TUKHOLMA Monet ruotsalaiset omaiset ovat yrittäneet kuukausien ajan saada al-Holin leirillä olevia omaisiaan kotiin. Ruotsin kanta on, että he eivät auta aikuisia palaamaan Ruotsiin.

Al-Holin leirillä on entisten Isis-taistelijoiden perheenjäseniä. Leirillä on 57 ruotsalaista lasta, suurin osa äitiensä kanssa.

Suomalaisia naisia on leirillä kymmenkunta ja lapsia noin 30. Kaksi orpolasta evakuoitiin leiriltä Suomeen ennen joulua.

Ruotsiin on tuotu takaisin vain edesmenneen terroristin Michael Skråmon seitsemän orpolasta.

Maanantaina omaisille tuli ruotsalaiselta syyttäjältä raju ehdotus pohdittavakseen.

Ruotsalainen syyttäjä Thomas Ahlstrand ehdottaa Dagens Nyheter - lehden haastattelussa omaisille, että he ilmoittaisivat poliisille lapsensa syyllistyneen sotarikokseen.

Silloin syyttäjä voisi etsintäkuuluttaa henkilön ja pyytää kansainvälistä apua. Henkilöä voitaisiin yrittää syyttää Ruotsissa.

Ahlstrandin mukaan tämä keino voisi saada vauhtia poliitikkoihin, jos olemassa olisi mahdollisuus syyttää näitä ihmisiä Ruotsissa.

Ahlstrad työskentelee syyttäjälaitoksen kansainvälisessä yksikössä Göteborgissa ja tutkii Ruotsiin palanneiden Isis- taistelijoiden epäiltyjä sotarikoksia.

Leirillä olevan isä pitää ehdotusta pohtimisen arvoisena

Sotarikossyytettä varten tarvitaan konkreettista näyttöä. Sellaiseksi Ahlstrand mainitsee orjuuttamisen. Isis orjuutti muun muassa jesidinaisia. Näyttönä voi olla myös se, jos on asunut toiselta ottamassa asunnossa.

Dagens Nyheterin haastattelemalla omaisella on leirillä tytär ja kaksi lastenlasta. Miehen mielestä ehdotusta kannattaa pohtia. Hän aikoo keskustella siitä tyttärensä kanssa.

–Tähän asti olemme yrittäneet virallista tietä, mutta turhaan, mies sanoo.

Mies sanoo, että hänen tyttärensä on asunut Raqqassa jossain vaiheessa.

–Talo on kuulunut alunperin jollekin toiselle. Mutta kenelle, tuskin tyttärenikään tietää.

Asunnon anastaminen voi olla sotarikos

Suomen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe uskoo, että tilanne Syyriassa voisi täyttää sotarikoksen edellyttämän sotatilan tai asellisen konfliktin.

Hänestä on täysin mahdollista, että suomalaiset ovat syyllistyneet sotarikoksen tunnusmerkistön mukaiseen tekoon, mutta esitutkinnan käynnistämiseksi vaaditaan rikoksen tapahtumiseen viittaavia tosiseikkoja.

Pelkkä konfliktialueelle meneminen ei täytä rikoksen tunnusmerkkejä.

Rikoslaissa olevassa sotarikoksen tunnusmerkistössä on toistakymmentä erilaista tekotapaa, joista yksi koskee omaisuuden anastamista, tuhoamista tai takavarikoimista mielivaltaisesti ilman sotilaallista tarvetta

–Tarvittaisiin tietoja, jotka viittaisivat siihen, että juuri kyseinen henkilö on anastanut jonkun tietyn henkilön asunnon. Silloin voisi olla syytä epäillä sotarikoksen tapahtuneen ja sitä koskeva esitutkinta olisi mahdollista käynnistää.

Suomi voisi käyttää pakkokeinoja, kuten kansainvälistä etsintäkuulutusta jonkun henkilön tavoittamiseksi. Edessä olisi kuitenkin vaikea työ rikoksen ja tekopaikan tutkimisessa alueella, jossa Suomen esitutkintaviranomaisilla ei ole toimivaltaa.

Rappe pitää todennäköisenä, että tapaus tyssäisi tähän.

Ruotsalainen syyttäjä Thomas Ahlstrand pitää kuitenkin ehdottamaansa keinoa oljenkortena omaisille.

–Syytetyt joutuisivat oikeuden eteen ensisijaisesti siinä maassa, missä he ovat eikä heitä tuotaisi automaattisesti Ruotsiin. Mutta toisena vaihtoehtona on maa, joka on heidät etsintäkuuluttanut eli siinä tapauksessa Ruotsi.

Opettajat ovat alkaneet käydä itsepuolustuskursseilla yhä useammin. Tämän on huomannut Poliisihallituksen hyväksymä voimankäytönkouluttaja Janne Ahonen.

– Muutamat isommat väkivallanteot ja viikoittaiset oppilaiden häiriökäyttäytymiset oppilaitoksissa eri puolilla Suomea ovat saaneet aikaan sen, että oppilaitokset ovat alkaneet kouluttaa opettajille ja koulunkäynninohjaajille huomattavasti aikaisempaa enemmän itsepuolustus- ja uhkatilannekoulutuksia, Ahonen kertoo.

Opettajien sairauspoissaolot lasten väkivallan takia ovat lisääntyneet kahden vuoden aikana. Osa poissaoloista on jopa yli kuukauden pituisia.

Kymmenen prosenttia opettajista kertoi kokeneensa väkivaltaa työssään viime vuonna. Varhaiskasvatuksessa väkivaltatapauksia oli 400 ja peruskoulussa 650.

Luvut selviävät Opettajien ammattijärjestön OAJ:n vuoden 2019 työolobarometrin ennakkotiedoista.

Väkivallan aiheuttajina lapset ja oppilaat

Väkivallan kohteena olleista opettajista viisi prosenttia joutui sairauslomalle vuonna 2017, kun viime vuonna heitä oli yhdeksän prosenttia.

Väkivallan aiheuttajia ovat yleensä lapset ja oppilaat, vain erittäin harvoin huoltajat tai kollegat, OAJ:n tutkija Vesa Ilves kertoo.

– Kuvaisin väkivaltatilanteita lähinnä kiinnipitotilanteena. Riehuvaa lasta tai oppilasta estetään vahingoittamasta itseään ja samalla suojellaan muita. Tarvitaan useampi aikuinen paikalle, ja usein toinen onkin rehtori tai päiväkodin johtaja, joka myös saa osansa kiinnipitotilanteissa, Ilves sanoo.

Viime vuoden tapauksista 100–150 johti pitkiin 1–2 kuukauden sairaslomiin.

– Pitkät sairauslomat ovat peruskoulun puolella. Ehkä oppilaat ovat vahvempia ja sitä kautta tilanteet vakavampia. Jos riehuvalle oppilaalle ei saada riittäviä tukitoimia, ja oppilas jatkaa samassa luokassa, voi opettajan paluuseen vaikuttaa myös henkinen kuormitus, Vesa Ilves kertoo.

Monta syytä väkivallan kasvuun

Voimankäytönkouluttaja Janne Ahonen koulutti maanantaina luokanopettajia Ylöjärvellä. Ahonen on ollut voimankäytönkouluttaja parikymmentä vuotta. Yhä useammin tilaajana on opetustoimi.

– Harjoittelemme aggressiivisesti käyttäytyvän oppilaan lähestymistä, hänen kiinnipitämistään ja poistamista luokassa, Ahonen kuvaa koulutusta.

Kiinnipitämisen pitää olla turvallista sekä opettajalle että oppilaalle. Koulutuksessa harjoitellaan myös, jos uhka tulee koulun ulkopuolelta.

Tarve koulutukseen on lisääntynyt Ahosen mukaan kouluhyökkäyksien ja aggressiivisten oppilaiden takia. Kouluttaja nimeää yhdeksi syyksi huumausaineet. Samoin haasteita voi tuoda inkluusio eli koulu, jossa ei ole erityisluokkia.

Tutkija Vesa Ilveksen mukaan erityisoppilaiden integrointi luokkaan voi altistaa väkivallalle, jos annettavat tukitoimet eivät ole riittävät. Tukitoimilla väkivaltaa voi ehkäistä.

Yleensä selvitään puhumalla

Ylöjärven Kauraslammen koulun apulaisrehtori Päivi Anttila joutui muutama vuosi sitten väistämään lentävää esinettä. Hänen mukaansa uhkatilanteet ovat lisääntyneet koulussa. Pienet koululaiset purkavat joskus mielipahaa väkivallalla, isoilla oppilailla väkivalta voi kohdistua irtaimistoon tai toisiin oppilaisiin.

Väkivalta ei ole päivittäistä, siksi se tulee yleensä yllätyksenä.

– Täytyy pitää mielessä lakipykälät, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, Anttila sanoo.

Tilanteet pyritään yleensä selvittämään puhumalla.

– Rehtorilla tai opettajalla on oikeus poistaa oppilas ohjaamalla ulos siten, että se on molemmille turvallista. Liiallinen väkivalta on ehdottomasti kiellettyä. Pyrimme mahdollisimman pieniin otteisiin.

Vaikka väkivalta on suhteellisen yleistä, koulutusta annetaan yleensä opettajille kuitenkin vähän. Kolme neljästä opettajasta oli OAJ:n kyselyssä sitä mieltä, että koulutus on auttanut hallit­semaan väkivaltatilanteita.

Voit keskustella aiheesta 18.2. kello 22. asti.

Lue lisää:

Väitös: Opettajia kiusaavat sekä oppilaat että vanhemmat

OAJ: Tuhannet opettajat jääneet pois töistä kiusaamisen tai väkivallan takia

Väkivalta on monen ammatin arkea, mutta koulutusta sen kohtaamiseen ei juuri saa – sosiaalityön opiskelija Suvi Paganus: "Se vähän hirvittää"

Maakaasun käyttö jatkuu Suomessa vielä vuosia huolimatta siitä, että sen poltto aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä.

Esimerkiksi Tampere solmi hiljattain uuden sopimuksen maakaasun hankinnasta virolaisen energiayhtiön kanssa.

Tampereen ja virolaisen Elengerin välinen sopimus tuli mahdolliseksi, kun Viron ja Suomen välinen maakaasuputki otettiin käyttöön vuoden 2020 alussa.

Maakaasulle on vaikea löytää hyvää korvaajaa. Tampereen sähkölaitoksen mukaan ilman maakaasua olisi vaikea selvitä kylmistä talvikuukausista, kun tarvitaan suuria energiamääriä.

– On hyvin haastava saada sellaisia energiamääriä pitkäksi ajaksi muilla polttoaineilla, sanoo energiamarkkinat-yksikön johtaja Jukka Joronen.

Maakaasu on pienempi paha

Energiapolitiikkaan keskittynyt Tampereen yliopiston professori Pami Aalto sanoo, että on parempi polttaa maakaasua kuin öljyä tai kivihiiltä.

Maakaasun hiilidioksidipäästöt ovat muita fossiilisia polttoaineita pienemmät. Tulevaisuudessa kaasujen päästöt voivat vähentyä, kun muun muassa synteettiset ja biokaasut yleistyvät.

Aalto sanoo, että kaikkea polttamalla tuotettua energiaa pitäisi kuitenkin vähentää, jotta ilmastotavoitteisiin päästään. Aallon mukaan myös puunpolton lisääminen on riski, vaikka tällä hetkellä se on monelle yhtiölle keino karsia päästöjä.

Poliittiset päätökset voivat johtaa siihen, että puuhake ja muut biomassat eivät olekaan laskennallisesti hiilineutraaleja.

– Silloin voi olla vaikea päästä 15 vuoden päästä hiilineutraalisuustavoitteeseen, jos meillä on paljon polttavia voimalaitoksia, Aalto sanoo.

Maakaasun poltto on vähentynyt

Maakaasu muuttuu Tampereella lämmöksi Lielahden voimalaitoksessa sekä eri puolilla kaupunkia sijaitsevissa lämpökeskuksissa.

Kaasun käyttö on vähentynyt selvästi huippuvuosista Tampereella, kuten koko Suomessa. Suurin syy kehitykseen on ollut verotuksen kiristyminen.

1990-luvulla maakaasun osuus Tampereen energianlähteistä oli 80 prosenttia. Vuonna 2019 maakaasulla tuotettiin enää runsaat 20 prosenttia Tampereen kaukolämmöstä. Käyttö on edelleen loivassa laskussa ja jää vuonna 2020 todennäköisesti selvästi alle 20 prosentin lauhan kelin vuoksi.

Maakaasu on vaihtoehto vain osassa maata. Kaasuverkosto risteilee Suomen kaakkois- ja eteläosassa. Muualla pitää polttaa jotakin muuta.

Virosta entistä halvempaa kaasua

Tampereen sähkölaitoksen mukaan ainakin tällä hetkellä Virosta saatava kaasu on aiempaa edullisempaa. Ennen Suomeen tuli maakaasuputki vain Venäjältä, ja kaasuyhtiö Gasumilla oli käytännössä monopoli.

Gasumin monopoli murtui, kun kaasumarkkinat vapautettiin. Virolaisen Elengerin lisäksi tamperelaiset aikovat ostaa kaasua myös Baltian kaasupörssistä.

– Ennen oli vain yksi toimittaja, nyt meillä on useampia toimittajia. Maakaasun hankinta on monipuolistunut ja hintakin on ollut ilahduttavasti laskusuunnassa, sanoo Tampereen sähkölaitoksen Jukka Joronen.

Tampereella kaukolämmön hinta on pysynyt samana vuodesta 2013 lähtien. Joronen arvioi, että kaasumarkkinoiden avautuminen vakauttaa kaukolämmön hintaa edelleen.

Myös Viron-putkessa virtaava kaasu on todennäköisesti edelleen suurelta osin peräisin Venäjän maakaasukentiltä.

Liettuan kautta voi tulla kaasua Yhdysvalloista tai Norjasta, mutta on vaikea tietää, mitä kaasua Baltiasta Suomeen milloinkin virtaa.

Myös Tampereella lisätään puuhakkeen käyttöä

Monien muiden energiayhtiöiden tavoin Tampereen sähkölaitos pyrkii vähentämään päästöjä lisäämällä puunpolttoa. Sähkölaitos rakentaa Naistenlahden voimalaitoksen tontille uuden lämpökattilan.

Vuonna 2022 valmistuvassa kattilassa voi polttaa enemmän puuhaketta kuin nykyisessä. Tämän ansiosta koko Tampereen sähkölaitoksen kasvihuonekaasujen päästöjen pitäisi vähentyä arviolta 20–30 prosenttia.

Naistenlahden voimalaitos on Pirkanmaan suurin yksittäinen kasvihuonekaasupäästäjä. Käytöstä poistuva lämpökattila on ollut käytössä 1970-luvulta saakka.

Turpeenpoltto jatkuu myös

Uudessakin kattilassa aiotaan polttaa turvetta, vaikka monien mielestä turpeesta pitäisi luopua kokonaan. Tampereen sähkölaitoksen toimitusjohtajan Jussi Laitisen mukaan turvetta tarvitaan, kun puuta ei ole saatavilla.

– Kun kaikki energiayhtiöt lisäävät puunkäyttöä, ei sitä puuta löydykään lyhyellä aikavälillä.

Laitinen sanoo, että logistiikkaketjun rakentaminen metsästä voimalaitokselle kestää vuosia.

Professori Pami Aalto näkee riskejä siinä, millaisia laitosinvestointeja kunnalliset ja yksityiset energiayhtiöt tällä hetkellä tekevät.

Aallon mielestä puuhaketta ja muita biomassoja pitäisi Suomessa polttaa vain siellä, missä niitä on saatavilla kohtuullisen läheltä, noin sadan kilometrin päästä laitoksesta. Ulkomailta niitä ei pitäisi Suomeen tuoda.

Ilmastolle haitallisimpia energianlähteitä, kuten öljyä, kivihiiltä tai turvetta, ei pitäisi Aallon mielestä polttaa oikeastaan enää ollenkaan. Niitä voitaisiin käyttää vain joissakin harvoissa paikoissa talven kylminä aikoina ja sähkönkulutuksen huippuhetkinä.

Maakaasua ja biomassoja voi käyttää siellä, missä energiantuotanto polttamalla on välttämätöntä.

– Jos käy niin, että meillä on tässä maassa 200 toimijaa, jolla jokaisella on oma pieni turve- tai hiilikasa tai pieni öljyvarasto jossakin, ja kaikki polttavat niitä silloin tällöin, meille tulee kollektiivisesti aika vaikeaksi saavuttaa ilmastotavoitteet.

Suomi on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuonna 2035. Aallon mukaan on ristiriita sen välillä, mitä tapahtuu energiantuotannon lattiatasolla ja mitä poliittisella ylätasolla.

– Kunnissa tehdään päätöksiä, joiden kaikkia vaikutuksia ei tiedetä, eikä ole yhtä instanssia, joka vastaisi energiapolitiikan kokonaisuudesta.

Suuret lämpöpumput ja -varastot auttavat

Tulevaisuudessa ratkaisu voi löytyä esimerkiksi teollisen kokoluokan lämpöpumpuista tai nesteeseen perustuvista lämpövarastoista.

– Niiden ansiosta ei tarvitse polttaa niin paljon erilaisia polttoaineita, Aalto sanoo.

Esimerkiksi Helsingin kaupungin energiayhtiö Helen rakentaa Mustikkamaan vanhoihin öljyluoliin Suomen suurimman lämpövaraston.

Tampereen sähkölaitos kaavailee parhaillaan veteen perustuvan kaukolämpöakun rakentamista Naistenlahden voimalan vanhan kattilan paikalle. Akku on ikään kuin valtavankokoinen termospullo, jonka sisältämään veteen laitoksen tuottamaa lämpöä voidaan joksikin aikaa varastoida.

Toimitusjohtaja Jussi Laitinen uskoo myös syvien lämpökaivojen mahdollisuuksiin.

– Tuolla maan sisällä on energiaa. Se täytyy sieltä saada pois. Se on mekaaninen ongelma ja mekaaninen ongelma pystytään yleensä ratkaisemaan.

Suomen ensimmäinen yli kilometrin syvyinen geolämpökaivo käynnistyi tammikuussa. Pirkanmaalla vastaavia kaivoja on tulossa Mänttä-Vilppulan Kolhoon ja Tampereen Nekalaan.

Lue lisää:

Uusivuosi mullistaa energia-alaa, kun kaasubisnes avautuu kilpailulle – Virolainen haastaja: "Suomen teollisuus voittaa uudistuksessa"

Suomen ensimmäinen geolämpölaitos käynnistyi – se saattaa korvata kivihiilen ja mullistaa lämmöntuotannon: "Olen suorastaan voitonriemuinen"

Kotkaan tulee uudenlainen muumipuisto, jollaista ei ole ennen nähty yleisissä leikkipuistoissa.

Katariinan meripuistoon nousee seitsemän metriä korkea Muumitalo, muumiaiheisia leikkivälineitä sekä Muumilaakso-lastenohjelmasta tuttu kaarisilta.

Kyseessä on ensimmäinen leikkipuistoja valmistavan Lappset Groupin sarjatuotantoon tehty muumipuisto.

Muumitalon piha -nimisiä kokonaisuuksia markkinoidaan julkisiin leikkipuistoihin ympäri maailmaa. Lappset Groupin mukaan kiinnostusta tuotteisiin on tullut muun muassa Ruotsista, Norjasta ja Aasian maista.

Kotkan muumipuiston suunnittelussa on ollut tiiviisti mukana kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen.

– Tarkemmat suunnitelmat ovat vielä pöydällä. Toimitus on tulossa maaliskuun loppuun mennessä elementteinä, jotka kuitenkin pyritään saamaan pystyyn ensi kesäksi, Heikki Laaksonen kertoo.

Muumitaloon tulee kolme kerrosta, joihin perheen pienimmätkin pääsevät kiipeämään. Ylimmästä kerroksesta voi laskea liukumäkeä pitkin alas maahan.

Katariinan meripuistossa on nykyisin pienempi Muumi-teemainen leikkialue, jonka välineet on valmistanut Puuha Group. Leikkipaikalla on muun muassa liukumäki ja keinuja. Ne siirretään uuden Muumipuiston tieltä kaupungin toiselle puolelle Karhuvuoressa sijaitsevan päiväkodin läheisyyteen.

Lappset Group on sopinut Kotkan kaupungin kanssa käyttävänsä Katariinan muumipuistoa markkinoinnissa. Markkinointihyödyn takia kaupunki saa puiston noin puoleen hintaan ja maksaa siitä kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen mukaan enintään 30 000 euroa.

Viimeisin työ

Muumipuisto jää yhdeksi Laaksosen viimeisimmistä aikaansaannoksista kaupungissa, josta hän jää ensi kesänä eläkkeelle yli 40 vuotta kestäneen uran jälkeen.

Laaksosen työuran aikana Kotkan puistot ovat kokeneet ison muodonmuutoksen. Puistot ovat saaneet paljon mainetta sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Viime kesänä kolme Kotkan puistoa sai kansainvälistä laadusta kertovan Green Flag -tunnustuksen. Se myönnettiin Sapokan vesipuistolle, Katariinan meripuistolle ja Karhulan Jokipuistolle.

Yhteensä saman tunnustuksen saaneita puistoja on Suomessa kuusi kappaletta.

Tänä vuonna Kotkan kaupunki aikoo hakea Green Flag -tunnustusta kahdelle uudelle puistolle: Sibeliuksenpuistolle ja Fuksinpuistolle.

Puutarhaneuvos Heikki Laaksonen itse sai viime viikolla elämäntyö-stipendin, jonka Viherympäristöliitto myönsi ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Tunnustuksella puutarha-alan ammattilaiset halusivat kiittää Laaksosta mittavasta työstä Kotkan kaupungin viheralueiden ja viihtyisyyden hyväksi.

Lue lisää:

Vihaiset linnut saivat lähteä – leikkipaikkavalmistaja Lappset vaihtaa Angry Birdsit Muumeihin

Kaupungin vihatuin mies taikoi rumista satamista satumaan – sai aikaan kansanvaelluksen

Poliittisten nuorisojärjestöjen rahoitus herättää tuon tuosta kiivasta keskustelua. Niin kävi myös viime viikolla, kun opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi tuoreimman avustuspäätöksensä.

Vihreiden varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio syytti Twitterissä keskustaa hallitusohjelman rikkomisesta avustusten osalta. Nuorisojärjestöjen avustukset ovat keskustalaisen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen vastuulla.

Sanna Marinin (sd.) hallituksen ohjelman puolue- ja vaalirahoitusta koskevassa osuudessa lukee, että hallitus varmistaa poliittisten nuorisojärjestöjen "yhdenvertaisen kohtelun rahoituksessa".

Mustakallion mielestä tämä ei nyt toteudu. Keskustanuoret saavat avustusta 595 000 euroa, kun esimerkiksi vihreiden nuorisojärjestö saa 132 000 euroa.

Useat keskustalaiset ovat vastanneet Mustakallion twiittiin. Kansanedustaja Mikko Kärnä piti asiaa selkeänä ja kehotti vihreiden nuorisojärjestöä hankkimaan enemmän jäseniä.

Mustakallio on itse entinen puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja. Hän sanoo Ylelle, että järjestöjen rahoitukseen on kehittynyt ajan saatossa ”saavutettuihin etuihin perustuva malli”, josta vanhemmat puolueet pitävät ”kynsin ja hampain” kiinni.

– Kun tarkastellaan poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen rahoitusta tällä hetkellä, niin se ei perustu jäsenmäärään, toimintaan osallistuvien määrään eikä tapahtumien määrään, Mustakallio sanoo.

Hän kertoo laskeneensa, että vuonna 2018 vihreät nuoret saivat rahoitusta 89 euroa jäsentä kohden, kun taas esimerkiksi kokoomusnuoret saivat 328 euroa jäsentä kohden.

– Haluaisimme, ettei epäsuhta olisi näin suuri. Pitkällä aikavälillä olisi hyvä pohtia, tulisiko poliittisten nuorisojärjestöjen rahoitus sitoa esimerkiksi puoluetukeen.

Jutun lopussa olevasta taulukosta voit katsoa, kuinka paljon poliittisille nuoriso- ja opiskelijajärjestöille on myönnetty avustuksia viimeisen viiden vuoden aikana.

Ministeri: Hallitusohjelmaa ei ole rikottu

Nuorisojärjestöjen avustuksista päättää ministeri virkamiesten esityksestä. Esitystä on valmistelemassa myös ministeriön alaisuudessa toimiva nuorisojärjestöjen arviointi- ja avustustoimikunta.

Tiede- ja kulttuuriministeri Kosonen sanoo, että avustuspäätökset tehdään nuorisolain ja valtioneuvoston asetuksen mukaisesti. Hän on Mustakallion kanssa eri mieltä hallitusohjelman noudattamisesta.

– (Kirjaus tarkoittaa) sitä, että poliittisten nuorisojärjestöjen toimintaa arvioidaan ja avustuksia myönnetään samojen julkisten kriteereiden pohjalta. Niin on toimittu, Kosonen viestittää Ylelle.

– Näissä avustuksissa oli laadittu valmistelun tueksi tarkat julkiset kriteerit, joilla avustuksen saajia arvioitiin. Viisi kriteeriä olivat järjestön taloudenhoito, toiminnan valtakunnallisuus, laatu, laajuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Kososen mukaan hallitus on käynnistänyt kaikkien hallinnonalojen yhteisen uudistushankkeen, jonka tavoitteena on tehdä avustusten hakemisesta, arvioinnista ja raportoinnista yhtenäisempää.

Poliittisten nuorisojärjestöjen avustukset ja jäsenmäärät ovat olleet useina vuosina tarkastelun alla. Edellinen nuorisoasioista vastannut ministeri Sampo Terho (sin.) halusi esimerkiksi kytkeä nuorisojärjestöjen saaman rahoituksen tiiviimmin kiinni puolueiden eduskuntavaalisuosioon.

Poliittisten nuorisojärjestöjen avustukset ovat vain yksi osa 18,6 miljoonan euron avustuspottia, jonka ministeriö yhteensä jakaa valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille.

Avustusta saa kaiken kaikkiaan 96 järjestöä. Suurimpia avustusten saajia olivat tänä vuonna Suomen Partiolaiset, Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi, Suomen Nuorisoseurat, Nuori kirkko ja Nuorisotutkimusseura.

Perussuomalaisille Nuorille 91 000 euroa – viime vuonna avustus perittiin takaisin

Viimeksi nuorisojärjestöjen avustuksista heräteltiin keskustelua viime kesänä, kun opetus- ja kulttuuriministeriö peruutti perussuomalaisten nuorisojärjestön avustuksen. Ministeriön virkamiehet perustelivat päätöstä avustusehtojen rikkomisella.

Taustalla oli nuorisojärjestön Twitter-tilillä julkaistu kuva eurovaalien alla. Kuvassa oli tummaihoinen perhe, ja sen saatteeksi oli kirjoitettu kehotus äänestää perussuomalaisia ”jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä”.

Tänä vuonna järjestö saa 91 000 euroa avustusta. Summa on pienempi kuin vuodelle 2019 myönnetty ja sittemmin peruutettu 115 000 euroa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön neuvotteleva virkamies Emma Taipale sanoo STT:lle, että avustusta harkittaessa tarkastellaan järjestön toteutunutta ja suunniteltua toimintaa.

– Suunniteltu toiminta arvioidaan meille lähetetyn hakemusasiakirjan perusteella, eikä siinä ollut viitteitä, etteikö nuorisolainmukaisuus toteutuisi heidän toiminnassaan, Taipale sanoo.

– (Vuonna 2019 toteutuneen toiminnan) olemme arvioineet avustuksen määrää vähentävänä tekijänä.

Perussuomalaisten nuorisojärjestön toiminta on ollut myös emopuolueen suurennuslasin alla. Puolue on pyrkinyt vaikuttamaan nuorisojärjestönsä toimintaan vaatimalla sääntöuudistusta, josta nuorisojärjestö äänestää kuun lopulla.

Sääntömuutoksessa nuorisojärjestön äänivaltainen jäsenyys edellyttäisi jäsenyyttä myös emopuolueessa.

Poliittisille nuoriso- ja opiskelijajärjestöille myönnetyt avustukset vuosina 2016–2020:

Lisää aiheesta:

Perussuomalaiset pyrkii kiristämään otetta nuorisojärjestöstään – nuorten puheenjohtaja hyväksyy puolueen vaatiman sääntömuutoksen

Nuuska maitokauppoihin ja naisille Lotta-koulutusta – Nuorten vaalitentissä keskusteltiin kohteliaasti ja huutamatta vaikeista asioista

Kun kansanedustaja kaipaa avustajaa, hän soittaa nuorisojärjestön puheenjohtajille – "Broilerihautomoiksi" pilkatuissa pumpuissa kasvaa edelleen seuraava poliitikkosukupolvi

Turun Aurajokirannassa on havaittu ensimmäiset kirsikkapuiden kukat. Tavallisesti sydäntalven aikaan Turussa ihaillaan luonnon muovaamia kuurankukkia, mutta kuluneen talven aikana Varsinais-Suomen luonnossa ovat ihmetyttäneet ihan oikeat kukat.

– Turussa kukkii nyt kuin Turkissa, toteaa Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Simo Laine.

Laine hämmästelee kukintaa pöyristyneenä eikä muista, tai uskalla ainakaan varmaksi sanoa, että näin olisi tapahtunut aiemmin tähän aikaan vuodesta.

Kerroimme jo tammikuussa miten Utön saarella kukkivat leskenlehdet ja joulukuussa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa tarhamagnolia puski nuppuja oksilleen.

Kukkaloistosta ei Turun jokirannassa vielä voi puhua, vaikka kukkia on jo useammassa puussa. Oksilla on kuitenkin runsaasti nuppuja ja sään helliessä jokirannan pinkki kevätasu saattaa puhjeta oksille jo helmikuussa.

Kirsikkapuiden kukinta on yksi suloisia kevään merkkejä Aurajokirannassa. Keväällä jokiranta täyttyy valokuvaajista, sillä kukinta kestää joskus niin pienen hetken, että kukat kannattaa tallentaa nopeasti.

Jos sää jatkuu plussan puolella, voivat jokirannan nuput puhjeta kukkaan muutamassa viikossa.

– Huippukukinta saattaa jäädä kevään osalta kokonaan, Laine toteaa.

Kaikkia aikainen kukinta ei ilahduta. Muun muassa kansanedustaja Saara-Sofia Sirén (kok) sanoi Twitterissä, ettei osaa iloita asiasta.

Lue lisää juttuja aikaisesta keväästä:

Leskenlehti kukkii jo Suomessa – Ylipuutarhuri Simo Laine: "Hyvin poikkeuksellista"

Laulujoutsenten suuret parvet ruokailevat jo pelloilla, pian saapuvat kotkat – Lintujen kevätmuutto alkoi hyvin varhain

Kotkassa ihmiset havahtuivat viime lauantaina iltapäivällä omituiseen pamaukseen. Ääni oli kova, outo ja pelottavankin tuntuinen, jollaisiin ei aiemmin ole paikkakunnalla totuttu.

Omituisen kova pamaus sai sekä Kotkan että viereisen Pyhtään kunnan asukkaat äimistelemään äänen lähdettä muun muassa paikallisissa Facebook-ryhmissä. Äänen alkuperäksi epäiltiin jopa maanjäristystä. Osa kertoi talonsa tärisseen. Ääntä kuvailtiin räjähdykseksi.

Erikoiseksi pamauksen teki vielä se, että osa kotkalaisista oli sen kuullut, mutta osa ei ollut kuullut yhtään mitään.

Sekä Ilta-Sanomien että MTV:n mukaan äänilähdettä olisi lauantaina yrittänyt selvittää myös poliisipartio, mutta tutkinta jäi vaille läpimurtoa.

Lopulta räjäyttäjäksi ilmoittautui pääkaupunkiseudulla ja Kymenlaaksossa toimiva louhinta-alan yritys Sterkman, joka treenasi firman 10-vuotisjuhliin tulevan musiikkivideon pyrotekniikkaa.

– Siinä oli viisi pyroteknistä räjähdettä, jotka räjäytettiin peräkkäin, kertoo työnjohtaja Urpo Hopponen.

Musiikkivideon voisi kuvitella olevan Rammsteinia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyse on lempeähköstä amerikkalaistyylisestä kantrista.

Näyttäviä tehosteita

Helsinkiläinen kantrimuusikko Larry Peninsula joutuikin lauantaina hieraisemaan silmiään, kun hänen nimensäalkoi vilahdella Kotkan pamaukseen liittyvissä uutisissa.

– Kun näin oman kuvani uutisissa, niin mietin, että mitähän on tullut tehtyä. Harvoin tällaisella pääsee Ilta-Sanomiin saakka, tuumii Peninsula.

Louhintayritys Sterkman oli tilannut Peninsulalta Rockfaces-nimisen kappaleen yhtiön juhlia varten. Kappaleen on sanoittanut Sterkmanin työnjohtaja Urpo Hopponen, mutta Peninsula on sen säveltänyt ja esittää yhtyeensä kanssa.

Sterkman-yhtiö halusi kappaleeseen omaa alaansa lähellä olevan videon.

– Olen tehnyt heidän kanssaan kappaleen, ja nyt siitä tehdään musiikkivideo. Videoon tulee vähän näyttävämpiä tehosteita ja ilmeisesti on ollut vähän äänekkäämpi sitten, kertoo Peninsula.

Peninsula ei itse ollut paikalla, kun pamaus lauantaina tapahtui.

Pamaus yli 20 kilometrin päästä

Työnjohtaja Urpo Hopponen Sterkmanilta kertoo, että jysähdys ei tullut Kotkasta, vaan reilun 20 kilometrin päässä Pyhtäältä.

Yhtiö oli yhdessä kuvausryhmän kanssa suljetulla louhoksella testaamassa pyrotekniikkaa, joka tulee osaksi musiikkivideota. Nyt kyseessä oli harjoitus, ja itse video kuvataan vasta ylihuomenna keskiviikkona.

Hopponen kertoo, että kyseessä oli samanlainen pyrotekniikka, jota monet maailmanluokan bänditkin käyttävät konserteissaan. Kyse ei ollut hänen mukaansa mitenkään erityisen suuresta pamauksesta.

– Itse olin 50 metrin päässä, eikä se mitenkään tavallista kovemmalta ääneltä kuulostanut, kertoo Hopponen.

Ääni oli kuitenkin kantautunut kymmenien kilometrien päähän. Ihmisten havaintoajat pamauksesta tukevat sitä, että kyse on juuri heidän tuottamasta äänestä.

– Kyllä se varmasti meiltä on tullut. Minä en ole koskaan aimmin kokenut tällaista, että ääni kulkee noin pitkän matkan. Ihan käsittämätön juttu, sanoo Hopponen.

Hopponen kertoo, että pamauksia voisi verrata ilotulitteisiin.

– Meillä oli pieniä ruutipaukkuja. Ne olivat samanlaissa lasikuituputkissa, joista lähtee ilotulitekuulia taivaalle. Ne lähtevät vähän eri aikaan ja aiheuttavat pamauksen.

Pyrotekniikkaa kokeiltiin louhoksen pohjalla, joten hän epäilee äänen saaneen sieltä hyvän kaikupohjan.

Inversio-ilmiö

Ihmetystä on herättänyt, miten ääni on voinut kulkea niin kauas, jos kyse ei ole alkujaankaan äärettömän kovasta pamauksesta. Pyhtäältä Kotkaan on matkaa yli 20 kilometriä.

Aalto-yliopiston akustiikan professori Tapio Lokki pitää hyvin mahdollisena, että sopivissa olosuhteissa ääni todellakin on voinut kantaa kymmeniä kilometrejä.

Lokin mukaan Kotkassa ja Pyhtäällä on ollut kyse niin sanotusta inversio-ilmiöstä. Se muodostuu, kun ilmassa on erilämpöisiä kerroksia.

Normaalisti ilma viilenee mitä korkeammalle mennään. Siksi äänetkin yleensä katoavat taivaan korkeuksiin.

– Ääniaallot kääntyvät aina kylmempää ilmamassaa kohti. Ne kääntyvät ylöspäin, eivätkä tule sieltä takaisin, kertoo Lokki.

Inversio-ilmiö tulee, kun maanpinnalla onkin kylmempää ja ylempänä, esimerkiksi 100 metrin korkeudessa, on maanpintaa lämpimämpi kerros.

– Ääniaallot lähtevät ensin ylöspäin, mutta kun vastaan tuleekin lämpimämpi kerros, ääniaallot kääntyvät takaisin. Ääniaallot voivat jopa jäädä vähäksi aikaa ylempään ilmakerrokseen ikään kuin tuubiin ja kääntyvät sieltä myöhemmin takaisin alas kohti viileämpää ilmakerrosta.

Ilmiön havaitsee Tapio Lokin mukaan usein kesällä, kun järven pinta on viileä ja ilma on lämmin. Silloin esimerkiksi läheisen maantien äänet kuuluvat herkemmin.

– Tästä johtuu se, että toisinaan maantien äänet kuuluvat ja joskus ne eivät kuulu ollenkaan.

Viime viikonlopun tuulinen sääkin on voinut akustiikan professori Tapio Lokin mukaan voinut vaikuttaa äänen kantautumiseen.

– Ääni on ilmanpaineen värähtelyä, eikä tuuli vie ääntä. Mutta tuulen nopeus on voinut olla erilainen eri kerroksissa, jolloin ääniaallot ovat voineet taipua myötätuulessa alaspäin. Vastatuulessa ääniaallot taipuvat ylöspäin, kertoo Lokki.

Tapio Lokin mukaan tässä Kotkan tapauksessa ovat voineet tapahtua yhtä aikaa molemmat ilmiöt, sekä inversio että tuulennopeusvaihteluista johtunut muutos.

Todella koominen juttu

Kantrimuusikko Larry Peninsulaa viikonlopun pamaus ei harmita. Hän lähinnä naureskelee koko jutulle.

– Julkisuus ei harmita. Eihän tässä ole minusta mitään negatiivista. Tuntuu lähinnä koomiselta.

Hän ei tarkkaan tiedä, mihin kohtaa musiikkivideota pamaus tulee, mutta epäilee sen tulevan ennen kertosäettä.

– Rockfaces sijoittuu teemaltaan Suomeen ja louhoksille. Kuvaa suomalaisen työmiehen elämää, kertoo Peninsula.

Urpo Hopponen Sterkmanilta jaksaa myös jo vähän naureskelle erikoiselle sääilmiölle. Viime lauantaina he käyttivät viittä pyroteknistä räjähdettä. Hän on kuullut, että seitsemän tekisi vielä komeamman äänen.

– Ehkä pitäisi seuraavaksi kokeilla seitsemää, naurahtaa Hopponen.

On väitetty, että politiikassa menestyvät nyt äärilaidat. Äärilaidoilla tarkoitetaan perussuomalaisia ja vihreitä, joiden suosio sen kuin kasvaa kasvamistaan.

En kuitenkaan usko, että kyse on äärilaidoista.

Uskon, että kyse on siitä samasta, millä kansaa on kautta historian villitty.

Kyse on yhteisestä vihollisesta. Kyse on vastustamisesta.

Kehottaisin alamäessä olevia puolueita keksimään itselleen jotakin vastustettavaa.

Suomen puolueista vain kaksi erottuu sillä, mitä ne vastustavat. Perussuomalaiset vastustavat maahanmuuttoa ja vihreät vastustavat toisten ihmisten itsekkäitä elintapoja.

Muut puolueet vain puolustavat jotakin. Keskusta puolustaa maalla asuvien etuja ja kokoomus hyvin toimeentulevien etuja. Demarit puolustavat työläisiä, vasemmistoliitto työttömiä, kristilliset kristillisiä ja ruotsalainen kansanpuolue aivan kaikkia.

Eduskunnan pienin puolue, Liike Nyt, ei vastusta eikä puolusta yhtään mitään, ja siksi se onkin eduskunnan pienin puolue.

On myös sellainen puolue kuin sininen tulevaisuus, mutta sillä ei ole yhtään kansanedustajaa, eikä ihme. Sininen puolue luovutti tärkeimmän omaisuutensa pahimmalle kilpailijalleen perussuomalaisille. Se tärkein omaisuus olivat viholliset.

Saksalainen 1930-luvun vaalivoittaja Adolf Hitler voitti vaalit vastustamalla juutalaisia. Mutta Hitler ei keksinyt juutalaisia. Juutalaisvihalla oli jo kauan ennen häntä pitkä historia ja synkät juuret kaikkialla niin sanotussa sivistyneessä maailmassa, ei ainoastaan Saksassa.

1930-luvulla myös Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska ja Puola pohtivat, mitä pitäisi tehdä ”juutalaisongelmalle” eli sille, että juutalaisia oli olemassa. Yksi vaihtoehto oli kärrätä juutalaisia Madagaskarille ja Etiopiaan. Tästä ei voittajavaltioiden historia tosin mielellään kerro.

Hitlerin kansansuosio ei perustunut siihen, että hän kannatti moottoriteiden ja Volkswageneiden valmistusta, vaan siihen, että hän antoi vastustamiselle väylän ja välineet.

Jos olisin jonkinlainen viestintäkonsultti, kehottaisin alamäessä olevia puolueita keksimään kiireen vilkkaa itselleen jotakin vastustettavaa.

Mitä keskusta vastustaa? Ei mitään, mutta kannattaisi kyllä vastustaa. Keskustalla on ikiaikainen trauma siitä, että Helsingissä kukaan ei äänestä kepua. Ja mitä kepu tekee? Yrittää kosiskella pääkaupunkilaisia. Oi luoja miten tyhmää.

Kepun kannattaisi kaikin keinoin kärjistää kaupunkien ja maaseudun välistä vastakkainasettelua. Tai sitten Helsingin ja muun Suomen välistä jännitettä, ellei Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun jännitettä. Vastakkainasettelu ja jännite ovat jo valmiiksi olemassa, odottamassa hyödyntäjäänsä.

Perussuomalaiset menestyvät vastustamalla maahanmuuttajia, vaikka näitä ei Suomessa ole kuin kourallinen. Pääkaupunkilaisia on sen sijaan yli miljoona. Siinä on sinulle vihollisia, keskusta.

Tässä kohtaa on hyvä todeta, että kyllähän kaikki puolueet vastustavat toisia puolueita. Mutta se on hukkaan heitettyä vihaa, sillä puolueet eivät herätä äänestäjien keskuudessa minkäänlaisia tunteita, toisin kuin vaikka juuri maahanmuuttajat ja lihaa syövät keski-ikäiset autoilijat.

Seuraavaksi voisi ottaa tarkasteluun kokoomuksen. Kokoomuksella on ollut johdonmukainen poliittinen linja: kevennetään yritysten ja hyvätuloisten verotusta.

Voi voi kokoomus, et ymmärrä ihmismieltä ollenkaan. Mitä enemmän annat, sitä enemmän sinulta pyydetään. Kun yritykset ovat saaneet kaksi yhteisöveron alennusta, ne haluavat kolme lisää.

Kokoomus, sinun pitää etsiä vihollisia. Ota tähtäimeesi vaikkapa miljoona asumis- ja toimeentulotukea saavaa. Sano, että he ovat yhteiskunnan syöpä. Sano, että on viimein aika lopettaa omalla työllään elävien kunnollisten veronmaksajien riisto. Sano näin, äläkä ota selvää, onko miljoona oikea luku vai ei.

Hei kokoomus, älä yritä miellyttää kaikkia. Riittää, että miellytät joka kolmatta tai edes joka neljättä.

Sama koskee myös sinua, SDP. Kun kaikki muutkin jo vastustavat ilmastonmuutosta, mitä sinulle enää jää vastustettavaksi?

Miten olisi tämä: voisit ryhtyä vastustamaan yksityistä omistusta. Niinhän sinä teit vielä 1980-luvulla. Tiesit varmaan itsekin, että sosialisointi oli kaikin puolin hölmö ajatus, mutta sait vihapuheellasi paljon enemmän kansanedustajia kuin nykyään.

Jos edellä oleva vinkki ei kelpaa SDP:lle, niin ottakoon vasemmistoliitto kaikin mokomin tilaisuudesta vaarin, sillä tätä vauhtia vasemmistoliitolla ei kohta muita kannattajia olekaan kuin vaari.

Kristilliset puolustavat kaikkea kristillistä, mikä on aivan väärä strategia. Pitäisi vastustaa kaikkea epäkristillistä. Pitäisi vaatia kieltolakia. Pitäisi jahdata synnintekijöitä, pitäisi vaatia päitä vadille.

Pekka Seppänen

Kirjoittaja on epäpoliittinen tarkkailija.

Aiheesta voi keskustella 19.2. klo 23.00 asti.

Lue myös

Janne Saarikiven kolumni: Perussuomalaisille kannattaja on niin tärkeä, että mustakin maalataan valkoiseksi hänen vuokseen

Pekka Juntin kolumni: Keskustan kannatus sakkaa, koska tilannekuva maaseudusta on väärä

Heikki Valkama: Pelko myy paremmin kuin seksi

Turkissa elää tuhansia Kiinasta paenneita uiguureja, jotka etsivät sosiaalisesta mediasta elonmerkkejä kadonneista läheisistään.

Monet ovatkin löytäneet kuvia ja videoita rakkaistaan nettivideopalvelu TikTokista, joka Kiinassa toimii nimellä Douyin.

Turkissa perustettuihin WhatsApp-ryhmiin lähetellään ahkerasti linkkejä aina, kun kiinalaiseen someen on vuodettu kuvia suljetuilta leireiltä, jonne uiguureja on viety.

Kiinan leireistä on vuotanut tipoittain tietoja maailmalle, tuorein vuoto tapahtui maanantaina. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan niitä pyöritetään vankiloiden tavoin.

– Me emme nuku iltaisin vaan katselemme videoita netissä sekä kiinalaisia uutissivustoja. Haemme jatkuvasti vihjeitä perheistämme, kertoo Yasin Zunun, 36, Ylelle Istanbulissa.

Zununilla itsellään tärppäsi viime vuonna, kolmen vuoden selailun jälkeen.

Hän näki vaimonsa Arzigul Abduvaidin yhtäkkiä videolla, meikattuna ja sonnustautuneena kiinalaiseen asuun.

Zununin mielestä vaimo näyttää itkeneeltä. Zunun uskoo vaimon olevan Xinjiangin Jopurgassa sijaitsevalla leirillä Kiinassa.

Vaimo ja pariskunnan kaksi lasta pidätettiin lentokentällä toukokuussa 2016, kun he olivat lähdössä Kiinan Urumqista Turkkiin Zununin luokse.

Zunun itse oli saapunut töidensä vuoksi kuukausia aiemmin.

Vaimolla oli mukanaan 25 500 Yhdysvaltain dollaria Turkkiin tuotavaksi – myös rahat takavarikoitiin, hän sanoo.

Arviolta miljoona uiguuria on vangittu Kiinan salaperäisille "uudelleenkoulutusleireille", joissa uiguureja yritetään kiinalaistaa.

Kiinan mukaan leireillä kitketään pois islamilaisradikalismia ja terrorismia islaminuskoisten uiguurien keskuudesta.

Marraskuussa tutkivien toimittajien verkostolle vuoti Kiinan hallituksen salaisia asiakirjoja leirien oloista. Niiden joukossa oli tarkka ohjeistus viranomaisille leirien pyörittämisestä.

Asiakirjat vahvistivat sen, mitä ulkomaille paenneet uiguurit ovat kertoneet julkisuudessa parin viime vuoden ajan: ihmiset lukitaan leireille vähintään vuodeksi ja heitä valvotaan niissä taukomatta, jopa WC-käynneillä. Kiina on väittänyt asiakirjoja väärennöksiksi.

Tuhansia kynnelle kykeneviä on paennut Turkkiin, jossa on jo ennestään iso uiguuriyhteisö.

Leirien opettajat jakavat kuvia ja videoita

Luvalla tai luvatta, leireillä työskentelevät kiinalaiset opettajat jakavat toisinaan kuvia leirien sisältä.

Joulukuussa 2018 Kalbinur Tuerisu, 36, näki Turkissa asuvien uiguurien WhatsApp-ryhmässä videon, jossa hänen tyttärensä Ayshe esiintyy muiden uiguurilasten kanssa.

Myös tämä video näytti opettajan kuvaamalta.

Videolla lapsille opetetaan mandariinikiinaa: näytä silmät, näytä nenä, missä on suu...

– Samat ilmeet ja eleet, hän oli tyttäreni. Ainakin olen iloinen siitä, että tiedän hänen nyt olevan elossa, Tuerisu sanoo vaatimattomassa yksiössään Istanbulissa.

Tuerisun aviomies ja viisi pariskunnan lasta pidätettiin Urumqin lentokentällä, kun aviomies yritti tuoda lapsia Turkkiin.

Nyt ompelijana työskentelevä Tuerisu on asunut Istanbulissa melkein kolme vuotta, hoitaen yksin itselleen jääneitä 3- ja 6-vuotiaita lapsiaan.

Kuten monet viime vuosina Turkkiin tulleista uiguureista, Tuerisu on korostetun uskonnollinen ja käyttää kasvohuntua valokuvaajan läsnäollessa.

Istanbulin pieni "Itä-Turkestan"

Tuerisun vuokrayksiö sijaitsee hänen työpaikkansa, naisten ompelimon, yläkerrassa Istanbulin Zeytinburnussa.

Kaupunginosassa asuu paljon muitakin uiguureja. Turkissa on arviolta 35 000 uiguuria, jotka ovat tulleet Turkkiin eri aikoina ja eri syistä.

Tuhannet kynnelle kykenevät tulivat viime vuosina, nimenomaan uskonvapauden perässä. Jotkut jatkoivat Turkin kautta Syyriaan taistelijoiksi uiguurien omaan islamistiryhmään.

Istanbulin Zeytinburnuun sekä Sefaköyhin onkin muodostunut "pieni Itä-Turkestan", jossa on uiguurien kauppoja, ravintoloita ja lapsille kieli- ja koraanikursseja.

– Mitä enemmän Kiina yrittää tukahduttaa kulttuuriamme ja uskontoa Itä-Turkestanissa, sitä kovemmin me puolustamme niitä täällä, sanoo uiguuriaktivisti ja diplomi-insinööri Samarjan Saidi, joka on asunut myös Tanskassa.

Saidi, 31, on juuri avannut vaatimattoman toimiston turkkilaiseen elektroniikkakaupan takahuoneeseen uiguurien todistajanlausuntojen keräämistä varten.

Kertomukset lähetetään YK:n tahdonvastaisia katoamisia käsittelevälle työryhmälle ja muille tietoa kerääville järjestöille.

Uusi huoli: koronavirus

Myös koronavirusta pelätään ja uutisia viruksen leviämisestä seurataan tiiviisti.

Jos virus leviää suljetuissa leireissä, seuraukset uiguureille voivat olla katastrofaaliset. Kiinan tiedottamiseen ei luoteta.

– En tiedä, ovatko omaiseni elossa vai kuolleita, sanoo Abdurrahman Tohti, 30, jonka koko perhe ilmeisesti pidätettiin vierailulla Kiinaan vuonna 2016.

Myös Tohti on varma nähneensä yhden pojistaan Douyin-videolla viime vuoden tammikuussa.

Videolla viisivuotias Abdulaziz puhuu isän mukaan sujuvaa mandariinikiinaa, kertoo nimensä ja vastailee kysymyksiin Kiinan lipun väristä.

Turkissakaan ei enää tunnu turvalliselta

Tähän mennessä Turkki on ollut uiguureille turvasatama.

He ovat kuitenkin aistineet Turkissa muutoksen neljän–viiden viime vuoden aikana, jolloin Kiinassa tehtiin useita terrori-iskuja.

Kiina syyttää väkivaltaisuuksista Itä-Turkestanin islamilaista liikettä ja sen seuraajaa Turkestanin islamilaista puoluetta.

Turkissakin separatismi ja jihadismi ovat arkoja aiheita sen omien PKK-kurdimilitanttien sekä Isisin tekemien terrori-iskujen vuoksi.

Lisäksi Turkin kauppa- ja muut suhteet Kiinan kanssa ovat lähentyneet.

Eräs uiguurinainen palautettiin kesäkuun lopulla kahden tyttärensä kanssa Turkista Tadžikistaniin ja sieltä Kiinaan epäselvissä olosuhteissa. Turkin viranomaiset ovat sanoneet uskoneensa, että nainen olisi tadžikistanilainen.

Kiina myös vakoilee uiguureja Turkissa.

Jotkut uiguurit ovat sulkeneet kauppansa Istanbulissa ja suunnanneet Eurooppaan Kreikan kautta, muiden pakolaisten mukana.

– Kukaan ei uskalla vastustaa Kiinaa, sanoo uiguuri-isä Tohti, joka elää Istanbulissa korjaamalla ja myymällä käytettyjä autoja.

– Mutta jos Kiina on niin vahva, miksi se pelkää uiguureja? hän kysyy.

Yle on nähnyt videot, joista haastateltavat kertovat.

Lue myös:

Vakoojalinnut lentävät Kiinan rajaseudun taivaalla – Yle kävi maakunnassa, jossa miljoona ihmistä on viety leireille vannomaan uskollisuutta puolueelle

Tamperelainen kaksikerroksinen rivitalo on sortumavaarassa.

Maa on sortunut aivan talon perustusten vierestä. Ongelma huomattiin muutama viikko sitten.

Viikonlopun sateiden jäljiltä tilanne on sen verran paha, että taloyhtiön väki miettii asuntojen evakuointia illan kokouksessa.

Talossa asuu neljä perhettä.

Kaksikerroksinen talo sijaitsee Tuurnankadulla Vaakkolammen rannalla lähellä Nokian moottoritietä.

Asiasta kertoi ensin Iltalehti.

17.2.2020 klo 15.58 Korjattu, että talo on rivitalo, ei pienkerrostalo.

Koneen ja Thyssenkruppin välinen kauppa tyssäsi ennakkomaksuun, kertoo Koneen toimitusjohtaja Henrik Ehrnrooth Ylelle. Hänen mukaansa Thyssenkrupp vaati 2,5 miljardin euron ennakkomaksua, jonka Kone olisi maksanut kaupan allekirjoituksen yhteydessä.

Itse kauppa olisi toteutunut kuitenkin vasta 1–1,5 vuoden päästä.

Ehrnroothin mukaan Thyssenkruppin taloudellinen tila on erittäin huono.

– Jos Thyssenkrupp ei olisi pysynyt hengissä tätä aikaa, me olisimme hävinneet sen 2,5 miljardia. Se riski oli loppujen lopuksi liian iso meille, Ehrnrooth sanoo.

Hänen mukaansa kilpailuviranomaisten mahdollinen toiminta ei ollut syy vetäytymiselle.

– Kauppa olisi varmasti mennyt tarkkaan syyniin, mutta se ei ollut se syy (vetäytymiselle). Meillä oli rakenne, joka olisi ratkaissut nämä ongelmat, Ehrnrooth sanoo.

Hänen mukaansa asioiden saama käänne harmittaa, mutta Koneella on vahva kilpailukyky ja tase.

– Meillä on vahva tilanne, ja sen kehittämistä jatketaan. Thyssenkrupp-kansio on nyt suljettu kokonaan, ja me katsomme eteenpäin.

Analyytikko: Hinta nousi liian korkeaksi Koneelle

OP-ryhmän analyytikko Anssi Raussi, miksi kauppa peruuntui?

– Luulen, että hinta nousi Koneelle niin isoksi, että se päätti vetäytyä kaupasta. Luultavasti myyjä on edellyttänyt Koneelta selvää preemiota (korkeampaa hintaa) kilpaileviin pääomasijoittajatahoihin nähden. Kone kertoi tiedotteessa, että he eivät lähde yritysostoihin, jotka eivät ole heidän etujensa mukaisia.

Hinnaksi on arvioitu 17 miljardia euroa - se oli siis liian kova?

– Luultavasti on puhuttu korkeammastakin hinnasta. Meidän näkemyksen mukaan, jos hinta olisi pysynyt 17 miljardissa, Kone olisi pysynyt mukana.

Miksi Thyssenkrupp suosi pääomasijoittajia?

– He pääsevät tavallaan helpommalla. Kone on samalla toimialalla, kauppa olisi vaatinut kilpailuviranomaisten hyväksynnän. Se olisi pitkittänyt kaupan lopullista toteutumista.

Onko Thyssenkruppilla kova rahan tarve?

– Heillä on selvä intressi siihen, että kassaa paikataan nopeilla kaupoilla.

Mikä merkitys kaupan peruuntumisella on Koneelle?

– Selvästi negatiivinen vaikutus Koneelle. Liiketoimintojen yhdistymisessä olisi syntynyt synergiaetuja. Puhuttiin jopa useista sadoista miljoonista euroista. Lisäksi maantieteellinen läsnäolo olisi vahvistunut. Tässä olisi syntynyt todellinen jätti omalle alalle. Siksi tämä oli kova isku myös Suomen pörssille.

Voiko Kone vielä päätyä Thyssenkruppin omistajaksi?

– Se on hyvin epätodennäköistä. Thyssenkrupp mainitsi, että listautuminen pörssiin olisi yksi vaihtoehto. Arvelen, että se on seuraava siirto, mikäli neuvottelut pääomasijoittajien kanssa kariutuvat.

Kuinka kova takaisku tämä on Koneelle?

Kova takaisku. Yhdistymisestä on spekuloitu vuosia, synergiaedut olisivat olleet useita satoja miljoonien euroja, tässä olisi syntynyt iso jätti alalle. Myös sijoittajat kärsivät, kuten päivän kurssireaktiot osoittaa.

Mitkä voisivat olla Koneen seuraavat suunnitelmat?

En näe että tämän kokoluokan suunnitelmia olisi laatikossa tarjolla. Luultavasti he jatkavat liiketoimintaansa normaalisti. Totta kai he kartoittavat seuraavia askelia, mutta tämän kokoluokan tilaisuutta ei aivan heti avaudu.

Kummalle kauppa olisi ollut tarpeellisempi, Koneelle vai Thyssenkruppille?

Molemmat olisivat voittaneet, mutta ehkä Thyssenillä oli enemmän valinnanvaraa. Ehkä siinä mielessä, kauppa olisi ollut Koneelle tärkeämpi.

Kokkolassa sinkkitehdas Bolidenilla on sattunut tiistaiyönä vakava vika tuotantoprosessissa. Kuumaa sinkkiä pääsi valumaan varoaltaaseen kymmeniä tonneja valimon uunin vuorauksen petettyä.

Kukaan ei ole loukkaantunut onnettomuudessa.

Bolidenin toimitusjohtaja Antti Kontiainen kertoo, että vahinkojen taloudellista suuruutta ei osata vielä arvioida. Sinkin lopputuotteen valmistukseen tulee kuitenkin viivästyksiä. Tehtaalla on käytössä toinen valimouuni, jossa valmistus jatkuu normaalisti, kun toista uunia korjataan.

Vastaanlaisia onnettomuuksia sattuu sinkkitehtaalla harvoin.

Onnettomuudesta ei aiheutunut vaaraa suurteollisuusalueelle tai ympäristöön. Siinä ei ollut mukana vaarallisia kemikaaleja.

Pelastuslaitoksen päivystävän palomestarin Joonas Nuoliojan mukaan sinkkiä ehti valua pidemmän aikaa, mikä aiheutti pienen tulipalon. Palo on saatu tiloissa jo hallintaan.

Paloa sammuttamassa oli Kokkolan pelastuslaitoksen yksiköitä sekä teollisuusalueen tehdaspalokunta.

Kokkolan Bolidenin tehdas on Euroopan toiseksi suurin sinkkitehdas. Vuonna 2018 tehdas tuotti sinkkiä noin 295 000 tonnia.

Täydennetty ja tarkennettu uutista Bolidenin toimitusjohtaja Antti Kontiaisen tiedoilla 18.2.2020 klo 7:23

Michelin-opas on tänään myöntänyt tähtiä pohjoismaisille ravintoloille Norjan Trondheimissa. Suomi sai uuden Michelin-ravintolan, kun helsinkiläiselle Inarille myönnettiin yksi tähti.

Inari-ravintolaa luotsaa kokki ja ravintoloitsija Kim Mikkola. Inarin toinen omistaja on Johan Borgar.

Ennestään Suomessa on kuusi yhden tähden ravintolaa: helsinkiläiset Ora, Demo, Grön, Olo, Ask ja Palace.

Tällä hetkellä näistä viisi on toiminnassa, sillä Ravintola Ask etsii uusia toimitiloja.

Aromi-lehden päätoimittajan Heli Koivuniemen mukaan Michelin-tähdet ovat edelleen tärkeitä sekä asiakkaille että alan ammattilaisille.

– Se lupaa tietyn tason. Tämä on vuosikymmenten ikäinen luokitus, ja siinä on tapahtunut kehitystä matkan varrella. Tähden saaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja vaikuttaa turistien valintoihin.

Michelin-tähtien julkistaminen kuuluu vuoden kiinnostavimpiin ravintolalistauksiin Suomen Gastronomien seuran vt. puheenjohtajan Joni Kiisken mielestä.

– Tähdet kertovat ruokaharrastajille ravintolan keittotaidosta, laadukkaiden raaka-aineiden käytöstä ja tasaisesta laadusta. Kun katsoo, mitkä ravintolat ovat saaneet tähden, niin kyllä ne ovat hyvin uniikkeja paikkoja. Keittiömestarilla on oma tyyli, joka tarjoaa asiakkaalle elämyksellisen herkuttelukokemuksen.

Nolla sai Bib Gourmand -merkinnän

Kiiski huomauttaa, että kokeilemisen arvoisia ovat myös Michelin-oppaan Bib Gourmand ja The Michelin Plate -maininnan saaneet ravintolat.

Suomeen tuli myös yksi Bib Gourmand -ravintola lisää, kun merkinnän sai ravintola Nolla Helsingistä.

Suomessa on neljä Bib Gourmand -tason ravintolaa: Farang, Gaijing, Boulevard Social ja Jord. Ne kaikki sijaitsevat Helsingissä.

– Bib Gourmand -maininta on lupaus erinomaisesta hinta-laatusuhteesta. Michelin-opas ei tarkkaan määrittele, mitä siihen sisältyy, mutta usein näissä paikoissa voi saada kolmen ruokalajin aterian alle neljälläkymmenellä eurolla, Kiiski sanoo.

Hän suosittelee myös niin sanottuja lautasravintoloita, joita oppaassa kutsutaan The Michelin Plate -ravintoloiksi. Niitä on Suomessa 21. Turkulaista Ravintola Kaskista lukuun ottamatta kaikki ovat Helsingissä.

– Ne ovat hyviä ravintoloita, jotka jostain syystä eivät ole yltäneet tähtitasolle.

Toinen huomionarvoinen ravintolalistaus on Kiisken mielestä Opinionated About Dining (OAD), joka sisältää omat luokitukset erityyppisille ravintoloille maailmanlaajuisesti.

Esimerkiksi Gourmet Casual -listattuja ravintoloita kannattaa Kiisken mukaan harkita, kun vierailee maailman metropoleissa. Bib Gourmand -tunnustuksen saaneen ravintolan tavoin ne tarjoavat erinomaisen hinta-laatusuhteen herkuttelijalle.

Lue myös:

Suomi sai uuden tähtiravintolan – Palace palasi Michelin-paikaksi

Toimittajalta: Suomalaisen snägärin Michelin-tähti on vielä kaukana, mutta Helsingistä on vaivihkaa tullut ruokakulttuurikaupunki

Kesäkuun 6. päivä vuonna 1999 oli Kouvolan seudulla hieman sateinen. Lämpötila nousi silti parhaimmillaan reilusti yli 20 asteen, joten sunnuntaiautoilun kannalta sää oli mitä mielekkäin.

Tällaisena tavallisena kesäpäivänä 29-vuotias valkealalainen Kimmo Ojala käynnisti punaisen Ford LTD Wagon -autonsa ja lähti ajamaan kohti Mikkeliä. Määränpäänä oli hänen entisen avovaimonsa perheen mökki. Näin hän ainakin oli sanonut kouluaikaiselle kaverilleen, jonka oli tavannut sattumalta matkan aikana huoltoasemalla Ristiinassa, Etelä-Savon puolella.

Miehet olivat jutelleet, kuten vanhat kaverit tapaavat. Kuulumiset vaihdettiin, hyvät jatkot toivotettiin. Kaikki oli kuin tavallisesti. Tämän jälkeen Kimmo Ojala oli startannut jälleen Fordinsa liikkeelle. Koulukaveri näki, miten Ojalan huomiotaherättävän näköinen jenkkiauto kaarsi kohti Mikkeliä.

Se oli viimeinen havainto Kimmo Ojalasta. Sen jälkeen hänen tarinassaan ei ole enää mitään tavallista.

Juhannus häämötti vajaan kolmen viikon päässä.Mittumaarista Kimmo Ojala ei luultavasti päässyt nauttimaan. Hän oli kadonnut. Kimmo Ojalan kahdeksanvuotias poika odotti isänsä edes soittavan. Turhaan.

– Kimmo tapasi soitella lähes päivittäin, ja joskus hän kiireiltään ehti poiketa luonani Huittisissa. Huolestuin, kun hänestä ei ollut kuulunut mitään pitkään aikaan, Kimmo Ojalan äiti Päivi Virtaranta muistelee nyt 20 vuotta myöhemmin.

Rekkamiehenä työskennellyt Ojala saattoi olla tien päällä pitkiäkin aikoja, mutta useiden kuukausien taukoja yhteydenpidossa ei ollut äidin mukaan koskaan aiemmin ollut.

Jostain syystä kukaan ei kuukausiin kaivannut Kimmo Ojalaa niin paljon, että olisi tehnyt hänestä katoamisilmoituksen.

Puolen vuoden hiljaisuus

Loppiaisen jälkeen 7. tammikuuta vuonna 2000 Virtaranta lähti käymään Kouvolan poliisiasemalla. Hän halusi tehdä katoamisilmoituksen pojastaan. Ojala oli ollut kateissa puoli vuotta.

Kouvolan reissulla Virtaranta tapasi myös Kimmo Ojalan entisen vaimon sekä avovaimon, jonka kanssa Kimmon suhde oli päättynyt hiljattain.

– Hekään eivät olleet kuulleet Kimmosta mitään, ei myöskään sisko. Edes pienen poikansa perään hän ei ollut kysellyt. Se ei ollut Kimmon tapaista, Virtaranta sanoo.

Kuka ajoi autoa?

Poliisi ymmärsi nopeasti, että Ojalan tapauksessa on jotain poikkeuksellista.

Yksi erikoisimmista piirteistä oli puolen vuoden hiljaisuus katoamisen ja katoamisilmoituksen välillä. Tämä koitui myös tutkinnan kannalta ongelmalliseksi.

– Luonnollisesti pitkä väli katoamishetkestä ilmoituksen tekemiseen vaikeuttaa asioiden selvittämistä. Puhuteltavat ihmiset unohtavat asioita ja muistavat päivämääriä väärin, silloinen tutkinnanjohtaja Juha Paukkunen harmitteli Ylen Kadonneet-ohjelmassa vuonna 2010.

Nyt poliisi on kaivanut tapauksen kansioistaan päivänvaloon. 20 vuotta katoamisen jälkeen tapausta tutkitaan murhana.

Katoamisilmoituksen jälkeen asiasta tiedotettiin medialle. Sitä käsiteltiin muun muassa Ylen Poliisi-tv:ssä vuoden 2000 alussa. Julkisuus toikin apua nopeasti. Ojalan auto löytyi Kouvolasta helmikuussa 2000 tulleen yleisövihjeen avulla.

Ford rekisteritunnuksella NG-50 oli pysäköitynä kerrostaloalueelle Lehtomäen kaupunginosassa. Sen etuikkunat olivat raollaan, ja autossa oli kesärenkaat. Kaikesta päätellen se oli seissyt paikalla koskemattomana kesästä saakka.

– Se auto minua mietityttää. Miksi se löytyi Lehtomäestä? Kuka auton oli sinne ajanut? Kimmoko itse, ihmettelee Ojalan äiti Päivi Virtaranta.

Samaa on ihmetellyt poliisi. Lehtomäestä on matkaa Kimmon viimeisimpään osoitteeseen Valkealaan kymmenkunta kilometriä. Kimmolla ei tiettävästi ollut mitään erityistä yhteyttä Lehtomäkeen.

Oliko auton ajanut Lehtomäkeen Kimmo Ojala vai joku muu? Miksi auton etuikkunat olivat raollaan? Oliko Ojala todella käynyt Mikkelissä? Ja ennen kaikkea, mitä hänelle oli viimeisen havainnon jälkeen tapahtunut? Näitä kysymyksiä poliisi pohti pohtimasta päästyään.

Toiveet tapauksen ratkeamisesta heräsivät, kun suunnistaja löysi elokuussa 2015 maastosta Kouvolan Lehtomäestä ihmisen pääkallon. Löytöpaikka sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä paikasta, josta Ojalan auto oli aikanaan löydetty.

Toive oli ennenaikainen.

Outo puhelu

Kimmo Ojalan elämä oli katoamishetkellä sekavassa vaiheessa. Hänen kuljetusfirmansa oli ajautumassa konkurssiin, ja aiemman avioliiton lisäksi myös myöhempi avoliitto oli päättynyt. Ojala oli vailla asuntoa. Hän majaili välillä rekkansa nupissa, välillä kavereiden luona.

Lähipiirilleen Ojala vaikeni vastoinkäymisistä.

– Ei Kimmo minulle puhunut eroistaan ja ongelmistaan. En oikein tiennyt, millä tolalla hänen asiansa olivat tai missä hän asui viimeisimmän eronsa jälkeen, äiti Päivi Virtaranta kertoo.

Poliisi sai selville, että Ojalalla oli ollut todennäköistä katoamispäiväänsä edeltäneenä yönä raju riita entisen avovaimonsa kanssa. Heidän suhteensa oli päättynyt hieman ennen Ojalan katoamista.Riidan vuoksi asunnolle oli hälytetty poliisipartio, joka kävi paikalla kahteen kertaan. Sen päätteeksi avovaimo lapsineen oli lähtenyt pois kotoa Kimmon jäädessä sinne. Seuraavana päivänä Kimmo Ojala katosi.

Kimmo Ojalan entinen vaimo, jonka kanssa Kimmolla oli lapsi, kertoi puolestaan Päivi Virtarannalle oudosta puhelusta, jonka oli saanut katoamisen jälkeen.

– Joku oli soittanut ja sanonut, että Kimmolla on jäänyt ryyppy päälle, eikä hän pääse töihin pariin viikkoon, Virtaranta muistelee.

Poliisi ei kuitenkaan ole saanut tutkimuksissaan viitteitä siitä, että Ojala olisi ollut puhelinyhteydessä kehenkään 6. kesäkuuta 1999 jälkeen.

Murhatutkinta

Ensin poliisi piti mahdollisena, että Kimmo Ojala halusi kadota omasta tahdostaan. Vuosien kuluessa tämän vaihtoehdon todennäköisyys on kutistunut.

Henkirikoksen mahdollisuus on sen sijaan ajan saatossa vahvistunut. Tapausta selvitettiin pitkään katoamisena, sen jälkeen tappona. Nyt poliisi tutkii Kimmo Ojalan katoamista murhana. Tapon syyteoikeus menee umpeen 20 vuodessa, murha ei vanhene koskaan.

Näin vanhan katoamistapauksen muuttuminen murhatutkinnaksi on harvinaista, mutta ei täysin poikkeuksellista. Esimerkiksi Ojalan kanssa samana vuonna kadonneen tamperelaisen Raisa Räisäsen tapausta on alettu sittemmin tutkia murhana.

Tapauksen nykyisenä tutkinnanjohtajana Kaakkois-Suomen poliisissa toimii rikoskomisario Mika Salminen. Hän ei voi avata tarkemmin keskenräisen tutkinnan yksityiskohtia, mutta toteaa, että tapauksessa on piirteitä, joiden mukaan on syytä epäillä nimenomaan murhaa eikä tappoa.

Yleisesti murhasta on kyse silloin, jos tappo tehdään esimerkiksi vakaasti harkiten tai erityisen raa´alla tai julmalla tavalla.

– Poliisin tietoon on tullut tiettyjä aihetodisteita, jotka viittaavat murhan tunnusmerkistöön. Tapaukseen epäillään liittyvän elementtejä, joiden puitteissa voidaan puhua ennemmin murhasta. Siksi viisari on kääntynyt siihen suuntaan, Salminen muotoilee.

Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, ettei Lehtomäestä vuonna 2015 löytynyt pääkallo kuulunut Ojalalle.

Tutkinnanjohtaja ei halua avata tarkemmin, millaisia todisteita poliisilla on olemassa. Hän mainitsee, että yhtenä motiivina murhan taustalla on saattanut olla raha.

Kimmo Ojalan katoamisesta kerrottiin mediassa sen paljastuttua vuoden 2000 alussa. Ylen dokumenttisarja Kadonneet käsitteli aihetta 2010.

Viime vuosina tapaus on ollut esillä julkisuudessa niukasti. Poliisilta tapaus ei kuitenkaan ole unohtunut.

– Meille tulee aina silloin tällöin asiasta vihjeitä, joita me käymme huolella läpi. Sitä tehdään tälläkin hetkellä, Salminen toteaa.

Tapauksen kimpussa ovat sekä taktinen että tekninen tutkija. Myös vainajan etsintöjä saattaa olla tulossa. Poliisi kaipaa yhä yleisöltä tietoja Kimmo Ojalan kohtalosta.

– Rohkaisemme edelleen kaikkia asiasta jotain tietäviä ottamaan poliisiin yhteyttä. Yksittäinen vihje saattaa näyttää merkityksettömältä, mutta isossa kuvassa ja yhdistettynä muihin poliisilla jo oleviin tietoihin se saattaa olla ratkaiseva.

Kimmo Ojalan epäilty murha on poliisin mukaan ratkaistavissa, vaikka katoamisesta on kulunut jo 20 vuotta eikä Ojalan ruumista ole löytynyt.

Rikoskomisario Mika Salminen ei ota kantaa, onko poliisilla tiedossa, kuka ajoi Ojalan auton löytöpaikalleen Kouvolan Lehtomäkeen. Hän ei avaa myöskään sitä, pääsikö Ojala koskaan perille avovaimonsa vanhempien mökille Mikkeliin, jonne hän viimeisimmän havainnon mukaan oli matkalla.

Poliisilla ei ole tällä hetkellä varsinaista epäiltyä.

– Mutta on olemassa henkilöitä, joiden kanssa haluamme asiasta keskustella lisää.

Virallisesti kuollut

6. kesäkuuta 1999 on viimeinen päivä, jolloin Kimmo Ojala on todistettavasti nähty elossa. Hautakivessä kuolinpäivä on 6.6.2004.

Omaiset hakivat kuolleeksi julistamista, kun lain edellyttämä viiden vuoden odotusaika oli kulunut. Äidilleen Kimmo Ojala ei ole kuollut.

– Kimmon nimi lukee kivessä yhdessä isänsä kanssa, mutta se ei minulle merkitse hänen kuolemaansa. Tiedän, että Kimmo ei siellä ole, Päivi Virtaranta sanoo hiljaa.

Pojan kohtalo askarruttaa Päivi Virtarantaa lähes päivittäin.

– Varsinkin iltaisin tulee usein hetkiä, jolloin sitä ajattelee. Kun vain tietäisi, mitä on tapahtunut, äiti miettii.

Suru ja epätietoisuus ovat puristaneet 20 vuotta. Äidin on vaikea uskoa, että Kimmo olisi riistänyt hengen itseltään. Jos niin olisi, ruumiin olisi luullut löytyvän. Päivi Virtaranta uskoo poliisin tavoin, että Kimmo Ojala joutui henkirikoksen uhriksi.

– Kimmolla oli firmansa kautta yhteyksiä Viroon. Olisiko hän voinut sotkeutua johonkin? Vai tapahtuiko siellä mökillä Mikkelissä jotain? Kävikö hän kuitenkin Lehtomäessä, josta autokin löytyi?

Äiti jaksaa yhä uskoa, että Kimmon kohtalo selviäisi.

– En ole menettänyt toivoani. Toivottavasti jotain tulisi esille, että saisi tälle kaikelle pisteen.

Suomesta näyttää tulleen yhä selvemmin maa, josta turvapaikkaa hakevat jatkavat matkaansa.

Yle kertoi aiemmin tänään satojen afgaaniturvapaikanhakijoiden lähteneen Suomesta Ranskaan turvapaikan toivossa.

Maahanmuuttovirasto Migrin mukaan kyseessä ei ole poikkeus. Kolmen viime vuoden aikana Suomi on saanut yli 4 800 takaisinottopyyntöä meiltä muualle lähteneistä turvapaikanhakijoista. Suomi on vastaavasti lähettänyt 870 vastaanottopyyntöä.

Takaisinottopyyntö lähetetään, kun yhdessä maassa ensimmäiseksi ilmoittautunut turvapaikanhakija hakee myöhemmin turvapaikkaa toisesta maasta. Dublin-sopimuksen mukaan vastuu turvapaikanhakijasta kuuluu yleensä sille maalle, jonne hän on ensin ilmoittautunut.

• Lue myös: 10 faktaa Dublin-järjestelmästä

Suomeen lähetettyjen pyyntöjen määrästä näkee siis, että 2010-luvun puolivälin pakolaiskriisin aikana tulleita turvapaikanhakijoita on lähtenyt sankoin joukoin muualle. Mukana on kielteisen päätöksen saaneita, mutta myös muita.

– Hakijoiden joukossa liikkuu paljon huhuja ja olettamuksia siitä, että jostakin maasta saa oleskeluluvan tai turvapaikan helpommin kuin toisesta. Se ohjailee aika paljon sitä, mihin maihin Suomesta lähdetään, tulosalueen johtaja Mikko Montin Migristä sanoo.

Eri kansallisuuksilla on omat suosikkimaansa. Afgaaneita on mennyt Suomesta suhteellisen paljon juuri Ranskaan, irakilaisia Saksaan. Näistä kahdesta maasta tulee muutenkin ylivoimaisesti suurin osa Suomen saamista takaisinottopyynnöistä.

Jutun lopussa olevasta taulukosta voit katsoa, minne maihin Suomessa ilmoittautuneita turvapaikanhakijoita on mennyt viime vuosina eniten.

Vain osa palautettavista palaa

Vain osa takaisinottopyynnöistä johtaa siihen, että turvapaikanhakija todella palaa aiempaan kohdemaahansa. Vuosina 2017–2019 Suomeen palautettiin Dublin-sopimuksen nojalla hieman yli tuhat tällaista henkilöä. Tuhannet palautettavat eivät palanneet.

– Suomessa suurin syy siihen, miksi henkilöä ei siirretä toiseen maahan, on se että hän katoaa. Voisin arvioida, että se on suurin syy myös muissa maissa, Montin sanoo.

Suomi ja muut Pohjoismaat poistavat Dublin-tapaukset maasta tehokkaammin kuin monet muut maat. Esimerkiksi Italia, Iso-Britannia ja Ranska palauttavat vain pienen murto-osan Suomen vastuulle kuuluvista turvapaikanhakijoista. Ero johtunee osittain Suomen tehokkaasta viranomaistoiminnasta.

– Toisaalta jos vertaa Saksaan tai Ranskaan, heillä siirrettävien määrät ovat isot. En usko, että he pystyisivät kaikkia edes siirtämään.

Katso, minne maihin Suomesta on lähdetty eniten

Alla olevasta taulukosta näet, minkä verran eri maista on tullut Suomeen Dublin-sopimuksen mukaisia takaisinottopyyntöjä vuosina 2017–2019. Viimeisestä sarakkeesta näet, minkä verran Suomi on esittänyt takaisinottopyyntöjä muille maille.

Suomeen tulleet takaisinottopyynnöt kuvastavat siis sellaisten turvapaikanhakijoiden määrää, jotka ovat ilmoittautuneet ensin Suomessa, mutta hakeneet sen jälkeen turvapaikkaa muualta. Heistä runsas viidennes on lopulta palautettu Suomeen.

Isot vuokranantajat tiukentavat käytäntöjään virolaismuulien vuoksi

Isot vuokranantajat ovat tiukentaneet vuokrauskäytäntöjään, koska virolaisten ammattirikollisten Suomeen tuomat muulit hankkivat asuntoja nimiinsä suomalaisilta varastetuilla henkilötiedoilla. Poliisin mukaan muulit ovat antaneet asunnon rikollisten käyttöön. Jatkossa Saton ja Lumo-asuntoja vuokraavien on haettava asuntojensa avaimet itse ja todistettava henkilöllisyytensä.

Tanssiharrastajien pää ei harhaile koulussa

Etelä-Hämeen Tanssiopistossa keskittymisestä puhutaan usein tanssitunneilla ja sitä harjoitellaan aktiivisesti. Tanssilla on lukuisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Tutkimusten mukaan tanssiharrastuksen on todettu muun muassa parantavan koululaisten keskittymiskykyä.

Haku lukioihin käynnistyy tänään – riittääkö sinun kotikunnassasi nuoria?

Suurten kaupunkien lukioissa on tungosta, mutta pienten kuntien lukiot ovat tosipaikan edessä, kun nuorten määrä romahtaa. Kärsämäki ja Siikalatva tarjoavat kilvan etuja, kuten ilmaisia kirjoja ja jopa ilmaista ajokorttia.

Turkissa asuvat uiguurit etsivät somessa jälkiä Kiinan leireille kadonneista omaisistaan

Kiinassa sorretun uiguurivähemmistön jäseniä on paennut tuhatmäärin Turkkiin, jossa oli jo ennestään iso uiguuriyhteisö. Paenneet uiguurit etsivät sosiaalisesta mediasta elonmerkkejä kadonneista läheisistään. Monet ovatkin löytäneet kuvia ja videoita rakkaistaan nettivideopalvelu TikTokista.

Aurinko pilkahtelee ja sää jatkuu tuulisena

Sää selkenee, ja päivä on osin aurinkoinen. Päivällä sataa räntää ja lunta Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla, myöhemmin iltapäivällä leviää lumikuuroja myös Lappiin. Maan eteläosissa on melko tuulinen päivä. Maan etelä- ja keskiosassa vallitsee lauha länsilounainen ilmavirtaus. Lapissa sää jatkuu talvisena. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Tanssilla on lukuisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Tutkimusten mukaan tanssiharrastuksen on todettu muun muassa parantavan koululaisten keskittymiskykyä.

Tanssipedagogiikan professori Eeva Anttila Taideyliopistosta kertoo, että taiteellinen toiminta saa keskittymään, koska se aktivoi kehoa ja aisteja monipuolisesti.

– Tanssissa keskitytään ensinnäkin motoriseen suoritukseen. Lisäksi on keskityttävä toisiin ihmisiin tilassa, seurattava musiikkia ja kuunneltava. Havaintoprosessien yhdistyminen tekee lapselle ja kenelle tahansa hyvää, sanoo Anttila.

Tanssi on musiikin jälkeen suosituin koululaisten taideharrastus. Neljäsosa Suomen koululaisista kertoo opetusministeriön koululaiskyselyssä harrastavansa tanssia.

Pitkäjänteisyys kasvaa tanssien

Riihimäen seudulla toimivassa Etelä-Hämeen Tanssiopistossa keskittymisestä puhutaan usein tanssitunneilla ja sitä harjoitellaan aktiivisesti.

– Keskittyminen on sitä, että pää ei harhaile, vaan keskittyy siihen tanssiin, sanoo 10-12-vuotiaiden ryhmässä balettia tanssiva Ronja Laitinen. Tanssikaverit Inna Heikkinen ja Linnea Valtanen nyökkäilevät vieressä.

Tytöt ovat huomanneet, että ajatukset eivät harhaile myöskään koulussa.

– Jos luokassa hälinää, niin keskittymiskykyä voi käyttää sielläkin, sanoo Linnea Valtanen.

Myös Ronja Laitisen äiti, kärköläläinen Nina Palttala on huomannut, että balettiharrastus on lisännyt perheen kahden tyttären keskittymiskykyä.

– He ovat vilkkaita lapsia. Esimerkiksi paikallaan pysyminen ruokapöydässä on helpompaa. Oletan myös, että koulumaailmassa tanssi on auttanut. Pitkäjänteisyys kasvaa.

Taide auttaa keskittymään

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi lokakuussa 2019 raportin, jonka mukaan tanssilla on yhteyksiä muun muassa kielelliseen oppimiseen ja keskittymiskykyyn luokkahuoneessa.

Keskittymisen taustalla saattaa olla myös kokemus mielekkyydestä ja merkityksellisyydestä. Tanssipedagogiikan professori Eeva Anttila kertoo, että taiteelliset harrastukset koetaan usein hyvin merkityksellisinä, koska niissä saa tuoda esiin omaa itseään, omia mielipiteitään ja luovuutta.

Keskittymisen lisäksi tanssin sosiaalinen luonne ja vuorovaikutus voivat vaikuttaa positiivisesti lapsen kehitykseen.

– Usein lasten tanssiopetuksessa ensimmäisiä opeteltavia asioita on se, miten jaetaan ja annetaan tilaa toisille. Samalla opitaan kunnioittamaan ja huomioimaan muita tilassa olevia, sanoo Anttila.

Yli 80 oppilaitosta Suomessa antaa taiteen perusopetusta tanssitaiteessa. Näissä oppilaitoksisssa opiskelee noin 30 000 kouluikäistä tanssiharrastajaa, arvioi toiminnanjohtaja Hannele Niiranen. Tarkkaa määrää kaikista tanssin harrastajista ei tiedetä, sillä erilaisten tanssikurssien ja harrasteryhmien järjestäjiä on lukuisia.

Keskittyminen on taito, jota voi harjoitella

Rehtori Maiju Miladin mukaan keskittyminen ei ole taito, joka olisi ihmisellä valmiina ominaisuutena, sitä voidaan opettaa.

– Opettaja ohjaa lapsia suuntaamaan huomionsa tiettyyn asiaan. Sen jälkeen oppilas saa suoraa palautetta opettajalta, että näkyykö keskittyminen ja ajattelu liikesuorituksessa.

Milad sanoo, että opettajan tehtävä on suunnata oppilaan keskittymistä.

– Uskon, että tätä kautta keskittymiskyky voi siirtyä lapsilla myös koulumaailmaan ja muualle elämään.

Taideaineita on vähennetty ajattelematta seurauksia

Taideaineiden opetus kouluissa on vähentynyt. Anttila kertoo, että esimerkiksi musiikissa viikkotunteja on vähennetty yhdestätoista tunnista kuuteen. Muutos mietityttää tutkijaa.

– Vähennyksiä on tehty ennakoimatta seurauksia. Samalla peruskoulun opetukseen on lisätty erinäisiä muita elementtejä.

Muilla elementeillä Anttila viittaa opetuksessa käytettävin digitaalisten välineiden määrään.

– Digitaalisuus on tietenkin tätä päivää, mutta ruutuaika lisääntyy nyt sekä koulussa että vapaa-ajalla. Tällainen yhtälö ei voi toimia kovin pitkään. Vielä ei voida tarkalleen tietää, mitä muutoksesta seuraa, mutta ennustukset eivät ole kovin hyviä.

Samoilla linjoilla on Etelä-Hämeen Tanssiopiston rehtori Maiju Milad. Keskittyminen tuo rentoutta ja saattaa olla hyvin vapauttava kokemus lapsille.

– Lapsilla on oikeus unohtaa some. Keskittyminen tuo lapsille rauhaa ja on äärimmäisen tärkeää tämän hetkisessä maailmassa, sanoo Maiju Milad.

Lue myös:

Kaikki liikunta hellii aivoja, mutta yksi saattaa olla ylitse muiden: Tanssi

Luovat harrastukset parantavat terveyttäsi

Keskoset toipuvat nopeammin musiikkia kuunnellen, tanssi voi kuntouttaa Parkinson-potilaita - WHO:n raportti kertoo, kuinka taide voi hoitaa sairauksia

Haku Suomen lukioihin käynnistyy tiistaina. Helsingin lukioissa on tulevina vuosina yhä enemmän tungosta, mutta pienemmillä paikkakunnilla tilanne on tukala aivan päinvastaisista syistä.

Nuoria on vuosi vuodelta vähemmän. Lukiot kuihtuvat kaikessa hiljaisuudessa – tai kilpailevat hampaat irvessä opiskelijoista naapurikuntien kanssa.

Tällainen tilanne on Pohjois-Pohjanmaalla.

Kärsämäen ja Siikalatvan kunnissa on pienet noin 60–70 opiskelijan lukiot. Ne sijaitsevat vain noin 30 kilometrin päässä toisistaan ja kosiskelevat lukiolaisia eduilla, joista suurempien kuntien asukkaat voivat vain haaveilla.

Kyse on yhteensä tuhansien eurojen eduista.

Koulukyyti. Sen saa vieraspaikkakuntalainenkin.

Ilmaiset kirjat, tabletit ja tietokoneet. Ne saa lainaksi. Siikalatvassa tietokoneen voi myös lunastaa myöhemmin itselleen.

Ajokortti. Siikalatvalla ja Kärsämäellä lukiolaiset voivat käydä ilmaiseksi autokoulun teoriatunnit ja pakolliset ajoharjoittelut. Vain viranomaismaksut ja mahdollinen lisäopetus jäävät opiskelijan itsensä harteille.

Mitä Pohjois-Pohjanmaalla oikein tapahtuu?

Kärsämäeltä kerrotaan, että he eivät aloittaneet nokittelua.

– Kun Siikalatva päätti tarjota autokoulun lukiolaisille, niin meiltä vaihtoi lukiolaisia sinne kesken kaiken, Kärsämäen koulun rehtori Kari Oikarinen sanoo.

– Aina kun Siikalatva jotakin tarjoaa, meidän on pakko vastata. Muutoin pyhäntäläiset menevät kaikki sinne.

Hetkinen, miten pyhäntäläiset tähän kärsämäkeläisten ja siikalatvalaisten nokitteluun liittyvät?

Kari Oikarinen kertoo, että Pyhännällä ei ole omaa lukiota ja juuri heistä naapurikunnat kilpailevat. Tilanne on kaikkea muuta kuin helppo.

Siikalatvan lukion rehtori Juha Arbelius myöntää, että hänen kuntansa on ollut kilpailun käynnistäjänä. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole.

– Oppilastilanteen vuoksi kunnan päättäjien on pitänyt tehdä ratkaisuja, joilla lukio säilyisi. Siikalatvassa on päädytty siihen, että tarjotaan käytännössä ilmaista lukiota, Arbelius sanoo.

Tulevaisuus näyttää synkältä

Tällä vuosituhannella noin neljäsosa Suomen lukioista on sulkenut ovensa. Vuosien 2008 ja 2018 välillä lukioikäisten määrä kasvoi vain noin joka kymmenennessä kunnassa.

Tämä huomioon ottaen lukioverkosto on yhä yllättävänkin tiivis. Suomen 16-vuotiaista nuorista 84 prosenttia asuu alle kymmenen kilometrin päässä lukiostaan.

Paras tilanne on Etelä-Suomen alueella, jossa 92 prosenttia nuorista asuu kymmenen kilometrin säteellä lähimmästä lukiosta. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialueella osuus on selvästi matalampi, 72 prosenttia.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Kyösti Värri sanoo, että lukiot ovat tähän asti kyenneet sopeutumaan nuoren väestön vähenemiseen.

– Lukioiden määrän muutos on pääsääntöisesti tapahtunut siten, että lukioita on yhdistetty yhden kunnan sisällä. Toisaalta pienet kunnat ovat ylläpitäneet lukiota lisäämällä omaa rahoitustaan, Värri sanoo.

– Pian tämä tie on kuitenkin kuljettu loppuun.

Alla oleva kaavio kuvaa, miten lukio-ikäisten määrä romahtaa Suomessa seuraavan 15 vuoden aikana.

Yllä olevasta listasta löydät Suomen kunnat aakkosjärjestyksessä. Voit myös kirjoittaa hakukenttään kunnan nimen, niin näet tilanteen omassa kotikunnassasi.

Lukioikäisten määrä lisääntyy vain muutamien kasvukeskusten läheisyydessä – sekä joissain saariston pienissä kunnissa.

Lukiolaisista kilpailevan Kärsämäen (-14 %) tilanne näyttää synkältä – ja Siikalatva mahtuu kymmenen suurimman romahtajan joukkoon.

Aloitetaan kuitenkin kymmenestä kunnasta, joissa nuorten määrä on kasvussa.

Yhdistetäänkö lukio ja ammattikoulut?

Useimmissa Suomen kunnissa lukioikäisten määrä laskee nopeasti. Kuntien talouskin näyttää yhä huonommalta, joten sieltäkään ei voi loputtomasti ammentaa lisärahaa oman lukion ylläpitämiseen.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen ehdotti viikko sitten ratkaisuksi "toisen asteen lähikouluja". OAJ ja opiskelijajärjestöt tyrmäsivät ehdotuksen.

Myöhemmin Kurvinen sanoi, että hän ei ole laittamassa lukioita ja ammattikouluja yhteen vaan ajamassa yhteistyötä. Säästöjä voidaan kuitenkin tavoitella yhdistelemällä esimerkiksi tiloja niissä kunnissa, joissa toimii jo nyt lukio ja jokin toisen asteen oppilaitos. Myös opettajien työtä voidaan periaatteessa jakaa kahden koulun kesken.

Näin tehdään esimerkiksi Varkauden koulutuskuntayhtymässä, jossa Savon Ammattiopisto ja Varkauden lukio jakavat sekä opettajia että yhteisiä tiloja. Oppitunnit ovat sielläkin yhä erikseen ammattiopiston ja lukion kesken.

Isossa kuvassa on syytä muistaa, että niissä kunnissa, joissa lukio-opetus on heikoilla, ei useinkaan ole tarjolla ammatillista koulutusta.

Kuntaliitto on käynnistelemässä parhaillaan Koulutus palveluna -hanketta, jossa haetaan uusia yhteistyön muotoja.

Rahoitus ajaa kilpailemaan

Kuntaliiton erityisasiantuntija Värrin mukaan lukioiden rahoitusmalli tukee tällä hetkellä pieniä lukioita, mutta ei huomioi sitä, kuinka lähellä on seuraava pieni lukio.

– Järjestelmä ei ole tässä tilanteessa optimaalisin. Se ohjaa koulutuksen järjestäjät kilpailemaan keskenään. Rahoitusjärjestelmän avulla pitäisi huolehtia mieluummin koulutuksen saavutettavuudesta ja haasteellisista olosuhteista kuin yksikkökoosta.

Viikolla julkaistu Valtiovarainministeriön Kunnat käännekohdassa -raportti tekee saman huomion. Pienille lukioille tarjottu lisärahoitus auttaa pitämään lukiot lähellä suomalaisia – mutta toisaalta se hidastaa lukioverkoston kehittämistä. Tuen ansiosta jopa avattu jo kertaalleen suljettuja lukioita.

Näin on tehty Vetelissä.

Raportissa mainitaan myös pienten kuntien lukioiden opiskelijoille tarjoamat edut, kuten ilmaiset kurssikirjat, tietokoneet, koulumatkatuet ja autokouluopinnot.

– Oma kysymyksensä on, tulisiko kuntien väliseen, osittain epäterveitä piirteitä saaneeseen kilpailuun puuttua tulevaisuudessa rahoitusjärjestelmän kautta, raportissa kysytään.

Kyösti Värrin mukaan kiristyvä kuntatalous ja väestörakenteen muutos pakottavat kunnat lopulta yhteistyöhön.

– Naapurikuntien kannattaisi nyt istua alas ja ottaa käteen kymmenen vuoden väestöennuste ja miettiä, miten nuorten lukiokoulutus hoidetaan.

Lukio on kuitenkin kunnille arka kysymys. Kun kunnassa on lukio, asukkaat tietävät, että vielä 16-vuotiaana ei tarvitse lähteä maailmalle – vaikka kunnan ammattikoululaiset näin joutuisivatkin tekemään.

Niinpä Kärsämäen ja Siikalatvan lukiot jatkavat markkinointia Pyhännän kunnan yhdeksäsluokkaisille ja heidän vanhemmilleen.

– Mieluummin kilpailisimme opetuksen laadulla, emmekä keksisi vuosittain uusia täkyjä, Juha Arbelius myöntää.

Hän lisää, että kunta ei sentään tarjoa ilmaisia asuntoja, kuten muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitseva Vaalan kunta tekee.

Siellä kauempaa saapuvat lukiolaiset saavat vuokra-asunnon sähkö- ja vesimaksun hinnalla.

Keskustelu on avoinna 19.2. klo 23 asti.

Kiina on suivaantunut Viron tiedustelupalvelun, Välisluureametin tämänkertaisesta vuosiraportista. Kiinan Viron-suurlähetystö pitää raportin Kiina-osaa loukkaavana ja vääränä ja vaatii sen korjaamista.

Asiasta kertovat muun muassa Viron yleisradioyhtiö ERR ja Postimees-lehti. Kiinan suurlähetystön lausunto löytyy täältä.

Viron tiedustelupalvelu on vuotuisissa raporteissaan varsin suorapuheinen. Kuten aina, tämänkertainenkin raportti käsittelee enimmäkseen Venäjää ja analysoi sen muodostamaa mahdollista uhkaa, mutta yhdeksän sivua on omistettu myös Kiinalle.

Raportissa käsitellään Kiinan toimia asemansa vahvistamiseksi, Kiinan edustustojen lisääntynyttä aktiivisuutta maansa politiikan puolustajina länsimaissa, Kiinan taloudellista ja teknologista vaikuttamista ja Kiinan turvallisuuspalvelujen toimintaa. Sävy on varoittava.

Osansa saavat myös Helsingin ja Tallinnan välille kaavaillun tunnelin kiinalaiset taustatekijät.

Neuvoja tiedustelupalvelulle

Kiinan lähetystön mukaan Kiinaa on käsitelty raportissa peräti kylmän sodan hengessä ja esitelty uhkaa aiheuttavana valtiona. Lähetystö pitää tekstiä pahantahtoisena ja vääristävänä.

Lähetystö vaatii raportin Kiina-osan korjaamista niin, että kielteinen sävy poistuu. Viron tiedustelupalvelua neuvotaan lopettamaan "puolueellisten" raporttien tekeminen ja keskittymään hyödyllisiin ja suhteita kehittäviin aiheisiin.

Viron poliitikkojen tai tiedustelupalvelun reaktioita ei ole vielä näkynyt.

Kiina on aiemmin reagoinut vihaisesti muun muassa Ruotsin television viihdeohjelmaan, jonka katsottiin loukkaavan kiinalaisia.

Viron ulkomaantiedustelun vuosiraportin voitte lukea täältä (englanniksi).

Leila Buur osti asunnon Mikkelin keskustasta viime syksynä. 1980-luvulla rakennetussa kaksiossa oli alkuperäinen, jo kulahtanut keittiö. Se ei miellyttänyt Buuria ja hän alkoi suunnitella keittiöremonttia.

Upouusien kalusteiden hankkiminen kuitenkin mietitytti. Keittiöremontti olisi kallis. Buur alkoi pohtia, miten voisi säästää rahaa.

Vanhojen tavaroiden käyttöiän jatkaminen oli jo entuudestaan lähellä Buurin sydäntä ekologisuuden takia. Esimerkiksi keittiön pöytä ja tuolit oli jo hankittu kierrätyskeskuksesta. Ehkä keittiökaappien ja kodinkoneiden kanssa voisi tehdä saman?

Buur alkoi selailla nettikirpputoreja. Myynnissä oli valtava määrä käytettyjä keittiökalusteita. Pelko siitä, että tarjolla olisi vain loppuun kulutettuja hirvityksiä, hälveni hetkessä.

– Monet kaapit olivat niin uusia, että mietin, miksi nämä ihmiset ovat edes tehneet keittiöremonttia, Buur sanoo.

Aalto-yliopiston resurssitehokkaan rakentamisen professori Matti Kuittisen mukaan remontointi on oiva tilaisuus vaikuttaa hiilijalanjälkeensä. Yhä useampi pohtii Buurin tavoin, miten keittiön voisi uudistaa, mutta vahingoittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.

– Siinä voi helposti tehdä ympäristöystävällisiä ja resurssitehokkaita valintoja.

Ekologisen remontoinnin ja rakentamisen perussääntö on välttää uuden rakentamista. Hyvänä kakkosena tulee vanhan kunnostaminen.

Vaikka nettipalstoilla oli paljon tarjontaa käytetyistä keittiöistä, Buur joutui touhuamaan mittanauhan kanssa kerran jos toisenkin, ennen kuin löysi sopivat kalusteet. Lisäksi hän halusi löytää keittiön läheltä, jotta sitä pääsisi katsomaan, eikä kuljetus aiheuttaisi ongelmia.

Kirsikkapuun värinen, 2000-luvun alun keittiö löytyi muutaman kilometrin päästä asunnolta.

– Ihastuin keittiöön, koska kaapit ovat massiivipuisia. Jos joskus kyllästyn keitiiöön, voin hioa ja maalata ovet. Nyt vaihdoin vain vetimet ja maalasin jääkaapin. Maksoin siitä vain 100 euroa, Buur kertoo.

Suurinta osaa keittiöistä ei voi kierrättää uusiomateriaaleiksi

Käytettyjen kaapistojen hankkiminen on hyvä keino vähentää ympäristökuormitusta. Keittiönkaappien materiaaleina käytetään yleensä lastulevyä ja MDF-kuitulevyä, jotka päällystetään melamiinikalvolla, eikä niitä voi kierrättää Suomessa. Buurin löytämiä massiivipuisia keittiöitäkin on, mutta harvemmassa ja ne ovat kalliimpia.

Käytöstä poistetut keittiöt menevät Suomessa poltettavaksi. Esimerkiksi Puolassa on kehitetty kierrätysjärjestelmä, jossa kaapit käytetään uusioraaka-aineena puulevytuotannossa.

– Metsien ansiosta neitseellisen puuraaka-aineen hinta on Suomessa niin alhainen, ettei meillä ei ole ollut pakottavaa tarvetta puulevyjen kierrätyksen petraamiseen. Tässä olisi yhteiskunnallisella tasolla parantamisen paikka, Kuittinen sanoo.

Buur aikoi alunperin maalata uuden keittiönsä mustaksi. Kun kaapit tuotiin uuteen kotiin, hän huomasi pitävänsä sittenkin kirsikan värisestä puusta ja päätyi vaihtamaan vain vetimet kaappeihin ja laatikoihin.

Maalaaminen ja vetimien vaihto ovat hyviä esimerkkejä ekologisista ratkaisuista, joita keittiöremontissa voi tehdä. Monen keittiön ilme uudistuu pelkästään niillä ilman uusien kalusteiden hankkimista.

Vaihtoehtoisesti uutena voi hankkia pelkät kaappien ovet ja jättää vanhat rungot käyttöön. Maalaaminen kuitenkin kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin ovien uusiminen kokonaan.

Professori Matti Kuittinen teki äskettäin oman kotinsa keittiöremontin vaihtamalla pelkät kaappien ovet ja laatikoiden etulevyt uusiin. Helpoksi kuviteltu homma oli kaikkea muuta.

Keittiökalustevalmistajat uusivat mallistojensa mitoituksia tietyin määräajoin, eivätkä uudet mallit sopineet Kuittisen vanhoihin kaapin runkoihin. Lopulta uudet ovet piti tehdä mittatilauksena.

Samalla rahalla, jonka Kuittinen laittoi pelkkiin oviin, hän olisi saanut kokonaan uuden keittiön. Keittiömyymälöissä Kuittisen suunnitelma aiheuttikin silmien pyörittelyä.

– Perustelin sitä sillä, että jos rahaa virtaakin enemmän, materiaalia virtaa vähemmän.

Keittiönkaapit itsessään eivät ole suuri ympäristörasite, sillä ne ovat puupohjaisia. Yhden kaapin hiilijalanjälki on sama, kuin yhden pihvin tai juustokilon.

Remontin hiilijalanjäljen kannalta kaappeja olennaisempia ovat kodinkoneet sekä seinä- ja lattiapintojen materiaalit. Kuittinen neuvoo kiinnittämään huomiota etenkin lattian ja kaappien välitilan materiaaleihin. Eniten kuormitusta aiheuttavat esimerkiksi poltetut keraamiset laatat ja vinyylilattiat. Vähiten kuormittavat puupohjaiset materiaalit.

Keittiön kylmälaitteet yksistään voivat haukata jopa viidenneksen koko kodin energiankulutuksesta. Niitäkään ei silti kannata uusia ennen aikojaan.

Valkoisesta jääkaapista tuli musta

Leila Buuria ei miellyttänyt uuden asunnon kermanvärinen ja ikiajoiksi likaantunut jääkaappi sen enempää kuin vanha keittiökään. Jääkaappi oli kuitenkin vain muutaman vuoden vanha ja täysin toimiva, joten sen pois heittäminen tuntui tuhlaukselta. Buur päätti kokeilla onnistuisiko jääkaapin maalaaminen.

– Laitoin tartuntapohjamaalin alle ja maalasin kaapin mustaksi. Pelkäsin, että jäljestä tulisi suttuinen, mutta olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Upouusi jääkaappi olisi saattanut olla Buurin maalaamaa vanhaa laitetta energiatehokkaampi. Ekologisuuteen vaikuttavat kuitenkin muutkin asiat kuin pelkkä käytöstä aiheutuva kulutus. Huomioon pitäisi ottaa myös uuden kaapin valmistuksen aiheuttama kuormitus, rahdin hiilijalanjälki ja kierrätyksen aiheuttama kuormitus.

Kuittinen kehottaa miettimään ennen vanhan laitteen pois heittämistä, kuinka hyvässä kunnossa se on, ja miten hyvin se palvelee käyttäjiään.

Monesti ajatellaan, että vanhojen kodinkoneiden päivittäminen uusiin olisi ekoteko, mutta se haiskahtaa viherpesulta.

Keittiöremontin hiilijalanjälki on pieni suhteutettuna muuhun kulutukseen

Buurin käytettynä ostettu keittiö on valmistettu 2000-luvun alussa. Siinä on huomioitu jätteiden kierrätys huonommin kuin nykyaikaisemmissa keittiöissä. Buur on ostanut roskakaapin jätevaunuun lisää lokeroita jätteiden lajittelua varten.

Kuittinen kehottaa remontoijaa pohtimaan lajitteluratkaisuja ja sitä, miten helppoa uudessa keittiössä on elää ekologisesti. Esimerkiksi uutta jääkaappia hankkiessa kannattaa ostaa sellainen, missä lihat ja kasvikset voidaan säilyttää omissa, niille sopivissa lämpötiloissa. Se vähentää energiankulutusta.

Sillä, miten ekologisesti uudessa keittiössään elää, on paljon suurempi merkitys luonnolle kuin remontissa tehtävillä valinnoilla.

Keittiöremontin aiheuttama ympäristökuormitus on kestovertosuomalaisen elämässä melko pieni. Rakentamisen hiilijalanjälki on yleisesti joitakin satoja kiloja neliömetriä kohden.

Jos esimerkiksi kymmenen neliömetrin keittiön kunnostamisen hiilijalanjälki on karkeasti arvioiden noin 5000 kiloa, se on vähän verrattuna joka vuosi tavallisesta elämisestä syntyviin päästöihin. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on 10 000 kiloa vuodessa.

– Keittiöitä ei remontoida kovin usein, joten yksittäisen ihmisen kohdalla puhutaan erittäin pienistä vaikutuksista, Kuittinen sanoo.

Tästä huolimatta remontin valinnoilla on Kuittisen mielestä suuri merkitys. Kun kuluttaja tekee ekologisen valinnan oman päätöksentekonsa ulottuvilla olevissa asioissa, se muuttaa vähitellen koko yhteiskuntaa.

Kuittinen antaa esimerkin asunnon ostosta. Kerrostalossa asuva ei voi päättää, mistä materiaalista hänen kotinsa seinät on tehty. Hän voi kuitenkin päättää, että seuraavan asuntonsa hän ostaa talosta, joka on rakennettu ekologisesti.

Buur kiittelee itseään siitä, että rohkeni hankkia käytetyn keittiön. Tutut varoittelivat työmäärästä ja eteen tulevista ongelmista, mutta Buurille remontti on ollut mieluisa. Eteen ei ole tullut suuria ongelmia ja hän on nauttinut oman luovuutensa käyttämisestä.

Koko keittiöremontti maksoi lopulta alle tuhat euroa. Kalleimpia olivat peiliseinä ja astianpesukoneen etulevy, jonka Buur tilasi uutena. Hintaa madalsi se, että Buurilla oli uuteen ilmeeseen sopiva hella jo omasta takaa.

– Uusi keittiö ei toisi samaa tyydytystä kuin tämä. Rohkenin kuulostella itseäni ja omia toiveitani, ja nyt keittiö on ihan minun näköiseni. Olen tosi tyytyväinen.