Kangasalan seurakunta on joutunut maksupetoksen kohteeksi. Seurakuntaa on huijattu elokuussa.

Kangasalan seurakunta julkaisi tiedotteen torstaina. Petoksen vuoksi seurakunta on kärsinyt huomattavaa taloudellista vahinkoa. Tapauksesta on tehty rikosilmoitus.

– Seurakuntaan kohdistunut petos on ollut ammattimainen ja esimerkiksi suomen kieleltään moitteeton. Seurakunta pitää tärkeänä, että yleinen tietoisuus maksupetoksista nousee riittävän korkealle tasolle, jotta vastaisuudessa niihin osataan varautua ja tunnistamalla ehkäistä vahinkojen syntyminen, seurakunta kertoo tiedotteessa.

Maksupetos on seurakunnan mukaan niin sanottu pomohuijaus. Pomohuijauksissa rikollinen tekeytyy yleensä esimerkiksi yrityksen toimitusjohtajaksi ja pyytää alaistaan sähköpostissa maksamaan tekaistun laskun huijareiden tilille.

Petos on tullut seurakunnalle ilmi tilintarkastajan koulutuksen yhteydessä. Tapahtumasta on seurakunnassa tehty sisäinen selvitys.

– Tilintarkastajan johdolla on tutkittu sisäisen valvonnan ja sisäisen ohjeistuksen riittävyyttä sekä maksuprosesseja, jotta vastaava huijaus ei toistu. Tämän johdosta joitakin maksuliikenteen käytäntöjä on muutettu, seurakunta kertoo.

Asiasta kertoi ensin Kangasalan Sanomat.

Seurakunnan vs. talousjohtaja Henri Lehtola sanoo, että asiaa ei voi kommentoida enempää.

Norjan viranomaisten jo vuosia huolestuneina seuraaman Mannen-vuoren rinteillä varaudutaan jälleen valtavaan maanvyöryyn. Rinteellä on jo tänään torstaina sattunut suuria kivivyöryjä.

Viranomaiset arvioivat, että vuoresta voi irrota jopa 120 000–180 000 kuutiometriä maamassaa, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK. Romahtamisvaarassa olevan alueen on todettu liikkuvan yläosastaan metrin päivässä ja alaosastaan 70 senttimetriä päivässä.

Alueella on satanut rankasti, ja viranomaiset ovat varautuneet suureen maanvyöryyn määräämällä lähitalojen asukkaat jälleen kerran evakkoon. Myös junaliikenne on katkaistu.

Vuori on ollut tarkassa seurannassa jo vuosikausia ja alueen asukkaat on määrätty evakkoon vuosien mittaan lukuisia kertoja. Tänä vuonna asukkaat määrättiin ensimmäisen kerran poistumaan kodeistaan jo kesä-heinäkuun vaihteessa, mikä oli selvästi aiemmin kuin edellisinä vuosina.

Mannen sijaitsee Länsi-Norjassa lähellä Ålesundia.

Lisää aiheesta:

Mannen-vuori uhkaa jälleen sortua Norjassa (2018)

Norjalaisen vuoren rinne uhkaa romahtaa – katso suoraa kuvaa Mannen-vuorelta (2017)

NRK: Norjalaisvuoren maa-aines liikkuu edelleen nopeasti – "Suuri mahdollisuus, että yläosa sortuu" (2015)

Parin viikon takainen Taiteiden yö synnytti Riihimäellä kohun, kun graffititaiteilijat maalasivat Hämeenaukiolla seisovan purkutalon ulkoseinät täyteen.

Kokonaisuuteen maalattu kuva itseään päähän ampuvasta Donald Trumpista oli monille liikaa. Muun muassa riihimäkeläinen Jenni Hellman esitti Riihimäen Facebook-ryhmässä huolensa, millaisia ajatuksia teos saattaa aiheuttaa lapsissa.

– Onko Trump ampunut itsensä? Jos ampuu itseään päähän, lentääko korva noin? olivat kysymyksiä, joista Hellman kertoi keskustelleensa 7-vuotiaan lapsensa kanssa.

Kuvasta lähetettiin palautetta myös kaupunginjohtaja Sami Sulkolle ja nuorisopalvelupäällikkö Marko Laitiselle.

Purkurakennuksen graffitikokonaisuutta kuratoinut Riihimäen kaupungin nuoriso-ohjaaja Pete "Hende" Nieminen kertoo, että katsoi lopulta paremmaksi irrottaa teoksen graffitikokonaisuudesta.

"Herättää keskustelua sananvapaudesta"

Teos on nyt siirretty dokumentoitavaksi Vantaan taidemuseo Artsiin. Dokumentointi koskee varsinaista teosta, mutta myös sen ympärille syntynyttä keskustelua taiteen kantaaottavuudesta, sensuurista ja taiteilijan vapaudesta.

Taidemuseon yleisötyön amanuenssin Eeva Hytösen mukaan on mielenkiintoista, kun yksi osa suuremmasta teoskokonaisuudesta herättää näin paljon kiinnostusta.

– Kyllä se herättää keskustelua sananvapaudesta ja taiteilijan vapaudesta ilmaista itseään. Toisaalta tässä tapauksessa graffiti palaa juurilleen poliittisena kannanottovälineenä.

Hytönen arvelee, että tapaus tulee jatkossa lisäämään keskustelua siitä, mitä taiteen keinoin saa sanoa ja mitä ei.

Graffitikokonaisuudesta irroitettua teosta ei olla liittämässä Vantaan taidemuseo Artsin kokoelmiin.

"Mitä rumemmassa maailmassa elämme, sitä silotellumpaa kuvaa siitä halutaan tehdä"

Nuoriso-ohjaaja Pete Nieminen kertoo myöntäneensä luvan teokselle, sillä se maalattiin syrjäiseen kohtaan rakennuksessa. Toisaalta taiteilijan vapautta ei haluttu sensuroida. Taiteilija kertoi haluavansa ottaa kantaa Trumpin harjoittamaan ulkomaalaisvastaiseen politiikkaan ja Yhdysvaltojen löyhiin aselakeihin.

– Kantaaottavuus on yksi graffitin ja katutaiteen keskeisiä periaatteita. Ja onhan taiteessa, esimerkiksi musiikissa, otettu kantaa kautta historian.

Myös Riihimäellä spraymaaleja ja taidetarvikkeita myyvä Tomi Hänninen hämmästelee, kuinka Trump-graffiti aiheutti niin ison kohun. Lisäksi hän pitää huolestuttavana, mikäli maalauksia joudutaan sensuroimaan.

– Graffitaide on kuitenkin alunperin suora ja sensuroimaton viestintäkanava niille, joiden ääni ei muuten pääse kuuluviin. Tuntuu siltä, että mitä rumemmassa maailmassa elämme, sitä silotellumpaa kuvaa siitä halutaan tehdä.

Lisäksi Hänninen on harmissaan siitä, että Trump-graffitista syntynyt kohu söi huomiota muilta teoksilta.

– Love-teos on selkeästi kaupunkilaisten suosikki. Voisimme keskittyä myös teoksiin, joiden tekeminen vei valtaosan ajasta.

Riihimäellä elävöiteitettiin bussipysäkkejä katutaiteella

Graffitien maalaaminen kiinnostaa Riihimäellä sekä Niemisen että Hännisen mukaan suuresti. Luvalliset graffitiseinät ovat saaneet kiitosta kaupunkilaisilta.

– Kyllä monesti tullaan maalatessa hämmästelemään, että miksi harmaa seinä tai maisemaa rumentava bussikatos maalataan vasta nyt.

Luvalliset graffitiseinät ilmestyivät Riihimäen kaupungin katukuvaan jo 10 vuotta sitten. Tuolloin nuorisokeskus Monarille avattiin maalausseinä. Riihimäen jälkimainingeissa seiniä perustettiin myös muun muassa Hyvinkäälle, Järvenpäähän, Keravalle ja Espooseen.

Niemisen mukaan luvalliset seinät voivat jopa vähentää luvattomien graffitien määrää.

– Sellaistakin olen kuullut, että luvallisiin maalauksiin panostetaan enemmän ja niiden tekeminen vie aikaa. Ei siinä jaksa enää lähteä luvattomasti maalailemaan.

Esimerkiksi Kouvolassa luvattomat maalaukset ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Kouvolassa ratkaisuksi on niin ikään tarjottu luvallista graffitiseinää. Keväällä 2019 myös Tampereen katukuvaa elävöitettiin katutaiteella.

Riihimäen nuorisotoimi järjesti kevään ja kesän 2019 aikana työpajoja, joissa yhdeksälle kaupungin bussipysäkille sai maalata luvallisesti.

– Työpajoissa käytiin aluksi läpi graffitien historiaa. Tämän jälkeen lähdettiin maalaamaan. Työpajoissa korostimme sitä, että maalauksia tulisi tehdä vain luvallisille paikoille, kertoo Nieminen.

Nuorempi rajavartija Jutta Heikkala on palvellut Lappeenrannan Nuijamaan rajanylityspaikalla kesäkuusta lähtien. Hän on yksi sadasta uudesta rajavartijasta, jotka ovat tulleet töihin Kaakkois-Suomen rajavartiostoon vain vajaan vuoden sisällä. Itärajalle Pohjois-Karjalaan, Kainuuseen ja Lappiin on tullut vielä noin 40 uutta rajavartijaa.

Heikkalaa uuden uran alku on tyydyttänyt.

– Minulla ei ollut kovin paljon tietoa tästä alasta, mutta olen kyllä tykännyt tosi paljon. Tässä on lyhyt koulutus ja varma työpaikka, Heikkala sanoo.

Ensi joulukuussa kaakkoisrajalle saadaan vielä noin 50 uutta rajavartijaa lisää.

– Selvästi olemme tulleet tarpeeseen. Meidät on otettu hyvin vastaan, Jutta Heikkala sanoo.

Näin asia onkin. Itärajan vilkkaimmilla rajanylityspaikoilla kaakossa on kärsitty henkilöstövajeesta, joka on hidastanut rajaliikennettä. Uusien rajavartijoiden avulla tähän asiaan on saatu korjausta. Rajaliikenteen sujuvoittamiseksi kaikki uudet rajavartijat on keskitetty juuri rajanylityspaikoille.

– Voimme pitää enemmän tarkastuspisteitä auki kuin ennen, vanhempi rajavartija Tuomo Muhonen kertoo.

Nuijamaan rajanylityspaikalle on tullut 22 uutta rajavartijaa ja ensi joulukuussa odotetaan vielä vajaa 20 lisää.

– Nyt näyttäisi siltä, että työntekijöitä alkaa olla riittävästi. Tuomo Muhonen sanoo..

Lisää rajavartijoita tarvitaan, koska liikenne itärajalla on ollut kasvussa. Lähituleivaisuudessa liikennettä saattaa tulla vielä lisää, koska Venäjä on ilmoittanut ilmaisesta sähköisestä viisumista Pietariin ja Leningradin alueelle matkustaville Euroopan unionin kansalaisille.

Pakolaiskriisi toi lisää rahaa

Vuosien 2014–2015 pakolaiskriisi herätti Suomessa huolta rajojen vartioinnista. Valtion rahanyörit rajavartiolaitokselle heltyivät erityisesti sen jälkeen, kun Venäjä alkoi päästää kolmansien maiden turvapaikanhakijoita itärajalle. Aikaisemmin Venäjä oli karsinut ilman Schengen-alueen viisumia liikkuvat ulkomaalaiset jo omalla alueellaan.

Valtion myöntämillä lisärahoilla Immolan raja- ja merivartijakoulussa on koulutettu kolmella laajennetulla kurssilla 350 uutta rajavartijaa. Ensimmäinen kurssi valmistui viime vuoden lopulla ja toinen tämän vuoden kesäkuussa. Viimeinen kurssi valmistuu ensi joulukuussa.

Rajaliikenne sujuvoituu

Kaakkoisrajalla rajavartijoiden määrä lisääntyy vuoden loppuun mennessä noin 15 prosenttia viime vuoden kesäkuuhun verrattuna.

Rajavartioston mukaan henkilöstön lisäyksellä on ollut selvä vaikutus rajanylityspaikoilla.

– Nyt ollaan hyvässä tilanteessa. Mitä enemmän meillä on rajavartijoita, sitä enemmän tarkastuspisteitä pystymme pitämään auki rajalla. Se taas merkitsee matkustajille sujuvampia rajanylityksiä, Kaakkois-Suomen rajavartioston henkilöstöpäällikkö Esa Veikkanen vakuuttaa.

Henkilöstövaje uhkaa palata

Rajavartijoiden koulutukseen myönnetty rahoitus on kuitenkin kertaluonteista. Ensi vuonna palataan jälleen niukkuuden aikaan.

– Ensi vuonna koulusta saadaan kaakon rajalle vain kaksi rajavartijaa. Samalla väkeä poistuu riveistä noin kolmenkymmenen henkilön vuositahtia, Kaakkois-Suomen rajavartioston henkilöstöpäällikkö Esa Veikkanen sanoo.

Henkilöstöä siirtyy kaakkoisrajalta eläkkeelle, jotkut toisiin töihin rajavartiolaitoksen sisällä ja osa vaihtaa työpaikkaa. Henkilöstövaje rajalle uhkaakin palata jo lähivuosina.

– Tänä vuonna tullut henkilöstölisäys kuluu käytännössä pois kolmen vuoden sisällä, jos rajavartijoiden koulutusta ei lisätä, henkilöstöpäällikkö Esa Veikkanen sanoo.

Tämä johtuu siitä, että uusia rajavartijoita rajalle ei käytännössä saada mistään muualta kuin Immolan raja-. ja merivartijakoulusta.

Poliisia uhattiin aseella hälytystehtävän yhteydessä Tampereella torstaina illansuussa.

Poliisi sai hälytystehtävän Tampereen Kalevaan, jossa ilmoittajan mukaan häntä oli uhattu aseella kerrostalon pihassa.

Sisä-Suomen poliisi kertoo, että partioiden mennessä paikalle uhkaaja nosti aseen kohti poliisia eikä luopunut siitä.

Poliisi kertoi joutuneensa käyttämään tilanteessa ampuma-asetta, minkä seurauksena uhkaaja haavoittui vartaloon ja häntä oli käytetty sairaalassa.

– Mies on tällä hetkellä poliisivankilassa ja häntä päästään varmaankin kuulustelemaan pian, kertoi rikosylikomisario Jari Kinnunen Tampereen poliisilaitokselta myöhemmin illalla.

Miehellä oli Kinnusen mukaan kaksi käsiasetta.

– Partioita paikalle meni useampia, mutta ensimmäinen hoiti tilanteen, joten muiden ei tarvinnut osallistua tehtävään, Kinnunen kertoo.

Kiinan avaruusohjelman miehittämätön Yutu 2 -mönkijä on löytänyt Kuun pinnalta tuntematonta oudon väristä mönjää.

Geelimäiseltä näyttävä mönjä löytyi Kiinan avaruushallinnon mukaan Kuun kääntöpuolella sijaitsevasta kraatterista.

Yutu 2 saapui Kuun pinnalle osana Chang'e 4 -laskeutujaa tammikuussa. Se tutkii Kuun kääntöpuolta, eli sitä puolta Kuusta, joka ei näy maapallolle.

Suomalainen planeettageologi Teemu Öhman Arctic Planetary Science -instituutista uskoo kiinalaisten löytämän aineen olevan lasia.

– Se on joko törmäyslasia, joka on syntynyt asteroidin luomassa kraatterissa kiven sulaessa, tai vulkaanista lasia, joka on syntynyt alueella aiemmin tapahtuneen tuliperäisen toiminnan seurauksena, Öhman uskoo.

Öhmanin mukaan kiinalaisten raportoima outo kiilto viittaa sekin siihen, että aine olisi lasia.

– Kaukaa katsottuna törmäyssyntyinen lasi saattaa näyttää geeliltä, vaikka juoksevasta aineesta tässä tapauksessa ei ole kyse.

Öhman myös muistuttaa, että jo aiemmat kuulennot, kuten Apollo 15 ja Apollo 17, ovat löytäneet Kuun pinnalta värikästä lasia.

Kuun kääntöpuolen koostumus kiinnostaa tutkijoita

Kuun pintaa on tutkittu pitkään. Ensimmäinen miehittämätön luotain, Neuvostoliiton Luna 2, törmäsi Kuun pinnalle vuonna 1959.

Kuu on ainoa maan ulkopuolinen taivaankappale, jonka pinnalla ihminen on kävellyt. Ensimmäistä kertaa tämä tapahtui vuonna 1969 Apollo 11 lennon yhteydessä.

Ihminen ei ole käynyt Kuussa vuoden 1972 jälkeen, mutta Kuuta on tutkittu useiden miehittämättömien alusten avulla.

Ihmiskunnalla on Öhmanin mukaan melko paljon tietoa Kuun pintakoostumuksesta juuri Apollo- ja Luna-lentojen tuomien näytteiden seurauksena.

– Tämä tuore löytö on kuitenkin kiinnostava, sillä Kuun kääntöpuolella ei koskaan aikaisemmin ole käyty ja sieltä ei ole olemassa näytteitä, hän sanoo.

Kuun kääntöpuoli eroaa huomattavasti Kuun maapallolle näkyvästä niin sanotusta lähipuolesta, ja sieltä saatavat näytteet auttavat Öhmanin mukaan ihmiskuntaa ymmärtämään paremmin sen, miten Kuu on syntynyt.

– Kun ymmärrämme sen, miten Kuu on syntynyt, auttaa se meitä ymmärtämään kaikkien maankaltaisten planeettojen syntyä.

Tutkija: "Kuun tutkiminen elää mielenkiintoista vaihetta"

Kiina on Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen ohella ainoa valtio, joka on onnistunut laskeutumaan Kuun pinnalle.

Chang'e 4 on ensimmäinen Kuun etäpuolelle laskeutunut alus.

Kiinan kuuohjelman ensimmäinen lento tapahtui vuonna 2007.

– Kiina haluaa näyttää voimaansa ja osaamistaan länsimaille, mutta samalla he tekevät paljon arvokasta tutkimusta ja kehittävät avaruusteknologiaa, Öhman arvioi.

Hänen mukaansa Yutu 2 -mönkijän spektrometri mittaa Kuun etäpuolen pinta-aineksen koostumusta, kun taas sen maatutka tutkii Kuun kamaran rakennetta.

Kuututkimus elää Öhmanin mukaan mielenkiintoista vaihetta.

Yhdysvallat on kertonut Artemis-ohjelmastaan, jonka tarkoituksena on suorittaa miehitetty lento Kuun eteläjäätikölle.

Intian miehittämätön alus laskeutuu puolestaan lähipäivinä Kuun lähipuolelle.

– Uskon, että lähivuosina joku tulee varmasti laskeutumaan Kuun etelänavan tuntumaan. On äärimmäisen kiinnostavaa saada lisätietoa siitä, miten hyödynnettävässä muodossa alueen vesijää on, Öhman ennustaa.

Jäästä saadaan Öhmanin mukaan sekä vettä että rakettipolttoainetta sen sisältämän vedyn kautta.

Tämä helpottaisi pysyvän aseman rakentamista Kuuhun, Öhman uskoo.

Lue myös:

Kiinan luotain laskeutuu ehkä jo tänään Kuun "pimeälle puolelle"

Kiina vei Kuuhun siemeniä – nyt puuvilla itää Kuun "pimeällä puolella"

Kiina suunnittelee miehitettyä lentoa ja tutkimusasemaa Kuuhun

Brexitin riepotteleman Britannian tuoreen pääministerin Boris Johnsonin pikkuveli, Jo Johnson kertoi tänään eroavansa hallituksesta.

– On ollut kunnia palvella yhdeksän vuotta kansanedustajana sekä ministerinä kolmen eri pääministerin alaisuudessa, hän kommentoi sosiaalisessa mediassa.

Jo Johnsonin mukaan uskollisuudessa omaa perhettä kohtaan ja kansallisen edun toteuttamisessa on kuitenkin ristiriita, joka oli hänelle liikaa.

Samalla 47-vuotias Johnson jättää myös kansanedustajan tehtävänsä.

Johnsonin veljesten konservatiivipuolue on joutunut brexit-pyörityksessä repivien riitojen kohteeksi. Pääministeri erotti hiljattain 21 puolueen jäsentä, koska nämä eivät tukeneet hänen brexit-strategiaansa.

Kesäkuisena varhaisaamuna valokuvaaja Arja Vesterholm lähti tuttuun tapaansa kuvaamaan suloista kettupesuetta. Hän oli löytänyt kesälomallaan ketunpesän Lappeenrannan keskustan tuntumasta.

Vesterholm odotti kettuemon saapumista pesälle pari tuntia, kuten odottivat myös ketunpoikaset.

– Ajattelin jo poistua paikalta, koska ihmettelin, miksi emo ei ollut saapunutkaan tuomaan ruokaa poikasilleen, Vesterholm kuvailee.

Nainen oli käynyt kuvaamassa pesuetta useaan otteseen. Nyt hän päätti mennä vielä lähemmäs pesää. Kauempana näkyi jotain oranssiin vivahtavaa. Siinä makasi kettuemo kuolleena. Ketunpoikaset olivat odottaneet emoaan turhaan.

– Kyllä se oli erittäin järkyttävää, kuvailee Vesterholm kuolleen ketun löytymistä.

Kuollut kettu tunnistettiin pesueen emoksi vertailemalla kettua aiemmin otettuihin kuviin. Lisäksi myös nisistä oli imetty vastikään, joka kieli siitä, että kyseessä oli emokettu. Kettuemolla oli kaikkiaan viisi poikasta.

Kuolinsyy: Ampuminen

Kuolinpaikalle tuli myös eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiainen. Hän kuljetti ketun pois.

Kuollut kettu lähetettiin Ouluun Ruokavirastoon tutkittavaksi, jotta kuolinsyy saataisiin selville. Ruokaviraston tutkimuksissa kuolinsyyksi paljastui ampuminen.

– Lavan kohdalla oli reikä. Kyllähän se huomattiin heti, mutta ei siitä voitu kertoa ennen kuin varmaa tietoa olisi, kertoo paikallinen eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiainen Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitosta.

Ruokaviraston tutkimuksissa selvitettiin, onko kuollut kettu pesueen emo. Se varmistui, kun kohdusta löytyi viisi istukan arpea.

Kaksi poikastakin kuolivat

– Emon lisäksi kaksi poikasta löytyi samana aamuna kuolleena, kertoo Mirkka Nousiainen.

Kuolleita ketun poikasia ei lähetetty Ruokavirastoon tutkittavaksi, koska niiden raadot löytyivät vasta myöhemmin tien vierestä vierekkäin makaamasta.

– Sekin oli jotenkin outoa, ihmettelee Nousiainen.

Valokuvaaja Arja Vesterholm on järkyttynyt kuullessaan kuolinsyyn olleen ampuminen.

– Tietysti tieto siitä, että emo oli tapettu jonkin julman ihmisen toimesta, aiheuttaa suurta surua. Elättelin vielä viimeiseen asti toivetta jostakin sairaskohtauksesta tai vastaavasta, kertoo Vesterholm.

Orvot poikaset otettiin huostaan ja vapautetaan nyt luontoon

Kolme ketunpoikasta jäi eloon. Pari päivää poikasia tukiruokittiin, jonka jälkeen ne päädyttiin lähettämään hoitoon pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin.

– Ne ovat kasvaneet siellä isoiksi. Nyt ne pelkäävät ihmistä ja osaavat saalistaa, kertoo eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiainen.

Nousiainen kertoo, että poikasten pitäisi palata kotikonnuille Lappeenrantaan lähiaikoina, mahdollisesti ensi viikolla. Laki velvoittaa palauttamaan poikaset saman kunnan alueelle, josta ne on löydetty.

Miten jo poikasena ihmisiin tottuneet ketut opetetaan karttamaan ihmistä vai tuleeko poikasista citykettuja?

– Ketunpoikaset ovat asuneet kesäkuun lopulta metsässä. Niiden ainoat kontaktit ihmisiin ovat olleet päivittäiset hoitotoimenpiteet, ruokinta ja siivous. Ihminen ei ole enää kuulunut sen elinympäristöön. Tästä syystä ne ovat alkaneet karttamaan meitä, kertoo Nousiainen.

Asiasta poliisitutkinta

Monta kertaa pesuetta katsomassa käynyt Pekka Mikkola kertoo, että ammuttu emo oli hyväkuntoinen kettu.

– Oli hyvässä karvassa, eikä ollut mikään kapinen kettu, kuvailee lappeenrantalainen Mikkola.

Mikkolan mielestä ketunpesä oli väärässä paikassa. Keskustan lähellä, asutuksen keskellä ketut tottuvat liiaksi ihmisiin ja kesyyntyvät. Kahvipöytäkeskusteluissa taajama-alueella tapahtunutta ampumistapausta on ihmetelty.

– Ei siinä kyllä mitään järkeä ole, vaikka ketun pesä väärässä paikassa olikin. Joku tolkku pitäisi olla. Tuttujen kesken veikkailtu keskenkasvuisten hommiksi, tuskin oikeasti aikuinen ihminen moista tekisi, Mikkola tuumaa.

Eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiaisella ei ole minkäänlaista tietoa, kuka olisi voinut ketun ampua.

– Tuntuu, että joku sairas ihminen on teon taustalla. Ei tavallinen metsästäjä tällaista tekisi, sanoo Nousiainen.

Nousiainen aikoo tehdä asiasta tutkintapyynnön poliisille.

Asiasta kertoi ensin Etelä-Saimaa.

Hunt, metsakoer, mustsuu, vanahull. Virossa sudella on jopa viisisataa erilaista nimitystä. Sitä pidetään maassa villin ja koskemattoman luonnon symbolina. Vuonna 2018 susi valittiin Viron kansalliseläimeksi.

– Se on hämmästyttävää. En osaa kuvitella, että se tapahtuisi meillä, sanoo tietokirjailija Jouni Tikkanen.

Tikkanen on tarttunut tuoreessa kirjassaan tapahtumiin, joiden seurauksena veri värjäsi suden ja ihmisen suhteen Suomessa yli sadaksi vuodeksi. Lauma-kirja kertoo, kuinka tavallisesta metsän eläimestä tuli ensin haittaeläin ja sitten itse paholaisen inkarnaatio.

Siitä tuli oudolla tavalla myös piikki suomalaisen sivistyneistön pehmeään nahkaan.

Kun hirvet loppuivat, susi alkoi syödä karjaa

Suomalainen maaseutu oli eläväistä 1880-luvun lopulla. Uuden ajan koneet ja kotkotukset olivat vasta ovella eikä kaupungistuminen ollut alkanut. Kansa sai elantonsa pientiloilta, joilla kasvatettiin karjaa ja tuon ajan muotiviljaa, kauraa.

– Pienet paikat olivat suurempia ja suuret paikat pienempiä kuin nykyään. Turussa oli vain 20 000 asukasta, mutta esimerkiksi Velkuan kunnassa asui satoja ihmisiä enemmän kuin nykyään, Jouni Tikkanen kertoo.

Pellot oli aidattu pistoaidoin ettei vapaana metsissä laiduntava karja pääsisi syömään satoa. Pientilojen lehmät ja lampaat kalusivat kylien lähimetsistä kaiken syötäväksi kelpaavan kasvuston. Paljaaksi kalutut metsät eivät enää houkutelleet muita sorkkaeläimiä. Ne hirvet, joita metsissä vielä samosi, metsästettiin yhä kasvavan väestön ravinnoksi. Hirvi kuoli paikalliseen sukupuuttoon. Sudelle tuli nälkä.

– Susi korvasi hirvien jättämän aukon saalistamalla karjaa. Tämä ajoi suden lähelle ihmisen elinpiiriä, Tikkanen sanoo.

Susivahingot olivat pientilallisille valtava tulonmenetys. Tästä syystä sutta oli vihattu koko maassa jo keskiajalta asti.

Susi tehtiin lainsuojattomaksi jo 1347 Mauno Eerikinpojan maanlaissa. Suomi oli tuolloin osa Ruotsia. Kihlakunnat ja kaupungit alkoivat maksaa susista tapporahaa ja joka pitäjään nimettiin jahtivouti.

– Jahtivouteja vastustivat kaikki. Heistä koitui veroja, joita kukaan ei halunnut maksaa. Voudeista tuli yleinen pilkanaihe.

Pyyntikonstit olivat puutteelliset. Susia jallitettiin lähinnä passiivisilla pyydyksillä. Metsään kaivettiin hukanhautoja, viritettiin jalkarautoja ja asetettiin myrkytettyjä haaskoja.

Aktiivisempaa sudenpyyntiä edusti sudenajo, jossa yritettiin ajaa susilauma aitaan. Joukko miehiä lähti tussarein aseistettuna mölyämään ja marssimaan metsään pelotellakseen suden liikkeelle. Ryypiskelyksihän se meni. Sudet livahtivat miesten välistä ja jolkottivat karkuun.

Silloin tällöin taitava metsästäjä osui pesälle tai jäljitti suden koirien kanssa. Saaliista maksettiin tapporaha. Näin susien liikkeistä jäi jälkiä byrokratian kirjoihin ja kansiin.

Ensimmäinen lapsi saa surmansa

Eräänä talvi-iltana Velluan kylässä sijaitsevassa maalaistalossa äiti pyysi kahdeksanvuotiasta Karl Johania viemään perunankuoret tunkiolle. Elettiin vuoden 1880 alkua. Tammikuu oli vähäluminen.

Kukaan ei nähnyt mitä tapahtui, mutta kerrotaan, että perunankuoret oli asianmukaisesti heitetty tunkiolle, ja että poika oli samalla reissulla päättänyt käydä tarpeillaan tunkion takana. Silloin susi tai susipari oli iskenyt kiinni poikaan ja raahannut hänet metsään. Näin pääteltiin jäljistä ja näin tapahtumat on kuvattu kruununvoudin kuvernöörille kirjoittamassa kirjeessä ja sanomalehdissä, jotka uutisoivat surmasta.

Kyläläiset lähtivät hukkien erään, mutta heidän karuksi tehtäväkseen jäi koota pojasta jälkeen jääneet palaset metsästä. Nahaton pää, sormia, housut ja saapas, toinen jalka.

Susilaumaa johtaa usein naaras. Myöhemmin Velluan kylässä liikkuneesta naaraassudesta kerrotaan, että se olisi ollut pilkullinen. Siitä, että se hyökkäsi vihollisensa jälkeläisen kimppuun, voi päätellä, että se oli myös tavanomaista rohkeampi.

– Eläin voi oppia käyttämään hyväkseen uutta ravintokohdetta. Tiedetään, että yksittäinen kalalokki voi tyhjentää jokin rannan kahlaajien pesistä, Tikkanen tietää.

Mynämäen seudulla reviiriään pitävä lauma oppi, että lapsi on saalis siinä missä jänis, lammas tai vasikka. Tulevan vuoden aikana lauma saalisti 20 lasta lisää. Kirkonkirjoissa lapsen nimen perässä saattaa lukea “äten af varg”.

Fennomaanit ja rukoilevaiset susijahdissa

Lapsensurma ei jäänyt huomaamatta Suomen suuriruhtinaskunnassa.

Ei, vaikka lapsia kuoli muutenkin paljon. Karl Johan Hörnbergin perheestä tulirokko vei kaksi lasta nuorempaa lasta. Heidän kuolemastaan ei kirjoitettu lehtiin. Sen sijaan Karl Johanin surmasta kerrottiin Jouni Tikkasen kirjan mukaan liki kahdessakymmenessä sanomalehdessä.

Sekä senaatti että kunnat, joissa lapsia surmanneet sudet liikkuivat, lupasivat yhä parempia tapporahoja. Tulostakin tuli, sillä torppari Antti Karhunperä onnistui löytämään suden pesälle toukokuussa 1880. Karhunperä tappoi pesästä viisi pentua. Susiparia hän ei ehkä aikonutkaan tappaa, vaikka olisikin saanut kiinni. Moni metsästäjä toimi samoin. He “munittivat” susia. Kun susi sai lisää pentuja, metsästäjä sai lisää tapporahoja.

Karhunperän saalis ei kuitenkaan lopettanut surmia. Laumaan jäi kaksi pentua ja edelleenkin nälkäinen aikuinen pari. Viranomaiset toimeenpanivat yhä uusia susijahteja. Yhteen suurimmista osallistui pelkästään Marttilan kunnasta 1700 miestä. Saaliiksi ei saatu yhtäkään sutta.

Susien karkottamisesksi huudettiin apuun jo taivastakin.

– Erään tiedon mukaan rukoilevaiset järjestivät Eurassa tiheään rukoushetkiä susien häätämiseksi. He uskoivat, että itse antikristus on tullut maan päälle ja syö lapsia. Tämä taas johtui rukoilevaisten mielestä siitä, että katekismusta ja virsikirjaa oltiin uudistamassa.

Fennomanian toinen aalto oli Suomessa huipussaan samaan aikaan susisurmien kanssa. Se, että susia ei saatu hengiltä kotimaisin konstein ja miehin, oli kansallisuuusaatteen kirkastamille ankara paikka. Sudet napsivat köyhälistön lapsia ja sivistyneistö kauhisteli sitä lehdistössä. Sen pidemmälle ei tunnuttu pääsevän. Viranomaiset olivat jo päättäneet kutsua lukaaseja, ammattimaisia metsästäjiä Venäjältä.

– Jopa Zachris Topelius kirjoitti lapsensurmista Huvudstadsbladetiin syksyllä 1881. Tekstin nimi oli Skydd för Finlands barn. Topelius oli tietysti lasten ystävä, mutta eniten häntä vaikutti harmittavan ja nolottavan, ettei Suomen kansa pysty hoitamaan itsenäisesti asioitaan, Tikkanen kertoo.

Sudella on taas tehtävä, se saa harventaa hirvi- ja kauriskantaa

Lukaasien avulla sudet saarrettiin käyttämällä lippusiimamenetelmää. Siinä sudet saarretaan päivämakuulle ja lauman johtava naaras päätettiin hengiltä. Näin susia metsästetään yhä tänä päivänä.

Kun tultiin 1900-luvulle, Suomi oli jotakuinkin sudeton. Sudet olivat kaikonneet Venäjän Karjalaan, Kuolan niemimaalle ja pohjoisessa Norjaan. Varsinais-Suomeen sudet palasivat vasta 2000-luvulla.

– Siellä niitä tarvitaankin valkohäntäkauriiden säätelijänä. Kauriit ovat alkaneet vaikuttaa jopa mustikanvarpujen peittävyyteen metsässä. Tilanne on aikalailla toinen kuin hirvettömässä Suomessa 1880-luvulla.

Tänä päivänä näitä erittäin uhanalaisiksi luokiteltuja eläimiä on Suomessa Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan 165-190 yksilöä.

Jouni Tikkasen mielestä susiasenteet Suomessa ovat rauhoittumaan päin. Hän erottaisi susipelon ja susivihan toisistaan. Pelkoa heräättävät jopa yli sadan vuoden takaiset tapahtumat.

– Susiviha juontuu pääasiassa siitä, että susi saalistaa metsästyskoiria. Meillä on tapana, että riistaa metsästetään vapaana juokseville koirilla, ja susi syö niitä.

Noiden kohtalokkaiden 1880-luvun alkuvuosien surmat jäivät viimeisiksi. Yli sataan vuoteen susi ei ole raadellut ihmistä Suomessa. Ei susi mikään leppoisa pörrö kuitenkaan ole.

– Onhan se suurpeto. Väärällä luottamuksella tai väärin kohdeltuna se voi olla vaarallinen, sanoo Jouni Tikkanen.

Lauma-teos (Otava) ilmestyy 5.9.2019

Susikannan hoitosuunnitelma saa kritiikkiä pohjalaisilta

Kuka kutsui suden

Naamioitunut hyökkääjä tunkeutui aikaisin perjantaiaamuna Venäjän keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan Ella Pamfilovan kotiin Moskovan lähistöllä. Venäjän sisäministeriön mukaan hyökkääjä pahoinpiteli Pamfilovan etälamauttimella, joka laukaistiin useita kertoja.

Hyökkääjä pääsi rakennukseen rikkomalla ikkunan. Poliisi tutkii tapahtunutta ryöstönä.

Venäjällä pidetään viikonloppuna paikallis- ja aluevaalit eri puolilla maata. Moskovassa vaalien alla on esiintynyt mielenosoituksia, sen jälkeen kun vaaliviranomaiset estivät useita oppositiopoliitikkoja asettumasta ehdolle.

HELSINKI/BERLIINI Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) pitää Berliinissä kaksi viikkoa sitten tapahtunutta tšetšeenimiehen murhaa "erittäin huolestuttavana".

Haavisto vertaa murhaa Ylen haastattelussa Britanniassa tehtyyn Skripalin myrkytykseen, josta länsimaat syyttivät Venäjää.

– Itselleni se tuo mieleen Skripalin myrkytyksen Britanniassa ja kaikki siihen liityvät asiat. On paljon selvittämättömiä asioita, joihin täytyy saada selvyys, Haavisto sanoi perjantaina eduskunnassa.

Haaviston kommentilla on kansainvälistä painoarvoa, sillä Suomi toimii tällä hetkellä EU:n puheenjohtajamaana.

Saksa on hiljaa murhasta

Venäjän sotilastiedusteluun aiemmin kuulunut, kaksoisagenttina toiminut Sergei Skripal yritettiin murhata novitšok-hermomyrkyllä Britannian Salisburyssa viime vuoden maaliskuussa. The Guardian kertoi viime kuussa, että Britannian poliisin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin antoi todennäköisesti luvan salamurhayritykselle.

Skripalin ja tämän tyttären myrkytyksen jälkeen useat länsimaat – Suomi mukaan lukien – karkottivat rangaistuksena pääkaupungeistaan venäläisdiplomaatteja.

Haavisto vastasi perjantaina, että Saksalla on oma dialoginsa Venäjän kanssa, kun häneltä kysyttiin, vaikuttavatko Berliinin epäilyt hänen arvioonsa tarpeesta parantaa Venäjä-suhteita.

Saksan hallitus ei ole toistaiseksi virallisesti kommentoinut tšetšeenimiehen murhan motiiveja.

Haavisto sanoi tällä viikolla Financial Timesin haastattelussa, että Euroopan Unionin pitäisi lisätä ponnisteluja suhteiden parantamiseksi Venäjän kanssa. Haaviston mukaan suhteiden kohentuminen olisi tärkeää Euroopan turvallisuuden takia.

Venäjän mahdollisesti tilaama poliittinen palkkamurha olisi takaisku liennytyspolitiikalle.

Putinin voimannäyttö

Saksassa asuvat Vladimir Putinin hallinnon kriitikot pitävät kaksi viikkoa sitten tehtyä tšetšeenimurhaa selvänä poliittisena viestinä Euroopalle.

– Putinin hallinto näyttää voimaansa. He osoittivat voivansa tappaa kenet tahansa, missä tahansa. Myös keskellä Eurooppaa, Berliinissä asuva venäläissosiologi Igor Eidman sanoo Ylen haastattelussa.

Eidman on muuttanut poliittisista syistä Saksaan vuosia sitten. Hän on kärkäs Putinin hallinnon kriitikko myös henkilökohtaisista syistä.

Hänen serkkunsa oli Boris Nemtsov, yksi Venäjän tunnetuimmista oppositiopoliitikoista.

Nemtsov murhattiin keskellä Moskovaa, aivan Kremlin muurien kupeeseen vuonna 2015. Eidman näkee yhtäläisyyksiä Berliinissä tapahtuneen tšetšeenimurhan ja Nemtsovin murhan välillä.

Molemmat tehtiin hyvin lähellä pääkaupunkien poliittista hallintokorttelia. Sen vuoksi Eidman pitää tšetšeenimurhaa viestinä Euroopalle.

– Murhia yhdistää niiden demonstratiivisuus. Tällä tavalla Putinin hallinto näyttää voimaansa ja sitä, että se voi rauhassa rikkoa kansainvälistä järjestystä, hän sanoo.

Tšetšeenimiehen murha tapahtui kaksi viikkoa sitten perjantaina puolilta päivin parin kilometrin päässä liittokanslerin virastosta Moabitin kaupunginosassa. Epäilty liikkui polkupyörällä ja tappoi uhrin kahdella laukauksella päähän.

Naamoitunut epäilty otettiin nopeasti kiinni, kun silminnäkijät olivat nähneet hänen hävittävän Spreejokeen pyörän, aseen ja peruukin.

Epäilty murhaaja tuli maahan väärällä passilla

Bellingcat-ryhmän tutkivat toimittajat ovat yhdessä saksalaisen Der Spiegel -lehden ja venäläisen The Insider -lehden kanssa selvittäneet, että epäilty palkkamurhaaja saapui Saksaan väärällä Venäjän passilla. Valehenkilöllisyydellä tehdyn passin jäljet johtavat Venäjän turvallisuuspalveluihin.

Selvityksen mukaan murhaajan passitietoja ei löydy Venäjän passitietokannasta. Normaalisti Venäjän rajajärjestelmä hälyttää tällaisessa tapauksessa passitarkastuksen yhteydessä.

Venäjän turvallisuuspalvelu FSB hallinnoi rajaviranomaisia, eli sen käskystä mies on voitu päästää rajan yli. Toinen selitys passitietojen puuttumiseen voi olla se, että ne on poistettu sieltä rajanylityksen jälkeen.

Epäillyn passi on vanhanmallinen ilman biotunnisteita, vaikka se oli myönnetty vasta juuri ennen matkaa Eurooppaan. Schengen-viisumin myönsi Ranskan lähetystö, mikä on herättänyt kysymyksiä EU-rajavalvonnan tehokkuudesta.

Venäjä on kiistänyt osuutensa murhaan.

Murhattu tšetšeeni oli hakenut turvapaikkaa

Berliinissä murhattu mies on tunnistettu Zelimhan Hangošviliksi, joka oli hakenut Saksasta turvapaikkaa. Hangošvili oli taistellut toisessa Tšetšenian sodassa Venäjää vastaan. Hän oli etninen tšetšeeni, joka oli kotoisin Pankisin solasta Venäjän ja Georgian rajaseudulta.

Hangošvili oli yritetty jo aiemmin tappaa Georgiassa, minkä jälkeen hän pakeni Saksaan. Yle sai nähtäväksi kirjeen, jonka tšetšeenejä auttava ihmisoikeusaktivisti oli lähettänyt Saksan maahanmuuttoviranomaille vuonna 2017.

– Venäläiset tahot seuraavat häntä niin tiiviisti, että hänen henkensä on vaarassa ja on erityisen suojelun tarpeessa, lukee kaksi vuotta ennen murhaa päivätyssä kirjeessä.

Kirjeen lähettänyt ihmisoikeusaktivisti Ekkehard Maass avaa ovensa Prenzlauer Bergin kaupunginosassa Berliinissä. Koti toimii myös tšetšeenejä auttavan järjestön tukikohtana.

Maass katuu sitä, ettei vedonnut viranomaisiin enempää uhrin suojelemiseksi.

– Mutta on niin, että uhkaukset otetaan usein tosissaan vasta sitten, kun murha on jo tapahtunut, hän sanoo.

Hän on varma, että murhan takana on Venäjän valtiollinen toimija. Venäjää vastaan taistelleita tšetšeenejä on murhattu aiemminkin ulkomailla, esimerkiksi Turkissa. Hän yhdistää Hangošvilin murhan myös Alensandr Litvinenkon murhaan Lontoossa vuonna 2006.

Maass muistuttaa Venäjän duuman päättäneen virallisesti, että Venäjällä on oikeus taistella vihollisinaan pitämiään ihmisiä vastaan myös ulkomailla.

– Venäjän jättämä pitkä verivana kulkee ympäri Eurooppaa, hän sanoo.

Maassin mukaan keskellä Berliiniä keskellä päivää tehdyllä murhalla on haluttu antaa kaksi viestiä. Ensimmäinen on tšetšeenipakolaisille: te ette ole turvassa missään.

Toinen on Maassin mukaan Euroopalle:

– Murha on poliittinen viesti, jolla Venäjä näyttää voimaansa.

Venäjän mukaan uhri oli islamisti, minkä Maass kiistää. Hangošvili oli aiemmin turvallisuusuhaksi luokiteltujen listalla myös Saksassa, mutta poistettiin sieltä myöhemmin.

Entä Venäjä-suhteiden liennytys?

Kysymykset Venäjän mahdollisesta sekaantumisesta tšetšeenin murhaan tapahtuu keskellä liennytyspuheita. Toivo on herännyt Ukrainan ja Venäjän suhteiden pienestä edistymisestä, kun maat sopivat parhaillaan vankien vaihdosta.

Haavisto täsmensi Ylelle, että pallo on suhteiden parantamisessa ennen kaikkea Venäjällä.

– Jos ajattelee Venäjän Ukraina-suhdetta, Minskin sopimusta pitäisi alkaa noudattaa. On hyvä että Ukrainan uusi presidentti on näissä asioissa aktivinen, mutta myös Venäjän toimia odotetaan.

Haavisto sanoo, että EU:n on erittäin tärkeää käydä dialogia myös vaikeista aiheista.

– Venäjä on avaintekijä paitsi lähialueillamme, monilla alueilla maailmassa. Katsotaan vaikka Syyriaa tai pohjoista Afrikkaa. Venäjän kanssa on näistä alueista käytävä dialogia. Venäjä toimii näilläkin alueilla suurvallan tavoin.

Lue lisää:

Saksassa pohditaan, tapahtuiko keskellä Berliiniä Venäjän tilaama palkkamurha – Epäilty on naamioitunut venäläismies, uhri tšetšeeni

Supersankarin saappaat kopisevat kadulla, nahkavöiden metallilenkit kilisevät mennessä. Hän kulkee ohi viininpunainen, raskas viitta hulmuten. Ohikulkijat kääntyvät ihmetellen katsomaan, huulille nousee hymyjä.

Tänään 24-vuotias Topias Kanto on hetken aikaa jälleen Doctor Strange.

Tuntien maskeerauksen, peruukin ja itse puvun sekä sen yksityiskohtien pukemisen jälkeen vaaleat hiukset ja nuorukaisen piirteet ovat muuttuneet Marvelin supersankarihahmoksi. Tätä on cosplay.

Tarkemmin ottaen Kanto ei jäljittele sarjakuvien hahmoa, vaan Marvel-elokuvista tuttua, näyttelijä Benedict Cumberbatchin Tohtori Outoa.

Kanto on omaksunut aiemmin myös Cumberbatchin New Sherlock -hahmon.

– Kaverit pistivät merkille, että hahmo voisi sopia minulle. Ja niinhän se teki, Kanto sanoo ja virnistää.

Täydessä rooliasussa ja maskissa hän todella on kuin nuori Cumberbatch.

Tänä viikonloppuna Kanto ja tuhannet muut cosplay-harrastajat täyttävät Tampere-talon, kun cosplay-tapahtuma Tracon käynnistyy 14. kertaa. Kannon mukaan cosplay on jo Suomessa niin suurta, että harrastuksen ulkopuolisetkin ymmärtävät jo paremmin, mistä on kyse.

– Enää cosplayta ei pidetä yhtä kummallisena kuin alkuaikoina ja oudoksuta, että mitä nuo aikuiset ihmiset tekevät ja miksi. Ennemminkin ihmiset tuntuvat ilahtuvan, kun he näkevät meitä tapahtumien ympärillä kaupungilla, Kanto kuvaa.

Teatterista cosplayhin

Kannon cosplay-harrastus alkoi lukiossa. Viisi vuotta sitten syntyi ensimmäinen hahmo, Thor-elokuvan pahis Loki.

Sen jälkeen Kanto oli omien sanojensa mukaan heti koukussa. Cosplay oli luonnollinen jatkumo harrastajateattereiden ja muun muassa Tampereen Teatterin lavoilla viihtyneelle Kannolle. Viiden vuoden harrastuksen aikana Kanto on luonut 15 hahmoa ja päässyt kilpailemaan ja palkituksi.

Hänet tunnetaan jo maailmalla erityisesti Doctor Strange -hahmostaan. Kanto teki pukua vuoden ajan ja opetteli ompelemisen ja sen erikoisimmat salat siinä sivussa.

– Äiti neuvoi ompelemisessa alkuun ja edelleen konsultoin häntä, kun ongelmia tulee, Kanto hymähtää.

Kannon mukaan Doctor Strangen puvussa vaikeimpia kohtia olivat kankaiden käsinkirjailut, viitan sisävuoren maalaaminen ruutu kerrallaan sapluunan avulla sekä kenkien rakentaminen. Kanto esimerkiksi ompeli yhteen mustat lenkkarit ja nahkaisten saappaiden varret saadakseen elokuvista tutut supersankarin saapikkaat.

– Cosplay ei tunne sukupuolta, ikää tai rajoja. Kuka vain voi luoda itselleen minkä tahansa hahmon ja nauttia siitä, kuten itse haluaa, Kanto sanoo.

Pahiksilla näyttävimmät asut

Muutama vuosi sitten Kanto esimerkiksi loi itselleen Poison Ivyn hahmon eli roolin, joka alun perin on kirjoitettu naiselle. Cosplayssa harrastajat saavat leikitellä normeilla tai astua rooliin, joka poikkeaa täysin omasta minästä.

Kanto tunnetaan vahvoista, itseriittoisista ja hieman kieroista hahmoista. Onko se todellisuuspakoa tai vapautta omasta minästä?

– En valitse hahmoja heidän luonteensa takia. Hahmon visuaalisuus, maskeeraus ja itseni haastaminen näyttävillä puvuilla ovat asioita, joista nautin cosplayssä.

– Ja pahiksilla on usein näyttävimmät vaatteet, Kanto lisää ja virnistää.

Yhteisö ympärillä

Cosplay on viime vuosikymmenen aikana kasvanut Suomessa pienen piirin harrastuksesta suurten areenoiden massatapahtumiksi. Esimerkiksi viime vuonna Tracon-tapahtumassa Tampere-talon täytti 6 000 cossaajaa, kuten cosplay-harrastajia usein Suomessa kutsutaan.

Kaikki harrastajat eivät tee itse pukujaan, osalle tärkeintä on päästä rooliin sisälle tai esiintyä tapahtumissa. Toiset, kuten Topias Kanto, ovat käyttäneet cosplay-pukuihinsa satoja euroja rahaa ja saman verran tunteja. Kanto nousee viikonlopun tapahtumassa pitkästä aikaa myös kilpailulavalle uudessa hahmossaan.

Useina vuosina Kanto on kuulunut tapahtumien tuomaristoon.

Vuosi sitten Kanto voitti Suomen esikarsinnat Frostbite-tapahtumassa ja pääsi edustamaan maata European Cosplay Gathering -suurtapahtumaan Pariisiin.

– Cosplayn yksi tärkeimmistä puolista on sen yhteisö. Olivatpa osallistujat keitä vain, mistä tahansa maasta, tunnemme yhteyttä cosplayn ansiosta. Sitä odotan tältäkin viikonlopulta, Kanto sanoo.

Toisen ihmisen puhelimen tutkimisesta luvatta voi saada tuntuvat sakot. Poliisi saa joka vuosi tutkittavaksi satoja tapauksia, joissa rikosnimikkeenä on viestintäsalaisuuden loukkaus.

Kysymys on samasta asiasta kuin pitkään laissa ollut kirjesalaisuus. Nykyään sama laki suojaa kirjeiden lisäksi myös sähköistä viestintää: sähköposteja, puheluita, tekstiviestejä, sosiaalisen median yksityisviestejä ja jopa verkkoselailutietoja. Luottamuksellisen viestinnän suoja on siis tavallaan laajempi kuin ennen.

Ylen tilaamista oikeuden ratkaisuista selviää, että teon rangaistavuus on tullut joissakin tapauksessa yllätyksenä tuomitulle. Mutta se mikä tekijöille on uteliaisuutta, on uhrille usein ahdistavaa yksityisyyteen kajoamista.

Viestintäsalaisuuden loukkauksesta rapsahtaa yleensä sakkoja sekä 200–800 euron korvaukset uhrille. Törkeimmissä tapauksissa tekijä voi saada jopa kolmen vuoden vankeusrangaistuksen.

Tässä jutussa voit lukea kolmesta tapauksesta viime vuosilta. Niissä on kyse rikoslain mukaisista rikoksista – viestinnän luottamuksellisuuden rikkominen voi olla epäkohteliasta tai loukkaavaa silloinkin, kun se ei ole laitonta.

1. Ex-miehen lahja olikin Troijan hevonen

Se alkoi lahjoitetusta älypuhelimesta. Naisen entinen puoliso oli antanut hänelle uuden kännykän, joka oli vieläpä asennettu käyttövalmiiksi.

Puhelimen uusi omistaja tuskin epäili mitään. Jälkeenpäin hän sanoi tosin huomanneensa, että kännykkä oli kuumentunut oudosti iltaisin ja öisin.

Puoli vuotta myöhemmin ex-mies tuli tapaamaan lapsiaan. Silloin paljastui, että valvontalaitteiden parissa työskentelevä mies tiesi entisen vaimonsa elämästä asioita, joita nainen ei ollut mielestään varmasti kertonut tälle.

Mies vaikutti tietävän esimerkiksi valokuvasta, jonka naisen uusi puoliso oli lähettänyt hänelle. Nainen vakuutti myöhemmin oikeudelle, ettei hän ollut edes näyttänyt kuvaa kenellekään.

Kun nainen oli kertonut oudoista tapahtumista asianajajalle, tämä pudotti uutispommin. Asianajajan mukaan heidän toimistonsa nettisivulla oli samana päivänä vierailtu vakoiluohjelman kautta. Hän päätteli, että vakoiluohjelma oli asennettuna naisen kännykkään, jonka selaimella tämä oli katsonut asianajotoimiston tietoja.

Tapahtumat pelottivat naista ja hän kertoi myöhemmin kärsineensä unettomuudesta ja painajaisista.

Oikeudessa mies myönsi asentaneensa vakoiluohjelman naisen puhelimeen hetken mielijohteesta. Hän kuitenkin puolustautui väittämällä, ettei muutaman kymmenen euroa maksanut ohjelma ollut toiminut eikä hän ollut saanut sen avulla mitään tietoa.

Lisäksi väitetystä vakoiluohjelmasta ei enää poliisitutkinnassa löytynyt jälkeäkään. Asiantuntijana kuullun poliisin mukaan ohjelman pystyy kuitenkin poistamaan toiselta laitteelta käsin niin, ettei siitä jää todisteita vakoiltuun laitteeseen.

Käräjäoikeus katsoi miehen syyllistyneen viestintäsalaisuuden loukkaukseen, kun hän oli ilman lupaa hankkinut haltuunsa uhrin ja kolmannen osapuolen välisiä viestitietoja ja viestejä. "Mielijohteesta" asennettu vakoiluohjelma tuli maksamaan hänelle sakkojen, uhrille maksettavien korvausten ja oikeudenkäyntikulujen jälkeen yhteensä yli 10 000 euroa.

Ratkaisu ei ole lainvoimainen, sillä mies on valittanut saamastaan tuomiosta hovioikeuteen, eikä juttua ole vielä käsitelty siellä.

2. Isä asensi "poliisin luvalla" tyttären puhelimeen kuuntelusovelluksen – tuomittiin silti

Eräänä päivänä perheen tytär huomasi puhelimensa näytöllä oudon punaisen täplän. Se tuntui tulevan näkyviin aina, kun tytär puhui puhelimessa äitinsä tai tämän uuden miehen kanssa. Vanhempien avioliitto oli päättynyt eroon ja huoltajuuskiistaan.

Punaisen täplän paljastuminen avasi vyyhdin, jonka taustalla oli tyttären isä. Hän oli asentanut alaikäisen lapsensa puhelimeen puheluita tallentavan sovelluksen.

Oikeudelle mies kertoi kysyneensä jopa poliisilta lupaa tyttären puheluiden tallentamiseen. Hän oli kuitenkin jättänyt kertomatta poliisille, että aikoi tallentaa salaa myös ex-vaimonsa ja tämän uuden miehen puheluita tyttären kanssa.

Syytettynä mies sanoi halunneensa vain suojella tytärtään äidin häiritseviltä puheluilta lastensuojelulain mukaisesti. Oikeuden mukaan lastensuojelulaki ei kuitenkaan anna lupaa kuunnella puheluita, kuten mies oli tehnyt. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos isällä olisi ollut esimerkiksi perusteltu syy epäillä lapsensa käyttävän huumeita.

Poliisin vastoin parempaa tietoa antama neuvo ei poistanut miehen syyllisyyttä – kuten ei sekään, ettei miehen voitu todistaa todella kuunnelleen tallentamiaan puheluita.

Hovioikeus muistutti puhelinsalaisuuden olevan suojattu perustuslaissa. Se tuomitsi miehen ex-vaimonsa sekä tämän uuden puolison viestintäsalaisuuden loukkaamisesta sakkoihin. Korvausten ja oikeudenkäyntikulujen jälkeen maksettava summa nousi tässäkin tapauksessa tuhansiin euroihin.

3. Mies sanoi avanneensa naisen sähköposteja vahingossa – oikeus ei uskonut

Tässä tapauksessa nainen oli jo avioliiton aikana huomannut, että hänen sähköpostiviestejään oli avattu ennen kuin hän oli ehtinyt niitä itse lukea. Mutta kun sama touhu jatkui eron jälkeen, nainen päätti ilmoittaa asiasta poliisille.

Oikeudessa mies myönsi lukeneensa ex-vaimonsa sähköpostiviestejä, mutta ei mielestään ollut tehnyt mitään rikollista. Miehen mukaan heillä oli avioliiton aikana ollut käytäntönä, että kumpikin saa lukea toisen sähköposteja, eikä nainen ollut kieltänyt tekemästä niin eron jälkeenkään. Nainen oli eri mieltä.

Miehellä oli oikeudessa muitakin selityksiä teolleen. Hän sanoi avanneensa ex-vaimonsa sähköpostitilin vahingossa, kun käyttäjätunnus ja salasanat olivat tallentuneet yhteiselle koneelle. Oikeus ei uskonut: olihan erosta kulunut jo kaksi vuotta.

Lisäksi mies puolusteli tekemistään kertomalla, että salasana oli aikanaan ollut kaikkien saatavilla kirjekuoren päälle kirjoitettuna. Oikeuden mukaan sillä ei kuitenkaan ole väliä, miten käyttäjätunnus ja salasana päätyvät vääriin käsiin. Kun niitä käyttää viestien lukemiseen ilman lupaa, kyse on viestintäsalaisuuden loukkaamisesta.

Miehen oma perustelu toiminnalleen oli se, että hän halusi etsiä ex-vaimonsa sähköpostista tietoja vain itsestään ja tyttärestään. Hän hankki tietoa kuitenkin laittomin keinoin ja joutui maksamaan siitä lähes 3 900 euroa sakkoina, korvauksina ja oikeudenkäyntikuluina.

Onko sinulla kokemuksia siitä, että joku on rajoittanut elämääsi jutussa mainittujen kaltaisilla keinoilla? Voit kertoa kokemuksistasi toimittajalle: veli-pekka.hamalainen@yle.fi. Emme julkaise mitään kertomaasi sopimatta siitä erikseen.

Lue myös:

Astronautti kävi salaa katsomassa entisen kumppaninsa tilitietoja ollessaan kansainvälisellä avaruusasemalla

Punkalaitumella mökkitontiltaan häädetty Esko Huhta jäi ilman korvauksia kiinteistön kauppaa koskevassa poikkeuksellisessa oikeuskiistassa.

Huhta joutui kesäkuussa tyhjentämään tontin sille rakentamistaan ja siirtämistään rakennuksista, koska hän ei omistanutkaan ostamaansa tonttia. Kiinteistölle oli ilmestynyt toinen omistaja vuosikymmenten takaa.

Tuhannen neliömetrin tontilla oli mökki, sauna ja varastoja. Huhta vaati oikeudessa kiinteistön myyjältä 55 000 euron korvauksia.

Pirkanmaan käräjäoikeus hylkäsi Huhdan vaatimuksen kiinteistön arvoa korottaneista ja kiinteistöön laitetuista kustannuksista.

Samalla oikeus purki kiinteistöä koskevan kaupan ja määräsi myyjän palauttamaan Huhdalle 500 euron kauppahinnan korkoineen.

Huhta on pettynyt ja haluaa valittaa tuomiosta.

– Miten ihmiselle voi tehdä tällaista? Huhta kysyy.

Huhdan mukaan omistussotku on vienyt hänen terveytensä ja tuomio pahentaa terveydentilaa entisestään.

Huhta aikoo vaatia korvauksia myös kunnalta ja kaupanvahvistajalta.

Oikeus: Huhta otti riskin

Oikeuden mukaan Huhta ei saa korvauksia, koska hän alkoi rakentaa kiinteistölle ennen kuin hänellä oli lainhuuto kiinteistöön ja ennen kuin rakennusluvan ehdot täyttyivät.

Oikeus katsoo, että Huhta on ottanut riskin siitä, että hänelle ei myönnetäkään lainhuutoa ja hän menettää kiinteistön jollekin toiselle.

Huhta ihmettelee oikeuden perusteluja. Huhta sanoo, että hän oli saanut Punkalaitumen kunnalta luvan aloittaa rakennustyöt ja että lainhuudon hakemiseen oli aikaa puoli vuotta.

Myyjä, vuonna 1937 syntynyt maatalon emäntä, ja hänen asioitaan omistuskiistassa hoitava tyttärensä eivät ole halunneet tulla nimellään julki asian käsittelyssä.

Myyjän asianajaja Heikki Rantanen sanoo, että tuomio on sellainen kuin he toivoivat.

Rantanen kertoo, että myyjä myönsi oikeudessa, että kaupan purkamisen edellytykset täyttyvät. Myyjä on valmis palauttamaan 500 euron kauppasumman Huhdalle.

Toinen omistaja haki lainhuudon viime hetkellä

Ratkaiseva seikka koko sopan syntymisessä on se, että Huhta ei tarkastanut kiinteistön lainhuutoa juuri ennen kaupantekoa. Tämän vuoksi häneltä jäi huomaamatta, että myyjä ei ollutkaan kaupanteon hetkellä tontin omistaja.

Huhta teki kaupat kiinteistöstä 7.7.2015. Lainhuutotodistus oli tulostettu 10.6.2015. Tässä välissä Oy Pro Ictus Ab -niminen yritys kuitenkin haki lainhuudon kiinteistöön, jonka se oli ostanut jo 20 vuotta aiemmin.

Tämän vuoksi kiinteistön omistus ei voinut kaupanteossa siirtyä myyjältä Huhdalle.

Huhta kuvitteli kuitenkin kaiken olevan kunnossa muun muassa siksi, että Punkalaitumen rakennusvalvonta näytti vihreää valoa rakennusluvan saamiselle. Rakennusvalvonnallakaan ei ollut tietoa toisesta omistajasta.

Huhta haki rakennuslupaa 4.6.2015 ja rakennuslupa myönnettiinkin lopulta 3.9.2015.

Oikeusjutut veivät yöunet

Joulukuussa 2015 mökki oli jo rakennettu, kun Esko Huhdan maailma mullistui. Punkalaitumen kunta kehotti keskeyttämään rakennustyöt omistusoikeuden selvittämisen ajaksi. Pro Ictus oli ilmoittanut kunnalle, että se omistaa kiinteistön.

Alkoi yöunet vienyt oikeudenkäyntien sarja, jonka lopputuloksena Huhta joutui tyhjentämään tontin tämän vuoden kesäkuun loppuun mennessä.

Omistussotkun siemenet kylvettiin jo vuonna 1995. Silloin Pro Ictus teki kaupat kiinteistöstä. Yritys ei kuitenkaan hakenut kiinteistölle lainhuutoa kaupan jälkeen.

Lainhuuto oli hakematta vuosikausia, kunnes myyjä vuonna 2011 haki lainhuutoa yli kymmenen vuotta aiemmin myymäänsä tonttiin. Maanmittauslaitos myönsi lainhuudon, koska sillä ei ollut tietoa siitä, että kiinteistö oli aikaisemmin myyty eteenpäin.

Kun Huhta osti tontin vuonna 2015, myyjä siis myi saman tontin jo toiseen kertaan.

Kesäkuussa Yle kysyi Pro Ictusilta, miksi yritys haki lainhuutoa vuonna 1995 tehtyyn kauppaan vasta kesällä 2015. Yrityksen edustaja Börje Juhani Heikkilä vastasi näin:

– Vastataan vastakysymyksellä, että entäpä jos emme olisi olleet ajoissa asialla niin olisi kaupan myyjän kaksoisluovutus/petos jäänyt silleensä.

Huhta valmistelee uutta tonttikauppaa

Häädön hetkellä Huhdalle ilmestyi yllättävä auttaja. Huhta sai siirtää rakennukset paikallisen maanviljelijän Ilkka Mäkelän omistamalle tontille. Huhta ei tuntenut Mäkelää ennestään.

– Ihan itku tuli, kun on tällaisia ihmisiä, Huhta sanoo.

Mäkelän tontilla oli jo ennestään mökki, jossa Huhta asuu nyt vuokralla.

Huhta kertoo, että aikoo ostaa tontin Mäkelältä. Rakennuslupa tontille on jo kiikarissa.

Lue lisää:

Esko Huhdan tontille ilmaantui toinen omistaja vuosikymmenten takaa ja nyt hänet häädettiin rakennuksineen – uusi käänne toi apua läheltä

Harvinainen omistussotku: Esko Huhdan tontille ilmestyi toinen omistaja vuosikymmenten takaa – nyt hänellä on 12 päivää aikaa tyhjentää tontti

Olkiluodon kolmosreaktorin piti valmistua 10 vuotta sitten, mutta toistaiseksi laitos on tuottanut lähinnä uutisia viivästyksistä.

Tämä ei lannista Teollisuuden Voiman edustajia varsinkaan nyt, kun loppusuora häämöttää. Uusimman tiedon mukaan polttoaineen lataus Olkiluoto 3:een alkaa tammikuussa 2020.

Sähköä laitos alkaa tuottaa huhtikuussa.

Kansan suussa Olkiluodon valmistumisen lykkääntyminen on jo kauan sitten alkanut maistua vitsiltä. TVO:n viestintäpäällikölle Pasi Tuohimaalle irvailu sosiaalisessa mediassa on varsin tuttua.

– Eihän se kivaa ole, mutta ei se nyt satuta. Saarella tiedetään, että projekti etenee ja loppu lähenee.

Tuohimaan mukaan viivästykset ovat myös lyhentyneet viime aikoina. TVO kertoi viimeksi heinäkuussa, että tuotannon käynnistymistä pitää odotella puoli vuotta lisää.

– Se hiukan ihmetyttää, että moni ajattelee, että ydinvoimalan rakentaminen on kuin saunan sisäkaton panelointia, Tuohimaa kärjistää ja muistuttaa ison koneiston vaatimista turvallisuustestauksista.

Viivästyksistä tiedottaminen on Tuohimaan mielestä hyvin helppoa. Koska TVO:n omistajissa on pörssiyhtiöitä, kaikki tiedot aikataulunmuutoksista on annettava heti julki.

Omat velvoitteensa tiedottamiseen tuo sekin, että TVO:n sähkö menee pohjoismaiseen sähkömarkkinaan.

Yhtiö ei sure imagoaan

Viestintäpäällikkö Pasi Tuohimaan mielestä ydinvoima on ilmastokeskustelun ansiosta hyväksytympää kuin pitkään aikaan. Myös yhtiön maine on hänen mielestään kunnossa.

– Kun tulemme (sähkö)verkkoon, positiivinen uutisointi puhdistaa vanhoja myöhästymisiä aika tavalla.

TVO:n yhteiskuntasuhdepäällikkö Juha Poikola vahvistaa, että yhtiön mainetta on mitattu eikä mitään ongelmia ole.

– Erityisesti maailmalla on mukava liikkua, kun olemme ainoa paikka, jossa on myös loppusijoitusratkaisu olemassa. Suomi on positiivinen esimerkki eikä viivästyminen tule ensimmäisenä vastaan.

Osa asukkaista epäilee yhä aikataulua

Eurajokelaisia on kymmenen vuoden odottelun jälkeen vaikea vakuuttaa siitä, että laitos viimeinkin valmistuu.

– Koko projektin tilanne on jotain naurettavan ja koomisen välimaastosta, sanoo kesäasukas Matti Niittymäki.

– Taitaa olla maailman historian kallein rakennus. Historiaan peilaten ei pitäisi uskoa, että on valmis ensi vuonna. Mutta haluan olla optimisti ja uskoa siihen.

Svenska Yle uutisoi viime vuonna, että Olkiluoto 3 on maailman toiseksi kallein rakennus.

Eurajokelainen Sirpa Kallioniemi ei usko, että laitos tuottaa ensi kesänä sähköä.

– Sitä on niin monta vuotta rakennettu, että se on jo vanha kohta. Ehkä se kymmenen vuoden päästä tuottaa sähköä. Vähän epäilen, onko se edes ajanmukainen enää.

Pauli Olkinuora on melkein yhtä epäileväinen.

– Jos meillä telakalla olisi laivatilaus kymmenen vuotta myöhässä, emme kehtaisi sitä edes luovuttaa, Olkinuora sanoo.

Alun perin Olkiluodon ydinvoimalan kolmosreaktori piti ottaa käyttöön vuonna 2009. Reaktorin rakentaminen alkoi Eurajoella vuonna 2005.

Lue lisää:

Olkiluodon uusi ydinvoimala sähköntuotantoon vasta vuoden kuluttua

Olkiluoto 3:n käyttöönotto viivästyy edelleen – TVO: "Luonnollisesti pettymys"

Professori: Ydinvoimalat tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa – vihreistäkin alkanut löytyä ydinvoiman kannattajia

Analyysi: Ydinvoimayhtiöllä ei ole aikomustakaan tuottaa voittoa, siispä yhteisöverojakaan on turha odotella

Ranuan eläinpuistoon keväällä saapuneelle susiparille on valittu nimet. Naarassutta kutsutaan nyt Ruskaksi ja urossudesta tuli Routa.

Eläintenhoitajien mielestä Ruska sointuu naarassuden väritykseen ja syksyyn. Uroksen erottaa tummemmasta väristä ja eläintenhoitajille tulikin mieleen tumma routainen maa. Niinpä nimeksi valikoitui Routa.

Ranuan eläinpuisto pitää eläinten nimeämistä tärkeänä, sillä nimet auttavat eläintenhoitajia vaihtamaan kuulumisia eläinten voinnista.

Ruska ja Routa -nimet keksi Päivi Kelloniemi Kempeleestä.

Omega ja Alfa, Minttu sekä Ville

Nimikilpailussa ehdotuksia tuli yli 7 300. Eläinpuiston raati kävi ne kaikki lävitse.

Odotetusti suosituimpia nimiehdotuksia pariskunnille olivat Hannu ja Kerttu, Miina ja Manu, Minttu ja Ville, Bonnie ja Clyde, Hilma ja Onni sekä Omega ja Alfa.

Ranualla suosittua Hillaa oli ehdotettu naarassudelle 105 kertaa ja urossudelle odotettu suosikki, Hukka, 163 kertaa.

Eläinpuistosta kerrotaan, että suosittuja nimiehdotuksia naaraalle olivat myös Luna, Lumi, Saana, Sissi ja Usva. Urossuden kotimaa Ruotsi innoitti vastaajia ehdottamaan ruotsalaisia nimiä Gunnaria, Håkania ja Kaarlea. Suomalaisista nimistä suosittuja olivat Matti, Pekka ja Otto.

Susikilpailu käynnistyi keväällä samoihin aikoihin kun Suomi voitti jääkiekossa MM-kultaa, joten moni ehdotti myös Mörköä urossuden nimeksi.

Tästä huoleton kerrostalokolmio puistonäkymin, mainostaa tarra joensuulaisen kerrostalon ikkunassa.

Sitkeästä markkinoinnista huolimatta tarra on ehtinyt olla ikkunassa jo viisi vuotta.

Joensuussa on takana vilkas asuntobuumi, minkä seurauksena yksittäisiä asuntoja on jäänyt myymättä.

Aaltoilevalla rakennusalalla se ei ole mitenkään poikkeuksellista.

Kun netin asuntovälityssivuston hakukoneeseen syöttää kymmenen Suomen suurinta kaupunkia, pitkään myynnissä olleita uudisasuntoja löytyy lähes kaikista kaupungeista.

Entistä isompi osuus uusista asunnoista myydään valmiina

Rakennusteollisuuden kokoamista tilastoista käy ilmi, että valmiiden myynnissä olevien asuntojen määrä on kasvanut selvästi vuoden takaisesta.

Viimeisin kysely on toukokuulta (pdf). Tuolloin myynnissä oli 7 055 asuntoa, joista valmistuneita oli noin kuudesosa.

Rakennusliikkeet yrittävät vauhdittaa kauppaa erilaisin tarjouksin. Ostajan puolesta saatetaan esimerkiksi maksaa vastikkeet useamman vuoden ajalta.

Lisäksi uusia asuntoja annetaan suoraan myytäväksi kiinteistönvälittäjille.

Heidänkin tilastot kertovat, että uusien asuntojen kauppa on hidastunut. Kiinteistön­välitys­alan keskusliiton mukaan tammi–heinäkuussa uudisasuntoja myytiin 11 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana.

Rakennusteollisuuden ekonomisti Jouni Vihmon mukaan valmiina myytävien asuntojen osuus on edelleen maltillinen, eikä varsinaisesta ylitarjonnasta voida puhua vielä missään kaupungissa.

Vuosia tyhjänä olleet uudet asunnot ovat yksittäistapauksia.

Kauppa voi tyssätä monesta syystä

Rakennusliike Soimu on rakentanut Joensuuhun kokonaisen kerrostalokorttelin. Viidessä vuodessa vanhan poliisitalon tontille on noussut viisi kerrostaloa.

Toimitusjohtaja Petri Kahelin käyttää muistisääntönä Aku Ankan auton rekisterinumeroa: asuntoja on 313 ja autopaikkoja 131.

Kahta asuntoa lukuun ottamatta kaikki asunnot ovat menneet kaupaksi. Tosin kymmenen asuntoa rakennusliike myi lopulta sijoitusyhtiölle, joka vuorostaan yrittää myydä niitä.

Kahelin luettelee liudan syitä, miksi jonkun asunnon myyminen voi viedä vuosia. Ennakkosuunnittelu on epäonnistunut, asunto on tehty väärään aikaan tai väärään paikkaan. Asunto voi olla liian iso tai väärän mallinen.

Jos ostajaa ei löydy heti, myyntiaika venyy helposti vuosiin.

– Asiakas ajattelee, että kun asunto ei ole kelvannut toiselle, niin ei se kelpaa minullekaan, Kahelin sanoo.

Toisinaan rakennusyhtiöt antavat pitkään myynnissä olleita asuntoja vuokralle. Tällöin asunnon myyntihinta kuitenkin putoaa.

Mikäli asunto annetaan vuokralle, pitää sen tuoton olla riittävä. Pitkään myynnissä olleet asunnot ovat tyypillisesti kolmioita ja neliöitä, joille on vähemmän kysyntää vuokramarkkinoilla kuin yksiöille tai pienille kaksioille.

Maakuntakeskuksissa asuntoja rakennettu enemmän kuin väkiluku kasvaa

Asuntotuotannon nyrkkisääntö on yksinkertainen: uusia asuntoja tarvitaan, mikäli väestö ja talous kasvavat.

Mikäli kehitys kulkee toiseen suuntaan, on olemassa riski, että asuntoja rakennetaan liikaa.

Pellervon taloustutkimus nosti vuosi sitten Joensuun, Seinäjoen ja Rovaniemen esimerkeiksi kaupungeista, joissa uusia asuntoja on rakennettu enemmän kuin asukasluku on kasvanut (PTT).

Ekonomisti Jouni Vihmon mukaan tästäkään ei voi vielä päätellä, että asuntoja olisi rakennettu liikaa.

Kaupungeissa voi olla tarpeita, joiden takia asuntojen rakentaminen on järkevää. Esimerkiksi väestön vanheneminen on syy rakentaa lisää kerrostaloja lähelle palveluja, vaikka väestön määrä ei lisääntyisi. Sinkkutalouksien lisääntyminen taas lisää pienten asuntojen tarvetta.

"Emme levitä kaupunkimattoa"

Rakentamisen perusteena voi myös olla kaupungin halu kehittää keskustaa ja tiivistää asutusta.

Tämä pätee Joensuussa, missä kaupunki on määrätietoisesti kaavoittanut uutta asutusta keskustaan ja sen liepeille.

– Emme enää levitä kaupunkimattoa, vaan rakennamme asuntoja sinne, missä on entuudestaan palveluja, toteaa Joensuun kaavoituspäällikkö Juha-Pekka Vartiainen.

Joensuussa on kuntaliitosten kautta useita maaseututaajamia, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana väkiluku on kasvanut voimakkaasti juuri kantakaupungissa.

– Joensuun väkiluku on kasvanut viisi prosenttia, mutta keskustan kaupunginosissa kasvu on ollut 19 prosenttia, Vartiainen laskee.

Kaavoituksella kaupunki on pitänyt huolen, että asuntoja riittää, eikä niiden hinta nouse liian korkeaksi.

Pelkästään viime vuonna valmistui lähes 900 uutta asuntoa. Vartiaisen mukaan ennätyksellistä asuntobuumia selittää Savonlinnan opettajankoulutuksen ja noin 700 opiskelijan muutto Joensuuhun.

Asuntorakentaminen hiipuu

Teoriassa asuntoja voidaan rakentaa liikaa, mutta ekonomisti Jouni Vihmo ei usko, että näin käy käytännössä.

Vihmo vakuuttaa, että Suomessa rakennusliikkeet seuraavat hyvin tarkasti kohteidensa kannattavuutta. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että samalla kun valmiina myytävien asuntojen määrä on kasvanut, uusien rakennuslupien määrä on romahtanut.

Lähivuosina asuntorakentamisen tahti siis hiipuu.

Rakennusliike Soimun toimitusjohtaja Petri Kahelin arvioi, että Joensuussa asuntotuotanto puolittuu viime vuoden 900 asunnosta. Täysstoppia ei kuitenkaan tule.

Syykin on yksinkertainen: asunnot kuluvat.

Mitä pitkään myynnissä olleille uusille asunnoille pitäisi tehdä? Voit keskustella aiheesta kello 22:een asti.

Lue lisää:

Suomeen on rakennettu ennätystahtiin uusia koteja – pian vauhti hiipuu, sillä rakennusluvat sukeltavat jo jyrkästi

Laki antaa kirjeille ja sähköiselle viestinnälle vahvan yksityisyyden suojan, jota ei lähtökohtaisesti saa rikkoa. Esimerkiksi perheiden sisällä ja työpaikoilla tapahtuvaan viestintään liittyy kuitenkin poikkeuksia, joissa toisen ihmisen viestinnän yksityisyyteen saa kajota.

Yle kertoi aiemmin kolmesta oikeusjutusta, jossa perheenjäsenen uteliaisuus oli tullut lopulta kalliiksi, kun hänet oli tuomittu viestintäsalaisuuden loukkaamisesta.

Pyysimme tietosuojan ja viestintäoikeuden asiantuntijoita ratkaisemaan viisi esimerkkitapausta arkielämästä. Suurin osa esimerkeistä pohjautuu todellisiin oikeustapauksiin viestintäsalaisuudesta. Esimerkkejä on kuitenkin muokattu, jotta ne vastaisivat paremmin lukijoiden arkitilanteita.

Kysymyksiin vastasivat tietosuojaan erikoistunut asianajaja Eija Warma-Lehtinen asianajotoimisto Castrén & Snellmanista ja julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvonen Tampereen yliopistosta.

Kysymys: Posti toi minulle naapurille kuuluvan kirjeen. Avasin kirjeen, koska halusin nähdä, onko kirje tärkeä vai voiko sen heittää roskiin. Minusta se ei ole minun vikani, jos kirje on tuotu minulle. Voinko joutua tästä oikeuteen?

Vastaus: Toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin avaaminen oikeudettomasti on rangaistava teko. Oikeudettomuus tarkoittaa, että kirjeen vastaanottaja tai lähettäjä ei ole antanut lupaa avaamiseen eikä avaaminen perustu laissa säädettyyn oikeuteen.

Kuten suurin osa muistakin rikoksista, tämäkin teko on rangaistava tahallisena. Vahingossa kirjeen avaaminen ei ole rikos, jos pyrkii minimoimaan avaamisen vaikutukset, eikä levitä tietoa eteenpäin. Tässä esimerkissä teko on tahallinen, joten jos kirjeen oikea saaja haluaa tehdä rikosilmoituksen, se on mahdollista ja voi johtaa oikeudenkäyntiin.

Vaikka lain suoja koskee myös sähköistä viestintää, oikeuteen asti päätyneissä viestintäsalaisuuden loukkauksissa kyse on yleisimmin kirjeiden avaamisesta. Tyypillisessä tapauksessa toisten kirjeitä avataan henkilötietojen toivossa. Osalla verkkokaupoista ja luottoyhtiöistä on niin heikko tietoturva, että esimerkiksi pelkällä toisen ihmisen henkilötunnuksella ja osoitteella voi tilata tavaraa luvatta.

Kysymys: Kahdeksasluokkalainen lapseni ei suostu kertomaan, kenen kanssa hän viestittelee netissä. Olen huolissani: entä jos hänen nettituttavuutensa on joku saalistaja? Saanko lukea hänen Insta-tilinsä viestit vaikka väkisin?

Vastaus: Luottamuksellisen viestinnän suoja ja viestintäsalaisuus kuuluvat myös lapselle. Huoltajalla on kuitenkin velvollisuus huolehtia lapsesta (tai muusta holhottavasta), mikä antaa oikeuden ja joskus jopa velvollisuuden puuttua viestinnän suojaan.

Turun hovioikeuden toissavuotisessa ratkaisussa luonnehditaan hyväksyttäviksi syiksi muun muassa aiheellinen epäily lapsen huumeidenkäytöstä tai sekaantumisesta "moraalittomasti sopimattomiin julkaisuihin".

Lapsen kehitystasolla on luonnollisesti väliä. 7-vuotiaan lapsen tapauksessa aikuisella on laajemmat oikeudet ja velvollisuudet puuttua lapsen sosiaalisen median käyttöön kuin 17-vuotiaan lapsen tapauksessa. Lapsen viestintäsalaisuutta on käsitelty laajemmin tässä vuonna 2017 julkaistussa Ylen jutussa.

Esimerkkitapauksen ongelmaa ei olisi ehkä syntynytkään, jos sosiaalisen median käyttö olisi perheessä avoimempaa. Netissä tapahtuvista seksuaalirikoksista keskustelemiseen lapsen kanssa annetaan neuvoja esimerkiksi tässä Ylen vuorovaikutteisessa jutussa.

Kysymys: Puolisoni oli unohtanut kirjautua ulos Facebook-tililtään perheemme yhteisellä tietokoneella. Kun huomasin hänen saaneen viestin vieraalta naiselta, avasin viestiketjun. Teinkö väärin? Haluan vain varmistua, että puolisoni on uskollinen.

Vastaus: Vahinko tai huolimattomuus eivät riitä syiksi lukea toisen ihmisen sosiaalisen median yksityisviestejä ilman lupaa. Lukitulle kännykän näytölle ponnahtava viesti on eri juttu – silloin viestin on voinut lukea luvatta, mutta ei tieten tahtoen. Fiksuinta on sopia kumppanin kanssa, missä viestinnän yksityisyyden raja parisuhteessa menee.

Kysymys: Epäilen, että palkkaamani työntekijä vuotaa liikesalaisuuksia kilpailevalle yritykselle. Saanko tarkistaa hänen sähköpostinsa, jotta voin selvittää, onko epäily aiheellinen?

Vastaus: Suomessa työntekijän viestintäsalaisuus on useimpia muita maita vahvempi, eikä työnantaja saa lähtökohtaisesti lukea alaisensa sähköposteja. Tietyissä tilanteissa työnantajalle on kuitenkin kirjattu lakiin mahdollisuus rikkoa viestintäsalaisuus.

Poikkeustilanteita voi tulla esimerkiksi työntekijän sairastumisen tai loman yhteydessä. Olennaista on, että tilanteet ovat yrityksen toiminnalle tärkeitä ja asiat kiireellisiä. Esimerkiksi tyytymättömyys työntekijän toimintaan ei riitä syyksi.

Epäily liikesalaisuuden vuotamisesta ei myöskään anna työnantajalle oikeutta tarkistaa työntekijän sähköposteja. Työnantaja voi kuitenkin ilmoittaa epäilynsä poliisille, jolla on oikeus käydä tarvittaessa läpi epäillyn työntekijän sähköposteja.

Työntekijä voi myös antaa suostumuksensa työsähköpostinsa lukemiseen. Lisäksi yritys on voinut kohutun Lex Nokian jälkeen saada oikeuden tarkastella työntekijöiden sähköpostiliikennettä esimerkiksi juuri liikesalaisuuksien vuotamisen varalta. Oikeus koskee kuitenkin vain viestitietojen, kuten lähettäjän ip-osoitteen ja vastaanottajan selvittämistä ja vaatii ennakkoilmoituksen tietosuojavaltuutetulle.

Kysymys: Sain mielestäni asiattoman vastauksen, kun valitin eräälle yritykselle saamastani huonosta palvelusta. Julkaisin saamastani sähköpostista kuvakaappauksen Twitterissä, jotta muutkin näkisivät, miten törkeästi yritys käsittelee asiakaspalautetta. Nyt yritys uhkaa haastaa minut oikeuteen. Olenko rikkonut lakia?

Vastaus: Lähtökohtaisesti kummallakin osapuolella on oikeus tehdä viestillä, mitä haluaa. Yrityksellä ei myöskään ole samankaltaista luottamuksellisen viestinnän suojaa kuin yksityisellä ihmisellä.

Jos kuvakaappaus on totuudenmukainen eikä julkaisussa ole mitään loukkaavaa, haasteella pelottelu on turhaa. Julkaistavalla viestillä, saatesanoilla ja asiayhteydellä on kuitenkin väliä: joissakin tapauksissa julkaisija saattaa syyllistyä kunnianloukkaukseen tai yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen.

Valtakunnan ensimmäinen uuden sukupolven superpeltipoliisi otettiin heinäkuussa käyttöön Kouvolan Korialla suuren mediakohun siivittämänä. Viime viikkoon asti se oli maan uusista hoikista nopeudenvalvojista ainut, jonka sisällä on ollut kamera välähtelemässä.

Muut Kuutostien tolpat ovat seisseet tyhjillään kuvaustekniikasta. Mutta eivät seiso enää. Kouvolasta Loviisan suuntaan johtavalle valtatie 6:lle on aivan äskettäin asennettu lisää kameroita kuuteen tolppaan.

Ja Itä-Uudenmaan poliisin sanoin "aivan näillä näppäimillä" kameran saavat nuppiinsa myös Pukaron ja Koskenkylän väliset 10 valvontatolppaa.

Itä-Uudenmaan poliisi twiittasikin perjantaina päivällä, että "vt 6 on otettu kameravalvontaan". Twiittiin liitetty kuva superpeltipoliisista on Lapinjärveltä.

Myös Nelostielle Heinolan Lusista Vaajakoskelle Jyväskylään asennettiin kevätpuolella 23 nopeusvalvontatolppaa, ja kameroita niihin kytketään parhaillaan.

– Nelostielle lähti tänään kameroita, kertoi poliisihallituksen poliisitarkastaja Heikki Ihalainen Ylelle aamupäivällä.

Syksyn mittaan nekin alkavat välähdellä ylinopeuden merkiksi autoilijoille.

Tolppia uusille osuuksille

Tänä vuonna rakennetaan kameratolpat vielä Nivalaan ja seuraaviin paikkoihin:

Tie 52 Tammisaaren ja Someron välille 17 kappaletta

Tie 26 Haminan ja Luumäen Taavetin välille 12 kappaletta

Tie 21 Tornion ja Pellon välille 12 kappaletta

Tie 5 Kajaanissa valtatien 28 ja kantatien 89 välille 14 kappaletta

– Kun tolpat on saatu rakennettua, niin kamerat saadaan kytkettyä niihin nopeasti, Ihalainen kertoo.

Alkuvaiheessa kameroita riittää käytännössä oma jokaiseen tolppaan. Kun tolppia nousee aikaa myöten enemmän kuin on kameroita, aletaan kameroita kierrättää tolpasta toiseen, kuten tehdään nykyisten "vanhanmallisten" peltipoliisien kanssa.

Kaikkiaan uusia kameroita hankitaan 150. Niihin tarvittavat noin 500 kameratolppaa on asennettu paikoillensa parin, kolmen vuoden sisällä. Esimerkiksi Helsinkiin niitä tulee 74 seuraavan viiden vuoden aikana.

Perinteisiä laatikkomallisia peltipoliiseita seisoo teiden varsilla lähes tuhat.

Lukee kilvet automaattisesti

Poliisi on tyytyväinen uusiin peltipoliiseihin, vaikka käyttökokemuksia on oikeasti saatu vasta parin kuukauden ajalta ja käytännössä yhdestä tolpasta Kouvolan Korialla.

– Hyvin pelaavat. Ihan hyvät kokemukset, Ihalainen sanoo.

– Kuvan laatu on erinomainen ja softa lukee rekisterikilvet automaattisesti. Se helpottaa meidän prosessia ja vähentää virheitä, sanoo Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pasterstein.

Ylinopeuskäryissä käänne

Poliisin automaattisen nopeusvalvonnan kärytilastot ovat pitkään osoittaneet samaan suuntaan: ylinopeuskäryt ovat kasvaneet vuosi vuoden perään. Mutta tänä vuonna on nähty käänne. Poliisi kirjasi tammi-elokuulta vähemmän ylinopeuksia kuin vastaavaan aikaan viime vuonna.

– Se johtuu osin Suomen EU-puheenjohtajuudesta, joka on työllistänyt myös meitä ja sen vuoksi olemme joutuneet nipistämään nopeusvalvontatöistämme, sanoo Pasterstein.

Mutta ansionsa on tienkäyttäjilläkin. Pastersteinin mukaan ylinopeudella ajo on vähentynyt. Viime vuoden tammi-heinäkuussa liikennevirrasta 0,62 prosenttia ajoi tolpan ohi niin, että kamera välähti. Tänä vuonna vastaava luku on ollut 0,56 prosenttia. Eli 5-6 autoa tuhannesta on väläyttänyt kameraa.

– Se on merkittävä muutos. Vielä 2015 luku oli 1,46 prosentia eli 14-15 autoa tuhannesta.

Käytännössä vähennys on tullut rikesakkojen pienemisestä. Huomautukset ovat pysyneet ennallaan ja kovista ylinopeuksista määrättävät päiväsakot ovat vähentyneet noin tuhannella.

Pasterstein arvelee, että tämän vuoden ylinopeusluvut asettuvat lopulta suurinpiirtein samoihin kuin viime vuonnakin eli noin 600 000:een.

Lue lisää:

Liikenteen nopeusvalvonta mullistuu tänään – ensimmäinen superpeltipoliisi aloittaa työnsä Kuutostiellä

Poliisi paljasti: Näille teille tulevat uudet 150 superpeltipoliisia

Liikenteen mittaushistorian huimin luku: ylinopeuskäryt ampaisivat uuteen ennätykseen

Analyysi: Uudet peltipoliisit eivät ota kuvia autoilijoiden turvavyöttömyydestä, kännykän käytöstä tai renkaiden kunnosta