Poliisi on kertonut lisätietoja Pelkosenniemen Pyhätunturilla tiistaina sattuneesta laskettelijan kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta.

Turmassa kuoli pääkaupunkiseudulla asunut iäkäs mies. Poliisin mukaan hän oli kokenut laskettelija, joka tunsi Pyhätunturin laskettelualueen erittäin hyvin.

Onnettomuuspaikka on ollut kahden vaikeusasteeltaan mustaksi merkityn rinteen yhtymäkohdassa tämän rinnealueen alaosassa. Toinen rinteistä on normaalisti rinnekoneella ylläpidetty rinne ja toinen on luonnonlumirinne.

Mies oli laskenut alas hoidettua rinnettä muita nopeammin. Rinteessä oli syntynyt ohitustilanne, jossa takaa tullut mies oli tuntemattomasta syystä ajautunut liian lähelle edessään mennyttä laskettelijaa ja joutunut sen vuoksi väistämään luonnonlumirinteen puolelle. Luonnonlumirinteessä mies oli menettänyt laskunsa hallinnan ja kaatunut. Poliisin mukaan hän oli pyörinyt osin ilmassa muutamia kymmeniä metrejä rinnettä alas.

Paikalla samalla rinnealueella olleet henkilöt ovat hälyttäneet välittömästi apua ja menneet auttamaan miestä. Ensiavusta huolimatta mies kuoli tapahtumapaikalle.

Mies oli käyttänyt lasketellessaan asianmukaisia suojavarusteita muun muassa kypärää ja selkäpanssaria, kerrotaan Lapin poliisilaitokselta.

Poliisin mukaan säällä ei ollut vaikutusta onnettomuuteen. Sää onnettomuuspäivänä oli pilvinen ja tunturin yläosasta sumuinen.

Poliisi pitää tapahtumien kulkua selvitettynä. Poliisi ei katso kenenkään muun rinteessä olleen laskettelijan olevan vastuussa onnettomuuden tapahtumissa. Poliisi jatkaa tutkintaa kuolemansyyn tutkintana, josta ei tiedoteta.

Lapsuuden kesäpäivät Suomessa ovat täynnä aurinkoa, uimista ja saunomista. Anna Takanen nauraa ja syö laivalta tuotuja tuliaiskarkkeja yhdessä serkkujensa kanssa. Yhteistä kieltä ei oikein ole, mutta se ei haittaa.

Kaikki on ihanasti, mutta isoäiti itkee vähän väliä liikuttuneena. Se on hieman outoa, mutta lapsena sellaista ei mieti.

Vasta myöhemmin aikuisena Anna Takanen ymmärsi, miksi isoäiti itki ja miksi isä katosi mökillä pitkiksi ajoiksi viettämään aikaa veljensä kanssa.

Annan isä Timo Takanen oli lähetetty neljävuotiaana Ruotsiin pois sodan jaloista. Timo sairasti keuhkotautia, eikä lääkkeisiin ollut rahaa. Kaikesta oli pulaa, myös ruuasta. Kun puoliso kuoli sodassa, yksinhuoltajaksi jääneellä Saaralle ei ollut enää vaihtoehtoja. Hän lähetti vanhemman poikansa Ruotsiin parantumaan.

Timo lähti lappu kaulassa elämänsä pituiselle matkalle. Ensin Vilppulaan juna-asemalle ja sieltä Tukholmaan muiden sotalasten kanssa. Tarkoitus oli tietenkin, että lapset palaavat Suomeen, kun sota loppuu, mutta hyvin moni 80 000 lapsesta jäi Ruotsiin.

Niin kävi myös Timo Takaselle.

Finnjävel oli yleinen haukkumanimi

Kun Anna Takanen, 51, oli lapsi, häntä kiusattiin sukunimensä takia. Finnjävel oli 1970-luvulla oiva haukkumasana, eivätkä luokan ilkeimmät muka ymmärtäneet Annan puhetta, vaikka hän puhui samaa riikinruotsia kuin muutkin. Eihän Annan isäkään osannut lainkaan suomea.

– Olin aivan ymmälläni, sillä meillä kotona oli niin ruotsalaista kuin olla voi. Elin koko nuoruuteni ikään kuin välitilassa. Suomalaiset juureni ovat vaikuttaneet paljon identiteettiini ja olen joutunut pohtimaan sitä paljon.

Kun Annan isä kuoli pari vuotta sitten, syntyi ajatus kirjoittaa kirja isän kokemuksista.

– Halusin murtaa sen hiljaisuuden, joka liittyy sotalapsiin ja heidän lastensa elämään. Siinä on paljon surua ja häpeää.

Takanen oli käsitellyt aihetta jo aiemmin ohjaamassaan näytelmässä Fosterlandet. Se sai ensi-iltansa Göteborgin kaupunginteatterissa vuonna 2015. Näytelmä nähtiin myös Svenska Teaternissa Helsingissä.

Annan isä ehti nähdä näytelmän ja oli vaikuttunut.

– Hän totesi ensi-illan jälkeen, että vaikeinta taisi olla äideillä.

Juuri äitien tunteita Anna Takanen haluaa korostaa. Nykyään hän ymmärtää, miksi isoäiti itki niin paljon Annan isän vieraillessa Suomessa.

– Voi vain kuvitella, millainen trauma lasten lähettäminen vieraaseen maahan on ollut. Nykyään viikon leirikoulukin tuntuu kamalalta. Tuohon aikaan ei ollut kännyköitä, ei edes puhelimia.

Perehtyessään sotalapsien historiaan Anna Takanen huomasi, miten vähän äitien kohtaloa oli käsitelty. Lasten asemasta oli kirjoitettu jonkin verran, mutta enimmäkseen historiankirjoitus keskittyi miesten näkökulmiin.

– Minusta sotaäitien ja sotalapsien asema tulisi virallisesti tunnustaa, vaikka viettämällä heille nimettyä päivää.

80 000 lapsen lähettäminen naapurimaahan on edelleen suurin yksittäinen lasten maasta siirto maailmanhistoriassa. Anna Takanen on pohtinut paljon myös nykyajan pakolaislapsia, joita on tälläkin hetkellä liikkeellä lähes 10 miljoonaa ympäri maapalloa.

– On hyvä kysyä, miten suhtaudumme pakolaisiin ja lapsiin, jotka ovat joutuneet lähtemään kotoaan sodan tai muun hädän takia. Kyse on empatiasta – millainen kyky meillä on siihen nykyään?

Sijaisvanhempia neuvottiin olemaan kiintymättä lapsiin

Annan isän koko elämää varjosti epätietoisuus siitä, miksi hänet lähetettiin Ruotsiin. Miksi häntä ei haluttu takaisin Suomeen?

– Saara lähetti kirjeitä sijaisvanhemmille Ruotsiin, joissa hän toivoo, että isäni voisi olla vielä jonkin aikaa Ruotsissa, sillä Suomessa kaikesta oli pulaa. Hän kuitenkin kirjoittaa, että haluaa Timon takaisin jossain vaiheessa. Isäni löysi nämä kirjeet vasta, kun sijaisvanhemmat kuolivat.

Timo Takasen lapsuus ruotsalaisessa perheessä oli mukiinmenevää, mutta rakkautta sijaisvanhemmilta ei juuri herunut, vaikka he Timosta pitivätkin.

– Sijaisvanhempia neuvottiin olemaan kiintymättä liikaa lapsiin. Sitä neuvoa isänikin kasvattivanhemmat noudattivat, vaikka heillä ei ollut omia biologisia lapsia.

Äidin lisäksi Timo kaipasi veljeään Leeviä. Pikkuveli oli saanut jäädä Suomeen, mutta hän joutui asumaan suurimman osan ajastaan isovanhemmillaan. Saara-äiti meni töihin kaupunkiin, eikä uusi puoliso sulattanut lapsia edellisestä liitosta.

– Timolla ja Leevillä oli uskomaton yhteys. Heissä oli paljon samaa niin ulkoisesti kuin luonteenpiirteissäkin. He viihtyivät toistensa seurassa, vaikka meni vuosikausia ennen kuin he tapasivat toisensa. Vuoden, parin odotus venyi 13 vuodeksi.

Timo oli 17-vuotias, kun hän matkusti ensimmäistä kertaa Suomeen tapaamaan perhettään. Saara itki lähes koko parin viikon vierailun ajan. Tunteet olivat pinnassa. Veljekset etsivät sanakirjoista sanoja, mutta yhteinen sävel löytyi helposti.

– Myöhemmin isäni oppi muutaman sanan suomea, sillä hän kävi armeijan Suomessa. Isälle ja Leeville syntyi kuitenkin aivan omanlainen kieli, jota kukaan muu ei ymmärtänyt. Se oli sekoitus suomea, ruotsia ja joitain aivan uusia sanoja, nauraa Anna Takanen.

Riita johti automatkalle Suomeen

Opiskellessaan teatterikorkeakoulussa Malmössä Anna Takanen alkoi kiinnostua enemmän juuristaan. Hän yritti kysellä isältään Suomen puoleisesta suvusta ja lapsuuden tapahtumista. Isä vaikeni.

– Hän kertoi mielellään hauskoja tarinoita ja muistoja. Mistään ikävästä hän ei halunnut puhua. Hän oli joutunut sulkemaan sisimpänsä jaksaakseen elää.

Juuri ennen opintojen päättymistä Annalle ja isälle tuli iso riita. Anna vaati saada tietää enemmän isänsä menneisyydestä ja Suomesta.

– Huusin isälle, että minulla on oikeus tietää menneisyydestäsi. Se on osa minuakin.

Isä heltyi jonkin ajan päästä ja ehdotti yhteistä automatkaa Suomeen. Isä ja tytär ajoivat Suomeen ja kävivät katsomassa sukunsa paikkoja. Sen matkan aikana Timo Takanen kertoi tyttärelleen kaikki tarinat, jotka ovat päätyneet kirjaan Sinä olet suruni.

– Matka Suomeen oli vaikea, mutta välttämätön. Olen iloinen, että hän jakoi vaikeatkin asiat kanssani. Välillä hän joutui sanomaan, ettei jaksa enää.

"Isä ei sietänyt yllätyksiä"

Anna Takanen on tavannut monia sotalasten jälkeläisiä tehdessään ensin näytelmän ja myöhemmin kirjan isänsä elämästä. Keskusteluissa on noussut esiin paljon samankaltaisia kokemuksia. Hiljaisuus on määrittänyt myös sotalasten jälkeläisten elämää.

– Joidenkin vanhemmat ovat jopa sanoneet, etteivät halua kertoa tapahtumista, ettei lapsi joudu ajattelemaan asiaa.

Kun sotalasten elämä tuli tutummaksi, Anna Takanen ymmärtää monia asioita. Esimerkiksi sen, miksi hänen isänsä vihasi yllätyksiä.

– Hän oli kokenut sellaisen yllätyksen lapsena, ettei enää sietänyt niitä. Hän halusi kontrolloida asioita. Ehkä siksi hänestä tuli poliisi.

Puhumattomuus on vaikuttanut paljon sotalasten elämään. Erityisen koskettavana Anna Takanen muistaa erään kohtaamisen Fosterlandet-enäytelmän jälkeen.

– Eräs mies tuli kertomaan minulle kokemuksistaan. Hän oli varma, että joutui siksi Ruotsiin, koska oli ollut niin tottelematon lapsi. Mies oli 80-vuotias ja oli koko elämänsä ajatellut niin.

Suomalaiset juuret ovat rikkaus

Anna Takanen on tehnyt pitkän uran Ruotsin teatterimaailman huipulla. Näyttelijäntyön lisäksi hän on johtanut maan merkittäviä teatteritaloja. Ensin oli pitkä pesti Göteborgissa teatterinjohtajana ja sitten Tukholmassa. Viime vuonna Takanen päätti kuitenkin jättäytyä sivuun johtajan paikalta Tukholman kaupunginteatterista. Pohjoismaiden suurimman teatteritalon johtaminen ei ollut enää antoisaa. Nyt on taiteellisen työn vuoro.

– Haluan jälleen näytellä, ohjata ja kirjoittaa.

Suomessa Takanen vierailee useamman kerran vuodessa. Hän tapaa serkkujaan ja viihtyy muutenkin täällä.

– Isälleni Suomi merkitsi jonkinlaista surua. Minulle se on aina ollut iloa ja valoa. Pidän juuriani suurena rikkautena.

Alueellinen eriytyminen Suomen suurimmissa kaupungeissa näyttäisi hieman voimistuneen. Asia selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikön Timo Kauppisen tutkimuksesta. Hän on tutkinut hyvä- ja huono-osaisten alueellista eriytymistä Helsingissä, Turussa ja Tampereella.

– Suomessa on ollut viime vuosina samanlaista kehitystä kuin monissa muissakin Euroopan kaupungeissa eli hyvä- ja huono-osaisten alueellinen eriytyminen on hienoisesti voimistunut.

Kauppinen sanoo, että Suomessa tilanne on kuitenkin eurooppalaisittain verraten hyvä eli mitään suurta ja nopeaa repeämistä ei ole havaittavissa.

Kauppisen mukaan töitä segregaation eli hyvä- ja huono-osaisten alueellisen eriytymisen hillitsemiksesi on tehtävä kiihtyvän kaupungistumisen vuoksi väsymättä.

– Eriytymistä on pyrittävä hillitsemään jatkuvasti, jotta tilanne ei tulevaisuudessa meilläkin käy heikommaksi.

Tulotason nousun on havaittu ehkäisevän etnistä eriytymistä

Timo Kauppisen mukaan asuntopolitiikka eli vuokra- ja omistusasuntojen sijoittaminen limittäin ehkäisee osaltaan huono-osaisuuden keskittymistä, mutta ei yksin riitä ratkaisuksi alueellisen eriytymisen jarruttamiseen.

Kauppinen sanoo, että segregaatio ei ole pelkästään asuntopoliittinen kysymys. Segregaatiokehitykseen vaikuttavat hänen mukaansa myös muut kuin asuntopoliittiset toimenpiteet.

Kauppinen perää asuntopolitiikan tehostamisen lisäksi esimerkiksi uusia maahanmuuttajien työllistymistä edistäviä toimia.

– Myös maahanmuuttajilla tulotason nousun on havaittu ehkäisevän alueellista keskittymistä.

Etenkin syntyperään perustuvaan etniseen segregaatioon liitetään usein uhkakuvia. Kauppisen mukaan etnisen segregaation merkitys ja uhkakuvat riippuvat siitä, mitkä mekanismit sitä tuottavat. Yksi tällainen mekanismi on matala tulotaso.

– Tarvitaan aktiivisempaa koulutus- ja työllisyyspolitiikkaa, joka tukee maahanmuuttajien ja heikompiosaisten työllistymistä.

Kauppisen mukaan huomiota tulisi kiinnittää maahanmuuttajien työelämävalmiuksien kasvattamisen lisäksi myös etniseen syrjintään, jotta maahanmuuttajat voisivat työllistyä heidän osaamisensa mukaan.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten Suomeen maahanmuuttajana saapunut Alan Olad kertoo olevansa tutkijan kanssa samoilla linjoilla. Vahtimestarin työssään viihtyvä mies sanoo, että kielitaito, kouluttautuminen ja työelämään pääsy auttavat sulautumaan yhteiskuntaan.

Oladin mukaan sopeutuminen uuteen kulttuuriin vaatii kuitenkin paljon sinnikkyyttä.

– Osallistuminen kieliopintoihin ja hakeutuminen työelämään ovat avain eteenpäin pääsemisessä.

Olad kertoo olevansa tyytyväinen, koska saa palkkaa, voi maksaa veroja ja olla osana yhteiskuntaa.

"Niidenkin, jotka ovat päässeet töihin kannattaa jatkaa kieliopintoja"

Maahanmuuttajia ja huono-osaisia auttavan Yhdessä-yhdistyksen vastaava työnohjaaja Duhai Sajik korostaa niin ikään kieliopintojen ja yhteiskunnallisen osallisuuden merkitystä.

Sajik patistaa niitäkin, jotka ovat jo päässeet töihin jatkamaan kieliopintojaan.

– Monet, jotka ovat päässeet töihin selviytyvät kyllä työtehtävistään, mutta eivät esimerkiksi osaa juurikaan kirjoittaa.

Sajikin mielestä myös työnantajat voitaisiin velvoittaa huolehtimaan kieliopetuksesta työn ohessa.

– Syvempi kielitaito auttaisi luomaan ihmissuhteita ja integroitumaan yhteiskuntaan.

Tutkija Timo Kauppinen muistuttaa, että kaikkia työllisyystoimet eivät auta. Näissä tapauksissa sosiaalipolitiikalla ja asuntopolitiikalla on tärkeä asema ihmisten auttamisessa.

Kohtaamiset tuovat hyväksyntää, ymmärrystä ja auttavat eteenpäin

Yhdessä-yhdistyksen vastaavan ohjaajan Duhai Sajikin mukaan heidän toimintakeskuksessaan keskiössä on yhdessä tekeminen.

– Meillä puuhaa ja kursseja järjestetään varta vasten samoissa tiloissa kantasuomalaisille ja maahanmuuttajille.

– Kohtaamiset tuovat hyväksyntää, ymmärrystä ja auttavat eteenpäin.

Sajik mainitsee hyvänä esimerkkinä naapuriystävyystoiminnan.

– Toivomme, että saamme toimintaamme mukaan niitä lähiön asukkaita, jotka puristavat nyrkkiä taskussaan. Että saamme heidät mukaan ratkomaan asioita, jotka risovat.

Sajikin mukaan ajatus on, että hekin olisivat osa ratkaisua.

Hallitus käynnistää erillisen lähiöohjelman

Suurien kaupunkien johdosta todetaan, että kaupunkien sisäisen alueellisen eriytymisen hillitseminen on yksi keskeisimmistä tämän ajan kaupunkisuunnittelun ja asuntopolitiikan asioista. Turun kaupunginjohtaja Minna Arve sanoo, että alueellinen eriytymisen hillitseminen on Turun kaupungin toiminnassa keskeisessä asemassa.

– Tämä on oleellinen osa kaupungin strategiaa.

Helsingin kaupunkiympäristöstä vastaavan apulaiskaupunginjohtajan Anni Sinnemäen mukaan Helsingissä työtä asuinalueiden eriytymisen torjumiseksi on niin ikään tehty pitkään ja järjestelmällisesti.

– Tämän valtuustokauden strategiasta päätettäessä keskeistä oli se, että saamme väestöryhmien ja alueiden välisen eriytymisen vähenemään.

Sinnemäki katsoo, että Helsinki on kansainvälisessä vertailussa onnistunut hillitsemään eriytymistä jopa paremmin kuin monet muut kaupungit.

– Voimme olla tyytyväisiä siitä, että vaikka meillä on eri tulotasoisia alueita, niin alueiden väliset erot eivät ole jyrkässä kasvussa.

– Helsingissä myös investoidaan lähiöiden peruspalveluihin ja asuinalueiden viihtyvyyteen.

Tampereen pormestarin Lauri Lylyn mukaan myös Tampereella alueellisen eriytymisen hillitsemiseen panostetaan voimakkaasti. Tampereella lähiöiden luonnetta ollaan muuttamassa esimerkiksi investoimalla kouluihin ja varhaiskasvatukseen.

Lylyn mukaan työllisyyteen panostaminen on yksi tärkeimmistä keinoista ja siinä hänen mukaansa auttaa varmasti myös kuntien työllisyyskokeilu.

Ongelmiin on herätty myös maan hallituksen taholla. Käynnistymässä on kevään aikana erillinen lähiöohjelma. Kaupungit voivat itse hakea mukaan ohjelmaan ja esittää siihen lähiöitään kehitettäviksi. Rahaa on kolmivuotisella ohjelmakaudella käytössä runsaat 20 miljoonaa.

Naamiaisasuun pukeutuminen yhdistää penkkaripäivänä valtaosaa Suomen abeista. Poikkeuksen tekevät Seinäjoen lukion abiturientit, jotka vetävät ylleen kansallispuvun tai jussipaidan. Voit keskustella jutun lopussa, onko tapa mielestäsi hieno vai outo.

Iloinen riehakkuus kuuluu seinäjokelaistenkin juhlapäivään, mutta perinteisellä pukeutumisella halutaan kertoa, että omista juurista ollaan ylpeitä.

– Se on kotiseuturakkautta ja tuo päivään tietynlaista arvokkuutta ja jatkuvuutta, sanoo Seinäjoen lukioiden kansainvälisten asioiden koordinaattori Ville Hakala.

Jos ei onnistu saamaan kansallispukua, voivat tytötkin pukeutua jussipaitaan. Emilia Mäkelä oli jo menossa isänsä vaatekaapille, mutta onnistui lopulta saamaan lainaksi Teuvan puvun.

– Kansallispuvun ei tarvitse olla tältä alueelta. Mikä tahansa käy, joka vaikka mummolta, äidiltä tai joltakin muulta löytyy lainaksi.

Rekka-ajelulle tavalliset vaatteet

Oma pukeutumiskoodi on selkeästi juttu, josta halutaan pitää kiinni Seinäjoen lukiossa. Mäkelä iloitsee, että myös 2020 kaikki abit ovat tyylin mukaisissa asuissa.

Abit pukeutuvat kansallispukuihin ja jussipaitoihin aamupäivällä, jolloin laulajaisissa hyvästellään koulu ja opettajat. Silloin esitetään ryhmänohjaaja-opettajillle henkilökohtaisiksi sanoitetut laulut.

– Biiseinä on ainakin JVG:tä, Paula Koivuniemeä ja Juha Tapiota. Meidän ryhmänohjaaja tykkää kaivinkoneista, se kuuluu tekstissä, Mäkelä kertoo.

Koulun ulkopuolella penkkarit näkyvät abiturienttien rekka-ajeluina ja karkkien heittelynä. Seinäjoen lukion abit vaihtavat silloin ylleen tavalliset vaatteet eli kansallispuvuissa ei kierretä katuja.

– Myös se on vähän sellainen yhteinen linjaratkaisu. Muutama saattaa laittaa jotakin karnevaalihärpäkettä, kertoo Ville Hakala.

Penkkareiden jälkeen abit aloittavat ylioppilaskirjoitusten alkuun kestävän lukuloman.

Lue seuraavaksi: Penkkarien viimeinen päivä jatkoi samoilla lakanateemoilla: Greta Thunberg, elokuvahahmot ja meemit koristivat rekkojen kylkiä

Uutissuomalaisen mukaan asuntokaupoista tehtiin viime vuonna ennätysmäärä valituksia. (Uutinen on maksumuurin takana.)

Aluehallintovirastoille ja Kuluttajariitalautakuntaan tehtiin yhteensä 895 asuntokauppoihin liittyvää valitusta. Aveille ilmoituksia tuli 346 ja Kuluttajariitalautakuntaan 549.

Valitusten taustalla on useita syitä. Yksi syy valitusmäärien nousuun on LKV-pätevyysvaatimus, joka edellytetään puolelta välitysliikkeen välittäjistä.

Aveille tehdään ilmoituksia, kun epäillään, etteivät pätevyysvaatimukset täyty. Lisäksi ilmoituksen tekeminen on helpottunut, kun sen voi tehdä sähköisesti.

Avit valvovat kiinteistövälitysliikkeiden toimintaa ja sen lainmukaisuutta. Avi voi määrätä välitysliikkeelle varoituksen tai määräaikaisen toimintakiellon.

Välitysliikkeiden toisistaan tekemät ilmoituksissa epäillään esimerkiksi pätevyysvaatimusten noudattamatta jättämisestä tai sosiaalisen median markkinoinnin olevan hyvän välitystavan vastaista. Kuluttajien valituksista tavallisimpia ovat tapaukset, joissa myyjä ei ole tyytyväinen välitysliikkeen aktiivisuuteen, välityspalkkion määrään tai hän epäilee, ettei kaikkia tarjouksia ole toimitettu hänelle.

Ostaja puolestaan saattaa epäillä, että liike on sivuuttanut hänet ja halunnut myydä kohteen jollekin tutulle.

Kiinteistönvälitysalan keskusliiton mukaan myös käytettyjen asuntojen kunto ja korjausvelka vaikuttavat valituksiin. Keskusliiton toimitusjohtajan Maria-Elena Ehrnroothin mukaan kuluttajat ovat valveutuneita, mutta joillakin on epärealistiset odotukset ja vääränlainen käsitys myyjän vastuusta.

Osa kiinteistönvälitysalan toimijoista pitää ongelmallisena sitä, että alan valvonta ja sanktiot kohdistuvat vain kiinteistönvälitysliikkeisiin eivätkä yksittäisiin välittäjiin. Tällä hetkellä yksittäinen välittäjä saadaan vastuuseen asiattomasta toiminnastaan vain, jos toiminta täyttää rikoksen tunnusmerkit tai laiminlyönti on törkeää.

Lue myös:

Täältä ihmiset ostavat asunnon vain pilkkahintaan – yli 100 000 euroa alkaa olla liikaa Kotkassa ja Kouvolassa

Asuntokauppa yllätti ja piristyi vuonna 2019 – ensi vuodelle luvassa tasaista kasvua

Suomeen on rakennettu ennätystahtiin uusia koteja – pian vauhti hiipuu, sillä rakennusluvat sukeltavat jo jyrkästi

Jos talvilomareissusi suuntautuu kotimaan kohteeseen, varmista, että matkavakuutuksesi on voimassa myös Suomessa.

– Esimerkiksi Ifissä matkavakuutus voi olla voimassa vain ulkomaan matkoilla, ellei siihen osta kotimaan matkaturvaa, matkavakuutusten korvausasiantuntija Anne Koivisto Ifistä toteaa.

Ota matkavakuutus ajoissa peruuntumisen varalta

Talvilomakausi osuu Suomessa samaan saumaan kausiepidemioiden kanssa. Jos sinä tai joku muu perheestäsi sairastuu vaikkapa flunssaan, influenssaan tai vatsatautiin juuri ennen matkaa, saat matkavakuutuksesta rahat takaisin. Vakuutus korvaa matkaliput, majoituksen ja etukäteen ostetut palvelut kuten hissiliput, jos ette pääse lainkaan matkaan.

Jos sinulla ei ole jatkuvaa matkavakuutusta, muista ottaa matkavakuutus ajoissa, vaikka matkaa varatessa, mutta vähintään kolme päivää ennen matkaa. Muuten peruuntumisturva ei ole voimassa, etkä saa korvauksia.

Kyseessä pitää olla äkillinen, odottamaton sairastuminen tai vakava tapaturma, joka estää matkalle lähdön. Sairastumisen tai tapaturman on täytynyt tapahtua matkan varaamisen jälkeen.

Peruuntuneesta matkasta saa korvauksia yleensä lääkärintodistuksella.

– Jos lääkäri määrää sairauslomalle, kyllä se tarkoittaa, että ei matkallekaan voi lähteä. Jos koko perhe on vakuutettuna ja lapsi sairastuu, ei muunkaan perheen tarvitse matkalle lähteä, Ifin Anne Koivisto sanoo.

– Eihän lapsi voi esimerkiksi lähteä lennolle, jos hänellä on oikein paha korvatulehdus päällä. Sekin riittää syyksi perua matka, jos lääkäri sen toteaa, palvelupäällikkö Heidi-Maria Hänninen LähiTapiolan korvauspalveluista toteaa.

Kotimaassa matkavakuutuksessa kilometrirajoitukset

Kotimaan matkavakuutuksessa on rajoituksensa. Matkustajavakuutus on voimassa kotimaan matkoilla vain, jos vapaa-ajan matkakohde on yli 50–150 kilometrin päässä kotoa, työpaikasta, opiskelupaikasta tai vapaa-ajan asunnosta.

LähiTapiolassa matkakohteen täytyy olla yli 50 kilometrin päässä tällaisesta päivittäisestä elinympäristöstä. Ifillä vastaava kilometrirajoitus on yli 150 kilometriä ja matkan täytyy sisältää meno-paluu kohteeseen sekä vähintään yhden yön yöpyminen.

Jos sinulle tapahtuu esimerkiksi tapaturma viettäessäsi talvilomaa omistamallasi mökillä tai sillä paikkakunnalla, jossa se sijaitsee, et saa korvauksia matkavakuutuksesta, vaan mahdollisesta yksityisestä tapaturmavakuutuksestasi.

– Tai jos lähdet Lappiin talvilomalle ja omistat siellä vapaa-ajan asunnon, tämä pätee myös siihen. Silloin perheenjäsenillä, myös lapsilla, kannattaa olla korvauksia saadakseen joku muu vakuutusturva, LähiTapiolan Hänninen huomauttaa.

Milloin lapselle oma vakuutus?

Tarkista ennen perhematkaa, että kaikki perhelomalle mukaan lähtijät on vakuutettu.

Aikuisista jokainen tarvitsee oman henkilövahinkoja korvaavan matkustajavakuutuksen.

Osassa vakuutussopimuksista vakuutetun mukana matkustavat omat lapset ja lapsenlapset on myös vakuutettu. Aina näin ei kuitenkaan ole.

Selvitä myös, minkä ikäiset lapset vakuutuksesi kattaa. Monesti lapset kuuluvat vanhemman tai isovanhemman vakuutukseen vain tiettyyn ikään asti. Yläikäraja vaihtelee yhtiöittäin 12–20-vuotiaisiin. Sitä vanhemmille on otettava oma vakuutus.

Esimerkiksi Ifissä aikuisen matkavakuutukseen sisältyvät alle 20-vuotiaat ja LähiTapiolassa alle 18-vuotiaat mukana matkustavat lapset ja lapsenlapset.

Lapsi tarvitsee oman vakuutuksen myös, jos matkaseurana on ystäväperhe tai, jos lapsi matkustaa yksin isovanhempien luo lomanviettoon.

– Vaikka esimerkiksi äiti veisi lapsen mummolaan hoitoon, niin lapsi tarvitsee oman matkavakuutuksen, jos äiti palaa yksin kotiin, ja lapsi jää viettämään sinne vaikka talvilomaa, Anne Koivisto kertoo Ifin käytännöistä.

– Menon, paluun ja oleskelun lomakohteessa täytyy olla yhteinen lapsen kanssa, jotta esimerkiksi vanhemman vakuutus kattaisi myös lapsen.

Vieraalla paikkakunnalla yksityislääkäriin

Jos kotimaan kylpylä- tai laskettelureissun aikana sairastuu tai teloo itsensä, on monelle tärkeää päästä mahdollisimman nopeasti hoitoon. Julkisella puolella tämä ei vieraalla paikkakunnalla ainakaan jonottamatta onnistu.

– Jos on matkavakuutus voi valita yksityisen lääkäriaseman ja hakeutua vaikka suoraan erikoislääkärille, jos tietää itsekin, että vaiva sitä vaatii, Koivisto Ifistä sanoo.

Sekä LähiTapiola että If tarjoavat asiakkailleen myös etälääkäripalvelua.

– Jos ollaan lomareissulla Pohjois-Suomessa, jossa välimatkat ovat pitkiä, parhaimmassa tapauksessa ei tarvitse lähteä ollenkaan sinne kivijalkalääkäriin, esimerkiksi sairaan lapsen kanssa. Useimmat sairaudet pystytään toteamaan ilman fyysistä näkemistä. Lääkäri voi etänä antaa ohjeita ja määrätä lääkkeet, LähiTapiolan Hänninen kertoo.

Hoitokulut matkavakuutus korvaa ilman ylärajaa ja omavastuuta ei ole. Vakuutus korvaa myös esimerkiksi matkakulut lomakohteesta, kuten hiihtokeskuksesta lääkäriin.

Matkasairaus tarkoittaa sellaista sairautta, josta ensimmäiset oireet ilmenevät vasta matkan aikana.

– Se monelle tulee yhä yllätyksenä, että matkavakuutus ei korvaa jo olemassa olevan sairauden hoitokuluja paitsi ensihoitokulut, jos tällainen sairaus matkakohteessa äkillisesti ja odottamatta pahenee, Anne Koivisto kertoo

Heidi-Maria Hännisen mukaan joskus vanhat polvi- tai olkapäävammat saattavat alkaa vihoitella, kun kaatuu esimerkiksi rinteessä.

– Matkatapaturmana korvataan kuitenkin ainoastaan tuon kaatumisen kaatumiseen seurauksena tulleet vammat.

.

Rinteiden ulkopuolella tarvitaan lisävakuutus

LähiTapiolassa talvilomakausi joulusta kevääseen näkyy ruuhkapiikkinä korvauspuolella. Tyypillisiä tapaturmia ovat laskettelussa, lautailussa tai murtomaahiihdossa sattuneet kaatumiset, yhteentörmäykset ja horjahtamiset.

Yleisimpiä vammoja, joista talvilomalaiset korvauksia hakevat, ovat venähdykset, revähdykset, raajojen murtumat ja lievät päänalueen vammat.

– Hyvin tyypillinen vamma on ranteen murtuminen, kun rinteessä kaadutaan ja otetaan kädellä vastaan. Myös nilkka- ja polvivammat ovat yleisiä, Hänninen LähiTapiolasta kertoo.

Monet tapaturmat korvataan, mutta jos laskettelee tai lautailee merkittyjen rinteiden ulkopuolella, niissä tapahtuneita tapaturmia ei matkavakuutus korvaa.

– Jos tietää jo matkalle lähtiessään, että aikoo laskea merkittyjen rinteiden ulkopuolella, kannattaisi ottaa lisävakuutus, Hänninen neuvoo.

Rakennusalan jätti YIT ilmoitti kaikille Tripla-hankkeen aliurakoitsijoille, että niiden laskut maksetaan vasta lisäselvitysten jälkeen. Urakoitsijoilla voi olla kymmenien tuhansien saatavat ja laskuista osa on erääntynyt jo pari kuukautta sitten.

Suurille yrityksille on tavallista maksaa laskunsa myöhässä, sanoo pieniä ja keskisuuria yrityksiä edustavan Suomen Yrittäjät -järjestön toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen.

– Se aiheuttaa monelle pienelle yritykselle todella isoja ongelmia: ne eivät pysty maksamaan palkkoja omille työntekijöilleen.

Seuraus voi olla se, että yritys kaatuu, hän sanoo.

Pentikäinen pitää YIT:n päätöstä jäädyttää kaikkien alihankkijoiden maksut hyvin epätavallisena ja kohtuuttomana.

– Ei ole tullut aikaisemmin vastaan tällaista tilannetta, jossa ilmoitetaan kategorisesti, että kaikki alihankkijoiden laskut jäävät maksamatta.

Epäselvyydet pitää selvittää, mutta sen ei pitäisi johtaa siihen, että kaikki jätetään maksamatta, hän sanoo.

Rakennusteollisuus: Selvittely tavallista

Rakennusteollisuuden työnantajia edustavan järjestön vastaavan lakimiehen Karri Kiviojan mukaan on tyypillistä, että rakennuttaja maksaa viimeisen maksuerän vasta taloudellisen loppuselvityksen jälkeen. Se tehdään, kun urakka on valmis.

– Tällöin viimeinen maksuerä jää usein maksamatta, kunnes osapuolten välillä on saatu kaikki taloudelliset asiat selvitettyä.

Myös laskujen selvittely on Kiviojan mukaan tavallista toimintaa, etenkin kun tehtyjä töitä ja materiaaleja laskutetaan jälkikäteen.

YIT:n tapaukseen hän ei halua ottaa kantaa. Triplan rakennusprojekti on kuitenkin kokoluokaltaan poikkeuksellinen, Kivioja sanoo. Tyypillisesti aliurakoitsijoita on korkeintaan joitain kymmeniä, tässä projektissa moninkertainen määrä.

– Se varmaan vaikuttaa siihen, kuinka vaativaa tai aikaavievää tämän selvittelyn täytyy olla.

Pentikäinen: Suurilla yrityksillä asenneongelma

Lain mukaan yli 30 päivän maksuajoista pitää sopia, mutta lakia ei noudateta, Pentikäinen sanoo.

– Enemmistö yrityksistä, jotka venyttää maksuaikoja, tekee sen lainvastaisesti.

Suomen Yrittäjien syksyllä teettämän kyselyn mukaan yli 60 prosenttia vastaajista ilmoitti, että maksuaikaa on venytetty sopimatta siitä heidän kanssaan. Ongelma ei koske vain rakentamista, vaan myös teollisuutta, kauppaa ja palvelualaa.

Erityisesti maksuaikoja ovat pidentäneet suuret yksityiset yritykset. Suomen Yrittäjien kyselyyn vastasi hieman yli tuhat yrittäjää syys–lokakuussa 2019.

Pentikäisen mukaan kyseessä on suurten yritysten asenneongelma.

– Ajatellaan, että pientä yritystä voi käyttää ison yrityksen pankkina.

Käytännössä maksuehtolain noudattamista ei valvota eikä pienten yritysten ole helppo riitauttaa laskua ison yrityksen kanssa, sillä julkinen arvostelu voi johtaa yhteistyön päättymiseen, Pentikäinen sanoo.

– He kokevat, että heidän neuvotteluasemansa on heikko.

Rakennusteollisuudelle ei Karri Kiviojan mukaan juuri ole tullut jäsenyrityksiltä kysymyksiä maksujen viivästyksistä muutoin kuin riitatapauksissa tai maksukyvyttömyystilanteissa.

Yritysten välistä laskutusta koskevissa riidoissa on kyse hänen mukaansa esimerkiksi siitä, miten paljon tunteja työhön on käytetty tai millaisia summia materiaaleista on maksettu.

Yrittäjien toiveissa anonyymi ilmiantokanava

Maksuehtolakia kiristettiin viisi vuotta sitten lyhentämällä yrittäjien välisten saatavien maksuaikaa 60 päivästä 30 päivään. Se paransi tilannetta jonkin verran.

Suomen Yrittäjien mukaan maksuehtolain valvontaa pitäisi parantaa. Mikael Pentikäisen mukaan hyvä ratkaisu olisi esimerkiksi tarjota yrityksille anonyymi tapa ilmoittaa viranomaisille laskun maksun viivästymisestä.

– Kun ilmoituksia tulee useampia, viranomainen voi alkaa selvittä asiaa ilman, että yritysten välinen suhde vaurioituu.

Lue lisää:

Kauppakeskus Triplaa rakentaneiden aliurakoitsijoiden maksuja jäädytetty – Rakennusyhtiö YIT haluaa selvittää, onko sitä laskutettu liikaa

Lappeen Riennon hiihtokoulun pienet tenavat liikkuvat Lappeenrannan Huhtiniemen ladulla jo varmoin liikkein. Kasvamassa on uusi hiihtosukupolvi.

Lasten tunnelma on kuitenkin ollut koetuksella, sillä he ovat joutuneet perin erikoisen laturaivon kohteeksi. Hiihtokoululaisten kanssa samaan aikaan ladulla olleet aikuiset hiihtäjät ovat huudelleet pienille hiihtäjän aluille, miten lapset ovat muiden hiihtäjien tiellä ja tukkeena. Käytöstavat ovat unohtuneet täysin.

– Minulle on huudeltu kirosanoja, ja että pois edestä. Sitten on sanottu, että me sotkemme heidän hiihdon, kertoo hiihtokoululainen 8-vuotias Manu Konsti.

Hiihtokoulun opettajan Johanna Turusen mukaan laturaivo ei ole vain pieni ilmiö, vaan sitä on jatkuvasti, vähintään viikoittain.

– Viime viikolla aikuinen mies hiihti näiden lasten takana ja joutui sitten hiihtokoululaisten takia ylämäessä hidastamaan vauhtiaan. "Perkele kun olette täällä!", hän huusi meille, kertoo Lappeen Riennon hiihtokoulunopettaja Johanna Turunen.

Lappeenrannan Huhtiniemessä, kuten lähes kaikkialla Etelä-Suomessa, hiihtolatua on tänä talvena niukalti. Täälläkin latua on vain 1,5 kilometriä eli juuri sen verran, mitä sitä näin huonolumisen talven aikana on saatu tehtyä.

Vaikka latu on lyhyt, on siinä kuitenkin leveyttä sekä perinteiseen että luisteluhiihtoon, joten kaikkien pitäisi ladulle kuitenkin mahtua.

– Lapsia pelottaa, kun tullaan kiroilemaan ja huutamaan. Ei se ole kivaa kuunneltavaa, kertoo hiihtokoulun opettaja Johanna Turunen.

Samaa sanoo myös Manu Konsti.

– Kyllä se huutelu harmittaa.

Aikuisen käytöksellä iso merkitys

Myös Suomen ladun lastentoiminnan suunnittelija Tiia Eskelinen on kuullut lapsiin kohdistuvasta laturaivosta. Hänen mukaansa osa kuntohiihtäjistä ottaa harrastuksen turhan tosissaan ja ajattelee enemmän itseään kuin muita.

– Räikeimmillään se on tuollaista, että aikuiset eivät ymmärrä antaa lasten hiihdon opetukselle arvoa, tilaa ja aikaa.

Hiihtokoulun opettajan Johanna Turusen mielestä hiihdon pitäisi olla rentouttavaa ja virkistävää liikuntaa. Siksi hän ihmettelee, mikä saa ihmiset raivoamaan.

Näin on pohtinut myös Karoliina Koskela, joka on yhden hiihtokoululaisen äiti. Hänen mielestään aikuisten tulisi ymmärtää, miten suuri merkitys aikuisten käytöksellä on.

– Aikuisen esimerkki, innostus ja kannustus ovat lasten liikunnassa äärettömän tärkeitä. Pahimmassa tapauksessa tuollainen huutelu voi tappaa liikkumisen ilon, sanoo Koskela.

Lastentoiminnan suunnittelija Tiia Eskelinen Suomen ladusta muistuttaa, että lapselle pitää jäädä alkavasta harrastuksesta kiva olo.

– Kun lapsi on opiskelemassa uutta taitoa, on ensisijaisen tärkeää, että jäisi sellainen mielikuva ja tunne, että oli tosi kivaa ja haluan tehdä tätä uudestaan, kertoo Eskelinen.

Eskelinen korostaa, että huono kokemus voi keskeyttää koko lajin opettelun.

– Pahimmillaan koko tutustuminen lajiin tyssähtää, eikä lapsi halua enää sinne mennä.

Miehet ja naiset

Lappeen Riennon hiihtokoulun opettaja Johanna Turunen on ollut hiihdonopettajana jo yli 10 vuotta. Sama raivoamisilmiö toistuu hänen mukaansa joka talvi, oli sitten lunta enemmän tai vähemmän.

– Enimmäkseen huutelijat ovat iäkkäämpiä miehiä, mutta paljon on myös keski-ikäisiä naisia, kertoo Turunen.

Turusen mukaan lapsille opetetaan hiihtokoulussa käyttäytymistä ja harjoitukset pyritään tekemään niin, että niistä olisi mahdollisimman vähän haittaa muille. Esimerkiksi ilman sauvoja -hiihto tehdään aina kaikkein leveimmällä kohdalla, jotta kunto- ja kilpahiihtäjillä on tilaa ohittaa.

– Lapsille opetetaan, että kun pysähtyy tai vaihtaa suuntaa, pitää vilkaista taakse. Mutta lapset toimivat kuitenkin niin hitaasti, että nopea hiihtäjä ehtii tulla kohdalle, kertoo Turunen.

Muiden hiihtäjien pitäisi myös huomata hiihtokoulun lapset, koska lapsilla on yllään keltaiset huomioliivit. Lisäksi alueella on varoituskyltti, jossa varotetaan hiihtokoululaisista.

Kaikki ovat joskus olleet hitaita

Hiihtokoulun lapsia opastettu, että jos raivoaja tulee kohdalle, ei saa huudella takaisin. Lisäksi lapsia on pyydetty ottamaan tuntomerkit huutelijasta, minkä jälkeen ohjaaja tai hiihtokoululaisen vanhempi käy juttelemassa raivoajan kanssa.

– Minun mielestäni meidän aikuisten asia on käydä keskustelu laturaivoajan kanssa, kertoo hiihtokoulun opettaja Johanna Turunen.

Samaa mieltä on myös Suomen ladun lastentoiminnan suunnittelija Tiia Eskelinen.

– Aikuisen on hoidettava asia. Lapsille pitää kertoa, että me emme voi toisten käytökselle yhtään mitään ja että jostain syytä kaikki eivät latusääntöjä noudata.

Hiihtokoulun opettaja Johanna Turunen kehottaa jokaista muistelemaan omaa lapsuuttaan.

– Kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää, että on itsekin aikoinaan hiihdon aloittanut. Me olemme kaikki olleet joskus hitaita.

Takaa tulevan pitää väistää edessä hiihtävää. Nopeampi väistää hitaampaa.

– Lapsille opetetaan ihan nämä samat säännöt, että me kaikki mahdumme tänne ladulle.

Huuteluista huolimatta intoa hiihtokoulun lapsilla tuntuu riittävän. Manu Konstikin kertoo, ettei hän huuteluista välitä. Keskittyy vain hiihtoon.

Suomen latu on julkaissut latuetiketin keikkien liikkujien yhteiseksi ohjeeksi. Sen pääset lukemaan tästä.

Maastopalot Australian Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa on saatu hallintaan ensimmäistä kertaa lähes kuuteen kuukauteen, viranomaiset kertovat.

Viime viikonvaihteessa saapuneet rankkasateet ovat auttaneet sammutustöissä, mutta tuoneet mukanaan myös tulvia. Uuden Etelä-Walesin viranomaisten mukaan osavaltiossa on vielä jäljellä 24 maastopaloa, mutta ne kaikki on saatu hallintaan.

Sateet sammuttivat lopullisesti myös miljoonakaupunki Sydneyn eteläpuolella pari kuukautta raivonneen laajan maastopalon, joka ehti tuhota lähes 500 000 hehtaaria maata.

Lue myös: Australiaan saapuneet rankkasateet ovat sekä kirous että pelastus – Maastopalot sammuivat, mutta tulvat tulivat tilalle

Australia on kamppaillut satojen maastopalojen kanssa syyskuusta lähtien. Maastopalokausi on pitkittynyt kolme vuotta kestäneen kuivuuden vuoksi, joka asiantuntijoiden mukaan johtuu ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.

Palot ehtivät tuhota noin 11 miljoonaa hehtaaria maata ja yli 2 500 kotia sekä aiheuttivat ainakin 33 ihmisen ja arviolta yhden miljardin villieläimen kuoleman.

Valtavat palot peittivät suurkaupunkeja savuun viikkojen ajaksi ja saartoivat kokonaisia kaupunkeja, joiden evakuoimiseen tarvittiin jopa armeijan apua.

Aiheesta lisää:

Australian pääkaupunkiin julistettiin hätätila maastopalojen takia – Ankara kuumuus ja kovat tuulet ovat palanneet

Yle Australiassa: Rekat toivat kärsiville lehmille ja lampaille satoja tonneja heinää halki maan: “Kun kaveri on hädässä, silloin autetaan”

Britannian ilmatieteen laitos: Australian maastopalot nostavat hiilidioksiditasoja – kyseessä on yksi mittaushistorian isoimmista muutoksista

Sammutustöissä ollut kone putosi, Canberran lentokenttä on suljettu – kuuma sää kiihdyttää jälleen Australian paloja

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump arveli torstaina, että Yhdysvallat saattaa päästä Taliban-liikkeen kanssa sopimukseen yhdysvaltalaisten joukkojen vetämisestä pois Afganistanista.

Trump kertoi radiohaastattelussa, että osapuolet ovat pääsemässä sopimukseen hyvin todennäköisesti, ja että ratkaisua voidaan odottaa seuraavien kahden viikon aikana.

Yhdysvallat ja Taliban-liike ovat neuvotelleet Qatarissa joulukuusta asti.

Aikaisemmin torstaina Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo kertoi, että neuvotteluissa on edetty lähelle läpimurtoa.

Lisäksi Yhdysvaltain puolustusministeri Mike Esper on kertonut osapuolten neuvotelleen väkivaltaisuuksien vähentämisestä seitsemän päivän ajaksi. Ehdotettua taukoa pidetään Yhdysvaltain leirissä testinä, jolla mitataan Taliban-liikkeen johdon kykyä hallita taistelijoitaan.

Diplomaattilähteiden mukaan juuri vaatimukset väkivaltaisuuksien vähentämisestä ovat pitäneet neuvotteluita pattitilanteessa.

Uutistoimisto Reutersin lähteet kertovat, että Yhdysvaltojen ja Talibanin välinen sopimus saatettaisiin ehtiä allekirjoittaa jo helmikuun aikana.

Sopimus johtaisi siihen, että Afganistanista siirrettäisiin pois noin 13 000 Yhdysvaltojen sotilasta sekä tuhansia muiden NATO-maiden joukkoja.

Aiheesta lisää:

Väkivalta paheni Afganistanissa 2019, Yhdysvallat pommitti enemmän kuin vuosikymmeneen

Yhdysvallat ja talibanit ovat palanneet neuvottelupöytään, kertovat amerikkalaislähteet

Yhdysvallat vetäytyy Syyriasta, voiko sama toistua Afganistanissa? Kysyimme asiantuntijoilta: "Maa romahtaisi, jos niin tapahtuisi nyt"

Suomalaista sosiaaliturvaa voi verrata tilkkutäkkiin: sitä on paikkailtu vuosien saatossa. Paikkoja alkaa olla niin paljon, ettei alkuperäistä kangasta enää tunnista.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus aikoo aloittaa sosiaaliturvan täysremontin. Urakkaan on varattu kaksi vaalikautta. Tehtävään valitaan komitea, johon tulee edustajat kaikista eduskuntapuolueista.

Edellisen kerran sosiaaliturvaa yritettiin uudistaa 2007 Sata-komitean voimin. Yritys tehtiin Matti Vanhasen (kesk.) kakkoshallituksen aikana. Tulokset jäivät laihoiksi.

Yksi syy siihen oli raha: amerikkalaisen rahoitusyhtiön Lehman&Brothersin konkurssi vuonna 2008 sai aikaan kansainvälisen laman.

Ennen kaikkea Sata-komitean työ kaatui kuitenkin puolueiden riitelyyn siitä, pitääkö sosiaaliturvan olla vastikkeellista vai ei. Vastikkeellisuus tarkoittaa, että esimerkiksi työttömän pitää tehdä jotain ansaitakseen tukensa.

Miljardihanke, mutta miksi?

Tampereen yliopiston dekaani Juho Saari myöntää, että työ on iso. Verrattuna sote-uudistukseen se on valtava. Saari johti Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle tehtyä selvitystä eriarvoisuudesta.

– Tämä on kuin pilkkoisi norsun kilon pala kerrallaan, Saari kuvailee edessä olevaa urakkaa.

Sosiaaliturvassa on kyse on suurista summista. Esimerkiksi yleiseen asumistukeen on varattu tänä vuonna 1,5 miljardia euroa, toimeentulotukeen 700 miljoonaa ja erilaisiin lapsilisiin 1,4 miljardia euroa.

Yle kysyi kolmelta alan asiantuntijalta, mihin uudistuksella pyritään. Kysymyksiin vastasivat Tampereen yliopiston dekaani Juho Saari, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Pasi Moisio ja sosiaali- ja terveysministeriön johtaja Liisa Siika-aho.

1. Miksi sosiaaliturva kaipaa remonttia?

Suomalaista sosiaaliturvaa on kehitetty niukkuuden oloissa 20–30 vuotta. Tukiin on tehty paljon pieniä muutoksia. Esimerkiksi lapsilisiin on saatu yksinhuoltajakorotus. Juha Sipilän hallitus päätti maksaa äitiyslomalle jäävän naisen työnantajalle 2 500 euron kertakorvauksen.

Lopputulos on sekava.

Kansalaiset eivät enää tiedä, millaisia etuuksia heille kuuluu eikä viranomaisilla ole hajuakaan siitä, missä kansalaiset kulkevat. Palkkojen ja tukien yhteensovittaminen on vaikeaa etenkin pienituloisille.

Toimeentulosta on tullut pitkäaikainen etuus, vaikka sen piti olla väliaikainen. Liian moni suomalainen jumahtaa elämään toimeentulotuella. Sieltä on vaikea enää päästä takaisin töihin tai koulutukseen.

Asumistukeen on varattu tänä vuonna 1,5 miljardia, mutta peruskysymys on ratkaisematta: tuetaanko sillä ihmisten asumista vai asuntorakentamista? Tukien hakemisesta on tullut byrokraattista. Siirtyminen tuelta toiselle on kitkaista.

Yhteiskunta ja työelämä ovat muuttuneet, mutta sosiaaliturvaa ei ole uudistettu niiden mukana.

2. Mikä on vaikein kysymys?

Puolueilla on hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, pitääkö sosiaalituen olla perustuloa vai pitääkö tuen olla vastikkeellista. Perustuloa kannattavat vain vihreät ja vasemmistoliitto. Muut puolueet vaativat, että tukia saadakseen on osallistuttava esimerkiksi koulutukseen tai työkokeiluihin.

Jos yksi puolue lyö heti työn alussa jarrut pohjaan ja vaatii, että vain oma malli kelpaa, on hankala edetä.

On päätettävä myös, pitäisikö tukien olla henkilökohtaisia vai perhekohtaisia. Tällä hetkellä toimeentulotukea ja asumistukea maksetaan kotitalouksille ja muut tuet, kuten esimerkiksi työttömyystuki on henkilökohtaista.

Jos puolisot ovat eri elämäntilanteessa, tästä voi syntyä kitkaa.

Väki vanhenee ja pian on ratkaistava, pitääkö vanhusten myydä omaisuuttaan, jotta he pystyvät maksamaan oman hoitonsa. Toimeentulolla elävien on jo realisoitava omaisuutensa lukuunottamatta henkilökohtaisia käyttöesineistä.

Suomessa on myös etuuksia, joihin ei liity palveluja. Esimerkiksi työttömyystuen saajat jäävät oman onnensa nojaan. Heitä ei kannusteta kouluttautumaan uuteen ammattiin tai työkokeiluihin. Tähän halutaan muutos.

3. Miten uudistus tehdään?

Sosiaaliturvan remonttiin on varattu kaksi vaalikautta. Työn tekee komitea, jonka vetäjäksi on valittu THL:n tutkimusprofessori Harri Moisio. Komiteassa on mukana kansanedustajia kaikista eduskuntapuolueista.

Työhön osallistuu myös asiantuntijoita sekä työmarkkina- ja yrittäjäjärjestöjen edustajia. He eivät kuitenkaan ole varsinaisia jäseniä.

Se, että mukana ovat kaikki eduskuntapuolueet pyritään takaamaan se, ettei seuraavien vaalien voittajapuolue pyyhi työn tuloksilla pöytää.

4. Kuka uudistuksesta hyötyy ?

Mielenterveyskuntoutujat ja ne jotka ovat pudonneet eri järjestelmien väliin. Jos ihminen on sairas tai terve, hänen tilanteensa on selkeämpi. Lisää pulmia voi tulla, jos ihminen on osan ajan töissä, osan sairaana.

Myös tavallinen kansalainen hyötyy, kun sosiaaliturvasta tulee selkeämpää ja ymmärrettävämpää. Uudistuksessa voidaan löytää parempia malleja myös muista Pohjoismaista ja soveltaa niitä Suomeen.

Remontissa on tarkoitus löytää nykyisen järjestelmän sudenkuopat ja korjata ne.

5. Kenelle uudistuksesta olisi haittaa?

Sosiaaliturvaa ei ole luotu ilkeyttään monimutkaiseksi. Nykyinen järjestelmä on syntynyt pikkuhiljaa ja siinä on yritetty ottaa huomioon erilaiset elämäntilanteet. Kun ja jos tukia virtaviivaistetaan, joku häviää aina.

Virkamiesten toive oli, että uudistukseen olisi varattu kolme vaalikautta, mutta nyt jättiuudistus yritetään toteuttaa 7–8 vuodessa. Se sitoo myös seuraavan hallituksen käsiä.

Se tarkoittaa kuitenkin, että komitean työn on edettävä jo tämän vaalikauden aikana.

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) kertoo tänään perjantaina, miten sosiaaliturvauudistusta viedään eteenpäin. Pääset katsomaan tiedotustilaisuuden tästä linkistä.

Aiheesta voi keskustella huomisiltaan klo 23:een.

Lue lisää:

Ylen tiedot: Sosiaaliturvan uudistaminen menee parlamentaariseen valmisteluun

Ylen tukikysely paljastaa kaksi jyrkkää jakolinjaa puolueissa: Sosiaaliturvan vastikkeellisuus ja perustulo

Koronavirus epidemian keskiössä oleva Hubein maakunta on todennut 116 uutta kuolemantapausta ja lähes 5 000 uutta tartuntaa eilisen jälkeen.

Koko Kiinassa on tähän mennessä todettu yhteensä lähes 65 000 tartuntaa.

Koronavirukseen kuolleiden ja tartunnan saaneiden lukumäärä oli torstaina kasvanut virallisissa tilastoissa huomattavasti, kun tartuntojen määrittelytapaa muutettiin. Tämä on lisännyt huolta siitä, että epidemian vakavuus on paljon pahempi kuin aiemmin on kerrottu.

Uusien kuolemantapausten ja tartuntojen määrä on kuitenkin tippunut huomattavasti torstain luvuista.

Torstain luvuissa olivat mukana sekä testein todetut että oireiden perusteella diagnosoidut covid-19-tartunnat. Kiinan viranomaiset perustelivat oireiden perusteella diagnosoitujen lisäämistä tartunnan saaneiden joukkoon sillä, että näin potilaiden on mahdollista päästä hoitoon nopeammin.

Aiheesta lisää:

Maailman terveysjärjestö: Kiinan uudet koronavirustartuntaluvut eivät kerro tapausten määrän kasvusta

Koronavirus on someaikakauden ensimmäinen tietoepidemia – WHO murtaa tautiin liitettyjä myyttejä

Kiinan Hubeissa kirjattiin yli 240 uutta koronaviruskuolemaa – EU pui keinoja viruksen taltuttamiseen

Mitä jos töihin pääsisi suoraan, ilman haastetteluja tai taustatutkimuksia?

Body Shop aloittaa Yhdysvalloissa kesällä rekrytoinnin, jossa se jättää haastattelut, huumetestit ja taustojen tarkastuksen sikseen.

Ensimmäinen hakija saa paikan.

“Emme tee taustatutkimusta”, Bodyshopin Yhdysvaltain johtaja Andrea Blieden kertoo Fastcompany-julkaisulle.

“Emme vaadi huumetestejä. On vain kolme kysymystä, jotta työn voi saada. ‘Onko sinulla lupa työskennellä Yhdysvalloissa?‘ ‘Voitko pysyä kahdeksan tuntia töissä?‘ ‘Pystytkö nostamaan yli 50 paunaa [22 kiloa]‘.”

Työtä on tarjolla Body Shopin jakelukeskuksessa.

Vastaavan rekrytoinnin aloitti aiemmin sosiaalinen yritys, Greyston Bakery -leipomo New Yorkissa.

Henkilöstöpalveluyritys Baronasta kerrotaan, että täysin vastaavaa ei tehdä Suomessa.

– Kyllä se sinänsä on mielenkiintoinen ajatus. Kun mennään kohti työvoimapulaa, erilaisia uusia keinoja pitää miettiä. Ihan vielä yritykset eivät ole valmiita tämäntyyppiseen, myynnin ja kaupan toimialan operatiivinen johtaja Tuomo Leppänen sanoo.

Leppäsen mukaan ihmisen palkkaaminen perehdyttämisineen on sen verran iso satsaus, että myös palkkaamiseen panostetaan. Jos vaihtuvuus on suurta, siitä seuraa liikaa kustannuksia.

– Erilaisia kokeiluita on tehty, mutta kolmen kysymyksen rekrytointeja ei, Leppänen sanoo.

Pikarekryt ja ryhmähaastattelut ovat nopein tie hommiin

Kun Suomessa kun puhutaan pikarekryistä, kyse on ollut erilaisista rekrytointitapahtumista. Niissä työntekijä ja työnantaja ovat keskustelleet ja sen perusteella on kutsuttu haastatteluihin, Baronan Tuomo Leppänen sanoo. Eri alojen rekrytointi eroaa paljon toisistaan, hän muistuttaa.

Matalimman kynnyksen rekrytointitapa on ryhmähaastattelu.

Esimerkiksi lyhytaikaisia apulaisia palkataan lyhyillä, noin tunnin ryhmähaastatteluilla. Niissä 10-14 henkilöä jututetaan kerrallaan.

– Ne on koettu hyväksi tavaksi palkata ihmisiä. Ihmiset kertovat lyhyesti itsestään hetken. Sitten tekevät haettavaan työhön liittyvän tehtävän ja lopulta tehdään ryhmätyötehtävä, Leppänen kertoo.

Haastattelulla seurataan henkilön vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoja.

Oli kyse varastotyöstä tai mistä tahansa, työntekijän asenne on useimmiten tärkeä valintakriteeri.

– Jos kolmella kysymyksellä voitaisiin ratkaista luottamusta ja asennepuolta, se voisi olla mahdollista. Mutta vain niitä valitaan, joilla on tahto tehdä työtä ja halu oppia. Se selviää nopeasti rekrytoidessa, että onko ihmisillä halua tehdä töitä ja saada paikka.

Mitä vaativampi tehtävä, sitä enemmän joutuu syyniin.

Leppänen kertoo, että vaativissa tehtävissä haastattelukierroksia on helposti kaksi tai kolme. Lisäksi hakija joutuu yleensä soveltuvuusarviointiin ja hänen antamansa referenssit eli aiempi työkokemus tarkastetaan.

Etelämantereella on mitattu ensimmäistä kertaa yli 20 asteen lämpötila. Brasilialaistutkija kertoi torstaina, että Seymourinsaarella yllettiin helmikuun 9. päivänä 20,75 asteeseen.

Antarktiksen aiempi ennätys oli Signynsaarella vuonna 1982 mitattu 19,8 astetta.

Mantereen puolella ei ole vielä päästy yli 20 asteen. Mantereen ennätys on viime viikolla Esperanzan tutkimusasemalla mitattu 18,3 astetta.

Lue myös: Etelämantereella tehtiin lämpöennätys: yli 18 asteen lämpö sulattaa jäätiköitä vauhdilla

Seymourinsaari sijaitsee Antarktiksen niemimaan edustalla. Niemimaan kärki on Etelämantereen pohjoisin osa, jonka ilmasto on mantereen lauhkein.

Lämpötilahavainnosta kertonut brasilialaistutkija Carlos Schaefer sanoi uutistoimisto AFP:lle, että lämpötilasta ei voi tehdä päätelmiä ilmastonmuutoksen suhteen, koska se on vain yksittäinen lämpötilahuippu eikä edusta pidempää trendiä.

Etelämantereen keskilämpötilojen nousu on herättänyt huolta, koska mantereen jääpeitteen sulaminen voi kiihdyttää merenpintojen nousua.

Etelämantereella on parhaillaan kesä, jolloin aurinko paistaa suurimman osan päivästä. Mantereen sisäosissa lämpötila pysyttelee silloinkin enimmäkseen pakkasen puolella, mutta rannikolla on hieman lauhkeampaa.

Maailman kaikkien aikojen pakkasennätys –89,2 astetta mitattiin Vostokin tutkimusasemalla vuonna 1983.

Lue myös:

Antarktiksella sulaa nyt vuodessa kuusi kertaa enemmän jäätä kuin 40 vuotta sitten 15.1.2019

Amerikkalainen seikkailija vaelsi Etelämantereen halki ilman apukeinoja maailman ensimmäisenä 27.12.2018

Kolme vuotta sitten suomalais-englantilainen kaivosyhtiö Kalevala Gold oy teki räjäytyksiä Kainuun Suomussalmella. Tarkoituksena oli irrottaa Kuikan peruskallion kvartsijuoniin keskittynyttä kultapitoista malmia.

Nuo räjäytykset päätyivät julkisuuteenkin.

Helsingin Sanomat kertoi vuonna 2017, että muun muassa räjäytykset ylittivät ely-keskuksen mukaan tavanomaisen malminetsinnän mittakaavan. Yhtiö ei ollut kuitenkaan tehnyt koetoimintailmoitusta.

Malminetsintä ei loppunut tuohon Suomussalmella, mutta räjäytykset tiettävästi vaihtuivat tyypillisempään malminetsintään. Kultakaivosta Suomussalmelle ei kuitenkaan ole toistaiseksi tullut.

Sen sijaan Paltamossa on kolme merikontillista jätettä, joka on peräisin Suomussalmelta. Toiminnan takana oleva Kalevala Gold ei ole ely-keskuksen kehotuksesta huolimatta saanut vietyä kontteja mihinkään.

Selvitimme, miksi jätekontit yhä nököttävät kainuulaisen pikkukunnan teollisuustontilla ja mitä niille seuraavaksi tapahtuu.

Tontin omistajaa kontit eivät häiritse

Suomussalmelta louhittu malmi on kuljetettu Juuan Dolomiitin omistamalle kalkkikaivokselle Paltamoon. Siellä sitä koerikastettiin kesään 2018 saakka, ja tähän toimintaan oli lupa.

Paltamossa olevissa konteissa on kaikki, mitä jää jäljelle, kun jauhetusta malmista irrotetaan kultaa. Niissä on rikastusjäännöksiä, eli rikastushiekkaa, rikastuksen sakka ja prosessivesiä. Yhtiön arvion mukaan rikastushiekkaa on noin 160–170 tonnia. Konteissa on eniten juuri rikastushiekkaa, sillä esimerkiksi vettä ei paljoa prosessissa käytetty.

Merikontit ovat vedenpitäviä, ja ne eivät ely-keskuksen arvion mukaan muodosta akuuttia riskiä. Konttien sisältö on kuitenkin luokiteltu kaivannaisjätteeksi.

– Haluamme varmistaa, että jätteet eivät jää pyörimään mihinkään, selittää Kainuun ely-keskuksen ympäristöasiantuntija Mari Helin.

Myöskään tontin omistavaa Juuan Dolomiittia kontit eivät hirveästi häiritse, kertoo toimitusjohtaja Hannu Repo.

Hän kertoo, että kontit päätyivät heidän kalkkikaivostontilleen sen jälkeen, kun Juuan Dolomiitin ja Kalevala Goldin edustajat olivat tutustuneet Kainuun Edun hankkeessa. Esimerkiksi kalkkikaivoksen ja kullan koerikastuksen jätevesiä ei ole päässyt sotkeutumaan keskenään, koska kullan koerikastuksessa on ollut käytössä suljettu kierto. Vesi siis on edelleen konteissa.

Kontit olisi pitänyt siirtää jo kesällä

Kuitenkin kontit olisi pitänyt siirtää teollisuustontilta jo viime kesänä, kun koerikastuksen loppumisesta oli vuosi aikaa. Aluehallintoviraston antamassa koetoimintapäätöksessä oli annettu paltamolaisen tontin puhdistamiselle määräaika, joka oli viime elokuussa.

Kalevala Gold haki aluehallintovirastosta jatkoaikaa, jota ei kuitenkaan myönnetty. Marraskuussa ely-keskus asetti uuden määräajan, jonka kuluessa yhtiön pitäisi saada vietyä kontit pois. Ehdottomaksi takarajaksi konttien siirrolle laitettiin tämän vuoden tammikuun viimeinen päivä.

Reilu viikko sitten ely-keskus kävi tarkastamassa tilanteen paltamolaisella teollisuustontilla. Tarkastuksella tilanne oli Mari Helinistä se, mitä ely-keskus olettikin. Kolme merikontillista jätettä olivat edelleen paikoillaan.

Nyt ely-keskus on aloittanut uhkasakolla tehostettavan hallintopakkomenettelyn, jotta paltamolainen tontti saataisiin siivottua.

Helinin mukaan Kalevala Gold on ollut tietoinen siitä, mitä heiltä edellytetään.

– He ovat luvanneet toimia asetetuissa aikataulussa. Heille on toimitettu kuulemiskirje hallintopakosta. Saimme kuittauksen vastaanottamisesta.

Yhtiöllä on sunnuntaihin 16. helmikuuta asti aikaa antaa vastine.

Yhtiön mukaan konteista ollut mahdoton päästä eroon

Kalevala Goldin mukaan ongelmana on se, etteivät he ole löytäneet paikkaa, mihin siirtää jätekontit.

Kalevala Goldin hallituksen puheenjohtaja Igor Vasilyev kertoo, että he ovat selvittäneet asiaa Suomessa ja Ruotsissa. Sopivaa paikkaa ei ole kuitenkaan löytynyt, sillä jätefirmoilla ei ole ollut konteille tilaa tai lupia jätteiden käsittelyä varten.

Ekokympiltä kerrotaan, että he ovat käyneet Kalevala Goldin kanssa keskusteluja jätteen säilömisestä, mutta käsittelyyn heillä ei olisikaan ollut mitään mahdollisuuksia. Lassila & Tikanojalta ei muisteta, että Paltamon konteista olisi käyty keskusteluja.

Ely-keskuksen ympäristöasiantuntijan Mari Helinin mukaan on harvinaista, että kaivannaisjätteet jäävät tällä tavalla pyörimään.

Syy on hänestä siinä, että varsinaisessa kaivostoiminnassa ympäristöluvissa yritys velvoitetaan jätehuoltosuunnitelman tekemiseen. Kaivostoiminnassa jätettä tosin tuleekin aivan eri mittakaavassa – paljon enemmän kuin kolme kontillista.

"Jatkamme projektiamme Kainuussa"

Kalevala Goldilla on kuitenkin nyt suunnitelma, mitä se tekisi konttien jätteelle.

Keskusteluja on toimitusjohtaja Igor Vasilyevin mukaan käyty kahden Kiinassa toimivan yrityksen kanssa.

Ely-keskuksen Mari Helinin mukaan Kalevala Gold on ottanut tällaisen vaihtoehdon esiin. Jos suunnitelma tarkentuu, ely selvittää, onko sen toteuttaminen kansallisen ja kansainvälisen ympäristönsuojelulainsäädännön mukaisesti mahdollista.

Jäte tuskin menisi Kiinaan hävitettäväksi, sillä konttien sisältämässä materiaalissa on Igor Vasilyevin mukaan kultaa noin kymmenen grammaa kiloa kohti.

Yritettäisiinkö siitä Kiinassa irrottaa edelleen kultaa?

– Luulen niin, Vasilyev kertoo.

Kalevala Goldilla sen sijaan on tarkoitus vielä selvittää suomussalmelaisen kullan hyödyntämistä.

– Jatkamme projektiamme Kainuussa, Vasilyev sanoo.

Keskustele aiheesta perjantaihin kello 23:een saakka!

Hoitaja asettaa neulan Jan Boijer-Spoofin (47) käsivarteen. Väritön neste virtaa pussista suoneen. Vaikutus tuntuu kymmenen minuutin päästä.

– Tiedätkö sen huimaavan tunteen, kun menee nousuhumalassa sänkyyn makaamaan? Tämä tuntuu vähän samalta.

Huimaavan tunteen syy on ketamiini. Se on lääke, jolla on värikäs historia.

1960-luvulla sitä käytettiin Vietnamin sodassa loukkaantuneiden amerikkalaissotilaiden rauhoittamiseen. 1970-luvulla ketamiini sai mainetta Special K -nimisenä klubihuumeena.

Nyt tiedetään, että ketamiini poistaa vakavaa masennusta tehokkaammin ja nopeammin kuin mikään muu tiedetty lääkeaine.

Jan Boijer-Spoof kutsuu ketamiinia lääkkeeksi, jonka ansiosta hän ei enää halua tappaa itseään.

– Ilman vaimoani ja ketamiinia en olisi tässä.

Masennus on maailmanlaajuisesti valtava ongelma. Tästä syystä ketamiini on nyt poikkeuksellisen mielenkiinnon kohteena. Sen toivotaan olevan askel eteenpäin vuosikymmeniä paikallaan polkeneessa masennuslääkkeiden kehityksessä.

Onko into ennenaikaista, vai onko käsillä mielenterveyshoidossa alkava mullistus?

Rekkamies parantuu syövästä – ja sairastuu masennukseen

Vielä muutama vuosi sitten Jan Boijer-Spoof oli kuin kuka tahansa keski-ikäinen rekkamies. Elämässä oli huolia, mutta niiden kanssa pärjäsi.

Mielenterveysongelmista kärsiviin ja masennuslääkkeitä syöviin ystäviinsä hän suhtautui terveille ihmisille tyypilliseen tapaan: kohteliaasti, mutta hieman ylimielisesti.

– Että “ota nyt itseäsi niskasta kiinni”. Kuvittelin, että se on kaikille mahdollista, vaikka en sitä ääneen sanonutkaan. Jälkikäteen ajatellen käsitykseni oli hyvin naiivi.

Käsitys muuttui kertaheitolla vuonna 2018.

Tammikuussa perheeseen syntyi tytär, Helmi. Saman kuun aikana Boijer-Spoofin kaulassa ollut patti todettiin nielurisasyöväksi.

Seuraavat kahdeksan kuukautta Boijer-Spoof kävi sädehoidoissa, kärsi kivuista, ja laihtui yli 40 kiloa. Heittäytyminen pienen lapsen isän rooliin sai odottaa. Ajatuksissa oli vain syöpä, kipu ja hengissä pysyminen.

Elokuussa lääkäri totesi syövän parantuneen. Seurauksena Boijer-Spoofin mielenterveys romahti.

Mies on miettinyt pitkään sitä, miksi näin kävi.

– Koko syöpähoidon ajan kaikki arkiset ajatukset, askareet ja murheet olivat olleet poissa mielestä. Kaikki mitä tunnet, oli se vitutusta naapuriin, rakkautta tyttöystävään, se kaikki oli oli kahdeksan kuukautta poissa. Ja sitten painat nappia, ja se kaikki tulee yhtenä vyörynä päälle.

Vyöry oli liikaa. Ajatukset sinkoilivat päässä eivätkä asettautuneet järjestykseen. Aamutoimien kaltaisten arkisten asioiden hoito alkoi tuottaa vaikeuksia.

– Kaikki on käyttäneet 2000-luvun alun läppäreitä. Prosessori huutaa, muisti huutaa, mitään ei tapahdu. Se tuntui aivoissa ihan fyysisesti.

Boijer-Spoof oli kuvitellut palaavansa isän ja työntekijän rooliin välittömästi parannuttuaan. Sen sijaan hän huomasi olevansa työkyvytön sairaseläkeläinen. Syyllisyys kalvoi miestä, jolle toimeentulon hankkiminen oli ollut itsestäänselvyys ja kunnia-asia. Hän alkoi saada raivokohtauksia pikkuasioista, kuten paukahtavista kaapinovista.

Eräänä elokuisena iltana perhe matkasi Helsingistä Turkuun. Vanhemmat riitelivät, Helmi itki. Yhtäkkiä isä tajusi, että ellei hän pysäytä autoa välittömästi, hän todennäköisesti ajaa sen päin seinää.

– En epäillyt, vaan tiesin, että tekisin niin. Ainoa toinen ajatus päässä oli, että en voi tehdä sitä perheelle.

Boijer-Spoof haki apua.

Masennuslääkkeet eivät kuitenkaan parantaneet oloa. Terapiassa Boijer-Spoof istui mykkänä, koska ahdistavista asioista puhuminen tuntui vain huonontavan oloa. Hän alkoi perua käyntejä tekosyillä.

Pahimpia olivat illat. Kun muut menivät nukkumaan, isä jäi yksin ajatuksineen.

– Ajattelin, ettei ole mitään syytä herätä aamulla. Sitten, että en voi tappaa itseäni perheen vuoksi. Ja sen jälkeen, että pitää, koska olen vain perheelle pelkkä riippakivi.

Boijer-Spoof kirjoitti jäähyväisviestit valmiiksi sähköpostiinsa. Kun tämä selvisi psykiatrille, Boijer-Spoof toimitettiin suljetulle osastolle. Siellä hän vain ahdistui entisestään.

Lopulta Boijer-Spoofille ehdotettiin harvinaisempaa hoitomuotoa: ketamiinitiputusta.

Toivottomuuteen vaipunut mies ei uskonut ketamiinin tuovan apua, mutta päätti kuitenkin kokeilla.

Sotakenttien kipulääke keksitään uudelleen

Ketamiini irroittaa mielen aistihavainnoista ja vie pois kivun lamauttamatta hengitystä. Turvallisuutensa ja helppoutensa vuoksi ainetta käytettiin alun perin – ja käytetään edelleen – anestesia-aineena sotatilanteen kaltaisissa alkeellisissa oloissa.

1990-luvulla ketamiinissa huomattiin mielenkiintoinen sivuvaikutus: Kivun lisäksi se poisti masennuksen, jos potilas siitä kärsi. Ja hyvin tehokkaasti.

– Se on noin kaksi, kolme kertaa tehokkaampi kuin suun kautta annettavat lääkkeet, sanoo Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) psykiatrian dosentti, ylilääkäri Tero Taiminen.

Taiminen on TYKSin neuropsykiatrian ja psykiatristen neuromodulaatiohoitojen vastuualueen johtaja. Suomessa ketamiini-infuusiot aloitettiin 2010 juuri TYKSissä Taimisen johdolla.

Ketamiinihoitoa annetaan juuri Jan Boijer-Spoofin kaltaisille potilaille: Kun muut lääkkeet eivät auta, ja potilaan henki on vaarassa.

Boijer-Spoofin viikottaiset ketamiinihoidot alkoivat kesäkuussa 2019.

Ensimmäinen hoitokerta tuotti ohimenevän euforian tunteen, mutta masennus ei poistunut. Syövän jättämä hermosärky sen sijaan valui miehestä “kuin märkä maali seinästä”.

Muutaman hoitokerran jälkeen Boijer-Spoofin perheessä huomattiin muutos. Isän jatkuvan synkkyyden keskelle alkoi tulla tunteja kestäviä valoisia hetkiä.

Kuudennen hoitokerran aikoihin Boijer-Spoof tunsi olonsa paranevan “isona nykäyksenä”. Valoisat hetket muuttuivat hyviksi päiviksi. Hän huomasi hymyilevänsä vastaantulijoille.

Lääketiede ei tiedä vastausta siihen, mitä miehen päässä tapahtui. Ketamiinin tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta.

Entä miltä se tuntui? Boijer-Spoof käyttää jälleen tietokone-vertauskuvaa.

– Ketamiinihoito on kuin joku painaisi reset-nappulaa. Ajatus alkoi kulkea, aloin laittaa asioita pään sisällä järjestykseen. Maailman paino poistui harteilta.

Boijer-Spoof on harvinainen masennuspotilas. Ketamiini-infuusiota annetaan Suomessa vuosittain joillekin kymmenille, enimmillään sadoille potilaille.

Masennus sen sijaan on valtava ongelma. Se on ylivoimaisesti yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Se on myös yleinen taustatekijä itsemurhan tehneillä tai sitä yrittäneillä.

Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

Noin puoli miljoonaa suomalaista käyttää masennuslääkkeitä. Jopa kolmasosan masennuspotilaista arvioidaan olevan lääkeresistenttejä, eli he eivät saa saa lääkkeistä apua masennukseen.

Ketamiini tehoaa yli puoleen lääkeresistenteistä masennuspotilaista. Ennen kaikkea se poistaa itsetuhoisuuden nopeasti.

Ylilääkäri Tero Taimisen mielestä ketamiinihoitoa tulisi Suomessa ehdottomasti lisätä.

– Tämä olisi yhteiskunnan etu. Hoidon tuomat säästöt sairauslomissa, eläkkeissä ja itsemurhien vähenemisessä kattaisivat hoidon kustannukset moninkertaisesti.

Taimisen toive saattaa toteutua. Lääketeollisuus on haistanut ketamiinin mahdollisuudet.

Eroon masennuksesta nenäsumutteella?

Ketamiinihoitoa saavien masennuspotilaiden määrä on pysynyt pienenä osittain käytännön syistä: lääkeainetta on annosteltu tiputuksella, jota on Suomessa saanut vain psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa.

Yhdysvalloissa, jossa masennusongelma on Suomea hälyttävämpi, hoitoa tarjotaan myös kymmenissä ketamiiniklinikoissa.

Viime vuonna Yhdysvaltojen markkinoille tuli ensimmäinen kaupallinen ketamiiniin pohjautuva masennuslääke. Aine on lääkeyhtiö Janssenin esketamiini, joka on ketamiinin molekyylirakenteesta kehitelty muunnos.

Oleellinen muutos on, että Janssenin esketamiini annostellaan tiputuksen sijaan nenäsumutteena.

Esketamiini-nenäsumute on ensimmäinen uudentyyppinen masennuslääke vuosikymmeniin. Siksi siihen kohdistuu paljon odotuksia. Nenäsumutteen teho ei ole niin suuri kuin tiputuksen, mutta lääkkeen on siitä huolimatta ennustettu tuovan Janssenin tilille jopa miljardeja dollareita. Yhdysvalloissa lääkkeen hinta on huima: kuukauden hoito maksaa tuhansia dollareita.

Janssenin esketamiini sai Euroopan lääkeviraston myyntiluvan joulukuussa. Suomessa lääke odottaa Fimean hyväksyntää.

Mutta että vakavaa masennusta voisi hoitaa yhtä helposti kuin tukkoista nenää? Ajatus kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta.

Sitä se onkin.

Janssenin esketamiinisumutetta ei tulla antamaan potilaalle kotiin, vaan annostelusta vastaa jatkossakin terveydenhuollon ammattilainen.

Tämä johtuu siitä, että ketamiini on myös riippuvuutta aiheuttava huumausaine.

“Ai sä käyt sairaalassa vetämässä huumeita?”

Riittävä annos ketamiinia saa aikaan euforian tunnetta, aistiharhoja, jopa hallusinaatioita. Tästä syystä ketamiinia on käytetty jo vuosikymmeniä päihdyttävässä tarkoituksessa.

Kuolemaan johtaneet ketamiiniyliannostukset ovat harvinaisia, mutta riippuvuuden kehittyminen on mahdollista.

Tämä on suuri syy siihen, miksi ketamiini on saapumassa lääkemarkkinoille vasta nyt, vaikka aineen masennusta poistava vaikutus havaittiin jo vuosikymmeniä sitten.

Jan Boijer-Spoof epäröi lääkehoitoa riippuvuusriskin vuoksi. Toistaiseksi pelko on osoittautunut turhaksi, hän sanoo.

– Lääkekäytössä annokset on hyvin pieniä. Ainoa keksimäni peruste riippuvaisuudelle olisi se, että tämä vie kivut pois.

Boijer-Spoof toivoo avointa keskustelua lääkeaineiden hyödyistä ja haitoista. Tietämättömyys ja huumausaineen stigma voi estää potilaita saamasta apua ja lääkäreitä antamasta sitä, hän sanoo.

– Jotkut ovat sanoneet, että “ai, sä käyt sairaalassa vetämässä huumeita”? Mutta ihmisethän käyttävät huumeita päästäkseen pakoon todellisuutta. Minulle ketamiinin vaikutus on se, että pääsen takaisin siihen todellisuuteen, mahdollisimman normaaliin elämään.

Pitkään jatkuneen ketamiinihoidon sivuvaikutuksista ei kuitenkaan ole kattavasti tutkimustietoa. Riippuvuuden ja mahdollisten muiden riskien vuoksi hoitoa ei tavallisesti jatketa puolta vuotta pidempään.

Ja kun hoito lopetetaan, masennus voi palata.

Onko ketamiini siis vain tapa lykätä masennusongelmaa kemiallisesti eteenpäin?

Ei, sanoo ylilääkäri Tero Taiminen. Vakava masennus ei tavallisesti ole pysyvä olotila, vaan jakso, josta voi päästä lääkehoidon avulla yli, Taiminen sanoo.

– Jos meneillään oleva masennusjakso saadaan paranemaan ketamiinilla, niin useimmiten normaali mieliala säilyy ja masennusjakso on parantunut.

Jan Boijer-Spoof uskoo päässeensä ketamiinin avulla pahimman yli. Kun olo on parempi ja ajatus kulkee, terapiassa käymisestä on tullut mielekästä. Elämään on palannut tasaisuus.

– Sanoisin, että aivoni ovat ovat palautuneet siihen normaaliin itseään korjaavaan tilaan, missä ne olivat ennen tätä kauheaa flippaamista.

Hän ei kuitenkaan tiedä, mitä hoidon lopettamisen jälkeen tapahtuu. Mieli tekisi kokeilla, säilyykö hyvä olo ilman lääkeainetta.

Vielä hän ei kuitenkaan uskalla. Nyt tärkeintä on se, ettei nukkumaan mennessä tarvitse enää miettiä, miksi herätä aamulla.

– Tulevaisuus näyttäytyy taas avoimena.

Lisää aiheesta:

Yhä useampi jää sairauslomalle mielenterveysongelmien takia, työn vaatimukset vievät voimat – työuupunut Anna, 41, ei kokenut olevansa masentunut

Yhä useampi aloittaa masennuslääkityksen – Mia Mattila on yksi niistä, jotka eivät pääse lääkkeistä irti: “Tarjolla on vain menolippuja”

Masennuksesta on tullut uusi kansantauti – mutta mikä on oikeasti muuttunut, suomalaisten mielenterveys vai diagnoosit?

Eletään 2030-lukua. Maapallon sää on muuttunut huonosta vielä huonompaan. Itä-Aasiaa piiskaavat ehtymättömät sateet ja Tokion kaltaisten metropolien neonvalot katoavat myrskytuulten uumeniin.

Merenpinta nousee uhkaavasti, ja miljardit ihmiset ovat lähteneet epätoivoiselle vaellukselle kohti tuntemattomia päämääriä. Kolmas maailmansota koukistelee sormiaan. Kaaoksen laineet peittävät sivistyksen.

Itseään tuhoava ihmiskunta

Tällaisia visioita tarjoaa Stam1na-yhtyeen Antti Hyyrysen uunituore Viimeinen Atlantis -romaani. Se kuvaa näynomaisesti meidän tuntemamme kulttuurin viimeisiä hetkiä.

– Olemme menneet harhaan, ties kuinka kauan. Tiedemaailma on jo pitkään raportoinut isoista muutoksista, ja Maapallon luontainen tasapaino on rikottu. Me olemme hävinneet tämän taistelun, Hyyrynen sanoo.

Ihan sysimustaksi Hyyrynen ei globaalia tilannetta kuitenkaan koe, valonpilkahduksiakin löytyy. Esimerkiksi hänen kotiseudullaan sijaitsevassa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa on tehty tutkimusta siitä, kuinka teollisuusjätettä voisi kierrättää uudeksi energiaksi.

– Tämä on konkreettinen esimerkki siitä, että jos resursseja käytetään oikein, ongelmiakin voidaan ratkaista. Mutta ratkaistaanko niitä ajoissa ja kenen kannalta, se on jo toinen juttu.

– Suomalaisille nämä muutokset eivät välttämättä tarkoita samaa kuin pienissä saarivaltioissa ja valtamerten rannikoilla asuville ihmisille. Siellä ollaan vastaanottamassa sitä itseään, kun se lopulta räiskyy tuulettimeen. Kaikki on suhteellista.

Hyvä kysymys kuuluu, miksi ihmiskunta on tuhoamassa omaa elinympäristöään ja ainutlaatuista kotiplaneettaansa – ja vieläpä tietoisesti.

– Ei ihmiskunta välttämättä maailmanloppua tahdo, vaan kyse on instituutioista, jotka vaikuttavat asioihin eniten. En tiedä, uskaltaisiko tätä edes lausua ääneen, mutta minun mielestäni yksilön vaikuttamisella ei enää ole hirveästi väliä. Ratkaiseva rooli on suurilla teollisuusmahdeilla, joille pitäisi määritellä lakisääteisiä rajoituksia, Hyyrynen toteaa.

Kohti tuntemattomia horisontteja

Vuosikymmen sitten Stam1na-yhtye huojui isojen haasteiden edessä. Hyvin menestynyt bändi oli tehnyt jo kolme kiiteltyä levyä, mikä oli luonut paineita kurkotella kohti uusia ja tuntemattomia horisontteja.

Neljänteen albumiin, Viimeiseen Atlantikseen haettiin hengittävyyttä muun muassa soittamalla musiikkia studio-olosuhteissa mahdollisimman pitkälti livenä. Myös sanoituksiin etsittiin rohkeampia näkökulmia ja kokonaisvaltaisempaa tarinallisuutta.

– Vedenpinnan kohoaminen, globaali kuumeneminen ja teknologinen kehitys. Ihmiskuntaa ympäröivistä vaaran ja uhan merkeistä oli jo tuolloin syntynyt paljon keskustelua, joten albumin teemoja ei kauan tarvinnut pohdiskella – siitä sitten rakentamaan Viimeistä Atlantista, Stam1nan laulaja-kitaristi ja sanoittaja Antti Hyyrynen muistelee.

Vuonna 2010 julkaistu Viimeinen Atlantis kiipesi nopeasti Suomen virallisen listan kärkeen, ja se kuuluu kotimaisten klassikkometallialbumien kaanoniin. Nyt, vuonna 2020, apokalyptinen kokonaisuus on taipunut samannimiseksi ja -henkiseksi scifi-romaaniksi.

– Albumi on tärkeimpiä perusteluja sille, että kirjakin on olemassa. Äänite ja romaani kommunikoivat keskenään, vaikka niiden välissä on vuosikymmen. Tällaista yhteisteosta ei varmaan Suomessa ole kovin montaa tehty. Toisaalta kumpikin teos toimii myös itsenäisesti, mikä oli yksi lähtökohdistani, Hyyrynen toteaa.

Ei syyllisyyttä kulutustavoista

Kun Antti Hyyrynen opiskeli Kouvolan ammattikorkeakoulussa 2000-luvun alussa, hän yritti itsekin pelastaa omilla kulutusvalinnoillaan maailmaa. Facebook oli tuolloin aluillaan, Hyyrynen seurasi teknologian kehitystä ja valveutui globaaleista trendeistä.

– Lopetin särkylääkkeiden käytön, kahvin ja teen juomisen sekä suklaan syömisen, koska löysin niiden tuotannosta eettisesti arveluttavia seikkoja. Keskeytin hetkeksi myös punaisen lihan syömisen, eikä minulla ollut omaa autoakaan.

Tällainen jakso ei kuitenkaan Hyyrysen kohdalla kestänyt pitkään. Vaihe johtui osittain opiskelijaelämän niukoista resursseista ja oli vähän tylsäkin.

– Omatuntoni ei ole kolkutellut, vaikka palasin takaisin vanhoihin kulutustottumuksiin. Tällä hetkellä tuskin poikkean kuluttajana mitenkään suomalaisesta, keski-ikää kolkuttelevasta miehestä.

Hyyrynen painottaa, ettei ole kirjoittanut Viimeistä Atlantista syyllisyyden potemisen takia, jota monet tuntevat elämäntavastaan ja kulutustottumuksistaan.

– Toki minulta kysellään tästä asiasta tiuhaan, ja joku toinen varmaan olisi ajatellut tätä puolta perusteellisesti, ennen kuin antaisi tällaisen kirjallisen teoksen muiden ihmisten luettavaksi. En kuitenkaan koe tästä minkäänlaista stressiä, saati sitten ahdistusta.

Viimeisen Atlantiksen maailmassa ihmiskunnan väkiluku on jo yli yhdeksän miljardia, mikä on nykyennusteiden valossa realistinen arvio. Jonkinlaisena kannanottona holtittomaan väestönkasvuun voisi pitää sitä, että kirjan päähenkilö Tobeas Seinur on perheensä ainoa lapsi.

Sosiaalisen median kauhistuttava kiehtovuus

Muutaman vuoden takaisella Elokuutio-albumillaan Stam1na käsitteli rouhein ottein muun muassa nykyisen digivetoisen maailman ja selfie-kulttuurin pinnallisuutta. Sama tematiikka kuorruttaa Viimeistä Atlantistakin.

– Kyse on siitä, mihin äärimmilleen viety itse- ja yksilökeskeisyys saattavat johtaa. Itsekeskeisyys liittyy tämän kirjan tärkeisiin kysymyksiin ja ongelmanasetteluihin. Entäpä, jos päähenkilö olisi toiminut tietyissä elämänvaiheissaan toisin? Entä jos hänen nykyelämäänsä vaikuttavat asiat eivät ajaisi häntä itsekkäisiin ratkaisuihin?

Hyyrystä itseään pohdituttaa, kiehtoo ja ehkä vähän kauhistuttaakin se, kuinka sosiaalinen media muovaa homo sapiensin fysiikkaa, psyykeä ja eetosta.

– Sosiaalisella medialla on ollut jättimäinen kolaus arkeemme. Se näkyy fysiikassamme, kun kävelemme kadulla, ja ajanvietossamme, olimme sitten yksin tai ryhmässä. Tämä herättää kysymyksiä: osataanko kohta enää lukea tai kirjoittaa, kuinka käy liikkumisen ja liikunnan ja mitä tapahtuu ihmisten sosiaalisille taidoille.

Ehkäpä sosiaaliseen mediaan siirtyminen on vain yksi vaihe biomekaaniseksi olennoksi muuttuvan ihmisen luonnollista evoluutiota ja ehkä teknologiasta tulee – tai on jo tullut – uusi jumalhahmo. Tällaisia näkymiä käsittelee muun muassa Yuval Noah Harari Homo Deus -teoksessaan.

– Voisiko tästä tehdä sellaisen johtopäätöksen, että perinteinen käsitys ihmisestä sosiaalisena olentona muuttuu ja että meistä jatkaisi mahdollisesti parempaan suuntaan menevä laji? Ja että nuoret itse asiassa kehittävät parasta aikaa aivokapasiteettia, jollaisesta emme ole ennen edes unelmoineet? Tämä muutos ei kuitenkaan tarkoita perinteistä maailmanloppua, Hyyrynen toteaa.

Viimeisen Atlantiksen maailmassa vaikuttaa myös EloQuence-niminen keinoäly, järjellinen internet. Sekin on viittaus ihmisessä tapahtuvaan muutokseen.

– Olemme isojen evoluutiohyppyjen edessä, kun hakukoneet ja karttapalvelut korvaavat tiedon ja oman ajattelun. Niillä saadaan hakutulos, joka on teoreettisesti aina oikein. Tämä kaikki on tapahtunut niin lyhyessä ajassa, että päätä huimaa.

Uponneen mantereen kiinnostava mysteeri

Atlantiksesta, mereen uponneesta mantereesta tai saaresta kertoi ensin kreikkalainen filosofi Platon 2 500 vuotta sitten. Atlantis oli yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin perikuva, jonka kehityskulku kuitenkin lähti väärille raiteille. Jumalat rankaisivat Atlantista ja hukuttivat kukoistavan valtakunnan meren syövereihin.

Monille Atlantis on ollut todellista historiaa, monille satumainen myytti. Metafora muinaisesta Atlantiksesta nykymaailmaan ei voisi olla osuvampi.

– Atlantis kiehtoo minua juuri siksi, että aikojen saatossa siitä on tehty niin kiinnostavia tulkintoja. Toisen maailmansodan aikana arjalaisideologian kannattajat ajattelivat, että heidän esi-isänsä ovat tulleet Atlantikselta ja tietenkin Atlantikselle on alun perin menty avaruusaluksella. Kaiken kaikkiaan Atlantis on hieno vertauskuva siitä, kuinka loistelias kulttuuri on sukeltanut, Antti Hyyrynen summaa.

"Mutta sitten, maan liukuessa ja iskeytyessä paljastuneeseen merenpohjaan ja siellä sätkivien kalojen päälle, taivaankansi repesi uuteen, entistä huumaavampaan huutoon. Se oli kuin jumalaisten puhaltimien kirskaus, joka ylitti hurjuudessaan jopa vesimassojen jyrlnän." – Viimeinen Atlantis

Ranskan presidentin Emmanuel Macronin puolue on jäänyt yllättäen ilman ehdokasta Pariisin pormestarivaaleissa vain kuukautta ennen vaaleja. Tasavalta liikkeelle -puolueen ehdokas Benjamin Griveaux ilmoitti perjantaina vetäytyvänsä ehdokkuudesta julkisuuteen vuotaneen seksivideon vuoksi.

Sosiaalisessa mediassa torstaina levinneellä videolla näkyy Griveaux "intiimeissä puuhissa". Griveaux sanoo tehneensä päätöksen ehdokkuudesta luopumisesta perheensä suojelemiseksi.

– Perheeni ei ansaitse tätä. Kenenkään ei koskaan pitäisi joutua tällaisen herjauksen kohteeksi. Perheeni ja minä olemme olleet yli vuoden ajan alhaisten kommenttien, valheiden, huhujen, nimettömien hyökkäysten, varastettujen yksityiskeskustelujen paljastamisen ja tappouhkausten kohteena, Griveaux sanoi.

– Ikään kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi. Eilen saavutettiin uusi taso. Nyt mennään liian pitkälle, hän jatkoi seksivideon julkaisemiseen viitaten.

Oman mausteensa tapaukseen tuo se, että seksivideon julkaisemiseen on sekaantunut venäläinen taiteilija Pjotr Pavlenski.Libération-lehden mukaan Ranskassa asuva Pavlenski väittää saaneensa videon henkilöltä, jolla on ollut suhde Griveaux'n kanssa. Motiivikseen videon vuotamiselle Pavlenski sanoo halunsa paljastaa perhearvoilla ratsastavan Griveaux'n tekopyhyys.

Poliitikot tuomitsevat vuodon

Yksityisen videon vuotaminen julkisuuteen on tuomittu Ranskassa laajalla rintamalla. Muun muassa useat kilpailevien puolueiden poliitikot ovat varoittaneet, että tapaus saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, etteivät ihmiset halua enää asettua ehdokkaiksi.

Macronin läheisen liittolaisen Griveaux'n vetäytyminen on tyrmäävä takaisku Tasavalta liikkeelle -puolueen toiveelle vankistaa asemaansa paikallistasolla.

Le Figaro -lehden mielipidetiedustelun mukaan Griveaux'ta olisi kannattanut 16 prosenttia äänestäjistä. Eniten kannatusta on istuvalla kaupunginjohtajalla, sosialistien Anne Hidalgolla, jota tukee 23 prosenttia äänestäjistä. Keskustaoikeistolaisen Tasavaltalaiset-puolueen Rachida Datin kannatus on 20 prosenttia.

Pormestarivaalit järjestetään 15.–22. maaliskuuta. Toistaiseksi on epävarmaa, yrittääkö Macronin puolue löytää uuden pormestariehdokkaan pika-aikataululla.

Lue myös:

Ranskan Emmanuel Macronin kausi on puolivälissä – Mitä uudistaja on saanut aikaan?

Macron aikoo lisätä alueiden valtaa Ranskassa ja pienentää tuloveroja – Yle seurasi lehdistötilaisuutta

Ranskan presidentin pohjamudissa madellut suosio kasvaa hitaasti keltaliivien mielenosoitusinnon laimentuessa

Orpokodissa syttynyt tulipalo on vaatinut 15 lapsen hengen Karibianmerellä sijaitsevassa Haitissa.

Kaksi lapsista kuoli tulipalossa ja 13 menehtyi myöhemmin sairaalassa hengitettyään myrkyllisiä savukaasuja. Uhrien ikää ei ole kerrottu.

Viranomaisten mukaan tulipalo syttyi torstaina iltayhdeksältä paikallista aikaa aiheuttaen pahaa tuhoa jo valmiiksi ränsistyneessä rakennuksessa.

Talossa asui kaikkiaan 66 lasta. Palon syttyessä paikalla oli ainoastaan kolme aikuista.

Yksi orpokodin lapsista kertoi tulipalon saaneen alkunsa, kun lapset olivat sytytelleet kynttilöitä huoneissaan, koska rakennuksesta oli katkaistu sähköt.

Paikallisen lapsijärjestön johtaja Arielle Jeanty Villedrouin kertoo, ettei orpokodilla ollut toimintalupaa.

Laiton orpokoti sai rahoituksensa tiettävästi kristityltä yhdysvaltalaiselta lähetysjärjestöltä.

Viranomaiset ovat käynnistäneet tutkinnan tragediasta.

Tuhoutunut orpokoti sijaitsee Kenscoffin kaupungissa pääkaupunki Port-au-Princen eteläpuolella.