Iranin ja Yhdysvaltain suhteet kiristyvät entisestään.

Ranskalainen uutistoimisto AFP kertoi, että Iran pitää amerikkalaisjoukkoja terroristeina.

Sadattuhannet ihmiset kokoontuivat tiistaina Iranin Kermaniin suremaan Yhdysvaltain ilmaiskussa kuolleen iranilaisen kenraalin Qassem Suleimanin hautajaisiin.

Tasavaltalaiskaartin 62-vuotias sotilaskomentaja kuoli perjantaina Irakin pääkaupungissa Bagdadissa Yhdysvaltain lennokki-iskussa.

Hautajaisten väenpaljous johti tragediaan, kun tungeksinnassa kuoli yli 50 ihmistä. Loukkaantuneita on yli 200, iranilaiset tiedotusvälineet kertovat.

Iranin parlamentti hyväksyi tiistaina lain, jonka mukaan kaikki Yhdysvaltain joukot, Yhdysvaltain puolustusministeriön ja siihen liittyvien organisaatioiden edustajat ja muut toimijat luokitellaan terroristeiksi. Lain mukaan " vastuussa ovat marttyyrikuoleman määränneet tahot".

Parlamentin päätöksen mukaan terroristeiksi luokitellaan myös amerikkalaisjoukkojen tukipalvelut tiedustelusta ja teknisestä tuesta logistiikkaan ja rahoitukseen.

Lisää rahoitusta Iranin ulkomaan operaatioille

Iranin parlamentti myönsi 200 miljoonaa dollaria Quds-joukoille. Ne ovat Iranin tasavaltalaiskaartin ulkomailla operoiva siipi. Kenraali Suleimani oli Quds-joukkojen johdossa.

Yhdysvaltoja koskevan lain varhaisempi versio hyväksyttiin huhtikuussa. Siinä julistettiin Yhdysvaltain olevan "terroristinen valtiotoimija" ja sen alueella toimivat joukot "terroristiryhmiä". Iranin ylin turvallisuusviranomainen, kansallisen turvallisuuden neuvosto teki linjauksen vastauksena Yhdysvaltain päätökseen julistaa tasavaltalaiskaarti terroristijärjestöksi.

Iranin korkein uskonnollinen johtaja vannoo kostoa

Iraniin on julistettu kolmen päivän suruaika.

lranin korkea-arvoisin uskonnollinen johtaja, ajatollah Ali Khamenei sanoo Iranin kostavan hyökkäyksen verisesti.

Iranin turvallisuusneuvoston edustaja Ali Shamkhani sanoo, että Iran on harkinnut 13:a kostovaihtoehtoa, kertoo puolivirallinen iranilainen uutistoimisto Fars uutistoimisto Reutersin mukaan.

Presidentti Donald Trump on uhannut Yhdysvaltain olevan valmis iskemään jopa 52 kohteeseen Iranissa, mikäli Iran ryhtyy kostotoimiin.

Iran on puolestaan ilmoittanut aiemmin, ettei se aio enää olla mukana ydinsopimuksesta. Yhdysvallat vetäytyi sopimuksesta vuonna 2018. Yhdysvallat on julistanut Iranille talouspakotteita.

Tänään tiistaina Iranin ulkoministeriö Twiittasi, että apulaisulkoministeri Abbas Araghchin mukaan Iran on valmis uudelleen noudattamaan ydinsopimusta. Twiitissä ei kuitenkaan mainittu mitään siitä, millaisin ehdoin tämä voisi tapahtua.

Iranin ulkoministerille ei myönnetty Yhdysvaltain viisumia

Yhdysvaltain ja Iranin nokittelu jatkuu myös diplomatian tasolla.

Iranin ulkoministeri Javad Zarif sanoi, että Yhdysvallat eväsi häneltä viisumin. Ulkoministeri ei näin ollen voi osallistua myöhemmin viikolla järjestettävään YK:n istuntoon New Yorkissa.

– On ilmeistä, että Yhdysvalloissa pelätään, että joku tulee maahan ja paljastaa, kuinka asiat ovat todellisuudessa, Zarif sanoi.

Yhdysvaltain ulkoministeriö ei ole kommentoinut Iranin ulkoministerin viisumikysymystä.

Kriisi uhka kauppamerenkululle Lähi-Idässä

Yhdysvaltain merenkulkuviranomaiset ovat antaneet Lähi-Idän vesillä liikkuville aluksille varoituksen, jonka mukaan Iran saattaa kohdistaa toimia Yhdysvaltain "merenkulullisia intressejä vastaan".

Vuonna 2019 öljytankkereita vastaan tehtiin miinahyökkäyksiä. Iran on kiistänyt tehneensä iskuja. Se otti haltuunsa tankkereita Hormuzinsalmessa. Vesiväylän kautta kuljetetaan viidennes maailman raakaöljystä.

Juttu täydentyy.

Lue myös:

Analyysi: Lähi-idässä pelätään ja iloitaan iranilaiskenraalin kuoleman jälkeen – Iranin kostoisku voi seuraavaksi syöstä Irakin entistä syvempään sekasortoon

Suomalaisasiantuntija: "Sodanuhka Iranin ja Yhdysvaltain välillä suurin vuosikymmeniin"

Nato keskeyttää koulutusoperaationsa Irakissa: "Olemme huolissamme Iranin tuesta alueella toimiville terroristijärjestöille"

Erikoinen kirje-episodi: USA:n puolustusministeri kiistää maan valmistautuvan vetämään joukkoja Irakista

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) visioima työviikon tai työpäivän lyhennys on noussut viime päivinä otsikoihin maailmalla, erityisesti Britanniassa. Monessa jutussa on kuitenkin unohdettu, että Marin väläytti asiaa loppukesällä ennen pääministeriyttään ja että se ei ole Suomen hallitusohjelmassa.

Asiasta kirjoittavat esimerkiksi italialainen La Repubblica, saksalainen Die Welt ja liuta brittilehtiä, kuten The Independent, The Daily Mail ja The Sun.

Lehdissä on vedetty mutkia suoriksi, ja osa antaa ymmärtää, että kyse olisi Suomen valtion linjauksesta. Jutuissa on myös kirjoitettu, että Marin ajaisi neljän päivän työviikkoa ja kuuden tunnin työpäivää.

Marinin visiossa on kuitenkin kyse jommastakummasta eikä molemmista yhtä aikaa. Osa lehdistä on korjannut tämän juttuunsa.

Marin esitti ideansa ensimmäistä kertaa SDP:n 120-vuotisjuhlissa elokuussa, jolloin asiasta kertoi Demokraatti.

– Mielestäni ihmiset ansaitsevat enemmän aikaa perheidensä, harrastusten ja muunkin elämän parissa, sivistyksen parissa. Tämä voisi olla se seuraava askel meille työelämässä, Marin sanoi juhlissa.

Parin päivän päästä hän totesi vielä tviitissään, että visio "on tänään ehkä utopiaa, mutta voi olla tulevaisuudessa totta". Samalla hän täsmensi sanomisiaan muutenkin.

Valeuutisen lähde on mysteeri

Valtioneuvoston viestintäjohtajan Päivi Anttikosken mukaan ei ole tietoa siitä, mistä Marinin visio on nyt pompahtanut ulkomaiseen mediaan.

– Se on täysi mysteeri, Anttikoski sanoo.

Daily Mail on ollut ilmeisesti ensimmäinen asiasta kirjoittanut brittilehti, mutta sitäkin ennen aihetta on käsitellyt EU-asioihin keskittyvä New Europe -lehti.

Valtioneuvosto on oikonut uutista kansainvälisille medioille oma-aloitteisesti. Lisäksi moni media on ollut asiasta itse yhteydessä valtioneuvostoon.

– Tämähän on kokonaisuudessaan uutisankka. Marin ei ole ensinnäkään ehdottanut lyhennettyä työviikkoa ja lyhennettyä työpäivää yhtä aikaa. Toisekseen hän on maininnut asiasta liikenneministerinä ollessaan vain kerran elokuussa SDP:n 120-vuotisjuhlassa sanoen, että miksei meillä tällaistakin voisi olla, Anttikoski kertoo.

Hänen mukaansa pääministeri Marin ei aio enää kommentoida asiaa.

– Jos hän kommentoisi, niin sittenhän se taas lähtisi liikkeelle, Anttikoski arvelee.

Voit keskustella aiheesta alla kello 22:een saakka.

Lue myös:

SAK kannustaa hallitusta aloittamaan kokeilun nykyistä lyhyemmästä työpäivästä tai työviikosta, EK suhtautuu kokeiluunkin nihkeästi

Keskustelu kuuden tunnin työpäivästä käy kuumana: “Se kertoo tästä ajasta, että muutos herättää tunteita"

Sanna Marin unelmoi neljän päivän työviikosta: "Tänään ehkä utopiaa, tulevaisuudessa voi olla totta" – Talousviisaat tyrmänneet idean aiemmin

Opetusministeri Li Andersson (vas.) sanoo, että peruskoulujen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon korvaaminen kaikille oppilaille yhteisellä oppiaineella on selvittämisen arvoinen ajatus.

Ylen kyselyssä 70 prosenttia suomalaisista antoi tukensa mallille, jossa kahden katsomusoppiaineen tilalle tulisi uusi oppiaine, jossa tutustutaan maailman eri uskontoihin oppilaan omasta vakaumuksesta riippumatta.

– Tervehdin kyllä ilolla tätä keskustelua, mitä tämä kyselykin nyt on synnyttänyt uskonnon opettamisen uudistamisesta. Ihan mielelläni lähtisin opetusministerinä myöskin selvittämään, millä tavalla tätä ajatusta käytännössä voitaisiin toteuttaa.

Andersson toteaa, että erilaisia kokeiluja uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon osittaisesta yhdistämisestä on suomalaisissa kouluissa jo tehtykin.

– Eli tämä aihe selvästi on sellainen, mitä pitää selvittää tarkemmin, Andersson sanoo Ylelle.

Andersson toteaa, että selvitystyössä pitäisi huomioida monia näkökohtia.

– Huomioidaan ne ongelmat, jotka liittyvät nykykäytäntöihin, joissa erotellaan oppilaat eri ryhmiin opetuksen ajaksi perustuen siihen, mihin uskontokuntaan kuuluu. Mutta toisaalta monet varoittavat myös, että sekään ei ole toivottava kehitys, että se vastuu opetuksesta siirtyisi esimerkiksi uskonnollisille yhteisöille tai kodeille.

Lisäksi uudistukselle tarvittaisiin ainakin hallituspuolueiden tuki. Asiasta ei ole periaatepäätöstä tai kirjauksia hallitusohjelmassa.

Keskusta ei lämpene suurelle uudistukselle

Yle kysyi eduskuntaryhmien puheenjohtajien kantaa uudistukseen, jossa uskonnonopetus ja elämänkatsomustieto korvattaisiin kaikille yhteisellä oppiaineella.

Hallituspuolueista SDP:n Antti Lindtman vastasi, että puolueella on linjaus, jonka mukaan "eri katsomusaineiden yhteistä opetusta tulee edistää ja vaikuttaa katsomusaineen tuloksi omaksi oppiaineekseen peruskoulussa".

Vihreiden Emma Kari kertoi puolueen kannattavan uskonnonopetuksen korvaamista yhteisellä katsomusaineella. RKP:n Anders Adlercreutzin mukaan ajatus, että oppilaita ei jaettaisi eri ryhmiin uskontonsa perusteella on hyvä, mutta "uskonnonopetuksen lähtökohtia" ei ole aihetta muuttaa.

Keskusta sen sijaan vastasi, että "nykymalli on varsin toimiva ja meidän mielestämme tarvetta suuriin muutoksiin ei ole".

– Kuitenkin olemme avoimia erilaisille selvityksille ja kokeiluille, keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen kirjoitti.

Oppositiopuolueista perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit torjuvat uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon yhdistämisen.

– Pidämme tärkeänä suomalaisen kristillisen perinteen ylläpitoa, kirjoitti perussuomalaisten eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Jani Mäkelä.

– Kannatan edelleen oman uskonnon opetusta, perusteli kristillisdemokraattien Päivi Räsänen.

Nyt-liikkeen Harry Harkimo sen sijaan antoi tukensa uudistukselle, jossa luotaisiin yksi, kaikille pakollinen katsomusoppiaine.

– On järkevämpää olla yhdessä samojen asioiden ja tiedon äärellä, kuin tarkastella niitä erikseen oman uskonnon tai uskonnottomuuden näköpiiristä.

Kokoomus ei jutun julkaisuun mennessä ollut vastannut Ylen kyselyyn.

Selvitys pienemmästä uudistuksesta jo alkanut

Opetusministeri Li Andersson vie jo eteenpäin pienempää muutosta, jolla elämänkatsomustiedon valitseminen tehtäisiin mahdolliseksi myös uskontokuntiin kuuluville oppilaille.

Tällä hetkellä uskontokuntiin kuulumattomat voivat valita uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon väliltä, mutta uskontokuntiin kuuluvat eivät voi valita elämänkatsomusoppia.

– Me on nyt tehty tätä alustavaa selvitystyötä ministeriössä ja toivon itse opetusministerinä, että tämä pienempi uudistus olisi sellainen, jossa olisi mahdollista edetä aika nopeastikin. Se lisäisi niin oppilaiden kuin oppiaineidenkin yhdenvertaisuutta.

Yle kysyi puolueiden kantaa myös tähän uudistukseen. Hallituspuolueista vasemmistoliitto, vihreät ja RKP antavat sille tukensa.

SDP katsoo, että elämänkatsomustiedon avaamista kaikille vapaasti valittavaksi oppiaineeksi on syytä selvittää.

Keskusta sen sijaan tukee nykyistä mallia myös tässä kysymyksessä, mutta on avoin selvityksille.

Lue lisäksi:

Suurin osa suomalaisista muuttaisi koulujen uskonnonopetusta – elämänkatsomustiedon opettaja: “Uskonto sanana voi olla jollekulle iso peikko”

Hankasalmen Murtoisten vanhan kyläkoulun edustalla nököttävän rakennuksen paljastaa observatorioksi vain katolla oleva iso valkoinen kupu.

Vaatimattomasta ulkokuoresta huolimatta tähtiharrastajat ovat tehneet tässä rakennuksessa kansainvälistä havaintotoimintaa jo 15 vuoden ajan.

Nyt observatorioon on rakennettu myös maailman ainoa revontulien kuunteluasema.

Valoilmiönä revontulten syntymekanismit (Ursa) tunnetaan jo varsin hyvin, mutta niiden äänet ovat mysteeri.

Moni sanoo kuullensa revontulien ääntä, mutta todisteita on todella vähän, kertoo tähtiharrastajien yhdistyksen Jyväskylän Siriuksen puheenjohtaja Arto Oksanen.

– Ilmiöstä tarvitaan useampia rippumattomia havaintoja, että se saa todellisen tieteellisen vahvistuksen.

Toistaiseksi ainoa tallenne oletetuista revontulien äänistä on Aalto-yliopiston emeritusprofessorin Unto K. Laineen tekemä nauhoitus.

Laineen hypoteesin mukaan äänet syntyvät oikeissa sääoloissa inversiokerroksessa noin 70-80 metrin korkeudessa.

Ionosfääristä tulevat positiiviset varaukset ja maanpinnalta nousevat varaukset latautuvat energiaksi lämpötilainversiokerroksessa. Äänet syntyvät, kun sähkövaraus purkautuu revontulimyrskyn aikana.

Tämän kipinöinnin etsimistä on tarkoitus jatkaa Hankasalmen observatoriossa, sanoo Oksanen.

Ainutlaatuinen havaintolaitteisto

Auringonlasku rusottaa vielä heikosti puiden takana ja vanhan kyläkoulun ulkovalo valaisee pihamaata, mutta muuten Hankasalmen observatorion ympäristössä on pilkkopimeää.

Avaruuteen tähyily saa nyt kuitenkin jäädä, sillä paksu pilvipeite estää sen tällä kertaa.

– Meillä on vuodessa noin 50 selkeää yötä, jolloin taivasta voi tarkkailla, kertoo Oksanen.

Hankasalmen observatoriolla on jo entuudestaan tähtitaivasta kuvaava revontulikamera ja Ilmatieteen laitoksen magnetometri, joka mittaa Maan magneettikentän häiriöisyyttä.

Nämä laitteet yhdessä kuunteluaseman kanssa muodostavat harvinaisen kokonaisuuden revontulien havainnointiin.

– Tällainen revontulia kuunteleva automaattinen laitteisto on ainutlaatuinen maailmassa.

Observatorion katolle asennettu radioantenni mittaa kipinöiden aiheuttamaa sähköpurkausta ja neljä mikrofonia kuuntelevat taivasta.

Jyväskylän Siriuksen tähtitieteen harrastajat voivat tehdä havaintonsa kotikoneiltaan, sillä kaikki laitteet ovat etäkäytettäviä.

Galaksien kuvaamista kotikoneelta

Viime syksynä Hankasalmen observatorio sai myös uuden kameran. Peiliteleskooppiin kiinnitetyllä CCD-kameralla on jo ehditty kuvata muuttuvia tähtiä, kuuta, planetaarisia sumuja, galakseja ja löydetty yksi novapurkaus.

Edellisenä yönä yksi Siriuksen jäsenistä on napannut laitteistolla kuvan kierteisestä galaksista. Kuvaaja otti yhteyden Hankasalmella olevaan laitteistoon lomamatkaltaan Floridasta.

Myös revontulien kuunteluasema tulee toimimaan automaattisesti.

– Laitteisto huomaa milloin on suotuisat olosuhteet revontulien havaitsemiselle ja tekee nauhoitukset automaattisesti. Jälkikäteen voimme tutkia, kuuluuko siellä mitään.

Tällä hetkellä monet tähtitieteilijät ja tutkijat suhtautuvat revontulien ääniin hieman epäillen. Jos niitä saadaan varmuudella tallennettua, niin ääni kellossa voi muuttua.

– Sitten tutkijat ovat paljon suuremmalla mielenkiinnolla selvittämässä, miten se on mahdollista, mikä sen äänen loppujen lopuksi aiheuttaa ja miten energia revontulista tulee tänne maan pinnalle asti.

Tallenteita mahdollisista revontulien äänistä pitää vielä odotella, sillä auringon aktiivisuus on nyt minimivaiheessa.

Auringon aktiivisuusvaihe kestää noin 11 vuotta, eli vasta muutaman vuoden päästä aurinko alkaa lähettää enemmän revontulia synnyttäviä hiukkasia.

– Toki on vielä paljon työtä tehtävänä ennen kuin revontulien ääniä voidaan nauhoituksista tunnistaa, vaikka laitteisto olisikin muuten valmiina.

Revontulien lisäksi Hankasalmella voi kuitenkin kuunnella myös muutakin taivaallista menoa.

Esimerkiksi tulipallot, eli ilmakehään putoavat meteoriitit tuottavat yliäänipamauksia, kertoo Oksanen.

– Vielä ei pysty edes arvaamaan, mitä kaikkea tulemme kuulemaan. Tallenteisiin voi tarttua aivan uusia ilmiöitä.

Poliisi on kertonut lisää tietoa Tampereen seudun ammattiopiston Tredun tiistaisesta välikohtauksesta. Sisä-Suomen poliisi sai hälytystehtävän Kangasalan Tredun toimipisteelle puoli kahdentoista jälkeen tiistaina.

Ilmoituksessa kerrottiin, että eräältä koulun oppilaalta oli otettu pois reppu, jossa on aseita.

Epäillyllä oli mukanaan käsi- ja kaasuase. Hän oli myös varautunut sytyttämään tulipalon. Opiskelija oli uhannut suullisesti ja esittänyt reppunsa sisältöä henkilökunnalle.

Henkilökunta otti repun pois ja hälytti poliisin paikalle.

– Tässä ei ole tarvittu minkäänlaisia voimakeinoja, rikoskomisario Jari Kinnunen kertoo.

Poliisin esitutkinta on käynnistynyt ja poliisi on puhuttanut epäiltyä kerran. Tapahtumista on muodostunut selkeä kuva. Epäillyn motiiveista ei vielä ole selvyyttä.

Poliisi tutkii tapausta törkeänä henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen valmisteluna ja ampuma-aserikoksena.

Poliisin mukaan kuvatunlaiset tapahtumat ovat hyvin harvinaisia Suomessa. Kukaan koulussa ei ehtinyt joutua konkereettiseen hengen tai terveyden vaaraan.

Koulu järjestää tarvittaessa kriisiapua henkilökunnalle ja oppilaille. Tutkinnanjohtaja Kinnunen keskustelee henkilökunnan kanssa huomenna keskiviikkona.

Lisää aiheesta:

Poliisi tutkii ampuma-aserikosta ja törkeää rikoksen valmistelua Kangasalla

Taloyhtiöt ovat voineet hakea tukea sähköautojen latauspisteisiin Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:lta. Kahtena edellisenä vuotena tukea on ollut saatavilla 1,5 miljoonaa euroa vuodessa, mutta tänä vuonna tuen määrä on moninkertainen.

– Käytössämme on 5,5 miljoonaa euroa, kertoo ARA:n ylitarkastaja Kari Lappalainen.

Lappalaisen mukaan tukea voivat saada taloyhtiöt, mutta eivät yksityiset henkilöt. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tukea saa rivi- ja kerrostaloihin. Tukea voivat hakea myös taloyhtiöiden omistamat pysäköintiyhtiöt.

Kysyntä on kasvamassa

Kahden aiemman vuoden tukirahoilla on avustettu noin 3 000 latauspisteen rakentamista. Ylitarkastaja Kari Lappalaisen mukaan avustusta täytyi ensi vaiheessa jopa markkinoida, mutta viime vuoden loppupuolella sen kysyntä alkoi selvästi kasvaa.

– Nyt hakemuksissa on jo pieni jono, Lappalainen sanoo.

Hän arvioi, että vuoden 2020 aikana tukea myönnetään yli 5 000 latauspisteelle.

Tuen määrä on normaalisti 35 prosenttia kustannuksista. Sen määrä voi kuitenkin kasvaa, jos puolet latauspaikoista on vähintään 11 kilowatin tehoisia. Tuolloin tuki voi olla jopa 50 prosenttia.

Lue lisää:

Viisi taloyhtiötä sähköisti yhdessä porilaisen parkkipaikan – "Ei ole vielä näkynyt yhtään sähköautoa"

Suomen ilmastopaneeli: Sähköauto päihittää muut autot niin kustannuksissa kuin päästöissäkin muutaman käyttövuoden jälkeen

Irakin pääministeri Adil Abdul-Mahdi kertoo vastaanottaneensa maanantaina kirjeen, jossa Yhdysvallat ilmoittaa joukkojensa vetämisestä Irakista.

Kirjeen olemassaolo nousi julkisuuteen maanantaina. Yhdysvallat kuitenkin korjasi pian kirjeen tultua julki, että se oli allekirjoittamaton luonnos, jota ei pitänyt lähettää. Puolustusministeri Mark Esperin mukaan päätöstä vetäytymisestä ei ole tehty.

Irakin pääministeri kuitenkin sanoo saaneensa kirjeen allekirjoitettuna ja eri kielille käännettynä. Pääministeri Abdul-Mahdin mukaan kirjeessä käsitellään amerikkalaisjoukkojen uudelleensijoitusta ja valmistetaan niitä siirtymään maasta.

– Ilmaisut olivat hyvin selkeitä, Abdul-Mahdi sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.

Esper taas kiistää yhä, että Yhdysvallat olisi vetämässä joukkonsa Irakista.

– Politiikkamme ei ole muuttunut. Emme ole lähdössä Irakista. Minun tietojeni mukaan ei ole olemassa mitään allekirjoitettua kirjettä, Esper sanoi tiistaina.

Lue lisää:

Erikoinen kirje-episodi: USA:n puolustusministeri kiistää maan valmistautuvan vetämään joukkoja Irakista

Yhdysvaltojen perjantaisella iranilaiskomentaja Qassem Suleimanin surmanneella ohjusiskulla on suuria vaikutuksia myös Iranin naapurimaassa Irakissa.

Isku tehtiin Irakissa, lähellä Bagdadin lentokenttää. Irak katsoo Yhdysvallat loukanneen iskulla Irakin suvereniteettia.

– Jännitys kasvaa kaikkien osapuolten kesken. Tällä on mullistavia vaikutuksia Lähi-Idän tasapainoon, kertoo Suomen Irakin suurlähettiläs Vesa Häkkinen.

Yksi hyötyjä iskun aiheuttamasta poliittisesta kaaoksesta voi olla Isis.

Suurlähettiläs Häkkisen mukaan jo kertaalleen lyöty terroristijärjestö on lisännyt toimintaansa Irakissa viime aikoina.

– On selvää, että Isisin olemassa olevat solut käyttävät tilannetta hyväkseen ja aktivoivat toimintaansa. Heillä on taas mahdollisuus näyttää voimaansa.

Yhdysvallat tuskin vetää joukkojaan Irakista

Sunnuntaina Irakin parlamentti vaati amerikkalaisjoukkojen vetämistä maasta. Yhdysvalloilla on Irakissa noin 5000 sotilasta auttamassa taistelussa Isisiä vastaan.

Suurlähettiläs Häkkinen ei usko amerikkalaisjoukkojen nopeaan vetäytymiseen, sillä moni tekijä vaikeuttaisi joukkojen lähtöä maasta.

– Nyt vaikuttaisi, ettei tämä tule olemaan ihan niin nopea päätös. Toki on nähty, niin yhdellä twiitilläkin on tehty päätöksiä.

Irakissa on myös 78 suomalaista sotilasta. Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) kertoi maanantaina Helsingin Sanomille, ettei Suomella ole suunnitelmia vetäytyä maasta.

Suomen suurlähetystö Bagdadissa avattiin lähes 29 vuoden jälkeen viime joulukuussa.

Sisäisen konfliktin vaara olemassa

Irakin tilanne on jo valmiiksi erittäin epävakaa. Maassa on järjestetty laajoja mielenosoituksia jo lokakuusta lähtien. Irakin hallitus on vastannut mielenosoituksiin kovin ottein.

Maan sisällä syntyy nyt uusia jakolinjoja ja Häkkisen mielestä sisäisen konfliktin vaara on ilmeinen. Samalla naapurimaan Iranin vaikutusvalta maassa kasvaa.

– On mahdollista, että Iranin Irakissa usein tukemat puoli- tai täysin sotilaalliset joukot joutuvat jollain tavalla vastakkainasetteluun mielenosoittajien kanssa. Niitä on syytetty mielenosoittajien tappamisesta aikaisemminkin.

A-studio: USA heitti dynamiittia ruutitynnyriin. Miten räjähdysarka Lähi-idän tilanne on juuri nyt? Studiossa Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola. Katso A-studio Areenassa ja TV1 klo 21. #yleastudio

LUE LISÄÄ:

Irak haluaa ajaa Yhdysvaltain johtaman liittouman sotilaat maasta

Erikoinen kirje-episodi: USA:n puolustusministeri kiistää maan valmistautuvan vetämään joukkoja Irakista

Analyysi: Lähi-idässä pelätään ja iloitaan iranilaiskenraalin kuoleman jälkeen – Iranin kostoisku voi seuraavaksi syöstä Irakin entistä syvempään sekasortoon

Syttyykö Iranin ja Yhdysvaltain välille sota? Mitä siitä seuraisi? Lue lyhyet vastaukset

Polttoaineenjakelu pitää lopettaa Pälkäneen Aapiskukossa viimeistään 31. joulukuuta. Vaasan hallinto-oikeus vaatii Neste Markkinointi Oy:tä toimittamaan suunnitelman toiminnan lopettamisesta huhtikuun loppuun mennessä.

Hallinto-oikeus on hylännyt Pälkäneen Neste Aapiskukon ympäristölupahakemuksen polttoainejakeluun. Päätöstä perustellaan sillä, että polttoainejakelu saattaa sittenkin vaarantaa pohjaveden. Oikeuden mielestä paikka valtatie 12 varrella ei sovellu polttoainejakeluun.

Neste aikoo hakea hallinto-oikeuden päätöksestä valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Johtaja Katri Taskisen mukaan Aapiskukko on tärkeä paikka Pälkäneen seudulla ja kyseisellä tienosuudella. Neste jatkaisi mielellään polttoaineen jakelua Aapiskukossa.

– Toivomme meille myönteistä ratkaisua, mutta tässä vaiheessa on varmaan turha spekuloida lopputulosta, hän sanoo.

Taskinen ennakoi, että jos valituslupa heltiää, saattaa polttoaineen jakelu jatkua Aapiskukossa oikeusprosessin ajan.

Kymijoen tila on kohentunut huomattavasti menneisiin vuosikymmeniin verrattuna. Kymijoki on Suomen eteläisin lohijoki, joka virtaa Päijänteestä itäiseen Suomenlahteen.

Joen pohjan myrkkyjä on mitattu keräämällä Chironomus-surviaissääskentoukkia. Chironomus-toukkien suuosien epämuodostumat ilmentävät pohjan toksisuutta. Mitä enemmän toukilla on epämuodostumia suissaan, sitä enemmän vedessä on myrkkyjä.

Toukka on tyypillinen laji rehevillä ja likaantuneilla vesistönpohjilla, ja se sietää huonojakin happioloja.

Kymijoen veden ja pohjan tila on kuitenkin parantunut. Tämä on johtanut siihen, että toukkia on ollut hankalaa löytää myrkyllisyysmittauksia varten.

Riittävä määrä näytteitä vain kahdesta paikasta

Chironomus-toukkia kerättiin viime syksynä Kymijoen alajuoksulta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n näytteenottajat yrittivät naarata toukkia Kymijoen varrelta kahdeksasta paikasta, joissa haluttiin selvittää pohjan myrkyllisyyttä.

Riittävä määrä näytteitä saatiin yrityksistä huolimatta vain kahdelta paikalta: Kuusankoskelta ja Pyhäjärven Kimolanlahdesta. Useilta paikoilta kyseisiä toukkia ei löytynyt lainkaan tai niitä löytyi vain muutamia yksilöitä. Esimerkiksi Tammijärvestä saatiin haalittua vain 22 toukkaa, kun vielä vuonna 2014 sieltä saatiin yli 100 toukkaa.

Vähäinen toukkien määrä voi johtaa siihen, ettei niitä voi välttämättä jatkossa käyttää mittaamaan veden toksisuutta.

– Chironomus-toukkien epämuodostumien tutkiminen on kaikista yleisimmin käytetty menetelmä. Jos toukkia ei saada tarpeeksi kohtuullisella työmäärällä, tutkimus lopetetaan kyseisellä näytteenottopaikalla, tutkija Marja Anttila-Huhtinen kertoo.

Kymijoen alajuoksulta saatuja näytteitä verrataan Jaalasta Pyhäjärven Kimolanlahdesta saatuihin näytteisiin, koska tehtaiden jätevedet eivät kuormita kyseistä vesistöä. Kymijoki on ollut Suomen mittakaavassa yksi raskaimmin kuormittuneista vesistöistä sen varrella sijaitsevien tehtaiden takia.

Toukkien epämuodostumia aletaan tutkia kevään aikana. Tulokset Kymijoen myrkyllisyydestä valmistuvat sen jälkeen.

Koskilla asustaa harvinaisia perhoslajeja

Kymijoen vesi ja ympäristö ry on tutkinut ensimmäistä kertaa pohjaeläinnäytteitä Kymijoen alaosan koskipaikoilta. Tutkimusten mukaan kaikilla tutkituilla koskialueilla pohjaeläimistö vastasi hyvin tai erinomaisesti vastaavantyyppisen luonnontilaisen koskialueen pohjaeläimistöä.

Tutkimuspaikat olivat Pessankoski, Piirteenkoski, Hirvikoski, Pernoonkoski ja Langinkoski.

Näytteet kerättiin syys-lokakuussa 2018, jolloin Kymijoessa virtasi poikkeuksellisen vähän vettä kuivan kesän ja syksyn jälkeen. Vähäinen virtaama helpotti pohjaeläinnäytteenottoa koskipaikoilla.

Hyönteislajisto oli kaikilla koskipaikoilla monipuolista, ja mukana oli myös harvinaisia lajeja.

Näytteissä oli esimerkiksi Kymijoen mukaan nimensä saanutta kyminsurviaista ja keltasurviaista. Pessankoskesta löytyi myös harvinainen vesiperhoslaji, pisamasarvekas, josta on tähän mennessä Suomessa havaintoja vain Kymijoen alaosan koskialueilta.

Kokkolan työväentalolla muisteltiin lauantaina 4. tammikuuta menneitä ja katsottiin tulevaan, kun Suomen EU-komissaari Jutta Urpilainen kahvitti keskipohjalaisia kumppaneitaan kiitoksena vuosien yhteistyöstä.

Urpilainen valittiin eduskuntaan Kokkolasta, Vaasan vaalipiiristä keväällä 2003. Kansanedustajuus päättyi komissaariuteen marraskuussa 2019.

Kiitoskahvitilaisuus oli Urpilaiselle haikea hetki, sillä hän kertoo nauttineensa kansanedustajuudesta ja pitää työtä arvokkaana.

– Elämässä ei voi koskaan kiittää liikaa. Kukaan ei voi omin voimin tulla valituksi kansanedustajaksi, vaan mukana on iso joukko ihmisiä tekemässä vaalityötä ja äänestäjät, Urpilainen toteaa.

3800 alaista, 120 valtiota

Jutta Urpilainen nimettiin Euroopan Unionin kansainvälisten kumppanuuksien komissaariksi joulukuun alusta alkaen. Heti kuudentena työpäivänään, kuudes joulukuuta, hän suuntasi työmatkalle Afrikkaan yhdessä Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin kanssa.

– Voi sanoa, että se oli kuin hyppy liikkuvaan junaan.

Urpilaisen vastuulla on EU-komission suurin pääosasto. Hallinnonalana se on EU:n budjetissa kolmanneksi suurin maatalouden ja aluepolitiikan jälkeen. Alaisia hänellä on 3800, joista noin kaksi kolmasosaa edustustoissa eri puolilla maailmaa, ja vastuullaan 120 maailman valtiota, pääpainopistealueena Afrikka.

– Arki on paljon tapaamisia, kokouksia, asioiden valmistelua ja puheita. Motivaatiota ja innostusta riittää, Urpilainen sanoo.

"Tieto lisää tuskaa"

Vuodesta 2003 vuoteen 2019 jatkunut kansanedustajuusjakso, johon sisältyvät myös muun muassa SDP:n puheenjohtajuus ja valtiovarainministeriys, on leimannut Jutta Urpilaisen koko aikuisikää.

– Vaikea sanoa, mitä olisin ihmisenä ilman kokemuksia politiikassa.

Urpilainen vakuuttaa, että vaikka näkökulma on vaihtunut Vaasan vaalipiiristä 500 miljoonan ihmisen etujen ajamiseen Brysselissä, palo politiikkaan ja asioiden hoitamiseen demokratian keinoin on säilynyt.

– Olen optimisti ja uskon, että politiikalla voi muuttaa asioita ja demokraattinen parlamentaarinen järjestelmä on paras tapa hallita ja hoitaa asioita.

Nuorena maailma ja asiat olivat kuitenkin mustavalkoisempia kuin nyt. Tieto lisää tuskaa, Urpilainen lainaa vanhaa sanontaa.

– Mitä enemmän tietää asioita, sitä monimutkaisemmalta maailma ja asiat näyttävät. Kokemuksen ja tiedon myötä tulee enemmän vivahteita ajatteluun.

Vastakkainasettelun kulttuuriin muutosta

32-vuotiaana SDP:n puheenjohtajaksi valittu ja 35-vuotiaana valtiovarainministeriksi noussut Urpilainen muistaa, miten sai nuorena naispoliitikkona seurata mediassa käytävää keskustelua kynsistään, vaatteistaan ja kyvystään hoitaa tehtävää. Hän arvelee, että asenteet politiikassa työskenteleviä naisia kohtaan ovat muuttuneet.

– Kun katson nykyistä hallitusta, missä on useita naisia, on myönteistä kehitystä tapahtunut. Enää samanlaista keskustelua ei käydä, Urpilainen arvelee.

Muuten poliittinen keskusteluilmapiiri ja keskusteluilmapiiri yleensäkin on kärjistynyt niin, että Urpilainen toivoisi vastakkainasettelun kulttuuriin muutosta. Vastakkainasettelun sijaan hän toivoisi haettavan ihmisiä yhdistäviä asioita. Mielipiteet riitelevät, eivät ihmiset.

– Jokaista pitäisi kunnioittaa samalla tavalla. Keskinäinen kunnioitus on politiikassa vähentynyt.

"Ennakoitavuutta, vakautta – ja rauhaa"

Urpilainen muutti perheensä kanssa Brysseliin syksyllä. Kaksilapsisen perheen arkea on siellä nyt opeteltu jonkin aikaa.

Tulevaisuudelta Urpilainen toivoo perheelleen ja läheisilleen terveyttä, mutta toiveet ulottuvat myös laajemmalle.

– Ennen kaikkea tässä ajassa toivon rauhaa. Ennakoitavuutta, vakautta – ja rauhaa, komissaari sanoo.

Lue myös:

Jutta Urpilaisesta EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari, pääministeri Rinne: Salkku on äärimmäisen tärkeä

Punaposkiset enkelilapset, liehuvahelmaiset isommat enkelit. Kukkakorit, somat kissat, kauniisti puetut vauvat ja tietysti joulupukki lahjapaketteineen.

Kiiltokuvat toivat säihkettä ja väriä sotien jälkeen syntyneiden lasten elämään. Ensin tulivat pula-ajan kiiltokuvat, vähemmän kiiltävät ja vaatimattomat. Ja pian ne hienommat, muotoon stanssatut jopa kimallehileellä koristellut. Joillakin onnekkailla oli hallussaan isoäidin tai äidin kokoelma.

Myyjä otti kiiltokuvat esille ja minä valitsin yksitellen, tuo ja tuo. Pirkko Vekkeli

– Ne olivat himoittuja vanhiksia. Vanhan ajan erityisen kauniita, paksulle paperille painettuja kiiltokuvia. Kyllä niitä osattiin arvostaa, kertoo Muistojen kiiltokuvat -kirjan (Minerva kustannus) kirjoittaja, toimittaja Pirkko Vekkeli.

Pikku-Pirkolle kiiltokuvien ostaminen oli lähes harras tapahtuma. Vähillä taskurahoilla ostettiin tietysti herkkuja, mutta, jos jotain jäi jäljelle, hän lähti kolikot kilisten kohti kirjakauppaa. Sellainen löytyi 1950-luvulla kotikulmilta Helsingin Herttoniemestä.

– Kaupan yläkerrassa oli paperiosasto. Myyjä otti kiiltokuvat esille ja minä valitsin yksitellen, tuo ja tuo. Sitten myyjä leikkasi kuvat irti arkista tylppäpäisillä saksilla.

Vekkelin muistikuvissa kummallakaan, hänellä tai kirjakaupan myyjällä, ei ollut kiire. Lapsella ei ollut varaa ostaa kokonaista arkkia. Yksittäiset kiiltokuvat pakattiin pieneen valkoiseen paperipussiin.

Muista silloin minua, kun kirppu puree sinua

Turkulainen Marja Nevalainen sai äidiltä lahjaksi muistovihon jo pienenä. Sisko sai samanlaisen. Pian vihkot olivat täynnä ystävien, opettajien ja sukulaisten kirjoittamia värssyjä ja kiiltokuvia.

– Kaikkein vanhimmista kirjoista kiiltokuvat ovat irronneet ja kadonneet, Nevalainen kertoo.

– Niitä liimailtiin kirjan sivuille paremman puutteessa perunalla.

Hienoja paperiliimoja ei Nevalaisen synnyinseudun Littoisten kaupoista löytynyt tai jos löytyikin, ei ostettu. Vaikka osa muistovihkon sivuista on tumman puuliiman tuhrimia, vihot ja niiden värssyt sekä kuvat ovat sitäkin rakkaampia

.

Marja Nevalainen on aina pitänyt kuvista ja väreistä, niiden välittämistä tunnelmista. Hän maalaa ja ohjaa askartelutoimintaa ja kerää kiiltokuvia ja muistovihkoja.

– Keräilyharrastus on päässyt vauhtiin oikeastaan vasta eläkkeelle jäämisen jälkeen.

– Arvostan eniten vanhoja kiiltokuvia esimerkiksi 1900-luvun alusta. Toisaalta ruotsalaiskuvittaja Helge Arteliuksen vähän erilaiset kuvat ovat kiinnostavia myös.

Artelius on harvoja nimeltä tunnettuja kiiltokuvataiteilijoita. Suurin osa on jäänyt nimettömiksi.

Yksi vanhempi herra tuli joskus kuiskaamaan minulle, että hänkin keräilee kiiltokuvia. Marja Nevalainen

Kiiltokuvia ostetaan ja myydään eniten netissä, mutta myös kirpputoreilla ja erilaisissa tapahtumissa. Arvokkaimman yksittäisen kiiltokuvan Nevalainen on saanut sukulaisiltaan tuliaisena Lontoosta. Se maksoi tuolloin 16 puntaa eli noin 20 euroa.

Marja Nevalaisen mukaan osa keräilijöistä myy aarteitaan eteenpäin todella korkeaan hintaan. Varsinkin kokonaiset kiiltokuvavihkot tai vanhat muistovihkot voivat olla kalliita hankkia. Niitä myydään netin myyntipalstojen lisäksi antiikkiliikkeissä – ja huutokaupoissa. Hinnat voivat tuolloin nousta yli sadan euron. Yksittäiset vanhat kiiltokuvat maksavat netissä kymmenen euron molemmin puolin.

Kiiltokuvien keräämisestä voi tulla samanlainen addiktio kuin mistä tahansa koukuttavasta. Nevalainen on tarkkana siitä, ettei osta velaksi. Jos rahaa ei ole, hankinta saa odottaa.

Nevalaisen tuhansien kiiltokuvien kokoelman erikoisuus ovat autoaiheiset kuvat. Kiiltokuvat mielletään tyttöjen harrastukseksi, mutta kuvat – autoista kukkakoreihin – viehättävät tietysti myös poikia ja miehiä.

– Yksi vanhempi herra tuli joskus kuiskaamaan minulle, että hänkin keräilee kiiltokuvia. En usko, että enää kukaan häpeilee tätä harrastusta, Nevalainen sanoo.

Ken viime lehdelle kirjoittaa, hän eniten sinua rakastaa

Kiiltokuvia alettiin valmistaa, kun kivipaino toi värit painotuotteisiin 1800-luvulla. Kiiltäväpintaisia, romanttisia kuvia valmistettiin etupäässä Saksassa. Saksasta kiiltokuvat levisivät eri puolille Eurooppaa ja Yhdysvaltoihin.

Kuvat viehättivät lasten lisäksi yläluokan nuoria aikuisia. He liimasivat kiiltokuvia visiittikortteihinsa, joulukoristeisiin ja pieniin kirjoihin, joihin ystävät kirjoittivat toisilleen hauskoja, tunteellisia ja usein myös uskonnollisia elämänohjeita.

Marja Nevalainen näyttää kiiltokuvakirjaa, jonka omistaja on ollut Kerttu-niminen tyttö. Kerttu oli saanut kirjan äidiltään vuonna 1918. Kirja on täynnä toinen toistaan upeampia kiiltokuva muun muassa suuria joulupukkeja ja sivullinen ihania enkeleitä.

Enkelikiiltokuvat ovat säilyneet samankaltaisina vuosisadasta toiseen. Yleisimmät hahmot on napattu renessanssiajan maalauksista.

– Pilvenlongalla kämmeneensä nojaileva Rafaelin enkeli on melko suoraan Rafaellon maalauksesta Sikstuksen Madonna.

– Maalauksen alalaidassa on kaksi enkelihamoa. Toinen näyttää hiukan mietiskelevältä, jopa nyrpeältä. Mutta toinen toiveikkaalta ja hymyilevältä. Se on päätynyt klassiseksi kiiltokuvaksi, Pirkko Vekkeli kertoo.

Myös enkelihahmo, jolla on pelkät kasvot ja siivet sekä liehuvakaapuisten enkeleiden asut viittaa renessanssitaiteeseen.

Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle

Suomessa kiiltokuvia keräilivät aluksi paremman väen lapset. Toisen maailmansodan jälkeen kuvat ilahduttivat pulan ja harmauden jälkeen. Vihdoinkin värejä!

Jokin taika kuvissa on, sillä hetken päästä harmit ovat unohtuneet. Marja Nevalainen

Kiiltokuvien ympärille muodostui pian kokonainen koululaisten kulttuuri. Kuvia vaihdeltiin vapaasti, mutta myös vaihtovihkojen avulla. Vihosta tai muistikirjasta taiteltiin sivut pitkittäin. Väliin syntyvään koloon kätkettiin kiiltokuva. Vihkon nimi oli paikkakunnasta riippuen esimerkiksi kassa tai sysi. Vaihtaja työnsi oman "kiiltsunsa" johonkin väliin ja sai siellä piileskelevän kuvan itselleen ja luovutti vaihdossa omansa.

– Tässä ei kannattanut huijata. Kukaan ei ryhtynyt leikkiin sellaisen kanssa, jonka kassan vaihtokuvat olivat huonoja tai siellä oli liian paljon tyhjiä ansoja, Pirkko Vekkeli sanoo.

Muistovihkot elivät kiiltokuvakulttuurin rinnalla. Sotien jälkeen niihin kirjoitetut muistovärssyt olivat usein isänmaallisia ja uskonnollisia. Myöhemmin toivoteltiin hyvää onnea tulevassa avioliitossa tai vannotettiin muistamaan ystävää – tapahtui mitä tapahtui.

Muistovihkojen tuhoksi koituivat koululaisten suosikiksi nousseet ystäväkirjat. Niitä alkoi olla jokaisella 1970-luvulla. Kiiltokuvat vaihtuivat hiljalleen tarroihin ja muihin keräilyesineisiin.

Tänä päivänä kuvia keräävät eniten aikuiset, joilla on niihin tunneside aiemmilta vuosikymmeniltä.

– Jos on tapahtunut jotain ikävää tai joku asia harmittaa, otan kiiltokuvat esille ja katselen niitä. Jokin taika kuvissa on, sillä hetken päästä harmit ovat unohtuneet, kuvailee Marja Nevalainen.

Oliko sinulla "kassa"? Keräsitkö kiiltokuvia vihkoon? Rakkain muistovärssysi? Kerro omat kiiltokuvamuistosi keskustelussa artikkelin alla.

Inarilainen Kalle Kosonen on hypännyt aura-auton rattiin samoihin aikoihin kuin hänen perheensä on käynyt yöpuulle. Kososen tehtävänä on aurata Ylä-Lapissa Inarin ja Pokan kylien välistä tietä.

Tänä talvena hän on saanut nukkua enimmäkseen koiranunta. Säätietoja on pitänyt seurata tarkasti ja elämä suunnitella niin, että ratin taakse on voinut tarpeen vaatiessa hypätä.

Tänä talvena aurattavaa onkin riittänyt. Ylen käydessä Kososen kyydissä ilta-aikaan hän on päivän toisella aurausreissulla.

– Lähdin ensimmäiselle reissulle aamuneljältä ja olin kotona kymmenen jälkeen. Nyt kello on 22:30 ja pitää käydä vielä toinen reissu.

Kosonen ohjaa rattia oikealla kädellä. Vasemmalla hän painelee nappeja, joilla ohjataan itse auraa, nostetaan tai lasketaan sitä.

Huomaa, ettei hän ole ensimmäistä kertaa ison auton ratissa. Kapean syrjätien auraaminen sujuu vaivattomasti kuin voileivän voiteleminen.

– Aika paljonhan tuota lunta on jo tullut, talven lumimäärä alkaa olla täynnä. Alkutalvena on kertynyt saman verran kilometrejä kuin normaalisti koko talvena, kertoo Kosonen ratin takaa.

Tutkija: Sodankylässä on lunta enemmän kuin koskaan

Sodankylän Tähtelän observatorion ympäristöstä löytyy jos jonkinlaista mastoa ja mittaria. Täällä on mitattu lumen syvyyttä jo yli sata vuotta.

Mittaushistorian aikana asemalla ei ole koskaan aiemmin mitattu tähän aikaan vuodesta näin paksua lumikerrosta, kertoo tutkija Anna Kontu. Tiistaiaamun virallinen mittaustulos oli 74 senttimetriä.

– Oikeastaan koko Lapissa, ihan pohjoisimpia osia lukuunottamatta, on nyt keskimääräistä enemmän lunta, kertoo Kontu.

Tähän aikaan vuodesta Sodankylän ympäristössä on tavallisesti satanut lunta keskimäärin 40 senttimetriä, mikä on noin puolet talven keskimääräisestä lumimäärästä.

Lapissa saa kahlata polvia, jos ei jo reisiä myöten lumessa, kun taas etelässä paistaa musta maa.

– Lumiraja menee suunnilleen Kokkolasta Tampereen kautta Lappeenrantaan, Kontu kertoo.

Kahvin voimalla yön pimeinä tunteina

Kun Kalle Kosonen kulkee päiväsaikaan auraamassa, pienessä Lisman kylässä Inarin kunnan länsirajalla hänelle keitetään aina kahvit. Näillä teillä kahviloita tai huoltoasemia ei ole.

Tällä kertaa auraus sattuu yöaikaan. Radiossa soi mollivoittoinen ja melankolinen yöradioon sopiva laulu. Toimistotyölaiset vetävät tähän aikaan peittoa tiukemmin korville.

Kosonen kaivaa termospullon esille ja kaataa itselleen kupillisen.

– Liekö tästä kahvista edes oikeasti apua.

Aura-auton valot välkkyvät pimeässä yössä. Ajatus siirtyy talviyöstä kevääseen.

– Jos saman verran vielä nakataan lunta lisää, keväällä sitä ollaan ihmeissään. Kaikki joet ovat varmaan silloin äyriään täynnä.

On aika juoda tällä levikkeellä viimeinen huikka kahvista, laskea aura alas ja suunnata jälleen kohti Pokan kylää, joka on tänäkin talvena ollut yksi Suomen lumisimmista paikoista.

Kolaaminen kyllästyttää, vaikka kalorit kuluvatkin

Kun Kosonen aukoo teitä vahvalla moottorivoimalla, inarilainen Eevi Korva käyttää lihasvoimiaan.

– Nyt saisi pitää jo pienen tauon lumen tulossa. Talvi ei ole edes puolessavälissä, mutta lunta on kuin keväällä, huikkaa Korva kolan varresta.

Vaikka lumitöissä kalorit kuluvatkin, kolaaminen ei ole Korvan mielestä se kaikista nautinnollisin liikuntamuoto.

Pohjoisen turisteille sen sijaan lumi on varmasti mieleen. Se on kuitenkin hyväksi myös kasveille, on Korva huomannut.

– Lumi on kasveille hyväksi. Kasvit ovat hyvässä suojassa, kun päällä on runsaasti lunta lämmittämässä niitä, tietää Korva ja tarttuu taas kolaan.

Puoli metriä lunta katolla tarkoittaa sataa kiloa neliöllä

Runsaalle lumelle on selitys.

Suomen ympäristökeskuksen johtava hydrologi Bertel Vehviläinen kertoo, että syypää on tullut lännestä.

– On ollut lauha ja sateinen säätyyppi. Matalapaineita tulee lännestä koko ajan. Etelässä se tietää vesisateita, pohjoisessa lumisadetta. Siihen plussataan päälle vielä ilmastonmuutos, kiteyttää Vehviläinen.

Runsaslumisen talven aikana kannattaa kohottaa katse kohti kattoja. Kun katolla on lunta noin puoli metriä, kiloissa sitä on sata per neliömetri.

– Se on sellainen raja, jolloin kannattaa jo hieman huolestua. Lapissa voi paikoin olla lunta jopa 150 kiloa neliömetrillä.

Vehviläisen mukaan Lapissa ei ole kuitenkaan syytä panikoida kattojen lumikuormien kanssa. Lapin katot, kuten ihmisetkin, ovat tottuneet kestämään lunta.

– Omakotitalon katolta putoaminen on aina suurempi riski kuin se, että katto romahtaisi, toteaa Vehviläinen.

Vankiloiden muurien sisäpuolella tapahtuva huumekauppa on isoa bisnestä, selviää tiistaina Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa alkaneen rikosvyyhdin käsittelystä.

Kahtakymmentä miestä ja naista syytetään pillerikaupan pyörittämisestä Turun ja Riihimäen vankiloissa. Toiminnasta vastasi syyttäjän mukaan rikollisjärjestö United Brotherhood, mutta kaikki syytetyt eivät ole sen jäseniä.

Syytteen perusteella vankiloihin salakuljetettiin tai yritettiin salakuljettaa jopa tuhansia Subutex-tabletteja sekä muita huumeeksi kelpaavia aineita. Yhden Subutex-tabletin hinta vankilassa on 150 euroa.

Pelkästään Riihimäen vankilassa takavarikoitiin viime vuoden aikana 91 000 euron edestä Subutex-tabletteja, kertoi oikeudenkäynnissä videoyhteydellä todistanut Riihimäen vankilan vartija.

– Subutex on suhteellisen tasalaatuista tavaraa. Se on kannabikseen ja amfetamiiniin verrattuna hajutonta, eli sitä on vaikeampi löytää. Siitä saa myös paremman rikoshyödyn kuin esimerkiksi rauhoittavista lääkkeistä, vartija luonnehti.

Rikosseuraamuslaitos on aiemmin arvioinut, että vain 10–20 prosenttia vankiloiden huumelähetyksistä saadaan pysäytettyä.

• Lue myös: Syyttäjä: United Brotherhoodin jäsenet pyörittivät rahakasta huumekauppaa vankiloissa – laajasta pillerivyyhdistä vaaditaan kovia tuomioita

"Mirva", "CD-levyt", "Japanin kirjat"...

Riihimäen vankilassa on suhteellisen paljon United Brotherhoodin jäseniä vankeina. Osin tästä syystä vankilassa tapahtuva huumekauppa on vahvasti järjestön kynsissä.

– Jos vankilaan tuo lastin, siitä joutuu maksamaan 5–20 prosentin tullimaksun United Brotherhoodille. Tosin osa tuo lasteja sisään kenenkään tietämättä, eikä maksa, vartija kertoi.

Syyttäjän mukaan rikolliset ovat kehittäneet oman koodikielensä, jolla huumetilauksista vaihdetaan tietoja. Subutexista on käytetty nimityksiä Mirva, Eurodvd- tai CD-levyt ja niiden tuotantokaudet, leffat, Japanin kirjat ja opiskelumateriaalit. Diapameista on puhuttu lähinnä vain "sinisinä".

– Asiayhteydestä kyllä selviää, mistä tosiasiassa oli kysymys, erikoissyyttäjä Petri Vaaja sanoi oikeudessa.

Siellä saa pitää tuuletusräppänää auki. Tieto kulkee sitä kautta joko suoraan kohteelle tai välikäden kautta. Ja välikädet tietävät kyllä, mistä on kysymys. Erikoissyyttäjä Petri Vaaja

Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa tiistaina käsitellyn syytteen mukaan huumeita on salakuljetettu vankilaan monin tavoin. Yksi huumelähetys löytyi Turun vankilan liikuntasalin juoksumaton alta. Lisäksi huumeita on jätetty ainakin hammaslääkärin ja sairaalan tiloihin, joista vankien oli tarkoitus niitä noutaa poistumisluvan saatuaan. Yksi huumelähetys päätyi vangille tämän ollessa luvan kanssa hautajaisissa.

Myös perhetapaamisia on hyödynnetty salakuljettamiseen. Yksi 98 tabletin lähetys takavarikoitiin perhetapaamisen jälkeen vangin peräsuolesta Kinder-suklaamunien koteloista.

"Keltainen kinderillinen" on vankilan huumekaupassa tavallinen mittayksikkö. Näitä tyhjiä suklaamunan koteloita löytyi myös yhden epäillyn kotoa.

"Siellä saa pitää tuuletusräppänää auki"

Yksinkertaisimmillaan huumelähetyksiä on toimitettu vankilaan heittämällä muurien yli. Yksi käräjäoikeudessa kuultu United Brotherhoodin jäsen myönsi tällaisen toiminnan, mutta ei halunnut kertoa tarkemmin esimerkiksi siitä, miten "yliheitot" ajoitetaan.

– Valvonta ei ole koskaan aukotonta. Kyllä ne aina keinot keksii, oikeudessa kuultu vartija sanoi.

Syyttäjän mukaan huumetilaukset kulkivat jopa tilanteissa, joissa vankien keskinäistä yhteydenpitoa oli rajoitettu.

– Siellä saa pitää tuuletusräppänää auki. Tieto kulkee sitä kautta joko suoraan kohteelle tai välikäden kautta. Ja välikädet tietävät kyllä, mistä on kysymys, erikoissyyttäjä Petri Vaaja sanoo.

Vaikka vankilassa liikkuu paljon päihteitä, vangit eivät vartijan mukaan juurikaan esiinny päihtyneinä.

– Se on myös huumeiden käyttäjien halu, että kukaan ei olisi niin päihtynyt, että henkilökunta havaitsisi asian ja puuttuisi toimintaan.

United Brotherhoodiin kytkeytyvän huumeringin käsittely jatkuu Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa keskiviikkona. Juttuun on varattu yhteensä seitsemän käsittelypäivää.

Lisäksi keskiviikkona alkaa Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa Porvoossa United Brotherhoodin ja sen alaosasto Bad Unionin lakkauttamiskanteen käsittely.

Lue myös:

Rikollisjengi United Brotherhood kertoo lopettavansa toimintansa

Poliisihallitus: Vaadimme edelleen United Brotherhoodin lakkauttamista – järjestö kertoi juuri ennen oikeudenkäyntiä lopettavansa toiminnan

Näin toimii Suomen vaarallisimpana pidetty rikollisryhmä: "farmijoukkue" hoitaa likaiset työt, huipulla on maaseudun rauhassa asuva mies

Olo oli niin paha, ettei nainen uskonut enää kestävänsä.

Siitä on nyt kuusi vuotta, kun vaikeasta masennuksesta tuohon aikaan kärsineellä 21-vuotiaalla naisella oli voimakkaita itsetuhoisia ajatuksia, jotka pyhien aikaan pahenivat. Hän oli yksin kotona. Oli yö.

Nainen haluaa esiintyä nimettömänä asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Hän soitti Suomen Mielenterveys ry:n Kriisipuhelimeen, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei enää tuntunut olevan.

– Minulla oli hoitosuhde psykiatrian poliklinikalle, mutta olo paheni äkisti, eikä silloin ollut saatavilla tapaamisaikaa. Arkenakin tapaamisajat olivat kortilla. Keskusteluapua saattoi saada vain 1–2 kuukauden välein resurssipulan vuoksi, hän kertoo.

– Päivystykseen lähtö olisi ollut myös yksi vaihtoehto, mutta siellä joutui usein odottamaan ensin tunteja hoitajaa ja sen jälkeen vielä lääkäriä. Osastopaikatkin olivat niin tiukilla, ettei niitä usein pystytty antamaan.

Vuorokaudessa Kriisipuhelimeen soitetaan noin 500 kertaa. Vuonna 2019 puheluita tuli kaikkiaan yli 210 000 kappaletta. Se on enemmän kuin koskaan ennen.

Puhelinpäivystykseen onkin saatu lisärahoitusta. Jatkossa puhelimeen voi soittaa ympäri vuorokauden: vuoden alusta saakka päivystetään yötä päivää. Helmikuun alusta lähtien myös viikonloppuisin ja juhlapyhinä puhelimeen vastataan 24/7.

"Läheisille tuntui jotenkin vaikealta puhua"

Kriisipuhelimeen soittanut nainen kertoo, että itsetuhoisista ajatuksista ja tunteista on helpompi puhua jollekin ulkopuoliselle.

– Läheisille tuntui jotenkin vaikealta puhua. Häpesin itsetuhoisia ajatuksiani ja tunteitani.

Kriisipuhelimeen vastannut ihminen oli ystävällinen ja kuunteli aidosti.

– Jo se auttoi hieman. Heillä oli aikaa pysähtyä kuuntelemaan, vaikka soittoja varmasti tuli koko ajan. Lähinnä apu oli siis keskustelua, kuuntelua ja mielen purkamista. Minulle ehdotettiin myös päivystykseen hakeutumista tarvittaessa.

Puhelun jälkeen nuorella naisella oli vähän rauhallisempi olo.

Nykyisin hän käy psykoterapiassa ja hänen vointinsa on paljon parempi.

– Keskusteluapu onkin minusta vähintään yhtä tärkeää kuin lääkehoito, sitä tulisi olla helpommin saatavilla.

Kriisityöntekijä: hädän kuulee helpostikin

Kriisityöntekijä Veli-Matti Husso on leppoisa mies. Kädenpuristus on vahva ja hiukset jo hieman harmaantuneet. Hän on yksi 750:stä, jotka vastaavat puheluihin.

Husson työvuoron aikana puhelin soi koko ajan, enemmän kuin koskaan.

– Kun yksi puhelu loppuu, toinen alkaa.

Osasyy on se, että Kriisipuhelimeen soittaminen on ollut halvempaa kuin aikaisemmin. Mutta luurin toisessa päässä tiedetään, että ihmisillä on valtava tarve puhua. Soittajat ovat myös entistä nuorempia. Suurimmat huolenaiheet soittajila ovat ihmissuhteet, paha olo ja pelko arjesta selviytymisestä.

– Monet ovat 20–35-vuotiaita ja tosi monet ovat opiskelijoita, Husso sanoo.

Husso pitää pään kylmänä, kysyy mitä on tapahtunut ja kuulostaa isällisen rauhalliselta, mutta vähäsen kuitenkin pekkasaurimaiselta terapeutilta. Vaikka terapiaa kriisipuhelimessa ei varsinaisesti anneta, tuen antaminen kriisin keskellä voi toimia keskusteluterapiana.

Husso osaa erottaa soittajan äänen perusteella, milloin on tosi kyseessä, vaikka kriisin keskellä ihminen kuulostaakin hänen mukaansa useimmiten hyvin järkevältä ja loogiselta.

– Kyllä sen hädän kuulee helpostikin. Kun ihmisen kanssa juttelee, saa käsityksen siitä pystyykö ihminen käsittelemään ongelmaansa. Jos tilanne ja kriisi on niin valtava, eikä ihminen pysty käsittelemään sitä, niin silloin opastetaan hakemaan apua välittömästi.

Itsemurhaa yrittäneitä jätetään yksin kotiin lääkepurkin kanssa

Kriisipuhelin perustettiin vuonna 1978 itsemurhien ehkäisyä varten.

Vaikka itsemurhat ovat vähentyneet, itsetuhoiset keskustelut ovat kolminkertaistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Toisaalta se on hyvä asia: myös kuoleman ajatuksista ja pahasta olosta on parempi puhua, kuin jäädä hautomaan itsekseen. Toisaalta se on huono asia: se kertoo siitä, että paha olo on lisääntynyt ja että apua ei ole tarpeeksi muualta saatavissa.

– Hyvin paljon mielenterveyden ongelmiin liittyvä asioista, ahdistusta ja masennusta eikä ihminen tiedä, miten jatkaisi eteenpäin tilanteesta, sanoo kriisityöntekijä Veli-Matti Husso.

– Tarve on niin suuri, että se apu mikä soittajalla on, ei riitä ja sen takia pitää soittaa myös Kriisipuhelimeen.

Kriisipuhelintoiminnan päällikkö Susanna Winter nyökyttelee ja vahvistaa, että terveydenhuollon liian pienet resurssit näkyvät voivat näkyä itsetuhoisten soittojen lisääntymisenä.

– Kyllä meille tulee soittoja ihmisiltä, joilla on itsemurhayritys taustalla ja sitten he ovat taas kotona ja siellä on lääkkeitä tai muuta sellaista. Eihän ihmistä saisi jättää yksin, jos hän on itselleen vaaraksi, hän sanoo.

Eniten ahdistaa silloin, kun pitäisi nukkua tai olla iloinen

Eniten puheluita tulee öisin, joulun ja uuden vuoden tienoilla sekä heinäkuussa.

– Loma-aikaan ja öisin ei haluta häiritä omia läheisiä. Ne ovat aikoja, kun pitäisi nukkua tai olla iloinen. Kun on joku erikoistilanne, kuten joulun tai uudenvuoden aika ja kun omat huolet, vaikeudet ja kriisit vyöryvät päälle, niin ne tuntuvat erityisen musertavalta, sanoo kriisipuhelintoiminnan päällikkö Susanna Winter.

Winterin mukaan erityisesti nuorten aikuisten lisääntyneet yhteydenotot johtuvat osaltaan yhteiskunnan vaativuudesta sekä siitä, että elämme sellaisessa illuusiossa, että kaikilla on koko ajan hauskaa ja että onnellinen pitää olla.

– Elämme hyvin vaativaa ja suorituskeskeistä aikaa. On niin paljon odotuksia siitä miten meidän pitäisi olla ja elää ja miltä pitäisi näyttää, kuulostaa ja mitä pitäisi tapahtua. Kuinka moni niihin odotuksiin oikeasti yltää? Ja pitääkö meidän yltääkään? Ja pitääkö meidän antaa sitä kuvaa, että kaikkien pitäisi mennä mahtua siihen määrättyyn muottiin, Winter pohtii.

– Muottien ja odotusten ulkopuolelle jääminen ja siitä itseään soimaaminen on raskasta, Winter jatkaa.

70 vuotta loppuvuodesta 2019 täyttänyt Juha Mieto on puhtia täynnä. Syksyn aikana kotipihasta on kaadettu kuusiaita ja maasta revitty lihasvoimalla 32 kantoa irti.

– Eilen tuli otettua viimeinen. Rautakanki, kirves pokasaha – näiden kanssa on toimittu, Mieto kertoo Puoli seitsemän -ohjelmassa.

Loppuvuodesta Mietaata kävi tapaamassa myös uutisryhmä Britannian yleisradioyhtiö BBC:stä. Toimittaja oli huomioinut Miedon leppoisan elämänasenteen.

– Oli kuulemma oikein positiivinen juttu ja paljon on videolla tirkistelijöitäkin ollut, Mieto kommentoi.

BBC:n jakamassa videossa on nostettu esiin Juha Miedon yksinkertaisia asioita arvostavaa filosofiaa.

– En yleensä ole peräpeiliin kauan katsonut. Se on huiraastu mikä on huiraastu ja oman itsensä voittaminen riittäköön. Ja jos toinen on parempi, sillä sipuli. Katse eteenpäin!

Mieto kertaa myös muita hyviksi kokemiaan tapoja:

– Nukkuminen on vuorokauden tärkein aika ja aamu alkaa aina kaurapuurolla.

"Auta miestä mäessä"

Juha Mieto palkittiin aikoinaan Unescon Fair play -palkinnolla. Se myönnettiin kilpaladulla sattuneen tilanteen vuoksi.

Mieto oli huomannut, kuinka kilpakaveri oli tuupertua ladulle kesken mäkiosuuden. Hän reagoi tilanteeseen työntämällä miehen ylös kesken oman kilpasuorituksensa.

– Sellainen sanonta on, että auta miestä mäessä, Mieto totesi vaatimattomana.

Juha Mieto esitteli illan Puoli seitsemän ohjelmassa myös lukuisia mestaruuksiaan, joita hän on napannut muun muassa puukon potkaisussa, perunannostossa ja puujaloilla kävelyssä.

Koko lähetys katsottavissa Yle Areenasta.

Sotkamon Paakin kylässä aloitettiin vuonna 1993 perinne, jossa yhteisöllisyyden nimissä jäädytetään jäälyhtyjä teiden varsille. Jäälyhdyt sytytettiin sunnuntaina. Vaikka valot ovat jo sammuneet, näky on hurmannut yli tuhat katselijaa sotkamolaisen Janne Malisen Youtubeen kuvaamalla videolla.

– Videoita on tehty varmaan aikaisemminkin, mutta niitä ei ole jostain syystä löydetty netistä ja laitettu levitykseen.

Voit katsoa videon tämän artikkelin alusta.

Videon tekeminen oli Janne Maliselle silmiä avaava kokemus kylän perinteestä. Saman tunteen hän haluaa välittää myös niille, jotka ovat jo vuosia käyneet paikalla.

– Puiden välissä tuikkivat lyhdyt olivat todella kauniita ilmasta katsottuna.

Videon myötä kuvaaja halusi tarjota uudenlaista kuvakulmaa niillekin, jotka ovat nähneet Paakin valot pelkästään valokuvista tai maanpinnasta.

– Kaikki eivät pääse edes paikalle. Videon avulla moni näkee tapahtuman, vaikka se on jo ohi.

Jäälyhtyjen valmistaminen vaatii organisointia

Vajaassa 30 vuodessa Paakin kylän perinne on alkanut kiinnostaa myös muita kuin kyläläisiä.

Yksi lyhtyaktiiveista Marita Kaipainen kertoo, että ensimmäiset autot saapuivat kylällä kiemurtelevalle tielle sunnuntaina iltapäivästä. Kaipaisen arvion mukaan Paakin kylällä kävi noin 4 000 jäälyhtyihin ihastunutta.

– Siellä oli ihmisiä jonoksi asti vielä puolen yön aikaankin.

Vuodesta toiseen kylällä on jännitetty sääolosuhteita, niin nytkin. Jäälyhdyn tekemiseen tarvitaan yli 10 asteen pakkanen.

Kaipainen sanoo, että heillä kävi uskomaton onni, että pakkaset saapuivat jouluksi ja pelastivat lyhtyjen jäädytysurakan.

– Heti tapahtuman jälkeen säät lauhtuivat. Olemme varmaan jotain tehneet oikein, kun saimme pakkaset oikeaan aikaan.

Jäälyhtyjen tehtailu vaatii kyläläisiltä hyviä hermoja, mutta myös tekniikkaa, joka helpottaa isoa ponnistusta. Esimerkiksi Paakin kylän nuoriso on rakentunut aiempaa enemmän jäädytyslavoja.

– Meidän talossa on seitsemän 15 sangon telinettä. Tänä vuonna jäädytettiin 95 sankoa. Naapurissa jäädytettiin 120, laskee Kaipainen.

Lyhtyjen tekeminen on tuttua myös videon kuvanneelle Janne Maliselle.

– Kyllä niitä on tullut tehtyä meidänkin kodissamme.

Kaipainen myöntää perinteen olevan jo pitkälle organisoitua, sillä muuten 1300 lyhtyä eivät valmistu. Homma vaatii myös jatkuvaa kehittymistä. Vuosien aikana on esimerkiksi opittu, että lyhdyt jäätyvät paremmin, kun sangot eivät kosketa maata.

Jäälyhtyhin liittyvä kiinnostus on pakottanut kyläläisiä laajentamaan kylän parkkipaikkaa ja miettimään lyhtyjen paikkoja uusiksi.

– Tänä vuonna valaistiin laajasti läheinen koivikko. Siitä tuli selkeä suosikki. On tärkeää uudistua, ettei pysytä aina samanlaisena, Kaipainen sanoo.

Mitä mieltä olet lyhdyistä? Keskustelu on auki kello 22:een saakka!

Sveitsin yleisradioyhtiö SRF on julkaissut suomalaisen turkistarhauksen epäkohtiin pureutuvan dokumentin. Kuvissa näkyy ylisuuria kettuja, joista nousi kohu muutama vuosi sitten.

Kahdenkymmenen minuutin mittaisessa dokumentissa vieraillaan pohjalaisilla turkistiloilla. Muutamalta turkistarhalta kysytään lupa kuvaamiseen ja jutun tekemiseen, mutta kun sitä ei saada, käydään tarhoilla kuvaamassa yöllä salaa. Kuvasta käy ilmi, että matkaan lähdetään Vaasasta ja tarhat ovat jossain Pohjanmaalla.

Ohjelman toimittajat kävivät Suomessa joulukuun alussa. Dokumentissa on kuvamateriaalia myös vuodelta 2017, jolloin sveitsiläistoimittajat kävivät edellisen kerran.

Oikeutta eläimille -järjestön mukaan ohjelman tarkoituksena on paljastaa jättikettujen kasvatuksen jatkuvan Suomen turkistarhoilla. Asiasta kertoivat ensimmäisenä Ilkka ja Pohjalainen.

Dokumentti ilmeisesti esitetään Sveitsin televisiossa tänään, netissä se on jo julkaistu. Juttu löytyy tästä linkistä.

Turkiskasvattajat pitää asenteellisena

Suomen Turkiskasvattajien viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissinen kertoo, että SRF on ollut yhteydessä liittoon ja esittänyt kysymyksiä. Ne eivät kuitenkaan lopputuloksessa juuri näy.

– Tämä on asenteellista missiojournalismia, jossa on jo etukäteen päätetty, että turkistarhaus on huono, sanoo Nissinen.

Dokumentissa näkyy kohuttuja ylisuuria sinikettuja, joita siis edelleen löytyy suomalaisilta turkistarhoilta. Nissinen sanoo, että kyse on sadan vuoden jalostuksen tuloksesta ja asiat eivät muutu nopeasti.

– Sinikettujen painoindeksin seuranta on osa sertifiointia. Nyt on systemaattisesti seurattu, että sinikettujen koko on kasvanut ja uusilla ruokintaohjeilla niitä pyritään pienentämään. Muutos kestää kuitenkin useiden sukupolvien ajan, sanoo Nissinen.

Sveitsissä turkiseläinten häkkikasvatus on kielletty. Turkisten myynti siellä on kuitenkin sallittua.

Invalidiliiton omistaman Validia Asumisen ongelmat ovat olleet viranomaisten tiedossa jo ainakin viiden vuoden ajan. Samaan aikaan Validia on tahkonnut hyvää tulosta.

Tampereella Validian asunnossa asuva Karita Hildén ja hänen isänsä Pekka Hildén kertovat, että arkea leimaavat vaihtuvat työntekijät, ainainen kiire ja palvelun laadun heikkeneminen.

– Kauhean nopeasti tehdään kaikki, Karita sanoo.

Valvira ja aluehallintovirastot aloittivat viime syksynä suuroperaation, jossa ne ottivat koko Validian valvonnan kohteeksi. Validia Asuminen on Suomen suurin vaikeavammaisten asumispalvelujen tuottaja.

Pekka kertoo, että heidän kokemuksensa mukaan asioiden vieminen eteenpäin johti koston kierteeseen hoitajilta.

– Ei sanottu huomenta, tiuskittiin, äyskittiin ja paiskottiin. Karitan vaatteet oli huiskin haiskin kaapeissa, Pekka sanoo.

Karitan mukaan vaikeavammaisia ei yksinkertaisesti kuunnella.

Validia joutui vastaavaan valvontaan kuin vanhuspalveluiden tuottajat

Validia Asumisen toimitusjohtaja Päivi Harmaakorpi on Hildénien kokemuksesta pahoillaan.

– Murheellista kuulla, jos meidän asiakkaat kokevat tilanteen olevan näin. Jos palaute on tämänkaltaista, meillä on syytä paneutua asiaan, Harmaakorpi sanoo.

Karitan kokemukseen kuulluksi tulemisesta ollaan miettimässä ratkaisua jo ministeriötasolla asti, kun vuoden 2020 alussa työnsä aloittaa asiantuntijatyöryhmä, jonka tarkoituksena on turvata vammaisten itsensä kuuleminen heitä koskevassa päätöksenteossa.

Validia on tiettävästi ensimmäinen vammaispalvelujen tuottaja, joka on joutunut valtakunnallisen valvonnan kohteeksi.

Aiemmin vastaavaan valvontaan on otettu vain vanhustenhoitopalvelujen tuottajia, kuten Esperi Care ja Attendo.

Ylitarkastaja Sari Vuorilampi Valvirasta kertoo, että valvonta on aloitettu useassa Validian yksikössä. Validia Asumisen toimitusjohtajan Päivi Harmaakorven mukaan viranomaisten mielenkiinto on kohdistunut syksyllä 2019 heidän yksiköihinsä Iisalmessa, Turussa ja Kouvolassa.

Vuorilampi kertoo, että Valvira alkoi saada Validiaa koskevia epäkohtailmoituksia runsaammin viime vuonna. Ilmoituksissa korostuivat samankaltaiset asiat. Tämän vuoksi Valvira ryhtyi toimenpiteisiin ja aloitti palveluntuottajan valtakunnallisen valvonnan.

Invalidiliiton asumispalveluiden tulos oli 4,2 miljoonaa

Samaan aikaan kuin asukkaat sekä viranomaiset ovat havainneet Validian toiminnasta lukuisia epäkohtia, Validia Asuminen on tehnyt varsin kelvollista tulosta.

Vuonna 2018 asuntoja vammaisille tarjoava Validia Asuminen eli Invalidiliiton Asumispalvelut Oy teki 4,2 miljoonan euron tuloksen. Tulos parani huomattavasti vuodesta 2017, jolloin viivan alle jäi 1,5 miljoonaa. Vuonna 2016 voittoa kertyi reilut kolme miljoonaa.

Validia Asuminen perustelee vuoden 2018 tulosta sillä, että se myi ikäihmisten tehostetun palveluasumisen liiketoiminnan. Tarkoituksena on keskittyä vaikeavammaisten palveluiden tuottamiseen.

Asumispalvelut on merkittävä osa Invalidiliitto-konsernin toimintaa. Vuoden 2018 liikevaihdosta ja muista tuotoista asumispalvelujen osuus oli melkein puolet.

Vuoden 2019 lukuja ei ole vielä saatavilla.

Pystymme kehittämään toimintaa ja varmistamaan hyvää palvelua meidän asiakkaillemme. Päivi Harmaakorpi, Validia Asuminen

Validian toimitusjohtajan Päivi Harmaakorven mukaan omistaja on odottanut yhtiöltä tuottoa kohtuullisesti.

– Pystymme kehittämään toimintaa ja varmistamaan hyvää palvelua meidän asiakkaillemme, Harmaakorpi sanoo.

Validia Asuminen on niin kutsuttu Yhteiskunnallinen yritys. Tämä tarkoittaa sitä, että Validia on sitoutunut toimimaan vastuullisesti ja käyttämään yli puolet voittoeuroistaan yhtiön kehittämiseen tai omistajan muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan.

Tämä tarkoittaisi sitä, että 4,2 miljoonan euron voitoista noin kaksi miljoonaa olisi pitänyt käyttää toiminnan kehittämiseen.

Harmaakorven mukaan rahat käytetään tuleviin investointeihin.

Vuonna 2019 yhtiö paneutui järjestelmäkehitykseen. Harmaakorven mukaan merkittävimmät investoinnit ovat liittyneet asiakas- ja palvelukutsujärjestelmiän uusimiseen. Lisäksi työntekijöiden osaamista ja työhyvinvointia on viety eteenpäin.

Puutteita ainakin 40 prosentissa Validian yksiköistä

Valvovien viranomaisten tarkastuskäynneillä miljoonavoitot tai hyvä palvelu ei aina ole näkynyt. Yle kävi tätä juttua varten läpi Validiaa koskevia valvovien viranomaisten päätöksiä viimeisen viiden vuoden ajalta.

Tarkastuskäynnit oli tehnyt joko kaupunki, aluehallintovirasto tai Valvira.

Viranomainen oli löytänyt epäselvyyksiä ainakin 16 Validian eri yksiköstä eri puolilta Suomea. Validia Asumisella on 40 yksikköä 21 paikkakunnalla.

Tämä tarkoittaa sitä, että epäselvyyksiä on havaittu noin 40 prosentissa kaikista Validian yksiköistä. Karita Hildén ja hänen isänsä Pekka uskovat, että epäkohtia saattaa olla vielä enemmän, mutta niistä ei vain puhuta.

Esimerkiksi Iisalmessa vuonna 2016 asukkaat joutuivat odottamaan toistuvasti apua yli kahden tunnin ajan arkiaskareissa. Näin kävi esimerkiksi aamutoimissa, wc:ssä käynnissä ja lääkkeiden kanssa.

Vuonna 2018 liikuntakyvytön asukas unohtui makaamaan pimeään huoneeseen yli 10 tunnin ajaksi Hämeenlinnassa. Hän ei ollut pystynyt kutsumaan apua. Kyseiselle asukkaalle oli erityisen tärkeää, että hän saisi säännöllisesti ruokaa ja juomaa.

Alkuvuodesta 2019 Tampereella yövuoroja teki lääkeluvaton henkilö. Jos yksikössä olisi tapahtunut yön aikana jotain, asukkaille ei olisi voitu antaa lääkettä. Lisäksi saman yksikön esimies joutui työskentelemään useita kertoja ylipitkiä työpäiviä. Pisimmillään työpäivät venyivät yli 16 tunnin mittaisiksi.

Asukkaiden mielestä palvelu on huonontunut viime vuosina

Validia Asumisen Päivi Harmaakorpi kertoo olevansa tapahtuneista todella pahoillaan. Hänen mukaansa Validia ei pysty poikkeustilanteissa, esimerkiksi äkillisen poissaolon takia, tarjoamaan niin hyvää palvelua kuin haluaisi.

– Silloin joudutaan joustamaan ja miettimään erilaisia ratkaisuja, Harmaakorpi sanoo.

Harmaakorven mukaan Validiassa on tehty korjaavia toimenpiteitä, ettei vastaavia tilanteita syntyisi uudelleen.

Karita Hildén on asunut Validian asunnossa 27 vuoden ajan. Hänen ja hänen isänsä mukaan palvelun laatu on koko ajan heikennyt. Myös muut Validian asukkaat tuntuvat olevan samaa mieltä.

Karita kertoo, että aiemmin he esimerkiksi pääsivät käymään talon ulkopuolella. Sittemmin Validian järjestämät kauppareissut tai matkat talon ulkopuolelle ovat vaihtuneet jatkuvaan kiireen tuntuun.

– Validia voisi niistä voittomarkoistaan tarjota toisinaan apua myös talon ulkopuolelle ja lisätä henkilökuntaa, Pekka Hildén sanoo.

Karita on samaa mieltä.

Katso koko juttu videolta.

Aiheesta lisää Yle A-Studiossa tiistaina 7. tammikuuta. Studiossa vieraina Invalidiliiton pääjohtaja Petri Pohjonen ja vammaisaktivisti Amu Urhonen. Juontajana Heikki Ali-Hokka.

Lue myös:

Vaikeasti vammainen tytär jäi ilman lääkkeitä, nuori mies unohtui kuumaan saunaan – asukkaiden kokemukset paljastavat, miksi Validia joutui tehovalvontaan

Langinkosken Keisarillisen kalastusmajan suosio on kääntynyt uuteen nousuun.

Venäjän keisariparin rakennuttamassa majassa Kotkassa vieraili viime vuonna 12 431 kävijää, mikä on enemmän kuin pitkään aikaan kalastusmajan historiassa. Kävijämäärät ovat viime vuosikymmeninä liikkuneet noin 10 000:n tuntumassa.

– Uskon, että yksi syy suosioon on se, että ihmiset ovat nykyään kiinnostuneita aineettomasta kuluttamisesta ja totta kai myös omasta historiastaan, vs. ylijohtaja Tiina Mertanen Suomen kansallismuseosta arvioi.

Ensi kesänä Keisarillista kalastusmajaa pidetään auki toukokuun alusta syyskuun loppuun. Tähän saakka museon ovet on pantu säppiin aina elokuun päätteeksi.

Aleksanteri III rakennutti

Langinkoski on historiallisesti arvokas kohde, joka tunnetaan Venäjän keisarien kesänviettopaikkana.

Keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Feodorovna vierailivat Kymijoen varrella Langinkoskella kesällä 1887 ja ihastuivat villinä ryöppyävään ja lohia vilisevään koskeen. Keisaripari rakennutti kosken äärelle kalastusmajan.

Aleksanteri III menehtyi vuonna 1894 munuaistulehdukseen vain 49-vuotiaana. Valtaan astunut Nikolai II ei innostunut kalastuksesta. Hän vieraili Langinkoskella vain kerran, vuonna 1906.

Suomen itsenäistyttyä kalastusmaja siirtyi valtion omistukseen, ja Langinkoskiseura aloitti majalla museotoiminnan 1950-luvulla. Rakennus on entisöity lähes samanlaiseksi kuin se oli valmistuttuaan.

Viime vuodet Keisarillinen kalastusmaja on ollut Suomen kansallismuseon hoidossa. Samalla museon kävijämäärät ovat olleet uudessa nousussa.

Aiemmat isot kävijäryntäykset koettiin 1970–90-luvuilla. Tuolloin kalastusmajalla vieraili paljon luokkaretkeläisiä. Huippuvuosi oli 1990, jolloin kävijämääräksi kirjattiin peräti 32 000 kävijää.

Ennätysmäärä ulkomaalaisia

Keisarillisen kalastusmajan viime vuosi oli ennätyksellinen muutenkin kuin kävijöiden määrässä mitattuna: ulkomaalaisten vieraiden osuus oli kalastusmajalla korkeampi kuin missään muussa kansallismuseon kohteessa.

Langinkosken kävijoistä peräti 34 prosenttia oli ulkomaalaisia. Muissa kansallismuseon kohteissa ulkomaalaisten vieraiden osuus vaihtelee 3:n ja 20:n prosentin välillä.

Suurin osa Keisarillisen kalastusmajan ulkomaalaisista vieraista tuli Venäjältä, mutta Suomen kansallismuseon vs. ylijohtajan Tiina Mertasen mukaan paljon oli myös keskieurooppalaisia vieraita.

Suomen kansallismuseon kohteissa kävi viime vuonna yhteensä 762 481 vierasta. Kyseessä on museoperheen kaikkien aikojen ennätyslukema. Keisarillisen kalastusmajan ohella kävijämäärä kasvoi merkittävästi Hämeen linnassa ja Louhisaaressa sekä Olavinlinnassa ja Seurasaaressa.