Lastentarhanopettaja on vastannut tänään keskiviikkona syytteisiin lapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä, kertoo Uutisvuoksi.
Syytteen mukaan nainen puri häntä kohtaan aggressiivisesti käyttäytynyttä 5-vuotiasta poikaa vasempaan olkavarteen toukokuussa 2018. Pojalle aiheutui kipua ja mustelmainen puremajälki.
Uutisvuoksen mukaan nainen oli päiväkodissa määräaikaisessa työsuhteessa.
Nainen myönsi poliisikuulusteluissa purreensa poikaa. Syyttäjä vaatii naiselle vähintään 30—50 päiväsakon suuruista sakkorangaistusta.
Asiaa käsiteltiin Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa Imatralla. Käjäräoikeus antaa tuomion 13. syyskuuta.
Varapuhemies Juho Eerola (ps.), millaista on vakaa ja arvokas some-käytös?
– Olen hirmuisen huono antamaan käyttäytymisohjeita, olen vähän pukki kaalimaan vartijana, Eerola aloittaa.
Eerola istuu eduskunnan kuppilassa syysistuntokauden ensimmäisenä päivänä. Hän sanoo yrittäneensä oppia virheistään. Eerolaa vaivaa, että eduskunnassa voi lähes milloin tahansa päätyä some-kuvaan tai live streamiin.
– Tämä ilmiö levittäytyy hissun kissun ja suurin osa siitä on viatonta. Otetaan kuva porukalla, olen itsekin ollut kuvissa kahvilassa ja jopa täysistuntosalissa.
Somettaminen lähti Eerolan mielestä käsistä keväällä. Eduskunnassa on tarkat, median kanssa sovitut säännöt, missä ja miten saa kuvata. Hän miettii, miksi samat säännöt eivät koskisi kansanedustajia.
Esimerkiksi valiokuntien kokouksissa on tiukka käytäntö – ei julkisuutta. Eerolan mielestä myöskään kansanedustajien ei pitäisi kuvata siellä.
Eerola on itse päätynyt median pyöriteltäväksi roisin YouTube-musiikkivideon pääosassa. Hänen omilla Facebook-sivuillaan käydään rajoittamatonta keskustelua esimerkiksi maahanmuutosta.
– En ole kovin tiukkapipoinen, sulatan kaikenlaista. Olen asunut mielisairaalan vieressä ja nähnyt monenlaista käytöstä.
Keväällä uudet kansanedustajat pörräsivät vapautuneina jopa istuntosalissa: kaverikuvia ja selfieitä salissa, nuuskaa huuleen, hohottelua ja kuvia kaverista puhujanpöntössä. Nämä kaikki olivat myös nähtävissä eduskunnan istunnoista tulevissa verkkolähetyksissä.
Ja vaikka Eerola sanoo olevansa huono antamaan ohjeita, tässä niitä tulee:
– Pitäisi ymmärtää, että tämä talo on instituutiona Suomen historian arvokkain ja sitä taustaa vasten kunnioittaisi sekä pukeutumisellaan ja sanoillaan tätä. Eikä ehdoin tahdoin turmelisi tämän talon mainetta, sanoo varapuhemies.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) kertoo, että valiokunta jatkaa sähköisten palvelujen käyttöä nyt normaalisti.Jarno Kuusinen / AOP
Perustuslakivaliokunnan uusi puheenjohtaja: Luotan edustajiin
Viime vuoden keväällä eduskuntaa ravisutti asiakirjavuoto: joku vuoti perustuslakivaliokunnan keskeneräisen sote-valmistelun Ilta-Sanomille.
Perustuslakivaliokunta sulki sähköisen työtilansa ja siirtyi täysin paperisiin asiakirjoihin. Puhemiehet pohtivat myös, pitäisikö asiakirjoja julistaa salaisiksi.
Tilanne on nyt rauhoittunut. Uusi perustuslakivaliokunta aloittelee työtään. Puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) sanoo, että työssä palataan normaaliin käytäntöön.
– Luonnollisesti luotan lähtökohtaisesti ihmisiin. Jos on valittu kansanedustajaksi tai avustajaksi, rajattujen paperien vuotamista ei tehdä, Ojala-Niemelä sanoo.
Sähköiseen työtilaan on pääsy valiokuntien kansanedustajilla, heidän avustajillaan ja osalla virkamiehistä. Papereita taas oli vain rajattu määrä. Pinkkojen pyörittely kävi kuitenkin työlääksi, sähköisiä asiakirjoja on helpompi käsitellä.
– Jos vuotoja ilmenee, sitten täytyy harkita uudelleen, Ojala-Niemelä sanoo.
Keskusrikospoliisi kaipaa yleisöltä apua poliisiampumisten tutkintaan. Jotta poliisi saa mahdollisimman tarkan kuvan takaa-ajosta, pyydetään tapahtuman nähneitä olemaan yhteydessä Keskusrikospoliisiin.
Havaintoja pyydetään sunnuntailta 25. elokuuta kello 20.00–20.40 väliseltä ajalta Tampereen Rantatunnelin ja Ikaalisten väliltä VT3:lta pohjoisen suuntaan. Erityisen tärkeässä roolissa on takaa-ajotilanteesta taltioitu materiaali, KRP kertoo.
Poliisi otti Ikaalisista kiinni kaksi miestä, joita epäillään poliisien murhan yrityksestä. Poliiseja ammuttiin Porvoossa elokuun lopussa.
Kuvia ja videoita takaa-ajosta pyydetään lähettämään WhatsAppin kautta numeroon 050 306 8875. Lisäksi KRP vastaanottaa vihjeitä osoitteeseen rikosvihje.krp@poliisi.fi ja virka-aikana (kello 8–16) numeroon 0295 418 622.
Elämme hämmentäviä aikoja: Lehdessä oli artikkeli, kuinka ilmastonmuutosta hillittäisiin, jos ei tehtäisi lapsia.
Samaan aikaan toisaalla: Greta Thurnberg lähti purjehtien Ameriikkaan jotta ei tuhoaisi ilmastoa lentämällä.
Ja kolmaalla: Vegaaniksi ryhtynyt joogi kertoi lehdessä pesevänsä vaatteensa pähkinöillä ja ravitsevansa ruumiinsa soijalla ja sen sellaisella, jonka tuotannossa ei ole käytetty hyväksi eläimiä.
Niinhän se on, että ilmastonmuutosta hillitsisi, jos ei tehtäisi enää yhtään lasta ikinä. Noin sadassa vuodessa täällä ei olisi enää jäljellä kuin ehkä Keith Richards ja hiilijalanjälkemme olisi pienentynyt niin, että se olisi enää musta muisto.
Mitä tulee Thurnbergin purjehtimiseen, niin besserwisserit olivat nopeasti huomauttamassa, että se nimenomaan vaatii lentämistä, koska vene on sellainen, että siihen tarvitaan monenmoista porukkaa huoltojoukkoihin, jotka lentävät Atlantin yli päästäkseen ottamaan purjehtijat vastaan. Siinä on itse asiassa vähän jotain samaa kuin aikoinaan, kun urheat valkoiset seikkailijamiehet valloittivat vuoria ja tuntemattomia maita vaivaansa säästämättä ja valokuvissa taustalla näkyvät heidän palvelijansa ja kantajansa.
Vegaanit taas ovat tietenkin väärässä siinä, etteivätkö käyttäisi eläimiä hyväkseen – tai luontoa laajemminkin. Se, että heillä on kännykät ja he asuvat taloissa ja ylipäänsä osallistuvat elämään, tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että luontoa ja eläimiä on hyödynnetty. Vegaanit eivät ehkä ole eläinten kannalta yhtä haitallisia kuin jauhelihaa syövät lajikumppaninsa mutta kyllä hekin haitallisia ovat. He vain ovat piirtäneet sen viivan, joka heidän mielestään on kohtuullista luonnon suojelemiseksi tehdä, vähän eri kohtaan kuin useimmat muut.
Mutta ei se viiva tapissa ole: Te voisitte tehdä enemmän!
Nimittäin ainoa tapa olla hyödyntämättä eläimiä ja tuhoamatta luontoa olisi, että tappaisi itsensä. Kuolleena ihminen ei ole erityisen haitallinen, mitä nyt vähän savukaasuja pääsee krematorion piipusta ilmaa pilaamaan.
Epäilemättä joku keksii kohta ehdottaa sitä, joten olen nopea ja otan aloitteen käsiini: Jos esimerkiksi kaikki miehet tappaisivat itsensä, se olisi hyvä alku, sillä aika suuri osa maailman ongelmista ratkeaisi sen jälkeen ihan itsekseen. Lihaa ei syötäisi niin paljon ja sodatkin suureksi osaksi loppuisivat. Ihmiset eivät haisisikaan niin pahalta.
Jos vastaavalla tavalla päästäisiin naisista eroon, lopputulos olisi niin ikään planeetan kannalta myönteinen, minkä lisäksi loppuisi se ikuinen vääntäminen siitä, että keittiön kaapit pitäisi laittaa kiinni kun on avannut ne.
Myönnän, että ehdotukseni saattaa kuulostaa radikaalilta, mutta maailma on kiusallisen monimutkainen paikka, mistä syystä kaikenlaisia ideoita nousee yön pimeinä hetkinä mieleen.
Tästä monimutkaisuudesta johtuen en kauheasti ihmettele, että meillä on sellainenkin kasvava joukko ihmisiä, jotka haluavat pitää älylliset vaihtoehtonsa mahdollisimman vähissä ja näkevät, että syy kaikkiin murheisiin ja ongelmiin hyttysistä Suomen velkaantumiseen löytyy maahanmuuttajista.
Siis että asia, joka on nyt ainakin Suomessa täydellisen marginaalinen, liittyy kaikkeen ja on kaiken pahan alku ja juuri. Että kun joku Erkki on työtön tai nälkäinen tai sillä on sukassa reikä, niin se on maahanmuuttajien vika.
Ei ole.
Ehdottaisin, että itseruoskimisen tai muiden syyttelemisen sijaan kannattaisi pitää pää kiinni ja tehdä jotain asioille. Jos lentäminen ahdistaa, älä lennä, älä kertaakaan. Jos eläinten kohtelu ahdistaa, älä syö eläimiä.
Ajattelen, että maailmassa, jossa aletaan enemmän tai vähemmän tosissaan miettiä, ettei ihmisten pitäisi tehdä lapsia, on jotain keskiaikaista. Sellaista, josta Bergmanilla on hieno kohtaus elokuvassa Seitsemäs sinetti. Siinä maailmanloppua odottavat ihmiset kulkevat murhetta huokuen maantietä pitkin ruoskien itseään. Eikä se ollut Bergmanin mielikuvituksen tuotetta, vaan sellaisia kulkueita oikeasti oli.
Nykyään itseruoskiminen hoidetaan vähemmän verisesti somessa, jossa sanotaan, että ”Mulla on tosi huono omatunto, mutta tässä nyt ois näitä meijän lomakuvia Thaimaasta! #olipakkovaikkailmasto. #sori”.
Ehdottaisin, että itseruoskimisen tai muiden syyttelemisen sijaan kannattaisi pitää pää kiinni ja tehdä jotain asioille. Jos lentäminen ahdistaa, älä lennä, älä kertaakaan. Jos eläinten kohtelu ahdistaa, älä syö eläimiä. Jos sinulla menee huonosti, älä syytä maahanmuuttajia tai ketään muutakaan; et sinä niin tärkeä ole, että joku viitsisi vasiten elämääsi sekoittaa.
Toisaalta, ymmärrän toki senkin, että jäiden laittaminen hattuun on vaikeaa maailmassa, jossa heti kun avaa netin, sieltä hyppää screenille hullu, joka haluaa polttaa kokonaisen maanosan sademetsät ja toinen joka estäisi tornadot ydinpommeilla.
Tulee mieleen, että Tohtori Outolempi se sentään oli tolkun mies!
Roope Lipasti
Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka eksyy vapaa-aikanaan kernaasti konkreettisiin ja selkeisiin remonttihommiin.
Suomi hakee uusia yhteistyökumppaneita EU:n sisällä. Sipilän hallituksen aikana Suomi liittoutui talouskuria kannattavien kahdeksan maan löyhään liittoon, jota Hollanti johti.
Liitto on ottanut kantaa talousunionin kehittämiseen. Siihen kuuluvat Hollannin ja Suomen lisäksi Baltian maat, Ruotsi, Tanska ja Irlanti.
Ylen tietojen mukaan uusi hallitus ottaa etäisyyttä Hansaan. Taustalla on EU:n valtasuhteiden muutos. Britannian etääntyessä EU:sta Ranskan ja muiden suurten maiden valta kasvaa.
Rinteen hallitus haluaa pohtia asia kerrallaan, miten tiiviisti omat kannat on järkevää lukita muiden maiden kanssa.
Eurooppa-ministeri Tytti Tuppurainen (sd.) kommentoi Hansaa viime viikolla Turun Eurooppa-foorumin puheessaan.
– EU:n pohjoismaiset jäsenet ovat vapaakauppa-asioissa samanmielisiä. Suomi ei kuitenkaan Eurooppa-politikassaan sitoudu yksin Hansaliittoihin tai muihinkaan blokkeihin, Tuppurainen sanoi.
– Teemme yhteistyötä kaikkien kanssa ja vaalimme EU:n yhtenäisyyttä.
Hallituksen sisällä ristivetoa?
Ylen tietojen mukaan koko hallitus ei kuitenkaan ole tehnyt yhteistä linjausta asiasta. Keskustalähteiden mukaan "mikään ei ole muuttunut".
Sipilän hallituksen kaudella Hansa-ryhmä oli Suomelle tärkeä viiteryhmä talous- ja rahaliiton kehittämisessä. Ryhmä suhtautui nihkeästi yhteistyön ja jäsenmaiden yhteisvastuun syventämiseen.
Se suututti erityisesti Ranskaa, joka pitää Hansa-ryhmää uhkana rahaliiton yhtenäisyydelle. Myös muita etelän maita kismittää nettomaksajamaiden liittoutuminen. Yksikään Hansa-maan edustaja ei tullut valituksi, kun EU valitsi ehdokkaat huippuvirkoihin kuluneena kesänä.
Jatkossa Antti Rinteen hallitus aikoo hakea liittolaisia mahdollisimman laajalti. Nykyhallitus on aiempaa kriittisempi sen suhteen, mihin pysyviin liittoihin on järkevää kuulua.
Esimerkiksi entinen EU-komissaari Erkki Liikanenarvosteli vastikään Hansaa ja arvioi, että pienen maan kannattaa varoa blokkiutumista.
Vaikka Suomi ottaa etäisyyttä tiukan talouskurin ryhmään, tiettävästi kanta rahaliiton kehittämiseen ei ole muuttunut.
Hirvikärpäsiä on jälleen tänä syksynä runsaasti metsissä liikkujien riesana. Eniten niitä on hirvien talvehtimisalueiden ja makuupaikkojen lähialueilla.
Tänä kesänä olosuhteet olivat otolliset hirvikärpästen lisääntymisen kannalta, arvioi professori Hannu Ylönen Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalta.
– Hirvikärpästen koteloiden kuoriutumisprosentti saattaa olla huomattavan korkea lämpimällä säällä.
Esimerkiksi Konnevedellä hirvikärpäsiä alkoi esiintyä isommissa määrin reilut kymmenen vuotta sitten, muistelee hirvenmetsästystä harrastava Hannu Heiskanen.
– Kyllä niitä on lähes jokaisessa hirvessä. Kun hirven karvaa vastakarvaan vetää, niitä kärpäsiä on yleensä ihan mattona. Niitä on paljon.
Prosessori Hannu Ylönen miettii, että jos hirvien määrä on pysynyt suhteellisen vakiona, niin silloin hirvikärpästen määrä yksittäisissä hirvissä on nousussa. Yksittäisessä hirvessä saattaakin olla tuhansia hirvikärpäsiä.
Hirvikärpänen tarraa ihoon kiinni
Mikroskoopilla otetut kuvat paljastavat millainen peto hirvikärpänen on. Ne ovat pelottavan näköisiä: niillä on väkäsiä ja teräviä kynsiä, joilla ne tarraavat isäntäeläimen ihoon.
– Ne ovat sopeutuneet täysin pysymään karvoituksen sisällä eivätkä isäntäeläimet saa niitä pois, sanoo professori Hannu Ylönen.
Löydettyään isäntäeläimen hirvikärpänen pudottaa siipensä pois, sillä niistä on vain haittaa eikä hirvikärpäsellä ole aikomustakaan lähteä enää lentämään.
– Se keskittyy täysin ruokailemaan ja lisääntymään, sanoo Ylönen.
Mikroskooppikuva hirvikärpäsestä.Paavo Niutanen, Jyväskylän yliopisto
Hirvien on vaan siedettävä kärpäsiä, sillä pois ne eivät lähde.
Ihmiselle hirvikärpänen saattaa aiheuttaa ikävän allergisen reaktion. Ylösen mukaan vieläkään ei tiedetä, mistä allerginen reaktio johtuu.
– Varmaan joku proteiini erittyy hirvikärpäsen syljestä.
Joillekin herkille ihmisille se voi aiheuttaa erittäin voimakkaan reaktion, jolloin niskaan ja selkään voi syntyä peukalonpään kokoisia muhkuroita, kertoo Ylönen.
Vaikea torjuttava
Hirvikärpäsiltä suojautuminen on hankalaa, sillä esimerkiksi hajusteisiin pohjautuvat torjunta-aineet eivät niihin tehoa, sanoo Ylönen.
Paras keino hirvikärpäsiltä suojautumiseen on hupullinen hyttysverkko, joka vedetään pään yli kasvojen ja niskan suojaksi. Myös vaatetuksen värillä voi olla merkitystä. Tummat vaatteet tuntuvat erityisen hyvin vetävän hirvikärpäsiä puoleensa.
Joskus hirvikärpäsiä on niin paljon, että metsästä on pakko lähteä pois, sanoo Hannu Heiskanen.
– Tehokkain suojautumiskeino on pysyä kotona, sanoo Heiskanen.
Hirvikärpäset eivät pysty lentämään alle 8 asteen lämpötilassa eivätkä kostealla säällä. Marjastajien kannattaakin mennä metsään aamuvarhaisella.
Hirvikärpäsien lentoaika on elokuusta lokakuulle siihen saakka kunnes sää viilenee.
Professori Hannu Ylönen arvelee, että hirvikärpänen on levinnyt Suomessa eteläisimpien paliskuntien alueelle Rovaniemen korkeudelle saakka. Ainakin Meri-Lappiin ne ovat asettuneet pysyvästi.
Poroille hirvikärpänen ei ole samanlainen riesa kuin hirville. Ylönen kertoo, että poroilla aluskarvoitus on tiheämpi kuin hirvillä eikä hirvikärpänen pysty kaivautumaan porojen ihoon.
Daniela Juutilaisen nelihenkisessä perheessä käydään kaksi kertaa viikossa ruokaostoksilla. Perheessä syödään paljon kasviksia, ja muoviroskaa syntyisi hevi-osastolla paljon, ellei Juutilainen olisi keksinyt tapaa välttää kertakäyttöisten muovipussien käytön.
– Alunperin idea lähti Instagramista. Siellä muutamalla on ollut vastaavanlaisia ideoita. Niistä olen itse soveltanut tavan, joka itselle toimii parhaiten.
Juutilainen punnitsee ostoksensa ja nostaa hedelmät ja vihannekset suoraan kestokassiin. Viivakoodit eli hintalaput hän liimaa vanhaan kirjekuoreen.
– Käyn kaksi kertaa viikossa kaupassa, yleensä kirjekuoren molemmilla puolilla on hintalappuja. Tuotteita on yhteensä ehkä 13 eri hevi-tuotetta, eli pikkupusseja olisi tarvinnut olla kymmenen, ehkä enemmän.
Kaupat: hyvä idea
Kassalla Juutilainen tarjoaa kirjekuorta, josta tuotteet luetaan laskuun. Hän tarjoaa kassiaan tarvittaessa tarkistettavaksi, mutta toistaiseksi missään ei ole ryhdytty tarkistamaan sen kummemmin kassin sisältöä.
– Mitään moitteita ei ole vielä tullut. Moni on hämmentynyt, että tälläkin tavalla voi tehdä. Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että idea on tosi hyvä, ja että tällaisen pitäisi yleistyä.
Sekä S-ryhmälle että Keskolle Juutilaisen suosima tapa on uusi, mutta sitä ei suinkaan torpata.
– Kannatan kaikkea, mikä vähentää muovin käyttöä. Tämä kuulostaa kyllä fiksulta, sanoo Paavolan K-Citymarketin kauppias Petri Putila Lahdesta.
Kuluttajat ovat kiinnostuneita vähentämään muovin käyttöä monin eri tavoin, sanoo SOK:n Vähittäiskaupan ketjuohjauksen vastuullisuusasiantuntija Anni Loukaskorpi.
– Jos ostokset ovat kassan nähtävillä, niin miksi ei. Ostosten pitää kuitenkin olla tarkastettavissa. Siksi suosittelemmekin tähän tarkoitukseen suunniteltuja kestohevipusseja.
Kauppias Putila sanoo, että yleistyneet itsepalvelukassat toimivat myös sillä samalla periaatteella, että luotetaan, että asiakkaat punnitsevat tuotteet oikein.
– Jos tällainen yleistyy, täytyy vain miettiä, miten asiakkaita opastetaan.
Hevi-osastolla sekä biohajoavien että kestohevipussien myynti on lisääntynyt, ja samalla muovisia pikkupusseja myydään yhä vähemmän. Paulus Markkula / Yle
Ennen banaaneillekin piti saada muovipussi
Sekä Keskolla että S-ryhmällä pienten muovipussien käyttö on vähentynyt selvästi, ja kestohevipussien myynti kasvanut.
K-ruokakaupoissa pikkupussien käyttö väheni viime vuoden aikana lähes kolmanneksella. Tähän on vaikuttanut esimerkiksi se, että hevi-osastolla on tarjolla muitakin vaihtoehtoja, eikä muovisia pikkupusseja tarjota enää kassoilla.
– Se on myös lisääntynyt, että hintalappu laitetaan suoraan kuoriin, esimerkiksi banaaniin. Ennen niillekin otettiin erikseen pussi. Nyt se on lisääntynyt, että jätetään se pussi pois, sanoo lahtelaiskauppias Putila Paavolan K-citymarketista.
Daniela Juutilaisen muovipussiton tapa on ihastuttanut Facebookissa, ja moni on kommentoinut aikovansa ottaa tavasta mallia. Samalla tuotteet pysyvät kenties parempina, kun niitä ei tarvitse turhaan pyöritellä, sanoo Juutilainen.
– Me kulutamme hirveästi hedelmiä ja vihanneksia. Ne eivät säily kauan jääkaapissa, ennen kuin syödään pois. Voi olla, että tuotteet säästyvät myös kolhuilta.
Poliisi epäilee, että Kolarista etelään matkalla ollutta junaa kohti ammuttiin tiistaina aseella Ylitorniolla. Poliisin mukaan kyseessä voi olla jopa isohaulinen haulikko. Laukausten epäillään tulleen Tornionjoen suunnalta.
Osumia on löytynyt yhdestä junavaunusta, jossa särkyi ikkunoita. Vaunun ikkunoista oli ensin kuulunut kova räpsähdys ja sen jälkeen ikkunalasia oli rikkoutunut ulkopuolelta.
Tapahtuma ei aiheuttanut junamatkaan keskeytystä.
Jutun tekninen tutkinta on kesken. Sitä hoitaa Helsingin poliisi.
Edit 4.9.2019 klo 15.05: Poliisi korjasi antamiaan tietoja ja kertoi, että ravintolavaunuun ei ollut syntynyt vaurioita.
Eduskunta palasi kesätauolta keskiviikkona, ja kuumimmaksi puheenaiheeksi nousi kuohunta Postin ympärillä.
Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Sirpa Paatero (sd.) tarttui tiistaina tiukasti Postiin ja kertoi, että Posti ottaa aikalisän työehtosopimusten muuttamisessa ja arvioi johdon palkkauksen uudestaan.
Syynä on, että Postin toimitusjohtajan palkka ja palkkiot ovat nousseet huimasti, mutta työntekijöitä on ollut tarkoitus siirtää heikomman työehtosopimuksen piiriin.
Yle kysyi kantoja Postin tilanteeseen viideltä kansanedustajalta. Hallituspuolueiden edustajista vastasivat Antti Kurvinen (kesk.) ja Paavo Arhinmäki (vas.) sekä oppositiosta Juhana Vartiainen (kok), Rami Lehto (ps.) ja Päivi Räsänen (kd.).
Kokoomuksen Juhana Vartiaisen mielestä valtion pitäisi pitää kiinni normaalista työnjaosta eikä lähteä mikromanageeraukseen.Jari Pussinen / Yle
Omistajaohjausministeri Sirpa Paatero puuttui eilen postin johdon palkkoihin, olivatko toimet tarpeellisia?
Juhana Vartiainen:
– Mielestäni valtiovallan ei pitäisi lähteä tällaiseen mikromanageeraukseen, vaan pitää kiinni normaalista työnjaosta. Se johtaa tehottomaan liikkeenjohtoon.
– Yhtiötä pitää johtaa yritysjohdon periaattein. Jos valtiovalta siihen puuttuu, se johtaa huonoon lopputulokseen.
Paavo Arhinmäki:
– On erittäin tarpeellista, että Paatero puuttui johdon palkkioihin. Palkitsemisjärjestelyt pitää käydä läpi kaikkien valtionyhtiöiden osalta ja katsoa, onko kohtuuttomuuksia.
– Oikealta vasemmalle kaikki tuntuivat olevan eduskunnan salissa (keskiviikkona) samaa mieltä, että on oikein puuttua. Mihin valtionyhtiöitä tarvitaan, jos omistaja ei voi toimintaan puuttua?
Antti Kurvinen:
– Mielestäni toimet ovat tarpeellisia, ja keskustassa katsomme, että palkkioiden pitää olla kohtuullisia. Yksityinen yritys ja pörssiyhtiö saa maksaa sellaisia palkkoja kuin omistajat haluavat, mutta kun on kysymys veronmaksajien, koko yhteiskunnan omistamista yhtöistä, silloin palkkojen pitää olla yhtiön tilanteen ja yleisen kohtuullisuusajettelun mukaisia.
Rami Lehto:
– Avaus on aivan aiheellinen, palkkiohin pitää puuttua. Ne ovat kasvaneet viime vuosina suhteettoman korkeiksi.
Kristillisten Päivi Räsänen antaa omistajaohjausministerille kiitoksia siitä, että hän puuttui Postin johdon palkkioihin.Jari Pussinen / Yle
Päivi Räsänen:
– Minusta on hyvä, että omistajaohjausministeri puuttui asiaan. Tarvitaan kasvollisia omistajia. Näyttää siltä, että Postin omistajaohjaus on ollut liian löysää.
Miten suhtaudutte siihen, että omistajaohjausministeri pani Postin ottamaan aikalisän työehtosopimusten muuttamisessa?
Juhana Vartiainen:
– On erittäin huono ajatus, että ministeri haluaa päättää miten Postin kaltainen yhtiö työnantajana toimii. Postin täytyy tehdä työnantajapäätökset itsenäisesti.
– Käy helposti niin, että Postille tehdään mahdottomaksi oman kannattavuuden parantaminen ja sen johtaminen tulee ajan mittaan mahdottomaksi, koska kukaan sinne valittu johtaja ei voi lähteä siitä, että hänellä on päämiehen tuki.
Antti Kurvinen:
– Keskustassa olemme aika varovaisia sekaantumaan työehtosopimusneuvotteluihin. Suomessa on 15 viime vuoden ajalta riittävästi kokemuksia, että vaikeita tilanteita voi tulla, jos hallitus puuttuu liian vahvasti työehtosopimuskysymyksiin. Keskusta tukee punamultahallituksen linjaa, että pyrimme sopimisen kautta hoitamaan työelämäkysymyksiä.
– Luotan siihen, että omistajaohjausministeri, joka kantaa viimekätisen vastuun Postin tilanteesta, tietää mitä tekee. Sen kuitenkin sanon, että Postin pitää pysyä kilpailukykyisenä. Ei ole oikein, jos kansainväliset kuljetusyritykset vievät kaikki tilaukset.
Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen mielestä omistajaohjausministerin nimenomainen tehtävä on puuttua ylilyönteihin.Jari Pussinen / Yle
Paavo Arhinmäki:
– Posti on suoraan ja Vaken kautta sataprosentisesti valtion omistama yritys, ja nimenomaan omistajaohjausministerin tehtävä on puuttua valtionyhtiöiden mahdollisiin ylilyönteihin.
– Tällaista on toivottu ja peräänkuultettu ennenkin, että valtionyhtiöt eivät toimi ulkona muusta yhteiskunnasta vaan ovat yhteiskunnallisessa ohjauksessa.
Rami Lehto:
– Valtiolla on oikeus puuttua valtioyhtiössä, jos työntekijöiden palkkoja pienennetään ja työehtosopimuksia yritetään muuttaa.
– Se on hyvä, mutta jonkinlainen ratkaisu pitää nopeasti saada, että työntekijät eivät joudu olemaan löyhässä hirressä. Jos ajatellaan tes-shoppailua, se on vähän väärin. Jos ajatellaan, millaisia säästöjä Posti tavoittelee, se saataisiin äkkiä kasaan, kun valtio ei vaatisi niin suuria osinkoja.
Päivi Räsänen:
– Tässä yhteydessä on paikallaan, että keskustelua käydään kaikilla tasoilla. Palkkakysymys on kaikkein kipein, ja se on otettava pöydälle.
Keskustan Antti Kurvinen tähdentää, että Postin päätehtävä on postin jakelu.Jari Pussinen / Yle
Postiala on myllerryksessä ja kirjeposti vähenee, mitä valtionyhtiölle pitäisi tehdä?
Juhana Vartiainen:
– Minun mielestäni pitäisi lähteä rohkeasti kohti tulevaisuutta eli yksityistää. Voisimme huolehtia jollakin lainsäädännöllä siitä, että jakeluvelvoitete toteutuu eli kirjeet kulkevat, mutta se ei nykymaailmassa edellytä, että valtiovalta omistaa postiyhtiön.
Antti Kurvinen:
– Keskustan mielestä on tärkeää, että posti pidetään kilpailukykyisenä. Jakelubisnes on muuttunut, kansainväliset yritykset ovat tulleet kentälle, uusia palveluita on syntynyt. Postin toiminnan pitää muuttua, mutta Postin päätehtävän pitää olla postin jakelu.
Paavo Arhinmäki:
– Ongelma kiteytyy siihen, että markkinoille on tullut paljon kermankuorintaa. Pitää miettiä, mikä on Postin rooli tulevaisuudessa. Pitääkö Postille palauttaa tehtäviä, joita siltä on poistunut?
Rami Lehto:
– Suunnitelmia on ollut, että Postia ehkä myydään, mutta ei ole oikea tapa laittaa firmaa myyntikuntoon, että työntekijöiden työsuhteita kiristetään ja palkkoja lasketaan.
Päivi Räsänen:
– Yleispalveluvelvoitteesta, että suomalaiset voivat lähettää ja vastaanottaa kirjeitä, täytyy pitää kiinni. Mielestäni kestävin ratkaisu tässä tilanteessa on, että valtio tinkii osingoistaan.
Rami Lehto Jari Pussinen / Yle
Pääministeri Antti Rinne ehdotti eilen, että postin pitäisi tulla mukaan sote-toimintoihin, mitä ajattelette siitä?
Juhana Vartiainen:
– Kyllähän maailmalla näkee kaikenlaista luovaa. Maaseudulla eri maissa taksinkuljettaja voi olla postinkuljettaja, mutta yleensä tällainen syntyy parhaiten spontaanina yritystoimintana. Mitä Rinne esitti, on minusta hassua.
Antti Kurvinen:
– Keskusta ei ryhdy ohjeistamaan Postin johtoa siitä, millaista bisnestä pitää tehdä, muuten saisimme luopua Postin hallituksesta ja toimitusjohtajasta kokonaan ja ryhtyä tekemään eduskunnassa bisnesstrategioita.
– Kun Postin nimi on posti, se lähtökohtaisesti kuljettaa tavaraa ihmisten postilaatikoihin.
Paavo Arhinmäki:
– Ei Postin tehtävä ole tuottaa sote-palveluita, on selvää että siihen tarvitaan hoitajia, ammattilaisia. Sen sijaan voidaan miettiä, miten Posti, joka toimii ympäri Suomea, voi olla osaltaan mukana luomassa yhteiskunnallista turvallisuutta.
Päivi Räsänen:
– En olisi kovin innokas sotkemaan sotea Postin toimintaan. Tietysti voitaisiin ajatella, että joitakin sote-palveluihin kytkeytyviä kuljetuksia voidaan toimittaa.
Rami Lehto:
– En ajattelisi, että Postin työntekijöitä laitetaan joulupukin apulaisiksi kurkkimaan ikkunan takaa, mitä siellä tapahtuu.
Suomalaisten kotitalouksien varallisuudesta yli 60 prosenttia on kiinni asunnoissa ja mökeissä. Niiden arvon kehitykseen vaikuttaa yhä enemmän se, missä asunto sijaitsee.
Kylät tyhjenevät ja väki siirtyy kiihtyvään tahtiin suurempiin keskuksiin. Monilla edellisten sukupolvien vaalimilla taloilla ei ole käyttöä edes suvun kesämökkeinä.
Jos perheellä taas on asunto-omaisuutta isoimmissa kaupungeissa ja erityisesti Helsingin seudulla, omaisuus ei todennäköisesti ole menettämässä arvoaan.
Pääkaupunkiseudulla keskimääräinen varallisuus kasvaa muuta maata nopeammin, sillä Uudellamaalla varoja myös sijoitetaan innokkaammin rahastoihin ja osakkeisiin.
Oletko perinyt asunto-omaisuutta kaupungissa tai maalla, ja mietit, miten sen kanssa toimisit? Onko perinnöstä ollut sinulle enemmän haittaa vai hyötyä?
Kerro meille kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla anne.ali-hokka@yle.fi
''Turha laittaa uutta tilalle ku mie sotken senki.''
Näin viestittää nimimerkki ''07'' pesäpallokentän anniskeluterassin seinään raapustetussa viestissä.
Kouvolan Urheilupuistossa toimivat urheiluseurat KPL ja KooKoo ovat joutuneet ilkivallan kohteeksi. Pesäpallokentän ja jäähallin aluetta on töhritty tusseilla ja spray-maalilla.
KPL:n myyntipäällikön Simo Pyöriän mukaan töhrimistä tapahtui jo viime kauden alussa, mutta tänä kesänä se on lisääntynyt. Töhrimistä on ollut viikonloppuisin, todennäköisesti yöaikaan.
– On töhritty anniskeluterassin ympäristöä ja jäähallin seinää. Uudessa katoksessa on kirjoiteltu mainoksiin. Korpeaahan se, kun niiden teettäminen maksaa aina, toteaa Pyöriä.
KooKoon runkosarjan kotiottelukalenteri on sotkettu spray-maalilla.Pyry Sarkiola / Yle
Viime vuonna spray-maalilla tehtyjä töherryksiä ilmestyi takakentän mainoksiin pesäpallokentällä. Uusimisesta aiheutui useiden tuhansien eurojen kulut.
Simo Pyöriä uskoo, että ilkivallan takana on nuorisojoukko.
– Kirjoitusten jutut eivät tunnu aikuisten ihmisten touhulta. Luulen, että taustalla on useampia tekijöitä, koska töhryjä on tehty sekä tusseilla että spray-maalilla.
Myös lipunmyyntikoppi on töhritty.Pyry Sarkiola / Yle
''Nuoret ampuvat omaan jalkaansa''
Töhrimisen lisäksi KPL:n anniskeluterassin koppiin murtauduttiin kesällä. Simo Pyöriän mukaan kopin riippulukko oli katkaistu pulttisaksilla.
– Sieltä vietiin tyhjiä tölkkejä. Muuta viemisen arvoista siellä ei ollutkaan. Olen tyytyväinen, ettei sentään särjetty paikkoja.
Lukon uusimisesta tuli tappiota kolmenumeroinen summa, mutta sen kanssa voidaan Pyöriän mukaan elää.
Pesäpallokentän anniskeluterassin ympäristössä on paljon töhryjä.Pyry Sarkiola / Yle
Tänä vuonna KPL ei ole alueelle ilmestyneitä töhryjä enää siivonnut.
– Kaikki raha mitä näihin joudutaan käyttämään, on pois muusta meidän toiminnastamme. Tapahtumien järjestämisestä kouvolalaisille ja lähialueen ihmisille, sekä KPL:n junioritoiminnasta. Siinä nuoret ampuvat omaan jalkaansa, toteaa Pyöriä.
KPL on harkinnut kameravalvonnan asentamista kentälle, mutta päätöksiä ei ole toistaiseksi tehty. Pesäpallokentän kokoista aluetta on Pyöriän mukaan vaikea valvoa.
– Jos päätämme investoida satoja euroja siihen, että mitään ei jatkossa tapahdu, niin ei sekään oikein tunnu köyhästä urheiluseurasta mukavalta, toteaa Pyöriä.
KPL:n anniskeluterassin myyntikopin seinää on sotkettu mustalla tussilla. Pyry Sarkiola / Yle
KPL on yrittänyt vedota suoraan ilkivallan tekijöihin. Noin kuukausi sitten seura vei pesäpallokentälle viestin.
''Sinä nuori, joka koristelet öisin Areenan seiniä. Olet ilmeisesti paremman harrastustoiminnan puutteessa. Tervetuloa Koplan toimistolle (ma-pe klo 10-15 tai sopimuksen mukaan) juttelemaan katutaiteen ja pesäpallon suhteesta. KSS Energia Areenalla on paljon harmaita spotteja, jotka kaipaavat väriä pintaansa – tarjoamme sinulle mahdollisuuden toteuttaa taiteellista puoltasi luvan kanssa, yhdessä sovitusti. Kouvolalainen graffitikulttuuri kaipaa piristysruiskeita. Kukaan ei ole virtuoosi syntyessään, mutta stadionimme ei ole oikea paikka tägien heittelemiselle. Tehdään yhdessä kunnon piissi.''
Simo Pyöriän mukaan viesti ei ole poikinut yhteydenottoja, eikä hän usko, että niitä tuleekaan. Viesti ei kuitenkaan ollut mikään vitsi.
– Pääkatsomon taustalla on harmaita levyjä. Ottaisimme mielellämme osaavia nuoria taiteilemaan sinne. Haluamme tarjota nuorille mahdollisuuksia hyödyttää seuraa, ja toteuttaa itseään samalla. Voisimme tehdä yhdessä jotain hienoa, sanoo Pyöriä.
KPL:n viesti töhrijöille ei ole ainakaan toistaiseksi tuottanut yhteydenottoja.Pyry Sarkiola / Yle
Poliisiin seura ei ole ilkivallan vuoksi ollut yhteydessä. Pyöriä uskoo, ettei tutkintaa olisi aloitettu kuitenkaan.
– En ole varma, onko terassin ympäristöä edes vakuutettu, mutta olisimme kuitenkin joutuneet maksamaan omavastuun. Ei siitä olisi mitään saatu. Tässä on resurssit aika vähissä ja kiire aika kova. Ylimääräiseen paperisotaan ei olisi aikaa.
Oululaisen kodittoman Markku Korhosen teltta paloi tänään puolen päivän jälkeen. Korhonen sai tietää asiasta iltapäivällä.
Mies on ymmärrettävästi surullinen ja vihainen tapahtuneesta. Korhosen koko omaisuus paloi: teltta, makuupussi ja muutamat vaatteet.
– Kaikki meni. Nyt otan kaljan tai kaksi.
Korhosen mukaan kaksi lasta oli polttanut teltan. Hän ei itse ollut paikalla polton tapahtuessa, mutta lähistöllä oli hänen mukaansa ollut useita silminnäkijöitä.
– Jos saan ne lapset kiinni, raahaan ne vanhempiensa luo vaikka käsiraudoissa.
Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen päivystävä paloesimies kuitenkin kertoo, että palon syytä ei viedä tiedetä, eikä heillä ole tietoa että paikalla olisi ollut silminnäkijöitä. Teltta oli täysin tulessa, kun palokunta saapui paikalle. Myöskään poliisilla ei ole tietoa asiasta.
Korhonen kertoo olleensa koditon nelisen vuotta. Viime vuonna hän nousi julkisuuteen, kun koki leimautuneensa ihmisroskaksi asunnottomiin liittyvän lehtijutun vuoksi.
Yöpaikkaa ei ole tiedossa
Markku Korhonen ei tiedä, mihin suuntaa seuraavaksi yöksi.
– En tiedä mihin menen yöksi. Ehkä rappukäytävään, roskikseen tai johonkin pahvilaatikkoon.
Korhonen sai aiemmin kesällä lahjoituksia tuntemattomilta ihmisiltä, jotka halusivat auttaa koditonta miestä. Myös ne tuhoutuivat palossa. Korhonen sanoo, ettei aio kieltäytyä avusta jatkossakaan.
– Jos uudet kamat saan, niin laitan sinne riistakameran. Jäävätpähän ensi kerralla kiinni.
Markku Korhoselle tarjottiin kesällä myös taloa Haminasta, mutta hän on kieltäytynyt tarjouksesta.
– En lähde Haminaan. Minulla olisi niin pitkät matkat tänne hoitelemaan asioita.
Työntekijöiden palkkaromautussotkussa rypevän Postin toimitusjohtaja Heikki Malinen on nostanut itsensä parissa vuodessa selkeästi kovapalkkaisimmaksi toimitusjohtajaksi keskeisissä valtionyhtiöissä.
Tulos selviää Ylen ansioselvityksestä, johon otettiin mukaan kuusi keskeistä valtionyhtiötä, joilla on merkittävä rooli suomalaisen yhteiskunnan toiminnassa. Vertailuun ei otettu mukaan valtio-omisteisia pörssiyhtiöitä.
Yhtiöt, Harri Vähäkangas / Yle
Malisen ansiot ovat nousseet toimitusjohtajista selkeästi eniten sekä prosenteissa (+47%) että euroissa, ja olivat 2018 liki miljoona euroa vuodessa (oheinen graafi). Viime vuonna Malisen peruspalkka oli 611 000 euroa ja maksetut kannustimet 376 500 euroa .
Oheisen taulukon tulotietoihin on ynnätty palkan ohella kaikki yhtiöiden itse ilmoittamat etuudet, bonukset ja muut lisät toimitusjohtajalleen. Selvityksen tulotiedot kaivettiin yhtiöiden vuosikertomuksista, -raporteista ja tilinpäätöksistä.
Jermut pitäneet puolensa
Kantaverkkoyhtiö Fingridin Jukka Ruusunen on toinen tulojaan reippaasti nostanut (+23%) toimitusjohtaja. Ruusunen on saanut hilattua ylöspäin niin palkkaa kuin tulospalkkiotakin. Tulospalkkion osuus oli noin kolmannes kokonaiskorvauksesta.
Huomattavaa kovimmissa tulonostajissa on, että niin Malinen kuin Ruusunen ovat molemmat olleet nykyisessä tehtävässään jo pidempään. Muut vertailussa mukana olevat toimitusjohtajat ovat aloittaneet nykypostissaan 1-3 vuotta sitten. Niinpä heidän kohdallaan tuloja verrataan osin edeltäjän tuloihin.
Jos toimitusjohtaja on vaihtunut kesken vuoden, on vuositiedoissa laskettu niin väistyneen kuin uuden toimitusjohtajan tulot yhteen.
Uusilla maltillisempaa
Tuoreempien toimitusjohtajien palkkakehitys onkin ollut huomattavasti maltillisempaa. Esimerkiksi VR-Yhtymän Rolf Janssonin tulot olivat viime vuonna kutakuinkin samaa luokkaa kuin hänen edeltäjällään Mikael Arolla vuonna 2016.
Vuosi 2017 oli Janssonille palkkakuoppavuosi, mutta sen yhtiö paikkasi nopeasti nostamalla reippaasti niin Janssonin palkkaa kuin bonuksiakin. Nyt Jansson kuuluu jo selvästi pörssin ulkopuolisten valtionyhtiöiden tuloaateliin.
Veikkauksen Olli Sarekoski aloitti uuden, Fintotosta, Raha-automaattiyhdistyksestä ja Veikkauksesta 2017 alussa muodostetun suuren rahapeliyhtiön johdossa käytännössä samalla palkalla kuin millä hänen edeltäjänsä veti pelkkää "vanhaa" Veikkausta. Sarekosken tulot koostuivat 2018 pääosin palkasta. Palkkioita Veikkaus maksoi toimitusjohtajalleen viime vuonna 30 000 euroa.
Alkolla iso miinus
Syksyllä 2017 Alkon toimitusjohtajana aloittanut Leena Laitinen on hoitanut tointaan noin 100 000 euroa pienemmällä vuosikorvauksella kuin hänen edeltäjänsä Hille Korhonen. Miinusta on peräti 23 prosenttia vuoteen 2016 verrattuna.
Laitinen on tämän vertailun pahnanpohjimmainen vuoden 2018 tuloilla katsottuna. Eroa palkkakuningas Maliseen oli yli 600 000 euroa vuonna 2018.
Paljoa Alkoa enempää ei makseta Yleisradiossakaan. Yleisradio tilitti toimitusjohtajapalkkoja ja -palkkioita viime vuonna yhdeksän prosenttia enemmän kuin 2016. Ne ovat pitkälti edellisen toimitusjohtajan Lauri Kivisen ansioita. Nykyinen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila aloitti vuosi sitten 1. syyskuuta 2018.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu suosittelee, että kaikki uimahallit sallisivat burkinien käytön.
Valtuutetun tietoon on tullut useita tapauksia uimahalleista, joissa ei ole sallittu uimista burkinia käyttävälle naiselle. Burkini on joidenkin musliminaisten käyttämä koko vartalon peittävä uima-asu.
Valtuutetun mukaan burkinikielto voi olla syrjintää. Koska burkinia käyttävät ovat naisia, syrjintä liittyy uskonnon lisäksi myös sukupuoleen, valtuutettu linjaa.
Valtuutettu suosittelee myös yksityisten suihkutilojen rakentamista uimahalleihin, koska ne edistäisivät erilaisten ihmisryhmien yhdenvertaisuuden toteutumista.
Esimerkkeinä mainitaan erilaisista kulttuurisista tai uskonnollisista taustoista tulevien lisäksi ihmiset, joilla on jokin vamma tai sairaus tai jotka kuuluvat sukupuolivähemmistöihin.
Yksi Suomen pisimmistä oikeustaisteluista on johtanut nälkälakkoon. Ikaalisissa asuvat Marketta ja Jari Hautakorpi aloittivat nälkälakon tiistaina vakuutusyhtiö Turvan konttorin edustalla Tampereella.
Hautakorvet ovat käyneet oikeutta 25 vuotta kaikissa mahdollisissa oikeusasteissa useaan kertaan.
Hovioikeuden mukaan Marketta Hautakorpi on kolarin takia työkyvytön, mutta tapaturmavakuutusyhtiö Turvan mukaan työkykyinen.
Kaikki alkoi 16. syyskuuta 1993, kun Marketta Hautakorven perään ajettiin. Silloin 26-vuotias Hautakorpi oli ajamassa Tampereelta töistä kotiin.
Hautakorven niskaan tuli retkahdusvamma. Aluksi peräänajajan liikennevakuutusyhtiö maksoi korvauksia, mutta sitten se lopetti, koska katsoi, etteivät kivut johdu kolarista.
Sen jälkeen riitaa on käyty useissa oikeusasteissa kahta vakuutusyhtiötä ja Hautakorpien juristia vastaan.
Pariskunta päätyi tällä viikolla nälkälakkoon, koska katsoo, ettei sillä ole muuta vaihtoehtoa. He kokevat tilanteen niin epäoikeudenmukaiseksi.
– Meille riittää. 25 vuotta tuli täyteen, kun olen taistellut oikeustaistelua peräänajokolarista. Silti saan 15 prosenttia eläkettä, eikä sillä ihminen elä, Marketta Hautakorpi kertoo Ylelle.
Hautakorpi kertoo kipujen olevan yhä päivittäisiä, ja hän joutuu syömään vahvoja lääkkeitä.
Hautakorvet ovat olleet esimerkiksi korkeimmassa oikeudessa kuusi kertaa, mikä kuvaa oikeustaistelun poikkeuksellisuutta.
Pariskunta on menettänyt oikeustaisteluissa kaiken omaisuutensa. He ovat eläneet yhteensä 1 500 euron työkyvyttömyyseläkkeillä. Nälkälakko on hengenvaarallinen miehen terveyden takia.
Hautakorvet kertovat nälkälakosta autonsa teippauksissa. Kirsi Matson-Mäkelä / Yle
Aiemmin kilpa-ajajana toiminut Jari Hautakorpi sairastaa kakkostyypin diabetestä.
– Mieheni on ollut yli kaksi vuotta dialyysipotilas. Hän kieltäytyi eilen hoidoista, Marketta Hautakorpi sanoo.
Työkyvystä kiista
Pitkässä kiistassa on kyse siitä, onko Marketta Hautakorpi työkykyinen.
Vuonna 2000 Turun hovioikeus päätti, että Marketta Hautakorpi on kokonaan työkyvytön kolarin takia. Hän sai 340 euroa kuukaudessa liikennevakuutusyhtiöltä. Tapaturmakuutusyhtiö Turvan lausunnon mukaan Marketta Hautakorpi on kuitenkin työkykyinen.
Yksi monimutkaisen oikeusvyyhdin ongelma on siinä, että asianajaja vaati Hautakorven puolesta 15 prosenttia ansionmenetyskorvausta liikennevakuutusyhtiöltä ja 85 prosenttia tapaturmavakuutusyhtiöltä. Kun Hautakorpi hävisi oikeuskäsittelyn tapaturmavakuutusyhtiötä vastaan, hän ei saanut valtaosaa korvauksista.
Asianajajaliitto antoi asianajajalle varoituksen huolimattomuudesta, mutta oikeudessa tapaus todettiin vanhentuneeksi.
Vuonna 2013 korkein oikeus katsoi, että Hautakorpien juttu vakuutusyhtiötä ja juristia vastaan oli vanhentunut. Ennakkoratkaisun mukaan vanhentumisaika alkoi jo kanteen vireillepanosta eli vuodesta 1997.
Turvan palvelujohtaja Loviisa Itäkannas sanoo Ylelle, että salassapitovelvollisuuden takia he eivät voi kommentoida tapausta.
– On hyvin valitettavaa, että he ovat päätyneet näin äärimmäiseen ratkaisuun. Yhtiönä olemme aina noudattaneet oikeuslaitoksen päätöksiä ja ohjeistamme asiakkaita, miten muutoksenhakuprosessi voidaan korvauspäätösten osalta käynnistää tarvittaessa, Itäkannas sanoo.
Vakuutusoikeudessa vireillä
Pariskunta käy oikeutta tällä hetkellä Turvaa vastaan vakuutusoikeudessa. Lisäksi toista vakuutusyhtiötä vastaan on tehty kantelu oikeusasiamiehelle.
– Ei ole kuin yksi toivomus, että saamme sopimuksen aikaan. Että Turvan yläkerrasta tullaan ja lopetetaan meidän 25 vuotta kestänyt kärsimys, Marketta Hautakorpi sanoo.
Hautakorpien mukaan he haluavat näyttää, etteivät ihmiset antaisi periksi vakuutusyhtiöille, jos on omasta terveydestä kysymys.
– Toivottavasti tämä päättyy hyvin vielä, Hautakorpi sanoo ja puhkeaa itkuun.
19-vuotiaan Leevi Kaurin armeija alkoi paperihommilla. Washingtonissa Yhdysvalloissa asuva Kauri täytti liudan kutsuntapapereita isänsä avustuksella ja lähetti ne Suomeen. Paluukirjeellä tuli lisää papereita ja kysymyksiä, joihin piti myös vastata.
Nyt Kauri suorittaa varusmiespalvelustaan Karjalan prikaatissa.
Kauri on Suomen kansalainen, mutta asunut lähes koko ikänsä ulkomailla. Molempien vanhempien kansainväliset ammatit ovat vieneet perhettä ensin Vietnamista Kiinaan, jossa he asuivat yhdeksän vuotta. Kiinasta muuttokuorma lähti nelisen vuotta sitten Yhdysvaltoihin.
Kesällä elämässä alkoi uusi vaihe, kun yliopisto-opinnot piti laittaa armeijan ajaksi tauolle. Ulkomailla pysyvästi asuvat Suomen kansalaiset ovat palvelusvelvollisia samalla tavalla kuin Suomessa asuvat.
Suomeen saapuu vuosittain 100-150 ulkosuomalaista suorittamaan varusmiespaleluksen. Arkistokuva.Laura Hyyti / Yle
— Kyllä se jännitti, mutta samaan aikaan olin excited. Enemmän jännitti ekana päivänä täällä, kun sai kamat ja mentiin tupaan. Mutta se tuntui samalta, kuin jos olisi mennyt jonnekin uuteen kouluun, Kauri kuvailee.
Salosta alunperin kotoisin olevan Kaurin puheesta kuuluu länsisuomalainen murre ja väliin mahtuu englanninkielisiä sanoja. Kielitaito on kuitenkin niin hyvä, ettei se ole tuottanut armeijassa suuria murheita.
— Englanti sujuu paremmin, mutta kotona on aina puhuttu suomea. Ehkä ensimmäiseen viikkoon en muistanut sanaa alikersantti, Kauri kertoo.
Yksi kotiloma
Tykkimies Kaurin varusmiesaika kestää puoli vuotta. Sinä aikana hän saa käydä kerran Yhdysvalloissa.
Kun varusmiehet päästetään viikonloppuvapaille, Kauri yrittää suunnitella reissuja kavereiden luokse. Osaan hän tutustui 15-vuotiaana rippileirillä, jonka kävi Suomessa. Muuten viikonloput menevät rennoissa merkeissä, sillä Suomessa ei sukulaisia lukuun ottamatta ole kovin laajaa lähipiiriä.
— Jos ei ole mitään suunnitelmia, niin sitten chillaan mummolla.
Armeijassa joihinkin asioihin piti totutella, esimerkiksi aikaisiin aamuheräämisiin. Telttailu ei kuulu Kaurin lempipuuhiin, mutta on armeijassa ollut jo ikimuistoisiakin hetkiä.
Leevi Kauri on tykkimies II kenttätykistöpatterissa Karjalan prikaatissa. Mikko Savolainen / Yle
— Taisi olla perusampumatesti, jossa mentiin kolmen ihmisen joukkueessa 150 metrin matka metsän läpi ja ammuttiin peltitauluun ja piti pysyä piilossa. Se oli luultavasti hienoin kokemus tähän mennessä, Kauri kertoo.
Varusmieskavereita kansainvälinen tausta kiinnostaa yleensä hetken.
— Kyllä se on ensimmäinen juttu mistä puhutaan, ja mua kutsutaan jenkkipojaksi. Mutta ei se ainakaan poissulje mua mistään, Kauri sanoo.
Yhdysvalloissa armeijan käymistä pidetään arvossa, ja Kauri uskoo siitä olevan hyötyä tulevaisuudessa myös työnhaussa. Insinööriopintoja suunnitteleva Kauri pitää hyvänä asiana myös itsenäistymistä vanhempien hoivista.
— Samoin sitä, että on niin monen ihmisen kanssa samassa tuvassa. Jotain sosiaalista hyötyä siitä tulee, Kauri sanoo.
Ulkomailta tullessa kielen lisäksi jännittää myös joukkoon sopeutuminen. Arkistokuva.Katriina Laine / Yle
Kaksoiskansalainen voisi hakea vapautusta
Asevelvollisuuslaissa on säädöksiä, joiden perusteella kaksoiskansalainen voi hakea tietyissä tapauksissa vapautusta armeijasta. Joidenkin maiden välillä on erityissopimuksia ja esimerkiksi yli seitsemän vuotta ulkomailla asunut kaksoiskansalainen voi hakea vapautusta.
Aaron Vander Eecken on Suomen ja Belgian kaksoiskansalainen. 19-vuotias Vander Eecken on asunut koko elämänsä Belgiassa ja siteet Suomeen ovat tulleet äidin puolen suvun kautta. Vapautuksen hakeminen ei käynyt edes mielessä.
— Olen aina halunnut tulla Suomen Puolustusvoimiin palvelukseen. Kun se kirje tuli niin ajattelin, että kiva, pääsen sinne, Vander Eecken kertoo.
Aaron Vander Eecken ei tuntenut Suomesta ketään omien sukulaistensa lisäksi. Nyt hän on saanut kavereita armeijasta. Mikko Savolainen / Yle
Sotilaspoliisina miehistössä palveleva Vander Eecken kokee, että suomalaista armeijaa osaa arvostaa paremmin, kun asuu ulkomailla.
— Armeija on hyvä juttu, koska täällä oppii tosi paljon asioita, joita elämässä voi käyttää. Saa myös miettimisaikaa siihen, mitä voi tehdä armeijan jälkeen, Vander Eecken sanoo.
Vapaansa Vander Eecken viettää omassa asunnossaan Kouvolassa. Armeija edustaa siis myös itsenäistymistä, sillä Belgiassa hän asui vielä perheensä kanssa.
Joukkoon sopeutuminen jännitti
Vander Eecken on puhunut suomea aina äitinsä kanssa. Silti uusi kieli jännitti. Samoin joukkoon sopeutuminen.
— Nyt suomen kieleni on paljon parempi, mutta alussa se oli aika paha. Jännitti aika paljon, että en kai ole outo porukassa.
Kaverit eivät ole kyselleet paljoa Belgiasta.
– Olen osa joukkuetta ja se on hyvä. Pelotti, että tippuisin pois joukosta, Vander Eecken kertoo.
Armeijan oma sanasto tuntui aluksi vieraalta, mutta siihen on saanut myös apua esimerkiksi kokeissa. Joku on istunut viereen ja selittänyt sanojen merkitystä.
— Kerran oli koe, josta en ymmärtänyt montaa kysymystä. Alikersantti istui viereeni ja selitti ne.
Vander Eecken uskoo, että armeija tuo hänelle fyysistä ja henkistä vahvuutta. Varusmiespalvelus kestää hänen kohdallaan yhdeksän kuukautta. Armeijan jälkeen hän on kiinnostunut opiskelemaan taideyliopistossa.
— Ansioluetteloon armeija on hyvä lisä. Olen käynyt sen ja selvinnyt siitä, Vander Eecken virnistää.
Jesse Pynnönen on asunut Norjassa lähes koko ikänsä. Silti hän kokee vahvasti olevansa suomalainen. Mikko Savolainen / Yle
Ylpeästi suomalainen
20-vuotias Jesse Pynnönen ei ollut kovin innoissaan armeijasta ennen Suomeen tuloaan. Norjaan kaksivuotiaana muuttanut Pynnönen epäili varusmiespalveluksen olevan vaikea rasti. Pynnönen on Suomen kansalainen.
— Sitten kun tulin tänne, se ei ollutkaan niin paha. Armeija on kovaa, mutta ei niin kovaa kuin luulin. Pääsin myös oppimaan kieltä paremmin. Nyt olen aliupseerioppilas, Pynnönen kertoo.
Norjan kieli kuuluu Pynnösen puheesta pehmeänä nuottina. Pynnösen vanhemmat ovat Suomesta ja kotona on puhuttu suomea. Silti asuinmaan kieli on vahvempi. Armeijassa suoritettavat kokeet olisi mahdollista saada myös englanniksi tai ruotsiksi, mutta Pynnönen on halunnut tehdä kaiken suomeksi.
— Kun on ollut kokeita, olen lukenut hitaasti. Jos on ollut pitkiä tekstejä, niitä pitää lukea monta kertaa.
Vaikka Pynnönen on asunut lähes koko elämä Norjassa, hän kokee olevansa hyvin vahvasti suomalainen.
— Kannustan Suomea kaikissa urheilulajeissa ja olen ylpeä siitä. Kaikki kaverini sanovat, että joo, tämä on meidän suomalainen, Pynnönen kuvailee.
Pynnösen armeija-aika kestää vuoden. Tähän asti armeijassa hauskinta ovat olleet taisteluharjoitukset metsässä. Armeijan etuina hän pitää johtajakoulutusta ja mahdollisuutta vahvistua henkisestä ja fyysisesti.
Alussa Pynnöstä huolestutti se, että hän tulee Norjasta yksin isoon joukkoon.
— Sitten tajusin, että täällä on monta muutakin, jotka ovat täällä yksin eivätkä tunteneet ketään.
Suomalaisena ulkomailla, ulkomaalaisena Suomessa
Kahden tai useammankin maan välissä eläessä voi joskus olla haastavaa määrittää omaa itseään tiettyyn maahan tai kulttuuriin.
Leevi Kauri sanoo suomalaiseksi piirteekseen mieltymyksen metallimusiikkiin. Yhdysvaltalaisille tyypillinen small talk -keskustelukulttuuri ei myöskään tunnu omalta.
— Jenkeissä kaikki puhuvat toisilleen. Suomessa kaikki ottavat kilometrin välin toisiinsa. Se on vitsi, mutta se on myös totta. Ja se on ihan kiva.
Aaron Vander Eecken nauttii siitä, että ihmiset puhuvat Suomessa hiljempaa kuin Belgiassa. Toinen ero on ihmisissä. Belgialaisen silmin suomalaiset avautuvat hitaammin ja näyttävät vähemmän tunteitaan. Omassa tuvassaan Vander Eecken on saanut kuulla nauravansa enemmän kuin muut.
— Voin sanoa, että minussa on kumpaakin. Belgiassa tuntuu, että olen suomalainen ja täällä tuntuu, että olen belgialainen. Suomalainen piirteeni on se, että tykkään luonnosta ja hiljaisuudesta.
Jesse Pynnönen kertoo oman suomalaisuutensa näkyvän urheilun lisäksi saunakulttuurissa.
— Pidin kerran bileet kotona ja kaverit halusivat, että lämmitän saunan. He pitivät minua hulluna, kun sanoin, että saunassa pitää olla 80 astetta lämmintä. Heille olisi riittänyt 45. Sanoin, että te ette osaa saunoa, Pynnönen nauraa.
