– Upea sarja! Kerrankin uskottava päähenkilö!

– Vihdoinkin muistisairaus on tv-sarjassa normaali elämän juonne, kuten monilla on.

– Kerrankin todentuntuinen poliisisarja! Hyvä Suomi!

Positiivinen somehehkutus kertoo, että Ylen Paratiisi-dekkarisarja on uinut suomalaisten tunteisiin heti ensi jaksosta lähtien.

Sarjan päähenkilö on oululainen rikosetsivä Hilkka Mäntymäki (Riitta Havukainen), joka lähtee ystävänsä puolesta katsomaan, miksi tämän pojan perhe tuntuu kadonneen Espanjan aurinkorannikolle.

Sarjan on käsikirjoittanut rikoskirjailijana tunnettu Matti Laine. Ohjaaja on Marja Pyykkö, joka on ohjannut sekä elokuvia että tv-sarjoja esimerkiksi Mustat lesket (2014) ja Koukussa (2015).

Sarja tuntuu raikkaalta monella eri tavalla. Poliisietsivä ei ole se kaikkein tavanomaisin, eronnut ja ahdistunut keski-ikäinen mies. Sen sijaan rikosvyyhteä käy selvittämään eläkeikää lähestyvä nainen, jolla on muistisairas aviomies (Risto Tuorila). Arjen pyöritykseen tulee lisää kierroksia, kun kuvaan astuvat mukaan suomalaisyhteisö Fuengirolassa ja kollegat Espanjan poliisivoimissa.

Marja Pyykön mielestä on jo vähän väsyttävää kuulla jatkuvaa “naispuhetta”. Naisohjaajat sitä, naisnäyttelijät tätä, nais, nais, nais...

– Mutta, kai se on niin, että naiset ovat aikojen saatossa oppineet katsomaan ja kokemaan kaikenlaisten ja kaiken ikäisten ihmisten tarinat koskettavina.

– Nyt on sitten miesten ja nuorten ihmisten aika oppia katsomaan naisten ja myös vähän vanhempien ihmisten tarinoita, Pyykkö pohtii.

Samaistuttava hahmo vetää mukaan seuraamaan tarinaa

Näyttelijä Riitta Havukainen kertoo viime viikon aikana miltei hukkuneensa viesteihin ja kannustavaan palautteeseen. Ihmiset ovat kertoneet ahmivansa Paratiisia ja kertovat omista kokemuksistaan niin Espanjan aurinkorannikolla kuin elämästään muistisairaan rinnalla. Monien viesti on ollut se, että kerrankin poliisisarja, jossa on tasoja.

– Ihmiset kaipaavat kipeästi sellaista katsottavaa, jossa on samaistumispintaa. Sarjoja, joissa käsitellään asioita, joita tapahtuu heidän omassa elämässään, Havukainen pohtii.

Hilkka Mäntymäen lääkärimiehen sairastuminen kiemurtelee tummana lankana vauhdikkaassa rikostarinassa. Se on yksi niistä teemoista, joita katsojat selvästi ovat toivoneet tv-draaman käsittelevän.

Havukainen valmentautui tv-poliisiksi

Riitta Havukainen oli käsikirjoittaja Matti Laineen mielessä päärooliin alusta asti. Havukainen tunnetaan Helsingin kaupunginteatterin näyttelijänä, mutta hän on myös tv-sarjojen konkari. Viimeisimpänä hänet on nähty sarjoissa Aallonmurtaja (2017) ja Sunnuntailounas (2018). Unohtamatta yhtenäiskulttuuriajan huumorisarjaa Fakta homma (1986–98).

Havukainen oli jo valmiiksi hyvässä kunnossa, mutta poliisilta vaadittavat elkeet ja astetta tiukempi lihaskunto löytyivät valmennuksen kautta.

– Täytyihän minun opetella tilanteet, joissa vaikka pidätetään joku. Että näyttää siltä, että tuo on todella tehnyt poliisin hommia, Havukainen sanoo.

Mitään kiiltokuvaa etsivä Mäntymäestä ei ole rakennettu. Havukainen sanoo itse hämmästelevänsä dekkarisarjoja, joissa poliisit ilmaantuvat paikalle sen näköisinä, kuin olisivat juuri tulleet kampaajalta, ja räpsyttelevät irtoripsiään murhapaikalla.

Havukaisen vastanäyttelijä on Serranon perhe -sarjasta suomalaisillekin tuttu Fran Perea. Ohjaaja Marja Pyykkö ei tuntenut espanjalaisnäyttelijöitä, joten hänestä oli tärkeää, että sarjan esiintyjät valitaan casting-tilaisuuksien kautta.

Sen sijaan Espanja maana ja sen ihmiset olivat tulleet läheisiksi Pyykölle nuoruuden reissuilla. Työnteon tiimellyksessä kulttuurieroja pompsahteli silti esiin.

– Välillä piti käydä ärjymässä ja polkemassa jalkaa, jotta saatiin homma kulkemaan. Se jotenkin kuului asiaan, vaikka en aina olisi oikein jaksanutkaan äkseerata, Pyykkö nauraa.

Suomessa kuvausryhmän jäsenet ovat tasa-arvoisempia keskenään kuin Espanjassa tuntui olevan tapana. Jo se, että Pyykkö muisti kaikkien nimet, herätti hämmennystä.

Pyykölle taas tarjottiin autonkuljettajaa ja kuskattiin juomia nenän eteen.

– Espanjassa näyttelijät ja ohjaajat ovat tähtiä ihan toisella tavalla kuin Suomessa. Minä tokaisin vain, että osaanhan minä itse ajaa autoa, mihin siinä kuljettajaa tarvitaan, Pyykkö sanoo.

Ristiriita näkyy sarjassakin. Pereiran esittämä poliisi kuvailee suomalaista naista:

– Suomalainen nainen: ei tarvi auttaa, ei tarvi auttaa, ei tarvi auttaa!

Fuengirola on melkein osa Suomea

On aika erikoista, että Espanjan aurinkorannikko, erityisesti suomalaisten rakastama ja kansoittama Fuengirola, Fuge, ei ole näkynyt enempää tv-sarjoissa. Tuntuu, että kaikkihan siellä ovat käyneet. Tai ainakin joku perheenjäsen tai tuttava on matkaillut, asunut tai tehnyt bisnestä siellä. Kohteessa on myös juopoteltu, menetetty omaisuuksia lomaosakekaupoissa, paettu oman elämän kiemuroita, petytty ja palattu takaisin.

– Täytyy myöntää, että teinivuosien Interreil-reissujen jälkeen suhtautumiseni aurinkorannikon menoon oli ennakkoluuloinen. Pyykkö sanoo.

– Vaikka tätini pyöritti tunnettua Masan Baaria Torremolinoksessa, en ennen Paratiisia ollut tutustunut alueen suomalaisyhteisöön lainkaan.

Vajaat puoli vuotta Fuengirolassa kuvauksissa avarsi näkemystä. Vaikka monet vaikuttavat tulleensa entistä elämää pakoon, näytti aurinkorannikko myös toiset kasvonsa. Lämmön ja auringon vaikutuksia ei voi vähätellä. Monet suomalaiset näyttivät auringon alla hehkuvilta ja rennoilta.

– Aamulla, kun herää Fuengirolassa ja tajuaa, että taivas on taas sininen ja aurinko paistaa, siitä tulee sellainen olo, että tänään onnistuu kaikki, Pyykkö tiivistää.

– Silloin ymmärtää, miksi ihmiset menevät sinne.

Ensin kuvattiin Oulu-kohtaukset ja sitten Fuengirolan tapahtumat

Paratiisi-sarjassa liikutaan välillä Oulussa ja välillä Fuengirolassa. Kohtaukset on kuitenkin järkevä kuvata ensin toisessa ja sitten toisessa paikassa, huolimatta aikajärjestyksestä juonenkulussa.

Asia, joka tuntuu ulkopuoliselta mysteeriltä, toimii ammattilaisten mielestä aivan hyvin.

– Pitää vain ajatella, mitä henkilölle on ehtinyt tähän mennessä tapahtua. Sitähän näyttelijän työ on, ajattelua, summaa Riitta Havukainen.

Pyykön mukaan ajassa hyppelehtiminen onnistuu, jos valmistavat työt on tehty: kuvauspaikat on etukäteen tarkkaan mietitty ja kohtaukset harjoiteltu.

– Me kävimme kaikki kohtaukset läpi ja analysoimme, mitä niissä tapahtuu. Osalle espanjalaisista tarkka ennakkosuunnittelu ja harjoitukset olivat uudenlaisia tapoja työskennellä, Pyykkö kertoo.

Tasokasta kotimaista draamaa tehdään nyt vankemmalla rahoituksella ja tarkemmalla ymmärryksellä kuin takavuosina.

Marja Pyykön mukaan myös ymmärrys siitä, mihin kohtaan tuotantoa rahaa kannattaa satsata, on lisääntynyt. Hänestä suunnitteluun ja valmisteluun panostaminen näkyy lopputuloksessa. Kuvauksissa huiskimista tulee väistämättä. Pahimmat sähläykset on kuitenkin helpompi väistää, kun suunnitelmat ovat tarkat.

Helmikuun alussa nähty Paratiisin ensimmäinen jakso houkutteli ruudun ääreen yli 660 000 katsojaa ja Areenasta ohjelman on käynnistänyt yli 300 000 kävijää. MRP Matila Röhr Productionsin tuottama sarja on myyty Espanjaan, jota kautta se pääsee tavoittelemaan myös Etelä-Amerikan valtavia televisiomarkkinoita.

Voit keskustella aiheesta 16.2. klo 23 asti.

Paratiisi esitetään TV1:ssä sunnuntaisin klo 21.05. Koko sarja on katsottavissa Areenassa.

Useita raketteja ammuttiin lähelle Yhdysvaltain suurlähetystöä Irakin pääkaupungissa Bagdadissa varhain sunnuntaina, kertoo Yhdysvaltain armeijan lähde uutistoimisto AFP:lle.

Tiedossa ei ole, kuinka monta rakettia alueelle osui ja millaista vahinkoa ne aiheuttivat. Henkilövahinkoja ei tiettävästi tullut.

Uutistoimisto Reutersin mukaan räjähdykset osuivat Yhdysvaltojen johtaman liittouman tukikohtaan. Tukikohta sijaitsee suurlähetystön vieressä. Rakennukset sijaitsevat tarkasti vartioidulla Bagdadin vihreällä vyöhykkeellä.

Reutersin lähteen mukaan isku ei aiheuttanut tukikohdassa henkilövahinkoja tai muuta suurta vahinkoa.

Varhain sunnuntaina tapahtunut raketti-isku oli jo 19:s Yhdysvaltojen toimitiloja kohtaan tehty isku Bagdadissa sitten lokakuun.

Yhdysvallat on syyttänyt iskuista Iranin tukemia puolisotilaallisia ryhmiä. Kukaan ei kuitenkaan ole ottanut iskuja nimiinsä, eikä niiden tekijästä ole varmuutta.

Yhdysvallat surmasi tammikuun alussa iranilaiskenraali Qasem Suleimanin, minkä jälkeen maiden välit kiristyivät entisestään. Iran vastasi tuolloin iskemällä Irakissa sijaitseviin sotilastukikohtiin, joihin oli sijoitettu yhdysvaltalaisia joukkoja.

Lue myös:

Suurlähetystöalueelle ammuttiin raketteja Bagdadissa, ainakin yksi haavoittui – tammikuussa jo useita samanlaisia iskuja, tekijää ei tiedetä (26.1.2020)

Bagdadissa jälleen raketti-iskuja lähellä Yhdysvaltain suurlähetystöä (20.1.2020)

Nuorten asenne huumeita kohtaan on muuttunut nopeasti. Oriveden kaupunki huolestui viime syksynä, kun tuoreet kouluterveyskyselyt tulivat.

– Nuoristamme 16 prosenttia ilmoitti, että on käyttänyt kannabista ainakin kerran. Pojilla luku oli niinkin suuri kuin 24 prosenttia, Oriveden hyvinvointijohtaja Tuija Peurala sanoo.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut, ja useita nuoria on Orivedellä joutunut vatsahuuhteluun. Pirkanmaalla useiden nuorten epäillään kuolleen huumeiden takia.

Nuoriso-ohjaaja Jenni Ahokas sanoo, että asenteen muutoksen huomaa.

– Some tuottaa positiivista sisältöä siitä, että kannabis on ok, että sillä ei ole vaikutuksia tai seurauksia. Nuoret ovat hyvin kaikkivoipaisia, että mikään ei vahingoita heitä.

Orivesi järjesti tällä viikolla vanhemmille tapahtuman huumeista. Paikalla oli kolme huumetyötä pitkään tehnyttä poliisia Sisä-Suomen poliisilaitokselta. Yksi heistä ei esiinny nimellään, ettei tutkinta vaarannu.

Huumepoliisien mielestä nuorilla ja vanhemmilla on useita illuusioita huumekaupasta.

1. harhaluulo: Nuorille ei myydä

Vanhempi rikoskonstaapeli Mikko Pitkänen kertoo, ettei ole koskaan ole kuullut, että huumeiden myyjä olisi kysynyt ostajan ikää. Pitkänen kohtaa työssään huumeita kokeilleita nuoria.

– Yhdeltäkään ei ole kysytty ikää kaupantekotilanteessa. Se moraali ei enää tänä päivänä pidä, Pitkänen sanoo.

Kokeneen huumepoliisin mukaan nuorin suonensisäisten huumeiden käyttäjä Suomessa on ollut 9-vuotias pääkaupunkiseudulla.

2. harhaluulo: Myynti-ilmoituksia on vähän

Suuri osa huumeista liikkuu anonyymissa Tor-verkossa. Siellä on niin sanottuja myyntilankoja. Pirkanmaalla voi olla 585 myynti-ilmoitusta huumausaineista yhdessä vuorokaudessa.

Helsingissä vastaava määrä on noin 800. Yhdestä ilmoituksesta riittää tavaraa monelle ostajalle.

Tor-verkon sipulikuvakkeen saa ladattua nopeasti kännykälle. Myös Wickr-sovelluksesta kannattaa poliisien mukaan huolestua.

– Miksi lapsella pitää olla käytössään alusta, jossa toiminta on lähes kokonaan laitonta. Jos kuulee nuoren sanovan, että pistä Wickerillä viestiä, pitäisi hälytyskellojen soida.

Rikosylikomisario Jari Kinnunen neuvoo katsomaan lapsen kännykän.

– Ilman muuta vanhempi saa katsoa oman lapsensa kännykän, jos hänellä herää huoli lapsen kasvusta ja kehityksestä. Se on ihan höpöhöpöä, ettei näin saisi menetellä.

3. harhaluulo: Pelkkää kannabista

Poliisit näyttävät myynti-ilmoitusta, jossa kannabiksen saa halvemmalla kun ottaa kylkeen piriä.

Huumepoliisien mukaan sekakäyttö on tavallista. Lääkkeitä, bentsoja, amfetamiinia otetaan vahvistamaan tuntemusta. Rattijuopuneista jo yli puolet on sekakäyttäjiä.

Myös imppaaminen on palaamassa nuorison arsenaaliin.

Muuntohuumeita puolestaan syntyy kuin sieniä sateella, eivätkä poliisitkaan läheskään aina tiedä, mikä aine on kyseessä. Tunnistus tehdään keskusrikospoliisin laboratoriossa.

Jo pieni annos muuntohuumetta voi olla erittäin vaarallista.

– Jos kotoa löytyy jauheita, älkää menkö haistelemaan niitä. Älä koske paljain käsin, älä haistele tai maistele, huumepoliisi varoittaa.

4. harhaluulo: Tor-verkosta ei voi jäädä kiinni

Nuorilla voi olla harha, että anonyymissa verkossa he eivät jää kiinni.

– Nuoret kuvittelevat, että on turvallista tehdä vilppijuttuja, mutta tarpeen vaatiessa saadaan tietoa. Jokainen jättää jäljen johonkin, Kinnunen sanoo.

Anonyymi verkko hidastaa tutkintaa, mutta viestit voidaan silti saada auki.

– Kyllä kyttä saattaa jossain luurata. Nämä ovat kirjain- ja numerojonoja. Aika hyvin nykyään voidaan päätellä niistä viestin sisältöä, huumepoliisi kertoo.

Poliisi on verkossa silloin kun poliisilla on siihen laillinen oikeus pakkokeinolain perusteella. Viranomaisilla on parhaillaan käynnissä suuri tutkinta Tor-verkossa toimineesta Silkkitiestä.

Käynnissä on tuhansia rikostutkintoja. Silkkitiellä oli toteutuneita kauppatapahtumia noin 500 000.

5. harhaluulo: Kaveri turvaa

Alaikäisillä on poliisin mukaan usein illuusio, että kaverin mukaan ottamalla huumekauppa on turvallista.

– Nuoret menevät yhdessä: toinen on henkivartija ja toinen tekee kauppaa. Ryöstöt ovat kuitenkin arkipäivää. Mitä kaksi alaikäistä mahtaa, jos aikuinen on varustautunut ryöstämään? Vain tuuri ratkaisee, miten tilanne päättyy, huumepoliisi kertoo.

Huumekauppoihin liittyvät ryöstöt ovat poliisien mukaan yleisiä.

6. harhaluulo: Vain isoista summista tulee ongelmia

Rikosylikomisario Kinnunen sanoo, että huumekauppa voi johtaa väkivaltaiseen perintään jo muutaman kymmenen euron kohdalla.

– Summat ovat naurettavia, puhutaan muutamista kympeistä, Kinnunen kertoo.

Pirkanmaalla poliisi paljasti vastikään huumeringin, jonka tutkinta alkoi 40 euron velasta.

Ikävä tosiasia on, että välillä velat johtavat seksuaalirikoksiin.

7. harhaluulo: Poliisi ei valvo käyttöä

Nuoret ajattelevat herkästi, ettei poliisi valvo käyttöä. Huumepoliisit kertovat keskittyvänsä myyjien hakemiseen. Samalla voi jäädä kuitenkin kiinni käyttäjiä.

– Kun otamme myyjiä kiinni, siinä jää aina samalla käyttäjiä kiinni, Jari Kinnunen sanoo.

Sen sijaan poliisi vakuuttaa, että se ei päivystä huumehoitopaikkojen ovilla.

8. harhaluulo: Pääsee käyttörangaistuksella

Törkeästä huumausainerikoksesta voidaan epäillä jo, jos myy tai levittää huumeita alaikäisille. Rangaistukseksi törkeästä huumausainerikoksesta voidaan tuomita vankeutta 1–10 vuotta.

Jos alle 18-vuotiasta ensikertalaista epäillään pelkästään käyttäjänä huumausainerikoksesta, nuori puhutellaan.

Mikko Pitkänen tekee näitä puhutteluja. Puhuttelussa ovat nuoren lisäksi mukana huoltajat ja sosiaalityöntekijä.

– Ei tule rikosrekisteriä, mutta merkintä jää, että on ollut puhuttelussa.

Puhuttelu tähtää huomautukseen. Pitkäsen mukaan myönteinen tai piittaamaton asenne huumeisiin voi estää huomautuksen ja asia voi siirtyä esitutkintaan.

Mikäli 15–17-vuotias jää toisen kerran kiinni käyttörikoksesta, poliisi tekee esitutkinnan ja syyttäjä järjestää asiassa suullisen neuvottelun. Kolmannella kerralla asia siirtyy yleensä oikeuteen.

9. harhaluulo: Huumeiden tarjoaja joutuu vastuuseen

Huumeita antanut ei välttämättä joudu vastuuseen. Voi olla vaikea osoittaa, että uhri olisi ollut pakotettu ottamaan huumeita.

Jari Kinnunen vertaa asiaa ryyppyremmiin. Jos yksi porukasta kuolee, toisia on vaikea syyttää mistään.

– Parin vuoden aikana nuoria on kaatunut kuin heinää sekakäyttöön ja yliannostuksiin. Yleensä mukana on ollut muitakin käyttäjiä. Eivät he joudu yleensä vastuuseen siitä.

"Rakastettiin ja luettiin iltasatuja"

Vantaalaisen Jukka Riipisen lapsi on käyttänyt huumeita 27 vuotta. Riipinen kiertää kouluilla Kondis ry:n läheiskokemusasiantuntijana.

– Me rakastettiin lastamme, luettiin iltasatuja, oltiin mukana harjoituksissa. Uskottiin, että voidaan välttää mutta eipä vain voitu.

Riipisen lapsi kokeili kannabista kotibileissä 16-vuotiaana.

– Huumeriippuvuus on sairaus, josta kaikki eivät parane. Lapsellani ei ole aikomustakaan lopettaa käyttöä.

Yhdistys on kohdannut tuhansia oppilaita ja vanhempia.

– Nuorilla on hyvät tiedot kannabiksen hyvistä ja parantavista ominaisuuksista, mutta erittäin huonot tiedot seuraamuksista ja huonoista puolista, Riipinen sanoo.

THL:n mukaan jotain huumetta kokeilleita oli 24 prosenttia suomalaisista vuonna 2018.

– Kukaan meidän lapsistamme ei tiedä, kuinka addiktiivisia persoonallisuuksia he ovat. Ainoa tapa on, ettei käytä tai ei kokeile, silloin ei tule myöskään huumeista riippuvaiseksi, Riipinen sanoo.

Riipisen olohuoneessa kokoontuu säännöllisesti vertaisryhmä.

– Puolentoista viime vuoden aikana on ollut viisi kuolemantapausta, kolme yliannostusta ja kaksi väkivallantapausta ja olisiko kolme tai neljä toipumisen tiellä, Riipinen kertoo.

Voit keskustella aiheesta 16.2. kello 22. asti.

Lue lisää:

Huumeista narahtaa vuosittain satoja nuoria – poliisin puhuttelu vetää vakavaksi, myös mopokortti on katkolla

Jääkö nuorena pössyttelystä pysyvä jälki kehittyviin aivoihin? Erikoislääkäri ja aivotutkija arvioivat vaikutuksia nuorissa aivoissa

Huumekokeilussa kuolleen Hilman, 18, vanhemmat: “Emme toivo kenellekään tätä helvettiä” – Nuorten huumekuolemat selvässä kasvussa

"Yli 90 prosenttia saa pössytellä, piikittää, vetää nokkaan tai imeä eri aineita täysin rauhassa" – tunnetusta poliisista tilanne karkaamassa käsistä

Tutkimus: Puolet nuorista ei usko, että kannabiksen kokeilussa on riskejä

Oulun yliopistollisessa sairaalassa työskentelevien kätilöiden mielestä potilasturvallisuus sairaalan vierihoito-osastolla 13 on vaarassa. Osastolla hoidetaan synnyttäneitä äitejä, heidän vastasyntyneitä vauvojaan sekä myös raskaana olevia naisia.

Osa osastolla työskentelevistä kätilöistä on kannellut tilanteesta sairaalaa valvovalle Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle viime vuoden lopulla. Ylen tavoittaman, kantelun laatimiseen osallistuneen kätilön mukaan kantelun takana on ainakin yli 20 vierihoito-osaston kätilöä. Osastolla on 38 varsinaista kätilön toimea, ja lisäksi osastolla työskentelee tarvittaessa viitisentoista talon sisäistä sijaista.

Yle on tutustunut kantelun sisältöön. Siinä kätilöt kertovat, että riittämätön työntekijämäärä, jatkuva kiire ja liian iso työtaakkaa ovat suurimpia syitä sille, miksi potilasturvallisuus vierihoito-osastolla on heistä uhattuna.

Kanteluun on kirjoitettu, että on vain ajan kysymys, milloin osastolla tapahtuu tilanteen vuoksi jokin vakava potilasvahinko.

Kantelu on aluehallintovirastossa käsittelyssä valvonta-asiana, eikä siitä ole annettu päätöstä.

Oulun yliopistollisen sairaalan naistentautien ja synnytysten vastuualuejohtajan Eila Suvannon mukaan sairaala on toimittanut kanteluun oman vastineensa. Suvanto sanoo, että potilasturvallisuus vierihoito-osastolla ei ole uhattuna, kuten kantelussa väitetään.

– Osasto ei todellakaan ole huonosti hoidettu tai resursoitu, hän painottaa.

Terveysalan ammattijärjestön Tehyn Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin pääluottamusmies Juha Honkakoski kertoo Ylelle, että kätilöiden huoli potilasturvallisuudesta on järjestön tiedossa. Honkakosken mukaan Tehy on ollut asiasta yhteydessä myös kätilöiden työnantajaan.

Honkakoski sanoo, että hänen käsityksensä mukaan kätilöt vierihoito-osastolla ovat laajasti tyytymättömiä työn kuormitukseen ja kiireeseen.

– Jos kätilöt sanovat, että potilasturvallisuus on vaarassa, sellainen uhka on varmasti olemassa.

Suomen kätilöitä edustavan Kätilöliiton puheenjohtajan mukaan oululaiskätilöiden esiin nostama huoli kuulostaa vakavalta – mutta ei ainutkertaiselta. Puheenjohtaja Katriina Bildjuschkinin mukaan kätilöiltä eri puolilta maata on tullut viestiä siitä, että eri yksiköissä toimitaan pienillä resursseilla ja potilasmäärä on suuri.

Yle haastatteli tätä juttua varten kuutta Oysin vierihoito-osasto 13:lla työskentelevää kätilöä, jotka avaavat kantelussa esiin tuomiaan asioita tarkemmin ja kertovat, miksi potilasturvallisuus on heidän mielestään vaarassa.

Työntekijät eivät kuitenkaan uskalla puhua asiasta julkisesti omilla nimillään, koska he pelkäävät työnantajansa reaktiota. Julkaisemme kätilöiden kertomat asiat poikkeuksellisesti nimettömänä, koska aiheella on yhteiskunnallista merkitystä.

Kätilöt: Verensokeria ei ehdi mitata tai sydänääntä seurata

Kätilöiden haastattelut antavat Oulun yliopistollisen sairaalan vierihoito-osaston arjesta kaoottisen kuvan.

Haastatellut kätilöt kertovat, että osaston työntekijöillä on työvuoroissaan niin kova kiire, että potilaiden hoitaminen kärsii.

– Työtä on aivan mahdotonta tehdä hyvin, eräs kätilöistä luonnehtii.

Käytännössä tämä näkyy haastateltujen kätilöiden mukaan esimerkiksi siten, että vauvojen verensokerimittauksia ei aina ehditä tai kiireen keskellä muisteta tehdä ajallaan. Vastasyntyneen verensokerin seuranta on tärkeää, sillä liian matala verensokeri voi olla pahimmassa tapauksessa hengenvaarallinen.

Haastatellut kätilöt kertovat myös, että joissakin tapauksissa potilaiden infektioiden hoito lääkkeillä on saattanut viivästyä tai sikiöiden sydänääniä ei ole ehditty seurata riittävällä tarkkuudella.

– Sydänäänikäyriä pitäisi seurata herkeämättä, jos raskaana oleva on tullut sairaalaan vaikka käyrämuutosten vuoksi. On käynyt niin, että kun seuraavan kerran pääset menemään jonkun huoneeseen aivan liian pitkän ajan päästä, äänet ovatkin olleet huonot, yksi osaston kätilö sanoo.

Haastateltujen kätilöiden mukaan vierihoito-osaston potilaat joutuvat välillä muutenkin odottamaan hoitajaa hyvin pitkään, vaikka he yrittäisivät hälyttää apua kelloa soittamalla.

– Se on todella ahdistavaa, sillä koskaan ei voi olla varma siitä, miksi potilas soittaa kelloa. Onko siellä hätä vai joku ei-kiireellinen asia, eräs haastateltu kätilö kuvailee.

Kaikki kuusi haastattelemaamme kätilöä kertovat havainneensa verensokerimittausten ja infektioiden hoidon viiveet sekä potilaiden avunsaannin pitkittymisen. Viisi kätilöä kertoi sydänäänten seurannan puutteista.

Naistentautien ja synnytysten vastuualuejohtaja Eila Suvanto kiistää kaikki yllä mainitut kätilöiden väitteet.

– Kuvatunlaisia vaaratilanteita ei ole osastolla havaittu, hän sanoo.

Suvanto myöntää, että osastolla tapahtuneiden, ylös kirjattavien läheltä piti -tai vaaratapahtumien määrä on hiukan lisääntynyt. Ilmoitukset kohdistuvat joko henkilökuntaan tai potilaisiin, ja ilmoituksia voi tehdä työntekijöiden lisäksi myös potilas tai omainen.

Vastuualuejohtajan mielestä ilmoitusten määrä ei kuitenkaan kerro huonosta potilasturvallisuudesta.

– Tavoitteena on, että ilmoituksia tehdään matalalla kynnyksellä, jotta toimintaa voidaan kehittää. Ne käsitellään osastokokouksissa yhteisesti ja mietitään, onko asiaan löydettävissä kehittämisehdotus.

Tarkistimme juttua varten Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta, onko siellä ollut käsittelyssä Oysin vierihoito-osastoa koskevia kanteluita ennen tätä. Avin mukaan muita kanteluita ei ole ollut käsittelyssä ainakaan vuosina 2017–2020.

Eila Suvanto arvelee, että kätilöiden kokema kiire voi kummuta enemmänkin heidän omasta riittämättömyyden tai työn hallitsemattomuuden tunteestaan kuin siitä, että osaston toiminta olisi huonosti järjestetty.

– Onkohan tässä nyt kyse siitä, että henkilökunta vaatii itseltään liikaa. Yhtään täydellistä ammattilaista, joka kykenee tekemään rajattomasti kaikkea, ei ole olemassakaan. Jos me siihen lähdemme, mitkään resurssit eivät riitä, Suvanto sanoo.

Sairaalan mukaan kätilöitä on riittävästi

Sairaalan johto ja vierihoito-osaston toimintaan tyytymättömät kätilöt ovat jyrkästi erimielisiä siitä, onko osastolla riittävästi työntekijöitä.

Vastuualuejohtaja Eila Suvanto sanoo, että osaston henkilökunnan määrä on vastikään tarkastettu ja se on riittävä.

Kantelussa kuitenkin kirjoitetaan, että mikäli osasto on esimerkiksi täynnä, yhdellä kätilöllä on hoidettavanaan aamu- tai iltavuorossa 6–7 ja yövuorossa jopa kymmenen äiti-vauvaparia.

Vierihoito-osastolla on yhteensä 40 potilaspaikkaa. Potilaspaikalle lasketaan vain äidit, ei lapsia tai perheitä. Eräs haastattelemamme kätilö sanoo, että tämä on väärin, sillä vauvat vaativat yhtä lailla hoitoa kuin äiditkin.

Sama henkilö kertoo, että osaston työvuorot suunnitellaan toistuvasti siten, ettei kätilöitä ole töissä potilasmäärään nähden riittävästi. Hänen mukaansa osastolle joudutaankin usein etsimään sijaisia lennosta, mikä puolestaan vie aikaa eikä aina edes onnistu.

Toinen haastatelluista kätilöistä sanoo puolestaan pitävänsä huonona sitä, että sijaisia joudutaan käyttämään niin paljon. Hänen mielestään sijaiset ovat välillä varsin kokemattomia eivätkä välttämättä osaa havaita esimerkiksi mahdollisia vaaran merkkejä hyvissä ajoin.

Eila Suvanto sanoo, että väitteet työvuorojen huonosta suunnittelusta tai sijaisten epäpätevyydestä eivät pidä paikkansa.

– Olemme aina saaneet päteviä sijaisia. Ei tällaisella osastolla voi työskennellä epäpäteviä henkilöitä. Tarvittaessa vuoroihin kutsutaan aina lisää henkilökuntaa.

Haastateltujen kätilöiden mukaan työntekijöiden kuormitusta lisää myös se, että vierihoito-osastolle on tullut parin vuoden sisään hoitoon entistä enemmän niin sanottua tavallista synnyttäjää vaativahoitoisempia potilaita.

Eräs haastatelluista kertoo, että vierihoito-osastolla hoidetaan nykyisin paljon esimerkiksi sektioäitejä ja pahasta raskausmyrkytyksestä kärsiviä äitejä mutta myös päihde- tai mielenterveysongelmista kärsiviä synnyttäjiä.

– Silti me teemme töitä mitoituksella, joka on laskettu siten, että meillä olisi vain terveitä henkilöitä, joilla ei ole mitään muuta kuin se synnytys, haastateltu väittää.

Vuodenvaihteessa Oulun yliopistollisesta sairaalasta suljettiin naistentautien osasto. Sairaalan mukaan osasto suljettiin, koska syntyvyys on laskenut Oysin alueella selvästi eikä potilaspaikoille ollut enää tarvetta.

Sen myötä vierihoito-osastolla hoidetaan nyt entistä enemmän raskaana olevia.

Erityisesti kaksi haastattelemaamme kätilöä kokee, ettei kätilöitä ole perehdytetty riittävästi esimerkiksi ennenaikaisen synnytyksen uhan takia osastolle tulleiden hoitoon. Osa kätilöistä on saattanut hoitaa vastaavia potilaita viimeksi vuosia sitten.

Vastuualuejohtaja Eila Suvanto ei allekirjoita väitettä koulutuksen puutteesta.

– Kätilö on koulutuksessaan saanut valmiudet raskaana olevien, synnyttäjien, synnyttäneiden sekä vastasyntyneiden hoitoon. Lisäksi toimipaikkakoulutusta annetaan koko ajan.

"Jos asiat eivät ala helpottaa, lähden"

Kätilöliiton mukaan kätilöt ympäri Suomen ovat kertoneet kovasta kiireestä erityisesti parin viime vuoden aikana.

– Moni kätilö on sanonut, että haluaisin tehdä työni paremmin. Kuulen sitä ihan joka puolelta, puheenjohtaja Katriina Bildjuschkin sanoo.

Lue lisää: Synnyttäjät kertovat huonosta kohtelusta ja hoitajien kiireestä Naistenklinikalla – Jatkuvan muuttorumban keskellä työskentelee kokemattomia kätilöitä

Bildjuschkinin mukaan tilanteeseen ei ole löydettävissä vain yhtä syytä. Hän arvioi, että esimerkiksi synnytysten keskittäminen on osaltaan lisännyt kätilöiden työkuormaa, koska nykyisissä yksiköissä kätilöt hoitavat yhä enemmän potilaita.

Pohjois-Pohjanmaalla synnytykset on jo vuosia sitten lakkautettu Raahen sairaalasta ja noin vuosi sitten Oulaskankaalta.

Puheenjohtajan mukaan tilanne vaikuttaa hoidon laadun lisäksi väistämättä myös siihen, miten paljon kätilöt ehtivät ohjata vanhempia vauvan hoitamisessa ja äitiä esimerkiksi imettämisessä.

Kaikki tähän juttuun haastatellut kätilöt kertovat, että Oulun yliopistollisen sairaalan vierihoito-osastolla imetysohjausta äideille ei enää ehditäkään antaa riittävästi. Vauvan kylvetyksen vanhemmat opettelevat lähtökohtaisesti katsomalla sen videolta.

– Ei sitä ehdi. Se arki on ihan vain sitä, että pyritään pitämään potilaat hengissä, yksi haastateltavista kertoo.

Sairaalan naistentautien ja synnytysten vastuualuejohtaja Eila Suvanto sanoo, että terveydenhuollossa töitä on yksinkertaisesti priorisoitava ja samalla muistettava, että neuvolatkin ovat tuoreita perheitä varten.

– Meillä on hyvä neuvolajärjestelmä, joka voi myös auttaa synnytyksen jälkeen. Me olemme vain yksi pala tässä koko kuviossa, hän muistuttaa.

Viimeisen vuoden aikana vierihoito-osastolta on irtisanoutunut kätilöitä.

Kuudesta haastattelemastamme kätilöstä jokainen kertoo harkinneensa irtisanoutuvansa tilanteen takia osastolta ja lähtevänsä muualle töihin. Heidän mukaansa vierihoito-osaston työntekijät ovat tuoneet huolenaiheitaan esille johdolle useita kertoja.

Haastatellut kokevat, että kätilöiden toivomaa lisäresurssia ei kuitenkaan ole saatu ja huolta on vähätelty.

Eila Suvanto sanoo, että keskustelua henkilökunnan kanssa tullaan jatkamaan ja tilanne selvitetään.

Yksi kätilöistä sanoo epäilevänsä, onko muutosta tulossa.

– Olen jo asettanut itselleni takarajan, että jos asiat eivät ala helpottaa, ajattelen itseäni sekä perhettäni ja lähden. Omaa hyvinvointiani en voi uhrata työn takia, vaikka se minulle rakas onkin.

Onko sinulla kokemusta Oulun yliopistollisen sairaalan vierihoito-osasto 13:sta toiminnasta tai muista Suomen synnytysosastoista, joista haluaisit kertoa meille? Voit ottaa yhteyttä sähköpostilla toimittaja Kirsi Karppiseen kirsi.karppinen@yle.fi.

Voit myös keskustella aiheesta 16.2. kello 23:een saakka!

Lue seuraavaksi:

Vauvoja pompotellaan kuin rantapalloja Naistenklinikan ja neuvoloiden välissä – kuka on vastuussa siitä, että vanhemmat osaavat ruokkia vauvojaan?

Keskosten synnytysten keskittäminen Suomessa yliopistosairaaloihin pelastaa henkiä, todistaa tuore tutkimus

Inca Paatela, 23, kävelee luksusbrändin liikkeeseen Roomassa punaista mattoa pitkin. Ovimikko avaa oven. Ostokset paketoidaan kauniisti, päälle laitetaan tarrat ja käteen annetaan käyntikortti. Shoppailu luksusbrändin liikkeessä on elämys, joka saa tuntemaan itsensä miljonääriksi.

Muisto tästä Italian matkasta kertoo Paatelan mukaan ilmiöstä, jossa halutaan ostaa kallista muotia. Paatelaa kiinnostaa stailaus ja muoti.

Hän opiskelee Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa ja teki opinnäytetyön hybridikuluttamisesta. Se tarkoittaa alle kolmekymppisiä nuoria, jotka haluavat ostaa kalliimpaa muotia, mutta päätyvät ostamaan kertakäyttöisiä vaatteita.

– Pikamuotia on pakko saada, koska halutaan näyttää muodikkaalta. Muistan, että piti olla samantyylinen kuin kaverit. Yhdessä vaiheessa kaikilla piti olla esimerkiksi Lacosten kengät.

Vaikka uutisissa puhutaan pikamuodin vaatejätteestä, pikamuodin saastuttavasta vaikutuksesta sekä pikamuodin koukuttavuudesta, se ei Inca Paatelan mukaan ole muuttanut nuorten millenniaalien kulutusta.

Paatela on myös puhunut aiheesta Iltalehdessä.

– Ei kuitenkaan riitä, että sanoo "voi kamala, kun tekstiilipuoli kuluttaa." Joku skrollaa ja lukee sen, mutta menee silti Lontooseen ostoksille Primarkiin ja ostaa sieltä kahden euron t-paidan.

Nuorten kuluttamisesta ei puhuta ääneen

Lähes jokainen nuori on hybridikuluttaja, vaikka siitä ei puhuta ääneen. Sellainen on myös Inca Paatela, eikä piilottele sitä. Muotia rakastava Paatela on työskennellyt stylistina ja ostaa ulkomaan reissuilta luksusbrändien tuotteita, kuten takkeja, huiveja tai laukkuja. Toisaalta hän ostaa vain tarpeeseen ja myy vaatteita esimerkiksi Facebookin kirpputoreilla. Hän pyrkii suosimaan laatua tänä päivänä enemmän kuin ennen.

Vuonna 2018 hän piti vuoden, jolloin ei ostanut mitään.

– Tuli ikävä fiilis siitä, miten paljon olin laittanut rahaa pikamuotivaatteisiin, joihin tuli pesussa reikiä. Piti koko ajan olla uudet vaatteet päällä. Se loppui kuin seinään.

Aalto-yliopiston markkinoinnin professori Henri Weijo sanoo, että nuoria millenniaaleja on vaikeaa niputtaa yhteen lokeroon.

– Millenniaali voi olla suomenruotsalainen miljonääriperijä tai köyhän rikkinäisen perheen lapsi. En painottaisi millenniaali-näkökulmaa, koska se on harhaanjohtavaa ja vastuutonta.

Tällä Weijo viittaa siihen, että puheella millenniaaleista yleistetään ikäluokan näkyvimmän ja parhaiten pärjäävän osan kokemukset koko sukupolven kokemuksiksi.

Pikamuotiin liittyvä ristiriita on Weijon mukaan siinä, että kulutus lisääntyy ja samaan aikaan sitä vastustetaan entistä enemmän. Suurin osa yrittää suosia kestäviä ja laadukkaita tuotteita, mutta huomaakin menevänsä alelaarin luo vaatekaupassa.

– Ihmiset ajattelevat, että jos silloin tällöin teen hyviä vihreitä tekoja, se oikeuttaa ajoittaiset epäeettiset kulutusvalinnat.

Inca Paatela sanoo katsovansa ilmastodokumentteja ja olevansa tietoinen tekstiilipuolen päästöistä. Silti omista tavoistaan on vaikeaa luopua.

– Olen tapojeni orja. En koe, että kenenkään pitää muuttua, koska tilanne on mikä on. Totta kai voi omalla toiminnallaan vaikuttaa esimerkiksi ilmaston lämpenemisen estämiseen, mutta ei kaikkia asioita voida tehdä yksilötasolla.

Kun nuori voi huonosti, pikamuodin käyttö yleistyy

Inca Paatela uskoo, että eriarvoistuminen lisää hybridikuluttamista tulevaisuudessa. Talous ja nykytilanne liittyvät vahvasti pikamuodin kuluttamiseen. Kun on lamaa ja työttömyyttä, muodinmukaisilla vaatteilla pyritään nostamaan omaa ulkoista statusta. Kun nuoret voivat huonosti, he myös kuluttavat enemmän pikamuotia.

– Tyyliin vaikuttavat mieliala, parisuhde ja elämäntilanne. Jos masentunut pukeutuu mustiin, hän haluaa piilottaa itseään. Jos vanhemmat ovat työttömiä, saattaa nuori haluta pukeutua kalliilta näyttäviin vaatteisiin.

Weijo sanoo samaa.

– Heti, kun lama tulee, Aleksanterinkadulta ja Espalta lähtevät luksusputiikit pois. On sanonta, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Ihmisten kannattaisi suosia laadukkaampaa, mutta se ei ole mahdollista, Henri Weijo sanoo.

Kun Inca Paatela on ollut edustamassa omaa stailaus-yritystään Studia -messuilla Helsingin Messukeskuksessa, nuoret ovat kertoneet hänelle peloistaan.

– Mitä epävarmempia ollaan omasta ja vanhempien taloudesta, sitä enemmän halutaan ostaa piraattituotteita tai näyttää varakkaammalta. Näin halutaan peittää omaa epävarmuutta.

Vaatteet eivät kestä aikaa

Markkinoinnin professori Henri Weijon mukaan pikamuotiketjut saavat vaatteen näyttämään hyvältä pari pesukertaa.

– Silloin kun se on ihan uusi, se näyttää hyvältä ja jopa laadukkaalta. Idea kuitenkin on, että se menee rikki heti.

Weijon mukaan nuoruuteen liittyy halua kokeilla ja etsiä itseään. Se voi kannustaa pikamuodin käyttöön. Pikamuotifirmat satsaavat vaatteisiin, jotka ovat muotia.

– Kaikki eivät enää halua sitä, että kaikilla on samanlaiset Levikset. Nyt on tärkeämpää erottua joukosta.

Aina kallis hinta ei ole kuitenkaan tae laadusta. Nykyään tietoa Weijon mukaan löytyy, jos on motivaatiota etsiä.

– Muotia seuraavat tämän yleensä tietävät. Enemmän kannattaa katsoa, mitkä ovat brändin korvausperiaatteet ja takuut, kun ostaa vaatetta.

Korvausperiaatteita ja takuita voi katsoa tuotteita myyvien yritysten verkkosivuilta, kuluttajavertailuista, järjestöiltä tai aktivisteilta sekä blogeista tai muista verkostoista.

Nuoremmat millenniaalit tykkäävät Inca Paatelan mukaan yhä näyttävämmästä ulkonäöstä. Ilmapiiri on sallivampi ja tyylissä näkyy myös oma ajattelu.

Näin se on myös viestintäassistenttina Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa työskentelevälle Viveka Tiitolalle, 22. Tiitola on myös somevaikuttaja Instagramissa.

Hänelle pukeutuminen on tapa ilmaista itseä ja se tuo itsevarmuutta. Teininä Tiitola osteli hirveästi ja kulutti pikamuotia enemmän kuin nyt.

– Tyylini on naisellinen. Pidän bling blingistä ja haluan arkenakin pukeutua näyttävästi. Vielä teininä tuntui, että piti pukeutua niin kuin kaikki muutkin. Minusta on ihanaa, että aikuisena olen oppinut tekemään valintoja siltä pohjalta, mistä pidän.

Tiitola sanoo selviävänsä joskus kuukaudessa muutamalla kympillä, kun taas joskus kuukaudessa vaatteisiin menee rahaa muutama satanen. Laadukkaisiin tuotteisiin ei aina ole varaa.

– Se on budjettikysymys. Nykyään kysyn, tarvitsenko tätä oikeasti. Jos minulla on varaa ostaa vähän tyyriimpi tuote, mikä on kuitenkin kestävämpi, sijoitan mieluummin laatuun.

Firmat kieltäytyvät yhteistyöstä somevaikuttajien kanssa

Sosiaalisen median vaikuttajat mahdollistavat Inca Paatelan mukaan omalla kulutuskäyttäytymisellään sen, että kertakäyttömuodin kuluttaminen lisääntyy.

– Toiset kuluttavat edelleen pikamuotia rahapalkkioita sekä näkyvyyttä vastaan. Eivät kaikki ole lopettaneet pikamuodin kulutusta eivätkä edes tahdo.

Sosiaalinen media on rohkaissut Aalto-yliopiston Henri Weijon mukaan siihen, että jotkut tilaavat postimyynnistä, ottavat valokuvan someen ja palauttavat tuotteen kauppaan. Firmat ovat huomanneet tämän ja kieltäytyneet yhteistyöstä.

– Jotkut somevaikuttajat pyrkivät siihen, että ottavat vain eettisiä tuotteita, mutta jotkut eivät välitä ollenkaan.

Viveka Tiitola sanoo, että somevaikuttajalla on suuri vastuu ja siksi hän haluaa näyttää kuvissaan vain tuotteita, joihin uskoo.

– Minullakin on paljon nuoria seuraajia ja he imevät vaikutteita helposti. Siksi rehellisyys on tärkeää ja asiat pitää tuoda esiin niin kuin ne ovat. Saan palautetta siitä, että olen avoin.

Pikamuodin vastuullisesta kuluttamisesta kerrottava kouluissa

Vaatelainaamojen kaltaiset yritykset ovat Paatelan mukaan hyvä ajatus, mutta ne vetoavat erityisesti vanhempiin ihmisiin. Paatela arvostaa kierrätystä ja vintagea, muttei näe itseään puolestaan ostamassa sitä.

– Arvostan sitä, että ostaa kierrätetyn vintage-huivin, mutta en ole sen tyylinen.

Henri Weijo sanoo, että vaatelainaamojen kaltainen bisnes näyttää hitaalta, mutta jonkinlaisia edistysaskeleita on näkyvissä. Myös vaatebrändit ovat tarttuneet samankaltaiseen toimintaan.

– Näitä syntyy koko ajan lisää. Vaatteita voi liisata tai vuokrata brändeiltä ja se kannustaa kyllä kestävämpien vaatteiden tekoon, koska niiden pitää kestää kierrossa.

Paatela toivoo, että pikamuodin kuluttamista käsiteltäisiin jo kouluissa. Hän ehdottaa, että kouluissa voitaisiin opettaa vastuullista kuluttamista. Tarvitaan konkreettisia tekoja.

Markkinoinnin professori Henri Weijo sanoo, että pikamuodin kuluttaminen on ennen kaikkea asia, joka pitää ratkaista poliittisella tasolla.

– Se on huolestuttavaa, jos ihmiset ahdistuvat tästä. Yleinen ongelma saattaa olla, että joillain ihmisillä ei ole varaa kestäviin brändeihin.

Lue myös:

Vastaisku pikamuodille näkyy korjausompelijan saumurin ääressä – töitä enemmän kuin ehtii tehdä

Pikamuoti on kasvattanut vaatejätteen määrää: "Siinä vastuullisuus lentää romukoppaan" – testaa, tiedätkö pikamuodin vaikutukset

Pikamuoti koukuttaa ja on sisäsiisti tapa hallita tunteita – Professori: Se vertautuu pikaruokaan ja kertakäyttökulttuuriin

Pupulandia-blogin Jenni Rotonen: "Vastuullisuus, laatu ja halpuus eivät tule samassa paketissa" – Onko vastuullinen vaate vaikea tunnistaa?

Myräkkää pukkaa huomenna sunnuntaina. Pohjoisessa ajokeli on huono, ja koko maassa sataa.

Mutta sitä ennen yksi huomio autoilijoille vielä tälle päivälle: lumisade tekee ajokelistä huonon maan keskivaiheilla.

Huomenna samalla alueella ei kelivaroituksia ole, sillä Atlantilta saapuvan, Dennis-nimen saaneen myrskyn rippeet koettelevat Suomessa ennemmin rannikkoalueita, Pohjanmaata sekä Lappia. Luvassa on paljon sateita, kovaa tuulta, huonoa tai erittäin huonoa ajokeliä Lappiin sekä merelle voimakasta myrskyä.

Meri myrskyää, mantereella kovia puuskia

Merellä käy huomenna kova aallokko. Tuuli nousee myrskyksi, 25 metriin sekunnissa ja puuskissa jopa 30 metriin sekunnissa.

Laivalla voi vähintäänkin keikuttaa. Vaasan ja Ruotsin Uumajan välillä liikennöiviä lauttoja on jo nyt peruttu sunnuntailta ja maanantailta myrskyn takia, kertoo STT.

Perämerellä meriveden pinta nousee korkealle.

Mantereen puolella tuulenpuuskat voivat ylittää myrskyrajan, 21 metriä sekunnissa, mutta keskituuli ei ole läheskään yhtä korkea. Se on 10–15 metrin luokkaa sekunnissa.

– Ei se järjettömän voimakas myrskypuuska ole, mutta yltää myrskytuulen tilastolliselle rajalle. Ero olisi jo tuntuva, jos puuskan tuulen nopeus ylittäisi 25 metrin sekunnissa, toteaa Ylen meteorologi Matti Huutonen.

Voimakkaimpia tuulenpuuskat ovat maanantain vastaisena yönä.

Atlantilta saapuva matalapaine tekee säästä lauhan, mutta puuskainen tuuli saa sään tuntumaan kylmemmältä kuin mittarissa näkyvä lukema antaisi ymmärtää.

Lisäksi matalapaine tuo mukanaan runsaat sateet koko Suomen ylle. Etelästä Oulun korkeudelle asti sade tulee vetenä. Siitä pohjoisemmaksi kulkiessa sade muuttuu ensin rännäksi ja pohjoisessa lumeksi. Pellon ja Tornion tuntumassa voi sataa huomenna lunta jopa 20 senttiä.

Ylen meteorologi Matti Huutonen kertoo, että Dennis-myrskyssä erityistä on juuri matalapaineen voimakkuus eli ilmanpaineen lasku hyvin alhaiselle tasolle.

– Sanoisin, että nyt kolkutellaan kaikkien aikojen matalapaineen ennätystä, Huutonen sanoo.

Keskiviikosta alkaa lyhyt poutajakso

Matalapaineen keskus liikkuu Suomen pohjoisrajaa hipoen maanantaina kohti itää, Kuolan niemimaata. Maanantaipäivä tuntuu kylmältä tuulisuuden vuoksi, mutta aurinko saattaa pilkistää. Maanantain ja tiistain väliselle yölle on vielä annettu myrskyvaroituksia merelle.

Tiistai ei oikeastaan juuri poikkea maanantaista, joskin tuulet hieman heikkenevät.

Keskiviikosta perjantaihin saakka on luvassa pieni muutos: poutasäätä, hieman kylmempää ja pakkasöitä etelää myöten, mutta viikonloppuna sää lauhtuu jälleen.

– Tällaista sahailua on koko talvi ollut. Pidempää kuivaa ja kylmää korkeapaineen jaksoa ei ole oikeastaan tullut tänä talvena, Huutonen sanoo.

– No, ehkäpä se saadaan sitten kesällä, Huutonen vitsailee.

Ainakin kaksi ihmistä on kuollut Britanniassa Dennis-myrskyn aikana. Kahden hukkuneen miehen ruumiit löydettiin lauantaina merestä kahdessa eri paikassa maan kaakkoisosassa sijaitsevan Kentin kreivikunnan rannikolla, uutisoi muun muassa The Guardian.

Britannian armeija on lähettänyt sotilaita apuun torjumaan Dennis-myrskyn tuhoja, kertoo maan yleisradioyhtiö BBC. Britannian puolustusministeriön mukaan 75 sotilasta on lähetetty Pohjois-Englannin Länsi-Yorkshireen rakentamaan tulvaesteitä ja korjaamaan suojia.

Britanniassa meteorologit arvioivat, että lauantaina osissa maata saattoi kerralla sataa kuukauden sademäärän verran vettä. Sateen ja kovan tuulen ennustetaan jatkuvan maanantaihin saakka, kertoo uutiskanava Sky News.

BBC:n mukaan lähes koko maassa on voimassa säävaroitukset myrskyn vuoksi. Skotlantiin on annettu kolme vakavaa tulvavaroitusta, minkä lisäksi Englannissa ja Walesissa on kymmeniä lievempiä tulvavaroituksia. Britannian ilmatieteen laitoksen mukaan tulvariski on nyt suurempi kuin viime viikonlopun myrskyssä.

Britanniassa on peruttu viikonlopulta satoja lentoja myrskyn vuoksi. Myös junaliikenteessä on viivästyksiä ja perumisia.

Ruotsissa satanee paikoin enemmän kuin koko helmikuussa yleensä

Dennis on rantautunut myös Ruotsin länsi- ja eteläosiin tuoden mukanaan sateita ja yltyviä tuulia. Ruotsalaisen uutistoimiston TT:n mukaan paikoin saattaa sataa vettä koko helmikuun sademäärän verran.

Yleensä länsirannikolla tulee helmikuussa vettä 30–40 millimetriä, mutta nyt paikoin saattaa sataa jopa 50 millimetriä. Ruotsin ilmatieteen laitos varoitti aikaisemmin, että rajut sateet ja tuulet voivat nostaa tulvia ja myrskyvuoksia maan eteläosassa.

Myrsky on kaatanut puita ainakin Göteborgin alueella. Tuulien ei kuitenkaan odoteta olevan yhtä kovia kuin viime viikolla. Göteborgin alueella junaliikenne on paikoin poikki. Kulkuyhteyksien odotetaan palaavan normaaleiksi maanantaina.

Dennis-nimen saanut myrsky on jo toinen viikon aikana Atlantilta Eurooppaan saapunut talvimyrsky. Viime viikonloppuna Euroopassa riehui Ciara-myrsky, joka Saksassa sai nimen Sabine.

Lue myös:

Uusi Atlantilta vyörynyt myrsky sulki koulut ja nosti tulvia Islannissa – Britanniassa peruttu satoja lentoja "Ville Vallattoman" vuoksi

Merellä myrskyää kunnolla, maalla kovia puuskia – Atlantin Dennis-myrskyn rippeet rantautuvat Suomeen sunnuntaina

Tutkija Tanja Äärelä istuu vankisellissä ja räpyttelee silmiään.

– Et kai sie vaan ala itkeä, tokaisee nuori vanki.

17-vuotias Toni on juuri kertonut lapsuusvuosistaan Äärelälle.

Äärelä on kuullut jo useita nuorten vankien tarinoita, mutta hän ei meinaa niihin tottua.

"Oot varmaan eka, joka on oikeesti kiinnostunu mun elämästä"

Tanja Äärelä työskenteli aiemmin erityisluokanopettajana sairaalakoulussa.

Hän kohtasi työssään käytösoireisia lapsia ja nuoria. He tulivat sairaalakouluun psykiatrisen hoidon kautta. Osa lapsista oli sairaalassa, osa kulki sairalaakouluun kotoaan.

Äärelä alkoi miettiä, millainen merkitys peruskoululla on näiden lasten elämässä. Ja voisiko koulu jopa vaikuttaa siihen, päätyykö nuori vankilaan.

Eräänä keväisenä päivänä Äärelä asteli Oulun vankilaan.

– En muista elämässäni mitään muuta hetkeä, jolloin olisin jännittänyt yhtä paljon.

Pian Äärelä käveli vankiloiden turvatarkastuksiin yhtä rennosti kuin kotiinsa. Hän vietti yhteensä kuukauden Oulun, Pelson ja Ylitornion vankiloissa.

Äärelä kohtasi 29 vankia. Heistä kaksi oli naisia, loput miehiä. Kaikki vangit olivat alle 21-vuotiaita.

He olivat syyllistyneet henkirikoksiin, vakaviin väkivaltarikoksiin sekä huume- ja omaisuusrikoksiin.

Kuukauden aikana Äärelä istui monessa sellissä.

Hän esitti kysymyksiä. Ja pääasiassa kuunteli.

"Oot varmaan eka, joka on oikeesti kiinnostunu mun elämästä. Sulla on sydän paikallaan."

Koulun ja kodin kulttuurit törmäävät usein rytinällä

Erityispedagogiikan dosentti Äärelä työskentelee Lapin yliopistossa, jossa hän opettaa tulevia luokanopettajia ja erityisopettajia.

Hän teki nuorten vankien koulukokemuksista väitöstutkimuksen vuonna 2012.

Nuorten kokemukset koulusta ja opettajista eivät ole muuttuneet mihinkään, sanoo Äärelä, joka edelleen tutkii nuorten syrjäytymistä.

Hän ymmärsi vankiloissa, miten suuri merkitys peruskoululla on lapsille ja nuorille.

Opetuksen taso suomalaisissa kouluissa on Äärelän mukaan korkeatasoista, mutta se ei riitä kaikille.

Suuri kysymys on, voiko koulu olla estämässä nuoren rikoskierrettä? Entä mitä kouluissa olisi voitu tehdä Äärelän tapaamien nuorten auttamiseksi?

– Jos ajattelee, mitä koulu olisi voinut tehdä, niin sen, että jokainen lapsi olisi huomioitu yksilöllisemmin. Nuoret olisivat saaneet apua oppimisen haasteisiin. He olisivat tarvinneet apua tunteiden ilmaisuun ja hallintaan.

Jos koulun ja kodin kulttuurit törmäävät rytinällä, ongelmat saattavat alkaa jo ensimmäisinä koulupäivinä.

– Lapsi ei ole välttämättä tottunut siihen, että joku määrää. Monella ei ole ollut ylipäätään mitään aikatauluja päivässä. Tämä oli tökkinyt koulussa monella nuorella vangilla, joita haastattelin.

Äärelä huomauttaa, että monella lapsella ongelmat ovat niin laajoja, ettei koulu yksin pysty esimerkiksi rikoskierrettä estämään.

– Oppilaat ovat yhä monioireisempia, jolloin tukiverkoston tulee olla monialainen, ja sen tulisi olla läsnä päivittäin.

Enemmän armoa kouluissa

Äärelä yllättyi siitä, kuinka rehellisesti nuoret vangit kertoivat kouluajastaan.

Osa nuorista vangeista olisi halunnut innokkaastikin opiskella ainakin koulun alkuvaiheessa.

Jotkut heistä kertoivat kiusanneensa ja jopa pahoinpidelleensä opettajiaan. Osa vangeista koki, että opettajat olivat haukkuneet heitä ja kohdelleet epäoikeudenmukaisesti.

Osa nuorista katui jälkikäteen, etteivät he olleet ottaneet vastaan koulussa saamaansa opetusta.

Äärelän haastattelemat vangit tulivat hyvin erilaisista perheistä. Toiset olivat asuneet työssäkäyvien vanhempiensa kanssa kotona, osa oli ollut lähes koko ikänsä erilaisissa laitoksissa.

Useat vankilaan päätyneet olivat kokeneet olevansa "kakkosluokan porukkaa lääkäri- ja juristiperheiden lasten rinnalla".

Äärelän mukaan kouluissa pitäisi olla nykyistä enemmän armoa oppilaille.

– Lapsi ei usein voi sille mitään, jos hänellä ei ole kaikkia tarvittavia varusteita ja välineitä. Kouluissa pitäisi löytyä vähän enemmän armoa joissakin asioissa.

Kaikki lapset eivät myöhästele koulusta huvikseen.

"Olis hyvä, jos ne opettajat vaikka jokkaisen oppilaan kans vuorollaan kahen kesken kävis jonku semmosen keskustelun. Kyllä mää ainakin oisin kertonu, että kotona on yhtä helevettiä välillä. Että en jaksa silleen koulussa. Että olen tyytyväinen, ku ylleensä ees tulen. Ei mua kukkaan kouluun huolehi, ihan ite tulen."

Luokka on pienoisyhteiskunta

Äärelä ei halua syyllistää opettajia.

– Nykyisin kaikki lapset käyvät lähikoulua. Luokka on kuin pienoisyhteiskunta. Siellä on se kouluorientoitunut ahkera lukija. Ja se, joka nipin napin osaa lukea.

Tutkimusten mukaan opettajat tunnistavat hyvin varhaisessa vaiheessa syrjäytymisen riskitekijöitä.

Moni opettaja yrittää parhaansa, mutta se ei riitä. Kokeneetkin opettajat uupuvat työssään yhä useammin, sanoo tutkija.

– Koko ajan toistetaan, että tarvitaan aikaa kiireettömään kohtaamiseen. Se on kouluissa nykyisin aika mahdoton yhtälö.

Äärelä yrittää omalta osaltaan pitää huolta siitä, että kouluissa ymmärrettäisiin kaikenlaisia lapsia. Äärelä kouluttaa oman yliopistotyönsä lisäksi opettajia erilaisissa tapahtumissa.

– Moni opettaja tekee työtä täydestä sydämestään.

Osa Äärelän kohtaamista nuorista vangeista oli inhonnut joitakin opettajiaan. Mutta jotkut opettajat olivat olleet hyvin tärkeitä kannattelijoita pitkän aikaa nuoren elämässä.

Asiantuntijoiden mukaan yksi luotettava aikuinen voisi jopa estää nuoren syrjäytymisen.

"Silleen mahtava homma, että se [opettaja] jakso välittää musta, vaikka mä en ollu mikään mallioppilas. Ku en ehtiny aamulla ajoissa, ei se sillee ollu vihanen nii ku ne toiset. Se ties ja ymmärs, ettei mul oo niin heleppoa ku varmaan toisilla. Tai että vanahemmat huolehtis silleen musta."

"Paska on poissa, äiti ja sisarukset ovat nyt turvassa"

Äärelä tapasi vankiloissa useita henkirikoksen tehneitä.

Yksi heistä oli Rami, joka oli ampunut väkivaltaisen ja päihdeongelmaisen isänsä.

– Rami oli pelännyt äitinsä hengen puolesta. Rami oli myös väsynyt vuosikausia jatkuneeseen pelkoon kotona. Pienemmät sisarukset olivat itkeneet väärään aikaan tai leikkineet liian kovaäänisesti.

Rami kertoi Äärelälle, kuinka hänen äitinsä oli kerta toisensa jälkeen hakenut apua, ja tämä oli aina palannut itkien kotiin.

Eräänä päivänä Rami tarttui aseeseen ja ampui isänsä.

– Paska on poissa. Äiti ja nuoremmat sisarukset ovat nyt turvassa. Mä sovitan tekoni, ja en palaa koskaan vankilaan, Rami sanoi Äärelälle.

"Useampia näiden vankien kuolinilmoituksia olen nähnyt"

Äärelä on usein miettinyt, mitä Ramille ja muille hänen tapaamille vangeille kuuluu nykyään.

– Minua harmittaa kovasti, kun en ymmärtänyt pyytää tutkimusta tehdessäni lupaa olla heihin yhteydessä jälkikäteen. Siksi en tutkimuseettisesti voi ottaa heihin yhteyttä.

Nimet ovat jääneet kuitenkin Äärelän mieleen.

– Useampia näiden nuorten vankien kuolinilmoituksia olen nähnyt. Ja joskus kun uutisoidaan tuomioita nimeltä, niin kyllä siellä on tuttuja nimiä ollut.

Äärelä ei koskaan unohda nuorten vankien tapaamisia.

Erityisesti mieleen on jäänyt Tonin tapaaminen, koska tämä halusi keskustelun päätteeksi halata.

Ennen kuin Äärelä poistui vankilasta, nuori vanki halusi vielä kannustaa väitöstutkijaa.

– Hyvä kun sie et ruvennu itkee enempää. Yritä saada se tutkimukses valmiiksi.

Tonin ja Ramin nimet on muutettu. Jutussa on sitaatteja vangeilta, joita Äärelä haastatteli väitöstutkimukseensa.

Kiinan viranomaiset raportoivat 142 ihmisen kuolleen koronavirukseen Kiinassa eilisen jälkeen. Valtaosa, 139 kuolemantapausta, vahvistettiin viruksen ydinalueella Hubein maakunnassa. Koko Manner-Kiinassa virukseen on kuollut nyt ainakin 1 665 ihmistä.

Uusia tartuntatapauksia todettiin 2 009:llä ihmisellä. Näistä 1 900 todettiin Hubein maakunnassa. Vielä eilen Kiinassa todettiin 2 600 uutta tartuntaa, joista Hubeissa reilut 2 400.

Kyseessä on jo kolmas perättäinen päivä, kun tartuntoja on raportoitu edellispäivää vähemmän.

Yhteensä Manner-Kiinassa on vahvistettu yli 68 500 koronavirustartuntaa.

Kiinan terveysviranomaiset kertoivat tuoreet luvut päivittäisessä tilannepäivityksessään varhain sunnuntaina Suomen aikaa.

Tartuntojen määrittelytapaa muutettiin aiemmin tällä viikolla. Nyt luvuissa on mukana sekä testein todetut että oireiden perusteella diagnosoidut tartunnat. Kiinan viranomaiset perustelivat oireiden perusteella diagnosoitujen potilaiden lisäämistä joukkoon sillä, että näin potilaiden on mahdollista päästä hoitoon nopeammin.

Päivittäisten uusien tartuntojen määrä oli pitkään 2 000–3 000, mutta muutoksen jälkeen torstaina uusia tartuntoja kerrottiin olevan yli 14 800. Lukumäärä näyttää tasaantuneen muutoksen jälkeen.

Ennestään tuntematon koronavirus lähti tiettävästi joulukuussa liikkeelle Hubeissa sijaitsevan Wuhanin kaupungin torilta, jolla oli myynnissä villieläimiä.

Lauantaina kerrottiin, että Euroopassa vahvistettiin ensimmäinen viruskuolema, kun kiinalainen turisti kuoli Ranskassa koronavirukseen. Kyseessä oli neljäs koronaviruskuolema Manner-Kiinan ulkopuolella. Aiemmat tapaukset olivat Filippiineillä, Hongkongissa ja Japanissa.

Japanilaislaivalla todettiin 70 uutta tartuntaa

Japanissa karanteeniin asetetulta Diamond Princess -risteilyalukselta raportoitiin 70 uutta koronavirustartuntaa, kertoi Japanin terveysministeriö sunnuntaiaamuna. Aluksella on todettu nyt yhteensä 355 tartuntaa.

Tartunnan saaneet on siirretty hoidettavaksi japanilaisiin sairaaloihin. Laivalla oli Japaniin saapuessa 3 700 ihmistä, joista reilut 1 200 on terveysministeriön mukaan testattu. Myös osa matkustajista, joilla ei ole testeissä todettu koronavirusta, on päästetty aluksesta pois.

Diamond Princess eristettiin helmikuun alussa, kun Hongkongissa maihin nousseella matkustajalla todettiin tartunta. Karanteenin on tarkoitus päättyä 19. helmikuuta.

Aiemmin lauantaina Hongkong kertoi, että se aikoo tarjota evakuointilentoa kansalaisilleen pois karanteenilaivalta. Laivalla on 330 Hongkongin kansalaista. Matkustajilta vaaditaan 14 päivän lisäkaranteenia Hongkongiin palattuaan.

Lue myös:

Kambodžaan rantautuneella risteilijällä ehkä sittenkin koronavirusta – ensimmäinen viruskuolema vahvistettu Euroopassa

Kiinalaismies juoksi ultramaratonin asunnossaan – 66 kilometriä taittui kuudessa tunnissa ja 41 minuutissa huonekaluja kiertäen

Koronavirus on someaikakauden ensimmäinen tietoepidemia – WHO murtaa tautiin liitettyjä myyttejä

Vaikka itsepalvelu lisääntyy ja siihen liitetään usein asiakkaan etu, kaikki eivät ota trendiä täysin avoimesti vastaan. Yksi itsepalvelun muodoista, astioiden palauttaminen ravintolassa, hiertää joitakin erityisen paljon.

Joskus Twitter-keskustelu ja sadat reagoinnit kertovat pinnan alla muhivista keskusteluista enemmän kuin pussillinen tilastotietoa, kuten tässä esimerkissä:

Yle selvitti tuoreita mielipiteitä ravintoloiden astioiden itsepalvelupalautuksesta. Asia voi vaikuttaa äkkiseltään mitättömältä, mutta sen alla piilee suurempia kysymyksiä: mitä näkemyksiä ravintoloitsijoilla on itsepalvelukulttuurista, miksi maksavan asiakkaan pitäisi siivota jälkensä, ja millaista itsepalvelua voimme odottaa seuraavaksi?

Tulokset olivat hämmästyttävän tasaiset.

Moni kuvittelee, että jos astiat jättää keräämättä, yrittäjän on pakko palkata lisätyövoimaa hoitamaan homman. Osa vastanneista kertoi protestoivansa itsepalvelukulttuuria. Toiset taas pitivät ravintolan tasoa ja toimintalogiikkaa ratkaisevana tekijänä. Kuten eräs vastaaja kiteytti: itsepalvelu on työpaikkaruokaloissa ok, julkisissa ravintoloissa ei.

Aloitetaan asian perkaaminen kahdesta yrittäjästä, jotka ovat päätyneet eri ratkaisuihin ravintoloissaan.

Buffet-lounas ja siistit pöydät vs. laiskaa yrittäjyyttä

Jyväskylässä ravintola-ala on kilpailtua: kaupungissa on asukaslukuun suhteutettuna valtava määrä ruokapaikkoja.

Yksi niistä on Wanha Freda. Se on nimensäkin mukaisesti vanhaa aikaa henkivä ja maalaisrustiikkinen. Pöytiin katsoessa alkaa naurattaa, sillä niihin on aseteltu pikku lappuset: "Pieni apu meille suokaa, astioita palautuskärryyn tuokaa." Vastaava astianpalautusrimpsu on tuttu muun muassa Radio Sodoman "Tähän runoon haluaisin kuolla" -sketsistä. Asia naurattaa myös yrittäjä, ravintolapäällikkö Elina Pellonpäätä: hänkin on Radio Sodoman ystävä, mutta arvelee, etteivät kaikki asiakkaat tee mielleyhtymää radiosketsiin.

Miljöön puolesta Wanhaan Fredaan voisi kuvitella pöytiinpalvelua, mutta ravintolassa on astianpalautusvaunu. Niin ei ole aina ollut. Pellonpää kertoo, että alun perin paikassa oli pöytiin tarjoiltu lounas, mutta asiakkaat eivät siitä syttyneet. Hän arvioi, että se johtuu suomalaisten buffetlounas-tottumuksesta, jossa ruoka otetaan itse.

Kun lounastajien määrä Wanhassa Fredassa kasvoi, pöydät jäivät epäsiisteiksi, eikä henkilökunta revennyt joka paikkaan. Koitti astianpalautusvaunun aika. Pellonpää kertoo, että joillakin asiakkaista astianpalautusrefleksi on niin syvällä, että vaunu oli lähes pakollinen. Kun sitä ei ollut, osa lounastajista lähti haahuilemaan lautanen kourassaan etsimään vaunua.

– Asiakkaat kiikuttivat astioita keittiöön asti, Pellonpää kertoo.

Pellonpää on huomannut, että hyvin harva jättää astiat pöytään puhtaasti protestimielessä, mutta hän tunnistaa ilmiön.

– Asiakkaat varmaan ajattelevat, että olen maksanut ruoasta, joten voin jättää astiat tähän. Se on ihan ok, Pellonpää sanoo.

Hän korostaa, että Wanhassa Fredassa ei katsota pahalla, jos astiat edelleen jättää pöytään. Ne korjataan sieltä kyllä pois. Pellonpää pohtii, tarvitaanko tulevaisuudessa enempää itsepalvelua; maksaminenkin hoituu jo puhelimella.

– En tiedä, voiko lounaalla enempää toivoa, jos asiakas ottaa ruoan itse ja vie astiatkin pois. Emme me laita tiskaamaan, Pellonpää sanoo hieman huvittuneena.

Suomessa kuusi vuotta asunut australialainen Curtis Pollard pyörittää kolmeatoista ramen- ja thai-ravintolaa ympäri Suomea. Ne kantavat Momotoko- ja Thai Street Food -nimiä. Yksi thai-paikoista on Jyväskylän keskustassa. Ruoka tuodaan pöytiin ja astiat korjataan pöydistä, myös lounasaikaan.

Pollard kertoo, että australialaisen ravintolakulttuurin kasvattina hän mieltää asiakkaan maksavan kokemuksesta. Osa sitä on korkealaatuinen asiakaspalvelu.

– Yritysnäkökulmasta on laiskuutta, jos asiakas hakee ruoan ja vie tiskinsä takaisin, Pollard sanoo.

Hän toteaa laiskuuden pesivän ravintola-alalla muutenkin. On paljon paikkoja, jotka tarjoavat 9–10 euron hintaisia buffeteja ja joissa on keskitytty määrään, ei laatuun. Pollardin mielestä sellainen ei johda mihinkään.

Hän visioi, että jos hieman alemman hintaluokan ravintolat miettivät bisnesideaansa tarkemmin, hintoja voitaisiin nostaa vähäisesti – 10 tai 15 prosenttia – ja tarjota siten parempaa palvelua. Pollard pitääkin suurimpana ongelmana kykyä nostaa hintoja vuosittain ilman, että asiakkaat ärsyyntyvät. Rahansäästö alhaisemmalla asiakaspalvelulla ei hänen mielestään ole ratkaisu asiaan.

Pollardin mukaan lisäkustannukset astioiden keräämisestä eivät ole erityisen suuret. Hän on suunnitellut ravintolansa niin, että asiakaspalvelu onnistuu muun työn lomassa.

Esimerkiksi kassahenkilö on koulutettu myös noutamaan astioita ja auttamaan keittiössä. Ravintolayrittäjä ei omista bisnestä, vaan ravintolat pyörivät johtotiimien avulla, ja niin edelleen.

Asiakkaiden odotukset ravintola-alalla ovat kasvaneet kohisten. Pollard toteaa, että kuka tahansa voi etsiä ja arvostella ravintoloita netissä, ja ala muuttuu.

– Ne, jotka eivät tunnista odotuksia palvelun ja laadun suhteen, jäävät jälkeen. Valitettavasti, hän sanoo.

Lopuksi esitämme muutaman itsepalveluun ja astianpalautukseen liittyvän ajatuksen. Aihetta kommentoivat yrittäjien edunvalvonnan puolelta Timo Lappi, Matkailu- ja ravintopalvelut Mara ry:n toimitusjohtaja, sekä työntekijöiden edunvalvonnan puolelta Raimo Hoikkala, Palvelualojen ammattiliiton matkailu- ja ravintola-alan sopimusvastaava.

Jos jätän astiat pöytään, yrittäjän täytyy palkata lisätyövoimaa

Timo Lappi, Mara ry:

Ei siinä niin käy. Se ei ole kovin huomaavaista henkilökuntaa kohtaan, koska he eivät pysty vaikuttamaan siihen, kuinka paljon henkilökuntaa ravintolassa on. Se ei ole reilua yrittäjääkään kohtaan. Jos yrittäjä palkkaa henkilökuntaa, ravintola lopettaa kannattamattomana.

Raimo Hoikkala, PAM:

Epäilen suuresti. Jos jotkut asiakkaat jättävät astiat pöytään, tulee työntekijöille vain enemmän kiirettä. Todennäköisesti yrittäjä on mitoittanut työvoimatarpeen ja asiakasvirran, jotta toiminta on kannattavaa. Pitäisi olla aika iso paikka, jotta voitaisiin palkata työntekijä vain keräämään astioita. Kuluttaja voi omalla käytöksellään valita, meneekö paikkaan, jossa astiat kerätään itse vai paikkaan, jossa henkilökunta huolehtii asiasta.

Kun matkustin Välimerellä viime kesänä, palvelu pelasi!

Timo Lappi, Mara ry:

Suomen verotus on ihan toisella tasolla verrattuna Välimeren maihin. Henkilöstökulut ovat siellä paljon pienemmät. Eurostatin tilaston mukaan kokoaikaisen alan työntekijän kustannukset ovat Suomessa noin 27 000 euroa vuodessa, Kreikassa alle 10 000. Lisäksi monessa Välimeren maassa kaikki ihmiset eivät ole verokirjalla töissä. Suomessa ravintolatoiminta hoidetaan vastuullisesti: palkat, ennakkopidätykset, eläkkeet ja sosiaaliturva. Hinnat ovat sitten korkeampia.

Raimo Hoikkala, PAM:

Meillä on korkeammat työvoimakustannukset, sitä ei ole kiistäminen. Mutta en osaa sanoa, onko kyse vain siitä. Kysymyksen voi oikeastaan esittää näin: voiko tuottavuus kasvaa, jos palvelukokemus on asiakkaalle erinomainen? Ajattelen, että kun asiakas suosittelee paikkaa muille ja tulee itsekin uudestaan, tuottavuus kasvaa verrattuna tilanteeseen, jossa asiakas tekee ravintolassa melkein kaiken itse.

Miten kaksi samanhintaista ravintolaa voi toimia vierekkäin, ja toisessa kerätään astiat, toisessa ei?

Timo Lappi, Mara ry:

Syitä on monia. Yksi voi olla se, että toisella ravintolalla on oma kiinteistö, josta ei tarvitse maksaa vuokria ja on alhaiset vastikkeet. Toisaalta ravintolaa voi pyörittää perhe, jolloin on vähemmän ulkopuolista henkilökuntaa. Toinen ravintola saattaa tehdä paljon ruokaa raaka-aineista käsin, toiset taas käyttävät puolivalmisteita.

Raimo Hoikkala, PAM:

Kysymys on siitä, mihin yritys panostaa. Kuluttajakäyttäytyminen ohjaa myös johonkin suuntaan. Jos kuluttajat valitsevat tietynlaista palvelua, toinenkin ravintola saattaa vaihtaa siihen huomatessaan, että se on kilpailuvaltti.

Miksi astiat pitää palauttaa itse – maksaako niiden kerääminen pöydästä niin paljon?

Timo Lappi, Mara ry:

Vaikka ravintolan hinnat voivat joskus tuntua asiakkaalle kalliilta, ravintolayrittäjälle jää hyvin vähän tuloa. Keskimääräinen ravintola tekee yhdestä kolmeen prosenttiin liikevaihdosta voittoa. Jos ravintolan liikevaihto on 500 000 euroa, jokainen voi laskea, mitä yrittäjälle jää. Normaalissa ruokaravintolassa henkilöstökulut ovat yli kolmasosan liikevaihdosta. Silloin se ei kestä yhtään ylimääräistä ihmistä töissä työvuorossa.

Raimo Hoikkala, PAM:

Astioiden kerääminen ei maksa enempää kuin muukaan työ, mitä ravintolassa tehdään. Olettaisin, että kyse on yrityksen mitoittamasta työvoiman tarpeesta ja asiakasvirroista niin, että toiminta on kannattavaa. Ravintola-alalta kerrotaan nykyään usein, että on tosi kiire. Mitoitus on tehty todella tarkkaan. Jos asiakas vie astiat itse, vapautuu muihin työtehtäviin enemmän aikaa. Onko kuluttaja valmis maksamaan enemmän, jos kysellään vaikkapa astianpalautuksesta? Voi olla, että moni sanoisi "ei". Toisaalta, kun ihmiset menevät vaikkapa ulkomaille, he arvostavat palvelukulttuuria. Asia on kaksipiippuinen.

Millaista itsepalvelua asiakas voi seuraavaksi odottaa?

Timo Lappi, Mara ry:

Itsepalvelu on varmaankin viety aika pitkälle. Toisaalta on mahdollista, että tilaukset tehtäisiin automaattisesti. Rutiinitehtäviä pystytään varmasti automatisoimaan, jolloin pystytään keskittämään henkilökuntaa yhä enemmän palveluun ja sen parantamiseen.

Raimo Hoikkala, PAM:

Suomessakin on paikkoja, joissa on itsepalvelukassa, josta mennään suoraan lounaspöytään, ja siitä eteenpäin. Mitä enemmän kuluttajat käyttävät näitä palveluita, sitä todennäköisemmin ne lisääntyvät. On hyvä kysymys, palautuuko palvelukulttuuri ja vaativatko asiakkaat enemmän henkilökohtaista palvelua. Minulla ei ole siihen vastausta. Tulevaisuus näyttää. Muutoksia tulee varmasti tapahtumaan.

Mikä on kipurajasi ruoan hinnalle ja itsepalvelulle? Voit keskustella aiheesta 16.2.2020 klo 12:00 saakka.

Olisiko naisista oikeasti ratkaisu ruotuväen rivien harvenemiseen? Ainakin asenteet näyttävät muuttuvan nopeasti.

Nyt miesten rintama vuotaa niin pahasti, että kolmannes nuorista miehistä jättää varusmiespalveluksen suorittamatta. Osa ei mene inttiin lainkaan, osa keskeyttää palveluksensa.

Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Petri Hulkko laittoi keskiviikkona Ylen haastattelussa painetta parlamentaariselle työryhmälle.

Pian aloittava työryhmä pohtii asevelvollisuuden kehittämistä, kansalaispalvelusta ja naisten kutsuntoja.

Voidaanko enää puhua yleisestä asevelvollisuudesta?

Jos kolmannes alle 30-vuotiaista miehistä jättää varusmiespalveluksen suorittamatta, voidaanko enää puhua yleisestä asevelvollisuudesta?

– Kyllä voidaan, sanoo puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.).

Kaikkosen mukaan Suomessa on edelleen kansainvälisesti erittäin toimiva järjestelmä. Hänen mukaansa olisi kuitenkin hyvä miettiä, millaisia eri tehtäviä Puolustusvoimat voi varusmiehille ja -naisille tarjota.

Antti Kaikkonen toivoo, että hieman isompi osa ikäluokasta suorittaisi asepalveluksen.

Myöskään puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) ei näe yleisen asevelvollisuuden rapautuneen.

Hän muistuttaa, että Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) viimeisimmän haastattelututkimuksen mukaan yleisen asevelvollisuuden kannatus on kääntynyt nousuun.

– Sillä on poikkeuksellisen vankka asema suomalaisten keskuudessa.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotilassosiologian professori Teemu Tallberg on niin ikään sitä mieltä, että Suomessa on edelleen toimiva yleinen asevelvollisuus.

– Puolustusvoimat saa asevelvollisuuden kautta sen henkilöresurssin, jonka se tarvitsee.

Tallberg muistuttaa, että Suomessa on aina ollut ryhmiä, jotka on vapautettu palveluksesta.

– Esimerkiksi ahvenanmaalaiset ja ennen Jehovan todistajat.

Miten armeijaan saadaan lisää naisia?

Miesten vähetessä maavoimien komentaja Petri Hulkko toivoo reilusti lisää naisia armeijaan.

Miesten määrän vähetessä, nykyistä sodanajan vahvuutta eli 280 000 henkilöä on yhä vaikeampi pitää yllä. Naiset ovat voineet suorittaa vapaaehtoisina varusmiespalveluksen vuodesta 1995 lähtien. Viime vuosina määrä on lähtenyt nousuun.

Tällä hetkellä varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain yhteensä yli 20 000 nuorta aikuista. Näistä vajaa tuhat on naisia. Hulkon mukaan naisia voisi tulla varusmiespalvelukseen vuosittain kaksi tai kolmekin tuhatta.

Suomen Reserviläisliiton 2. varapuheenjohtaja Terhi Hakola arvioi, että Suomessa on paljon naisia, joista tulisi hyviä sotilaita. Naisten ei kuitenkaan tarvitse välttämättä keskittyä samoihin taitoihin kuin miesten, sillä sodankäynnin tavat ovat muuttuneet, Hakola sanoo.

– Naisilla on kyberosaamista ja kannustan naisia myös hakeutumaan johtamiskoulutukseen.

Myös Kanerva uskoo, että nimenomaan kyber- ja hybridiuhkien torjuminen on tulevaisuudessa merkittävä osa maanpuolustusta.

– Siihen tarvitaan sellaisia resursseja, joissa maanpuolustusvelvollisuus tulee tarkkaan punnittavaksi.

Jotain naisten kiinnostuksesta yleisen turvallisuuden ylläpitoon kertoo se, että Naisten valmiusliiton ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämät naisten valmiuskurssit täyttyvät yleensä nopeasti.

Pitäisikö järjestää kutsunnat myös naisille?

Asepalvelusta pohtivan työryhmän keskeisiä kysymyksiä on myös kutsunnat, jotka koskevat nykyisin vain miehiä.

Reserviläisliitto uudisti perjantaina kantansa, että kutsunnat voisivat koskea pakollisena myös naisia. Sitä kautta vapaaehtoisesti asepalvelukseen hakeutuvien naisten määrä kasvaisi merkittävästi, liitto arvioi tiedotteessaan.

Tosin samalla kutsuntojen sisältöä pitäisi liiton mielestä muuttaa.

– Ne olisivat silloin enemmän tiedotustilaisuus, jossa myös pyrittäisiin syrjäytymisen ehkäisyyn, Hakola sanoo.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen on jotakuinkin samoilla linjoilla. Hänen mukaan työryhmän kannattaisi selvittää, voisivatko kutsunnat koskea myös naisia.

– Siinä voisi kertoa varusmiespalveluksen mahdollisuuksista. Sehän voisi muutenkin olla tällainen tsekkaus, että nuorella on elämässään kaikki kunnossa.

Parlamentaarinen työryhmä tekee myös selvityksen naisille tarkoitetusta kansalaispalveluksesta.

Lue myös:

Jo joka kolmas mies jättää armeijan käymättä - Maavoimien mukaan yhdessä asuminen ahdista osaa miehistä.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ ei lämpene keskustan esitykselle toisen asteen lähikoulujen luomisesta, kertoo järjestön koulutusjohtaja Heljä Misukka.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen ehdotti tiistaina eduskunnassa, että ammattikouluissa opiskelevat voisivat suorittaa yleissivistäviä opintonsa lukiossa ja päinvastoin. Kurvinen kutsui ehdotusta toisen asteen lähikouluiksi.

Kurvinen kertoo STT:lle, että kyseessä oli poliittinen avaus, johon ei ole tarjolla valmista yksityiskohtaista mallia. Hän pohtii, että oppilaitokset voisivat tarjota toisilleen esimerkiksi matematiikan, äidinkielen ja vieraiden kielten kaltaisia teoriaopintoja.

OAJ:n koulutusjohtaja Misukka vastaa ehdotukseen sanomalla, että ammatillisen koulutuksen ja lukion opetussuunnitelmat poikkeavat merkittävästi toisistaan. Misukka huomauttaa, että keskusta oli viime vaalikaudella uudistamassa sekä lukiolakia että ammatillista koulutusta, ja kutsuu puolueen linjaa siksi poukkoilevaksi.

– Olemme suhtautuneet aika kriittisesti ehdotukseen sen takia, että toisen asteen opintojen sisältö ei ole sama. Ammatillisessa koulutuksessa esimerkiksi vieraista kielistä luetaan oman alan sanastoa, Misukka sanoo.

Toisen asteen kampukset esikuvina

Keskustan avauksessa on osin kyse maaseudun elinvoimasta, Kurvinen sanoo. Yhteistyömahdollisuus auttaisi koulutuksen järjestäjiä turvaamaan koulutuksen ympäri maata, vaikka syntyvyys pienenee. Laajan koulutusverkon myötä nuorten ei tarvitsisi muuttaa koulutuksen perässä kotoaan peruskoulun jälkeen.

– Uskomme myös, että tätä kautta tulisi säästöjä, kun matematiikan ja äidinkielen opintoja sekä kieliopintoja voisi tehdä yhdessä, hän lisää.

Suomen lukiolaisten liitto ja ammatillisen toisen asteen opiskelijoita edustava järjestö Osku suhtautuivat Kurvisen avaukseen kriittisesti. Opiskelijajärjestöt vetosivat yhteisessä tiedotteessa duaalimalliin eli lukion ja ammatillisen koulutuksen erillisten tehtävien puolesta.

Kurvinen vakuuttaa, että tavoitteena ei ole yhdistää toisen asteen oppilaitoksia vaan purkaa hallinnollisia raja-aitoja. Esimerkiksi mahdollisista yhteistyöpaikoista hän nostaa eri puolilla maata olevat toisen asteen kampukset, joissa lukio- ja ammattikoulutusta annetaan samoissa kiinteistöissä.

Opetusministeri: Tulossa ei ole yhteistä toista astetta

Tuoreeltaan tiistaina eduskunnassa Kurvisen avausta naapuripuolueista kiittivät opetusministeri Li Andersson (vas.) ja entinen opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.).

Andersson tarkentaa STT:lle, ettei ollut avauksesta etukäteen tietoinen, eivätkä puolueet ole sittemmin keskustelleet ehdotuksesta. Hän ei usko, että lukiot ja ammatilliset oppilaitokset pystyisivät sellaisenaan tarjoamaan yhteistä opetusta, tai asian mahdollinen toteutus ainakin vaatisi tarkempaa selvitystä.

– Toki niillä alueilla, joissa toimitaan samoissa tiloissa, pystytään hyödyntämään opiskeluhuollon palveluita ja muita hallinnollisia palveluita yhteisesti, Andersson sanoo.

Ministeri näkee pohdinnan toisen asteen yhteistyöstä normaalina koulutuspoliittisena keskusteluna. Se ei kuitenkaan tarkoittaisi kaavailua lukion ja ammatillisen koulutuksen yhdistämisestä.

– Sellaisia suunnitelmia ei ole olemassa, Andersson sanoo.

Johtava ylilääkäri Ismo Anttila selaa vähän ihmeissään uuden työpaikkansa, Lapuan terveyskeskuksen, toiminnasta kertovia tilastoja ja asiapapereita. Missä ovat kantelut, valitukset ja muistutukset?

– Niitä tulee hyvin vähän. Ihmisten täytyy olla sitten tyytyväisiä. Jos suomalaiset eivät valita, he ovat tyytyväisiä, Ismo Anttila päättelee.

Anttila aloitti työt Lapuan terveyskeskuksessa Etelä-Pohjanmaalla syyskuussa.

– Täytyy sanoa, että kyllä tämä toimii: lääkäriin pääsee. Meillä on hyvä asiantuntijatilanne lääkäreiden puolella. Ehkä hoitajista on vähän pulaa.

Valtio kannusti ja velvoitti 2000-luvulla kuntia muodostamaan yhteistoiminta-alueita, jotta sote-palvelut saataisiin tuotettua kustannustehokkaasti. Lapuallakin puntaroitiin tarkasti, millaiseen porukkaan kaupungin kannattaisi liittyä.

Vaihtoehtoina olivat lähinnä Kauhavan suunta ja Seinäjoen seutu. Kaupunki arvioi, että tehokkainta on järjestää palvelut itse. Tällä päätöksellä Lapua halusi myös turvata kuntalaisten lähipalvelut.

– Näin jälkikäteen voi sanoa, että olemme tyytyväisiä, vaikka parannettavaa silti aina riittää, toteaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Panu Lahdensuo, kok. Hän toimi kaupungin luottamushenkilöjohdossa myös sote-päätösten aikana.

Yllättävän moni kunta kantaa taakan yksin

Lapuan kaupunki on pohjalaismaakuntien eli Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan sote-kartoilla kummajainen. Kaikki muut kunnat ovat muodostaneet kuntayhtymiä tai toimivat vastuukunta-periaatteella.

Koko Suomen sote-kartalta yksittäisiä kuntia palvelujen järjestäjinä löytyy kuitenkin yllättävän paljon, etenkin Pohjois-Suomesta.

Suomen Kuntaliiton vuoden 2019 tilastojen mukaan Manner-Suomessa sote-palvelut järjesti itse 74 kuntaa, joista peräti 51 on alle 20 000 asukkaan kuntaa. Loput Manner-Suomen kunnista kuuluivat yhteistoiminta-alueisiin.

– Yksin järjestelyvastuun kantavien kuntien joukossa on tietysti isoja kaupunkeja, joilla on tarpeeksi isot hartiat. Pohjoisessa yksin jäämistä selittävät pinta-alaltaan laajojen paikkakuntien pitkät välimatkat, selvittää Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioista vastaava johtaja Tarja Myllärinen.

Mukaan pääsee mutta irrottautua ei voi

Myllärinen muistuttaa Paras-puitelaista, joka velvoitti aikanaan kunnat muodostamaan 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueita. Lapualla asukkaita oli tuolloin 15 000, mutta se ja moni muu vieläkin pienempi kunta vältti velvoitteen.

Kuntaliiton mukaan monilla sotensa kanssa yksin jääneillä kunnilla on tällä hetkellä vaikeuksia tuottaa tarpeeksi laadukkaita palveluita.

– Heikoimmin pärjäävät ne kunnat, jotka sijaitsevat haja-asutusalueilla kaukana keskustoista. Mutta myös kaukana keskuksista sijaitsevilla yhteistoiminta-alueilla on vaikeuksia saada riittävästi osaavaa henkilökuntaa, Tarja Myllärinen huomauttaa.

Entä onko yksin sotensa kanssa jääneillä kunnilla ollut myöhemmin pyrkyä mukaan yhteistoiminta-alueisiin?

– Jokunen taitaa olla ja siihen lainsäätäjällä ei ole poikkipuolista sanaa, päinvastoin, Myllärinen sanoo.

Sen sijaan yhteistoiminta-alueesta irrottautuminen ei ole mahdollista. Sen estää niin sanottu rajoituslaki, joka rajoittaa muun muassa kuntien investointeja ja pitkäaikaisia sopimuksia yksityisten palveluntuottajien kanssa.

“Suuruuden ekonomia ei toimi kaikessa”

Panu Lahdensuo arvioi, että hänen kotikaupungillaan on hyvä maine sote-palveluiden tuottajana.

– Olemme saaneet hyvin osaavaa työvoimaa, esimerkiksi lääkäreiden virat ovat täynnä ja palvelut toimivat. Kun maakunnassa on mitattu asiakastyytyväisyyttä, Lapualla kuntalaiset ovat olleet erittäin tyytyväisiä palveluihin.

Miten tämä on mahdollista Lapualla, mutta ei monessa muussa kunnassa?

– Ehkä meillä on kompakti kokonaisuus ja hyvä sijainti. Eihän Lapua nyt ihan pieni ole. Meillä on vajaat 15 000 asukasta tiiviillä alueella. Tässä ympärillä on 20 000 asukkaan sote-alueita, mutta ne ovat hajallaan.

Panu Lahdensuo muistuttaa, että suuruuden ekonomia ei toimi kaikessa. Hän toivoo, että tämä asia muistettaisiin myös valtakunnallisia sote-päätöksiä linjattaessa.

Sote-menot karsivat muita palveluita

Vaikka Lapualla hyräillään tyytyväisyyttä, palveluiden tuottaminen omin hartioin ei ole syntynyt kivutta. Lahdensuo muistaa, että vajaa pari vuosikymmentä sitten kaupungin sote-menoihin riitti puolet budjetista. Nyt sote lohkaisee budjetista jo lähes 65 prosenttia.

– Kustannusten nousu on haaste kaikkialla Suomessa. Lapualla olemme pystyneet järjestämään palvelut kustannustehokkaasti ja halvemmalla mitä moni yhteistoiminta-alue, Panu Lahdensuo sanoo.

Sote-kustannusten kasvu vaikuttaa kuitenkin kaupungin muuhun palvelutuotantoon.

– Kyllä se sivistystoimen ja teknisen puolen palveluista on poissa, Panu Lahdensuo myöntää.

Pohjalaiset ovat itsenäisten toimijoiden maineessa. Panu Lahdensuo huomauttaa, että omat sote-palvelut eivät ole Lapualla mikään itsetarkoitus.

– Ei todellakaan. Teemme yhteistyötä asioissa, joiden tuottamisessa tarvitaan leveämpiä hartioita, kuten esimerkiksi lastensuojelun erityispalveluissa, tietyissä sosiaalipalveluissa ja erilaisissa hankinnoissa.

“Tässä kaupungissa on Lapua-henki päällä”

Johtava ylilääkäri Ismo Anttila jatkaa tilastojen parissa. Hän huomaa, että lapualaiset tarvitsivat viime vuonna maakunnan yhteisen päivystyskeskuksen palveluita vähemmän kuin sairaanhoitopiirin jäsenkunnat keskimäärin. Lapuan terveyskeskuksessa päivystetään arkisin iltakahdeksaan ja viikonloppuisin kello 18:aan saakka. Yöpäivystys on Seinäjoella yhteisessä päivystyskeskuksessa.

– Lapualla halutaan, että perheet ja kodit saavat lähipalveluita, Anttila ynnää.

Tuliko johtava ylilääkäri itse Lapualle jäädäkseen?

– Ei tämä nyt ehkä eläkevirka ole, mutta innostava työyhteisö ja kaupungin johdon tuki vievät mennessään. Tässä kaupungissa on Lapua-henki päällä, Ismo Anttila kuvaa.

Karkit maistuvat suomalaisille. Keskosta kerrotaan, että arjen makeita nautintoja suodaan itselle entiseen malliin, vaikka muuten kiinnitettäisiin yhä enemmän huomiota terveellisempiin valintoihin.

Myös S-ryhmässä makeisten myynti on ollut tasaisessa kasvussa viimeisen viiden vuoden ajan. Muutaman vuoden makeisverokaan ei tahtia hillinnyt.

Uutta on yhä kasvava kiinnostus vegaanisiin karkkeihin. Tarjonta on lisääntynyt. Esimerkiksi moni tuttu tuote on saatu vegaaniseksi reseptiä muuttamalla.

Täydellinen makeisista kieltäytyminen herättää karkkisuopeassa ilmapiirissä hämmennystä. Jo 16 vuotta karkkilakossa ollut Satu Koivumäki joutuu edelleen selittämään ja perustelemaan, miksi ei syö makeisia.

– Minua pidetään aivan outona. Osa kauhistelee, että miten sä noin oot, hän nauraa.

Karkeista kieltäytyvälle tuputetaan: ota nyt, maista edes, ei yksi haittaa. Joskus tutut yrittävät myös tehdä jäynää ja huijata Koivumäen syömään karkkeja.

Hän on kuitenkin ehdoton, koska ei halua enää makeiskierteeseen.

Satu Koivumäellä oli lapsena lauantaisin karkkipäivä. Lapualaisen karkinhimo repsahti jokapäiväiseksi vasta aikuisena.

Koivumäki tunnustaa olleensa riippuvainen tai ainakin pahasti koukussa huonoon tapaan. Kotona odotti kulho, josta tuli naposteltua makeisia joka päivä.

– Kauppareissulla pyörin aina enemmän karkkihyllyillä kuin ruokapuolella. Oli tärkeämpää miettiä, mitä karkkeja ostaisin kuin mitä ruokaa.

Karkit kuuluivat myös tupakkataukoon. Kun Koivumäki lähti savuille, oli tupakan lomassa napsittava myös makeaa.

Ei yhtään sortumista

Eräänä päivänä hän mietti päiväkodissa työkaverinsa kanssa, pystyisikö mitenkään olemaan muutamaa päivää ilman karkkeja.

Pakko oli kokeilla, kun yritystä pönkitettiin vielä pienellä vedonlyönnillä.

– Sanoin, että yritän olla viisi päivää.

Viisi venyi kymmeneksi. Sitten kuukaudeksi, sen jälkeen 50 päiväksi. Sadan karkittoman vuorokauden jälkeen Koivumäki ajatteli, että ehkä lakkoa pystyisi jatkamaan kokonaisen vuoden.

Täysin karkiton elämäntapa on jatkunut nyt keskeytyksettä 16 vuotta. Myös tupakka on historiaa. Koivumäki tumppasi viimeisen savukkeensa kymmenen vuotta sitten.

Hän ei tiedä, johtaisiko yksi suklaanpala entiseen elämään, eikä halua edes kokeilla. Myös tupakka-aski saa jäädä kauppaan.

– Siinä olisi varmasti suurempi vaara. Jos polttaisin yhden, tekisin todennäköisesti samoin myös seuraavana päivänä.

Hän vakuuttaa, ettei ole sortunut kertaakaan karkkeihin, eikä usko enää koskaan elämänsä aikana syövänsä makeisia.

– En ainakaan tiedostaen. Se on sitten eri asia, jos saan muistisairauden, enkä muista olevani ikuisessa karkkilakossa.

Napostelunhimoon pähkinöitä ja rusinoita

Ensimmäiset karkittomat viikot tekivät tuskaa. Tiukka lakkoilija antoi sen verran periksi makeannälälleen, että osti kotiin keksejä.

– Niitä napsin pahimpaan himooni, vaikka en ole koskaan ollut mikään pullan ja keksien syöjä.

Parin kuukauden jälkeen myös keksit saivat jäädä. Nykyään Koivumäki suo itselleen naposteluhalussaan kuivattuja luomumangoja, pähkinöitä ja rusinoita.

Hän pystyy jo helposti kävelemään markettien pitkien irtokarkkihyllyjen ohi. Makea tuoksu ei enää nosta vettä kielelle, vaikka hän vieläkin mielikuvissaan makustelee, miltä suklaa, lakritsa tai ykköslemppari salmiakki maistuivat.

– Vaikka kahmin karkkeja aikoinaan kaksin käsin, en muista, että niistä luopuminen olisi näkynyt mitenkään olossani. Eniten ehkä kukkarossa säästönä, hän miettii.

Ostetuin on suklaalevy

Satu Koivumäki tunnustaa joskus muistelevansa fiilistä, joka syntyi, kun mutusteli suklaata sohvan nurkassa villasukat jalassa.

Koivumäen fiilis on arkea monelle suomalaiselle. Sekä S-ryhmästä että Keskosta kerrotaan, että 200 gramman Fazerin sininen maitosuklaalevy on vuodesta toiseen ostetuimpien kärjessä.

Myös suklaapatukat säilyttävät suosionsa. Myydyimpien karkkien listaan mahtuu irtokarkkeja, makeispusseja ja purukumejakin.

– Nykyinen hyvinvointi- ja tervellisyystrendi näkyvät myös makeisissa. Monia kiinnostaa luonnollisista raaka-aineista tehdyt tuoteet. Tärkein ostoskriteeri on kuitenkin edelleen maku, sanoo valikoimapäällikkö Juhani Haara S-ryhmästä.

Atlantilta saapuvan Dennis-myrskyn rippeet yltävät tänään sunnuntaina Suomeen. Lounaasta saapuvan matalapaineen ensimmäiset sateet ovat aamun aikana levittäytyneet maan lounais- ja länsiosaan, mutta varsinaista myrskyä on odotettavissa vasta illalla sateiden jälkipuolella.

Britanniassa ainakin kaksi ihmistä on kuollut myrskyssä ja Ruotsissa myrskyn odotetaan tuovan kuukauden sademäärän kertarysäyksellä.

Varsinainen myrskykeskus saapuu illalla Pohjanlahdelle, ja on puolenyön aikaan Perämeren yllä, arvioi Ilmatieteen laitokselta meteorologi Henri Nyman. Hänen mukaansa myrsky painottunee juuri Pohjanlahdelle ja Perämeren suuntaan.

– Ennuste elää vielä, kuinka kovia tuulia esiintyy. Se on siinä ja siinä, mitataanko eteläisillä merialueilla myrskylukemia. Pohjanlahdella ja Perämerellä 21 metriä sekunnissa todennäköisesti ylittyy, Nyman sanoo.

Merialueilla on tuullut jo sunnuntaiaamuna kovaa. Kovimmat lukemat on mitattu Pohjois-Itämerellä, jossa tuuli on puhaltanut 18 metriä sekunnissa. Ilmatieteen laitos on antanut myrsky- ja aallokkovaroituksia merialueilla. Myös maa-alueille on annettu tuuli- ja tulvavaroituksia.

Maa-alueilla Lounais-Suomessa mitattaneen jo illalla lähelle 20 metriä sekunnissa puhaltavia tuulenpuuskia. Kaikista kovimmat myrskypuuskat painottuvat Pohjanmaan rannikolle ja vahingot ovat mahdollisia, sanoo Nyman.

– Jos positiivisia puolia hakee, niin puuskat eivät ole niin pahoja lounaisimmassa Suomessa, joka on ehkä alttein myrskytuhoille.

Lue lisää: Ainakin kaksi ihmistä on kuollut Dennis-myrskyn riepottelemassa Britanniassa – Ruotsiin myrsky tuonee kuukauden sademäärän yhdessä päivässä

Sateita pukkaa kaikissa olomuodoissa

Sateita on luvassa tänään sunnuntaina kaikissa olomuodoissa. Etelässä ja maan keskivaiheilla sateet tulevat vetenä. Lapissa sateet tulevat vetenä ja lumena. Sateet tulevat lumena vain Keski-Lapista pohjoiseen, jossa lumipeite kasvaa entisestään.

Nymanin mukaan varsinkin etelärannikon läheisyydessä vettä voi tulla maanantaiaamuun mennessä hyvinkin runsaasti.

– Jopa 30 millimetriä, joka on tähän aikaan vuodesta iso määrä, hän sanoo.

Lapissa sadekertymät ovat 20 millimetrin luokkaa, ja iso osa siitä voi tulla vetenä. Esimerkiksi Oulussa lämpötila kohoaa ensi yönä kuuteen asteeseen ja Rovaniemelläkin lämpöasteita on muutamia.

– Aikamoista loskaa on tiedossa Etelä-Lapin korkeudelle saakka. Kattojen lumikuormat ovat aika kovia jo nyt, joten tämä ei ole hyvä yhdistelmä senkään vuoksi.

Islamistinen Hamas-järjestö on onnistunut houkuttelemaan kymmeniä israelilaissotilaita lataamaan kännyköihinsä haittaohjelman niin sanotun hunaja-ansan avulla. Yhteys sotilaisiin löytyi WhatsAppin, Facebookin, Instagramin ja Telegramin avulla, kertoo uutistoimisto AP.

Yhteyttä miessotilaisiin etsiviksi kauniiksi naisiksi tekeytyneet Hamasin jäsenet pyysivät israelilaisia lataamaan sovelluksen, jonka avulla he voisivat jakaa toisilleen valokuvia. Kyseessä oli kuitenkin Hamasin haittaohjelma, jonka avulla järjestö pääsi käsiksi sotilaiden kännyköissä oleviin tietoihin.

Israelin asevoimien mukaan juoni kuitenkin paljastui ennen kuin merkittävää haittaa ehti tapahtua. Asevoimien mukaan Hamas ei ennättänyt päästä käsiksi merkittäviin salaisiin tietoihin.

Viestejä sotilaille lähettäneet olivat väittäneet olevansa vasta Israeliin muuttaneita, eivätkä siksi osanneet hepreaa. Puhelinkeskusteluja sotilaiden kanssa nämä eivät puolestaan voineet käydä, sillä he väittivät olevansa joko kuuroja tai huonokuuloisia.

Israelin asevoimien mukaan nyt paljastunut juoni oli jo kolmas Hamasin miessotilaisiin kohdistama sosiaalista mediaa hyödyntävä vakoiluyritys.

Tuttu mantra, "Suomi elää metsästä", konkretisoituu paperiteollisuudessa, jossa miljoona on monella tapaa pikkusumma.

Paperia, sellua ja kartonkia lähti Suomesta vientiin vuonna 2018 kymmenen miljardin euron arvosta. Viime vuonna sellun tuotannossa tehtiin Suomen ennätys: yli kahdeksan miljoonaa tonnia. Yritysjohdon palkat pyörivät miljoonissa euroissa. Duunariporraskin ansaitsee vuodessa keskimäärin yli 60 000 euroa, mikäli tekee vuoroja, joista maksetaan seisokkikorvaukset.

Ei ihme että ala herättää kateutta. Moni parhaillaan sopimuksistaan neuvotteleva, ja usein korkeammin koulutettu sairaanhoitaja voi vain haaveilla 5 000 euron kuukausipalkasta. Yksityisen sektorin työntekijöiden keskipalkka taas oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 noin 3 700 euroa.

Paperin työehtosopimus on juuri nyt puhtaaksikirjoitettavana. Ennen kuin muste kuivuu, selvitetään mistä työnantajan kammoamissa seisokkilisissä ja kansassa närää aiheuttavassa saunalisässä on kyse.

Mistä seisokkikorvauksissa riidellään? 200 prosentista ja vapaista

Yksi paperialan kestotermi on seisokkilisä. Termi on hämäävä, koska iso osa paperitehtaista ei enää seisahdu säännöllisesti vaan pyörii ympäri vuoden, mutta palataan tähän kohta.

Joka tapauksessa juuri joulun ja juhannuksen seisokkiaikoina maksettavat lisät ovat olleet paperialan raastavien työriitojen syynä vuosikymmenestä toiseen, ja näin oli tälläkin neuvottelukierroksella.

Syy on tämä: juhannuksena ja jouluna tehdystä työstä maksetaan paperitehtailla 200-prosentin lisää eli kolminkertaista palkkaa. Muilla aloilla sunnuntailisä maksetaan yleensä tuplana.

Lisä alkaa rullata jouluaattoa edeltävänä iltana kello 22, ja sitä maksetaan tapaninpäivän jälkeiseen aamuun kello 06 asti. Sama logiikka pätee juhannuksena, maksu jatkuu maanantaiaamuun kello 06.

Juhannuksen suhteen palattiin 90-luvulle, jolloin luovuttiin vappuseisokista

Lisäksi juhannuksen ja joulun ajan työpäivistä saa korvauksena yhden ylimääräisen vapaapäivän.

Tällä viikolla paperityöntekijät saivatkin kolhun, kun juhannusseisokin kesto lyheni vuorokaudella. Vielä viime kesänä paperitehtaiden juhannus kesti neljä puoli vuorokautta, kun seisokkilisät alkoivat laulaa jo keskiviikkoiltana kello 22. Ensi juhannuksesta lähtien lisää maksetaan vasta torstaina.

Juhannustauon suhteen palattiin tavallaan vuoteen 1997. Tuolloin vapun seisokki poistui, mutta vapun ajan lisät ja vapaa siirrettiin juhannusta edeltäväksi keskiviikoksi. Nyt nekin poistuivat, kun juhannusviikon keskiviikko on tästä eteenpäin tavallinen työpäivä.

Seisokkien hinta hiertää yhä

Työnantaja on laskenut, että kokonaisuudessaan juhannuksen ja joulun työvoimakulut nousevat jopa kuusinkertaisiksi, kun vapaat lasketaan mukaan.

Palkat ovat alle kymmenen prosenttia tuotantokustannuksista Pääluottamusmies Pasi Untolahti

Maanantaina solmittu, juhannuslisää lyhentävä sopimus tarkoittaa metsäyhtiölle yhtä kallista päivää vähemmän. Metsäteollisuuden työmarkkinajohtajan Jyrki Hollménin mukaan yksi päivä ei vielä paranna alan kilpailukykyä.

Metsäyhtiöiden näkökulmasta seisokkipäivien korvaukset ovat yhä niin korkeat, että tehtaat on usein taloudellisesti järkevämpää pysäyttää kuin pitää tuottamassa.

– Työ jatkuu, Hollmén totesi tiedotusvälineille, kun sopu maanantaina oli saatu.

Muissa maissa palkat ovat kilpailukykyisempia, viesti metsäyhtiö UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen.

– Valitettavasti tällä ay-toiminnalla investoinnit menevät muualle ja perustervettä toimintaa joudutaan Suomessa sopeuttamaan, Pesonen twiittasi tiistaina.

Työntekijöiden mielestä ei ole uskottavaa, että kovaa tulosta tahkoavien yhtiöiden kilpailukyky olisi kiinni suomalaisen paperimiehen palkan heikentämisestä. Yhtiöiden hyvän tuloksen pitää jollain tapaa näkyä myös vuorotyötä läpi vuoden painavan palkassa.

– Palkkakustannukset ovat selvästi alle kymmenen prosenttia tuotantokustannuksista, UPM Kymin pääluottamusmies Pasi Untolahti Kouvolasta toteaa.

Alan sopimus koskee 10 200:tä työntekijää.

Miksi outo termi, vaikka tehtaat eivät seiso?

Vanha seisokki-termi perustuu aikaan ennen modernia teknologiaa. Paperikoneita oli 50 vuotta sitten, ja vielä 80-luvullakin, pakko huoltaa jopa neljä–viisi kertaa vuodessa. Vapaa- ja pyhäpäivät katsottiin luonteviksi tauon eli seisokin paikoiksi.

Vielä 80-luvulla työehtosopimus todella pysäytti paperitehtaat seisokkipäivinä. "Tessissä" luki, että työt keskeytetään, ja näin myös tapahtui: koko paperiteollisuus seisoi huoltotöitä lukuun ottamatta, ei vain jouluna ja juhannuksena vaan usein myös uutenavuotena, pääsiäisenä ja vappuna. Käytännössä pyhinä töissä oleville maksettiin seisokkikorvaukset.

Enää huoltoja ei tarvita. Nykyteknologialla sellu-, kartonki- ja paperikoneet rouskuttavat helposti koko vuoden, myös läpi joulujen ja juhannuksien.

Seisokkilisät ovat kuitenkin jääneet sanana elämään, ja käytännössä palkkaan. 200 prosentin lisiä maksetaan esimerkiksi pääsiäislauantaina, helluntaina sekä itsenäisyyspäivänä, jos se sattuu sunnuntaille.

Kuvaavampi termi olisikin sunnuntai- tai pyhälisä.

Raju työriitavuosi 2005 poisti pakolliset seisokit

Vuonna 2005 viimeisetkin pakolliset seisokit eli juhannus ja joulu poistuivat sopimuksista. Tätä ennen tehtaat pysähtyivät seisokkien takia vuosittain noin seitsemäksi päiväksi.

Paperiteollisuudelle seisokkien poisto toi heti uuden tuotantoennätyksen

Kuvaavaa on, että valtioneuvoston kansallisen metsäohjelman mukaan paperiteollisuus teki heti perään eli vuonna 2006 tuotantoennätyksen. Se oli yli 27 miljoonaa tonnia.

Tehtaiden käyminen riippuu siis nyt siitä, onko se kannattavaa.

Sellukoneet pyörivät niiden tuotantotavan takia läpi vuoden, mutta kartonkitehtaita ja etenkin paperitehtaita ajetaan yhä säännöllisesti seisokkiaikoina alas, ellei tilauskirjassa ole niin täyttä, että toiminta on voitollista.

Melko usein on.

– En muista, että kertaakaan vuoden 2005 jälkeen olisi koko tehdas seisonut jouluna tai jussina, kertoo Imatralla muun muassa kertakäyttökuppien ja paperilautasten kartonkia valmistavan Stora Enson Kaukopään tehtaan pääluottamusmies Arto Hulkko.

Paperiliitossa saunalisän provokatiivisuuteen on totuttu Markku Häyrynen

Saunalisä – ärsyttävä ja ilahduttava sana, josta ei luovuta

Myös saunalisä on termi, joka on säilynyt paperitehtailla hengissä.

Paperiliiton työehtosihteerin Markku Häyrysen mukaan huomiota herättävässä nimessä ei ole kyse alan omasta keksinnöstä vaan samasta lauantailisästä, jota maksetaan muillakin aloilla, tosin yleensä vain iltaisin.

Saunalisän provosoivaa nimeä ei Paperiliitossa ole lähdetty muuttamaan. Häyrysen mukaan syynä on sekä hyöty että huvi. Nimen provokatiivisuuteenkin on totuttu.

– Saunalisä on osuva ja hyvä nimi, jonka kaikki muistavat. Emme halua sitä muuttaa, Häyrynen toteaa.

Saunalisä on runsaat neljä euroa ja se rapsahtaa lauantaiaamun kello 06 ja sunnuntaiaamun kello 06 välisistä työtunneista tuntipalkan päälle.

Paperiteollisuus muljahti palkoissa metallin ohi vasta 60-luvulla Tapio Bergholm

Luottamusmies sopii työvoimasta "porttien ulkopuolelta"

Seisokkilisiin verrattava työriitojen aiheuttaja ovat olleet tiukat säädökset alihankkijoiden käytöstä. Ulkopuolisen työvoiman käytöstä neuvotellaan varmasti seuraavilla kierroksilla.

Aikaisemmin paperitehtaan eri alojen työntekijöiden, kuten siivoojien, palkat määriteltiin samassa työehtosopimuksessa, ja olivat siksi usein paremmat kuin samalla alalla "porttien ulkopuolella". Näin oli muillakin aloilla.

Alihankinta yleistyi 2000-luvullla.

Vuonna 2017 Metsäteollisuus sai tärkeän voiton, kun siivoojat ja vartijat voitiin palkata alihankintana ilman paikallista sopimista. Edelleen esimerkiksi purku- tai varastotyön teettämisestä alihankintana on sovittava erikseen luottamusmiehen kanssa.

Vuosi 1959 ratkaisi – paperiduunarit kirivät palkoissa ohi

Paperityöläiset nousivat palkkajohtajiksi toisen maailmansodan jälkeen, kertoo Suomen ammattiyhdistysliikettä muun muassa Suomen ammattiliittojen keskusjärjestössä (SAK) tutkinut dosentti Tapio Bergholm Itä-Suomen yliopistosta.

Ennen toista maailmansotaa parhaat palkat oli kaupunkien työläisillä, kuten metalli- ja konepajoilla. Kaupunkien naisvaltaisella tekstiilialalla, kutomoissa ja vaatetehtaissa oli samantasoiset palkat kuin metsien keskellä sijaitsevissa paperitehtaissa.

Vuonna 1959 palkkaero tasoittui.

– Paperiteollisuus muljahti palkkajohtajaksi vasta 60-luvulla. Vuonna 1959 paperi kiri Suomessa ensimmäisen kerran palkoissa kiinni kemian- ja metalliteollisuuden, Bergholm kertoo.

Entä kielioppi – seisokki vai seisakki?

Entä mikä on oikea termi sille, että tehtaan tuotanto keskeytetään? Käytössä on sekä seisakki että seisokki.

Nopea vilkaisu kielitoimiston sanakirjaan paljastaa: kieliopillisesti oikea muoto on seisokki.

Aiheesta voi keskustella huomisiltaan klo 23:een.

Juttua muutettu 16.2. 2020 kello 11.09. Lauseeseen : 'Syy on tämä: juhannuksena ja jouluna tehdystä työstä maksetaan paperitehtailla 200-prosentin lisää eli kolminkertaista palkkaa' on täydennetty tieto, että kyse on lisistä.

Juttua tarkennettu 16.2. 2020 kello 12.03. Lisätty tieto kuinka yli 60 000 euron vuosiansioihin voi päästä. Lause nyt muodossa: Duunariporraskin ansaitsee vuodessa keskimäärin yli 60 000 euroa, mikäli tekee vuoroja, joista maksetaan seisokkikorvaukset.

Karanteeniin asetetulla japanilaislaivalla olevat brittituristit vetoavat maansa hallitukseen, jotta se hakisi kansalaisensa pois risteilyaluksella. Aluksella on yhteensä 78 brittiä.

Tähän mennessä ainakin Yhdysvallat, Kanada, Italia, Etelä-Korea ja Hongkong ovat kertoneet tarjoavansa evakuointilentoja kansalaisilleen, jotka ovat olleet jumissa karanteeniin asetetulla risteilyaluksella helmikuun alusta lähtien.

Britannia ei kuitenkaan ole ilmoittanut aikeistaan evakuoida kansalaisiaan, mikä on aiheuttanut suuttumusta brittimatkustajien keskuudessa.

Yksi laivalla jumissa olevista briteistä julkaisi sunnuntaina Facebookissa videon, missä hän sättii kovin sanoin kotimaataan. David Abel kertoo seuraavansa turhautuneena, kuinka muiden maiden kansalaisille on luvattu pääsy pois risteilijältä.

– Tuntuu, kuin meidät olisi unohdettu. Tuntuu, ettette aidosti välitä meistä ja että ette itse asiassa halua meitä kotiin, tilittää Abel videolla, jossa hän vaatii Britannian hallitusta ryhtymään muiden maiden tavoin evakuointitoimiin.

Britannian ulkoministeriön tiedottaja kertoo, että maan viranomaiset ”työskentelevät kellon ympäri varmistaakseen Britannian kansalaisten hyvinvoinnin.”

Diamond Princess -aluksella on todettu nyt yhteensä 355 tartuntaa. Laivalla oli Japaniin saapuessa 3 700 ihmistä, joista reilut 1 200 on terveysministeriön mukaan testattu. Myös osa matkustajista, joilla ei ole testeissä todettu koronavirusta, on päästetty aluksesta pois.

Kambodža ja Malesia kiistelevät turistin koronavirusdiagnoosista

Samaan aikaan Malesiassa viranomaiset vakuuttavat, että heidän tekemänsä koronavirusdiagnoosi amerikkalaisturistille on oikea.

83-vuotias amerikkalaisnainen lensi perjantaina Kambodžasta Malesiaan, missä hänellä todettiin koronavirus.

Nainen oli ollut matkustajana MS Westerdam -ristelijällä, jonka pääsy estettiin useiden maiden satamiin kahden viikon ajan koronaviruspelkojen vuoksi. Lopulta Kambodža antoi laivalle luvan rantautua Sihanoukvillen satamaan.

Kambodžan viranomaiset kertovat testanneensa maihin tulleet matkustajat koronaviruksen varalta. Viranomaisten mukaan testitulokset olivat negatiivisia.

Kambodža on nyt kehottanut Malesiaa testaaman naisen uudelleen.

Malesian varapääministeri Wan Azizah Wan vakuutti lehdistötilaisuudessa, että testin tulos on oikea. Hänen mukaansa nainen on testattu jo kahdesti, ja molemmat testit kertovat hänen kantavan virusta.

Tieto tautitapauksesta on aiheuttanut pelkoa niiden 200 matkustajan ja 747 työntekijän keskuudessa, jotka ovat yhä kambodžalaissatamassa olevalla laivalla. Monet heistä oli tarkoitus evakuoida Malaysian Airlinesin lennoilla Kuala Lumpuriin, mutta nyt lennot on peruttu koronatapauksen vuoksi.

– Olimme niin lähellä päästä viimein kotiin, mutta nyt olemme takaisin limbossa, kuvasi eräs matkustaja.

Lue myös:

Koronaviruksen uhriluku jatkaa kasvuaan Kiinassa, mutta sairastuneiden määrän kasvu taittui – THL: Mahdollisuus laajemmalle leviämiselle jatkuu pitkään

Kambodžaan rantautuneella risteilijällä ehkä sittenkin koronavirusta – ensimmäinen viruskuolema vahvistettu Euroopassa

Kiinalaismies juoksi ultramaratonin asunnossaan – 66 kilometriä taittui kuudessa tunnissa ja 41 minuutissa huonekaluja kiertäen