Suomessa 99,4 prosenttia lapsista saa kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat perusrokotukset ennen kuin aloittaa koulun. Alle kolmivuotiaista kokonaan rokottamattomien osuus on noin prosentti, kertoo valtakunnallinen rokotusrekisteri.
Vuonna 2017 syntyneistä lapsista yli 98 prosenttia on saanut viitosrokotuksen. Se suojaa kurkkumädältä, jäykkäkouristukselta, hinkuyskältä ja poliolta. Lisäksi kehittyy suoja Hib-bakteerille, joka voi aiheuttaa hengitystieinfektioiden lisäksi jopa aivokalvontulehduksen tai verenmyrkytyksen.
96 prosenttia on saanut MPR-rokotteen, jolla torjutaan tuhka- ja vihurirokkoa sekä sikotautia.
Pneumokokkirokotuksenkin ottaa lapselleen nykyisin yhä useampi. Vuonna 2017 syntyneistä sen on saanut 96 prosenttia. Rotavirusrokotuksella vastaava osuus on 93 prosenttia ja vesirokkorokotuksella 80 prosenttia.
Alueiden ja eri rokotteiden vertailussa löytyy kuitenkin eroja. Kahdessa kunnassa viidestä ei ylletä 95 prosentin rokotekattavuuteen, joka antaa laumasuojan eli torppaa tautien leviämisen ja pienentää myös rokottamattomien sairastumisriskiä.
Suojaa kannattaa täydentää aikuisena
Laumasuoja vaihtelee sen mukaan, kuinka herkästi tauti tarttuu. Tuhkarokko nujertuu vasta, jos 95 prosenttia ihmisistä on rokotettu. Esimerkiksi kurkkumädän leviämisen estämiseen riittää 70 prosenttia.
Tuhkarokon vastainen laumasuoja on vahva muun muassa Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Seinäjoella, joissa ylittyy 97 prosenttia. Samaa osuutta kolkutellaan Espoossa. Helsingissäkin MPR-rokotteen on saanut lähes 96 prosenttia pikkulapsista.
Suomen kansallinen rokotusohjelma tarjoaa lapsille ja nuorille ilmaiset rokotukset 12:ta tautia vastaan. Tytöille ohjelmassa on myös HPV-rokote, joka suojelee papilloomaviruksen aiheuttamilta syöviltä, muun muassa kohdunkaulan syövältä.
Riskiryhmille maksuttomia rokotuksia on muitakin. Esimerkiksi puutiaisaivotulehdus- eli TBE-rokotteeseen ovat oikeutettuja lasten lisäksi myös aikuiset, jotka asuvat tai viettävät säännöllisesti kesää pahimmilla punkkialueilla.
Jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja hinkuyskärokotuksiin tulisi hankkia tehostus omatoimisesti aikuisiällä, samoin poliorokotukseen, jos aikoo matkustaa riskimaihin. Myös MPR-rokotus kannattaa aikuisenakin ottaa, ellei tiedä sairastaneen tuhka- ja vihurirokkoa ja sikotautia.
Sylvia Nakoutin seksiorjuus Joseph Konyn johtaman Herran vastarinta-armeijan LRA:n vankina kesti 12 vuotta. Nakout päätyi Suomeen dramaattisten vaiheiden jälkeen. Maahanmuuttovirasto on hylännyt hänen oleskelulupahakemuksensa.
– Viranomaisten täytyy lakata kiduttamasta minua psyykkisesti. En jaksa enää, sanoo Sylvia Nakout.
Istumme hänen vuokra-asuntonsa lattialla Vaasassa.
Nyt kun elämä on turvatumpaa, trauman jälkeiset oireet iskevät ja levottomuus vaivaa. Sylvia on kovin levoton. Oleskeluluvan hylkääminen vaikuttaa siihen, ettei hän pysty keskittymään suomen opiskeluun tai psyykkisen terveytensä hoitoon.
Mutta palataan Maahanmuuttoviraston eli Migrin päätökseen hieman myöhemmin.
Nakout syntyi 40 vuotta sitten Etelä-Sudanissa. Hänen menetti vanhempansa varhain. 15-vuotiaana hän tapasi tulevan puolisonsa. Perheeseen syntyi kolme lasta.
Perhe asui pienessä kylässä Sorotin kaupungin lähistöllä pohjoisessa Ugandassa. Elämä oli vaatimatonta, mutta onnellista. Molemmat pitivät jalkapallosta. Nakout oli ja on Arsenalin innokas kannattaja.
– Parasta, mitä tiesimme, oli mennä paikalliseen pubiin seuraamaan jalkapalloa. Jos oli varaa, mieheni otti yhden oluen.
Joseph Kony on pakoillut vuosia. Hän pysyy liikkeessä ja kertoo olinpaikkansa vain erittäin harvoille luotetuille. Nykyisin ryhmän uskotaan piileskelevän Darfurin ja Keski-Afrikan tasavallan rajaseudulla. Konya syytetään sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan.
Herran vastarinta-armeija lähenee
Herran vastarinta-armeija, LRA oli ilmaantunut Nakoutin asuinseudulle jo 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin alueella pyöri myös muita kapinallisryhmiä, mutta LRA tuli jäädäkseen. Sen johtaja Joseph Kony oli kuulu julmuudestaan.
Vuonna 2003 LRA:n väitettiin lymyilevän kylän lähistöllä, mutta sittemmin alettiin uskoa ryhmän valinneen toisen reitin.
Lokakuisena iltana 2003 satoi rankasti. Nakout oli syönyt perheensä kanssa ilta-aterian ja käynyt levolle. Satoi niin, ettei ulkoa voinut kuulla mitään.
– Ugandassa on sanonta, että Kony ja kuolema tulevat rankkasateen mukana. Se pitää paikkansa.
Keskiyöllä ovi murrettiin. Sotilaat tappoivat Sylvia Nakoutin puolison. Pikkupojat hän onnistui piilottamaan, pienen tyttövauvan sotilaat heittivät lattialle.
– Kyläläiset itkivät ja huusivat. Väkeä tapettiin kaikkialla.
Kuolemaa kylvettiin jokaisessa kylässä
Sotilaat ottivat Nakoutin ja muita kyläläisiä vangiksi. Niin alkoi vaellus. Nakout oli shokissa, ainoa mitä hän pystyi käsittämään oli se, että puoliso oli kuollut. Kolmen lapsensa kohtalosta hän ei tiennyt mitään.
Vaellus kohti pohjoista jatkui. Jokaisessa kylässä LRA tappoi ihmisiä ja otti vankeja. Nuorimmat olivat 10-vuotiaita.
Joukkio jatkoi vaellustaan ja ylitti rajan Etelä-Sudaniin. Siellä Sylvia Nakout tapasi toisen, mukaan pakotetun naisen, joka oli menettänyt toisen korvansa. Naisen suuta oli viillelty.
– Hän kertoi, mitä tapahtuu, jos vastustelee. Pelästyin valtavasti.
Nainen kertoi, että Nakoutista tulee seksiorja ja häntä raiskataan säännöllisesti. Naisen kertomaa oli vaikea ottaa vastaan. He saapuivat viikkojen vaelluksen jälkeen viimein länteen valtavalle pensasvyöhykkeelle. Alueesta tuli Nakoutin koti vuosikymmeneksi. Siellä hänet myös raiskattiin ensimmäisen kerran.
– Minut sidotiin niin, että sääret olivat haavoilla. Sitten he polttivat minua, kertoo Nakout ja näyttää jalassaan olevia arpia.
Julmuuksista tuli Nakoutin ja monien muiden arkea. Tyttöjä kuoli yksi toisensa jälkeen sairauksiin ja aliravitsemukseen, kehnoihin oloihin. Tapahtumat vaikuttivat Nakoutin ja muiden mielenterveyteen loppuiäksi.
Monet lapset pakotettiin Herran vastarinta-armeijan mukaan. LRA on tunnettu lapsisotilaiden käytöstä. /All Over Press
Sylvia Nakouti liikkui parinsadan hengen ryhmässä. heistä sotilaita oli viitisenkymmentä. Syvällä Kongon viidakoissa toimi kolme samanlaista ryhmää. Johtaja Kony liikkui vuorotellen kunkin mukana.
Ryhmä pysyi liikkeessä. He nukkuivat häthätää kyhätyissä teltoissa, söivät, jos saivat pyydystettyä villieläimen, joivat, kun satoi.
– Otimme vainajilta kumisaappaita ja keräsimme niihin sadevettä juotavaksi, kertoo Nakout. Hän kuvailee oloja helvetiksi maan päällä.
Asejoukkion johtaja Kony mielistyi Sylvia Nakoutiin ja hän synnytti tälle lapsen.
– Kukaan ei auttanut, synnytin kuin eläin, vailla lääkkeitä, rokotteita, hoitoa.
Pieni poikavauva otettiin äidiltä heti, eikä hän ole nähnyt lasta sen jälkeen.
Täpärä pelastuminen kuorma-autoon kätkettynä
Helikopterit toivat LRA:lle aseita ja tarvikkeita. Kerran kuussa tuli kuorma-auto. Naisten tehtävä oli purkaa auton lasti.
Eräänä päivänä vuonna 2015 kuorma-auton kuljettaja sanoi voivansa kätkeä purkuvuorossa olleen Nakoutin, hänen ystävänsä Ruthin ja mukana olleita poikia autoon.
He olivat vähällä jäädä kiinni, mutta kuljettaja painoi kaasun pohjaan ja ajoi tauotta kaksi vuorokautta. Niin päättyi Nakoutin 12-vuotinen vankeus.
Kuljettaja antoi pakenijoille 600 dollaria. Ryhmä pääsi Etiopiaan ja sieltä Turkin Bodrumiin matkanneeseen rahtialukseen. Salamatkustajat piileskelivät lähes kolme kuukautta pimeässä kontissa.
Pakenijat maksoivat kuorma-autonkuljettajan antamilla dollareilla salakuljettajille päästäkseen Kreikkaan. Nakout yritti sieltä Makedonian rajalle, mutta totesi siellä rajan olevan kiinni. Vastoinkäymisten nujertamana Nakout päätyi Ateenaan, jossa hänellä todettiin HIV-tartunta. Nakout joutui myös vielä kertaalleen kahden miehen raiskaamaksi ja vakavasti pahoinpidellyksi.
Erinäisten vaiheiden jälkeen Nakout tuli Suomeen, ensin Tampereelle. Siellä häntä hoidettiin yliopistollisessa keskussairaalassa. Sittemmin matka jatkui Vaasaan, jossa hän on asunut vuodesta 2018.
Sylvia Makout yrittää keskittyä toipumiseen, mutta Migrin kielteinen päätös tekee paranemisesta vaikeaa.
–Minne menisin? Kreikassa ei ole tulevaisuutta. Ugandassa minut tapettaisiin, koska olin paennut.
Palava kaipuu lasten luo
Sylvia Nakout valitsisi epävarmuudessa mieluummin kuoleman Ugandassa, jos hän vain saisi vielä kerran tavata lapsensa.
– Lapset. He ovat kaikkeni. Minut voi ampua, kunhan olen saanut halata heitä.
Nakoutin asianajaja on hakenut hänelle oleskelulupaa vedoten siihen, että Nakout on ihmiskaupan uhri. Maanmuuttovirasto taas katsoi, että Nakout ei ole ihmiskaupan uhri. Tämän takia Nakout on saanut kielteisen oleskelulupa-päätöksen.
Inka Klemettilä työskentelee Maahanmuuttovirastossa ihmiskaupan ja sukupuolittuneen väkivallan asiantuntijana. Migri ei ota kantaa yksittäisiin tapauksiin.
– Kielteinen päätös merkitsee sitä, etteivät tietyssä pykälässä määritellyt edellytykset täyty. Toisaalta jonkun toisen pykälän mukaisen oleskeluluvan edellytykset voivat silti täyttyä.
Klemettilä selvittää oleskelulupakäytäntöä yleisellä tasolla.
– Kyse on ihmisistä jotka ovat haavoittuvassa asemassa. Terveydelliset syyt ja aiemmat kokemukset voivat johtaa siihen että oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta. Kielteinen päätös voi vaikuttaa dramaattiselta. On kuitenkin huomioitava, mitä pykäliä asiassa on arvioitu. Vaikka tietty pykälä ei täyttyisi, saattaa jokin toinen silti täyttyä, Klemettilä sanoo.
Nakoutilla on Etelä-Sudanin kansalaisuus. Hän olisi mielestään oikeutettu jäämään koska Etelä-Sudanissa käydään sisällissotaa.
Nakout ei halua kuolla Suomessa. Hän haluaa saada oleskeluluvan, opiskella suomea ja kouluttautua, jotta hän voi "hakea oikeutta itselleen".
Sinä päivänä, kun hän kuulee Konyn kuolleen, hän muuttaa Ugandaan lastensa luo.
– Olen saanut yhteyden nyt jo aikuisiin poikiini. 15-vuotias tyttäreni yrittää edelleen sulatella sitä, että äiti on elossa. Hän ei muista minua lainkaan, Nakout sanoo.
Hän kärsii omantunnon tuskista. Siitä, ettei ole ollut läsnä lastensa elämässä. Hän pyytää lapsiaan antamaan äidilleen anteeksi.
– En halunnut sitä, mutta se tapahtui minulle.
Artikkeli on tiivistelmä Svenska Ylen jutusta. Koko artikkelin voit lukea tästä linkistä:
Atte Ahokas ei halua tavata ennen puolta päivää, hän haluaa nukkua pitkään – kuten kuka tahansa 16-vuotias.
Ahokkaalla on koeviikko. Lukion ensimmäistä luokkaa käyvä Ahokas lähtee Berliiniin tapaamaan Euroopan muita ilmastoaktivisteja. Verkostoitumaan, jotta tulevaisuudessa voidaan järjestää yhteisiä tapahtumia pitkin maailmaa.
On kulunut vuosi siitä, kun Ahokas järjesti ensimmäisen ilmastomielenosoituksensa kotikunnassaan Jokioisilla. Vuodessa hänestä on tullut yksi Suomen tunnetuimmista ilmastoaktivisteista, joka on toiminut nimenomaan nuorten äänitorvena.
Tiistaina Atte Ahokas valittiin vuoden hämäläiseksi. Viime vuonna Eurooppanuoret valitsivat Ahokkan vuoden nuoreksi eurooppalaiseksi.
Vuoden aikana hän on saanut myös paljon ryöpytystä niskaansa.
Palaute tulee netistä, puhelimitse ja jopa kirjeitse
Palautetta pöllyää somen täydeltä. Ahokas saa paljon tsemppiviestejä, mutta postilaatikosta löytyy myös törkyä.
– Haukutaan, käydään henkilökohtaisuuksiin, lähetetään alentavia viestejä. Uhkauksia en muista, että olisin hirveästi saanut, mutta kyllä niitäkin löytyisi netistä. Ei ole tapana lukea niitä.
Samaa lokaa on tullut myös kirjeenä kotiin. Ja koululle. Ja puhelimitse.
– Olen hyväksynyt, että kun puhuu julkisesti, tällaista tulee. Jos antaa niille huutelijoille valtaa, he pääsevät tavoitteeseensa hiljentää, Ahokas sanoo.
16-vuotiaalla Atte Ahokkaalla on ollut kiireinen vuosi: hän on vaatinut radikaalimpia ilmastotekoja, lakkoillut perjantaisin, saanut yläasteen päätökseen ja aloittanut lukion. Dani Branthin / Yle
Törky somessa pelottaa osaa nuorista, sanoo Ahokas. Hän tietää, ettei kaikista ole ottamaan negatiivista palautetta vastaan – onhan 16-vuotias Ahokas itsekin joutunut totuttelemaan negatiiviseen palautteeseen. Siksi omista näkemyksistä jopa vaietaan.
– Olen saanut viestejä, että nuoret puhuisivat ilmastoasioista ja kävisivät mielenosoituksissa, mutta eivät uskalla, koska pelkäävät. Toisilta nuoriltakin tulee ilkeätä palautetta ja kiusaamista – varsinkin pienillä paikkakunnilla.
Keskusteluilmapiirin kärjistymisestä on puhuttu viime vuosina paljon. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan suomalaisista puolet pitää Suomessa käytyä ilmastokeskustelua tarpeellisena, kun taas melkein 40 prosenttia tarpeettomana vouhotuksena. Keskusteluilmapiiriin otti kantaa myös tasavallan presidentti Niinistö uudenvuodenpuheessaan. Niinistö esitti huolensa siitä, että julkisesta keskustelusta on tullut kärjistävää ja vihamielistä (HS).
Atte Ahokas ei kuitenkaan usko, että Suomen kansa olisi vahvasti kahtiajakautunut. Viestejä ja kritiikkiä lähettävät ovat pieni, äänekäs joukko. Sen joukon kanssa keskustelu saattaa olla täysin turhaa.
– Jos ihminen on fanaattisesti päättänyt kantansa, siinä ei käydä keskustelua. Ilmastodenialistien käännyttäminen on taistelu, joka ei ole voitettavissa.
Mutta työ on tuottanut tulosta. Atte Ahokas uskoo, että vuodessa asenneilmapiiri on muuttunut. Nuorten ilmastoahdistus on ruvettu ottamaan tosissaan, hän sanoo.
Ahokas tietää, että vastustaessaan ilmastonmuutosta äänekkäästi, asiaan kuuluu myös negatiivinen palaute. Meeri Niinistö / Yle
Koulu ja ilmastotyö vievät voimia
Ilmastoahdistuksesta Ahokas puhuu paljon. Häntä ahdistaa, miten maapalloa tuhotaan hitaasti, eikä konkreettisiin tekoihin ole ryhdytty.
16-vuotiaan vuosi on ollut kiireinen: Ilmastolakkoa aina perjantaisin, verkostoitumista somessa, paremman ilmaston puolesta puhumista – ja oppivelvollisuuden päättäminen, lukion aloittaminen.
Ahdistus on vienyt aikaa unilta, joita olisi tarvittu.
– Ei ole koskaan ollut näin paljon tekemistä. Vaalien alla varsinkin oli hullunmyllyä ja ajoittain raskasta. Tulee sanottua, että haudassa ehtii levätä.
Ahokas viettää ilmastolepopäiviä, jos vauhti tuntuu liian kovalta. Silloin hän sulkee somet ja keskittyy muihin asioihin.
– Mieluummin olisi sillä tavalla, että aikuiset, päättäjät, hoitaisivat ilmastoasioita ja mä voisin kotona lukea scifi-kirjoja.
– Tykkään lukea, piirtää ja maalata, mutta ne ovat jääneet vähemmälle. Kun on aikaa, olen niin väsynyt muista hommista, ettei jaksa tehdä mitään aktiivisesti, vaan ottaa vaikka päikkärit.
Usko omaan tekemiseen on kasvanut
Vuosi sitten Atte Ahokas järjesti ensimmäisen mielenosoituksensa Jokioisten kirjaston edessä. Paikalle saapui hänen yllätyksekseen myös muita paikallisia nuoria. Atte Ahokkaan arkisto
Enemmän vuosi on antanut kuin ottanut, korostaa Ahokas. Hän on saanut uusia ystäviä, päässyt purkamaan ahdistusta, tekemään itse ja käyttämään omaa ääntään yhteiskunnassa.
Kirkkaimpana hänelle on jäänyt mieleen nuorten ensimmäinen kansainvälinen ilmastolakko, joka järjestettiin maaliskuussa. Paikalle odotettiin muutamaa sataa henkeä, mutta lopulta tuhannet koululaiset ympäri Suomen osoittivat mieltään ja vaativat muutoksia ilmastonmuutosta vastaan.
– Jos haluaa, että jokin asia tulee tehdyksi, ei kannata odottaa, että muut alkavat tekemään. Itsevarmuuteni omaan tekemiseen on kasvanut tosi paljon. Asioita pystyy muuttamaan, kun uskaltaa aloittaa.
Atte Ahokas on valittu Vuoden hämäläiseksi. Hän pyysi, että Hämeen liitto sijoittaa Luonnonperintösäätiön Ikimetsää hiilinieluksi.
Christel Lindqvist-Jauhiainen ja Jyrki Jauhiainen saivat mahdollisuuden tulla vanhemmiksi kansainvälisen adoption kautta. Heille löytyi adoptiolapsi Kiinasta. Kiinasta tulevat adoptiolapset ovat lähes aina erityistarpeisia, näin oli myös Jauhiaisten kohdalla.
Viisi vuotta sitten pariskunta istui Kiinan Hangzhoun maistraatissa noutamassa adoptiolastaan. Kumpikaan ei ollut kokenut aiemmin vastaavanlaista jännityksen tunnetta, kertoo Christel.
– Tallensimme odotusta videokameralle, mutta ei sitä voi näyttää kenellekään. Kuvasimme jännityksen vuoksi, mitä sattui.
Pariskunta oli haaveillut lähes kymmenen vuotta lapsesta, ja nyt se oli toteutumassa.
Christel Lindqvist-Jauhiainen ja Jyrki Jauhiainen yrittivät lasta hedelmöityshoidoilla kolme vuotta.Puoli seitsemän/ Yle, Helena Lappeteläinen
Kansainvälisissä adoptioissa on käytettävä adoptiopalvelunantajaa, joita Suomessa ovat Interpedia, Pelastakaa Lapset ja Helsingin kaupunki. Monivaiheiseen adoptioprosessiin kuuluu muun muassa adoptioneuvonta ja kotiselvitys.
Pariskunta kävi puolitoista vuotta aiemmin Pelastakaa lapset-yhdistyksen adoptioneuvonnassa. Niissä käytiin läpi muun muassa pariskunnan motiiveja adoptointiin, heidän sosiaalisia suhteitaan, jopa terveydentilaansa. Samassa yhteydessä nousi esiin pariskunnan epäonnistuneet hedelmöityshoidot, jotka olivat jääneet erityisesti Christeliltä käsittelemättä.
– Minulle todettiin, etten ollut valmis äityteen. Minun piti hyväksyä lopullisesti, että minusta ei tule äitiä biologiselle lapselle. Tämä tarkoitti menetyksen tunteiden työstämistä terapiassa.
Vuonna 2014 Valvira myönsi pariskunnalle adoptio-oikeuden. Muutaman kuukauden kuluttua heidät pyydettiin Suomen Interpedian toimistolle.
Christel ja Jyrki saivat nähdä ensimmäistä kertaa valokuvan 5-vuotiaasta lapsesta, josta tulisi heidän poikansa. Poliisi oli löytänyt hänet vauvaiässä elokuvateatterin portailta. Syynä lapsen hylkäämiseen oli todennäköisesti lapsen huuli-ja kitalakihalkio.
Christelin kädet tärisivät hänen avatessaan kirjekuorta, jossa valokuva oli.
– Ajattelin, että nytkö tässä synnytetään. Kuvasta paljastui ihana poika, joka istui jumppapallon päällä katsoen suoraan kameraan.
Aviopari valmistautui lapsen muuttamiseen omakotitalossaan. He sisustivat muutamassa viikossa leikki-ikäiselle pojalle huoneen. Sängyn ja pöydän lisäksi makuuhuoneeseen ostettiin runsaasti pikkuautoja ja pehmoleluja.
Lapsettomuus oli ohi
Odotus kiinalaisessa neuvotteluhuoneessa tuntui pariskunnan mielestä turhauttavan pitkältä. Heidän vieressään ollut pariskunta sai jo adoptiolapsensa. Viimein oli heidän vuoronsa.
Kiinalaisen lastenkodin hoitaja kuljetti poikaa kädestä pitäen. Pienet jalat näkyivät ensin. Seuraavaksi he kiinnittivät huomiota lapseen, jolla oli yllään paksut housut ja toppatakki.
Christelillä nousi silmiin onnenkyyneleitä.
– Olisin halunnut ottaa hänet heti syliin ja auttaa ottamalla ylimääräiset, paksut vaatteet pois. Poika oli kuitenkin etäinen. Hän itki ja oli hämmentynyt.
Tunnereaktio johtui kiinalaisen tulkin mukaan siitä, että poika ei tiennyt uudesta perheestään, kertoo Christel.
– Lastenkodissa ei oltu kerrottu 5-vuotiaalle Li-Huille myöskään Suomeen muutosta.
Pariskunta esitteli itsensä pojalle isäksi ja äidiksi. He kertoivat kiinaksi, että rakastavat häntä ja tulevat hoitamaan häntä.
Rakkauden tunne lasta kohtaan valtasi kummankin. Christelille kokemus oli erityisen voimakas.
– Seitsemän vuoden hedelmöityshoitojen ja lapsettomuuuden jälkeen koin, että olen äiti. Eikä kukaan vie häntä meiltä pois.
Christel ja Jyrki kutsuivat poikaa heti Emiliksi. Pariskunta täytti viralliset paperit, jonka jälkeen heidät ohjattiin taksiin ja hotelliin.
Harjoittelimme hotellissa ruotsia
Hotellihuoneessa he olivat ensimmäistä kertaa kolmestaan. Emil ei osannut puhua suomea, eikä ruotsia. Christel ja Jyrki eivät puolestaan osanneet kiinan kieltä.
Pariskunta kommunikoi lapsen kanssa internetin kääntäjä-ohjelman ja kuvakirjan avulla. Kirjassa oli kuvia muun muassa ruokakaupasta, pukeutumisesta ja hampaiden pesemisestä.
Jo samana iltana he opettivat Emilille ensimmäisiä ruotsinkielisiä sanoja.
– Toistin Emilille lukuja yhdestä kymmeneen. Hän muisti ne heti. Se oli ihmeellistä, kertoo Christel.
Muutaman päivän kuluttua pojalle nousi kuume. Vanhempien hoitaessa Emiliä, kuume tarttui Christeliin. Se oli kuitenkin hyvä tauti, sillä Emil ja isä saivat hakea apteekista lääkettä ja hoivata vuorostaan äitiä.
Kun kaikki olivat parantuneet, he lähtivät lentokoneella Suomeen.
Emilin lempiharrastuksiin kuuluu kortin pelaaminenPuoli seitsemän/ Yle, Helena Lappeteläinen
Emil on ylpeä taustastaan
Pariskunta korostaa, että heille on ollut tärkeää kertoa Emilille hänen taustastaan avoimesti. He ovat muistelleet ensimmäistä tapaamisestaan Kiinassa myöhemmin monta kertaa. Emil totesi jälkikäteen vanhempien olleen yli-innokkaita ottamaan hänet syliin, kertoo Christel nauraen.
Emil on asunut Suomessa nyt yli viisi vuotta. Hän opiskelee Siuntion lähikoulussa, josta on saanut monia, hyviä ystäviä. Kuulumiset Emil vaihtaa ruotsin kielen lisäksi suomen kielellä, välillä savon murteella viäntäen. Kiinan kielen hän on jo unohtanut.
Emilillä on ainutlaatuinen tausta ja hän on ylpeä siitä, kertovat vanhemmat.
11.2. klo 16:30 Kuvateksteissä olleet virheelliset henkilöiden nimet korjattu.
Pelkosenniemellä, Pyhätunturilla sattui tiistaina alkuiltapäivästä lasketteluonnettomuus, jossa kuoli iäkäs mies. Poliisin mukaan suomalaismies oli kaatunut rajusti rinnealueella.
Paikalle hälytetystä avusta huolimatta mies menehtyi kaatumispaikalle.
Paikalle nopeasti apua
Pyhätunturin rinnetoimintajohtaja Jukka Nopanen kertoo, että mies oli laskemassa Kultakero- ja Huttu-ukko-rinteiden yhtymäkohdassa kun onnettomuus tapahtui.
– Mies kaatui pahasti ja hän kuoli elvytyksestä huolimatta, Nopanen kertoo.
Heti onnettomuuden tapahduttua paikalle tuli nopeasti Pyhätunturin oma rinnepartio. Myös joitakin rinteessä olleita laskettelijoita pysähtyi onnettomuuspaikalle auttamaan.
Hälytettynä onnettomuuspaikalle saapui kaksi pelastuslaitoitoksen yksikköä ja kaksi ensihoidon yksikköä sekä pelastushelikopteri, Nopanen kertoo.
Kriisiapua kongressikeskuksessa
Tutkinnanjohtaja Marko Ijäs Lapin poliisilaitokselta kertoo STT:lle, että mies menetti laskunsa hallinnan, eikä onnettomuuteen liity muita ihmisiä.
Poliisi tutkii asiaa muun muassa kuolemansyyn selvittämisenä.
Tunturikeskus järjesti asiassa kriisiapua klo 17 hotellia vastapäätä olevassa kongressikeskuksessa.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK vaatii hallitusta kustantamaan itse perhevapaamallinsa. Syykin on selvä.
EK:n mukaan uudistus ei paranna naisten työmarkkina-asemaa eikä se vahvista työllisyyttä. Uudistuksen on arvioitu vähentävän työllisyyttä 5 000:lla vuoteen 2030 mennessä.
– Tämänkaltaisia uudistuksia ei pitäisi tehdä. Ensinnäkin perhevapaat pitäisi jakaa tasan vanhempien kesken. Ja sitten naisia syrjäyttävään kotihoidontukeen pitäisi puuttua, EK:n johtaja Ilkka Oksala sanoo.
Hallituksen viime viikolla julkaisemassa mallissa molemmat vanhemmat saisivat 6,6 kuukauden vapaan. Tämän lisäksi raskaana oleva vanhempi saisi päivärahajakson ennen vanhempainrahan alkua.
Toinen vanhemmista voisi kuitenkin luovuttaa omasta kiintiöstään toiselle vanhemmalle yhteensä 69 päivää vapaata.
Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, isät siirtänevät enemmän vapaita äideille kuin äidit isille. Isät käyttävät nykyään murto-osan vanhempainvapaista.
Toissa vuonna isät saivat vain 10 prosenttia kaikista maksetuista vanhempainpäivärahoista. Loput päivärahoista menivät siis äideille.
Hallitus päätti keskustan vaatimuksesta jo hallitusneuvotteluissa, ettei se puutu uudistuksessa kotihoidontukeen. Sitä voidaan maksaa joko isälle tai äidille alle kolmevuotiaan lapsen hoidosta.
Toissa vuonna kotihoidontuen saajista 92,8 prosenttia oli naisia.
Ministeri ei niele kritiikkiä
Hallituksen edustajista ja työmarkkinajärjestöistä koostuva kolmikantainen työryhmä on pohtinut perhevapaauudistusta.
Työmarkkinaosapuolet on otettu mukaan uudistustyöhön, koska työantajat ja työntekijät rahoittavat ison osan perhevapaista. Työnantajia edustavan EK:n Ilkka Oksala ihmettelee hallituksen toimintatapaa.
– Perinteisesti palkansaajat ja työnantajat ovat pystyneet sopimaan näistä asioista. Tällä kertaa neuvottelut ovat vielä täysin kesken ja silti hallitus ilmoitti yksipuolisesti ratkaisunsa. Valtion onkin katsottava budjetistaan, onko heillä varaa rahoittaa näin kallis uudistus, Oksala sanoo.
Uudistuksen kustannuksista on liikkunut useita arvioita. Julkisuudessa on puhuttu 100 miljoonasta eurosta vuosittain ja asiaa valmistelleessa työryhmässä 140 miljoonasta eurosta.
Hallitus on ohjelmassaan luvannut maksaa kustannuksista 25 miljoonaa euroa. Perinteisesti työnantajat ja työntekijät ovat jakaneet loppulaskun puoliksi keskenään. Lopullisesta kustannustenjaosta ei ole työryhmässä vielä päätetty.
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) pitää kritiikkiä erikoisena, koska perhevapaauudistusta on valmisteltu kolmikantaisesti ja se on saanut hänen mukaansa laajasti kiitosta.
Ministerin mukaan kaikkien osapuolten pitäisi osallistua uudistuksen kustannuksiin. Periaatteessa hallitus voi pakottaa työnantajat ja työntekijät lainsäädännöllä rahoittamaan perhevapaauudistusta.
– Uudistusta on kolmikantaisesti valmisteltu eikä yksimielisyyteen ole päästy. Haluaisin muistuttaa elinkeinoelämää siitä, että työnantajat ovat saaneet viime vuosina miljardien edestä vero- ja maksuhelpotuksia.
Pekonen viittaa muun muassa kiky-sopimukseen, jossa työantajilta siirrettiin sosiaaliturvamaksuja 1–2 miljardia euroa työntekijöille. Tämän takia Pekosen mukaan työnantajien pitäisi osallistua ”yhteisen hyvän rahoittamiseen” varsinkin nyt, kun alhaisesta syntyvyydestä on ollut paljon huolta.
Entä onko se vaihtoehto, että hallitus rahoittaisi valtion verotuloilla uudistuksen kokonaan itse?
– En näe sellaista mahdollisuutta. En näe tarpeellisena muuttaa nykyistä rahoitusmallia. Yhteisesti kolmikannassa tämä tullaan rahoittamaan niin valtion kuin työnantajien ja työtekijöiden osalta, Pekonen sanoo.
Pekonen myös toteaa, että työnantajien vaikutusmahdollisuudet riippuvat halukkuudesta rahoittaa palveluita.
– Jos palvelut ovat verorahoitteisia, niin ei niistä tarvitse myöskään kolmikantaisesti päättää, Pekonen sanoo.
SAK pitää isien vapaita tärkeänä
Työntekijäpuolella SAK on EK:ta maltillisempi kannanotoissaan perhevapaauudistuksesta, vaikka hallituksen malli ei ole yksi yhteen SAK:n tavoitteiden kanssa.
– Perhevapaauudistus on hallitusohjelmassa sovittu ja ohjelmassa sovittiin myös, ettei kotihoidontukeen kosketa. Olemme lähteneet työryhmässä siitä, että palkansaajille uudistuksen tekeminen on tärkeää, työura- ja eläkeasioiden päällikkö Sinikka Näätsaari sanoo.
SAK:lle keskeistä on se, että uudistuksen avulla perheet pystyvät entistä paremmin yhdistämään työ- ja perhe-elämää ja isät saavat entistä enemmän korvamerkittyjä vapaita.
Näätsaari toivoo, että osapuolet pääsisivät työryhmässä yksimielisyyteen. EK:n Oksala näkee mahdollisuudet yhteisymmärrykseen mollivoittoisemmin.
– Tämä on tällä hetkellä hyvin vaikeaa, kun hallitus näin yksipuolisesti ilmoitti oman linjauksensa, Oksala sanoo.
Työ on tosin työryhmässä vielä alussa. Hallituksen tavoitteena on toteuttaa perhevapaauudistus aikaisintaan vuonna 2021.
Miten perhevapaauudistus pitäisi sinun mielestäsi rahoittaa? Voit keskustella aiheesta keskiviikkoiltaan kello 23 saakka.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) haluaa Suomen ottavan vastaan perheettömiä alaikäisiä turvapaikanhakijoita Kreikan pakolaisleireiltä.
– Sisäministeriölle on tehty pyyntö selvittää asiaa. Me olemme tehneet työn, ja sinänsä meillä on valmius vastaanottaa näitä lapsia vaikeasta asemasta ja pyrkiä auttamaan heitä, Ohisalo sanoo.
Kreikan leireillä on kaikkiaan noin 5 000 ilman vanhempiaan saapunutta alaikäistä. Kreikka vetosi jo lokakuussa EU-jäsenmaihin, jotta nämä vastaanottaisivat lapsista edes tuhat. Ranska on luvannut ottaa vastaan 400, Saksassa monet osavaltiot ovat ilmaisseet halunsa vastaanottoon.
Lapset telttansa ulkopuolella Morian pakolaisleirillä Lesboksella.Orestis Panagiotou / EPA
– Pyysimme kollegoitamme hakemaan heidät pois helvetillisistä pakolaisleireistä. Tämä on humanitaarinen kysymys, unohdetaan laajempi kysymys pakolaisvirroista. Meillä on haavoittuvia lapsia ja teini-ikäisiä yksin, mitä heille tehdään? kysyy Kreikan Suomen-suurlähettiläs Georgios Ayfantis.
Ministeri Ohisalon vastaus on, että auttaa pitää.
– Ajattelen niin, että näitä lapsia pitäisi mahdollisimman pian auttaa ja toivon, että hallitus tekee päätöksen tässä mahdollisimman pian.
Järkyttävät olot
Kreikan pakolaisleireillä olosuhteet ovat järkyttäneet kokeneimpiakin avustustyöntekijöitä. Leireille on pakkautunut jopa kuusinkertainen määrä ihmisiä niiden kantokykyyn verrattuna.
Ihmisillä on puutetta juomavedestä ja ruuasta ja asumukset ovat lähinnä muovisia telttakyhäelmiä, jotka eivät juuri suojaa kaatosateessa. Hygienia on kehno.
Kunnollista terveydenhuoltoa ei leireillä ole eikä lapsilla ole pääsyä kouluun. Lapset kärsivät erilaisista asumisoloista johtuvista sairauksista sekä vakavista mielenterveyden ongelmista. Monet ovat jopa itsetuhoisia.
Mieltään parempien majoitusolojen ja nopeamman turvapaikkapäätöksen puolesta osoittavat turvapaikanhakijat kiersivät helmikuun alussa poliisin tiesulkua Lesboksella.Stratis Balaskas / EPA
Kreikkaa on arvosteltu alaikäisten turvapaikanhakijoiden kohtelusta. Suurlähettiläs Ayfantis sanoo, että Kreikan viranomaiset tekevät parhaansa, mutta mahdollisuudet avustamiseen heikkenevät päivä päivältä. Ihmisiä on aivan liikaa ja tulijoita saapuu koko ajan lisää.
– Tämä on ryhmä erittäin haavoittuvia ja hauraita lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat erityistä huomiota ja huolenpitoa. Sosiaaliviranomaisemme yrittävät parhaansa, mutta he ovat ylikuormittuneita. Meillä on niin paljon ihmisiä näiden eniten haavoittuvien ryhmien lisäksikin, sanoo suurlähettiläs Ayfantis.
Suurlähettilään mukaan tilanteen ratkaisu kaipaisi myyttistä sankaritekoa.
– Kreikan viranomaisten odotetaan tekevän Herakleen urotyön. Mutta se on mytologiaa. Emme voi tehdä mahdottomia.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.)Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Suomessa lasten vastaanottaminen on vasta hallituksen pöydällä eikä aikatauluista ja määristä osata vielä sanoa.
– En tässä kohtaa puhuisi määristä. Ajattelen, että Suomella hyvinvoivana valtiona on mahdollisuus ja velvollisuus auttaa näitä lapsia. Olisi erittäin perusteetonta, että se määrä olisi nolla, sisäministeri Ohisalo sanoo.
Mitä väliä tällä on? Sen verran ainakin, että Youtube maksaa Digidayn mukaan enemmistön tuloistaan sisällöntuottajille. Samaan aikaan Instagram ei maksa kuvien ja videoiden tekijöille mitään, vaikka on siis paljon tuottavampi palvelu.
Sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä uskoo, että siinä vaiheessa, kun Instagramille tulee merkittävää kilpailua muualta, Facebook alkaa Googlen tavoin maksaa tekijöille. Toistaiseksi Instagram on ollut ylivoimainen omassa sarjassaan eikä sen ole tarvinnut muuttaa tulonjakoperiaatteitaan. Se kokoaa laajasti eri ikäluokkia siinä missä vaikkapa Tiktok on pääasiassa yli kymmenvuotiaiden suosikki.
Pönkä sanoo, että muutokseen riittäisi se, että muutama iso somevaikuttaja maailmalla ilmoittaisi häipyvänsä Instagramista. Hän pitää todennäköisenä, että jossain vaiheessa näin käy, vaikka sitä ei olekaan nyt näköpiirissä. Somejättien valtakaudet eivät ole ikuisia.
Anniina Jalkasella on Instagramissa 20 000 seuraajaa. Anniina Jalkasen Instagram-tili
Jalkanen saa tuloja sekä Youtubesta että Instagramista tekemällä yhteistyötä yritysten kanssa.
– Sisällöntuottajana en koe Instagramista suoraan saaduille tuloille isoa tarvetta, sillä Instagram on sellaisenaan loistava alusta tehdä yritysten kanssa huolellisesti toteutettuja yhteistöitä. Tällöin sivuni mainostaa vain yrityksiä, jotka sopivat luonnollisesti muuhun sisältööni ja tilini pysyy seuraajillekin mieluisampana, Jalkanen sanoo.
– Liian suuri määrä mainoksia voisi häiritä seuraajiani ja osa voisi lopettaa seuraamisen jos tilini olisi enimmäkseen vilkkuva mainostaulu.
Tällä hetkellä hänellä on parempi näkyvyys Youtubessa kuin Instagramissa.
– Teen enemmän yhteistöitä Instagramissa kuin YouTubessa, tosin näkyvyys on pienempi kuin YouTubessa, joten laskutan niistä vähemmän.
Mainokset purevat Instagramissa
Instan erottaa Youtubesta se, että Instagramissa käyttäjät ovat hyväksyviä mainosten suhteen. Siinä samalla kun seurataan kavereiden päivityksiä, katsotaan mielellään myös eri kaupallisten brändien julkaisuja. Youtubessa mainokset ovat enemmän mainosmaisia, esimerkiksi videoita varsinaisen sisällön alussa eivätkä siksi niin houkuttelevia, Harto Pönkä sanoo.
Myös Anniina Jalkanen sanoo, että hän ei laita omiin Youtube-videoihinsa mainoskatkoja, koska ne ärsyttävät häntä itseäänkin. Videon alussa saattaa sen sijaan pyörähtää mainosvideo.
Jyväskylän kaupungin suunnitelmat vesi- ja energiayhtiö Alvan vähemmistöosuuden myynnistä menivät eilen jäihin, mutta pinnan alla kohisee edelleen. Suomalaiseen identiteettiin kolahtava vesikysymys herätti moraalisen paniikin.
Mistä kaikki alkoi?
Koko Alva-yhtiöiden vähemmistöomistusosuuden myyntiselvitys mursi valtakunnallisetkin padot niin uutisissa kuin somessakin ja sai ihmiset pelkäämään, ovatko kaupungin päättäjät myymässä vetemme pois.
Kaupungin selvitykset tulkittiin vakaaksi haluksi yksityistää yhtiö, vaikka lähtökohta oli se, että kaupunki omistaa jatkossakin Alvasta enemmistön. Keskisuomalainen uutisoi tammikuun puolivälissä: "Jyväskylän Alva-kaupasta tulossa Suomen suurin vesihuollon yksityistäminen". Helsingin Sanomat kysyi myöhemmin: Avautuuko Suomessa pää kunnallisten vesilaitosten yksityistämiselle?
Kun sana yksityistäminen oli lausuttu ilmoille, kansalaisille eivät riittäneet edes kaupunginjohtajan vakuuttelut, ettei vesi ole kaupan.
Miten tilanteeseen tultiin? Mikä viestinnässä mätti?
Kysyimme asiaa kaupungin johdolta ja Jyväskylän yliopiston viestinnän johtamisen professorilta.
Moraalista paniikkia ja vahvoja tunteita
Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto vastaa puhelimeen keskeyttämispäätöksen jälkeisenä aamuna. Menikö viestintä pieleen?
– Hyvä kysymys. Emme pärjänneet tässä keskustelussa ollenkaan, emmekä saaneet viestiämme läpi. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin, se vaatii asian avaamista. Kun yksityistäminen oli mainittu, valtakunnallinen keskustelu lähti aina siitä, Koivisto sanoo.
Enemmistöomistuksen ja määräysvallan säilymisellä ei Koiviston mukaan näyttänyt olevan enää siinä vaiheessa mitään merkitystä. Kokemus osoitti, että ensimmäisen uutisen vaikutus oli vahva.
– Sen jälkeen on käyty puolustustaistelua. Vastasimme haastattelupyyntöihin, ja osallistuimme keskusteluun somessa. Tämän hetken arvioni on, että ei sellaista temppua olekaan, jolla sen yleisen mielikuvan olisi voinut kääntää, Koivisto sanoo.
Viestinnän johtamisen professori Vilma Luoma-aho on samaa mieltä ensimmäisen mielikuvan voimasta.
– Sillä on mieletön rooli. Se vaikuttaa siihen, mitä termejä ruvetaan käyttämään ja mihin kategoriaan asia laitetaan, hän sanoo.
Luoma-aho on seurannut Alva-kohinaa paitsi jyväskyläläisenä, myös viestinnän tutkijan roolista. Hänen mukaansa kiistatonta on se, että toteutuessaan Alva-kauppa olisi ollut kokoluokaltaan iso ja merkittävä. Siksi sen saattoi olettaakin herättävän keskustelua.
– Mielikuvat muodostuvat aina sen tiedon mukaan, joka yksilöillä on. Nyt näyttää siltä, että tietoa ei ole ollut tarpeeksi ainakaan yksinkertaisessa ja ymmärrettävässä muodossa. Luulen, että tässä tapauksessa ihmisillä heräsi moraalinen paniikki sen suhteen, että nyt viedään jotain, mikä kuuluu perusoikeuksiin, hän arvioi.
Suomessa valmistellaan kansallista vesihuoltouudistusta. Suomen maaperään on kaivettu yli 100 000 kilometriä vesijohtoja. Niistä kuusi prosenttia on erittäin huonossa kunnossa. Viemäriputkiakin on yli 50 000 kilometriä ja näistä erittäin huonossa kunnossa 12 prosenttia. Simo Pitkänen / Yle
Moraalinen paniikki on yhteiskuntatieteilijöiden käyttämä käsite. Reaktio syntyy, kun yhteisössä nousee vahva tunne, että jokin uhkaa yleistä järjestystä. Tunteeseen liittyy julkisuudessa yksimielinen käsitys siitä, mikä tai kuka uhka on.
– Kaikkia ei niinkään huoleta jyväskyläläisten veden saaminen, vaan se periaate, että taas yksityistetään meille kaikille tärkeä asia. Se on yhteinen resonointipohja, joka aktivoi vahvoja tunteita.
Tässä tapauksessa vastakkain olivat hyvä ja paha, David ja Goljat, ihminen ja iso organisaatio.
Kirsikkana koko kakun päällä törötti Carunan ja Esperi caren marinoima sana yksityistäminen.
Vastenmielisintä on pakko
Mitä lähemmäs puheenaihe tulee omaa arkea, sitä enemmän se herättää mielipiteitä.
– Vesi on todella konkreettinen. Siksi siitä on myös todella helppoa muodostaa mielipide. Jokainen tietää, miltä se näyttää, mistä sitä tulee ja kuka sen tekee. Sen takia tähän oli helppo saada ihmisiä mukaan, Luoma-aho sanoo.
Yksityistämisprosessi taas on kinkkisempi avattava.
– Aina jos syntyy epäselvyyksiä, haemme yksinkertaista viestiä ja selitystä asialle. Se altistaa nopeille johtopäätöksille ja suuremmalle varovaisuudelle kuin on edes tarpeen. Nyt vastustaneet tahot pystyivät antamaan hyvin yksinkertaistetun kuvan, että tässä menetetään veden hallinta. Kuva oli sellainen, joka ihmisillä resonoi, hän avaa.
Luoma-aho muistuttaa, että suomalaisten turvallisuuden tunne perustuu juurikin toimivaan yhteiskuntarakenteeseen ja toimiviin palveluihin. Tapaus olisi hänen mukaansa vaatinut parempaa odotusten hallintaa ja analyysiä siitä, millaiset asiat kansalaisille ovat tärkeitä ja mitä he haluavat tietää.
– Ihmisten on helpompi mieltää muutos, jos heillä on vaihtoehtoja. Mikään muuhan ei ole suomalaisille niin vastenmielistä kuin pakko.
Jossitellaan ja jälkiviisastellaan hieman. Miten Alvan vähemmistöosuuden myyntisuunnitelmien viestintä olisi sitten tullut hoitaa?
Luoma-ahon mukaan ongelman asettelu olisi pitänyt tehdä aiemmin. Etsiä jo heti kättelyssä ne kysymykset, joihin kansa haluaa vastaukset.
Jyväskylän kaupunki teetti selvitystä omistamansa energiayhtiön vähemmistöosuuden myynnistä. Nyt selvitys on laitettu jäähylle.Isto Janhunen / Yle
– Jos oltaisiin pystytty maalaamaan eri vaihtoehdot selvemmin infograafilla, että meillä on tällainen taloudellinen haaste ja tässä ovat vaihtoehdot A, B ja C, keskustelukin olisi ollut ihan eritasoista. Kun ihmiset pystyvät punnitsemaan ja pohtimaan, luulisin, että vastustuskin on pienempää, Luoma-aho sanoo.
– Silloin oltaisiin voitu selittää ihmisille ääneen se, ettei tämä tarkoita koko vesihuollon tai hanan hallinnan siirtymistä potentiaalisesti Kiinaan. Hienoilla ajattelusilloilla tähän saadaan vielä yhdistettyä koronavirus ja muut vastaavat, hän jatkaa.
Tiettyjen kuohuttavien teemojen ympärillä käytävät keskustelut kaapataan silloin tällöin myös osaksi isompaa agendaa.
– Poliittiset puolueet tai ryhmät, jotka kokevat, että asian ajaminen toisi parempaa etua kuin sen ohittaminen, varmasti aktivoituvat mukaan keskusteluun. Mukaan lähtee yllättäviäkin ryhmiä ja lopputulos riippuu siitä, miten ihmisiä puhutellaan ja mihin suuntaan ajattelua saadaan siirrettyä, Luoma-aho arvioi.
Sosiaalinen media tuo oman mausteensa viestimiseen.
Somessa sana leviää nopeasti, mutta saa monesti matkalla uusia värejä. Luoma-aho muistuttaa, ettei sosiaalinen media anna koskaan objektiivista totuutta tai tilannekuvaa. Sen sijaan se antaa reality checkin, todellisuustarkastelun, mitä mieltä ihmiset ovat mistäkin asioista.
Alvankin tapauksessa keskustelu virisi Facebookissa ja Twitterissä.
Joskus organisaatiot onnistuvat muuttamaan väärille raiteille ajautunutta sanailua. Luoma-aho nostaa esimerkiksi viikonloppuna somessa kansainvälisesti levinneen uutisen, jossa mainittiin Suomi ja verohallinto (Helsingin Sanomat). Yhdysvaltain kongressin demokraattipoliitikko tviittasi Suomen perhevapaauudistuksesta, ja keskustelu kääntyi nopeasti veroprosenttiin ja kansalaisten veronmaksuhalukkuuteen.
– Verohallinto vastasi tähän loistavasti. Heillä oli juuri sopivasti tullut video, jossa kerrattiin mielipidemittauksia, jossa todettiin, että 80 prosenttia suomalaisista maksaa mielellään veroa. Kun organisaation ääni tulee vastauksena oikeaan kysymykseen, se on todella tehokas.
Menikö maine?
Luoma-ahon mukaan selvitysprosessin keskeyttäminen oli tässä vaiheessa ainoa ja oikea ratkaisu, joka osoittaa kaupungilta tilanteenlukutaitoa. Hän sanoo, että aikalisällä on mahdollisuus saada ihmisille parempi ymmärrys siitä, missä ollaan menossa – mihin suunniteltu kauppa vaikuttaisi, ja mihin taas ei?
– Selvityksen keskeyttäminen oli demokratian mukaista toimintaa. Kuunneltiin kansalaisia. Kun julkinen mielipide muodostui selvitystä vastaan, olisi ollut aika harmillista ja vaikeaa jatkaa selvitystyötä. Silloin olisi tullut tunne, että nyt mentiin kovaa kansalaisten yli.
Tilanne vaatii eittämättä jatkohoitoa. Luoma-aho sanoo, ettei kansalaisten huolen myötä seisahtuneen selvityksen kohtaloa tulisi suinkaan nähdä ongelmana tai syyllistää siitä ketään, vaan pyrkiä selvittämään päällimmäiset kysymykset ja esittää niihin selkeät vastaukset. Vasta silloin keskustelu voi lähteä oikeaan suuntaan, pois uhkakuvista.
– Sen sijaan, että mietitään, mikä olisi kaupungille tai organisaatiolle helpompaa, tulisi pohtia, miten tämä kansalaisille näyttäytyy.
Tarvitseeko kaupungin olla epäonnistuneen hankkeen myötä huolissaan maineestaan ja päättäjien luottamuksen rapistumisesta?
Luoma-ahon mukaan tutkimukset osoittavat, että luottamus ja maine kärsivät vasta pitkällä aikavälillä. Kun kaupungin muut asiat toimivat, luottamuspääoma on vahva.
Puhdas vesi on osa suomalaista identiteettiä.Amanda Vikman / Yle
– Voi olla, että samat asiat ovat olleet muissakin kaupungeissa pöydällä ja tämän jälkeen aletaan varovaisemmaksi ja osallistetaan ihmiset paremmin. Sehän on hyvä.
Luoma-ahon mukaan liian monet muutokset tehdään organisaatioiden ja järjestelmän näkökulmasta. Samalla unohdetaan, etteivät ihmiset arvioi asiaa organisaation taloudellisen tilanteen tai säästötarpeen kautta, vaan oman kokemuksensa tai turvallisuudentunteensa kannalta.
– Silloin viestinnässä pitää ottaa huomioon, mikä on kohderyhmä ja mitkä heidän suuret kysymyksensä ovat. Jos näihin vastatataan, niin mikä tahansa lakialoite tai uudistus voi edetä ilman suurempia konflikteja.
Luoma-aho toteaa, että esimerkki Esperi Caressa nimestä Esperi on ehtinyt muodostua jo adjektiivi.
Keskustelu hoitajamitoituksesta on ollut kummallista, ei vain viime kuukausina, vaan vuosikausia. Kaikki isot puolueet ovat olleet asialla.
Jos kaikki puhe, kiistely ja touhu, jonka poliitikot ovat käyttäneet hoitajamitoitukseen, olisi suunnattu vanhojen ihmisten hoidon kehittämiseen, vanhojen ihmisten asiat olisivat paremmin.
Hoitajamitoituksella tarkoitetaan sitä, kuinka monta hoitajaa yhtä hoidettavaa kohden on hoivakodissa.
Hoitajamitoitusta on säädetty vuodesta toiseen – ja yritetty vielä säästää
Vanhuspalveluista on puuttunut kokonaisnäkemys. Kokonaisnäkemystä olisi erityisesti kaivannut sekä kansanedustajilta että kuntapäättäjiltä.
Nytkin peruspalveluministeri Krista Kiurulla (sd.) oli kiire, poliittisista syistä, irrottaa hoitajamitoitus omaksi hankkeekseen. Kiurun viimekeväiset lupaukset hoitajamitoituksen nopeasta ratkaisusta oli lunastettava.
Alun perin hoitajamitoitus oli osa sosiaali- ja terveysministeriön iäkkäiden palvelujen uudistamista pohtineen työryhmän työtä. Sen määräaika päättyi vuoden lopussa, mutta valmistumista saadaan odottaa vielä ainakin kuukauden verran.
Hoitajamitoituksella on politikoitu vuosikausia
Alla olevaan taulukkoon on kerätty pääkohtia, joissa näkyy henkilöstömitoituksen ympärillä pyörinyt politikointi.
Mitoitukseksi on esitetty 0,5 ja 0,7. Alimmilleen, 04:ään, tasoa esitettiin pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitusohjelmassa.
Kuvasta näkyy myös, että vanhuspalvelut ovat olleet toistuva säästökohde. Silti tällä hetkellä ei tiedetä, onko kustannuksia onnistuttu hillitsemään.
Ei ihme, että lehtien skandaaliotsikot nurkkiin unohtuneista vanhuksista toistuvat vuodesta ja kuukaudesta toiseen.
Hoitajamitoituksen lyhyt historia
Eikä siinä kaikki. Samaan aikaan muissa vanhuspalveluissa, esimerkiksi kotihoidossa, ympärivuorokautisen hoidon laadussa ja johtamisessa olisi ollut valtava määrä tekemistä.
Tällä menolla kotihoito kriisiytyy
Vaikka vanhuspalveluista on puuttunut kokonaisnäkemys, ja mitoituskeskustelussa ei ole ollut päätä eikä häntää, jossakin on oltu johdonmukaisia: Vuodesta toiseen kansalaisille on kerrottu, että koti on paras paikka vanhalle ihmiselle.
Jo vuoden 2001 laatusuosituksessa todetaan, että “Palvelurakenteen tasapainoiseksi kehittämiseksi asetetaan selkeät tavoitteet koko palvelurakenteelle. Kotona asuminen ja kotiin annettavat palvelut asetetaan etusijalle.”
Suomi käyttää hoivaan vähemmän kuin Ruotsi, Norja tai Tanska.
Käytännössä kotona asumisen ensisijaisuus on tarkoittanut sitä, että kodista on monelle tullut vankila, jossa ei pärjää, mutta jossa pitää silti tunnista toiseen olla yksin, eikä pääse ulos.
Eikä nykykehityksellä tilanne parane. Kuten alla olevasta taulukosta näkyy 75-vuotiaiden kotiin saama hoito on viime vuosina vähentynyt, vaikka kehityksen pitäisi olla päinvastaista. Laadukasta kotihoitoa pitäisi olla tarjolla enemmän ja sen pitäisi vastata vanhan ihmisen avun tarpeeseen.
Säännöllisen kotihoidon piirissä 30.11.2018 olleet 75 vuotta täyttäneet asiakkaat, % vastaavanikäisestä väestöstä
Lähde: Sotkanet
On vaikea uskoa, että paraikaa istuvan sosiaali- ja terveysministeriön ikäihmisten palveluja uudistavan työryhmän työ sisältäisi esimerkiksi hoitajamitoitusta kotihoitoon. Kun hoitajia ja rahaa on vaikea raapia kasaan ympärivuorokautisen hoidon mitoitukseen, miten sellaista voitaisiin säätää kotihoitoon.
Myös ympärivuorokautisen hoidon määrä on vähentynyt
Myös ympärivuorokautisen hoidon määrä on vähentynyt viime vuosina. Eniten on vähentynyt terveyskeskusten pitkäaikainen vuodeosasto- ja vanhainkotihoito. Tehostettu palveluasuminen on lisääntynyt, muttei niin paljon, että se korvaisi edellisten vähenemisen.
Päättäjien pitäisi pikaisesti päättää, lisätäänkö ympärivuorokautista hoitoa vai uusia kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon väliin syntyviä asumisratkaisuja, vai tehdä kumpaakin. Ja miten kotihoidon määrää ja laatua parannetaan.
Mistä otetaan tuhannet puuttuvat hoitajat?
Todellinen riski on, että hoitajamitoituksen täyttämiseksi kunnat heikentävät entisestään kotihoitoa siirtämällä hoitajia ympärivuorokautiseen asumiseen. Lain kirjainta yritetään täyttää kumartamalla yhteen suuntaan ja pyllistämällä toiseen. Kotihoidon heikentämiseen ei kuitenkaan ole varaa tilanteessa, jossa sen määrän pitäisi kasvaa.
Todennäköisesti käy myös niin, että tehostettuun palveluasumiseen on tulevaisuudessa yhä vaikeampi päästä, koska sen uudistaminen maksaa paljon ja hoitajia on vaikea löytää. Synnytetään uusia asumismuotoja, joita laki ei koske.
Kotona asumisen ensisijaisuus on tarkoittanut sitä, että kodista on monelle tullut vankila.
Toki hyvin toteutettuna uudenlaiset välimuotoiset asumisratkaisut olisivat myös toivottavaa kehitystä. Tällä hetkellä hoivapaikoista, jotka sijoittuvat kodin ja ympärivuorokautisen hoidon väliin, on huutava puute.
Uudet asumisratkaisut voisivat auttaa monia vanhoja ihmisiä, jotka eivät enää pärjää kotona, mutta jotka eivät myöskään tarvitse raskasta ympärivuorokautista hoitoa.
Nyt on viimeinen hetki kunnissa ryhtyä sanoista tekoihin
Ratkaistavat ongelmat ovat siis paljon isompia kuin pelkkä hoitajamitoitus. Niinpä siihen puuttuminen ei voi olla ensimmäinen ja viimeinen parannus.
Edelleenkin voi kysyä, oliko järjestys oikea.
Onko riski, että vähät hoitajat ja rahat kohdentuvat ympärivuorokautiseen hoitoon tavalla, joka ei palvele kokonaisuutta. Vanhojen ihmisten palvelujen kannalta olisi ollut järkevää odottaa iäkkäiden palveluja uudistavan työryhmän koko työn valmistumista. Nyt on vasta yhtä palikkatornin palikkaa järjestetty.
Ratkaistavat ongelmat ovat isompia kuin hoitajamitoitus. Lisää parannuksia tarvitaan.
Muut uudistukset pitäisi aloittaa heti, jotta vanhuspalvelut eivät ajaudu vielä pahempaan kriisiin. Aikaa ei ole paljon, koska palvelujen tarve kasvaa koko ajan.
Ja Suomella pitäisi olla varaa. Professori Teppo Kröger muistuttaa, että Suomi käyttää hoivaan vähemmän kuin Ruotsi, Norja tai Tanska. Suomella osuus on 1,6 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun naapurimaissamme osuus on yli kaksi prosenttia.
Voit keskustella jutun lopussa aiheesta 13.2. klo 23:een.
Liikenne- ja viestintäviraston kyberturvallisuuskeskus varoittaa ulkomaisista suuntanumeroista tulevista huijauspuheluista.
Huijauspuhelut tulevat muun muassa suuntanumeroista +881 ja +882. Ne ovat satelliittinumeroita, joihin kannattaa olla vastaamatta tai soittamatta takaisin.
Huijauspuhelut tulevat satelliittipuhelinnumeroista, joita operoi Arabiemiraateissa toimiva satelliittipuheluyhtiö.
Kyberturvallisuuskeskuksen tietoturva-asiantuntija Juha Tretjakov kertoo, että yhteydenotoista päätellen suomalaiset ovat saaneet viime päivinä satoja tai tuhansia huijauspuheluita.
– Näihin puheluihin ei kannata reagoida millään tavalla. Numeron voi halutessaan estää, jos se on mahdollista. Paras neuvo on, että ei kannata soittaa takaisin. Siitä voi tulla kohtuullisen iso lasku, Tretjakov sanoo.
Kyberturvallisuuskeskuksen mukaan tyypillisesti "hälärihuijauksissa" puhelimen annetaan soida kerran tai pari. Tarkoitus on houkutella puhelun saanut henkilö soittamaan takaisin numeroon.
Se voi tulla kalliiksi, sillä satelliittinumeroon soittaminen voi maksaa jopa kymmenen euroa minuutilta.
Vuonna 2018 vastaavia huijauspuheluita tuli muun muassa suuntanumeroista +387, +675, +685, +8818, +8819. Viestintävirasto on laatinut erilliset ohjeet hälärihuijauksiin.
Yhdysvaltain esivaalien demokraattien veteraaniehdokas Bernie Sanders sanoi New Hampshiressa uskovansa, että demokraattien viesti tavoittaa maan työtätekevät ihmiset, jotka kokevat Washingtonin pettäneen heidät:
– Väki tekee pitkiä työpäiviä huonoilla palkoilla. He ovat turhautuneita ja vihaisia, samaan aikaan kun rikkain sadasosa hyötyy. Se on perusteellisesti väärin, syytti Sanders.
– Yhdysvallat on ainoa vauras valtio maailmassa, joka ei takaa kaikille terveydenhuoltoa. Täällä reseptilääkkeiden hinnat ovat huipussaan, mikä johtuu lääketeollisuuden korruptiosta ja ahneudesta, arvosteli demokraattien vasemman laidan ehdokas.
Bernie Sanders puhumassa Durhamissa New Hampshiressa. Katherine Taylor / EPA
Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Paula Vilén kysyi Sandersilta, miksi tämä usein mainitsee puheissaan Suomen.
– Koska te teette Suomessa upeita asioita, vastasi Sanders.
"Olen samaa mieltä Sandersin kanssa"
Opiskelija Fiona Walker kertoi Ylen haastattelussa äänestäneensä nyt ensimmäistä kertaa. Valinta ei ollut vaikea:
– Oli helppo valita ehdokas, sillä olen suunnilleen kaikessa samaa mieltä Bernie Sandersin kanssa. Etenkin ilmainen korkeakoulu ja opettajien paremmat palkat vetoavat. Toivon todella, että Bernie voittaa, mutta en siitä aivan sataprosenttisen varma.
Fiona Walker, Manchester, New Hampshire.Andreas Vingaard / Yle
– Moni tukee häntä hyvien aatteiden vuoksi. Bernie Sanders haluaa edistää yhteistä hyvää, ei vain joidenkin etua. Nuorisoon hän vetoaa puhuessaan koulutuksesta, selittää Fiona Walker Sandersin suosiota New Hampshiressa.
Jean Peterson ei halua paljastaa ketä äänesti, mutta sanoo haluavansa terveydenhoitoa, johon kaikilla on varaa.
– Luulen että Bernie Sandersilla on täällä parhaat mahdollisuudet. Hänellä on hyviä ideoita ja paljon tukijoita.
"Buttigieg on presidentillinen – ja nuori"
New Hamphiren Manchesterista kotoisin oleva Elizabeth Eastman kertoi antaneensa äänen Pete Buttigiegille, jonka arvioidaan tulevan tässä esivaalikisassa toiseksi:
– Buttigieg on rauhallinen ja presidentillinen. Pidän hänen ajatuksistaan, ja myös se merkitsee että hän on nuori. Hän voisi päihittää myös Trumpin.
Pete Buttigieg Doverissa New Hampshiressa.Katherine Taylor / EPA
– Tällä kertaa koko kansakunta seuraa sitä, kenestä tulee täällä demokraattien ehdokas, kuvailee Eastman vaalin merkitystä.
Nuori mies Michael A. Kane sanoo, että haluaisi ehdokkaan, jolla on kokemusta politiikan ulkopuolelta – joka ei olisi sisäpiiriläinen eikä vallanpitäjien ehdokas.
Micahel A. Kane, Manchester, New Hampshire.Andreas Vingaard / Yle
– Minun ehdokkaani on Andrew Yang. Hän ei ole demokraattien päälinjalla, kuten Elizabeth Warren tai Joe Biden. Haluan jonkun itsenäisen.
Myös Kane arvioi, että New Hampshiren esivaalin voittaa Bernie Sanders:
– Kyllä se minullekin kävisi. En kuitenkaan usko, että hän saisi paljoakaan aikaiseksi, koska on niin radikaali verrattuna amerikkalaisten enemmistöön. Ehdokkaan pitäisi osata tehdä kompromisseja, ja asettaa yhteinen etu ideologian edelle.
Toinen nuori äänestäjä Macy Broderick kuvaili valintaa vaikeaksi, koska demokraateilla on hänen mielestään vain hyviä ehdokkaita:
– Rakastan heitä kaikkia. Minuun vetoavat yleinen terveydenhuolto, naisten oikeudet, ilmastonmuutos. Mutta presidentti Trumpin lyöminen on hyvin tärkeää.
Yhdysvalloissa Vermontin senaattori Bernie Sanders näyttää voittaneen New Hampshiren osavaltion esivaalit. Ääntenlaskenta on loppusuoralla.
Kun äänistä oli laskettu 95 prosenttia, oli Sanders kerännyt 26 prosenttia äänistä. Livetuloksia voit seurata esimerkiksi tässä uutiskanava CNN:n jutussa. Demokraattien vasemman laidan ehdokas voitti osavaltion esivaalin myös neljä vuotta sitten.
Sanders on jo julistanut voittaneensa vaalit. Hän sanoi voitonpuheessaan, että hänen voittonsa merkitsee lopun alkua Trumpille.
Vielä kesken olevan ääntenlaskennan perusteella toisessa paikassa on tiukasti kiinni entinen pormestari Pete Buttigieg 24,4 prosentin ääniosuudella. Buttigieg esiintyi tuloslaskennan loppusuoralla voitonriemuisena ja kertoi olevansa valmis vaalitaistoon myös muualla Yhdysvalloissa.
Lue juttu, jossa verrataan esivaaleja johtavia demokraatteja toisiinsa: Buttigieg vs. Sanders.
Pete Buttigieg sijoittui toiseksi New Hampshiren esivaaleissa.Joel Lerner / AOP
Klobuchar yllättää
Vaali-illan yllättäjäksi on noussut Minnesotan senaattori Amy Klobuchar, joka on kiinni kolmossijassa noin 20 prosentin kannatuksella.
New Hampshire on sen sijaan muodostumassa karvaaksi pettymykseksi senaattori Elizabeth Warrenille ja ex-varapresidentti Joe Bidenille, jotka ovat jäämässä sijoille neljä ja viisi. Molemmat ovat jäämässä osavaltion esivaaleissa alle 10 prosentin kannatuksen.
Biden näytti heittäneen hanskat tiskiin New Hampshiren osalta jo etukäteen, sillä hän lähti osavaltiosta etuajassa seuraavaan esivaaliosavaltioon Etelä-Carolinaan.
Bidenin kannatuskäyrä on viime aikoina kääntynyt jyrkkään laskuun, ja hän on pudonnut valtakunnallisissa gallupeissa Sandersin taakse.
Ainakin kaksi demokraattiehdokasta putosi pois kisasta New Hampshiren vaali-iltana: teknologiayrittäjänä rikastunut Andrew Yang ja Coloradon senaattori Michael Bennet ilmoittivat lopettavansa kampanjansa.
Suomalaiset kotitaloudet ovat saamassa kaikkien aikojen suurimman säästön talven kaukolämpölaskuunsa, kirjoittaa Uutissuomalainen.
Joulu-tammikuussa kerrostaloasuntoa kohden säästettiin päälle 50 euroa ja omakotitaloa kohden 100 euroa.
Uutissuomalaisen laskutoimituksen mukaan yhteissäästö noussee liki 80 miljoonaan euroon.
– Ainakaan minä en muista vastaavaa. Tämän täytyy olla kaikkien aikojen suurin pudotus, Energiateollisuuden johtaja Jari Kostama sanoo Uutissuomalaiselle.
Suomessa joulukuun keskilämpötila oli viisi astetta keskimääräistä korkeampi, ja tammikuussa lämpötilat olivat kuun keskiarvoa vieläkin korkeammat. Myös helmikuusta on tulossa varsin lämmin erityisesti Etelä-Suomessa.
Maailman terveysjärjestön WHO:n johtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus varoittaa uuden koronaviruksen olevan hyvin vakava uhka maailmalle.
Ghebreyesus otti asiaan kantaa kokouksessa, jossa pohditaan keinoja koronaviruksen leviämisen estämiseksi.
– Tärkeintä on pysäyttää viruksen leviäminen ja pelastaa ihmishenkiä, Ghebreyesus tähdensi.
Taudin lyömiseksi tarvitaan hänen mukaansa tietojen avointa ja tasapuolista jakamista.
Genevessä on tiistaina ja keskiviikkona koolla noin 400 asiantuntijaa. Tarkoitus on muun muassa pohtia viruksen tarttumistapoja ja mahdollisia rokotteita.
Koronaviruksen tiedetään tarttuneen yli 42 000 ihmiseen ja aiheuttaneen Kiinassa yli 1 000 kuolemaa. Tartuntoja on todettu noin 25 maassa.
Presidentti Xi vieraili sairaalassa hengityssuoja kasvoillaan
Koronaviruksen uskotaan lähteneen leviämään Wuhanin kaupungissa Hubeissa sijaitsevalta torilta, jolla oli myynnissä villieläimiä.
Kiina on päätynyt eristämään kokonaisia kaupunkeja taistelussa viruksen leviämisen estämiseksi. Tuoreimpia toimia ovat Wuhanin kaupunkiin määrätyt liikkumisrajoitukset. Niiden mukaan kuumetta potevat ihmiset saavat mennä vain oman alueensa sairaalaan. Tarkkailua tarvitsevien keuhkokuumepotilaiden on pysyttävä klinikoilla tai muissa heille osoitetuissa paikoissa.
Presidentti Xi Jinping on tehnyt poikkeuksellisen eleen ja vieraillut pekingiläisessä sairaalassa, jossa hoidetaan koronavirukselle altistuneita potilaita. Vierailullaan hengityssuojaa käyttänyt Xi kehotti päättäväisempiin toimiin viruksen kukistamiseksi, kirjoitti Britannian yleisradioyhtiö BBC.
Xi on pitänyt tähän mennessä matalaa profiilia, vaikka virustilanne on vaikeutunut.
Koronaviruksen rokote eläinkokeissa Britanniassa ja Kiinassa
Brittiläinen tutkijaryhmä on aloittanut uuden koronaviruksen vastaisen rokotteen eläinkokeet. Lontoon Imperial Collegen tutkijat kertovat, että heidän tavoitteenaan on löytää tämän vuoden loppuun mennessä tehokas keino pysäyttää Wuhanin viruksen leviäminen.
– Olemme juuri aloittaneet rokotteen testaamisen hiirillä, kertoi tutkija Paul McKay.
Tiedemiehet ympäri maailmaa yrittävät nyt kehittää kiireellä keinon uuden koronaviruksen taltuttamiseksi. Toivoa tähän antaa se, että aiemmat koronavirukset, kuten sars, on saatu pysäytettyä.
Kiinassa on Shanghain yliopistossa ruiskutettu uuden koronaviruksen koerokotetta hiirin, ilmoitti Kiina uutistoimisto Xinhua. Kiinassa ei tosin ole vahvistettu virallisesti tietoa rokotteen alustavista testeistä.
Rokotteiden kehittäminen uusiin viruksin kestää yleensä pitkään, jopa vuosia. Imperial Collegen tutkijat kuitenkin toivovat, että sars-viruksen parissa liki kaksi vuosikymmentä sitten tehty tutkimus nopeuttaa rokotteen kehittämistä tällä kertaa.
Yhdysvalloissa Empire-sarjassa näytellyttä Jussie Smollettia vastaan on nostettu kuusi uutta syytettä näyttelijään itseensä kohdistuneen viharikoksen lavastamisesta.
Erikoissyyttäjä Dan Webbin mukaan Smollettia syytetään muun muassa väärän ilmiannon tekemisestä poliisille.
Tummaihoisen ja avoimesti homon Smollettin on epäilty palkanneen tammikuussa 2019 kaksi ystäväänsä esittämään väkivaltaista hyökkäystä hänen kimppuunsa, sekä lähettäneen itse itselleen uhkakirjeen, joka sisälsi homovastaisia ja rasistisia herjoja.
Smollettin motiiviksi väitettiin sitä, että hän halusi itselleen lisää julkisuutta ja palkkaa.
Viime vuonna syyttäjä hylkäsi kaikki näyttelijää vastaan nostetut syytteet. Tuolloin esimerkiksi Chicagon pormestari Rahm Emanuel arvosteli syytteiden hylkäämistä ja katsoi, että kyse on ”oikeuden valkopesusta.”
Verottajalle tulleet lukuisat vihjeet taksialan ongelmista ovat johtamassa isoon valvontaprojektiin vielä tämän vuoden aikana.
Vihjeitä on tullut laidasta laitaan, osa asiakkailta ja osa ilmeisesti alan sisältä.
– Sellaisilta henkilöiltä, jotka tuntevat selvästi alan käytäntöjä. Sieltä on tullut hyvin yksityiskohtaisia kuvauksia siitä, kuinka alalla on mahdollista harjoittaa harmaata taloutta, kertoo Verohallinnon yritysverotusyksikön valvontajohtaja Marko Myllyniemi.
Varsinkin alan sisältä tulevat vihjeet kiinnostavat verottajaa, koska niissä kerrotaan oikeista toimintatavoista.
Lisähuolta tuo se, että alalla on noin 1 300 sellaista yrittäjää, jotka eivät ole lainkaan rekisteröityneet verovelvollisiksi.
– Me pelkäämme, että he kaikki eivät näitä tulojaan asianmukaisesti ilmoita.
Myllyniemi ei halua pimittää suunnitelmia syksyllä alkavasta valvontaprojektista. Pikemminkin tieto voi saada jonkun rajalla kulkevan tekemään asiat oikein.
– Haluamme ohjata niitä toimijoita, jotka kiikkuvat rajamailla velvoitteiden kanssa hoitamaan asiansa kunnolla.
Samalla Myllyniemi muistuttaa, että verottajan mielestä valtaosa taksialan toimijoista hoitaa asiansa kunniallisesti veroista ja muista maksuista huolehtien.
– On kyse marginaalista, kun puhutaan harmaan talouden asioista.
Verottaja ei ole yksin tekemässä muutoksia taksialan ongelmien korjaamiseksi. Myös liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd.) kaipaa muutoksia lakipykäliin. Uudistukset pitäisi saada tehtyä vuoden 2021 alkuun mennessä.
Taksiliitolle muutosvaatimukset eivät tule yllätyksenä,
– Itse asiassa nämä kaikki epäkohdat, mitkä nyt on ilmennyt, ne näkyvät niistä meidän vanhoista lausunnoista. Me epäilimme ja tästä me varoitimme, liiton toimitusjohtaja Timo Koskinen kertoi Ylelle.
Sovellus hävittää tiedot matkasta
Yksi erityinen esimerkki alan ongelmista on käytössä oleva sovellus, joka mahdollistaa matkan pyyhkimisen pois järjestelmästä maksun jälkeen. Matka voidaan hävittää tiedoista jopa sen jälkeen, kun asiakas on saanut matkasta kuitin.
Käytännössä matkustajan poistuttua autosta, voi kuljettaja sovelluksen avulla hävittää kaikki tiedot matkasta. Samalla häviää tiedot matkan hinnasta, joten saadusta maksusta ei tarvitse maksaa veroja. Asiakkaalle tästä ei tule vahinkoa.
Sovelluksen nimeä verottaja ei kerro.
Myllyniemi kaipaisi tällaisten sovellusten sijaan standardoitua järjestelmää. Valvonnan ja luotettavuuden kannalta paras vaihtoehto olisi autoon sijoitettava kiinteä taksamittari.
Toisaalta verottaja olisi kovinkin tyytyväinen sellaiseen luotettavaan sovellukseen, josta tiedot matkoista menisivät kolmannelle taholle säilytettäväksi niin, ettei kuljettaja tai yrittäjä voisi itse niitä muuttaa.
– Se, kuka se tietojen säilyttäjä on, jääköön lainsäätäjän ratkaistavaksi. Mutta näin valvontaviranomaisen näkökulmasta haluaisimme sovelluksiin lisää luotettavuutta, Myllyniemi kertoo.
Ainakin miljoonista kyse
Taksialan arvonlisävajeen kohdalla ei todennäköisesti puhuta ainakaan monista kymmenistä miljoonista, mutta miljoonista euroista kuitenkin.
– En usko, että puhutaan kymmenistä miljoonista.
Kun eri toimialojen arvonlisäverovajetta on laskettu, niin se on yleensä neljästä kuuteen prosenttia. Riskitoimialalla saamatta jäävien verojen määrä voi sitten olla muutaman prosenttiyksikön suurempi.
Verottajan harmaan talouden selvitysyksikkö on laskenut, että taksialan kohdalla verovaje olisi eri prosenttiluvuilla arvioiden vähintään noin kolme miljoonaa euroa ja maksimissaan noin 23 miljoonaa euroa.
Valtion budjetti ei siis niihin kaadu, mutta kyse on kilpailuedusta asiat oikein hoitavien ja muiden välillä sekä siitä, että käytännöt voivat levitä muualle.
– Verohallinto katsoo, ettei saisi muodostua sellaisia toimialoja joissa harmaa talous valtaisi alaa siten, että siellä menestyy niin, ettei hoida velvoitteitaan.
Harmaan talouden kannalta suurimpana riskinä Myllyniemi pitää "tolppakyytejä". Vaikka ne ovat alan koko liikevaihdosta vain pieni osa, niin isoissa kaupungeissa ne ovat merkittävä tekijä, kun ne voidaan ajaa ilman mittaria.
Kiinassa uuteen koronavirukseen on kuollut jo 1 110 ihmistä, kiinalaisviranomaiset kertovat.
Viruksen sydänalueen Hubein maakunnan viranomaiset kertoivat 94 uudesta kuolemantapauksesta.
Maakunnan viranomaiset kertoivat myös yli 1 600 uudesta tartunnasta. Vahvistettuja tartuntatapauksia on Kiinassa nyt yli 44 000.
Maailman terveysjärjestö WHO antoi tiistaina virukselle viralliseksi nimeksi covid-19. Viruksen uskotaan lähteneen leviämään joulukuussa Wuhanin kaupungin torilta, jolla myytiin villieläimiä
Virusta on todettu myös yli 20 maassa Kiinan ulkopuolella. Manner-Kiinan ulkopuolisia kuolemantapauksia on vahvistettu kaksi: yksi Filippiineillä ja yksi Hongkongissa.
WHO:n johtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus varoitti tiistaina, että virus on hyvin vakava uhka maailmalle.
Keskiviikkona varmistui myös 39 uutta tartuntatapausta Japanissa eristyksissä olevalla Diamond Princess -risteilyaluksella. Laivalla on nyt 174 koronavirustartunnan saanutta, kun yhteensä aluksella on noin 3 700 ihmistä.
Asiasta kertoneen Japanin terveysministerin mukaan tartunta oli todettu myös yhdellä karanteenivirkailijalla.
Laiva on ollut karanteenissa viime viikon tiistaista lähtien, ja se saattaa olla eristyksissä jopa helmikuun 19. päivään asti. Matkustajat joutuvat oleskelemaan pääosin hyteissään.
Laivalla testattiin ensin ihmiset, joilla oli hengitystieinfektion oireita tai joiden tiedettiin olleen kontaktissa aiemmin sairastuneen matkustajan kanssa. Sen jälkeen testauksia laajennettiin.
Kiinaa on arvosteltu
Kiinan johtoa on arvosteltu koronaviruksen vakavuuden väheksymisestä. Viranomaisten on esimerkiksi arvioitu määränneen matkustusrajoituksia liian myöhään.
Toisaalta WHO on myös kiitellyt Kiinan laajoja karanteeneja. Esimerkiksi 58 miljoonan asukkaan Hubein maakunta on käytännössä eristyksissä ulkomaailmasta.
Tiistaina kerrottiin, että kaksi Hubein maakunnan ylintä terveysviranomaista on erotettu tehtävistään.
Kiinalaisviranomaisten julkaisemat viralliset tartuntalukemat ovat myös herättäneet epäilyjä esimerkiksi New York Timesin mukaan. Virallisten kuolleiden määrän ja tartuntojen määrän suhdeluku on pysynyt niin vakiona, että viranomaisten on epäilty pimittävän todellisia lukuja.
Ensin vatsanahasta irrotetaan lihakset. Sitten poistetaan ylimääräinen iho. Lopuksi ommellaan yhteen repeytyneet vatsalihakset. Se palauttaa kadonneen vyötärön.
Seuraavana päivänä 41-vuotias Satu Launonen-Tiala makaa helsinkiläisen yksityissairaalan heräämössä.
Kivut ovat kovat.
– Olen tehnyt hulluna töitä. Toivon, että kohta on aika kerätä viljaa, hän sanoo ja viittaa kurinalaiseen laihduttamiseen.
Viisi vuotta sitten Launonen-Tiallalle tehtiin lihavuusleikkaus. Hän oli silloin 92-kiloinen ja kokeillut kaiken: pussikeitoista personal traineriin.
Leikkaus oli viimeinen oljenkorsi, mutta sitä ei ollut helppo saada.
Ihoon piirretään apuviivat ennen vatsanahan korjausleikkausta. Katriina Laine / Yle
Nyt hän painaa puolet entisestä. Silti vasta roikkuvan vatsanahan poisto päättää yhden elämänvaiheen.
“Olin jo antanut periksi"
Suomessa on neljännemiljoona ihmistä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin Satu Launonen-Tiala viisi vuotta sitten. He ovat sairaalloisen lihavia.
Se tarkoittaa 164-senttisellä naisella vähintään 95 kiloa ja 177-senttisellä miehellä 110 kiloa. Heille pysyvin tapa laihtua olisi lihavuusleikkaus.
Se olisi myös kansantaloudellisesti kannattavaa, koska moni lihavuuden aiheuttama sairaus jää leikkauspöydälle.
Pelkästään diabetes vie yhteisestä kassasta miljardeja vuodessa: lääkekuluina, työkyvyttömyytenä, liitännäissairauksina.
Viisi vuotta sitten Satu Launonen-Tiala piikitti insuliinia, söi kahta verenpainelääkettä ja käytti astmapiippua.
– Olin lannistunut läski, en uskonut enää laihtuvani.
Nyt 152-senttinen Launonen-Tiala painaa alle 50 kiloa. Ja lääkkeet ovat poissa.
Katriina Laine / Yle
Keskimäärin lihavuusleikatut laihtuvat 38 kiloa. Yli puolella kakkostyypin diabetes pysyy loitolla vielä 12 vuotta leikkauksen jälkeen.
Siitä huolimatta meillä tehdään lihavuusleikkauksia kolmannes siitä määrästä mitä Norjassa tai Ruotsissa.
“Voin aloittaa alusta”
– Kukaan ei ole tahallaan lihava. Jos ihmiset pystyisivät laihtumaan ilman apua, meillä ei olisi lihavia, sanoo Husin vatsakeskuksen ylilääkäri, kirurgi Anne Juuti.
Tänään hänen ensimmäinen potilaansa on 48-vuotias helsinkiläinen nainen, jolla on diabetes ja verepainetauti.
Ylilääkäri Anne Juuti ja leikkaustiimi Jorvin sairaalassa. Katriina Laine / Yle
Käsillä on hetki, johon Jaana Jalovaara on valmistautunut vuoden.
Hänelle tehdään mahalaukun ohitusleikkaus, sama operaatio, joka tehtiin Satu Launonen-Tialalle viisi vuotta sitten.
Jalovaaralta on jo mitattu verenpaine, sokeriarvo ja ruumiinlämpö. Viimeinen silaus on pahanmakuinen juoma, jonka on tarkoitus estää leikkauksen aikainen pahoinvointi.
– Saan uuden mahdollisuuden, hän sanoo sairaalan sängyllä, yllään talon XL-kokoinen beige aamutakki.
Maljan juotuaan hän kävelee leikkaussaliin numero kolme.
Jorvissa leikataan tänään neljä keski-ikäistä naista. Katriina Laine / Yle
“Lihavuus on sairaus”
Suomen suurimman julkisen lihavuuskirurgisen yksikön koneisto toimii kuin rasvattu.
Leikkaus kestää 45 minuuttia ja se tehdään tähystyksellä kolmikätisesti; Anne Juutin apuna on toinen kirurgi. Kun laitoshuoltajat kärryineen ovat siivonneet salin, sisään kävelee uusi potilas.
Yhteensä Suomessa leikataan noin tuhat ihmistä vuodessa. Lihavuuskirurgin mielestä se on liian vähän.
Syitä on monia.
Naisten syövistä viidesosa liittyy sairaalloiseen lihavuuteen, miesten syövistä joka kuudes. Lihavat kuolevat normaalipainoisia useammin sydän- ja verisuonitauteihin. Ylipaino lisää tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja mielenterveydellisistä ongelmia.
Se aiheuttaa rasvamaksaa ja uniapneaa, joita lääkitään perusterveydenhoidossa. Silti todellinen syy, lihavuus, jää usein hoitamatta.
Se on hölmöläisten hommaa.
Jatkanko entiseen tapaan vai lähdenkö leikkaukseen, mietti Jaana Jalovaara vuosi sitten. Pekka Tynell / Yle
Kymmenkunta vuotta sitten tehdyn laskelman mukaan lihavuusleikkaus maksaa itsensä takaisin kuudessa vuodessa. Sen jälkeen toimenpide on halventunut ja diabeteslääkkeet kallistuneet.
Edes ammattilaiset eivät aina osaa auttaa lihavia.
– Moni ajattelee, että lihavuus on itse aiheutettu syömällä, eikä siihen siksi kuulu tuhlata julkisia varoja, sanoo Juuti.
Lääkärikoulutuksessa lihavuuden hoidosta on alettu puhua vasta viime vuosina. Satoja potilaita leikanneen Anne Juutin mielestä lihavuutta ei vieläkään mielletä sairaudeksi.
Jalovaaralle tehtävä mahalaukun ohitus on lihavuusleikkauksista tunnetuin. Siinä vatsalaukusta jää jäljelle puolen desilitran vetoinen pussi. Lopuksi kirurgi Juuti tarkistaa sauman pitävyyden sinivärillä.
Kun leikkaus on ohi, Jalovaaran elimistö ei ole entisensä. Koska syödä voi vain vähän, on ravinnon oltava terveellistä ja proteiinipitoista. Pienentynyt vatsalaukku on väline, joka mahdollistaa laihtumisen.
Jos täyttää sen höttöhiilareilla, pastalla, pizzalla ja hampurilaisilla, voi joutua takaisin sairaalaan. Sitäkin on nähty, varoittaa kirurgi Anne Juuti.
Uuden elämän opettelu ei tule olemaan helppoa.
Satu Launonen-Tialalla ei ollut ennen ruoka-aikoja. Pekka Tynell / Yle
Sen tietää myös Satu Launonen-Tiala, joka ymmärsi vasta leikkauksen jälkeen kärsineensä syömishäiriöstä.
Vaikka lihavuusleikkauksesta oli kulunut jo neljä vuotta, ystävän kuolema nosti pintaan vanhan tavan, jonka Satu Launonen-Tiala luuli unohtaneensa. Hän halusi syödä surun pois.
Niin hän oli tehnyt aina: syönyt tylsyyteen, syönyt iloon, syönyt suruun.
Vasta kassalla hän tajusi, ettei enää tarvitse sellaista määrää herkkuja. Eivätkä ne olisi enää häneen mahtuneetkaan.
Ensimmäiset puolitoista vuotta leikkauksen jälkeen Launonen-Tiala punnitsi kaiken syömänsä. Hän harjoitteli arvioimaan annoskoot, kalorit, proteiinit, hiilihydraatit. Hän laittoi kellon herättämään, kun piti syödä ja kantoi aina mukanaan vesipulloa. Lisäksi hän vieroitti itsensä herkuista, joiden syömistä hän kutsuu nyt ajanvietesyömiseksi.
Launonen-Tiala opiskeli itsensä hoikaksi.
Ylipaino esti liikkumisen, nyt on toisin. Pekka Tynell / Yle
Lihavuuden taustalla on usein ruokahalun säätelyn häiriö. Näin oli myös Satu Launonen-Tialalla. Aivotutkimusten mukaan kyse on siitä, että lihava tarvitsee enemmän herkkuja saadakseen saman nautinnon kuin laiha. Siksi lihavuutta voi verrata alkoholismiin.
Mutta lihavuusleikkaus ja laihtuminen muuttavat aivoja. Jo puolessa vuodessa ruoanhimo vähenee, mieliala kohenee ja muisti paranee.
Ennen Launonen-Tialan ahmi suklaalevyn kerralla, nyt riittää yksi pala kahvin kanssa.
Isoin muutos tapahtui korvien välissä.
"Jos olkapää on kipeä, käsketään laihduttaa"
Jaana Jalovaaran leikkauksesta on kulunut viikko. Sairauslomalla kotona hän on ehtinyt miettiä, mistä kilot tulivat.
Ruuhkavuodet, epäsäännöllinen syöminen, stressi.
Jaana Jalovaara käy vaa`alla aamuisin. Pekka Tynell / Yle
Kun sadan kilon haamuraja ylittyi, ei keventyminen onnistunut enää omin voimin. Ei, vaikka Jalovaara kertoo olevansa suorittajatyyppi.
– Oli helppo paeta äidin rooliin. Nyt, kun lapset ovat jo omillaan, saan olla itsekäs, hän sanoo ja pidättelee kyyneleitä.
Lääkäriä Jalovaara vaihtoi monta kertaa. Usko terveydenhoitoon meinasi loppua kokonaan.
– Sua ei kuunnella. Jos olkapääsi on kipeä, käsketään laihduttaa.
Lihavuusleikkaukseen ei kävellä noin vain: edellytyksenä on seitsemän prosentin painonpudotus, joka tapahtuisi helpoiten ryhmässä. Ongelma on se, ettei ryhmiä ole.
Siksi ihmiset eivät myöskään etene leikkausjonoon. Se oli koitua myös Jalovaaran kohtaloksi.
Tilannetta paikkaamaan on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (Hus) kehitetty digitaalinen hoitopolku, johon voi saada lähetteen kaikkialta Suomessa. Vuoden kestävä nettivalmennus maksaa yhteiskunnalle neljä kertaa vähemmän kuin perinteinen painonhallintaryhmä.
Digipolkua tarjottiin myös Jalovaaralle, mutta chattailu valmentajan kanssa ei ollut hänelle riittävä tuki.
Sitten sattuma puuttui peliin. Husissa perustettiin ylimääräinen painonhallintaryhmä toukokuussa 2019. Se oli riski, koska kesä terasseineen ja grillijuhlineen ei ole otollisin aika laihduttaa. Jalovaaran lisäksi ryhmään pääsi 13 ylipainoista.
Ryhmässä harjoiteltiin tietoista syömistä. Pekka Tynell / Yle
Siellä opeteltiin pois hotkimisesta. Puhuttiin tunteista, unesta ja ruokarytmistä. Kaikki ryhmän jäsenet onnistuivat laihtumaan. Jalovaaralta lähti 16 kiloa.
Kaikki ryhmästä eivät halunneet leikkaukseen. Jotkut kertovat suljetussa Facebook-ryhmässä jääneensä sen jälkeen yksin. Leikkauksen menijät saivat tuekseen ravintoterapeutin, muut eivät.
“Otan kaiken korkojen kera"
Lihavuusleikkauksen jälkeen Launonen-Tialan elämässä muuttui kaikki. Hän muutti Oulusta Helsinkiin, erosi kumppanistaan ja vaihtoi lähihoitajan työt it-hommiin.
Kahdenkymmen vuoden tauon jälkeen löytyi myös kadoksissa ollut liikunnan ilo.
– Olin ollut niin monta vuotta latistunut. En jaksanut edes puhua ja kävellä yhtä aikaa.
Satu Launonen-Tiala vetää ylleen tiukan mustavalkoisen hyppypuvun ja päähänsä kypärän.
Pekka Tynell / Yle
Sitten hän kävelee kauppakeskus Redissä sijaitsevan tuulitunneli Föönin ensimmäiseen kerrokseen ja siirtyy ilmalukon kautta odotushuoneeseen, jossa humina huumaa korvia.
Huonetta kutsutaan hyppääjäpiireissä antichamberiksi.
Kohta hän astuu sisään tunneliin ja lentää. Siihen kiteytyy Satu Launonen-Tialan viiden vuoden matka.
– Olen saanut takaisin sen, mikä oli kadoksissa 20 vuotta: elämänilon ja aktiivisuuden, hän sanoo lennon jälkeen.
Ja kertoo, että tähtää joukkuuensa kanssa ensi vuonna Bedfordissa Britanniassa järjestettäviin maailman suurimpiin tunnelikisoihin.
Pekka Tynell / Yle
Sieltä hän aikoo tuoda mitalin.
Aiheesta lisää A-studiossa 12.2.2020 kello 21.05.
Juttua varten on haastateltu professori Pauliina Salmista Turun yliopistosta ja professori Kirsi Pietiläistä Helsingin yliopistosta, ravitsemustieteilijä Laura Suojasta Husista sekä tietokirjailjaa, lihavuusleikkausten kokemusasiantijaa Sari Järniä.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin mukaan maan armeija saattaa ryhtyä kurinpidollisiin toimenpiteisiin viikonloppuna hallinnosta erotettua virkamiestä vastaan.
Aiemmin puolustusministeri Mark Esper on ilmoittanut, ettei hallinnossa työskenteleviä ilmiantajia tulla rankaisemaan, koska se on vastoin lakia, kirjoittaa muun muassa Business Insider.
Trump erotti perjantaina Yhdysvaltain kansalliseen turvallisuusneuvostoon kuuluneen everstiluutnantin Alexander Vindmanin, joka todisti presidentin virkarikosoikeudenkäynnissä. Vindmanin lakimies on kutsunut potkuja kostoksi.
Vindman antoi kongressissa raskauttavia todisteita Trumpin ja Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin välisestä puhelusta. Samainen puhelinkeskustelu johti virkasyytteiden nostoon Trumpia vastaan.
Toimittajille puhunut Trump totesi, että ”armeija voi tehdä mitä haluaakin” Vindmanin suhteen.
Lisäksi presidentti antoi ymmärtää, että lisää potkuja on luvassa Valkoisesta talosta.
Jo aiemmin Vindmanin lisäksi potkut sai Yhdysvaltain EU-suurlähettiläs Gordon Sondland, joka niin ikään kuului virkarikostutkinnan avaintodistajiin.
