaleat renkaat osoittavat, että simpukka on kasvanut nopeasti. Taskisen mukaan nopeasti kasvanut simpukka on parempi kuin hitaasti kasvanut ja vanha yksilö.

Taskinen kertoo, että suunnitelmissa on tutkia simpukoiden ravintoarvoja Jyväskylän yliopistossa. Hänellä on kuitenkin hyvä aavistus rasvahappojen koostumuksesta.

– Todennäköisesti simpukoissa on mitä parhaimmat rasvahapot, koska se on kasveja syövä veden eläin, Taskinen kertoo.

Kuten etanatkin, simpukat syödään kokonaisina ja suolistamatta. Tämä tarkoittaa sitä, että simpukoita on paastotettava, eli sumputettava. Näin simpukoiden suoli tyhjenee.

Professori Taskisen mukaan pari päivää riittää sumputtamiseen. Kun vesi alkaa olla kirkasta sen vaihtamisen jälkeen, on simpukka valmis syötäväksi.

Sumputtamiseen sopii ämpäri ja vesijohto- tai kaivovesi. Simpukoille mieluisampaa on, että vesijohtovettä seisotetaan pari päivää ennen simpukoiden siirtämistä siihen. Tällöin vedessä oleva kloori ehtii haihtua vedestä.

Heikki Ahopellolle maku oli hienoinen yllätys

Tamperelainen keittiömestari Heikki Ahopelto kertoo, ettei ole ikinä ajatellut syövänsä järvisimpukoita. Kokenut keittiömestari innostui kuitenkin tekemään ruokaa toimittajan hankkimista simpukoista.

– Olen pitänyt niitä kummallisuuksina. Voikohan niitä syödä? Lähi- tai villiruokajutuissakaan en ole törmännyt niihin ravintona, Ahopelto sanoo.

Ahopelto kertoo ottaneensa simpukoiden kohdalla lähtökohdaksi, että peitellään hieman mudan makua. Ahopellon mukaan simpukoihin ja nilviäisiin yleensäkin sopii muun muassa curryn mausteet.

– Maustamisen kannalta ajattelen simpukkaa ja etanaa hyvin samankaltaisena, myös mudan maun osalta, Ahopelto kertoo.

Simpukoiden valmistus aloitetaan harjaamalla ja pesemällä simpukoiden kuori. Erittäin tärkeää on varmistaa elääkö simpukka. Jos simpukan kuori on auki, eikä eläin vedä kuorta kiinni sitä kopauttaessa, se on kuollut. Silloin se ei kelpaa syötäväksi.

Simpukat tapetaan kaatamalla ne kiehuvaan reilusti suolattuun veteen. Vettä on oltava sen verran, että simpukat jäävät hyvin pinnan alle. Simpukoita keitetään niin kauan, että kaikki avautuvat. Jos simpukka ei aukea keitettäessä, se on ollut kuollut jo ennen keittämistä ja heitettävä pois.

Ahopelto kertoo, että simpukan liha sitkistyy, jos sitä keittää liikaa. Simpukoita keitetään 5-8 minuuttia.

Maistettaessa Ahopelto sanoo, että simpukka vaikuttaa hyvältä, käyttökelpoiselta ja miedolta. Alku- ja keskikesällä kerätty simpukka on hieman mutainen maultaan.

– Ei kauheasti mudan makua. Paljon parempaa mitä odotin.

Kun Ada Nokkala täytti 18, elämän lainalaisuudet iskivät hieman odottamattomasti.

Täysi-ikäisyys tarkoitti sitä, että omien asioiden hoitaminen siirtyi tietysti Nokkalan omalle vastuulle – ja aika moni virallinen asia täytyy hoitaa puhelimitse. Vaikka Nokkalalle oli pikkuhiljaa opetettu, että itsestään täytyy osata pitää huolta, tuntui siirtymä jyrkältä.

Aikuisuuteen siirtyessä Nokkalalle kehittyi ahdistus virallisia puhelinsoittoja ja tuntemattomia numeroita kohtaan.

– Minun on tosi hankala soittaa itse mihinkään, esimerkiksi lääkäriin. Opettajillekin on välillä hyvin vaikea soittaa. Ja vastaan hyvin harvoin tuntemattomiin numeroihin, Jyväskylässä lukiota käyvä Nokkala listaa.

Kun Nokkalan piti hankkia itselleen työssäoppimispaikkaa ammattikoulun aikana, hän koki pilanneensa kaksi puhelua jännityksen takia. Kun työssäoppimispaikka lopulta heltisi, hän häkeltyi puhelimessa niin paljon, että puheen sijaan suusta pääsi vain äännähdyksiä.

– Teki mieli kiljua innosta, ja kun yritin pidättää sitä, päästin jäätävän pihauksen siihen väliin, Nokkala kertoo.

Nyt häntä jo naurattaa, mutta useimmiten hermostuttavien puhelujen aikana Nokkalan aivot menevät yksinkertaisesti solmuun. Siksi hän joutuu voittamaan itsensä yhä uudelleen virallisia puheluita tehdessä.

Nokkala ei ole tunteissaan yksin. Luurikuumotus on tuttua myös jyväskyläläiselle Kaj Niemitalolle. Puhelinsoittoja pelkäävälle tuntuu ilkeältä kilauttaa, mutta onneksi luurin toisessa päässä oleva mies osaa jo odottaa soittoa.

Soittoon vastaavan Niemitalon ääni on hyvin asiallinen ja eläväinen, eikä hän kuulosta lainkaan ahdistuneelta. Se on kuitenkin harjoittelun tulosta: todellisuudessa Niemitaloa hermostuttaa puhelimessa puhuminen edelleen.

– Nyt iskee muuten paniikki, sanoo Kaj Niemitalo kesken puhelun.

Pelon sanoittaminen ja siitä kertominen rehellisesti on yksi hänen tavoistaan siedättää itseään ja rauhoittaa tilanne. Se tuntuu toimivan: Niemitalo jatkaa keskustelua ja hallitsee keskustelun asiallisesti loppuun saakka.

Hän kertoo lisää puhelinkammostaan kasvokkain tavatessa.

Niemitalon pelko syntyi olosuhteiden muutoksesta muutamia vuosia sitten. Oman yritystoiminnan ohessa toimenpidepalkkaisena palomiehenä ja ryhmänjohtajana työskennelleen miehen selkä petti, ja sen seurauksena tulivat kovat kivut.

Kun työpaikka meni tilanteen takia alta, Niemitalo joutui tilaan, jossa kaikki elämän rakennuspalikat tuntuivat häviävän kuin tuhka tuuleen.

Siitä tuli ahdistus, jonka yhtenä oireena oli kyvyttömyys puhua puhelimessa.

– Miksi ruotia pahaa oloa puhelimessa, kun ei jaksa tehdä jokapäiväisiä asioitakaan? Etenkin kun äänestä kuuluu, miten kipeä ja masentunut on, Niemitalo toteaa.

Todellisuudessa Niemitalo ei tiennyt, kuuliko kukaan hänen äänestään mitään vointiin viittaavaa, mutta pelkkä ajatus toisen oletuksista aiheutti pelkoa.

Puhelimeen vastaamisen sijaan Niemitalo lähetti soittajan perään tekstiviestejä. Niiden kautta keskustelu oli kasvotonta, eikä tarvinnut miettiä, analysoiko soittokaveri toisen olotilaa.

– Viesti on helppo, nopea, ja tunteeton.

Puhelut ovat pilalla, pelkkiä viestejä tilalla?

Niemitalo ja Nokkala näyttäisivät olevan suurilukuisessa seurassa. Terveystalon johtava psykologi, psykoterapeutti Tuija Turunen arvioi, että luurikammo on melko yleinen ilmiö. Hänkin kertoo asiasta puhelimitse.

Puhelimitse asioinnin pelkoa on lievempääkin lajia. Moni tunnistanee, miten epämiellyttäviä soittoja edeltää vatsanpohjassa tuntuva ilkeä jännitys. Psykologi Turusen mukaan tilanne muuttuu harmittomasta ongelmalliseksi, kun asiat lykkääntyvät ja jännitys vie kyvyn soittaa puhelimella ollenkaan.

Toisille kyse on elämää rajoittavasta ongelmasta. Kaj Niemitalo menetti jopa viranomaisten kanssa sovittuja asiointiaikoja siksi, ettei vastannut puhelimeen.

– Oli helppoa laittaa puhelin äänettömälle. Ajattelin, että se, mistä en tiedä, ei minua harmita, Niemitalo kertoo.

Ada Nokkala on parhaillaan tilanteessa, jossa puhelinsoittopelko haittaa hänen elämäänsä.

– Olen nytkin lykännyt yhtä virallista puhelua viikon ajan. Onneksi sillä ei ole tulipalokiire, mutta tämä on todella hankalaa, Nokkala toteaa.

Psykologi Turusen havainto on, että puhelinkammoisia on enemmän nuorissa. Hän otaksuu sen johtuvan siitä, että verkkoasiointi on helpompaa ja nopeampaa, ja sen koetaan olevan puheluja enemmän omassa hallinnassa. Toinen syy voi olla se, että puhelimeen ei enää opeteta puhumaan samalla tavalla kuin vanhempien sukupolvien lapsuudessa.

– Lankapuhelinaikana asioiden hoitaminen puhelimitse oli arkipäivää. Jo pienestä pitäen opittiin, miten soitetaan ja vastataan puhelimeen, Turunen sanoo.

Turusen teoriaa vahvistaa ainakin Ada Nokkalan lapsuuskokemus: lankapuhelinta ei ollut, joten puhelimessa puhumista ei opetettu Nokkalalle erikseen. Hän arvelee, että taitojen opettaminen olisi voinut olla hyvinkin hyödyllistä aikanaan.

Keski-Suomen TE-toimiston asiantuntijat Mari Kivijärvi ja Annamari Jalasvuori työskentelevät alle 25-vuotiaiden nuorten kanssa. Molemmilla on ollut asiakkaita, joita ei kerta kaikkiaan saa puhelimitse kiinni.

– Silloin ei voi olla ihan varma siitä, ahdistaako nimenomaan puhelimessa asioiminen, vai jännittääkö viranomaisen kanssa asiointi ylipäätään, Kivijärvi huomauttaa.

Virkailijat ounastelevat, että asiakas saattaa pitää puhelimessa puhumista epämiellyttävänä, jos tämä vastaa tekstiviestiin mutta ei puheluihin. Tosin silloinkin kyse voi olla siitä, että soiton sattuessa tilanne ei salli puhelimeen vastaamista, jolloin tekstari on helpompi vaihtoehto.

– Huomaan, että viestittely on asiakkailleni mieluinen kommunikointimuoto, vaikka me suosimme paljon puhelinta ja kasvokkain puhumista, Jalasvuori toteaa.

Kivijärvi puolestaan pohtii, että omissa asiakkaissa voisi hyvinkin olla joku sopiva, jota voisi haastatella aiheesta.

– Mutta ei heitä tähän hätään tavoita, kun heille ei voi soittaa, sanoo Kivijärvi ja naurahtaa.

Puhelimessa puhumisen taitoa tarvitaan yhä

Mitä jos soittokammo iskee kriittisessä elämänvaiheessa – esimerkiksi töidenhaun aikaan, kun luuri pitäisi ottaa käteen kenties useita kertoja päivässä?

Duunitori Oy:n rekrytoinnin asiantuntija Aki Ahlroth on aikaisemmassa työssään toiminut rekrytointitehtävissä 12 vuoden ajan. Sinä aikana puhelimeen vastaamattomuus on hänen mielestään lisääntynyt, ja Ahlroth pitää ilmiönä suorastaan tyypillisenä.

– Eihän sitä kukaan ääneen sano, ettei halua kommunikoida puhelimitse. Mutta aika nopeasti huomaa, jos ihminen ei vastaa puheluihin tai soita takaisin, Ahlroth sanoo.

Psykologi Turusen tavoin Ahlrothkin aprikoi tilanteen johtuvan alle 40-vuotiaiden viestintäkulttuurista. Jos ei ole kasvanut puhelimessa puhumisen kulttuuriin, voi tottumattomuus tulla soittelun tielle.

Ahlroth olettaa, ettei kyse ole välttämättä luurikammosta; osalle on yksinkertaisesti näppärämpää hoitaa asiat pikaviesteillä somessa kuin soitella ympäriinsä. Sen Ahlroth on tosin huomannut, että puhelu ei aina yksinkertaisesti tavoita, olipa syy mikä vain.

– Ihmisiä on tosi vaikea saada kiinni tällä hetkellä. He eivät vastaa tuntemattomasta numerosta tuleviin soittoihin ja arkailevat ottaa puhelinta käteen itse.

Työelämään siirtyessä puheluiden hanskaaminen on kuitenkin yhä erittäin tarpeellista. Duunitorilla puhelujännitys on huomioitu laatimalla nelikohtainen ohje, josta voi saada apua soittopelon lieventämiseen.

Ahlroth ajattelee, että tänä päivänä kommunikointiväline on valittava sen mukaan, mitä vastaanottaja haluaa käyttää – etenkin työtä haikailevan kannattaisi selvittää mahdollisen työnantajan suosima viestintäväline.

– Puhelimessa käytävä neuvottelu ei missään nimessä ole mennyttä aikaa. Enemmänkin sen rinnalle on koko ajan tulossa uusia tapoja.

Keski-Suomen TE-toimiston asiantuntija Annamari Jalasvuori kertoo, että asiakkaita pyritään tapaamaan usein kasvokkain. Hän epäilee, että puhelinkeskusteluissa moni voi pelätä väärinymmärretyksi tulemista, kun toisen kasvoja ei näe.

Ada Nokkalan tapauksessa tilanne on juuri kuten Jalasvuori toteaa. Nokkala käyttää itse paljon ilmeitä ja eleitä puhuessaan, ja pelkää aiheuttavansa väärinkäsityksiä, jos kommunikoi pelkästään äänellä. Hän kokee myös puhelimessa puhumisen rajoitetuksi sen suhteen, mitä ehtii sanoa.

– Ei voi yhtäkkiä selittää, että unohdin mainita jonkin asian. Jos olen niin tehnyt, tulee tunne: "Voi vitsi, haittaanko toisen ihmisen työtä?" Nokkala selittää.

Asiantuntija Mari Kivijärvi kertoo, että osa asiakkaista tulee mielekkään nimenomaan kasvokkain järjestettäviin tapaamisiin. Puhelinjännityksen voi joskus huomata luurin päässä.

– Sen huomaa esimerkiksi tilanteissa, kun asiakkaalle soitetaan ja ehdotetaan käymistä TE-toimistossa. Silloin kuuluu helpotuksen huokaus, hän toteaa.

Jos asiakkaan kuitenkin pitää hoitaa tehtävä puhelimitse, virkailijoilta saa apua. Sellaistakin on sattunut, jos nuoren asiakkaan on pitänyt hankkia esimerkiksi koulustaan virallisia todistuksia.

– Välillä soitamme yhdessä, esimerkiksi niin, että minä hoidan puhelun alun, ja siirrän puhelun nuorelle. Olen keskustelutilanteessa taustatukena, jos sitä tarvitaan.

Siedätyshoito, ennakointi, kaveriapu

Vaikka sattuisikin kammoamaan puheluita, ei pelon edessä tarvitse luovuttaa. Kaj Niemitalo on voittanut puhelinpelkoaan, vaikka se ei ole tyystin kadonnut. Niemitalolle apu oli ensin omien ruumiillisten kipujen selättäminen, ja sitten pienien askelien ottaminen kohti oman identiteetin uudelleen rakentamista.

– Istun tässä itseni haastamisen takia. Esimerkiksi kolme vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni tätä, hän toteaa.

Kaj Niemitalo on opetellut ennakoimaan puheluita ja tekemään itsensä kanssa siedätyshoitoa. Kun Niemitalo soittaa jollekin, hän rakentaa ennen puhelua rungon omista näkökulmistaan paperille. Jos taas joku soittaa Niemitalolle, ennakoiminen on hankalampaa. Silti hän vastaa puhelimeen, toisin kuin ennen.

Psykologi, psykoterapeutti Tuija Turunen kertoo, että häiritseväksi äityvään puhelinahdistukseen kannattaa reagoida. Itseään voi tsempata ennen puheluita, jalat voi asettaa tukevasti maahan ja koota itsensä ja ajatuksensa. Ennakoimalla ja miettimällä sanottavaansa voi tilanteen saada paremmin omaan hallintaan.

Ja lopulta puheluita pitäisi vain soittaa. Hyvät kokemukset kannustavat jatkamaan seuraavaankin puheluun.

– Tärkeää on muistaa kiittää itseään, kun jännittävä puhelu on ohi. Itselleen voi antaa hyvää palautetta kynnyksen ylittämisestä, jolloin muistijälki onnistumisesta vahvistuu, Turunen neuvoo.

Entä jos sattuukin niin kehnosti, että puhelupelkoinen ylittää soittokynnyksen, mutta toisessa päässä on huonotuulinen ihminen, joka aiheuttaa lisäahdistusta?

– Asia kannattaa purkaa ja asettaa mittasuhteisiin. Ei ole asiallista olla ilkeä tai tyly puhelimessa toista kohtaan, vaikka olisi kuinka kiire. Mutta tapaukset eivät yleensä ole missään nimessä henkilökohtaisia, Turunen toteaa.

Myös Ada Nokkala on huomannut ennakoinnin auttavan tilanteessa. Hän saattaa kirjoittaa piiruntarkasti paperille, mitä tahtoo sanoa, tai kutsua kaverin viereen tsemppaamaan puhelua. Silloin jännitys ei ole niin paha kuin yksin. Ja joka tapauksessa Nokkala on jo monta kertaa ylittänyt pelkonsa.

– Uskon, että kyllä se helpottaa, kun kantaa vaan vastuun siitä, että asiat on hoidettava.

Poliisi on saanut valmiiksi esitutkinnan tamperelaisen kansanedustajan Veikko Vallinin (ps.) Facebookista tekemästä rikosilmoituksesta.

Vallin pyysi poliisia selvittämään, onko Facebook syyllistynyt rikokseen estämällä päivitysten tekemisen.

Vallin kertoi kesäkuussa saaneensa vaalien alla Facebookiin 30 vuorokauden julkaisueston. Hänen mukaansa esto alkoi eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen ensimmäisenä päivänä eli 1.4.2019.

Vallin kertoi aiemmin, että hän sai kiellon vuoden vanhasta päivityksestä lainattuaan suoran sitaatin Suomen Uutisten jutusta. Siinä kerrottiin, että "tietyillä ulkomaalaisilla ryhmillä on yliedustus eri rikostyypeissä".

Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Jussi Pilviö kertoo, että esitutkinta on päätetty Ei rikosta -perusteella.

– Itse päätöstä en lähde avaamaan sanallisesti, Pilviö kertoo.

Tutkintapyyntö oli hyvin harvinainen.

Vallin kertoi aiemmin tekevänsä kantelun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, ellei asia etene poliisin kautta.

Lue lisää:

Kansanedustaja teki tutkintapyynnön Facebookista – sai julkaisukiellon ennen vaaleja

Kansanedustaja suuttui Facebookille ja teki rikosilmoituksen, poliisi tutkii – "Ei ole tullut vastaan aiemmin"

Yle kertoi maanantaina kahdesta al-Holin leirillä elävästä lapsesta, joiden suomalainen äiti on kuollut Syyriassa. Lapset ovat tällä hetkellä kahden suomalaisnaisen hoidossa.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen totesi, että Suomella on velvollisuus huolehtia, että lasten oikeudet toteutuvat.

– Jos lapsi on vailla huoltajia ulkomailla, etenkin alueella, jossa heidän terveytensä ja hyvinvointinsa on vakavasti vaarantunut, kansainväliset sopimukset ja meidän lainsäädäntö velvoittavat viranomaistoimintaan, Pekkarinen sanoo.

Pekkarinen viittaa YK:n yleiskommenttiin ilman huoltajia ulkomailla olevista lapsista.

– Siinä erittäin vahvasti velvoitetaan sopimusvaltioita toimimaan ja huolehtimaan, että lapsilla on laillinen huoltaja tai joku joka pitää heistä huolta.

Kysyimme pääministeri Antti Rinteeltä (sd.), mitä hallitus aikoo tehdä lasten suhteen.

Tiedossa on että Syyriassa al-Holin leirillä on suomalaisia orpolapsia. Autetaanko heitä tulemaan Suomeen?

– Voin vain yleisesti todeta, että meillä on ollut jatkuvaa yhteistyötä useiden erilaisten leirillä toimivien kansalaisjärjestöjen kanssa, ja olemme kuunnelleet heidän neuvojaan ja arvioitaan tilanteesta.

– On pyritty toimimaan sen mukaan, mikä näiden järjestöjen välittämän tiedon ja kantojen sekä oman harkinnan mukaan on ollut järkevintä, ja näin me toimimme tästä eteenpäin.

Aikooko Suomi linjata jotain orpojen auttamisesta pois leireiltä? Esimerkiksi Pohjoismaat ovat pääasiassa auttaneet orvot kotimaahansa.

– Tiedossani on, että Ruotsiin on tuotu seitsemän orpolasta, joista ainakin osan tuotiin isovanhempien toimesta Ruotsiin – ei siis valtion vaan omaisten toimesta. Valtio on jollain tavalla auttanut ja tukenut prosessissa. Tanskassa taas tuotiin vakavasti loukkaantunut nuori henkilö, ja siinäkin omaiset olivat vahvasti mukana.

– Tärkeää on, että kaikissa olosuhteissa leirillä olevien ihmisten turvallisuus voidaan riittävällä varmuudella taata, tehdään mitä tahansa.

Kesällä ulkoministeri ja te kuvailitte, että orpolasten tilanne olisi selkeämpi kuin muiden leirillä olijoiden, milloin Suomi linjaa tästä?

– Tässä tehdään viikoittain selvitystyötä leirillä toimivien järjestöjen kanssa ja arvioidaan viikoittain sitä, onko tilanne muuttunut lähtökohdiltaan sellaiseksi, että voidaan muuttaa toimintalinjaa.

– Sanoisin näin, että tehdään kaikki se, mikä meidän vallassa on järkevällä tavalla tehdä.

Miksi tämä on niin vaikea asia ratkaista, oikeustieteilijät ovat ottaneet kantaa, samoin lapsiasiavaltuutettu?

– Tässä on kyse leiristä, jossa aikuiset lasten vanhemmat – lukuunottamatta tietenkin näitä orpoja, ovat jollakin tavalla tutkinnan kohteina aika vakavien asioiden suhteen. Meille ei ole löytynyt varmuutta, jonka perusteella voisi tällä hetkellä sanoa, että on turvallista yrittää tuoda ihmisiä pois sieltä siksi, että kurdihallinto ei ole normaali viranomaishallinto.

– Olemme ilmoittaneet selkeästi, että Suomen kansalaisella, oli ulkomailla tapahtunut mitä hyvänsä, on oikeus tulla Suomeen minkään sitä estämättä.

Lisää aiheesta:

Al-Holin leirillä on kaksi kuolleen suomalaisnaisen lasta – orpojen omaiset ovat vedonneet viranomaisiin, jotta heidät noudettaisiin Suomeen

Syöpä on noussut rikkaissa maissa asuvien ihmisten yleisimmäksi kuolinsyyksi. Tulos käy ilmi The Lancet -tiedelehdessä julkaistusta artikkelista.

Tutkimuksessa oli mukana 20 maasta ja palestiinalaisalueilta kerätyt aineistot. Niistä ilmeni, että syöpäsairaudet aiheuttavat vauraissa maissa jopa kaksi kertaa enemmän kuolemantapauksia kuin sydän- ja verisuonitaudit.

Maailmanlaajuisesti sydän- ja verisuonitauteihin kuolee 40 prosenttia ihmisistä ja syövän osuus on 26 prosenttia.

Suhde on kuitenkin jatkuvasti muuttumassa ja muutamassa vuosikymmenessä syövän odotetaan nousevan maailman johtavaksi kuolinsyyksi, kertoo tutkimukseen osallistunut Quebecin Laval yliopiston professori Gilles Dagenais uutistoimisto Reutersille.

Tällä hetkellä sydän- ja verisuonitaudit ovat kehitysmaissa 2,5 kertaa yleisempi kuolinsyy kuin rikkaissa maissa.

Sydän- ja verisuonitautien hoito kuitenkin kehittyy kaiken aikaa. Rikkaissa maissa tärkeimpiä riskitekijöitä, kuten verenpainetta ja korkeaa kolesterolia voidaan jo helposti lääkitä.

Köyhemmissä maissa sydän- ja verisuonitautien suuri kuolleisuus liittynee siihen, että perustason terveydenhuolto on usein puutteellista. Hoitoonohjaus ja lääkkeiden käyttö oli vähäisempää kuin varakkaissa maissa.

Lisäksi kehitysmaissa sydän- ja verisuonitautien riskiä kasvattavat huono ilman laatu, huono ravinto sekä väestön puutteellinen koulutus, tutkijat toteavat.

Suomen merimuseon pihaan hurauttaa auto perässään iso traileri. Vedettävänä on 7,5 metriä pitkä erikoinen soutuvene, joka ei itse asiassa lainkaan näytä perinteiseltä soutuveneeltä. Eikä se sitä olekaan.

Tällä veneellä helsinkiläinen Jari Saario souti viime kesänä Tanskan Kööpenhaminasta Helsinkiin.

Vene pääsi vesille ensimmäisen kerran viime keväänä, ja nyt se on jo tulossa museoitavaksi Suomen merimuseoon Kotkaan.

– Vene päätyy nyt ihan oikeaan paikkaan. Sen tarina jää elämään, ja vene on nyt täällä hyvässä hoidossa, sanoo hyväntuulinen Jari Saario.

1250 kilometriä

Koko matka Kööpenhaminasta Helsinkiin taittui yksin, ja pelkästään soutamalla.

Matka alkoi kesäkuussa. Sen piti kestää kolmisen viikkoa. Toisin kuitenkin kävi. Tuulet olivat vastaiset, keli epämukava ja reitti muuttui alkuperäistä pitemmäksi.

Alun perin Saario laski, että soutumatkaa Kööpenhaminasta Helsinkiin tulee vähintään 1 000 kilometriä.

Tarkoitus oli suunnata Ruotsin länsirannikkoa kohti ja sieltä heti Öölannin ja Gotlannin jälkeen suoraan Suomeen. Vuosikymmenen pahin pohjoistuuli oli kuitenkin niin valtava, että suunnitelmaa oli pakko muuttaa.

– Jos minä olisin siitä suoraan Suomeen lähtenyt, olisin varmaan vieläkin merellä tuulten vietävänä.

Niinpä hän souti Ruotsin rannikkoa pitkin aina Tukholmaan saakka.

– Tuulta puhalteli Tukholmaan asti varmaan kuusi viikkoa. Ihan satunnaisia päiviä oli, kun oli myötätuuli tai tuuli sivusta.

Lopulta matkaa kertyi 1 250 kilometriä, ja aikaa kului yhdeksän viikkoa.

– Sanoin perheelle kotoa lähtiessäni, että kyllä minä tämän kolmessa viikossa vedän, mutta ei se ihan toteutunut, naurahtaa Saario.

Mahtava tsemppi

Vaikka reissu oli reilusti ennakoitua pitempi ja raskaampi, Saario on kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväinen mies.

Erityisesti hän nauttii, miten pääsi aivan uudella tavalla tutustumaan naapurimaihimme.

– Tanskalaiset olivat ihan älyttömän mukavia ja ruotsalaiset oikein superkansaa.

Ruotsalaisilta Jari Saario olisi saanut apua mihin tahansa ongelmaan. Matkan aikana ruotsalaiset myös tsemppasivat häntä jaksamaan loppuun saakka.

Esimerkiksi kun Saarion veneen peräsin vioittui, laittoi erään ruotsalaisen saaren asukas sen korvauksetta kuntoon. Satamamaksujakaan häneltä ei huolittu.

– Ei minulla alun perin ollut suurta käsitystä ruotsalaisista, mutta kyllä minä nyt sanon, että se on ihan superkansa.

Taistelua mielen kanssa

Jari Saarion souturupeamaa auttoi huomattavasti, että hänen kuntonsa on erinomainen. Vuosi sitten hänet valittiin vuoden palomiesurheilijaksi.

Soutu vaati toki kuntoa, mutta ennen kaikkea päättäväisyyttä. Sitä tarvittiin varsinkin siinä kohdassa kun hiilihydraattivarastot alkoivat kehossa olla vähissä.

– Aina 15 tunnin kohdalla huomasin, että meinaan nukahtaa paikoilleen. Se hetki pitää tunnistaa ja siitä pitää päästä yli. Sen jälkeen kroppa antoi vapautuksen, ja pystyin jatkamaan ihan miten kauan vain halusin.

Palomiehenä työskentelevä Saario tunnustaa, ettei hän ole ikinä laskenut päivittäistä kaloritarvettaan. Tutut ovat tehneet sen hänen puolestaan.

– Minä ajattelin, että jos saisin edes puolet siitä kalorimäärästä, jota he suosittelevat, niin olisi hyvä. Se taisi lopulta jäädä neljäsosaan siitä.

Vaikka jatkuva soutaminen on kuluttavaa, ei ruoka oikein tahtonut edes maistua.

– Päivät olivat pitkiä, ja aina kun ajattelinkin ruokaa, rupesi yököttämään. Sitten olin syömättä. Suolaa, vettä ja vähän väkisin jotain. Sellaiset 2500 kilokaloria päivässä, kertoo Jari Saario.

Vene mahonkivanerista

Erikoisen soutuveneen valmisti sulkavalainen veneentekijä Pauli Parkkinen. Runko on yhdeksän millimetriä paksua mahonkivaneria. Samasta materiaalista on tehty myös veneen kansi, tosin vanerin paksuus on siinä kuusi millimetriä.

Leveyttä 7,5 metrisellä veneellä on puolitoista metriä. Pelkkä vene painaa noin 230 kiloa, varusteiden kanssa noin 450 kiloa.

– Puu on kaunista materiaalia, ja minä olen aina tykännyt puuveneistä.

Yksi vaihtoehto keventää matkantekoa olisi ollut hankkia kevyet komposiittiairot. Saario halusi puiset.

– En vaihtaisi vieläkään komposiittiairoihin, vaikka tein kyllä matkan varmasti itselleni raskaammaksi puuairoilla, naurahtaa Saario.

Turvalaitteet hätätilanteisiin

Varusteena veneessä olivat nykyaikaiset navigointi- ja turvalaitteet sekä hätäraketit. Pimeässä yössä piti pitää huolta, että soutaja näkee muut vesillä liikkujat ja he näkevät hänet.

Yllään Saariolla oli kuivapuku, joka helpottaa pelastautumista.

– Jos sattuu huuhtoumaan mereen, niin sillä pärjää monta tuntia, kertoo Jari Saario.

Erityisen turvalaitteen avulla hän olisi voinut nappia painamalla saada yhteyden pelastajiin.

– Siellä Etelä-Ruotsin tienoilla ei näkynyt ketään missään. Ajattelin, että jos täällä hätäraketin ampuu, niin ihan hukkaan menee, tuumaa Jari Saario.

Matka kuitenkin sujui siinä mielessä onnekkaasti, että yhtään suurempaa vaaratilannetta ei reissun aikana sattunut.

Veneessä on edessä ja takana kannen peittämät suojat. Toisessa niissä on tilaa tavaroille ja toisessa pienen pieni hytti, jossa Saario nukkui.

Tavaraa piti jo alun perin varata niukasti mukaan. Lusikoita oli yksi ja mukejakin vain yksi.

– Niitä olisi kyllä pitänyt enemmän olla. Pienessä kopissa olivat kaikki tavarat sekaisin, ja lusikkaa ja mukia sai välillä etsiä oikein kunnolla. Jos ei löytynyt, olin syömättä.

Säilytystilat veneessä olivat pienet. Siksi Saario hankki ruokatarvikkeensa pääasiassa matkan varrelta.

Yli Atlantin valtameren

Viime kesän matka oli niin suuri elämys, että nälkä kasvaa. Suunnitteilla on soutumatka Atlantin valtameren yli.

Parhaillaan Saario etsii yhteistyökumppaneita, jotta matkan voisi toteuttaa. Lomaakin pitäisi palolaitokselta saada.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, voisi startti olla jo puolentoista vuoden kuluttua.

– Se ei voi enää olla puuvene. Soudettava vene kuitenkin. Näyttää enemmän avaruusalukselta.

Jari Saarion puuvene Arctic blue on kohta kaikkien nähtävillä Suomen merimuseossa Kotkassa. Näytillä ovat kaikki varusteet, joita Saariolla oli kesällä mukanaan.

– Aika hauskaa, että tänä kesänä on laitettu vene veteen, tehty sillä yksi reissu ja nyt se on jo museossa. Aikamoinen saavutus sekin, tuumaa Jari Saario.

YK on valmiina auttamaan hurrikaanin runtelemia Bahamasaaria. YK:n avustusjärjestöt kertovat, että niillä on lääketarpeita ja ruokaa valmiina lähetettäväksi Dorian-hirmumyrskyn alle jääneelle saariryhmälle.

Arvioiden mukaan ainakin 61 000 ihmistä on ruoka-avun tarpeessa myrskyn vuoksi, YK:n virkamiehet kertoivat toimittajille Genevessä.

Myrskyn kerrotaan vahingoittaneen saarten vesijärjestelmiä ja puhdas juomavesi on lähipäivinä prioriteetti alueella, YK:n hätäaputoimisto Ocha kertoo tiedotteessaan.

Ochan edustajan Jens Laerken mukaan YK:n asiantuntijat odottavat lupaa maan hallitukselta ennen saapumistaan alueelle kartoittamaan tilannetta.

Ochan tiedotteessa kerrotaan, että Abaco-saarten viranomaiset ovat puhuneet katastrofaalisista vahingoista ja heidän kollegansa Grand Bahaman saarella ovat ilmoittaneet mittavista tulvista.

Maailman ruokaohjelma WFP:n arvioiden mukaan Grand Bahamalla noin 47 000 ihmistä olisi ruoka-avun tarpeessa, kertoo WFP:n edustaja Herve Verhoosel. Abaco-saarilla ruoka-apua tarvitsee 14 000 ihmistä.

Lääkintäryhmät ovat myös lähtövalmiudessa, kertoo Maailman terveysjärjestö WHO:n edustaja Fadela Chaib.

Kansainvälinen lentokenttä veden alla

Pelastusapua koordinoi Bahamasaarilla Karibian alueella toimiva katastrofien hallinnan virasto CDEMA.

Bahaman yllä viipynyt Dorian on kurittanut saarta tänäänkin. Jopa 13 000 kotia on tuhoutunut tai vahingoittunut. Grand Bahaman saarelle on iskenyt myrskyaaltoja, jotka ovat noin 4-5 metriä normaalia aallokkoa korkeampia.

Berkeley Earth -järjestön tutkija Roberth Rohde julkaisi Twitterissä Grand Bahama -saaren topografisen kartan.

Siitä käy ilmi, että myrskytulva saattaa pahimmillaan peittää lähes koko saaren veden alle.

Saarivaltion pääministeri Hubert Minnis kertoi aiemmin, että ainakin viisi ihmistä on kuollut hurrikaanin aiheuttamissa tuhoissa.

Hurrikaanin aiheuttamien tulvien mittavuudesta ja tuhoista on internetissä lukuisia videoita. Muun muassa floridalainen demokraattien kongressiedustaja Kionne McGhee on julkaissut Twitterissä bahamalaisen kollegansa jakaman videon, jossa näkyy kuinka Freeportin kansainvälinen lentokenttä on täysin veden alla.

Dorian on heikentynyt kategorian 3. hurrikaaniksi, mutta on edelleen hengenvaarallinen. Yhdysvaltain kansallisen hurrikaanikeskuksen NOAA:n mukaan Dorian liikkuu nyt erittäin hidasta vauhtia (2 km/h) Bahamasaarilta kohti Floridan rannikkoa.

Lue myös:

Yle seuraa Dorian-hurrikaanin etenemistä – heikentynyt hurrikaani jämähti Bahamalle, satojatuhansia evakuoidaan Yhdysvalloissa, ainakin viisi kuollut

Hurrikaani Dorian testaa Floridan hoitolaitosten katastrofivalmiutta: Suomalais-amerikkalainen hoitokoti ei jää hurrikaanissakaan ilman sähköä – eikä pullaa

Hurrikaani Dorian rantautui Bahamalle – Myrsky on rajuimmassa hurrikaaniluokituksessa

Kasevan alkuperäisjäsen Tapio Rauma on tiistaina menehtynyt pitkäaikaiseen sairauteen. Tamperelaisyhtye kertoi asiasta omilla Facebook-sivuillaan.

Tapio Rauma oli bändin kitaristi ja laulaja, mutta oli jäänyt eläkkeelle soittamisesta.

71-vuotias Rauma oli kotoisin Kaustiselta. Hän ehti soittaa useissa bändeissä.

Kasevan ensimmäinen albumi Silloin kun julkaistiin vuonna 1974. Yhtye oli aktiivinen 80-luvun alkupuolella asti. Kaseva on keikkaillut myös 2000-luvulla.

Yksi yhtyeen suosituimmista kappaleista Tyhjää löytyy myös Ylen Elävästä arkistosta.

Rauman menehtymisestä kertoi ensin musiikkimedia Rumba.